Ressun moottorin pakoputkien rakentaminen

Perjantai 30.1.2026 - Tiistaikerholainen

Olemme rakentaneet pakoputkia Ressuun kiinnitettäväksi saamaamme Continental A 65 -moottoriin. Tämä moottori vaurioitui lento-onnettomuudessa, mutta meidän tarkoitukseen se sopii. Kunnostamme moottorin ulkonaisesti ehjäksi Ressun nokalle kiinnitettäväksi.

Kuva: Esko Keskinen.

Pakoputket rakennetaan Ressun alkuperäisen Continental-moottorin mukaiseksi Ressusta otettujen valokuvien perusteella. Ressun pakoputki koostui moottorin kummankin puolen kahdesta pakoaukoista lähtevistä suorista putkista. Putkien päässä oli tynnyrimäinen 100 mm läpimitaltaan oleva äänenvaimennin. Äänenvaimentimen ympärillä oli erillinen pakoputken pintaan hitsattu vaippa imuilman esilämmityksen.

Saamastamme Continental-moottorista saimme kiinnityslaipat. Ne olivat vielä kiinni pakoaukoissa. Vaikka laipat olivat syöpyneitä ja osin vaurioituneitakin, päätimme käyttää ne uusien pakoputkien liittämiseksi pakoaukkoihin. Uusien pakoputkien aihiot pätkittiin 40 mm ohutseinäisestä huonekaluputkesta. Laipat puhdistettiin ruosteesta, jonka jälkeen ne hitsattiin pakoputkiaihioiden päihin.

Kuva: Reijo Siirtola.

Laippojen kiinnityspinnat eivät osassa laippoja olleet vaurioiden ja hitsauksien jälkeen aivan tasaisia. Laippojen päätypinta hiottiin, jotta pakoputket saatiin liittymään suorassa kulmassa moottorin pakoaukkoihin. Laipat hiottiin painamalla puukehikkoon suorassa kulmassa lukittua pakoputkea laippapäästä tahkon kylkeä vasten.

Kuva: Jouni Ripatti.

Kun Continental A 65 -moottori oli puhallettu puhtaaksi ja maalattu, päästiin pakoputkien aihioita asentamaan moottorin pakoaukkoihin sekä sovittelemaan pakoputkien päihin kiinnitettäviä äänenvaimenninputkea. Kaksi ohuesta metallilevystä hitsattua ja halkaisijaltaan 100 mm äänenvaimentimen putkea teetettiin ulkopuolisena työnä.

Pyöreiden pakoputkiaihioiden kiinnittäminen pyöreisiin äänenvaimentimiin edellytti – paitsi niiden katkaisemista määrämittaansa – myös pakoputkien päiden muotoilemista äänenvaimentajien mukaisiksi. Se tehtiin ”katkaisujigillä”, joka tehtiin äänenvaimentimen suuruisesta 100 mm muoviputkesta. Muoviputken läpi tehtiin pakoputken suuruinen reikä, jonka läpi työnnettiin pakoputkea sen verran ohuempi putki, jonka päällä pakoputken päätä voitiin liu’uttaen työntää muovisen putkien sisään.

Tämän jigin avulla saatiin pakoputkiin piirretyksi osien yhteen hitsaamista varten tarvittava kahteen suuntaan kaareutuva katkaisukohta. Putket katkaistiin rälläkällä Puusepäntien verstaamme tulityökontissa ja niiden päät vielä hiottiin vastaamaan tarkemmin äänenvaimentimen kaarevaa pintaa putkien kiinni hitsaamiseksi. Nyt pakoputket olivat valmiit hitsattaviksi äänenvaimenninputkeen.

Jotta saataisiin kokonaiskuva, siitä, mitä oltiin tekemässä, kiinnitettiin kummankin puolen pakoputket laipoistaan moottorin pakoaukkoihin. Sen jälkeen kiinnitettiin liinoilla pakoputkien päitä vasten tynnyrimäinen, vielä päästään avoin äänenvaimentajaputki. Näin saatiin ensimmäisen kerran hahmotettua Continental-moottorin pakoputkista ja äänenvaimentimista koostuva kokonaisuus. Se vastaa ulkoasultaan hyvin Ressun alkuperäistä Hietasten veljesten rakentamaa pakoputkikokonaisuuta.

Jotta pakoputket pysyisivät ”ryhdissään” eli oikeassa kulmassa niitä tynnyrimäiseen äänenvaimentimen pintaan hitsattaessa, tehtiin paksusta vanerista kummankin puolen pakoaukkojen paikkoja tarkkaan mallintava tukilevy eli jigi. Pakoputken kiinnitettiin tukilevyyn ja varmistettiin vielä, etteivät pakoputket pääse liikkumaan suhteessa tosiinsa. Varmistettiin myös, että pakoputket ovat tukilevyyn nähden suorassa kulmassa.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Super Sytkyn laskutelineen kiinnityskaarien korjaaminen

Tiistai 13.1.2026 - Tiistaikerholainen

Vaurioituneen PIK-21 OH-XTM Super Sytkyn korjaaminen jatkuu Tiistaikerhossa Puusepäntien verstaassa. Yksi korjauksen kohde on ohjaamon ja tuliseinän välissä oleva vaurioitunut kaksoiskaari. Kaaret ovat laskutelineen etummainen ja takimmainen kiinnityskaari, joiden alaosaan laskuteline kiinnitetään. Sen lisäksi kaaret pitävät koneen nokan muodossaan. Laskutelineen etummaisen kaaren alalistaan kiinnittyvät myös jalkaohjaimet. Jalkaohjainten vaijerin kulkua varten on takimmaisen kaaren alaosassa aukko ohjainten vaijereille.

OH-XTM:n kaputissa elokuussa 2024 laskuteline taittui rungon alle rikkoen pahoin koneen nokan alaosan. Samalla kummankin laskutelineen kiinnityskaaren alaosa rikkoutui kaaren puoliväliin asti. Yläosastaan kaaret säilyivät ehjinä. Laskutelinekaariparin rikki olevassa ja irtonaisessa alaosassa jalkaohjaimet olivat vielä kiinni.

Pohdittaessa kaariparin korjausta päätimme, ettei kaariparia tarvitse rakentaa kokonaan uudestaan. Näin säästymme kaariparin ehjien yläosien ja samalla koko ohjaamon ja tuliseinän välisen alueen purkamiselta ja uudelleen rakentamiselta. Laskutelineen kiinnityskaaret korjataan rakentamalla kaarien tuhoutuneet alaosat ja liittämällä ne ehjänä säilyneiden kaarien yläosaan. Näin voimme menetellä, sillä emme tee OH-XTM:stä lentävää, vaan ehjää näyttelyesinettä.

Uudelleen rakennettavien kaarien alaosien liittämiseksi kaarien ehjiin yläosiin, kaarien tyngät tasattiin samanpituisiksi. Kaaren tynkien kummaltakin sivulta poistettiin kaarta tukevat 2 mm vahvuiset kylkivanerit noin viiden senttimetrin matkalta tulevaa liitosta ennakoiden.

Onneksi käytössämme on Kai Mellénin tekemät Super Sytkyn piirustukset, joista ilmenee tarkoin kaarien rakenne sekä niiden rakentamiseen tarvittavat materiaalit. Lisäksi työtämme helpottaa, että kaarien piirustukset ovat mittakaavassa 1:1. Näin voimme rakentaa rikkoutunutta kaaren alaosaa tarkistamalla rakentuvaa kaarta piirustuksen päällä.

Rakentamiseen tarvittavan materiaalin saamiseksi sahattiin piirustuksessa luetellun tarvelistan mukaisesti 12x12 mm ja 12x 40 mm kokoista mäntyrimaa. Sahattavan materiaalin saimme Myrskyn entisöintiprojektilta, joten se on tiheäsyistä puuta eli ns. lentokonelaatua. Kaaren kummallekin puolelle tueksi liimattavaa 2 mm vahvuista lentokonevaneria on käytössämme niin ikään Myrsky-projektin jäljiltä.

Aloimme rakentaa samanaikaisesti kummankin kiinnityskaaren alaosaa. Teimme kaarien rakentamiseksi tarvittavat osat. Kun kaikki kaaren alaosan osat oli tehty, ne liimattiin yhteen kaaren puolikkaaksi. Liimana käytimme Casco Outdoor puuliimaa. Liimauksesta otetut kaarien alaosat hiottiin pyöröhiomakoneella. Takimmaisen laskutelineen kaaren alalistaan tehtiin siihen kuuluva piirustuksen mukainen aukko jalkaohjainten vaijereiden läpi vienneille.

Kummatkin kaaren alaosat tehtiin yläpäästään vähän ylipitkiksi. Näin saatiin pelivaraa kaarien liitosten tekemiseksi, jotta uudet ehjät laskutelineen kiinnityskaaret tulevat kooltaan täsmälleen piirustustaan vastaaviksi. Laitettiin kumpikin rakentamamme kaaren alaosa niiden piirustusten päälle. Hyvin ne piirustustaan vastasivat. Edessä onkin liitosten tekeminen rakentamamme kaarien alaosien liittämiseksi ehjäksi jääneisiin laskutelinekaarien yläosiin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Tiistaikerhon vuosi 2025 paketissa

Keskiviikko 31.12.2025 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon toimintavuosi 2025 oli poikkeuksellinen edellisiin vuosiin verrattuna. Siirryimme maaliskuussa Suomen ilmailumuseolta jatkaaksemme käynnissä olevia entisöintiprojektejamme Ilmailumuseoyhdistyksen vuokraamassa toimitilassa Tuusulan Puusepäntiellä. Syy museolta lähtemiseen oli, että museon entisöintitila muutettiin museon tulevaa muuttoa esivalmistelevaksi tilaksi, joten entisöintitoiminta siellä päättyi. Yhteistyömme museon kanssa kuitenkin jatkuu ja sen osalta onkin hyvä, että Puusepäntien toimitila on vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä museolta.

Puusepäntielle muutettuamme alkukuukaudet painottuivat toimitilan varustamiseen IMY:n kokoustilaksi sekä varsinaiseksi verstastilaksi. Varsin pian voitiin Puusepäntiellä kuitenkin käynnistää keskeytyneitä entisöintiprojekteja. Ensimmäiseksi museolta Puusepäntielle siirrettiin Ressun runko. Kesätauon jälkeen jatkettiin toimitilan varustamista sekä Puusepäntien pihaan hankittujen kahden huonokuntoisen merikontin ulkopintojen kunnostamista ja maalausta. Entisöintitoiminta pääsi myös jo täyteen vauhtiinsa.

Puusepäntiellä tiistaikerholaiset jaettiin kahdeksi työryhmäksi lähinnä sen vuoksi, sillä toimitilan koko rajoitti koko porukan toiminnan siellä samanaikaisesti. Toinen ryhmä oli paikalla tiistaisin ja toinen keskiviikkoisin. Tämän rinnalla ahersi Puusepäntiellä omana Tiistaikerhon työryhmänään Demo-Myrskyn rakentajat. Tiistaikerhossa oli vuoden 2025 aikana 27 aktiivista kerholaista. Demo-Myrskyn rakentajat tekivät vuoden kuluessa noin 1500 työtuntia. Muissa Tiistaikerhon entisöintiprojekteissa tehtiin noin 3200 työtuntia. Yhteensä teimme vuonna 2025 siten 4700 työtuntia.

Vuoden 2025 projektitoiminta

Puusepäntien varustaminen

IMY:n oman toimitilan varustaminen saatiin valmiiksi syyskauden 2025 aikana. Syyskauden aikana saatiin ulkopinnoiltaan kunnostettua myös pihaan hankitut 40- ja 20-jalkaiset merikontit. Niistä lämpövuorattu 20-jalkaien kontti varustetiin tulityötilaksi ja 40-jalkainen kontti varastoksi.

Kunnostimme käytöstä poistetun alumiinirakenteisen valomainostaulun mainostamaan Puusepäntien toimitilaamme. Valotauluun tehtiin uusi etulevykuva. Siinä IMY:n Stieglitz SZ-18 lentää pilvien lomassa ja alla on IMY:n logo ja teksti Ilmailumuseoyhdistys ry. Valomainostaulu kiinnitettiin toimitilan oven yläpuolelle.

Ressun entisöinti

Vuoden 2024 loppuun mennessä olimme saaneet valmiiksi Ressun (OH-HEA) siipien, pyrstönosien ja niihin liittyneiden laitteiden entisöinnin. Samoin olimme käynnistäneet Ressun rungon entisöinnin. Saimmekin jo ruosteessa olleen runkokehikon puhdistettua ja maalattua sekä asennettua ohjaimet ja niistä vaijerit korkeus- ja sivuvakaajaan ennen kuin työt menivät muutamaksi kuukaudeksi tauolle Puusepäntielle muuton vuoksi. Puusepäntiellä työt jatkuivat. Vuoden loppuun mennessä koko runko oli verhoiltu puuvillakankaalla ja kiristyslakattu.

Ohjaamo oli saanut alkuperäisen mukaisen kattoikkunan polykarbonaattipleksistä ja laskutelineen pyörät pölykapselinsa. Pahoin vaurioitunutta lento-onnettomuusmoottoria kunnostettiin ulkonaisesti toimivan moottorin näköiseksi Ressun nokkaan asennettavaksi. Toimivaa moottoria ei siitä tehdä. Moottoriin rakennettiin Ressussa olleen Continental-moottorin kaltaisia pakoputkia.

Demo-Myrsky

Tiistaikerhon Myrsky-ryhmä jatkoi Demo-Myrskyn rakentamista. Demo-Myrsky rakentuu Myrsky-projektissa tehdyn koesiiven ja Myrsky MY-5:n runkokehikon yhdistelmästä. MY-5:n runkokehikkoa on täydennyshitsattu Suomen ilmailumuseon museon pihalla olevassa Myrsky-kontissa ja muutoinkin varustettu. Runkokehikko tuotiin museolta 19. marraskuuta Puusepäntielle, jossa sen täydentämistä on jatkettu kiinnittämällä aiemmin valmiiksi rakennetut puurakenteiset sivuvakaaja sekä ohjaamon takainen rungon selkäosa. Runkoon tulevat muodostuskaaret ovat valmiit, joten niidenkin kiinnittämiseen voidaan ryhtyä.

Puusepäntiellä on rakennettu Demo-Myrskyyn tulevia puurakenteista korkeusvakaajaa sekä korkeusperäsintä. Saamaamme alkuperäistä ja poikki mennyttä alumiinirakenteista korkeusperäsintä on korjattu ehjäksi.

Super Sytkyn OH-XTM:n entisöinti

Ilmailumuseolle lahjoitetun kesällä 2024 laskuvaurion tehneen Super Sytky OH-XTM:n entisöinti käynnistettiin koneen pahoin rikkoutuneesta rungosta. Kone on Kai Mellenin suunnittelema, rakentama ja aluksi omistama Super Sytkyn prototyyppi.

Rungon alaosa on pahoin vaurioitunut ohjaamon takaosan ja tuliseinän väliseltä matkalta. Niinpä rungon etuosasta irrotettiin kaikki laitteen ohjaamon ja tuliseinän väliseltä pahoin vaurioituneelta alueelta. Vaurioituneen eturungon rikkonaiset vaneripinnat poistetiin kylkien uudelleen verhoilemiseksi. Korjaustyön pääkohteina olivat toistaiseksi ohjaamon etupuolella olevan kaksoiskaaren alaosan uudelleen rakentaminen, ohjaamon lattian alaisen rungon uudelleen rakentaminen sekä tuliseinän korjaaminen. Rungosta irrotetun Super Sytkyn VW 1600 moottorin pintoja on puhdistettu. Moottorista irrotettiin rikkonainen potkuri ja siihen sovitettiin lahjoituksena saamaamme 1970-luvulla rakennettua ja Sytkyn VW-moottoriin sopivaa puista potkuria.

Bristol Blenheim V-sarjan pommittaja (BL-106) istuinten ja jalkaohjainten entisöinti

Saimme kevätkaudella valmiiksi BL-106:n perämiehen istuimen entisöinnin, jonka jälkeen voimme aloittaa BL-106:n lentäjän istuimen entisöinnin. Irrotimme istuinkaukalon istuinkehikosta ja puhdistimme niin ruostuneet teräksiset kuin muutoin hapettuneet alumiiniset pinnat. Sen jälkeen osat maalattiin Valtion lentokonetehtaan sodan aikaisen VL:n standardin mukaisesti RAL 7005 harmaan sävyisellä maalilla. Maalauksen jälkeen valmiiksi entisöity istuin koottiin.

Lentäjän istuimen entisöinnin rinnalla aloitettiin myös BL-106:n jalkaohjainten entisöinti. Jalkaohjaimen osien teräspinnat puhdistettiin ruosteesta. Alumiinipintoja puhdistettiin rasvasta ja liasta CRC Brakleen Pro jarrulevyjen puhdistusaineella sekä höyrypesurilla. Puhdistuksen jälkeen jalkaohjaimet maalattiin harmaalla maalilla lentäjän istuimen tavoin.

Douglas DC-3 OH-VKC:n ohjaamon lattiapaneeli

Ohjaamon lattian alumiinirakenteisen lattiapaneelin puhki kuluneen pinnan tilalle tehtiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä alkuperäisen lattiapaneelin muotoon taivutettu uusi pinta.

Iljušin IL-2 Sturmovikin mittaritaulu

Rakensimme syksyllä 2024 Sisu 2 ”Road to Revenge” -elokuvaa varten IL-2 Sturmovikin mittaritaulun aitoine mittareineen. Kuvausten päätyttyä saimme mittaritaulun takaisin. Mimittaritaulu laitetaan näytteille Hallinportti-Ilmailumuseon näyttelyrakennuksen mittariosaston seinään. Mittaritaulun rakennettiin vaneriset tuet, joista taulu kiinnitetään ensi keväänä mittariosaston seinään. Mittaritaulun yhteyteen tulee teksti, joka kertoo mittaritaulusta, sen valmistuksesta Tiistaikerhossa sekä käytöstä Sisu 2 elokuvassa.

Singer Link ohjaamosimulaattori

Tiistaikerhossa korjattiin Malmin lentoasemalla koulutuskäytössä aikanaan olleen Singer Link-ohjaamosimulaattorin ovi. Kovamuovisen simulaattorin ovi oli haurastunut ja lohkeillut osin palasiksi. Korjasimme oven massaamalla ja paklaamalla rikkonaiset osat takaisin paikalleen. Korjatut kohdat maalattiin harmaalla pohjamaalilla ja ne maalataan vielä Singer Linkin turkoosin sävyisellä mattamaalilla. Oven himmeäksi mennyttä pleksi-ikkunaa kiillotettiin kirkkaaksi auton ajovalojen lasin kiillotusaineella. Pleksi saatiin koko lailla jo kirkkaaksi, mutta kiillottamista vielä jatketaan.

MiG 21BIS ohjaamosimulaattori

Ilmailumuseoyhdistyksen omistamaan MiG 21 (MG-111) ohjaamoa rakennetaan simulaattoriksi. Tiistaikerho on irrottanut ohjaamon seinistä metallikorvakkeita seiniin tulevien simulaattorilaitteiden tieltä.

Caravelle III Sinilinnun OH-LEA opaskylttien tekeminen

Teimme kaksi opasviittaa Turussa olevalle Caravelle III Sinilinnulle. Opaskyltit tehtiin 3 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Opasviitat tehtiin vastaamaan ulkonäöllisesti virallisia nähtävyyden kylttejä hannunvaakunoineen.

Tiistaikerholaiset ja museoyhteistyö

Pidimme Suomen ilmailumuseon kanssa säännöllisiä yhteistyökokouksia. Tiistaikerholaiset osallistuivat Suomen ilmailumuseolla museon muuttoon liittyviin esivalmistelutöihin. Olemme mm. puhdistaneet näyttelyssä olevia moottoreita.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Singer Linkin oven korjaus

Maanantai 29.12.2025 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa kohteenamme on ollut lentosimulaattori Singer Linkin oven korjaus. Tai pitäisi ehkä puhua ohjaamotyöskentelyn simulaattorista, koska näitä vanhoja Link Trainereitä tai Singer Linkkejä ei voi verrata nykyisiin lentosimulaattoreihin.

Tämä Singer Link ohjaamosimulaattori on samaa perua kuin kuuluisat Link Trainerit. Link Trainereiden historia ulottuu aina 1920-luvun lopulle, jolloin Link Company alkoi simulaattorien kehityksen ja valmistuksen.

Link Trainer -simulaattorit olivat puurakenteisia ja siivet joko vanerilevyä, mutta myös kangasverhoiltuja varsinaisten siipien tapaan. Moninaisten omistusmuutosvaiheiden jälkeen Link Company-yhtiö päätyi vuonna 1968 Singer Companyn omistukseen. Sen jälkeen simulaattoreiden nimi vaihtui Singer Linkeiksi.

Tiistaikerhossa korjattava oleva Singer Linkin ovi on peräisin Malmin lentoasemalla lentäjien koulutuksessa olleesta ja ”vanhuuden lepoon” siirretystä ohjaamosimulaattorista. Singer Linkiä käytettiin Malmilla mm. 1970 ja 1980-luvuilla. Tämä Singer Link-laite on tehty kovamuovista. Kymmenet vuodet ovat tehneet sen, että oven kovamuovinen sisäpinta on alkanut haurastua ja lohkeilla palasiksi. Tehtävänämme oli oven lohkeilleen sisäpinnan korjaus sekä himmentyneen oven pleksi-ikkunan kiillottaminen.

Ruuvasimme irti oven sisäpintaa peittävän alumiinilevyn. Sen alta paljastui lähes tyystin lohkeilemalla rikkoutunut oven kovamuovinen sisäpinta mukaan lukien oven ikkunan kovamuovinen alareuna. Ajateltiin ensi liimata oven sisäpinnan keskialueella olleet lohkeilleet kappaleet, mutta ne todettiin niin hauraiksi, että siitä luovuttiin. Päätettiinkin vain poistaa oven sisäpinnan keskialueen lohkeilleet kovamuoviset kappaleet, sillä tämä alue jää kokonaan aluetta peittävän alumiinilevyn alle. Sen sijaan alumiinilevyn ulkopuolelle näkyviin jäävät rikkoutuneet alueet paikataan. Päädyimme siihen käyttämään kaksikomponenttista Souda Metal Plastik Standars -polyesterimassaa.

Sekoitimme kaksikomponenttimassan ohjeiden mukaan tasaiseksi massaksi. Liitimme ja paklasimme lohjenneet kappaleet massalla paikalleen sekä paklasimme massalla myös näkyviin jääneet kolot. Kun polyesterimassa oli kuivunut, massatut alueet hiottiin sileiksi odottamaan niiden maalausta. Karkea hionta tehtiin taltan terällä ja lopputulos viimeisteltiin hiomapapereilla.

Korjatut ja sileiksi paklatut kohdat pohjamaalattiin vaalean harmaalla Isotrol-maalilla. Tarkoitus on maalata korjatut kohdat myöhemmin Singer Linkin kovamuovin turkoosilla värillä.

Oven raamin ulkopinnassa oli ilmeisesti maalarinteipin jättämiä kuivuneita liimajäämiä. Poistettiin liimajäämät käyttämällä siihen liottimena ksyleeniä. Koska oven pleksistä tehty ikkuna oli mennyt himmeäksi, se päätettiin – pleksin vaihtamisen sijasta – yrittää puhdistaa ja kiillottaa kirkkaaksi.

Kiillottamista varten ostettiin auton ajovalojen lasin Hedlight Lens Repair & Revier -kiillotusainetta. Kiillottamisessa käytimme kiillotusaineen mukana tulleita kiillotustyynyjä, mutta myös ruuvinvääntimeen kiinnitettyä kankaista pehmeää kiillotuslaikkaa. Pleksi saatiin kohtuu hyvin läpinäkyväksi ja kiiltäväksi. Siihen jäi vielä joitain himmeitä alueita. Kiillottamista jatketaan Tiistaikerhon joulutauon jälkeen tammikuussa kokeilemalla kenties toista pleksien kiillotusainetta.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun pyörät saivat pölykapselinsa

Lauantai 27.12.2025 - Tiistaikerholainen

Ressussa (OH-XEA) olleet alkuperäiset lentokoneen laskutelineen pyörät eivät ole säilyneet. Teline sai uuden pyörät, kun akselille sopi täydellisesti päältä ajettavan ruohonleikkuukoneen juuri sopivankokoiset pyörät. Niiden renkaat olivat myös sattumalta pienlentokoneissa käytettyjen renkainen suuruiset (15 x 6.00 – 6).

Ressussa olleissa laskutelineen pyörissä oli alun perin metalliset ulospäin kaareutuneet eli pullistuneet pölykapselit. Sellaiset päätimme tehdä myös käytössämme oleviin pyöriin. Tarvitaan siten halkaisijaltaan 15 cm vanteeseen sopivat pölykapselit. Pohdimme niiden rakentamiseksi erilaisia vaihtoehtoja aina painosorvaukseen asti.

Joskus onni potkaisee ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Apu löytyi keittiöstä. Kävi nimittäin niin, että pienikokoisen teräskattilan kansi on läpimitaltaan yleensä 15 cm eli Ressun laskutelineen pyörän vanteen kokoinen. Sellaiset teräksiset kattilan kannet saatiin ostetuksi kirpputorilta 1,05 euron kappalehintaan. Sen verran piti kattilankansia kuitenkin tuunata, että kannen keskellä oleva nuppi piti poistaa ja reunan huulloksesta leikata pois 10 mm, jotta kattilankansi painui sopivasti vanteen reunaa vasten.

Nyt piti vain suunnitella kiinnityssysteemi kannen kiinnittämiseksi vanteelle. Piirreltiin työpöydän suojuspaperiin erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Päädyttiin lopulta varsin yksinkertaiseen malliin ja tehtiin siitä piirros. Kiinnitetään vanteeseen pellistä tehty tasapäisen A-kirjaimen mallinen pidike, joka ulottuu akselin pään yli. Pidike kiinnitettäisiin kummastakin A:n sakarasta pienillä pulteilla vanteeseen. Pidikkeen kärkeen tulee altapäin työnnettävä 8 mm pultti. Pultti työntyy puolisen senttiä ulos pölykapselin keskelle poratusta aukosta mutterin kiertämiseksi pultin päähän.

Pidikkeiden tekemiseksi leikattiin pellistä 20 mm leveät listat. Ne taivutettiin piirustuksen mukaiseen A-muotoon. Pidikkeen kärkeen porattiin reikä 8 mm pultille. Jalkoihin porattiin reiät 5 mm pultille.

Pidikettä sovitettiin vanteen sisään ja vanteeseen merkittiin pidikkeen pulteille reikien paikat. Reiät porattiin vanteeseen pylväsporalla. Nyt voitiin pölykapselin pidike kiinnittää kummastakin jalastaan vanteeseen. Pidikkeen pään aukon läpi työnnettiin 8 mm pultti ja se kiristettiin paikalleen nyloc-mutterilla.

Pölykapseli oli nyt valmis laitettavaksi paikalleen. Niinpä pyörä pantiin takaisin laskutelineen akselille. Pölykapseli painettiin vannetta vasten niin, että pidikkeen kärkipultti tuli puolisen senttiä ulos pölykapselin keskellä olevasta reiästä. Siitä vain mutteri paikalleen pultin päähän ja Ressun laskutelineen pyörän pölykapseli oli valmis. Kapseli maalataan Ressun rungon verhoilun maalauksen yhteydessä sinertävän harmaalla maalilla.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressu OH-XEA:n ohjaamon kattoikkunan asentaminen

Maanantai 22.12.2025 - Tiistaikerholainen

Ressun ohjaamossa oli istuimen kohdan pleksinen kattoikkuna. Tuo ikkuna ei ole säilynyt. Valokuvista ja materiaaliluettelosta tiedämme, että Ikkuna oli tehty vihreästä akryylilevystä. Valokuvista myös näkyy, että kattoikkunan akryyli oli jo haljennut. Akryyli onkin herkästi halkeava tai säröävää sitä sahattaessa muotoonsa. Ohjaamon kattoikkuna on ollut kiinnitettynä pienillä pulteilla katon runkoputkiin hitsattuihin korvakkeisiin. Korvakkeista puuttuu kaksi eli ovat jossain vaiheessa irronneet.

Poiketen alkuperäisestä Ressun katoikkunasta päätimme tehdä kattoikkunan helpommin työstettävästä polykarbonaattilevystä. Vihreän väristä läpinäkyvää ohutta polykarbonaatilevyä ei kuitenkaan ollut saatavissa. Menettelemmekin niin, että teemme kattoikkunan 2 mm polykarbonaatilevystä ja kiinnitämme sen pintaan vihreän läpinäkyvän kalvon.

Aloitimme kattoikkunan rakentamisen tekemällä siitä pahvimallin. Mittasimme ikkunan koon ja leikkasimme sen mukaisen pahvinpalan. Sovittelimme pahvia kattoikkunan paikalle ja leikaten sen lopulliseen muotoonsa. Tämän pahvimallin mukaan ostimme ETRA:sta 2 mm vahvuisesta polykarbojaattilevystä leikatun palan.

Sovittelimme polykarbonaattilevyä paikalleen. Siinä oli erikoisuus, sillä runkokehikossa on kattoikkunalevyä varten kiinnityskorvakkeet vain kolmella sivulla. Kattoikkunalevyn etureunan alla olevassa runkoputkessa korvakkeita ei ole. Meillä ei ole tietoa, kuinka levy on aikanaan kiinnitetty etureunastaan ohjaamon katon poikittaiseen runkoputkeen.

Ressusta otetuista valokuvista kuitenkin ilmenee, että tämän poikittaisen runkoputken kohdalla kattoikkuna ja tuulilasi kohtaavan toisensa. Oletettavasti runkoputken kohdalla tuulilasin takareuna lepää kattoikkunan etureunan päällä. Näin ilmavirta kulkee kattoikkunapleksin yli eikä pääse tunkeutumaan ohjaamoon.

Minkälainen kattoikkunan ja tuulilasin sauma on ollut, se ei Ressusta otetuista kuvista selviä. Valokuvissa kyllä näkyy, että tätä saumaa peittää jonkinlainen peitelista. Kuinka se on ollut kiinnitettynä, sillä ohjaamon katon runkoputkessa ei ole siitä mitään viitteitä. Kattoikkunan etureunan ja tuulilasin takareunan liitos tulee kuitenkin ratkaista viimeistään sinä vaiheessa, kun taivutamme polykarbonaattilevystä tekemämme tuulilasin muotoonsa ja kiinnittääksemme sen paikalleen.

Jatkoimme 2 mm vahvuisen ikkunapleksin sovittelua niin, että pleksin reunat tulivat kunkin kiinnityskorvakerivin kohdalle. Sen jälkeen korvakkeiden reiät merkattiin pleksiin laittamalla valo pleksin alapuolelle. Näin korvake ja siinä oleva kiinnitysruuvin reikä heijastuivat hyvin pleksin pinnalle ja reikä voitiin merkata tussikynällä. Kun kaikki reiät oli merkitty, porattiin merkkien kohdille kiinnitysruuvien reiät. Tai itse asiassa kyse on pienistä mutterillisista kiinnityspulteista.

Pohdimme, kuinkahan 2 mm vahvuinen polykarbonaattipleksi taipuu kattoikkunan kaarevan profiilin muotoon. Kiinnitimmekin pleksin ensin takareunastaan korvakkeisiin. Sen jälkeen kiinnitettiin pleksin sivut korvake korvakkeelta. Todettiin tyytyväisinä, että 2 mm vahvuinen polykarbonaattipleksi taipui yllättävän hyvin ohjaamon katon muotoon.

Todettiin, että pleksin vasen reuna on noin puoli senttiä yli runkoputken linjan. Sen verran oli pleksi tullut kiinnitetyksi sivusuunnassa enemmän vasemmalla. Niinpä pleksiin piirrettiin raja tuon ylimäärän poistamiseksi ja ylimäärä poistettiin pienihanpaisella vannesahalla. Tämän jälkeen pleksi kiinnitetiin takaisin paikalleen.

Oli vielä ratkaistava, kuinka toimimme ohjaamon katon rakenteesta puuttuvien kahden kiinnityskorvakkeen kohdalla. Päädyttiin ratkaisuun, jossa katon poikittaisesta putkesta puuttuneiden korvakkeiden kohdalle kiinnitettiin kaksi pientä reiällistä kulmarautaa. Näiden reikien paikat merkattiin vuorostaan pleksiin. Kun reiät oli porattu, kaksi puuttuvaa kiinnityspulttia voitiin laittaa paikalleen.

Pleksin etureuna on toistaiseksi kiinnittämättä alla olevaan poikittaiseen runkoputkeen, koska vielä emme ole ratkaisseet sen kiinnitystapaa. Toistaiseksi pleksin etureuna on kiinni runkoputkessa pienillä puristimilla.

Ressun kattoikkunan pleksi on nyt paikallaan. Pleksiä suojaa vielä kummaltakin puolelta suojakalvo. Ne poistetaan vasta, kun kattoikkuna kiinnitetään Ressun entisöinnin valmistuttua lopullisesti paikalleen. Niin ja sitä ennen on löydettävä ohutta läpinäkyvää vihreää kalvoa kattoikkunapleksin pintaan liimattavaksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Bristol Blenheim BL-106:n jalkaohjainten puhdistus maalattaviksi

Keskiviikko 10.12.2025 - Tiistaikerholainen

Kun Bristol Blenheim BL 106:n lentäjän istuin oli saatu entisöidyksi, jatkoimme työtämme jalkaohjainten parissa. Jalkaohjaimet eivät ole rikki. Ne ovat vaan pahoin likaantuneet ja alumiiniosien pinnoissa on jo korroosion aiheuttamia syöpymiä. Ohjainten teräsosat ovat ruosteen peitossa.

Tällä kertaa aloimme entisöinnin selvittämällä, kuinka jalkaohjaimet olivat olleet pintakäsiteltyjä. Päällisin puolin vaikutti, että ohjaimen alumiiniosat olisivat olleet puhtaalla alumiinilla. Niiden pinta oli selvästi vihertävän keltainen. Osien pinnasta löytyi kyllä myös jälkiä harmaasta maalista. 

Kysyimme Suomen ilmavoimamuseosta tästä alumiinin väristä. Selvisi, että jalkaohjainten alumiiniset osat olivat pinnoiltaan sinkkikromatut. Kysyimme samalla, selviääkö ohjaimen pintaan stanssatusta sarjanumerosta (50966/1), ovatko ohjaimet Englannissa vai Suomessa tehdyt. Sarjanumero  paljasti, että kyse on Valtion lentokonetehtaalla valmistetuista jalkaohjaimista. Sarjanumeron perässä oli vielä pieni VL-logo. 

Suomessa valmistetuttujen tai peruskorjattujen Blenheim pommikoneiden ohjaamojen sisäpinnat, istuimet ja ohjaimet maalattiin VL:n standardin mukaisella RAL 7005 sävyisellä harmaalla maalilla. Siten BL-106:n jalkaohjaimissa olleet maalilaikkujäämät vahvistivat, että näin oli myös tämän koneyksilön osalta toimittu. Pintamaali oli vaan jo kulunut valtaosin pois. 

Tulemmekin maalaamaan jalkaohjaimet metallipinnoille tarkoitetulla harmaalla Isoguard Pansar-maalilla sävynä RAL 7005.  Maali on alkydi- ja pellavaöljypohjainen. Jalkaohjainten teräsosat käsitellään ennen harmaata pintamaalausta kirkkaalla Isotrol-lakalla. Sen sijaan alumiiniosat maalataan suoraan Isoguard Pansar -maalilla. Näin toimimme jo lentäjän istuimen entisöinnissä. 

Aloitimme jalkaohjainten puhdistamisen liasta, ruosteesta ja rasvasta. Ruostuneet teräsosat puhdistetaan pääosin hiomalla niiden ruostuneet pinnat puhtaiksi mekaanisesti. Alumiiniosien likaantuneiden pintojen puhdistamissa kokeiltiin aluksi sekä Sinolia että lakkabensiiniä, mutta ne eivät olleet tehokkaita. Piti löytää paremmin toimiva liuotin. 

Otimme käyttöön sekä Solmaster Maalarinliuottimen että CRC:n Brakleen Pro jarrunosien puhdistajan. Käsittelimme näillä aineilla ohjainten osia levittäen liuottimen siveltimellä osan pintaan ja koloihin. Annoimme aineen vaikuttaa tovin verran. Sen jälkeen osien pintaa harjattiin sekä pehmeillä messinki- että muoviharjoilla, ahtaat raot hammasharjoillakin. Teräsharjaa ei käytetty, sillä se olisi vaurioittanut jalkaohjainten sinkkikromattua pintaa. Harjauksen jälkeen pyyhimme pinnat kankaalla. Liuottimet toimivatkin hyvin tahmean rasvan ja lian poistamisessa. Käsittelyn joutui kuitenkin uusimaan useampaankin kertaan. 

Otettiin käyttöön myös pienikokoinen höyrypesuri. Pintoja käsiteltiin taas edellä mainituilla liuottimilla ja sen jälkeen ne ”puhallettiin” höyrypesurilla. Höyrypesurilla rasva ja lika irtosivat tosi hyvin, mutta hapettuneisiin kohtiin pesurikaan ei riittävästi tehonnut. Kunkin höyrypesun jälkeen osa pyyhittiin puhtaaksi kankaalla. Menetelmää toistaen pinnat kuitenkin puhdistuivat kerta kerralta enemmän, sillä joka kerta pinnasta irtosi likaa sekä vanhan maalin jäämiä. 

Liuotinaineiden ja höyrypesun jälkeen jalkaohjainten pintaan jäi korroosion aiheuttamia kulumalaikkuja. Korroosio oli siten jo puhkaissut sinkkikromattujen alumiiniosien pinnan läikikkääksi. Nämä kulumat olivat pinnaltaan karheita. Pohdimme, annammeko ne olla sellaisenaan, vai alammeko hioa niitä sileämmiksi. 

Kuva: Jouni Ripatti.

Päätettiin että hiotaan, jotta syöpymäkohdat näkyisivät mahdollisimman vähän maalinpinnan alta. Syöpymälaikkuja hiottiin karhunkielellä ja se toimikin. Pahemmin syöpyneet laikut olivat jo menneet sen verran rosoisiksi, että niitä ”veistettiin” varovasti sileäksi mattoveitsen ohuella terällä. Näin syöpymäkohdista saatiin riittävän sileät maalattaviksi. BL-106:n pinnaltaan korroosion syömälaikkujen kirjavoimat jalkaohjaimet oli näin saatu maalausvalmiiksi. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

OH-XTM Super Sytkyn potkurin irrotus ja uuden potkurin sovitus

Sunnuntai 7.12.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen lahjoituksena saaman ja laskussa vaurioituneen OH-XTM Super Sytkyn potkuri särkyi kaputissa. Tilalle tarvittaisiin ehjä vastaava. OH-XTM:ssä oleva puupotkuri on valmistettu Yhdysvalloissa. Siinä on valmistuskyltti MARFA HEGY TEXAS. Potkuriin on stanssattu kehän halkaisijan sekä nousun merkinnäksi 54x44. Siihen on myös stanssattu numerot 6-81. Tämä tarkoittanee kuukautta ja valmistusvuotta. 

Onneksemme saimme lahjoituksena OH-XTM Super Sytkyn VW 1600 -moottoriin sopivan potkurin. Suomen ilmailumuseon entisöintipäällikkö Antti Laukkanen päätti luopua omistamastaan potkurista Super Sytkymme moottorin hyväksi. Potkuri on E. Pankkosen 1970-luvulla valmistama. Pankkonen valmisti potkureita viranomaisen luvalla muiden muassa Fournier RF-5 Tuulioihin.  Niille olikin 1970-luvulla ollut käyttöä, sillä vuoden 1975 Ilmailu-lehden vauriokoosteessa kerrotaan turkulaisten Tuulia-koneessa olevan käytössä jo sen historian 11. potkuri! 

Halusimme heti kokeilla, kuinka saamamme potkurin kiinnityspulttien reiät sopisivat OH-XTM:n moottorin potkurinnapaan. Sen vuoksi oli irrotettava Super Sytkyn VW 1600 -moottorissa vielä kiinni oleva lento-onnettomuudessa rikkoutunut potkuri. 

Irrottaminen aloitettiin potkurin navan suojuksesta eli spinneristä. Kun spinnerin takareunassa olleet lukuisat ristipääruuvit oli irrotettu, saatiin spinneri vedettyä irti sitä pikkuisen kampeamalla.  

Nyt voitiin irrottaa rikkoutunut potkuri. Potkurin navan pultit aukesivat hyvin, jolloin pultit ja potkuria vasten oleva pulttien kiinnityslaippa saatiin irrotetuksi. Pohdittiin, että kuinkahan lujassa potkuri olisi vielä kiinni kiinnityspulttien vastakappaleissa. Potkuria vähän muovipäävaralla koputellen se irtosi kuitenkin helposti. 

Kun potkuri oli irti, voitiin sen alla oleva spinnerin ruuvien kiinnityskehä poistaa, jolloin jäljellä oli enää pelkkä napa siinä kiinni olevine potkurin kiinnitysputtien vastakappaleineen eli kierreholkkeineen. Potkuria irrotettaessa kaikki ruuvit, pultit ja aluslevyt laitettiin nimikoituina muovipussiin odottamaan Super Sytkyn entisöinnin valmistusta ja uuden potkurin kiinnittämistä Super Sytkyn VW 1600 -moottoriin. 

Kun rikkonainen potkuri oli poissa ja napa vapaana, kokeiltiin saamaamme lahjoituspotkuria Super Sytkyn moottoriin. Lahjoituspotkurissa olevat potkurin kiinnityspultin reiät sopivat täydellisesti potkurinnavassa oleviin kierreholkkeihin. Uuden potkurin reiät olivat läpimitoiltaan aavistuksen verran kiinnityspultteja pienempiä. Tämä tarkoittaa, että kun potkuri aikanaan asennetaan OH-XTM Super Sytkyn moottoriin, sen pultinreikiä on hieman suurennettava.  

Kuvat: Lassi Karivalo.

Bristol Blenheim -pommikoneen lentäjän istuimen maalaus

Keskiviikko 26.11.2025 - Tiistaikerholainen

Tiistaikehossa on entisöity Suomen ilmavoimien sodan jälkeen kootun ja BL-106 tunnuksen saaneen Bristol Blenheim pommikoneen lentäjän istuinta. Tämä BL-106 tunnuksen saanut koneyksilö koottiin 1950-luvun alussa eri Blenheim-yksilöiden varastoiduista osista V-sarjan koneeksi. Tässä koneessa oli tuskin ainoatakaan osaa siitä alkuperäisestä brittivalmisteisesta BL-106 tunnuksen saaneesta koneesta, joka oli lennetty Suomeen joulukuussa 1937. Alkuperäinen BL-106 meni 8.6.1944 pakkolaskussa ympäri ja romuttunut korjauskelvottomaksi. 

Kuva: SA-kuva.

Sodan jälkeen kootun BL-106:n istuimen entisöinti saatiin alkusyksystä maalausvaiheeseen. Maalausta ennakoiden tutkittiin, minkälaisia maalijäämiä istuimesta oli löydettävissä, kun puhdistimme istuinkaukalon ja istuinkehikonkin ruostuneita tai muutoin hapettuneita pintoja. 

Tutkittuamme pintoja päättelimme aluksi, että istuimen kehikko on teräsosiltaan maalattu mustaksi. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että mustan päällä oli ollut harmaa maali. Tämä varmistui, kun istuinkehikon teräsputkista irrotettiin pidikkeitä eli klemmareita. Klemmareiden alta paljastui harmaata maalipintaa. Kun tätä maalipintaa kynnellä raaputti, sen alta paljastui musta maali. Päätös oli, että istuin maalataan sen mukaan harmaan maalilla. 

Tätä samaa maalia oli paremmin havaittavissa alumiinirakenteisen istuinkaukalon pinnasta, joskin siinä oli näkyvissä useampaakin harmaan ja vihertävän harmaan maalin sävyjä. Todettiin, että  päällimmäisenä oli ollut harmaa maali. Sen lisäksi istuinkaukalon kulmaa säätävän kahvan päästä löytyi hippunen punaistakin maalia.

Istuinkehikossa kiinni olevan ohjaussauvan alumiinisista osista löytyi myös  kirkkaan vihreääkin maalia. Tämä vihreä maali on Valtion lentokonetehtaan käyttämää primeria eli pohjamaalia. Peruskorjauksen yhteydessä briteissäkin tehtyjen Blenheimien ohjaamot maalattiin Valtion lentokonetehtaalla VL:n standardin mukaisella harmaalla RAL 7005 -sävyisellä maalilla. Näin myös maalaamme BL-106:n ohjaajan istuimen. 

Todettakoon, että Suomeen ostettujen brittivalmisteisten Blenheim-koneiden ohjaamot oli maalattu Royal Air Forcen (RAF) käyttämällä  aircraft gray green -sävyisellä maalilla (RAF Aircraft Gray Green BS381c-283). 

Ennen istuimen maalaamista harmaalla maalilla, ruosteesta puhdistettu teräsputkirakenteinen istuinkehikko sekä alumiinisen istuinkaukalon teräsosat käsiteltiin ruosteelta hyvin suojaavalla tartuntapohjamaalilla Isotrol-lakalla. Sen sijaan alumiiniosia ei tarvitse suojalakata, vaan ne maalataan suoraan metallipintojen maalaukseen tarkoitetulla harmaalla (RAL 7005) Isoguard pansar-pintamaalilla. 

Isotrol-lakalla käsiteltiin ensin istuinkehikko. Se jälkeen pintamaalaus Isoguard pansar-maalilla aloitettiin istuinkaukalosta. Ensin maalattiin istuinkaukalon sisäpinta. Maalaus tehtiin siveltimin. Isoguard pansar-maalilla on se hyvä ominaisuus, että maali tasoittuu erittäin hyvin siveltimelläkin maalattaessa. Istuinkaukalon sisäpinnan kuivuttua maalattiin kaukalon ulkopinta. Tämän jälkeen maalattiin istuinkehikko. 

Kun sekä istuinkehikko että istuinkaukalo oli maalattu, istuimen kehikko ja kaukalo  liitettiin toisiinsa. Kaukalon ja kehikon liittää toisiinsa vaakatasossa oleva liitosputki, ikään kuin suurikokoinen sokka. Se koostuu kahdesta toisiaan vasten työnnettävästä putkesta ja niiden puskusaumaliitoksen päälle liu’utettavasta lukitusholkista. 

Istuinkehikon ja istuinkaukalon kummassakin kyljessä on toisiinsa kohdistettuina tämän teräsputken mentävä aukko. Aukkojen läpi työnnetään istuimen kummaltakin puolelta toisiaan kohti liitosputken päät. Kun putkien päät ovat kohdanneet toisensa, puskusauman päälle liu’utetaan toisen putken päällä oleva lukitusholkki sitomaan liitos jäykäksi. Näin istuimen kehikko ja istuinkaukalo oli saatu liitetyksi toisiinsa. Liitosputki toimii samalla istuinkaukalon kaltevuuden säädön mahdollistavana akselina. Itse istuimen kaltevuuden säädölle on istuimessa oma säätömekanisminsa. 

Kolmesta osasta koottavan liitosputken saaminen paikoilleen teetti työtä, ennen kuin putkien päät lukitseva liitosholkki saatiin lukituksi liitosputken läpi menevillä pulteilla. Jouduimme avaamaan liitospulttien reikiä suuremmiksi ohuella pyöröviilalla, ennen kuin saimme pultit työnnetyksi liitosputken läpi. Hankalaa oli myös saada paikoilleen liitosputken sivusuuntaisen liikkumisen estävät pultit ja kiristettyä niiden päihin mutterit.  

Blenheim BL-106 koneyksilön lentäjän istuimen entisöinti on nyt satu valmiiksi. Tai olisihan vielä yksi työ tehtäväksi. Istuimen oikealla puolella olevan kädensijan pehmikkeen nahkapinta on pahoin kulunut ja osin repeytynyt.  Pohdinnassa on, entisöimmekö vai konservoimmeko me tuon kuluneen istuinpehmusteen. Olemme päätymässä konservointiin ja siihen tarvitsemme asiantuntijaa, sillä Tiistaikerhossa ei ole siihen riittävää osaamista. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Super Sytkyn rungon korjaus alkoi

Keskiviikko 19.11.2025 - Tiistaikerholainen

Laskussa pahoin vaurioituneen Super Sytky OH-XTM:n korjaus on alkanut. Kohteena on ensin vaurioitunut koneen runko. Se on vaurioitunut alaosastaan ohjaamon takaosan ja tuliseinän väliseltä matkalta. Tuliseinänä on nokan päätylevy, jonka ulkopintaan on kiinnitetty tulisuojaksi metallilevy. Rungon alaosa on tuhoutunut kokonaan ohjaamon lattian tasolle asti ja kyljen verhoiluvanerit osin riekaleina rungon puoliväliin saakka. Takarunko säilyi kaputissa ehjänä. 

OH-XTM:n runko asetettiin ”selkälentoasentoon” korjauksen helpottamiseksi. Moottorista riisutun puurakenteisen rungon korjaamisen aloittamiseksi tyhjennettiin koneen eturunko kaikista johdoista ja laitteista. Ensin oli irrotettava eturunkoa täyttävä polttoainetankki, jotta päästiin käsiksi ohjaamosta moottoriin meneviin johtoihin ja putkiin. Ohjaamon ja tuliseinän välissä olevan polttoainetankin kiinnityspannat avattiin, jonka jälkeen tankki nostettiin ulos eturungosta. Kiinnityspannat saivat jäädä ainakin toistaiseksi paikalleen. 

Kun polttoainetankki oli poistettu, irrotettiin ohjaamosta tuliseinän läpi moottoriin kulkevat vaijerit ja johdot pidikkeistään ja johdot vedettiin tuliseinän läpi. Jotta eturunko saataisiin tyhjäksi, oli vielä poistettava eturungon rikkonaisessa kaaressa kiinni olevat jalkaohjaimet sekä ohjaimista sivuperäsimeen menevät vaijerit. 

Kuva: Jouni Ripatti.

Tuliseinä oli repeytynyt koneen maahan iskeytyessään suurelta osin irti runkoliitoksestaan ja samalla reunoistaan vaurioitunut. Se oli irrotettava korjattavaksi. Monitoimityökalun sahanterällä sahattiin auki tuliseinän ja rungon välinen liitossauman siltä osin kuin tuliseinä oli vielä rungossa kiinni. Näin saatiin tuliseinä irrotetuksi rungosta korjattavaksi ja samalla ohjaamon ja tuliseinän välinen tila avoimeksi polttoainetankin pantoja lukuun ottamatta.

Kuva: Ari Aho.

Kylkien vaurioituneiden verhoiluvanerien osalta todettiin, että korjaus on parasta tehdä vaneroimalla vaurioituneet kylkialueet uudestaan. Niinpä rikkonaiset vanerialueet sahattiin irti monitoimityökalun sahanterällä. Vanerit sahattiin pitkin runkolistoja siten, että vaneria jäi listan reunan ulkopuolelle huullokseksi noin 10 mm tulevaa puskusaumaa varten. Runkolistaan liimataan puskusaumalle 20 mm korkea lista tueksi, jossa uuden ja vanhan verhoiluvanerin reunat liittyvät toisiinsa.   

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

OH-XEA Ressun rungon verhoilu

Lauantai 8.11.2025 - Tiistaikerholainen

Ennen Tiistaikerhon kesätaukoa olimme kiinnittäneet verhoilukankaat Ressun rungon ylä- ja alapintaan sekä ohjaamon kumpaankin sivuun. Enempää emme silloin voineetkaan verhoilla, sillä käyttämämme kangas oli loppunut. Rungon ylä- ja alapinnan verhoilun kiristyslakkauksen ehdimme kuitenkin aloittaa ennen kesätaukoa. 

Syyskauden alettua löytyi ratkaisu Ressun rungon verhoilun jatkamiseen, sillä Suomen ilmailumuseosta löytyi kangaspakka, jonka saimme käyttöömme. Kankaasta tehtiin nitroselluloosalakalla normaali kankaan kiristyneisyystestaus kiinnittämällä se testikehikkoon. Testaus aloitettiin vesikiristyksellä, josta edettiin vaiheittain 25 %, 50 %, 75 % lakasta täyteen 100 % lakkaan. Testauksen tuloksena oli, että kangas vaikutti kelvolliselta Ressun rungon verhoilun jatkamiseen.  

Ressun kummankin kyljen verhoilu aloitettiin tekemällä kyljistä pahvimalli. Niiden mukaan kankaasta leikattiin palat kylkien verhoiluun. Muotoonsa leikatut kankaat kiinnitettiin rungon kyljen metallikehikkoon kontaktiliimalla. Kangas liimattiin ensin yläreunastaan kehikon runkoputkeen. Tämän jälkeen kangas liimattiin alareunastaan rungon alaputkeen sitä samalla venyttäen. Tällä tavoin kangas saatiin jo alustavasti kireäksi odottamaan vesikiristystä ja sen jälkeistä kiristämistä nitroselluloosalakalla. 

Liimasaumojen kuivuttua kankaat vesikiristettiin eli kasteltiin läpimäräksi keitetyllä vedellä. Kankaiden kuivuttua aloitettiin niiden kiristysprosessi nitroselluloosalakalla. Liikkeelle lähdettiin 25 prosenttisella lakalla ja siitä on nyt edetty 50 %:n ja 75 %:n lakkaan. Lakkana käytämme rautaoksidilla sävytettyä NC-Speed-nitrolakkaa. Samalla on jatkettu rungon ylä- ja alapintojen ja ohjaamon seinien kiristyslakkausta.

Ressun kylkien lakkauksen edetessä, totesimme harmiksemme, että kylkikankaiden kiristyminen ei ollut tasaista. Kankaan loimi oli kiristynyt paremmin pysty- kuin vaakasuunnassa. Sen seurauksena kankaassa oli näkyvissä aaltomaisuutta. Tämä uusi kangas ei siten ollutkaan niin hyvin kiristyvä kuten testilakkauksessa olimme havainneet. Tosin 50 % lakkauksen jälkeen huomattiin, että laineisuus oli vähentynyt, muttei kokonaan poistunut. Tuskin ryhdymme kuitenkaan hankkimaan uuttaa kelvollisempaa kangasta Ressun kylkien uudelleen verhoilemiseksi.  

Vielä oli kokonaan verhoilematta kankaalla ohjaamon ovi sekä ohjaamon ja nokkaosan alapinta. Näistä kaikista tehtiin taas pahvimalli, jonka mukaan leikattiin oikean kokoiset kankaat.  Kangas on samaa, mitä käytimme rungon kylkien verhoiluun. Uskomme kuitenkin, että pienialaisina verhoilun kohteina kangas kiristyy riittävällä tavalla. Jälleen kiinnitimme kankaan reunat rungon metallirakenteeseen kontaktiliimalla. 

Ikkuna-aukollisen oven verhoilimme umpeen ikkuna-aukkoa myöten. Ikkuna-aukko leikataan oven verhoilukankaaseen vasta, kun kangas on lopullisesti kiristetty kiristyslakalla ja kangas liimautunut oven ikkunaraamiin. Ohjaamon oven ja ohjaamon sekä nokkaosan alapinnan kankaiden vesikiristyksen jälkeen kankaat on lakattu nyt kahdesti 2 5%:lla NC-Speed-nitroselluloosalakalla. Kankaan kiristyminen onkin lupaavaa. 

Kuvat: Lassi Karivalo.

OH-XTM Super Sytkyn runko valmiina korjaustoimiin

Lauantai 18.10.2025 - Tiistaikerholainen

Kun Super Sytkyn runko oli siirretty Puusepäntien verstaaseen, alkoi vaurioituneen rungon entisöintiä koskevat esivalmistelut. Ensimmäinen tehtävä oli irrottaa moottori rungosta, sillä vaurioituneen rungon entisöinti raskaan moottorin kanssa on lähes mahdotonta. 

Kuva: Matti Kainulainen.

Niinpä ryhdyttiin Super Sytkyn VW 1600 -moottorin irrotukseen ja vielä niin, että irrotamme sen Sytkyn rungosta moottoripukin kanssa. Näin vältymme pukin kehikon sisällä olevien johtojen, putkien ja moottorin laitteiden irrottamiselta. 

Kuva: Jouni Ripatti.

Moottoripukki on kiinni rungossa viidellä pultilla. Kokeiltiin avata tuliseinän läpi olevien pulttien muttereita pukin irrottamiseksi. Pultit kuitenkin pyörivät samanaikaisesti mutteria kierrettäessä. Tuliseinän takana oleviin pultin kantoihin oli siten päästävä käsiksi. Jos koneen keula olisi ehjä, pultteihin käsiksi pääseminen olisi lähes mahdotonta, koska pultit ovat ohjaamon ja tuliseinän välissä olevan polttoainetankin takana. Nyt kuitenkin koneen nokka oli kaputin vuoksi repeytynyt, jonka seurauksena pääsimme käsiksi pultteihin ja mutterit kierretyiksi auki.  

Kuva: Ari Aho.

Kuva: Antti Hietala.

Saman aikaisesti oli moottorista irrotettu kaikki tuliseinän läpi moottoriin kiinnittyvät johdot ja vaijerit. Osa saatiin helposti irrotetuksi, mutta muutaman kanssa jouduttiin tekemään töitä. Kun  moottorin sisällä vielä ollut öljy oli valutettu pois, oltiin valmiit moottorin irrottamiseen. 

Kuvat: Antti Hietala.

Kuva: Ari Aho.

Moottori sidottiin liinoilla moottorinosturiin ja moottori vedettiin varovasti liinoissa roikkuen pukkeineen Super Sytkyn nokalta. Irti oleva moottori laskettiin liinojen varassa tukevalle työtasolle odottamaan jatkotoimia.  

Ilman moottoria oleva runko lepäsi edelleen kakkosnelosesta tehtyyn tukipetiin kiinnitettynä. Nyt runko voitiin irrottaa. Runkoa kiinni pitävät liinat ja muut rakenteet avattiin ja runko nostettiin varovasti tukipedistä pöydälle. Vähän arvelutti pahasti vaurioitunutta ja lähes katkennutta runkoa nostaa, mutta hyvin se pysyi koossa.

Koska OH-XTM:n runko oli vaurioitunut alaosastaan ohjaamon ja tuliseinän väliseltä matkalta, rungon korjaus olisi kätevintä, jos se olisi käännettynä selälleen. Niinpä runko päätetiin asettaa työskentelyn helpottamiseksi selälleen kahden pukin varaan. Toinen pukki olisi ohjaamoaukon kodalla ja toinen tukisi takarunkoa sivuvakaajan juuresta. 

Pohdittiin, mikä olisi sopiva työskentelykorkeus rungon korjaamiseksi. Sellaiseksi päätettiin 120 cm lattiasta. Säädimme ohjaamon aukon kohdalle tulevan vaakapukin jalat niin, että Sytkyn runko yläreuna tai tässä tapauksessa vaurioitunut alareuna olisi 120 cm korkeudella. Sen sijaan perärunkoa kannatteleva pukki piti rakentaa. 

Se rakennettiinkin puretusta Super Sytkyn tukipedin kakkosnelostavarasta. Malliltaan se on kuin normaali siipipukki, mutta vaan kapeampi. Pukin korkeus säädettiin pukkiin paloletkusta laitetulla hihnatuella niin, että koko Sytkyn runko oli vaakatasossa ja 120 cm korkeudessa lattiasta. 

Takarungon tukipukin valmistuttua Super Sytkyn runko nostettiin ylösalaisin pukkien varaan. Näin OH-XTM:n runko on valmiina entisöintitoimien aloittamiseksi. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Puusepäntien pihan 40- ja 20-jalkaisten konttien kunnostus

Torstai 16.10.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen entisöintitoiminnan siirryttyä Suomen ilmailumuseolta Tuusulaan Puusepäntielle, sen pihaan hankittiin elokuussa edullisesti 40- ja 20-jalkainen merikontti. Pienemmästä kontista tulee Puusepäntien tulityötila ja isommasta varastokontti. 

Kuva: Reino Myllymäki.

Tulityökontiksi tarkoitettu 20-jalkainen kontti on lämpövuorattu ja sisältä erittäin siisti. Kontin ulkopinta on kuitenkin rujon näköinen, sillä siinä on ruosteisia alueita ja maalipinta on kauhtunut. Ulkoseinässä on myös muutama reikä.  

Ei se 40-jalkainen konttikaan mikään kaunistus ole. Sen ulkopinnassa on paljon ruosteisia alueita ja maalipinta kulunut. Lisäksi se on sisältä törkyinen. Kontin katosta löytyi runsaasti ruosteen syömiä reikiä, josta sadevesi pääsee kontin sisään. Eivätkä kontin ovetkaan menneet kunnolla kiinni. No, halvalla ei priimaa saa. 

Puusepäntien konteille päätettiin tehdä ”face lifting” eli kunnostaa kontit ulkopinnoiltaan uuden veroisiksi ja paikata 40-jalkaisen kontin katto sateen kestäväksi. Kontit päätettiin maalata IMY:n käyttämän tumman siniseksi. Siinäpä siis työtä tiistaikerholaisille.

Ensityönä oli 40-jalkaisen kontin roskaisen ja likaisen sisätilan siivous. Samalla alkoi kontin katossa olevien reikien paikkaus. Reikiä löytyi kaikkiaan 23! Rei´istä poistettiin ruosteen hötöksi syömät reunat ja reikäkohta hiottiin puhtaaksi. Ensiapuna reiät paikattiin umpeen monikerroksisella ilmastoteipillä. Näin ne olivat sateelta suojassa odottamassa varsinaista paikkausta. 

Varsinainen paikkaus tehtiin Pattex-peltikaton korjausmassalla. Suurempien reikien kohdalla paikkausmassaus tehtiin suoraan ilmastoteipin päälle. Tämän kontin katto on muutoinkin sen verran huonossa kunnossa, että se on syytä suojata myöhemmin joko pelti- tai vanerilevyistä tehtävällä suojakatteella. Tehdyillä massapaikkauksilla mentäneen kuitenkin tulevan talvikauden ylitse. 20-jalkaisen kontin katolla löytyneet kolme reikää paikattiin samalla tavalla. 

Korjattiin 40-jalkaisen kontin ovet toimintakuntoiseksi. Sitä varten jouduttiin hiomaan rälläkällä oven vääntösalvan tangon alapään tukeutuva kiinteää lukitushaarukkaa. Näin vääntösalvan tangon alapää saatiin painautumaan oikealla tavalla haarukkaansa ja ovi lukituksi.

Konttien ulkoseinien kunnostaminen aloitettiin pintojen hionnalla maalattaviksi. Ruosteisilta alueilta hiottiin pois pintaruoste ja irtonainen maali kulma- ja pyöröhientakoneilla. Ehjät maalipinnat hiottiin sekä käsin että käyttäen tasohiomakoneita. Kun seinät oli hiottu, poistettiin hiontapöly niiden pinnoista ja aloitettiin pohjamaalaus. 

Kuva: Jouni Ripatti.

Pohjamaalina käytimme Isotrol-kirkaspohjamaalia. Se on pellavaöljyalkydipohjainen pohjamaali. Tällä maalilla on hyvät ominaisuudet juuri ruostuneiden pintojen pohjamaalaukseen. Isotrol kirkaspohjamaali tunkeutuu pinnassa olevan ruosteenkin läpi metallipintaan pysäyttäen samalla ruostumisen etenemisen. Lisäksi Isotrol-kirkaspohjamaali on riittoisaa sekä helppo sivellä. Levitimme pohjamaalin siveltimillä. Kirkaspohjamaali teki seinäpinnoista kuultavan oloisen ja toi esiin tai paremminkin korosti kontin pinnan alkuperäistä maalipintaa.

Seinien pohjamaalin kuivuttua sen päälle siveltiin RAL 5002 -sävyinen Isoguard Pansar -maali. Tämä pellavaöljyalkydipohjainen maali sopii metallipinnoille suojaten pinnan kosteudelta ja korroosiolta. Maalauksen teimme sekä siveltimillä että teloilla. Maalauksen jälkeen ulkoasultaan alun perin rujot kontit olivat kuin uusia ja siten edustavan näköisiä Ilmailumuseoyhdistyksen Puusepäntien toimitilan edustalla.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Super-Sytky Suomen Ilmailumuseolta Puusepäntielle

Sunnuntai 5.10.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys sai viime keväänä lahjoituksena kesällä 2024 laskussa korjauskelvottomaksi vaurioituneen PIK-21 Super Sytky OH-XTM -experimental-koneen. Super Sytky on Kai Mellénin suunnittelema ja tämä koneyksilö hänen rakentamansa Super Sytkyn prototyyppi. Kone on puurakenteinen ja vaneriverhoiltu. Ensilento tapahtui 6. toukokuuta 1981.

Kuva: Kai Méllen.

Keväällä Super Sytky varastoitiin Suomen ilmailumuseon pihalla olevaan konttiin.  Kun elokuussa Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulassa sijaitsevan Puusepäntien toimitilan pihaan hankittiin 40-jalkainen kontti varastoksi, päätettiin OH-XTM siirtää Suomen ilmailumuseolta Puusepäntielle. Tarkoituksena oli aloittaa koneen entisöinti Tiistaikerhossa. Lentävää siitä ei tehdä.

Suomen ilmailumuseon kontissa oleva ja puukehikkoon sidottu OH-XTM:n pahoin vaurioitunut runko siirrettiin kontista kuljetuslavetille, johon se kiinnitettiin liinoilla. Ilman tukevaa puukehikkoa ei pahoin vaurioitunutta ja puoliksi katkennutta Super Sytkyn runkoa olisi voinut liikutella.  Samassa yhteydessä lastattiin kontista henkilöautojen kyytiin pienikokoiset Sytkyn osat, kuten mm. moottorin suojus ja ohjaamon kuomu. Kun kuljetuslavetti oli yhdistetty henkilöauton vetokoukkuun, matka kohti Puusepäntietä alkoi.

Kuva: Reijo Siirtola.

Perillä Puusepäntiellä Super Sytkyn kuormausliinat irrotettiin ja runko puukehikkoineen siirrettiin Puusepäntien pihan 40-jalkaiseen konttiin odottamaan entisöinnin alkamista. 

Kuva: Reijo Siirtola.

Samalla tavalla tuotiin viikon päästä Puusepäntielle museon konttiin varastoitu Super Sytkyn siipi. Siipi kannettiin ulos varastokontista ja kiinnitettiin lappeelleen kuljetuslavetille asetettujen pehmusteiden päälle. Kun siipi oli sidottu lavettiin, lähdettiin ajamaan kohti Puusepäntietä. Siellä siipi siirrettiin varastokonttiin Sytkyn rungon seuraksi. Poiketen Super Sytkyn rungosta, siipi säilyi kaputissa lähes vaurioitta. Ainoastaan koneen alle taittunut laskuteline iski siiven alapintaan laskutelineen pyörän kokoisen reiän. 

Kuva: Matti Kainulainen.

Kuva: Ari Aho.

Parin viikon päästä oltiinkin Tiistaikerhossa valmiit Super Sytkyn entisöinnin käynnistämiseen ja  kohteena aluksi koneen runko. Niinpä moottoripäästään raskas runko kannettiin liinoilla neljän kantoparin voimin Puusepäntien varastokontista itse verstaaseen. Siellä runko nostettiin omalle paikalleen työpöydän päälle. 

Rungon entisöinti aloitetaan moottorin irrotuksella, sillä rikkonaista puurakenteista ja vaneriverhoiltua runkoa olisi erittäin vaikea käsitellä, mikäli raskas VW 1600 moottori olisi siinä kiinni. Tavoitteena on irrottaa moottori rungosta moottoripukkeineen. 

Kuvat Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin ilmoitettu. 

Bristol Blenheim -pommittajan ohjaajan istuimen entisöinti meneillään

Maanantai 8.9.2025 - Tiistaikerholainen

Viime vuonna saimme entisöidyksi Bristol Blenheim V-sarjan (BL-106) pommittajan perämiehen istuinpallin. Kohteenamme olevassa ja sodan jälkeen 1950-luvulla osista kootussa lyhytnokka-Blenheimissa oli kaksoisohjaimet koulutustarkoituksessa. Siinä on ohjaajakapteenin istuimen rinnalla perämiehen pallimallinen-istuin. Istuimen edessä olevat ohjaimet on yhdistetty tangoilla kapteenin ohjaimiin. Todettakoon, että tällä sodan jälkeen kootulla V-sarjan Blenheim BL-106 koneella ei ole juuri mitään yhteistä Englannissa rakennetun sotaan osallistuneen ja 8.6.1944  pakkolaskussa romuttuneen BL-106 koneyksilön kanssa. 

Perämiehen istuimen entisöinnin jälkeen otimme entisöinnin kohteeksi ohjaajan istuimen. Entisöinnissä on kyse istuimen valtaosin teräsputkirakenteisen istuinkehikon puhdistamisesta liasta, rasvasta ja ruosteesta sekä alumiinisen istuinkaukalon osalta pintojen puhdistaminen ja hionta maalattaviksi. Todettakoon, ettei istuimessa ole selkäpanssaria. 

Ensimmäisenä työnä irrotimme istuimen käsinojan nahkapäällysteisen pehmusteen konservoitavaksi. Sen jälkeen aloitimme ohjaajan istuinkokonaisuuden puhdistamisen. Pian totesimme, että puhdistaminen olisi tehokkaampaa ja helpompaa, jos alumiinisen istuinkaukalon ja istuinkehikon saisi irrotetuksi toisistaan. 

Kehikon ja istuinkaukalon irrottaminen toisistaan edellytti niitä yhdistävän teräksisen poikittaistangon eli tavallaan ison sokan poistamista. Poikittaistanko koostuu kahdesta toisiaan vasten puskusaumaisesta putkesta ja sauman päällä olevasta liitosholkista. Lopulta saimme putken ympärille kiinni ruostuneen liitosholkin liu'utetuksi liitoksen päältä ja siten putket irrotetuksi. Purimme istuinkehikosta kaikki purettavissa olevat osat sekä irrotimme kehikossa olevat lukuisat ruostuneet klemmarit ja muut kiinnikkeet puhdistettaviksi. 

Osa lentäjän istuimen osista oli pelkästään likaisia ja rasvaisia, joten niiden puhdistukseen käytettiin mm. Fairy Power Sprayta. Se poisti kohtuullisesti rasvan ja lian osien pinnasta. 

Istuinkehikon pahoin ruostuneita putkia puhdistimme käyttäen sekä karhunkieltä, hiomapapereita että akkuporakoneeseen kiinnitettyä pyöröharjaa. Pienkohteiden, kuten muttereiden puhdistamiseen ruosteesta käytettiin Dremeliin kiinnitettyä teräsharjaa. Istuinkehikosta irrottamamme pienosat puhdistimme käyttöön saamallamme ultraäänipesurilla. 

Kun ruostuneiden putkien pinnasta saatiin poistettua ruostetta, alta paljastui paikoitellen näkyviin mustaa maalia. Sen perusteella totesimme, että istuimen teräksinen putkirunkorakenne oli ollut viimeksi mustaksi maalattuna. Istuimen ammemaisen alumiinisen istuinosan pintojen puhdistamisessa ilmeni puolestaan, että alumiinipintaan oli sivelty ensin harmaa pohjamaali ja sen päälle harmaan vihreä pintamaali. Pintamaali vastaa sävyltään perämiehen istuimen entisöinnissä jo käyttämäämme harmaan vihreää Temalac ML  90 BS 283-sävyä. Pohjamaalina tullaan käyttämään Isotrol-lakkaa ja pintamaalina Isoquard Panzer -maalia. Mustana maalina on puolikiiltävää Isoquard Panzer -maali. 

Bristol Blenheim BL-106 pommikoneen lentäjän istuimen puhdistaminen liasta ja ruosteesta on saatu kutakuinkin päätökseen, joten seuraavaksi aloitamme istuimen maalaaminen. 

Kuvat: Lassi Karivalo

Tiistaikerhon syyskausi vauhdissa

Keskiviikko 3.9.2025 - Tiistaikerholainen

Elokuun puolivälissä alkanut Tiistaikerhon syyskausi on päässyt hyvään vauhtiin. Tekemistäkin riittää kosolti. Luonnollisesti Ressun entisöinti jatkuu ja siinä pääkohteena on rungon verhoilu. Runko onkin saanut päälleen kankaat ja niiden kiristyslakkaus on käynnissä. Ressuun asennettavaksi saamamme Continental A 65 lento-onnettomuusmoottoria valmistellaan lasikuulapuhalluksella puhdistettavaksi. 

Bristol Blenheim pommittajan lentäjän istuimen entisöinnissä etenemme siitä, mihin ennen kesätaukoa päästiin. Istuinkehikko ja istuinkaukalo alkavat jo olla pinnoiltaan maalausvalmiit.

Demo-Myrskyä rakennetaan sekä Puusepäntiellä että Suomen ilmailumuseolla. Demo-Myrsky koostuu Myrsky MY-14 entisöintiprojektissa rakennetusta koesiivestä ja MY-5:n runkokehikosta. Demo-Myrskyllä esitellään sekarakeinteisen suomalaisen hävittäjän sisärakenteita. Tämän vuoksi mm. runkokehikkoa ei verhoilla umpeen.  Puusepäntien verstaalla on käynnissä korkeusvakaajan, sivuperäsimen sekä vaurioituneen alkuperäisen korkeusperäsimen korjaus. Museolla jatkuu MY-5:n runkokehikon kunnostaminen ja sen täydentäminen. 

Kovan ahkeroinnin kohteena ovat olleet IMY:n ostamat ja Puusepäntien pihaan tuodut kaksi varastokonttia. Niistä toisesta tulee tulityötila ja toisesta varastokontti. Kummatkin kontit ovat jo kauan sitten eläneet parhaat päivänsä, joten ne kunnostetaan ulkopinnoiltaan. Konteissa olevat reiät paikataan, pinnat hiotaan. Pintaansa kontit saavat IMY:n käyttämän sinisen värin. Toinen konteista onkin jo maalattu kauniin siniseksi.  

Kuva: Reijo Siirtola.

Aloitamme IMY:n lahjoituksena saaman PIK 21 Super Sytkyn (OH-XTM) entisöinnin koneen rungosta. Runko tuotiin Suomen ilmailumuseon pihalla olleesta varastokontista Puusepäntielle. Rungosta irrotetaan moottori, ennen kuin voimme aloittaa alaosastaan pahoin vaurioituneen puurakenteisen ja vaneriverhoillun rungon entisöinnin. 

Syyskauden työlista sisältää myös Suomen ilmailumuseon pihalla olevan DC-3 ”Lokin” (OH-LCD) siipien siivekkeiden kunnostukset ja korjaukset. Kummankin siivekkeen verhoilu on uusintakunnossa ja oikean siiven siivekkeen tyviosa on rutussa. Airveteran Oy:n porukka irrottaa nuo siivekkeet entisöitäviksemme. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Blenheimin perämiehen istuimen entisöinti

Keskiviikko 18.6.2025 - Tiistaikerholainen

Saimme Tiistaikerhossa entisöitäväksi Bristol Blenheim V-sarjan eli ”lyhytnokka-Blennun” ohjaajan ja perämiehen istuimet. Tämä Blenheim yksilö (BL-106) on sikäli poikkeava, että siihen oli asennettu kaksoisohjaimet lentäjien koulutustarkoituksessa. 

Ohjaamossa on normaali Blenheim pommittajan lentäjän istuin ohjauslaitteineen, mutta siihen on yhdistetty toiset ohjainlaitteet perämiehelle. Poiketen lentäjän eli tässä tapauksessa kapteenin istuimesta perämiehen istuin on yksinkertainen pyöreällä pehmustetulla istuinlevyllä varustettu palli, joka on kiinnitetty metallituilla ohjaamoin lattiaan ja seinään. Tässä BL-106:n ohjaamosta puuttuu kokonaan tähystäjän istuin.   

Sekä kapteenin että perämiehen istuimen metallikehikon teräsputket ovat pahoin ruostuneet, mutta kummassakaan istuimessa ei ole huomattavia vaurioita. Perämiehen istuimen tai entisöinti on huomattavasti selväpiirteisempi tehtävä jo yksinkertaisen rakenteensa ja pienemmän kokonsa ansiosta. Kapteenin istuimen entisöimistä helpottaisi suuresti, jos istuinkaukalon saa irrotettua istuimen kehikosta. Istuinten entisöinnin tavoitteena on niiden tukirakenteiden ruosteessa olevien teräsputkien pintojen sekä pienosien ruosteenpoisto, alumiinipintojen hionta sekä lopuksi maalaaminen. 

Aloitimme entisöinnin perämiehen pallista. Ensin irrotettiin istuimen pehmuste sekä istuimessa kiinni oleva istuinvyö. Istuinvyö oli osittain repeytynyt ja kaipaa suutarissa käyntiä. Nahkapintainen vaaleaksi kulunut istuinpehmuste edellyttää konservointia. Sitä emme me tee. 

Tutkimme pyöreän alumiinisen ja reunoiltaan taivutetun istuinlevyn pinnasta löytyvien maalien sävyjä. Siinä oli näkyvissä vaalean vihreää maalia, jonka alta pilkotti tummempaa vihreää. Siten  istuinlevyn pinta on viimeksi maalattu vaalean vihertävän harmaalla maalilla ja sen alla on vanhempi tummempi vihreä maali. 

Istuimen teräsputkirakenteisen jalan ruostuneesta pinnasta saatiin myös näkyviin maalin jäämiä. Tätä auttoi,  kun istuimen ruosteisia jalkoja käsiteltiin Industrial ECO Complex Blue-liuoksella. Liuos   paljasti putkien pinnalta vaalean vihreän maalin sävyn. Lisäksi jalustan ruostuneiden putkien pinnasta raaputettiin vanhaa pigmenttiä eli maalisilppua. Sitä laitettiin 600 suurentavan mikroskoopin alle. Selvisi, että jalustan putkien pinnasta löytyi kolmea eri maalikerrosta. Alimpana oli ruskea, sen päällä harmaa ja pinnassa vihertävän harmaata eli sama sävy, mikä löytyi istuinlevyn pinnasta. Tämän seurauksena päätimme maalata istuimen saman sävyisellä vaalean vihertävän harmaalla maalilla. 

Perämiehen istuimen varsinaisen entisöinnin aloittamiseksi irrotimme alumiinisen istuinlevyn istuimen jalustasta. Istuinlevy oli kiinnitetty jalustaan sekä pulteilla että niittauksin. Ensin irrotettiin istuinlevyn kiinnityspultit. Sen jälkeen porattiin pois jalustan yläpäässä istuimen helmaan kiinnitetyn korvakkeen niitit, jolloin istuinlevy irtosi jalustasta.  

Aloitettiin istuinjalustan teräsputkien ruosteenpoisto. Ruostetta poistettiin teräsputkien pinnalta niin, että ruosteen alta saatiin näkyviin putkien pintamaalia. Putkia ei tarvitse hioa puhtaalle metallille, koska käytämme maalaamiseen Isotrol-lakkaa ja -maalia. Isotrol pysäyttää ruostumisen jatkumisen, vaikka ruostetta olisikin jäänyt teräsputkien pinnan ruostesyöpymiin.  

Ruostetta hiottiin pois ensin karkealla hiomapaperilla hiontapölyä välillä pois pyyhkien. Sitten siirryttiin hienompiin hiontapapereihin tunnustellen samalla sormella, olisiko putkien pinta jo riittävän puhdas ja sileä. Kun putkien ruosteesta karheat pinnat oli saatu sileäksi ja samalla vanha maalipinta tullut näkyviin, teräsputkien hiominen oli saatu päätökseen.

Siirryttiin istuinlevyn käsittelyyn. Se olikin helpompi tehdä. Alumiinisen istuinlevyn pinnat hiottiin kevyesti sileiksi hienolla hiontapaperilla. Mihinkään hiomalla tehtyyn vanhan maalin poistoon ei ryhdytty. Pääasia on, että saatiin istuinlevyn pinnasta irtonainen maali pois ja pinta alumiinipinta sileäksi. 

Kun sekä teräsputkinen istuinjalusta että alumiininen istuintaso oli hiottu, ne lakattiin kirkkaalla Isotrollilla. Isotrol-lakka tekee metallin pintaan suojaavan kalvon. Pintamaalia varten oli tarpeen määritellä istuimeen tulevan maalin sävy. Istuimesta löytyneen alkuperäisen maalin sävyksi määrittyi vaalean harmaanvihreä Temalac ML  90 BS 283 -sävy. Tällä kaavalla sävytettiin istuimen Isotrol-öljymaali. 

Kaksi Suomen ilmailumuseossa työharjoittelussa ollutta peruskoululaista TET-harjoittelijaa maalasi perämiehen istuimen jalustan sekä istuinlevyn. No, kaikki ei mennyt heti putkeen. Huolellisella opastuksella päästiin kuitenkin hyvään lopputulokseen. Sehän tällaisen TET-harjoittelun tarkoitus onkin.

Maalauksen jälkeen oli vuorossa istuimen kokoaminen. Lasikuulapuhalletut alkuperäiset kiinnityspultit pantiin paikalleen ja jalusta niitattiin kiinnityslevystään istuinlevyn helmaan. Niitit  maalattiin lopuksi harmaanvihreällä, jottei ne ”pistä silmään”. Suutarilla korjautimme istuinvyön ehjäksi. Blenheim pommittajan perämiehen istuimen entisöinti oli saatu valmiiksi. 

Kuvat: Lassi Karivalo

Opasviitat Caravelle Sinilinnulle

Sunnuntai 15.6.2025 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerholle tuli pyyntö Ilmailumuseoyhdistyksen Turun Caravelle-ryhmältä kahden opasviitan tekemiseksi. Viitat ohjaisivat yleisöä Turun lentoaseman terminaalirakennuksen tuntumassa olevan IMY:n Caravelle III OH-LEA Sinilinnun luokse. Lupa opasviittojen asentamiseen oli saatu lentokentän aluetta hallinnoivalta Finnavialta.

Vastasimme Turun ryhmälle myöntävästi, joten tuumasta toimeen. Viittojen tekoon oli Tiistaikerhossa siinä mielessä hyvät edellytykset, että meillä oli jo olemassa valmis vektorimalli Caravelle-sanasta Caravellen kahden hinausraudan entisöinnin jäljiltä. Kumpaankin hinausrautaan olimme Caravelle -sanan teipanneet. 

Turusta saatujen viittojen ohjeellisten mittojen pohjalta laadittiin alumiinilevystä tehtävien opasviittojen mallipiirustukset ja mallikuvat. Viitat tehdään alumiinilevystä, maalataan ja teksti niihin tulee teippaamalla. Viitan tyvipäähän pannaan myös nähtävyyttä osoittava hannunvaakunan symboli. Teemme opasviitat ulkoasultaan virallisten nähtävyydestä kertovien viittojen kaavaan. Viittojen taustaväriksi tulee ruskea. Teksti ja hannunvaakuna tulevat valkoisella.

Hankittiin 3 mm vahvuista alumiinilevyä viittojen mittaan leikattuina eli toinen 18 x 100 sekä toinen 189 x 150 cm. Alumiinilevyt tilattiin ja haettiin Uudenmaan Teräsleikkaus Oy:stä. Lyhemmän viitan pää leikattiin nuolimuotoon kulmahiomakoneella, jonka jälkeen sekä nuolen leikkauspinnat että kummankin alumiiniviitan reunat hiottiin sileiksi.  

Etsittiin netin kautta liikennemerkkien nähtävyysviittojen ruskean sävyä. Sävy löytyi painovärikoodina, koska nykyisin liikennemerkkeihin kuviot painetaan suoraan alumiinille. Painovärikoodi muunnettiin muunnosohjelmalla vastaamaan maaleissa yleisesti käytettyjä RAL-sävyjä. Valitun sävyn mukaan sävytimme käyttämämme Isotrol -maalin. 

Kuva: Mårten Juslin

Maalausta varten alumiinilevyn pinnat hiottiin sekä karhunkielellä että hienolla hiontapaperilla, jonka jälkeen tehtiin vielä pintojen rasvanpoisto. 

Kuva: Mårten Juslin

Kumpikin viitta pohjamaalattiin ensin harmaalla tartuntapohjamaalilla molemmilta puolin. Pohjamaalauksen teimme spray-maalilla. Pohjamalin kuivuttua viittojen pinnat hiottiin kevyesti ja maalattiin ruskealla Isotrolilla. Pintamaalin kuivuttua viitat hiottiin vielä kertaalleen ja maalattiin toiseen kertaan.  

Teipit opasviittojen teksteiksi ja hannunvaakunoiksi teetettiin ulkopuolisena työnä teippauksia tekevässä liikkeessä. Sitä varten liikkeeseen lähetettiin sekä Caravelle-tekstiä että hannunvaakunaa koskevat vektorimallit. Kun saimme Caravelle- ja hannunvaakunan teipit, ne teipattiin tehdyn mallin mukaisesti viittojen pintaan. 

Kuvat: Ismo Matinlauri.

Turun Caravelle-ryhmä kävi hakemassa tekemämme opasviitat Puusepäntieltä ja asensi ne paikalleen opastamaan kävijöitä tutustumaan Turun Caravelle-ryhmän upeaksi entisöimään ja IMY:n omistamaan Caravelle III OH-LEA Sinilintuun. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Puusepäntien toimitila sai valomainoksen

Keskiviikko 11.6.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen vuokraaman Puusepäntien verstaan ulkoseinän nurkassa oli edellisen vuokralaisen jäljiltä vaurioitunut alumiinirakenteinen valomainostaulu. Päätimme ottaa sen alas tutkiaksemme, josko sen voisi korjata ja tehdä siitä IMY:n toimitilaamme mainostavan ulkomainoksen. Niinpä otimme valomainoksen alas. Mainoksen  alumiinikehikko oli kuitenkin pahoin vaurioitunut ja olisi edellyttänyt huomattavia korjaustöitä.  ”Pelastukseksemme” saimme käyttöömme vanhan OP Kiinteistön 60x60 cm kokoa olevan alumiinirakenteisen valomainostaulun. Se oli myös ehjä, joten päätimme siitä tehdä Puusepäntien toimitilamme ulkomainoksen.

Ensi töiksemme irrotettiin valomainoksen etukannen pleksilevy. Sen pinnasta saatiin terävällä kaapimella poistettua paloina alkuperäinen keltainen tarratunnus. Lopuksi valomainoksen pleksipinta pyyhittiin tarraliimasta puhtaaksi Sinolilla. Valomainoksen kehikon tummaksi hapettuneet alumiinipinnat hioimme puhtaiksi sekä karhunkieltä että hienoa hiomapaperia hyväksi käyttäen. Valotaulun sisällä olevat vanhat loisteputkivalot purettiin ja sisäosien puhdistuksen jälkeen tilalle asennettiin led-valaistus. 

”Maitolasisen” mainosvalon pleksin pintaan suunnittelimme toimitilaamme mainostavan kokonaisuuden. Valomainoksen yläosaan tulee pilviä vasten kuva IMY:n omistamasta Focke-Wulf FW 44 Stieglitzistä (SZ-18) ja taulun alaosaan IMY:n logo ja teksti Ilmailumuseoyhdistys ry. Tuo kuvakokonaisuus painatetaan pleksin pintaan ulkopuolisena työnä. Painaminen edellytti vektorimallin tekemistä kuvakokonaisuudesta painotaloa varten. 

Kiinnitimme pinnaltaan puhdistetun ja led-valot sisällään pitävän valomainostaulun kehikon  Puusepäntien toimitilamme seinään nosto-oviaukon yläpuolelle. Laitoimme valomainoksen  etukanneksi väliaikaisesti pahvin estämään sateen pääsyn valomainoksen sisään.

Kun valomainoksen pleksinen etulevy saatiin painosta upeine kuvineen, pleksi vaihdettiin mainoksessa olleen pahvin tilalle.  Näin oli IMY:n Puusepäntien toimitilaa mainostava näyttävä valomainos saatu valmiiksi. Valomainos yhdistetään vielä verkkovirtaan hämärävalokytkimellä varustettuna, joten syksyn tummuvien iltojen myötä se alkaa loistaa mainostaen IMY:n Puusepäntien toimitilaa.

Kuvat: Lassi Karivalo.    

Ressun rungon verhoilu käynnissä

Torstai 22.5.2025 - Tiistaikerholainen

Ressun (OH-XEA) rungon verhoilu on hyvässä vauhdissa. Runkohan saatiin viime vuoden loppuun mennessä verhoiluvalmiiksi, mutta rungon entisöintiä päästiin jatkamaan vasta, kun Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan Puusepäntiellä saatiin toimintavalmiiksi.

Ressun rungon verhoilemiseksi löysimme Suomen ilmailumuseon kangaskaapista pakan puuvillakangasta. Testasimme sen kiristysominaisuuden nitroselluloosalakalla. Teimme kehikon, johon niittasimme testikankaan kiinni. Lakkasimme kankaaseen peräjälkeen muutaman nitrolakkakerroksen. Totesimme kankaan hyvin kiristyvän, joten se kelpaa Ressun rungon verholuun.

Aloitimme verhoilun runkokehikkoon kiinni hitsatusta sivuvakaajasta. Teimme vakaajasta pahvinmallin, jonka mukaisen palan leikkasimme puuvillakankaasta. Käärimme kankaan vakaajan päälle. Päädyimme menettelyyn, jossa liimasimme kankaan kiinni vakaajan johto- ja jättöreunan verhoiltuihin teräsputkiin kontaktiliimalla. No, puhdasoppisempi tapa olisi ollut tehdä liimaus nitroselluloosalakalla. Verhoilimme samalla vakaajan alle jäävän runkokehikon yläosan. Molemmat kankaat vesikiristettiin eli suihkutettiin vedellä läpimäräksi. Kuivuttuaan kangas oli jo vähän kiristynyt. Kankaan kuivuttua aloitettiin varsinainen kankaan kiristys lakalla.

Lakkakiristyksessä edetään lakkaamalla kangas vaiheittain nitroselluloosalakalla. Ensin kankaan pinta lakataan 25- prosenttiseksi laimennetulla NC-Speed nitroselluloosalakalla. Liuottimena oli Ohenne 8. Tästä jatketaan 50- ja 75- prosenttisen lakan kautta täyteen 100-prosenttiseen nitrolakkaan. Kunkin lakkauksen välillä kankaan pinnasta hiotaan lakan nostama kankaan nukka. Tämän vaiheittain etenevän prosessin ansiosta kankaan loimi kiristyy kiristymistään saavuttaen lopulta rumpumaisesti soivan pinnan.   

Niinpä sivuvakaaja lakattiin vesikiristyksen jälkeen ensimmäiseen kertaan rautaoksidilla punaiseksi värjätyllä 25%:lla nitroselluloosalakalla. Lakan kuivuttua kankaan pinnasta hiottiin lakan nostama kangasnukka ja kangas lakattiin toiseen kertaan 25%:lla lakalla. Koska Puusepäntiellä ei ole vielä tehokasta sisäilmanpoistoa, lakkaukset tehtiin Puusepäntien pihalla.

Sivuvakaajan verhoilun rinnalla aloitettiin rungon verhoilu runkokehikon selkäosasta. Myös siitä tehtiin ensin pahvinmalli, jonka mukaan leikattiin selkäosan verhoilukangas. Se levitettiin rungon päälle ja liimattiin reunoistaan rungon pitkittäisiin puuvillanauhalla kiedottuihin runkoputkiin. Ensin liimattiin kiinni kankaan toinen reuna ja sitten kangasta venyttäen toinen reuna pitkittäiseen runkoputkeen. Kun kangas oli liimattu, oli taas vesikiristyksen vuoro eli kangas suihkutettiin  läpimäräksi.

Tämän jälkeen Ressun runkokehikko laitettiin kyljelleen rungon alapinnan verhoilemiseksi. Puuvillakankaasta leikattiin rungon alapinnan muotoinen kangaspala. Se kiinnitettiin reunoistaan  runkokehikkoon.

Kun rungon ylä- ja alapinta olivat saaneet pellavakankaisen verhoilun, työnnettiin koko komeus ulos Puusepäntien pihalle. Siellä aloitettiin  rungon ylä- ja alapintojen lakkaus punaiseksi värjätyllä NC-Speed nitroselluloosalakalla ja jatkettiin sivuvakaajan lakkausta.

Sivuvakaaja on saanut nyt viisi lakkakerosta (2x25% ja 3x50%) ja on jo hyvin kiristynyt. Se saa kuitenkin pintaansa vielä kertaalleen 75%:n ja 100%:n kerroksen. Rungon yläpuolinen kangas on puolestaan saanut neljä lakkausta (2x25% ja 2x50%) ja kiristystä jatketaan 75%:n kautta 100%:iin. Rungon alapintaan on vedetty nyt kaksi 25% lakkakerrosta.

Ennen kesäkuun alussa alkavaa kesätaukoa ehdimme vielä tehdä muutaman lakkauskerran. Rungon verhoilu jatkuu sitten elokuun puolivälissä alkavalla Tiistaikerhon syykaudella. Silloin ovat vuorossa mm. Ressun rungon kylkien verhoilu.

Kuvat: Lassi Karivalo.