Tiistaikerhon blogi

MiG-21BIS:n ohjaamokokonaisuuden takaseinän pesu ja ilmanottokanavien peittäminen

Torstai 22.12.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman MiG-21BIS (MG-111) ohjaamokokonaisuuden valmistelut elämyssimulaattoriksi ovat olleet käynnissä Tiistaikerhossa koko syyskauden ajan. Ohjaamon sisätilan purku mittareista ja johdoista simulaattorilaitteiden tieltä on edelleen meneillään. Siinä rinnalla on keskitytty ohjaamokokonaisuuden ulkopintojen edellyttämiin töihin. Jatkossa käytän tässä blogissa sanan ohjaamokokonaisuus sijasta sanaa simulaattori.

Blogi_2022-35-01.jpg

Simulaattorin takaseinästä on saatu purettua kaikki siinä kiinni olleet johdot ja laitteet. Sen jälkeen seinä puhdistettiin Tikkurila Oy:n maalipesulla takaseinän maalausta ennakoiden. Pesua varten simulaattori työnnettiin pihalle Suomen ilmailumuseon entisöintitilasta. Maalipesua ruiskutettiin suihkepulloilla takaseinään ja pinta pestiin harjoilla. Sen jälkeen maalipesulla pestyt pinnat huuhdottiin huolellisesti vedellä käyttäen siihen museon entisöintitilan paloletkua.

Blogi_2022-35-02.jpg

Blogi_2022-35-03.jpg

Blogi_2022-35-04.jpg

MiG-21BIS -simulaattorin takaseinä maalataan MG-111 ulkopinnan haalistuneen vihreän värin sävyyn. Näin siitä tulee visuaalisesti yhdenmukainen simulaattorin alkuperäisen haalistuneen kanssa. Samalla maalilla maalataan simulaattorin etuseinä. Maalin hankkimiseksi mentiin Pintavärin Vantaan liikkeeseen mukanamme yksi MiG:in pinnaltaan haalistunut muotosuojus. Siitä määritettiin vihreän värin sävy (NCS S5010G50Y) ja sen mukaan sekoitettiin Teknos Oy:n KIRJO-maali simulaattorin taka- ja etuseinän maalaamiseksi.

Blogi_2022-35-05.jpg

Päätettiin kuitenkin siirtää maalipesulla pestyn takaseinän maalausta siihen asti, kunnes on peitetty kannella simulaattorin takaseinässä olevat moottorin ilmanottokanavien aukot. Simulaattorin taka- että etuseinän ilmanottoaukkojen peittäminen on ennen muuta turvallisuuskysymys. Ilmanottokanavien aukot ovat sen verran kookkaita, että museossa käyvä pikkulapsi, ja vähän isompikin, mahtuu hyvin ryömimään kanavan sisään. Simulaattorin etuseinässä on lisäksi peitettävänä laskutelinekuilun aukko.

Blogi_2022-35-06.jpg

Ilmanottokanavien aukot päätettiin peittää tukevalla läpinäkyvällä pleksillä. Näin aukon sisälle pääsee näkemään. Pleksien kiinnittäminen aukkoon tehdään niin, ettei pleksejä saa helposti irti, jottei museossa kävijöille tulisi kiusausta niitä irrottaa, mutta kuitenkin niin, että pleksit ovat tarvittaessa irrotettavissa.

Blogi_2022-35-07.jpg

Aloitettiin pleksien tekeminen simulaattorin takaseinän vasemmanpuoleisesta ilmanottokanavan aukosta. Tällä aukolla testataan, kuinka pleksi saadaan leikatuksi, muokatuksi sekä istutetuksi kanavan aukkoon. Vasta, kun tämä ilmanottokanavan aukkoa peittävä pleksikansi on saatu aukkoon sovitettuna, aloitamme oikeanpuoleisen aukon pleksin tekemisen.

Blogi_2022-35-08.jpg

Suomen ilmailumuseon materiaalikontista löytyi vallan sopivaa 5 mm paksua polykarbonaattipleksiä. Polykarbonaattipleksi on helposti sahattava ja muotoiltava eikä se ole altis halkeamaan sitä käsiteltäessä. Aseteltiin ilmanottokanavan aukon päälle aukkoa kookkaampi pleksi ja siihen piirrettiin kanavan muoto. Sen jälkeen pleksi sahattiin vannesahalla piirtoviivaa pitkin alustavaan muotoonsa. Pleksiä aukkoon kokeilemalla sitä muokattiin vaihe vaiheelta kanavan aukon reunojen mukaiseen muotoon. Tavoitteena on muoto, jossa pleksi painuu sopivan tiiviisti aukon reunojen sisäpuolelle. Pleksi saatiinkin muokattua juuri sopivaksi kanavan aukkoon painettavaksi.

Blogi_2022-35-09.jpg

Oikeanpuolisen ilmanottokanavan aukon tekemiseen käytimme mallina vasemmanpuoleiseen kanavaan tekemäämme pleksiä, mutta peilikuvana. Oletimme, että ilmanottoaukot olisivat toisiinsa nähden identtiset. Leikattuamme oikean ilmanottokanavan aukkoon tulevan pleksin ja sovitettuamme sitä aukkoon, totesimme etteivät kanavat olleetkaan täysin identtiset eli ”suuri maa, suuret toleranssit”. No, pleksiä muokattuamme sekin painautui tiiviisti aukon reunan sisäpintaan. Nyt simulaattorin takaseinän kummankin ilmanottokanavan aukon kansi on kiinnittämistä vaille valmis.  

Blogi_2022-35-10.jpg

Pleksien kiinnittämiseksi päädyimme L-muotoisiin pidikkeisiin. Pidikkeen toinen pää kiinnitettäisiin pleksilevyyn ja toinen pää ilmanottokanavan aukon reunaan. Pidikkeitä varten leikattiin alumiinilevystä listoja, jotka katkaistiin sipivan pitkiksi paloiksi ja taivutettiin L-muotoisiksi. Pleksien kiinnittämiseen pääsemme Tiistaikerhon joulutauon jälkeen.

Blogi_2022-35-11.jpg

Rinnan simulaattorin takaseinän pleksikansien tekemisen työskenneltiin simulaattorin etuseinässä olevan laskutelinekuilun aukon peittämiseksi. Poiketen moottorin ilmanottokanavien aukoista, laskutelinekuilun aukkoon tuleva kansi tehdään liimalevystä. Ensin tehtiin laskutelinekuilun aukon muotoinen malli helposti muokattavissa olevasta eristelevystä. Eristelevymallin mukaan sahattiin 15 mm vahvuisesta liimalevystä kansi laskutelineaukkoon. Kannen muokkaus lopulliseen muotoonsa ja sen kiinnittäminen paikalleen siirtyy Tiistaikerhon kevätkaudelle

Kuvat: Lassi Karivalo.

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, Tiistaikerho, MiG-21BIS, MG-111

Caravelle III:n hinausraudan hiekkapuhallus, pesu ja maalaus

Perjantai 16.12.2022 - Tiistaikerholainen

IMY:n Ruotsista hankkiman Sud Aviation Caravelle III:n (SE-DAF) mukana tuli Arlandasta Turkuun huonokuntoinen SAS:n käyttämä Caravelle III:n hinausrauta. Caravelle kaikkine mukana tulleine osineen sijoitettiin kunnostusta varten Pansiossa olevaan halliin. Pansion hallista Caravellen hinausrauta haettiin peräkärryssä Vantaalle Suomen ilmailumuseoon, jossa Tiistaikerho entisöi sen  Finnairin väreihin. Entisöinnin jälkeen yksi vaihtoehto olisi laittaa hinausrauta esille vuoden 1963 Finnairin väreihin entisöitävän ja Turun lentoasemalle muistomerkiksi tulevan Caravelle III:n yhteyteen.

Blogi_2022-34-01.jpg

Blogi_2022-34-02.jpg

Blogi_2022-34-03.jpg

Blogi_2022-34-04.jpg

Entisöintiä varten hinausrauta purettiin osiin. Osien maalaamiseksi niiden pinnat pitää saada puhtaiksi ruosteesta ja vanhasta maalista. Kätevin tapa puhdistamiseen on hiekkapuhallus. Niinpä hinausraudan osat vietiin hiekkapuhallettavaksi Helsingin Tattarisuolle Taximo Oy:hyn. Osat kuljetettiin hiekkapuhallettavaksi Suomen ilmailumuseon peräkärryllä.

Blogi_2022-34-06.jpg

Parin viikon kuluttua saimme hakea puhtaaksi puhalletut hinausraudan osat takaisin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Hinausrauta oli Taximo Oy:ssä puhallettu puhtaaksi teräsjauhepuhalluksella. Puhtaaksi puhallettuja hinausraudan osia peitti puhalluspöly. Se pitää pestä pois ennen osien pohjamaalausta.  

Blogi_2022-34-08.jpg

Blogi_2022-34-09.jpg

Blogi_2022-34-11.jpg

Päätettiin tehdä puhalluspölyn puhdistus puhtaalla vedellä. Raudan pienet osat pestiin vadeissa ja kuivattiin lämpöpuhaltimella. Sen sijaan raudan kahteen osaan puretun tangon puoliskot vietiin pestäviksi pihalle entisöintitilan edustalle. Ne pestiin entisöintitilan paloletkun suihkulla ja harjoilla. Tulipahan samalla harjoiteltua entisöintitilan paloletkun käyttö. Pesun jälkeen tangon puoliskot siirrettiin viereiseen lämmitettyyn maalaustelttaan. Siellä märkä tanko kuivattiin paineilmapistoolin avulla. Paineilma olikin kätevä hinausraudan märkien pintojen kuivaamiseen.

Blogi_2022-34-12.jpg

Blogi_2022-34-13.jpg

Kuivauksen jälkeen huomattiin, että hinausraudan puhtaaksi pestyjen osien harmaapintaiset pinnat alkoivat muuttua nopeasti rusehtaviksi. Se merkitsi, että pestyjen ja kuivattujen osien pintaan oli heti alkanut ilmestyä ruostetta. Olimme kyllä tietoisia, että hiekkapuhalluksen jälkeen osat on viipymättä käsiteltävä ruostumisen alkamisen estämiseksi, mutta ruostumisprosessin nopeus yllätti. Kysehän oli vain muutamista minuuteista. Tehtiinköhän virhe, kun pestiin osat puhtaalla vedellä jonkun paremmin tarkoitukseen soveltuvan liuoksen sijasta? Olisikohan esimerkiksi Sinol- tai Sinol/vesi -pesu ollut parempi vaihtoehto? Sinolia olisi toki tarvittu aikamoinen määrä kaikkien hinausraudan osien puhdistamiseen puhalluspölystä.

Blogi_2022-34-14.jpg

Blogi_2022-34-15.jpg

Blogi_2022-34-17.jpg

Siispä ryhdyimme välittömästi maalaamaan hinausraudan osia harmaalla metallin pintaa ruostumiselta suojaavalla Isotrol -maalilla. Tätä maalia olemme käyttäneet usein sekä ruosteesta puhdistettujen että jopa pinnaltaan ruostuneidenkin osien pintakäsittelyyn.

Blogi_2022-34-18.jpg

Blogi_2022-34-19.jpg

Hinausraudan osat on nyt maalattu kertaalleen Isotrolilla. Seuraavaksi hiomme maalipinnat ja maalaamme osat hyvin todennäköisesti Isotrolilla toiseen kertaan ennen kuin siirrymme maalaaman hinausrautaa Finnairin käyttämien hinausrautojen maalauskaavioon. Se tarkoittaa, että päävärinä on Finnairin sininen hinausraudan päiden ollessa maalatut keltaisella huomiovärillä. Tähän värikaavioon maalasimme viime keväänä entisöimämme Finnairin käyttämän Super Caravellen hinausraudan. Tämä hinausrauta on tällä esillä Suomen ilmailumuseon II hallissa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

Caravellen tutkakuvun maalipinnan korjaus

Keskiviikko 7.12.2022 - Tiistaikerholainen

IMY:n omistaman Caravelle III:n (SE-DAF) keulasta irrotetun tutkakuvun halkeilleen maalipinnan korjaus on meneillään Tiistaikerhossa. Samalla on korjattu tutkakuvun saamaa pahaa vauriota.

Blogi_2022-32-01.jpg

Kevlarisen tutkakuvun pinta on massattu, jonka jälkeen siihen on vedetty mattamusta maalipinta. Musta maalipinta on monesta kohtaan halkeillut ja lohkeillut. Tällöin alta on paljastunut valkoista massaa ja sen alla olevaa kevlarpintaa.

Blogi_2022-32-02.jpg

Blogi_2022-32-03.jpg

Tutkakuvun pinnan lohkeillutta maalia ja alla olevaa valkoista täytemassaa poistettiin taltoilla aina kevlarpintaan saakka. Tämän seurauksena tutkakuvun pintaan muodostui uria ja kuoppia. Urat ja kuopat päätettiin täyttää epoksitasoitteella. Tasoite sopii hyvin myös lasikuitumatolla paikatun tutkakuvun vaurioalueen tasoittamiseen ja hiomiseen.

Blogi_2022-32-04.jpg

Blogi_2022-32-05.jpg

Blogi_2022-32-06-07.jpg

Kevyttä epoksitasoitetta (Lightweight Epoxy Filler) ja sen kovetetta ostettiin Biltemasta. Tuotteen ohjeen mukaisesti sekoitettiin tasoite-erä. Tasoitetta levitettiin metallilastoilla tutkakuvun pinnan kuoppiin sekä lasikuitumatolla umpeen laminoituun vauriokohtaan. Tasoitteen levittämisessä käytettiin myös ohutta taipuisaa vaneriviilua, jota vedettiin kuvun muotoa mukaillen pitkin kuvun pintaa. Näin tasoite saatiin noudattamaan kuvun kaarevaa muotoa. Jouduttiin tekemään useampi tasoite-erä, ennen kuin kaikki urat oli täytetty ja tasoitettu.

Blogi_2022-32-09.jpg

Blogi_2022-32-10-11.jpg

Tasoitteen kuivuttua se hiottiin. Hiota tehtiin pääosin käsin. Käsin hiomalla saa paremman tuntuman tutkakuvun kaarevaan pintaan kuin koneella hiottaessa. Hionnan jälkeen tasoitekäsittely ja sen hionta uusittiin, jotta saataisiin mahdollisimman hyvin kuvun pinnan muotoa noudattava tasoitteella paikattu pinta.

Blogi_2022-32-13-14.jpg

Blogi_2022-32-15.jpg

Kahden tasoite- ja hiontakerran jälkeen tutkakuvun pinta päätettiin pohjamaalata. Maaliksi valikoitui Spray MAX Primer filler ja se ostettiin Pintavärin liikkeestä. Tämä maali täyttää hyvin hiotun pinnan pieniä epätasaisuuksia ja on uudelleen hiottavissa sekä pohjamaalattavissa.

Blogi_2022-32-16.jpg

Blogi_2022-32-17.jpg

Hiottuun tutkakuvun pintaan levitettiin kaksi spraymaalikerrosta. Ennen maalausta suojattiin tutkakuvun kiinnityspulttien suojakansien aukot. Vaikka pohjamaalauksen jälkeen lopputulos näyttikin varsin hyvältä, paljasti tasainen mattamusta maalipinta, että joudumme vielä joissakin kohtaa paklaamaan ja hiomaan tutkakuvun pintaa, ennen kuin saamme sen täysin tasaiseksi ennen pintamaalausta.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

MG-111:n ohjaamon sisätilan purkamista simulaattoria varten

Maanantai 5.12.2022 - Tiistaikerholainen

Työt MiG-21BIS MG-111 koneyksilön ohjaamon muuntamiseksi elämyssimulaattoriksi jatkuvat Tiistaikerhossa. Ilmailumuseoyhdistyshän sai MG-111 romuttamisen yhteydessä koneen rungosta pätkäistyn ohjaamo-osan omistukseensa elämyssimulaattoriksi muutettavaksi. Simulaattoriksi tekemiseksi ohjaamokokonaisuudesta puretaan valtaosa sen laitteista. Niiden tilalle tullaan asentamaan simulaattorilaitteisto, mutta osa laitteista ja osista asennetaan myös takaisin.

Blogi_2022-31-01.jpg

Blogi_2022-31-02.jpg

Suomen ilmailumuseon pihalla ohjaamokokonaisuudesta purettiin jo valtaosa ohjaamon etupuolella olevan laitetilan johdoista ja laitteista sekä ohjaamon takapuolella olevan seinän johdoista. Tämän jälkeen ohjaamokokonaisuus siirrettiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan ohjaamon sisällä olevien laitteiden ja johtojen irrottamiseksi.  

Blogi_2022-31-03.jpg

Tosin ensin viimeisteltiin ohjaamon etutilan ja takaseinän tyhjentäminen viimeisistäkin johdoista sekä siellä olleiden laitteiden kiinnitystelineistä ja pidikkeistä. Niinpä molemmat on nyt saatu tyhjiksi. Tyhjättyyn etutilaan asennetaan aikanaan MiG-21BIS:n ohjaamosimulaattorin simulaattorilaitteistoa. Takaseinä siistitään ja maalataan ja siinä näkyvät moottorin suuret ilmanottokanavien aukot peitetään plekseillä.

Blogi_2022-31-04.jpg

Kuva: Juha Veijalainen.

Ohjaamon tyhjentämiseksi laitteista haluttiin ensin irrottaa lentäjän istuin, sillä istuimen poistaminen antaisi tilaa ohjaamossa työskentelylle niin laitteiden purkamisen kuin simulaattorilaitteiden asentamisen ajaksi. Ennen kuin paneuduimme istuimen poistamiseen, irrotimme ohjaamon kuomun.

Blogi_2022-31-05.jpg

Kuva: Ari Aho.

Istuimen irrottamista varten saimme asiantuntevaa opastusta sekä tarvittavan nostotangon Rissalan entisiltä MiG-21BIS-mekaanikoilta. Istuimen irrottaminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä MG-111 istuimen alta ei löytynyt siellä normaalisti olevaa istuimen lukituksen vapautusvipua. Liekö sitä laitettu enää takaisin paikoilleen, kun MG-111 istuin on koneen käytöstä poistamisen yhteydessä irrotettu ja laitettu takaisin paikalleen heittoistuimeen kuuluvien panosten poistamiseksi.  No, irrottamista yritetään uudestaan joulukuussa, jolloin toivottavasti saamme Rissalan mekaanikon käymään paikan päällä asiaa kanssamme ihmettelemässä.

Blogi_2022-31-06.jpg

Kuva: Juha Klemettinen.

Vaikka emme saaneetkaan lentäjän istuinta irti, aloitimme ohjaamon sisätilan purkamisen MiG-21BIS MG-111:n ohjaamon simulaattoriksi muuttamisesta vastaavan Juha Klemettisen ohjeilla. Juha itse purki ohjaamosta mittaritaulut ja muut paneelit. Meidän tehtävänämme oli purkaa mittaritaulun takaa paljastunut Juhan rajaama tila tyhjäksi tutkan näytöstä ja siellä risteilevistä lukuisista johdoista. Miten noita johtoja voikin olla niin paljon!!

Blogi_2022-31-07.jpg

Aloitimme ohjaamotyöt irrottamalla ensin tutkan ja käyden sitten johtojen kimppuun. Kyse ei ollut niinkään yksittäisistä johdoista, vaan yhden johtokuoren sisällä kulkevista johtonupuista. Joitain niistä saatiin irti liittimistään ja poistettua. Johtojen irrottaminen liittimistään oli hankalaa, sillä liittimet ovat joko piilossa tai jopa saavuttamattomissa. Tuli mieleen, ettei veli venäläinen kyllä ollut miettinyt mekaanikkojen työn helpottamista johtoja sijoitellessaan.

Blogi_2022-31-08.jpg

Johtojen irrottamiseksi ei lopulta jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin katkaista niitä. Siihen saatiin Juhalta lupa. Paksujen johtojen katkaiseminenkaan ei ollut ”ruusuilla tanssimista”, sillä paksut ja useita johtoja sisältävät johtoniput olivat erittäin sitkeitä poikkaistaviksi.

Blogi_2022-31-09.jpg

Blogi_2022-31-11.jpg

Joku keksi, että hankitaan Fiskarsin puutarhasakset (oksasakset) paksujen johtojen katkaisemiseksi. Jos Fiskarsin sakset leikaavat hyvin 20-30 mm paksuja oksia, niin eiköhän veli venäläisen tekemät johdotkin katkea. Niinpä ostimme Fiskarsin oksasakset ja ne toimivatkin erittäin hyvin johtonippujen katkaisemisessa. Irrotettujen johtojen laatikko alkoikin täyttyä eri pituisista ohjaamosta poistetuista johdoista. Työtä on kyllä vielä kosolti jäljellä ennen kuin ohjaamon mittaritaulun takainen tila on saatu kokonaan tyhjennetyksi.

Blogi_2022-31-12.jpg

Blogi_2022-31-14.jpg

Blogi_2022-31-13-15.jpg

Samalla kun työskentelimme ohjaamon sisällä, irrotimme ohjaamon edessä olevan tilan ja ohjaamon välisen seinän läpi vietyjen johtojen päissä olevat moninapaiset pistokkeet. Pistokkeet seinään kiinnittävät kiinnitysrenkaat saatiin kierrettyä auki. Sen jälkeen pistokkeita työnnettiin seinän läpi ohjaamon puolelle sieltä käsin ulos vedettäviksi. Niitä ei kuitenkaan saatu juurikaan ohjaamon sisäpuolelle työnnetyiksi, koska pistokkeiden paksut johdot eivät antaneet periksi. Pistokkeet johtoineen saataneen poistettua vasta, kun ohjaamon puolelta on saatu purettua johtoja riittävän paljon. Ohjaamon etupuolisen tilan ja ohjaamon välisen seinän johtojen aukoista tullaan aikanaan vetämään johdot ohjaamon etutilaan sijoitettaviin simulaattorilaitteisiin.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, Tiistaikerho, MiG-21BIS, MG-111

Caravellen oikean siivenkärjen korjaus

Maanantai 21.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseo ry:n Ruotsista hankkiman ja Turun Pansion hallissa nyt olevan Caravelle III:n (SE-DAF) oikean siiven kärkiosa on johtoreunastaan pahasti vaurioitunut. Vaurio on aiheutunut, kun jokin  Arlandan lentokenttäkulkuneuvo on törmännyt siiven kärkeen Caravellen kymmenien vuosien kentän laidalla olon aikana. Myös vasemman siiven kärkiosan keskelle on tullut lommo.  Törmäysvaurion ovat saaneet lisäksi oikeanpuoleisen korkeusvakaajan kärjen jättöreuna sekä koneen nokan tutkakupu. Siivet, korkeusvakaaja sekä tutkakupu korjataan Tiistaikerhossa.

Blogi_2022-30-03.jpg

Blogi_2022-30-04-05.jpg

Blogi_2022-30-06.jpg

Onneksi Caravellen siipien sekä vakaajien kärkiosat ovat irrotettavissa. Niinpä IMY:n Turun vapaaehtoisporukka irrotti siiven kärkiosat, vaurioituneen oikean korkeusvakaajan kärkiosan sekä tutkakuvun Vantaalle vietäviksi. Nämä osat tuotiin henkilöauton tavaratilassa ja peräkärryssä Pansiosta Vantaalle Tiistaikerhossa korjattaviksi.

Blogi_2022-30-07.jpg

Blogi_2022-30-08.jpg

Blogi_2022-30-09.jpg

Oikean siiven kärkiosan johtoreuna on murskana noin 40 cm matkalta. Samalla on rikkoutunut kärjen johtoreunassa oleva purjehdusvalo erikoisen muotoisine kupuineen. Vasemman siiven purjehdusvalon kupu on ehjä. Oikean siiven kärjen korjauksessa käytetään mallina ehjää vasenta siipeä.

Blogi_2022-30-10.jpg

Blogi_2022-30-11.jpg

Purjehdusvalo on rikkoutunut pahoin. Sen polttimon istukan tekeminen saattaa ehkä onnistua, mutta valon monimuotisen kuvun tekeminen lienee mahdotonta. Tuskin sellaista löytyy varaosanakaan. No, voihan sitä kysyä Ruotsista heidän Caravelle-klubiltaan, joka entisöi yhtä SAS:n käytössä ollutta  Caravellea.

Blogi_2022-30-12.jpg

Oikean siiven kärkiosan korjaaminen aloitettiin poraamalla rutussa olevat kärkiosan alumiinilevyjen kiinnitysniitit pois. Näin levyjä voitiin taivuttaa auki ja saatiin samalla parempi käsitys vaurioituneen kärjen rakenteesta sen korjaamiseksi.  

Blogi_2022-30-13.jpg

Yritettiin kokeeksi muokata vaurioituneita alumiinilevyjä, josko ne taipuisivat alkuperäiseen muotoonsa. Siiven kärjen duralumiinilevyt olivat kuitenkin laadultaan sen verran kovaa alumiinia, että ne murtuivat niitä alkuperäiseen muotoonsa taivutettaessa. Todettiinkin, ettei vaurioitunutta kärkiosaa saa korjattua hyödyntämällä alkuperäisiä levyjä. Kärki on kokonaan rakennettava uusista alumiinilevyistä tukirakenteineen. Onneksi rakentamisen mallina on ehjä vasemman siiven kärkiosa. Oikean siiven kärki purettiinkin kokonaan vaurioituneelta osaltaan.

Kun pohdittiin eri vaihtoehtoja oikean siiven kärkiosan rakentamiseksi, päädyttiin siihen, että rikkoutunut kärkiosa rakennetaan useista kärjen muotoon muokattavista ja toisiinsa niitattavista alumiinilevyistä. Sitä varten rakennetaan puusta vasemman siiven ehjän kärjen muotoinen muokkauslesti, mutta peilikuvana. Puista muokkauslestiä vasten kukin alumiinilevy taivutetaan muotoonsa ja niitataan toisiinsa yhtenäiseksi uudeksi kärkiosaksi. Yhteen niittaamista ennen on rakennettava kärkeen uusi tukirakenne.

Blogi_2022-30-14.jpg

Blogi_2022-30-15.jpg

Aloitettiin muokkauslestin rakentaminen liimaamalla yhteen riittävän määrän lankun pätkiä siiven kärkiosaa suuremmaksi puukappaleeksi. Tämä kappale muokataan vähä vähältä sahaamalla, veistämällä, höyläämällä ja hiomalla vastaamaan siiven kärkiosan johtoreunan muotoa. Puukappaleen saamiseksi vastaamaan täysin kärkiosan profiilin muotoon, muokkaamisessa käytetään ehjän kärjen muotoa kuvaavia vanerista tehtyjä profiilitulkkeja. Muokkauksen edetessä tulkeilla kokeillaan, mistä kohdin vielä pitää puista lestiä muokata.

Blogi_2022-30-16.jpg

Blogi_2022-30-17.jpg

Blogi_2022-30-18.jpg

Liimojen kuivuttua päästiin aloittamaan ”puumöhkäleen” muotoilu muokkauslestiksi. Ensin puukappaleeseen piirrettiin siiven kärkiosan kaareva sivuprofiili. Piirrettyä viivaa pitkin muotin aihiosta sahattiin vannesahalla lähes puolet pois. Tämän jälkeen puukappaletta alettiin jyrsiä muotoonsa käsijyrsinkoneella ja höylällä. Muokkauksen edetessä työn lestin muotoa tarkistetaan muototulkeilla. Vielä on edessä paljon työstettävää, ennen kuin saamme lestin aihion vastaamaan siiven kärkiosan johtoreunan muotoa, jonka jälkeen alkaa alumiinilevyjen muokkaaminen muotoonsa lestiä vasten.

Kuvat: Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

Myrskyn NACA-renkaan koesovitus moottoriin

Sunnuntai 13.11.2022 - Tiistaikerholainen

Olemme saaneet VL Myrsky II:n (MY-14) NACA-renkaan siinä määrin valmiiksi, että sitä voitiin koesovittaa moottoriin. Emme kuitenkaan matkustaneet Suomen ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle sovittaaksemme NACA-rengasta siellä olevaan MY-14 runkoon jo kiinnitettyyn Pratt & Whitney R-1830 moottoriin. Meillä on täällä Suomen ilmailumuseossa vastaava Pratt & Whitney -moottori, jota käytämme NACA-renkaan koesovittamiseen.

Pelkkä moottori ei kuitenkaan koesovittamiseen riitä, vaan pitää myös olla Myrskyn moottoripukki, johon moottorin saa kiinnitettyä koesovituksen ajaksi. Onneksi meillä  on  käytössämme ylimääräinen Myrskyn moottoripukki. Se on Myrsky MY-5:n runkokehikosta irrotettu, jonka jälkeen ruosteesta puhtaaksi hiekkapuhallettu ja harmaaksi maalattu.

Blogi_2022-29-01_HK.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen

Koska moottoripukki moottoreineen laitetaan NACA-renkaan koesovittamisessa käytännöllisistä syistä pystyasentoon, moottoripukin tueksi rakennettiin terästangoista pukkia tukevoittava neliönmuotoinen alusta. Se hitsattiin kiinni moottoripukkiin.

Blogi_2022-29-02-03.jpg

Blogi_2022-29-04_HK.jpg

Kuvat: Heikki Kaakinen

Suomen ilmailumuseon II hallissa näytteillä oleva Pratt & Whitney -moottori siirrettiin hallista museon pihalle pukkiin kiinnitettäväksi. Pukki tuotiin moottorin ääreen, jonka jälkeen moottori nostettiin pukin ylle kuorma-auton nosturiin kiinnitetyillä liinoilla. Liinoja varten potkurin akseliin oli laitettu nostoa varten tehty nostotanko. Käsillä ohjaten moottori laskettiin oikeassa asennossa pukin sisään ja lukittiin pulteilla paikalleen. Tämän jälkeen moottori pukkeineen nostettiin kuorma-auton lavalle ja siirrettiin museon entisöintitilan eteen, josta edelleen sisään entisöintitilaan.

Blogi_2022-29-05.jpg

Blogi_2022-29-08.jpg

Blogi_2022-29-07-09.jpg

Vasen kuva: Heikki Kaakinen.

Entisöintitilassa NACA-rengas nostettiin miehissä moottorin päälle. Siinä se kohdistettiin paikalleen teräslevystä rakennetun nelisakaraisen asemointilevyn/jigin avulla. Moottorin päähän kiinnitetyllä asemointijigillä varmistetaan, että NACA-rengas asettuu niin pysty- kuin vaakatasossa juuri linjaan moottorin kanssa. Tämä on edellytys, jotta NACA-renkaan kiinnityskonsolien päässä olevat liitoskappaleet asettuvat täsmälleen moottorin venttiilikopan korvakkeiden kohdalle ja voidaan kiinnittää pulteilla korvakkeissa olevaan kahteen reikään. NACA-renkaan kiinnitys liitoskappaleiden välityksellä venttiilikopan korvakkeisiin onnistui erinomaisesti. Tämä kaikki NACA-renkaan rakentamisessa tehdyn millitarkan työn ansiota.

Blogi_2022-29-10-11.jpg

Blogi_2022-29-12.jpg

Koska moottori pukkeineen oli nyt entisöintitilassa, siihen voidaan sovitella myös alumiinista valettua moottorin kaasuttajan imukomua sekä imukomun ja NACA-renkaan yläosassa olevan kaasuttajan ilmanottoaukon välille tulevaa yhdystorvea.

Blogi_2022-29-13.jpg

Kun on varmistettu, että kaikki on NACA-renkaan moottoriin kiinnityksessä niin kuin pitää, NACA-rengas irrotetaan moottorista seuraavaa työvaihetta varten. Renkaasta puretaan siinä toistaiseksi pienillä pulteilla kiinni olevat NACA-renkaan kiinnityskonsolit ja rengas viedään keltakromatoitavaksi. Kromatoinnin jälkeen alkaa kiinnityskonsolien lopullinen kiinnitys eli niittaaminen NACA-renkaan sisäpintaan ja toisaalta liitoskappaleiden teräshaarukoiden niittaaminen kiinnityskonsolien päihin.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho

Caravelle III:n (SE-DAF) tutkakuvun korjaus alkoi

Lauantai 12.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen (IMY) omistama ja Ruotsista Suomeen tuoma Caravelle III on varastoituneena Turun Pansiossa olevassa hallissa.  Siellä sitä kunnostetaan pantavaksi näytteille Turun lentoasemalle. Turussa konetta kunnostaa IMY:n Turun vapaaehtoisjoukko keskittyen aluksi rungon pintojen puhdistamiseen maalattaviksi. Tiistaikerho on puolestaan saanut tehtäväkseen korjata koneen pitkän varastoinnin aikana saamia vaurioita. Vaurioita ovat saaneet mm. oikean siiven ja  vasemman korkeusvakaajan kärki sekä koneen nokan tutkakupu. Mikä liekin lentokenttäkulkuneuvo on Arlandassa näin moneen kohtaan ehtinyt törmätä?

Blogi_2022-28-01.jpg

Blogi_2022-28-02-03.jpg

Blogi_2022-28-04.jpg

Törmäyksen tutkakuvulle aiheuttama vaurio on sattunut harmillisesti juuri yhden tutkakuvun kiinnityspultin luukun kohdalle. Sen seurauksena lasikuituista tutkakupua on painunut sisään noin 20x15 cm alueelta. Samalla törmäys on rikkonut tutkakuvun reunuskehän ja vaurioittanut sen alla olevaa koneen nokan paineseinän kehää. Lisäksi törmäys on vaurioittanut paineseinän kehän alla olevaa koneen nokkaa ja saanut nokan metallireunan mutkalle ja alumiiniverhouksen ”vekille”. Todettakoon myös, että lasikuituisen tutkakuvun maalipinta on pahasti lohkeillut.

Blogi_2022-28-05-06.jpg

Blogi_2022-28-07.jpg

Blogi_2022-28-08.jpg

Turun ryhmä irrotti oikean siiven ja vasemman korkeusperäsimen vaurioituneet kärkiosat sekä koneen nokan paineseinän siinä kiinni olevine tutkineen ja tutkakupuineen. Paineseinä tutkakupuineen ja oikean siiven sekä vasemman korkeusperäsimen kärkiosa käytiin hakemassa Pansiosta korjattavaksi Suomen ilmailumuseoon Vantaalle. Tutkakuvun sekä siiven kärjen korjaus ovat päässeet hyvään alkuun. Vakaajan kärjen korjauksen vuoro tulee myöhemmin.

Blogi_2022-28-09-10.jpg

Blogi_2022-28-11.jpg

Tutkakuvun vaurion korjaamiseksi kupu pitää irrottaa nokan paineseinästä. Kupu on reunastaan kiinni paineseinän kehässä kolmella kiinnityspultilla sekä kolmella ohjaustapilla. Pultit saa näkyviin, kun avaa lasikuituisessa suojakuvussa pultin kohdalla olevan suojaluukun.

Tutkakuvun irrottamiseksi avattiin ensin kahden ehjän kiinnityspultin kohdalla olevat suojakannet. Niiden alta paljastui metallinen tutkakuvun lasikuidussa ja kuvun metallireunassa kiinni oleva kehikko. Kehikon keskellä törrötti kruunupäinen kiinnityspultti. Kumpikin pultti saatiin helposti kierrettyä irti paineseinän metallikehässä olevasta kierreholkista. Onneksi saimme myös vauriokohdan kiinnityspultin auki, jonka jälkeen tutkakupu voitiin nostaa paineseinän päältä. Samalla paljastui, että tutkakuvun alla oleva tutkatila olikin tyhjä. Tutka oli poistettu jo jossain Caravellen varastoinnin vaiheessa, mutta mitä ilmeisemmin ennen tutkakuvun saamaa vauriota.

Blogi_2022-28-12.jpg

Kun tutkakupu oli irrotettu tuli paremmin näkyviin kuvun reunan alla olevan paineseinän metallikehän saama vaurio. Paineseinän kehä on painunut pahasti sisään ja murtunut. Se on myös korjattava, jotta tutkakuvun saa kiinnitettyä korjauksen jälkeen takaisin paikoilleen.

Blogi_2022-28-13.jpg

Kuva: Reijo Siirtola.

Blogi_2022-28-14-15.jpg

Lasikuituisen tutkakuvun vaurion korjausta valmistelevana työnä irrotettiin vauriokohdan rikkoutunut kiinnityspultin metallikehikko. Koska metallikehikko on niitattu tiukasti kiinni tutkakuvun vaurioituneeseen kehään, sitä ei edes yritetty saada kehästä irti muutoin kuin katkaisemalla tutkakuvun metallikehä kiinnityspultin kehikon kummaltakin puolelta. Kehikon kanssa saatiin samalla poistettua myös rikkoutunut lasikuitukuvun alue.

Blogi_2022-28-16_RS.jpg

Kuva: Reijo Siirtola.

Korjaussuunnitelmana on rakentaa ensin korvaava osa tutkakuvun kehästä poistetulle pätkälle. Koska emme voi käyttää siihen enää pilalle rikkoutunutta kiinnityspultin kehikkoa, päädyimme ratkaisuun, jossa rakennamme vahvasta vanerista sillan kuvun reunakehän katkaistujen päiden välille. Kuvun kolmannen pultin kiinnittämisen paineseinän kehän kierreholkkiin voimme tehdä vanerin läpi. Laitamme sitä varten vaneriin pultin ja kierreholkin tarvitseman reiän kohdalle metallivahvikkeen tarpeellisine kauluksineen. No, alkuperäisen vahvuista tämän kolmannen kiinnityspultin liitoksesta ei tule, mutta toimii staattisen muistomerkkikoneen tutkakuvun kiinnittämisessä. Ulkonaisesti ero ei tule näkyviin.

Blogi_2022-28-17_RS.jpg

Kuva: Reijo Siirtola.

Kun kehä on saatu edellä tavoin toimien ehjäksi, laminoidaan epoksihartsilla lasikuitumatokerroksia riittävän paksulti tutkakuvun vaurioaukon yli. Laminoitu alue hiotaan tutkakuvun pinnan tasoon. Umpeen laminoituun repeämäkohtaan tehdään aukko kiinnityspultin suojakannelle.

Blogi_2022-28-18.jpg

Aloitettiin rakentaa tutkakuvun kehästä puuttuvaa osaa. Sahasimme vahvasta vanerista kehän muotoa jäljittelevän kappaleen. Vanerikappale liimattiin epoksilimalla sillaksi vauriokohdan kehän katkaistujen päiden välille. Sillassa on vielä tekemistä, ennen kuin se on valmis. Sen jälkeen pääsemme laminoimaan umpeen kuvussa olevan aukon. Laminointia varten olemme jo hioneet ohuiksi vaurioaukon lasikuitureunat.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

DO-5:n ohjaamon ja matkustamon välistä ovea kunnostetaan

Sunnuntai 6.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DO-5:n (DC-3/C-47) rungon kunnostuksessa on vuorossa ohjaamon ja matkustamon välisen seinän puinen ovi. Se on rakenteeltaan ns. peiliovi.  Oven ohjaamon puoleinen maalipinta on pahasti kulunut sekä hilseillyt  ja kunnostetaan alkuperäistä vastaavaksi.

Sen sijaan matkustamon puolella oven alkuperäinen pinta on piilossa, sillä se on verhoiltu uudenaikaisella vaalealla kovapintaisella levyllä. Samalla levyllä on verhoiltu ohjaamon ja matkustamon välisen seinän matkustamon puoli sekä matkustamon seinät ikkunoiden yläreunaan asti.  Liekö oven ja seinien uudelleen verhoilu tehty koneen Lufthansan aikana vai vasta koneen tultua ilmavoimien käyttöön? Oven matkustamon puoleisen modernisoidun pinnan jätämme nykyiselleen eli samanlaiseksi verhoiltuna, kuin matkustamon seinät ovat.

Ohjaamon puoleisen pinnan perusteella ovi vaikuttaa alkuperäiseltä C-47 tyypin ovelta. Siitä kielisi se, että oven vaneripinnasta löytyy suurikokoinen leima. Siinä on vielä luettavissa sana ASSEMBLY ja sarjanumero 24 145018. Muitakin numeroita leimassa on, mutta niistä ei saa kunnolla selvää.

Blogi_2022-27-01.jpg

Blogi_2022-27-02.jpg

Oven kunnostusta varten ovi irrotettiin karmistaan ja tuotiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Kunnostuksessa ohjaamon puoleinen maalipinta hiotaan ja  oven verhoilun liimauksestaan irronneet vaneriviilut liimataan kiinni. Lopuksi ovi saa uuden maalipinnan.

Blogi_2022-27-03-04.jpg

Tulevaa oven maalaamista varten hilseilyt irtonainen maali raaputettiin pois ja vihertävän harmaa maalipinta hiottiin sileäksi hiekkapapereilla. Tarkoituksenamme on maalata oven pinta kuin myös ohjaamon alumiiniset seinäpinnat alkuperäisen mukaisella vihreällä sävyllä. Sitä ennen yritetään selvittää, mikä se alkuperäinen maali ja sen sävy olisi mahtanut olla.

Blogi_2022-27-05.jpg

Ovessa näkyy vähintään kahta vihreän eri sävyä. Ikään kuin alempana olisi vaaleamman vihreä, jonka päälle on vedetty tummemman vihreä maali. Ohjaamon seinien alumiinipinnoissa on näkyvillä ainakin kolmea ei vihreää. On siten arvailujen varassa, mikä niistä olisi varmasti alkuperäistä – jos niistä enää mikään. Onhan DO-5 ollut Normandian maihinnousuun osallistumisen jälkeen siviilikäytössä Hollannissa, Ranskan Indokiinassa ja Saksassa ennen tuloaan Suomen ilmavoimille vuonna 1960.

Blogi_2022-27-06-07.jpg

Tiedustelin ”kolmosten” värejä Suomen ilmavoimamuseosta. Sain kuulla, että ohjaamon ja siten myös oven väri on mitä ilmeisimmin amerikkalainen "Bronze Green" tai "Dull Dark Green." Sisätilan väri oli yleisesti tumman vihreä sen ajan amerikkalaiskoneissa. Alumiinipintojen pohjamaalina käytettiin sinkkikromaatti korroosiosuojamaalia, jonka sävyä taitettiin mustalla pigmentillä, jolloin siihen saatiin myös UV-suojaa. On siten vielä selvitettävää, ennen kuin menemme maalikauppaan.

Blogi_2022-27-08.jpg

Blogi_2022-27-09.jpg

Blogi_2022-27-10.jpg

Maalattavat pinnat edellyttävät kuitenkin lisää pohjustustyötä, ennen kuin ovi on valmis maalattavaksi. Tehdäänkö maalaus jo nyt, vai vasta keväällä yhdessä ohjaamon alumiinisten seinäpintojen maalauksen kanssa, on toistaiseksi päättämättä.

Blogi_2022-27-11.jpg

Blogi_2022-27-12.jpg

Blogi_2022-27-13.jpg

Oven pintojen hiomisen jälkeen liimattiin liimauksestaan irronneet oven vaneriviilut. Viilut puristettiin tiiviisti alustaansa puupalikoilla ja puristimilla. Liimana käytimme ulkokäyttöön tarkoitettua EriKeeper Plus puuliimaa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, DC-3, C-47, DO-5

DO-5:n ohjaamon lentäjänistuimet

Torstai 20.10.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DC-3/C-47 (DO-5) koneen rungon kunnostaminen vähintään siedettävään esittelykuntoon edellyttää monenlaista tekemistä. Suurin työsarka kohdistuu ohjaamon alueeseen.

Blogi_2022-26-01.jpg

Kun olimme saaneet rungon sisällä olevat DO-5:n pyrstönosat ja muut romppeet siirretyksi rungon viereiseen DO-5:n varastokonttiin sekä tiivistettyä ohjaamon ikkunat sadeveden sisäänpääsyn estämiseksi, saatoimme keskittyä ohjaamoon. Lähtökohtaisestihan se oli kuin ”hävityksen kauhistus”. Mittarit ja valtaosa ohjaamon laitteista olivat poissa, penkit repaleiset, seinät verhoilusta riisuttuna paljaina sekä roskaa joka paikassa.

Suurin osa DO-5:n mittareista ja laitteista oli purettu siinä vaiheessa, kun DO-5 poistettiin käytöstä ja sen runko vietiin Uttiin laskuvarjojääkärien maassa olevaksi kuivaharjoittelukoneeksi. Samassa yhteydessä on todennäköisesti purettu ohjaamon seinien verhouspaneelit.

Blogi_2022-26-02.jpg

Siivosimme ohjaamon ensin roinasta ja roskasta, joka sinne oli aikojen saatossa kertynyt. Lopulta päästiin jo käyttämään pölynimuriakin ohjaamon pintojen puhdistamiseen.  Ensivaiheen tavoitteenamme on saada ohjaamosta siisti. Pitemmälle ajatellen olisi kiva saada ohjaamoa täydennettyä puuttuvilla mittareilla ja laitteilla, mutta se tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta. 

Blogi_2022-26-03.jpg

Siivoustyön jälkeen otimme kohteeksemme lentäjän istuimet. Istuin muodostuu varsinaisesta istuinosasta ja istuimen putkirakenteisesta kehikosta, johon istuinosa on kiinnitetty. Tarkoituksemme on kunnostaa istuimet huolimatta siitä, että istuinten istuinosat ovat pahoin vaurioituneet. Istuinten putkirakenteiset runkokehikot ovat vielä hyväkuntoiset, joskin ruosteessa.

Blogi_2022-26-04.jpg

Vaurioitumiseen on syynä se, että koko istuinosa on tehty monikerroksisesta istuimen muotoon prässätystä ja jäykistetystä pahvista. Ohjaamoon päässeen sadeveden ja kosteuden seurauksena muotoonsa prässätty pahvi on vettynyt niin, että pahvin kerrokset ovat irronneet toisistaan ”mössöksi”. Istuinten selkänojat ovat kuitenkin vielä kohtalaisessa kunnossa.

Blogi_2022-26-05.jpg

Tosiasia on kuitenkin, ettei näistä alkuperäisistä repaleisista istuinosista saa enää entisöimällä kelvollisia, vaan kummankin istuimen istuinosa on kokonaan uusittava, vaikka selkänoja vielä käyttökelpoinen olisikin.  Onkin ”tenkkapoo”, kuinka pahvista prässätyn istuinosan saisi järkevästi uusittua. Toki vaihtoehtona on tehdä se alumiinilevystä, jos siihen ratkaisuun päädyttäisiin. Istuimen kehikko kaipaa vaan ruosteesta puhdistamista ja maalausta.

Blogi_2022-26-06.jpg

Penkkityöt” aloitimme irrottamalla ohjaamon kummatkin lentäjän istuimet ohjaamon lattiassa olevista kiskoistaan. Tämän jälkeen on vuorossa kummankin istuimen istuinosan irrottaminen runkokehikosta.  Istuinosa on kiinni runkokehikon putkessa putkea pitkin liukuvilla kiinnikkeillä, jotta istuimen korkeutta voi säätää. Istuimen säädön lukitus tehdään runkokehikon putken reikiin työntyvillä lukitustapeilla. Säätömekanismi on istuimen alla.

Blogi_2022-26-07.jpg

Aloitimme purkutyön vasemmanpuoleisesta istuimesta. Irrotimme runkokehikon putken ympärillä olevat istuimen ruosteessa olevat kiinnikkeet saadaksemme istuinosan kehikosta irti. Vaan eipä se irronnutkaan, sillä korkeussäädön lukitustapit olivat yhä tiukasti paikallaan kehikon putken säätörei´issä. Jouduimme tekemään kovasti töitä, ennen kuin saimme jumiutuneet korkeussäädön lukitustapit vedettyä pois tapinrei’istään ja istuinosan ja runkokehikon irrotettua toisistaan.

Blogi_2022-26-08-09.jpg

Vastaavalla tavalla purimme kunnostettavaksi ohjaamon oikeanpuoleisen istuimen. Se on identtinen vasemman istuimen kanssa, mutta siitä peilikuva. Tämän istuimen osalta jouduimme purkamaan kokonaan istuimen korkeussäädön mekanismin, ennen kun saimme korkeudensäädön lukitustapit vedettyä pois istuinkehikon putken säätörei’istä ja siten istuinosan irti ja istuimen kehikosta. Kummankin istuimen osat veimme DO-5:n varastokonttiin odottamaan jatkokäsittelyä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Tiistaikerho, DC-3, C-47, DO-5

DO-5:n ohjaamon tuulilasit talvikuntoon

Sunnuntai 16.10.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DC-3 (C-47) koneyksilön DO-5:n runkoon liittyvät työt ovat päässeet hyvään alkuun Tiistaikerhossa. Nyt pyritään keskittymään sellaisiin töihin, jotka ovat mahdollista toteuttaa säästä riippumatta alkavien kylmien säiden ja talvikauden aikana. DO-5:n runkohan on nyt ulkosalla Suomen ilmailumuseon pihalla. Lisäksi olemme varustaneet pihalla olevaa runkoa syksyn sateisiin ja talven tuiskuihin.

Blogi_2022-25-01.jpg

Blogi_2022-25-02.jpg

Yksi tällainen talveen varautuminen oli saada ohjaamon ikkunat ennen talven tuloa sellaiseksi, ettei sadevesi ja lumi pääse tunkeutumaan ohjaamoon. DO-5:n ohjaamon ikkunat olimme kyllä suojanneet jo alkusyksystä sateen pitävällä suojamuovilla, koska tuulilasien raameihin laitetut pleksit olivat kooltaan liian pienet estämään sadeveden pääsyn ohjaamoon. DO-5:n kummankin tuulilasin alkuperäiset ruudut ovat jossain vaiheessa rikkoutuneet ja korvattu läpinäkyvillä 3 mm vahvuisilla pleksilevyillä.

Blogi_2022-25-03.jpg

Noiden liian pienikokoisten tuulilasipleksien tilalle oli saatava ennen talven tuloa uudet ja paremmin ikkunan raamiaukon kattavat pleksit. Tosin näin ei lentävien DC-3 koneen osalta toimittaisi, vaan rikkoutuneen tai muuten käyttökelvottomaksi menneen tuuliasi-ikkunan tilalle olisi vaan vaihdettu varaosana kokonaan uusi ikkuna raameineen ja ruutuineen. Tällaisia vaihtoikkunoita ei meillä ole valitettavasti käytettävissämme.

Blogi_2022-25-04.jpg

Blogi_2022-25-05.jpg

Niinpä liian pienet tuulilasien pleksit irrotettiin ja kummankin tuulilasin raamin kouru puhdistettiin liasta sekä ruosteesta akkuporakoneeseen kiinnitetyllä harjalaikalla. Uusien pleksilasien hankkimista varten tehtiin 1,2 mm vanerista ikkunan muotoinen sapluuna. Tämä sapluuna leikattiin sen kokoiseksi, että ikkunapleksin vanerimalli saatiin juuri ja juuri pujotettua tuulilasin raamin aukosta raamin kouruun.

Blogi_2022-25-06.jpg

Blogi_2022-25-07.jpg

Tarkoituksena on liimata uusi pleksilasi raamiin silikonilla. Liimatessa pleksi tuettaisiin paikalleen raamin sisällä siten, että se nojaa joka reunastaan muutaman millin raamin kourun sisäreunaa vasten. Näin pleksi peittäisi koko ikkuna-aukon ja silikonisaumasta saataisiin vesitiivis.

Blogi_2022-25-08.jpg

Leikkautimme ETRA:ssa vanerisapluunan mukaiset kaksi ikkunapleksiä  5 mm vahvuisesta UV-suojatusta polykarbonaattipleksistä. Kun sovittelimme niitä DO-5:n tuulilasin raameihin, niin pienen viilaamisen jälkeen saimme pleksit ”loksahtamaan” halutusti tuulilasin raamin sisään.

Blogi_2022-25-09.jpg

Blogi_2022-25-10.jpg

Koska syksyn säät ovat jo kylmenneet vain 10 asteen tietämiin, päätimme siirtää pleksien liimaamisen silikonilla ensi kevään lämpimimpiin säihin. Estääksemme sadeveden tai lumen pääsyn  ohjaamoon,  teippasimme suojakalvoilla varustetut uudet pleksit koneen ulkopuolelta oranssiteipillä tuulilasin raameihin. Teippaus tehtiin niin, että teippi peitti kokonaan tuulilasin raamin ja koneen rungon välisen sauman.  Samalla tavalla suojasimme ohjaamon sivuikkunoiden saumat, jottei sade pääse niidenkään kautta tunkeutumaan ohjaamoon.

Blogi_2022-25-11.jpg

Blogi_2022-25-12.jpg

Toinen talveen varautumiseen liittyvä tehtävä oli pyrstöosan peittäminen suojapressulla. DO-5:n pyrstöstähän on irrotettu niin korkeus- kuin sivuvakaaja. Näin ollen sade ja lumi pääsee tunkeutumaan vakaajien aukoista esteettä rungon sisään. Hankimme suurikokoisen pressun, jolla peitimme umpeen koko pyrstön alueen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Tiistaikerho, DC-3, C-47, DO-5

MiG-21BIS MG-111:n ohjaamosta elämyssimulaattori

Sunnuntai 9.10.2022 - Tiistaikerholainen

MG-111 oli ensimmäinen Ilmavoimien käyttöön vuonna 1978 tulleista MiG-21BIS-hävittäjistä. Koneyksilö poikkesi joidenkin yksityiskohtien osalta myöhemmin Ilmavoimille tulleista ”bisseistä”. Kuvassa MG-111 on kesäkuussa 1990 Oulunsalon ampumaleirillä. Huomaa sen sivuvakaajassa kaksi pientä punaista Drakenin silhuettia merkkinä MG-111:lla saavutetuista Draken-ilmavoitoista ennen ampumaleiriä.

Blogi_2022-24-01_PK.jpg

Kuva: Perttu Karivalo

MG-111 viimeinen lento oli vuonna 1993. Kone siirrettiin säilytykseen Suomen ilmailumuseoon vuonna 1994. Viimeiset vuotensa MG-111 sai viettää taivasalla, kunnes vuonna 2016  kone paloiteltiin museon pihalla ”tölkkitavaraksi”. Paloittelun yhteydessä todettiin MG-111 olleen edelleen varsin hyväkuntoinen. Olikin sääli, että juuri ensimmäinen Suomen MiG-21BIS-koneyksilö sai tällaisen lopun.

Blogi_2022-24-02.jpg

No, kaikki koneesta ei mennyt niin sanotusti tölkkien raaka-aineeksi. Koneen ohjaamo-osa säästyi, kun runko katkaistiin molemmin puolin ohjaamoa tarkoituksena, että ohjaamo-osasta muokataan MiG-21BIS-elämyssimulaattori. Ohjaamo-osa on Ilmailumuseoyhdistyksen omistuksessa ja työt sen muuttamiseksi elämyssimulaattoriksi ovat alkaneet.

Blogi_2022-24-03.jpg

Blogi_2022-24-04.jpg

Ohjaamokokonaisuuden tekeminen elämyssimulaattoriksi edellyttää ohjaamon ulkopuolella ja osin myös sisäpuolella olevien laitteiden ja johtojen purkua. Purkaminen siksi, että saadaan tilaa simulaattorilaitteille ja niiden paikalleen asentamiselle. 

Blogi_2022-24-05.jpg

Blogi_2022-24-07.jpg

Tiistaikerhon tehtävänä oli purkaa ohjaamon etu- ja takapuolella rungossa olevat johdot ja laitteet. Purkutyöt aloitettiin tiistaina 24. toukokuuta. Hyvin alkanut työ keskeytyi kesätauon ajaksi ja sitä jatkettiin heti Tiistaikerhon syyskauden alettua 30. elokuuta.

Blogi_2022-24-08.jpg

Suurin työ oli ohjaamon etupuolella olevan laitetilan tyhjentäminen kaikesta ”romppeesta”.  Sikäli työ oli helppoa, kun käsky oli irrottaa ja purkaa sumeilematta kaikki parhaaksi katsomalla tavalla. Niinpä erilaisten meisseleitten ja avaimien ohella käytössä olivat leikkurit ja jopa rautasaha.

Blogi_2022-24-09.jpg

Blogi_2022-24-10.jpg

Hommaa oli kylliksi myös ohjaamon takana olevassa seinämässä kiinni olevien osien ja johtojen sekä rungon sivulla olevien luukkujen takana olevien johtojen irrottamisessa. Irrotettua rompetta kertyikin kasapäin laatikoihin. Ohjaamon takapuolelta katkaistun rungon reunat olivat vaarallisen teräviä. Reunat viilattiin sileiksi, jottei niissä kukaan loukkaisi itseään.

Blogi_2022-24-11.jpg

Blogi_2022-24-12.jpg

Blogi_2022-24-13.jpg

Kun ohjaamon ulkopuolisten johtojen ja laitteiden purkutyö oli saatu päätökseen, ohjaamokokonnaisuus vedettiin trukilla pestäväksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilan edustalle. Ennen painepesurilla tehtyä pesua läpiviennit ohjaamoon tulpattiin, jottei pesuvesi pääse tunkeutumaan ohjaamon puolelle.  Ohjaamokokonaisuuden pesu viimeisteltiin  harjoilla ja räteillä.

Blogi_2022-24-14-15_AL.jpg

Kuvat: Antti Laukkanen

Ohjaamokokonaisuus odottaa nyt siirtämistä Suomen ilmailumuseon sisätiloihin. Siellä työt jatkuvat ohjaamon sisällä mm. instrumenttipaneelien ja lentäjän istuimen irrottamisella. Kunhan simulaattorilaitteisto on aikanaan asennettu paikalleen, ohjaamosta irrotetut paneelit ja lentäjän istuin palaavat takaisin.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Tiistaikerho, MiG-21BIS, MG-111

Caravelle III:n hinausraudan entisöinti alkoi

Maanantai 3.10.2022 - Tiistaikerholainen

Arlandasta Turkuun tuodun Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman Caravelle III:n (entinen SE-DAF Sven Viking) entisöintiprojektissa on pienenä lisänä - kuin rikka rokassa – Caravelle III huonokuntoisen hinausraudan kunnostus.  Tämä hinausrauta on SUD AVIATION -tehtaan valmistama ja samaa tuotantotyyppiä, joskin aikaisempaa tuotantoversiota, kuin Tiistaikerhon kevään 2022 aikana Finnairin väreihin entisöimä Finnairissa käytetty Super Caravellen hinausrauta.

Blogi_2022-23-01.jpg

Kuva: Pekka Simula

Arlandasta Turkuun Caravelle III:n mukana tuotu hinausrauta on paljon huonommassa kunnossa, kuin entisöimämme Super Caravellen hinausrauta. Raudan tanko-osa, pyöräteline sekä pyörien vanteet ovat paksussa ruosteessa. Toinen pyörän vanteista on ruostunut osin puhki. Pyörien renkaat ovat repaleiset ja siten käyttökelvottomat. On myös erikoista, että pyörien vanteet ovat keskenään aivan erilaiset. Toisen pyörän vanteen puoliskot on hitsattu yhtenäiseksi vanteeksi. Toisen pyörän vanteen puoliskot on kiinnitetty toisiinsa pulteilla. Pulteilla on vanteeseen kiinnitetty myös sen erillinen laakerikeskiö.

Blogi_2022-23-02.jpg

Blogi_2022-23-03.jpg

Blogi_2022-23-04.jpg

Raudan kummastakin päästä puuttuu suorakaiteen muotoinen metallitangosta tehty nostokahva. Vain kahvojen paikat katkenneine kiinnitysruuveineen ovat näkyvissä.  Raudan tanko-osaan on hitsattu tukikaulus, mikä kertoo, että tanko on jossain vaiheessa murtunut. Kenties sen päälle on ajettu.  Edessä on paljon työtä raudan kunnostamiseksi.

Blogi_2022-23-05.jpg

Blogi_2022-23-06.jpg

Caravelle III:n hinausrautaa ei entisöidä SAS:n käytönaikaiseen asuunsa. Siitä tehdään Finnairin käyttämän hinausraudan näköinen. Näin raudan ulkoasu on sopusoinnussa Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan näytteille tulevan ja Finnairin väreihin maalattavan SAS:n entinen Caravellen kanssa. Finnairin ensimmäiset suihkumatkustajakoneet olivat Caravelle III -tyyppiä.

Blogi_2022-23-07.jpg

Kunnostamisessa rauta puretaan osiin. Ruostuneet osat puhdistetaan joko hiekkapuhalluksella tai kylvettämällä osia 30-prosenttisessa fosforihapossa. Hinausrauta maalataan ”Finnairin siniseksi” raudan päitä lukuun ottamatta. Ne saavat pintaansa keltaisen huomiovärin.

Ennen kuin Tiistaikerhossa aloitimme ruosteisen hinausraudan osien irrottamisen, ruostuneet pultit ja mutterit käsiteltiin useaan kertaan ruosteisia osia irrottavalla WD tai CRC monitoimiaineella.

Blogi_2022-23-08.jpg

Purkaminen alkoi irrottamalla raudan rungossa kiinni oleva valmistuslaatta, jotta se ei turmellu raudan runkoa hiekkapuhallettaessa. Laatan irrottamiseksi sen kulmissa olevat ruostuneet ja jumiutuneet ruuvit porattiin pois.

Blogi_2022-23-09.jpg

Samalla aloitettiin raudan kaksipyöräisen pyörätelineen irrottaminen. Pyörätelineen kiinnityskaulusten pulttien mutterit saatiin yllättävän helposti avattua ja teline irti tangosta. Tämän jälkeen oli vuorossa pyörien poistaminen telineen akseleilta.

Blogi_2022-23-10.jpg

Blogi_2022-23-11.jpg

Toinen pyöristä saatiin kohtuullisen helposti akselistaan. Myös vanteen puoliskoja toisiinsa sitovat pultit saatiin irrotettua, samoin kuin vanteen laakerikeskiön pultit. Sen sijaan ulkorenkaan saaminen pois vanteelta osoittautui pulmalliseksi. Rengas oli kuin liimattu toisesta reunastaan vanteeseen. Lopulta ei auttanut muu kuin leikata rengas pistosahalla pitkin renkaan reunassa olevaa metallivaijerivahvistusta ja kammeta vanteeseen liimautunut vaijeri irti. Selvisi, että renkaan reunan tukivaijeri oli vaan ruostunut tiukasti kiinni vanteeseen.

Blogi_2022-23-12.jpg

Blogi_2022-23-13.jpg
Jos toisen pyörän osalta oli ongelmana renkaan saaminen vanteelta, toisen pyörän ongelmana oli itse pyörän saaminen akseliltaan. Lopulta käyttämällä raakaa voimaa saimme pyörän irti, mutta siinä samassa rikkoutuivat pyörän laakerit. Tästä pyörästä rengas saatiin kuitenkin helposti poistettua. Pyöräteline vanteineen on nyt valmiina ruosteen poistoon.

Blogi_2022-23-14.jpg

Blogi_2022-23-15.jpg
Koska toisen pyörän vanne on osittain puhki ruostunut ja toisen pyörän laakerit tuhoutuivat pyörää irrotettaessa, on harkinnassa uusien pyörien hankkiminen Caravelle III -hinausrautaan. Päätöksen aika on, kun nähdään, miltä vanteet näyttävät hiekkapuhalluksen jälkeen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking

Tiistaikerho aloittaa DO-5:n rungon kunnostamisen

Sunnuntai 11.9.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseo ry omistuksessa on DC-3 (C-47) DO-5 -koneen runko peräsimineen. Siivet vielä puuttuvat. DO-5:n runko tuli IMY:n omistukseen vuonna 2018. Muutoin runko olisi mennyt romutukseen. Ilmavoimien käytössä ollut DO-5 palveli viimeiseksi Utin laskuvarjojääkärikoulun maassa olevana kuivaharjoituskoneena. IMY:n omistamana DO-5:n runkoa on käytetty jo kahdessa elokuvassa rekvisiittana.

Blogi_2022-22-01.jpg

Ilmailumuseoyhdistyksen tarkoituksena on kunnostaa DO-5:n runko niin, että sitä voisi kunnostettuna esitellä erilaisissa ulkoilmatilaisuuksissa. Tällöin koneen sisätiloihin olisi myös mahdollista tutustua. Rungon matkustamo säilytetään laskuvarjojääkärien koulutusasussaan pitkin seinää kulkevine ”rättipenkkeineen”. Jatkossakin runko on tarjolla elokuvatuottajien tarpeisiin.

Blogi_2022-22-02.jpg

Blogi_2022-22-03.jpg

DO-5:n rungon kunnostus on käynnistymässä Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa. Tätä varten runko on Suomen Ilmailumuseon pihalla. No, ihan heti huomenissa kaikki ei ole suinkaan valmista, sillä suuri urakka kerholaisilla on edessä rungon kunnostamiseksi. Mutta jospa oltaisiin loppukeväästä 2023 jo sen verran pitkällä, että rungon uskaltaisi vielä näytteille Turussa pidettävään valtakunnalliseen lentonäytökseen. No, aika näyttää.

Blogi_2022-22-04.jpg

Blogi_2022-22-05.jpg

Blogi_2022-22-06.jpg

Blogi_2022-22-07.jpg

Tiistaikerhon syyskauden alku on mennyt DO-5:n kunnostustöiden esivalmisteluun. Niistä yksi oli matkustamon sisälle varastoitujen koneen sivuvakaajan, sivuperäsimen, korkeusperäsinten, peräkartion, nokkakuvun sekä muiden koneen osien siirtäminen DO-5:n tuntumaan tuotuun varastokonttiin. Varastokonttiin siirrettiin myös rungon alle varastoitu korkeusvakaaja. Matkustamossa olleet osat piti saada pois, sillä osat täyttivät rungon niin, että siellä kulkeminen oli vaikeaa ja jopa vaarallista, puhumattakaan matkustamossa työskentelystä koneen kunnostuksen aikana.

Blogi_2022-22-08.jpg

Blogi_2022-22-10.jpg

Blogi_2022-22-11.jpg

Rungon entisöintitöissä keskitymme aluksi ohjaamoon. Siellä tehtävänämme ovat mm. ohjaamon ikkunoiden tiivistäminen ja mahdollisesti osin uusiminen, lentäjän istuinten irrotus kunnostettaviksi, ohjaamon pintojen ja jäljellä olevien laitteiden puhdistaminen sekä seinäpintojen maalaus. Myös matkustamon ikkunoiden täysin sumeiksi menneiden ruutujen uusiminen on työlistalla. Se olisikin kerholaisille jo tuttua, sillä vuonna 2015 uusimme Suomen ilmailumuseon pihalla tällä hetkellä maamerkkinä upeasti olevan ”kolmosen” OH-LCD:n matkustamon ikkunat.

Blogi_2022-22-12.jpg

Onpa jo ehditty saada jotain aikaiseksi kunnostuksenkin saralla, kun legendaarinen kolmosmekaanikko Pauli ”Speedy” Fallström vaihtoi koneen rikkonaisen kannuspyörän ehjään.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Tiistaikerho, DC-3, C-47, DO-5

Tiistaikerhon syyskausi alkoi

Sunnuntai 4.9.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kesätauko päättyi tiistaina 30. elokuuta, jolloin kerholaiset kokoontuivat Suomen ilmailumuseolle jatkamaan keväällä kesken jääneitä projekteja ja aloittamaan muutamia uusia. VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti jatkui läpi kesän muutaman viikon taukoa lukuun ottamatta.

Blogi_2022-21-01.jpg

Caudron C.59 konservointihankkeessa edetään nyt mm. saattamalla valmiiksi koneen alasiipien kangasverhoilun ja johtoreunan vaurioiden korjaukset, verhoilemalla rankoina olevat korkeusvakaaja ja toinen korkeusperäsimistä sekä kunnostamalla Suomen ilmavoimamuseosta saadut 1920-luvun lentokoneen pyörät. Tiistaikerhossa kunnostettavana ollut Caudronin runko palautettiin 30. elokuuta Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle odottamaan aikaa, jolloin rungon kangasverhoilun pahoin krakeloituneen maalipinnan konservointiin voidaan täysipainoisesti panostaa.

Blogi_2022-21-02.jpg
Kun MiG-21BIS (MG-111) purettiin Suomen ilmailumuseon pihalla romutettavaksi, Ilmailumuseoyhdistys ry sai rungosta pätkäistyn ohjaamo-osan MiG-21-simulaattoriksi rakennettavaksi. Tiistaikerhon tehtävänä on purkaa ohjaamon ulkopuoliset laitteet ja varusteet tilan tekemiseksi simulaattorin laitteille. Aloitimme tämän työn jo loppukeväästä ja jatkamme nyt MG-111:n ohjaamon käsittävän rungonpätkän esivalmistelua simulaattoriksi rakennettavaksi.

Blogi_2022-21-03.jpg

Blogi_2022-21-04.jpg
Ilmailumuseo ry pelasti vuonna 2018 romutukselta Ilmavoimien käytössä olleen DC-3 (C-47) DO-5-koneen rungon. Runko oli palvellut viimeiseksi Utin laskuvarjojääkärikoulussa maassa olevana ”kuivaharjoituskoneena”. Tiistaikerhon tehtävänä on mm. kunnostaa ja siistiä varsin huonokuntoista ja laitteeltaan puutteellista koneen ohjaamoa, tiivistää ohjaamon ikkunat ja uusia matkustamon läpinäkymättömäksi menneet ikkunaruudut.

Blogi_2022-21-05.jpg

Perjantaina 19. elokuuta saapui Ilmailumuseoyhdistyksen Ruotsista ostama Caravelle III (SE-DAF) Arlandasta Turkuun ja vietiin kunnostettavaksi Pansiossa olevaan halliin. Kone tulee aikanaan näytteille Finnairin väreissä Turun lentoaseman terminaalirakennuksen tuntumaan. Finnair käytti Caravelle III -koneita ennen siirtymistään Super Caravelleihin.

Blogi_2022-21-06.jpg

Vuodesta 1974 kone on seissyt Arlandan lentokentän laidalla ja on odotetusti huonokuntoinen. Tiistaikerhon tehtävänä on korjata Caravellen vaurioituneita osia, jotka kokonsa puolesta sopivat kunnostettaviksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa. Näitä on mm.  ”kipeetä saanut” oikean siiven kärkiosan etukulma. Entisöimme myös Caravellen mukana Turkuun tuodun ja varsin huonoon kuntoon päässeen Caravelle III:n hinausraudan.

Blogi_2022-21-07.jpg

Kaikkea muutakin tulee tavan mukaan syyskauden aikana Tiistaikerholle tehtäväksi, jotka tukevat niin Suomen ilmailumuseon kuin Ilmailumuseoyhdistyksenkin toimintaa.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, Tiistaikerho, DO-5, C-47, DC-3, MiG-21BIS, MG-111

Myrskyn NACA-renkaan korvakekaarien ja korvakkeiden asennus niitattaviksi

Tiistai 19.7.2022 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinnissä on jo muutaman vuoden rakennettu moottorinsuojuksen eli NACA-renkaan rakentamisen osalta vaativaa kiinteää etuosaa. Myrskyn moottorinsuojus koostuu moottoria peittävän NACA-renkaan kiinteästä etu- ja takaosasta sekä niiden välissä olevista avattavista vaippalevyistä. Tämä blogi käsittelee NACA-renkaan kiinteän etuosan korvakekaarien asennusta renkaaseen niitattaviksi. Yksikertaisuuden vuoksi käytän jatkossa tässä blogissa NACA-renkaan kiinteästä etuosasta termiä NACA-rengas.

Myrskyn NACA-renkaan tekeminen on osoittautunut hankalaksi eikä lisätöiltäkään ole säästytty. Tällaiseen johti muun muassa se, että viime vuoden lopussa löytyivät kateissa olleet Myrskyn suursarjan NACA-renkaan piirustukset. Ne poikkeavat renkaan yläosaltaan Myrskyn alkusarjan aikaisista NACA-renkaan piirustuksista, joiden perusteella olemme MY-14 Myrskyn NACA-rengasta rakentaneet.

Ero piirustusten välillä on, että suursarjan NACA-renkaan yläosassa renkaan kehä on alkusarjaan renkaan kehää laajempi. Tämän vuoksi tekemämme NACA-renkaan yläosan kehän kaarimuotoa jouduttiin suurentamaan, jotta se vastaisi MY-14 mukaista suursarjan muotoa. Laajentaminen onnistui takomalla alumiinista renkaan yläosaa suursarjan mittoihin.

Muutoksen tekemiseksi jouduttiin irrottamaan jo kertaalleen paikalleen asemoidut NACA-renkaan kymmenen korvakekaarta eli kiinnityskonsolia. NACA-rengas kiinnitetään näistä korvakekaarista moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Irrotetut korvakekaaret vietiin kromatoitaviksi, jolloin niiden pinta sai kullankiiltoinen sävyn.

NACA-renkaan korvakekaaria on kaikkiaan 14. Niistä kymmenen sijaitsee NACA-renkaan osassa, joka vastaa pyörähdyskappaletta. Neljä korvakekaarta sijaitsee pyörähdyskappaleesta poikkeavassa NACA-renkaan kehän laajentuvassa yläosassa. Tällä alueella sijaitsevat moottorin kaasuttimen imutorven aukko sekä neljän runkokonekiväärin lieskaputket.

Kromatoidut kymmenen korvakekaarta asennettiin uudestaan paikalleen. Imutorven ja konekiväärien lieskaputkien kohdalle tulevat neljä korvakekaarta ovat vielä muokkaus- ja sovitteluvaiheessa. Ennen korvakekaarten asennusta kiinnitettiin NACA-renkaan kehän ympärille 1 mm teräslevystä tehty tuki. Tuki varmistaa, että NACA-rengas pitää täsmälleen muotonsa korvakekaarten asentamisessa NACA-renkaaseen.

Blogi_2022-20-01.jpg

Blogi_2022-20-02.jpg

Samalla asetettiin paikalleen teräslevystä tehty korvakekaaria paikalleen kohdistava jigi. Teräslevyistä tehdyllä ja asennuspöydässä olevaan ”keskusnapaan” lukitulla asennusjigillä voidaan asemoida paikalleen kerrallaan kaksi korvakekaarta. Sen jälkeen jigiä siirrettään eteenpäin seuraavien korvakekaarten paikalleen asemoimiseksi ja kiinnittämiseksi. Kohdalleen saadut korvakekaaret kiinnitettiin NACA-renkaaseen muutamalla pienellä pultilla. Lopullinen kiinnitys tehdään niittaamalla.

Blogi_2022-20-03.jpg

Blogi_2022-20-04.jpg

Kun kromatoidut kymmenen korvakekaarta oli saatu paikallaan, niiden päihin kiinnitettiin varsinaiset kiinnityskorvakkeet, joista NACA-rengas lukitaan liitoskappaleiden avulla moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Korvakekaaren korvake on 1 mm teräslevystä taivutettu aisamainen kappale, jonka päähän on hitsattu holkki liitoskappaleen kiinnityspultille.

Blogi_2022-20-05.jpg

Blogi_2022-20-06.jpg

Kunkin korvakekaaren päähän kiinnitettävän korvakkeen asemoinnissa käytettiin apuna kaksihaaraista asennuspöydän keskusnapaan lukittua teräsputkijigiä. Jigin avulla voitiin määrittää korvakkeen tarkka sijainti sekä korvakkeen asennon kulma kunkin korvakekaaren päässä. Korvakkeet kiinnitettiin korvakekaariin alustavasti pienillä pulteilla. Varsinainen kiinnitys tehdään niittaamalla.

Blogi_2022-20-07.jpg

Blogi_2022-20-08.jpg

Korvakkeet on asennettu korvakekaaren päihin 7,5 asteen kulmassa. Näin ne kohtaavat oikeassa asennossa moottorin venttiilikopan korvakkeet NACA-renkaan kiinnittämiseksi moottoriin. Korvakekaarten korvakkeet ja venttiilikopan korvakkeet lukitaan toisiinsa liitoskappaleiden avulla. Liitoskappale kiinnitettään pultilla korvakekaaressa olevaan holkkiin ja kahdella pultilla venttiilikopan korvakkeessa oleviin reikiin.

Blogi_2022-20-09.jpg

Blogi_2022-20-10.jpg

Blogi_2022-20-11.jpg

Kun kakki kymmenen kromatoitua korvakekaarta korvakkeineen oli saatu asennettua paikalleen, aloitettiin NACA-renkaan yläosan neljän korvakekaaren sekä niihin asennettavien kiinnityskorvakkeiden muokkaus paikalleen asennettaviksi. Ulompien lieskaputkien kohdalle tulevat korvakekaaret ovat muodoltaan muita V-muotoisia korvakekaaria selvästi kulmaltaan avonaisemmat, jotta tuliputki mahtuisi V-muotoisen korvakekaaren sisään. Imukomun kummakin puolen kylkeen kiinnitettävät korvakekaaret poikkeavat myös muodoltaan selvästi muista korvakekaarista. Ne ovat tavallaan vain puolikkaita V-muotoisiin korvakekaariin verrattuina. 

Blogi_2022-20-12.jpg

Blogi_2022-20-13.jpg

Blogi_2022-20-14.jpg

Muokattiin ensin lieskaputkien kohdalle tulevat laajakulmaiset korvakekaaret asennettaviksi. Ne kiinnitettiin alustavasti paikalleen näitä kahta korvakekaarta varten erikseen tehtyä asennusjigiä apuna käyttäen. Tämän jälkeen aloitettiin muokata korvakekaarten päihin kiinnitettävien holkillisten kiinnityskorvakkeiden ”aisoja”, jotta ne saadaan muokattua muita korvakekaaria avonaisempien korvakekaarien muotoon. Näiden korvakkeiden sijainti poikkeaa muista korvakekaarista siinä, että korvake tulee aivan korvakekaaren kärkeen. NACA-renkaan yläosan korvakekaarten asennus on edelleen kesken.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn korkeusperäsinten maalaus

Keskiviikko 6.7.2022 - Tiistaikerholainen

Huhtikuussa aloitettu VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusperäsinten verhoilu saatiin valmiiksi toukokuun alussa. Verhoilukankaana käytettiin 165 gramman neliöpainoista pellavakangasta.

Blogi_2022-19-01.jpg

Blogi_2022-19-02.jpg

Korkeusperäsinten valmistuttua kangas kiristettiin rumpukalvomaiseksi NC-SPEED nitroselluloosalakalla.  Lakka sävytettiin punaiseksi rautaoksidilla.  Kankaan kiristys tehtiin vaiheittain. Se aloitettiin 50-prosenttiseksi ohennetulla lakalla. Ohenteena käytettiin Ohenne 8:aa. Siitä siirryttiin 75-prosenttisen lakan kautta täyteen 100-prosenttiseen lakkaan. Täyttä lakkaa siveltiin korkeusperäsinten kangaspintaan kahdesti.

Blogi_2022-19-03.jpg

Blogi_2022-19-04.jpg

Lakkauskertojen välillä kangaspinnat hiottiin sileiksi. Jokaisen lakkauskerran jälkeen kangaspinnat kiristyivät lisää. Neljän lakkauskerran jälkeen korkeusperäsinten verhoilukangas oli kiristynyt haluttuun rumpukalvomaiseen tasoon.

Blogi_2022-19-05.jpg

Blogi_2022-19-06.jpg

Verhoilukankaan kiristämisen jälkeen siirryttiin peräsinten pohjamaalaukseen. Maaliksi valittiin Teknoksen Futura 3 -tartuntapohjamaali ja ohenteeksi Teknosolv 1621 -lakkabensiini.

Blogi_2022-19-07.jpg

Kuva: Jukka Köresaari.

Blogi_2022-19-08.jpg

Pohjamaalaus tehtiin ruiskumaalauksena, jossa Futura 3 ohennettiin 75-prosenttiseksi. Ennen maalausta korkeusperäsimessä olevat aukot suojattiin, jottei maalia leviä peräsimen sisään.

Blogi_2022-19-09.jpg

Blogi_2022-19-10.jpg

Ruiskumaalauksen jälkeen pinnat hiottiin käsin hiomapapereilla. Samalla todettiin, että korkeusperäsinten yläpinnalla on alumiinisen johtoreunan jättöreunan puoleisessa reunassa lievä painauma peräsimen koko pituudelta. Tälle alueelle levitettiin tasoite. Tasoitteen kuivuttua alue hiottiin peräsimen pinnan kaarevan profiilin muotoon.

Blogi_2022-19-11.jpg

Myös tartuntapohjamaalin toinen ruiskumaalaus tehtiin 75-prosenttisella Futura 3 -tartuntapohjamaalilla. Maalauksen jälkeen kangaspinnat hiottiin taas sileiksi ja hionnassa kiinnitettiin huomiota ompelusaumojen päälle kiinnitettyjen suojanauhojen sahalaitoihin, jotta kankaan sahalaidat saataisiin hiottua niin, etteivät ne enää tunnu kohoumina verhoilukankaan pinnassa.

Blogi_2022-19-12.jpg

Myrskyn korkeusperäsimet on nyt pohjamaalattu kahteen kertaan. Harkinnassa on mahdollinen kolmas pohjamaalin ruiskumaalaus korkeusperäsinten pintaan. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Super Caravellen hinausrauta sai valmistuskilpensä

Sunnuntai 26.6.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon entisöimästä ja Suomen ilmailumuseossa näytteillä olevasta Super Caravellen hinausraudasta puuttui vielä raudan valmistuskilpi. Nyt se on siihen kiinnitetty, joskin vain osin alkuperäisen mukaisena.

Tausta on se, että kun entisöitävänä ollut Super Caravellen hinausrauta vietiin hiekkapuhallettavaksi, hinausraudan pinnasta unohtui irrottaa Sud Aviation tehtaan valmistuskilpi. Niinpä hiekkapuhalluksessa alumiinisen kilven maalipinta teksteineen hioutui pois. Jäljelle jäi vain alumiiniseen kilpeen stanssattu hinausraudan tuotantotyypin numero S09 107 2 sekä yksilökohtainen sarjanumero 206.  Tekevälle sattuu, kuten on tapana sanoa. Ennen hiekkapuhallusta kuluneessa valmistuskilvessä oli jäljellä kuluneet, mutta vielä osittain luettavat tekstit.

Blogi_2022-17-01.jpg

Kooltaan 78 x 23 millinen valmistuskilpi on tehty alumiinilevystä ja sen pinta oli maalattu/silkkipainettu mustaksi niin, että väriin on jätetty ”aukoiksi” mm. valmistajatehtaan nimi SUD AVIATION sekä kentät stanssattavia hinausraudan valmistustietoja varten otsikkoteksteineen.

Blogi_2022-17-02.jpg

Kilven entisöimiseen ennen hiekkapuhallusta olevaan asuunsa oli onneksi mahdollisuus, koska kuluneesta kilvestä oli otettu yksityiskohtaiset valokuvat, kun hinausraudan kuntoa kartoitettiin entisöintisuunnitelman tekemistä varten. Niinpä hiekkapuhalluksella pilatun kilven entisöimiseksi alkuperäisen näköiseksi käytiin läpi eri mahdollisuuksia.

Blogi_2022-17-03.jpg

Selvittelyjen jälkeen toteuttamiskelpoisimmaksi entisöinnin vaihtoehdoksi jäi muokata alkuperäisen kilven dokumentointikuvasta sellainen tiedosto, mikä voitaisiin tulostaa läpinäkyvälle materiaalille ja kiinnittää se sileäksi ja puhtaaksi hiotun alkuperäisen kilven pintaan. Näin päätettiin myös toimia.

Blogi_2022-17-04.jpg

Entisöinnin lähtötilanteena oli siis dokumentoitu värivalokuva kilvestä. Kuvankäsittelyohjelmavaihe aloitettiin sillä, että Adobe Photoshopissa luotiin lopullisen tarrakalvon kokoinen tiedosto, johon kuva siirrettiin. Kilven kaarevuudesta ja kameran kuvakulma- ja linssivääristymistä johtuvia virheitä korjailtiin kuvankäsittelyssä, samoin suorat kulmat suoristettiin.

Värikuva muutettiin mustavalkoiseksi ja kuvan sävytasoja säädettiin jyrkemmiksi ja kontrastia lisättiin tulostusta silmällä pitäen niin, että kuvassa on käytännössä vain puhtaan mustaa tai kirkkaan valkoista.  Mustavalkoisessa kuvatiedostossa puhtaan valkoiset kohdat - ja tässä tapauksessa mm. tekstit - jäävät kalvolle tulostettaessa läpinäkyviksi. Lopputuloksessa kilven oma metallipinta näkyy siis läpi teksteissä sekä numerotiedoille varatussa kohdassa ja tässä tapauksessa tietysti myös kilven niissä kohdissa, joista musta väri oli aikojen saatossa kulunut pois.

Blogi_2022-17-05.jpg

Käytettävä tarratuloste teetettiin kuvatiedoston pohjalta Painotalo TKP Printissä niin ohuelle kalvolle, että alkuperäisen metallikilven päälle liimattuna kalvoa ei käytännössä silmin tai edes tunnustelemalla huomaa. Ohuita tarratulostekalvoja saatiin Painotalo TKP Printistä pari arkillista, joten harjoitteluvaraa oli runsaasti kalvon kiinnittämiseen kilven pintaan.

Ennen tarratulosteen siirtämistä alkuperäisen kilven pintaan, kilpi hiottiin vielä mahdollisimman sileäksi. Kilvessä oleva numerostanssaus jäi hionnan jälkeen edelleen hyvin näkyviin, joka onkin tärkeä kalvokopion sijoittamiseksi täsmälleen oikein kilven pintaan.

Blogi_2022-17-06.jpg

Tarratulostearkilta irrotettiin pinseteillä yksi valmistuskilven kalvokopio painettavaksi alumiinisen valmistuskilven pintaan. Kalvokopio asemoidaan kilven pintaan siten, että kilpeen stanssattu numerosarja ja kalvokopiossa näkyvä vastaava numerosarja asettuivat täsmälleen päällekkäin. No, jos ensimmäinen yritys menikin ns. ketuille, toisella tarratulosteella se jo onnistuikin ja kalvo painettiin tiiviisti kilven pintaan. Valmistuskilpi oli valmis kiinnitettäväksi hinausraudan runkoon.

Blogi_2022-17-07.jpg

Blogi_2022-17-08.jpg

Valmistuskilpi oli alun perin kiinnitetty hinausraudan pintaan kummastakin päästään niitillä, jotka kilpeä irrotettaessa oli katkaistu. Päätettiin olla poraamatta paksuun terästankoon uusia niitinreikiä, joten niittien sijaan valmistuskilpi päätettiin kiinnittää hinausraudan runkoon kaksipuolisella teipillä.

Blogi_2022-17-09.jpg

Blogi_2022-17-10-11.jpg

Niinpä kilpi laitettiin vahvan kaksipuolisen teipin päälle ja teipistä leikattiin mattoveitsellä kilven suuruinen pala. Tämän jälkeen teipin toisen puolen suojakalvo poistettiin ja teippi painettiin kiinni alumiinikilven alapinnalle. Nyt poistettiin vuorostaan teipin päällimmäinen suojakalvo ja valmistuskilpi painettiin alkuperäiseen paikkaansa hinausraudan lenkkipäässä olevan nostokahvan kehän keskelle.

Blogi_2022-17-12.jpg

Finnairin käyttämä Super Caravellen hinausrauta oli saanut kuluneen ulkoasunsa mukaiseksi entisöidyn valmistuskilpensä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, Tiistaikerho

Myrskyn koesiipi näytteillä Suomen ilmailumuseon I hallissa

Sunnuntai 26.6.2022 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon välihallissa oli kevään ajan VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiä esitellyt näyttely. Se purettiin touko-kesäkuun vaihteessa. Näyttelyn keskeisin esine - Myrskyn entisöinnin yhteydessä tehty koesiipi - sai kuitenkin uuden näkyvän esittelypaikan museon I-hallista. Siinä se saa toistaiseksi olla museossa kävijöiden tarkasteltavana.

Blogi_2022-18-1.jpg

Koesiiven esillepano on nyt myös parempi kuin välihallin näyttelyssä, sillä siipi on asennettu kävijään nähden kaltevaan asentoon, jolloin yläpinnaltaan läpinäkyvällä pleksillä verhoillun siiven sisällä oleva rakenne ja erilaiset laitteet ovat nyt erittäin hyvin näkyvissä. Laitteista mainittakoon siivekkeiden, lisäpolttoainesäiliön ja laskutelineiden käyttöön liittyvät laitteet. Siiven näyttelyasennon vuoksi koesiivessä kiinni jo ollut laskutelinen piti irrottaa. Se on laitettu esille lattialle siiven eteen.

Blogi_2022-18-2.jpg

Näyttelyä täydentävät koesiiven viereen laitetut näytöt, jossa esitellään hyvin havainnollisesti VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinnin etenemistä.

Myrskyn koesiiven rakentamisella testattiin Myrskyn varsin monimutkaisen siiven tyviosan rakentamista ennen varsinaisen siiven rakentamiseen ryhtymistä. Varsinainen koesiipi on 2,5 metrin mittainen Myrskyn oikean siipipuoliskon tyviosa. Tyviosa käsittää koko laskutelinealueen ja siipeä polttoaine/pommiripustimen jälkeiseen kaareen saakka.

Koesiiven rakentaminen osoittautuikin erittäin hyödylliseksi, sillä sen yhteydessä tuli vastaan tilanteita, joissa jo rakennettua jouduttiin purkamaan ja uudelleen rakentamaan joko puutteellisten tai keskenään ristiriitaisten piirustusten vuoksi. Varsinaisen siiven rakentamisessa ei sitten enää suurempia ongelmia vastaan tullutkaan.

Kun koesiipi oli tehnyt tehtävänsä, sille päätettiin rakentaa vastinpariksi metrin mittainen vasemman siiven tyviosa. Tämä siiven tyviosa kattaa kokonaan laskutelineen pyöräkammion alueen.

Koesiipi ja sen vastinpari liitettiin toisiinsa kokonaisuudeksi teräslevyliitoksella. Suunnitelmissa on joskus tulevaisuudessa liittää tämä kokonaisuus käytössämme olevaan Myrsky MY-5:n teräsputkista tehtyyn runkokehikkoon. Näin museossa kävijöille olisi esiteltävissä sekarakenteisen Myrsky-hävittäjän (metalli runko/puusiipi) rakenteellinen perusratkaisu.

Suosittelen lämpimästi vierailua Suomen ilmailumuseoon Myrskyn rakenteellisesti mielenkiintoiseen siipeen tutustumiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14, MY-5

Lisää pukkeja Caravelle III:n kuljetukseen Arlandasta Turkuun

Sunnuntai 29.5.2022 - Tiistaikerholainen

Caravelle III:n kuljetuksessa Arlandasta Kapelskärin kautta Turkuun tarvitaan runkoa tukevien kuljetuspukkien lisäksi tukipukkeja siipiä varten. Siipien kuljetus on suunniteltu siten, että siipi lepää kuljetuslavan päälle laskutelineensä varassa, mutta siiven kärkeä tuetaan kahdella säädettävällä pystypukilla. Kuljetukseen tarvittavan neljän pukin rakentamiseen ryhdyttiinkin Tiistaikerhossa.

Blogi_2022-16-01.jpg

Blogi_2022-16-02.jpg

Caravellen purkamisesta osiinsa ja kuljetuksesta Suomeen IMY:n osalta vastaavan Martti Saarisen tekemän pukkipiirustuksen mukaan tarvittava teräsmateriaali hankittiin valmiiksi leikattuna Romuliike Suotulasta. Pukkien rakennukseen tarvittiin seuraava materiaali:

  • Pukin pystypalkiksi 4 kpl 1 100 mm pituisia putkia RHS 100x100x5,0 mm
  • Pystypalkin alapäähän hitsattaviksi jaloiksi 16 kpl 300 mm pituisia U-palkkeja UNP 100X40x5,0mm
  • Pukin vinotuiksi pystypalkin ja jalkojen välille 16 kpl 500 mm pituisia putkia RHS 40x40x3,0
  • Pukin sisäputkeksi säädettävälle matoruuville 4 kpl 250 mm putkia RHS 50x50x4,0 mm
  • Sisäputken päähän hitsattaviksi reiällisiksi laipoiksi 4 kpl levyä 120x120x10,0 mm

Blogi_2022-16-03.jpg

Blogi_2022-16-04.jpg

Blogi_2022-16-05-06.jpg

Siipien kuljetukseen tarvittavien pystypukkien rakentaminen oli pääasiassa hankittujen teräsosien hitsaamista kiinni toisiinsa. Pukkien rakentaminen tehtiin sarjatyönä. Työ aloitettiin hitsaamalla ensin pukin neljään 100 x 100 mm pystytukeen neljä jalkaa U-palkeista. Sen jälkeen viistottiin vinotukien päät laitettavaksi sopivaan kulmaan pystytuen ja sen jalkojen välille, jonka jälkeen tuet hitsattiin paikoilleen kuhunkin neljään pukkiin.

Blogi_2022-16-07.jpg

Blogi_2022-16-08-09.jpg

Puuttui enää pystypukin päästä pukin sisään työnnettävä ja siihen kiinni hitsattava sisäputki ohjuriksi putken työnnettävälle säädettävälle matoruuville. Kunkin ohjuriputken päähän hitsattiin ensin 120x120 mm reiällinen laippa. Tämän jälkeen ohjuriputket työnnettiin pystypukin sisään ja hitsattiin kiinni. Nyt voitiin säädettävä matoruuvi työntää ohjurin laipan reiästä paikalleen.

Blogi_2022-16-11-13.jpg

Caravellen siiven kärkeä tukemaan tarvittavat neljä kuljetuspukkia oli saatu valmiiksi. Pukit voitiinkin samalla siirtää Suomen ilmailumuseon pihalla olevaan merikonttiin, jolla Caravellen purkamiseen ja kuljetukseen tarvittavaa välineistöä kuljetetaan kesäkuun alussa Arlandaan.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, Tiistaikerho

Caravelle III:n rungon kuljetuspukit valmistuivat

Torstai 26.5.2022 - Tiistaikerholainen

Aiemmassa blogissani olen kertonut rungon kuljetuspukkien rakentamisesta Arlandassa olevan Caravelle III kuljettamiseksi näytteille Turun lentoasemalle. Kuljetusta varten Caravelle siivet ja pyrstön osat irrotetaan rungosta, ja kuljetuksessa runko makaa lavetilla kahden pukin päällä. Nämä pukit on nyt saatu Tiistaikerhossa valmiiksi. Pukit rakennettiin yhdistäen toisiinsa puuta ja terästä.

Blogi_2022-15-01.jpg

Blogi_2022-15-02-03.jpg

Kun Caravellen pukin puuosat oli kasattu kahdeksi 30 cm korkeasi ja rungon muotoa alustavasti jäljitteleviksi lankkupakoiksi, pakkojen läpi porattiin neljä reikää. Ne tehtiin 12 mm vahvuisille kierretangoille, joilla pukin puuosa yhdistetään alustana toimivaan teräksiseen U-palkkiin. Reiän alkupäähän porattiin syvennys kierretangon päähän tulevalle mutterille, jotta mutteri ei jää törröttämään pukin pintaan Caravellen runkoa vaurioittaen.

Blogi_2022-15-04.jpg

Blogi_2022-15-05.jpg

Kootut lankkupakat vietiin sahattavaksi rungon kaarevaan muotoon Puusepänliike Onni Salonen Ky:hyn.  Siellä pukit sahattiin vannesahalla pukkien kylkeen piirtämämme koneen rungon muotoa kuvaavaa viivaa pitkin. Sahauksen jälkeen pukin puuosat olivat valmiit kiinnitettäväksi teräksiseen alustaansa.

Blogi_2022-15-06.jpg

Blogi_2022-15-07.jpg

Pukkien puu- ja metalliosien yhdistämiseksi lankkupakat vietiin Suomen ilmailumuseon tulityökonttiin, jossa pukin metallijalustat oli hitsattu odottamaan pukin kokoamista. Lankkupakat laskettiin vuorotellen pukin jalustana toimivan U-palkin päälle. Merkkauspuikko työnnettiin vuorotellen lankkupakassa oleviin kierretapin reikiin ja napauttamalla vasaralla merkkauspuikon päähän saatiin U-palkkiin merkki reikien poraamiseksi kierretangoille.

Blogi_2022-15-08.jpg

Blogi_2022-15-09.jpg

Kun reiät oli U-palkkiin porattu, katkaistiin kierretangosta määrämittaiset pätkät. Kukin neljästä kierretangosta työnnettiin reikäänsä lankkupakan ja U-palkin läpi. Sen jälkeen kierretankojen päihin kierretyillä muttereilla lankkupakka ja U-palkki kiristettiin tiukasti toisiaan vasten. Näin menetellen kumpikin pukki oli saatu rakenteellisesti valmiiksi.

Blogi_2022-15-10.jpg

Blogi_2022-15-11.jpg

Koska Caravellen rungon kuljetuspukit joutuvat olemaan säiden armoilla Caravellen purkuvaiheessa, kuljetuksessa sekä myöhemmin koneen kokoamisvaiheessa Turun lentoasemalla, pukin puuosat päätettiin suojata kosteutta vastaan maalaamalla. Puuosat maalattiin sinisellä Unica -ulkokalustemaalilla ja metalliosat vaalean harmaalla ruostumista estävällä Isotrolilla. Itse asiassa näin pukeista tuli varsin näyttävät.

Blogi_2022-15-12-13.jpg

Blogi_2022-15-14.jpg

Pukin puupinnan ja Caravellen rungon väliseen kontaktipintaan piti vielä saada pehmuste. Pehmusteeksi leikkasimme kaistaleet käytöstä poistetusta Convairin matkustamon käytävämatosta. Mattokaistaleet liimattiin pukin pintaan KiiLTO PRO TIXO- kontaktiliimalla.

Blogi_2022-15-16.jpg

Blogi_2022-15-17.jpg

Blogi_2022-15-18.jpg

Caravelle III:n rungon Turkuun siirtämisessä tarvittavat pukit ovat nyt valmiit. Ne kuljetetaan Arlandaan touko-kesäkuun vaihteessa kontissa, johon on kerätty Caravellen purkamisessa ja kuljetuksessa tarvittava tarpeisto.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, Tiistaikerho

Vanhemmat kirjoitukset »