Tiistaikerhon blogi

Caravellen siipien purjehdusvalot

Torstai 16.3.2023 - Tiistaikerholainen

Arlandasta Turun Pansiossa sijaitsevaan halliin tuodun Caravelle III:n (SE-DAF) oikean siiven kärkiosan jättöreuna oli murskana, mutta vasemman siiven kärki ehjänä. Siiven purjehdusvalojen osalta se merkitsee, että oikean siiven purjehdusvalo on tuhoutunut ja vasemman siiven valo säilynyt ehjänä. Tosin vasemman siiven purjehdusvalon muovinen kupu oli pahoin säröytynyt. Caravellen entisöintiprojektin Turun ryhmä irrotti kummankin siiven kärkiosat ja kävimme ne hakemassa Vantaalle Tiistaikerhossa ja Caravelle entisöintiprojektin Vantaan ryhmässä korjattaviksi.

Blogi_2023-08-01-02.jpg

Blogi_2023-08-03.jpg

Caravellen purjehdusvalo on rakenteeltaan sellainen, että se kiinnitetään ulkoraamistaan ruuveilla siiven kärjen jättöreunan laippamuttereihin. Purjehdusvalon muovikuvun raami on puolestaan kiinni pienillä pulteilla ulkoraamissa. Raamit ovat alumiinia. Muovikuvun raamia ei saa irrotettua ulkoraamista muutoin kuin irrottamalla koko purjehdusvalo siiven kärkiosasta.

Blogi_2023-08-04-05.jpg

Blogi_2023-08-06.jpg

Purjehdusvalon ulkoraamin irrottaminen siiven kärkikappaleesta ei ollutkaan helppoa, sillä laippamuttereissa kiinni olevat ulkoraamin ristipääruuvit eivät liikahtaneetkaan. Ne olivat ruostuneet kiinni laippamuttereihin. Ruuveihin ja laippamuttereihin laitettu ruosteenirrotinkaan ei auttanut. Apuun tuli Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmä, joka irrotti purjehdusvalon poraamalla laippamuttereihin jumiutuneet ruuvit pois.  Näin päästiin irrottamaan purjehdusvalon muovikupua ulkoraamista. Purjehdusvalon säröytyneestä kuvusta oli lohjennut jo pala, joten rikkonaisen kuvun tilalle on jollain keinolla tehtävä uusi kupu.

Blogi_2023-08-07.jpg

Blogi_2023-08-08.jpg

Purjehdusvalon muovikuvun raamissa olevat pienet ristipäiset ruuvit saatiin helposti irti ja siten kupu irrotettua raamistaan.  Pultit, mutterit, aluslevyt ja pultissa olleet pienet senkatut holkit puhdistettiin huolella ja talletettiin pussiin odottamaan purjehdusvalon kokoamista ja kiinnittämistä takaisin vasemman siiven kärkeen.

Blogi_2023-08-09.jpg

Blogi_2023-08-10.jpg

Purjehdusvalon ulkoraami ja siinä kiinni ollut purjehdusvalon muovikuvun raami olivat pinnaltaan sekä likaisia että hapettuneita. Ne piti puhdistaa ja kiillottaa. Ensiksi raamit pestiin liasta astianpesuaineella. Sen jälkeen aloitettiin hapettuneiden raamien kiillotus. Hapettuneiden raamien kiillottaminen aloitettiin käsin ja siinä käytettiin ensin 800 ja 1000 hiontapaperia, mutta loppukiillotukseen käytimme konevoimaa. Kiinnitimme 3000 hiomalaikalla varustetun ruuvinvääntimen ruuvipenkkiin ja hioimme raameja kirkkaiksi pyörivää hiomalaikkaa vasten. Näin saimme kummankin purjehdusvalon raamin kiillotettua.

Blogi_2023-08-11-12.jpg

Blogi_2023-08-13-14.jpg

Tarvitsemme oikean siiven tuhoutuneen purjehdusvalon tilalle uuden valon. Käynnistimmekin oikean siiven purjehdusvalon raamien tekemisen. Raamit tehdään millin vahvuisesta taipuisasta alumiinilevystä. Uusien raamien tekemisen mallina on vasemman siiven säilyneet ja nyt jo kiillotetut purjehdusvalon raamit. Raameista tehdään pahvimallit, joiden pohjalta alumiinilevyyn piirretään raamin kuva ja levystä leikataan purjehdusvalon raamien aihiot lopulliseen muotoonsa työstettäviksi.

Blogi_2023-08-15.jpg

Blogi_2023-08-16.jpg

Blogi_2023-08-17.jpg

Vaan mistä purjehdusvaloihin saadaan uudet ehjät muovikuvut? Saimme vinkin henkilöstä, joka on erikoistunut 3D-tulostamiseen. Yhteydenoton seurauksena oli, että purjehdusvalon muovikupu yritetään tehdä 3D -tulosteena kummankin siiven purjehdusvaloon.

Kuvat: Lassi Karivalo

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

Caudronin korkeusperäsimen verhoilu käynnistyi

Perjantai 3.3.2023 - Tiistaikerholainen

Kokonaan verhoilukankaasta riisuttu Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen oikeanpuoleinen korkeusperäsin on odottanut jo muutaman vuoden verhoiluaan. Sen kaariin on sidottu jo valmiiksi pellavakankaiset nauhat, joihin verhoilukangas ommellaan kiinni. Caudronin vasemmanpuoleisen peräsimen alkuperäinen 1920-luvun kangasverhoilu oli vielä sen verran hyväkuntoinen, ettei sitä katsottu tarpeelliseksi uusia, vaan muutaman reiän paikkaus riitti.

Blogi_2023-07-01.jpg

Blogi_2023-07-02.jpg

Verhoilukankaaksi valittiin Eurokankaasta ostettu 165 gramman neliöpainoinen ”Kesäyö” -niminen pellavakangas. Tällä kankaalla verhoiltiin entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) hävittäjän korkeusperäsimet sekä sivuperäsin, joskin kankaan kiristymisessä nitroselluloosalakalla oli omat hankaluutensa.  

Blogi_2023-07-03.jpg

Blogi_2023-07-04.jpg

Kuva: Jukka Köresaar

Verhoilu aloitettiin leikkaamalla kankaasta pala, joka peitti yhtenäisenä koko peräsimen. Kangas liimattiin nitroselluloosalakalla johtoreunaan eli peräsimen saranapuoleen. Tämän jälkeen peräsimen toisella puolella olevaa kangasta venytettiin jättöreunaa kohti ja kankaan reuna kiinnitettiin alustavasti vahvoilla T-päisillä neuloilla korkeusperäsimen jättöreunana toimivaan teräslankaan. Ylimäärä kangas leikattiin pois.

Blogi_2023-07-05.jpg

Blogi_2023-07-06.jpg

Kuvat: Heikki Kaakinen

Venytetty kangas suihkutettiin märäksi keitetyllä vedellä. Kyseessä on verhoilukankaan esikiristys eli kankaan esikutistaminen. Märkänä kankaasta tuli läpikuultava. Kankaan kuivuttua sen reuna ommeltiin pellavalangalla jättöreunan teräslankaan. Varsinainen verhoilukankaan kiristäminen tehdään nitroselluloosalakalla, jolloin peräsimen päällä oleva kangas kiristyy rumpukalvomaiseksi.

Blogi_2023-07-07.jpg

Blogi_2023-07-08.jpg

Seuraavaksi venytettiin ja esikiristettiin vastaavalla tavalla korkeusperäsimen toisen puolen verhoilukangas. Esikiristyksen jälkeen kankaan reuna taitettiin jättöreunana olevan teräslangan ja lankaan jo ommellun peräsimen toisen puolen verhoilukankaan ompeleen yli ja ommeltiin lankaan kiinni. Jättöreunalangan yli menevä kankaan muutaman sentin lieve harsittiin kiinni alla olevaan verhoilukankaaseen. Teräslankaisen jättöreunan ompeleiden päälle tulee vielä kankainen suojanauha, joka liimataan ompeleiden päälle kiristyslakalla.

Blogi_2023-07-09.jpg

Kuva: Jukka Köresaar

Ennen verhoilukankaan ompelua kaarissa oleviin nauhoihin, verhoilukangas liimattiin sivuliepeistään peräsimen kumpaankin päätyyn. Korkeusperäsimen päätynä on puinen 4 cm levyinen lista. Verhoilukangas liimattiin päätylistan pintaan kiristyslakalla. Myös päätylistaan tulee sen kokonaan peittävä pellavakankainen suojanauha.

Blogi_2023-07-10-11.jpg

Kuvat: Jukka Köresaar

Blogi_2023-07-12.jpg

Blogi_2023-07-13-14.jpg

Lentokoneen siipiä tai peräsimiä kankaalla verhoiltaessa verhoilukangas ommellaan kaarissa oleviin verhoilukankaan alusnauhoihin. Caudronin korkeusperäsimen verhoilukangasta kaarissa oleviin alusnauhoihin ommeltaessa käytettiin käyrää neulaa. Sen sai näppärästi pujotettua verhoilukankaan ja sen alla olevan alusnauhaa läpi. Ompelu tehtiin vinoharsinnalla, jossa käytimme samaa harsinnan muotoa, kuin oli käytetty korkeusperäsimen puretussa alkuperäisessä verhoilussa. Alkuperäinen vinoharsintamalli tuli esille peräsimen verhoilua purettaessa ja se dokumentoitiin tulevaa peräsimen uudelleen verhoilua varten.

Blogi_2023-07-15.jpg

Blogi_2023-07-16-17.jpg

Blogi_2023-07-18.jpg

Kun verhoilukangas oli ommeltu kaariin, voitiin aloittaa kankaan kiristys nitroselluloosalakalla. Lakkana käytimme NC-SPEED nitroselluloosalakkaa. Kankaan kiristyslakkaus tehdään vaiheittain. Lakkaus aloitetaan yleensä 25  %:ksi laimennetulla nitroselluloosalakalla, josta siirrytään 50 %:n ja 75 %:n lakan jälkeen täyteen 100 %:n lakkaan. Lakkauskertoja kertyy yleensä viidestä kuuteen, ennen kuin kangas on riittävästi kiristynyt. Lakan ohenteena oli Ohenne 8. Lisäksi kiristyslakka värjätään punaiseksi rautaoksidilla. Värjäys tehdään sen vuoksi, että verhoilukangasta lakattaessa nähdään selvästi, mikä verhoilukankaan alue on lakattu ja mikä ei.

Blogi_2023-07-19.jpg

Caudron C.59:n korkeusperäsimen uuden verhoilukankaan pinta lakattiin ensin 25 %:lla nitroselluloosalakalla. Lakkaus tehtiin siveltimellä. Lakan kuivuttua kankaan pinta hiottiin Super Fine hiontatyynyillä. Hiomisella poistetaan lakkauksen seurauksena kankaan pintaan törröttämään noussut kankaan nukka.  25 %:lla lakalla kangas kiristyi vain vähän. Seuraavaksi kangas tullaan lakkaamaan 50 %:lla NC-SPEED nitroselluloosalakalla ja kankaan kiristymisen myötä yhä vahvemmalla lakalla aina täyteen NC-SPEED lakkaan asti.

Blogi_2023-07-20-21.jpg

Blogi_2023-07-22.jpg

Blogi_2023-07-23.jpg

Lakkauksen ohessa tehtiin valmiiksi verhoilukankaan ompeleiden, johtoreunan, jättöreunan ja korkeusperäsimen päätyjen suojaksi tulevia suojanauhoja. Nauhat tehtiin samasta ”Kesäyö” pellavakankaasta, jolla korkeusperäsin verhoiltiin. Kankaasta leikattiin 5 cm leveitä nauhoja. Nauhojen reunat hapsutettiin. Se tarkoittaa, että kankaan loimea purettiin kankaan reunasta noin 5 mm leveydeltä. Suojanauhan reunojen hapsuttamisella tehostetaan suojanauhan liimautumista lakalla verhoilukankaan ompeleiden päälle. Verhoilukankaan ompeleita peittävien suojanauhojen reunan hapsuttaminen oli tunnusomaista 1920-luvun lentokoneiden verhoilussa. Myöhemmin siirryttiin käyttämään suojanauhojen reunassa sahalaitakuviota, jotka aikaansaatiin ”siksak-saksilla”.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Caravelle III:n hinausraudan entisöinti etenee

Keskiviikko 1.3.2023 - Tiistaikerholainen

Syyskaudella päästiin Caravellen III:n hinausraudan entisöinnissä vaiheeseen, jossa valtaosa hinausraudan osista oli pohjamaalattu ruostumista estävällä Isotrol -maalilla. Puolet maalattiin tummanharmaalla ja puolet vaaleanharmaalla Isotrolilla. Todettiin, että maalaus toi hinausraudan pinnassa olevat ruosteensyöpymisjäljet selvästi esille.

Blogi_2023-06-01-02.jpg

Kuvat: Juha Veijalainen

Blogi_2023-06-03.jpg

Tehtiin koe, jossa maalattiin hinausrautaan pieni alue Teknoksen tartuntapohjamaalilla, josko se peittäisi alleen raudan syöpymiä. Kyllä se peittikin, mutta silti syöpymät näkyivät. Seuraavana olisi paklata koko rauta syöpymien häivyttämiseksi näkyvistä. Todettiin kuitenkin, että annetaan syöpymisten näkyä merkkinä siitä, että Caravelle III:n hinausrauta on ollut viitisenkymmentä vuotta ruostumassa taivasalla Arlandassa.

Blogi_2023-06-04.jpg

Blogi_2023-06-05.jpg

Hinausraudan pintamaalauskaaviona käytämme viime keväänä valmiiksi entisöimämme Finnairin käyttämän Super Caravellen hinausraudan maalauskaaviota. Palautettakoon mieliin, että entisöinnin kohteena oleva Caravelle III:n hinausrauta tuotiin Ruotsista Ilmailumuseoyhdistyksen saaman Caravelle III:n (SE-DAF) kanssa. Hinausrauta on siis SAS:n käyttämä, mutta entisöimme sen Finnairin käyttämien hinausrautojen asuun pantavaksi esimerkiksi näytteille Turun lentoasemalle Finnairin OH-LEA ”Sinilinnuksi” maalattavan entisen SE-DAF Caravellen oheen.  

Blogi_2023-06-06.jpg

Rauta maalataan sinisellä lukuun ottamatta raudan päitä, jossa raudan lenkkipää maalataan keltaiseksi 50 cm ja lentokoneen liitinpää 73 cm matkalta. Sinisenä maalina on Unica-ulkokalustemaali sävyltään NSC S 6030-B ja keltaisena maalina Unican ulkokalustemaali sävyltään RAL 1023.

Blogi_2023-06-07-08.jpg

Kuvat: Juha Veijalainen

Blogi_2023-06-09.jpg

Pintamaalaus aloitettiin raudan pienemmistä osista. Hinausraudan pyörien teline kiinnityskauluksineen sai ensimmäisenä sinisen pintamaalikerroksen. Maalaus tehtiin siveltimillä. Ensimmäisen maalauskerran jälkeen maalin peitto ei ollut vielä riittävä. Pinnat hiottiinkin käsin hiomapaperilla ja maalattiin sinisellä toiseen kertaan. Lopputulos oli nyt varsin hyvä. Tuskin tarvitsee pyörien telinettä maalata kolmatta kertaa.

Blogi_2023-06-11.jpg

Blogi_2023-06-12.jpg

Kahteen osaan purettu hinausraudan tanko-osan pintamaalaaminen aloitettiin keltaisesta maalista. Keltaista maalatessa huomattiin, että keltainen maali peitti hyvin jo ensikerralla vaalean harmaalla Isotrolilla pohjamaalatun tangon puoliskon. Sen sijaan maali ei peittänyt yhtä hyvin tummanharmaalla Isotrolilla maalattua tangon puoliskoa. Olisikin ollut hyvä, jos raudan kummatkin puoliskot  olisi maalattu vaaleanharmaalla Isotrolilla. No, ei se sen enempää vaikuta kuin, että joudumme vetämään tummanharmaalla pohjamaalatun hinausraudan puoliskoon useamman keltaisen maalikerroksen. Nyt on keltaista sudittu hinausraudan puoliskoihin kaksi kertaa.

Blogi_2023-06-13.jpg

On tehty hinausraudan entisöimiseksi muutakin kuin vain maalattu. Hinausraudan kummastakin päästä puuttuu pyöreästä terästangosta tehty suorakaiteen muotoinen nostokahva. Tällaiset kahvat ovat entisöimässämme Super Caravellen hinausraudassa. Irrotimmekin niistä toisen malliksi rakentaaksemme Caravelle III:n hinausraudasta puuttuvat nostokahvat. Todettakoon, että entisöinnin kohteena oleva Caravelle III:n hinausrauta on Sud Aviation tehtaan tekemien hinausrautojen ensimmäistä versiota tyyppinumerolla S.09.107 ja viime vuonna entisöimämme Super Caravellen hinausrauta on tehtaan viimeistä eli kolmatta hinausraudan versiota tyyppinumerolla S.09.107 2.

Blogi_2023-06-14.jpg

Aloitettiin ensin kahvojen kiinnityslevyjen tekeminen mallina Super Caravellen hinausraudan nostokahva. Levyjä on kahvaan hitsattuna sen kummassakin päässä. Kiinnityslevyssä on 10 mm reikä kiinnityspultille, jolla kahva kiinnitetään kuusiopultilla hinausrautaan.

Blogi_2023-06-15-16.jpg

Blogi_2023-06-17.jpg

Blogi_2023-06-18.jpg

Löydettiin Suomen ilmailumuseon tulityökontin metallivarastosta sopivaa 4 mm paksuista ja 10 cm levyistä lattarautaa. Hiottiin lattaraudan pinnasta pois ruosteet, jonka jälkeen raudasta pätkäistiin rälläkällä neljä 8 cm pituista palaa. Niihin piirrettiin Super Caravellen nostokahvan kiinnityslevyn mukaiset muodot. Levyistä leikattiin liiat pois, jonka jälkeen niitä työstettiin hiomalla levyjen sivuja ja kulmia pyöreiksi smirgelillä ja hiomanauhalla. Levyt ovat nyt valmiit hinausraudan nostokahvaan hitsattaviksi, pultin reikiä lukuun ottamatta. On siis ryhdyttävä noita puuttuvia kahvan otinkehiä tekemään.

Blogi_2023-06-19.jpg

Blogi_2023-06-20.jpg

Caravelle III:n hinausraudan pinnassa on jäljellä nostokahvojen katkenneet kiinnityspultit. Porattiin pultit pois ensin 8 mm terällä. Sen jälkeen tehtiin reikä suuremmalla terällä M10 pulttia varten. Porattuun reikään tehtiin kierretapilla kierteet 10 mm kuusiokantapultille. Nostokahvojen pulttien reiät ovat nyt valmiit kahvojen kiinnittämiseen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen ole mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

Caravellen korkeusvakaajan ja moottorin alasuojuslevyjen korjaus

Keskiviikko 15.2.2023 - Tiistaikerholainen

Turun Pansion hallissa olevan Caravelle III:n (SE-DAF) osia tuotiin Vantaalle korjattavaksi. Toistaiseksi Vantaalle on tuotu kummankin siiven kärkiosa, oikeanpuoleisen korkeusvakaimen kärkiosa, kaksi moottorin alasuojalevyä, tutkakupu ja sen takana oleva koneen nokan paineseinä, jossa tutka oli ollut.

Caravellen entisöinnin Vantaan ryhmä otti korjattavakseen ruttuun menneen korkeusvakaajan kärjen. Siihen oli Caravellen varastointiaikana todennäköisesti törmännyt jokin lentokenttäkulkuneuvo. Korjattavaksi ryhmä otti myös pinnaltaan pahasti hapettuneet moottoreiden alasuojalevyt. Näistä toinen on jo korjattu ja toimitettu Pansioon. Vantaan entisöintiryhmään kuuluvat Martti Saarinen, Matti Kaakkurivaara ja Erkki Parviainen.

Korkeusvakaimen kärjen korjaus

Oikeanpuoleisen vakaimen kärkikappale oli osittain taittunut kasaan ja sen takareuna oli pahoin vaurioitunut. Kärkikappaleen korjaus aloitettiin irrottamalla siitä huoltoluukut ja avaamalla tukirakenteen niittaus. Kärkikappale oikaistiin pakottamalla ja varovasti vasaroimalla takaisin muotoonsa.  Se ei ollut helppoa, sillä alumiininen pintalevy on jäykkää ja murtuu helposti. Oikaisu onnistui kuitenkin varsin hyvin eikä lisävaurioita tullut pientä repeämää lukuun ottamatta. Sisäpuolen tukirakenteet niitattiin paikoilleen. Takareunan repeämä korjattiin niittaamalla kiinnitetyllä paikkapalalla.

Blogi_2023-05-01.jpg

Kuva: Martti Saarinen

Blogi_2023-05-02.jpg

Oikaisu viimeisteltiin varovasti hiekkapussia vasten vasaroimalla, kunnes pinta oli riittävän tasainen. Sen jälkeen pinta hiottiin iskujälkien ja naarmujen poistamiseksi. Samalla koko kärkikappale hiottiin hapettumien ja pinttyneen lian poistamiseksi. Hionta tehtiin epäkeskohiomakoneella, ensin käyttäen karkeudeltaan 240 olevaa paperilaikkaa ja sen jälkeen karkeutta 500. Kiillotukseen käytettiin Mirka Abralon-hiomapyöröjä, ensin karkeutta 1000 ja lopuksi 3000. Lopullinen kiillotus tehdään Pansiossa NuShine-kiillotusaineilla.

Blogi_2023-05-03-04.jpg

Blogi_2023-05-05-06.jpg

Kärjen takakulmissa olevista ruuvikiinnitteisistä huoltoluukuista alempi oli revennyt ja vääntynyt. Luukku irrotettiin ja sitä mallina käyttäen leikattiin alumiinista vastaavan muotoinen levy. Siihen porattiin ruuvien reiät käyttäen mallina levyn päälle laitettua alkuperäistä luukkua, jonka reikien läpi poraus tehtiin. Ruuvien reiät senkattiin ja luukku kiinnitettiin paikalleen.

Blogi_2023-05-07-08.jpg

Moottorin alasuojuslevyjen korjaus

Caravellessa moottorin kiinnitys on ratkaistu siten, että moottorin kehto on suoraan kiinni rungossa ja moottori kiinnitetään kehtoon kehdon alapuolella olevasta aukosta. Aukko suljetaan kahdella peräkkäisellä alasuojalevyllä. IMY:n Ruotsista tuomassa Caravelle III:ssa (SE-DAF) ei ollut enää moottoreita eli moottorikehdot olivat tyhjiä. Koneen kuljettamiseksi Arlandasta Turkuun kehdot oli irrotettu, mutta on nyt asennettu takaisin paikalleen.

Blogi_2023-05-09.jpg

Kuva: Martti Saarinen

Kummankin moottorin takimmaiset alasuojalevyt olivat paikoitellen puhki syöpyneitä niiden päälle varastoinnin aikana kertyneen veden takia. Vauriot olivat niin pahoja, että molemmissa keskimmäinen pintalevy oli vaihdettava. Muualla olleet reiät pystyttiin paikkaamaan. Molemmat levyt korjattiin samalla tavalla.  

Muotosuojan sisällä on alumiinista valmistetut muotokaaret ja jäykisteet. Alumiiniset pintalevyt on kiinnitetty niihin niittaamalla ja pistehitsaamalla. Caravelle olikin edelläkävijä alumiinin pistehitsauksen käytössä. Pintalevyt ovat kahteen suuntaan kaarevia mikä hankaloitti uuden levyn valmistamista.

Blogi_2023-05-10.jpg

Korjaus aloitettiin pintalevyn irrotuksella. Niitit porattiin pois ja pistehitsaukset avattiin. Irrotettua levyä mallina käyttäen leikattiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä uuden levyn aihio. Materiaalina käytettiin kierrätettyä levyä, siksi se näyttää valmiiksi vanhalta. Päihin ja toiseen sivuun jätettiin hiukan sovitusvaraa sillä levyn koko muuttuu hiukan sitä muotoiltaessa.

Blogi_2023-05-11-12.jpg

Oikeanpuoleinen kuva: Martti Saarinen

Tämän jälkeen levy muotoiltiin oikeaan kaarevuuteen pituus- ja leveyssuunnassa englanninpyörää ja kutistuslaitetta käyttäen. Valmiiksi muotoiltuun levyyn siirrettiin niittien reiät vanhasta levystä. Levyt laitettiin tarkasti päällekkäin ja vanhan levyn reikien läpi porattiin reiät uuteen. Ulkopinnalta reiät senkattiin uppokantaniiteille sopiviksi ja sisäpinnalta poistettiin porauksessa syntyneet purseet. Levyn reunat viimeisteltiin oikeaan mittaansa ja se oli valmis kiinnitettäväksi.

Blogi_2023-05-13-14.jpg

Blogi_2023-05-15.jpg

Blogi_2023-05-16.jpg

Levy kiinnitettiin aluksi tukirakenteisiin niitinreikien läpi laitettavilla Cleco- levykiinnittimillä, jotka kohdistavat levyn ja pitävät sen paikallaan niittaamisen aikana. Niittaus suoritettiin paineilmakäyttöisellä vasaralla eli niittipyssyllä pitäen sisäpuolella vastarautaa. Niitit olivat lentokonelaatua olevia alumiininiittejä. Joihinkin paikkoihin ei päässyt sisäpuolelta käsiksi, niissä kohdin käytettiin vetoniittejä. Pistehitsaukset olisi voinut korvata niiteillä mutta sitä ei pidetty tarpeellisena.

Blogi_2023-05-17-18.jpg

Pienemmät vauriot korjattiin paikkaamalla. Syöpynyt alue leikattiin pois ja ulkopuolelle kiinnitettiin niittaamalla alumiinista leikattu paikkalevy.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

Myrskyn entisöinnin vaiheesta

Maanantai 6.2.2023 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II (MY-14) hävittäjän entisöintityöt etenevät vakaasti kohti vaihetta, jolloin kone voidaan koota näytteille. Se tuskin tapahtuu vielä kuluvana vuonna. Töitä on silti tehty kovasti niin Suomen ilmailumuseon kuin Suomen ilmavoimamuseonkin verstaissa. Siivet ja runko ovat jo ulkonaisesti valmiin oloisia. Nyt ollaankin työvaiheessa, jossa ulkonaisesti merkittävästi uutta ei juuri ole havaittavissa. Syy on se, että meneillään on monen, monen pienen, mutta samalla merkityksellisen työvaiheen edistäminen.

Blogi_2023-04-01.jpg

Blogi_2023-04-02.jpg

Blogi_2023-04-03.jpg

Yksi sellainen on lukuisten Myrskyyn tulevien tarkistusluukkujen rakentaminen ja paikalleen asentaminen. Kaikki luukut on saatu rakennettua ja myös ne ovat saaneet pintaansa vihreän pohjamaalikerroksen. Samoin on pohjamaalattu vihreällä vasemman siiven paikallaan jo olevan laskutelineen peitelevyt. Tarkistusluukkuja on soviteltu paikalleen. Se on edellyttänyt koko lailla paljon säätämistä, ennen kuin luukut on saatu halutusti paikoilleen pikalukkoineen.

Blogi_2023-04-04.jpg

Blogi_2023-04-05.jpg

Blogi_2023-04-06.jpg

Käytössämme on alkuperäinen Myrskyn Pratt  Whitney R-1830 Twin Wasp moottorin öljynjäähdytin. Sen tarvitsemat ilmanotto- ja ilmanpoistotorvien osat sekä tuloilman säätöläpät on jo rakennettu. Parhaillaan rakennetaan tynnyrimäisen öljynjäähdyttimen kiinnitystelinettä, jonka sisään öljynjäähdytin kiristyspannoilla kiinnitetään. Öljynjäähdyttimen teline kiinnitetään kulmistaan neljällä pultilla siipisalon otsapintaan keskelle Myrskyn runkoa. Öljynjäähdyttimen kiinnittämisen telinemenettely poikkeaa alkuperäisistä Myrskyistä, joissa öljynjäähdytin kiinnitettiin pannoilla pysyvästi siipisalon otsaan.

Blogi_2023-04-07.jpg

Blogi_2023-04-08.jpg

Miksi tämä poikkeava menettely? Syynä on se, että entisöimässämme Myrskyssä eli MY-14:sta ei ole alkuperäisen mukaista yhtenäistä siipeä, vaan siipi on tehty kahdesta siipipuoliskosta. Tämän seurauksena öljynjäähdytin tulisi kiinnittää pannoistaan juuri siipipuoliskojen sauman päälle. Koska tarkoitus on, että entisöityä Myrskyä voidaan esitellä eri paikoissa, jolloin siipipuoliskot joudutaan irrottamaan toisistaan, on helpompaa, kun jäähdyttimen saa nopsasti irti telineineen siipisalosta.

Blogi_2023-04-09.jpg

Blogi_2023-04-10.jpg

Syyskauden lopulla saatiin jo asennettua NACA-rengas Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa pystysuorassa asennossa olevaan Myrskyn Pratt & Whitney -moottoriin. Parhaillaan moottoriin sovitellaan moottorin ympärille tulevia vaippalevyjä. Käyttämämme moottori on NACA-renkaan ja vaippalevyjen koeasennusta varten, sillä MY-14 rungossa Tikkakoskella on jo kiinni oma Pratt  Whitney R-1830 Twin Wasp -moottorinsa.  

Suomen ilmavoimamuseossa on saatu moottorin kiduslevyt valmiiksi niiden anodisointia varten. Kiduslevyjen rakentaminen on ollut iso urakka, mutta nyt ollaan sen osalta voiton puolella. Anodisoinnin jälkeen kiduslevyt asennetaan paikallaan.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho

Caravellen tutkakuvun korjaus loppusuoralla

Lauantai 4.2.2023 - Tiistaikerholainen

Ruotsista Suomen tuodun Caravelle III:n (SE-DAF) koneen vaurioituneiden osien korjaus on jatkunut Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhossa. Käynnissä ovat koneen nokan tutkakuvun, kuvun alla olevan paineseinän kehän, siiven kärkien sekä oikeanpuoleisen korkeusvakaajan kärjen korjaukset.

Blogi_2023-03-01.jpg

Blogi_2023-03-02-03.jpg

Kuvat: Reijo Siirtola

Tutkakupuun reiän tehnyt törmäysvaurio on saatu korjatuksi. Siinä uusittiin lasikuitulaminoinnilla kuvun reunassa ollut noin 30 x 20 cm suuruinen aukko. Törmäys oli sattunut juuri kuvun yhden kolmesta kiinnityspultin ja sen suojaluukun kohdalle. Törmäyksen seurauksena pultti suojuskoteloineen oli tärveltynyt käyttökelvottomaksi, mutta onnistuimme oikaisemaan pahoin vääntyneen kiinnitysruuvin luukun uudelleen käytettäväksi. Tutkakupu kiinnittyy kolmella pultilla alla olevan nokan paineseinän ulkokehään.

Blogi_2023-03-04.jpg

Kun kuvun vaurio saatu laminoitua ehjäksi ja kuvun halkeillut pinta korjattua, kupu pohjamaalattiin mustalla spraymaalilla. Pintaa vielä paklattiin ja hiottiin epätasaisuuksien poistamiseksi. Lopullisen pintamaalin kupu saa, kun vauriokohta on kokonaan korjattu.

Blogi_2023-03-05-06.jpg

Blogi_2023-03-07.jpg

Blogi_2023-03-08-09.jpg

Kuvat: Reijo Siirtola

Oli vuorossa aukon puhkaiseminen kupuun kiinnityspultin suojaluukulle. Aukon muoto piirrettiin kuvun pintaan alkuperäistä luukkua sapluunana käyttäen. Tämän jälkeen aukko sahattiin piirtoviivaa pitkin pistosahalla. Sahausjälki hiottiin viilalla. Sahatun aukkoon piti vielä tehdä kaulus, jota vasten luukku painautuu ja johon tehdään reiät luukun kahta pikalukitusruuvia varten. Reikien kohdalle kauluksen sisäpuolelle kiinnitetään luukussa olevien kahden pikalukitusruuvin lukitusjouset.  

Blogi_2023-03-10.jpg

Blogi_2023-03-11.jpg

Kuvat: Reijo Siirtola

Aukkoon tuleva kaulus tehtiin laminoimalla. Sitä varten lasikuitumatosta leikattiin aukollisia paloja luukun kaulusta varten. Tämän jälkeen kiinnitysruuvin luukku teipattiin kiinni aukon reunoihin ja tuettiin siihen kahdella vanerilistalla. Luukun sisäpuolelle laitettiin suojakalvo, jottei luukku liimaudu sen toiselle puolelle laminoitaviin lasikuitukangaskerroksiin. Luukku toimi siis laminoinnin tukiseinämänä. Epoksilla kastutetut lasikuitukankaat laminoitiin telalla kerros kerrokselta peittämään luukun aukoa.

Blogi_2023-03-12.jpg

Kuva: Reijo Siirtola

Laminoinnin kuivuttua luukku irrotettiin, jolloin alta paljastui aukollinen kaulus. Kauluksen aukon reunat tasattiin. Tämän jälkeen tehtiin kaulukseen reiät luukun kahdelle pikalukitusruuville. Kauluksen alapintaan reikien kohdalle kiinnitettiin alkuperäiset ruuvien lukitusjouset.

Blogi_2023-03-13-14.jpg

Vasen kuva: Reijo Siirtola

Luukun toiminta testattiin painamalla luukku kaulusta vasten niin, että lukitusruuvit työntyivät reikiinsä. Sitten luukku lukittiin painamalla ruuveja sisäänpäin ja kääntämällä niitä samalla 90 astetta. Näin ruuvien päissä olevat kolot lukittuivat kauluksen alla oleviin jousiin. Hyvin toimi, eli kiinnityspultin luukku oli saatu asennettua paikalleen.

Blogi_2023-03-15-16.jpg

Blogi_2023-03-17.jpg

Kuvat: Reijo Siirtola

Seuraava työ on rakentaa tutkakuvun vauriokohtaan uusi ruuvikiinnitys, jolla tutkakuvun kehä kiinnitetään kuvun alla olevan Caravellen nokan paineseinän kehään. Alkuperäinen ruuvikiinnityshän tuhoutui kupuun kohdistuneessa törmäyksessä.

Kuvat Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

MiG-21BIS-hävittäjän lentäjän istuimen irrotus

Torstai 2.2.2023 - Tiistaikerholainen

MiG-21BIS hävittäjän (MG-111) romuttamisen yhteydessä Ilmailumuseoyhdistys ry:n saamaa koneen ohjaamo-osaa on valmisteltu Tiistaikerhossa MiG 21BIS -ohjaamosimulaattoriksi. Varsinaisen ohjaamon ulkopuoliset laitteet on jo saatu purettua, mutta ohjaamon sisällä olevien laitteiden ja johtojen purkutyö simulaattorilaitteiden tieltä on vielä kesken.

Blogi_2023-02-01.jpg

Blogi_2023-02-02.jpg

Kuva: Pentti Kuusisto

Ohjaamotilan laitteiden purkamista on haitannut vielä paikallaan oleva lentäjän KM-1-heittoistuin. Istuimen irrottamiseksi saimme joulun alla Karjalan lennoston killalta avainlaitteen ja tangon, joilla istuimen lukituksen voi vapauttaa ja nostaa sitten istuimen pois ohjaamosta. Karjalan lennoston killan MiG 21BIS:n heittoistuinmekaanikkoveteraani kävi vielä paikan päällä antamassa irrotusohjeet.

Blogi_2023-02-03.jpg

Blogi_2023-02-04-05.jpg

Tiistaikerhon kevätkauden alettua kävimme istuimen kimppuun. Sekä Karjalan lennoston killasta saamillamme ohjeilla ja laitteilla että Suomen ilmailumuseon arkistosta hakemamme MiG-21BIS:n manuaalin avulla aloitimme istuimen irrottamisen.

Blogi_2023-02-06.jpg

Blogi_2023-02-07-08.jpg

Irrotusraudan avulla saimme avattua istuimen alla olevan lukituksen. Istuimen nostamiseksi paikaltaan, siihen kiinnitettiin hihnoilla penkin lukituksen avaamisessa käytetty metallitanko. Sitten ajettiin museon trukki ohjaamon ääreen niin, että trukin yläasentoon nostetut piikit ulottuivat ohjaamon ja istuimessa kiinni olevan tangon yläpuolelle.

Blogi_2023-02-09-11.jpg

Blogi_2023-02-12.jpg

Kuva: Juha Veijalainen

Tanko sidottiin liinoilla trukin piikkeihin, jonka jälkeen tuoli voitiin nostaa trukin piikeissä roikkuen ulos ohjaamosta. Oli muutamasta sentistä kiinni, että trukin piikit nousivat tarpeeksi korkealle, sillä entisöintitilan kattopalkki oli juuri ohjaamon yläpuolella. Penkki saatiin kuitenkin käsillä vähän auttaen heilautettua ohjaamon laidan yli ja laskettua sitten trukin piikkien varassa entisöintitilan lattialla olevan nostolavan päälle. Näin MiG:n ohjaamo oli nyt penkistä vapaa ja saatiin hyvin tilaa jatkaa ohjaamon johtojen ja laitteiden purkamista simulaattorilaitteiden tieltä.

Blogi_2023-02-13-14.jpg

Kuvat: Juha Veijalainen

Koska irrotetulle lentäjän istuimelle ei tässä vaiheessa ole tarkoitus tehdä mitään kunnostamiseen tai huoltoon liittyvää työtä, istuin kiinnitettiin liinoilla nostolavaan ja kuljetettiin säilöön museon pihalla olevaan DC-3:n (DO-5) osien varastokonttiin.

Kuvat: Antti Laukkanen, ellei toisin erikseen ilmoitettu.

4 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, Tiistaikerho, MiG-21BIS, MG-111

Tiistaikerhon kevätkausi 2023 käynnistyi

Lauantai 21.1.2023 - Tiistaikerholainen

Ansaitun joulutauon jälkeen työt jatkuivat 10. tammikuuta siitä mihin oli joulutauolle lähdetty.

Blogi_2023-01-01.jpg

Blogi_2023-01-02.jpg

Kuvat: Reijo Siirtola.

Caravelle III:n (DAF) koneen nokan tutkakuvun vaurion korjauksessa aloitettiin aukon tekeminen kiinnityspultin suojaluukulle umpeen laminoituun vauriokohtaan. Aukko sahattiin luukun mittojen mukaan pistosahalla, jonka jälkeen luukun reunaan laminoitiin huullos, jota vasten luukku painetaan ja lukitaan kiinni alla olevan kiinnityspultin kehykseen.

Blogi_2023-01-03.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen.

Samanaikaisesti aloitettiin Caravellen nokan paineseinän ulkokehän vaurion oikaisu. Ruttuun mennyt paineseinän kehä on oikaistava, jotta tutkakuvun reuna saadaan painautumaan tiiviisti kehää vasten ja lukittua siihen kolmella pultilla.  Alkukesään mennessä on saatava korjatuksi myös Caravellen oikean siivenkärjen ja oikean korkeusvakaajan kärjen vauriot, jotta kaikki olisi valmista, kun Finnairin ”Sinilinnuksi” (OH-LEA) maalattu Caravelle III  (entinen SE-DAF) siirretään Turun Pansion hallista näytteille Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan.

Blogi_2023-01-04-05.jpg

Kuvat: Juha Veijalainen.

Suomeen Caravelle III:n mukana Arlandasta tuodun Caravellen hinausraudan osien  pintakäsittely on käynnissä. SAS:n käyttämä hinausrauta entisöidään Finnairin käyttämien hinausrautojen asuun. Raudan hiekkapuhallettuja osia pohjamaalataan harmaalla Isotrol-maalilla. Pintamaaliksi tulee ”Finnairin sininen”, lukuun ottamatta keltaisella huomiovärillä maalattavia raudan päitä.

Blogi_2023-01-06.jpg

Kuva: Antti Laukkanen.

Blogi_2023-01-07-08.jpg

Kuvat: Juha Veijalainen.

Blogi_2023-01-09.jpg

Kuva: Osmo Väisänen.

Saimme lopulta irrotetuksi MiG 21BIS (MG-111) ohjaamosimulaattoriksi muokattavana olevan ohjaamon  lentäjänistuimen. Irrotus onnistui Karjalan lennoston killalta sadun irrotusraudan sekä saamiemme ohjeiden sekä ohjekirjan avulla. Itse ohjaamosta on vielä poistettava runsaasti alkuperäisiä johtoja, ennen kuin sinne päästään asentamaan varsinaisia simulaattorilaitteita. Ohjaamosimulaattorin taka- ja etupuolella olevien moottorin ilmanottokanavien aukkojen suojaaminen 5 mm vahvuisella pleksillä on meneillään.

Blogi_2023-01-10.jpg

Kuvat: Heikki Kaakinen.

Työt jatkuvat Caudron C.50 (CA-50) koneen osalta. Aloitettiin kokonaan peruskorjatun vasemman korkeusperäsimen uudelleenverhoilu pellavakankaalla ja jatkettiin alasiipien huonosti kiristyneiden kangaspaikkojen vaihtamista moderniin Oratex-materiaaliin.

IMY:n omistaman DC-3:n (DO-5) rungon sisätilojen kunnostamiseksi talvikausi ei juuri mahdollista tekemistä. Töitä jatketaan kevään lämpimien säiden koittaessa. No, sen verran on kuitenkin edistytty DO-5:n kohdalla, että ohjaamon ja rahtitilan välinen ovi on saanut uuden maalipinnan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50, Caravelle, SE-DAF, MiG-21BIS, MG-111

Tiistaikerhon syyskausi 2022 paketissa

Torstai 29.12.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon syyskausi 2022 on takanapäin. Pääsimme syyskaudella työskentelemään jo normaalisti, vaikka korona ilmoittikin vielä olemassaolostaan. Laskujeni mukaan kaikkiaan kymmenkunta tiistaikerholaista sen kauden aikana sairasti - monista rokotuskerroista huolimatta. Onneksi kuitenkin lievänä.

Blogi_2022-37-01.jpg

Blogi_2022-37-02.jpg

Myrsky-projekti eteni kuin juna omaa raidettaan. Siinä saavutettiin toivottu vaihe, kun NACA-renkaan rakentaminen saatiin vaiheeseen, jossa rengasta päästiin koesovittamaan Myrskyn Pratt & Whitney Twin Wasp R-1860-SC3G  -moottoriin. Suomen ilmailumuseon II hallissa näytteillä oleva moottori tuotiin sovittamista varten museon entisöintitilaan ja kiinnitettiin makaavassa asennossa olevaan moottoripukkiin potkurinakseli ylöspäin. Erittäin hyvin NACA-rengas paikalleen moottoriin ”istahti” renkaan kiinnittämiseksi moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Samalla voidaan sovittaa paikalleen kaasuttajan ja NACA-renkaan välille tulevaa imukomua.

Blogi_2022-37-03.jpg

Blogi_2022-37-04.jpg

Myrskyn korkeusperäsimet ja sivuperäsin saatiin verhoiltua ja korkeusperäsimet myös pohjamaalattua. Siivet ovat kutakuinkin valmiit. Työt jatkuvat vielä vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen ja siipien lukuisten tarkistusluukkujen asentamisessa. Työtä on myös jäljellä moottorin suojusten ja kainalolevyjen osalta monista pienemmistä puuhista puhumattakaan.

Myrsky-projektin rinnalla toteutettiin viittä entisöintiprojektia, joista kolme tänä syksynä aloitettua. Caudron C.50 -projekti sekä Valmet Tuuli III:n entisöinti jatkui Suomen ilmailumuseon työnjohdolla. Kolme muuta olivat Ilmailumuseoyhdistyksen omia hankkeita kuten DC-3 (C-47) DO-5:n ohjaamon ja sisätilojen kunnostaminen, Sud Aviation Caravelle III:n entisöintiin liittyvinä tutkakuvun, nokan paineseinän ulkokehän ja siivenkärkien vaurioiden korjaukset sekä Caravelle III:n hinausraudan entisöinti. Omana projektinaan oli myös MiG 21BIS ohjaamokokonaisuuden muuntaminen MiG 21BIS -elämyssimulaattoriksi. Rakennettiinpa myös portaat museon alapihalta yläpihalle kulkuamme helpottamaan.

Blogi_2022-37-05.jpg

Blogi_2022-37-06.jpg

Blogi_2022-37-07.jpg

1920-luvun Caudron C.59 (CA-50) -jatkokoulutuskoneen runkoon kiinnitimme takaisin kaikki kunnostamamme ja entisöimämme metalliosat, jonka jälkeen runko palautettiin Päijät-Hämeen ilmailumuseoon Vesivehmaalle odottamaan joskus tulevina vuosina tehtävää rungon kangasverhoilun pahasti halkeilleen maalipinnan konservointia. Koneen alasiipien osalta aloitimme Suomen ilmailumuseon johdolla aiemmin tekemiemme ja huonosti kiristyneiden siipien pellavakangaspaikkojen vaihtamisen nykyaikaiseen hyvin toimivaan, mutta 1920-luvulle vieraaseen paikkamateriaaliin.

Valmet Tuuli III:n (TL-1) runko, siivet sekä pyrstön osat ovat Suomen ilmailumuseon pihalla olevassa teltassa. Alkusyksyllä hioimme teltassa rungon alumiinipintoja sileäksi niissä olleista naarmuista pintojen kiillottamisvaiheeseen pääsemiseksi.

Blogi_2022-37-08.jpg

Blogi_2022-37-09.jpg

Blogi_2022-37-10.jpg

Blogi_2022-37-11.jpg

Aloitimme museon pihalla olevan DO-5:n runkoon liittyvät kunnostustyöt. Viimeisenä tehtävänään DO-5:n runko toimi Utin laskuvarjojääkärikoulussa maassa olevana kylmäharjoituskoneena. Tekemämme entisöintityöt koskevat valtaosin koneen ohjaamoa. Ennen varsinaisiin töihin päästäksemme siirsimme koneen rungon sisällä varastoituneina olleet sivuperäsimen, korkeusperäsimet,  sivu- ja korkeusvakaajan sekä erilaista rompetta DO-5:n osien varastoimiseksi museon pihalle tuotuun merikonttiin. Ohjaamosta irrotettiin entisöitäviksi mm. lentäjän istuimet sekä ohjaamon ja matkustamon välinen ovi. Airveteran Oy:ltä saimme DO-5:een ehjän kannuspyörän, jonka Airveteraanien pojat vaihtoivat rikkonaisen tilalle. Ennen syyssateiden alkua teipattiin ohjaamon ikkunat tiiviiksi sateelta odottamaan kevään lämpimiä ilmoja. Silloin pääsemme asentamaan ohjaamoon uudet pleksiset tuulilasit ja alkuperäiset sivuikkunat sekä jatkamaan muutoinkin DO-5:n entisöintiä. Tarkoitus on saada koneen runko sellaiseen kuntoon, että Ilmailumuseoyhdistys voi sitä esitellä yleisölle erilaisissa tapahtumissa.

Blogi_2022-37-12.jpg

Blogi_2022-37-13.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen.

Blogi_2022-37-14.jpg

IMY:n omistukseensa hankkiman ja Arlandasta Turkuun entisöitäväksi tuodun Sud Aviation Caravelle III:n (SE-DAF) myötä kehkeytyi Tiistaikerholle useammanlaista työtä. Ne edistyivät mallikkaasti. Koneen nokan tutkakuvun vaurioiden korjaus saatiin jo varsin pitkälle. Kuvun saama suuri repeämä on paikattu ja kuvun halkeillut maalipinta korjattu sekä pohjamaalattu. Paineseinän kehän sekä siipien kärjen vaurioiden korjaukset pääsivät hyvään alkuun. Caravelle III:n mukana Arlandasta tullut varsin huonokuntoinen Caravelle III:n hinausrauta tuotiin Turusta Tiistaikerhoon entisöitäväksi. Se purettiin osiin. Osat hiekkapuhallutettiin ja ne ovat jo kertaalleen pohjamaalatut.

Blogi_2022-37-15.jpg

Blogi_2022-37-16.jpg

Blogi_2022-37-17.jpg

Blogi_2022-37-18.jpg

Suomen ilmailumuseon pihalla romutettavaksi pilkotusta MiG 21 BIS (MG-111) -hävittäjästä pätkäistiin ohjaamo-osa Ilmailumuseoyhdistyksen omistukseen. Siitä tehdään MiG 21BIS -elämyssimulaattori. Aloitimme ohjaamokokonaisuuden valmistelut simulaattoriksi muunnettavaksi. Purimme ohjaamon etu- ja takapuolella olevat laitetilat puhtaaksi laitteista ja johdoista. Aloitimme myös ohjaamon sisällä olevien laitteiden ja johtojen irrottamisen simulaattorin laitteiden tieltä sekä ohjaamokokonaisuuden etu- ja takaseinässä olevien moottorin ilmanottokanavien aukkojen peittämisen läpinäkyvällä pleksillä.

Blogi_2022-37-19.jpg

Blogi_2022-37-20.jpg

Mittavana ulkotyönä rakensimme museon alapihalta entisöintitilan kulmalta museon yläpihalle menevään jyrkkään rinteeseen portaat. Näin meidän ei enää tarvitse könytä tätä rinnettä usein lähes nelinkontein päästäksemme museon yläpihalle teltan suojassa entisöitävänä olevan Valmet Tuuli III tai taivasalla olevan DO-5-koneen runko.

Blogi_2022-37-21.jpg

Unohtaa ei sovi myöskään pienempiä joko IMY:n tai Suomen Ilmailumuseon hyväksi tekemiämme töitä. Niistä mainittakoon museon entisöintitilan ”hyllykaaoksen” inventointi, museon pihalla kesäkauden ajan olevan lastenmaailman purkaminen talviteloille tai pikkutyöt IMY:n Hawk elämyskeskuksen hyväksi.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho

Caudronin alasiipien paikkojen vaihtaminen moderniin paikkamateriaaliin

Maanantai 26.12.2022 - Tiistaikerholainen

1920-luvun Caudron C.59  (CA-50) -jatkokoulutuskoneen alasiipien kangasverhoilun reikien paikkaukset saimme valmiiksi vuonna 2021. Pienempiä ja isompia reikiä oli kummassakin siivessä toistasataa. Alasiipien reikien paikkaamiseen olimme käyttäneet ensin puuvilla- ja sitten  pellavakangasta. Suurten reikien repalereunat olimme ommelleet kiinni toisiinsa ennen paikkalappujen liimaamista reikien päälle. Reunoistaan 1920-luvun tapaan hapsutetut paikat liimattiin reikien päälle nitroselluloosalakalla eli verhoilukankaiden kiristyslakalla.

Blogi_2022-36-00.jpg

Syksyllä 2022 aloitimme Suomen ilmailumuseon työnjohdolla Caudronin alasiipien kangaspaikkojen vaihtamisen. Syynä on se, että suuremmat kangaspaikat ja varsinkaan pellavakankaiset eivät olleet kunnolla kiristyneet. Ongelmaa oli myös niiden paikkojen kohdalta, joissa paikattavan reiän liepeet oli ommeltu kiinni toisiinsa. Näissä paikoissa ompeleet olivat jääneet paikan alla rumasti koholleen ja varmaankin siksi, ettei kangas ollut ompeleen kohdalla riittävästi kiristynyt. Siiven verhoilukankaan paikkojen tulee olla sileitä jo aerodynaamisistakin syistä.

Blogi_2022-36-01-02.jpg

Museo päätti vaihdattaa alasiipien huonosti kiristyneet pellavakankaiset sekä ompeleita sisältäneet kangaspaikat uuteen materiaaliin. Materiaaliksi valikoitui nykyaikainen 1920-luvulle lämpökiristettävä Oratex-materiaali. Ohuesta Ortex-materiaalista tehdyt paikat – siiven patinoituneen harmaanvihreän maalin sävyyn maalattuina – tuottavat tulokseksi huomaamattomat ja samalla aerodynaamisesti erittäin sileät paikat verrattuna kiristyslakalla liimattuihin kangaspaikkoihin.

Blogi_2022-36-03.jpg

Blogi_2022-36-04.jpg

Blogi_2022-36-05-06.jpg

Paikkamateriaalin vaihtamiseksi kangaspaikat liuotettiin irti nitroselluloosalakan ohenteella (Ohenne 8). Paikan ympärille tehtiin alumiiniteippaus, ettei ohenne pääse vaurioittamaan paikan viereistä 1920-luvun verhoilukangasta. Tämän jälkeen paikan päälle laitettiin Ohenne 8:lla läpimäräksi kostutettu kangas, joka peitettiin muovikalvolla. Kalvo teipattiin reunoistaan tiiviiksi, että kangas pysyy märkänä ja ettei ohenne haihdu. Muutaman tunnin päästä ”paketti” avattiin, jolloin nitroselluloosalakalla liimatun puuvilla- tai pellavakankaisen paikan sai irrotettua siististi reiän päältä. Tämän jälkeen ilman paikkaa olevien reikien reunat leikattiin sileiksi. Paikat, joiden repaleiset reunat oli ommeltu toisiinsa, leikattiin kokonaan avoimeksi. Repalereunaisten reikien osalta ei siten yritetäkään liepeiden uudelleen ompelua.  

Blogi_2022-36-07.jpg

Blogi_2022-36-10-11.jpg

Blogi_2022-36-12-13.jpg

Nyt voitiin aloittaa siistittyjen reikien paikkaaminen Oratex-materiaalilla. Oratex-kankaasta leikattiin kutakin reikää varten reikää suurempi pyöreä tai suorakaiteen muotoinen pala. Sen jälkeen paikka liimattiin ja kiristettiin reiän päälle kuumentamalla paikkaa sopivaan lämpötilaan säädetyllä silitysraudalla suojapaperia käyttäen. Kuumentaminen sulattaa paikkakankaan alapinnassa olevan liima-aineen kiinnittäen paikan alustaansa ja kiristäen kankaan sileäksi.

Blogi_2022-36-14.jpg

Blogi_2022-36-15.jpg

Blogi_2022-36-17.jpg

Blogi_2022-36-19.jpg

Tämä moderni materiaali oli tosi kätevää käyttää ja paikoista tuli erittäin sileitä ja siistejä. Etuna on myös, ettei tarvitse suojautua nitroselluloosalakan epäterveellisiä höyryjä vastaan. Ortex-paikkojen ulkonäkö poikkeaa kuitenkin perinteisestä 1920-luvun hapsureunaisesta kangaspaikasta. Työ jatkuu kevätkaudella 2023.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

MiG-21BIS:n ohjaamokokonaisuuden takaseinän pesu ja ilmanottokanavien peittäminen

Torstai 22.12.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman MiG-21BIS (MG-111) ohjaamokokonaisuuden valmistelut elämyssimulaattoriksi ovat olleet käynnissä Tiistaikerhossa koko syyskauden ajan. Ohjaamon sisätilan purku mittareista ja johdoista simulaattorilaitteiden tieltä on edelleen meneillään. Siinä rinnalla on keskitytty ohjaamokokonaisuuden ulkopintojen edellyttämiin töihin. Jatkossa käytän tässä blogissa sanan ohjaamokokonaisuus sijasta sanaa simulaattori.

Blogi_2022-35-01.jpg

Simulaattorin takaseinästä on saatu purettua kaikki siinä kiinni olleet johdot ja laitteet. Sen jälkeen seinä puhdistettiin Tikkurila Oy:n maalipesulla takaseinän maalausta ennakoiden. Pesua varten simulaattori työnnettiin pihalle Suomen ilmailumuseon entisöintitilasta. Maalipesua ruiskutettiin suihkepulloilla takaseinään ja pinta pestiin harjoilla. Sen jälkeen maalipesulla pestyt pinnat huuhdottiin huolellisesti vedellä käyttäen siihen museon entisöintitilan paloletkua.

Blogi_2022-35-02.jpg

Blogi_2022-35-03.jpg

Blogi_2022-35-04.jpg

MiG-21BIS -simulaattorin takaseinä maalataan MG-111 ulkopinnan haalistuneen vihreän värin sävyyn. Näin siitä tulee visuaalisesti yhdenmukainen simulaattorin alkuperäisen haalistuneen kanssa. Samalla maalilla maalataan simulaattorin etuseinä. Maalin hankkimiseksi mentiin Pintavärin Vantaan liikkeeseen mukanamme yksi MiG:in pinnaltaan haalistunut muotosuojus. Siitä määritettiin vihreän värin sävy (NCS S5010G50Y) ja sen mukaan sekoitettiin Teknos Oy:n KIRJO-maali simulaattorin taka- ja etuseinän maalaamiseksi.

Blogi_2022-35-05.jpg

Päätettiin kuitenkin siirtää maalipesulla pestyn takaseinän maalausta siihen asti, kunnes on peitetty kannella simulaattorin takaseinässä olevat moottorin ilmanottokanavien aukot. Simulaattorin taka- että etuseinän ilmanottoaukkojen peittäminen on ennen muuta turvallisuuskysymys. Ilmanottokanavien aukot ovat sen verran kookkaita, että museossa käyvä pikkulapsi, ja vähän isompikin, mahtuu hyvin ryömimään kanavan sisään. Simulaattorin etuseinässä on lisäksi peitettävänä laskutelinekuilun aukko.

Blogi_2022-35-06.jpg

Ilmanottokanavien aukot päätettiin peittää tukevalla läpinäkyvällä pleksillä. Näin aukon sisälle pääsee näkemään. Pleksien kiinnittäminen aukkoon tehdään niin, ettei pleksejä saa helposti irti, jottei museossa kävijöille tulisi kiusausta niitä irrottaa, mutta kuitenkin niin, että pleksit ovat tarvittaessa irrotettavissa.

Blogi_2022-35-07.jpg

Aloitettiin pleksien tekeminen simulaattorin takaseinän vasemmanpuoleisesta ilmanottokanavan aukosta. Tällä aukolla testataan, kuinka pleksi saadaan leikatuksi, muokatuksi sekä istutetuksi kanavan aukkoon. Vasta, kun tämä ilmanottokanavan aukkoa peittävä pleksikansi on saatu aukkoon sovitettuna, aloitamme oikeanpuoleisen aukon pleksin tekemisen.

Blogi_2022-35-08.jpg

Suomen ilmailumuseon materiaalikontista löytyi vallan sopivaa 5 mm paksua polykarbonaattipleksiä. Polykarbonaattipleksi on helposti sahattava ja muotoiltava eikä se ole altis halkeamaan sitä käsiteltäessä. Aseteltiin ilmanottokanavan aukon päälle aukkoa kookkaampi pleksi ja siihen piirrettiin kanavan muoto. Sen jälkeen pleksi sahattiin vannesahalla piirtoviivaa pitkin alustavaan muotoonsa. Pleksiä aukkoon kokeilemalla sitä muokattiin vaihe vaiheelta kanavan aukon reunojen mukaiseen muotoon. Tavoitteena on muoto, jossa pleksi painuu sopivan tiiviisti aukon reunojen sisäpuolelle. Pleksi saatiinkin muokattua juuri sopivaksi kanavan aukkoon painettavaksi.

Blogi_2022-35-09.jpg

Oikeanpuolisen ilmanottokanavan aukon tekemiseen käytimme mallina vasemmanpuoleiseen kanavaan tekemäämme pleksiä, mutta peilikuvana. Oletimme, että ilmanottoaukot olisivat toisiinsa nähden identtiset. Leikattuamme oikean ilmanottokanavan aukkoon tulevan pleksin ja sovitettuamme sitä aukkoon, totesimme etteivät kanavat olleetkaan täysin identtiset eli ”suuri maa, suuret toleranssit”. No, pleksiä muokattuamme sekin painautui tiiviisti aukon reunan sisäpintaan. Nyt simulaattorin takaseinän kummankin ilmanottokanavan aukon kansi on kiinnittämistä vaille valmis.  

Blogi_2022-35-10.jpg

Pleksien kiinnittämiseksi päädyimme L-muotoisiin pidikkeisiin. Pidikkeen toinen pää kiinnitettäisiin pleksilevyyn ja toinen pää ilmanottokanavan aukon reunaan. Pidikkeitä varten leikattiin alumiinilevystä listoja, jotka katkaistiin sipivan pitkiksi paloiksi ja taivutettiin L-muotoisiksi. Pleksien kiinnittämiseen pääsemme Tiistaikerhon joulutauon jälkeen.

Blogi_2022-35-11.jpg

Rinnan simulaattorin takaseinän pleksikansien tekemisen työskenneltiin simulaattorin etuseinässä olevan laskutelinekuilun aukon peittämiseksi. Poiketen moottorin ilmanottokanavien aukoista, laskutelinekuilun aukkoon tuleva kansi tehdään liimalevystä. Ensin tehtiin laskutelinekuilun aukon muotoinen malli helposti muokattavissa olevasta eristelevystä. Eristelevymallin mukaan sahattiin 15 mm vahvuisesta liimalevystä kansi laskutelineaukkoon. Kannen muokkaus lopulliseen muotoonsa ja sen kiinnittäminen paikalleen siirtyy Tiistaikerhon kevätkaudelle

Kuvat: Lassi Karivalo.

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, Tiistaikerho, MiG-21BIS, MG-111

Caravelle III:n hinausraudan hiekkapuhallus, pesu ja maalaus

Perjantai 16.12.2022 - Tiistaikerholainen

IMY:n Ruotsista hankkiman Sud Aviation Caravelle III:n (SE-DAF) mukana tuli Arlandasta Turkuun huonokuntoinen SAS:n käyttämä Caravelle III:n hinausrauta. Caravelle kaikkine mukana tulleine osineen sijoitettiin kunnostusta varten Pansiossa olevaan halliin. Pansion hallista Caravellen hinausrauta haettiin peräkärryssä Vantaalle Suomen ilmailumuseoon, jossa Tiistaikerho entisöi sen  Finnairin väreihin. Entisöinnin jälkeen yksi vaihtoehto olisi laittaa hinausrauta esille vuoden 1963 Finnairin väreihin entisöitävän ja Turun lentoasemalle muistomerkiksi tulevan Caravelle III:n yhteyteen.

Blogi_2022-34-01.jpg

Blogi_2022-34-02.jpg

Blogi_2022-34-03.jpg

Blogi_2022-34-04.jpg

Entisöintiä varten hinausrauta purettiin osiin. Osien maalaamiseksi niiden pinnat pitää saada puhtaiksi ruosteesta ja vanhasta maalista. Kätevin tapa puhdistamiseen on hiekkapuhallus. Niinpä hinausraudan osat vietiin hiekkapuhallettavaksi Helsingin Tattarisuolle Taximo Oy:hyn. Osat kuljetettiin hiekkapuhallettavaksi Suomen ilmailumuseon peräkärryllä.

Blogi_2022-34-06.jpg

Parin viikon kuluttua saimme hakea puhtaaksi puhalletut hinausraudan osat takaisin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Hinausrauta oli Taximo Oy:ssä puhallettu puhtaaksi teräsjauhepuhalluksella. Puhtaaksi puhallettuja hinausraudan osia peitti puhalluspöly. Se pitää pestä pois ennen osien pohjamaalausta.  

Blogi_2022-34-08.jpg

Blogi_2022-34-09.jpg

Blogi_2022-34-11.jpg

Päätettiin tehdä puhalluspölyn puhdistus puhtaalla vedellä. Raudan pienet osat pestiin vadeissa ja kuivattiin lämpöpuhaltimella. Sen sijaan raudan kahteen osaan puretun tangon puoliskot vietiin pestäviksi pihalle entisöintitilan edustalle. Ne pestiin entisöintitilan paloletkun suihkulla ja harjoilla. Tulipahan samalla harjoiteltua entisöintitilan paloletkun käyttö. Pesun jälkeen tangon puoliskot siirrettiin viereiseen lämmitettyyn maalaustelttaan. Siellä märkä tanko kuivattiin paineilmapistoolin avulla. Paineilma olikin kätevä hinausraudan märkien pintojen kuivaamiseen.

Blogi_2022-34-12.jpg

Blogi_2022-34-13.jpg

Kuivauksen jälkeen huomattiin, että hinausraudan puhtaaksi pestyjen osien harmaapintaiset pinnat alkoivat muuttua nopeasti rusehtaviksi. Se merkitsi, että pestyjen ja kuivattujen osien pintaan oli heti alkanut ilmestyä ruostetta. Olimme kyllä tietoisia, että hiekkapuhalluksen jälkeen osat on viipymättä käsiteltävä ruostumisen alkamisen estämiseksi, mutta ruostumisprosessin nopeus yllätti. Kysehän oli vain muutamista minuuteista. Tehtiinköhän virhe, kun pestiin osat puhtaalla vedellä jonkun paremmin tarkoitukseen soveltuvan liuoksen sijasta? Olisikohan esimerkiksi Sinol- tai Sinol/vesi -pesu ollut parempi vaihtoehto? Sinolia olisi toki tarvittu aikamoinen määrä kaikkien hinausraudan osien puhdistamiseen puhalluspölystä.

Blogi_2022-34-14.jpg

Blogi_2022-34-15.jpg

Blogi_2022-34-17.jpg

Siispä ryhdyimme välittömästi maalaamaan hinausraudan osia harmaalla metallin pintaa ruostumiselta suojaavalla Isotrol -maalilla. Tätä maalia olemme käyttäneet usein sekä ruosteesta puhdistettujen että jopa pinnaltaan ruostuneidenkin osien pintakäsittelyyn.

Blogi_2022-34-18.jpg

Blogi_2022-34-19.jpg

Hinausraudan osat on nyt maalattu kertaalleen Isotrolilla. Seuraavaksi hiomme maalipinnat ja maalaamme osat hyvin todennäköisesti Isotrolilla toiseen kertaan ennen kuin siirrymme maalaaman hinausrautaa Finnairin käyttämien hinausrautojen maalauskaavioon. Se tarkoittaa, että päävärinä on Finnairin sininen hinausraudan päiden ollessa maalatut keltaisella huomiovärillä. Tähän värikaavioon maalasimme viime keväänä entisöimämme Finnairin käyttämän Super Caravellen hinausraudan. Tämä hinausrauta on tällä esillä Suomen ilmailumuseon II hallissa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

Portaiden rakentaminen Suomen ilmailumuseon alapihalta yläpihalle

Sunnuntai 11.12.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerholaisten työ ei ole pelkästään ilma-alusten entisöinteihin liittyvää, vaan autamme eri tavoin Suomen ilmailumuseota esimerkiksi lastenmaailman pystyttämisessä keväisin museon pihalle ja syksyisin sen purkamisessa tai autamme näyttelyhalleissa olevien koneiden pintojen puhdistamisessa. Samoin toteutamme ilmailumuseoyhdistyksen toimeksiantoja vaikkapa Hawk-Elämyskeskusta koskien.

Blogi_2022-33-01.jpg

Me tiistaikerholaiset olemme vuosikymmenet kavunneet jyrkkää rinnettä ylös-alas Suomen ilmailumuseon alapihalta entisöintitilan nurkalta kolmisen metriä korkeammalle yläpihalle. Kulku on ollut hankalaa ja vaatinut melkein ”nelivetoa” yläpihalle kapuamiseksi eikä alastulokaan ole ollut sen miellyttävämpää. Varsinkin tänä syksynä jouduimme kapuamaan tiuhaan rinnettä yläpihalla olevan DC-3 (C-47) DO-5 -koneen rungon luo runkoon liittyvien entisöintitöiden vuoksi.

Blogi_2022-33-02.jpg

Blogi_2022-33-03.jpg

Koska me kerholaiset emme ole enää nuorukaisia, muutoin kuin mieleltämme, portaiden saaminen rinteeseen on tullut yhä houkuttelevammaksi. Siispä tuumasta toimeen. Kun saimme luvan rakentamiseen ja hankkeen rahoitukseen Suomen ilmailumuseolta, kerhomme arkkitehti teki portaille piirustukset. Niiden perusteella hankimme Byggmaxista kestopuutavaraa portaiden tukikehikon reisilankuiksi, reisilankkujen tukitolpiksi, askelmien kannatustuiksi eli konsoleiksi sekä askelmien ja käsijohteen eli kaiteen laudoiksi.

Blogi_2022-33-05.jpg

Blogi_2022-33-07.jpg

Kaksi kuusimetristä reisilankkua tehtiin 50x150 mm tavarasta. Ensin rinteeseen kiinnitettiin rakennuksen seinän viereen tuleva reisilankku ja sitten ulompi lankku. Reisilankut yhdistettiin suorakaiteen muotoiseksi portaiden tukikehikoksi. Reisilankut kiinnitettiin rinteeseen 20x40 mm tukitolpilla, joista osa ulomman reisilankun tolpista pitkinä. Pitkien tolppien varaan asennetaan portaiden käsijohde. Tolppien tyvien saaminen riittävän syvälle rinteeseen oli hankalaa, koska  rinteen hiekkakerroksen alla olikin lähes pelkkää kivikkoa. Osa tukitolpista jouduttiinkin kiinnittämään reisilankkuihin ilman, että niiden tyvi oli saatu juntattua syvälle maahan. Tämän vuoksi lisäsimme tukitoppien määrää.

Blogi_2022-33-08.jpg

Samanaikaisesti portaiden kehikon rakentamisen kanssa tehtiin portaiden yläpäähän tulevan tasanteen kehikko. Se tehtiin samasta 50x150 mm tavarasta. Reisilankut kiinnitettiin tasanteen kehikkoon koko portaikon kattavaksi yhtenäiseksi tukirakenteeksi. Ylätasanteelta pääsee museon yläpihalle II Hallin erkkerin nurkka kiertäen. Tosin tasanteelta on vielä kolmen metrin matkalla vajaan puolen metrin nousu yläpihan asfaltille. Nousuun tehdään maaportaat 300x300x50 mm betonilaatoista.

Blogi_2022-33-09.jpg

Blogi_2022-33-10.jpg

Blogi_2022-33-11.jpg

Portaiden askelmien laudat sahattiin sarjatyönä 70 cm määrämittaan 28x110 mm uritetusta terassilaudasta. Askelmalautojen päihin porattiin reiät kiinnitysruuveille.  Samoin sahattiin sarjatyönä 50x150 mm lankuista kolmion muotoiset askelmien kannatustuet. Tukiin porattiin valmiit reiät täkkipulteille. Askelmien tuet kiinnitetään reisilankkujen sisäpintaan.

Blogi_2022-33-12-13.jpg

Blogi_2022-33-14-15.jpg

Aloitettiin askelmien tukien kiinnittäminen täkkipulteilla reisilankkuihin. Sitä mukaa, kun niitä oli kiinnitetty, ruuvattiin askelmalautoja tukien varaan. Kuhunkin tukipariin kiinnitettiin neljä askelmalautaa. Samanaikaisesti kiinnitettiin terassilaudat myös ylätasanteelle sekä kaidelauta tukitolppien päihin. Kaide tehtiin sileästä 28x95 mm terassilaudasta.

Blogi_2022-33-16.jpg

Blogi_2022-33-17.jpg

Blogi_2022-33-18.jpg

Museorakennuksen nurkalla portaiden alapään kohdalla on katolta tulevan syöksytorven suu. Torvi laskee vetensä suoraan portaiden alapäähän, johon on tarkoitus tehdä pari askelmaa 500x500x50 mm betonilaatoista. Jotta syöksytorvesta tuleva vesi ei valuisi porraslaattojen päälle, upotimme portaiden alapäähän syöksytorvesta lähtevän parimetrisen putken ohjaamaan vedet porraslaattojen alitse kauemmaksi. Tämän jälkeen rakensimme laatoista kahden askelman maaportaan. Jyrkkään rinteeseen rakennetut portaat sekä niiden ylätasanne oli saatu valmiiksi.  

Blogi_2022-33-19.jpg

Blogi_2022-33-20.jpg

Puuttui vielä ylätasanteelta asfalttipihalle johtavat kolmen-neljän askelman betonilaatta-askelmat. Ne ehdittiin rakentaa melkein valmiiksi, ennen kuin sää meni pakkaselle, maa jäätyi ja lumi satoi maahan. Työ tehdään valmiiksi ensi kevään lämpimien säiden koittaessa. Portaat ovat kyllä jo  nyt täysin kulkukelpoiset.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho

Caravellen tutkakuvun maalipinnan korjaus

Keskiviikko 7.12.2022 - Tiistaikerholainen

IMY:n omistaman Caravelle III:n (SE-DAF) keulasta irrotetun tutkakuvun halkeilleen maalipinnan korjaus on meneillään Tiistaikerhossa. Samalla on korjattu tutkakuvun saamaa pahaa vauriota.

Blogi_2022-32-01.jpg

Kevlarisen tutkakuvun pinta on massattu, jonka jälkeen siihen on vedetty mattamusta maalipinta. Musta maalipinta on monesta kohtaan halkeillut ja lohkeillut. Tällöin alta on paljastunut valkoista massaa ja sen alla olevaa kevlarpintaa.

Blogi_2022-32-02.jpg

Blogi_2022-32-03.jpg

Tutkakuvun pinnan lohkeillutta maalia ja alla olevaa valkoista täytemassaa poistettiin taltoilla aina kevlarpintaan saakka. Tämän seurauksena tutkakuvun pintaan muodostui uria ja kuoppia. Urat ja kuopat päätettiin täyttää epoksitasoitteella. Tasoite sopii hyvin myös lasikuitumatolla paikatun tutkakuvun vaurioalueen tasoittamiseen ja hiomiseen.

Blogi_2022-32-04.jpg

Blogi_2022-32-05.jpg

Blogi_2022-32-06-07.jpg

Kevyttä epoksitasoitetta (Lightweight Epoxy Filler) ja sen kovetetta ostettiin Biltemasta. Tuotteen ohjeen mukaisesti sekoitettiin tasoite-erä. Tasoitetta levitettiin metallilastoilla tutkakuvun pinnan kuoppiin sekä lasikuitumatolla umpeen laminoituun vauriokohtaan. Tasoitteen levittämisessä käytettiin myös ohutta taipuisaa vaneriviilua, jota vedettiin kuvun muotoa mukaillen pitkin kuvun pintaa. Näin tasoite saatiin noudattamaan kuvun kaarevaa muotoa. Jouduttiin tekemään useampi tasoite-erä, ennen kuin kaikki urat oli täytetty ja tasoitettu.

Blogi_2022-32-09.jpg

Blogi_2022-32-10-11.jpg

Tasoitteen kuivuttua se hiottiin. Hiota tehtiin pääosin käsin. Käsin hiomalla saa paremman tuntuman tutkakuvun kaarevaan pintaan kuin koneella hiottaessa. Hionnan jälkeen tasoitekäsittely ja sen hionta uusittiin, jotta saataisiin mahdollisimman hyvin kuvun pinnan muotoa noudattava tasoitteella paikattu pinta.

Blogi_2022-32-13-14.jpg

Blogi_2022-32-15.jpg

Kahden tasoite- ja hiontakerran jälkeen tutkakuvun pinta päätettiin pohjamaalata. Maaliksi valikoitui Spray MAX Primer filler ja se ostettiin Pintavärin liikkeestä. Tämä maali täyttää hyvin hiotun pinnan pieniä epätasaisuuksia ja on uudelleen hiottavissa sekä pohjamaalattavissa.

Blogi_2022-32-16.jpg

Blogi_2022-32-17.jpg

Hiottuun tutkakuvun pintaan levitettiin kaksi spraymaalikerrosta. Ennen maalausta suojattiin tutkakuvun kiinnityspulttien suojakansien aukot. Vaikka pohjamaalauksen jälkeen lopputulos näyttikin varsin hyvältä, paljasti tasainen mattamusta maalipinta, että joudumme vielä joissakin kohtaa paklaamaan ja hiomaan tutkakuvun pintaa, ennen kuin saamme sen täysin tasaiseksi ennen pintamaalausta.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

MG-111:n ohjaamon sisätilan purkamista simulaattoria varten

Maanantai 5.12.2022 - Tiistaikerholainen

Työt MiG-21BIS MG-111 koneyksilön ohjaamon muuntamiseksi elämyssimulaattoriksi jatkuvat Tiistaikerhossa. Ilmailumuseoyhdistyshän sai MG-111 romuttamisen yhteydessä koneen rungosta pätkäistyn ohjaamo-osan omistukseensa elämyssimulaattoriksi muutettavaksi. Simulaattoriksi tekemiseksi ohjaamokokonaisuudesta puretaan valtaosa sen laitteista. Niiden tilalle tullaan asentamaan simulaattorilaitteisto, mutta osa laitteista ja osista asennetaan myös takaisin.

Blogi_2022-31-01.jpg

Blogi_2022-31-02.jpg

Suomen ilmailumuseon pihalla ohjaamokokonaisuudesta purettiin jo valtaosa ohjaamon etupuolella olevan laitetilan johdoista ja laitteista sekä ohjaamon takapuolella olevan seinän johdoista. Tämän jälkeen ohjaamokokonaisuus siirrettiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan ohjaamon sisällä olevien laitteiden ja johtojen irrottamiseksi.  

Blogi_2022-31-03.jpg

Tosin ensin viimeisteltiin ohjaamon etutilan ja takaseinän tyhjentäminen viimeisistäkin johdoista sekä siellä olleiden laitteiden kiinnitystelineistä ja pidikkeistä. Niinpä molemmat on nyt saatu tyhjiksi. Tyhjättyyn etutilaan asennetaan aikanaan MiG-21BIS:n ohjaamosimulaattorin simulaattorilaitteistoa. Takaseinä siistitään ja maalataan ja siinä näkyvät moottorin suuret ilmanottokanavien aukot peitetään plekseillä.

Blogi_2022-31-04.jpg

Kuva: Juha Veijalainen.

Ohjaamon tyhjentämiseksi laitteista haluttiin ensin irrottaa lentäjän istuin, sillä istuimen poistaminen antaisi tilaa ohjaamossa työskentelylle niin laitteiden purkamisen kuin simulaattorilaitteiden asentamisen ajaksi. Ennen kuin paneuduimme istuimen poistamiseen, irrotimme ohjaamon kuomun.

Blogi_2022-31-05.jpg

Kuva: Ari Aho.

Istuimen irrottamista varten saimme asiantuntevaa opastusta sekä tarvittavan nostotangon Rissalan entisiltä MiG-21BIS-mekaanikoilta. Istuimen irrottaminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä MG-111 istuimen alta ei löytynyt siellä normaalisti olevaa istuimen lukituksen vapautusvipua. Liekö sitä laitettu enää takaisin paikoilleen, kun MG-111 istuin on koneen käytöstä poistamisen yhteydessä irrotettu ja laitettu takaisin paikalleen heittoistuimeen kuuluvien panosten poistamiseksi.  No, irrottamista yritetään uudestaan joulukuussa, jolloin toivottavasti saamme Rissalan mekaanikon käymään paikan päällä asiaa kanssamme ihmettelemässä.

Blogi_2022-31-06.jpg

Kuva: Juha Klemettinen.

Vaikka emme saaneetkaan lentäjän istuinta irti, aloitimme ohjaamon sisätilan purkamisen MiG-21BIS MG-111:n ohjaamon simulaattoriksi muuttamisesta vastaavan Juha Klemettisen ohjeilla. Juha itse purki ohjaamosta mittaritaulut ja muut paneelit. Meidän tehtävänämme oli purkaa mittaritaulun takaa paljastunut Juhan rajaama tila tyhjäksi tutkan näytöstä ja siellä risteilevistä lukuisista johdoista. Miten noita johtoja voikin olla niin paljon!!

Blogi_2022-31-07.jpg

Aloitimme ohjaamotyöt irrottamalla ensin tutkan ja käyden sitten johtojen kimppuun. Kyse ei ollut niinkään yksittäisistä johdoista, vaan yhden johtokuoren sisällä kulkevista johtonupuista. Joitain niistä saatiin irti liittimistään ja poistettua. Johtojen irrottaminen liittimistään oli hankalaa, sillä liittimet ovat joko piilossa tai jopa saavuttamattomissa. Tuli mieleen, ettei veli venäläinen kyllä ollut miettinyt mekaanikkojen työn helpottamista johtoja sijoitellessaan.

Blogi_2022-31-08.jpg

Johtojen irrottamiseksi ei lopulta jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin katkaista niitä. Siihen saatiin Juhalta lupa. Paksujen johtojen katkaiseminenkaan ei ollut ”ruusuilla tanssimista”, sillä paksut ja useita johtoja sisältävät johtoniput olivat erittäin sitkeitä poikkaistaviksi.

Blogi_2022-31-09.jpg

Blogi_2022-31-11.jpg

Joku keksi, että hankitaan Fiskarsin puutarhasakset (oksasakset) paksujen johtojen katkaisemiseksi. Jos Fiskarsin sakset leikaavat hyvin 20-30 mm paksuja oksia, niin eiköhän veli venäläisen tekemät johdotkin katkea. Niinpä ostimme Fiskarsin oksasakset ja ne toimivatkin erittäin hyvin johtonippujen katkaisemisessa. Irrotettujen johtojen laatikko alkoikin täyttyä eri pituisista ohjaamosta poistetuista johdoista. Työtä on kyllä vielä kosolti jäljellä ennen kuin ohjaamon mittaritaulun takainen tila on saatu kokonaan tyhjennetyksi.

Blogi_2022-31-12.jpg

Blogi_2022-31-14.jpg

Blogi_2022-31-13-15.jpg

Samalla kun työskentelimme ohjaamon sisällä, irrotimme ohjaamon edessä olevan tilan ja ohjaamon välisen seinän läpi vietyjen johtojen päissä olevat moninapaiset pistokkeet. Pistokkeet seinään kiinnittävät kiinnitysrenkaat saatiin kierrettyä auki. Sen jälkeen pistokkeita työnnettiin seinän läpi ohjaamon puolelle sieltä käsin ulos vedettäviksi. Niitä ei kuitenkaan saatu juurikaan ohjaamon sisäpuolelle työnnetyiksi, koska pistokkeiden paksut johdot eivät antaneet periksi. Pistokkeet johtoineen saataneen poistettua vasta, kun ohjaamon puolelta on saatu purettua johtoja riittävän paljon. Ohjaamon etupuolisen tilan ja ohjaamon välisen seinän johtojen aukoista tullaan aikanaan vetämään johdot ohjaamon etutilaan sijoitettaviin simulaattorilaitteisiin.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, Tiistaikerho, MiG-21BIS, MG-111

Caravellen oikean siivenkärjen korjaus

Maanantai 21.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseo ry:n Ruotsista hankkiman ja Turun Pansion hallissa nyt olevan Caravelle III:n (SE-DAF) oikean siiven kärkiosa on johtoreunastaan pahasti vaurioitunut. Vaurio on aiheutunut, kun jokin  Arlandan lentokenttäkulkuneuvo on törmännyt siiven kärkeen Caravellen kymmenien vuosien kentän laidalla olon aikana. Myös vasemman siiven kärkiosan keskelle on tullut lommo.  Törmäysvaurion ovat saaneet lisäksi oikeanpuoleisen korkeusvakaajan kärjen jättöreuna sekä koneen nokan tutkakupu. Siivet, korkeusvakaaja sekä tutkakupu korjataan Tiistaikerhossa.

Blogi_2022-30-03.jpg

Blogi_2022-30-04-05.jpg

Blogi_2022-30-06.jpg

Onneksi Caravellen siipien sekä vakaajien kärkiosat ovat irrotettavissa. Niinpä IMY:n Turun vapaaehtoisporukka irrotti siiven kärkiosat, vaurioituneen oikean korkeusvakaajan kärkiosan sekä tutkakuvun Vantaalle vietäviksi. Nämä osat tuotiin henkilöauton tavaratilassa ja peräkärryssä Pansiosta Vantaalle Tiistaikerhossa korjattaviksi.

Blogi_2022-30-07.jpg

Blogi_2022-30-08.jpg

Blogi_2022-30-09.jpg

Oikean siiven kärkiosan johtoreuna on murskana noin 40 cm matkalta. Samalla on rikkoutunut kärjen johtoreunassa oleva purjehdusvalo erikoisen muotoisine kupuineen. Vasemman siiven purjehdusvalon kupu on ehjä. Oikean siiven kärjen korjauksessa käytetään mallina ehjää vasenta siipeä.

Blogi_2022-30-10.jpg

Blogi_2022-30-11.jpg

Purjehdusvalo on rikkoutunut pahoin. Sen polttimon istukan tekeminen saattaa ehkä onnistua, mutta valon monimuotisen kuvun tekeminen lienee mahdotonta. Tuskin sellaista löytyy varaosanakaan. No, voihan sitä kysyä Ruotsista heidän Caravelle-klubiltaan, joka entisöi yhtä SAS:n käytössä ollutta  Caravellea.

Blogi_2022-30-12.jpg

Oikean siiven kärkiosan korjaaminen aloitettiin poraamalla rutussa olevat kärkiosan alumiinilevyjen kiinnitysniitit pois. Näin levyjä voitiin taivuttaa auki ja saatiin samalla parempi käsitys vaurioituneen kärjen rakenteesta sen korjaamiseksi.  

Blogi_2022-30-13.jpg

Yritettiin kokeeksi muokata vaurioituneita alumiinilevyjä, josko ne taipuisivat alkuperäiseen muotoonsa. Siiven kärjen duralumiinilevyt olivat kuitenkin laadultaan sen verran kovaa alumiinia, että ne murtuivat niitä alkuperäiseen muotoonsa taivutettaessa. Todettiinkin, ettei vaurioitunutta kärkiosaa saa korjattua hyödyntämällä alkuperäisiä levyjä. Kärki on kokonaan rakennettava uusista alumiinilevyistä tukirakenteineen. Onneksi rakentamisen mallina on ehjä vasemman siiven kärkiosa. Oikean siiven kärki purettiinkin kokonaan vaurioituneelta osaltaan.

Kun pohdittiin eri vaihtoehtoja oikean siiven kärkiosan rakentamiseksi, päädyttiin siihen, että rikkoutunut kärkiosa rakennetaan useista kärjen muotoon muokattavista ja toisiinsa niitattavista alumiinilevyistä. Sitä varten rakennetaan puusta vasemman siiven ehjän kärjen muotoinen muokkauslesti, mutta peilikuvana. Puista muokkauslestiä vasten kukin alumiinilevy taivutetaan muotoonsa ja niitataan toisiinsa yhtenäiseksi uudeksi kärkiosaksi. Yhteen niittaamista ennen on rakennettava kärkeen uusi tukirakenne.

Blogi_2022-30-14.jpg

Blogi_2022-30-15.jpg

Aloitettiin muokkauslestin rakentaminen liimaamalla yhteen riittävän määrän lankun pätkiä siiven kärkiosaa suuremmaksi puukappaleeksi. Tämä kappale muokataan vähä vähältä sahaamalla, veistämällä, höyläämällä ja hiomalla vastaamaan siiven kärkiosan johtoreunan muotoa. Puukappaleen saamiseksi vastaamaan täysin kärkiosan profiilin muotoon, muokkaamisessa käytetään ehjän kärjen muotoa kuvaavia vanerista tehtyjä profiilitulkkeja. Muokkauksen edetessä tulkeilla kokeillaan, mistä kohdin vielä pitää puista lestiä muokata.

Blogi_2022-30-16.jpg

Blogi_2022-30-17.jpg

Blogi_2022-30-18.jpg

Liimojen kuivuttua päästiin aloittamaan ”puumöhkäleen” muotoilu muokkauslestiksi. Ensin puukappaleeseen piirrettiin siiven kärkiosan kaareva sivuprofiili. Piirrettyä viivaa pitkin muotin aihiosta sahattiin vannesahalla lähes puolet pois. Tämän jälkeen puukappaletta alettiin jyrsiä muotoonsa käsijyrsinkoneella ja höylällä. Muokkauksen edetessä työn lestin muotoa tarkistetaan muototulkeilla. Vielä on edessä paljon työstettävää, ennen kuin saamme lestin aihion vastaamaan siiven kärkiosan johtoreunan muotoa, jonka jälkeen alkaa alumiinilevyjen muokkaaminen muotoonsa lestiä vasten.

Kuvat: Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

Myrskyn NACA-renkaan koesovitus moottoriin

Sunnuntai 13.11.2022 - Tiistaikerholainen

Olemme saaneet VL Myrsky II:n (MY-14) NACA-renkaan siinä määrin valmiiksi, että sitä voitiin koesovittaa moottoriin. Emme kuitenkaan matkustaneet Suomen ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle sovittaaksemme NACA-rengasta siellä olevaan MY-14 runkoon jo kiinnitettyyn Pratt & Whitney R-1830 moottoriin. Meillä on täällä Suomen ilmailumuseossa vastaava Pratt & Whitney -moottori, jota käytämme NACA-renkaan koesovittamiseen.

Pelkkä moottori ei kuitenkaan koesovittamiseen riitä, vaan pitää myös olla Myrskyn moottoripukki, johon moottorin saa kiinnitettyä koesovituksen ajaksi. Onneksi meillä  on  käytössämme ylimääräinen Myrskyn moottoripukki. Se on Myrsky MY-5:n runkokehikosta irrotettu, jonka jälkeen ruosteesta puhtaaksi hiekkapuhallettu ja harmaaksi maalattu.

Blogi_2022-29-01_HK.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen

Koska moottoripukki moottoreineen laitetaan NACA-renkaan koesovittamisessa käytännöllisistä syistä pystyasentoon, moottoripukin tueksi rakennettiin terästangoista pukkia tukevoittava neliönmuotoinen alusta. Se hitsattiin kiinni moottoripukkiin.

Blogi_2022-29-02-03.jpg

Blogi_2022-29-04_HK.jpg

Kuvat: Heikki Kaakinen

Suomen ilmailumuseon II hallissa näytteillä oleva Pratt & Whitney -moottori siirrettiin hallista museon pihalle pukkiin kiinnitettäväksi. Pukki tuotiin moottorin ääreen, jonka jälkeen moottori nostettiin pukin ylle kuorma-auton nosturiin kiinnitetyillä liinoilla. Liinoja varten potkurin akseliin oli laitettu nostoa varten tehty nostotanko. Käsillä ohjaten moottori laskettiin oikeassa asennossa pukin sisään ja lukittiin pulteilla paikalleen. Tämän jälkeen moottori pukkeineen nostettiin kuorma-auton lavalle ja siirrettiin museon entisöintitilan eteen, josta edelleen sisään entisöintitilaan.

Blogi_2022-29-05.jpg

Blogi_2022-29-08.jpg

Blogi_2022-29-07-09.jpg

Vasen kuva: Heikki Kaakinen.

Entisöintitilassa NACA-rengas nostettiin miehissä moottorin päälle. Siinä se kohdistettiin paikalleen teräslevystä rakennetun nelisakaraisen asemointilevyn/jigin avulla. Moottorin päähän kiinnitetyllä asemointijigillä varmistetaan, että NACA-rengas asettuu niin pysty- kuin vaakatasossa juuri linjaan moottorin kanssa. Tämä on edellytys, jotta NACA-renkaan kiinnityskonsolien päässä olevat liitoskappaleet asettuvat täsmälleen moottorin venttiilikopan korvakkeiden kohdalle ja voidaan kiinnittää pulteilla korvakkeissa olevaan kahteen reikään. NACA-renkaan kiinnitys liitoskappaleiden välityksellä venttiilikopan korvakkeisiin onnistui erinomaisesti. Tämä kaikki NACA-renkaan rakentamisessa tehdyn millitarkan työn ansiota.

Blogi_2022-29-10-11.jpg

Blogi_2022-29-12.jpg

Koska moottori pukkeineen oli nyt entisöintitilassa, siihen voidaan sovitella myös alumiinista valettua moottorin kaasuttajan imukomua sekä imukomun ja NACA-renkaan yläosassa olevan kaasuttajan ilmanottoaukon välille tulevaa yhdystorvea.

Blogi_2022-29-13.jpg

Kun on varmistettu, että kaikki on NACA-renkaan moottoriin kiinnityksessä niin kuin pitää, NACA-rengas irrotetaan moottorista seuraavaa työvaihetta varten. Renkaasta puretaan siinä toistaiseksi pienillä pulteilla kiinni olevat NACA-renkaan kiinnityskonsolit ja rengas viedään keltakromatoitavaksi. Kromatoinnin jälkeen alkaa kiinnityskonsolien lopullinen kiinnitys eli niittaaminen NACA-renkaan sisäpintaan ja toisaalta liitoskappaleiden teräshaarukoiden niittaaminen kiinnityskonsolien päihin.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho

Caravelle III:n (SE-DAF) tutkakuvun korjaus alkoi

Lauantai 12.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen (IMY) omistama ja Ruotsista Suomeen tuoma Caravelle III on varastoituneena Turun Pansiossa olevassa hallissa.  Siellä sitä kunnostetaan pantavaksi näytteille Turun lentoasemalle. Turussa konetta kunnostaa IMY:n Turun vapaaehtoisjoukko keskittyen aluksi rungon pintojen puhdistamiseen maalattaviksi. Tiistaikerho on puolestaan saanut tehtäväkseen korjata koneen pitkän varastoinnin aikana saamia vaurioita. Vaurioita ovat saaneet mm. oikean siiven ja  vasemman korkeusvakaajan kärki sekä koneen nokan tutkakupu. Mikä liekin lentokenttäkulkuneuvo on Arlandassa näin moneen kohtaan ehtinyt törmätä?

Blogi_2022-28-01.jpg

Blogi_2022-28-02-03.jpg

Blogi_2022-28-04.jpg

Törmäyksen tutkakuvulle aiheuttama vaurio on sattunut harmillisesti juuri yhden tutkakuvun kiinnityspultin luukun kohdalle. Sen seurauksena lasikuituista tutkakupua on painunut sisään noin 20x15 cm alueelta. Samalla törmäys on rikkonut tutkakuvun reunuskehän ja vaurioittanut sen alla olevaa koneen nokan paineseinän kehää. Lisäksi törmäys on vaurioittanut paineseinän kehän alla olevaa koneen nokkaa ja saanut nokan metallireunan mutkalle ja alumiiniverhouksen ”vekille”. Todettakoon myös, että lasikuituisen tutkakuvun maalipinta on pahasti lohkeillut.

Blogi_2022-28-05-06.jpg

Blogi_2022-28-07.jpg

Blogi_2022-28-08.jpg

Turun ryhmä irrotti oikean siiven ja vasemman korkeusperäsimen vaurioituneet kärkiosat sekä koneen nokan paineseinän siinä kiinni olevine tutkineen ja tutkakupuineen. Paineseinä tutkakupuineen ja oikean siiven sekä vasemman korkeusperäsimen kärkiosa käytiin hakemassa Pansiosta korjattavaksi Suomen ilmailumuseoon Vantaalle. Tutkakuvun sekä siiven kärjen korjaus ovat päässeet hyvään alkuun. Vakaajan kärjen korjauksen vuoro tulee myöhemmin.

Blogi_2022-28-09-10.jpg

Blogi_2022-28-11.jpg

Tutkakuvun vaurion korjaamiseksi kupu pitää irrottaa nokan paineseinästä. Kupu on reunastaan kiinni paineseinän kehässä kolmella kiinnityspultilla sekä kolmella ohjaustapilla. Pultit saa näkyviin, kun avaa lasikuituisessa suojakuvussa pultin kohdalla olevan suojaluukun.

Tutkakuvun irrottamiseksi avattiin ensin kahden ehjän kiinnityspultin kohdalla olevat suojakannet. Niiden alta paljastui metallinen tutkakuvun lasikuidussa ja kuvun metallireunassa kiinni oleva kehikko. Kehikon keskellä törrötti kruunupäinen kiinnityspultti. Kumpikin pultti saatiin helposti kierrettyä irti paineseinän metallikehässä olevasta kierreholkista. Onneksi saimme myös vauriokohdan kiinnityspultin auki, jonka jälkeen tutkakupu voitiin nostaa paineseinän päältä. Samalla paljastui, että tutkakuvun alla oleva tutkatila olikin tyhjä. Tutka oli poistettu jo jossain Caravellen varastoinnin vaiheessa, mutta mitä ilmeisemmin ennen tutkakuvun saamaa vauriota.

Blogi_2022-28-12.jpg

Kun tutkakupu oli irrotettu tuli paremmin näkyviin kuvun reunan alla olevan paineseinän metallikehän saama vaurio. Paineseinän kehä on painunut pahasti sisään ja murtunut. Se on myös korjattava, jotta tutkakuvun saa kiinnitettyä korjauksen jälkeen takaisin paikoilleen.

Blogi_2022-28-13.jpg

Kuva: Reijo Siirtola.

Blogi_2022-28-14-15.jpg

Lasikuituisen tutkakuvun vaurion korjausta valmistelevana työnä irrotettiin vauriokohdan rikkoutunut kiinnityspultin metallikehikko. Koska metallikehikko on niitattu tiukasti kiinni tutkakuvun vaurioituneeseen kehään, sitä ei edes yritetty saada kehästä irti muutoin kuin katkaisemalla tutkakuvun metallikehä kiinnityspultin kehikon kummaltakin puolelta. Kehikon kanssa saatiin samalla poistettua myös rikkoutunut lasikuitukuvun alue.

Blogi_2022-28-16_RS.jpg

Kuva: Reijo Siirtola.

Korjaussuunnitelmana on rakentaa ensin korvaava osa tutkakuvun kehästä poistetulle pätkälle. Koska emme voi käyttää siihen enää pilalle rikkoutunutta kiinnityspultin kehikkoa, päädyimme ratkaisuun, jossa rakennamme vahvasta vanerista sillan kuvun reunakehän katkaistujen päiden välille. Kuvun kolmannen pultin kiinnittämisen paineseinän kehän kierreholkkiin voimme tehdä vanerin läpi. Laitamme sitä varten vaneriin pultin ja kierreholkin tarvitseman reiän kohdalle metallivahvikkeen tarpeellisine kauluksineen. No, alkuperäisen vahvuista tämän kolmannen kiinnityspultin liitoksesta ei tule, mutta toimii staattisen muistomerkkikoneen tutkakuvun kiinnittämisessä. Ulkonaisesti ero ei tule näkyviin.

Blogi_2022-28-17_RS.jpg

Kuva: Reijo Siirtola.

Kun kehä on saatu edellä tavoin toimien ehjäksi, laminoidaan epoksihartsilla lasikuitumatokerroksia riittävän paksulti tutkakuvun vaurioaukon yli. Laminoitu alue hiotaan tutkakuvun pinnan tasoon. Umpeen laminoituun repeämäkohtaan tehdään aukko kiinnityspultin suojakannelle.

Blogi_2022-28-18.jpg

Aloitettiin rakentaa tutkakuvun kehästä puuttuvaa osaa. Sahasimme vahvasta vanerista kehän muotoa jäljittelevän kappaleen. Vanerikappale liimattiin epoksilimalla sillaksi vauriokohdan kehän katkaistujen päiden välille. Sillassa on vielä tekemistä, ennen kuin se on valmis. Sen jälkeen pääsemme laminoimaan umpeen kuvussa olevan aukon. Laminointia varten olemme jo hioneet ohuiksi vaurioaukon lasikuitureunat.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

DO-5:n ohjaamon ja matkustamon välistä ovea kunnostetaan

Sunnuntai 6.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DO-5:n (DC-3/C-47) rungon kunnostuksessa on vuorossa ohjaamon ja matkustamon välisen seinän puinen ovi. Se on rakenteeltaan ns. peiliovi.  Oven ohjaamon puoleinen maalipinta on pahasti kulunut sekä hilseillyt  ja kunnostetaan alkuperäistä vastaavaksi.

Sen sijaan matkustamon puolella oven alkuperäinen pinta on piilossa, sillä se on verhoiltu uudenaikaisella vaalealla kovapintaisella levyllä. Samalla levyllä on verhoiltu ohjaamon ja matkustamon välisen seinän matkustamon puoli sekä matkustamon seinät ikkunoiden yläreunaan asti.  Liekö oven ja seinien uudelleen verhoilu tehty koneen Lufthansan aikana vai vasta koneen tultua ilmavoimien käyttöön? Oven matkustamon puoleisen modernisoidun pinnan jätämme nykyiselleen eli samanlaiseksi verhoiltuna, kuin matkustamon seinät ovat.

Ohjaamon puoleisen pinnan perusteella ovi vaikuttaa alkuperäiseltä C-47 tyypin ovelta. Siitä kielisi se, että oven vaneripinnasta löytyy suurikokoinen leima. Siinä on vielä luettavissa sana ASSEMBLY ja sarjanumero 24 145018. Muitakin numeroita leimassa on, mutta niistä ei saa kunnolla selvää.

Blogi_2022-27-01.jpg

Blogi_2022-27-02.jpg

Oven kunnostusta varten ovi irrotettiin karmistaan ja tuotiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Kunnostuksessa ohjaamon puoleinen maalipinta hiotaan ja  oven verhoilun liimauksestaan irronneet vaneriviilut liimataan kiinni. Lopuksi ovi saa uuden maalipinnan.

Blogi_2022-27-03-04.jpg

Tulevaa oven maalaamista varten hilseilyt irtonainen maali raaputettiin pois ja vihertävän harmaa maalipinta hiottiin sileäksi hiekkapapereilla. Tarkoituksenamme on maalata oven pinta kuin myös ohjaamon alumiiniset seinäpinnat alkuperäisen mukaisella vihreällä sävyllä. Sitä ennen yritetään selvittää, mikä se alkuperäinen maali ja sen sävy olisi mahtanut olla.

Blogi_2022-27-05.jpg

Ovessa näkyy vähintään kahta vihreän eri sävyä. Ikään kuin alempana olisi vaaleamman vihreä, jonka päälle on vedetty tummemman vihreä maali. Ohjaamon seinien alumiinipinnoissa on näkyvillä ainakin kolmea ei vihreää. On siten arvailujen varassa, mikä niistä olisi varmasti alkuperäistä – jos niistä enää mikään. Onhan DO-5 ollut Normandian maihinnousuun osallistumisen jälkeen siviilikäytössä Hollannissa, Ranskan Indokiinassa ja Saksassa ennen tuloaan Suomen ilmavoimille vuonna 1960.

Blogi_2022-27-06-07.jpg

Tiedustelin ”kolmosten” värejä Suomen ilmavoimamuseosta. Sain kuulla, että ohjaamon ja siten myös oven väri on mitä ilmeisimmin amerikkalainen "Bronze Green" tai "Dull Dark Green." Sisätilan väri oli yleisesti tumman vihreä sen ajan amerikkalaiskoneissa. Alumiinipintojen pohjamaalina käytettiin sinkkikromaatti korroosiosuojamaalia, jonka sävyä taitettiin mustalla pigmentillä, jolloin siihen saatiin myös UV-suojaa. On siten vielä selvitettävää, ennen kuin menemme maalikauppaan.

Blogi_2022-27-08.jpg

Blogi_2022-27-09.jpg

Blogi_2022-27-10.jpg

Maalattavat pinnat edellyttävät kuitenkin lisää pohjustustyötä, ennen kuin ovi on valmis maalattavaksi. Tehdäänkö maalaus jo nyt, vai vasta keväällä yhdessä ohjaamon alumiinisten seinäpintojen maalauksen kanssa, on toistaiseksi päättämättä.

Blogi_2022-27-11.jpg

Blogi_2022-27-12.jpg

Blogi_2022-27-13.jpg

Oven pintojen hiomisen jälkeen liimattiin liimauksestaan irronneet oven vaneriviilut. Viilut puristettiin tiiviisti alustaansa puupalikoilla ja puristimilla. Liimana käytimme ulkokäyttöön tarkoitettua EriKeeper Plus puuliimaa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, DC-3, C-47, DO-5

DO-5:n ohjaamon lentäjänistuimet

Torstai 20.10.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DC-3/C-47 (DO-5) koneen rungon kunnostaminen vähintään siedettävään esittelykuntoon edellyttää monenlaista tekemistä. Suurin työsarka kohdistuu ohjaamon alueeseen.

Blogi_2022-26-01.jpg

Kun olimme saaneet rungon sisällä olevat DO-5:n pyrstönosat ja muut romppeet siirretyksi rungon viereiseen DO-5:n varastokonttiin sekä tiivistettyä ohjaamon ikkunat sadeveden sisäänpääsyn estämiseksi, saatoimme keskittyä ohjaamoon. Lähtökohtaisestihan se oli kuin ”hävityksen kauhistus”. Mittarit ja valtaosa ohjaamon laitteista olivat poissa, penkit repaleiset, seinät verhoilusta riisuttuna paljaina sekä roskaa joka paikassa.

Suurin osa DO-5:n mittareista ja laitteista oli purettu siinä vaiheessa, kun DO-5 poistettiin käytöstä ja sen runko vietiin Uttiin laskuvarjojääkärien maassa olevaksi kuivaharjoittelukoneeksi. Samassa yhteydessä on todennäköisesti purettu ohjaamon seinien verhouspaneelit.

Blogi_2022-26-02.jpg

Siivosimme ohjaamon ensin roinasta ja roskasta, joka sinne oli aikojen saatossa kertynyt. Lopulta päästiin jo käyttämään pölynimuriakin ohjaamon pintojen puhdistamiseen.  Ensivaiheen tavoitteenamme on saada ohjaamosta siisti. Pitemmälle ajatellen olisi kiva saada ohjaamoa täydennettyä puuttuvilla mittareilla ja laitteilla, mutta se tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta. 

Blogi_2022-26-03.jpg

Siivoustyön jälkeen otimme kohteeksemme lentäjän istuimet. Istuin muodostuu varsinaisesta istuinosasta ja istuimen putkirakenteisesta kehikosta, johon istuinosa on kiinnitetty. Tarkoituksemme on kunnostaa istuimet huolimatta siitä, että istuinten istuinosat ovat pahoin vaurioituneet. Istuinten putkirakenteiset runkokehikot ovat vielä hyväkuntoiset, joskin ruosteessa.

Blogi_2022-26-04.jpg

Vaurioitumiseen on syynä se, että koko istuinosa on tehty monikerroksisesta istuimen muotoon prässätystä ja jäykistetystä pahvista. Ohjaamoon päässeen sadeveden ja kosteuden seurauksena muotoonsa prässätty pahvi on vettynyt niin, että pahvin kerrokset ovat irronneet toisistaan ”mössöksi”. Istuinten selkänojat ovat kuitenkin vielä kohtalaisessa kunnossa.

Blogi_2022-26-05.jpg

Tosiasia on kuitenkin, ettei näistä alkuperäisistä repaleisista istuinosista saa enää entisöimällä kelvollisia, vaan kummankin istuimen istuinosa on kokonaan uusittava, vaikka selkänoja vielä käyttökelpoinen olisikin.  Onkin ”tenkkapoo”, kuinka pahvista prässätyn istuinosan saisi järkevästi uusittua. Toki vaihtoehtona on tehdä se alumiinilevystä, jos siihen ratkaisuun päädyttäisiin. Istuimen kehikko kaipaa vaan ruosteesta puhdistamista ja maalausta.

Blogi_2022-26-06.jpg

Penkkityöt” aloitimme irrottamalla ohjaamon kummatkin lentäjän istuimet ohjaamon lattiassa olevista kiskoistaan. Tämän jälkeen on vuorossa kummankin istuimen istuinosan irrottaminen runkokehikosta.  Istuinosa on kiinni runkokehikon putkessa putkea pitkin liukuvilla kiinnikkeillä, jotta istuimen korkeutta voi säätää. Istuimen säädön lukitus tehdään runkokehikon putken reikiin työntyvillä lukitustapeilla. Säätömekanismi on istuimen alla.

Blogi_2022-26-07.jpg

Aloitimme purkutyön vasemmanpuoleisesta istuimesta. Irrotimme runkokehikon putken ympärillä olevat istuimen ruosteessa olevat kiinnikkeet saadaksemme istuinosan kehikosta irti. Vaan eipä se irronnutkaan, sillä korkeussäädön lukitustapit olivat yhä tiukasti paikallaan kehikon putken säätörei´issä. Jouduimme tekemään kovasti töitä, ennen kuin saimme jumiutuneet korkeussäädön lukitustapit vedettyä pois tapinrei’istään ja istuinosan ja runkokehikon irrotettua toisistaan.

Blogi_2022-26-08-09.jpg

Vastaavalla tavalla purimme kunnostettavaksi ohjaamon oikeanpuoleisen istuimen. Se on identtinen vasemman istuimen kanssa, mutta siitä peilikuva. Tämän istuimen osalta jouduimme purkamaan kokonaan istuimen korkeussäädön mekanismin, ennen kun saimme korkeudensäädön lukitustapit vedettyä pois istuinkehikon putken säätörei’istä ja siten istuinosan irti ja istuimen kehikosta. Kummankin istuimen osat veimme DO-5:n varastokonttiin odottamaan jatkokäsittelyä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, Tiistaikerho, DC-3, C-47, DO-5

Vanhemmat kirjoitukset »