OH-XEA Ressun moottorin ja ohjaamon välinen tuliseinä ei ole säilynyt, joten sellainen piti tehdä. Meillä on onneksi käytössämme yksi valokuva, jossa Ressun moottori on ilman moottorinsuojuksia, joten tuliseinä on kuvassa osittain näkyvissä. Kuvan perusteella päättelimme, millainen tuliseinä oli muodoltaan ja asennustavaltaan rakentaaksemme uuden.

Mitä todennäköisemmin tuliseinä oli tehty ohuesta teräslevystä. Yläreunastaan tuliseinä kaartuu muutamia senttejä tuulilasipleksin alareunan päälle ja alareunastaan se on taivutettu nokan alaputken yli. Nokan sivulla tuliseinän reuna taipuu niin ikään muutaman sentin nokan kangasverhoilun päälle.

Nokan teräsputkikehikon kussakin kulmassa on rakenne moottoripukin kiinnittämiseksi runkoon. Nämä kiinnityskorvakkeet tukirakenteineen tekevät tuliseinäksi tulevan metallilevyn muotoilusta haasteellisen. Niinpä päätimme edetä tuliseinän tekemisessä vaiheittain.

Alkaessamme tuliseinän tekemisen, pohdimme, että kuinkahan tuliseinä on aikoinaan saatu paikalleen, kun sen kaikki reunat oli pokattu eli taivutettu. Reunoiltaan pokattua tuliseinä on nimittäin vaikea saada painetuksi suorana levynä nokan päätykehikkoa vasten, koska kehikon kulmissa olevat moottoripukin kiinnityskorvakkeet estävät tuliseinän painamisen suorana levynä rungon päätyä vasten. Päädyimmekin menettelyyn, jossa teemme tuliseinän ensin ilman sivupokkauksia ja teemme sivupokkaukset erillisistä tuliseinään niitattavista kulmalistoista.

Tuliseinä tekemiseksi otettiin ensin tukevaa pahvia ja siitä muokattiin vähä vähältä malli tuliseinän ensimmäiseksi versioksi. Sen jälkeen pahvimallin muoto siirrettiin ohuelle 0,3 mm vahvuiselle ja hyvin muotoiltavalle alumiiniselle offsetpainolevylle. Tätä 0,3 vahvuista alumiinilevyä on myös helppo leikata saksilla.

Kuva: Osmo Väisänen.

Kun ohut alumiinilevy oli leikattu mallipahvin muotoon, sovittelimme levyä Resun nokkaan. Totesimme, että levy tarvitse vielä lisämuokkausta. Niinpä teippasimme levyn reunoihin lisää pahvia sinne, missä sitä uupui ja leikkasimme alumiinilevyä sieltä, missä sitä oli liikaa. Tältä pohjalta teimme ohuesta alumiinilevystä kolmannenkin tuliseinän version. Tähän versioon olimme jo tyytyväisiä, joten se saa toimia mallina 0,7 mm teräslevystä leikattavalle Ressun tuliseinälle.

Kuvat: Osmo Väisänen.

Koska Suomen ilmailumuseolla on Puusepäntien verstastamme paremmat työvälineet ohuen teräslevyn leikkaamiseksi muotoonsa, lähdimmekin sinne. Museolla teräslevystä leikattiin ”giljotiinileikkurilla” ensin suorakaide tuliseinän aihioksi. Sen jälkeen teräslevyyn siirrettiin alumiinisen tuliseinän muoto kaikkine lovineen. Lovet leikattiin teräslevyyn pistosahalla ja leikkausreunat hiottiin sileiksi viilalla. Kun kaikki tuliseinän detaljimuodot oli saatu leikatuksi, palattiin Puusepäntielle.

Kuva: Juha Veijalainen.

Siellä teräslevyä soviteltiin paikalleen Ressun nokalle. Tuliseinäksi tuleva teräslevy saatiin pujotetuksi paikalleen taivuttamalla levyä pystysuunnassa. Levy sopikin jo yllättävän hyvin, mutta tarvitsi silti lisämuokkausta sekä reunojen viilausta. Pienen muokkauksen ja viilauksen jälkeen teräslevy saatiin istumaan hyvin paikoilleen.

Kuten alussa mainittiin, teimme tuliseinälevyn niin, että sen ylä- ja alareunaan jäi liepeet levyn taivuttamiseksi myöhemmin yläreunastaan tuulilasipleksin alareunan päälle ja alareunastaan nokan kehikon alaputken ympäri.

Tuliseinästä puuttuvien sivujen liepeiden tekemiseksi teimme 0,7 mm levystä kulmalistat. Ne tullaan niittaamaan tuliseinälevyn reunaan vasta siinä vaiheessa, kun tuliseinä on lopullisesti paikallaan ja sen yläreuna on taivutettu tuulilasin reunan päälle ja alareuna poikittaisen runkoputken päälle.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.