Tiistaikerhon blogi

Myrskyn pyörän ja joustintuen luukkujen rakentaminen

Tiistai 7.4.2020 - Tiistaikerholainen

Sisään vedettävät laskutelineet olivat jo vakioina II maailmasodan aikaisissa hävittäjissä eikä VL Myrsky tee siinä poikkeusta. Myrskyn siiven tyvessä on kotelo laskutelineen sisään vetämiseksi. Kotelo käsittää pyöräkotelon sekä joustintuen tarvitseman kotelon. Puolet pyöräkotelon aukosta peittää alumiinilevyistä tehty sisempi luukku eli ns. enkelinsiipi. Luukku on saranoilla kiinni kotelon sisäreunassa. Tämä luukku avautuu jousivivun avulla automaattisesti, kun laskuteline otetaan ulos ja sulkeutuu laskutelineen pyörän painamana, kun teline otetaan sisään.

Blogi_2020-07-00.jpg

Toisen puolen pyöräaukosta peittää laskutelineen pyörän napaan kiinnitetty alumiinilevystä tehty ulompi luukku - siis vastinpari ”enkelinsiivelle”. Laskutelineen joustintuen kotelon luukkuna on puolestaan joustintukeen kiinnitetty alumiinilevy. Nämä kaksi laskutelineeseen kiinnitettyä luukkua ovat noin 20 cm matkalta päällekkäin toisiaan vasten muodostaen samalla liukupinnan laskutelineen pyörän joustamisen mukaan. Pyörähän on akselistaan liitoskappaleella kiinni joustintuen sisällä liikkuvassa "männänvarressa". Laskutelineessä ei siten voi olla yhtenäistä pyöränapaan ja joustintukeen kiinnitettyä luukkua, koska se estäisi pyörän jouston.

Kun Tiistaikerhossa oli saatu valmiiksi MY-14 pyöräaukkojen sisemmät luukut koesiipeä ja varsinaista siipeä varten, voitiin aloittaa pyöräaukon ulompien luukkujen sekä joustintuen aukon luukkujen rakentaminen. Päätettiin rakentaa ensin luukut koesiipeä varten.

Blogi_2020-07-01.jpg

Leikattiin laserilla 1,5 mm alumiinilevystä Myrskyn piirustusten mukainen joustintukeen kiinnitettävän luukun aihio. Samalla levyyn leikattiin aukko joustintuen ja laskutelineen sisäänvetohaarukan liitoksen kohdalle. Luukun reunoihin porattiin reiät luukkuun niitattavia jäykistelistoja varten.

Blogi_2020-07-02.jpg

Blogi_2020-07-03-04.jpg

Blogi_2020-07-06.jpg

Sisäänvetohaarukan liitoskohdan aukkoa peittämään tarvittiin kupu. Sitä varten tehtiin metallinen lesti, jota vasten alumiinilevystä prässättiin kupu ja samalla kuvut myös varsinaisen siipeen. Kupu hitsattiin kiinni aukon reunoihin. Tämän jälkeen luukun aihio sovitettiin paikalleen joustintuen aukkoon ja kiinnitettiin joustintuessa oleviin väliaikaisiin vanerisiin pidikkeisiin. Lopullisesti luukku niitataan joustintukeen hitsattaviin pidikkeisiin.

Blogi_2020-07-07.jpg

Blogi_2020-07-08-09.jpg

Blogi_2020-07-10-11.jpg

Vastaavasti leikattiin laserilla 1,5 mm vahvuisesta alumiinilevystä aihio pyöräaukon ulompaa luukkua varten. Luukku kiinnitetään pyöränapaan neljällä uppokantaisella 6 mm vahvuisella koneruuvilla. Tämän vuoksi luukkuun piti tehdä ruuveille reiät täsmälleen navassa olevien neljän kierrereiän kohdalle. Kohdistus tehtiin laittamalla pyöränapaan kohdistuslevy teräväkärkisine merkkaajineen. Merkkaaja laitettiin myös navan keskelle. Tämän jälkeen luukku asemoitiin täsmällisesti pyöräaukkoon ja levyn pintaa naputeltiin vasaralla merkkaajien kohdalta. Näin levyn alapintaan saatiin merkit ruuvinreikien poraamisille. Merkkaajien jälkiä vielä vahvistettiin piikillä ennen kuin reiät porattiin levyyn pylväsporalla.

Blogi_2020-07-12-13.jpg

Blogi_2020-07-14.jpg

Blogi_2020-07-15-16.jpg

Pyöränapaan kiinnitettävän luukun ulkopintaan kuuluu soikea jäykistelevy. Sellainen leikattiin alumiinilevystä. Jäykistelevy kiinnitetään luukun pintaan samoilla neljällä koneruuvilla, joilla luukku kiinnitetään pyöränapaan. Ruuveja varten jäykistelevyyn porattiin reiät, jotka myös senkattiin. Jäykistelevy tullaan lisäksi niittaamaan reunoistaan luukun pintaan. Pyöräaukon ulompi luukku jäykistelevyineen kiinnitettiin ruuveilla pakoilleen pyöränapaan. Nyt koesiiven laskutelineessä oli ensi kertaa alustavasti kiinni molemmat laskutelineessä olevat luukut. Ne ovat hyvin esillä koesiiven ulos otetussa laskutelineessä.

Blogi_2020-07-17.jpg

Pyöräaukon ulomman luukun sisäpintaan tulee myös tukia ja jäykisteitä. Luukun reunaan kiinnitetään teräksisestä neliöputkesta tukikehikko ja luukun alaosaan alumiinilevystä muotoillut kotelorakenteiset jäykisteet.  20 mm neliöputkesta leikattiin palat luukun sisäreunaan kiinnitettäväksi tukikehikoksi. Palat muotoiltiin piirustuksen mukaan ja hitsattiin yhteen kehikoksi.

Blogi_2020-07-18.jpg

Laserilla oli leikattu alumiinilevystä valmiit aihiot ulomman pyöräaukon luukun alapintaan tuleville jäykisteille. Niitä muokattiin paikalleen sovitettavaksi ja kiinnitettäväksi. Niin ikään ovat nyt valmiina joustintuen aukon luukkuun kiinnitettävät jäykisteet.

Jäykisteitä ei kuitenkaan niitata paikalleen luukkuihin ennen kuin puolivalmiit luukut sekä niihin kiinnitettävät jäykisteet on kromatoitu. Kromatoinnilla estetään alumiinia hapettumiselta. Kromatointi teetetään ostopalveluna.

Kuvat: Lassi Karivalo, paitsi historiallinen kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Caudronin korkeusvakaajan rangon nauhoittaminen

Maanantai 30.3.2020 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59:n (CA-50) osiinsa puretun ja kieroksi menneen korkeusvakaajan rangon kunnostus saatiin päätökseen helmikuun alussa, mistä olen blogissa jo kertonukin. Ranko on siten valmis verhoiltavaksi. Ennen varsinaista vakaajan verhoilua kankaalla, vakaajan kaariin ja johtoreunaan kiinnitetään kangasnauhat, joihin verhoilukangas tullaan ompelemaan kiinni.

Blogi_2020-06-01.jpg

Korkeusvakaajan nauhoittamiseen ryhtyäksemme tutkimme tarkkaan vakaajan purkamisestamme otettuja kuvia, purkamisraporttia sekä vakaajasta purettuja verhoilukankaita, joissa oli vielä kiinni alkuperäistä verhoilun nauhoitusta.  Näiden lähteiden pohjalta selvisi hyvin, kuinka CA-50:n korkeusvakaajan ranko oli sekä verhoiltu että verhoilukankaan ompelua varten nauhoitettu.

Blogi_2020-06-02-03.jpg

Blogi_2020-06-04-05.jpg

Korkeusvakaajan johtoreuna oli nauhoitettu tiiviisti umpeen 50 mm levyisellä kangasnauhalla. Sen sijaan vakaajan jättöreunalista sekä vakaajan päätylistat olivat nauhoittamattomat.  Kaaret oli puolestaan nauhoitettu 15 mm levyisellä kangasnauhalla. Ensin kaarien ylä- ja alareunaa pitkin oli vedetty nauha, joka oli sitten sidottu kaareen kaaren ympäri kieputetulla vastaavalla 15 mm levyisellä nauhalla. Kieputusnauha oli kiinnitetty nupeilla alkupäästään johtoreunaan ja loppupäästään kaaren tyven vahvikkeeseen.

Blogi_2020-06-06.jpg

Lisäksi vakaajan kaaret oli sidottu keskeltä toisiinsa 30 mm leveällä nauhalla, jonka päät oli kiinnitetty vakaajan päätylistoihin. Kaaria toisiinsa yhdistävä nauhaa oli pujotettu kaarien kautta niin, että nauha kulki joka toisen kaaren ali ja joka toisen kaaren yli. Nauha kulki siis kaaria pujotellen edestakaisin päätylistojen välillä.

Blogi_2020-06-07-08.jpg

Blogi_2020-06-09.jpg

Aloitettiin kunnostetun korkeusvakaajan rangon nauhoittaminen vanerikaarista. Nauhan pää kiinnitettiin kaaren kohdalla johtoreunaan kahdella nupilla. Sen jälkeen nauha vedettiin kaaren yläreunaa pitkin jättöreunalistaan ja sen ympäri kiertäen kaaren alareunaa pitkin takaisin johtoreunaan. Siinä nauhan pää napsautettiin nupilla lähtöpaikkaansa.  Näin menetellen kiinnitettiin pitkin kaarta kulkevat nauhat kuhunkin kahdeksaan vanerikareen.

Blogi_2020-06-11-13.jpg

Blogi_2020-06-14-15.jpg

Seuraavaksi kaaria pitkin vedetyt nauhat sidottiin kiinni kaaren ympäri kieputetulla nauhalla. Vakaajan verhoilun purkamisesta otettujen kuvien perusteella kieputusnauhan alkupää naulattiin kahdella nupilla vakaajan jättöreunalistan alapintaan kaarta pitkin kulkevan nauhan päälle. Tämän jälkeen nauha kiedottiin viistosti kaaren ympäri noin 3 cm mittaisin välein. Kaaren toisessa päässä nauha kiinnitettiin kaaren tyvessä olevan vahvikevanerin kylkeen. Kun vakaajan normaalit kahdeksan vanerikaarta oli nauhoitettu, nauhoitettiin samoin periaattein vakaajan kolme umpipuista ja vakaajan rakennetta tukevaa kaarta.

Blogi_2020-06-16-17.jpg

Blogi_2020-06-18-19.jpg

Blogi_2020-06-20-21.jpg

Kaarien nauhoitusten jälkeen ryhdyttiin kiinnittämään kaaret toisiinsa sitovaa 30 mm levyistä kangasnauhaa. Nauha kiinnitettiin alkupäästään alkuperäisen mukaisesti neljällä nupilla vakaajan vasemmanpuoleisen päätylistan sisäpintaan. Sitten nauhaa kierrettiin pari kertaa päätylistan ympäri, jonka jälkeen se pujotettiin joka toisen kaaren yli ja joka toisen kaaren ali oikeanpuoleisen päätylistaan asti. Samalla tarkistettiin mitalla, että nauha kulki kaarien puolivälissä. Nauha lukittiin oikeanpuoleiseen päätylistaan nupilla, jonka jälkeen nauha pujotettiin vastaavalla tavalla takaisin vasempaan päätylistaan. Siihen nauha kiinnitettiin kolmella nupilla. Lopuksi nauha naulattiin vielä kiinni kunkin kaaren ylä- ja alalistaan.

Blogi_2020-06-22.jpg

Caudron C.59 koneen korkeusvakaajan johtoreunalistaa emme ehtineet nauhoittaa, ennen kuin koronavirusepidemian vuoksi Tiistaikerhon toiminta keskeytettiin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Muutakin kuin entisöintiä Tiistaikerhossa

Maanantai 23.3.2020 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikeho yhdistetään vanhojen ilma-alusten kunnostamiseen ja entisöintiin niiden laittamiseksi ilmailumuseoissa näytteille. Valtaosin tuo mielikuva on oikea, mutta Tiistaikerhossa tehdään runsaasti myös muutakin askaretta, joka tukee joko Suomen Ilmailumuseon tahi Ilmailumuseoyhdistyksen toimintaa. Tässä blogissa muutama esimerkki.

Suurten näyttöruutujen jalat

Ilmailumuseoyhdistykseen hankittiin kuusi kappaletta käytettyä, mutta täysin toimivaa suurta näyttöä käytettäviksi erilaisissa ilmailuun liittyvissä yleisötilaisuuksissa. Kaupan myötä näyttöihin ei tullut mukaan jalkoja, joiden varaan näytön voi asettaa esimerkiksi pöytätason päälle. Niinpä saimme toimeksiannon tehdä kaikkia kuutta näyttöä varten tukevat jalat eli kuhunkin näyttöön kaksi jalkaa. Siispä toimeen.

Blogi_2020-05-01-02.jpg

Päätettiin tehdä metalliputkesta T-muotoisia jalkoja, jotka voitiin työntää näyttöjen alareunassa oleviin koloihin ja irrottaa käytön jälkeen. Tätä varten hankittiin sopivan kokoista neliöteräputkea, josta pätkittiin tarvittavat osat T-jaloiksi yhteen hitsattaviksi. Kutakin näyttöä varten katkaistiin kaksi pätkää jalan vaakatueksi ja kaksi pätkää vaakatukeen hitsattavaksi pystytangoksi. Putkenpätkiä kertyikin pöydälle kaksi tusinaa.

Blogi_2020-05-03-04.jpg

Suomen Ilmailumuseon pihalla olevassa tulityötilassa pätkistä hitsattiin 12 kappaleen näyttöjen T-muotoisten jalkojen aihioita. Niiden hitsisaumat ja putken päät hiottiin vielä sileiksi, jonka jälkeen jalat saivat mustan maalipinnan. Lopuksi neliöputkesta tehtyjen jalkojen päät tulpattiin mustilla muovitulpilla. Näin kaikki kuusi näyttöä olivat saaneet tarpeelliset jalkansa näyttöjen käyttämiseksi erilaisissa ilmailuaiheisissa tilaisuuksissa.

Porraskaiteen pidennys

Asiakkaiden turvallisuus on tärkeä Suomen Ilmailumuseolle. Turvallisuudessa havaittiin museon I Hallin parvelle meneviä portaita koskeva puute. I Hallin parvekkeelle johtavien portaiden kaiteet loppuivat portaiden alapäässä ennen kuin varsinaiset porrasaskelmat. Tästä saattaa syntyä museossa kävijälle vaaratilanne, kun kaidetuki loppuukin kesken kaiken. Niinpä kaiteita päätettiin jatkaa.

Blogi_2020-05-05.jpg

Jatkokaiteiden tekemistä varten hankittiin rosteriputkea, joka on sekä riittävän tukevaa että itsestään niin kiiltäväpintaiseksi hiottu, ettei putken pintaa tarvitse enää erikseen kiillottaa. Putki tullaan kiinnittämään limisaumaisesti alkuperäiseen kaideputkeen.

Blogi_2020-05-06.jpg

Liitos tehdään siten, että rosteriputken päästä leikataan noin 30 cm matkalta pois putken alapuoli. Näin putken avoin kourumainen pää voidaan painaa tiiviisti alkuperäisen kaiteen päälle ja kiinnittää sitten korvakkeilla kaiteen pystytukeen.  Rosteriputken ja kaideputken liitos tehdään ensin vain yhteen kaiteeseen, jossa liitosta testataan. Kun liitos on saatu halutuksi, muiden kolmen kaiteen jatkoputki liitoksineen voidaan tehdä enemmän sarjatyönä. Ensimmäinen liitos on jo testivaiheessa.

Blogi_2020-05-07.jpg

Jatkokaiteet tarvitsevat luonnollisesti omat pystytukensa. Tarvittavat pystytuet tehdään tavallisesta teräsputkesta, josta pätkittiin neljä putkea pystytuiksi. Putkien alapäähän hitsattiin pystytuen kiinnityslevyt. Putken yläpäähän hitsataan korvakkeet, joihin kaiteen jatkoputki kiinnitettään.

Blogi_2020-05-08.jpg

Nyt oltaisiin vaiheessa, jossa muokattaisiin lopullisesti valmiiksi alkuperäisen kaiteen ja jatkokaiteen liitosta sekä tehtäisiin valmiiksi kaiteen tarvitsemat pystytuet.  Koronavirusepidemia keskeytti kuitenkin Tiistaikerhon toiminnan Suomen Ilmailumuseolla, joten työt pääsevät jatkumaan virusepidemian päätyttyä.

Maalitestit

Kuten on tiedossa, Tiistaikerhossa entisöidään tällä hetkellä VL Myrsky II (MY-14) -hävittäjää, Caudron C.59 (CA-50) -jatkokoulutuskonetta sekä korjataan SM-1-helikopterin (HK-1) roottorinlapoja. Kukin näistä projekteista on tulossa maalausvaiheeseen. Varsinkin Caudronin ja kopterin osalta ei ole tarkkaan tiedossa, millä maaleilla ja sävyillä ne aikanaan on maalattu. Myrskynkin kangasverhoiltujen osien osalta joudutaan tekemään maalitestejä. Testauksessa ei ole kyse pelkästään maaleista, vaan myös erityyppisten puuvilla- ja pellavakankaiden testauksesta tarkoitukseemme. Niinpä päätettiin tehdä kymmenkunta kangasverhoiltua puukehikkoa, joita käytetään maalaustestien kuin myös erilaisten kangaslaatujen testauksissa niin maalin kuin kangastyypin valitsemiseksi.

Blogi_2020-05-09-10.jpg

Entisöintitilan puuvarastosta löytyneestä materiaalista sahattiin sopivanpaksuja rimoja. Rimoista rakennettiin 50 cm x 50 cm kehikkoja. Ne verhoiltiin neljällä erilaatuisella puuvilla- ja yhdellä pellavakankaalla.  Osaan kehikkoja verhoilukangas ommeltiin kiinni ”oikeaoppisesti”, kuten verhoilukangas ommeltaisiin kiinni lentokonetta verhoiltaessa. Osaan kehikoista kangas kiinnitettiin kehikkoon nitojan niiteillä.

Blogi_2020-05-11-12.jpg

Kun verhoillut kehikot olivat valmiit, aloitettiin kankaiden kiristys nitroselluloosalakalla. Kankaat siis pitää ensin kiristää, ennen varsinaisia maalitestejä. Kiristettäessä kankaat joudutaan käsittelemään lakalla useaan kertaan, ennen kuin ne ovat kiristyneet rumpumaisiksi. Kiristyslakkaus aloitetaan ohennetulla lakalla (50 % lakkaa ja 50 % ohennetta) ja lopetetaan ohentamattomalla lakalla. Osassa kehikoita kankaan kiristämiseksi käytettiin punaiseksi sävytettyä nitroselluloosalakkaa, osa siveltiin kirkkaalla lakalla.

Blogi_2020-05-13-14.jpg

Kankaiden kiristys on kesken, sillä koronavirusepidemia keskeytti Tiistaikerhon toiminnan. Toivottavasti epidemia menee pian ohi ja päästään palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen.   
Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, konservointi, maalaus, Tiistaikerho

Junkers 50 A Juniorin telinepukit ja pienoismallin korjaus

Keskiviikko 18.3.2020 - Tiistaikerholainen

Helsinki-Vantaa lentoasemalla matkailijoiden ihailtavina ollut Junkers 50 A Junior palautettiin reilu vuosi sitten Suomen Ilmailumuseoon termianaalin muutostöiden alta. Tämä konehan on kuuluisa Väinö Bremerin 6.3.1931 rekisteröimä OH-ABB, jolla Bremer teki useita pitkänmatkan lentoja. Niistä yksi, vuonna 1932 tehty lento, ulottui Suomesta aina Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin ja takaisin.

Blogi_2020-04-00.jpg

Bremerin Junkers on ollut toistaiseksi Suomen Ilmailumuseolla varastoituneena ja siten museokävijöiden katseilta piilossa. Nyt ”Junnu” on kuitenkin laitettu näytteille museon II Halliin. Tosin juuri tällä hetkellä sitä ei pääse katsomaan, koska Suomen Ilmailumuseo on koronavirusepidemian vuoksi yleisöltä suljettu. Koneen siirron ja kokomaisen halliin tekivät museon kuumailmapallovapaaehtoiset yhdessä museon henkilökunnan kanssa.

Blogi_2020-04-01.jpg

Koska Junkers on II Hallissa koko painollaan laskutelineen renkaidensa varassa, päätettiin Tiistaikerhossa tehdä koneen laskutelineen pyöränakselien alle laitettavat metalliset tuet, kuten museossa on tapana koneita esillä pitää. Tukien varassa koneen renkaat eivät pääse vaurioitumaan koneen seistessä vuosia yleisön katsottavissa.

Blogi_2020-04-02-03.jpg

Yllättäen Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaan nurkasta löytyi puolivalmiit metalliset pukit, jotka voitiin muokata Junkers 50 A Junioriin sopiviksi. Pukit olivat ruosteessa, joten niiden pinnat puhdistettiin. Pukkien sisään meneviä putkimaisia säätövarsia piti muokata uuteen tarkoitukseen hitsaamalla. Lopuksi pukkien pintaan spreijattiin musta lakkamaali.

Blogi_2020-04-04.jpg

Blogi_2020-04-05.jpg

Ei muuta kuin valmiiden pukkien kanssa joukolla Suomen Ilmailumuseon II Halliin laittamaan pukit paikoilleen Junkersin pyörien tukivarren alle. Miesvoimin Junkers saatiin nostettua niin, että kummankin puolen pukit saatiin asennettua.

Blogi_2020-04-06.jpg

Junkers Junioriin liittyi myös toinen tehtävämme. Suomen Ilmailumuseon II Hallissa on ollut esillä Junkers OH-ABB:n pienoismalli. Sen pinta on tehty aaltopahvista näyttämään aidolta aaltopelti-Junkersilta. Pienoismallin mittakaava määrittyikin aaltopahvin ”aaltojen” suuruuden mukaan.

Blogi_2020-04-07-08.jpg

Blogi_2020-04-09.jpg

Pienoismallin moottori oli saanut kolhuja, jonka vuoksi se oli irronnut ja siinä yhteydessä myös mm. sylintereitä oli irronnut ja osia rikkoutunut. Niinpä Junkersin pienoismallin moottori korjattiin, jonka jälkeen moottori kiinnitettiin takaisin paikoilleen.

Blogi_2020-04-10.jpg

Lopuksi pienoismalli vietiin museon II Halliin aidon esikuvansa viereen. Nyt niin aito Junkers 50 A Junior (OH-ABB) kuin sen identtinen pienoismalli ovat II Hallissa esillä vieretysten. Ne ovat kuin kaksi marjaa kummankin ohjaamossa istuvine huuvapäisine pilotteineen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Junkers 50 A Junior, OH-ABB

Caudronin korkeusvakaajan ranko korjattu

Keskiviikko 4.3.2020 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen puurakenteisen korkeusvakaajan rangon suuritöinen puolisen vuotta kestänyt korjausurakka on saatu päätökseen. Korjauksen lähtötilanne oli, että vakaajan verhoilu oli laho sekä rikki ja joudutaan kokonaan uusimaan. Lisäksi vakaajan ranko oli mennyt pahasti kieroksi ja kaaret lahonneet. Vakaaja jouduttiinkin purkamaan osiinsa, rakentamaan kaaret valtaosin uusiksi ja oikaisemaan kieroksi menneet johto- ja jättöreunan listat.

Blogi_2020-03-01.jpg

Blogi_2020-04-02.jpg

Blogi_2020-04-03.jpg

Korkeusvakaajan eri osien kunnostus valmistui kuluvan vuoden alussa. Kaaret on korjattu, jäykistelangat puhdistettu ja maalattu sekä johto- ja jättöreunalista oikaistu. Yhden kaaren puolilaho tukivaneri voitiin liimata ehjäksi, mutta muiden kaarien tukivanerit uusittiin. Ennen vakaajan kokoamiseen ryhtymistä uusittujen tukivanerien kevennysreikiä vielä suurennettiin pystyjyrsimellä vastaamaan alkuperäisen kaaren kevennysreikiä.

Blogi_2020-04-04.jpg

Blogi_2020-04-05-06.jpg

Korkeusvakaajan kokoaminen aloitettiin sovittamalla korjattuja vanerikaaria alustavasti omille paikoilleen johto- ja jättöreunalistojen väliin. Jonkun verran jouduttiin karien ylä- ja alalistojen päitä muokkaamaan, että kaaret saatiin painautumaan tiiviisti johto- ja jättöreunalistoja vasten. Kun kaarien paikalleen sovitus oli tehty, ryhdyttiin kaaria kiinnittämään ja ensin johtoreunalistaan.

Blogi_2020-04-07-08.jpg

Blogi_2020-04-09-10.jpg

Kunkin kaaren ylä- ja alalistan pää työnnettiin johtoreunassa niitä varten olevaan pyrstöliitosloveen. Sen jälkeen listan pää lukittiin johtoreunalistaan 3x16 mm messinkiruuvilla. Ruuville tehtiin ohuella poranterällä apureikä estämään listan pään halkeamista ja reikä senkattiin uppokantaruuvia varten. Vanerikaarien kanssa johtoreunalistaan kiinnitettiin vakaajan kolme tukevaa umpipuukaarta. Niiden päiden ja johtoreunalistan väliin laitettiin vakaajan jäykistelankojen pidikkeet. Pidikkeissä edelleen kiinni olevien jäykistelankojen annettiin vielä olla auki.

Blogi_2020-04-11.jpg

Todettakoon, että kaarien kiinnityksessä ja muutoinkin koko vakaajan kokoamisessa ei käytetty liimaa. Caudronin korkeusvakaaja on alun alkaenkin rakennettu Ranskassa Caudronin tehtaalla ilman liimaa. Tämä selvisi, kun korkeusvakaaja purettiin osiin.

Blogi_2020-04-12.jpg

Kun kaikki kaaret oli toisesta päästään kiinni johtoreunalistassa, oli vuorossa kaarien  kiinnittäminen jättöreunaan. Kiinnittäminen aloitettiin painamalla kunkin kaaren pää omaan jättöreunalistassa olevaan liitosloveensa. Jotta vakaajan kokonaisuus pysyisi koossa yhdeksää normaalikaarta ja kolmea umpipuukaarta yhtä aikaa jättöreunalistaan kiinnitettäessä, vakaajan ympäri kiristettiin kolme kuormausliinaa.

Blogi_2020-04-13-14.jpg

Kaikkien kaarten ylä- ja alalistojen päiden ollessa tiiviisti jättöreunan pyrstöliitoslovissaan, kaarien päät ruuvattiin messinkiruuveilla listaan kiinni. Samoin jättöreunalistaan kiinnitettiin umpipuiset kaaret vakaajan jäykistelankoineen. Ristikkäin menevät jäykistelangat voitiin nyt pujottaa paikalleen vanerikaarien kevennysreikien läpi. Viimeisenä ruuvattiin kiinni vakaajan vasemman- ja oikeanpuoleinen päätylista johto- ja jättöreunalistojen päissä oleviin liitoksiinsa. Caudronin korkeusvakaaja oli saatu kootuksi.

Blogi_2020-04-15.jpg

Nyt voitiin alustavasti kiristää vakaajan jäykistelankoja. Ennen sitä poistettiin vielä vanttiruuveissa olevia vanhojen varmistuslankojen pätkiä sekä puhdistettiin Dremelin harjaterällä vantturuuvien kierteet. Tämän jälkeen vanttiruuveja kiertämällä jäykistelankaristikot kiristettiin alustavan tiukoiksi.  Lopullinen jäykistelankojen kiristys tehdään juuri ennen vakaajan verhoilun käynnistymistä.

Blogi_2020-04-16.jpg

Vakaajan ollessa nyt koottuna ja jäykistelangat alustavasti kiristettyinä voitiin poistaa vakaajaa koossa pitäneet kuormausliinat. Poiston jälkeen todettiin, että vakaajan vasen takakulmista kohosi muutaman millin asennuspöydän tasosta. Syynä se, ettei vakaajan kokoamisessa käytetty lainkaan liimaa alkuperäisen kokoamistavan mukaisesti, jolloin vakaajan verhoilematon ranko helposti vähän ”elää”. Vakaajan rankoa varovasti vääntämällä ranko saatiin lepäämään tasaisesti asennuspöytää vasten.

Blogi_2020-04-17.jpg

Blogi_2020-04-18.jpg

Caudronin korkeusvakaajan kokoamisen jälkeen rangon pinnat siveltiin puupintoja suojaavalla kirkkaalla Le Tonkinois -lakalla. Lakka on vernissan ja kiinanpuuöljyn sekoitus. Emme lakanneet rankoa punaiseksi sävytetyllä lakalla, kuten olisi normaalisti tehty uudelle puuvalmiille rangolle. Kirkas lakka valittiin sen vuoksi, että haluttiin säilyttää vakaajan rangossa yhä näkyvissä olevaa alkuperäistä Caudronin tehtaalla 1920-luvulla siveltyä punasävyistä suojalakkaa. Vakaaja on nyt valmis verhoiltavaksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudronin vasemman alasiiven kangaspaikkojen kiinnitys

Keskiviikko 19.2.2020 - Tiistaikerholainen

Tammikuun loppuun mennessä oli saatu ommeltua umpeen kaikki Caudron C. 59 (CA-50) -koneen vasemman alasiiven reiät ja repeämät. Reikiä ommeltaessa oli puuvillakankaasta leikattu kutakin reikää peittävä kangaspaikka. Paikkojen reunat hapsutettiin 1920-luvulla käytettyyn tapaan.  Hapsureunat tehostavat paikan kiinnittymistä lakalla verhoilukankaan pintaan.

Blogi_2020-02-01-02.jpg

Päätettiin liimata ensin vasemman siiven yläpinnan kangaspaikat ommeltujen reikien päälle.  Liimaukseen käytetään nitroselluloosalakkaa, jota käytetään myös verhoilukankaiden kiristämiseen. Nitrolakan käryjen vuoksi on lakattaessa käytettävä tehokkaita hengityssuojaimia eikä Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa voi lakkauksen aikana olla muuta toimintaa.

Blogi_2020-02-03.jpg

Blogi_2020-02-05-06.jpg

Ennen paikkojen liimaamista kukin paikka-alue rajattiin maalarinteipillä. Teippirajauksella estetään lakan leviäminen paikka-alueen ulkopuolelle verhoilukankaaseen. Kun kaikki paikka-alueet oli teipattu, levitettiin siiven päälle ohut suojamuovi. Suojamuovilla estetään yli 30 eri puolilla siipeä olevaa paikka-aluetta lakattaessa lakan joutumista alkuperäisen verhoilukankaan pintaan. Kunkin paikan kohdalle leikattiin suojamuoviin aukko.  Suojamuovin reunat teipattiin kiinni paikan rajausteippiin. Näin siipi oli hyvin suojattu lakkauksen ajaksi.

Blogi_2020-02-09.jpg

Blogi_2020-02-10.jpg

Puolentusinaa tiistaikerholaista aloitti eri puolilla siipeä olevien kangaspaikkojen liimaamisen lakalla.  Lakkana käytimme X-Speed nitroselluloosalakkaa. Ensin lakattiin läpimäräksi aaltopahvin päälle laitetut kangaspaikat, jonka jälkeen lakkaa siveltiin teipeillä rajattuihin paikka-alueisiin. Kangaspaikkoja ei siirretty pahvin päältä heti paikoilleen, vaan odotettiin muutama minuutti lakan jähmettymistä paremmin liimana toimivaksi.  Hetken odottelun jälkeen kangaspaikat siirrettiin ja painettiin omien paikka-alueidensa päälle. Kangaspaikkoihin vedettiin vielä lakkakerros ja samalla siveltimillä kammattiin paikan reunahapsut ojennukseen.

Blogi_2020-02-11-12.jpg

Kun kaikki kangaspaikat oli kiinnitetty, poistettiin siipeä suojannut suojamuovi sekä paikka-alueita rajanneet suojateipit. Vaikka käytimmekin hellävaraista sinistä maalarinteippiä, teipit kannattaa poistaa heti paikkojen lakkakiinnityksen jälkeen. Tunninkin paikallaan olleet teipit saattavat liimautua vanhan kangasverhoilun pintaan niin, että niitä poistettaessa saattaa maalipintaan jäädä teipin jälki tai pahimmassa tapauksessa teippi saattaa vaurioittaa alkuperäistä maalipintaa.

Blogi_2020-02-13-14.jpg

Blogi_2020-02-15.jpg

Vasemman siiven yläpinnan 34 paikan kiinnityksen jälkeen tehtiin vastaava operaation siiven alapinnan 32 kangaspaikalle. Vasemman alasiiven 66 reikää on nyt paikattu!

Blogi_2020-02-16.jpg

Blogi_2020-02-17.jpg

Blogi_2020-02-18.jpg

Paikkojen kuivuttua niiden pinnat hiottiin sileiksi ja lakattiin uudestaan. Lakkaus- ja hiomiskertoja tehtiin neljä, jonka jälkeen paikat ovat valmiit maalattaviksi siiven alkuperäisen maalipinnan väriin sävytetyllä maalilla. Maalauksen ryhdytään aikaisintaan silloin, kun oikea alasiipi on saatu vastaavaan vaiheeseen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Tiistaikerhon 31. toimintavuosi päässyt hyvään vauhtiin

Maanantai 10.2.2020 - Tiistaikerholainen

Blogi_2020-01-01.jpg

Uuden toimintavuoden alussa on syytä lyhyesti kerrata Tiistaikerhon menneen vuoden saavutukset. Kesän kynnyksellä saatiin valmiiksi kolme vuotta kestänyt I.V.L. K.1. Kurki -koneen kunnostus. Kurki koottiin näytteille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle.  Kurki-hankkeen päätyttyä voitiin ottaa uudeksi projektiksi Caudron C.59 (CA-50) koneen korjaaminen näyttelykuntoon. Koko vuoden 2019 jatkui kuusi vuotta sitten alkanut VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti. Vuoden neljäs ilma-alukseen liittyvä Tiistaikerhon hanke oli SM-1 -helikopterin kahden rikkoutuneen roottorinlavan korjaaminen. Tiistaikerholaiset tekivät myös pienempiä toimeksi annettuja tehtäviä. Vuosi olikin sangen työntäyteinen.  Työtunteja kertyi yli 7000. Vuoden 2020 alusta on jatkettu käynnissä olevia hankkeita.

Caudronin siipien kangasverhoilun korjaus

Blogi_2020-01-02-03.jpg

Caudronin hankkeessa päätyönä ovat tällä hetkellä Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen alasiipien kangasverhoillussa olleiden reikien ja repeämien korjaus. Reikien korjaus ja paikkaus eivät olekaan ihan pikku homma. Vasemmassa alasiivessä oli paikattavaksi peräti 66 reikää ja oikeassa siivessäkin puolisen sataa. Onkin tosi surullista, kuinka kaltoin kohdelluiksi Caudronin siivet ovat joutuneet koneen yli 90-vuotisen varastoinnin aikana.

Blogi_2020-01-04-05.jpg

Blogi_2020-01-06.jpg

Vasemman alasiiven kangasverhoilussa olleet reiät ja repeämät on jo korjattu. Reikien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa ja ommellun alueen päälle liimattiin reunoistaan hapsutettu kangaspaikka. Paikat liimattiin nitroselluloosalakalla, joka samalla kiristi paikat sileiksi. Caudronin siivessä olevien lukuisten reikien korjauksessa on kyse museaalisista lähtökohdista tehtävästä reikien paikkauksesta. Jos koneen käytön aikana olisi siiven kangasverhoiluun tullut jostain syystä yli puolensataa reikää, siipi olisi verhoiltu kokonaan uudestaan. Tällä hetkellä ahkeroidaan oikean alasiiven kanssa. Siiven kangasverhoillut pinnat pestiin puhtaaksi ja aloitettiin verhoilussa olevien reikien paikkaus. Siipien korjauksen rinnalla on meneillään kokonaan osiinsa puretun ja vaurioistaan korjatun korkeusvakaajan kokoaminen uudelleen verhoiltavaksi.

SM-1 helikopterin roottorinlavat ehjiksi

Blogi_2020-01-07.jpg

Vuosi sitten aloitettu PZL SM-1SZ (HK-1) helikopterin lapojen korjaus on saatu vaiheeseen, jossa kaikki vauriokohdat on korjattu eli uudelleen verhoiltu ja kiristyslakattu. Vauriokohdat sijaitsevat lapojen kangasverhoilluilla osilla. Vauriokohtien uudet verhoilukankaat kiristettiin ”rumpumaisiksi” nitroselluloosalakalla ja ovat nyt valmiit maalattaviksi. Kunhan lapojen maalauksessa aikanaan käytetty maalityyppi ja värisävyt saadaan selvitettyä, päästään uudelleen verhoiltujen alueiden maalaamiseen. Lavan yläpintaan tulee tumman vihreä ja alapinta vaalean sininen väri.

Blogi_2020-01-08.jpg

Reilu vuosi jäljellä Myrskyn entisöintiä

Tavoitteena on, että Myrsky MY-14 entisöinti on valmis maaliskuussa 2021, jolloin kone tulee julkisesti nähtäville. Aikataulu on kova, mutta sitä kohti kovasti mennään niin Tiistaikerhossa kuin Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.

Blogi_2020-01-09.jpg

Blogi_2020-01-10.jpg

Blogi_2020-01-11.jpg

Tiistaikerhossa Myrsky-töiden keskiössä ovat parhaillaan kumpaankin siipipuoliskoon liittyvät työt. Siipiä rakennetaan Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa rinnakkain. Oikean siipipuoliskon johtoreuna on saatu lähes kokonaan vaneroitua ja siiven yläpinnan jättöreunan alue saa vanerikatteen tuota pikaa. Lähestytäänkin hetkeä, jossa voidaan sanoa oikean siipipuoliskon olevan valmis siiven maalausta edeltävien pintakäsittelytoimien käynnistämiseksi. Vasemman siipipuoliskon työt ovat kuukauden päivät jäljessä oikeasta siipipuoliskosta. Vasemmassa siivessä tehtävää vielä riittää jättöreunan laskusiivekkeen tilan rakentamiseksi, siivekkeen tekemiseksi valmiiksi sekä johtoreunan vaneroimiseksi.

Blogi_2020-01-12.jpg

Blogi_2020-01-13.jpg

Jos Myrskyn siipipuoliskojen rakentaminen on pääasiassa puutöitä, niin samalla Tiistaikerhossa rakennetaan metallista - lähinnä alumiinilevystä - runsaasti erilaisia Myrskyn osia. Parhaillaan Tiistaikerhossa tehdään koesiiven laskutelineen joustintukeen ja pyöränapaan kiinnitettäviä peitelevyjä, NACA-renkaan Myrskyn moottoriin kiinnittäviä pidikkeitä, öljynjäähdyttimen tulo- ja poisto-ilman torvia sekä lukuisia tarkistusluukkuja.  Myrskyn alkuperäisiä laskusiivekkeitä eli laippoja kunnostetaan paikalleen asennettaviksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50, VL Myrsky, MY-1, SM-1

Caudronin (CA-50) kangasverhoilun repeämien paikkauksesta

Maanantai 30.12.2019 - Tiistaikerholainen

Blogi_2019-02-01.jpg

Caudron C.59. Kuva: Wikipedia.

Tiistaikerhossa kunnostettavana olevan Caudron C.59 -koneen (CA-50) kangasverhoilussa on runsaasti reikiä ja repeämiä. Ne ovat syntyneet koneen 90-vuotisen varastoinnin aikana. Kaikki kangasverhoilussa olevat vauriot paikataan alkuperäisen mukaisesti kangaspaikoilla.

Blogi_2019-32-01-03.jpg

Verhoilukankaan repeämien korjaamisessa on useanlaisia menettelytapoja. Repeämässä verhoilukankaan alle voidaan liimata tueksi ohut vaneriviilu, jonka pintaan repeämän liepeet niitä venyttäen liimataan ja lopuksi päälle kiinnitetään suojaava kangaspaikka. Suurten verhoilukankaassa olevien vaurioiden kohdalla koko vaurioitunut alue voidaan poistaa esimerkiksi kaarten väliseltä alueelta ja korvata se kokonaan uudella kankaalla. Tässä blogissa keskitymme kuitenkin Caudronin verhoilussa olevien repeämien ja reikien korjaamiseen ehjiksi ompelemalla ja ommellun vaurioalueen paikkaamiseen kangaspaikalla.

Blogi_2019-32-04-05.jpg

Ennen kuin repeämän päälle voidaan liimata suojaava kangaspaikka, repeämä on korjattava ehjäksi, mikä tarkoittaa repeämän liepeiden ompelua harsimalla kiinni toisiinsa. Tai ainakin niin lähelle toisiaan, kuin se on harsintalankaa kiristämällä mahdollista. Pienet, lähinnä pistoreiät, voidaan kyllä peittää suoraan kangaspakalla. Repeämän liepeiden ompelu tehdään liepeiden reunoja pitkin käyrällä verhoilijan neulalla ja ohuella pellavalangalla.

Blogi_2019-32-06.jpg

Blogi_2019-32-07-08.jpg

Blogi_2019-32-11.jpg

Ennen kuin ryhdyttiin repeämän liepeiden ompelemiseen, liepeiden reunojen alle liimattiin vahvikkeeksi kapeaa pellavanauhaa, jotta jo hauraaksi mennyt verhoilukankaan reuna kestäisi sekä itse ompelun että liepeiden reunojen kiristämisen harsintalangalla toisiaan vasten. Ompelun edetessä harsintalankaa välillä kiristäen saatiinkin repeämän liepeet vähitellen lähemmäksi toisiaan. Harvoin vanhan verhoilukankaan repeämän liepeitä saadaan ommeltua täysin kiinni toisiinsa, koska vanha alkuperäinen verhoilukangas on kutistunut.

Blogi_2019-32-13.jpg

Blogi_2019-32-12-14.jpg

Ennen - jälkeen.

Ompelun jälkeen repeämäalueen kangas jää ompelulangan kiristämisestä huolimatta usein jonkun verran löysäksi ja ryppyiseksi. Lisäkiristyksen teimme lämpöpuhaltimella. Puhaltimen lämpö pehmensi vanhaa 1920-luvun verhoilukankaan lakkapintaa, jonka seurauksena kangas ensin löystyi. Jäähtyessään lakka kuitenkin kutistui kiristäen samalla ommellun alueen sileäksi. Lämpökäsittely onkin hyvä keino saada ompelemalla paikatun alueen verhoilukangas kiristetyksi tasaiseksi kangaspaikan liimaamiseksi sen päälle. Kangaspaikkojen liimaaminen ommeltujen kohtien ja pienten reiän päälle tehtiin perinteisellä nitroselluloosalakalla. Tarkoitukseen käytimme Tikkurila Oy:n Dicco pohjustus- ja hiontalakkaa.

Blogi_2019-32-15.jpg

Blogi_2019-32-16-17.jpg

Paikattavia kohtia varten leikattiin puuvillakankaasta sopivan kokoiset palat. Jotta kangaspaikan reunat kiinnittyisivät lakalla hyvin paikattavan alueen päälle, paikan reunat ”hapsutettiin” eli kankaan loimea purettiin 3-5 mm verran. Kangaspaikkojen ja suojanauhojen hapsuttaminen oli normaali tapa 1920-luvulla. Caudronissakin tämä menettely näkyy mm. kaarten kohdalle liimatuissa verhoilukankaan ompeleiden suojanauhoissa. Nykyisin vastaavaa tarkoitusta varten kangaspaikan tai suojanauhan reunat on tapana leikata sis-sak -saksilla sahalaitaiseksi tehostamaan kankaan reunan liimautumista alustaansa.

Blogi_2019-32-20-21.jpg

Blogi_2019-32-23-24.jpg

Kangaspaikan liimaamiseksi ommeltu tai muu vaurioalue rajattiin suojateipillä kangaspaikan kokoiselta alueelta. Teippirajaus on tarpeen, jotta lakan sivelyssä paikattavalle alueelle lakkaa ei leviäisi turhaan alueen ulkopuolelle. Teipillä rajattu alue karhennettiin liimaamista edistävästi karhunkielellä. Karhennuspöly ja samalla mahdollinen kankaan pinnassa ollut rasva poistettiin vesi-Sinoli -liuoksella. Tämän jälkeen nitroselluloosalakka siveltiin teipillä rajatulle alueelle ja suojapahvin päälle asetetulle kangaspaikalle. Kangaspaikka siveltiin lakalla läpimäräksi.

Blogi_2019-32-23-24.jpg

Blogi_2019-32-25.jpg

Odotettiin viitisen minuuttia, jotta lakka ehtisi vähän jähmettyä liimamaiseksi, jonka jälkeen kangaspaikka aseteltiin varovasti teipillä rajatulle alueelle. Lopuksi kangaspaikan päälle siveltiin vielä lakkakerros ja samalla siveltimellä kammattiin kankaan reunahapsut suoriksi. Kymmenkunnan minuutin odottelun jälkeen paikan ympärillä olevat suojateipit poistettiin ja paikkaus saatiin valmiiksi.

Blogi_2019-32-26-27.jpg

Blogi_2019-32-28.jpg

Vaikka käytimmekin tarkoitukseen sopivaa ”hellää” maalarinteippiä, suojateippiä ei kannata jättää paikoilleen pidemmäksi aikaa. Käy nimittäin niin, että ajan oloon teippi liimautuu liian tiukasti alkuperäisen verhoilukankaan maalipintaan, jolloin teippiä irrotettaessa sen mukana lähteekin alkuperäistä maalipintaa.

Blogi_2019-32-29.jpg

Edellä kerrotulla tavalla on jo paikattu parisenkymmentä Caudronin vasemmassa alasiivessä sekä sivu- ja korkeusperäsimessä olleita repeämiä ja reikiä. Vielä niitä olisi jäljellä paikattaviksi kymmenkunta, puhumattakaan vielä varastoituina olevien oikean alasiiven ja yläsiipien repeämien ja reikien paikkaamisista.

Teksti: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Myrskyn NACA-renkaan etuosan kiinnitys

Keskiviikko 18.12.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn NACA -rengas eli moottorinsuojus muodostuu kolmesta osasta; renkaan etuosasta, takaosasta ja vaippalevyistä. Alumiinilevystä muotoiltu renkaan etuosa on kiinnitettynä 14 alumiinilevystä tehdyllä pidikkeellä moottorin sylinterien venttiilikopan korvakkeisiin. NACA-renkaan rengasmainen takaosa on myös kiinnitetty moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. NACA-renkaan etu- ja takaosan väliin sijoittuvat avattavat vaippalevyt eli moottorinsuojukset moottorin huoltotoimenpiteitä varten.

Blogi_2019-31-0.jpg

Blogi_2019-31-1.jpg

Tiistaikerhossa on käynnissä NACA-renkaan etuosan pidikkeiden valmistus. Pidikkeiden tekemisen ensimmäinen vaihe oli tehdä Myrskyn piirustusten mukaan leikkaustiedosto laserleikkainta varten. Tehdyn tiedoston mukaisesti laserleikkaimella leikattiin 1,5 mm vahvuisesta alumiinilevystä tarvittavat 14 kappaletta pidikkeiden levymäistä aihiota. Aihioihin tehtiin laserleikkaimella myös kevennysreiät.

Blogi_2019-31-02-03.jpg

Tämän jälkeen levymäiset pidikeaihiot taitettiin ruuvipenkissä avoimen kotelon muotoon. Tämän ”kotelon” selkämys on 10 mm leveä ja alareunan pituus 200 mm. Aihion kummankin kyljen yläreunaan piirrettiin 18 mm levyinen vyöhyke reunojen taittamiseksi 90 asteen kulmaan pidikkeen niittauspinnoiksi. Pidikkeet niitataan NACA-renkaan sisäpintaan.

Blogi_2019-31-04-05.jpg

Blogi_2019-31-06-07.jpg

Pidikkeen kylkien yläreunan taittamiseksi valmistettiin pidikkeen kaarevaa muotoa vastaava useampiosainen koottava lesti, jota vasten kylkien yläreuna taivutettaisiin. Lesti tehtiin paksusta vanerista ja tukevasta alumiinilevystä. Pidikkeen kylkien yläreunan taittamiseksi pidike lukittiin koottavan lestin sisään siten, että kyljet jäivät 18 mm lestin pinnan ulkopuolelle. Tämän jälkeen lestin ulkopuolelle jääneet reunat leikattiin pystysuorilla viilloilla seitsemään osaan. Tämä siksi, että1,5 vahvuista alumiinilevyn reunaa on vaikea taivuttaa yhtenäisenä kaarevaa lestiprofiilia vasten.

Blogi_2019-31-08-09.jpg

Blogi_2019-31-10-11.jpg

Kun pidike oli tiukasti lukittuna lestin sisällä, aloitettiin pidikkeen kylkien taivuttaminen ”kieleke” kielekkeeltä lestiä vasten. Taivuttaminen tehtiin vasaran ja puupalikan avulla. Kun kaikki kielekkeet tai taitteet oli saatu taottua lestin pinnan tasoon, lesti avattiin ja sen sisältä saatiin niitin reikiä vaille valmis NACA-renkaan etuosan kiinnityspidike. Näin tullaan menettelemään kaikkien 14 pidikeaihion osalta.

Blogi_2019-31-12-14.jpg

Blogi_2019-31-17.jpg

Pidikkeiden kylkien taitteisiin pitää vielä porata niitinreiät pidikkeen niittaamiseksi NACA-renkaan etuosa sisäpintaan. Pidikkeiden niittaaminen tapahtuu kuitenkin vasta, kun NACA-renkaan etuosa on saatu hitsattua yhtenäiseksi kokonaiseksi. On myös vielä tehtävä omat pidikkeet, joilla NACA -renkaaseen niitatut 14 pidikettä yhdistetään sylinterien venttiilikopan korvakkeisiin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn oikean siiven johtoreunan vanerointi

Tiistai 10.12.2019 - Tiistaikerholainen

Entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) oikea siipi saatiin syksyn aikana vaneriverhoiltua siiven johtoreunaa lukuun ottamatta. Johtoreunan vanerointi on saanut odottaa, että vieressä rakennettava vasen siipi saadaan jättöreunan osalta rakentamisvaiheeseen ja että vierekkäin Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa rakentuvat siivet vaihdetaan ristiin toistensa rakennusalustoille. Ristiin vaihtaminen tarvitaan, jotta saadaan riittävästi tilaa sekä vasemman siiven jättöreunan rakentamiseen että oikean siiven johtoreunan vaneroimiseen.

Blogi_2019-30-01.jpg

Blogi_2019-30-02.jpg

Myrskyn siiven johtoreuna muodostuu vanerikaarista ja niiden välisistä tukirimoista. Johtoreuna verhoillaan 1,5 mm vahvuisella vanerilla. Yksi vanerivuota kattaa neljän kaariväin matkan, joten noin viiden metrin pituisen johtoreunan vaneroimiseksi tarvitaan neljä peräkkäistä vanerivuotaa. Peräkkäin asennettavat vanerit liitetään toisiinsa kaaren kohdalla viisteliitoksin.

Blogi_2019-30-03.jpg

Johtoreunan vaneroinnissa on haasteena vanerin taivuttaminen profiililtaan suipon johtoreunan ympäri. Varsinkin, jos johtoreunan profiili on terävä, vanerin taivuttaminen kuivana johtoreunan ympäri aiheuttaa vanerin ulkopintaan repeämiä. Repeilyn estämiseksi vaneri on tapana ensin kastella tai jopa sitoa märkänä kuivumaan johtoreunaa mallintavan lestin ympärille. Vaneri kuivuu lestissä kouruksi ja on sen jälkeen helpommin asennettavissa johtoreunan päälle.

Blogi_2019-30-04-05.jpg

Myrskyn oikean siiven johtoreunan vaneroinnissa haluttiin kuitenkin kokeilla ohuen 1,5 mm vahvuisen vanerin taivuttamista pakalleen kuivana. Myrskyn siiven johtoreunan profiilihan ei ole kovin terävä. Kokeilua varten tehtiin 1 mm vahvuisesta teräslevystä 10 mm levyisiä metallipantoja, joilla vaneri taivutetaan tasaisesti johtoreunan kaaria vasten. Kutakin johtoreunan kaarta varten tehtiin oma johtoreunan profiilin pituutta vastaava panta ja pannat asennettiin alustavasti kunkin kaaren kohdalle.

Blogi_2019-30-06-07.jpg

Pannan yläpäähän tehtiin siipimutterillinen kiristin pannan kiristämiseksi vaneria vasten. Kiristimessä pannan päät on käännetty 90 asteen kulmaan siipimutteriliitosta varten. Pannan alapää kiinnitetään ruuvilla kunkin kaaren kohdalla siiven alapintaan etusalon kohdalle. Pannan kiristysliitoksellinen yläpää kiinnitetään puolestaan siiven yläpintaan siipisalon kohdalle.

Blogi_2019-30-08-09.jpg

Verhoiluvanerin kuivakiinnitystä kokeiltiin, ja vielä ilman liimaa, neljän kaarivälin matkalta. Tätä varten pannat kiinnitettiin valmiiksi kunkin viiden kaaren kohdalle kiristimet vielä aukinaisena. 1,5 mm vahvuisesta vanerista leikattiin johtoreunan neljän kaarivälin mittainen vanerivuota. Vanerin reunat viistettiin vanerin liittämiseksi viisteliitoksin viereisiin johtoreunan vanereihin.

Blogi_2019-30-10-11.jpg

Blogi_2019-30-12-13.jpg

Blogi_2019-30-14-15.jpg

Kun kaikki oli kokeilua varten valmista, vaneri pujotettiin alareuna edellä johtoreunan kaarien ja kiristyspantojen välissä aina johtoreunan alapinnan etusalkoon asti. Sen jälkeen vaneri painettiin pantojen avulla kaari vasten ja pantojen kiristysliitokset lukittiin siipimutterilla. Siipimuttereita kiertämällä vaneri puristettiin tiukasti kiinni kaariin.

Blogi_2019-30-17.jpg

Blogi_2019-30-18.jpg

Harmiksemme todettiin, että johtoreunan kärjessä vanerin pintaviiluun syntyi yksi murtuma. Se tarkoittaa, ettei Myrskyn siiven johtoreunaa kannata vaneroida kuivana. Käytettävä 1,5 mm vahvuinen vaneri on kostutettava ensin ulkopinnaltaan ennen kuin se painetaan ja kiristetään vanteilla epoksihartsiliiman kanssa johtoreunan kaaria vasten.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Caudron C.59:n etuohjaamon tuulilasin korjaaminen

Perjantai 6.12.2019 - Tiistaikerholainen

Perjantaina 11. lokakuuta tuotiin Vesivehmaalta Caudronin (CA-50) rungosta irrotettujen osien mukana etuohjaamon vaurioitunut alumiinirakenteinen tuulilasi. Mutkalle mennyt tuulilasi oli kiinni rungon yläpinnassa vaneriverhoilun läpi laitetuilla seitsemällä pultilla. Vaikka pulttien mutterit saatiin hyvin aukaistua, tuulilasin raamia ei tahdottu saada vanerista irti paksussa ruosteessa olevien pulttien vuoksi. Meisselillä varovasti tuulilasin raamin ja vaneripinnan välissä ”kitkuttaen” ruostuneet pultit saatiin lopulta nousemaan vanerin läpi ja tuulilasi irrotettua.

Blogi_2019-29-01-02.jpg

Ohuesta alumiinilevystä tehty tuulilasin raami oli pahoin vääntynyt ja osin vaurioitunut. Oikaisemalla siitä saadaan kuitenkin kelpo tuulilasi aikanaan takaisin Caudronin runkoon kiinnitettäväksi. Raamissa oli jäljellä rippeet ikkunaruudusta. Niiden perusteella todettiin, että tuulilasin ikkuna on ollut selluloidia, kuten tyypillisesti 1920-luvun koneissa. Selluloidi-ikkuna on ollut kiinnitettynä niiteillä tuulilasin raamin ja ikkunaa reunustavien alumiinisten kiinnityslistojen väliin.

Blogi_2019-29-03-04.jpg

Vääntyneen raamin korjaus aloitettiin irrottamalla raamista ikkunaa reunustaneet neljä kiinnityslistaa. Kiinnityslistojen irrottamiseksi poistettiin piikillä kaikki raamia ja kiinnityslistoja toisiinsa sitovat niitit. Samalla saatiin raamin ja kiinnityslistojen välissä vielä olevat alkuperäisen ikkunan selluloidin rippeet poistettua.  Vääntynyt alumiininen raami oikaistiin alkuperäiseen muotoonsa sitä vaiheittain takomalla. Samoin oikaistiin tuulilasin ikkunan kiinnityslistat. Tämän jälkeen voitiin keskittyä uuden ikkunaruudun tekemiseen.

Blogi_2019-29-06.jpg

Koska alkuperäinen tuulilasin ikkuna on ollut 1 mm vahvuista selluloidilevyä, ostettiin uuden ikkunan tekemiseksi vastaavan vahvuista, mutta nykyaikaista polykarbonaattilevyä. Alkuperäisen mukaista selluloidilevyä ei ole saatavissa.

Blogi_2019-29-07-08.jpg

Blogi_2019-29-09.jpg

Jotta polykarbonaattilevystä voitiin leikata oikean suuruinen kappale, tuulilasin raamiin kiinnitettiin ensin ohut taipuisa vaneri, johon piirrettiin ikkuna-aukon muoto. Vaneriin piirretty ruutu ohjeena leikattiin polykarbonaattilevystä kappale uudeksi ikkunaksi. Kappale leikattiin muutaman sentin piirrettyä ikkuna-aukkoa suuremmaksi. Näin saatiin sopivasti työstövaraa polykarbonaattilevyn muokkaamiseksi tuulilasin raamiin mittoihin. Polykarbonaattilevy soviteltiin raamiin sitä välillä muokaten. Kun uusi ikkunalevy oli saatu asettumaan halutusti raamin ja kiinnityslistojen väliin, aloitettiin ikkunaruudun niittaamisen valmistelu.

Blogi_2019-29-10.jpg

Blogi_2019-29-11-12.jpg

Blogi_2019-29-14.jpg

Polykarbonaatti-ikkuna kiinnitettiin raamin ja ikkunan kiinnityslistojen väliin vahvoilla jousipuristimilla. Tämän jälkeen aloitettiin niitinreikien poraaminen polykarbonaattilevyn läpi. Reiät porattiin raamissa olevien alkuperäisten niitinreikien kohdalta. Sitä mukaa, kun niitinreikä oli saatu poratuksi, siihen asennettiin asennuspihdeillä cleko-paneelikiinnike (lempinimeltään satiainen) varmistamaan, että polykarbonaatti-ikkuna pysyi pakallaan reikien kohdalla. Reikä reiältä edeten tuulilasin reunat täyttyivät ”törröttävillä” clekoilla.

Blogi_2019-29-15-16.jpg

Blogi_2019-29-17.jpg

Polykarbonaatti-ikkunan niittaus raamiin tehtiin myös reikä reiältä poistamalla cleko ja niittaamalla reikään 2,5 mm pituinen alumiininiitti. Osa niiteistä niitattiin paineilmavasaralla osa tavallisella vasaralla. Kun kaikki tuulilasin niitin olivat niitattu, Caudron C.59 etuohjaamon tuulilasin kunnostus oli saatu tältä osin päätökseen. Polykarbonaatti-ikkunaa peittää vielä kummaltakin puolelta suojakalvo. Kalvot poistetaan vasta, kun tuulilasi on asennettu paikoilleen Caudronin runkoon. Niin ikään tuulilasin raamin maalipinnassa on runsaasti kulumia, mutta raamin pintakäsittelystä päätetään myöhemmin.

Blogi_2019-29-18.jpg

Blogi_2019-29-19.jpg

Caudronin rungosta on hävinnyt kokonaan takaohjaamon tuulilasi. Aluksi ajattelimme, että sen rakentamisen voisi jo aloittaa etuohjaamon tuulilasi mallina.  Kun tutkimme Vesivehmaalla tarkemmin takaohjaamon edessä olevaa rungon pintaa, todettiin siinä kiinni olleen tuulilasin jäljistä, että tuulilasi poikkeaa mitoiltaan huomattavasti etuohjaamon tuulilasista. Tämän vuoksi etuohjaamon tuulilasin rakentamiseen ryhdytäänkin vasta, kun Caudronin runko on tuotu Vesivehmaalta Suomen Ilmailumuseon kunnostettavaksi. Tämä tapahtunee vuonna 2021.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n korkeusvakaajan oikaisu

Tiistai 19.11.2019 - Tiistaikerholainen

Caudronin korkeusvakaaja oli yli 90 vuoden varastoinnin aikana mennyt kieroksi ja muutoinkin se oli mennyt niin huonoon kuntoon, että se oli purettava vakaajan kunnostamiseksi. Vakaajaa purettaessa kierouden syyksi paljastui johtoreunalista. Tosin jättöreunalistakin oli vähän kiero. Siispä molemmat piti oikaista ennen kuin kangasverhoilusta kokoaan riisuttu ja osiinsa purettu vakaaja voitiin koota. Johto- ja jättöreunalistojen oikaisu päätettiin tehdä kastelemalla listat upottamalla ne veteen ja kiinnittämällä läpimärkinä tiukasti tukevalle tasolle oikenemaan.

Blogi_2019-28-01.jpg

Blogi_2019-28-02-03.jpg

Suomen Ilmailumuseon varastosta löytyi ilmastoinnin ”kurkku” eli haitarikanavaputkea, josta tehtiin kammio jättö- ja johtoreunan listojen veteen upottamiseksi. Putkesta leikattiin neljän metrin pätkä, jotta lähes kolmemetriset listat mahtuisivat putken sisään. Kun listat oli työnnetty putkeen, putken päät käännettiin ylöspäin ja putki täytettiin vedellä ammeeksi. Ajateltiin, että johto- ja jättöreunalistat vettyisivät viikossa läpimäräksi olleessaan kokonaan veden ympäröimiä.

Blogi_2019-28-05.jpg

Blogi_2019-28-06-07.jpg

Kun viikon päästä listat otettiin pois vesikylvystä, todettiin että kumpikin lista näytti silmämääräisesti suoristuneen jo itsestäänkin vesikylvyn seurauksena. Ilmiötä selitettiin sillä, että kostuessaan läpimäräksi puu palautuu sille ominaiseen muotoon. Tässä tapauksessa siihen muotoon, jollaiseksi se oli työstetty vakaajaa varten. Johtoreunalista ja jättöreunalista kiinnitettiin kuitenkin vierekkäin kuivumaan kiinnitettyinä puristimilla varta vasten tehtyyn tukevaan pöytätasoon. Siinä listat saivat kuivua ja siten toivottavasti säilyttää suoristuneet muotonsa.

Blogi_2019-28-08.jpg

Viikon kuluttua puristimet irrotettiin ja todettiin, että johto- ja jättöreunalistat olivat kuivuneet ja pysyneet kutakuinkin suorina. Ohuempi jättöreunalista tuntui kokonaan kuivalta, mutta johtoreunalistassa oli vielä kosteutta havaittavissa ja se vaikutti edelleen hieman kierolta. Niinpä johtoreunalista kiinnitettiin uudestaan märempi puoli ylöspäin tukevaan alustaan.
Seuraavalla viikolla irrotettiin ja koko johtoreunan kehikko (johto-, jättöreunalistat sekä päätylistat) yhdistettiin toisiinsa kehikoksi ja asenettiin pöytätason päälle. Harmiksemme totesimme, että korkeusvakaajan johtoreunalista on kuitenkin edelleen sen verran kiero, että vakaajan kehikon oikea takakulma kohosi 3 cm pöytäpinnan tasosta.

Blogi_2019-28-09-10.jpg

Päätettiin uusia vesikäsittely eli upottaa johtoreuna- ja jättöreunalistat vielä viikoksi veteen. Vesiputkeen työnnettiin tällä kertaa myös vakaajan päätylistat, koska ne ovat menneet muutaman sentin sisäänpäin käyriksi. Viikon päästä listat otettiin kylvystä ja kiinnitettiin tällä kertaa kehikkona asennuspöytään. Kiinnityksessä johtoreunalistaa vielä väännettiin kiilojen avulla ”vastakieroksi” listassa ilmennyttä kieroutta vasten. Tällä pyritään siihen, että kun johtoreunalista kuivuu kunnolla kiinni ollessaan, se ei enää palautuisi yhtään kieroon asentoon.

Blogi_2019-28-11.jpg

Taas odotettiin viikko, jonka jälkeen listat irrotettiin. Havaittiin, että vakaajan kehikon takanurkka nousi kuitenkin hivenen pöytäpinnasta. Huomattiin myös, että johtoreunalista oli yhä kostea pöytää vasten olleen kylkensä osalta. Tämän vuoksi vakaajan johtoreunalista kiinnitettiin puristimilla vielä kertaalleen ja annettiin olla kiinnitettynä pöytätasossa kahden viikon ajan.

Blogi_2019-28-12.jpg

Kun kahden viikon kuluttua korkeusvakaajan johtoreunalista irrotettiin, siihen yhdistettiin jättöreunalista ja päätylistat. Iloksemme totesimme, että korkeusvakaajan kehikko lepäsi tasaisesti asennuspöydän päällä eli johtoreunalistan kierous oli saatu eliminoiduksi.  Samalla voitiin aloittaa vakaajan korjattujen kaarten alustava sovittaminen johtoreuna- ja jättöreunalistojen väliin. Voisipa sanoa, että saimme johtoreunalistasta työvoiton!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:N rungon osien haku Vesivehmaalta

Maanantai 4.11.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on kunnostettu Caudron C.59 (CA-50) koneen korkeusvakaajaa, vasenta ja oikeaa korkeusperäsintä, siipitukia sekä toista alasiipeä. Koska niissä ei ole kovin viljalti hommia, päätettiin hakea Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla edelleen olevasta Caudronin rungosta osia Tiistaikerhoon. Vesivehmaalla käytiin kymmenkunnan tiistaikerholaisen voimin.

Blogi_2019-27-01.jpg

Blogi_2019-27-02-03.jpg

Vesivehmaalle tultuamme porukka ”iskeytyi” kiinni Caudronin runkoon. Eipä ehtinyt edes kissaa sanoa, kun sivuvakaaja ja sivuperäsin ja niissä kiinni olevat jäykistelangat olivat jo irti ja kannettu autoon paluumatkaa varten. Kaikki irrotettavaksi aikomamme osat mahtuivatkin hyvin Skoda Octavian tilavaan takakonttiin.

Blogi_2019-27-04-05.jpg

Eturungon päällä olevien siipitukien irrotuksessa saatiin puolestaan ahertaa pitempään, ennen kuin kukin siipituki oli saatu irrotettua rungossa olevista ruostuneista pidikkeestään. Ruostuneiden kiinnityspulttien irrottamiseksi käytimme CRC:tä. Onneksi kaikki kunkin siipituen kolme kiinnityspulttia saatiin ehjinä irti.  Mukaan otettiin myös siipitukien pidikkeissä kiinni olleet jäykistelangat. Mukaan otettaviksi irrotettiin vielä moottoripukin etuosan alumiinipeltinen suojus, etuohjaamon istuin sekä etuohjaamon pahasti rutussa oleva tuulilasin raami.

Blogi_2019-27-06-07.jpg

Vasen kuva: Ari Aho.

Moottoripukin alumiinisuojus irtosi helposti samoin kohtuullise helposti neljällä pultilla koneen rungossa kiinni oleva etuohjaamon istuin.  Sen sijaan etuohjaamon tuulilasin vaurioituneen raamin irrottaminen oli hankalaa. Raami oli kiinnitetty rungon vaneriverhoilun läpi kahdeksalla pultilla. Ne olivat tietystikin pahasti ruosteessa. Runkovanerin alapinnan puolella olevat mutterit saatiin hyvin aukeamaan, mutta teetti työtä saada ruostuneet pultit tulemaan vanerin läpi ja siten tuulilasin raami irrotettua. Pahasti mutkalla olevassa tuulilasissa on vielä jäämiä alkuperäisestä "pleksistä", joka tässä tapauksessa on ollut selluloidia. Pleksi keksittiin vasta 1930-luvulla.

Olisi Caudronin ohjaamossa ollut paljon muutakin irrotettavaa, kuten takaohjaamon istuin, ohjaussauvat sekä jalkakartut, mutta niiden irrottamiseen pitäisi varata enemmän aikaa.

Blogi_2019-27-09.jpg

Toisten ahertaessa Caudronin kimpussa pari tiistaikerholaista asensi sokat kesäkuussa Vesivehmaan halliin kunnostettuna palautetun I.V.L. K.1 Kurki -koneen laskutelineen ja siipitukien pultteihin.

Blogi_2019-27-08.jpg

Mukaamme Vesivehmaalta lähtivät seuraavat Caudron C.59:n (CA-50) rungosta irrotetut osat:

  • Sivuvakaaja
  • Sivuperäsin
  • Pyrstön jäykistelankoja
  • Kaikki neljä eturungon päällä olevaa yläsiiven siipitukea
  • Siipituissa kiinni olleita kiristyslankoja
  • Etuohjaamon istuin
  • Etuohjaamon tuulilasin rutussa oleva kehys
  • Moottoripukin etulevy

Blogi_2019-27-10.jpg

Suomen Ilmailumuseolle palattuamme nimikoimme vielä tarkoin tuomamme osat, joista pienimmät kuten siipitukien kiinnityspultit ja mutterit laitoimme talteen muovipusseihin odottamaan puhdistusta ruosteesta.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Suomen Ilmailumuseon pihalle rakennettiin maalauskatos

Perjantai 11.10.2019 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa maalaaminen ja varsinkin siipien kangaspintojen kiristyslakkaus ei ole maali- ja lakkakäryjen vuoksi toivottavaa eikä terveellistä. Tarvetta lakkaamiseen ja maalaamiseen olisi mm. SM-1/MI-1 (HK-1) -helikopterin korjattujen lapojen osalta ja kohta myös Caudron C.59 (CA-50) pyrstön osien osalta.

Niinpä päätettiin rakentaa museon pihalla olevan varastokontin kylkeen kevytrakenteinen seinällinen maalaussuoja. Katos ei ole tarkoitettu käytettäväksi talvella, mutta lämpöpuhaltimin varustettuna siellä pärjätään pitkälle syksyyn. Katosta varten tehtiin rakennussuunnitelma. Katos olisi 10 metriä pitkä, 1,8 mm leveä sekä 2,1 m korkea. Pituuden määritti se, että sisään piti mahtua maalattavaksi SM-1 helikopterin pitkät roottorinlavat.
Katos suunniteltiin niin, että museon pihalla sijaitsevan varastokontin seinä muodostaisi katoksen toisen seinän ja toisen seinän muodostaisi 50x100 mm vahvuisesta puutavarasta eli kakkosnelosesta rakennettava seinäkehikko. Se verhoiltaisiin harsokankaalla ja pressulla.

Katto rakennettaisiin kattotuolien varaan asennetuista vanerilevyistä, jonka päälle kiinnitettäisiin sateen suojaksi pressu. Kaikki tarvittavat liitokset tehtäisiin naulauslevyin. Katoksen rakentamisen lähtökohtana oli myös, että se rakennetaan niin suuressa määrin kuin mahdollista museon pihalta ja varastosta löytyvästä materiaalista. Näin katoksen kustannukset jäisivät pieniksi.

Blogi_2019-26-01-02.jpg

Rakentaminen aloitettiin puhdistamalla painepesurilla pihan asfaltti tulevan maalauskatoksen alueelta. Sen jälkeen kiinnitettiin kakkosneloslankku pulteilla varastokontin metalliseinän yläreunaan. Lankku toimii kattotuolien kiinnitystukena. Pihan asfalttiin pultattiin kontin seinästä 180 cm päähän maalauskatoksen pituudelta kakkosnelosia seinäkehikon anturaksi. Seinän korkeus anturalankusta on 210 cm.

Blogi_2019-26-03.jpg

Blogi_2019-26-04-07.jpg

Asfalttiin pultattuun lankkuun kiinnitettävä seinän kehikko rakennettiin kahdessa osassa. Kumpikin kehikon osa koottiin pihan asfalttia vasten ja nostettiin sitten pystyyn. Kehikko lukittiin yläreunastaan tukirimoilla kontin yläreunaan kiinnitettyyn lankkuun, jonka jälkeen kehikko ankkuroitiin kulmaraudoilla seinäkehikon anturalankkuun.

Blogi_2019-26-06-08.jpg

Blogi_2019-26-06-08.jpg

Kun seinä pysyin jo tukevasti pystyssä, seinän ja kontin yläreuna välille kiinnitettiin kakkosneloset vanerikatteisen katon orsiksi.  Koska kontin seinän ja seinäkehikon välinen etäisyys on 180 cm, sen kattamiseen tarvittiin pareittain yksi täysleveä (120 cm) ja yksi keskeltä halki sahattu (60 cm) vanerilevy. Museolta löytyi katonrakentamista varten juuri sopivia 120 cm leveitä ja 20 mm paksuja vanerilevyjä, joista osa sahattiin 60 levyisiksi. Vanerit nostettiin pareittain ylös katon tukipuiden varaan ja ruuvattiin niihin sekä seinäkehikon yläreunaan.

Blogi_2019-26-12-13.jpg

Oli seinäkehikon verhoilun vuoro. Kehikkoon kiinnitettiin ilmaa läpäisevä harsokangas nitojan niiteillä. Harsokangas siksi, että maalauskatoksessa on tärkeä ilmanvaihto, jota tehostettaisiin puhaltimin.

Blogi_2019-26-14-15.jpg

Blogi_2019-26-16-17.jpg

Sadesuojaksi harsokankaan päälle asennettiin pressu. Se kiinnitettiin yläliepeestään seinän yläreunaan, mutta muutoin pressu saa roikkua vapaasti. Näin pressun voi tarvittaessa rullata ylös ja kiinnittää katoksen reunassa roikkuvien narujen varaan.  Pressun alareunaan kiinnitettiin tukeva puurima pitämään pressua harsokangasta vasten. Anturalankun ja asfaltin sauma tiivistettiin vielä Sikaflexillä, jottei asfalttia pitkin valuva sadevesi pääse tunkeutumaan lankun alta maalauskatoksen sisäpuolelle.

Blogi_2019-26-18-19.jpg

Kattovanerien päälle sateensuojaksi kiinnitettiin vahva pressukangas. Raskas pressu nostettiin katolle trukin avulla. Maalauskatoksen peräpää verhoiltiin umpeen harsokankaalla, jonka päälle laitettiin pressu.

Blogi_2019-26-20.jpg

Viimeisenä työnä tehtiin katoksen etupäähän ovi kahdesta toisiaan osin peittävästä pressusta. Pressut kiinnitettiin yläreunastaan lautaan, jonka voi tarvittaessa helposti irrottaa katoksen yläreunasta.  Tämä auttaa esimerkiksi isojen kappaleiden kuten siipien kuljettamista sisään maalauskatokseen, kun oviaukko saadaan kokonaan vapaaksi.

Blogi_2019-26-21-23.jpg

Museo hankki maalaiskatokseen seinän yläreunaan kiinnitettävät ledvalaisimet sekä tehokkaan lämpöpuhaltimen. Lämpöpuhallinta kokeiltaessa katokseen saatiin helposti päällä 20 asteen lämpötila ilmakosteuden myös laskiessa maalauksia ja lakkauksia edellyttämiin lukemiin.

Blogi_2019-26-22.jpg

Blogi_2019-26-24.jpg

Maalauskatos on nyt käyttövalmis.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, konservointi, maalaus, Tiistaikerho

Myrskyn vasemman siiven alapinnan verhoilu valmistui

Torstai 19.9.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn (VL Myrsky II, MY-14) vasemman siiven alapinta on nyt verhoiltu umpeen siipisalkojen väliseltä alueelta, kun siiven kärjestä laskien kolmas vanerivuota sekä laskutelinealueen vanerointi saatiin valmiiksi. Koska vasemman siiven yläpinta on jo aiemmin verhoiltu, seuraava työvaihe on siiven jättöreunaan tulevan laskusiivekkeen tilan rakentaminen sekä johtoreunan vanerointi.

Blogi_2019-25-01.jpg

Kolmen millimetrin vahvuisesta vanerista leikattiin palat siiven alapinnan viimeisiä verhoiluvanereita varten. Lisäpolttoainesäiliön/pommiripustimen kohdalle tulevaan vaneriin tehtiin poraamalla lukuisia pienempiä ja isompia aukkoja ripustimen laitteita ja käyttöluukkuja varten. Laskutelinealueen pienialaiset vanerit muotoiltiin vastaamaan laskutelineen tukivarsien aukkojen ja pyöräaukon muotoja.

Blogi_2019-25-02.jpg

Kun siiven alapinta vaneroidaan kokonaan umpeen vastaten alkuperäistä Myrskyn siipeä, peittyy vaneroinnin alle samalla siiven rakenne sekä siiven sisään asennetut laitteet kuten lisäpolttoainesäiliön/pommin ripustin sekä siivekkeiden että laskutelineen käyttölaitteistoja. On tavallaan harmi, että siiven rakenne ja nuo mielenkiintoiset laitteistot katoavat näkyvistä tulevien museokävijöiden katseilta. Tätä ”murhetta” helpottaa se, että projektin yhteydessä niin ikään museoesineeksi rakentuva Myrskyn 2,5 pitkä siivenpätkä verhoillaan osittain läpinäkyvällä pleksillä. Tallöin siiven rakenteet laskutelineineen, pommiripustimineen ja muine laitteineen jäävät näkyviin.

Blogi_2019-25-04-05.jpg

Kun asennetavat verhoiluvanerit oli työstetty muotoonsa ja niitä soviteltu paikoilleen, vanerien alapinnat suojalakattiin punaiseksi sävytetyllä polyuretaanilakalla. Tämän jälkeen vanerin reunat hiottiin viistoiksi viistehiontakoneella limisaumaisia liitoksia varten.

Blogi_2019-25-06-07.jpg

Aloitettiin pommiripustimen alueen vanerivuodan kiinnittäminen. Ennen vanerin liimausta siihen tehtiin aiemmin siipeen jo kiinnitettyjen vanerien tapaan reiät vanerien liimauksen varmistaville ruuveille. Ruuvinreiät senkattiin ruuvinkantojen upottamiseksi vaneriin. Tämän jälkeen levitettiin liima.

Blogi_2019-25-08-09.jpg

Liimana käytettiin sekä epoksiliimaa että Erikeeper Plus -liimaa. Epoksiliimaa käytettiin vanerin liimaamiseksi siipisalkoihin ja Erikeeperiä kaarien välisiin tukilistoihin. Liiman levityksen jälkeen vaneri painettiin liimapintoja vasten. Kohdistusnauloilla varmistettiin, että vaneri oli täsmälleen oikeassa asennossa.

Blogi_2019-25-11-12.jpg

Kun liimauksen varmistavat ruuvit oli väännetty paikoilleen, vanerin liimautuminen etu- ja takasalkoon varmistettiin tällä kertaa niittien sijasta 10 mm pituisilla nauloilla. Lopuksi vanerin liitossaumojen päälle pingotettiin tukevat listat varmistamaan limisaumaliitosten liimautumisen.

Blogi_2019-25-14.jpg

Tämän siiven alapinnan kolmannen vanerivuodan liimauksen jälkeen liimattiin vielä paikolleen laskutelinealueelle tukevat pari pienempialaista vaneria. Näin Myrskyn vasemman siiven alapinta oli saatu kokonaan verhoiltua siipisalkojen väliseltä alueelta. Siipi näyttääkin nyt jo ihan siiveltä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn vasemman siiven alapinnan vanerointi vauhdissa

Torstai 12.9.2019 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrskyn (MY-14) oikean siiven alapinta saatiin syksyn kynnyksellä vaneroitua, voitiin aloittaa vasemman siiven alapinnan verhoilu. Se tarkoittaa alapinnan verhoilua siipisalkojen väliseltä alueelta. Siiven takasalon jättöreunan puolelle tulevat sekä siiveke että laskusiiveke.  Etusalon etupuolelle rakennettu johtoreuna verhoillaan myöhemmin.

Blogi_2019-24-01.jpg

Leikattiin diagonaalisesti kolmen millimetrin vahvuisesta vanerista palat siiven kärjestä lukien kahden vanerin kiinnittämiseksi. Nämä vanerit kattavat siipisalkojen välisen alueen kymmenen kaarivälin matkalta siiven kärjestä lukien. Jäljelle jää vielä yhden vanerin verran siiven alapintaa verhoiltavaksi. Muotoonsa työstettyjen verhoiluvanerien reunat hiottiin viistoiksi vanerien limisaumaisia liitoksia varten ja vanerien alapinnat suojalakattiin punaiseksi sävytetyllä polyuretaanilakalla.

Blogi_2019-24-02.jpg

Blogi_2019-24-03-04.jpg

Vanereihin porattiin valmiiksi reiät ruuveille, joilla varmistetaan vanerin painautuminen tiiviisti kaariin ja kaarten välisiin tukirimoihin. Ruuveja tulee aina kolme kutakin kaaren välistä tukirimaa kohden. Ruuvikantojen upottamiseksi vaneripinnan tasalle, ruuvinreiät senkattiin eli tehtiin upotukset ruuvikantoja varten. Upotukset tehtiin tarkoitusta varten tehdyllä senkkausterällä. Terässä oli rajoitin estämään liian syvää senkkausta. Ennen liiman levittämistä, tarkistettiin vielä kertaalleen, että vanerit asettuivat hyvin paikoillaan.

Blogi_2019-24-05.jpg

Blogi_2019-24-06-07.jpg

Vanerin liimaamisessa käytettiin sekä epoksiliimaa että Erikeeper Plus -puulimaa. Epoksiliima levitettiin kaariin, etu- ja takasalkoon sekä vanerien väliseen liitoskohtaan. Erikeeperiä levitettiin kaarien välisiin tukilistoihin. Kun liima oli levitetty, vaneri aseteltiin huolellisesti liimatavan alueen päälle ja paineltiin käsin liimapintoja vasten. Vaneri lukittiin kulmistaan kohdistusnauloilla, jotta se ei pääse liikkumaan liimauksen aikana.

Blogi_2019-24-08.jpg

Blogi_2019-24-09-10.jpg

Aloitettiin ruuvien kiinnittäminen vaneriin. Ruuvit pantiin käsin valmiiksi kuhunkin ruuvinreikään, jonka jälkeen ruuvit väännettiin ruuvinvääntimellä vanerin läpi kaarien välisiin tukilistoihin. Ruuvit tiukattiin vielä käsimeisselillä siten, että ruuvin kannat painuivat millin verran vanerin pintaa alemmaksi. Vanerissa olevat ruuvin kantojen kolot paklataan myöhemmin umpeen.

Blogi_2019-24-11-12.jpg

Vanerin reunojen liimautumista etu- ja takasalon pintaan ei varmistettu ruuveilla, vaan nitojan niiteillä. Niitit ”ammuttiin” nitojalla verhoiluvaneriin vanerin pintaa suojaavien vanerilappujen läpi. Tämä siksi, ettei vaneripintaa haluttu vaurioittaa, kun niittien uppoaminen vanerin läpi salkoihin asti varmistettiin vasaralla. Liiman kuivuttua niitit suojalappuineen poistetaan.

Blogi_2019-24-13.jpg

Blogi_2019-24-14.jpg

Viimeiseksi jännitettiin paksu vanerilista vanereiden välisen liitossauman päälle. Lista kiinnitettiin paikoilleen puristimilla ja listan päälle laitettiin vielä metallipaino. Vasemman siiven

alapinta on nyt saanut yhtenäisen vaneriverhoilun siiven kärjestä lisäpolttoainetankin/pommiripustimen alueeseen asti. Tämän alueen kattavaa vaneria työstetään jo paikalleen asennettavaksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn öljynjäähdyttimen torvet rakenteilla

Lauantai 7.9.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp -tähtimoottorissa on tynnyrimäinen öljynjäähdytin, kuten DC-3:ssa käytetyissä Twin Wasp -moottoreissakin.  Moottoriöljy viilennetään jäähdyttimen läpi virtaavalla ilmalla. Jäähdyttimen toisessa päässä on kiinni tuloilman torvi ja toisessa päässä poistoilman torvi. Kumpikin torvi on monimutkainen. Jäähdyttävä ilma otetaan vasemman siiven tyven johtoreunassa olevasta aukosta. Jäähdyttimen poistoilma johdetaan puolestaan ulos siiven ja rungon liitoskohdan etumuotolevyssä olevan aukon kautta rungon alapuolelle.

Blogi_2019-23-1b.jpg

Öljynjäähdyttimeen tulevaa ilmavirtaa säädellään tuloilmatorven sisällä olevalla kolmella vierekkäisellä säätöläpällä. Kiinni olleessaan läpät sulkevat öljynjäähdyttimeen menevän ilmavirran. Läppien asentoja säätämällä lentäjä kontrolloi ilmavirtausta öljynjäähdyttimeen ja samalla moottorin öljyn lämpötilaa.

Blogi_2019-23-1a.jpg

Suomen Ilmailumuseon entisöintitilan hyllystä löytyi yllättäen Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp tähtimoottoriin kuuluva öljynjäähdytin. Museo antoi sen asennettavaksi MY-14 moottorin, josta suurkiitos Suomen Ilmailumuseolle! Kun Myrskyn moottoria varten on nyt käytössämme öljynjäähdytin, tuli ajankohtaiseksi jäähdyttimeen kuuluvien tulo- ja poistoilman torvien rakentaminen.

Blogi_2019-23-02-03.jpg

Kuten olettaa sopiikin, yhtään alkuperäistä Myrskyn moottorin öljynjäähdyttimen torviosaa ei ole säilynyt. Torvien rakentaminen aloitettiin jäähdyttimen vasempaan päätyyn kiinnitettävästä tuloilman torven osasta. Ensin tehtiin puusta Myrskyn piirustusten mukaisesti torven muotoinen lesti. Lestin toinen pää on halkaisijaltaan pyöreä vastaten tynnyrimäisen öljynjäähdyttimen muotoa ja toinen on neliömäinen vastaten puolestaan tuloilmatorven toista päätä.

Blogi_2019-23-04-05.jpg

Tuloilmatorven lestin ympärille kiedottiin ensin pahvi, jotta saadaan pahvimalli torveen tarvittavan palan leikkaamiseksi 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Pahvimallin mukaan pala leikattiin ja se pakotettiin vuorostaan lestin ympärille siihen tiukasti kiristysliinoilla sitoen. Tällä tavoin pelti saatiin taivutettua haluttuun torven muotoon.  Kun torven aihio irrotettiin lestistä, sen liepeet kiinnitettiin toisiinsa niittaamalla. Sitten torven kummankin pään reunat leikattiin puisen lestin päiden tasoon ja hiottiin vielä tasaisiksi. Ensimmäinen tuloilman torven osa oli saatu tehdyksi.

Blogi_2019-23-06-07.jpg

Blogi_2019-23-08-10.jpg

Öljynjäähdyttimen tuloilmantorven ensimmäisen osan valmistuttua tehtiin vielä toinen samanlainen ajatellen MY-5 koneyksilön runkokehikon varaan rakennettavaa näyttelyesinettä. MY-5:n runkokehikkoon tullaan kiinnittämään entisöinnin yhteydessä rakentuva noin nelimetrinen koesiipi. Pääasiassa vain runkokehikkona esille pantavaksi kunnostettavan MY-5:n tarkoituksena on esitellä, minkälainen sekarakenteinen Myrsky on sisärakenteiltaan. Tämän vuoksi MY-5 runkokehikko jätetään pääosin verhoilematta ja siihen kiinnitettävä Myrskyn koesiipi verhoillaan osittain läpinäkyvällä pleksillä.

Blogi_2019-23-11.jpg

Samanaikaisesti öljynjäähdyttimen tuloilmatorvien rakentamisen kanssa aloitettiin jo tuloilman säätöläppien tekeminen. Sitä varten Myrsky -projektin vetäjä Matti Patteri teki Myrskyn piirustusten mukaan tietokoneohjelman säätöläppien leikkaamiseksi laserleikkaimelle. Läpät laserleikattiin ProLaser oy:ssä ja ne on saatu jo Tiistaikerhoon odottamaan jatkokäsittelyä.

Kuvat: Lassi Karivalo, paitsi historiallinen kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Caudronin siipituet puhtaiksi

Perjantai 30.8.2019 - Tiistaikerholainen

Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Vesivehmaalta tuotiin Tiistaikerhoon kunnostettaviksi Caudronin kahdeksan siipitukea. Siiven etutuet ovat hieman jykevämmät kuin takatuet. Tuet ovat umpipuiset ja lakkapintaiset. Siipituet ovat säilyneet hämmästyttävän hyvässä kunnossa.

Blogi_2019-22-08.jpg

Tukien päässä on noin 10 cm matkalta kangasverhoiltu vahvike. Se on maalattu mustalla lakalla. Tukien päissä on myös metalliset vahvikkeet, joissa on kiinni nivelelliset metallitapit tukien kiinnittämiseksi siipiin. Tuet kiinnitetään siipiin työntämällä metallitapit siipien läpi ja lukitsemalla tapit aluslevyllä varustetulla kruunumuttereilla siipien toiselta puolelta.

Blogi_2019-22-09.jpg

Siipitukien kunnostaminen aloitettiin puhdistamalla tukien lakatut puupinnat sekä mustaksi lakatut kärkiosat laimealla astianpesuliuoksella. Lopuksi pinnat pyyhittiin puhtaaseen veteen kastetuilla räteillä.

Blogi_2019-22-10-11.jpg

Siipitukien kärjissä olevat metallivahvikkeet ja kiinnitystapit puhdistettiin liasta ja ruosteesta. Sitä varten tyvestään nivelellä varustetut kiinnitystapit irrotettiin puhdistuksen ja ruosteen poiston helpottamiseksi.

Blogi_2019-22-12.jpg

Kiinnitystappien päiden kierteet olivat umpeutuneet lähinnä ruosteen vuoksi. Mitattiin tapin kierteen nousi ja tapin paksuus kierteiden avaamiseksi. Kierteen nousuksi saatiin 1,5 ja tapin paksuudeksi 8 mm. Tappien kierteet avattiin käyttämällä kierrepakasta otettua sopivaa kierteiden avaajaa.

Blogi_2019-22-13.jpg

Jonkin verran on ahertamista vielä edessä, ennen kuin kaikki siipitukien 16 kiinnitystappia on saatu puhdistettua toimintakuntoiseksi. On myös ostettava yhden säilyneen alkuperäisen kruununmutterin malliset 15 puuttuvaa kruunumutteria.

Blogi_2019-21-07.jpg

Muistin virkistykseksi historiallinen kuva Caudron C.59 -koneesta. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudronin korkeusvakaaja osiksi

Tiistai 27.8.2019 - Tiistaikerholainen

Ennen Tiistaikerhon kesätaukoa saatiin Ilmavoimien käytössä 1920-luvun lopulla olleen Caudron C.59 koneen (CA-50) korkeusvakaajan kangasverhoilu riisuttua ja muutama kaarikin jo irrotettua. Koska korkeusvakaaja on mennyt pahasti kieroksi, se joudutaan purkamaan perinpohjaisesti osiinsa vakaajan oikaisemiseksi. Pahiten ”ropelipuuksi” on mennyt vakaajan umpipuinen johtoreuna. Sen oikaiseminen ei tule olemaan helppo juttu.

Blogi_2019-21-01.jpg

Syyskauden alettua 13. elokuuta jatkettiin korkeusvakaajan purkamista irrottamalla vakaajan kaaret. Vakaajassa on 11 kaarta, joista kolme on umpipuista ja kahdeksan puulistareunaista vanerikaarta. Kaarien reunalistat ovat vielä hyvässä kunnossa, mutta niiden väliset vanerit pahoin lahonneet. Ennen kaarien irrottamista ne numeroitiin.

Blogi_2019-21-01b.jpg

Korkeusvakaajan ympärillä alkoikin hyörinä, kun aloitettiin vanerikaarien irrottaminen. Kaarien irrottaminen oli työlästä, sillä kaaren ala- ja yläreunan puulistan päät on liitetty ruuveilla vahvistetulla pyrstöliitoksella umpipuiseen johto- ja jättöreunaan.

Blogi_2019-21-02-03.jpg

Listojen päissä olleita ruostuneita ruuveja ei saatu kierrettyä normaalisti ruuvitaltalla auki, vaan talttaa jouduttiin käyttämään vipuvartena ruuvin vetämiseksi pihdeillä irti.  Kun kaaren ylä- ja alareunan lista oli saatu irti, ne niputettiin maalarinteipillä yhteen melkein silpuksi jo menneen kaarivanerin kanssa odottamaan jatkokäsittelyä.

Blogi_2019-21-04.jpg

Vanerikaarien jälkeen irrotettiin umpipuiset kaaret. Kiinnitti huomiota, ettei Caudronin korkeusvakaajan rakentamisessa ole käytetty lainkaan liimaa, vaan kaikki liitokset ovat joko pyrstöliitoksia tai liitokset ovat pulteilla, ruuveilla ja nauloilla vahvistettuja.

Blogi_2019-21-05-06.jpg

Kaarien poiston jälkeen irrotettiin johto- ja jättöreunassa vielä kiinni olevat korkeusvakaajan jäykistelankojen kiinnikkeet. Sen jälkeen jäykistelangat kiinnikkeineen ja kiinnityspultteineen niputettiin yhteen puhdistettaviksi. Purkamistyö lopputuloksena pöydälle jäi purkukasa kaaria ja jäykistelankoja.

Blogi_2019-21-07.jpg

Muistin virkistykseksi historiallinen kuva Caudron C.59 -koneesta. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Myrskyä heinäkuussakin

Tiistai 23.7.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn entisöinnin parissa puuhaavat tiistaikerholaiset eivät malta olla poissa Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaalta edes heinäkuussa. Mielessä polttelee saada VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiprojektia koko ajan eteenpäin.

Blogi_2019-20-01.jpg

Heinäkuussa on keskitytty oikean siiven alapinnan verhoilun saattamiseen valmiiksi. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa siiven sisäosat ovat kaikkine laitteineen jo piilossa vaneriverhoilun alla. No, joitain pieniä yksityiskohtia on vielä vaneroinnin osalta meneillään.

Blogi_2019-20-02.jpg

Kun oikean siiven alapinnan vanerointi on saatu valmiiksi, käsittelyyn otetaan vasen siipi. Sen yläpinta on jo vaneriverhoiltu salkojen väliseltä alalta. Työ vasemman siiven kanssa tarkoittaa mm. siiven sisään asennettavia siivekkeiden sekä laskutelineen käyttölaitteistoja, jättöreunan kaarien kiinnittämistä takasalkoon sekä jättöreunaan tulevan laskusiivekkeen tilan vanerointia. Samanaikaisesti voidaan jo aloittaa siiven alapinnan verhoilua etu- ja takasalon väliseltä alueelta siiven kärjestä alkaen. Kun kaikki edellä mainitut työt on jo kertaalleen ”testattu” oikean puoleisessa siipipuoliskossa, olettaisi vasemman siipipuoliskon vastaavien töiden etenevän varsin joutuisasti.

Blogi_2019-20-03.jpg

Blogi_2019-20-05.jpg

Siipi ei kuitenkaan ole ollut ainut heinäkuinen Myrsky-työn kohde. Myrskyn pyrstön vasen ja oikea korkeusvakaaja on saatu verhoiltua ja verhoiluvanerin saumat hiottua tasaisiksi. Sivuvakaaja ja korkeusvakaajat kiinnitettiin asennustelineeseen sivu- ja korkeusvakaajien saumakohtaan tulevien suojus- eli kainalopeltien asentamiseksi. Käytössämme onkin aidot Myrsky pyrstön kainalopellitt, joten vältymme uusien tekemiseltä. Tosin alkuperäiset pellit ovat vähän rutussa, joten ne pitää oikaista ja kunnostaa muutoinkin ennen lopullista paikalleen asentamista.

Blogi_2019-20-08.jpg

Niin ikään on kunnostettu Myrskyn alkuperäisiä alumiinirakenteisia korkeusperäsimiä.  Niiden rakenteessa on murtumia ja myös puuttuvia osia. Peräsimiä korjataan parhaillaan asennettaviksi myöhemmin korjattuina korkeusvakaajaan.

Blogi_2019-20-06-07.jpg

Kesäkuussa lähetettiin Myrskyn moottorisuojuksen eli NACA-renkaan yläosan muotoon tehty puinen lesti renkaan yläosan tekemiseksi kolmesta toisiinsa hitsattavasta alumiinipellistä. Työ teetettiin projektin ulkopuolisena ostopalveluna. Alumiinipellit muokattiin yksitellen puista lestiä vasten mm. lyijypiiskalla. Muokkauksen jälkeen levyt hitsattiin toisiinsa yhtenäiseksi NACA-renkaan yläosaksi.  Muokattu NACA-renkaan yläosa saatiin muokkauksessa kovia kokeneen muokkauslestin kanssa Tiistaikerhoon heinäkuun puolivälissä. Renkaan yläosaa on vielä jonkin verran muokattava ja sen etuosaan on avattava moottorin ilmanottoaukko ennen kuin NACA -renkaan yläosa voidaan hitsata yhteen NACA-renkaan muun kehän kanssa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Vanhemmat kirjoitukset »