Tiistaikerhon blogi

MY-5:n runkokehikko vietiin hiekkapuhallettavaksi ja maalattavaksi

Keskiviikko 16.9.2020 - Tiistaikerholainen

Kuten aiemmissa blogeissani olen kertonut, Myrsky MY-5:n ruosteinen runkokehikko oikaistaan, hiekkapuhalletaan ja maalataan, ennen kuin sitä käytetään entisöitävänä olevan Myrsky MY-14:sta siiven koeasennusrunkona.

Blogi_2020-16-01.jpg

Suomen Ilmailumuseon entisöintitilan ulkopuolella MY-5:n runko on ollut kiinnitettynä tukevaan metallikehikkoon eli jigiin, jossa sitä on oiottu ja siitä on irrotettu runkokehikossa vielä kiinni olleet osat. Niistä valtaosa on ollut erilaisia pantamaisia kiinnityskorvakkeita. Runkokehikko myös katkaistiin ohjaamon takaa, jotta se saatiin lyhyempänä helpommin käsiteltäväksi ja jotta se mahtuu museon entisöintitilaan MY-14 siiven koeasennusta varten. Runkokehikon osat hitsataan myöhemmin yhtenäiseksi Myrsky MY-5:n runkokehikoksi.

Blogi_2020-16-02-03.jpg

Ruostuneessa MY-5:n runkokehikossa vielä kiinni olleet kiinnityskorvakkeet ovat tärkeitä runkokehikon alkuperäisen maalin ja sen sävyn selvittämiseksi. Tämä siksi, että runkokehikosta irrotettujen korvakkeiden alta paljastui jokseenkin hyväkuntoista kehikon alkuperäistä maalipintaa. Maalipinta on säilynyt ruostumiselta ollessaan piilossa korvakkeiden alla.

Blogi_2020-16-04-05.jpg

Paljastunutta alkuperäistä maalipintaa puhdistettiin kevyesti hiomalla, jolloin maalin sävy tuli vielä korotetusti esille. Puhdistetun maalipinnan kummallekin puolelle tehtiin kahdella eri harmaasävyisellä Isotrol -maalilla (alkydi-pellavaöljyseosmaali) maalitesti runkokehikon uuden pohjamaalin sävyn valitsemiseksi. Käytetyt harmaat testisävyt ovat RAL 7005 ja RAL 7042.

Blogi_2020-16-07.jpg

Tiistaina 15. syyskuuta lyhennetty MY-5:n runkokehikko lastattiin pinoojan avulla henkilöauton peräkärryyn kuljetettavaksi vantaalaiseen Auto- ja Teollisuusmaalaamo Oy:hyn.  Samaan kyytiin oli tarkoitus laittaa ruosteinen moottoripukkikin, mutta sitä ei saatu mahtumaan runkokehikon kanssa samaan kuljetukseen. Sen vuoro tulee siten myöhemmin.

Blogi_2020-16-11.jpg

Auto- ja Teollisuusmaalaamossa kehikko hiekkapuhalletaan ja pohjamaalataan.  Kun kehikko on hiekkapuhallettu, sen puhtaat metallipinnat käsitellään heti ruostumista suojaavalla kirkkaalla lakalla. Kirkkaan lakan päälle tulee harmaa Isotrol pohjamaali. Pohjamaalattu MY-5:n runkokehikko saadaan takaisin Suomen Ilmailumuseolle muutaman viikon päästä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, MY-5

Vantaan poliitikkoja ilmailumuseolla entisöintitoimintaan tutustumassa

Maanantai 7.9.2020 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseossa vieraili ”työharjoittelussa” vantaalaisia poliitikkoja osana Suomen museoliiton Poliitikon museoharjoittelu -kampanjaa.  Museolla vierailivat kaupunginvaltuutettu Minna Räsänen (sd), kansanedustaja ja Vantaan kaupunginhallituksen pj. Sari Multala (kok) sekä kansanedustaja ja Vantaan kaupunginvaltuutettu Jussi Saramo (vas). Räsänen ja Multala olivat paikan päällä museolla ja Saramo etäyhteyden päässä.

Osana ”työharjoittelua” vieraamme tutustuivat myös museon ja Ilmailumuseoyhdistys ry:n yhteistyöhön eli Tiistaikerhon vapaaehtoisten toimintaan museon entisöintitilassa, vaikka Tiistaikerhon toiminta onkin varsinaisesti nyt koronavirusepidemian vuoksi tauolla.

Blogi_2020-15-01.jpg

Kuvassa vasemmalta: Pia Illikainen, Matias Laitinen, Minna Räsänen ja Matti Patteri.

Entisöintitilassa intendentti Matias Laitinen kertoi vapaaehtoistoiminnan roolista Ilmailumuseolla ja Tiistaikerhon projektipäällikkö Lassi Karivalo Tiistaikerhon lentokoneiden entisöintitoiminnasta. VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiprojektin projektipäällikkö Matti Patteri perehdytti vieraat museolentokoneiden ja etenkin Myrskyn entisöinnin käytäntöihin ja kotimaisen lentokonerakennuksen historiaan. Vuonna 2013 alkaneeseen Myrskyn entisöintiprojektiin on kulunut tähän mennessä noin 30 000 tuntia, josta suurin osa on tehty vapaaehtoistyönä. Myrskyn entisöinnissä on mukana myös mm. oppilaitosyhteistyötä Vantaan ammattioppilaitos Varian ja Hämeenlinnassa toimivat Ammattiopisto Tavastian kanssa ja Suomen Ilmailumuseon henkilökunnan panosta. Vierailijat saivat myös kuulla, että vapaaehtoisten toiminnan yhteisöllisyys, hyvä porukka ja mielenkiintoiset työtehtävät, ovat juuri sitä, mikä toimintaan osallistumiseen motivoi.

Blogi_2020-15-02.jpg

Kuvassa Sari Multala ja Matti Patteri.

Koronatilanteesta johtuen museon vapaaehtoistoimintaa on jouduttu pistämään tauolle ja miettimään uusiksi. Isolla porukalla ei voida kokoontua vielä aikoihin, ja väistämättä siinä sosiaalisuus kärsii. Ilmailumuseoyhdistys on järjestänyt korona-aikaan jäsenilleen ja osin myös kaikille kiinnostuneille ilmailuhistoriaan liittyviä esitelmiä etänä, ja museo on tuottanut videoita ja ääniopastuksia yhteistyökumppaniensa kanssa. Mutta kova on hinku jo palata museolle ns. naamatusten yhdessä työskentelemään! Tarkoitus olisi käynnistää Tiistaikerhon toimintaa rajoitetusti lokakuussa, mutta Suomen koronatilanne sanelee sen, onko se silloin jo mahdollista.

Kuvat: Mia Kunnaskari.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

MY-14:n korkeusvakaajan pohjamaalaus

Perjantai 28.8.2020 - Tiistaikerholainen

Pohjamaalausta varten VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusvakaajan vasen ja oikea puolisko kiinnitettiin vakaajan pintakäsittelyä varten neliöteräsputkesta tehtyyn telineeseen eli jigiin. Jigissä vakaajaa voidaan käännellä eri pintakäsittelyvaiheiden tarpeiden mukaisesti.

Blogi_2020-14-01.jpg

Ennen pohjamaalausta vakaajan verhoiluvanerien saumakohdat oli paklattu ja hiottu sileiksi. Vakaajan vaneripinnat pestiin vesi-Sinol-seoksella, jossa oli puolet vettä ja puolet Sinolia. Vesi-Sinol-pesu on normaali maalausta edeltävä pintojen rasvanpoistotapa. Pesun jälkeen pinnat kuivattiin lämpöpuhaltimella ja hiottiin kolmeen kertaan 240 hiontapaperilla.

Blogi_2020-14-02.jpg

Kuva: Jouni Ripatti.

MY-14 korkeusvakaajan vaneripintojen maalaus tehdään useassa vaiheessa. Ensin vaneripintaan vedetään pohjamaali, jonka jälkeen varsinainen pintamaali. Molempia sivellään useampi kerta välihionnoin. Sekä pohja- että pintamaali ovat alkydimaaleja, kuten oli alun perinkin, kun Myrskyjä rakennettiin 1940-luvulla Valtion lentokonetehtaassa (VL) Tampereella.

Blogi_2020-14-03-04.jpg

Oikea kuva: Jouni Ripatti.

Entisöitävänä olevan MY-14 vaneripintojen pohjamaalina käytetään TEMALAC AB 70 alumiinihilealkydimaalia. Maalin sävy on RAL 90006 eli white aluminium. Maalin alumiinihile täyttää vanerin pinnan syyrakennetta, jolloin vaneripinnasta saadaan hiottuna tiivis ja tasainen.

Blogi_2020-14-05.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen.

Nyt korkeusvakaajan ylä- ja alapinnat on maalattu kertaalleen alumiinihilepohjamaalilla.  Ensimmäiseen maalauskertaan maali ohennettiin Ruiskuohenne 1032:lla ja maalaus tehtiin minitelalla (polyesterirullalla). Telalla saatiin hyvin tasainen jälki. Maalin kuivuttua pinnat hiottiin sileiksi toista maalikerrosta varten. Seuraava pohjamaalikerros vedetään ohentamattomalla ja sävyltään ensimmäistä maalikertaa tummemmalla harmaalla maalilla. Tummempi sävy sen vuoksi, että se paljastaa vaaleampaan maalipintaan verrattuna, mikä alue on jo maalattu ja mikä vielä ei. Jos katsotaan tarpeelliseksi vielä kolmaskin pohjamaalikerros, niin sen sävy on taas vähän tummempi.

Blogi_2020-14-06.jpg

Meille tuli odottamaton tauko ennen toisen pohjamaalikerroksen sivelyä, kun kesälomien vuoksi joudumme odottamaan tarvitsemamme sävyltään tummemman TEAMLAC AB 70 pohjamaalin sekoittamista ja toimittamista. Kunhan tarvittavat maalipurkit saadaan, korkeusvakaajan pohjamaalaus jatkuu.

Blogi_2020-14-07.jpg

Todettakoon, että lopullisesti MY-14 korkeusvakaaja saa Ilmavoimien 1940-luvun tapaan yläpinnalleen vihreä-musta maalauskaavion ja alapinnalleen vaalean sinisen maalipinnan.

Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

MY-14:n öljynjäähdyttimestä, kainalolevyistä, laskutelineen luukuista ja MY-5:n runkokehikosta

Maanantai 24.8.2020 - Tiistaikerholainen

Samanaikaisesti, kun Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa viimeisteltiin VL Myrsky II:n (MY-14) vasemman siipipuoliskon verhoilua, ahkeroitiin muiden Myrsky-projektin työkohteiden parissa.

Blogi_2020-13-01.jpg

Ennen koronaviruksen aiheuttamaa taukoa oli saatu valmiiksi valtaosa moottorin öljynjäähdyttimen tulo- ja poistoilman kanavien (”torvien”) osista. Ne oli tehty millin vahvuisesta alumiinilevystä. Nyt ryhdyttiin rakentamaan piirustuksen mukaisesti tuloilman kanavaan asennettavaa ilmavirtauksen säädintä. Säädin koostuu alumiinisesta vannekehästä, jonka sisäpuolella on kolme akseleissaan kääntyvää säätöläppää. Näillä läpillä jäähdyttimeen tuleva ilmavirta säätyy portaattomasti. Säätö tapahtuu koneen ohjaamosta käsin.

Blogi_2020-13-02-03.jpg

Ilmavirtauksen säätimeen tarvittavat osat leikattiin millimetrin vahvuisesta alumiinilevystä laserilla ProLaser Oy:ssä. Säätimen aihioihin porattiin samalla säätimen kokoamiseksi tarvittavat niitinreiät. Säätimen osat myös kromatoitiin korroosiota vastaan.

Blogi_2020-13-04.jpg

Öljynjäähdyttimen säätimen kokoaminen aloitettiin sen kehästä. Kun vannemainen kehä oli muodossaan, niitattiin kehään kiinni kolmen kääntyvän säädinläpän akselien päät. Akselin päissä on hahlo, johon alumiinisen säädinläpän reuna uppoaa. Kokeiltaessa todettiin, että säätimen kolme läppälevyä sopi hyvin akseliensa hahloihin. Seuraavaksi läppien pintaan niitataan akselin päät yhdistävä alumiiniprofiili, jolla läpät lukitaan akseleihinsa.

Blogi_2020-13-05.jpg

Blogi_2020-13-06.jpg

Metallityötä on tarvittu myös Myrskyn rungon ja siiven yhtymäkohtaa peittävien alumiinisten suojuslevyjen tekemiseen. Suojuslevyjen tekeminen aloitettiin siiven johtoreunan ja rungon yhtymäkohdan suojuslevystä. Monimuotoinen suojuslevy rakennetaan kolmesta alumiinilevyn kappaleesta, jotka hitsataan yhteen. Millin vahvuisesta alumiinilevystä leikattujen suojuslevyn aihioiden muokkaamiseksi haluttuun muotoon rakennettiin puinen muokkauslesti. Lestejä rakennettiin kaksi, toinen siiven tyven oikeaa ja toinen siiven vasenta puolta varten. Alumiinilevystä leikatut suojuslevyn aihiot muokattiin muotoonsa Flanco Oy:ssä muokkauslestiä hyväksi käyttäen. Muokatut suojuslevyt hitsataan yhteen puolestaan GA Telesis Engine Services Oy:ssä.

Blogi_2020-13-08.jpg

Blogi_2020-13-10-11.jpg

Jatkettiin koesiiven pyöränapaan ja joustintukeen kiinnitettävien laskutelineaukon luukkujen rakentamista. Ne oli saatu maaliskuussa jo lähes valmiiksi. Luukkujen sisäpintaan niitattiin nyt loputkin alumiiniprofiilijäykisteet. Luukut ovat valmiit paikalleen asennettaviksi. Joustintukeen kiinnittyvän luukun ulkopintaan tulevat ulkonemat eli ”patit” on myös hitsattu paikoilleen.  Patit tarvitaan joustintukeen kiinnittyvän laskutelineen ylösvetohaarukan muodon vuoksi. Nämä patit on hitsattu paikoilleen myös Myrskyn varsinaisen siiven laskutelineen joustintukeen kiinnitettäviin luukun aihioihin, mutta aihiot ovat vielä kromatoimatta ja ilman jäykisteitä.

Blogi_2020-13-13.jpg

Tikkakoskelta tuodusta Myrsky MY-5:n runkokehikosta on irrotettu siinä vielä kiinni olleet koneen osat, jotta kehikko saadaan ”puhtaaksi” hiekkapuhallusta varten.  Runkokehikko hiekkapuhalletaan Auto- ja Teollisuusmaalaamo Oy:ssä, jossa runkokehikko saa myös harmaan maalipinnan.

Blogi_2020-13-14.jpg

Aikamoinen kasa erilaisia korvakkeita ja osia irtosikin MY-5:n runkokehikosta. Jotkut osat jouduttiin irrottamaan vähän väkivaltaisesti ”rälläkällä”, kun osien pahasti ruostuneita kiinnityspultteja ei saatu auki. Irrotut osat puhdistetaan ruosteesta sekä maalataan. Osat tullaan käyttämään, kun MY-5:n runkokehikosta tehdään aikanaan Myrsky-hävittäjän rakennetta esittelevä esittelyrunko. Runkoon kiinnitetään Myrsky -projektissa siiven rakentamisen testaamiseksi tehty kaksi ja puolimetrinen siiven tyviosa.

Mutta sitä ennen MY-5:n runkokehikkoa käytetään Myrsky MY-14 siipien koesovituksessa. Siipien koesovituksessa MY-5:n runkokehikko lasketaan Tiistaikerhon rakentaman MY-14 siiven päälle ja lukitaan siihen neljästä siiven kiinnityskorvakkeesta eli pankosta. Teräslevyillä yhtenäiseksi Myrskyn siiveksi liitettyjen siipipuoliskojen koesovitukseen päästäneen kuukauden kuluttua.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, MY-5

Myrskyn vasen siipipuolisko vanerointu

Sunnuntai 9.8.2020 - Tiistaikerholainen

Kuten edellisessä blogissani kerroin, VL Myrsky II:n (MY-14) rakentaminen on päässyt jatkumaan Tiistaikerhossa, tosin ei vielä täystehoisesti. Töitä on tehty mm. oikean siiven johtoreunan, jättöreunan sekä siiveketilan reunojen vaneroimiseksi, moottorin ilmanottotorven sovittamiseksi NACA-renkaan aukkoon, moottorin alapuolisen suojuksen tekemiseksi ja öljynjäähdyttimen ilmanottotorven ilmavirtauksen säätelykidusten rakentamiseksi. Päätyönä on kuitenkin saada vasen siipipuolisko kokonaan vaneroitua eli samaan työvaiheeseen oikean siipipuoliskon kanssa.

Blogi_2020-12-01-02.jpg

Siiven johtoreunan vaneroimisesi johtoreunaan kiinnitettävät vanerit liotettiin vedessä, jotta ne saatiin taipumaan murtumatta suipon johtoreunan päälle. Muotoonsa kuivuneet vanerit liimattiin sitten kiinni johtoreunaan. Johtoreunan verholuvanerien saumakohdat paklattiin ja hiottiin tasaisiksi. Vasemman siiven johtoreunassa olevaa pitotputken kohta on vielä verhoilematta. Sitä ei kuitenkaan verhoilla vanerilla. Pitotputken kohdalla johtoreunan kaarien väli oli Myrskyissä verhoiltu ohuella ja irrotettavalla alumiinilevyllä. Näin pitotputken huolto- ja korjaus on tarvittaessa helppo suorittaa. Nyt on pohdinnassa, verhoillaanko MY-14 osalta tämä alue alumiini- vai pleksilevyllä.

Blogi_2020-12-03-04.jpg

Blogi_2020-12-06-07.jpg

Oikeanpuoleinen valokuva: Heikki Kaakinen.

Siiven yläpinnan jättöreuna-alue takasalon ja jättöreunan väliltä on myös saanut vanerikatteen. Ensin sovitettiin paikalleen määrämittaan leikatut verhoiluvanerit, joiden sisäpinnat oli jo suojalakattu. Kun jättöreuna-alueen verhoiluvanerit oli saatu asettumaan paikoilleen ja vanerit toisiinsa yhdistävät viistesaumat kohdalleen, vanerit liimattiin kiinni. Ennen kuin vanerit lopullisesti peittivät siiven sisäosat näkyvistä, vaneroinnin suorittaneet tiistaikerholaiset kirjoittivat nimensä muistoksi siiven sisäpintaan.

Blogi_2020-12-08-10.jpg

Vasemmanpuoleinen kuva: Heikki Kaakinen.

Blogi_2020-12-09.jpg

Siiven jättöreunan yläpinnan verhoiluvanerien liimautuminen vasten siipikaaria sekä niiden
välisiä tukilistoja varmistettiin kaarien ja tukilistojen kohtiin nitojalla kiinnitetyillä vanerilapuilla. Vanerin liimautuminen jättöreunalistaan varmistettiin puolestaan pitkällä puristinrivillä. Liiman kuivuttua puristimet sekä vanerilaput poistettiin. Vanerin pintaan jääneet nitojan niittien jäljet sekä vanerien liitossaumat paklattiin umpeen tasoitteella ja hiottiin tasaisiksi.

Blogi_2020-12-11.jpg

Oma työnsä oli kiinnittää vasemman siiven siivekeaukon yläreunaan noin 10 cm levyinen vaneriuloke. Vastaavanlainen vaneriuloke, mutta kapeampi on jo siivekeaukon alareunassa. Nämä vaneriulokkeet muodostavat siiveketilan etuosaan aerodynaamisen kotelon, jonka sisään siivekkeen johtoreuna uppoaa.

Blogi_2020-12-12.jpg

Blogi_2020-12-13-14.jpg

Kuvat: Heikki Kaakinen.

Blogi_2020-12-15-16.jpg

Vasen siipi on nyt saatu saamaan työvaiheeseen oikean siipipuoliskon kanssa eli voidaan sanoa, että siipi on ”puuvalmis”.  Se merkitsee, että voidaan aloittaa siiven vaneripintojen maalausta edeltävä pintakäsittely tasoitteineen ja hiomisineen. Tosin maaliakin on jo ehditty vähän sivellä, kun sekä vasemman että oikean siipipuoliskon tyviosan yläpinnaltaan avoimet sisäosat maalattiin harmaalla TEMALAC FD 50 alkydimaalilla.  Näitä siiven tyven avoimia alueita ei verhoilla umpeen, sillä siiven tyviosa jää siiven päälle asennettavan Myrskyn rungon sekä rungon ja siiven saumakohdan peittävien alumiinisten kainalolevyjen alle.

Blogi_2020-12-17.jpg

Valokuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

MY-5:n runkokehikosta

Tiistai 4.8.2020 - Tiistaikerholainen

VL Myrskyn entisöintiprojektin käynnistyessä projektille oli tarjolla Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella kolme Myrskyn rikkonaista runkokehikkoa (MY-5, MY-9 ja MY-14), joista jokaisen perärunko oli vaurioitunut. Runkokehikoista valittiin Myrskyn entisöinnin kohteeksi vähiten vaurioitunut MY-14 runkokehikko. Tämän seurauksena hankkeesta tuli VL Myrsky MY-14 -hävittäjän entisöinti. Koska MY-14 runkokehikosta katkaistu takarunko on kadonnut, otettiin MY-14 runkokehikkoon liitettäväksi MY-9:n takarunko. Todettakoon, että yksityisomistuksessa on vielä neljäskin Myrskyn runkokehikko (MY-10), jonka hankkimisesta projektin käyttöön on neuvoteltu.

Blogi_2020-11-01.jpg

MY-14 runko moottoreineen ja hallintalaitteineen entisöidään pääosin Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella. Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon päätyönä on rakentaa Vantaalla yhteistyössä Suomen Ilmailumuseon kanssa koneen muut osat kuten siivet kaikkine laitteineen, pyrstön osat sekä rakentaa mm. koneen nokkaan tulevat patalevy, NACA-rengas sekä moottorin suojuspellit.

Blogi_2020-11-02.jpg

Kuva: Jorma Laakkonen.

Entisöintiprojekti käynnistyi toden teolla vuonna 2013 ja projektin edistymistä on koko ajan seurattu mm. Ilmailumuseoyhdistyksen ja Myrsky-projektin omilla kotisivuilla sekä vuosijulkaisuin. MY-14 rungon entisöinti Tikkakoskella on jo pitkällä. Vantaalla Tiistaikerho on jo saanut pyrstön osat sekä myös siivet vaiheeseen, jossa päästään pian aloittamaan niiden pintojen hionta ja maalaus. Tavoite on, että entisöity - mutta staattinen - MY-14 valmistuu näytteille vuoden 2021 aikana.

Blogi_2020-11-03-04.jpg

Myrskyn entisöintiprojektiin otettiin mukaan myös Tikkakosken toiseksi paras eli MY-5:n runkokehikko irrallaan olevine perärunkoineen ja moottoripukkeineen. MY-5 runkokehikolla on oma tärkeä roolinsa Myrskyn entisöintiprojektissa. Yhtäältä runkokehikosta on Tikkakoskella irrotettu ja jo kunnostettu MY-14 rungon entisöinnin tarpeisiin kehikossa vielä kiinni olleita käyttökelpoisia osia. Toisaalta MY-5:n runkokehikkoa tullaan Tiistaikerhossa käyttämään valmistuneiden Myrskyn siipien sovitusrunkona, jossa siiven kiinnitys ja asemointi runkokehikkoon testataan ennen siiven asentamista Tikkakoskella entisöitävänä olevaan MY-14 runkoon.

Blogi_2020-11-05.jpg

MY-5:n runkokehikolle on suunnitelmissa isompikin roolinsa. Siitä on tarkoitus tehdä Myrsky -hävittäjän esittely- eli ”demorunko”, jonka avulla esitellään sekarunkoisen eli metalli- ja puurakenteisen Myrsky-hävittäjän rakennetta. Runkokehikkoon tullaan kiinnittämään Tiistaikerhossa rakennetut 2,5 metrinen pätkä oikeanpuoleista ja metrin pituinen pätkä vasemmanpuoleista ns. koesiipeä. Näillä rakennetuilla koesiivillä on testattu ennen varsinaisten siipien rakentamista Myrskyn siiven monimutkaisen tyviosan rakentamista laskutelineineen sekä siipipuoliskojen lukitsemista toisiinsa teräslevyillä.

Blogi_2020-11-06.jpg

Suomen Ilmailumuseolle Vantaalle aiemmin jo tuotua MY-5:n perärunkoa on jo hyödynnetty Myrsky-projektissa. Sitä ennen pahasti ruosteessa ollut perärungon kehikko oikaistiin varta vasten tehdyssä mittatarkassa telineessä ja perärunko hiekkapuhallettiin sekä maalattiin ns. koneharmaalla alkydimaalilla. Tämän jälkeen perärunkoa käytettiin Tiistaikerhossa MY-14 pyrstön osien kuten korkeusvakaajien sekä sivuvakaajan rakentamisen tuki- sekä sovituskehikkona.

Blogi_2020-11-08.jpg

Tikkakoskella oleva MY-5:n kunnostamaton runkokehikko sekä moottoripukki tuotiin 21. heinäkuuta Suomen Ilmailumuseolle Vantaalle. MY-5:n rungon toi projektin tiedottaja lomamatkallaan Keski-Pohjanmaalle. Menomatkalla perjantaina 10.7. hän vei runkokehikon kuljettamiseksi peräkärryn sekä ”Myrsky-tavaraa” Tikkakoskelle. Tiistaina 14.7. Tiistaikerhon ryhmä kävi Tikkakoskella Ilmavoimamuseon avustuksella nostamassa MY-5:n runkokehikon sekä moottoripukin kuljetusta varten valmiiksi peräkärrylle. Erikoinen kuorma saapui Tikkakoskelta onnellisesti Suomen Ilmailumuseon pihaan 21. heinäkuuta. Onneksi oli hiljainen liikenne, eikä satanut.

Blogi_2020-11-10.jpg

Blogi_2020-11-12.jpg

Kun runkokehikko oli saatu perille museon pihalle, irrotettiin ensin kuormausliinat. Sen jälkeen MY-5:n runko nostettiin trukilla peräkärryn lavalta ja siirrettiin trukin piikeissä Suomen Ilmailumuseon pihalle odottamaan huonokuntoisen runkokehikon kunnostusta. Pahasti ruosteessa oleva ja osin vääntynyt sekä vaurioitunut runkokehikko tullaan puhdistamaan ruosteesta hiekkapuhaltamalla, oikaisemaan, korjaamaan sekä maalaamaan koneharmaaksi. Ohjaamon takana runkoputkia on vääntynyt ja joitain runkoputkia on myös poissa.

Blogi_2020-11-21.jpg

Blogi_2020-11-16-19.jpg

Vasen kuva: Heikki Kaakinen.

MY-5:n runkokehikon oikaisemista varten koottiin ja muokattiin MY-14:n runkokehikkoa varten neliöteräsputkesta tehty rungon oikaisu/linjausjigi. Se kiinnitettiin MY-5:n rungossa ohjaamon kohdalla olevaan neljään korvakkeeseen, joihin siipi kiinnitetään siivessä olevan neljän kiinnityspankon avulla.

Blogi_2020-11-17.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen.

Blogi_2020-11-18.jpg

Jigiin kiinnitetty MY-5:n runkokehikko mitataan tarkkaan ja oikaistaan. Runkokehikossa vielä kiinni olevien osien tai niiden kiinnityskorvakkeiden paikat määritetään sekä kuvataan ennen niiden irrottamista puhdistettaviksi. Myös Tikkakoskelta tuotu ruosteessa oleva moottoripukki puhdistetaan hiekkapuhaltamalla ja maalataan.

Blogi_2020-11-20.jpg

Kun runkokehikko on puhdistettu ja maalattu, hitsataan siihen kiinni aiemmin jo kunnostettu perärunko. MY-5:n runkokehikko on silloin valmis toimimaan MY-14 siipien sovitusrunkona eli asennustelineenä ja myöhemmin ns. Myrskyn demorungon ytimenä. MY-5 demorunko tullaan entisöimään siten, että rungon rakenteita jää näkyville, kuten rakenteita jätettiin jo näkyville demorunkoon kiinnitettäviä lyhyitä koesiipiä rakennettaessa. No, tämän demorungon entisöinti ei ole vielä ensisijainen tehtävämme. Siihen paneudutaan kunnolla, kunhan MY-14 entisöinti on saatu kunnialla päätökseen.

Kuvat, ellei erikseen toisin mainittu: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, MY-5

Myrskyn entisöinti pääsi jatkumaan Tiistaikerhossa juhannukselta

Tiistai 14.7.2020 - Tiistaikerholainen

Koronavirusepidemian vuoksi Tiistaikerhossa keskeytyksissä ollut VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti pääsi jatkumaan juhannukselta. Tosin pienmuotoisesti projektia oli edistetty koronankin aikana projektin vetäjän Matti Patterin ja muutaman muun kerholaisen toimesta. Kohteena on ollut mm. NACA-renkaan monimuotoisen yläosan muokkaaminen valmiiksi ja renkaan osien hitsaaminen yhteen kokonaisuudeksi. Renkaan yläosassahan sijaitsevat moottorin ilmanottoaukko sekä konekiväärien tuliputkien aukot. NACA-rengas on nyt ehjä kokonaisuus.

Blogi_2020-10-01.jpg

Blogi_2020-10-02.jpg

Kuva: Lassi Karivalo.

Lisäksi aloitettiin alumiinilevystä taivutettavan kaksiosaisen moottorinsuojuksen tekeminen. Moottorisuojuksen alaosaa varten rakennettiin puinen muokkauslesti, jota vasten alumiinilevy on jo alustavasti pakotettu alasuojuksen kaarevaan muotoonsa. Moottorin öljynjäähdyttimeen kuuluvat niin ikään alumiinilevystä tehdyt ilman sisäänoton ja ulosviennin torviosat saatiin kokolailla valmiiksi.

Blogi_2020-10-03.jpg

Vaikka juhannuksesta Myrsky-työt pääsivätkin jatkumaan, täyteen vauhtiinsa Myrskyn entisöinnissä ei kuitenkaan vielä päästä. Toistaiseksi Myrskyn kimpussa olevien tiistaikerholaisten lukumäärä Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa saa olla kerrallaan enintään kymmenen. Myrsky-projektin, puhumattakaan koko Tiistaikerhon toiminnan täydestä uudelleen käynnistymisestä ei siten vielä ole kyse. Tiistaikerhon toiminnan käynnistymistä arvioidaan Suomen Ilmailumuseon kanssa elokuun alussa.

Blogi_2020-10-04.jpg

Kuva: Lassi Karivalo.

Myrskyn siipien rakentamista jatkettiin siitä, mihin jäätiin toiminnan keskeytyessä maaliskuussa. Tuolloin oikea siipi oli saatu kokonaan vaneriverhoiltua. Vasemman siiven jättöreunasta puuttui vielä yläpinnan vanerikate ja siiven johtoreuna oli kokonaan vailla vaneriverhoilua.

Blogi_2020-10-05.jpg

Blogi_2020-10-06.jpg

Töiden uudelleen käynnistyttyä tarmo kohdistaankin nyt vasemman siiven saamiseksi oikean siiven kanssa samaan työvaiheeseen eli kokonaan verhoilluksi. Tämän vuoksi entisöintitilassa vierekkäin olevien siipien paikat piti vaihtaa, jotta entisöintitilassa seinän vieressä ahtaasti oleva vasen siipi saadaan paremmin käsiteltäväksi keskemmälle entisöintitilaa.

Blogi_2020-10-07.jpg

Blogi_2020-10-08.jpg

Siipien paikkojen vaihto tehtiin niin, että seinän vieressä oleva vasen siipi nostettiin pinoojalla ylös työtasoltaan ja oikea siipi ujutettiin vasemman siiven alle työtason päälle. Tämän jälkeen vasen siipi siirrettiin oikean siiven yli viereiselle entiselle oikean siiven työtasolle. Samalla vasen siipi käännettiin pituusakselinsa ympäri, jotta siipi saatiin työtason päälle siiven yläpinta ylöspäin. Nyt voitin aloittaa vasemman siiven jättöreunan yläpinnan sekä johtoreunan vanerointi sekä muutkin siipeen liittyvät työt.

Blogi_2020-10-09.jpg

Blogi_2020-10-10.jpg

Kuva: Lassi Karivalo.

Vasemman siiven johtoreunan vanerointi toteutetaan samoin, kuin oli jo toimittu oikean siiven johtoreunan vaneroinnissa. Johtoreunaan tulevat vanerit painetaan ensin kostutettuna teräsvanteiden avulla johtoreunan kaaria vasten. Muotoonsa kuivuttuaan vanerit liimataan paikalleen vanteilla johtoreunan kaaria vasten kiristettyinä.

Blogi_2020-10-11.jpg

Kuva: Lassi Karivalo.

Blogi_2020-10-12.jpg

Vasemman siiven johtoreunan vaneroinnin ensimmäinen vaihe oli kiinnittää johtoreunan jokaisen kaaren kohdalle määrämittaiset metallivanteet vanerien kiristämiseksi johtoreunaa vasten. Vanteen yläpäässä on vanteen varsinainen kiristin. Vanteiden kiinnittäminen paikoilleen edellytti välillä erikoisiakin työasentoja.

Blogi_2020-10-13.jpg

Blogi_2020-10-14-15.jpg

Oikea kuva: Lassi Karivalo

Kun vanteet olivat asennettu johtoreunan kunkin kaaren kohdalle, voitiin aloittaa sisäpinnaltaan kasteltujen vanerivuotien kiinnittäminen paikoilleen vielä ilman liimaa. Metallipantojen avulla kiristettiin ensin siiven tyvestä laskien ensimmäinen vanerivuota johtoreunan kaaria vasten. Seuraavalla työkerralla vaneri tullaa kiinnittämään liimalla lopullisesti johtoreunaan. Samalla tavalla menetellään muidenkin siiven johtoreunaan kiinnitettävien vanerien osalta. Rinnan johtoreunan vanerointia on valmisteltu siiven jättöreunan yläpinnan vanerointia, jättöreunan työstämistä muotoonsa siivekkeen kohdalla sekä asennettu siipeen kuparilankaisia maadoitusjohtoja.

Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Jorma Laakkonen.

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Tiistaikerho keskeytyksissä koronan vuoksi

Tiistai 26.5.2020 - Tiistaikerholainen

Kun koronavirusepidemia alkoi maaliskuussa toden teolla levitä Suomessa, museotkin joutuivat sulkemaan ovensa. Näin myös Suomen Ilmailumuseon ovet pantiin säppiin ja samalla keskeytettiin museon vapaaehtoistoiminta, Tiistaikerho mukaan lukien. Kesäkuun alussa museoilla on taas lupa avata ovensa noudattamalla toiminnassaan koronaviruksen vuoksi annettuja viranomaisohjeita ja -suosituksia, joten täyteen vauhtiin toiminta ei Suomen Ilmailumuseossa kuitenkaan vielä pääse. Ilmailumuseon vapaaehtoistoiminta Tiistaikerhon töineen pysyy edelleen tauolla. Vapaaehtoistoiminnan käynnistämismahdollisuuksia museo arvioi syksyn kynnyksellä.

Meitä tiistaikerholaisia tietystikin askarruttaa kysymys, olisiko siis syksyllä mahdollista päästä jatkamaan lentokoneiden entisöintejä Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaassa? Kaikki riippuu kuitenkin COVID-19-virusepidemian tilannekuvasta Suomessa. Vaikkakin tätä blogia kirjoittaessani epidemia on selvästi laatumaan päin, olen silti epäleväinen, että Tiistaikerho pääsisi, ainakaan täysimääräisesti, jatkumaan syyskauden alkaessa.

Epäilyni Tiistaikerhon toiminnan pääsemisestä vauhtiin syksyllä perustuvat tosiasiaan, että tiistaikerholaisista 80 % kuluu viranomaisten määrittämään yli 70-vuotiaiden riskiryhmään. Heitähän koskee tälläkin hetkellä viranomaisten ohjeistus pysyttäytyä kotona ja välttää kontakteja muihin ihmiseen. Viranomaiset ovat myös esittäneet arvioita, joiden mukaan ihmiset 70+ saattaisivat joutua elämään karanteenimaisissa olosuhteissa aina vuoden 2021 puolelle asti. Jos näin kävisi, se tekisi Tiistaikerhon toiminnan käynnistämisen vuoden 2020 puolella ongelmalliseksi. Mutta toisaalta normaalia elämistä koskevat rajoitukset ovat ymmärrettäviä ikäihmisten henkeä uhkaavan vakavan koronaepidemian vuoksi.

Osaratkaisuna olisi, että alle tuon maagisen 70-vuoden ikärajan olevat tiistaikerholaiset jatkaisivat syksyllä niin Caudron C.59 ja VL Myrsky II:n (MY-14) -lentokoneiden kuin WSK SM-1SZ (HK-1) -helikopterin roottorinlapojen entisöintejä ja vanhemmat kerholaiset liittyisivät mukaan, kun se olisi koronavirusepidemian osalta turvallista. Tällainen kahtiajako vaan ei tunnu miellyttävältä.

No, tilanne on nyt se, mikä on. Siksi palautettakoon mieliin, mihin vaiheeseen Tiistaikerhossa jäätiin maaliskuun alussa, kun kerhon toiminta koronavirusepidemian vuoksi keskeytettiin.

Caudronin entisöinti

Maaliskuun alussa oli Caudron C 59. (CA-50) vasemman alasiiven kangasverhoilun reiät paikattu, joten voitiin ryhtyä korjaamaan koneen oikeaa alasiipeä. Siipi oli ollut jo syksystä lähtien odottamassa korjaustoimenpiteitä Suomen Ilmailumuseoon varastoituna.  Oikean alasiiven pääasiallisena työnämme olisi kangasverhoilussa olevien reikien paikkaus eli samaa hommaa, mitä tehtiin vasemman siiven kanssa.

Blogi_2020-09-01.jpg

Blogi_2020-09-02.jpg

Oikean siiven kangasverhoilussa on puolensataa repeämää tai reikää. Ennen niiden korjaamista siiven kangaspinnat pestiin huolellisesti ja siivestä irrotettiin siivekkeen vaijeri.  Verhoilukankaan suurempien repeämien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa. Korjatut repeämät ja muut kangasverhoilussa olevat reiät peitetään kangaspaikoilla. Paikkoihin käytetään lentokoneiden verhoiluun tarkoitettua pellavakangasta eli ns. lekopellavaa.

Blogi_2020-09-03.jpg

Kankaasta leikattiin tarvittavat puolensataa kangaspaikkaa niin isoja kuin pieniä rekiä peittämään. Paikkalappujen reunat hapsutettiin, jotta niiden reunat liimautuisivat hyvin verhoilukankaan pintaan. Paikat kiinnitetään reikien päälle perinteisellä tavalla eli kiristyslakalla. Viimeisenä tiistaina 10. maaliskuuta ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä, oli kaikki reikiä varten tehdyt paikat reikien vieressä valmiiksi numeroituna kiinni liimaamistaan odottamassa.

Blogi_2020-09-04-05.jpg

Oikean alasiiven verhoilukankaan reikien paikkauksen ohessa puhdistettiin hiekkapuhalluksella siivekkeen pahoin ruostuneet vaijerit. Siinä yhteydessä huomattiin vaijerissa kiinni oleva upea lyijyinen hakaristitunnuksella vaijerin tarkastussinetti.

Blogi_2020-09-06.jpg

Osiinsa purettu Caudronin korkeusvakaaja saatiin helmikuun loppuun mennessä kunnostettua ja koottua. Voitiin aloittaa rankona olevan korkeusvakaajan verhoilun valmistelut. Vakaaja verhoillaan kankaalla. Verhoilun esivalmistelu tarkoittaa vakaajan kaarien ja johtoreunan kietomista kangasnauhalla. Verhoilukangas tullaan ompelemaan kiinni näihin nauhoituksiin.  Kaarien nauhoittamisen olen jo tarkemmin kuvannut aiemmassa blogissani.

Blogi_2020-09-07.jpg

Todettakoon kuitenkin vielä kertauksena, että kaaret nauhoitettiin, kuten ne oli 1920-luvullakn nauhoitettu. Menettely selvisi, kun korkeusvakaajaa purettiin osiinsa.  Kaaret nauhoitettiin 20 mm levyisellä kangasnauhalla, jossa nauhaa kierrettiin kaaren ympäri noin 2-3 cm välein. Kaarien nauhoittamisen jälkeen kaaret sidottiin vielä toisiinsa vakaajan poikki vedetyllä nauhaparilla. Seuraava työvaihe olisi ollut vakaajan johtoreunan nauhoittaminen 50 mm levyisellä kangasnauhalla, mutta sitä emme ehtineet tehdä, koska koronavirusepidemia keskeytti työmme.

Myrskyn tilanne

Blogi_2020-09-08-09.jpg

Maaliskuun alussa etenimme vauhdilla sekä VL Myrsky II:n (MY-14) oikean että vasemman siipipuoliskon rakentamisessa. Oikea siipipuolisko saatiin vaneroitua kokonaan umpeen, jonka jälkeen aloitimme siiven vaneripintojen paklauksen ja hionnan siiven pintojen pohjamaalausta ennakoiden.

Blogi_2020-09-10.jpg

Blogi_2020-09-11-12.jpg

Blogi_2020-09-13.jpg

Vasemmassa siivessä rakennettiin jättöreunaa, jossa keskeistä oli kiinnittää ensin jättöreunan kaaret. Sen jälkeen voitiin aloittaa siiven sisässä pitkin takasalkoa kulkevien laskutelineen, laskusiivekkeen sekä siivekkeen käyttötankojen ja mekanismien asennukset sekä laskusiivekkeentilan rakentaminen. Maaliskuun alussa koko jättöreunan alue oli 80% prosenttisesti saatu valmiiksi. Laskusiivekkeen tila oli vaneroitu ja käyttötangot ja -mekanismit olivat paikoillaan siiven sisällä. Jättöreunan verhoiluvanerissa on hyvin näkyvillä siiven sisällä olevien laitteiden tarkistusluukkuja varten tehdyt aukot.  Vasemman siiven johtoreunan vanerointia ei ehditty vielä aloittaa.

Blogi_2020-09-14-15.jpg

Blogi_2020-09-16.jpg

Koko alkuvuoden oli rakennettu alumiinilevystä koesiiven pyöräaukon luukkuja, josta olen kirjoittanut viimeisimmissä blogeissani. Pyöräaukon sisempi luukku oli jo helmikuun lopussa valmis ja asennettu paikalleen aukon sisäreunaan. Pyöräaukon sisemmän luukun vastinpariksi rakennettiin pyöränapaan kiinnitettävää ulompaa pyöräaukon luukkua.  Samanaikaisesti alumiinilevystä rakennettiin joustintukeen kiinnitettävää joustintuen aukon peittävää luukkua. Koesiiven laskutelineen luukut ehdittiin saada pääosin valmiiksi ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä.

Blogi_2020-09-17.jpg

Maaliskuussa oli meneillään myös mm. öljynjäähdyttimeen kiinnitettävien tulo- ja poistoilman kanavien tekeminen valmiiksi sekä moottorinsuojukseen eli NACA -renkaaseen liittyvät työt.  Näiden tekemistä on jossain määrin jatkettu koronavirusepidemiankin aikana Myrsky -projektin vetäjän Matti Patterin kotiverstaassa.

SM-1 helikopterin lavat

Blogi_2020-09-18.jpg

WSK SM-1SZ (HK-1) helikopterin lavat oli saatu helmikuun lopussa korjattua sekä korjattujen kohtien uudet verhoilukankaat jo lakalla kiristettyä. Seuraava vaihe olisi ollut roottorinlapojen korjattujen alueiden maalaus, mutta se saa nyt odottaa Tiistaikerhon toiminnan uudelleen käynnistystä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Caudron C.59, CA-50, WSK SM-1SZ, HK-1

Myrskyn pyörän ja joustintuen luukkujen jäykisteiden kiinnitys

Tiistai 14.4.2020 - Tiistaikerholainen

Kun entisöitävänä olevan VL Myrskyn (MY-14) koesiiven pyöräaukon ulompi luukku ja joustintuen aukon luukku sekä luukkuihin kiinnitettävät jäykisteet olivat tulleet takaisin kromatoinnista, voitiin käynnistää jäykisteiden niittaaminen luukkuihin. Kromatoinnissa alumiini käsitellään kromaatteja sisältävissä happamissa liuoksissa, joissa alumiinin pintaan muodostuu pinnoituskylvyn komponenttien kanssa ohut epäorgaaninen pinnoite suojaten alumiinia hapettumiselta. Kromatoinnissa Myrskyn laskutelineen aukkojen luukut ja niiden osat saivat kauniin kullanhohtoisen pinnan.

Blogi_2020-08-01-02.jpg

Alettiin kiinnittää ensin laskutelineen joustintuen aukon luukun jäykistelistoja. Listat ovat ”hattuprofiililistoja”.  Se tarkoittaa, että neliölista on alaosastaan auki ja sillä on alareunassa kummallekin sivulle taitetut liepeet, joihin tehdyistä rei’istä jäykistelista niitataan luukkuun reunoihin.

Blogi_2020-08-03-04.jpg

Blogi_2020-08-05.jpg

Joustintuen aukon luukkuun oli jo aiemmin porattu reiät niiteille ja samoin niitinreiät myös jäykistelistoihin. Luukun reunoissa olevat niitinreiät oli myös senkattu uppokantaniittejä varten. Aloitettiin jäykistelistojen niittaus luukun alapintaan. Niittausta varten listat lukittiin paikoilleen niitin rei’istä laitetulla muutamalla sokalla. Ennen listojen kiinniniittausta joustintuen aukon luukku laitettiin vielä paikoilleen varmistaen, että luukku ”istui” aukossa oikein jäykistelistojen myös kanssa.

Blogi_2020-08-06-07.jpg

Sitten listat niitattiin niitti niitiltä niittipyssyllä luukun sisäpuolen reunaan. Niittipyssyllä niittaus saadaan tehtyä kätevämmin kuin käyttäen vasaraa. Kun koesiiven joustintuen aukon luukun kaikki tukilistat oli niitattu kiinni, siirryttiin työskentelemään pyöränapaan kiinnittävän luukun jäykisteiden kiinnittämiseksi.

Blogi_2020-08-08-09.jpg

Pyöräaukon ulomman luukun ulkopintaan tuleva soikea jäykistelevy kiinnitettiin paikoilleen pyöränapaan neljällä koneruuvilla. Tämän jälkeen jäykistelevyn reunoihin voitiin merkata paikat niitinrei’ille. Soikea jäykistelevy kiinnitetään luukun pintaan varsinaisesti niiteillä. Reikien paikat merkattiin piikillä. Jäykisteen kumpaankin päähän laitettiin väliaikainen kiristysruuvi, jotta jäykiste saatiin painumaan tiiviisti profiililtaan hieman kuperan luukun pintaa vasten ja jotta jäykistelevy pysyy niitinreikien porauksen ajan paikoillaan luukun pinnassa.

Blogi_2020-08-10-11.jpg

Blogi_2020-08-12-13.jpg

Reiät porattiin pylväsporalla, jonka jälkeen reiät senkattiin rajoittimella varustetulla senkkausterällä. Rajoitin estää liian syvälle menevän senkkauksen. Tämän jälkeen jäykistelevy niitattiin niittipyssyllä luukun sisäpinnan puolelta.

Blogi_2020-08-14.jpg

Blogi_2020-08-15.jpg

Seuraavaksi aloitettiin asemoida alumiinilevystä tehtyjä kotelomaisia jäykisteitä niitattavaksi luukun sisäpintaan. Kotelomaisia jäykisteitä tulee yksi luukun kummallekin sivulle sekä yksi luukun alareunaan. Jäykisteet niitataan ulkoreunastaan luukun sisäreunaa kiertävään neliöputkesta hitsattuun tukikehään sekä liepeistään luukun pintaan. Teräksinen tukikehikko ei käynyt kromatoitavana, vaan se maalattiin harmaalla ruostumista estävällä Isotrol -maalilla.

Blogi_2020-08-16-17.jpg

Blogi_2020-08-18.jpg

Kotelomaisten jäykisteiden niittaamista ei ehditty aloittaa ennen kuin Tiistaikerhon toiminta keskeytettiin koronavirusepidemian seurauksena. Jäykisteet ehdittiin siis niitata kiinni joustintuen luukuun, mutta pyöräaukon ulomman luukun sisäpintaan tulevat kotelomaiset jäykisteet jäivät kiinnittämättä. Koesiiven laskuteline saa siten odottaa kotelossaan töiden jatkumista virusepidemian päätyttyä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn pyörän ja joustintuen luukkujen rakentaminen

Tiistai 7.4.2020 - Tiistaikerholainen

Sisään vedettävät laskutelineet olivat jo vakioina II maailmasodan aikaisissa hävittäjissä eikä VL Myrsky tee siinä poikkeusta. Myrskyn siiven tyvessä on kotelo laskutelineen sisään vetämiseksi. Kotelo käsittää pyöräkotelon sekä joustintuen tarvitseman kotelon. Puolet pyöräkotelon aukosta peittää alumiinilevyistä tehty sisempi luukku eli ns. enkelinsiipi. Luukku on saranoilla kiinni kotelon sisäreunassa. Tämä luukku avautuu jousivivun avulla automaattisesti, kun laskuteline otetaan ulos ja sulkeutuu laskutelineen pyörän painamana, kun teline otetaan sisään.

Blogi_2020-07-00.jpg

Toisen puolen pyöräaukosta peittää laskutelineen pyörän napaan kiinnitetty alumiinilevystä tehty ulompi luukku - siis vastinpari ”enkelinsiivelle”. Laskutelineen joustintuen kotelon luukkuna on puolestaan joustintukeen kiinnitetty alumiinilevy. Nämä kaksi laskutelineeseen kiinnitettyä luukkua ovat noin 20 cm matkalta päällekkäin toisiaan vasten muodostaen samalla liukupinnan laskutelineen pyörän joustamisen mukaan. Pyörähän on akselistaan liitoskappaleella kiinni joustintuen sisällä liikkuvassa "männänvarressa". Laskutelineessä ei siten voi olla yhtenäistä pyöränapaan ja joustintukeen kiinnitettyä luukkua, koska se estäisi pyörän jouston.

Kun Tiistaikerhossa oli saatu valmiiksi MY-14 pyöräaukkojen sisemmät luukut koesiipeä ja varsinaista siipeä varten, voitiin aloittaa pyöräaukon ulompien luukkujen sekä joustintuen aukon luukkujen rakentaminen. Päätettiin rakentaa ensin luukut koesiipeä varten.

Blogi_2020-07-01.jpg

Leikattiin laserilla 1,5 mm alumiinilevystä Myrskyn piirustusten mukainen joustintukeen kiinnitettävän luukun aihio. Samalla levyyn leikattiin aukko joustintuen ja laskutelineen sisäänvetohaarukan liitoksen kohdalle. Luukun reunoihin porattiin reiät luukkuun niitattavia jäykistelistoja varten.

Blogi_2020-07-02.jpg

Blogi_2020-07-03-04.jpg

Blogi_2020-07-06.jpg

Sisäänvetohaarukan liitoskohdan aukkoa peittämään tarvittiin kupu. Sitä varten tehtiin metallinen lesti, jota vasten alumiinilevystä prässättiin kupu ja samalla kuvut myös varsinaisen siipeen. Kupu hitsattiin kiinni aukon reunoihin. Tämän jälkeen luukun aihio sovitettiin paikalleen joustintuen aukkoon ja kiinnitettiin joustintuessa oleviin väliaikaisiin vanerisiin pidikkeisiin. Lopullisesti luukku niitataan joustintukeen hitsattaviin pidikkeisiin.

Blogi_2020-07-07.jpg

Blogi_2020-07-08-09.jpg

Blogi_2020-07-10-11.jpg

Vastaavasti leikattiin laserilla 1,5 mm vahvuisesta alumiinilevystä aihio pyöräaukon ulompaa luukkua varten. Luukku kiinnitetään pyöränapaan neljällä uppokantaisella 6 mm vahvuisella koneruuvilla. Tämän vuoksi luukkuun piti tehdä ruuveille reiät täsmälleen navassa olevien neljän kierrereiän kohdalle. Kohdistus tehtiin laittamalla pyöränapaan kohdistuslevy teräväkärkisine merkkaajineen. Merkkaaja laitettiin myös navan keskelle. Tämän jälkeen luukku asemoitiin täsmällisesti pyöräaukkoon ja levyn pintaa naputeltiin vasaralla merkkaajien kohdalta. Näin levyn alapintaan saatiin merkit ruuvinreikien poraamisille. Merkkaajien jälkiä vielä vahvistettiin piikillä ennen kuin reiät porattiin levyyn pylväsporalla.

Blogi_2020-07-12-13.jpg

Blogi_2020-07-14.jpg

Blogi_2020-07-15-16.jpg

Pyöränapaan kiinnitettävän luukun ulkopintaan kuuluu soikea jäykistelevy. Sellainen leikattiin alumiinilevystä. Jäykistelevy kiinnitetään luukun pintaan samoilla neljällä koneruuvilla, joilla luukku kiinnitetään pyöränapaan. Ruuveja varten jäykistelevyyn porattiin reiät, jotka myös senkattiin. Jäykistelevy tullaan lisäksi niittaamaan reunoistaan luukun pintaan. Pyöräaukon ulompi luukku jäykistelevyineen kiinnitettiin ruuveilla pakoilleen pyöränapaan. Nyt koesiiven laskutelineessä oli ensi kertaa alustavasti kiinni molemmat laskutelineessä olevat luukut. Ne ovat hyvin esillä koesiiven ulos otetussa laskutelineessä.

Blogi_2020-07-17.jpg

Pyöräaukon ulomman luukun sisäpintaan tulee myös tukia ja jäykisteitä. Luukun reunaan kiinnitetään teräksisestä neliöputkesta tukikehikko ja luukun alaosaan alumiinilevystä muotoillut kotelorakenteiset jäykisteet.  20 mm neliöputkesta leikattiin palat luukun sisäreunaan kiinnitettäväksi tukikehikoksi. Palat muotoiltiin piirustuksen mukaan ja hitsattiin yhteen kehikoksi.

Blogi_2020-07-18.jpg

Laserilla oli leikattu alumiinilevystä valmiit aihiot ulomman pyöräaukon luukun alapintaan tuleville jäykisteille. Niitä muokattiin paikalleen sovitettavaksi ja kiinnitettäväksi. Niin ikään ovat nyt valmiina joustintuen aukon luukkuun kiinnitettävät jäykisteet.

Jäykisteitä ei kuitenkaan niitata paikalleen luukkuihin ennen kuin puolivalmiit luukut sekä niihin kiinnitettävät jäykisteet on kromatoitu. Kromatoinnilla estetään alumiinia hapettumiselta. Kromatointi teetetään ostopalveluna.

Kuvat: Lassi Karivalo, paitsi historiallinen kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Caudronin korkeusvakaajan rangon nauhoittaminen

Maanantai 30.3.2020 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59:n (CA-50) osiinsa puretun ja kieroksi menneen korkeusvakaajan rangon kunnostus saatiin päätökseen helmikuun alussa, mistä olen blogissa jo kertonukin. Ranko on siten valmis verhoiltavaksi. Ennen varsinaista vakaajan verhoilua kankaalla, vakaajan kaariin ja johtoreunaan kiinnitetään kangasnauhat, joihin verhoilukangas tullaan ompelemaan kiinni.

Blogi_2020-06-01.jpg

Korkeusvakaajan nauhoittamiseen ryhtyäksemme tutkimme tarkkaan vakaajan purkamisestamme otettuja kuvia, purkamisraporttia sekä vakaajasta purettuja verhoilukankaita, joissa oli vielä kiinni alkuperäistä verhoilun nauhoitusta.  Näiden lähteiden pohjalta selvisi hyvin, kuinka CA-50:n korkeusvakaajan ranko oli sekä verhoiltu että verhoilukankaan ompelua varten nauhoitettu.

Blogi_2020-06-02-03.jpg

Blogi_2020-06-04-05.jpg

Korkeusvakaajan johtoreuna oli nauhoitettu tiiviisti umpeen 50 mm levyisellä kangasnauhalla. Sen sijaan vakaajan jättöreunalista sekä vakaajan päätylistat olivat nauhoittamattomat.  Kaaret oli puolestaan nauhoitettu 15 mm levyisellä kangasnauhalla. Ensin kaarien ylä- ja alareunaa pitkin oli vedetty nauha, joka oli sitten sidottu kaareen kaaren ympäri kieputetulla vastaavalla 15 mm levyisellä nauhalla. Kieputusnauha oli kiinnitetty nupeilla alkupäästään johtoreunaan ja loppupäästään kaaren tyven vahvikkeeseen.

Blogi_2020-06-06.jpg

Lisäksi vakaajan kaaret oli sidottu keskeltä toisiinsa 30 mm leveällä nauhalla, jonka päät oli kiinnitetty vakaajan päätylistoihin. Kaaria toisiinsa yhdistävä nauhaa oli pujotettu kaarien kautta niin, että nauha kulki joka toisen kaaren ali ja joka toisen kaaren yli. Nauha kulki siis kaaria pujotellen edestakaisin päätylistojen välillä.

Blogi_2020-06-07-08.jpg

Blogi_2020-06-09.jpg

Aloitettiin kunnostetun korkeusvakaajan rangon nauhoittaminen vanerikaarista. Nauhan pää kiinnitettiin kaaren kohdalla johtoreunaan kahdella nupilla. Sen jälkeen nauha vedettiin kaaren yläreunaa pitkin jättöreunalistaan ja sen ympäri kiertäen kaaren alareunaa pitkin takaisin johtoreunaan. Siinä nauhan pää napsautettiin nupilla lähtöpaikkaansa.  Näin menetellen kiinnitettiin pitkin kaarta kulkevat nauhat kuhunkin kahdeksaan vanerikareen.

Blogi_2020-06-11-13.jpg

Blogi_2020-06-14-15.jpg

Seuraavaksi kaaria pitkin vedetyt nauhat sidottiin kiinni kaaren ympäri kieputetulla nauhalla. Vakaajan verhoilun purkamisesta otettujen kuvien perusteella kieputusnauhan alkupää naulattiin kahdella nupilla vakaajan jättöreunalistan alapintaan kaarta pitkin kulkevan nauhan päälle. Tämän jälkeen nauha kiedottiin viistosti kaaren ympäri noin 3 cm mittaisin välein. Kaaren toisessa päässä nauha kiinnitettiin kaaren tyvessä olevan vahvikevanerin kylkeen. Kun vakaajan normaalit kahdeksan vanerikaarta oli nauhoitettu, nauhoitettiin samoin periaattein vakaajan kolme umpipuista ja vakaajan rakennetta tukevaa kaarta.

Blogi_2020-06-16-17.jpg

Blogi_2020-06-18-19.jpg

Blogi_2020-06-20-21.jpg

Kaarien nauhoitusten jälkeen ryhdyttiin kiinnittämään kaaret toisiinsa sitovaa 30 mm levyistä kangasnauhaa. Nauha kiinnitettiin alkupäästään alkuperäisen mukaisesti neljällä nupilla vakaajan vasemmanpuoleisen päätylistan sisäpintaan. Sitten nauhaa kierrettiin pari kertaa päätylistan ympäri, jonka jälkeen se pujotettiin joka toisen kaaren yli ja joka toisen kaaren ali oikeanpuoleisen päätylistaan asti. Samalla tarkistettiin mitalla, että nauha kulki kaarien puolivälissä. Nauha lukittiin oikeanpuoleiseen päätylistaan nupilla, jonka jälkeen nauha pujotettiin vastaavalla tavalla takaisin vasempaan päätylistaan. Siihen nauha kiinnitettiin kolmella nupilla. Lopuksi nauha naulattiin vielä kiinni kunkin kaaren ylä- ja alalistaan.

Blogi_2020-06-22.jpg

Caudron C.59 koneen korkeusvakaajan johtoreunalistaa emme ehtineet nauhoittaa, ennen kuin koronavirusepidemian vuoksi Tiistaikerhon toiminta keskeytettiin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Muutakin kuin entisöintiä Tiistaikerhossa

Maanantai 23.3.2020 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikeho yhdistetään vanhojen ilma-alusten kunnostamiseen ja entisöintiin niiden laittamiseksi ilmailumuseoissa näytteille. Valtaosin tuo mielikuva on oikea, mutta Tiistaikerhossa tehdään runsaasti myös muutakin askaretta, joka tukee joko Suomen Ilmailumuseon tahi Ilmailumuseoyhdistyksen toimintaa. Tässä blogissa muutama esimerkki.

Suurten näyttöruutujen jalat

Ilmailumuseoyhdistykseen hankittiin kuusi kappaletta käytettyä, mutta täysin toimivaa suurta näyttöä käytettäviksi erilaisissa ilmailuun liittyvissä yleisötilaisuuksissa. Kaupan myötä näyttöihin ei tullut mukaan jalkoja, joiden varaan näytön voi asettaa esimerkiksi pöytätason päälle. Niinpä saimme toimeksiannon tehdä kaikkia kuutta näyttöä varten tukevat jalat eli kuhunkin näyttöön kaksi jalkaa. Siispä toimeen.

Blogi_2020-05-01-02.jpg

Päätettiin tehdä metalliputkesta T-muotoisia jalkoja, jotka voitiin työntää näyttöjen alareunassa oleviin koloihin ja irrottaa käytön jälkeen. Tätä varten hankittiin sopivan kokoista neliöteräputkea, josta pätkittiin tarvittavat osat T-jaloiksi yhteen hitsattaviksi. Kutakin näyttöä varten katkaistiin kaksi pätkää jalan vaakatueksi ja kaksi pätkää vaakatukeen hitsattavaksi pystytangoksi. Putkenpätkiä kertyikin pöydälle kaksi tusinaa.

Blogi_2020-05-03-04.jpg

Suomen Ilmailumuseon pihalla olevassa tulityötilassa pätkistä hitsattiin 12 kappaleen näyttöjen T-muotoisten jalkojen aihioita. Niiden hitsisaumat ja putken päät hiottiin vielä sileiksi, jonka jälkeen jalat saivat mustan maalipinnan. Lopuksi neliöputkesta tehtyjen jalkojen päät tulpattiin mustilla muovitulpilla. Näin kaikki kuusi näyttöä olivat saaneet tarpeelliset jalkansa näyttöjen käyttämiseksi erilaisissa ilmailuaiheisissa tilaisuuksissa.

Porraskaiteen pidennys

Asiakkaiden turvallisuus on tärkeä Suomen Ilmailumuseolle. Turvallisuudessa havaittiin museon I Hallin parvelle meneviä portaita koskeva puute. I Hallin parvekkeelle johtavien portaiden kaiteet loppuivat portaiden alapäässä ennen kuin varsinaiset porrasaskelmat. Tästä saattaa syntyä museossa kävijälle vaaratilanne, kun kaidetuki loppuukin kesken kaiken. Niinpä kaiteita päätettiin jatkaa.

Blogi_2020-05-05.jpg

Jatkokaiteiden tekemistä varten hankittiin rosteriputkea, joka on sekä riittävän tukevaa että itsestään niin kiiltäväpintaiseksi hiottu, ettei putken pintaa tarvitse enää erikseen kiillottaa. Putki tullaan kiinnittämään limisaumaisesti alkuperäiseen kaideputkeen.

Blogi_2020-05-06.jpg

Liitos tehdään siten, että rosteriputken päästä leikataan noin 30 cm matkalta pois putken alapuoli. Näin putken avoin kourumainen pää voidaan painaa tiiviisti alkuperäisen kaiteen päälle ja kiinnittää sitten korvakkeilla kaiteen pystytukeen.  Rosteriputken ja kaideputken liitos tehdään ensin vain yhteen kaiteeseen, jossa liitosta testataan. Kun liitos on saatu halutuksi, muiden kolmen kaiteen jatkoputki liitoksineen voidaan tehdä enemmän sarjatyönä. Ensimmäinen liitos on jo testivaiheessa.

Blogi_2020-05-07.jpg

Jatkokaiteet tarvitsevat luonnollisesti omat pystytukensa. Tarvittavat pystytuet tehdään tavallisesta teräsputkesta, josta pätkittiin neljä putkea pystytuiksi. Putkien alapäähän hitsattiin pystytuen kiinnityslevyt. Putken yläpäähän hitsataan korvakkeet, joihin kaiteen jatkoputki kiinnitettään.

Blogi_2020-05-08.jpg

Nyt oltaisiin vaiheessa, jossa muokattaisiin lopullisesti valmiiksi alkuperäisen kaiteen ja jatkokaiteen liitosta sekä tehtäisiin valmiiksi kaiteen tarvitsemat pystytuet.  Koronavirusepidemia keskeytti kuitenkin Tiistaikerhon toiminnan Suomen Ilmailumuseolla, joten työt pääsevät jatkumaan virusepidemian päätyttyä.

Maalitestit

Kuten on tiedossa, Tiistaikerhossa entisöidään tällä hetkellä VL Myrsky II (MY-14) -hävittäjää, Caudron C.59 (CA-50) -jatkokoulutuskonetta sekä korjataan SM-1-helikopterin (HK-1) roottorinlapoja. Kukin näistä projekteista on tulossa maalausvaiheeseen. Varsinkin Caudronin ja kopterin osalta ei ole tarkkaan tiedossa, millä maaleilla ja sävyillä ne aikanaan on maalattu. Myrskynkin kangasverhoiltujen osien osalta joudutaan tekemään maalitestejä. Testauksessa ei ole kyse pelkästään maaleista, vaan myös erityyppisten puuvilla- ja pellavakankaiden testauksesta tarkoitukseemme. Niinpä päätettiin tehdä kymmenkunta kangasverhoiltua puukehikkoa, joita käytetään maalaustestien kuin myös erilaisten kangaslaatujen testauksissa niin maalin kuin kangastyypin valitsemiseksi.

Blogi_2020-05-09-10.jpg

Entisöintitilan puuvarastosta löytyneestä materiaalista sahattiin sopivanpaksuja rimoja. Rimoista rakennettiin 50 cm x 50 cm kehikkoja. Ne verhoiltiin neljällä erilaatuisella puuvilla- ja yhdellä pellavakankaalla.  Osaan kehikkoja verhoilukangas ommeltiin kiinni ”oikeaoppisesti”, kuten verhoilukangas ommeltaisiin kiinni lentokonetta verhoiltaessa. Osaan kehikoista kangas kiinnitettiin kehikkoon nitojan niiteillä.

Blogi_2020-05-11-12.jpg

Kun verhoillut kehikot olivat valmiit, aloitettiin kankaiden kiristys nitroselluloosalakalla. Kankaat siis pitää ensin kiristää, ennen varsinaisia maalitestejä. Kiristettäessä kankaat joudutaan käsittelemään lakalla useaan kertaan, ennen kuin ne ovat kiristyneet rumpumaisiksi. Kiristyslakkaus aloitetaan ohennetulla lakalla (50 % lakkaa ja 50 % ohennetta) ja lopetetaan ohentamattomalla lakalla. Osassa kehikoita kankaan kiristämiseksi käytettiin punaiseksi sävytettyä nitroselluloosalakkaa, osa siveltiin kirkkaalla lakalla.

Blogi_2020-05-13-14.jpg

Kankaiden kiristys on kesken, sillä koronavirusepidemia keskeytti Tiistaikerhon toiminnan. Toivottavasti epidemia menee pian ohi ja päästään palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen.   
Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, konservointi, maalaus, Tiistaikerho

Junkers 50 A Juniorin telinepukit ja pienoismallin korjaus

Keskiviikko 18.3.2020 - Tiistaikerholainen

Helsinki-Vantaa lentoasemalla matkailijoiden ihailtavina ollut Junkers 50 A Junior palautettiin reilu vuosi sitten Suomen Ilmailumuseoon termianaalin muutostöiden alta. Tämä konehan on kuuluisa Väinö Bremerin 6.3.1931 rekisteröimä OH-ABB, jolla Bremer teki useita pitkänmatkan lentoja. Niistä yksi, vuonna 1932 tehty lento, ulottui Suomesta aina Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin ja takaisin.

Blogi_2020-04-00.jpg

Bremerin Junkers on ollut toistaiseksi Suomen Ilmailumuseolla varastoituneena ja siten museokävijöiden katseilta piilossa. Nyt ”Junnu” on kuitenkin laitettu näytteille museon II Halliin. Tosin juuri tällä hetkellä sitä ei pääse katsomaan, koska Suomen Ilmailumuseo on koronavirusepidemian vuoksi yleisöltä suljettu. Koneen siirron ja kokomaisen halliin tekivät museon kuumailmapallovapaaehtoiset yhdessä museon henkilökunnan kanssa.

Blogi_2020-04-01.jpg

Koska Junkers on II Hallissa koko painollaan laskutelineen renkaidensa varassa, päätettiin Tiistaikerhossa tehdä koneen laskutelineen pyöränakselien alle laitettavat metalliset tuet, kuten museossa on tapana koneita esillä pitää. Tukien varassa koneen renkaat eivät pääse vaurioitumaan koneen seistessä vuosia yleisön katsottavissa.

Blogi_2020-04-02-03.jpg

Yllättäen Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaan nurkasta löytyi puolivalmiit metalliset pukit, jotka voitiin muokata Junkers 50 A Junioriin sopiviksi. Pukit olivat ruosteessa, joten niiden pinnat puhdistettiin. Pukkien sisään meneviä putkimaisia säätövarsia piti muokata uuteen tarkoitukseen hitsaamalla. Lopuksi pukkien pintaan spreijattiin musta lakkamaali.

Blogi_2020-04-04.jpg

Blogi_2020-04-05.jpg

Ei muuta kuin valmiiden pukkien kanssa joukolla Suomen Ilmailumuseon II Halliin laittamaan pukit paikoilleen Junkersin pyörien tukivarren alle. Miesvoimin Junkers saatiin nostettua niin, että kummankin puolen pukit saatiin asennettua.

Blogi_2020-04-06.jpg

Junkers Junioriin liittyi myös toinen tehtävämme. Suomen Ilmailumuseon II Hallissa on ollut esillä Junkers OH-ABB:n pienoismalli. Sen pinta on tehty aaltopahvista näyttämään aidolta aaltopelti-Junkersilta. Pienoismallin mittakaava määrittyikin aaltopahvin ”aaltojen” suuruuden mukaan.

Blogi_2020-04-07-08.jpg

Blogi_2020-04-09.jpg

Pienoismallin moottori oli saanut kolhuja, jonka vuoksi se oli irronnut ja siinä yhteydessä myös mm. sylintereitä oli irronnut ja osia rikkoutunut. Niinpä Junkersin pienoismallin moottori korjattiin, jonka jälkeen moottori kiinnitettiin takaisin paikoilleen.

Blogi_2020-04-10.jpg

Lopuksi pienoismalli vietiin museon II Halliin aidon esikuvansa viereen. Nyt niin aito Junkers 50 A Junior (OH-ABB) kuin sen identtinen pienoismalli ovat II Hallissa esillä vieretysten. Ne ovat kuin kaksi marjaa kummankin ohjaamossa istuvine huuvapäisine pilotteineen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Junkers 50 A Junior, OH-ABB

Caudronin korkeusvakaajan ranko korjattu

Keskiviikko 4.3.2020 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen puurakenteisen korkeusvakaajan rangon suuritöinen puolisen vuotta kestänyt korjausurakka on saatu päätökseen. Korjauksen lähtötilanne oli, että vakaajan verhoilu oli laho sekä rikki ja joudutaan kokonaan uusimaan. Lisäksi vakaajan ranko oli mennyt pahasti kieroksi ja kaaret lahonneet. Vakaaja jouduttiinkin purkamaan osiinsa, rakentamaan kaaret valtaosin uusiksi ja oikaisemaan kieroksi menneet johto- ja jättöreunan listat.

Blogi_2020-03-01.jpg

Blogi_2020-04-02.jpg

Blogi_2020-04-03.jpg

Korkeusvakaajan eri osien kunnostus valmistui kuluvan vuoden alussa. Kaaret on korjattu, jäykistelangat puhdistettu ja maalattu sekä johto- ja jättöreunalista oikaistu. Yhden kaaren puolilaho tukivaneri voitiin liimata ehjäksi, mutta muiden kaarien tukivanerit uusittiin. Ennen vakaajan kokoamiseen ryhtymistä uusittujen tukivanerien kevennysreikiä vielä suurennettiin pystyjyrsimellä vastaamaan alkuperäisen kaaren kevennysreikiä.

Blogi_2020-04-04.jpg

Blogi_2020-04-05-06.jpg

Korkeusvakaajan kokoaminen aloitettiin sovittamalla korjattuja vanerikaaria alustavasti omille paikoilleen johto- ja jättöreunalistojen väliin. Jonkun verran jouduttiin karien ylä- ja alalistojen päitä muokkaamaan, että kaaret saatiin painautumaan tiiviisti johto- ja jättöreunalistoja vasten. Kun kaarien paikalleen sovitus oli tehty, ryhdyttiin kaaria kiinnittämään ja ensin johtoreunalistaan.

Blogi_2020-04-07-08.jpg

Blogi_2020-04-09-10.jpg

Kunkin kaaren ylä- ja alalistan pää työnnettiin johtoreunassa niitä varten olevaan pyrstöliitosloveen. Sen jälkeen listan pää lukittiin johtoreunalistaan 3x16 mm messinkiruuvilla. Ruuville tehtiin ohuella poranterällä apureikä estämään listan pään halkeamista ja reikä senkattiin uppokantaruuvia varten. Vanerikaarien kanssa johtoreunalistaan kiinnitettiin vakaajan kolme tukevaa umpipuukaarta. Niiden päiden ja johtoreunalistan väliin laitettiin vakaajan jäykistelankojen pidikkeet. Pidikkeissä edelleen kiinni olevien jäykistelankojen annettiin vielä olla auki.

Blogi_2020-04-11.jpg

Todettakoon, että kaarien kiinnityksessä ja muutoinkin koko vakaajan kokoamisessa ei käytetty liimaa. Caudronin korkeusvakaaja on alun alkaenkin rakennettu Ranskassa Caudronin tehtaalla ilman liimaa. Tämä selvisi, kun korkeusvakaaja purettiin osiin.

Blogi_2020-04-12.jpg

Kun kaikki kaaret oli toisesta päästään kiinni johtoreunalistassa, oli vuorossa kaarien  kiinnittäminen jättöreunaan. Kiinnittäminen aloitettiin painamalla kunkin kaaren pää omaan jättöreunalistassa olevaan liitosloveensa. Jotta vakaajan kokonaisuus pysyisi koossa yhdeksää normaalikaarta ja kolmea umpipuukaarta yhtä aikaa jättöreunalistaan kiinnitettäessä, vakaajan ympäri kiristettiin kolme kuormausliinaa.

Blogi_2020-04-13-14.jpg

Kaikkien kaarten ylä- ja alalistojen päiden ollessa tiiviisti jättöreunan pyrstöliitoslovissaan, kaarien päät ruuvattiin messinkiruuveilla listaan kiinni. Samoin jättöreunalistaan kiinnitettiin umpipuiset kaaret vakaajan jäykistelankoineen. Ristikkäin menevät jäykistelangat voitiin nyt pujottaa paikalleen vanerikaarien kevennysreikien läpi. Viimeisenä ruuvattiin kiinni vakaajan vasemman- ja oikeanpuoleinen päätylista johto- ja jättöreunalistojen päissä oleviin liitoksiinsa. Caudronin korkeusvakaaja oli saatu kootuksi.

Blogi_2020-04-15.jpg

Nyt voitiin alustavasti kiristää vakaajan jäykistelankoja. Ennen sitä poistettiin vielä vanttiruuveissa olevia vanhojen varmistuslankojen pätkiä sekä puhdistettiin Dremelin harjaterällä vantturuuvien kierteet. Tämän jälkeen vanttiruuveja kiertämällä jäykistelankaristikot kiristettiin alustavan tiukoiksi.  Lopullinen jäykistelankojen kiristys tehdään juuri ennen vakaajan verhoilun käynnistymistä.

Blogi_2020-04-16.jpg

Vakaajan ollessa nyt koottuna ja jäykistelangat alustavasti kiristettyinä voitiin poistaa vakaajaa koossa pitäneet kuormausliinat. Poiston jälkeen todettiin, että vakaajan vasen takakulmista kohosi muutaman millin asennuspöydän tasosta. Syynä se, ettei vakaajan kokoamisessa käytetty lainkaan liimaa alkuperäisen kokoamistavan mukaisesti, jolloin vakaajan verhoilematon ranko helposti vähän ”elää”. Vakaajan rankoa varovasti vääntämällä ranko saatiin lepäämään tasaisesti asennuspöytää vasten.

Blogi_2020-04-17.jpg

Blogi_2020-04-18.jpg

Caudronin korkeusvakaajan kokoamisen jälkeen rangon pinnat siveltiin puupintoja suojaavalla kirkkaalla Le Tonkinois -lakalla. Lakka on vernissan ja kiinanpuuöljyn sekoitus. Emme lakanneet rankoa punaiseksi sävytetyllä lakalla, kuten olisi normaalisti tehty uudelle puuvalmiille rangolle. Kirkas lakka valittiin sen vuoksi, että haluttiin säilyttää vakaajan rangossa yhä näkyvissä olevaa alkuperäistä Caudronin tehtaalla 1920-luvulla siveltyä punasävyistä suojalakkaa. Vakaaja on nyt valmis verhoiltavaksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudronin vasemman alasiiven kangaspaikkojen kiinnitys

Keskiviikko 19.2.2020 - Tiistaikerholainen

Tammikuun loppuun mennessä oli saatu ommeltua umpeen kaikki Caudron C. 59 (CA-50) -koneen vasemman alasiiven reiät ja repeämät. Reikiä ommeltaessa oli puuvillakankaasta leikattu kutakin reikää peittävä kangaspaikka. Paikkojen reunat hapsutettiin 1920-luvulla käytettyyn tapaan.  Hapsureunat tehostavat paikan kiinnittymistä lakalla verhoilukankaan pintaan.

Blogi_2020-02-01-02.jpg

Päätettiin liimata ensin vasemman siiven yläpinnan kangaspaikat ommeltujen reikien päälle.  Liimaukseen käytetään nitroselluloosalakkaa, jota käytetään myös verhoilukankaiden kiristämiseen. Nitrolakan käryjen vuoksi on lakattaessa käytettävä tehokkaita hengityssuojaimia eikä Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa voi lakkauksen aikana olla muuta toimintaa.

Blogi_2020-02-03.jpg

Blogi_2020-02-05-06.jpg

Ennen paikkojen liimaamista kukin paikka-alue rajattiin maalarinteipillä. Teippirajauksella estetään lakan leviäminen paikka-alueen ulkopuolelle verhoilukankaaseen. Kun kaikki paikka-alueet oli teipattu, levitettiin siiven päälle ohut suojamuovi. Suojamuovilla estetään yli 30 eri puolilla siipeä olevaa paikka-aluetta lakattaessa lakan joutumista alkuperäisen verhoilukankaan pintaan. Kunkin paikan kohdalle leikattiin suojamuoviin aukko.  Suojamuovin reunat teipattiin kiinni paikan rajausteippiin. Näin siipi oli hyvin suojattu lakkauksen ajaksi.

Blogi_2020-02-09.jpg

Blogi_2020-02-10.jpg

Puolentusinaa tiistaikerholaista aloitti eri puolilla siipeä olevien kangaspaikkojen liimaamisen lakalla.  Lakkana käytimme X-Speed nitroselluloosalakkaa. Ensin lakattiin läpimäräksi aaltopahvin päälle laitetut kangaspaikat, jonka jälkeen lakkaa siveltiin teipeillä rajattuihin paikka-alueisiin. Kangaspaikkoja ei siirretty pahvin päältä heti paikoilleen, vaan odotettiin muutama minuutti lakan jähmettymistä paremmin liimana toimivaksi.  Hetken odottelun jälkeen kangaspaikat siirrettiin ja painettiin omien paikka-alueidensa päälle. Kangaspaikkoihin vedettiin vielä lakkakerros ja samalla siveltimillä kammattiin paikan reunahapsut ojennukseen.

Blogi_2020-02-11-12.jpg

Kun kaikki kangaspaikat oli kiinnitetty, poistettiin siipeä suojannut suojamuovi sekä paikka-alueita rajanneet suojateipit. Vaikka käytimmekin hellävaraista sinistä maalarinteippiä, teipit kannattaa poistaa heti paikkojen lakkakiinnityksen jälkeen. Tunninkin paikallaan olleet teipit saattavat liimautua vanhan kangasverhoilun pintaan niin, että niitä poistettaessa saattaa maalipintaan jäädä teipin jälki tai pahimmassa tapauksessa teippi saattaa vaurioittaa alkuperäistä maalipintaa.

Blogi_2020-02-13-14.jpg

Blogi_2020-02-15.jpg

Vasemman siiven yläpinnan 34 paikan kiinnityksen jälkeen tehtiin vastaava operaation siiven alapinnan 32 kangaspaikalle. Vasemman alasiiven 66 reikää on nyt paikattu!

Blogi_2020-02-16.jpg

Blogi_2020-02-17.jpg

Blogi_2020-02-18.jpg

Paikkojen kuivuttua niiden pinnat hiottiin sileiksi ja lakattiin uudestaan. Lakkaus- ja hiomiskertoja tehtiin neljä, jonka jälkeen paikat ovat valmiit maalattaviksi siiven alkuperäisen maalipinnan väriin sävytetyllä maalilla. Maalauksen ryhdytään aikaisintaan silloin, kun oikea alasiipi on saatu vastaavaan vaiheeseen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Tiistaikerhon 31. toimintavuosi päässyt hyvään vauhtiin

Maanantai 10.2.2020 - Tiistaikerholainen

Blogi_2020-01-01.jpg

Uuden toimintavuoden alussa on syytä lyhyesti kerrata Tiistaikerhon menneen vuoden saavutukset. Kesän kynnyksellä saatiin valmiiksi kolme vuotta kestänyt I.V.L. K.1. Kurki -koneen kunnostus. Kurki koottiin näytteille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle.  Kurki-hankkeen päätyttyä voitiin ottaa uudeksi projektiksi Caudron C.59 (CA-50) koneen korjaaminen näyttelykuntoon. Koko vuoden 2019 jatkui kuusi vuotta sitten alkanut VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti. Vuoden neljäs ilma-alukseen liittyvä Tiistaikerhon hanke oli SM-1 -helikopterin kahden rikkoutuneen roottorinlavan korjaaminen. Tiistaikerholaiset tekivät myös pienempiä toimeksi annettuja tehtäviä. Vuosi olikin sangen työntäyteinen.  Työtunteja kertyi yli 7000. Vuoden 2020 alusta on jatkettu käynnissä olevia hankkeita.

Caudronin siipien kangasverhoilun korjaus

Blogi_2020-01-02-03.jpg

Caudronin hankkeessa päätyönä ovat tällä hetkellä Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen alasiipien kangasverhoillussa olleiden reikien ja repeämien korjaus. Reikien korjaus ja paikkaus eivät olekaan ihan pikku homma. Vasemmassa alasiivessä oli paikattavaksi peräti 66 reikää ja oikeassa siivessäkin puolisen sataa. Onkin tosi surullista, kuinka kaltoin kohdelluiksi Caudronin siivet ovat joutuneet koneen yli 90-vuotisen varastoinnin aikana.

Blogi_2020-01-04-05.jpg

Blogi_2020-01-06.jpg

Vasemman alasiiven kangasverhoilussa olleet reiät ja repeämät on jo korjattu. Reikien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa ja ommellun alueen päälle liimattiin reunoistaan hapsutettu kangaspaikka. Paikat liimattiin nitroselluloosalakalla, joka samalla kiristi paikat sileiksi. Caudronin siivessä olevien lukuisten reikien korjauksessa on kyse museaalisista lähtökohdista tehtävästä reikien paikkauksesta. Jos koneen käytön aikana olisi siiven kangasverhoiluun tullut jostain syystä yli puolensataa reikää, siipi olisi verhoiltu kokonaan uudestaan. Tällä hetkellä ahkeroidaan oikean alasiiven kanssa. Siiven kangasverhoillut pinnat pestiin puhtaaksi ja aloitettiin verhoilussa olevien reikien paikkaus. Siipien korjauksen rinnalla on meneillään kokonaan osiinsa puretun ja vaurioistaan korjatun korkeusvakaajan kokoaminen uudelleen verhoiltavaksi.

SM-1 helikopterin roottorinlavat ehjiksi

Blogi_2020-01-07.jpg

Vuosi sitten aloitettu PZL SM-1SZ (HK-1) helikopterin lapojen korjaus on saatu vaiheeseen, jossa kaikki vauriokohdat on korjattu eli uudelleen verhoiltu ja kiristyslakattu. Vauriokohdat sijaitsevat lapojen kangasverhoilluilla osilla. Vauriokohtien uudet verhoilukankaat kiristettiin ”rumpumaisiksi” nitroselluloosalakalla ja ovat nyt valmiit maalattaviksi. Kunhan lapojen maalauksessa aikanaan käytetty maalityyppi ja värisävyt saadaan selvitettyä, päästään uudelleen verhoiltujen alueiden maalaamiseen. Lavan yläpintaan tulee tumman vihreä ja alapinta vaalean sininen väri.

Blogi_2020-01-08.jpg

Reilu vuosi jäljellä Myrskyn entisöintiä

Tavoitteena on, että Myrsky MY-14 entisöinti on valmis maaliskuussa 2021, jolloin kone tulee julkisesti nähtäville. Aikataulu on kova, mutta sitä kohti kovasti mennään niin Tiistaikerhossa kuin Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.

Blogi_2020-01-09.jpg

Blogi_2020-01-10.jpg

Blogi_2020-01-11.jpg

Tiistaikerhossa Myrsky-töiden keskiössä ovat parhaillaan kumpaankin siipipuoliskoon liittyvät työt. Siipiä rakennetaan Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa rinnakkain. Oikean siipipuoliskon johtoreuna on saatu lähes kokonaan vaneroitua ja siiven yläpinnan jättöreunan alue saa vanerikatteen tuota pikaa. Lähestytäänkin hetkeä, jossa voidaan sanoa oikean siipipuoliskon olevan valmis siiven maalausta edeltävien pintakäsittelytoimien käynnistämiseksi. Vasemman siipipuoliskon työt ovat kuukauden päivät jäljessä oikeasta siipipuoliskosta. Vasemmassa siivessä tehtävää vielä riittää jättöreunan laskusiivekkeen tilan rakentamiseksi, siivekkeen tekemiseksi valmiiksi sekä johtoreunan vaneroimiseksi.

Blogi_2020-01-12.jpg

Blogi_2020-01-13.jpg

Jos Myrskyn siipipuoliskojen rakentaminen on pääasiassa puutöitä, niin samalla Tiistaikerhossa rakennetaan metallista - lähinnä alumiinilevystä - runsaasti erilaisia Myrskyn osia. Parhaillaan Tiistaikerhossa tehdään koesiiven laskutelineen joustintukeen ja pyöränapaan kiinnitettäviä peitelevyjä, NACA-renkaan Myrskyn moottoriin kiinnittäviä pidikkeitä, öljynjäähdyttimen tulo- ja poisto-ilman torvia sekä lukuisia tarkistusluukkuja.  Myrskyn alkuperäisiä laskusiivekkeitä eli laippoja kunnostetaan paikalleen asennettaviksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50, VL Myrsky, MY-1, SM-1

Caudronin (CA-50) kangasverhoilun repeämien paikkauksesta

Maanantai 30.12.2019 - Tiistaikerholainen

Blogi_2019-02-01.jpg

Caudron C.59. Kuva: Wikipedia.

Tiistaikerhossa kunnostettavana olevan Caudron C.59 -koneen (CA-50) kangasverhoilussa on runsaasti reikiä ja repeämiä. Ne ovat syntyneet koneen 90-vuotisen varastoinnin aikana. Kaikki kangasverhoilussa olevat vauriot paikataan alkuperäisen mukaisesti kangaspaikoilla.

Blogi_2019-32-01-03.jpg

Verhoilukankaan repeämien korjaamisessa on useanlaisia menettelytapoja. Repeämässä verhoilukankaan alle voidaan liimata tueksi ohut vaneriviilu, jonka pintaan repeämän liepeet niitä venyttäen liimataan ja lopuksi päälle kiinnitetään suojaava kangaspaikka. Suurten verhoilukankaassa olevien vaurioiden kohdalla koko vaurioitunut alue voidaan poistaa esimerkiksi kaarten väliseltä alueelta ja korvata se kokonaan uudella kankaalla. Tässä blogissa keskitymme kuitenkin Caudronin verhoilussa olevien repeämien ja reikien korjaamiseen ehjiksi ompelemalla ja ommellun vaurioalueen paikkaamiseen kangaspaikalla.

Blogi_2019-32-04-05.jpg

Ennen kuin repeämän päälle voidaan liimata suojaava kangaspaikka, repeämä on korjattava ehjäksi, mikä tarkoittaa repeämän liepeiden ompelua harsimalla kiinni toisiinsa. Tai ainakin niin lähelle toisiaan, kuin se on harsintalankaa kiristämällä mahdollista. Pienet, lähinnä pistoreiät, voidaan kyllä peittää suoraan kangaspakalla. Repeämän liepeiden ompelu tehdään liepeiden reunoja pitkin käyrällä verhoilijan neulalla ja ohuella pellavalangalla.

Blogi_2019-32-06.jpg

Blogi_2019-32-07-08.jpg

Blogi_2019-32-11.jpg

Ennen kuin ryhdyttiin repeämän liepeiden ompelemiseen, liepeiden reunojen alle liimattiin vahvikkeeksi kapeaa pellavanauhaa, jotta jo hauraaksi mennyt verhoilukankaan reuna kestäisi sekä itse ompelun että liepeiden reunojen kiristämisen harsintalangalla toisiaan vasten. Ompelun edetessä harsintalankaa välillä kiristäen saatiinkin repeämän liepeet vähitellen lähemmäksi toisiaan. Harvoin vanhan verhoilukankaan repeämän liepeitä saadaan ommeltua täysin kiinni toisiinsa, koska vanha alkuperäinen verhoilukangas on kutistunut.

Blogi_2019-32-13.jpg

Blogi_2019-32-12-14.jpg

Ennen - jälkeen.

Ompelun jälkeen repeämäalueen kangas jää ompelulangan kiristämisestä huolimatta usein jonkun verran löysäksi ja ryppyiseksi. Lisäkiristyksen teimme lämpöpuhaltimella. Puhaltimen lämpö pehmensi vanhaa 1920-luvun verhoilukankaan lakkapintaa, jonka seurauksena kangas ensin löystyi. Jäähtyessään lakka kuitenkin kutistui kiristäen samalla ommellun alueen sileäksi. Lämpökäsittely onkin hyvä keino saada ompelemalla paikatun alueen verhoilukangas kiristetyksi tasaiseksi kangaspaikan liimaamiseksi sen päälle. Kangaspaikkojen liimaaminen ommeltujen kohtien ja pienten reiän päälle tehtiin perinteisellä nitroselluloosalakalla. Tarkoitukseen käytimme Tikkurila Oy:n Dicco pohjustus- ja hiontalakkaa.

Blogi_2019-32-15.jpg

Blogi_2019-32-16-17.jpg

Paikattavia kohtia varten leikattiin puuvillakankaasta sopivan kokoiset palat. Jotta kangaspaikan reunat kiinnittyisivät lakalla hyvin paikattavan alueen päälle, paikan reunat ”hapsutettiin” eli kankaan loimea purettiin 3-5 mm verran. Kangaspaikkojen ja suojanauhojen hapsuttaminen oli normaali tapa 1920-luvulla. Caudronissakin tämä menettely näkyy mm. kaarten kohdalle liimatuissa verhoilukankaan ompeleiden suojanauhoissa. Nykyisin vastaavaa tarkoitusta varten kangaspaikan tai suojanauhan reunat on tapana leikata sis-sak -saksilla sahalaitaiseksi tehostamaan kankaan reunan liimautumista alustaansa.

Blogi_2019-32-20-21.jpg

Blogi_2019-32-23-24.jpg

Kangaspaikan liimaamiseksi ommeltu tai muu vaurioalue rajattiin suojateipillä kangaspaikan kokoiselta alueelta. Teippirajaus on tarpeen, jotta lakan sivelyssä paikattavalle alueelle lakkaa ei leviäisi turhaan alueen ulkopuolelle. Teipillä rajattu alue karhennettiin liimaamista edistävästi karhunkielellä. Karhennuspöly ja samalla mahdollinen kankaan pinnassa ollut rasva poistettiin vesi-Sinoli -liuoksella. Tämän jälkeen nitroselluloosalakka siveltiin teipillä rajatulle alueelle ja suojapahvin päälle asetetulle kangaspaikalle. Kangaspaikka siveltiin lakalla läpimäräksi.

Blogi_2019-32-23-24.jpg

Blogi_2019-32-25.jpg

Odotettiin viitisen minuuttia, jotta lakka ehtisi vähän jähmettyä liimamaiseksi, jonka jälkeen kangaspaikka aseteltiin varovasti teipillä rajatulle alueelle. Lopuksi kangaspaikan päälle siveltiin vielä lakkakerros ja samalla siveltimellä kammattiin kankaan reunahapsut suoriksi. Kymmenkunnan minuutin odottelun jälkeen paikan ympärillä olevat suojateipit poistettiin ja paikkaus saatiin valmiiksi.

Blogi_2019-32-26-27.jpg

Blogi_2019-32-28.jpg

Vaikka käytimmekin tarkoitukseen sopivaa ”hellää” maalarinteippiä, suojateippiä ei kannata jättää paikoilleen pidemmäksi aikaa. Käy nimittäin niin, että ajan oloon teippi liimautuu liian tiukasti alkuperäisen verhoilukankaan maalipintaan, jolloin teippiä irrotettaessa sen mukana lähteekin alkuperäistä maalipintaa.

Blogi_2019-32-29.jpg

Edellä kerrotulla tavalla on jo paikattu parisenkymmentä Caudronin vasemmassa alasiivessä sekä sivu- ja korkeusperäsimessä olleita repeämiä ja reikiä. Vielä niitä olisi jäljellä paikattaviksi kymmenkunta, puhumattakaan vielä varastoituina olevien oikean alasiiven ja yläsiipien repeämien ja reikien paikkaamisista.

Teksti: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Myrskyn NACA-renkaan etuosan kiinnitys

Keskiviikko 18.12.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn NACA -rengas eli moottorinsuojus muodostuu kolmesta osasta; renkaan etuosasta, takaosasta ja vaippalevyistä. Alumiinilevystä muotoiltu renkaan etuosa on kiinnitettynä 14 alumiinilevystä tehdyllä pidikkeellä moottorin sylinterien venttiilikopan korvakkeisiin. NACA-renkaan rengasmainen takaosa on myös kiinnitetty moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. NACA-renkaan etu- ja takaosan väliin sijoittuvat avattavat vaippalevyt eli moottorinsuojukset moottorin huoltotoimenpiteitä varten.

Blogi_2019-31-0.jpg

Blogi_2019-31-1.jpg

Tiistaikerhossa on käynnissä NACA-renkaan etuosan pidikkeiden valmistus. Pidikkeiden tekemisen ensimmäinen vaihe oli tehdä Myrskyn piirustusten mukaan leikkaustiedosto laserleikkainta varten. Tehdyn tiedoston mukaisesti laserleikkaimella leikattiin 1,5 mm vahvuisesta alumiinilevystä tarvittavat 14 kappaletta pidikkeiden levymäistä aihiota. Aihioihin tehtiin laserleikkaimella myös kevennysreiät.

Blogi_2019-31-02-03.jpg

Tämän jälkeen levymäiset pidikeaihiot taitettiin ruuvipenkissä avoimen kotelon muotoon. Tämän ”kotelon” selkämys on 10 mm leveä ja alareunan pituus 200 mm. Aihion kummankin kyljen yläreunaan piirrettiin 18 mm levyinen vyöhyke reunojen taittamiseksi 90 asteen kulmaan pidikkeen niittauspinnoiksi. Pidikkeet niitataan NACA-renkaan sisäpintaan.

Blogi_2019-31-04-05.jpg

Blogi_2019-31-06-07.jpg

Pidikkeen kylkien yläreunan taittamiseksi valmistettiin pidikkeen kaarevaa muotoa vastaava useampiosainen koottava lesti, jota vasten kylkien yläreuna taivutettaisiin. Lesti tehtiin paksusta vanerista ja tukevasta alumiinilevystä. Pidikkeen kylkien yläreunan taittamiseksi pidike lukittiin koottavan lestin sisään siten, että kyljet jäivät 18 mm lestin pinnan ulkopuolelle. Tämän jälkeen lestin ulkopuolelle jääneet reunat leikattiin pystysuorilla viilloilla seitsemään osaan. Tämä siksi, että1,5 vahvuista alumiinilevyn reunaa on vaikea taivuttaa yhtenäisenä kaarevaa lestiprofiilia vasten.

Blogi_2019-31-08-09.jpg

Blogi_2019-31-10-11.jpg

Kun pidike oli tiukasti lukittuna lestin sisällä, aloitettiin pidikkeen kylkien taivuttaminen ”kieleke” kielekkeeltä lestiä vasten. Taivuttaminen tehtiin vasaran ja puupalikan avulla. Kun kaikki kielekkeet tai taitteet oli saatu taottua lestin pinnan tasoon, lesti avattiin ja sen sisältä saatiin niitin reikiä vaille valmis NACA-renkaan etuosan kiinnityspidike. Näin tullaan menettelemään kaikkien 14 pidikeaihion osalta.

Blogi_2019-31-12-14.jpg

Blogi_2019-31-17.jpg

Pidikkeiden kylkien taitteisiin pitää vielä porata niitinreiät pidikkeen niittaamiseksi NACA-renkaan etuosa sisäpintaan. Pidikkeiden niittaaminen tapahtuu kuitenkin vasta, kun NACA-renkaan etuosa on saatu hitsattua yhtenäiseksi kokonaiseksi. On myös vielä tehtävä omat pidikkeet, joilla NACA -renkaaseen niitatut 14 pidikettä yhdistetään sylinterien venttiilikopan korvakkeisiin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn oikean siiven johtoreunan vanerointi

Tiistai 10.12.2019 - Tiistaikerholainen

Entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) oikea siipi saatiin syksyn aikana vaneriverhoiltua siiven johtoreunaa lukuun ottamatta. Johtoreunan vanerointi on saanut odottaa, että vieressä rakennettava vasen siipi saadaan jättöreunan osalta rakentamisvaiheeseen ja että vierekkäin Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa rakentuvat siivet vaihdetaan ristiin toistensa rakennusalustoille. Ristiin vaihtaminen tarvitaan, jotta saadaan riittävästi tilaa sekä vasemman siiven jättöreunan rakentamiseen että oikean siiven johtoreunan vaneroimiseen.

Blogi_2019-30-01.jpg

Blogi_2019-30-02.jpg

Myrskyn siiven johtoreuna muodostuu vanerikaarista ja niiden välisistä tukirimoista. Johtoreuna verhoillaan 1,5 mm vahvuisella vanerilla. Yksi vanerivuota kattaa neljän kaariväin matkan, joten noin viiden metrin pituisen johtoreunan vaneroimiseksi tarvitaan neljä peräkkäistä vanerivuotaa. Peräkkäin asennettavat vanerit liitetään toisiinsa kaaren kohdalla viisteliitoksin.

Blogi_2019-30-03.jpg

Johtoreunan vaneroinnissa on haasteena vanerin taivuttaminen profiililtaan suipon johtoreunan ympäri. Varsinkin, jos johtoreunan profiili on terävä, vanerin taivuttaminen kuivana johtoreunan ympäri aiheuttaa vanerin ulkopintaan repeämiä. Repeilyn estämiseksi vaneri on tapana ensin kastella tai jopa sitoa märkänä kuivumaan johtoreunaa mallintavan lestin ympärille. Vaneri kuivuu lestissä kouruksi ja on sen jälkeen helpommin asennettavissa johtoreunan päälle.

Blogi_2019-30-04-05.jpg

Myrskyn oikean siiven johtoreunan vaneroinnissa haluttiin kuitenkin kokeilla ohuen 1,5 mm vahvuisen vanerin taivuttamista pakalleen kuivana. Myrskyn siiven johtoreunan profiilihan ei ole kovin terävä. Kokeilua varten tehtiin 1 mm vahvuisesta teräslevystä 10 mm levyisiä metallipantoja, joilla vaneri taivutetaan tasaisesti johtoreunan kaaria vasten. Kutakin johtoreunan kaarta varten tehtiin oma johtoreunan profiilin pituutta vastaava panta ja pannat asennettiin alustavasti kunkin kaaren kohdalle.

Blogi_2019-30-06-07.jpg

Pannan yläpäähän tehtiin siipimutterillinen kiristin pannan kiristämiseksi vaneria vasten. Kiristimessä pannan päät on käännetty 90 asteen kulmaan siipimutteriliitosta varten. Pannan alapää kiinnitetään ruuvilla kunkin kaaren kohdalla siiven alapintaan etusalon kohdalle. Pannan kiristysliitoksellinen yläpää kiinnitetään puolestaan siiven yläpintaan siipisalon kohdalle.

Blogi_2019-30-08-09.jpg

Verhoiluvanerin kuivakiinnitystä kokeiltiin, ja vielä ilman liimaa, neljän kaarivälin matkalta. Tätä varten pannat kiinnitettiin valmiiksi kunkin viiden kaaren kohdalle kiristimet vielä aukinaisena. 1,5 mm vahvuisesta vanerista leikattiin johtoreunan neljän kaarivälin mittainen vanerivuota. Vanerin reunat viistettiin vanerin liittämiseksi viisteliitoksin viereisiin johtoreunan vanereihin.

Blogi_2019-30-10-11.jpg

Blogi_2019-30-12-13.jpg

Blogi_2019-30-14-15.jpg

Kun kaikki oli kokeilua varten valmista, vaneri pujotettiin alareuna edellä johtoreunan kaarien ja kiristyspantojen välissä aina johtoreunan alapinnan etusalkoon asti. Sen jälkeen vaneri painettiin pantojen avulla kaari vasten ja pantojen kiristysliitokset lukittiin siipimutterilla. Siipimuttereita kiertämällä vaneri puristettiin tiukasti kiinni kaariin.

Blogi_2019-30-17.jpg

Blogi_2019-30-18.jpg

Harmiksemme todettiin, että johtoreunan kärjessä vanerin pintaviiluun syntyi yksi murtuma. Se tarkoittaa, ettei Myrskyn siiven johtoreunaa kannata vaneroida kuivana. Käytettävä 1,5 mm vahvuinen vaneri on kostutettava ensin ulkopinnaltaan ennen kuin se painetaan ja kiristetään vanteilla epoksihartsiliiman kanssa johtoreunan kaaria vasten.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Caudron C.59:n etuohjaamon tuulilasin korjaaminen

Perjantai 6.12.2019 - Tiistaikerholainen

Perjantaina 11. lokakuuta tuotiin Vesivehmaalta Caudronin (CA-50) rungosta irrotettujen osien mukana etuohjaamon vaurioitunut alumiinirakenteinen tuulilasi. Mutkalle mennyt tuulilasi oli kiinni rungon yläpinnassa vaneriverhoilun läpi laitetuilla seitsemällä pultilla. Vaikka pulttien mutterit saatiin hyvin aukaistua, tuulilasin raamia ei tahdottu saada vanerista irti paksussa ruosteessa olevien pulttien vuoksi. Meisselillä varovasti tuulilasin raamin ja vaneripinnan välissä ”kitkuttaen” ruostuneet pultit saatiin lopulta nousemaan vanerin läpi ja tuulilasi irrotettua.

Blogi_2019-29-01-02.jpg

Ohuesta alumiinilevystä tehty tuulilasin raami oli pahoin vääntynyt ja osin vaurioitunut. Oikaisemalla siitä saadaan kuitenkin kelpo tuulilasi aikanaan takaisin Caudronin runkoon kiinnitettäväksi. Raamissa oli jäljellä rippeet ikkunaruudusta. Niiden perusteella todettiin, että tuulilasin ikkuna on ollut selluloidia, kuten tyypillisesti 1920-luvun koneissa. Selluloidi-ikkuna on ollut kiinnitettynä niiteillä tuulilasin raamin ja ikkunaa reunustavien alumiinisten kiinnityslistojen väliin.

Blogi_2019-29-03-04.jpg

Vääntyneen raamin korjaus aloitettiin irrottamalla raamista ikkunaa reunustaneet neljä kiinnityslistaa. Kiinnityslistojen irrottamiseksi poistettiin piikillä kaikki raamia ja kiinnityslistoja toisiinsa sitovat niitit. Samalla saatiin raamin ja kiinnityslistojen välissä vielä olevat alkuperäisen ikkunan selluloidin rippeet poistettua.  Vääntynyt alumiininen raami oikaistiin alkuperäiseen muotoonsa sitä vaiheittain takomalla. Samoin oikaistiin tuulilasin ikkunan kiinnityslistat. Tämän jälkeen voitiin keskittyä uuden ikkunaruudun tekemiseen.

Blogi_2019-29-06.jpg

Koska alkuperäinen tuulilasin ikkuna on ollut 1 mm vahvuista selluloidilevyä, ostettiin uuden ikkunan tekemiseksi vastaavan vahvuista, mutta nykyaikaista polykarbonaattilevyä. Alkuperäisen mukaista selluloidilevyä ei ole saatavissa.

Blogi_2019-29-07-08.jpg

Blogi_2019-29-09.jpg

Jotta polykarbonaattilevystä voitiin leikata oikean suuruinen kappale, tuulilasin raamiin kiinnitettiin ensin ohut taipuisa vaneri, johon piirrettiin ikkuna-aukon muoto. Vaneriin piirretty ruutu ohjeena leikattiin polykarbonaattilevystä kappale uudeksi ikkunaksi. Kappale leikattiin muutaman sentin piirrettyä ikkuna-aukkoa suuremmaksi. Näin saatiin sopivasti työstövaraa polykarbonaattilevyn muokkaamiseksi tuulilasin raamiin mittoihin. Polykarbonaattilevy soviteltiin raamiin sitä välillä muokaten. Kun uusi ikkunalevy oli saatu asettumaan halutusti raamin ja kiinnityslistojen väliin, aloitettiin ikkunaruudun niittaamisen valmistelu.

Blogi_2019-29-10.jpg

Blogi_2019-29-11-12.jpg

Blogi_2019-29-14.jpg

Polykarbonaatti-ikkuna kiinnitettiin raamin ja ikkunan kiinnityslistojen väliin vahvoilla jousipuristimilla. Tämän jälkeen aloitettiin niitinreikien poraaminen polykarbonaattilevyn läpi. Reiät porattiin raamissa olevien alkuperäisten niitinreikien kohdalta. Sitä mukaa, kun niitinreikä oli saatu poratuksi, siihen asennettiin asennuspihdeillä cleko-paneelikiinnike (lempinimeltään satiainen) varmistamaan, että polykarbonaatti-ikkuna pysyi pakallaan reikien kohdalla. Reikä reiältä edeten tuulilasin reunat täyttyivät ”törröttävillä” clekoilla.

Blogi_2019-29-15-16.jpg

Blogi_2019-29-17.jpg

Polykarbonaatti-ikkunan niittaus raamiin tehtiin myös reikä reiältä poistamalla cleko ja niittaamalla reikään 2,5 mm pituinen alumiininiitti. Osa niiteistä niitattiin paineilmavasaralla osa tavallisella vasaralla. Kun kaikki tuulilasin niitin olivat niitattu, Caudron C.59 etuohjaamon tuulilasin kunnostus oli saatu tältä osin päätökseen. Polykarbonaatti-ikkunaa peittää vielä kummaltakin puolelta suojakalvo. Kalvot poistetaan vasta, kun tuulilasi on asennettu paikoilleen Caudronin runkoon. Niin ikään tuulilasin raamin maalipinnassa on runsaasti kulumia, mutta raamin pintakäsittelystä päätetään myöhemmin.

Blogi_2019-29-18.jpg

Blogi_2019-29-19.jpg

Caudronin rungosta on hävinnyt kokonaan takaohjaamon tuulilasi. Aluksi ajattelimme, että sen rakentamisen voisi jo aloittaa etuohjaamon tuulilasi mallina.  Kun tutkimme Vesivehmaalla tarkemmin takaohjaamon edessä olevaa rungon pintaa, todettiin siinä kiinni olleen tuulilasin jäljistä, että tuulilasi poikkeaa mitoiltaan huomattavasti etuohjaamon tuulilasista. Tämän vuoksi etuohjaamon tuulilasin rakentamiseen ryhdytäänkin vasta, kun Caudronin runko on tuotu Vesivehmaalta Suomen Ilmailumuseon kunnostettavaksi. Tämä tapahtunee vuonna 2021.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Vanhemmat kirjoitukset »