Tiistaikerhon blogi

OH-XEA Ressun rungon verhoilu

Lauantai 8.11.2025 - Tiistaikerholainen

Ennen Tiistaikerhon kesätaukoa olimme kiinnittäneet verhoilukankaat Ressun rungon ylä- ja alapintaan sekä ohjaamon kumpaankin sivuun. Enempää emme silloin voineetkaan verhoilla, sillä käyttämämme kangas oli loppunut. Rungon ylä- ja alapinnan verhoilun kiristyslakkauksen ehdimme kuitenkin aloittaa ennen kesätaukoa. 

Syyskauden alettua löytyi ratkaisu Ressun rungon verhoilun jatkamiseen, sillä Suomen ilmailumuseosta löytyi kangaspakka, jonka saimme käyttöömme. Kankaasta tehtiin nitroselluloosalakalla normaali kankaan kiristyneisyystestaus kiinnittämällä se testikehikkoon. Testaus aloitettiin vesikiristyksellä, josta edettiin vaiheittain 25 %, 50 %, 75 % lakasta täyteen 100 % lakkaan. Testauksen tuloksena oli, että kangas vaikutti kelvolliselta Ressun rungon verhoilun jatkamiseen.  

Ressun kummankin kyljen verhoilu aloitettiin tekemällä kyljistä pahvimalli. Niiden mukaan kankaasta leikattiin palat kylkien verhoiluun. Muotoonsa leikatut kankaat kiinnitettiin rungon kyljen metallikehikkoon kontaktiliimalla. Kangas liimattiin ensin yläreunastaan kehikon runkoputkeen. Tämän jälkeen kangas liimattiin alareunastaan rungon alaputkeen sitä samalla venyttäen. Tällä tavoin kangas saatiin jo alustavasti kireäksi odottamaan vesikiristystä ja sen jälkeistä kiristämistä nitroselluloosalakalla. 

Liimasaumojen kuivuttua kankaat vesikiristettiin eli kasteltiin läpimäräksi keitetyllä vedellä. Kankaiden kuivuttua aloitettiin niiden kiristysprosessi nitroselluloosalakalla. Liikkeelle lähdettiin 25 prosenttisella lakalla ja siitä on nyt edetty 50 %:n ja 75 %:n lakkaan. Lakkana käytämme rautaoksidilla sävytettyä NC-Speed-nitrolakkaa. Samalla on jatkettu rungon ylä- ja alapintojen ja ohjaamon seinien kiristyslakkausta.

Ressun kylkien lakkauksen edetessä, totesimme harmiksemme, että kylkikankaiden kiristyminen ei ollut tasaista. Kankaan loimi oli kiristynyt paremmin pysty- kuin vaakasuunnassa. Sen seurauksena kankaassa oli näkyvissä aaltomaisuutta. Tämä uusi kangas ei siten ollutkaan niin hyvin kiristyvä kuten testilakkauksessa olimme havainneet. Tosin 50 % lakkauksen jälkeen huomattiin, että laineisuus oli vähentynyt, muttei kokonaan poistunut. Tuskin ryhdymme kuitenkaan hankkimaan uuttaa kelvollisempaa kangasta Ressun kylkien uudelleen verhoilemiseksi.  

Vielä oli kokonaan verhoilematta kankaalla ohjaamon ovi sekä ohjaamon ja nokkaosan alapinta. Näistä kaikista tehtiin taas pahvimalli, jonka mukaan leikattiin oikean kokoiset kankaat.  Kangas on samaa, mitä käytimme rungon kylkien verhoiluun. Uskomme kuitenkin, että pienialaisina verhoilun kohteina kangas kiristyy riittävällä tavalla. Jälleen kiinnitimme kankaan reunat rungon metallirakenteeseen kontaktiliimalla. 

Ikkuna-aukollisen oven verhoilimme umpeen ikkuna-aukkoa myöten. Ikkuna-aukko leikataan oven verhoilukankaaseen vasta, kun kangas on lopullisesti kiristetty kiristyslakalla ja kangas liimautunut oven ikkunaraamiin. Ohjaamon oven ja ohjaamon sekä nokkaosan alapinnan kankaiden vesikiristyksen jälkeen kankaat on lakattu nyt kahdesti 2 5%:lla NC-Speed-nitroselluloosalakalla. Kankaan kiristyminen onkin lupaavaa. 

Kuvat: Lassi Karivalo.

OH-XTM Super Sytkyn runko valmiina korjaustoimiin

Lauantai 18.10.2025 - Tiistaikerholainen

Kun Super Sytkyn runko oli siirretty Puusepäntien verstaaseen, alkoi vaurioituneen rungon entisöintiä koskevat esivalmistelut. Ensimmäinen tehtävä oli irrottaa moottori rungosta, sillä vaurioituneen rungon entisöinti raskaan moottorin kanssa on lähes mahdotonta. 

Kuva: Matti Kainulainen.

Niinpä ryhdyttiin Super Sytkyn VW 1600 -moottorin irrotukseen ja vielä niin, että irrotamme sen Sytkyn rungosta moottoripukin kanssa. Näin vältymme pukin kehikon sisällä olevien johtojen, putkien ja moottorin laitteiden irrottamiselta. 

Kuva: Jouni Ripatti.

Moottoripukki on kiinni rungossa viidellä pultilla. Kokeiltiin avata tuliseinän läpi olevien pulttien muttereita pukin irrottamiseksi. Pultit kuitenkin pyörivät samanaikaisesti mutteria kierrettäessä. Tuliseinän takana oleviin pultin kantoihin oli siten päästävä käsiksi. Jos koneen keula olisi ehjä, pultteihin käsiksi pääseminen olisi lähes mahdotonta, koska pultit ovat ohjaamon ja tuliseinän välissä olevan polttoainetankin takana. Nyt kuitenkin koneen nokka oli kaputin vuoksi repeytynyt, jonka seurauksena pääsimme käsiksi pultteihin ja mutterit kierretyiksi auki.  

Kuva: Ari Aho.

Kuva: Antti Hietala.

Saman aikaisesti oli moottorista irrotettu kaikki tuliseinän läpi moottoriin kiinnittyvät johdot ja vaijerit. Osa saatiin helposti irrotetuksi, mutta muutaman kanssa jouduttiin tekemään töitä. Kun  moottorin sisällä vielä ollut öljy oli valutettu pois, oltiin valmiit moottorin irrottamiseen. 

Kuvat: Antti Hietala.

Kuva: Ari Aho.

Moottori sidottiin liinoilla moottorinosturiin ja moottori vedettiin varovasti liinoissa roikkuen pukkeineen Super Sytkyn nokalta. Irti oleva moottori laskettiin liinojen varassa tukevalle työtasolle odottamaan jatkotoimia.  

Ilman moottoria oleva runko lepäsi edelleen kakkosnelosesta tehtyyn tukipetiin kiinnitettynä. Nyt runko voitiin irrottaa. Runkoa kiinni pitävät liinat ja muut rakenteet avattiin ja runko nostettiin varovasti tukipedistä pöydälle. Vähän arvelutti pahasti vaurioitunutta ja lähes katkennutta runkoa nostaa, mutta hyvin se pysyi koossa.

Koska OH-XTM:n runko oli vaurioitunut alaosastaan ohjaamon ja tuliseinän väliseltä matkalta, rungon korjaus olisi kätevintä, jos se olisi käännettynä selälleen. Niinpä runko päätetiin asettaa työskentelyn helpottamiseksi selälleen kahden pukin varaan. Toinen pukki olisi ohjaamoaukon kodalla ja toinen tukisi takarunkoa sivuvakaajan juuresta. 

Pohdittiin, mikä olisi sopiva työskentelykorkeus rungon korjaamiseksi. Sellaiseksi päätettiin 120 cm lattiasta. Säädimme ohjaamon aukon kohdalle tulevan vaakapukin jalat niin, että Sytkyn runko yläreuna tai tässä tapauksessa vaurioitunut alareuna olisi 120 cm korkeudella. Sen sijaan perärunkoa kannatteleva pukki piti rakentaa. 

Se rakennettiinkin puretusta Super Sytkyn tukipedin kakkosnelostavarasta. Malliltaan se on kuin normaali siipipukki, mutta vaan kapeampi. Pukin korkeus säädettiin pukkiin paloletkusta laitetulla hihnatuella niin, että koko Sytkyn runko oli vaakatasossa ja 120 cm korkeudessa lattiasta. 

Takarungon tukipukin valmistuttua Super Sytkyn runko nostettiin ylösalaisin pukkien varaan. Näin OH-XTM:n runko on valmiina entisöintitoimien aloittamiseksi. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Puusepäntien pihan 40- ja 20-jalkaisten konttien kunnostus

Torstai 16.10.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen entisöintitoiminnan siirryttyä Suomen ilmailumuseolta Tuusulaan Puusepäntielle, sen pihaan hankittiin elokuussa edullisesti 40- ja 20-jalkainen merikontti. Pienemmästä kontista tulee Puusepäntien tulityötila ja isommasta varastokontti. 

Kuva: Reino Myllymäki.

Tulityökontiksi tarkoitettu 20-jalkainen kontti on lämpövuorattu ja sisältä erittäin siisti. Kontin ulkopinta on kuitenkin rujon näköinen, sillä siinä on ruosteisia alueita ja maalipinta on kauhtunut. Ulkoseinässä on myös muutama reikä.  

Ei se 40-jalkainen konttikaan mikään kaunistus ole. Sen ulkopinnassa on paljon ruosteisia alueita ja maalipinta kulunut. Lisäksi se on sisältä törkyinen. Kontin katosta löytyi runsaasti ruosteen syömiä reikiä, josta sadevesi pääsee kontin sisään. Eivätkä kontin ovetkaan menneet kunnolla kiinni. No, halvalla ei priimaa saa. 

Puusepäntien konteille päätettiin tehdä ”face lifting” eli kunnostaa kontit ulkopinnoiltaan uuden veroisiksi ja paikata 40-jalkaisen kontin katto sateen kestäväksi. Kontit päätettiin maalata IMY:n käyttämän tumman siniseksi. Siinäpä siis työtä tiistaikerholaisille.

Ensityönä oli 40-jalkaisen kontin roskaisen ja likaisen sisätilan siivous. Samalla alkoi kontin katossa olevien reikien paikkaus. Reikiä löytyi kaikkiaan 23! Rei´istä poistettiin ruosteen hötöksi syömät reunat ja reikäkohta hiottiin puhtaaksi. Ensiapuna reiät paikattiin umpeen monikerroksisella ilmastoteipillä. Näin ne olivat sateelta suojassa odottamassa varsinaista paikkausta. 

Varsinainen paikkaus tehtiin Pattex-peltikaton korjausmassalla. Suurempien reikien kohdalla paikkausmassaus tehtiin suoraan ilmastoteipin päälle. Tämän kontin katto on muutoinkin sen verran huonossa kunnossa, että se on syytä suojata myöhemmin joko pelti- tai vanerilevyistä tehtävällä suojakatteella. Tehdyillä massapaikkauksilla mentäneen kuitenkin tulevan talvikauden ylitse. 20-jalkaisen kontin katolla löytyneet kolme reikää paikattiin samalla tavalla. 

Korjattiin 40-jalkaisen kontin ovet toimintakuntoiseksi. Sitä varten jouduttiin hiomaan rälläkällä oven vääntösalvan tangon alapään tukeutuva kiinteää lukitushaarukkaa. Näin vääntösalvan tangon alapää saatiin painautumaan oikealla tavalla haarukkaansa ja ovi lukituksi.

Konttien ulkoseinien kunnostaminen aloitettiin pintojen hionnalla maalattaviksi. Ruosteisilta alueilta hiottiin pois pintaruoste ja irtonainen maali kulma- ja pyöröhientakoneilla. Ehjät maalipinnat hiottiin sekä käsin että käyttäen tasohiomakoneita. Kun seinät oli hiottu, poistettiin hiontapöly niiden pinnoista ja aloitettiin pohjamaalaus. 

Kuva: Jouni Ripatti.

Pohjamaalina käytimme Isotrol-kirkaspohjamaalia. Se on pellavaöljyalkydipohjainen pohjamaali. Tällä maalilla on hyvät ominaisuudet juuri ruostuneiden pintojen pohjamaalaukseen. Isotrol kirkaspohjamaali tunkeutuu pinnassa olevan ruosteenkin läpi metallipintaan pysäyttäen samalla ruostumisen etenemisen. Lisäksi Isotrol-kirkaspohjamaali on riittoisaa sekä helppo sivellä. Levitimme pohjamaalin siveltimillä. Kirkaspohjamaali teki seinäpinnoista kuultavan oloisen ja toi esiin tai paremminkin korosti kontin pinnan alkuperäistä maalipintaa.

Seinien pohjamaalin kuivuttua sen päälle siveltiin RAL 5002 -sävyinen Isoguard Pansar -maali. Tämä pellavaöljyalkydipohjainen maali sopii metallipinnoille suojaten pinnan kosteudelta ja korroosiolta. Maalauksen teimme sekä siveltimillä että teloilla. Maalauksen jälkeen ulkoasultaan alun perin rujot kontit olivat kuin uusia ja siten edustavan näköisiä Ilmailumuseoyhdistyksen Puusepäntien toimitilan edustalla.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Super-Sytky Suomen Ilmailumuseolta Puusepäntielle

Sunnuntai 5.10.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys sai viime keväänä lahjoituksena kesällä 2024 laskussa korjauskelvottomaksi vaurioituneen PIK-21 Super Sytky OH-XTM -experimental-koneen. Super Sytky on Kai Mellénin suunnittelema ja tämä koneyksilö hänen rakentamansa Super Sytkyn prototyyppi. Kone on puurakenteinen ja vaneriverhoiltu. Ensilento tapahtui 6. toukokuuta 1981.

Kuva: Kai Méllen.

Keväällä Super Sytky varastoitiin Suomen ilmailumuseon pihalla olevaan konttiin.  Kun elokuussa Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulassa sijaitsevan Puusepäntien toimitilan pihaan hankittiin 40-jalkainen kontti varastoksi, päätettiin OH-XTM siirtää Suomen ilmailumuseolta Puusepäntielle. Tarkoituksena oli aloittaa koneen entisöinti Tiistaikerhossa. Lentävää siitä ei tehdä.

Suomen ilmailumuseon kontissa oleva ja puukehikkoon sidottu OH-XTM:n pahoin vaurioitunut runko siirrettiin kontista kuljetuslavetille, johon se kiinnitettiin liinoilla. Ilman tukevaa puukehikkoa ei pahoin vaurioitunutta ja puoliksi katkennutta Super Sytkyn runkoa olisi voinut liikutella.  Samassa yhteydessä lastattiin kontista henkilöautojen kyytiin pienikokoiset Sytkyn osat, kuten mm. moottorin suojus ja ohjaamon kuomu. Kun kuljetuslavetti oli yhdistetty henkilöauton vetokoukkuun, matka kohti Puusepäntietä alkoi.

Kuva: Reijo Siirtola.

Perillä Puusepäntiellä Super Sytkyn kuormausliinat irrotettiin ja runko puukehikkoineen siirrettiin Puusepäntien pihan 40-jalkaiseen konttiin odottamaan entisöinnin alkamista. 

Kuva: Reijo Siirtola.

Samalla tavalla tuotiin viikon päästä Puusepäntielle museon konttiin varastoitu Super Sytkyn siipi. Siipi kannettiin ulos varastokontista ja kiinnitettiin lappeelleen kuljetuslavetille asetettujen pehmusteiden päälle. Kun siipi oli sidottu lavettiin, lähdettiin ajamaan kohti Puusepäntietä. Siellä siipi siirrettiin varastokonttiin Sytkyn rungon seuraksi. Poiketen Super Sytkyn rungosta, siipi säilyi kaputissa lähes vaurioitta. Ainoastaan koneen alle taittunut laskuteline iski siiven alapintaan laskutelineen pyörän kokoisen reiän. 

Kuva: Matti Kainulainen.

Kuva: Ari Aho.

Parin viikon päästä oltiinkin Tiistaikerhossa valmiit Super Sytkyn entisöinnin käynnistämiseen ja  kohteena aluksi koneen runko. Niinpä moottoripäästään raskas runko kannettiin liinoilla neljän kantoparin voimin Puusepäntien varastokontista itse verstaaseen. Siellä runko nostettiin omalle paikalleen työpöydän päälle. 

Rungon entisöinti aloitetaan moottorin irrotuksella, sillä rikkonaista puurakenteista ja vaneriverhoiltua runkoa olisi erittäin vaikea käsitellä, mikäli raskas VW 1600 moottori olisi siinä kiinni. Tavoitteena on irrottaa moottori rungosta moottoripukkeineen. 

Kuvat Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin ilmoitettu. 

Bristol Blenheim -pommittajan ohjaajan istuimen entisöinti meneillään

Maanantai 8.9.2025 - Tiistaikerholainen

Viime vuonna saimme entisöidyksi Bristol Blenheim V-sarjan (BL-106) pommittajan perämiehen istuinpallin. Kohteenamme olevassa ja sodan jälkeen 1950-luvulla osista kootussa lyhytnokka-Blenheimissa oli kaksoisohjaimet koulutustarkoituksessa. Siinä on ohjaajakapteenin istuimen rinnalla perämiehen pallimallinen-istuin. Istuimen edessä olevat ohjaimet on yhdistetty tangoilla kapteenin ohjaimiin. Todettakoon, että tällä sodan jälkeen kootulla V-sarjan Blenheim BL-106 koneella ei ole juuri mitään yhteistä Englannissa rakennetun sotaan osallistuneen ja 8.6.1944  pakkolaskussa romuttuneen BL-106 koneyksilön kanssa. 

Perämiehen istuimen entisöinnin jälkeen otimme entisöinnin kohteeksi ohjaajan istuimen. Entisöinnissä on kyse istuimen valtaosin teräsputkirakenteisen istuinkehikon puhdistamisesta liasta, rasvasta ja ruosteesta sekä alumiinisen istuinkaukalon osalta pintojen puhdistaminen ja hionta maalattaviksi. Todettakoon, ettei istuimessa ole selkäpanssaria. 

Ensimmäisenä työnä irrotimme istuimen käsinojan nahkapäällysteisen pehmusteen konservoitavaksi. Sen jälkeen aloitimme ohjaajan istuinkokonaisuuden puhdistamisen. Pian totesimme, että puhdistaminen olisi tehokkaampaa ja helpompaa, jos alumiinisen istuinkaukalon ja istuinkehikon saisi irrotetuksi toisistaan. 

Kehikon ja istuinkaukalon irrottaminen toisistaan edellytti niitä yhdistävän teräksisen poikittaistangon eli tavallaan ison sokan poistamista. Poikittaistanko koostuu kahdesta toisiaan vasten puskusaumaisesta putkesta ja sauman päällä olevasta liitosholkista. Lopulta saimme putken ympärille kiinni ruostuneen liitosholkin liu'utetuksi liitoksen päältä ja siten putket irrotetuksi. Purimme istuinkehikosta kaikki purettavissa olevat osat sekä irrotimme kehikossa olevat lukuisat ruostuneet klemmarit ja muut kiinnikkeet puhdistettaviksi. 

Osa lentäjän istuimen osista oli pelkästään likaisia ja rasvaisia, joten niiden puhdistukseen käytettiin mm. Fairy Power Sprayta. Se poisti kohtuullisesti rasvan ja lian osien pinnasta. 

Istuinkehikon pahoin ruostuneita putkia puhdistimme käyttäen sekä karhunkieltä, hiomapapereita että akkuporakoneeseen kiinnitettyä pyöröharjaa. Pienkohteiden, kuten muttereiden puhdistamiseen ruosteesta käytettiin Dremeliin kiinnitettyä teräsharjaa. Istuinkehikosta irrottamamme pienosat puhdistimme käyttöön saamallamme ultraäänipesurilla. 

Kun ruostuneiden putkien pinnasta saatiin poistettua ruostetta, alta paljastui paikoitellen näkyviin mustaa maalia. Sen perusteella totesimme, että istuimen teräksinen putkirunkorakenne oli ollut viimeksi mustaksi maalattuna. Istuimen ammemaisen alumiinisen istuinosan pintojen puhdistamisessa ilmeni puolestaan, että alumiinipintaan oli sivelty ensin harmaa pohjamaali ja sen päälle harmaan vihreä pintamaali. Pintamaali vastaa sävyltään perämiehen istuimen entisöinnissä jo käyttämäämme harmaan vihreää Temalac ML  90 BS 283-sävyä. Pohjamaalina tullaan käyttämään Isotrol-lakkaa ja pintamaalina Isoquard Panzer -maalia. Mustana maalina on puolikiiltävää Isoquard Panzer -maali. 

Bristol Blenheim BL-106 pommikoneen lentäjän istuimen puhdistaminen liasta ja ruosteesta on saatu kutakuinkin päätökseen, joten seuraavaksi aloitamme istuimen maalaaminen. 

Kuvat: Lassi Karivalo

Tiistaikerhon syyskausi vauhdissa

Keskiviikko 3.9.2025 - Tiistaikerholainen

Elokuun puolivälissä alkanut Tiistaikerhon syyskausi on päässyt hyvään vauhtiin. Tekemistäkin riittää kosolti. Luonnollisesti Ressun entisöinti jatkuu ja siinä pääkohteena on rungon verhoilu. Runko onkin saanut päälleen kankaat ja niiden kiristyslakkaus on käynnissä. Ressuun asennettavaksi saamamme Continental A 65 lento-onnettomuusmoottoria valmistellaan lasikuulapuhalluksella puhdistettavaksi. 

Bristol Blenheim pommittajan lentäjän istuimen entisöinnissä etenemme siitä, mihin ennen kesätaukoa päästiin. Istuinkehikko ja istuinkaukalo alkavat jo olla pinnoiltaan maalausvalmiit.

Demo-Myrskyä rakennetaan sekä Puusepäntiellä että Suomen ilmailumuseolla. Demo-Myrsky koostuu Myrsky MY-14 entisöintiprojektissa rakennetusta koesiivestä ja MY-5:n runkokehikosta. Demo-Myrskyllä esitellään sekarakeinteisen suomalaisen hävittäjän sisärakenteita. Tämän vuoksi mm. runkokehikkoa ei verhoilla umpeen.  Puusepäntien verstaalla on käynnissä korkeusvakaajan, sivuperäsimen sekä vaurioituneen alkuperäisen korkeusperäsimen korjaus. Museolla jatkuu MY-5:n runkokehikon kunnostaminen ja sen täydentäminen. 

Kovan ahkeroinnin kohteena ovat olleet IMY:n ostamat ja Puusepäntien pihaan tuodut kaksi varastokonttia. Niistä toisesta tulee tulityötila ja toisesta varastokontti. Kummatkin kontit ovat jo kauan sitten eläneet parhaat päivänsä, joten ne kunnostetaan ulkopinnoiltaan. Konteissa olevat reiät paikataan, pinnat hiotaan. Pintaansa kontit saavat IMY:n käyttämän sinisen värin. Toinen konteista onkin jo maalattu kauniin siniseksi.  

Kuva: Reijo Siirtola.

Aloitamme IMY:n lahjoituksena saaman PIK 21 Super Sytkyn (OH-XTM) entisöinnin koneen rungosta. Runko tuotiin Suomen ilmailumuseon pihalla olleesta varastokontista Puusepäntielle. Rungosta irrotetaan moottori, ennen kuin voimme aloittaa alaosastaan pahoin vaurioituneen puurakenteisen ja vaneriverhoillun rungon entisöinnin. 

Syyskauden työlista sisältää myös Suomen ilmailumuseon pihalla olevan DC-3 ”Lokin” (OH-LCD) siipien siivekkeiden kunnostukset ja korjaukset. Kummankin siivekkeen verhoilu on uusintakunnossa ja oikean siiven siivekkeen tyviosa on rutussa. Airveteran Oy:n porukka irrottaa nuo siivekkeet entisöitäviksemme. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Blenheimin perämiehen istuimen entisöinti

Keskiviikko 18.6.2025 - Tiistaikerholainen

Saimme Tiistaikerhossa entisöitäväksi Bristol Blenheim V-sarjan eli ”lyhytnokka-Blennun” ohjaajan ja perämiehen istuimet. Tämä Blenheim yksilö (BL-106) on sikäli poikkeava, että siihen oli asennettu kaksoisohjaimet lentäjien koulutustarkoituksessa. 

Ohjaamossa on normaali Blenheim pommittajan lentäjän istuin ohjauslaitteineen, mutta siihen on yhdistetty toiset ohjainlaitteet perämiehelle. Poiketen lentäjän eli tässä tapauksessa kapteenin istuimesta perämiehen istuin on yksinkertainen pyöreällä pehmustetulla istuinlevyllä varustettu palli, joka on kiinnitetty metallituilla ohjaamoin lattiaan ja seinään. Tässä BL-106:n ohjaamosta puuttuu kokonaan tähystäjän istuin.   

Sekä kapteenin että perämiehen istuimen metallikehikon teräsputket ovat pahoin ruostuneet, mutta kummassakaan istuimessa ei ole huomattavia vaurioita. Perämiehen istuimen tai entisöinti on huomattavasti selväpiirteisempi tehtävä jo yksinkertaisen rakenteensa ja pienemmän kokonsa ansiosta. Kapteenin istuimen entisöimistä helpottaisi suuresti, jos istuinkaukalon saa irrotettua istuimen kehikosta. Istuinten entisöinnin tavoitteena on niiden tukirakenteiden ruosteessa olevien teräsputkien pintojen sekä pienosien ruosteenpoisto, alumiinipintojen hionta sekä lopuksi maalaaminen. 

Aloitimme entisöinnin perämiehen pallista. Ensin irrotettiin istuimen pehmuste sekä istuimessa kiinni oleva istuinvyö. Istuinvyö oli osittain repeytynyt ja kaipaa suutarissa käyntiä. Nahkapintainen vaaleaksi kulunut istuinpehmuste edellyttää konservointia. Sitä emme me tee. 

Tutkimme pyöreän alumiinisen ja reunoiltaan taivutetun istuinlevyn pinnasta löytyvien maalien sävyjä. Siinä oli näkyvissä vaalean vihreää maalia, jonka alta pilkotti tummempaa vihreää. Siten  istuinlevyn pinta on viimeksi maalattu vaalean vihertävän harmaalla maalilla ja sen alla on vanhempi tummempi vihreä maali. 

Istuimen teräsputkirakenteisen jalan ruostuneesta pinnasta saatiin myös näkyviin maalin jäämiä. Tätä auttoi,  kun istuimen ruosteisia jalkoja käsiteltiin Industrial ECO Complex Blue-liuoksella. Liuos   paljasti putkien pinnalta vaalean vihreän maalin sävyn. Lisäksi jalustan ruostuneiden putkien pinnasta raaputettiin vanhaa pigmenttiä eli maalisilppua. Sitä laitettiin 600 suurentavan mikroskoopin alle. Selvisi, että jalustan putkien pinnasta löytyi kolmea eri maalikerrosta. Alimpana oli ruskea, sen päällä harmaa ja pinnassa vihertävän harmaata eli sama sävy, mikä löytyi istuinlevyn pinnasta. Tämän seurauksena päätimme maalata istuimen saman sävyisellä vaalean vihertävän harmaalla maalilla. 

Perämiehen istuimen varsinaisen entisöinnin aloittamiseksi irrotimme alumiinisen istuinlevyn istuimen jalustasta. Istuinlevy oli kiinnitetty jalustaan sekä pulteilla että niittauksin. Ensin irrotettiin istuinlevyn kiinnityspultit. Sen jälkeen porattiin pois jalustan yläpäässä istuimen helmaan kiinnitetyn korvakkeen niitit, jolloin istuinlevy irtosi jalustasta.  

Aloitettiin istuinjalustan teräsputkien ruosteenpoisto. Ruostetta poistettiin teräsputkien pinnalta niin, että ruosteen alta saatiin näkyviin putkien pintamaalia. Putkia ei tarvitse hioa puhtaalle metallille, koska käytämme maalaamiseen Isotrol-lakkaa ja -maalia. Isotrol pysäyttää ruostumisen jatkumisen, vaikka ruostetta olisikin jäänyt teräsputkien pinnan ruostesyöpymiin.  

Ruostetta hiottiin pois ensin karkealla hiomapaperilla hiontapölyä välillä pois pyyhkien. Sitten siirryttiin hienompiin hiontapapereihin tunnustellen samalla sormella, olisiko putkien pinta jo riittävän puhdas ja sileä. Kun putkien ruosteesta karheat pinnat oli saatu sileäksi ja samalla vanha maalipinta tullut näkyviin, teräsputkien hiominen oli saatu päätökseen.

Siirryttiin istuinlevyn käsittelyyn. Se olikin helpompi tehdä. Alumiinisen istuinlevyn pinnat hiottiin kevyesti sileiksi hienolla hiontapaperilla. Mihinkään hiomalla tehtyyn vanhan maalin poistoon ei ryhdytty. Pääasia on, että saatiin istuinlevyn pinnasta irtonainen maali pois ja pinta alumiinipinta sileäksi. 

Kun sekä teräsputkinen istuinjalusta että alumiininen istuintaso oli hiottu, ne lakattiin kirkkaalla Isotrollilla. Isotrol-lakka tekee metallin pintaan suojaavan kalvon. Pintamaalia varten oli tarpeen määritellä istuimeen tulevan maalin sävy. Istuimesta löytyneen alkuperäisen maalin sävyksi määrittyi vaalean harmaanvihreä Temalac ML  90 BS 283 -sävy. Tällä kaavalla sävytettiin istuimen Isotrol-öljymaali. 

Kaksi Suomen ilmailumuseossa työharjoittelussa ollutta peruskoululaista TET-harjoittelijaa maalasi perämiehen istuimen jalustan sekä istuinlevyn. No, kaikki ei mennyt heti putkeen. Huolellisella opastuksella päästiin kuitenkin hyvään lopputulokseen. Sehän tällaisen TET-harjoittelun tarkoitus onkin.

Maalauksen jälkeen oli vuorossa istuimen kokoaminen. Lasikuulapuhalletut alkuperäiset kiinnityspultit pantiin paikalleen ja jalusta niitattiin kiinnityslevystään istuinlevyn helmaan. Niitit  maalattiin lopuksi harmaanvihreällä, jottei ne ”pistä silmään”. Suutarilla korjautimme istuinvyön ehjäksi. Blenheim pommittajan perämiehen istuimen entisöinti oli saatu valmiiksi. 

Kuvat: Lassi Karivalo

Opasviitat Caravelle Sinilinnulle

Sunnuntai 15.6.2025 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerholle tuli pyyntö Ilmailumuseoyhdistyksen Turun Caravelle-ryhmältä kahden opasviitan tekemiseksi. Viitat ohjaisivat yleisöä Turun lentoaseman terminaalirakennuksen tuntumassa olevan IMY:n Caravelle III OH-LEA Sinilinnun luokse. Lupa opasviittojen asentamiseen oli saatu lentokentän aluetta hallinnoivalta Finnavialta.

Vastasimme Turun ryhmälle myöntävästi, joten tuumasta toimeen. Viittojen tekoon oli Tiistaikerhossa siinä mielessä hyvät edellytykset, että meillä oli jo olemassa valmis vektorimalli Caravelle-sanasta Caravellen kahden hinausraudan entisöinnin jäljiltä. Kumpaankin hinausrautaan olimme Caravelle -sanan teipanneet. 

Turusta saatujen viittojen ohjeellisten mittojen pohjalta laadittiin alumiinilevystä tehtävien opasviittojen mallipiirustukset ja mallikuvat. Viitat tehdään alumiinilevystä, maalataan ja teksti niihin tulee teippaamalla. Viitan tyvipäähän pannaan myös nähtävyyttä osoittava hannunvaakunan symboli. Teemme opasviitat ulkoasultaan virallisten nähtävyydestä kertovien viittojen kaavaan. Viittojen taustaväriksi tulee ruskea. Teksti ja hannunvaakuna tulevat valkoisella.

Hankittiin 3 mm vahvuista alumiinilevyä viittojen mittaan leikattuina eli toinen 18 x 100 sekä toinen 189 x 150 cm. Alumiinilevyt tilattiin ja haettiin Uudenmaan Teräsleikkaus Oy:stä. Lyhemmän viitan pää leikattiin nuolimuotoon kulmahiomakoneella, jonka jälkeen sekä nuolen leikkauspinnat että kummankin alumiiniviitan reunat hiottiin sileiksi.  

Etsittiin netin kautta liikennemerkkien nähtävyysviittojen ruskean sävyä. Sävy löytyi painovärikoodina, koska nykyisin liikennemerkkeihin kuviot painetaan suoraan alumiinille. Painovärikoodi muunnettiin muunnosohjelmalla vastaamaan maaleissa yleisesti käytettyjä RAL-sävyjä. Valitun sävyn mukaan sävytimme käyttämämme Isotrol -maalin. 

Kuva: Mårten Juslin

Maalausta varten alumiinilevyn pinnat hiottiin sekä karhunkielellä että hienolla hiontapaperilla, jonka jälkeen tehtiin vielä pintojen rasvanpoisto. 

Kuva: Mårten Juslin

Kumpikin viitta pohjamaalattiin ensin harmaalla tartuntapohjamaalilla molemmilta puolin. Pohjamaalauksen teimme spray-maalilla. Pohjamalin kuivuttua viittojen pinnat hiottiin kevyesti ja maalattiin ruskealla Isotrolilla. Pintamaalin kuivuttua viitat hiottiin vielä kertaalleen ja maalattiin toiseen kertaan.  

Teipit opasviittojen teksteiksi ja hannunvaakunoiksi teetettiin ulkopuolisena työnä teippauksia tekevässä liikkeessä. Sitä varten liikkeeseen lähetettiin sekä Caravelle-tekstiä että hannunvaakunaa koskevat vektorimallit. Kun saimme Caravelle- ja hannunvaakunan teipit, ne teipattiin tehdyn mallin mukaisesti viittojen pintaan. 

Kuvat: Ismo Matinlauri.

Turun Caravelle-ryhmä kävi hakemassa tekemämme opasviitat Puusepäntieltä ja asensi ne paikalleen opastamaan kävijöitä tutustumaan Turun Caravelle-ryhmän upeaksi entisöimään ja IMY:n omistamaan Caravelle III OH-LEA Sinilintuun. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Puusepäntien toimitila sai valomainoksen

Keskiviikko 11.6.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen vuokraaman Puusepäntien verstaan ulkoseinän nurkassa oli edellisen vuokralaisen jäljiltä vaurioitunut alumiinirakenteinen valomainostaulu. Päätimme ottaa sen alas tutkiaksemme, josko sen voisi korjata ja tehdä siitä IMY:n toimitilaamme mainostavan ulkomainoksen. Niinpä otimme valomainoksen alas. Mainoksen  alumiinikehikko oli kuitenkin pahoin vaurioitunut ja olisi edellyttänyt huomattavia korjaustöitä.  ”Pelastukseksemme” saimme käyttöömme vanhan OP Kiinteistön 60x60 cm kokoa olevan alumiinirakenteisen valomainostaulun. Se oli myös ehjä, joten päätimme siitä tehdä Puusepäntien toimitilamme ulkomainoksen.

Ensi töiksemme irrotettiin valomainoksen etukannen pleksilevy. Sen pinnasta saatiin terävällä kaapimella poistettua paloina alkuperäinen keltainen tarratunnus. Lopuksi valomainoksen pleksipinta pyyhittiin tarraliimasta puhtaaksi Sinolilla. Valomainoksen kehikon tummaksi hapettuneet alumiinipinnat hioimme puhtaiksi sekä karhunkieltä että hienoa hiomapaperia hyväksi käyttäen. Valotaulun sisällä olevat vanhat loisteputkivalot purettiin ja sisäosien puhdistuksen jälkeen tilalle asennettiin led-valaistus. 

”Maitolasisen” mainosvalon pleksin pintaan suunnittelimme toimitilaamme mainostavan kokonaisuuden. Valomainoksen yläosaan tulee pilviä vasten kuva IMY:n omistamasta Focke-Wulf FW 44 Stieglitzistä (SZ-18) ja taulun alaosaan IMY:n logo ja teksti Ilmailumuseoyhdistys ry. Tuo kuvakokonaisuus painatetaan pleksin pintaan ulkopuolisena työnä. Painaminen edellytti vektorimallin tekemistä kuvakokonaisuudesta painotaloa varten. 

Kiinnitimme pinnaltaan puhdistetun ja led-valot sisällään pitävän valomainostaulun kehikon  Puusepäntien toimitilamme seinään nosto-oviaukon yläpuolelle. Laitoimme valomainoksen  etukanneksi väliaikaisesti pahvin estämään sateen pääsyn valomainoksen sisään.

Kun valomainoksen pleksinen etulevy saatiin painosta upeine kuvineen, pleksi vaihdettiin mainoksessa olleen pahvin tilalle.  Näin oli IMY:n Puusepäntien toimitilaa mainostava näyttävä valomainos saatu valmiiksi. Valomainos yhdistetään vielä verkkovirtaan hämärävalokytkimellä varustettuna, joten syksyn tummuvien iltojen myötä se alkaa loistaa mainostaen IMY:n Puusepäntien toimitilaa.

Kuvat: Lassi Karivalo.    

Ressun rungon verhoilu käynnissä

Torstai 22.5.2025 - Tiistaikerholainen

Ressun (OH-XEA) rungon verhoilu on hyvässä vauhdissa. Runkohan saatiin viime vuoden loppuun mennessä verhoiluvalmiiksi, mutta rungon entisöintiä päästiin jatkamaan vasta, kun Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan Puusepäntiellä saatiin toimintavalmiiksi.

Ressun rungon verhoilemiseksi löysimme Suomen ilmailumuseon kangaskaapista pakan puuvillakangasta. Testasimme sen kiristysominaisuuden nitroselluloosalakalla. Teimme kehikon, johon niittasimme testikankaan kiinni. Lakkasimme kankaaseen peräjälkeen muutaman nitrolakkakerroksen. Totesimme kankaan hyvin kiristyvän, joten se kelpaa Ressun rungon verholuun.

Aloitimme verhoilun runkokehikkoon kiinni hitsatusta sivuvakaajasta. Teimme vakaajasta pahvinmallin, jonka mukaisen palan leikkasimme puuvillakankaasta. Käärimme kankaan vakaajan päälle. Päädyimme menettelyyn, jossa liimasimme kankaan kiinni vakaajan johto- ja jättöreunan verhoiltuihin teräsputkiin kontaktiliimalla. No, puhdasoppisempi tapa olisi ollut tehdä liimaus nitroselluloosalakalla. Verhoilimme samalla vakaajan alle jäävän runkokehikon yläosan. Molemmat kankaat vesikiristettiin eli suihkutettiin vedellä läpimäräksi. Kuivuttuaan kangas oli jo vähän kiristynyt. Kankaan kuivuttua aloitettiin varsinainen kankaan kiristys lakalla.

Lakkakiristyksessä edetään lakkaamalla kangas vaiheittain nitroselluloosalakalla. Ensin kankaan pinta lakataan 25- prosenttiseksi laimennetulla NC-Speed nitroselluloosalakalla. Liuottimena oli Ohenne 8. Tästä jatketaan 50- ja 75- prosenttisen lakan kautta täyteen 100-prosenttiseen nitrolakkaan. Kunkin lakkauksen välillä kankaan pinnasta hiotaan lakan nostama kankaan nukka. Tämän vaiheittain etenevän prosessin ansiosta kankaan loimi kiristyy kiristymistään saavuttaen lopulta rumpumaisesti soivan pinnan.   

Niinpä sivuvakaaja lakattiin vesikiristyksen jälkeen ensimmäiseen kertaan rautaoksidilla punaiseksi värjätyllä 25%:lla nitroselluloosalakalla. Lakan kuivuttua kankaan pinnasta hiottiin lakan nostama kangasnukka ja kangas lakattiin toiseen kertaan 25%:lla lakalla. Koska Puusepäntiellä ei ole vielä tehokasta sisäilmanpoistoa, lakkaukset tehtiin Puusepäntien pihalla.

Sivuvakaajan verhoilun rinnalla aloitettiin rungon verhoilu runkokehikon selkäosasta. Myös siitä tehtiin ensin pahvinmalli, jonka mukaan leikattiin selkäosan verhoilukangas. Se levitettiin rungon päälle ja liimattiin reunoistaan rungon pitkittäisiin puuvillanauhalla kiedottuihin runkoputkiin. Ensin liimattiin kiinni kankaan toinen reuna ja sitten kangasta venyttäen toinen reuna pitkittäiseen runkoputkeen. Kun kangas oli liimattu, oli taas vesikiristyksen vuoro eli kangas suihkutettiin  läpimäräksi.

Tämän jälkeen Ressun runkokehikko laitettiin kyljelleen rungon alapinnan verhoilemiseksi. Puuvillakankaasta leikattiin rungon alapinnan muotoinen kangaspala. Se kiinnitettiin reunoistaan  runkokehikkoon.

Kun rungon ylä- ja alapinta olivat saaneet pellavakankaisen verhoilun, työnnettiin koko komeus ulos Puusepäntien pihalle. Siellä aloitettiin  rungon ylä- ja alapintojen lakkaus punaiseksi värjätyllä NC-Speed nitroselluloosalakalla ja jatkettiin sivuvakaajan lakkausta.

Sivuvakaaja on saanut nyt viisi lakkakerosta (2x25% ja 3x50%) ja on jo hyvin kiristynyt. Se saa kuitenkin pintaansa vielä kertaalleen 75%:n ja 100%:n kerroksen. Rungon yläpuolinen kangas on puolestaan saanut neljä lakkausta (2x25% ja 2x50%) ja kiristystä jatketaan 75%:n kautta 100%:iin. Rungon alapintaan on vedetty nyt kaksi 25% lakkakerrosta.

Ennen kesäkuun alussa alkavaa kesätaukoa ehdimme vielä tehdä muutaman lakkauskerran. Rungon verhoilu jatkuu sitten elokuun puolivälissä alkavalla Tiistaikerhon syykaudella. Silloin ovat vuorossa mm. Ressun rungon kylkien verhoilu.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Super-Sytky OH-XTM entisöitäväksi Tiistaikerhoon

Maanantai 14.4.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhditys ry on saanut lahjoituksena lentovaurioisen PIK-21 OH-XTM Super-Sytky -experimental lentokoneen. Super-Sytky on DI Kai Mellénin suunnittelema. Lahjoituksena saamamme koneyksilö OH-XTM myös Mellénin rakentama ja oli aikanaan hänen omistuksessaan. Kone valmistui vuonna 1982. Super-Sytky on yksipaikkainen puurakenteinen Formula-V-racer, jonka voimalaitteena VW 1600 -moottori.

Viime kesänä OH-XTM koki sen verran huomattavan lentovaurion, ettei koneen runkoa kannata korjata lentokuntoiseksi. Tämän seurauksena koneen omistaja päätti - vaihtoehtona koneen romuttamiselle - lahjoittaa koko koneen Ilmailumuseoyhdistykselle Tiistaikerhossa entisöitäväksi. Super Sytkyn siivet säilyivät koko lailla ehjinä.

Konetta ei entisöidä Tiistaikerhossa lentäväksi. Se entisöidään ehjäksi ja toimintakuntoiseksi näyttelyesineeksi. Onkin tärkeä, että Kai Mellénin suunnittelema ja itse rakentama Super-Sytkyn prototyyppi OH-XTM säilyy näyttelyesineenä ja samalla esimerkkinä PIK-koneiden upeasta sarjasta.

Lauantaina 12. huhtikuuta saapui OH-XTM:n kuljetus Suomen ilmailumuseon pihaan. Peräkärryn lavetille huolellisesti sidottu Super-Sytky purettiin kuljetuksesta. Sitten puukehikon tukema Super-Sytkyn runko siirrettiin kantamalla museon pihalla olevan merikontin suojaan. Konttiin varastoitiin myös siivet ja muut koneen osat.

Tiistaikerhossa OH-XTM Super-Sytkyn entisöinti ei ala välittömästi. Meillä on Ilmailumuseoyhdistyksen Puusepäntien verstaassa yhä meneillään OH-XEA -experimentalkone Ressun entisöinti. Joka tapauksessa vielä tämän vuoden kuluessa OH-XTM Syper-Sytky:n entisöinti aloitetaan.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun rungon entisöinti jatkuu

Torstai 10.4.2025 - Tiistaikerholainen

Kun Suomen ilmailumuseossa varastoituneena ollut OH-XEA ”Ressun” runko oli siirretty Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan Puusepäntieltä vuokraamaan verstastilaan, oli mahdollista jatkaa joulukuussa tauolle jäänyttä Ressun entisöintiä. Tosin täysipainoisesti emme vielä voi entisöinteihin paneutua, sillä Tiistaikerhon verstaan varustaminen on osittain kesken. Voimme kuitenkin jo aloittaa entisöintejä rinnan verstastilan varustamisen saattamisen loppuun.

Jatkoimme Ressun entisöintiä kiinnittämällä mittareita tyhjillään olleeseen Ressun mittaritauluun. Tyhjään tauluun on nyt saatu asennettua siitä puuttuneet mittarit. Puuttuvat mittarit kävivät ilmi Ressun mittaritaulusta vuonna 1969 otetusta valokuvasta. Olemmekin kiitollisia Turun lentokerhon porukalle, joka haali käyttöömme valtaosan mittaritaulun mittareista. Kiitämme myös Suomen ilmailumuseota, josta saimme loput puuttuvat mittarit. 

Kuva: Esko Keskinen.

Mittaritaulun täydentämisessä venäläinen nopeusmittari teetti eniten töitä, sillä siinä ei ollut mittarissa kiinni oleva kiinnitysrengasta. No, saimme mittarin kiinnitettyä paikalleen mittarin ympärille laitetulla kiristyspannalla. Pannan alle laitetun neljän kulmaraudan avulla mittari saatiin kiinnitetyksi.

Koska emme halunneet jättää tyhjäksi mittaritaulun alareunan keskellä olevaa aukkoa, tälläsimme siihen väliaikaisesti yhden DTM-mittarin. Siis emme tiedä, mikä mittari siinä on aikanaan ollut, sillä Ressun mittaritaulusta käytössämme olevassa valokuvassa tuo alimmainen mittari puuttuu. Lisäksi laitoimme mittaritauluun kahden katkaisijan tyhjään reikään Motonetistä ostamamme katkaisijat. Ne eivät vastaa muodoltaan Ressun mittaritaulussa olleita alkuperäisiä pitkävartisempia katkaisijoita, mutta olkoon nyt toistaiseksi siinä. Yritämme toki löytää paremmin alkuperäisiä vastaavat katkaisijat mittaritauluun laitettavaksi.

Kuva: Jouni Ripatti.

Ressun metallirakenteinen runkokehikko saatiin vuoden 2024 lopulla verhoiluvalmiiksi. Niinpä olemme aloittaneet runkokehikon verhoilun runkokehikkoon kiinteästi kuuluvasta sivuvakaajasta. Vakaajasta tehtiin ensin pahvimalli. Mallin päälle levitettiin puuvillainen verhoilukangas ja kankaasta leikattiin vähän pahvimallin reunoja suurempi kangaspala. Kangas leikattiin tarkoituksella ylisuureksi, jotta siinä on muokkausvaraa kankaan leikkaamiseksi ”tyköistuvaksi”.

Leikattu kangas asetettiin alustavasti sivuvakaajan päälle niin, että kankaan liepeet tulivat vakaajan jättöreunan puolelle. Sivelimme vakaajan johtoreunaan NC-Speed nitroselluloosalakkaa ja painoimme verhoilukankaan tiiviisti sitä vasten. Näin saimme kankaan liimattua vakaajan johtoreunaan kankaan liepeiden kiinnittämiseksi lakalla vakaajan jättöreunaan.

Halusimme vielä varmistaa käyttämämme verhoilukankaan kiristymisominaisuuden. Niinpä kiinnitimme kankaanpalan nitojan niiteillä puukehikkoon ja aloitimme kankaan kiristämisen nitroselluloosalakalla. Kahden 25-prosenttisen lakkakerroksen jälkeen sivelimme kankaan pintaan 50-prosenttisen nitrolakan. Näiden lakkauskertojen jälkeen kangas alkoi jo toivotusti kiristyä eli kutistua rumpukalvomaiseksi. Kankaan lopullinen kiristymisominaisuus selviää, kunhan pääsemme käsittelemään sitä 100-prosenttisella NC Speed nitroselluluusalakalla.

Ressun runkokehikko oli IMY:lle lahjoitettaessa ilman ohjaamon pleksi-ikkunoita ja tuulilasia. Ohjaamon vasemmalle kyljen sekä oikealla puolella olevan oven uudet pleksi-ikkunat hankittiin, ja leikattiin muotoonsa jo viime vuoden lopulla. Ne tehtiin 3 mm polykarbonaattipleksistä. Ohjaamosta puuttuvan tuulilasin tekemiseksi siitä tehtiin ensin pahvimalli, jonka mukaan 3 mm polykarbonaattipleksistä leikataan tuulilasin aihio. Muotoonsa leikattu pleksilevy taivutetaan kuumentamalla oikeaan muotoonsa niin, että levyn kummatkin sivut painautuvat tiiviisti ohjaamon etuosan kylkiä vasten. Tällaista pleksilevyn taivuttamista emme ole aiemmin tehneet, mutta eiköhän siinä onnistuta.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Ressun runko ja moottori Puusepäntielle

Torstai 27.3.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseonyhdistys ry:n Tuusulan Puusepäntieltä vuokraaman toimitilan varustaminen Tiistaikerhon verstaaksi on edennyt jo niin pitkälle, että päätimme siirtää Suomen ilmailumuseolla varastoituneena olevan experimental-kone Ressun rungon ja moottorin Puusepäntielle.

Tämä tarkoittaa, että Ressun entisöinti jatkuu siitä, mihin viime vuoden lopulla jäimme. Ressun tuonti Puusepäntielle on samalla merkkipaalu IMYn vuokraaman toimitilan käyttöönotossa, sillä näin vuokratila tulee sille tarkoitettuun käyttöönsä. No, onhan Puusepäntien varustaminen vielä vähän kesken, mutta se luonnistuu hyvin Ressun ja muiden entisöintiprojektien ohessa.

Palautettakoon mieliin, että entisöintitoiminta Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa päättyi viime vuoden lopussa, koska entisöintitila muuttui Suomen ilmailumuseon muuttoa ennakoivien töiden tilaksi. Näihin töihin Tiistaikerho osallistuu sen rinnalla, että entisöi museaalisesti arvokkaita lentokoneita IMYn vuokratilassa Puusepäntiellä.

Kuva: Jouni Ripatti.

Kuvat: Reijo Siirtola.

Tiistaina 25. maaliskuuta kokoonnuimme joukolla museolle siirtämään Ressun rungon ja moottorin uuteen verstaaseemme. Suomen ilmailumuseon varastokonttiin viime vuoden puolella varastoidut Ressun runko ja moottori vedettiin kontista museon pihalle. Ressun runko nostettiin  peräkärrylavetille, johon se sidottiin huolellisesti liinoilla. Rungon päälle laitettiin vielä kevytpeite suojaamaan runkoa kuljetuksen ajaksi. Telineessä kiinni oleva Ressun moottori saatiin puolestaan lastattua tila-autoon.

Kuva: Jouni Ripatti.

Kuva: Reijo Siirtola.

Kun lastaukset oli tehty, ajettiin museolta kahdeksan kilometrin päässä olevalle Puusepäntien verstaalle. Siellä runko ja moottori purettiin kuljetuksesta ja työnnettiin sisään uuteen kotiinsa.

Kuva: Reijo Siirtola.

Kuva: Reino Myllymäki.

Ressun entisöinnit käynnistyvät huhtikuun alussa samalla, kun viimeistelemme verstasta käyttökuntoon.

Tiistaikerhon toimitilan varustaminen käynnissä

Maanantai 10.3.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry vuokrasi Tuusulasta Puusepäntieltä toimitilat Tiistaikerhon toiminnan jatkumiseksi. Kerhon entisöintitoimintahan päättyi Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa vuoden 2024 lopussa, koska entisöintitila muuttui museon muuttoa palvelevaksi työtilaksi.

Puusepäntien toimitila vuokrattiin kolmeksi vuodeksi, eli ajaksi, jonka kuluessa Suomen ilmailumuseon uudisrakennus valmistuisi nykyisen museon viereiselle tontille. No, jos se ei siihen mennessä vielä valmistuisikaan, Puusepäntiellä jatkettaisiin, kunnes entisöintitoiminta jatkuu uuteen museoon tulevassa entisöintiverstaassa.

Kuvat: Jukka Köresaar.

Puusepäntien tyhjään hallitilaan on parin viikon ajan tuotu Suomen ilmailumuseolta mukaamme saatavaa kalustoa ja työkoneita. Saimmekin sieltä kiitettävän paljon työkoneita ja työvälineistöä, josta on kiittäminen Suomen ilmailumuseota. Tällaisia olivat mm. vannesahat, taso- ja pyöröhiomakoneet, pylväspora, kompressori ja teollisuusimuri.

Kuva: Jukka Köresaar.

Pienempikokoista tavaraa on kuljetettu Suomen ilmailumuseolta Puusepäntielle henkilöautoilla ja peräkärryillä. Suurten ja raskaiden tavaroiden kuten pöytien ja työkoneiden kuljetusta varten saatiin onneksi perälavanostimella varustettu kuorma-auto. Monet työkoneet työnnettiin museon entisöintitilasta käsin peränostimelle, mutta kuormauksessa meitä avusti myös museon trukki.

Samanaikaisesti on eri tahoilta saatu hankituksi pitkän tarvelistan mukaisesti korvauksetta tai edullisesti kalustusta ja muuta tarpeistoa hallitilan varustamiseksi. Tarvetta onkin kaapistoista ja hyllytarpeista aina kahvinkeittimeen ja ensiapukaappiin asti.

IMY:n vuokraama Puusepäntien toimitila ei ole pelkästään Tiistaikerhon työtila. Se on samalla Ketterät Kirjat Oy:n ja IMY:n lähinnä julkaisuja koskeva varasto. Niinpä toimitilaan rajataan erikseen näitä kahta varastoa varten oma kohtansa.  

Samalla, kun Puusepäntien ovesta on tuotu tavaraa sisään halliin,  sen seinille on alettu asentaa hyllyjä ja kaapistoja entisöintiin liittyvää materiaalia ja työkaluja varten. Toistaiseksi kaikki näyttää Puusepäntiellä vielä varsin sekavalta, mutta päivä päivältä ”kaaokseen” saadaan järjestystä entisöintitoiminnan käynnistymiseksi.

Puusepäntien varustamiseen menee toki vielä jonkin verran aikaa. Tavoitteemme on kuitenkin, että entisöintitoiminta pääsisi jatkumaan Tiistaikerhon uudessa toimitilassa huhtikuun alussa. Silloin kerholaiset jatkavat niin Demo-Myrskyyn liittyviä töitä kuin Ressun (OH-XEA) entisöintiä. Näiden rinnalla tehdään myös pienempiä entisöinnin kohteita. Tällainen on mm.  Bristol Blenheim pommikoneen lentäjän istuimen kunnostus.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. 

Tiistaikerholle tilat entisöintitoiminnan jatkamiseen

Maanantai 17.2.2025 - Tiistaikerholainen

Kuten edellisessä blogissa kirjoitettiin, lentokoneiden entisöintitoiminta jäi Suomen ilmailumuseossa tauolle. Museolla entisöintitoiminta jatkuu uuden ilmailumuseon valmistuttua arviolta kolmen vuoden päästä. Sitä varten kaikki meneillään olleet Tiistaikerhon projektit ”pantiin pakettiin” eli varastoitiin Suomen ilmailumuseon pihalla oleviin merikontteihin.

IMY:n tarkoituksena on kuitenkin turvata entisöintitoiminnan jatkuminen yhtäjaksoisesti uuden museon valmistumiseen saakka. Sen vuoksi Ilmailumuseoyhdistys ry on etsinyt pääkaupunkiseudulta ns. väistötilaa, jossa Tiistaikerhon tekemä museaalisesti arvokkaiden ilma-alusten entisöintityö voisi jatkua. Sinänsä tyhjillään olevia hallitiloja on pääkaupunkiseudulla viljalti tarjolla vuokrattaviksi, mutta esimerkiksi Kehä III:n eteläpuolella tai sen tuntumassa vuokrat ovat liian korkeita IMY:n maksukyvylle.

Uuden toimitilan etsimisessä pyrittiin ratkaisuun, jossa toimitila ei kuitenkaan olisi kovin kaukana Suomen ilmailumuseolta, sillä jatkossakin yhteistyö museon kanssa jatkuisi tiiviinä. Muutaman kuukauden aherrus tuotti vihdoin tulosta. Yhdistys päätyi vuokraamaan Tuusulasta tyhjillään olleen ja tarkoitukseemme sopivan toimitilan. Toimitilassa on yhtenäinen avoin 140 m²:n suuruinen verstaaksi sopiva tila. Sen lisäksi siinä on kaksi peräkkäistä huonetilaa varastoksi ja sosiaalitiloiksi. Vuokrasopimus astuu voimaan maaliskuun alusta. Sitä ennen vuokranantaja tekee toimitilassa kunnostus- ja muutostöitä parantaen tilan käyttökelpoisuutta tarkoitukseemme.

Koska vuokratila on tyhjä halli, se joudutaan kalustamaan sopivaksi verstastilaksi. Niinpä viime viikot on haalittu entisöintitoiminnan aloittamiseksi erilaista kalustoa ja muuta tarpeistoa. Onneksi sitä on onnistuttu saamaan eri tahoilta korvauksetta. Suomen ilmailumuseoltakin saamme mukaamme tarpeellista kalustoa, työkoneita sekä työkaluja.

Kunhan uusi Tiistaikerhon verstas on saatu kalustettua ja muokattua palvelemaan entisöintitoimintaa, voidaan Suomen ilmailumuseon pihalle merikontteihin varastoidut Ressun (OH-XEA) ja Demo-Myrskyn tavarat tuodaan Tuusulan verstaalle. Näin entisöinnit pääsevät konkreettisesti jatkumaan. Mahdollisesti siellä alkaa myöhemmin tänä vuonna kaputissa vaurioituneen PIK 21 Super Sytkyn (OH-XTM) kunnostus.

Vaikka Tiistaikerhon entisöintitoiminta siirtyykin museolta Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan verstaalle, yhteistyö Suomen ilmailumuseon kanssa jatkuu tiiviinä koko ajan. Ensinnäkin jatkamme museolla viikoittain museon työnjohdolla museon muuton valmisteluun liittyviä töitä. Toiseksi voimme jatkossakin käväistä museolla käyttämässä entisöintitoimintaamme museon pihalla olevaa tulityökonttia, maalaustelttaa tai museon verstaalle jääviä koneita, kuten sorvia. Tässä mielessä on erinomaista, että Tuusulan verstastila sijaitsee Suomen ilmailumuseolta vain reilun kymmenen minuutin ajomatkan päässä.

Kuva: Reino Myllymäki

Entisöintitoiminta jäi tauolle Suomen ilmailumuseossa

Torstai 30.1.2025 - Tiistaikerholainen

Lentokoneiden entisöintitoiminta jäi Suomen ilmailumuseossa tauolle vuoden 2024 lopussa. Taukoa kestää siihen saakka, kunnes entisöinti pääsee jatkumaan nykyisen ilmailumuseon viereen kohoavassa uudessa ilmailumuseossa. Se tapahtunee arviolta vuoden 2027 lopussa. Lukijassa herännee kysymys, että miksi entisöinnit jäivät tauolle jo nyt?

Suomen ilmailumuseon muutto uusiin toimitiloihin on valtava voimanponnistus. Periaatteessa jokainen museossa oleva esine tullaan käymään läpi arvioiden, tarvitseeko se mahdollisia huolto- , korjaus-, konservointi- tai entisöintitoimenpiteitä. Jos tarvitsee, tarvittavat toimenpiteet toteutetaan ja sen jälkeen päätetään, siirtyykö esine uuteen museoon vai varastoidaanko se kokoelmakeskukseen.   

Vuoden 2025 alusta museon entisöintitilasta tulee ensisijaisesti museon näyttelyhalleissa olevien ilma-alusten ja niihin liittyvän esineistön huolto-, korjaus- ja entisöintitila. Ensimmäisenä tarkastelun kohteeksi otetaan näyttelyhallien ”pienesineet”, kuten esimerkiksi lentokoneiden moottorit. Huoltotoimissa edettäneen sitten liito-, purjelento- ja pienkoneisiin. Ne puretaan ja tuodaan osina entisöintitilaan tarvittavia korjaus- tai entisöintitoimenpiteitä varten. Ovathan esimerkiksi näyttelyhallien kattoon ripustetut liito- ja purjekoneet roikkuneet siellä kymmeniä vuosia, joten vähintään niiden huoltotoimiin on tarvetta.

Mutta ennen kuin päästään aloittamaan edellä kuvatut museoesineiden tarkastukset ja huoltotoimet, entisöintitila on järjestettävä ja siivottava ja siellä vuoden loppuun asti jatkuneet entisöintiprojektit varastoitava muualle. Niinpä viime vuoden loppuun jatkuneet projektit, kuten Valmet Tuuli III:n, OH-XEA Ressun ja Caudron C. 50 -koneen entisöinnit sekä ns. Demo-Myrskyn rakentaminen, ovat kaikkine osineen ja tarpeineen pakattava ja varastoitava odottamaan aikaa tulevaa.

Pelkästään entisöintitilan siivoamisessakin ja järjestämisessä uuteen tehtävään on töitä yllin kyllin. Onhan siellä jatkunut ilma-alusten entisöintitoiminta ja muidenkin museon liittyneiden töiden tekeminen 1980-luvun lopulta asti.

Heti loppiaisen jälkeen tiistaikerholaiset ryhtyivätkin museon opastuksella siivoamaan ja järjestelemään entisöintitilaa sekä paketoimaan entisöintiprojekteja varastoon siirrettäviksi. Työt ovat edenneet joutuisasti. Turhaa ja tulevien töiden kannalta epäkuranttia materiaalia, kuten kaikenlaista puu- ja metallisilppua on laitettu kierrätykseen runsain mitoin. Osa on myös pantu poistoon kierrätykseen kelpaamattomana sekajätteenä. Tilaa on myös siivottu ja työkaluja ja tavaroita laitettu omille paikoilleen.

Entisöintitilassa olleiden Tuuli III:n, Ressun, Caudronin sekä Demo-Myrskyn osat on paketoitu kuplamuoviin varastoitaviksi. Pienemmät osat laitettiin säilytyslaatikoihin. Tuulin osat laitettiin suureen tilavaan vanerilaatikkoon. Ressun osat varastoitiin museon pihalla olevaan Ilmailumuseoyhdistyksen konttiin ja Demo-Myrskyn osat IMY:n omistamaan Myrsky-konttiin.  

Ennen varastoon siirtämistä Tuuli III:n runko suojattiin Tyvek-polyeteenikankaalla. Kangas on hengittävä siten, että se päästää kosteuden ulospäin, mutta ei sisäänpäin. Tuuli III:n ja Ressun runko, Ressun moottori sekä entisöintitilassa oleva entisöity Suomi Filmin käyttämä Walter Gemma -tähtimoottorilla varustettu tuulikone siirrettiin entisöintitilasta museon pihalla olevaan Suomen ilmailumuseon pitkään 45-jalkaiseen merikonttiin. Siirtäminen tapahtui kätevästi joko trukin tai auton perässä kulkien.

Ehkäpä olemme entisöintitilan järjestelyissä jo voiton puolella. Silti siivous- ja järjestelytyötä vielä riittää, ennen kuin voimme tuoda ensimmäiset näyttelyhalleissa olevat lentokoneen moottorit entisöintitilaan tarkastettaviksi ja huollettaviksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Ressun korkeusvakaaja sai tukensa

Maanantai 27.1.2025 - Tiistaikerholainen

Ressun korkeusvakaajassa on kummallakin puolella runkoon tukeutuva metallituki. Tuet eivät ole säilyneet, joten ne piti tehdä. Tutkimme Ressusta otettuja valokuvia. Niistä selvisi, että tuet ovat olleet pyöreää metalliputkea. Löydettiin Suomen ilmailumuseon metallivarastosta tukien tekemiseksi tarkoituksen sopivaa 10 mm vahvuista alumiiniputkea.

Kuva: Esko Keskinen

Tukien tekemiseksi piti määrittää niiden pituudet. Sitä varten korkeusvakaaja kiinnitettiin Ressun runkoon. Vakaaja kiinnittyy Ressun runkoon kolmella 8 mm vahvuisella pultilla. Näitä pulttejakaan ei ole säilynyt. Niinpä sellaiset ostettiin muttereineen ja aluslevyineen. Ennen vakaajan kiinnittämistä, rungossa olevat kiinnityspulttien reiät puhdistettiin pyöräviilalla, jonka jälkeen vakaaja kiinnitettiin paikalleen.  

Nyt voitiin mitata korkeusvakaajan tuen pituus rungossa olevasta korvakkeesta vakaajassa olevaan kiinnityspulttiin. Tuen pituudeksi saatiin 60 cm.

Alumiiniputkesta katkaistiin kaksi 60,5 cm pituista pätkää. Kummankin putken päät puristettiin litteiksi kiinnityspulttien reikien poraamiseksi. Porattiin ensin kiinnityspultin reiät vain tukien toiseen päähän, jonka jälkeen tuet kiinnitettiin rungossa olevaan korvakkeeseen. Tuen litteä yläpää vietiin vakaajassa olevan kiinnityspultin kohdalle. Todettiin, että tuen yläpää osuu hyvin pultin kohdalle.  

Merkattiin tussilla tukien litteään yläpäähän kiinnityspultin paikka ja sen mukaan porattiin pultin reiät. Tämän jälkeen kumpikin tuki kiinnitettiin paikalleen vakaajaan. Todettiin, että vakaaja oli vaakasuorassa ja myös tukevasti paikallaan. Näin korkeusvakaaja oli saanut uudet tukensa.  

Alumiiniputkesta tehdyt tuet irrotettiin maalattaviksi. Tuet maalattiin siniharmaalla Isotrol-öljymaalilla. Samalla maalattiin korkeusperäsintä liikuttava alumiiniputkitanko. Maalin kuivuttua tuet asennettiin vielä kertaalleen paikalleen, jonka jälkeen vakaaja irrotettiin odottamaan Ressun rungon entisöinnin valmistumista.

Kuvat, ellei toisin erikseen ilmoitettu: Lassi Karivalo

Hansan ja Mothin pienoismallien kunnostus

Perjantai 24.1.2025 - Tiistaikerholainen

Lappeenrannassa olevan Kaakkois-Suomen ilmailumuseon kokoelmissa on 1930-luvulla puusta rakennettujen I.V.L. A.22 ”Hansan” 4F35 (myöhemmin IL-35) ja de Havilland D.H.60 Moth (MO-97) -koneiden pienoismallit.

Molempia konetyyppejä rakennettiin lisenssillä Ilmailuvoimien lentokonetehtaalla Suomenlinnassa. I.V.L. A.22 -koneita rakennettiin saksalaisen Hansa Brandenburg W.33 koneen lisenssin pohjalta. Suomenlinnassa rakennettuihin koneisiin tehtiin paljon muutoksia, joten kone ei enää täysin vastannut esikuvaansa. Silti se on kulkenut puheissa, kuten tässä blogissakin, yksinkertaisemmalla Hansa-nimellä. Hansat palvelivat Suomen ilmavoimissa meritiedustelukoneina ja Moth koulu- ja yhteyskoneina. Hansat poistettiin ilmavoimien käytöstä 1930-luvun puolivälissä ja Mothit jatkosodan päätyttyä.

Koska molempien koneiden puumallit olivat menneet huonoon kuntoon, Kaakkois-Suomen ilmailumuseo kysyi Tiistaikerhon mahdollisuutta korjata ja kunnostaa nämä puiset pienoismallit. Suostuimme haasteeseen mielihyvinhän, sillä olimmehan jo aiemmin entisöineet heille mm. Mil Mi-8T (HS-4) kopterin pyrstöpuomin vakaajat sekä Link Trainerin siivet. Lisäksi kerhossamme on erinomainen pienoismallien rakentajia, joka otti työn tehdäkseen.

Molempien pienoismallien kunnostuksessa noudatettiin periaatetta, jonka mukaan kaikki, mikä on rikki, korjataan tai täydennetään, mutta muutoin noudatetaan kunnostuksessa konservoinnin periaatetta. Tavoitteena on säilyttää alkuperäisyys, jolloin pienoismalleja ei maalata uudestaan, vaan niiden alkuperäiset maalipinnat huolletaan konservoiden. Kunnioitammekin alkuperäisiä mallintekijöitä sekä pienoismallien aiempia kunnostajia jättämällä mahdollisimman paljon alkuperäistä patinaa näkyviin kuitenkin välttäen, etteivät mallit näyttäisi ”rähjäisiltä”.  

Ensin kunnostuksen kohteeksi otettiin Hansa. Huomio kiinnitettiin aluksi Hansan hakaristitunnuksiin. Ne olivat paperista ja liimattu siipiin ja runkoon. Päätettiin irrottaa repaleisiksi menneet paperitunnukset. Tunnukset kasteltiin vedellä märäksi, jonka jälkeen ne irroitettiin palettiveitsellä. Paperitunnusten alta paljastuikin puupintaan maalatut hakaristitunnukset. Jäikin mietityttämään, miksi maalattujen tunnusten päälle oli liimattu uudet paperiset tunnukset. Ehkäpä silloinen mallin kunnostaja oli pitänyt maalitunnuksia sen verran kuluneina, että oli liimannut niiden päälle uudet paperiset tunnukset.

Paperikerrosten alta paljastuneet maalatut tunnukset olivat vielä yllättävän hyvässä kunnossa. Ne paikkamaalattiin vain sen verran, etteivät pomppaa liian hienoina esiin koneen muuhun patinoituneeseen olemukseen verraten. Kiva yksityiskohta oli, että toinen runkotunnuksen hakaristeistä oli  peilikuvana. Se päätettiin säilyttää sellaisenaan. Tiedossahan on, että ns. väärinpäin olevia hakaristejä on oikeastikin esiintynyt ilmavoimien koneiden pinnoissa.  Olisikohan näin ollut tämän pienoismallin esikuvana olleessa 4F35 -koneyksilössä?

Hansa-mallin pellistä tehty moottorinsuojus oli ruosteessa. Se hiottiin huolella puhtaaksi. Sitten suojus rajattiin kapealla maalarinteipillä ja maalattiin hopealla emalimaalilla. Moottorin etupäässä oleva jäähdyttäjän kennosto maalattiin tummaksi ja moottorisuojuksen läpi tulevat pakoputket mustiksi. Siipien ja rungon liittymässä olevat astinpellit olivat vähän irti. Ne kiinnitettiin kunnolla paikalleen ja maalattiin hopealla.

Pienoismallin puupintojen maali oli hilseellä varsinkin koneen yläpinnoilla. Hilseilevä maali poistettiin  maalarinteippi-/tarramenetelmällä, jolloin irtonainen hilse jää kiinni teipin pintaan, mutta kiinteä maalipinta pysyy koskemattomana. Teippikäsittelyn jälkeen pinnat hiottiin kevyesti hienolla hiomapaperilla. Lopuksi pinnat lakattiin mattapintaisella akryylilakalla. Se sopii hyvin tarkoitukseen, sillä lakka ei muuta alkuperäisen patinoituneen maalipinnan ulkonäköä, mutta antaa pinnalle hyvän suojan.

Sekä lentäjän että tähystäjän ”toosat” siistittiin maalaamalla ruskealla akryylivärillä. Maalaus ulotettiin kummankin toosan reunoille imitoimaan nahkapehmusteita.

Pienoismallin potkuri on tehty laminoidun puupotkurin kaltaiseksi. Potkuri hiottiin ja lakattiin puolihimmeällä lakalla. Potkurin johtoreunoihin maalattiin messinkiset vahvikkeet. Lopuksi potkurin lapaan kiinnitettiin siirtokuvina Ilmavoiminen lentokonetehtaan potkureihin kuuluneet  hakaristitunnukset. Hansan kunnostus oli näin saatu tehdyksi ja oli Mothin vuoro.

Mothin MO-97 puinen pienoismalli kunnostettiin Hansan tapaan korjaavan konservoinnin periaatteella. Moth oli kärsinyt ajan saatossa pahemmin kuin Hansa. Rungon ja alasiipien sekä yläsiipien liitokset olivat pettäneet. Siipien jäykisteitä eli lamelleja jäljitelleet langat olivat rikki. Mothin paperiset hakaristitunnukset olivat kuivuneet ruttuun ja mennen piloille.

Ensin Moth purettiin osiinsa ja kunnostus aloitettiin hakaristitunnuksista. Siiven paperiset tunnukset irrotettiin liottamalla ja niiden alta paljastuneet puupintaan maalatut hakaristitunnukset puhdistetiin ihmesienellä. Sen jälkeen hakaristi täydennettiin varovasti sinisellä ja valkoisella maalilla. Siivessä olleet tunnukset saatiin tällä tavoin hyvän näköisiksi. Rungon tunnukset olivat menneet niin huonoksi, että niiden tilalle laitettiin hakaristitunnukset siirtokuvina. Muutoin rungon ja siipien maalipinnat olivat säilyneet hyvin, joten ne vain puhdistettiin ja suojalakattiin matalla akryylilakalla.

Mothin kokoaminen aloitettiin kiinnittämällä alasiivet ja runko toisiinsa. Rungon ja alasiipien liitokset saatiin tukeviksi laittamaan niihin metallivahvikkeet. Alasiipiin kiinnitettiin ala- ja yläsiivet toisiinsa yhdistävät siipituet. Rungon päälle asennettiin yläsiiven keskisiipi, jossa sijaitsee Mothin polttoainetankki. Yläsiivet saatiin liitetyksi keskisiipeen niiden alkuperäisillä korvakkeilla.  

Mothin pienoismallin siipien sekä siipitukien lamelleja vastaavat jäykistelangat jouduttiin korvaamaan uusilla langoilla. Lankana käytettiin kahden vahvuista punottua puuvillalankaa. Ohuempaa tummaa käytettiin siipien jäykistelankoihin ja paksumpaa vaaleaa siipitukien jäykisteisiin.

Lankojen kiinnittäminen aloitettiin poraamalla reiät jäykistelangoille sekä ala- että yläsiipiin Dremel Minin hyvin kapealla terällä. Langat pujotettiin porattujen reikien läpi ompelijoiden käyttämällä langan pujottimella.

Kun langan pää oli pujotettu reikäänsä, siihen laitettiin tippa pikaliimaa. Liiman kuivuttua langan toinen pää pujotettiin vastapäiseen reikään (esim. alatason tyvestä siipituen yläpäähän).  Lanka kiristettiin reiässään sopivalle kireydelle ja reikään laitettiin pikaliimaa pitäen lankaa samalla kireänä. Sopivat kireyden kriteerinä on, että ala- ja yläsiipi pysyvät edestä katsottaessa oikeassa kulmassa runkoon nähden.

Liiman kuivuttua varmistettiin, että lanka pysyi halutulla kireydellä ja siirryttiin seuraavan jäykistelangan kiinnittämiseen. Näin toimien liimattiin paikoilleen kaikki ala- ja yläsiipien väliset neljä jäykistelankaparia. Jäykistelankojen asentamisessa oli oltava tarkkana, että jäykistelangat tulevat molemmin puolin konetta samalle kireydelle. Muuten ala- ja yläsiivet eivät asetu oikeaan kulmaan tai joku yksittäinen lanka jää liian löysälle. Kun ala- ja yläsiipien jäykistelangat olivat paikallaan, kiinnitettiin ala- ja yläsiipien välisiin siipitukiin jäykistelankaristikot. Ne tehtiin vahvemmasta punotusta puuvillalangasta.

Kokonaiseksi koottuun Mothiin rakennettiin siitä puuttuva, rungon vasemmalla puolelle sijoittuva pitkä pakoputki. Pakoputki rakennettiin alkuperäisen näköiseksi. Se tehtiin lentokoneen 1:48 muovinmalin mustasta valurangasta, josta leikattiin pakoputken pituinen pala. Palaa lämmitettiin ja pehmennyt muovi taivutettiin muotoonsa. Pakoputken loppupäähän poratiin pakoputken suun aukko. Pakoputken alkupää liimattiin pikaliimalla moottorin sylinteriryhmässä valmiina olleeseen reikään. Pakoputken keskikohta kiinnitettiin metalliklemmarilla. Putki maalattiin mustalla akryylivärillä siten, että sen alkupäässä näkyy kuumuuden aiheuttamaa hopeointia.

Kun Mothin puupotkuri oli lakattu, sen lapaan oli laitettu siirtokuvina pienet hakaristitunnukset ja potkuri oli ruuvattu paikoilleen koneen nokkaan, oli MO-95 Moth -koneen puisen pienoismallin kunnostus saatu päätökseen.

Molemmat Kaakkois-Suomen ilmailumuseon 1930-luvun Hansan ja Mothin puiset pienoismallit olivat nyt valmiit toimitettaviksi Lappeenrantaan museossa näytteille pantaviksi.

Kuvat: Matti Kainulainen

Ressun pyrstön ohjausvaijereiden asennukset

Torstai 2.1.2025 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöitävänä olevan experimental-kone Ressun pyrstön ohjainvaijereista on tallella polkimista sivuperäsimeen ja kannukseen menevät vaijerit. Sen sijaan korkeusperäsimen vaijerit olivat kadonneet.

Tutkimme Ressun runkoa saadaksemme selville, kuinka Ressun korkeusperäsimen vaijerit olivat kulkeneet. Selvisi, että korkeusperäsimen ylempi vaijeri kiinnittyy pyrstössä olevan keinuvivun yläpäähän. Vastaavasti alempi vaijeri on kiinni keinuvivun alapäässä. Entä kuinka korkeusperäsin saadaan liikkumaan? Ressusta otetuista valokuvista huomasimme pyrstöstä peräsimen alapintaan kulkevan tangon. Tämän metallitangon toinen pää on ollut kiinni keinuvivun alapäässä, jossa on pidikkeet sekä vaijerille että tangolle. Vaijerien kallistaessa keinuvipua puolelta toiselle, metallitanko liikkuu edestakaisin saaden korkeusperäsimen nousemaan ja laskemaan.

Ohjaussauvan päässä korkeusperäsimen alempi vaijeri kulkee rungossa olevan kehräpyörän kautta  ohjaussauvan kehikon alaosassa olevan putken läpi kiertyen putken päässä olevan kehräpyörän ympäri sauvan alapäähän. Vastaavasti korkeusperäsimen ylempi vaijeri kulkee keinuvivusta rungon kehräpyörän kautta suoraan sauvan alapäähän. Vaijeri muodostaa näin yhtenäisen sauvasta liikuteltavan vaijerilenkin.

Ennen kuin aloitimme korkeusperäsimen vaijerien asentamisen, oli sorvattava rungon kaksi puuttuvaa vaijerien liikettä ohjaavaa kehräpyörää. Kehräpyörien pidikkeessä olevat pultinreiät porattiin puhtaiksi, jonka jälkeen kehräpyörät kiinnitettiin paikalleen. Nyt voitiin aloittaa vaijerien pujottaminen paikalleen.

Vaijerit kiinnitettiin alustavasti vaijerin päihin tehdyillä vaijerilukollisilla lenkeillä sauvan alapäähän sekä keinuvipuun. Kun oltiin määritetty, kuinka kireällä vaijerien tulee olla, vaijerin päihin laitettiin metalliset renkaat eli koussit. Vaijeri kiristettiin koussin ympäri ja vaijerin pää lukittiin koussin tyvessä kahdella alumiinisella puristettavalla vaijerilukolla. Lopuksi koussipäiset vaijerit pujotettiin sekä sauvan alapään pidikkeeseen että keinuvipuun kiinnitettyihin lukkolenkkeihin.

Kun korkeusperäsimen vaijerit oli saatu asennetuksi, rakensimme 20 mm metalliputkesta korkeusperäsintä liikuttavan tangon ja kiinnitimme sen keinuvivun alapäähän. Testasimme vielä tangon toiminnan kiinnittämällä Ressun runkoon korkeusvakaajan peräsimineen. Kun kiinnitimme tangon toisen pään peräsimen alapinnalla olevaan korvakkeeseen, peräsin liikkui niin kuin piti  sauvasta eteen ja taaksepäin työnnettäessä.

Jalkaohjaimista menee vaijeri sekä sivuperäsimeen että kannukseen. Kohti pyrstöä menevä vaijeri haarautuu rungon puolivälissä sivuperäsimeen ja kannukseen meneviin vaijereihin. Kannus kääntyy samalla, kun polkimilla käännetään sivuperäsintä.

Kiinnitimme ensin vasemman ja oikeanpuolisen vaijerin päät polkimiin. Sen jälkeen kiinnitimme rungon puolivälissä erkanevat sivuperäsimen vaijerien  päät vuorotellen sivuperäsimen vasemmassa ja oikeassa alakulmassa oleviin korvakkeisiin. Samalla huomattiin, että ennen peräsintä rungossa on ollut sivuperäsimen vaijereita ohjaavat kehräpyörät. Jäljellä oli vain kehräpyörien pidike. Puuttuvat kehräpyörät sorvattiin ja kiinnitettiin paikalleen. Näin sivuperäsimen vaijerit oli saatu asennetuiksi.

Oli vuorossa kannuksen vaijereiden asentaminen. Kannuksen vasemmanpuoleinen vaijeri on kiinnittynyt kierrejousen välityksellä kannukseen. Sen sijaan oikeanpuoleisesta alkuperäisestä vaijerista kierrejousi puuttuu. Kun pohdittiin ongelmaa, todettiin että kannuksen toiminnan kannalta kannuksen kummassakin vaijerissa tulee olla kierrejousi, jotta kannuksen ohjaus toimisi oikein.

Tutkittiin Ressusta olevia valokuvia. Niistä kävikin ilmi, että kannuksen kummassakin vaijerissa on kuin onkin ollut kierrejousi. Miksi siis käytössämme olevassa oikeanpuoleisesta vaijerista kierrejousi puuttuu, jää mysteeriksi.

Jatkoimme pohdiskelua. Jos kannuksen vaijereissa on kierrejouset, pitää niille olla vastajouset polkimissa. Näin polkimien ja sivuperäsimen/kannuksen välillä olevat vaijerit saadaan pysymään  kireinä ja polkimien liike siirrettyä sivuperäsimeen ja kannukseen. Polkimista ja ohjaamon rungosta löytyikin pienet metallilenkit kierrejousia varten. Niinpä sopivat kierrejouset ostettiin ja asennettiin polkimiin.

Ostettiin kierrejouset myös kummankin puoleiseen kannuksen vaijeriin. Päätimme siis uusia kannuksen vasemmanpuoleisen kierrejousen, jotta kummankin puoleiset kierrejouset olisivat ominaisuuksiltaan samanlaiset. Ennen kannuksen vaijereiden asentamista olimme puhdistaneet pyrstössä olevien kannuksen vaijereiden kehräpyörät, joiden kautta vaijerit kulkevat kiinnittyäkseen kannuksen kierrejouseen.  

Kiinnitettiin aluksi kummankin puolen kierrejousi kannuksessa olevaan korvakkeeseen. Tämän jälkeen kumpikin vaijeri kiinnitettiin kierrejouseen vaijerin päähän tehdyllä lenkillä. Lenkki lukittiin kahdella vaijerin ympärille puristetulla vaijerilukolla. Asennettiin vielä alkuperäisen mukaisesti kannuksen korvakkeiden ja vaijerin päiden välille varmistusvaijeri. Varmistusvaijeri pujotettiin kierrejousen läpi. Vaijeri varmistaa kannuksen toiminnan kierrejousen irrotessa tai rikkoutuessa. Laitoimme vielä kannuksen vasempaan vaijeriin vanttiruuvin vaijerin kireyden hienosäätämiseksi.

Näin olimme saaneet asennetuksi toimintakuntoisiksi Ressun pyrstön kaikki ohjaninvaijerit. Oma tarinansa on sitten aikanaan asentaa paikalleen siipien siivekkeiden vaijerit.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Potkurin maalaus Ressun potkurin maalauskaavioon

Perjantai 20.12.2024 - Tiistaikerholainen

Lahjoituksena saatu vaurioitunut Hoffmann Rosenheim -potkuri pohjamaalattiin korjauksen jälkeen siniharmaalla Isotrol-öljymaalilla. Tämä maali soveltuu sekä pohja- että pintamaalaukseen. Pohjamaalauksen jälkeen paklattiin vielä joitain epätasaisia kohtia uudestaan, jonka jälkeen potkurin pinnat hiottiin kauttaaltaan sileiksi hiomapaperilla. Hiontapöly pyyhittiin Sinol/vesi liuokseen (50 %/50 %) kostutetulla rätillä.

Nyt voitiin siirtyä potkurin maalaamiseen Ressussa olleen potkurin maalauskaavioon. Maalauskaavio on selvillä Ressusta otetuista valokuvista. Lapojen kärjet olivat punaiset ja punaisen alareunassa oli ohut valkoinen raita. Potkurilavan etupuoli oli maalattu samalla siniharmaalla maalilla kuin koko konekin. Lapojen tausta oli puolestaan punaisen lavankärjen ja potkurinnavan väliseltä alueelta maalattu mattamustaksi häikäisyä estämään.

Potkurin maalaaminen Ressun maalauskaavioon aloitettiin maalaamalla potkuri pohjamaalin hionnan jälkeen kauttaaltaan siniharmaalla Isotrol-maalilla. Samalla potkurin lavan etupuoli sai lopullisen siniharmaan maalipintansa. Maalaus tehtiin siveltimellä. Ruiskumaalaustakin harkittiin, mutta Isotrol tekee siveltimelläkin maalaten erittäin tasaisen, sileän jopa ”muovimaisen” pinnan, joten maalaus tehtiin siveltimillä.

Seuraavaksi maalattiin potkurin punaiset kärjet. Sitä varten ostettiin spraymaalia eli maalaus tehtiin punaisella spraymaalilla. Punaisen kärkiosan pituus arvioitiin Ressusta otettujen kuvien perusteella. Se on noin 1/3 potkurin navan ja kärjen välisestä pituudesta. Kärkiosa rajattiin teipillä ja muu potkuri suojattiin maalauksen ajaksi pahvilla. Ensin spreijattiin punaiseksi potkurin lavan kärjen etupuolet. Maalin kuivuttua ruiskutettiin samalla tavalla punaiseksi lavan kärjen takapuolet.

Koska spraymaali kuivuu nopeasti, voitiin samana päivänä maalata lavan takapuolet mattamustalla. Sekin tehtiin spraymaalauksena. Lavan mattamustan alueen pituus määriteltiin taas Ressusta olevien kuvien perusteella. Mattamusta alue ulottuu punaisesta kärjestä potkurin navan reunaan, johon laitettiin teippausrajaus. Nyt suojattiin sekä potkurin lavan kärjet että navan alue ja lavan takapuolen pinta ruiskumaalattiin mattamustaksi.

Puuttuu vielä kapean valkoisen raidan maalaaminen potkurin kärkien punaisen alueen alareunaan erottamaan potkurin punainen kärki siniharmaasta ja mattamustasta lavan alueesta. Valkoisten raitojen maalausta ei ehditty tehdä ennen Tiistaikerhon joulutauon alkamista, joten maalaus siirtyy kevätkaudelle 2025.

Lahjoituksena saatu saksalainen Hoffmann Rosenheim -potkuri oli näin saanut valkoista raitaa lukuun ottamatta Ressussa käytetyn potkurin ulkoasun.

Kuvat: Lassi Karivalo