Tiistaikerhon blogi

Caudron C.59:N rungon osien haku Vesivehmaalta

Maanantai 4.11.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on kunnostettu Caudron C.59 (CA-50) koneen korkeusvakaajaa, vasenta ja oikeaa korkeusperäsintä, siipitukia sekä toista alasiipeä. Koska niissä ei ole kovin viljalti hommia, päätettiin hakea Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla edelleen olevasta Caudronin rungosta osia Tiistaikerhoon. Vesivehmaalla käytiin kymmenkunnan tiistaikerholaisen voimin.

Blogi_2019-27-01.jpg

Blogi_2019-27-02-03.jpg

Vesivehmaalle tultuamme porukka ”iskeytyi” kiinni Caudronin runkoon. Eipä ehtinyt edes kissaa sanoa, kun sivuvakaaja ja sivuperäsin ja niissä kiinni olevat jäykistelangat olivat jo irti ja kannettu autoon paluumatkaa varten. Kaikki irrotettavaksi aikomamme osat mahtuivatkin hyvin Skoda Octavian tilavaan takakonttiin.

Blogi_2019-27-04-05.jpg

Eturungon päällä olevien siipitukien irrotuksessa saatiin puolestaan ahertaa pitempään, ennen kuin kukin siipituki oli saatu irrotettua rungossa olevista ruostuneista pidikkeestään. Ruostuneiden kiinnityspulttien irrottamiseksi käytimme CRC:tä. Onneksi kaikki kunkin siipituen kolme kiinnityspulttia saatiin ehjinä irti.  Mukaan otettiin myös siipitukien pidikkeissä kiinni olleet jäykistelangat. Mukaan otettaviksi irrotettiin vielä moottoripukin etuosan alumiinipeltinen suojus, etuohjaamon istuin sekä etuohjaamon pahasti rutussa oleva tuulilasin raami.

Blogi_2019-27-06-07.jpg

Vasen kuva: Ari Aho.

Moottoripukin alumiinisuojus irtosi helposti samoin kohtuullise helposti neljällä pultilla koneen rungossa kiinni oleva etuohjaamon istuin.  Sen sijaan etuohjaamon tuulilasin vaurioituneen raamin irrottaminen oli hankalaa. Raami oli kiinnitetty rungon vaneriverhoilun läpi kahdeksalla pultilla. Ne olivat tietystikin pahasti ruosteessa. Runkovanerin alapinnan puolella olevat mutterit saatiin hyvin aukeamaan, mutta teetti työtä saada ruostuneet pultit tulemaan vanerin läpi ja siten tuulilasin raami irrotettua. Pahasti mutkalla olevassa tuulilasissa on vielä jäämiä alkuperäisestä "pleksistä", joka tässä tapauksessa on ollut selluloidia. Pleksi keksittiin vasta 1930-luvulla.

Olisi Caudronin ohjaamossa ollut paljon muutakin irrotettavaa, kuten takaohjaamon istuin, ohjaussauvat sekä jalkakartut, mutta niiden irrottamiseen pitäisi varata enemmän aikaa.

Blogi_2019-27-09.jpg

Toisten ahertaessa Caudronin kimpussa pari tiistaikerholaista asensi sokat kesäkuussa Vesivehmaan halliin kunnostettuna palautetun I.V.L. K.1 Kurki -koneen laskutelineen ja siipitukien pultteihin.

Blogi_2019-27-08.jpg

Mukaamme Vesivehmaalta lähtivät seuraavat Caudron C.59:n (CA-50) rungosta irrotetut osat:

  • Sivuvakaaja
  • Sivuperäsin
  • Pyrstön jäykistelankoja
  • Kaikki neljä eturungon päällä olevaa yläsiiven siipitukea
  • Siipituissa kiinni olleita kiristyslankoja
  • Etuohjaamon istuin
  • Etuohjaamon tuulilasin rutussa oleva kehys
  • Moottoripukin etulevy

Blogi_2019-27-10.jpg

Suomen Ilmailumuseolle palattuamme nimikoimme vielä tarkoin tuomamme osat, joista pienimmät kuten siipitukien kiinnityspultit ja mutterit laitoimme talteen muovipusseihin odottamaan puhdistusta ruosteesta.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Suomen Ilmailumuseon pihalle rakennettiin maalauskatos

Perjantai 11.10.2019 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa maalaaminen ja varsinkin siipien kangaspintojen kiristyslakkaus ei ole maali- ja lakkakäryjen vuoksi toivottavaa eikä terveellistä. Tarvetta lakkaamiseen ja maalaamiseen olisi mm. SM-1/MI-1 (HK-1) -helikopterin korjattujen lapojen osalta ja kohta myös Caudron C.59 (CA-50) pyrstön osien osalta.

Niinpä päätettiin rakentaa museon pihalla olevan varastokontin kylkeen kevytrakenteinen seinällinen maalaussuoja. Katos ei ole tarkoitettu käytettäväksi talvella, mutta lämpöpuhaltimin varustettuna siellä pärjätään pitkälle syksyyn. Katosta varten tehtiin rakennussuunnitelma. Katos olisi 10 metriä pitkä, 1,8 mm leveä sekä 2,1 m korkea. Pituuden määritti se, että sisään piti mahtua maalattavaksi SM-1 helikopterin pitkät roottorinlavat.
Katos suunniteltiin niin, että museon pihalla sijaitsevan varastokontin seinä muodostaisi katoksen toisen seinän ja toisen seinän muodostaisi 50x100 mm vahvuisesta puutavarasta eli kakkosnelosesta rakennettava seinäkehikko. Se verhoiltaisiin harsokankaalla ja pressulla.

Katto rakennettaisiin kattotuolien varaan asennetuista vanerilevyistä, jonka päälle kiinnitettäisiin sateen suojaksi pressu. Kaikki tarvittavat liitokset tehtäisiin naulauslevyin. Katoksen rakentamisen lähtökohtana oli myös, että se rakennetaan niin suuressa määrin kuin mahdollista museon pihalta ja varastosta löytyvästä materiaalista. Näin katoksen kustannukset jäisivät pieniksi.

Blogi_2019-26-01-02.jpg

Rakentaminen aloitettiin puhdistamalla painepesurilla pihan asfaltti tulevan maalauskatoksen alueelta. Sen jälkeen kiinnitettiin kakkosneloslankku pulteilla varastokontin metalliseinän yläreunaan. Lankku toimii kattotuolien kiinnitystukena. Pihan asfalttiin pultattiin kontin seinästä 180 cm päähän maalauskatoksen pituudelta kakkosnelosia seinäkehikon anturaksi. Seinän korkeus anturalankusta on 210 cm.

Blogi_2019-26-03.jpg

Blogi_2019-26-04-07.jpg

Asfalttiin pultattuun lankkuun kiinnitettävä seinän kehikko rakennettiin kahdessa osassa. Kumpikin kehikon osa koottiin pihan asfalttia vasten ja nostettiin sitten pystyyn. Kehikko lukittiin yläreunastaan tukirimoilla kontin yläreunaan kiinnitettyyn lankkuun, jonka jälkeen kehikko ankkuroitiin kulmaraudoilla seinäkehikon anturalankkuun.

Blogi_2019-26-06-08.jpg

Blogi_2019-26-06-08.jpg

Kun seinä pysyin jo tukevasti pystyssä, seinän ja kontin yläreuna välille kiinnitettiin kakkosneloset vanerikatteisen katon orsiksi.  Koska kontin seinän ja seinäkehikon välinen etäisyys on 180 cm, sen kattamiseen tarvittiin pareittain yksi täysleveä (120 cm) ja yksi keskeltä halki sahattu (60 cm) vanerilevy. Museolta löytyi katonrakentamista varten juuri sopivia 120 cm leveitä ja 20 mm paksuja vanerilevyjä, joista osa sahattiin 60 levyisiksi. Vanerit nostettiin pareittain ylös katon tukipuiden varaan ja ruuvattiin niihin sekä seinäkehikon yläreunaan.

Blogi_2019-26-12-13.jpg

Oli seinäkehikon verhoilun vuoro. Kehikkoon kiinnitettiin ilmaa läpäisevä harsokangas nitojan niiteillä. Harsokangas siksi, että maalauskatoksessa on tärkeä ilmanvaihto, jota tehostettaisiin puhaltimin.

Blogi_2019-26-14-15.jpg

Blogi_2019-26-16-17.jpg

Sadesuojaksi harsokankaan päälle asennettiin pressu. Se kiinnitettiin yläliepeestään seinän yläreunaan, mutta muutoin pressu saa roikkua vapaasti. Näin pressun voi tarvittaessa rullata ylös ja kiinnittää katoksen reunassa roikkuvien narujen varaan.  Pressun alareunaan kiinnitettiin tukeva puurima pitämään pressua harsokangasta vasten. Anturalankun ja asfaltin sauma tiivistettiin vielä Sikaflexillä, jottei asfalttia pitkin valuva sadevesi pääse tunkeutumaan lankun alta maalauskatoksen sisäpuolelle.

Blogi_2019-26-18-19.jpg

Kattovanerien päälle sateensuojaksi kiinnitettiin vahva pressukangas. Raskas pressu nostettiin katolle trukin avulla. Maalauskatoksen peräpää verhoiltiin umpeen harsokankaalla, jonka päälle laitettiin pressu.

Blogi_2019-26-20.jpg

Viimeisenä työnä tehtiin katoksen etupäähän ovi kahdesta toisiaan osin peittävästä pressusta. Pressut kiinnitettiin yläreunastaan lautaan, jonka voi tarvittaessa helposti irrottaa katoksen yläreunasta.  Tämä auttaa esimerkiksi isojen kappaleiden kuten siipien kuljettamista sisään maalauskatokseen, kun oviaukko saadaan kokonaan vapaaksi.

Blogi_2019-26-21-23.jpg

Museo hankki maalaiskatokseen seinän yläreunaan kiinnitettävät ledvalaisimet sekä tehokkaan lämpöpuhaltimen. Lämpöpuhallinta kokeiltaessa katokseen saatiin helposti päällä 20 asteen lämpötila ilmakosteuden myös laskiessa maalauksia ja lakkauksia edellyttämiin lukemiin.

Blogi_2019-26-22.jpg

Blogi_2019-26-24.jpg

Maalauskatos on nyt käyttövalmis.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, konservointi, maalaus, Tiistaikerho

Myrskyn vasemman siiven alapinnan verhoilu valmistui

Torstai 19.9.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn (VL Myrsky II, MY-14) vasemman siiven alapinta on nyt verhoiltu umpeen siipisalkojen väliseltä alueelta, kun siiven kärjestä laskien kolmas vanerivuota sekä laskutelinealueen vanerointi saatiin valmiiksi. Koska vasemman siiven yläpinta on jo aiemmin verhoiltu, seuraava työvaihe on siiven jättöreunaan tulevan laskusiivekkeen tilan rakentaminen sekä johtoreunan vanerointi.

Blogi_2019-25-01.jpg

Kolmen millimetrin vahvuisesta vanerista leikattiin palat siiven alapinnan viimeisiä verhoiluvanereita varten. Lisäpolttoainesäiliön/pommiripustimen kohdalle tulevaan vaneriin tehtiin poraamalla lukuisia pienempiä ja isompia aukkoja ripustimen laitteita ja käyttöluukkuja varten. Laskutelinealueen pienialaiset vanerit muotoiltiin vastaamaan laskutelineen tukivarsien aukkojen ja pyöräaukon muotoja.

Blogi_2019-25-02.jpg

Kun siiven alapinta vaneroidaan kokonaan umpeen vastaten alkuperäistä Myrskyn siipeä, peittyy vaneroinnin alle samalla siiven rakenne sekä siiven sisään asennetut laitteet kuten lisäpolttoainesäiliön/pommin ripustin sekä siivekkeiden että laskutelineen käyttölaitteistoja. On tavallaan harmi, että siiven rakenne ja nuo mielenkiintoiset laitteistot katoavat näkyvistä tulevien museokävijöiden katseilta. Tätä ”murhetta” helpottaa se, että projektin yhteydessä niin ikään museoesineeksi rakentuva Myrskyn 2,5 pitkä siivenpätkä verhoillaan osittain läpinäkyvällä pleksillä. Tallöin siiven rakenteet laskutelineineen, pommiripustimineen ja muine laitteineen jäävät näkyviin.

Blogi_2019-25-04-05.jpg

Kun asennetavat verhoiluvanerit oli työstetty muotoonsa ja niitä soviteltu paikoilleen, vanerien alapinnat suojalakattiin punaiseksi sävytetyllä polyuretaanilakalla. Tämän jälkeen vanerin reunat hiottiin viistoiksi viistehiontakoneella limisaumaisia liitoksia varten.

Blogi_2019-25-06-07.jpg

Aloitettiin pommiripustimen alueen vanerivuodan kiinnittäminen. Ennen vanerin liimausta siihen tehtiin aiemmin siipeen jo kiinnitettyjen vanerien tapaan reiät vanerien liimauksen varmistaville ruuveille. Ruuvinreiät senkattiin ruuvinkantojen upottamiseksi vaneriin. Tämän jälkeen levitettiin liima.

Blogi_2019-25-08-09.jpg

Liimana käytettiin sekä epoksiliimaa että Erikeeper Plus -liimaa. Epoksiliimaa käytettiin vanerin liimaamiseksi siipisalkoihin ja Erikeeperiä kaarien välisiin tukilistoihin. Liiman levityksen jälkeen vaneri painettiin liimapintoja vasten. Kohdistusnauloilla varmistettiin, että vaneri oli täsmälleen oikeassa asennossa.

Blogi_2019-25-11-12.jpg

Kun liimauksen varmistavat ruuvit oli väännetty paikoilleen, vanerin liimautuminen etu- ja takasalkoon varmistettiin tällä kertaa niittien sijasta 10 mm pituisilla nauloilla. Lopuksi vanerin liitossaumojen päälle pingotettiin tukevat listat varmistamaan limisaumaliitosten liimautumisen.

Blogi_2019-25-14.jpg

Tämän siiven alapinnan kolmannen vanerivuodan liimauksen jälkeen liimattiin vielä paikolleen laskutelinealueelle tukevat pari pienempialaista vaneria. Näin Myrskyn vasemman siiven alapinta oli saatu kokonaan verhoiltua siipisalkojen väliseltä alueelta. Siipi näyttääkin nyt jo ihan siiveltä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn vasemman siiven alapinnan vanerointi vauhdissa

Torstai 12.9.2019 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrskyn (MY-14) oikean siiven alapinta saatiin syksyn kynnyksellä vaneroitua, voitiin aloittaa vasemman siiven alapinnan verhoilu. Se tarkoittaa alapinnan verhoilua siipisalkojen väliseltä alueelta. Siiven takasalon jättöreunan puolelle tulevat sekä siiveke että laskusiiveke.  Etusalon etupuolelle rakennettu johtoreuna verhoillaan myöhemmin.

Blogi_2019-24-01.jpg

Leikattiin diagonaalisesti kolmen millimetrin vahvuisesta vanerista palat siiven kärjestä lukien kahden vanerin kiinnittämiseksi. Nämä vanerit kattavat siipisalkojen välisen alueen kymmenen kaarivälin matkalta siiven kärjestä lukien. Jäljelle jää vielä yhden vanerin verran siiven alapintaa verhoiltavaksi. Muotoonsa työstettyjen verhoiluvanerien reunat hiottiin viistoiksi vanerien limisaumaisia liitoksia varten ja vanerien alapinnat suojalakattiin punaiseksi sävytetyllä polyuretaanilakalla.

Blogi_2019-24-02.jpg

Blogi_2019-24-03-04.jpg

Vanereihin porattiin valmiiksi reiät ruuveille, joilla varmistetaan vanerin painautuminen tiiviisti kaariin ja kaarten välisiin tukirimoihin. Ruuveja tulee aina kolme kutakin kaaren välistä tukirimaa kohden. Ruuvikantojen upottamiseksi vaneripinnan tasalle, ruuvinreiät senkattiin eli tehtiin upotukset ruuvikantoja varten. Upotukset tehtiin tarkoitusta varten tehdyllä senkkausterällä. Terässä oli rajoitin estämään liian syvää senkkausta. Ennen liiman levittämistä, tarkistettiin vielä kertaalleen, että vanerit asettuivat hyvin paikoillaan.

Blogi_2019-24-05.jpg

Blogi_2019-24-06-07.jpg

Vanerin liimaamisessa käytettiin sekä epoksiliimaa että Erikeeper Plus -puulimaa. Epoksiliima levitettiin kaariin, etu- ja takasalkoon sekä vanerien väliseen liitoskohtaan. Erikeeperiä levitettiin kaarien välisiin tukilistoihin. Kun liima oli levitetty, vaneri aseteltiin huolellisesti liimatavan alueen päälle ja paineltiin käsin liimapintoja vasten. Vaneri lukittiin kulmistaan kohdistusnauloilla, jotta se ei pääse liikkumaan liimauksen aikana.

Blogi_2019-24-08.jpg

Blogi_2019-24-09-10.jpg

Aloitettiin ruuvien kiinnittäminen vaneriin. Ruuvit pantiin käsin valmiiksi kuhunkin ruuvinreikään, jonka jälkeen ruuvit väännettiin ruuvinvääntimellä vanerin läpi kaarien välisiin tukilistoihin. Ruuvit tiukattiin vielä käsimeisselillä siten, että ruuvin kannat painuivat millin verran vanerin pintaa alemmaksi. Vanerissa olevat ruuvin kantojen kolot paklataan myöhemmin umpeen.

Blogi_2019-24-11-12.jpg

Vanerin reunojen liimautumista etu- ja takasalon pintaan ei varmistettu ruuveilla, vaan nitojan niiteillä. Niitit ”ammuttiin” nitojalla verhoiluvaneriin vanerin pintaa suojaavien vanerilappujen läpi. Tämä siksi, ettei vaneripintaa haluttu vaurioittaa, kun niittien uppoaminen vanerin läpi salkoihin asti varmistettiin vasaralla. Liiman kuivuttua niitit suojalappuineen poistetaan.

Blogi_2019-24-13.jpg

Blogi_2019-24-14.jpg

Viimeiseksi jännitettiin paksu vanerilista vanereiden välisen liitossauman päälle. Lista kiinnitettiin paikoilleen puristimilla ja listan päälle laitettiin vielä metallipaino. Vasemman siiven

alapinta on nyt saanut yhtenäisen vaneriverhoilun siiven kärjestä lisäpolttoainetankin/pommiripustimen alueeseen asti. Tämän alueen kattavaa vaneria työstetään jo paikalleen asennettavaksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn öljynjäähdyttimen torvet rakenteilla

Lauantai 7.9.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp -tähtimoottorissa on tynnyrimäinen öljynjäähdytin, kuten DC-3:ssa käytetyissä Twin Wasp -moottoreissakin.  Moottoriöljy viilennetään jäähdyttimen läpi virtaavalla ilmalla. Jäähdyttimen toisessa päässä on kiinni tuloilman torvi ja toisessa päässä poistoilman torvi. Kumpikin torvi on monimutkainen. Jäähdyttävä ilma otetaan vasemman siiven tyven johtoreunassa olevasta aukosta. Jäähdyttimen poistoilma johdetaan puolestaan ulos siiven ja rungon liitoskohdan etumuotolevyssä olevan aukon kautta rungon alapuolelle.

Blogi_2019-23-1b.jpg

Öljynjäähdyttimeen tulevaa ilmavirtaa säädellään tuloilmatorven sisällä olevalla kolmella vierekkäisellä säätöläpällä. Kiinni olleessaan läpät sulkevat öljynjäähdyttimeen menevän ilmavirran. Läppien asentoja säätämällä lentäjä kontrolloi ilmavirtausta öljynjäähdyttimeen ja samalla moottorin öljyn lämpötilaa.

Blogi_2019-23-1a.jpg

Suomen Ilmailumuseon entisöintitilan hyllystä löytyi yllättäen Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp tähtimoottoriin kuuluva öljynjäähdytin. Museo antoi sen asennettavaksi MY-14 moottorin, josta suurkiitos Suomen Ilmailumuseolle! Kun Myrskyn moottoria varten on nyt käytössämme öljynjäähdytin, tuli ajankohtaiseksi jäähdyttimeen kuuluvien tulo- ja poistoilman torvien rakentaminen.

Blogi_2019-23-02-03.jpg

Kuten olettaa sopiikin, yhtään alkuperäistä Myrskyn moottorin öljynjäähdyttimen torviosaa ei ole säilynyt. Torvien rakentaminen aloitettiin jäähdyttimen vasempaan päätyyn kiinnitettävästä tuloilman torven osasta. Ensin tehtiin puusta Myrskyn piirustusten mukaisesti torven muotoinen lesti. Lestin toinen pää on halkaisijaltaan pyöreä vastaten tynnyrimäisen öljynjäähdyttimen muotoa ja toinen on neliömäinen vastaten puolestaan tuloilmatorven toista päätä.

Blogi_2019-23-04-05.jpg

Tuloilmatorven lestin ympärille kiedottiin ensin pahvi, jotta saadaan pahvimalli torveen tarvittavan palan leikkaamiseksi 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Pahvimallin mukaan pala leikattiin ja se pakotettiin vuorostaan lestin ympärille siihen tiukasti kiristysliinoilla sitoen. Tällä tavoin pelti saatiin taivutettua haluttuun torven muotoon.  Kun torven aihio irrotettiin lestistä, sen liepeet kiinnitettiin toisiinsa niittaamalla. Sitten torven kummankin pään reunat leikattiin puisen lestin päiden tasoon ja hiottiin vielä tasaisiksi. Ensimmäinen tuloilman torven osa oli saatu tehdyksi.

Blogi_2019-23-06-07.jpg

Blogi_2019-23-08-10.jpg

Öljynjäähdyttimen tuloilmantorven ensimmäisen osan valmistuttua tehtiin vielä toinen samanlainen ajatellen MY-5 koneyksilön runkokehikon varaan rakennettavaa näyttelyesinettä. MY-5:n runkokehikkoon tullaan kiinnittämään entisöinnin yhteydessä rakentuva noin nelimetrinen koesiipi. Pääasiassa vain runkokehikkona esille pantavaksi kunnostettavan MY-5:n tarkoituksena on esitellä, minkälainen sekarakenteinen Myrsky on sisärakenteiltaan. Tämän vuoksi MY-5 runkokehikko jätetään pääosin verhoilematta ja siihen kiinnitettävä Myrskyn koesiipi verhoillaan osittain läpinäkyvällä pleksillä.

Blogi_2019-23-11.jpg

Samanaikaisesti öljynjäähdyttimen tuloilmatorvien rakentamisen kanssa aloitettiin jo tuloilman säätöläppien tekeminen. Sitä varten Myrsky -projektin vetäjä Matti Patteri teki Myrskyn piirustusten mukaan tietokoneohjelman säätöläppien leikkaamiseksi laserleikkaimelle. Läpät laserleikattiin ProLaser oy:ssä ja ne on saatu jo Tiistaikerhoon odottamaan jatkokäsittelyä.

Kuvat: Lassi Karivalo, paitsi historiallinen kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Caudronin siipituet puhtaiksi

Perjantai 30.8.2019 - Tiistaikerholainen

Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Vesivehmaalta tuotiin Tiistaikerhoon kunnostettaviksi Caudronin kahdeksan siipitukea. Siiven etutuet ovat hieman jykevämmät kuin takatuet. Tuet ovat umpipuiset ja lakkapintaiset. Siipituet ovat säilyneet hämmästyttävän hyvässä kunnossa.

Blogi_2019-22-08.jpg

Tukien päässä on noin 10 cm matkalta kangasverhoiltu vahvike. Se on maalattu mustalla lakalla. Tukien päissä on myös metalliset vahvikkeet, joissa on kiinni nivelelliset metallitapit tukien kiinnittämiseksi siipiin. Tuet kiinnitetään siipiin työntämällä metallitapit siipien läpi ja lukitsemalla tapit aluslevyllä varustetulla kruunumuttereilla siipien toiselta puolelta.

Blogi_2019-22-09.jpg

Siipitukien kunnostaminen aloitettiin puhdistamalla tukien lakatut puupinnat sekä mustaksi lakatut kärkiosat laimealla astianpesuliuoksella. Lopuksi pinnat pyyhittiin puhtaaseen veteen kastetuilla räteillä.

Blogi_2019-22-10-11.jpg

Siipitukien kärjissä olevat metallivahvikkeet ja kiinnitystapit puhdistettiin liasta ja ruosteesta. Sitä varten tyvestään nivelellä varustetut kiinnitystapit irrotettiin puhdistuksen ja ruosteen poiston helpottamiseksi.

Blogi_2019-22-12.jpg

Kiinnitystappien päiden kierteet olivat umpeutuneet lähinnä ruosteen vuoksi. Mitattiin tapin kierteen nousi ja tapin paksuus kierteiden avaamiseksi. Kierteen nousuksi saatiin 1,5 ja tapin paksuudeksi 8 mm. Tappien kierteet avattiin käyttämällä kierrepakasta otettua sopivaa kierteiden avaajaa.

Blogi_2019-22-13.jpg

Jonkin verran on ahertamista vielä edessä, ennen kuin kaikki siipitukien 16 kiinnitystappia on saatu puhdistettua toimintakuntoiseksi. On myös ostettava yhden säilyneen alkuperäisen kruununmutterin malliset 15 puuttuvaa kruunumutteria.

Blogi_2019-21-07.jpg

Muistin virkistykseksi historiallinen kuva Caudron C.59 -koneesta. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudronin korkeusvakaaja osiksi

Tiistai 27.8.2019 - Tiistaikerholainen

Ennen Tiistaikerhon kesätaukoa saatiin Ilmavoimien käytössä 1920-luvun lopulla olleen Caudron C.59 koneen (CA-50) korkeusvakaajan kangasverhoilu riisuttua ja muutama kaarikin jo irrotettua. Koska korkeusvakaaja on mennyt pahasti kieroksi, se joudutaan purkamaan perinpohjaisesti osiinsa vakaajan oikaisemiseksi. Pahiten ”ropelipuuksi” on mennyt vakaajan umpipuinen johtoreuna. Sen oikaiseminen ei tule olemaan helppo juttu.

Blogi_2019-21-01.jpg

Syyskauden alettua 13. elokuuta jatkettiin korkeusvakaajan purkamista irrottamalla vakaajan kaaret. Vakaajassa on 11 kaarta, joista kolme on umpipuista ja kahdeksan puulistareunaista vanerikaarta. Kaarien reunalistat ovat vielä hyvässä kunnossa, mutta niiden väliset vanerit pahoin lahonneet. Ennen kaarien irrottamista ne numeroitiin.

Blogi_2019-21-01b.jpg

Korkeusvakaajan ympärillä alkoikin hyörinä, kun aloitettiin vanerikaarien irrottaminen. Kaarien irrottaminen oli työlästä, sillä kaaren ala- ja yläreunan puulistan päät on liitetty ruuveilla vahvistetulla pyrstöliitoksella umpipuiseen johto- ja jättöreunaan.

Blogi_2019-21-02-03.jpg

Listojen päissä olleita ruostuneita ruuveja ei saatu kierrettyä normaalisti ruuvitaltalla auki, vaan talttaa jouduttiin käyttämään vipuvartena ruuvin vetämiseksi pihdeillä irti.  Kun kaaren ylä- ja alareunan lista oli saatu irti, ne niputettiin maalarinteipillä yhteen melkein silpuksi jo menneen kaarivanerin kanssa odottamaan jatkokäsittelyä.

Blogi_2019-21-04.jpg

Vanerikaarien jälkeen irrotettiin umpipuiset kaaret. Kiinnitti huomiota, ettei Caudronin korkeusvakaajan rakentamisessa ole käytetty lainkaan liimaa, vaan kaikki liitokset ovat joko pyrstöliitoksia tai liitokset ovat pulteilla, ruuveilla ja nauloilla vahvistettuja.

Blogi_2019-21-05-06.jpg

Kaarien poiston jälkeen irrotettiin johto- ja jättöreunassa vielä kiinni olevat korkeusvakaajan jäykistelankojen kiinnikkeet. Sen jälkeen jäykistelangat kiinnikkeineen ja kiinnityspultteineen niputettiin yhteen puhdistettaviksi. Purkamistyö lopputuloksena pöydälle jäi purkukasa kaaria ja jäykistelankoja.

Blogi_2019-21-07.jpg

Muistin virkistykseksi historiallinen kuva Caudron C.59 -koneesta. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Myrskyä heinäkuussakin

Tiistai 23.7.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn entisöinnin parissa puuhaavat tiistaikerholaiset eivät malta olla poissa Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaalta edes heinäkuussa. Mielessä polttelee saada VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiprojektia koko ajan eteenpäin.

Blogi_2019-20-01.jpg

Heinäkuussa on keskitytty oikean siiven alapinnan verhoilun saattamiseen valmiiksi. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa siiven sisäosat ovat kaikkine laitteineen jo piilossa vaneriverhoilun alla. No, joitain pieniä yksityiskohtia on vielä vaneroinnin osalta meneillään.

Blogi_2019-20-02.jpg

Kun oikean siiven alapinnan vanerointi on saatu valmiiksi, käsittelyyn otetaan vasen siipi. Sen yläpinta on jo vaneriverhoiltu salkojen väliseltä alalta. Työ vasemman siiven kanssa tarkoittaa mm. siiven sisään asennettavia siivekkeiden sekä laskutelineen käyttölaitteistoja, jättöreunan kaarien kiinnittämistä takasalkoon sekä jättöreunaan tulevan laskusiivekkeen tilan vanerointia. Samanaikaisesti voidaan jo aloittaa siiven alapinnan verhoilua etu- ja takasalon väliseltä alueelta siiven kärjestä alkaen. Kun kaikki edellä mainitut työt on jo kertaalleen ”testattu” oikean puoleisessa siipipuoliskossa, olettaisi vasemman siipipuoliskon vastaavien töiden etenevän varsin joutuisasti.

Blogi_2019-20-03.jpg

Blogi_2019-20-05.jpg

Siipi ei kuitenkaan ole ollut ainut heinäkuinen Myrsky-työn kohde. Myrskyn pyrstön vasen ja oikea korkeusvakaaja on saatu verhoiltua ja verhoiluvanerin saumat hiottua tasaisiksi. Sivuvakaaja ja korkeusvakaajat kiinnitettiin asennustelineeseen sivu- ja korkeusvakaajien saumakohtaan tulevien suojus- eli kainalopeltien asentamiseksi. Käytössämme onkin aidot Myrsky pyrstön kainalopellitt, joten vältymme uusien tekemiseltä. Tosin alkuperäiset pellit ovat vähän rutussa, joten ne pitää oikaista ja kunnostaa muutoinkin ennen lopullista paikalleen asentamista.

Blogi_2019-20-08.jpg

Niin ikään on kunnostettu Myrskyn alkuperäisiä alumiinirakenteisia korkeusperäsimiä.  Niiden rakenteessa on murtumia ja myös puuttuvia osia. Peräsimiä korjataan parhaillaan asennettaviksi myöhemmin korjattuina korkeusvakaajaan.

Blogi_2019-20-06-07.jpg

Kesäkuussa lähetettiin Myrskyn moottorisuojuksen eli NACA-renkaan yläosan muotoon tehty puinen lesti renkaan yläosan tekemiseksi kolmesta toisiinsa hitsattavasta alumiinipellistä. Työ teetettiin projektin ulkopuolisena ostopalveluna. Alumiinipellit muokattiin yksitellen puista lestiä vasten mm. lyijypiiskalla. Muokkauksen jälkeen levyt hitsattiin toisiinsa yhtenäiseksi NACA-renkaan yläosaksi.  Muokattu NACA-renkaan yläosa saatiin muokkauksessa kovia kokeneen muokkauslestin kanssa Tiistaikerhoon heinäkuun puolivälissä. Renkaan yläosaa on vielä jonkin verran muokattava ja sen etuosaan on avattava moottorin ilmanottoaukko ennen kuin NACA -renkaan yläosa voidaan hitsata yhteen NACA-renkaan muun kehän kanssa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Caudron C.59:n korkeusvakaajan rakenne ja kunnostaminen

Tiistai 2.7.2019 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59 -koneen alasiivet sekä korkeusvakaaja korkeusperäsimineen tuotiin lopputalvesta 2019 Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Tiistaikerhoon kunnostettaviksi.  Siiville ei ole vielä tehty mitään, mutta korkeusvakaaja sekä peräsimet on irrotettu toisistaan ja korkeusvakaajan kunnostaminen aloitettu.

Blogi_2019-19-01.jpg

Kun korkeusvakaajan nykytila oli huolellisesti dokumentoitu, voitiin vakaajan kunnostaminen aloittaa. Se tarkoittaa tosiasiassa verhoilultaan pahoin lahonneen ja kieroksi menneen vakaajan kangasverhoilun riisumista ja vakaajan ainakin osittaista purkamista.

Blogi_2019-19-02-03.jpg

Lahonnutta sekä monin kohdin repaleiseksi mennyttä kangasverhoilua avattiin ja samalla dokumentoitiin, mitä vakaajan rakenteesta tuli kankaan alta näkyviin. Sieltä paljastui mm. kankaan kiinniompelutapa, vakaajan kaaria toisiinsa yhdistävä kangasnauhasidos, johtoreunan verhoilu kangasnauhalla, vakaajan sisällä olevat metallilankajäykisteet sekä pahoin lahonneet vanerikaaret.

Blogi_2019-19-04.jpg

Vakaajan verhoilukangas oli ommeltu kaarten pinnassa oleviin kangasnauhoihin noin 2 cm harsinnalla. Harsinta oli tehty nauhaan vähän vinottain. Ommelnauha oli sidottu kaaren pintaan kaaren ympäri kieputetulla toisella kangasnauhalla. Verhoilukangas oli ommeltu kaariin yhtenäisenä korkeusvakaajan johtoreunan ympäri vedettynä kankaana. Ompelu oli aloitettu jättöreunan yläpinnasta kaaria pitkin ja päätetty vakaajan toisella puolella takaisin jättöreunaan.  Ompeleisiin ei ole tehty varmistussolmuja, sillä solmut löytyvät vain langan alku- ja loppupäästä. Yleensä kangasverhoilun ompeleisiin tehdään varmistussolmu, jolla taataan kankaan pysyminen tiiviisti kiinni kaaren pinnassa.

Blogi_2019-19-05-06.jpg

Vasemmalla vakaajan päädyn liepeiden koneommelta, oikealla jättöreunan käsinommelta.

Vakaajan päädyissä kankaan ylä- ja alapuolen liepeet oli ommeltu yhteen koneella. Koneompeleen sauma tuli näkyviin selvästi kangasta vakaajan päädyissä purettaessa. Sen sijaan jättöreunassa kankaan ylä- ja alapuolen liepeet oli ommeltu kiinni käsin. Tässä on se erikoisuus, että liepeet oli ommeltu yhteen siististi kankaan sisä- eli nurjalta puolelta. On vielä avoimena, kuinka liepeet on voitu ommella käsin kankaan sisäpuolelta kankaan liepeiden painautuessa tiiviisti jättöreunalistaa vasten.

Blogi_2019-19-07-08.jpg

Korkeusvakaajan kaaret oli sidottu keskeltä toisiinsa 20 mm levyisellä kangasnauhaparilla. Nauhat oli kiinnitetty päistään nauloilla vakaajan päätyihin, johon oli kieputettu nauhaa pari kierrosta. Nauhat oli sitten pujotettu pareittain vuoroin kaikkien 11 kaaren yli ja ali. Nauhat oli lisäksi kiinnitetty naulaamalla jokaiseen kaareen. Vakaajan johtoreunalistan ympärille oli kiedottu 50 mm levyinen kangasnauha tiiviiksi punokseksi.

Blogi_2019-19-09.jpg

Korkeusvakaajan puinen ranko koostuu umpipuisista johto-, jättö- ja päätylistoista sekä vaneri- ja puukaarista. Jättöreunan listaan on uurrettu kevennykset. Johto- ja jättöreunaan kiinnittyviä kaaria on 11. Niistä kolmas, kuudes ja yhdeksäs ovat umpipuuta. Muut kaaret ovat rimoilla reunustettuja vanerikaaria, joissa on kevennysaukot.  Vanerikaaret ovat pahoin lahonneet ja niiden haurastuneet vaneriviilut jo kokonaan irronneet toisistaan. Tuskin yhtään vanerikaarta on sellaista, joka voidaan korjata, vaan kaaret joudutaan uusimaan. Kenties vanerikaarten alkuperäisiä puisia ylä- ja alareunan listoja voidaan käyttää hyväksi kaaria uusittaessa.

Blogi_2019-19-10.jpg

Korkeusvakaaja on jäykistetty neljällä messinkisin vanttiruuvein varustetulla teräslankaristikolla. Lankojen päät on kiinnitetty umpipuukaarten tyvessä oleviin metallikorvakkeisiin. Korkeusvakaaja on mennyt pahasti kieroksi ja vakaajan oikaisu ei onnistune muutoin kuin purkamalla vakaana osiinsa, oikaisemalla kieroksi menneet johto- kuin jättöreunalistat ja kokoamalla sitten vakaaja uudestaan.

Blogi_2019-19-11-12.jpg

Aloitettiin verhoilukankaasta vapautetun vakaajan rangon purkaminen avaamalla vakaajan toisen pään teräslankajäykisteet. Jäykisteristikosta poistettiin ensin ristikon keskellä oleva sidos, jonka jälkeen avattiin ristikon jäykistelankojen vantti- eli kiristysruuvit. Tämän jälkeen aloitettiin irrottaa vakaajan umpipuukaarta.

Blogi_2019-19-13-14.jpg

Vähän aikaa jouduttiin pähkäilemään, kuinka johto- ja jättöreunan välissä oleva umpipuukaari olisi irrotettavissa, kun kaaren kohdalla niin johto- kuin jättöreunalistassa oli kiinnitykseen viittaavasti näkyvillä vain puun sisään upotetut kuusikulmaiset pultin kannat. 

Päädyttiin siihen, että jättö- ja johtoreunan läpi olevat pultit ulottuvat puukaaren pään sisään, jossa on niitä vastaava kiinteä mutteri. Arveltiin myös, että pultit olisivat tosiinsa nähden vastakierteellisiä, jolloin kaarta kiertämällä pultit kiertyisivät samanaikaisesti auki vapauttaen kaaren ja päinvastoin kaarta kiertämällä toiseen suuntaan pultit kiertyisivät kiinni.

Asia varmistui, kun aloitettiin umpikaaren kiertäminen varovasti itsensä ympäri. Jättöreunan puoleisessa kaaren päässä oleva pultti alkoikin kiertyä itsestään ulos läpi jättöreunalistan. Kun pultin kanta oli tullut ulos listasta, pultti kierrettiin irti 8 mm kiintoavaimella.

Blogi_2019-19-15.jpg

Sen sijaan johtoreunan päässä olevaa pulttia ei saatu kaarta kiertämällä avattua, vaan kaaren pään sisällä oleva ruosteinen pultti muttereineen jumittui.  Kaari saatiin kuitenkin irrotettua, kun irrotettiin puukaaren päässä oleva metallituki. Sen alta paljastui pultin ruostunut pää muttereineen. Kun mutteria yritettiin saada kiintoavaimella auki, pultti kuitenkin katkesi. Johtoreunan listan sisään jäänyt katkennut pultti lyötiin pois johtoreunalistassa olevasta reiästään ohuella tuurnalla.

Blogi_2019-19-16.jpg

Korkeusvakaajan umpipuukaaren pinnasta löytyi siihen lyödyt kauniit leimamerkinnät. Se lienee Caudron - tehtaan leima sarjanumeroineen.

Blogi_2019-19-18.jpg

Korkeusvakaajan rangon purku jatkuu elokuussa Tiistaikerhon syyskauden alkaessa.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Myrskyn oikean siiven laskusiivekkeen tila

Sunnuntai 23.6.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn oikean siipipuoliskon jättöreunaa on koottu nyt parisen kuukautta. Jättöreunan kaaret ovat paikoillaan jättöreunalistaa myöten ja kaarissa olevien aukkojen läpi kulkevat siivekkeen ja laskusiivekkeen sekä laskutelineiden käyttötangot on asennettu paikoilleen. Voitiin siten ryhtyä vaneroimaan siiven jättöreunaan tulevan laskusiivekkeen tilaa, johon laskusiiveke painautuu kiinni ollessaan. Tilan rakentamista varten jättöreunan kaarissa on syvennys.

Blogi_2019-18-01.jpg

VL Myrskyn laskusiivekkeet ovat muutoin siiven muusta puurakenteesta poiketen kevytmetalliset split flap -tyyppiset levysiivekkeet. Kun laskusiivekkeet ovat painautuneina siiven alapuoliseen tilaansa, ne muodostavat osan siiven alapintaa. Auki ollessaan laskusiiveke vaan kääntyy käyttötankojen ja kulmavaihteiden avulla alaspäin eikä työnny samalla taaksepäin, kuten esimerkiksi nykyisissä matkustajakoneissa.

Blogi_2019-18-02.jpg


Ensimmäiseksi vaneroitiin Myrskyn oikean siiven laskusiivekkeen tilan 70 mm korkuinen etuseinä1,2 mm vahvuisella vanerilla. Sitten oli vuorossa siivekkeen levyisen tilan ”katon” eli yläosan vanerointi. Onneksi oikea siipi on nyt ylösalaisin eli siiven alapinta päälläpäin, joten vanerin kiinnittäminen jättöreunakaaria vasten on helppoa verrattuna siihen, jos siipi olisi oikein päin.

Blogi_2019-18-03.jpg

Laskusiivekkeen tila vaneroidaan kahdella peräkkäisellä tosiinsa limisaumalla kiinnitettävällä vanerilevyillä. Vanerointia varten leikattiin 1,2 mm vahvuisesta vanerista kaksi laskusiivekkeen tilan kattavaa levyä. Levyjen soisiinsa saumatuvat reunat viistehiottiin limisaumaliitosta varten. Vanerit asemoitiin peräkkäin siipikaarien päälle varmistaen, että ne asettuivat hyvin kohdalleen niiden liimaamiseksi siipikaariin ja laskusiivekkeen tilan reunoihin.

Blogi_2019-18-04.jpg

Kun kaikki oli valmista, liimattiin ensin siiven kärjen puoleinen vanerilevy ja sen jälkeen tilan tyvenpuoleinen levy. Liimana käytettiin selluloosakuidulla täytettyä kaksikomponenttista epoksiliimaa. Liima levitettiin siveltimellä kaariin, kaarien välisiin tukilistoihin, jättöreunalistaan sekä siiveketilan etu- ja päätylistoihin.

Blogi_2019-18-05-07.jpg

Blogi_2019-18-08-09.jpg

Liiman levityksen jälkeen vanerit painettiin kaaria vasten ja lukittiin paikoilleen ensin muutamalla naulalla. Tämän jälkeen vanerien päälle laitettiin raskaita teräspainoja liimapintojen puristumiseksi tiukasti toisiaan vasten.

Blogi_2019-18-13-15.jpg

Kun liimaus oli kuivunut, liimattiin paikolleen vielä kolmiolista tukemaan siivekkeen etuseinän vanerin ja siipikaariin liimatun vanerin saumakohtaa.

Blogi_2019-18-14.jpg

Oikean siiven laskusiivekkeen tila oli näin saatu vaneroiduksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Kurjen kokoamisen "häntiä" Vesivehmaalla

Maanantai 17.6.2019 - Tiistaikerholainen

Vuonna 1927 valmistunut Ilmavoimien lentokonetehtaan Kurki-kone (I.V.L. K.1 Kurki) koottiin kolmen vuoden kunnostuksen jälkeen esille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon 15. toukokuuta. Muutamia asioita jäi vielä silloin tekemättä. Niitä olivat mm. siipitukien ja siipien kiinnityspulttien sekä joidenkin pyrstön pulttien suojalakkaus ja matkustamon ylänurkissa olevien siiven kiinnityspulttien suojuskoteloiden kiinnitys. Tiistaikerhossa syntyi myös ajatus rakentaa siisti koroke Kurjen pyrstöä ylhäällä pitävän metallituen alle siinä olevan kahden kuormalavan tilalle.

Blogi_2019-17-01-02.jpg

Koroketta ryhdyttiinkin rakentamaan ostamalla sitä varten sopivaa puutavaraa. Korokkeesta päätettiin tehdä kolmikulmainen vastaten Kurjen pyrstön alla oleva kolmijalkaista tukea. Korokkeen sivut rakennettiin 50x50 mm höylätystä puutavarasta ja kansi sahattiin rimalevystä. Koroke rakennettiin niin, että sen osat kiinnitettiin toisiinsa piilokiinnityksenä korokkeen sisältä käsin. Näin korokkeen ulkopinnat saatiin kauniin siisteiksi. Lopuksi koroke maalattiin pyrstön metallituen mukaan siniseksi.

Blogi_2019-17-03-04.jpg

Maanantaina 10. kesäkuuta tiistaikerholaisten iskuryhmä suuntasi Vesivehmaata kohti mukanaan valmistunut koroke, maalia, ruuveja, pesuainetta ja rättejä. Mukaan saatiin mahtumaan vielä viimeinen kuudesta Tiistaikerhon Päijät-Hämeen Ilmailumuseota varten kokoamista IKEA-metallihyllyköistä.

Blogi_2019-17-05-06.jpg

Vesivehmaalle saavuttua asennettiin ensin uusi koroke. Pyrstöä nostettiin pinoojan varaan sen verran, että metallituki saatiin irrotettua ja tuen alla olleet kuormauslavat siirretty sivuun. Tämän jälkeen kolmikulmainen koroke asennettiin paikoilleen ja sen päälle kolmijalkainen metallituki. Pyrstö laskettiin pinoojalla takaisin metallituen varaan. On se tuki nyt paljon siistimpi uudella siniseksi maalatulla korokkeella kuin kuormauslavoilla.

Blogi_2019-17-07-08.jpg

Blogi_2019-17-09-10.jpg

Kun pyrstön tuki korokkeineen oli paikallaan, ryhdyttiin muihin töihin. Osa porukkaa suojalakkasi pultin kantoja ja mutteripäitä ruostumista estävällä joko mustalla tai hopealla Isotrol-lakalla, osa kiinnitti matkustamossa suojakoteloita paikoilleen ja osa pesi Kurjen suksien pinnat, jotka olivat kurkea Vesivehmaalle siirrettäessä ja kootessa likaantuneet.

Blogi_2019-17-11.jpg

Kun suunnitellut työt oli saatu tehdyksi, Lahden Ilmasilta tarjosi kahvit ja pullat Vesivehmaan Lentokentän kahvilassa. Sitten oltiin taas valmiit kohti uusia seikkailuja!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. K.1 Kurki

Myrskyn oikean siiven alapintaa verhoillaan umpeen

Tiistai 11.6.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon työt Myrsky-projektissa jatkuvat kesälläkin. Meneillään on oikean siipipuoliskon alapinnan verhoilu siipisalkojen väliseltä alueelta. Aivan siiven kärki ja siitä yksi siiven tyveen päin oleva vanerivuota on jo paikoillaan. Verhoilua jatkettiin siiven kärjestä lukien kolmannen vanerivuodan liimaamiseksi. Myrskyn oikean siiven alapinnan verhoilu oli mahdollista vasta, kun siiven sisään tulevat laitteet, kuten esimerkiksi lisäpolttoainetankin kiinnitys- ja irrotusmekaniikka, on saatu asennettua. Siiven yläpinta on ollut verhoiltuna syksystä asti.

Blogi_2019-16-01.jpg

Myrskyn siiven verhoiluvanerit on alun perin leikattu vanerilevyistä vanerin viiluihin nähden 45 asteen kulmassa eli diagonaalisesti. Kun tavallisessa ohuessa vanerissa taivutuslujuus ja -jäykkyys riippuvat pintaviilun suunnasta, diagonaalivaneri on yhtä jäykkää molemmissa suunnissa. Verhoiluvanerien leikkaaminen diagonaalisesti on tosin vaneria tuhlaavaa, verrattuna siihen, jos vanerivuota leikattaisiin levystä normaalisti viilujen suunnassa. Käytämme Myrskyn (MY-14) entisöintiprojektissa alkuperäisen mukaisesti diagonaalisesti leikattuja verhoiluvanereita.

Blogi_2019-16-04.jpg

Myrskyn oikean siiven alapinnan kolmannen vuodan vanerointi aloitettiin asettamalla 3 mm vahvuinen vanerilevy siiven vaneroitavan alueen päälle. Siinä vaneri merkattiin diagonaalisesti leikattavaksi.  Kun vaneri oli leikattu muotoonsa, sen alapinta suojalakattiin kosteutta vastaan punaiseksi sävytetyllä lakalla liimattavia pintoja lukuun ottamatta.

Blogi_2019-16-03.jpg

Samalla tehtiin vanerin paikalleen liimaukseen liittyviä viimeistelyjä, kuten hiottiin siipikaarien väliset tukilistat täsmälleen samaan tasoon, jotta siiven vaneripintaan ei tule epätasaisuuden aiheuttamia kohoumia tai painaumia.  Myös liimattavaan vanerin porattiin etukäteen reiät ruuveille, joilla vaneri liimauksessa kiinnitetään tiukasti siiven pinnan tukilistoihin.

Blogi_2019-16-05.jpg

Kun kaikki oli valmista, levitettiin liima etu- ja takasalon pintaan, siipikaariin sekä kaarien välisiin tukilistoihin. Salkoihin levitettiin epoksihartsiliimaa selluloosakuidulla lisättynä. Kaariin ja tukilistoihin laitettiin Erikeeper plus puuliimaa.

Blogi_2019-16-06-07.jpg

Blogi_2019-16-09-10.jpg

Tämän jälkeen vanerivuota nostettiin siiven ylle ja painettiin varovasti siiven liimauksia vasten. Tarkastettiin huolellisesti, että vuota oli kohdallaan, jonka jälkeen se lukittiin paikalleen vanerin kulmaan lyödyllä naulalla. Nyt alkoi vanerin ruuvaus kaarien välisiin tukilistoihin. Valmiisiin ruuvinreikiin asetettiin ruuvit, jotka ruuvattiin kiinni ruuvinvääntimellä, mutta kiinnitys varmistettiin vielä käsimeisselillä.

Blogi_2019-16-11-12.jpg

Samanaikaisesti kiinnitettiin jo kuormausliinoja siiven ympäri. Tukilistoja hyväksi käyttäen liinoilla kiristettiin vanerin reunoja tiiviisti liimauspintoja vasten. Vanerin reunojen painautuminen liimapintoihin varmistettiin myös puristimin ja metallipainoin. Näin Myrskyn oikean siiven kärjestä lukien kolmas vuota oli näin saatu liimattua.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Tiistaikerho kesätauolle - tai ei aivan

Keskiviikko 29.5.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon työntäyteinen kevätkausi päättyi 28. toukokuuta. Toiminta pyörähtää käyntiin kesätauon jälkeen 13. elokuuta. Kevätkauden keskeisimmät hankkeet ovat olleet VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti, I.V.L. K.1 Kurjen kunnostamisen lopputyöt ja palauttaminen Vesivehmaalle sekä SM-1 (HK-1) helikopterin rikkonaisten roottorinlapojen korjaus. Uutena hankkeena käynnistyi loppukeväästä Caudron C.59 koulukoneen kunnostus. Varsinaisten entisöintitöiden ohessa tiistaikerholaiset ovat puuhanneet paljon muutakin hyödyllistä.

Blogi_2019-15-01-02.jpg

Myrskyn siipien rakentaminen oli Tiistaikerhon kevätkauden mittavin hankekokonaisuus. Nyt ollaan vaiheessa, jossa on aloitettu oikean siiven alapinnan verhoilu. Sitä ovat edeltäneet siiven sisäosiin tulevien laitteiden asennukset, jättöreunan karien kiinnitykset takasalkoon ja ennen muuta jättöreunan kaarien läpi kulkevien siivekkeen ja laskusiivekkeen sekä laskutelineen käyttötankojen asennukset. Vasemman siiven jättöreunan kaarien asennuksen alkamista valmistellaan. Siiven rakentamiseen ovat liittyneet myös pyöräaukkojen luukkujen tekeminen sekä kymmenien siipeen tulevien tarkistus-, huolto- ja käyttöluukkujen valmistus. Myrskyn korkeus- ja sivuvakaaja saatiin verhoiltua. Muokkauslestin tekeminen alumiinilevyjen taivuttamiseksi moottorin NACA-renkaan yläosaa varten oli vaatelias tehtävä.

Blogi_2019-15-03-04.jpg

Blogin otsikko antaa ymmärtää, että kesätauosta huolimatta hyörinää jatkuu Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa. Se pitää paikkansa, sillä Myrsky-projekti etenee kesälläkin kenties pientä keskikesän taukoa lukuun ottamatta. Ahkeruuden taustalla on tavoite saada Myrsky MY-14 valmiiksi viimeistään 2021.

Blogi_2019-15-05.jpg

Toukokuussa Tiistaikerhon kolmivuotinen työ I.V.L. K.1. Kurki -koneen kunnostamiseksi saatiin lopulliseen päätökseensä, kun kone palautettiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Se, mikä meitä tiistaikerholaisia erityisesti ilahdutti, oli saada Kurki mahtumaan museohalliin kokonaisena näytteille. Se oli kyllä senttipeliä, mutta Kurki on nyt edustavasti Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa kävijöiden katsottavissa.

Blogi_2019-15-06.jpg

Blogi_2019-15-07.jpg

Koko alkuvuoden ajan on korjattu kahta rikkonaista SM-1/Mil Mi-1 -helikopterin (HK-1) roottorin lapaa. Lapojen rakenteissa olevat vauriot on nyt korjattu. Rikki olleet ja tiistaikerhon purkamat kangasverhoilualueet on uudelleen verhoiltu odottamaan kesätauon jälkeistä kiristyslakkausta ja maalausta.

Blogi_2019-15-08.jpg

Blogi_2019-15-09.jpg

Loppukeväästä päästiin käynnistämään Tiistaikerhon uutena hankkeena huonossa kunnossa olevan Ilmavoimissa 1920-luvulla käytetyn Caudron C.59 koulukoneen CA-50 -yksilön kunnostus ja konservointi. Arviolta kolmisen vuotta kestävässä hankkeessa korjataan koneen vauriot ja konservoidaan ehjät pinnat ja rakenteet. Kunnostustyö aloitettiin korkeusvakaajasta ja korkeusperäsimistä.

Blogi_2019-15-10.jpg

Kuva: Juha Veijalainen.

Blogi_2019-15-11-12.jpg

Lentokoneiden entisöinti- ja kunnostushankkeiden ohessa ehdittiin tehdä paljon muutakin. Parannettiin Hawk Elämyskeskuksen varustusta kuudella metallikaapilla ja usealla keskuksen seiniin laitetuilla kuormausliinojen kiinnikkeillä. Lisäksi kunnostettiin kaksi lahjoituksena saatua matkustajakoneen trolley- eli käytäväkärryä keskuksen tarpeisiin. Päijät-Hämeen Ilmailumuseolle koottiin puolestaan kuusi metallista hyllykköä käytettäväksi museorakennuksen vieressä olevissa museoesineiden säilytyskonteissa.

Blogi_2019-15-13.jpg

Blogi_2019-15-14.jpg

Ehdittiin myös rakentaa kuusi kappaletta rahankeräyslippaita Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -varainkeruuhankkeeseen.
 
Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, helikopteri, SM-1, hävittäjälentokone, MY-14, Myrsky, Caudron C.59, CA-50, Hawk-elämyskeskus, rahankeräys

Kurki palasi Vesivehmaalle

Sunnuntai 19.5.2019 - Tiistaikerholainen

Ilmavoiminen lentokonetehtaan suunnittelema ja vuonna 1927 valmistama I.V.L. K.1 Kurki -kone palasi kolmen vuoden kunnostuksen jälkeen Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Kurjen kunnostuksesta vastasi Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho yhteistyössä Suomen Ilmailumuseon kanssa. Huonokuntoisen Kurjen kunnostukseen käytettiin noin 5 000 tuntia.

Blogi_2019-14-0-01-02.jpg

Kurjen palauttaminen Suomen Ilmailumuseosta Vesivehmaalle oli kolmipäiväinen operaatio. Ensin Kurki purettiin Suomen Ilmailumuseolla osiin. Sitten se kuljetettiin puolustusvoimain kuljetuskalustolla Vesivehmaalle ja lopuksi Kurki koottiin näytteille Vesivehmaan museohalliin. Kurjen purku Suomen Ilmailumuseolla on kerrottu edellisessä blogissa.

Blogi_2019-14-0-03-04.jpg

Tiistaina 14. toukokuuta ennen puoltapäivää saapui Tikkakoskelta puolustusvoimien perävaunullinen kuorma-auto toteuttamaan Kurjen siirron Vantaalta Vesivehmaalle. Kuljetus oli samalla kahden varusmiehen koulutusajo, joten hyöty oli molemminpuolinen. Kurjen siivet lastattiin kuorma-auton nuppiin nostettavalle lavalle ja runko perävaunun lavalle. Osoittautui, että lavojen korkeus oli liian pieni niin siiville kuin rungolle. Onneksi kummassakin lavassa oli irrotettava metallikehikollinen pressukatto. Onneksi oli myös aurinkoinen poutapäivä, sillä sadesäällä ei Kurkea olisi voitu avolavalla kuljettaa.

Blogi_2019-14-0-05-06.jpg

Siipien lastaamiseksi kuljetukseen lavan kattokehikko pressuineen otettiin kokonaan pois. Sen sijaan runko saatiin mahtumaan lavalle niin, että kattoa avattiin vain lavan takareunasta Kurjen keulan saamiseksi sisään lavalle. Sitä ennen Kurjen rungosta jouduttiin irrottamaan sivuperäsin, jotta runkoa saatiin lyhennettyä ja siten mahtumaan kokonaan lavan sisälle. Siipien ja rungon lisäksi mukaan lastattiin siipituet, korkeusvakaaja, korkeusperäsimet ja sivuperäsin. Kun siivet ja runko oli sidottu kuormausliinoilla tukevasti lavan kiinnitysrenkaisiin, kuljetus kohti Vesivehmaata alkoi.

Blogi_2019-14-07.jpg

Pari henkilöautollista tiistaikerholaisia lähti ajamaan autokuljetuksen edellä Vesivehmaalle ottamaan kuljetusta vastaan ja siirtämään Kurjen siivet ja rungon Päijät-Hämeen Ilmailumuseon halliin. Samalla vietiin peräkärryssä jo toinen Kurjen siipien asentamisessa tarvittava pinoojanostin.

Blogi_2019-14-08.jpg

Kuljetuksen saavuttua Vesivehmaalle siivet siirrettiin ensin sisälle halliin ja sen perään runko odottamaan seuraavana päivänä tapahtuvaa Kurjen kokoamista näytteille. Tiistaikerholaiset palasivat illaksi takaisin Vantaalle ja puolustusvoimien kuorma-auto jatkoi kohti Tikkakoskea. Kiitos puolustusvoimille jällen kerran saamastamme kuljetusavusta.

Blogi_2019-14-09.jpg

Varhain keskiviikkoaamuna 15. toukokuuta kokoonnuttiin Suomen Ilmailumuseolle. Mukaan Vesivehmaalle lastattiin kahteen peräkärryyn kaikki Kurjen kokoamisessa tarvittava välineistö mukaan lukien toinen pinooja. Mukaan otettiin myös tiistaikerholaisten Vesivehmaan museota varten kokoamat kuusi metallihyllykköä.  Vesivehmaalle lähti Kurkea kokoomaan kymmenkunta tiistaikerholaista sekä edustus Suomen Ilmailumuseosta.

Blogi_2019-14-10.jpg

Perille Vesivehmaalle saavuttiin aamukymmeneltä ja pantiin heti töpinäksi. Ensin nostettiin vasen siipi pinoojalla asennuskorkeuteen ja lukittiin rungon sisään työntyvistä yläkorvakkeistaan koneen runkoon. Samalla tarkkailtiin siiven kärjen korkeustasoa. Näin siksi, että Kurki asetetaan hallissa siten, että sen vasemman siiven kärki tulee telineelle nostetun Aero Jupiterin oikean alasiiven alle vain muutaman sentin päähän. Riittävä väli Kurjen ja Aeron siipien välillä varmistettiin sillä, että Kurki tuettiin hivenen kallelleen vasemmalle siivelleen oikean suksen alle laitetulla puutuella.

Blogi_2019-14-11.jpg

Tämän jälkeen voitiin kiinnittää vasemman siiven siipituet, joista ensin siiven etutuki, sitten takatuki ja lopuksi niiden väliin tuleva vinotuki. Vaikka vasen siipi oli saatu siipituilla tuetuksi, siipeä tukevaa pinoojaa ei otettu vielä pois. Tämä siksi, että ilman oikean puoleista siipeä Kurki olisi ”kaatunut” vasemmalle kyljelleen.

Blogi_2019-14-13.jpg

Blogi_2019-14-14-15.jpg

Aloitettiin oikean puoleisen siiven asentaminen nostamalla siipi asennuskorkeuteen toisella pinoojalla. Nytkin siipi lukittiin ensin koneen runkoon yläkorvakkeistaan ja sen jälkeen kiinnitettiin siipituet. Kun Kurki oli saanut kummatkin siipensä, voitiin pinoojat ottaa pois siipiä tukemasta. Ennen kuin siirryttiin asentamaan Kurjen pyrstöä, Kurki aseteltiin lopulliseen näyttelyasentoonsa ja samalla voitiin ottaa pois Kurjen suksien alla olevat koneen liikuttamista helpottaneet pyörälliset tasot.

Blogi_2019-14-16-17.jpg

Blogi_2019-14-18.jpg

Pyrstöä asennettaessa kiinnitettiin ensin sivuperäsin, sitten korkeusvakaaja, johon kiinnitettiin korkeusperäsimet. Vakaaja jäykistettiin paikoilleen rungon ja vakaajan välille kiristetyillä teräslankajäykisteillä. Kun Kurkea purettiin Suomen Ilmailumuseossa, pyrstön ohjainvaijerit nimikoitiin vaijerien kiinnittämisen helpottamiseksi Vesivehmaalla. Siitä huolimatta jouduttiin pieneen ”vaijerileikkiin” ennen kuin kukin vaijeri oli löytänyt oikean kiinnityspaikkansa ja sivuperäsin sekä korkeusperäsimet toimivat kuten pitää.

Blogi_2019-14-19.jpg

Vajaan viiden tunnin urakoinnin jälkeen tiistaikerholaiset olivat saaneet kootuksi I.V.L. K.1 Kurki –koneen näytteille Vesivehmaan halliin Kurjelle etukäteen suunniteltuun ja mitattuun paikkaan. Oli aika ottaa muistoksi ryhmäkuva tyytyväisistä tiistaikerholaisista.

Blogi_2019-14-20.jpg

Kuva: Janne Salonen.

Blogi_2019-14-21.jpg

Tyytyväisiä olivat myös Lahden Ilmasillan puheenjohtaja Hannu Iivarinen, Ilmailumuseoyhdistyksen puheenjohtaja Janne Salonen ja Suomen Ilmailumuseon museomekaanikko Antti Laukkanen, kun yhteinen hanke I.V.L. K.1 Kurki koneen kunnostamiseksi ja koneen palauttamiseksi Vesivehmaalle oli saatu päätökseen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. K.1 Kurki

Operaation "Kurki palaa Vesikselle" ensimmäinen osuus onnistuneesti suoritettu

Maanantai 13.5.2019 - Tiistaikerholainen

Reilut puolisen tusinaa tiistaikerholaista Suomen Ilmailumuseon henkilökunnalla täydennettynä purki maanantaina 13. toukokuuta Suomen Ilmailumuseon Välihallissa puolisen vuotta näytteillä olleen I.V.L. K.1 Kurjen osiin ja laittoi sen valmiiksi kuljetettavaksi Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon 14. toukokuuta. Kurki siis palaa sinne, mistä se oli Tiistaikerhoon kunnostettavaksi keväällä 2016 tullutkin.

Blogi_2019-13-01-02.jpg

Kurjen purkaminen on ensimmäinen osa operaatiosta ”Kurki palaa Vesikselle”. Ne kaksi muuta ovat Kurjen kuljetus Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle 14. toukokuuta ja koneen kokoaminen siellä 15. toukokuuta.

Blogi_2019-13-03-04.jpg

Kurjen purkaminen aloitettiin irrottamalla oikean siiven etutuessa oleva venturiputki ja purkamalla koneen pyrstöosa. Korkeusvakaajan jäykistelangat sekä pyrstön ohjainvaijerit irrotettiin ja sidottiin kuljetusta varten rullalle. Sen jälkeen korkeusperäsimet irrotettiin korkeusvakaajasta ja vakaaja poistettiin työntämällä se ulos rungon ja sivuvakaajan välisestä aukosta. Kaikki kiinnityspultit jätettiin omille paikoilleen Vesivehmaalla tapahtuvaa koneen kokoamista helpottamaan. Ennen siipien irrottamista koneen pyrstöä nostettiin vielä niin, että siivet saatiin täysin vaakalentoasentoon helpottamaan siipien irrotuksessa tarvittavien pinoojien asettamista siiven alle.

Blogi_2019-13-05.jpg

Siipien irrotus toteutettiin kahdella pinoojalla. Pinoojan piikkien varaan oli tehty siiven irrottamiseksi pehmusteinen lava. Ensin toinen pinoojista laitettiin passiivisesti siiven alle sitä tukemaan, kun toista siipeä irrotettiin toisen pinoojan tukemana. Näin siksi, ettei kone pääse kaatumaan kyljelleen, kun toinen siipi on poistettu.

Blogi_2019-13-06-07.jpg

Siiven poistaminen aloitettiin irrottamalla ensin rungon olevien siiven kiinnityskorvakkeiden kiinnitystapit sekä siivekkeen vaijerit. Tämän jälkeen voitiin yksitellen poistaa siiven etu-, keski- ja takatuki ja jättää siipi vain pinoojan varaan.

Blogi_2019-13-08.jpg

Koska pinooja oli ollut siipitukien sijainnin vuoksi jonkun verran siiven painopisteen ulkopuolella, voitiin pinooja nyt siirtää keskemmälle siipeä siiven kärkeä miesvoimin keventämällä. Siipi saatiin pinoojan varassa irti siipeä käsivoimin rungosta ulospäin ”nitkuttamalla” ja samalla myös siipeä kärjestä käsin tukemalla. Kun siipi oli kokonaan irti, se laskettiin pinoojalla varovasti alas. Siipi nostettiin  johtoreunansa vasten pystyyn ja asetettiin siipipukeilla. Vastaavalla tavalla irrotettiin Kurjen toinen siipi. Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä Ilmavoiminen lentokonetehtaalla vuonna 1927 Kurkea koonneet ja purkaneet olisivat ajatelleet tiistaikerholaisten touhua katsellessaan.

Blogi_2019-13-09-11.jpg

Vailla siipiä oleva Kurjen runkoa nostettiin pinoojalla laskutelineen tukivarresta sen verran, että suksien alle saatiin asetettua pyörälliset tasot. Vastaavasti pyrstön kannuslusikan alle laitettiin pyörällinen alusta. Näin Kurjen runkoa on helppo siirtää konetta lastattaessa ja kuljetuksesta purettaessa.

Blogi_2019-13-12.jpg

Kuljetusta varten Kurjen pienemmät osat kuten siipituet, korkeusperäsimet ja korkeusvakaaja käärittiin suojaavaan kuplamuoviin.

Blogi_2019-13-13.jpg

Lopuksi kerättiin kaikki koneen Vesivehmaalla kokoamisessa tarvittavat työkalut ja muut tavarat (pienet tikkaat, pehmusteita, puutavaraa, pinoojien pehmustelavat…) yhteen Kurjen Vesivehmaalle kuljetukseen mukaan otettaviksi. Kurki kuljetetaan Vesivehmaalle puolustusvoimien kalustolla.

Blogi_2019-13-14.jpg

Kurjen Vesivehmaalla kokoamista varten lastattiin jo yksi pinooja peräkärryyn. Se viedään Vesivehmaalle samalla, kun sinne mennään purkamaan Kurkea puolustusvoimien kuljetuksesta. Se toinen tarvittava pinooja viedään sinne keskiviikkona 15. toukokuuta, kun tiistaikerholaiset lähtevät Vesivehmaalle Kurkea näytteille kokoamaan.

Blogi_2019-13-15.jpg

Kurki on nyt valmis ”Kurki palaa Vesikselle” operaation toiseen osaan eli kuljetukseen Vesivehmaalle.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. K.1 Kurki

Tiistaikerhon viimeiset työt Kurjen kunnostamiseksi

Sunnuntai 12.5.2019 - Tiistaikerholainen

Keväällä 2016 alkanut Ilmavoimien lentokonetehtaan 1920-luvulla suunnitteleman ja rakentaman I.V.L. K.1 Kurki -koneen kunnostus on saatu Tiistaikerhossa päätökseen. Kurki on kyllä ollut jo näytteillä Suomen Ilmailumuseon välihallissa joulukuusta asti, mutta matkustamon uusi istuinvyö ja ikkunoiden reunusten kankaiset koristenauhat ovat olleet vielä laittamatta.

Matkustamon nahkaisen istuinvyön asentaminen

Blogi_2019-12-01-02.jpg

Kurjen matkustamon alkuperäinen vyö ei ole tallella. Onneksi käytössämme on hyvä valokuva Kurjen matkustamosta vuodelta 1927, jossa vyö ja sen solki hyvin näkyvät. Uutta vyötä varten tehtiin alkuperäisen vyön mukainen metallisolki ja suutari Tuhattaituri teki sitten varsinaisen nahkavyön antamiemme ohjeiden mukaisesti. Kahdenistuttavassa matkustamossa on vain yksi seinästä seinään ulottuva istuinvyö. Vyö on siis tarkoitettu yhteiseksi kummallekin matkustajille.

Blogi_2019-12-03-04.jpg

Suutarin tekemä uusi vyö katkaistiin sopivan pituiseksi, jonka jälkeen se kiinnitettiin Kurjen matkustamoon alkuperäisen vyön paikalle. Vyön sijainti ja kiinnitystapa on selvillä valokuvasta sekä siitä, että matkustamon seinän tukilistaan oli jäänyt puukolla katkaistun alkuperäisen nahkavyön päät metallivahvisteineen. Uusi vyö kiinnitettiin matkustamon seinään alkuperäisen vyön ruuveilla ja alkuperäisillä metallivahvisteilla.

Blogi_2019-12-05-07.jpg

Blogi_2019-12-08.jpg

Matkustamon ikkunoiden koristenauhareunus

Blogi_2019-12-09.jpg

Matkustamon soikeita ikkunoita kiertävän ohuen puukehyksen alla näkyy Kurjesta 1927 otetussa valokuvassa kankainen sahalaitainen koristenauha. Nauhasta oli kehyksen alla jäljellä kankaan loimen rippeitä. Niiden perusteella voitiin todeta, että kankainen koristenauha on ollut tumman ruskea.

Blogi_2019-12-10.jpg

Ostettiin kangaskaupasta sopiva levystä ruskeaa kangasnauhaa. Se leikattiin pituussuunnassa halki sik-sak-saksilla. Näin saatiin sahalaitainen koristenauha kumpaakin ikkunaa varten. Koristenauha kiinnitettiin ikkunasta irrotettuun puukehykseen, jonka jälkeen kehys naulattiin paikoilleen alkuperäisiä kehysnauloja käyttäen.

Blogi_2019-12-11.jpg

Matkustamon vyön ja ikkunoiden koristenauhan asennuksen jälkeen Kurki on nyt valmis palautettavaksi näytteille Vesivehmaalle Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon. Sinne on myös palautettu Tiistaikerhon kunnostama I.V.L. D 26 Haukka I -hävittäjä. Kurki palaa Vesivehmaalle 14. toukokuuta.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. K.1 Kurki

Caudron C.59:n korkeusvakaajan ja korkeusperäsinten kunnostuksen esivalmistelu

Torstai 9.5.2019 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59 koneen (CA-50) alasiivet, korkeusvakaaja, korkeusperäsimet ovat odottaneet Suomen Ilmailumuseossa kunnostuksen aloittamista.  Vuosia kestävä VL Myrskyn entisöinti ja kesken oleva SM-1/Mi-1 helikopterin roottorin lapojen korjaus täyttävät vielä museon entisöintitilan, joten Caudronille ei siellä ole tilaa. Vakaajan ja peräsinten kunnostuksen valmisteluun on kuitenkin päästy toisaalla Suomen ilmailumuseossa.

Blogi_2019-11-01.jpg

Ennen Caudronin siipien ja pyrstön osien varsinaisen kunnostuksen aloittamista niistä tehdään kuntokartoitus. Sen perusteella laaditaan kunnostuksen periaatteet. Caudronin kunnostuksen yleisperiaate on tosin jo selvä. Kone kunnostetaan, niin pitkälti kuin mahdollista, korjaavan konservoinnin periaatteella. Siinä korjataan vauriot, mutta säästetään kaikki säästettävissä oleva alkuperäisessä puhdistetussa asussaan.

Blogi_2019-11-03-05.jpg

Vapun alla toisissaan vielä kiinni olevat korkeusvakaaja ja korkeusperäsimet otettiin kunnostusta ennakoivaan tarkasteluun. Korkeusvakaajan kangasverhoilu on mennyt erittäin huonoon kuntoon. Sen lisäksi, että verhoilussa on paljon reikiä ja vaurioita, kangas on lahonnut jo niin hauraaksi, että se murtuu kosketettaessa kuin ohut paperi. Kangasverhous on myös lähes kokonaan ”haihtunut” vakaajan puisen johtoreunan päältä, jolloin puinen johtoreuna paistaa paljaana. On lähes varmaa, ettei vakaajan kangasverhoilusta voida jättää mitään jäljelle, vaan alkuperäinen verhoilu joudutaan purkamaan ja uusimaan.

Uudelleen verhoilun ohjeeksi on hyvä selvittää, kuinka korkeusvakaaja on alun perin verhoiltu. Alkuperäinen verhoilutapa paljastuu hyvin vakaajan lahonneeseen verhoilukankaaseen tulleista aukoista. Vakaajan kaarien pintaan on ensin laitettu kangasnauha, joka on sidottu paikoilleen kaarien ympäri kiedotulla nauhalla. Itse verhoilukangas on sitten ommeltu langalla näihin nauhoihin. Tämän jälkeen verhoilukangas on kiristetty rumpumaiseksi kiristyslakalla ja lopuksi maalattu.

Blogi_2019-11-07.jpg

Korkeusvakaajan puurakenteinen ranko on mennyt kieroksi huolimatta siitä, että vakaajan sisällä on teräslankajäykisteet.  Vakaajan ranko onkin oikaistava, ennen kuin voidaan ajatella vakaajan uudelleen verhoilua. Muutoin vakaajan ranko näyttää ehjältä, mutta rangon tila selviää vasta, kun verhoilu on purettu. Saattaa olla, että verhoilun alta paljastuu lahovikoja.

Blogi_2019-11-08-09.jpg

Korkeusperäsinten kangasverhoilu on paremmassa kunnossa, mutta sekin on hauras. Voi olla, että alkuperäistä verhoilua voidaan jättää jäljelle, mutta lopullisesti se ratkeaa vasta myöhemmin. Peräsinten verhoilu on toteutettu samoin kuin korkeusvakaajassa ja ranko näyttää ehjältä. Peräsinten jättöreunassa, kuten ei myöskään siipien jättöreunassa ole jättöreunalistaa, vaan jättöreuna on ”lepakkomainen” 1920- ja 1920-luvun kangasverhoiltujen lentokoneiden tapaan.

Vakaajan ja peräsinten irrotus

Blogi_2019-11-10.jpg

Korkeusvakaaja ja -peräsimet on kiinnitetty toisiinsa kymmenellä metallisaranalla. Saranan karat on upotettu vakaajan jättöreunaan ja peräsinten johtoreunaan tehtyihin rakoihin. Saranat on lukittu paikoilleen vakaajan jättöreunan ja peräsimen johtoreunan läpi laitetuilla pulteilla.

Blogi_2019-11-11.jpg

Irrotettiin kummankin korkeusperäsimen johtoreunassa olevien saranoiden kiinnityspultit. Pulttien mutterit avautuivat ruosteesta huolimatta hyvin, mikä oli yllätys, kun pultit ja mutterit ovat olleet paikoillaan yli 90 vuotta! Kun kaikki saranoiden pultit oli irrotettu peräsinten johtoreunasta, korkeusperäsimet vedettiin irti saranoistaan. Kumpikin peräsin irtosi helposti.

Blogi_2019-11-13.jpg

Päätettiin poistaa vakaajaan jättöreunassa kiinni vielä olevat saranat puhdistettaviksi ja samalla helpottamaan vakaajan jatkokäsittelyä. Kunkin saranan pultti irrotettiin, jonka jälkeen saranat voitiin yksitellen vetää irti ”koloistaan”. Saranat numeroitiin, jotta niitä takaisin asennettaessa kukin sarana ”löytää” oman paikkansa.  Lopuksi irrotettiin puhdistettaviksi vakaajan jättöreunan kummassakin päässä kolmannen kaaren kohdalla olevat vakaajan ylä- ja alatukivaijereiden korvakkeet puhdistettaviksi.

Blogi_2019-11-14.jpg

Caudron C.59 (CA-50) korkeusvakaaja sekä korkeusperäsimet ovat nyt valmiit niiden varsinaisen kunnostuksen aloittamiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Mitä kaikkea muuta Tiistaikerho tekeekään?

Sunnuntai 28.4.2019 - Tiistaikerholainen

Harvemmin tulee kirjoitettua Tiistaikerhon tekemästä muusta työstä kuin museolentokoneiden entisöinnistä ja kunnostamisesta. Tiistaikerholla on kuitenkin tärkeä roolinsa Suomen Ilmailumuseon ja Ilmailumuseoyhdistyksen muunkin toiminnan kannalta.

Viime kuukaudet onkin ”kilkuteltu ja kalkuteltu” Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa Hawk-elämyskeskuksen, Päijät-Hämeen Ilmailumuseon sekä Suomen Ilmailumuseon hyväksi.

Blogi_2019-10-01-02.jpg

Suuren suosion saavuttanut Ilmailumuseoyhdistyksen Hawk-elämyskeskus on aloittamassa kesäkauden 2019 kierrostaan erilaissa tapahtumissa. Tätä varten elämyskeskuksen palveluvarustusta on kehitetty ja parannettu.

Blogi_2019-10-03.jpg

Tiistaikerholaiset ovat koonneet ja muokanneet Hawk-elämyskeskukseen sopiviksi kaikkiaan kuusi uutta metallirakenteista kaappia. Jotta kaappeja olisi helppo liikutella elämyskeskuksessa, ne päätettiin varustaa pyörillä. Pyöriä ei kuitenkaan voitu kiinnittää suoraan kaappien putkijalkoihin. Niinpä kaapit kiinnitettiin jaloistaan metalliholkeilla tukevaan vanerilevyyn. Vanerilevyn alapinnalle levyn kulmiin kiinnitettiin puolestaan 360 astetta kääntyvät pyörät. Pyöristä kaksi on jarrullisina. Näin kappeja voi kätevästi siirtää Elämyskeskuksessa paikasta toiseen.

Blogi_2019-10-04-05.jpg

Ilmailumuseoyhdistys on aikanaan saanut lahjoituksena käytöstä poistettuja lentokoneiden käytävä- eli trolleykärryjä. Ne ovat odottaneet varastoituina uutta elämää. Nyt se uusi elämä on koittanut Hawk Elämyskeskuksessa, kun tiistaikerholaiset kunnostivat kärryt toimiviksi sekä maalasivat kärryjen pinnat siniseksi uutta vastaaviksi. Lopuksi kärryjen kylkiin laitettiin IMY:n logotarrat.

Blogi_2019-10-06-07.jpg

Hawk Elämyskeskuksen kuljettaminen eri tapahtumiin edellyttää, että keskuksen sisällä olevat tavarat on kiinnitetty kuormausliinoilla huolellisesti kuljetuksen ajaksi. Kuormausliinojen kiinnityslenkkejä tarvitaan lisää, jonka vuoksi Tiistaikerholaiset kiinnittivät keskuksen seiniin neljä uutta kiinnityslenkkejä kuormausliinoja varten.

Blogi_2019-10-08-09.jpg

Vesivehmaan lentokentällä sijaitsevan Päijät-Hämeen Ilmailumuseon museohallin vieressä on kolme suurta merikonttia museoesineiden varastointiin. Konttien käyttökelpoisuutta ja käytön tehokkuutta parantaakseen kontteihin haluttiin hyllyköitä. Niihin on tarkoitus varastoida nyt siirtolavoilla olevia lentokoneiden laitteita. Tarkoitusta varten tiistaikerholaiset kokosivat kuusi metallihyllykköä Päijät-Hämeen Ilmailumuseon kontteihin toimitettavaksi.

Blogi_2019-10-11.jpg

Ilmailumuseoyhdistys ry:llä on käynnissä kolmivuotinen rahankeräyskampanja Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -hankkeen hyväksi. Jotta mahdollisen moni mm. ilmailumuseoissa tai ilmailutapahtumissa kävijä voisi osallistua vaivattomasti keräykseen, tulee rahankeräyslippaita tai paremminkin rahankeräyslaatikoita olla runsaasti näkyvillä niin ilmailumuseoissa kuin eri tapahtumissa. Tämän vuoksi tiistaikerholaiset ovat viime kuukausina rakentaneet kuutta kahdella läpinäkyvällä pleksiseinällä varustettua rahankeräyslaatikkoa. Neljä ensimmäistä rahankeräyslaatikkoa on saatu valmiiksi ottamaan vastaan kansalaisten rahalahjoituksia Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -hankkeeseen. Vastaavanlaisia rahankeräyslaatikoita tiistaikerholaiset ovat jo aiemminkin tehneet VL Myrsky II (MY-14) hävittäjän entisöinnin hyväksi.

Blogi_2019-10-12-13.jpg

Suomen Ilmailumuseon II hallista johtaa portaikko museon entisöintitilaan. Entisöintitila ei kuulu yleisölle avoimiin museon tiloihin, jonka vuoksi portaikon suulla ollut pelkkä köysi ilmaisemassa, ettei kulku ole sallittua. Portaikon suulla oleva köysi päätettiin korvata avautuvalla portilla. Portti rakennettiin 45x95 mm vahvuisesta höylätystä soirosta ja maalattiin kauniin siniseksi.  Portti kiinnitettiin saranoilla portaikon kaidetolppaan ja varustettiin lopuksi portin kiinni vetävällä jousella.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Hawk-elämyskeskus, Päijät-Hämeen Ilmailumuseo, Suomen Ilmailumuseo

Myrskyn oikean siiven jättöreunakaarien asennus alkoi

Torstai 11.4.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn siiven kaaria alettiin tehdä Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa heti Myrsky-projektin käynnistyttyä vuonna 2016. Silloin rakennettiin samanaikaisesti niin siipisalkojen väliin, johtoreunaan kuin jättöreunaan tulevia kaaria.

Blogi_2019-09-02.jpg

Nyt Myrskyn siipipuoliskot on saatu vaiheeseen, jossa kummankin siipipuoliskon ranko on jättöreunan kaarien asentamista lukuun ottamatta kokolailla valmis. Niinpä jättöreunan kaarien asennus tuli ajankohtaiseksi.

Blogi_2019-09-03.jpg

Myrskyn kummankin siipipuoliskon jättöreunaan tulee 12 kaarta siiven tyven ja siivekkeen aukon väliselle matkalle. Kunkin kaaren alareunassa on kolo siiven jättöreunan alapinnalle tulevaa laskusiivekkeen syvennystä varten. Jättöreunan kaarissa on myös aukkoja mm. siivekkeiden ja laskutelineen käyttötankojen läpivienneille.

Jättöreunakaarien asentamisen helpottamiseksi siipi on nurinpäin eli siiven alapuoli ylöspäin. Näin kaarissa olevien aukkojen läpi on helpompi asentaa siivekkeiden ja laskutelineen käyttömekanismeja, mutta myös siksi, että kaaria asennettaessa joudutaan välillä testaamaan laskusiivekkeen sopimista kaarien muodostamaan syvennykseen.

Blogi_2019-09-04.jpg

Jättöreunan kaarien asentamista ennakoiden on tehty laskusiivekkeen ja siivekkeen laakeripukkien, käyttötankojen sekä kulmavaihteiden alustavia asennuksia sekä soviteltu paikoilleen kaaret lävistävää laskutelineen käyttötankoa.

Blogi_2019-09-05.jpg

Tärkein laskusiivekkeen asennusta valmisteleva työ oli teräsputkesta tehdyn asennuskehikon eli jigin rakentaminen. Asennuskehikko on välttämätön, jotta jättöreunan kaaret saadaan kiinnitettyä täsmälleen oikeaan asentoon sekä toisiinsa nähden samaan tasoon takasalon ja siiven jättöreunalistan välille.

Blogi_2019-09-06-07.jpg

Jättöreunan kaarien asentaminen aloitettiin oikeasta siipipuoliskosta. Kun kaarien asennusteline oli saatu paikoilleen, voitiin alkaa kaarien asemoinnit kaari kaarelta takasalon ja kokoamisjigin takaputken välille. Kaaret kiinnitettiin tässä vaiheessa vain alustavasti paikoilleen.

Blogi_2019-09-09-10.jpg

Kun kaikki jättöreunan kaaret oli saatu kauniiksi riviksi takasalon ja jigin takaputken välille, työnnettiin laskusiivekkeen, siivekkeen sekä laskutelineen käyttäjätankoja kaariin tehtyjen reikien läpi. Äkkikatsomalla kaarien läpi laitetut käyttäjätangot näyttävät jotensakin sekamelskalta, mutta kullekin on siinä oma tarkoituksenmukainen läpivientinsä.

Blogi_2019-09-11.jpg

Samalla testattiin myös laskusiivekkeen asettumista kaarien muodostamaan syvennykseen. Käytössämme oleva alkuperäinen alumiinirakenteinen laskusiiveke painautui syvennykseen niin kuin piti ja myös avautui odotetusti.

Blogi_2019-09-12.jpg

Jättöreunan kaarien liimaus takasalkoon alkaa vasta, kun vielä työn alla oleva kaarien kärjet yhdistävä jättöreunalista on saatu valmiiksi ja kiinnitetty kokoamistelineeseen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn korkeusvakaajan vanerointi

Maanantai 8.4.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn (MY-14) korkeusvakaajan rakentaminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka entisöintityö voi edetä jaksoissa. Jaksollisuuteen on yleensä syynä entisöintitöiden priorisointi. Myrskyn entisöinnissä perärunkoon kiinnitettävien oikean ja vasemman vakaajapuoliskon rakentamista onkin aina jatkettu, kun muista Myrskyn töistä, kuten esimerkiksi siipien rakentamisesta, on voitu siirtää ”käsiä” korkeusvakaajan tekoon.

Blogi_2019-08-01.jpg

Korkeusvakaajan puoliskot saatiin rangoiltaan valmiiksi jo loppuvuodesta 2016. Sen jälkeen oli vuoden tauko. Vuonna 2018 töitä jatkettiin ja kumpikin vakaajan puolisko verhoiltiin umpeen etu- ja takasalon väliseltä alueelta. Ennen 1,5 mm vahvuisella vanerilla tehtyä verhoilua vakaajan sisärakenteet sekä vanerien sisäpinnat suojalakattiin punaiseksi sävytetyllä polyuretaanilakalla.

Blogi_2019-08-03-04.jpg

Kuluvan vuoden alussa käynnistettiin vakaajan jättö- ja johtoreunan verhoilu. Ensin verhoiltiin vakaajien jättöreunat, joihin oli jo asennettu korkeusperäsimet vakaajaan kiinnittävät saranapukit. Vakaajan jättöreuna verhoillaan koveraksi noudattamaan muodoltaan vakaajaan kiinnitettävän korkeusperäsimen johtoreunan puolipallomaista sivuprofiilia.

Blogi_2019-08-05-06.jpg

Vakaajapuoliskojen jättöreunan verhoilu aloitettiin veistämällä jättöreunan ylä- ja alareunan neliskulmaiset puulistat suipoiksi vastaamaan jättöreunan sisäänpäin kaarevaa profiilia. Työn edetessä jättöreunan muotoa tarkasteltiin vanerista tehdyllä tulkilla oikeaan kaarevuuteen pääsemiseksi.

Blogi_2019-08-07.jpg

Kun jättöreunan ylä- ja alareuna oli saatu työstettyä valmiiksi, kummatkin korkeusvakaajan puoliskot kiinnitettiin jättöreuna ylöspäin metallitelineeseen, jossa sekä jättö- ja johtoreunan verhoilu toteutetaan.

Blogi_2019-08-08.jpg

Aloitettiin ensin toisen korkeusvakaajanpuoliskon jättöreunan vanerointi. Vanerointia varten leikattiin 1,5 mm vahvuisesta vanerista jättöreunan mittainen kapea vanerisuikale. Ennen kuin vaneri voitiin kiinnittää paikoilleen, jättöreunaan kiinnitettiin useita jättöreunan profiiliin muotoon työstettyjä verhoiluvanerin tukikappaleita eli pylkkiä. Pylkät liimattiin Casco Outdoor puuliimalla.

Blogi_2019-08-09-10.jpg

Nyt voitiin aloittaa jättöreunavanerin kiinnitys epoksiliimalla. Liima siveltiin jättöreunan ylä- ja alareunaan, päätyihin sekä pylkkiin. Tämän jälkeen vaneri painettiin tai paremminkin pakotettiin koveraa jättöreunaa vasten paksulla pyöreällä puutangolla. Tanko sidottiin tiukasti kiinni vakaajan ympäri laitetuilla kuormausliinoilla. Liiman kuivuttua liinat irrotettiin ja vanerin ylimääräiset reunat ”siistittiin” korkeusvakaajan ala- ja yläpinnan tasoon. Samalla tavalla vaneroitiin korkeusvakaajan toisen puoliskon jättöreuna. Vakaajapuoliskot käännettiin nyt jigissä ympäri johtoreunojen verhoilemiseksi. Johtoreunan vaneroinnit tehtiin myös vakaajapuolisko kerrallaan.

Blogi_2019-08-11.jpg

Vanerista (1,5 mm) leikattiin kappaleet vakaajapuoliskon johtoreunaa varten. Johtoreunassa verhoiluvaneri ulottuu johtoreunan ympäri vakaajan etusalolta etusalolle. Vaneria ei heti ryhdytty liimaamaan vakaajan suipon johtoreunan ympäri, vaan se muokattiin ensin kouruksi johtoreunan profiilin muotoon.

Blogi_2019-08-12-13.jpg

Muokkaus kouruksi toteutettiin kostuttamalla vaneri vedellä. Kostunut vaneri painettiin sitten tiiviisti vakaajan johtoreunan ympärille ja kiristettiin siihen tukilistoin ja kuormausliinoin. Parin päivän kuluttua vanerit olivat kuivuneet ja liinat voitiin irrottaa. Tyytyväisenä ja todettiin, että vanerit olivat muokkautunut kouruksi johtoreunan muotoon. Toinen ja yleisesti käytetty muokkauskeino on kostuttaa vaneri kuumalla vesihöyryllä ja kiinnittää sitten muotin ympärille.

Blogi_2019-08-14.jpg

Ennen johtoreunavanerin liimausta sitä soviteltiin vakaajan johtoreunan ympärille. Tällä haluttiin varmistaa, että kouruksi muokkautunut vaneri painautuu tiiviisti johtoreunan kärkilistaa ja johtoreunakaaria vasten ja ulottuu varmasti vakaajan kummallakin puolella etusalon tasalle asti. Etusalon päällä on liimautuneena vakaajan keskialuevanerin viistehiottu reuna. Tähän reunaan johtoreunavanerin viistehiottu reuna yhdistetään viisteliitoksella.

Blogi_2019-08-15-17.jpg

Kun johtoreunavaneri oli saatu halutusti paikoilleen, sekoitettiin epoksiliima, johon lisättiin vielä sidosaineeksi selluloosakuitua. Liima levitettiin siveltimellä vakaajan johtoreunalistaan, kaariin ja pitkin etusalkoa peittävää keskialuevanerin reunaa. Liiman levityksen jälkeen kourumainen vaneri painettiin ensin käsin johtoreunaa vasten, jonka jälkeen vaneri kiristettiin lujasti tukilistoilla ja kuormausliinoilla paikoilleen.

Blogi_2019-08-18.jpg

Johtoreunavanerin helman liimautuminen viisteliitoksella vakaajan keskialueen vanerin reunaan varmistettiin niittipistoolin niiteillä.

Blogi_2019-08-21-23.jpg

Parin päivän päästä kiristysliinat irrotettiin. Johtoreunavaneria koputtamalla todettiin, että se oli liimautunut odotetusti vakaajan johtoreunalistaan ja kaariin. Samalla voitiin poistaa johtoreunavanerin liepeeseen ammutut niitit sekä niittien ja verhoiluvanerinpinnan välissä suojana ollut vanerilista.

Blogi_2019-08-25.jpg

Kun viisteliitoksen saumat oli hiottu tasaiseksi, toinen korkeusvakaajan puoliskoista oli saatu verhoiltua valmiiksi. Vastaavalla tavalla verhoiltiin toinenkin vakaajan puoliskoista.

Kuvat: Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Vanhemmat kirjoitukset »