Tiistaikerhon blogi

Ressun runkokehikko Lemusta Vantaalle

Tiistai 9.4.2024 - Tiistaikerholainen

Torstaina 4. huhtikuuta suuntasi ”Tiistaikerhon iskuryhmä” kohti Turun seudulla olevaa Lemua hakeakseen sieltä turkulaisten Hietasten veljesten Eskon ja Arin 1960-luvun lopulla suunnitteleman rakentaman OH-XEA ”Ressu”-experimentalkoneen runkokehikon Suomen ilmailumuseolle Tiistaikerhossa entisöitäväksi. Syksystä alkaen on jo tehty töitä Ressun siipien, korkeusvakaajan, korkeusperäsimen, sivuperäsimen ja siipitukien entisöimiseksi. Koska nämä työt ovat lopuillaan, voitiin Ressun runkokehikko hakea Lemusta entisöintitoimien kohteeksi.

Kangasverhoilusta kokonaan riisuttu Ressun runko on ollut varastoituneena lemulaisen ilmailuharrastajan Martti Mattilan hallissa. Samasta paikata haettiin syksyllä Ressun siivet ja pyrstön osat. Menomatkalla Lemuun koukattiin Turun lentoasemalla näytteillä olevan Caravelle ”Sinilinnun” kautta. Sinne jätettiin Helsingistä mukaan ottamamme Caravellen kahden istuimen istuinkehikko Caravellessa jo olevien istuinkehikkojen lisäksi. Tarkoituksena on saada ”Sinilintuun” matkustamoon näytteille neljä penkkiriviä sekä mukailtu 1. lk penkkiryhmä. Caravellen luota matka jatkui Lemuun, jonne saavuttiin puolenpäivän jälkeen.

Blogi_2024-13-01_MM.jpg

Kuva: Martti Mattila.

Mattilan Martti oli jo valmistellut Ressun runkokehikon noutamista kiinnittämällä laskutelineen akselin päihin päältä ajettavan ruohonleikkurin ilmakumilliset pyörät ja siirtämällä Ressun runkokehikko hallin edustalle. Pyörien ansiosta runkokehikkoa on helppo liikutella. Ruohonleikkurin pyörät ovat myös todella sopivan kokoiset Ressuun. Ennen kuin runkokehikko siirrettiin lastattavaksi peräkärryn viereen, runkokehikon noutajat asettuivat ryhmäkuvaan.

Blogi_2024-13-02_MK.jpg

Kuva: Matti Kainulainen.

Kun sangen kevyt runkokehikko nostettiin peräkärryn lavalle, todettiin että laskuteline pyörineen oli liian leveä mahtuakseen peräkärryn lavan reunojen sisäpuolelle. Asia ratkesi sillä, että irrotimme pyörät, jolloin laskuteline mahtui juuri sopivasti peräkärryn lavan reunojen sisäpuolelle runkokehikon nojatessa lavaan pyörälaippojensa varassa.

Blogi_2024-13-03_MK.jpg

Kuva: Matti Kainulainen.

Runkokehikko kiinnitettiin lavaan koneen nokan osoittaessa menosuuntaan. Käyttöömme saatu kahden mönkijän kuljettamiseksi tehdyn peräkärryn lava oli niin pitkä, että Ressun runkokehikko mahtui lähes kokonaan lavalle. Pyrstö ulottui vain vähän yli perälaudan. Runkokehikko sidottiin tiukasti kuormausliinoilla edestä ja takaa peräkärryyn. Pantiinpa pyrstöön liehumaan vielä liikennesääntöjen edellyttämä varoitusviirikin. Lastasimme myös mukaan Mattilan hallissa olleet loputkin Ressuun kuuluvat ”romppeet” kuten ohjaamon ikkunoiden pleksit ja istuinvyöt. Suurkiitokset Martti Mattilalle, kun Ressu osineen on voinut olla viime kesäkuusta hänen hallinsa suojassa.

Blogi_2024-13-04_MK.jpg

Kuva: Matti Kainulainen.

Martti Mattilan luona vierähti vielä jokunenkin aika, kuunnellessamme Mattilan kertovan mielenkiintoisesta meneillään olevasta lentokonemoottoriprojektistaan. Kuuleman perusteella voi sanoa, että Mattila on lentokonemoottoreihin ja muutoinkin lentokoneisiin liittyvä moniosaaja. Onhan hän rakentanut itse suunnittelemansa lentokoneen ja hänellä on myös lentokuntoinen moottori-Lerche.

Blogi_2024-13-05.jpg

Blogi_2024-13-06.jpg

Blogi_2024-13-07.jpg

No, sitten vaan auton nokka kohti Vantaata ja Suomen ilmailumuseota, johon saavuimme loppuiltapäivästä. Museon pihalla irrotimme Ressun runkokehikkoa kiinni pitäneet kuormausliinat ja laitoimme pyörät kiinni laskutelineeseen. Sitten vaan runkokehikko peräkärryn päältä museon asfalttipihalle ja runko työnnettiin pyörillään museon takapihalle entisöintiverstaan edustalle. Koska Ressun runkokehikko joutuu olemaan toistaiseksi ulkosalla, kehikon päälle kiedottiin sateelta suojaava pressu.

Blogi_2024-13-08.jpg

Blogi_2024-13-09.jpg

Ressun runkokehikko on nyt valmiina Tiistaikerhon entisöintitoimenpiteisiin. Ensimmäisenä varsinaisena entisöintitoimenpiteenä on ilman kangasverhoilua olevan runkokehikon ruostuneiden runkoputkien puhdistaminen ja suojamaalaus Isotrol-maalilla.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Hietanen HEA-23B, OH-XEA, Ressu, Tiistaikerho

Ressun vaneriverhoilussa olleet vauriot korjattu

Tiistai 12.3.2024 - Tiistaikerholainen

Eksperimental-kone (OH-XEA) ”Ressun” entisöinnissä päätyönä on toistaiseksi ollut siipipuoliskojen, siivekkeiden, korkeusvakaajan sekä korkeusperäsimen vaneriverhoilussa olleiden reikien ja varioiden korjaus. Tämä urakka on nyt paikkausten osalta saatu valmiiksi.

Blogi_2024-10-01.jpg

Vaneriverhoilun reikiä ja vaurioita oli parisen kymmentä. Osa niistä oli hyvin pieniä pistoreikiä, mutta osa usean kymmenen sentin mittaisia vaurioita. Paikkausmateriaalina käytettiin 0,9 mm vahvuista lentokonevaneria. Pienten reikien paikkaamiseen käytettiin myös Ressun alkuperäistä maalipintaista vaneria, jota saatiin siivessä olevien suurten vaurioiden purkamisen yhteydessä.

Ressun vaneriverhoilussa olleiden reikien paikkauksessa noudatimme kautta linjan samaa hyväksi koettua menetelmää. Tässä blogissa kerrotaan esimerkinomaisesti vasemman siiven alapinnalla olleen suurehkon vaurion paikkaus.

Blogi_2024-10-02.jpg

Blogi_2024-10-03.jpg

Vaneriverhoilussa olevan reiän tai laajemman vaurion alue sahattiin auki neliön tai suorakaiteen muotoiseksi aukoksi. Sahaamisessa käytettiin ns. japanilaista sahaa, joka on erinomainen työkalu ohuen vanerin sahaamisessa. Sahatun aukon vanerireunojen alle liimattiin tukilistat niin, että listasta jäi sentin verran näkyviin aukon sisäpuolelle. Vaneripaikka liimataan aukon katteeksi näiden tukilistojen varaan.

Blogi_2024-10-04.jpg

Blogi_2024-10-05.jpg

Tukilistojen ja vaneripaikkojen liimauksessa käytettiin kosteutta kestävää Erikeeper Plus tai Casco Outdoor -puuliimaa. Ennen tukilistojen liimaamista, hiottiin suojalakka pois verhoiluvanerin reunan alapinnasta. Näin liima saadaan paremmin tarttumaan alkuperäisen verhoiluvanerin alapintaan. Tukilistat puristettiin verhoiluvanerin reunan alapintaan pienillä puristimilla. Tämän vasemman siiven alapinnan suuren reiän paikkauksen rinnalla työskenneltiin myös muiden siivessä olevien reikien paikkaamiseksi.

Blogi_2024-10-06.jpg

Blogi_2024-10-07.jpg

Blogi_2024-10-08.jpg

Blogi_2024-10-09.jpg

Liiman kuivuttua koko paikattavan aukon päälle kiinnitettiin ohut paperi. Vaneriaukon reunat ”sotattiin” paperiin näkyviin lyijykynällä, jolloin paperiin saatiin kuva aukon reunaviivasta. Paperi leikattiin näkyville tullutta vaneriaukon reunaa pitkin. Näin oli saatu malli oikean kokoisen vaneripaikan leikkaamiseksi. Niinpä paperi laitettiin vanerilevyn päälle ja sen mukaan levystä leikattiin tarvitsemamme vaneripaikka.

Blogi_2024-10-10.jpg

Blogi_2024-10-11.jpg

Blogi_2024-10-12.jpg

Blogi_2024-10-13.jpg

Leikattua vaneria soviteltiin paikalleen tukilistojen varaan. Merkattiin nuolilla ne kohdat, joista vaneripaikan reunoja piti vielä viilata, jotta paikka saatiin painautumaan puskusaumaisesti aukon reunoja vasten. Kun vaneri oli saatu paikalleen, levitettiin liima tukilistoihin ja vaneri painettiin listoja vasten.

Blogi_2024-10-14.jpg

Blogi_2024-10-15.jpg

Blogi_2024-10-16.jpg

Vaneripaikan liimautuminen tiiviisti tukilistoihin varmistettiin vaneripaikan päälle laitettavilla tukevalla vanerilevyllä ja levyn päälle kasattavilla rautapainoilla. Alimmaiseksi laitettiin vielä superlon levy tasamaan painon jakautumista.

Blogi_2024-10-17.jpg

Blogi_2024-10-18.jpg

Blogi_2024-10-19.jpg

Blogi_2024-10-20.jpg

Ennen painojen laittamista, vaneripaikan päälle levitettiin vielä suojamuovi estämään vaneripaikan saumoista mahdollisesti pursuavan liiman tarttumista superlon levyyn. Kun superlon ja tukeva vanerilevy olivat paikallaan, levyn päälle kasattiin rautapainoja. Liiman kuivuttua painot ja levy poistettiin todeten, että vaneripaikka oli liimautunut erittäin siististi paikalleen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Hietanen HEA-23B, OH-XEA, Ressu, Tiistaikerho

Ressu experimental-koneen siipitukien entisöinti ja puuttuvan tuen rakentaminen

Lauantai 17.2.2024 - Tiistaikerholainen

Turkulaisten Hietasten veljesten 1960-luvulla suunnitteleman ja rakentaman Ressu-lentokoneen siipitukien entisöinti on saatu valmiiksi. Aluksi OH-HEA tunnuksella ollut kone rekisteröitiin 1969 experimental-koneeksi tunnuksella OH-XEA.

Blogi_2024-07-01.jpg

Ylätasoisen Ressun siipipuoliskot on tuettu kahdella rungon alareunaan tukeutuvalla siipituella. Niistä etutuki on tehty 50 mm ja takatuki 20 mm paksusta teräsputkesta. Molemmat etutuet ovat säilyneet, mutta takatuista vain toinen. Nämä kolme tukea olivat olleet varastoituina ilman verhoilua olevan Ressun runkokehikon sisälle. Ruostuneet siipituet entisöitiin alkuperäisen mukaiseksi keltaiseksi ja puuttuva siipituki rakennettiin.

Blogi_2024-07-02.jpg

Blogi_2024-07-03.jpg

Blogi_2024-07-04.jpg

Siipitukien entisöinti aloitettiin viemällä tuet hiekkapuhallutettaviksi Taximo Oy:hyn Helsingin Tattarisuolle. Hiekkapuhalletut siipituet käsiteltiin heti hiekkapuhalluksen jälkeen kirkkaalla ruostumiselta suojaavalla Isotorol-lakalla. Siipituet pohjamaalattiin vaalean harmaalla Isotrol-maalilla, sävynä RAL 7005. Vaaleanharmaa maali toimii hyvänä pohjana siipitukein keltaiselle pintamaalille.

Blogi_2024-07-05-07.jpg

Blogi_2024-07-06.jpg

Blogi_2024-07-08.jpg

Keltaisena pintamaalina käytimme aluksi Tikkurilan UNICA ulkokalustemaalia, sävynään RAL 1023. Keltainen maali peitti huonosti, mikä olikin kyllä etukäteen tiedossa. Unican tilalle vaihdettiin toiseen maalauskertaan vastaavan sävyinen keltainen Isotrol-maali. Isotrol-maalin keltainen pigmentti on paremmin peittävä, mikä todettiinkin tukia maalatessa. Siipituet maalattiin keltaisella Isotrolilla kolmeen kertaan, jotta siipitukiin saatiin toivottu tasainen keltainen maalipinta.

Blogi_2024-07-09.jpg

Puuttuvan takatuen tekemiseksi ostettiin Starkista 2,5 m pitkä 22 mm paksuinen teräsputki. Rakentamisen mallina oli säilynyt siiven takatuki. Alkuperäisen takatuen kummassakin päässä on kiinteä reiällinen korvakelevy, josta tuki kiinnitetään siivessä ja rungossa olevaan kiinnikkeeseen.

Blogi_2024-07-10.jpg

Kun tutkimme käytössämme olevia Ressusta otettuja valokuvia, huomasimme että siiven takatuen alapää onkin ollut säädettävä eikä kiinteä, kuten käytössämme olevassa takatuessa. Tuen alapäässä näkyy haarukkamainen kierrekaralla varustettu korvake. Ilmeisesti takatuen alapää on myöhemmin muutettu kiinnitykseltään kiinteäksi. Päätimme tehdä puuttuvan siiven takatuen alapään säädettäväksi vastaamaan valokuvan mukaista siipitukea. Tähän tarkoitukseen saimme Super Cubissa käytetyn siipituen säädettävän pään.

Blogi_2024-07-11.jpg

Puuttuvan tuen rakentaminen aloitettiin katkaisemalla teräsputki takatuen pituuteen. Rakensimme ensin takatuen alapään. Hitsasimme putken alapäähän korvakkeen kierrekaraan sopivan mutterin ja ruuvasimme korvakkeen paikalleen.

Blogi_2024-07-12.jpg

Blogi_2024-07-13.jpg

Blogi_2024-07-14.jpg

Siiven takatuen yläpään teimme käytössämme olevan siipituen mukaan kiinteäksi. Putken pää sahattiin ensin teräväksi. Sen jälkeen 2 mm rautalevystä leikattiin putken terävän pään kummallekin puolelle hitsattavat korvakkeen puoliskot. Ne hitsattiin kiinni putken päähän. Hitsauksen jälkeen korvake hiottiin lopulliseen muotoonsa. Kun korvakkeeseen oli porattu reikä siipituen kiinnityspultille, uusi siipituki oli saatu rakenteellisesti valmiiksi.

Blogi_2024-07-15.jpg

Blogi_2024-07-16.jpg

Blogi_2024-07-17.jpg

Blogi_2024-07-18.jpg

Blogi_2024-07-19.jpg

Uusi siipituki pohjamaalattiin aiemmin pintakäsiteltyjen alkuperäisen kolmen siipituen tapaan vaalean harmaalla Isotrol-maalilla. Pohjamaalin kuivuttua tuki sain pintaansa keltaisen Isotrol-maalin. Näin on saatu entisöidyksi Ressun siiven kaksi alkuperäistä etutukea ja yksi takatuki sekä rakennettua siiven puuttuva takatuki.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Hietanen HEA-23B, OH-XEA, Ressu, Tiistaikerho

Tiistaikerhon työtäyteinen syyskausi 2023 päätöksessään

Tiistai 26.12.2023 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon syyskausi sujui myönteisesti. VL Myrsky II (MY-14) -projektin rinnalla entisöintitöitä on ollut sopivasti tarjolla, varsinkin kun lokakuussa voitiin ottaa Hietanen OH-XEA Ressu entisöinnin kohteeksi. Valtaosalle kerholaisia työpäivänä oli perinteinen tiistai. Myrsky-projekti oli työnsä ääressä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tekemämme työtuntien yhteismäärä syyskaudelta oli noin 2 500 työtuntia. Tiistaikerholaisia oli syyskaudella töissä kaikkiaan 30, joista Myrsky-projektissa yhdeksän. Syyskauden aikana kerhoon liittyi kaksi uutta jäsentä.

Syyskauden hankkeet koskivat seuraavia konetyyppejä: VL Myrsky II (MY-14), Valmet Tuuli III (TL-1), Caudron C.59 (CA-50), Douglas C-47 (DO-5), Hietanen OH-XEA ”Ressu”, Mil Mi-8T (HS-4), Caravelle III (OH-LEA), MiG 21BIS (MG-111), Saab Draken sekä Link Trainer (LT-1).

Blogi_2023-40-01a.jpg

Lisäksi tehtiin muita kuin suoranaiseksi entisöintiin liittyviä töitä. Niistä valtaosa tuki Suomen ilmailumuseon toimintaa: I ja II-hallien lattiatasolla olevien koneiden sekä näyttelyssä olevien muiden esineiden pintojen puhdistaminen; museon alapihalta yläpihalle johtavien portaiden tekeminen valmiiksi; pihalla olevan lastenmaailman laittaminen talviteloille; lastenmaailman polkulentokoneen ”hangaarin” maalaus; maalausteltan siivoaminen ja ovien maalaus; tulityökontin edustan kipinäsuojuksen asentaminen; I-hallin maalilennokin pyörien korjaus; siipipukkien tekeminen poistoon menneiden pukkien tilalle; IMY-pannunalusten tekeminen myyntiin.

VL Myrsky II (MY-14)

Blogi_2023-40-02.jpg

Blogi_2023-40-03.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen

Kulunut syyskausi oli sikäli merkityksellinen, että Myrskyn siipipuoliskot liitettiin toisiinsa ja siipeen yhdistettiin myös käytössämme oleva Myrsky MY-5:n runkokehikon etuosa. Tämä mahdollisti siiven ja rungon saumakohtaan tulevien ns. kainalolevyjen koeasentamisen kuten myös rungon alle siiven johtoreunaan kiinnitettävän moottorin öljynjäähdyttimen koeasentamisen niin tulo- kuin poistoilman torvineen. NACA-rengas on saatu viimeistelyitä vaille valmiiksi ja on jo useaan kertaan sovitettu entisöintitilassa olevaan Pratt & Whitney moottoriin. Moottorin alapuolisen vaippalevyn rakentaminen on loppusuoralla. Paljon pientä rakentamista on vielä edessä kevätkaudelle 2024. Nyt pyritään siihen, että Myrskyn siipi ja runko voidaan yhdistää toisiinsa kesällä 2024.  

Valmet Tuuli III (TL-1)

Blogi_2023-40-04.jpg

Blogi_2023-40-05.jpg

Kevätkauden päättyessä sovittiin museon kanssa, että Tuuli otettaisiin aktiivisen entisöintityön kohteeksi eli syyskauden pääprojektiksi. Syyskauden aikana on puhdistettu Tuulen sisätilojen likaantuneita pintoja. Moottoritilasta on irrotettu viimeisiä laitteita tilan pintojen puhdistamiseksi. Ohjaamon kuomun raameista ollaan irrotettu kumitiivisteet, jotta raamit voidaan vielä puhdistettavaksi lasikuulapuhalluksella. Rungon peräpäässä olevat teräsrakenteet on puhdistettu ja suojattu hopeisella Isotrol-maalilla.

Caudron C.59 (CA-50)

Blogi_2023-40-06.jpg

Caudron C.59 -koneen korkeusvakaaja odottaa verhoilemista. Verhoilua varten testattiin Eurokankaasta ostetun puuvillakankaan soveltumista verhoiluun. Valitettavasti tämä kangaslaatu ei kiristynyt kunnolla, joten sitä ei voitu käyttää Caudronin korkeusvakaajan verhoiluun. Suomen ilmailumuseo päätti hankkia Caudronin verhoiluun oikeaa lentokoneiden verhoiluun sopivaa puuvillakangasta. Sitä ei ole Suomessa kaupan, mutta Saksassa olevalta toimittajalta on saatu muutama kangasnäyte.  Caudronin paikatut alasiivet vietiin toiseksi varastoitaviksi museon I-halliin.  

Caravelle III (OH-LEA)

Blogi_2023-40-07.jpg

Koko syyskauden ajan on jatkettu Caravellen oikean siiven kärkikappaleen tuhoutuneen johtoreunan rakentamista. Lokakuussa saatiin rakennettua kärjen uusi runko ja alkoi sen verhoilu 1 mm vahvuisella alumiinilevyllä. Jouluun mennessä siivenkärjen uusi johtoreuna oli jo 80 prosenttisesti saatu verhoiltua. Kevätkaudelle jää siivenkärjessä olevan purjehdusvalon kehysten tekeminen ja purjehdusvalon asentaminen kupuineen paikoilleen.

Douglas C-47 (DO-5)

Blogi_2023-40-08.jpg

Syyskuussa käytiin Turussa tekemässä pahvimallit DO-5:n pyrstön vakaajien aukoista sekä ilman peräkartiota olevan rungon päädystä tavoitteena suojata aukot sateelta. Lokakuussa saatiin alumiiniohutlevystä tehtyä pahvimallien mukaiset suojalevyt paikalleen asennettaviksi. Maanantaina 23. lokakuuta menimme seitsemän tiistaikerholaisen voimin Turun lentoasemalle, jossa DO-5 on Caravelle III:n OH-LEA vierellä. Saimme suojalevyt kiinnitetyksi aukkojen suojiksi juuri sopivasti ennen kuin alkoivat syksyn kylmät säät lumisateineen.

Mil Mi-8T (HS-4)

Blogi_2023-40-09.jpg

Karjalan ilmailumuseo pyysi Tiistaikerhoa verhoilemaan HS-4:n pyrstöpuomin vakaajat vakaajien lahonneiden verhoilukankaiden osalta. Kangasverhoilu kattaa noin 70 % vakaajan pinta-alasta. Vakaajat päätettiin verhoilla, tosin ei kankaalla vaan alumiiniohutlevyllä, kuten toimimme Kauppakeskus Tuulosessa olevan HS-6:n vakaajien uudelleen verhoilussa. Lahonneiden kankaiden poiston jälkeen kummankin vakaajan alumiinipinnat hiottiin vanhasta maalista, sillä koko vakaaja maalataan uudelleen verhoilun jälkeen. Vakaajat verhoiltiin 0,3 mm offsetalumiinilevyllä. Vakaajat maalataan puolustusvoimien Mi-8 -koptereiden maalauskaavion mukaisesti, jossa vakaajan yläpinnat ovat vihreät ja alapinnat vaalean harmaat. Kummatkin pinnat ehdittiin kertaalleen maalata ennen joulutaukoa.

MiG 21BIS (MG-111) ohjaamon elämyssimulaattori

Blogi_2023-40-10.jpg

Tiistaikerho on tehnyt parin vuoden aikana Juha Klemettisen ohjeiden mukaan MG-111:n ohjaamon esivalmistelutöitä ohjaamon muuttamiseksi elämyssimulaattoriksi. Syyskaudella on tehty toistaiseksi viimeisiä töitä. Ne olivat lattialevyn asentaminen ohjaamon etutilan lattiaan sekä simulaattorilaitteistojen ja piirilevyjen asennuslevyjen kiinnittäminen ohjaamon etutilan kummallekin sivulle sekä ohjaamon puoleiseen päätyyn. Asennuslevyjen kiinnittäminen paikalleen ohjaamon etutilan seinämiin saatiin valmiiksi joulun alla.

Saab J35F Drakenin mittaritaulu

Blogi_2023-40-11.jpg

Ilmailumuseoyhdistys sai lahjoituksena tukevalle puulevylle kiinnitetyn J35 F:n mittaritaulukokonaisuuden. Tästä mittaritaulusta tehdään näyttelyesine ja havaintoväline,  jota voi esitellä erilaissa tapahtumissa tai lentonäytöksissä. Mittaritaululle rakennetaan liikuteltava metalliputkijalusta, johon mittaritaulu on kiinnitetty sellaiselle korkeudelle, että sen edessä tuolilla istuva katsoo suoraan mittaritaulua kohti ikään kuin istuisi Drakenin ohjaamossa. Mittaritaulun metallijalustan tekeminen on meneillään.   

Hietanen OH-XEA ”Ressu”

Lokakuussa aloitettiin turkulaisten veljesten tekemän Hietanen OH-XEA ”Ressu” koneen entisöinti. Tämä kone lahjoitettiin Ilmailumuseoyhdistykselle. Tällä hetkellä työn kohteena ovat etenkin Ressun siipien, korkeusperäsimen ja korkeusvakaajan vaneriverhoilussa olevien vaurioiden korjaamisen.  

Blogi_2023-40-12.jpg

Blogi_2023-40-13.jpg

Metallirunkoisesta sivuperäsimestä riisuttiin siinä ollut lahonnut kangas ja metallirunko  puhdistettiin ja maalattiin ruostumiselta suojaavalla punaisella Isotrol-maalilla. Sivuperäsimen rungon ulkoreunat nauhoitettiin 20 mm leveällä puuvillanauhalla peräsimen kangasverhoilua ennakoiden. Ressun metallirakenteinen pyörällinen kannus purettiin osiin, puhdistettiin ruosteesta ja saatiin toimintakuntoiseksi. Pohjamaalauksen jälkeen kannus sai pintaansa alkuperäisen mukaisen keltaisen maalipinnan.

Blogi_2023-40-14.jpg

Kolme jäljellä olevaa Ressun metalliputkesta tehtyä siipitukea hiekkapuhallutettiin puhtaaksi ruosteesta, jonka jälkeen ne pohjamaalattiin harmaalla pohjamaalilla. Niiden pintamaalaus alkuperäisen mukaisesti keltaisella maalilla on meneillään. Toinen siiven takatuki puuttuu ja se on rakennettava säilyneen tuen mallin mukaan. Puuttuvan siipituen rakentamiseen ryhdytään kevätkaudella. Mikäli ressun siipien vaneriverhoilun korjaustyöt saadaan tehdyksi kevätkauden kuluessa, voidaan harkita Ressun rungon tuontia Suomen ilmailumuseoon Tiistaikerhon entisöimäksi.

Link Trainer (LT-1)

Blogi_2023-40-15.jpg

Tiistaikerhoon voitiin syyskaudella ottaa verhoiltaviksi Karjalan ilmailumuseossa olevan Link Trainerin siivet. LT-1:n siipien verhoilukankaat olivat pahasti rikki, jonka vuoksi verhoilu päätettiin kokonaan uusia. Verhoilu on jo siivistä purettu. Meneillään on Eurokankaasta ostetun kahden eri puuvillakankaan kiristyslakkaustestaus kelvollisen verhoilukankaan löytämiseksi. Link Trainerin siipiä ei tarvitse verhoilla lentokoneen verhoiluun tarkoitetulla kankaalla, vaan tavallinen, mutta hyvän kiritysominaisuuden omaava valkoinen puuvillakangas sopii tarkoitukseen. Vasemmasta siivestä puuttuu siiveke ja sen rakentaminen on käynnissä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Hietanen HEA-23B, OH-XEA, Ressu, Tiistaikerho, Caravelle, OH-LEA.Sinilintu, MY-14, VL Myrsky, OH-XLT, Valmet Tuuli III, TL-1, Link Trainer, Caudron C.59, CA-50, DO-5, Douglas C-47, Saab Draken, MiG-21BIS, MG-111, Mil Mi-8T, HS-4

OH-XEA Ressun vaneriverhoilun korjauksesta

Perjantai 1.12.2023 - Tiistaikerholainen

Ressun entisöinti on edennyt hyvää vauhtia Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa. Samanaikaisesti ahkeroidaan vasemman siiven, siivekkeiden, sivuvakaajan, korkeusvakaajan, sivuperäsimen, siipitukien ja kannuksen entisöinnin kanssa. Kenties olisi parempi puhua korjaamisesta, sillä Ressu on runkoa ja sivuperäsintä lukuun ottamatta säilynyt valtaosin hyvässä kunnossa. Niinpä suurin osa toimistamme on vaneriverhoilussa olevien vaurioiden korjaamista.

Blogi_2023-38-01.jpg

Blogi_2023-38-02.jpg

Ressun vaneriverhoilussa olevien vaurioiden korjaamisen tavoitteena on säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä vaneriverhoilua. Siinä, missä iskun seurauksena syntyneen vauriokohdan vaneri on säilynyt ehjänä kielekkeenä, vaurio pyritään korjaamaan liimaamalla kieleke tukivanerin avulla takaisin paikalleen. Sen sijaan, jos vaurio on avoin reikä, vaneri on mennyt ”silpuksi” tai vauriokohdan vanerista puuttuu osa, nämä kohdat paikataan uudella vanerilla. Tässä blogissa esitellään jälkimmäinen korjausmenetelmä esimerkkinä korkeusperäsimen vaneriverhoilussa olevan vaurion korjaus. Kaikissa tapauksissa paikkausten liimasaumat paklataan, hiotaan ja paikattu alue maalataan alkuperäisen maalipinnan sävyyn niin, ettei vauriokohtaa juuri enää huomaa.

Blogi_2023-38-03.jpg

Ressun korkeusperäsimen vaneriverhoilussa oli yksi suurempi korjattava vaurio. Tämä vaurio sijaitsee korkeusperäsimen vasemman pään jättöreunan puoleisessa kulmassa. Tässä kohtaa verhoiluvaneri on rikottu sekä peräsimen yläpinnalta että päädystä. Vaneri on murtunut useasta kohdasta ja osa verhoilusta puuttuu kokonaan. Päätimme paikata koko vaurioalueen uudella vanerilla.

Blogi_2023-38-04.jpg

Blogi_2023-38-05.jpg

Blogi_2023-38-06.jpg

Ensin irrotimme yläpinnan vauriokohdassa olevat verhoiluvanerin rikkonaiset kappaleet. Tämän jälkeen piirsimme vaurioalueen ympärille suorakaiteen ja leikkasimme sen irti reunoja myöden Dremelin sirkkelin terällä. Näin saatiin aikaiseksi aukko yläpinnan vaneripaikalle. Vastaavalla tavalla leikkasimme suorakulmaisen aukon korkeusperäsimen päädyn vaurioalueen ympärille. Näin koko vaurioalue oli avattu paikattavaksi.

Blogi_2023-38-08.jpg

Blogi_2023-38-09.jpg

Seuraavaksi kiinnitimme avatun aukon reunoihin tukilistat, joiden varaan vaneripaikka liimataan aukon peitoksi. Osa tukilistoista liimattiin naulavahvistuksin korkeusperäsimen rakenteeseen. Lista kiinnitettiin myös peräsimen yläpintaan ja päätyyn tulevien vaneripaikkojen liitoskohtaan eli peräsimen päädyn yläreunaan.

Blogi_2023-38-10.jpg

Kuva: Antti Hietala.

Yksi tukilistoista liimattiin verhoiluvanerin reunan alapintaan niin, että listasta jäi vajaa sentin  vanerireunan ulkopuolelle. Ennen liimausta verhoiluvanerin alapinnasta hiottiin liimattavalta alueelta pois lakkaus. Verhoiluvanerin reunaan liimattava tukilista puristettiin vaneriin kiinni muovisilla pienoispuristimia. Liimana käytettiin Casco Outdoor puuliimaa.

Blogi_2023-38-11.jpg

Lisäksi yläpinnan aukkoon kiinnitettiin sen pituussuuntainen tukilista. Tämä lista tarvitaan, jotta aukkoa peittävä vaneripaikka saadaan lievästi kaartumaan ja noudattamaan korkeusperäsimen yläpinnan loivasti kaarevaa profiilia.

Blogi_2023-38-12.jpg

Kun tukilistat oli kiinnitetty, leikattiin 1 mm vahvuisesta lentokonevanerista paikkapalat sekä yläpinnan että päädyn aukkoa varten. Vaneripaikkoja soviteltiin paikalleen niiden reunoja muotoillen, kunnes vaneripaikan reunat painautuivat tiiviisti aukon reunoja vasten.

Blogi_2023-38-13.jpg

Kuva: Matti Kainulainen.

Ensin liimattiin paikalleen peräsimen päätyyn tuleva vaneripaikka. Paikan yläreuna puristettiin tukilistaan pienoispuristimilla ja alareunaan naulattiin muutama pieni naula liimasauma vahvistamaan.

Blogi_2023-38-14.jpg

Kuva: Matti Kainulainen.

Seuraavaksi liimattiin paikoilleen yläpinnan kookkaampi vaneripaikka. Korkeusperäsimen johtoreunan puolelta vaneripaikan liimaussauma voitiin puristaa kiinni normaaleilla puristimilla. Puristimien ja liimasauman väliin laitettiin vanerituki, jolla liimasaumaan kohdistuva puristus saatiin tasaiseksi. Aukon vastakkaisen puolen sauman päälle laitettiin metallinen paino vaneripaikan painamiseksi tukilistaa vasten.

Blogi_2023-38-15-16.jpg

Blogi_2023-38-17.jpg

Blogi_2023-38-18.jpg

Kummankin vaneripaikan liimaus onnistui hyvin. Vaneripaikan saumat vielä paklattiin umpeen käyttämällä tarkoitukseen sopivaa Plastic Paddingin kaksikomponenttista Keinotekoista puuta.  Paklatut saumat sekä koko uuden paikan alue hiotaan vielä ennen maalausta. Vaneripaikkojen maalaus tehdään myöhemmin yhdessä lukuisten muiden Ressun vaneripaikkojen maalausten kanssa.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Hietanen HEA-23B, OH-XEA, Ressu, Tiistaikerho

Hietanen OH-XEA Ressun entisöinti alkoi

Tiistai 21.11.2023 - Tiistaikerholainen

Kuten edellisessä blogissa kerrottiin, tuotiin Suomen ilmailumuseoon Tiistaikerhossa entisöitäviksi turkulaisten Hietasten veljesten 1960-luvulla suunnitteleman ja rakentaman koneen OH-XEA:n siivet, korkeusvakaaja, korkeusperäsin, sivuperäsin, kannus, siipituet sekä polttoainetankki.  Ressu-lempinimellä tunnetun koneen runkokehikon entisöintiin paneudumme myöhemmin. Kun Suomen ilmailumuseoon tuotujen Ressun osien kuntokartoitus ja sen perusteella laadittu entisöintisuunnitelma oli tehty, ryhdyttiin töihin.

Blogi_2023-36-01.jpg

Blogi_2023-36-02.jpg

Blogi_2023-36-03.jpg

Blogi_2023-36-04.jpg

Siipiä koskeva entisöinti alkoi siniharmaaksi maalattujen siipien vaneripintojen pesulla. Kumpikin siipi tuotiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Aloitimme siipien maalipintojen pesun totutulla ja hyväksi koetulla tavalla eli ihmesienipesulla. Toki pinnat imuroitiin ensin pahimmasta pölystä. Siiven siiveke irrotettiin erikseen pestäväksi. Siivekkeen ja siiven liitoskohdassa oleva pöly harjattiin irti siveltimellä ja imuroitiin puhtaaksi.

Blogi_2023-36-05.jpg

Blogi_2023-36-06-07.jpg

Blogi_2023-36-08.jpg

Blogi_2023-36-09.jpg

Ihmesienipesussa ei käytetä lainkaan puhdistusaineita. Työvälineet ovat vain ihmesieni, kangasrätti ja ämpäri puolillaan vettä. Siiven maalipinta puhdistetaan hankaamalla siiven pintaa pieni alue kerrallaan veteen kastetulla ja kosteaksi puristetulla ihmesienellä. Toisessa kädessä olevalla kostealla rätillä pyyhkäistään vähän väliä ihmesienellä käsitelty alue. Näin siiven pinnasta ihmesienen irrottama lika tarttuu rättiin ja huuhdotaan pois ämpärissä olevaan veteen. Ressun siivissä oli myös punaisen maalin roiskeita. Nekin saatiin hyvin ihmesienellä poistettua. Ihmesienikäsittely ei pilaa maalipintaa, mikäli ei nyt pintaa kohtuuttoman voimakkaasti käsittele.

Blogi_2023-36-10.jpg

Blogi_2023-36-11.jpg

Samalla tavalla otettiin käsittelyyn niin ikään vaneriverhoillut korkeusvakaaja ja korkeusperäsin. Nekin saatiin pinnoiltaan erittäin puhtaiksi. Onkin todettava, että siipien, korkeusvakaajan ja korkeusperäsimen siniharmaaksi maalatut pinnat olivat pesun jäljiltä kuin vasta maalatut. Jotenkin tulee mieleen, että olisivatkohan ne aikanaan 1960-luvulla maalattu kestävällä Miranol-lakkamaalilla, koska maalipinta on niin hyvin säilynyt.  

Blogi_2023-36-12.jpg

Blogi_2023-36-13.jpg

Blogi_2023-36-14.jpg

Blogi_2023-36-15.jpg

Sivuperäsimen osalta kyse ei ole sen pintojen pesusta, vaan peräsimen verhoilukankaan riisumisesta metallirakenteisen sivuperäsimen kehikon yltä. Peräsimen verhoilukangas onkin mennyt täysin uusittavaan kuntoon. Kangas irrotettiin kehikosta mattoveitsellä. Todettiin, että kehikon ulkoreunoihin oli kieputettu kangasnauha. Tämä kangasnauhapunos suojelee metallirakenteisen peräsimen päälle verhoiltavaa kangasta. Toisaalta verhoilukangas voidaan ommella kiinni kangasnauhaan, mutta emme saaneet selvää, oliko näin tässä tapauksessa toimittu. Metallikehikon reunatankoja peittävä kangasnauha veistettiin pois mattoveitsellä. Verhoilukankaasta riisuttu sivuperäsimen metallikehikko on nyt valmis ruosteenpoistoon ja sen jälkeiseen pintakäsittelyyn.  

Blogi_2023-36-16.jpg

Blogi_2023-36-17.jpg

Kuvat: Reino Aatsalo.

Blogi_2023-36-18.jpg

Kuva: Antti Hietala.

Ressun  neljästä siipituesta on jäljellä kolme. Tuet ovat yllättävän painavia eli ehken ovat ihan tavallista rautaputkea. Niiden keltaiseksi maalattu pinnat ovat kauttaaltaan ruosteessa. Pinnat hiekkapuhallettiin puhtaiksi. Tämän jälkeen siipituet käsiteltiin ruostumista estävällä Isotrol-lakalla. Siipituet odottavat nyt varsinaista pintakäsittelyään, jossa ne saavat alkuperäisen mukaisen keltaisen värin.

Blogi_2023-36-19.jpg

Kuva: Lassi Karivalo.

Blogi_2023-36-20.jpg

Blogi_2023-36-21.jpg

Blogi_2023-36-22-23.jpg

Kuvat: Osmo Väisänen.

Ressun pyörällisen ja jousitetun kannuksen kunnostus aloitettiin purkamalla kannus osiinsa. Kannuksen pyöräkin oli purettava, jotta päästään käsiksi pyörän täysin jumissa oleviin laakereihin. Kun pyörän vanteen neljä pulttia oli irrotettu, saatiin vanteen ruostuneet puoliskot kammettua puoliväkisin irti toisistaan. Kun laakerit oli saatu näkyviin, niihin sekä vanteen ruostuneisiin pintoihin laitettiin runsaasti ruosteenirrotusainetta ja vanteet jätettiin viikoksi ”tekeytymään”. Viikon päästä vanteen puoliskojen kummatkin puolet saatiin koko lailla hyvin puhdistettua ruosteesta ja myös laakeritkin alustavasti toimimaan.  Seuraavaksi aloitetaan jousellisen kannustelineen kunnostaminen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Hietanen HEA-23B, OH-XEA, Ressu, Tiistaikerho

Hietanen OH-XEA Ressu-koneen kunto- ja vauriokartoitus sekä entisöintisuunnitelma

Sunnuntai 19.11.2023 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa käynnistetään Turun seudun Lemussa varastoituneena olleen Hietanen OH-XEA Ressu-koneen entisöinti. Konehan on turkulaisten Ari ja Esko Hietasen 1960-luvulla suunnittelema ja rakentama. Entisöinnin kohteena ovat ensivaiheessa Lemusta Suomen ilmailumuseolle tuodut siivet, korkeusvakaaja, korkeusperäsin, sivuperäsin, kannus, siipituet sekä polttoainetankki. Lemuun vielä jäädyn verhoilua ilman olevan runkokehikon vuoro tulee myöhemmin.

Entisöinnissä ensimmäinen työvaihe on kartoittaa kohteen kunto ja mahdolliset vauriot. Niinpä Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan siirrettyjen Ressun osien kunto ja vauriot käytiin huolellisesti lävitse sekä tehtiin niistä alustavat entisöintisuunnitelmat.

Blogi_2023-35-01.jpg

Blogi_2023-35-02.jpg

Blogi_2023-35-03-04.jpg

Blogi_2023-35-05-06.jpg

Todettiin, että siipien, korkeusvakaajan sekä korkeusperäsimen vaneriverhoillut pinnat olivat kovin likaiset ja paikoin punaisen maalin tahrimat. Vaneriverhoiluissa olevat vauriot ovat valtaosan pienialaisia ruhjeita tai reikiä. Vasemman siiven alapinnalla on kuitenkin koneen tunnuksen kohdalla laaja alue, jossa verhoiluvaneri on pahoin rikkoutunut tai pitäisiköhän sanoa tahallisesti rikottu. Siltä se ainakin vaikuttaa. Entisöintimme tehtävänä ensin pestä siipien, korkeusvakaajan ja korkeusperäsimen pinnat ja aloittaa siten vaneriverhoilussa olevien vaurioiden korjaus.

Blogi_2023-35-07-08.jpg

Blogi_2023-35-09.jpg

Blogi_2023-35-10.jpg

Ressun metallirakenteinen sivuperäsin on koneen putkirakenteisen rungon tapaan kangasverhoiltu. Verhoilukangas on peräsimen toiselta puolelta repeytynyt ja siitä puuttuu osa. Verhoilukankaan maalipinta on pahoin halkeillut eli krakeloitunut. Kangas joudutaan kokonaan uusimaan. Poistettu alkuperäinen kangas arkistoidaan.

Blogi_2023-35-11-12.jpg

Repeytyneen kankaan alta näkyy ruosteessa oleva sivuperäsimen metallikehikko. Kehikko puhdistetaan ja maalataan alkuperäistä vastaavaksi. Näyttäisi siltä, että kehikko on maalattu 1960-luvulla yleisesti käytetyllä ruostumista estävällä punaisella Ferrexillä. Punainen väri tulee esille ruosteen alta. Niinpä kehikko tulee saamaan pintaansa nykyaikaisen punaisen Isotrol-maalin.

Blogi_2023-35-13.jpg

Lopuksi peräsin verhoillaan uudella kankaalla ja maalataan alkuperäisen mukaisesti vaalean siniseksi. Peräsimeen kummallekin puolelle maalataan alkuperäisen mukaisesti punaiset juovat sekä peräsimen vasemmalle puolelle numero 2 ja oikealle puolelle musta lintuhahmo.

Blogi_2023-35-14.jpg

Ressun kannus on metallirakenteinen ilmatäytteisine pyörineen. Pyörän laakerit ovat täysin jumissa. Pyörä yritetään korjata toimintakuntoiseksi. Kannuksen runko-osa puhdistetaan ruosteesta ja maalataan alkuperäisen mukaiseksi keltaiseksi.

Blogi_2023-35-15.jpg

Ressun kumpikin siipi on tuettu kahdella metalliputkesta tehdyssä siipituella. Kaksi niistä on tukevaa kiinnittyen siiven etusalossa oleviin korvakkeisiin ja kaksi ohuempaa takasalon korvakkeisiin. Molemmat etutuet ovat jäljellä, mutta takatuista vain toinen. Siipituet oli varastoitu Ressun runkokehikon sisään. Tuet ovat keltaiseksi maalatut, mutta pahasti ruosteiset. Ne hiekkapuhallutetaan puhtaiksi ja maalataan alkuperäisen mukaisesti keltaisiksi. Puuttuva toinen takatuki tehdään.  

Blogi_2023-35-16.jpg

Polttoainetankki sijaitse Ressun vasemman siiven tyvessä siiven yläpinnalta paikalleen upotettavana. Polttoainetankissa on lommoja ja ne oikaistaan. Polttoainetankkia on peittänyt jonkinlainen kumitiivisteinen kansi, josta näkyy jälkiä niin siivessä kuin polttoainetankissa. Kansi on hävinnyt. Jos saadaan selville, millainen se on ollut, sellainen tehdään. Tai jos ei selviä, niin hyvä vaihtoehto on tehdä sellainen esimerkiksi ohuesta 1,2 mm vahvuisesta lentokonevanerista.

Hietasilla on mitä ilmeisemmin ollut tarkoitus kaksinkertaistaa 21 litraisen polttoainetankin koko. Tästä kielisi se, että tankin viereinen siipikaari oli jo poistettu ja siiven vaneriverhoilua avattu siipisalkojen väliltä seuraavaan kaareen asti. Entisöimme kuitenkin siiven rakenteen vastaamaan alkuperäistä eli vain siiven tyvikaaren ja ensimmäisen kaaren väliin mahtuvalle alkuperäiselle polttoainetankille. Se merkitsee puuttuvan kaaren rakentamista ja jo avatun siiven osan verhoilua umpeen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Hietanen HEA-23B, OH-XEA, Ressu, Tiistaikerho

Hietanen HEA-23B OH-XEA "Ressu" entisöitäväksi Tiistaikerhoon

Perjantai 10.11.2023 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry sai vuosi sitten lahjoituksena turkulaisveljesten Esko ja Ari Hietasen 1960-luvulla  suunnitteleman ja rakentaman yksipaikkaisen experimental-lentokoneen. Kone katsastettiin ja rekisteröitiin ilma-alusrekisteriin 13.8.1969 tunnuksella OH-XEA. Lempinimeltään ”Ressu” on ylätasoinen sekarakenteinen yksipaikkainen kone. Putkirakenteinen runko on kangasverhoiltu. Siivet, siivekkeet, korkeusvakaaja ja korkeusperäsin ovat puurakenteiset ja vaneriverhoillut. Sivuperäsin on putkirunkoinen ja verhoiltu kankaalla.

Blogi_2023-33-01.jpg

Kuva via Ilmailumuseoyhdistys

Ressu on pienikokoinen kone. Siipien kärkiväli on 7,4 m ja runko 5,5 m pitkä. Rungon levein kohta on laskuteline, jossa akselin päästä toiseen on 1,4 m. Ressulla oli useita tunnuksia. Ensin tunnuksena oli H-EA (Hietanen Esko ja Ari), sitten OH-HEA ja lopuksi ilma-alusrekisteriin hyväksyttynä OH-XEA. Ressun moottorina oli Continental A 65. Kone poistettiin ilma-alusrekisteristä 1.1.1973. Meillä ei ole tiedossa paljonko Ressulla lennettiin.

Blogi_2023-33-02.jpg

Kuva via Ilmailumuseoyhdistys

Lentotoiminnan päätyttyä Ressua säilytettiin eri paikoissa, jonka aikana runko ehti päästä huonoon kuntoon. Nykyisessä asussaan koneen runko on kokonaan ilman kangasverhoilua ja sen runkoputket paksussa ruosteessa. Ohjaamossa ovat jäljellä vain lentäjän istuin, ohjaussauva,  jalkaohjaimet sekä tyhjä mittaritaulu. Moottori ja mittaritaulun mittarit sekä laskutelineen pyörät ovat aikojen saatossa kadonneet, mikä minnekin. Neljästä siipituesta on jäljellä kolme. Vaalean siniseksi maalatut siivet, korkeusvakaaja ja korkeusperäsin ovat säilyneet muutamia vaneriverhoilussa olevia vaurioita lukuun ottamatta koko lailla hyvin. Sivuperäsimen kangasverhoilu rikkoutunut ja kankaan maalipinta pahoin krakeloitunut. Rungon kangasverhoilu lienee ollut siipien tapaan vaalean siniseksi maalattu.

Blogi_2023-33-05.jpg

Blogi_2023-33-06.jpg

Blogi_2023-33-07.jpg

Blogi_2023-33-08.jpg

Tiistaikerhossa Ressun entisöinnin tavoite on saada siitä ulkonaisesti rekisteröintivuottaan 1969 vastaavan näköinen kone. Se tarkoittaa vaneriverhoiltujen siipien ja pyrstön osien pintojen puhdistamista sekä niissä olevien vaurioiden korjaamista. Sen jälkeen voidaan harkita rungon kunnostamista. Siinä ensimmäinen tehtävä olisi ruosteessa olevan rungon käsittely kangasverhoilua silmällä pitäen. Yritämme täydentää ohjaamon laitteistoa mm. mittareilla, jos vaan löydämme mittaritaulussa olleita mittarityyppejä. Moottoriksi kelpaisi käytöstä poistettu toimimaton Continental A 65, jos vaan sellainen löytyisi.

Blogi_2023-33-03_EV.jpg

Kuva: Elias Viitanen.

Blogi_2023-33-04.jpg

Ilmailumuseoyhdistys kokosi Ressun syksyllä 2022 Pansion halliin, missä oli käynnissä IMY:n omistaman Caravelle III:n entisöinti. Yhdistys piti Ressua esillä myös kesäkuisessa Turun lentonäytöksessä omalla osastollaan.

Blogi_2023-33-09.jpg

Blogi_2023-33-10.jpg

Blogi_2023-33-11.jpg

Se jälkeen Ressu on ollut varastoituneena Turun seudulla Lemussa. Sieltä  Ressun siivet, korkeusvakaaja, korkeusperäsin, sivuperäsin, kannus, polttoainetankki sekä siipituet käytiin hakemassa perävaunulla Suomen ilmailumuseoon Vantaalle. Ilmailumuseon entisöintiverstaassa Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho on jo aloittanut Ressun osien kunnostamisen. Runko jäi vielä Lemuun ja sen kunnostamiseen päästäneen ensi vuonna. Edessämme Tiistaikerhossa on arviolta muutaman vuoden kestävä Ressun entisöintihanke.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Hietanen HEA-23B, OH-XEA, Ressu, Tiistaikerho