Kun Bristol Blenheim BL 106:n lentäjän istuin oli saatu entisöidyksi, jatkoimme työtämme jalkaohjainten parissa. Jalkaohjaimet eivät ole rikki. Ne ovat vaan pahoin likaantuneet ja alumiiniosien pinnoissa on jo korroosion aiheuttamia syöpymiä. Ohjainten teräsosat ovat ruosteen peitossa.

Tällä kertaa aloimme entisöinnin selvittämällä, kuinka jalkaohjaimet olivat olleet pintakäsiteltyjä. Päällisin puolin vaikutti, että ohjaimen alumiiniosat olisivat olleet puhtaalla alumiinilla. Niiden pinta oli selvästi vihertävän keltainen. Osien pinnasta löytyi kyllä myös jälkiä harmaasta maalista. 

Kysyimme Suomen ilmavoimamuseosta tästä alumiinin väristä. Selvisi, että jalkaohjainten alumiiniset osat olivat pinnoiltaan sinkkikromatut. Kysyimme samalla, selviääkö ohjaimen pintaan stanssatusta sarjanumerosta (50966/1), ovatko ohjaimet Englannissa vai Suomessa tehdyt. Sarjanumero  paljasti, että kyse on Valtion lentokonetehtaalla valmistetuista jalkaohjaimista. Sarjanumeron perässä oli vielä pieni VL-logo. 

Suomessa valmistetuttujen tai peruskorjattujen Blenheim pommikoneiden ohjaamojen sisäpinnat, istuimet ja ohjaimet maalattiin VL:n standardin mukaisella RAL 7005 sävyisellä harmaalla maalilla. Siten BL-106:n jalkaohjaimissa olleet maalilaikkujäämät vahvistivat, että näin oli myös tämän koneyksilön osalta toimittu. Pintamaali oli vaan jo kulunut valtaosin pois. 

Tulemmekin maalaamaan jalkaohjaimet metallipinnoille tarkoitetulla harmaalla Isoguard Pansar-maalilla sävynä RAL 7005.  Maali on alkydi- ja pellavaöljypohjainen. Jalkaohjainten teräsosat käsitellään ennen harmaata pintamaalausta kirkkaalla Isotrol-lakalla. Sen sijaan alumiiniosat maalataan suoraan Isoguard Pansar -maalilla. Näin toimimme jo lentäjän istuimen entisöinnissä. 

Aloitimme jalkaohjainten puhdistamisen liasta, ruosteesta ja rasvasta. Ruostuneet teräsosat puhdistetaan pääosin hiomalla niiden ruostuneet pinnat puhtaiksi mekaanisesti. Alumiiniosien likaantuneiden pintojen puhdistamissa kokeiltiin aluksi sekä Sinolia että lakkabensiiniä, mutta ne eivät olleet tehokkaita. Piti löytää paremmin toimiva liuotin. 

Otimme käyttöön sekä Solmaster Maalarinliuottimen että CRC:n Brakleen Pro jarrunosien puhdistajan. Käsittelimme näillä aineilla ohjainten osia levittäen liuottimen siveltimellä osan pintaan ja koloihin. Annoimme aineen vaikuttaa tovin verran. Sen jälkeen osien pintaa harjattiin sekä pehmeillä messinki- että muoviharjoilla, ahtaat raot hammasharjoillakin. Teräsharjaa ei käytetty, sillä se olisi vaurioittanut jalkaohjainten sinkkikromattua pintaa. Harjauksen jälkeen pyyhimme pinnat kankaalla. Liuottimet toimivatkin hyvin tahmean rasvan ja lian poistamisessa. Käsittelyn joutui kuitenkin uusimaan useampaankin kertaan. 

Otettiin käyttöön myös pienikokoinen höyrypesuri. Pintoja käsiteltiin taas edellä mainituilla liuottimilla ja sen jälkeen ne ”puhallettiin” höyrypesurilla. Höyrypesurilla rasva ja lika irtosivat tosi hyvin, mutta hapettuneisiin kohtiin pesurikaan ei riittävästi tehonnut. Kunkin höyrypesun jälkeen osa pyyhittiin puhtaaksi kankaalla. Menetelmää toistaen pinnat kuitenkin puhdistuivat kerta kerralta enemmän, sillä joka kerta pinnasta irtosi likaa sekä vanhan maalin jäämiä. 

Liuotinaineiden ja höyrypesun jälkeen jalkaohjainten pintaan jäi korroosion aiheuttamia kulumalaikkuja. Korroosio oli siten jo puhkaissut sinkkikromattujen alumiiniosien pinnan läikikkääksi. Nämä kulumat olivat pinnaltaan karheita. Pohdimme, annammeko ne olla sellaisenaan, vai alammeko hioa niitä sileämmiksi. 

Kuva: Jouni Ripatti.

Päätettiin että hiotaan, jotta syöpymäkohdat näkyisivät mahdollisimman vähän maalinpinnan alta. Syöpymälaikkuja hiottiin karhunkielellä ja se toimikin. Pahemmin syöpyneet laikut olivat jo menneet sen verran rosoisiksi, että niitä ”veistettiin” varovasti sileäksi mattoveitsen ohuella terällä. Näin syöpymäkohdista saatiin riittävän sileät maalattaviksi. BL-106:n pinnaltaan korroosion syömälaikkujen kirjavoimat jalkaohjaimet oli näin saatu maalausvalmiiksi. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.