Tiistaikerhon blogi

Caravellen hinausrauta entisöity

Lauantai 27.5.2023 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen Ruotsista ostaman Caravelle III:n (SE-DAF) mukana tuotiin Caravellen alkuperäinen hinausrauta. Se on SAS:n käyttämä. SAS hylkäsi raudan Caravelle koneiden SAS:n uran päätymisen myötä. Rauta onkin lojunut kymmeniä vuosia Arlandan lentokentällä SE-DAF:n ohessa.

Blogi_2023-14-17.jpg

Hinausrauta otettiin Tiistaikerhossa entisöinnin kohteeksi syyskaudella 2022 vastaavalla tavalla, kun entisöitiin viime vuonna huonoon kuntoon päässyt Finnairin käyttämä  Super Caravellen hinausrauta. SAS:n hinausrauta on Sud Aviation tehtaiden tekemien Caravellen hinausrautojen ensimmäistä versiota. Finnairin käyttämä Super Caravellen hinausrauta on puolestaan kolmatta ja viimeistä versiota. Erot näiden rautojen välillä ovat vähäiset ja koskevat lähinnä raudan pyörätelinettä.

Blogi_2023-14-01.jpg

Blogi_2023-14-02.jpg

Kevään myötä saatiin kaikki Caravellen hinausraudan osat kunnostettua ja maalattua. Viimeinen työ ennen hinausraudan kokoamista oli koota pyöräteline toimintakuntoiseksi. Kun raudan pyöräteline syyskaudella purettiin osiinsa, niin todettiin toisen pyörän vanteen olevan niin huonokuntoinen, ettei sitä voinut enää käyttää. Toisen pyörän vanne oli sen verran hyväkuntoinen, että pienellä hitsauspaikkauksella siitä saatiin kelvollinen. Vanteeseen ostettiin uusi ulko- ja sisärengas sekä toinen laakereista, joka oli tuhoutunut pyörää pyörätelineen akselilta irrotettaessa. Kun vanne oli saanut sinisen värinsä, laitettiin siihen ulko- ja sisärengas paikoilleen.

Blogi_2023-14-03.jpg

Kelvottoman pyörä tilalle onnistuimme pienen hakemisen jälkeen löytämään hinausraudan 25 mm akselille menevä alkuperäisen pyörän mallisen sisäkumillisen pyörän. Suurin osa kaupan olevista ”kottikärrynpyöristä” on nimittäin tehty 20 millin akselia varten. Kun uudenkin pyörän vanne oli maalattu siniseksi, ei vanhaa ja uutta pyörää juuri erottanut toisistaan. Pyörät kiinnitettiin pyörätelineen akseleille, jonka jälkeen voitiin aloittaa hinausraudan koekokoaminen.

Blogi_2023-14-04.jpg

Koekokoaminen on välttämätöntä, sillä hinausrauta kuljetetaan osina Turun lentoasema-alueelle, jossa se kootaan näytteille Finnairin Sinilinnuksi entisöitävän SAS:n entisen Caravelle SE- DAF:n yhteyteen. Koekokoamisella varmistetaan, että hinausraudan kokoaminen sujuu Turussa yllätyksittä.

Blogi_2023-14-06.jpg

Hinausraudan koekokoaminen aloitettiin laittamalla hinausraudan tanko-osan kummankin puoliskon liitolaipat toisiaan vasten. Jouduimme vähän ihmettelemään, koska hinausraudan puolikkaiden liitoslaippojen ohjaustapit eivät kohdistuneet reikiinsä niin, että hinausraudan nostokahvat olisivat olleet toisiinsa nähden samassa linjassa. Totesimme, että raudan puoliskojen on täytynyt olla jo Suomeen tulleessaan toisiinsa nähden 180 astetta ”vinksallaan”.

Blogi_2023-14-08.jpg

Tätä emme olleet huomanneet rautaa purkaessamme, koska raudasta puuttuivat raudan asentoa osoittavat nostokahvat. Jos ne olisivat olleet tallella, olisimme kyllä huomanneet, että niistä toinen olisi ollut raudan alapuolella ja toinen yläpuolella. Johtopäätöksemme onkin, että hinausrauta oli Arlandassa koottu väärin. Sitä osoittaa myös se, että ennen purkamista raudasta ottamissamme kuvissa raudan maahan varaava metallijalka sojottaa kohti taivasta.

Blogi_2023-14-10.jpg

Koekokoamisen ongelman ratkaisemiseksi sahasimmekin kohdistustapit pois ja painoimme raudan puoliskojen liitoslaipat toisiaan vasten niin, että nostokahvat olivat raudan yläpuolella ja toisiinsa nähden samassa linjassa. Tämän jälkeen liitoslaipat lukittiin toisiinsa laippojen ympärille tulevalla  kahdella lukituskauluksella. Kaulukset kiristettiin korvakkeistaan pulteilla tiukasti liitoslaippojen ympärille. Näin hinausraudan puoliskot oli saatu yhdistettyä toisiinsa.   

Blogi_2023-14-11.jpg

Blogi_2023-14-12.jpg

Nyt oli pyörätelineen kiinnityksen vuoro hinausrautaan. Pyöräteline kiinnitettiin hinausrautaan kiinnityskauluksistaan. Telinettä ei kuitenkaan kiinnitetty keskelle hinausrautaa, vaan jonkin verran hinausraudan painopisteen lenkkipään puolelle. Näin menetelleen saadaan raudan lentokoneen nokkapyörään kiinnitettävä liitospää painumaan alas ja nojaamaan jalkansa varassa maahan. Lopuksi kiinnitimme raudan kylkeen hinausraudan valmistuslaatan. Hinausraudasta puuttuu vielä sen kylkeen maalattava Caravelle -logo ennen kuin se on valmis Turkuun toimitettavaksi.

Blogi_2023-14-14.jpg

Blogi_2023-14-16.jpg

Blogi_2023-14-18.jpg

Huonoon kuntoon päässyt hinausrauta koki Tiistaikerhon käsittelyssä täydellisen muodonmuutoksen. Se muuttui ruostuneesta ja osin vaurioituneesta hinausraudasta uuden uutukaisen oloiseksi Finnairin käyttämien Caravelle -koneiden hinausrautojen näköiseksi. Se sai siten samanlaisen ulkoasun, kun vuosi sitten entisöimämme Finnairin Super Caravellen hinausrauta.

Kuvat: Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, OH-LEA, Sinilintu, Tiistaikerho

DO-5:n matkustamo saa uudet ikkunaruudut

Tiistai 9.5.2023 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DC-3 (C-47) -kone DO-5:n matkustamotilan ikkunaruudut ovat menneet himmeiksi tai läpinäkymättömiksi rungon vuosikymmenten metsässä varastoinnin aikana. Ruudut on päätetty uusia. Ainakin rungon vasemman puolen ikkunaruudut ehdimme Tiistaikerhossa uusia Turun lentonäytökseen mennessä. Siellä DO-5:n runko on näytteillä Ilmailumuseoyhdistyksen osastolla. DO-5:n ruudut uusitaan UV-suojatulla polykarbonaattipleksillä. Se on kestävä ja hyvin työstettävä materiaali.

Blogi_2023-13-01.jpg

”Kolmosten” matkustamon kummallakin sivulla on seitsemän ikkunaa. Ikkunaruudut ovat pleksiä ja kooltaan 47,7 x 34,9 cm. Niiden paksuus on 5 mm. Ikkunaruudut on kiinnitetty 20:llä  3,8 mm vahvuisella ja 18 mm pitkillä kupukantaisella uraruuvilla. Ikkunaruudun kiinnitysruuvien reiät ovat kussakin ikkunassa standardin mukaisesti samalla kohdalla. Ruudun ja ikkunan karmin välissä on 2 mm vahvuinen kumitiiviste. Tiivisteessä on se erikoisuus, että siinä on reiälliset kuminastat ruudun jokaisen 11 mm suuruisen reiän kohdalla. Nastat painautuvat ruuvinreikien sisään, jolloin ruudun kiinnitysruuvit kulkevat kuminastojen läpi. Kuminastat estävät ruuveja olemasta suorassa kontaktissa ikkunapleksin kanssa ja toimivat samalla tärinän vaimentajana. Ruuvit on kiristetty pleksin pintaa vasten aluslevyllisillä muttereilla tai aluslevyt korvaavalla metallisella tukilistalla.

Blogi_2023-13-02.jpg

Blogi_2023-13-02b.jpg

Aloitimme ruutujen uusimisen rungon vasemmanpuoleisista ikkunoista. Ensimmäiseksi  irrotimme ruudun lähinnä ovea olevasta ikkunasta. Toinen irrottajista oli rungon ulkopuolelle ja piti ruuvitaltalla uraruuvia paikallaan ja koneen sisäpuolella oleva kiersi varovasti mutteria auki. Mutterit olivat tuumaisia eli alkuperäisiä. Saimme kaikki 20 mutteria kutakuinkin helposti avattua ja ruuvit irrotettua. Ruudun alkuperäinen kuminastallinen tiiviste vaikutti edelleen hyväkuntoiselta, joten sen voi asentaa takaisin uuden ruudun kanssa. Tyhjä ikkuna-aukko suojattiin ulkopuolelta aukon päälle ”jesarilla” kiinnitetyllä muovikalvolla. Irrotetut ruostuneet ruuvit puhdistettiin ja niiden kannat maalattiin ruostumista estävällä maalilla.

Blogi_2023-13-03.jpg

Blogi_2023-13-04.jpg

Blogi_2023-13-06.jpg

Kun jatkoimme ruutujen irrottamista, huomattiinkin että loppujen kuuden ruudun ruuvit olivatkin millisiä sekä vaihtelevan kokoisia kuin ns. miljoonalaatikosta poimittuja. Ruuvit eivät siten ole alkuperäisiä ”jenkkilässä” asennettuja. Ruudut olivat lisäksi ilman kumitiivisteitä ja kiinnitetty vain vajaalla kymmenellä ruuvilla 20 ruuvin sijasta. Tämän seurauksena oli ikkunan karmissa tyhjiä ruuvinreikiä veden päästä rei’istä ikkunakarmin ja pleksin väliin ja siitä matkustamon puolelle. Osa pleksiruuduista oli myös alkuperäistä ruutua ohuempia. Onkin selvää, ettei DO-5 ole näillä ruuduilla lentänyt. Ruudut onkin hyvin todennäköisesti asennettu DO-5:n matkustamoon Utissa, kun koneen rungosta tehtiin laskuvarjojääkärien maaharjoittelukone tai sitten vasta rungon käytöstä poistamisen ja metsään hylkäämisen jälkeen.

Blogi_2023-13-07.jpg

Päätimme, että uusimme kaikki irrottamamme ruudut alkuperäisen mukaisesti 5 mm vahvuisella pleksillä, 20 kiinnitysruuvilla ja kumitiivisteellä. Tämä tarkoittaa, että joudumme ostamaan sitä varten seitsemän pleksiruutua, uusia kiinnitysruuveja ja kumimattoa kumitiivisteiden tekemiseksi. Alkuperäisen mukaisia ruutujen kuminastallisia tiivisteitä emme kuitenkaan kykene tekemään.

Ostimme ETRA:sta määrämittaan sahatut seitsemän polykarbonaattipleksiruutua. Koska vain yksi ruutu oli alkuperäinen alkuperäisine kumitiivisteineen, ainoastaan siihen porataan tiivisteen kuminastaa vastaavat 11 mm ruuvinreiät. Sen sijaan kaikkiin muihin kuuteen ruutuun porataan reikä vain 5 mm vahvuisia kiinnitysruuveja varten, sillä näihin ikkunoihin tulee sileä 2 mm vahvuinen kumitiiviste.  

Rakensimme tukevasta levystä ja listoista ikkunapleksien porauskehikon 20 ruuvinreiän poraamiseksi ruutuihin täsmälleen oikeisiin kohtiin. Reikien poraaminen aloitettiin alkuperäiseen ikkunaan tulevaan pleksiruutuun. Porauskehikon pohjalle laitettiin pinnaltaan vielä suojakalvolla verhoiltu uusi pleksiruutu. Sen päälle asetettiin poraussapluunaksi irrotettu alkuperäinen ruutu, jossa on 20 kappaletta 11 mm reikää kuminastoille ja kiinnitysruuveille. Ruudut lukittiin porauskehikkoon puristimilla.

Blogi_2023-13-08.jpg

Blogi_2023-13-09.jpg

Reikien poraamiseksi täsmälleen sapluunaruudun reikien keskelle sorvasimme messingistä porausohjurin, joka uppoaa tiiviisti 11 mm reikään. Ohjurin keskelle porattiin reikä 5 mm poranterälle. Ohjuri laitettiin uuden pleksin päällä olevan vanhan ruudun 11 mm reikään ja ohjurin läpi porattiin alla olevaan ruutuun 5 mm terällä esireikä. Näin menetellen porattiin 5 mm reikä kaikkiin 20:een reikään. Tämän jälkeen pylväsporaan vaihdettiin 11 mm poranterä ja sapluunaruutu poistettiin uuden ruudun päältä. 11 mm poranterä kohdistettiin ensimmäiseen 5 mm reikään ja se suurennettiin 11 mm suuruiseksi. Näin menetellen suurennettiin kaikki 20 reikää. Kun poraus oli tehty, testattiin reikien koko sovittamalla irrotetun ikkunan nastallinen kumitiiviste uuteen ruutuun. Tiivisteen kuminastat sopivat täydellisesti porattuihin reikiin.

Blogi_2023-13-10.jpg

Blogi_2023-13-11.jpg

Blogi_2023-13-12.jpg

Kaikkien muiden kuuden ruudun kohdalla toimittiin toisin, koska niihin tulee sileä 2 mm paksuinen kumitiiviste. Näihin ruutuihin porattiin kiinnitysruuveille 20 reikää 5 mm terällä.  Se tarkoittaa, ettei ruutujen ruuvinreikiin tule kuminastan antamaa tärinäsuojaa, mutta ei tämä DO-5 runko myöskään enää lennä, mitä nyt vähän tärisee sitä liikuteltaessa.

Kun uusiin ruutuihin oli porattu kaikki reiät, oli ruutujen kumitiivisteiden tekemisen vuoro. ETRA:sta ostettiin 1,4 m leveää kumimattoa metri. Koska ikkunaruudut ovat 47,7 x 34,9 cm, kumimatosta riittää kumitiivisteet kahdeksalle ruudulle eli parille ylimääräisellekin. Huvittavaa oli, että kun mattoa ostettiin, myyjä kysyi ”haisevaako, vai haisematonta kumimattoa haluat”? Kävi nimittäin ilmi, että haisematon kumimatto oli reilun tuplan kalliimpaa. IMY:n varoja säästääksemme ostettiin ”haisumattoa”. Kyllä se aluksi pahalle haisikin, mutta haju haihtui pian pois.

Blogi_2023-13-13.jpg

Blogi_2023-13-14.jpg

Blogi_2023-13-15.jpg

Tiivisteiden leikkaamiseksi kumimatosta kuutta uutta pleksiruutua varten, tehtiin vanerista tiivisteen muotoinen sapluuna. Sapluunan avulla kumimatosta leikattiin tarpeelliset kuusi suorakaiteen muotoista kumitiivisterengasta. Tiivisteistä puuttui enää vain reiät ruudun 20:lle kiinnitysruuville.

Blogi_2023-13-16.jpg

Blogi_2023-13-17.jpg

Kuhunkin tiivisteeseen merkattiin ruuvin reiät käyttämällä sapluunana yhtä uutta pleksiruutua, johon oli porattu 20 kappaletta 5 mm ruuvinreikää. Kiinnitysruuvin rei’illä varustettu pleksi kohdistettiin täsmälleen kumitiivisteen päälle. Alla olevaan kumitiivisteeseen tehtiin kynällä merkki kunkin reiän läpi. Sen jälkeen tiivisteeseen tehtiin ruuvinreiät nahkapaskan eli meistin avulla. Näin toimittiin kaikkien kuuden tiivisteen osalta.

Blogi_2023-13-18.jpg

Blogi_2023-13-20.jpg

Blogi_2023-13-21.jpg

Piti vielä löytää mahdollisimman paljon alkuperäisiä matalalla kupukannalla ja uralla varustettua ruuvia vastaavat uudet ruuvit muttereineen ja aluslevyineen ikkunoiden kiinnittämiseen. Sellaisia ei enää normaalikaupoista löydy. Onneksi etsimämme ruuvit löytyivät Uudenmaan Pultista Järvenpäästä. Ne ovat 4 mm paksuja ja 20 mm pitkiä. Siis millisiä, mutta vastasivat lähes täysin alkuperäisiä 3,8 mm paksuja ja 18 mm pituisia kiinnitysruuveja. Näiden uusien ruuvien kannat maalattiin hopeanharmaalla, etteivät ne kiiltävinä erotu DO-5:n kyljestä. Nyt onkin kaikki valmista uusien ruutujen kiinnittämiseksi DO-5:n matkustamon vasemman kyljen ikkunoihin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, DC-3, C-47, DO-5

"Caravellen Vantaan korjaamo"

Maanantai 1.5.2023 - Tiistaikerholainen

Jos joku minulle soittaisi tiistaisin, niin voisin ihan hyvin vastata, että ”Caravellen korjaamossa”, sillä niin suuressa määrin työmme Suomen ilmailumuseon entisöintiverstaassa on koskenut Turun Pansion hallissa olevan Caravelle III:n (SE-DAF) saamista näyttelykuntoon kesäkuun puoliväliin mennessä. Caravellen entisöinnin Turun ja Vantaan ryhmät sekä Tiistaikerho tekevätkin parhaansa tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Vielä ei ole tullut eteen mitään kohtalokasta, joka estäisi, ettei Finnairin ”Sinilinnuksi” (OH-LEA) muuttunut Caravelle SE-DAF olisi valmiina Turun lentoaseman tuntuman esittelypaikallaan Turun lentonäytöksen aikana.

Blogi_2023-12-01.jpg

Blogi_2023-12-02.jpg

Blogi_2023-12-03.jpg

Blogi_2023-12-04.jpg

Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmässä on huhkittu koneen oikeanpuoleisen korkeusvakaimen kärjen oikaisemiseksi, moottorin alasuojalevyjen paikkaamiseksi ja nokan paineseinän vaurioituneen kehän korjaamiseksi samalla kun tiistaikerholaiset ovat korjanneet paineseinän kehään kiinnitettävän tutkakuvun vauriota. Nämä työt ovat jo takanapäin ja osat toimitettu Pansioon. Olimmekin tosi tyytyväisiä, kun saimme kuulla, että korjatut paineseinän kehä ja siihen liitetty tutkakupu oli onnistuneesti kiinnitetty ”Sinilinnun” keulaan.

Blogi_2023-12-05.jpg

Kuva: Ismo Matinlauri

Blogi_2023-12-06.jpg

Blogi_2023-12-07.jpg

Tiistaikerhon ja Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmän korjattavina ovat myös kummankin siiven kärkiosa. Vantaan ryhmä korjasi vasemman siiven kärkiosan pienen repeämän ja aloitti likaantuneen ja pinttyneen siiven kärkiosan hiomisen puhtaaksi. Jatkamme Tiistaikerhossa kummankin kärkiosan hiomista. Meneillään on oikean siiven kärkiosan murskaksi menneen johtoreunan rakentaminen. Työ on osoittautunut vaativaksi, mutta siitäkin kyllä selvitään.

Blogi_2023-12-08.jpg

Blogi_2023-12-09.jpg

Blogi_2023-12-10.jpg

Kummankin siipipuoliskon kärkiosan purjehdusvalon kanssa on kosolti tekemistä. Vasemman siiven kärkivalon kupu oli säröytynyt rikki ja oikean siiven kärkivalo kokonaan tuhoutunut. Oli tarve saada uudet valon kuvut. Kummankin siiven kärkivalon kupu saatiin uusittua ulkopuolisena työnä 3D-tulostuksena. Parhaillaan ollaan tekemässä puista muokkauslestiä oikean siiven kärkivalon kehyksien tekemiseksi. Siinä mallina on vasemman siiven kärkivalon ehjät kehykset. Ne irrotettiin ja puhdistettiin mallina käyttämistä varten.

Blogi_2023-12-11.jpg

Pansiosta on tuotu Tiistaikerhoon jo kymmenkunta ohjaamon seinä- ja kattopaneelia. Niiden pinnat hiotaan puhtaiksi ja maalataan. Paneelit olivat huonossa kunnossa ja saaneet aikojen kuluessa pintaansa useammankin maalikerroksen. Tällä hetkellä jo puolen tusinaa paneelia odottaa ruiskumaalausta.

Blogi_2023-12-12.jpg

Käsittelyssämme on myös ohjaamossa tuulilasin alapuolella oleva likaantunut musta häikäisysuoja. Sen pinnat hiotaan ja maalataan. Yläpinta onkin jo hiottu ja maalattu kertaalleen. Alapinnan käsittely on käynnissä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, OH-LEA, Sinilintu, Tiistaikerho

Nokkakartion alaosa lainaksi DO-5-koneen kartion alaosan tekemiseksi

Sunnuntai 23.4.2023 - Tiistaikerholainen

Ilmavoimien laskuvarjojääkärikoulutuksen käytössä ollut ja nykyisin Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman C-47-koneen DO-5 runko on ilman nokkakartiota. Syy on se, että vain kartion yläosa on tallella eikä kartion alaosaa löydy Suomesta käyttöömme. Varmaankin sellainen löytyisi suurella rahalla ulkomaailta, mutta siihen emme ryhdy.

Blogi_2023-11-01-02.jpg

Vasen kuva via Laskuvarjojääkärikilta.

Pohdittuamme Tiistaikerhossa eri mahdollisuuksia nokkakartion alaosan rakentamiseksi, päädyimme kartion alaosan tekemiseen lasikuidusta. Lasikuituinen kartion alaosa ei toki olisi alkuperäisen mukainen alumiinilevystä tehty, mutta alkuperäisen muotoinen kuitenkin. Sekin on parempi kuin ei kartiota ollenkaan. Nyt vaan olisi löydettävä lainaksi alkuperäinen ”kolmosen” nokkakartion alaosa tehdäksemme sen avulla kartion alaosasta lasikuitumuotin. Muotin avulla tehtäisiin sitten varsinainen lasikuituinen nokkakartion alaosa. Paikalleen asennettuna se maalattaisiin esimerkiksi alumiinin väriseksi samalla kuin nokkakartion alkuperäinen yläosa olisi puhdistettu ja kiillotettu.

Blogi_2023-11-03-04.jpg

Aidon kartion alaosan saamiseen löytyi ratkaisu, kun Suomessa olevan Karair oy:n käyttämän DC-3 koneen (OH-VKC) eturungon omistaja lupasi lainaksi nokkakartion alaosan. Niinpä joukko DO-5-projektilaisia meni paikan päälle nokkakartiota irrottamaan. Suurimmalta osin saimme kartion alaosan rungossa kiinni pitävät ruuvit helposti irrotettua. Sitä auttoi OH-VKC:n eturungon omistajan tekemä esivalmistelutyö. Muutaman ruuvin jouduimme kuitenkin irrottamaan poraamalla.

Blogi_2023-11-05.jpg

Blogi_2023-11-06.jpg

Hankalista työasennoista ja tapaamme kuuluvasta suun pieksennästä huolimatta nokkakartion alaosa oli irti OH-VKC:n nokalta parissa tunnissa ja kartion alaosan matka kohti Suomen ilmailumuseota alkoi.

Blogi_2023-11-07.jpg

Museolla sovitimme lainaksi saamaamme nokkakartion alaosan ja DO-5:n kartion yläosan toisiinsa. Hyvinhän ne yhteen sopivat, vaikka DO-5 onkin Douglasin tyyppiä C-47 eli rahtikone ja OH-VKC on aito DC-3 matkustajakone. Totesimmekin lainaksi saamamme kartion alaosan sopivan mainiosti lasikuitumuotin tekemiseen.  Ennen kuin siihen vaiheeseen pääsemme, lainaksi saamamme kartion alaosan ulkopinta pitää hioa puhtaaksi niin liasta kuin sen pinnalla olevasta maalista ja pakkelista.

Blogi_2023-11-09.jpg

Blogi_2023-11-10.jpg

Tavoitteemme on, että kokonainen nokkakartio olisi paikallaan DO-5:n rungossa, kun se on näytteillä IMY:n näyttelyosastolla Turun lentonäytöksessä 17.–18. kesäkuuta.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, DC-3, C-47, DO-5

DC-3:n (DO-5) runkoa kunnostetaan näytteille

Lauantai 8.4.2023 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdisty ry (IMY) tuo osastolleen Turun lentonäytökseen (Turku Airshow 17-18.6.) omistamansa DC-3 -koneen rungon. Tarkemmin sanottuna kyse on Douglas C-47A-80-DL -koneen rungosta. Kone valmistui Long Beachissa vuonna 1944.

Blogi_2023-10-01_JK.jpg

Kuva: via Jarmo Kaipainen.

Tämä ”kolmonen” tunnukseltaan DO-5 palveli viimeiseksi Suomen ilmavoimissa ensin lentävänä laskuvarjojääkärien koulutuskoneena ja lopulta sen runkoa käytettiin laskuvarjojääkärien maaharjoitteluvälineenä. Kymmeniä vuosia Utin metsässä ”hapannuttuaan” se lahjoitettiin Ilmailumuseoyhdistykselle. Rungon mukana tulivat pyrstön osat ja ulkosiivet. Runko on ilman keskisiipeä. Se on valitettavasti vuosien saatossa jonnekin kadonnut.  

Blogi_2023-10-02_JR.jpg

Kuva: Juha Ritari.

Blogi_2023-10-03.jpg

IMY kunnostaa rungon näyttelytarkoitusta varten. Tätä työtä tehdään nyt Tiistaikerhossa. Paljon työtä onkin edessä, ennen kuin runko on saatu haluttuun DO-5 koneen käytönaikaiseen asuunsa. Kuten arvata saattaa kymmenet vuodet taivasalla vuotavine ohjaamon ikkunoineen on tehnyt pahaa jälkeä, mutta yrittänyttä ei laiteta, kuten sanonta kuuluu. Niin ja onhan runkoa jo käytetty mm. ”Pertsa ja Kilu” sekä ”Sisu” -elokuvien rekvisiittana.

Blogi_2023-10-04.jpg

DO-5:n runko tuodaan näytille Turun lentonäytöksen IMY:n näyttelyosastolle, vaikka se ei vielä silloin tavoitteellisessa esittelykunnossaan olekaan. Se on silti mielenkiintoinen kohde käydä katsomassa, minkälaisessa asussa DO-5 -konetta käytettiin laskuvarjojääkärien koulutuksessa, sillä matkustamotila on yhä jääkärikoulutuksen aikaisessa asussaan seinää reunustavine ”rättipenkkeineen” ja juoksulangassa roikkuvine laskuvarjon laukaisuhihnoineen.

Blogi_2023-10-05.jpg

Blogi_2023-10-06.jpg

Tällä hetkellä runko on Suomen ilmailumuseon pihalla Tiistaikerhossa kunnostettavana. Kunnostamistöitä on tehty niin ohjaamossa kuin matkustamossa. Ohjaamossa on irrotettu ja osiin purettu molemmat huonokuntoiset ja osaltaan ruostuneet lentäjänistuimet. Ne yritetään saada entisöidyksi kesään mennessä. Haasteellisia ovat prässätystä pahvista tehdyt istuimen selkänoja ja istuinkaukalo. Ne ovat ohjaamoon vuotaneen sadeveden vuoksi pehmenneet osin ns. muusiksi eikä niitä pystytä entisöinnissä käyttämään. Todennäköinen vaihtoehto on tehdä selkänojat ja istuinkaukalot alumiinilevystä.

Blogi_2023-10-07.jpg

Blogi_2023-10-08.jpg

Blogi_2023-10-09.jpg

Ohjaamon ja matkustamon välinen ovi on saatu kunnostettua. Parhaillaan on aloitettu matkustamon läpinäkymättömäksi menneiden ikkunaruutujen uusiminen. Samentuneiden ruutujen tilalle laitetaan ruudut kirkkaasta polykarbonaattilevystä. Yksi ruutu on jo saatu irrotettua. Toivottavasti Turun lentonäytökseen mennessä saadaan uusittua läpinäkyviksi ainakin matkustamon ovenpuoleisten seitsemän ikkunan ruudut.

Blogi_2023-10-10.jpg

Blogi_2023-10-11.jpg

Ohjaamosta puuttuu kokonaan mittaritaulusto mittareineen. Ensihätään tarkoituksemme on laittaa ohjaamoon alumiinilevylle kopioituna aito ja täysikokoinen ”kolmosen” mittaritaulu. Tuo mittaritaulu kuvattiin Suomen ilmailumuseossa olevasta Karhumäen OH-VKB DC-3A -koneesta.

Eikä tässä vielä läheskään kaikki. DO-5:n nokalta puuttuu nokkakartio. Meillä on kyllä nokkakartion yläosa, mutta alaosa puutuu. Suomesta sellaista ei ole käyttöömme saatavissa. Tarkoituksemme onkin tehdä puuttuva kartion alaosa lasikuidusta. Lasikuitumuotin tekemiseksi saamme lainaksi aidon DC-3:n kartion alaosan. Jos työ etenee  suunnitellusti, niin Turun lentonäytöksessä DO-5:n nokka ei ole enää katkaistun näköinen, vaan on saanut ”kolmosen” aidon nokan muodon. Ennemmin tai myöhemmin vielä nyt likaisenharmaaksi patinoitunut DO-5:n runko kiillotetaan näyttäväksi.

Kuten lukija huomaa, läheskään kaikki ei vielä ole valmista, mistä edellä kirjoitin. Olkoonkin tämänkertainen blogi ennemminkin houkuttelu lähteä Turun lentonäytökseen 17.-18. kesäkuuta tutustumaan siellä IMY:n osastolla niin DO-5:n runkoon, Hawk-elämyskeskukseen, OH-XEA ”Ressu” pienkoneeseen, kuten myös lentoasemarakennuksen tuntumaan näytteille koottuun ja Finnairin väreihin OH-LEA ”Sinilinnuksi” maalattuun Ilmailumuseoyhdistyksen Caravelle-matkustajakoneeseen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, DC-3, C-47, DO-5

Caravellen siipien purjehdusvalot

Torstai 16.3.2023 - Tiistaikerholainen

Arlandasta Turun Pansiossa sijaitsevaan halliin tuodun Caravelle III:n (SE-DAF) oikean siiven kärkiosan jättöreuna oli murskana, mutta vasemman siiven kärki ehjänä. Siiven purjehdusvalojen osalta se merkitsee, että oikean siiven purjehdusvalo on tuhoutunut ja vasemman siiven valo säilynyt ehjänä. Tosin vasemman siiven purjehdusvalon muovinen kupu oli pahoin säröytynyt. Caravellen entisöintiprojektin Turun ryhmä irrotti kummankin siiven kärkiosat ja kävimme ne hakemassa Vantaalle Tiistaikerhossa ja Caravelle entisöintiprojektin Vantaan ryhmässä korjattaviksi.

Blogi_2023-08-01-02.jpg

Blogi_2023-08-03.jpg

Caravellen purjehdusvalo on rakenteeltaan sellainen, että se kiinnitetään ulkoraamistaan ruuveilla siiven kärjen jättöreunan laippamuttereihin. Purjehdusvalon muovikuvun raami on puolestaan kiinni pienillä pulteilla ulkoraamissa. Raamit ovat alumiinia. Muovikuvun raamia ei saa irrotettua ulkoraamista muutoin kuin irrottamalla koko purjehdusvalo siiven kärkiosasta.

Blogi_2023-08-04-05.jpg

Blogi_2023-08-06.jpg

Purjehdusvalon ulkoraamin irrottaminen siiven kärkikappaleesta ei ollutkaan helppoa, sillä laippamuttereissa kiinni olevat ulkoraamin ristipääruuvit eivät liikahtaneetkaan. Ne olivat ruostuneet kiinni laippamuttereihin. Ruuveihin ja laippamuttereihin laitettu ruosteenirrotinkaan ei auttanut. Apuun tuli Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmä, joka irrotti purjehdusvalon poraamalla laippamuttereihin jumiutuneet ruuvit pois.  Näin päästiin irrottamaan purjehdusvalon muovikupua ulkoraamista. Purjehdusvalon säröytyneestä kuvusta oli lohjennut jo pala, joten rikkonaisen kuvun tilalle on jollain keinolla tehtävä uusi kupu.

Blogi_2023-08-07.jpg

Blogi_2023-08-08.jpg

Purjehdusvalon muovikuvun raamissa olevat pienet ristipäiset ruuvit saatiin helposti irti ja siten kupu irrotettua raamistaan.  Pultit, mutterit, aluslevyt ja pultissa olleet pienet senkatut holkit puhdistettiin huolella ja talletettiin pussiin odottamaan purjehdusvalon kokoamista ja kiinnittämistä takaisin vasemman siiven kärkeen.

Blogi_2023-08-09.jpg

Blogi_2023-08-10.jpg

Purjehdusvalon ulkoraami ja siinä kiinni ollut purjehdusvalon muovikuvun raami olivat pinnaltaan sekä likaisia että hapettuneita. Ne piti puhdistaa ja kiillottaa. Ensiksi raamit pestiin liasta astianpesuaineella. Sen jälkeen aloitettiin hapettuneiden raamien kiillotus. Hapettuneiden raamien kiillottaminen aloitettiin käsin ja siinä käytettiin ensin 800 ja 1000 hiontapaperia, mutta loppukiillotukseen käytimme konevoimaa. Kiinnitimme 3000 hiomalaikalla varustetun ruuvinvääntimen ruuvipenkkiin ja hioimme raameja kirkkaiksi pyörivää hiomalaikkaa vasten. Näin saimme kummankin purjehdusvalon raamin kiillotettua.

Blogi_2023-08-11-12.jpg

Blogi_2023-08-13-14.jpg

Tarvitsemme oikean siiven tuhoutuneen purjehdusvalon tilalle uuden valon. Käynnistimmekin oikean siiven purjehdusvalon raamien tekemisen. Raamit tehdään millin vahvuisesta taipuisasta alumiinilevystä. Uusien raamien tekemisen mallina on vasemman siiven säilyneet ja nyt jo kiillotetut purjehdusvalon raamit. Raameista tehdään pahvimallit, joiden pohjalta alumiinilevyyn piirretään raamin kuva ja levystä leikataan purjehdusvalon raamien aihiot lopulliseen muotoonsa työstettäviksi.

Blogi_2023-08-15.jpg

Blogi_2023-08-16.jpg

Blogi_2023-08-17.jpg

Vaan mistä purjehdusvaloihin saadaan uudet ehjät muovikuvut? Saimme vinkin henkilöstä, joka on erikoistunut 3D-tulostamiseen. Yhteydenoton seurauksena oli, että purjehdusvalon muovikupu yritetään tehdä 3D -tulosteena kummankin siiven purjehdusvaloon.

Kuvat: Lassi Karivalo

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

Caravellen korkeusvakaajan ja moottorin alasuojuslevyjen korjaus

Keskiviikko 15.2.2023 - Tiistaikerholainen

Turun Pansion hallissa olevan Caravelle III:n (SE-DAF) osia tuotiin Vantaalle korjattavaksi. Toistaiseksi Vantaalle on tuotu kummankin siiven kärkiosa, oikeanpuoleisen korkeusvakaimen kärkiosa, kaksi moottorin alasuojalevyä, tutkakupu ja sen takana oleva koneen nokan paineseinä, jossa tutka oli ollut.

Caravellen entisöinnin Vantaan ryhmä otti korjattavakseen ruttuun menneen korkeusvakaajan kärjen. Siihen oli Caravellen varastointiaikana todennäköisesti törmännyt jokin lentokenttäkulkuneuvo. Korjattavaksi ryhmä otti myös pinnaltaan pahasti hapettuneet moottoreiden alasuojalevyt. Näistä toinen on jo korjattu ja toimitettu Pansioon. Vantaan entisöintiryhmään kuuluvat Martti Saarinen, Matti Kaakkurivaara ja Erkki Parviainen.

Korkeusvakaimen kärjen korjaus

Oikeanpuoleisen vakaimen kärkikappale oli osittain taittunut kasaan ja sen takareuna oli pahoin vaurioitunut. Kärkikappaleen korjaus aloitettiin irrottamalla siitä huoltoluukut ja avaamalla tukirakenteen niittaus. Kärkikappale oikaistiin pakottamalla ja varovasti vasaroimalla takaisin muotoonsa.  Se ei ollut helppoa, sillä alumiininen pintalevy on jäykkää ja murtuu helposti. Oikaisu onnistui kuitenkin varsin hyvin eikä lisävaurioita tullut pientä repeämää lukuun ottamatta. Sisäpuolen tukirakenteet niitattiin paikoilleen. Takareunan repeämä korjattiin niittaamalla kiinnitetyllä paikkapalalla.

Blogi_2023-05-01.jpg

Kuva: Martti Saarinen

Blogi_2023-05-02.jpg

Oikaisu viimeisteltiin varovasti hiekkapussia vasten vasaroimalla, kunnes pinta oli riittävän tasainen. Sen jälkeen pinta hiottiin iskujälkien ja naarmujen poistamiseksi. Samalla koko kärkikappale hiottiin hapettumien ja pinttyneen lian poistamiseksi. Hionta tehtiin epäkeskohiomakoneella, ensin käyttäen karkeudeltaan 240 olevaa paperilaikkaa ja sen jälkeen karkeutta 500. Kiillotukseen käytettiin Mirka Abralon-hiomapyöröjä, ensin karkeutta 1000 ja lopuksi 3000. Lopullinen kiillotus tehdään Pansiossa NuShine-kiillotusaineilla.

Blogi_2023-05-03-04.jpg

Blogi_2023-05-05-06.jpg

Kärjen takakulmissa olevista ruuvikiinnitteisistä huoltoluukuista alempi oli revennyt ja vääntynyt. Luukku irrotettiin ja sitä mallina käyttäen leikattiin alumiinista vastaavan muotoinen levy. Siihen porattiin ruuvien reiät käyttäen mallina levyn päälle laitettua alkuperäistä luukkua, jonka reikien läpi poraus tehtiin. Ruuvien reiät senkattiin ja luukku kiinnitettiin paikalleen.

Blogi_2023-05-07-08.jpg

Moottorin alasuojuslevyjen korjaus

Caravellessa moottorin kiinnitys on ratkaistu siten, että moottorin kehto on suoraan kiinni rungossa ja moottori kiinnitetään kehtoon kehdon alapuolella olevasta aukosta. Aukko suljetaan kahdella peräkkäisellä alasuojalevyllä. IMY:n Ruotsista tuomassa Caravelle III:ssa (SE-DAF) ei ollut enää moottoreita eli moottorikehdot olivat tyhjiä. Koneen kuljettamiseksi Arlandasta Turkuun kehdot oli irrotettu, mutta on nyt asennettu takaisin paikalleen.

Blogi_2023-05-09.jpg

Kuva: Martti Saarinen

Kummankin moottorin takimmaiset alasuojalevyt olivat paikoitellen puhki syöpyneitä niiden päälle varastoinnin aikana kertyneen veden takia. Vauriot olivat niin pahoja, että molemmissa keskimmäinen pintalevy oli vaihdettava. Muualla olleet reiät pystyttiin paikkaamaan. Molemmat levyt korjattiin samalla tavalla.  

Muotosuojan sisällä on alumiinista valmistetut muotokaaret ja jäykisteet. Alumiiniset pintalevyt on kiinnitetty niihin niittaamalla ja pistehitsaamalla. Caravelle olikin edelläkävijä alumiinin pistehitsauksen käytössä. Pintalevyt ovat kahteen suuntaan kaarevia mikä hankaloitti uuden levyn valmistamista.

Blogi_2023-05-10.jpg

Korjaus aloitettiin pintalevyn irrotuksella. Niitit porattiin pois ja pistehitsaukset avattiin. Irrotettua levyä mallina käyttäen leikattiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä uuden levyn aihio. Materiaalina käytettiin kierrätettyä levyä, siksi se näyttää valmiiksi vanhalta. Päihin ja toiseen sivuun jätettiin hiukan sovitusvaraa sillä levyn koko muuttuu hiukan sitä muotoiltaessa.

Blogi_2023-05-11-12.jpg

Oikeanpuoleinen kuva: Martti Saarinen

Tämän jälkeen levy muotoiltiin oikeaan kaarevuuteen pituus- ja leveyssuunnassa englanninpyörää ja kutistuslaitetta käyttäen. Valmiiksi muotoiltuun levyyn siirrettiin niittien reiät vanhasta levystä. Levyt laitettiin tarkasti päällekkäin ja vanhan levyn reikien läpi porattiin reiät uuteen. Ulkopinnalta reiät senkattiin uppokantaniiteille sopiviksi ja sisäpinnalta poistettiin porauksessa syntyneet purseet. Levyn reunat viimeisteltiin oikeaan mittaansa ja se oli valmis kiinnitettäväksi.

Blogi_2023-05-13-14.jpg

Blogi_2023-05-15.jpg

Blogi_2023-05-16.jpg

Levy kiinnitettiin aluksi tukirakenteisiin niitinreikien läpi laitettavilla Cleco- levykiinnittimillä, jotka kohdistavat levyn ja pitävät sen paikallaan niittaamisen aikana. Niittaus suoritettiin paineilmakäyttöisellä vasaralla eli niittipyssyllä pitäen sisäpuolella vastarautaa. Niitit olivat lentokonelaatua olevia alumiininiittejä. Joihinkin paikkoihin ei päässyt sisäpuolelta käsiksi, niissä kohdin käytettiin vetoniittejä. Pistehitsaukset olisi voinut korvata niiteillä mutta sitä ei pidetty tarpeellisena.

Blogi_2023-05-17-18.jpg

Pienemmät vauriot korjattiin paikkaamalla. Syöpynyt alue leikattiin pois ja ulkopuolelle kiinnitettiin niittaamalla alumiinista leikattu paikkalevy.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, Tiistaikerho

Myrskyn entisöinnin vaiheesta

Maanantai 6.2.2023 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II (MY-14) hävittäjän entisöintityöt etenevät vakaasti kohti vaihetta, jolloin kone voidaan koota näytteille. Se tuskin tapahtuu vielä kuluvana vuonna. Töitä on silti tehty kovasti niin Suomen ilmailumuseon kuin Suomen ilmavoimamuseonkin verstaissa. Siivet ja runko ovat jo ulkonaisesti valmiin oloisia. Nyt ollaankin työvaiheessa, jossa ulkonaisesti merkittävästi uutta ei juuri ole havaittavissa. Syy on se, että meneillään on monen, monen pienen, mutta samalla merkityksellisen työvaiheen edistäminen.

Blogi_2023-04-01.jpg

Blogi_2023-04-02.jpg

Blogi_2023-04-03.jpg

Yksi sellainen on lukuisten Myrskyyn tulevien tarkistusluukkujen rakentaminen ja paikalleen asentaminen. Kaikki luukut on saatu rakennettua ja myös ne ovat saaneet pintaansa vihreän pohjamaalikerroksen. Samoin on pohjamaalattu vihreällä vasemman siiven paikallaan jo olevan laskutelineen peitelevyt. Tarkistusluukkuja on soviteltu paikalleen. Se on edellyttänyt koko lailla paljon säätämistä, ennen kuin luukut on saatu halutusti paikoilleen pikalukkoineen.

Blogi_2023-04-04.jpg

Blogi_2023-04-05.jpg

Blogi_2023-04-06.jpg

Käytössämme on alkuperäinen Myrskyn Pratt  Whitney R-1830 Twin Wasp moottorin öljynjäähdytin. Sen tarvitsemat ilmanotto- ja ilmanpoistotorvien osat sekä tuloilman säätöläpät on jo rakennettu. Parhaillaan rakennetaan tynnyrimäisen öljynjäähdyttimen kiinnitystelinettä, jonka sisään öljynjäähdytin kiristyspannoilla kiinnitetään. Öljynjäähdyttimen teline kiinnitetään kulmistaan neljällä pultilla siipisalon otsapintaan keskelle Myrskyn runkoa. Öljynjäähdyttimen kiinnittämisen telinemenettely poikkeaa alkuperäisistä Myrskyistä, joissa öljynjäähdytin kiinnitettiin pannoilla pysyvästi siipisalon otsaan.

Blogi_2023-04-07.jpg

Blogi_2023-04-08.jpg

Miksi tämä poikkeava menettely? Syynä on se, että entisöimässämme Myrskyssä eli MY-14:sta ei ole alkuperäisen mukaista yhtenäistä siipeä, vaan siipi on tehty kahdesta siipipuoliskosta. Tämän seurauksena öljynjäähdytin tulisi kiinnittää pannoistaan juuri siipipuoliskojen sauman päälle. Koska tarkoitus on, että entisöityä Myrskyä voidaan esitellä eri paikoissa, jolloin siipipuoliskot joudutaan irrottamaan toisistaan, on helpompaa, kun jäähdyttimen saa nopsasti irti telineineen siipisalosta.

Blogi_2023-04-09.jpg

Blogi_2023-04-10.jpg

Syyskauden lopulla saatiin jo asennettua NACA-rengas Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa pystysuorassa asennossa olevaan Myrskyn Pratt & Whitney -moottoriin. Parhaillaan moottoriin sovitellaan moottorin ympärille tulevia vaippalevyjä. Käyttämämme moottori on NACA-renkaan ja vaippalevyjen koeasennusta varten, sillä MY-14 rungossa Tikkakoskella on jo kiinni oma Pratt  Whitney R-1830 Twin Wasp -moottorinsa.  

Suomen ilmavoimamuseossa on saatu moottorin kiduslevyt valmiiksi niiden anodisointia varten. Kiduslevyjen rakentaminen on ollut iso urakka, mutta nyt ollaan sen osalta voiton puolella. Anodisoinnin jälkeen kiduslevyt asennetaan paikallaan.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho

Myrskyn NACA-renkaan koesovitus moottoriin

Sunnuntai 13.11.2022 - Tiistaikerholainen

Olemme saaneet VL Myrsky II:n (MY-14) NACA-renkaan siinä määrin valmiiksi, että sitä voitiin koesovittaa moottoriin. Emme kuitenkaan matkustaneet Suomen ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle sovittaaksemme NACA-rengasta siellä olevaan MY-14 runkoon jo kiinnitettyyn Pratt & Whitney R-1830 moottoriin. Meillä on täällä Suomen ilmailumuseossa vastaava Pratt & Whitney -moottori, jota käytämme NACA-renkaan koesovittamiseen.

Pelkkä moottori ei kuitenkaan koesovittamiseen riitä, vaan pitää myös olla Myrskyn moottoripukki, johon moottorin saa kiinnitettyä koesovituksen ajaksi. Onneksi meillä  on  käytössämme ylimääräinen Myrskyn moottoripukki. Se on Myrsky MY-5:n runkokehikosta irrotettu, jonka jälkeen ruosteesta puhtaaksi hiekkapuhallettu ja harmaaksi maalattu.

Blogi_2022-29-01_HK.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen

Koska moottoripukki moottoreineen laitetaan NACA-renkaan koesovittamisessa käytännöllisistä syistä pystyasentoon, moottoripukin tueksi rakennettiin terästangoista pukkia tukevoittava neliönmuotoinen alusta. Se hitsattiin kiinni moottoripukkiin.

Blogi_2022-29-02-03.jpg

Blogi_2022-29-04_HK.jpg

Kuvat: Heikki Kaakinen

Suomen ilmailumuseon II hallissa näytteillä oleva Pratt & Whitney -moottori siirrettiin hallista museon pihalle pukkiin kiinnitettäväksi. Pukki tuotiin moottorin ääreen, jonka jälkeen moottori nostettiin pukin ylle kuorma-auton nosturiin kiinnitetyillä liinoilla. Liinoja varten potkurin akseliin oli laitettu nostoa varten tehty nostotanko. Käsillä ohjaten moottori laskettiin oikeassa asennossa pukin sisään ja lukittiin pulteilla paikalleen. Tämän jälkeen moottori pukkeineen nostettiin kuorma-auton lavalle ja siirrettiin museon entisöintitilan eteen, josta edelleen sisään entisöintitilaan.

Blogi_2022-29-05.jpg

Blogi_2022-29-08.jpg

Blogi_2022-29-07-09.jpg

Vasen kuva: Heikki Kaakinen.

Entisöintitilassa NACA-rengas nostettiin miehissä moottorin päälle. Siinä se kohdistettiin paikalleen teräslevystä rakennetun nelisakaraisen asemointilevyn/jigin avulla. Moottorin päähän kiinnitetyllä asemointijigillä varmistetaan, että NACA-rengas asettuu niin pysty- kuin vaakatasossa juuri linjaan moottorin kanssa. Tämä on edellytys, jotta NACA-renkaan kiinnityskonsolien päässä olevat liitoskappaleet asettuvat täsmälleen moottorin venttiilikopan korvakkeiden kohdalle ja voidaan kiinnittää pulteilla korvakkeissa olevaan kahteen reikään. NACA-renkaan kiinnitys liitoskappaleiden välityksellä venttiilikopan korvakkeisiin onnistui erinomaisesti. Tämä kaikki NACA-renkaan rakentamisessa tehdyn millitarkan työn ansiota.

Blogi_2022-29-10-11.jpg

Blogi_2022-29-12.jpg

Koska moottori pukkeineen oli nyt entisöintitilassa, siihen voidaan sovitella myös alumiinista valettua moottorin kaasuttajan imukomua sekä imukomun ja NACA-renkaan yläosassa olevan kaasuttajan ilmanottoaukon välille tulevaa yhdystorvea.

Blogi_2022-29-13.jpg

Kun on varmistettu, että kaikki on NACA-renkaan moottoriin kiinnityksessä niin kuin pitää, NACA-rengas irrotetaan moottorista seuraavaa työvaihetta varten. Renkaasta puretaan siinä toistaiseksi pienillä pulteilla kiinni olevat NACA-renkaan kiinnityskonsolit ja rengas viedään keltakromatoitavaksi. Kromatoinnin jälkeen alkaa kiinnityskonsolien lopullinen kiinnitys eli niittaaminen NACA-renkaan sisäpintaan ja toisaalta liitoskappaleiden teräshaarukoiden niittaaminen kiinnityskonsolien päihin.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho

DO-5:n ohjaamon ja matkustamon välistä ovea kunnostetaan

Sunnuntai 6.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DO-5:n (DC-3/C-47) rungon kunnostuksessa on vuorossa ohjaamon ja matkustamon välisen seinän puinen ovi. Se on rakenteeltaan ns. peiliovi.  Oven ohjaamon puoleinen maalipinta on pahasti kulunut sekä hilseillyt  ja kunnostetaan alkuperäistä vastaavaksi.

Sen sijaan matkustamon puolella oven alkuperäinen pinta on piilossa, sillä se on verhoiltu uudenaikaisella vaalealla kovapintaisella levyllä. Samalla levyllä on verhoiltu ohjaamon ja matkustamon välisen seinän matkustamon puoli sekä matkustamon seinät ikkunoiden yläreunaan asti.  Liekö oven ja seinien uudelleen verhoilu tehty koneen Lufthansan aikana vai vasta koneen tultua ilmavoimien käyttöön? Oven matkustamon puoleisen modernisoidun pinnan jätämme nykyiselleen eli samanlaiseksi verhoiltuna, kuin matkustamon seinät ovat.

Ohjaamon puoleisen pinnan perusteella ovi vaikuttaa alkuperäiseltä C-47 tyypin ovelta. Siitä kielisi se, että oven vaneripinnasta löytyy suurikokoinen leima. Siinä on vielä luettavissa sana ASSEMBLY ja sarjanumero 24 145018. Muitakin numeroita leimassa on, mutta niistä ei saa kunnolla selvää.

Blogi_2022-27-01.jpg

Blogi_2022-27-02.jpg

Oven kunnostusta varten ovi irrotettiin karmistaan ja tuotiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Kunnostuksessa ohjaamon puoleinen maalipinta hiotaan ja  oven verhoilun liimauksestaan irronneet vaneriviilut liimataan kiinni. Lopuksi ovi saa uuden maalipinnan.

Blogi_2022-27-03-04.jpg

Tulevaa oven maalaamista varten hilseilyt irtonainen maali raaputettiin pois ja vihertävän harmaa maalipinta hiottiin sileäksi hiekkapapereilla. Tarkoituksenamme on maalata oven pinta kuin myös ohjaamon alumiiniset seinäpinnat alkuperäisen mukaisella vihreällä sävyllä. Sitä ennen yritetään selvittää, mikä se alkuperäinen maali ja sen sävy olisi mahtanut olla.

Blogi_2022-27-05.jpg

Ovessa näkyy vähintään kahta vihreän eri sävyä. Ikään kuin alempana olisi vaaleamman vihreä, jonka päälle on vedetty tummemman vihreä maali. Ohjaamon seinien alumiinipinnoissa on näkyvillä ainakin kolmea ei vihreää. On siten arvailujen varassa, mikä niistä olisi varmasti alkuperäistä – jos niistä enää mikään. Onhan DO-5 ollut Normandian maihinnousuun osallistumisen jälkeen siviilikäytössä Hollannissa, Ranskan Indokiinassa ja Saksassa ennen tuloaan Suomen ilmavoimille vuonna 1960.

Blogi_2022-27-06-07.jpg

Tiedustelin ”kolmosten” värejä Suomen ilmavoimamuseosta. Sain kuulla, että ohjaamon ja siten myös oven väri on mitä ilmeisimmin amerikkalainen "Bronze Green" tai "Dull Dark Green." Sisätilan väri oli yleisesti tumman vihreä sen ajan amerikkalaiskoneissa. Alumiinipintojen pohjamaalina käytettiin sinkkikromaatti korroosiosuojamaalia, jonka sävyä taitettiin mustalla pigmentillä, jolloin siihen saatiin myös UV-suojaa. On siten vielä selvitettävää, ennen kuin menemme maalikauppaan.

Blogi_2022-27-08.jpg

Blogi_2022-27-09.jpg

Blogi_2022-27-10.jpg

Maalattavat pinnat edellyttävät kuitenkin lisää pohjustustyötä, ennen kuin ovi on valmis maalattavaksi. Tehdäänkö maalaus jo nyt, vai vasta keväällä yhdessä ohjaamon alumiinisten seinäpintojen maalauksen kanssa, on toistaiseksi päättämättä.

Blogi_2022-27-11.jpg

Blogi_2022-27-12.jpg

Blogi_2022-27-13.jpg

Oven pintojen hiomisen jälkeen liimattiin liimauksestaan irronneet oven vaneriviilut. Viilut puristettiin tiiviisti alustaansa puupalikoilla ja puristimilla. Liimana käytimme ulkokäyttöön tarkoitettua EriKeeper Plus puuliimaa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, DC-3, C-47, DO-5

Tiistaikerhon syyskausi alkoi

Sunnuntai 4.9.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kesätauko päättyi tiistaina 30. elokuuta, jolloin kerholaiset kokoontuivat Suomen ilmailumuseolle jatkamaan keväällä kesken jääneitä projekteja ja aloittamaan muutamia uusia. VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti jatkui läpi kesän muutaman viikon taukoa lukuun ottamatta.

Blogi_2022-21-01.jpg

Caudron C.59 konservointihankkeessa edetään nyt mm. saattamalla valmiiksi koneen alasiipien kangasverhoilun ja johtoreunan vaurioiden korjaukset, verhoilemalla rankoina olevat korkeusvakaaja ja toinen korkeusperäsimistä sekä kunnostamalla Suomen ilmavoimamuseosta saadut 1920-luvun lentokoneen pyörät. Tiistaikerhossa kunnostettavana ollut Caudronin runko palautettiin 30. elokuuta Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle odottamaan aikaa, jolloin rungon kangasverhoilun pahoin krakeloituneen maalipinnan konservointiin voidaan täysipainoisesti panostaa.

Blogi_2022-21-02.jpg
Kun MiG-21BIS (MG-111) purettiin Suomen ilmailumuseon pihalla romutettavaksi, Ilmailumuseoyhdistys ry sai rungosta pätkäistyn ohjaamo-osan MiG-21-simulaattoriksi rakennettavaksi. Tiistaikerhon tehtävänä on purkaa ohjaamon ulkopuoliset laitteet ja varusteet tilan tekemiseksi simulaattorin laitteille. Aloitimme tämän työn jo loppukeväästä ja jatkamme nyt MG-111:n ohjaamon käsittävän rungonpätkän esivalmistelua simulaattoriksi rakennettavaksi.

Blogi_2022-21-03.jpg

Blogi_2022-21-04.jpg
Ilmailumuseo ry pelasti vuonna 2018 romutukselta Ilmavoimien käytössä olleen DC-3 (C-47) DO-5-koneen rungon. Runko oli palvellut viimeiseksi Utin laskuvarjojääkärikoulussa maassa olevana ”kuivaharjoituskoneena”. Tiistaikerhon tehtävänä on mm. kunnostaa ja siistiä varsin huonokuntoista ja laitteeltaan puutteellista koneen ohjaamoa, tiivistää ohjaamon ikkunat ja uusia matkustamon läpinäkymättömäksi menneet ikkunaruudut.

Blogi_2022-21-05.jpg

Perjantaina 19. elokuuta saapui Ilmailumuseoyhdistyksen Ruotsista ostama Caravelle III (SE-DAF) Arlandasta Turkuun ja vietiin kunnostettavaksi Pansiossa olevaan halliin. Kone tulee aikanaan näytteille Finnairin väreissä Turun lentoaseman terminaalirakennuksen tuntumaan. Finnair käytti Caravelle III -koneita ennen siirtymistään Super Caravelleihin.

Blogi_2022-21-06.jpg

Vuodesta 1974 kone on seissyt Arlandan lentokentän laidalla ja on odotetusti huonokuntoinen. Tiistaikerhon tehtävänä on korjata Caravellen vaurioituneita osia, jotka kokonsa puolesta sopivat kunnostettaviksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa. Näitä on mm.  ”kipeetä saanut” oikean siiven kärkiosan etukulma. Entisöimme myös Caravellen mukana Turkuun tuodun ja varsin huonoon kuntoon päässeen Caravelle III:n hinausraudan.

Blogi_2022-21-07.jpg

Kaikkea muutakin tulee tavan mukaan syyskauden aikana Tiistaikerholle tehtäväksi, jotka tukevat niin Suomen ilmailumuseon kuin Ilmailumuseoyhdistyksenkin toimintaa.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, Tiistaikerho, DO-5, C-47, DC-3, MiG-21BIS, MG-111

Myrskyn NACA-renkaan korvakekaarien ja korvakkeiden asennus niitattaviksi

Tiistai 19.7.2022 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinnissä on jo muutaman vuoden rakennettu moottorinsuojuksen eli NACA-renkaan rakentamisen osalta vaativaa kiinteää etuosaa. Myrskyn moottorinsuojus koostuu moottoria peittävän NACA-renkaan kiinteästä etu- ja takaosasta sekä niiden välissä olevista avattavista vaippalevyistä. Tämä blogi käsittelee NACA-renkaan kiinteän etuosan korvakekaarien asennusta renkaaseen niitattaviksi. Yksikertaisuuden vuoksi käytän jatkossa tässä blogissa NACA-renkaan kiinteästä etuosasta termiä NACA-rengas.

Myrskyn NACA-renkaan tekeminen on osoittautunut hankalaksi eikä lisätöiltäkään ole säästytty. Tällaiseen johti muun muassa se, että viime vuoden lopussa löytyivät kateissa olleet Myrskyn suursarjan NACA-renkaan piirustukset. Ne poikkeavat renkaan yläosaltaan Myrskyn alkusarjan aikaisista NACA-renkaan piirustuksista, joiden perusteella olemme MY-14 Myrskyn NACA-rengasta rakentaneet.

Ero piirustusten välillä on, että suursarjan NACA-renkaan yläosassa renkaan kehä on alkusarjaan renkaan kehää laajempi. Tämän vuoksi tekemämme NACA-renkaan yläosan kehän kaarimuotoa jouduttiin suurentamaan, jotta se vastaisi MY-14 mukaista suursarjan muotoa. Laajentaminen onnistui takomalla alumiinista renkaan yläosaa suursarjan mittoihin.

Muutoksen tekemiseksi jouduttiin irrottamaan jo kertaalleen paikalleen asemoidut NACA-renkaan kymmenen korvakekaarta eli kiinnityskonsolia. NACA-rengas kiinnitetään näistä korvakekaarista moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Irrotetut korvakekaaret vietiin kromatoitaviksi, jolloin niiden pinta sai kullankiiltoinen sävyn.

NACA-renkaan korvakekaaria on kaikkiaan 14. Niistä kymmenen sijaitsee NACA-renkaan osassa, joka vastaa pyörähdyskappaletta. Neljä korvakekaarta sijaitsee pyörähdyskappaleesta poikkeavassa NACA-renkaan kehän laajentuvassa yläosassa. Tällä alueella sijaitsevat moottorin kaasuttimen imutorven aukko sekä neljän runkokonekiväärin lieskaputket.

Kromatoidut kymmenen korvakekaarta asennettiin uudestaan paikalleen. Imutorven ja konekiväärien lieskaputkien kohdalle tulevat neljä korvakekaarta ovat vielä muokkaus- ja sovitteluvaiheessa. Ennen korvakekaarten asennusta kiinnitettiin NACA-renkaan kehän ympärille 1 mm teräslevystä tehty tuki. Tuki varmistaa, että NACA-rengas pitää täsmälleen muotonsa korvakekaarten asentamisessa NACA-renkaaseen.

Blogi_2022-20-01.jpg

Blogi_2022-20-02.jpg

Samalla asetettiin paikalleen teräslevystä tehty korvakekaaria paikalleen kohdistava jigi. Teräslevyistä tehdyllä ja asennuspöydässä olevaan ”keskusnapaan” lukitulla asennusjigillä voidaan asemoida paikalleen kerrallaan kaksi korvakekaarta. Sen jälkeen jigiä siirrettään eteenpäin seuraavien korvakekaarten paikalleen asemoimiseksi ja kiinnittämiseksi. Kohdalleen saadut korvakekaaret kiinnitettiin NACA-renkaaseen muutamalla pienellä pultilla. Lopullinen kiinnitys tehdään niittaamalla.

Blogi_2022-20-03.jpg

Blogi_2022-20-04.jpg

Kun kromatoidut kymmenen korvakekaarta oli saatu paikallaan, niiden päihin kiinnitettiin varsinaiset kiinnityskorvakkeet, joista NACA-rengas lukitaan liitoskappaleiden avulla moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Korvakekaaren korvake on 1 mm teräslevystä taivutettu aisamainen kappale, jonka päähän on hitsattu holkki liitoskappaleen kiinnityspultille.

Blogi_2022-20-05.jpg

Blogi_2022-20-06.jpg

Kunkin korvakekaaren päähän kiinnitettävän korvakkeen asemoinnissa käytettiin apuna kaksihaaraista asennuspöydän keskusnapaan lukittua teräsputkijigiä. Jigin avulla voitiin määrittää korvakkeen tarkka sijainti sekä korvakkeen asennon kulma kunkin korvakekaaren päässä. Korvakkeet kiinnitettiin korvakekaariin alustavasti pienillä pulteilla. Varsinainen kiinnitys tehdään niittaamalla.

Blogi_2022-20-07.jpg

Blogi_2022-20-08.jpg

Korvakkeet on asennettu korvakekaaren päihin 7,5 asteen kulmassa. Näin ne kohtaavat oikeassa asennossa moottorin venttiilikopan korvakkeet NACA-renkaan kiinnittämiseksi moottoriin. Korvakekaarten korvakkeet ja venttiilikopan korvakkeet lukitaan toisiinsa liitoskappaleiden avulla. Liitoskappale kiinnitettään pultilla korvakekaaressa olevaan holkkiin ja kahdella pultilla venttiilikopan korvakkeessa oleviin reikiin.

Blogi_2022-20-09.jpg

Blogi_2022-20-10.jpg

Blogi_2022-20-11.jpg

Kun kakki kymmenen kromatoitua korvakekaarta korvakkeineen oli saatu asennettua paikalleen, aloitettiin NACA-renkaan yläosan neljän korvakekaaren sekä niihin asennettavien kiinnityskorvakkeiden muokkaus paikalleen asennettaviksi. Ulompien lieskaputkien kohdalle tulevat korvakekaaret ovat muodoltaan muita V-muotoisia korvakekaaria selvästi kulmaltaan avonaisemmat, jotta tuliputki mahtuisi V-muotoisen korvakekaaren sisään. Imukomun kummakin puolen kylkeen kiinnitettävät korvakekaaret poikkeavat myös muodoltaan selvästi muista korvakekaarista. Ne ovat tavallaan vain puolikkaita V-muotoisiin korvakekaariin verrattuina. 

Blogi_2022-20-12.jpg

Blogi_2022-20-13.jpg

Blogi_2022-20-14.jpg

Muokattiin ensin lieskaputkien kohdalle tulevat laajakulmaiset korvakekaaret asennettaviksi. Ne kiinnitettiin alustavasti paikalleen näitä kahta korvakekaarta varten erikseen tehtyä asennusjigiä apuna käyttäen. Tämän jälkeen aloitettiin muokata korvakekaarten päihin kiinnitettävien holkillisten kiinnityskorvakkeiden ”aisoja”, jotta ne saadaan muokattua muita korvakekaaria avonaisempien korvakekaarien muotoon. Näiden korvakkeiden sijainti poikkeaa muista korvakekaarista siinä, että korvake tulee aivan korvakekaaren kärkeen. NACA-renkaan yläosan korvakekaarten asennus on edelleen kesken.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn korkeusperäsinten maalaus

Keskiviikko 6.7.2022 - Tiistaikerholainen

Huhtikuussa aloitettu VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusperäsinten verhoilu saatiin valmiiksi toukokuun alussa. Verhoilukankaana käytettiin 165 gramman neliöpainoista pellavakangasta.

Blogi_2022-19-01.jpg

Blogi_2022-19-02.jpg

Korkeusperäsinten valmistuttua kangas kiristettiin rumpukalvomaiseksi NC-SPEED nitroselluloosalakalla.  Lakka sävytettiin punaiseksi rautaoksidilla.  Kankaan kiristys tehtiin vaiheittain. Se aloitettiin 50-prosenttiseksi ohennetulla lakalla. Ohenteena käytettiin Ohenne 8:aa. Siitä siirryttiin 75-prosenttisen lakan kautta täyteen 100-prosenttiseen lakkaan. Täyttä lakkaa siveltiin korkeusperäsinten kangaspintaan kahdesti.

Blogi_2022-19-03.jpg

Blogi_2022-19-04.jpg

Lakkauskertojen välillä kangaspinnat hiottiin sileiksi. Jokaisen lakkauskerran jälkeen kangaspinnat kiristyivät lisää. Neljän lakkauskerran jälkeen korkeusperäsinten verhoilukangas oli kiristynyt haluttuun rumpukalvomaiseen tasoon.

Blogi_2022-19-05.jpg

Blogi_2022-19-06.jpg

Verhoilukankaan kiristämisen jälkeen siirryttiin peräsinten pohjamaalaukseen. Maaliksi valittiin Teknoksen Futura 3 -tartuntapohjamaali ja ohenteeksi Teknosolv 1621 -lakkabensiini.

Blogi_2022-19-07.jpg

Kuva: Jukka Köresaari.

Blogi_2022-19-08.jpg

Pohjamaalaus tehtiin ruiskumaalauksena, jossa Futura 3 ohennettiin 75-prosenttiseksi. Ennen maalausta korkeusperäsimessä olevat aukot suojattiin, jottei maalia leviä peräsimen sisään.

Blogi_2022-19-09.jpg

Blogi_2022-19-10.jpg

Ruiskumaalauksen jälkeen pinnat hiottiin käsin hiomapapereilla. Samalla todettiin, että korkeusperäsinten yläpinnalla on alumiinisen johtoreunan jättöreunan puoleisessa reunassa lievä painauma peräsimen koko pituudelta. Tälle alueelle levitettiin tasoite. Tasoitteen kuivuttua alue hiottiin peräsimen pinnan kaarevan profiilin muotoon.

Blogi_2022-19-11.jpg

Myös tartuntapohjamaalin toinen ruiskumaalaus tehtiin 75-prosenttisella Futura 3 -tartuntapohjamaalilla. Maalauksen jälkeen kangaspinnat hiottiin taas sileiksi ja hionnassa kiinnitettiin huomiota ompelusaumojen päälle kiinnitettyjen suojanauhojen sahalaitoihin, jotta kankaan sahalaidat saataisiin hiottua niin, etteivät ne enää tunnu kohoumina verhoilukankaan pinnassa.

Blogi_2022-19-12.jpg

Myrskyn korkeusperäsimet on nyt pohjamaalattu kahteen kertaan. Harkinnassa on mahdollinen kolmas pohjamaalin ruiskumaalaus korkeusperäsinten pintaan. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Super Caravellen hinausrauta sai valmistuskilpensä

Sunnuntai 26.6.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon entisöimästä ja Suomen ilmailumuseossa näytteillä olevasta Super Caravellen hinausraudasta puuttui vielä raudan valmistuskilpi. Nyt se on siihen kiinnitetty, joskin vain osin alkuperäisen mukaisena.

Tausta on se, että kun entisöitävänä ollut Super Caravellen hinausrauta vietiin hiekkapuhallettavaksi, hinausraudan pinnasta unohtui irrottaa Sud Aviation tehtaan valmistuskilpi. Niinpä hiekkapuhalluksessa alumiinisen kilven maalipinta teksteineen hioutui pois. Jäljelle jäi vain alumiiniseen kilpeen stanssattu hinausraudan tuotantotyypin numero S09 107 2 sekä yksilökohtainen sarjanumero 206.  Tekevälle sattuu, kuten on tapana sanoa. Ennen hiekkapuhallusta kuluneessa valmistuskilvessä oli jäljellä kuluneet, mutta vielä osittain luettavat tekstit.

Blogi_2022-17-01.jpg

Kooltaan 78 x 23 millinen valmistuskilpi on tehty alumiinilevystä ja sen pinta oli maalattu/silkkipainettu mustaksi niin, että väriin on jätetty ”aukoiksi” mm. valmistajatehtaan nimi SUD AVIATION sekä kentät stanssattavia hinausraudan valmistustietoja varten otsikkoteksteineen.

Blogi_2022-17-02.jpg

Kilven entisöimiseen ennen hiekkapuhallusta olevaan asuunsa oli onneksi mahdollisuus, koska kuluneesta kilvestä oli otettu yksityiskohtaiset valokuvat, kun hinausraudan kuntoa kartoitettiin entisöintisuunnitelman tekemistä varten. Niinpä hiekkapuhalluksella pilatun kilven entisöimiseksi alkuperäisen näköiseksi käytiin läpi eri mahdollisuuksia.

Blogi_2022-17-03.jpg

Selvittelyjen jälkeen toteuttamiskelpoisimmaksi entisöinnin vaihtoehdoksi jäi muokata alkuperäisen kilven dokumentointikuvasta sellainen tiedosto, mikä voitaisiin tulostaa läpinäkyvälle materiaalille ja kiinnittää se sileäksi ja puhtaaksi hiotun alkuperäisen kilven pintaan. Näin päätettiin myös toimia.

Blogi_2022-17-04.jpg

Entisöinnin lähtötilanteena oli siis dokumentoitu värivalokuva kilvestä. Kuvankäsittelyohjelmavaihe aloitettiin sillä, että Adobe Photoshopissa luotiin lopullisen tarrakalvon kokoinen tiedosto, johon kuva siirrettiin. Kilven kaarevuudesta ja kameran kuvakulma- ja linssivääristymistä johtuvia virheitä korjailtiin kuvankäsittelyssä, samoin suorat kulmat suoristettiin.

Värikuva muutettiin mustavalkoiseksi ja kuvan sävytasoja säädettiin jyrkemmiksi ja kontrastia lisättiin tulostusta silmällä pitäen niin, että kuvassa on käytännössä vain puhtaan mustaa tai kirkkaan valkoista.  Mustavalkoisessa kuvatiedostossa puhtaan valkoiset kohdat - ja tässä tapauksessa mm. tekstit - jäävät kalvolle tulostettaessa läpinäkyviksi. Lopputuloksessa kilven oma metallipinta näkyy siis läpi teksteissä sekä numerotiedoille varatussa kohdassa ja tässä tapauksessa tietysti myös kilven niissä kohdissa, joista musta väri oli aikojen saatossa kulunut pois.

Blogi_2022-17-05.jpg

Käytettävä tarratuloste teetettiin kuvatiedoston pohjalta Painotalo TKP Printissä niin ohuelle kalvolle, että alkuperäisen metallikilven päälle liimattuna kalvoa ei käytännössä silmin tai edes tunnustelemalla huomaa. Ohuita tarratulostekalvoja saatiin Painotalo TKP Printistä pari arkillista, joten harjoitteluvaraa oli runsaasti kalvon kiinnittämiseen kilven pintaan.

Ennen tarratulosteen siirtämistä alkuperäisen kilven pintaan, kilpi hiottiin vielä mahdollisimman sileäksi. Kilvessä oleva numerostanssaus jäi hionnan jälkeen edelleen hyvin näkyviin, joka onkin tärkeä kalvokopion sijoittamiseksi täsmälleen oikein kilven pintaan.

Blogi_2022-17-06.jpg

Tarratulostearkilta irrotettiin pinseteillä yksi valmistuskilven kalvokopio painettavaksi alumiinisen valmistuskilven pintaan. Kalvokopio asemoidaan kilven pintaan siten, että kilpeen stanssattu numerosarja ja kalvokopiossa näkyvä vastaava numerosarja asettuivat täsmälleen päällekkäin. No, jos ensimmäinen yritys menikin ns. ketuille, toisella tarratulosteella se jo onnistuikin ja kalvo painettiin tiiviisti kilven pintaan. Valmistuskilpi oli valmis kiinnitettäväksi hinausraudan runkoon.

Blogi_2022-17-07.jpg

Blogi_2022-17-08.jpg

Valmistuskilpi oli alun perin kiinnitetty hinausraudan pintaan kummastakin päästään niitillä, jotka kilpeä irrotettaessa oli katkaistu. Päätettiin olla poraamatta paksuun terästankoon uusia niitinreikiä, joten niittien sijaan valmistuskilpi päätettiin kiinnittää hinausraudan runkoon kaksipuolisella teipillä.

Blogi_2022-17-09.jpg

Blogi_2022-17-10-11.jpg

Niinpä kilpi laitettiin vahvan kaksipuolisen teipin päälle ja teipistä leikattiin mattoveitsellä kilven suuruinen pala. Tämän jälkeen teipin toisen puolen suojakalvo poistettiin ja teippi painettiin kiinni alumiinikilven alapinnalle. Nyt poistettiin vuorostaan teipin päällimmäinen suojakalvo ja valmistuskilpi painettiin alkuperäiseen paikkaansa hinausraudan lenkkipäässä olevan nostokahvan kehän keskelle.

Blogi_2022-17-12.jpg

Finnairin käyttämä Super Caravellen hinausrauta oli saanut kuluneen ulkoasunsa mukaiseksi entisöidyn valmistuskilpensä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, Tiistaikerho

Myrskyn koesiipi näytteillä Suomen ilmailumuseon I hallissa

Sunnuntai 26.6.2022 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon välihallissa oli kevään ajan VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiä esitellyt näyttely. Se purettiin touko-kesäkuun vaihteessa. Näyttelyn keskeisin esine - Myrskyn entisöinnin yhteydessä tehty koesiipi - sai kuitenkin uuden näkyvän esittelypaikan museon I-hallista. Siinä se saa toistaiseksi olla museossa kävijöiden tarkasteltavana.

Blogi_2022-18-1.jpg

Koesiiven esillepano on nyt myös parempi kuin välihallin näyttelyssä, sillä siipi on asennettu kävijään nähden kaltevaan asentoon, jolloin yläpinnaltaan läpinäkyvällä pleksillä verhoillun siiven sisällä oleva rakenne ja erilaiset laitteet ovat nyt erittäin hyvin näkyvissä. Laitteista mainittakoon siivekkeiden, lisäpolttoainesäiliön ja laskutelineiden käyttöön liittyvät laitteet. Siiven näyttelyasennon vuoksi koesiivessä kiinni jo ollut laskutelinen piti irrottaa. Se on laitettu esille lattialle siiven eteen.

Blogi_2022-18-2.jpg

Näyttelyä täydentävät koesiiven viereen laitetut näytöt, jossa esitellään hyvin havainnollisesti VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinnin etenemistä.

Myrskyn koesiiven rakentamisella testattiin Myrskyn varsin monimutkaisen siiven tyviosan rakentamista ennen varsinaisen siiven rakentamiseen ryhtymistä. Varsinainen koesiipi on 2,5 metrin mittainen Myrskyn oikean siipipuoliskon tyviosa. Tyviosa käsittää koko laskutelinealueen ja siipeä polttoaine/pommiripustimen jälkeiseen kaareen saakka.

Koesiiven rakentaminen osoittautuikin erittäin hyödylliseksi, sillä sen yhteydessä tuli vastaan tilanteita, joissa jo rakennettua jouduttiin purkamaan ja uudelleen rakentamaan joko puutteellisten tai keskenään ristiriitaisten piirustusten vuoksi. Varsinaisen siiven rakentamisessa ei sitten enää suurempia ongelmia vastaan tullutkaan.

Kun koesiipi oli tehnyt tehtävänsä, sille päätettiin rakentaa vastinpariksi metrin mittainen vasemman siiven tyviosa. Tämä siiven tyviosa kattaa kokonaan laskutelineen pyöräkammion alueen.

Koesiipi ja sen vastinpari liitettiin toisiinsa kokonaisuudeksi teräslevyliitoksella. Suunnitelmissa on joskus tulevaisuudessa liittää tämä kokonaisuus käytössämme olevaan Myrsky MY-5:n teräsputkista tehtyyn runkokehikkoon. Näin museossa kävijöille olisi esiteltävissä sekarakenteisen Myrsky-hävittäjän (metalli runko/puusiipi) rakenteellinen perusratkaisu.

Suosittelen lämpimästi vierailua Suomen ilmailumuseoon Myrskyn rakenteellisesti mielenkiintoiseen siipeen tutustumiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14, MY-5

Lisää pukkeja Caravelle III:n kuljetukseen Arlandasta Turkuun

Sunnuntai 29.5.2022 - Tiistaikerholainen

Caravelle III:n kuljetuksessa Arlandasta Kapelskärin kautta Turkuun tarvitaan runkoa tukevien kuljetuspukkien lisäksi tukipukkeja siipiä varten. Siipien kuljetus on suunniteltu siten, että siipi lepää kuljetuslavan päälle laskutelineensä varassa, mutta siiven kärkeä tuetaan kahdella säädettävällä pystypukilla. Kuljetukseen tarvittavan neljän pukin rakentamiseen ryhdyttiinkin Tiistaikerhossa.

Blogi_2022-16-01.jpg

Blogi_2022-16-02.jpg

Caravellen purkamisesta osiinsa ja kuljetuksesta Suomeen IMY:n osalta vastaavan Martti Saarisen tekemän pukkipiirustuksen mukaan tarvittava teräsmateriaali hankittiin valmiiksi leikattuna Romuliike Suotulasta. Pukkien rakennukseen tarvittiin seuraava materiaali:

  • Pukin pystypalkiksi 4 kpl 1 100 mm pituisia putkia RHS 100x100x5,0 mm
  • Pystypalkin alapäähän hitsattaviksi jaloiksi 16 kpl 300 mm pituisia U-palkkeja UNP 100X40x5,0mm
  • Pukin vinotuiksi pystypalkin ja jalkojen välille 16 kpl 500 mm pituisia putkia RHS 40x40x3,0
  • Pukin sisäputkeksi säädettävälle matoruuville 4 kpl 250 mm putkia RHS 50x50x4,0 mm
  • Sisäputken päähän hitsattaviksi reiällisiksi laipoiksi 4 kpl levyä 120x120x10,0 mm

Blogi_2022-16-03.jpg

Blogi_2022-16-04.jpg

Blogi_2022-16-05-06.jpg

Siipien kuljetukseen tarvittavien pystypukkien rakentaminen oli pääasiassa hankittujen teräsosien hitsaamista kiinni toisiinsa. Pukkien rakentaminen tehtiin sarjatyönä. Työ aloitettiin hitsaamalla ensin pukin neljään 100 x 100 mm pystytukeen neljä jalkaa U-palkeista. Sen jälkeen viistottiin vinotukien päät laitettavaksi sopivaan kulmaan pystytuen ja sen jalkojen välille, jonka jälkeen tuet hitsattiin paikoilleen kuhunkin neljään pukkiin.

Blogi_2022-16-07.jpg

Blogi_2022-16-08-09.jpg

Puuttui enää pystypukin päästä pukin sisään työnnettävä ja siihen kiinni hitsattava sisäputki ohjuriksi putken työnnettävälle säädettävälle matoruuville. Kunkin ohjuriputken päähän hitsattiin ensin 120x120 mm reiällinen laippa. Tämän jälkeen ohjuriputket työnnettiin pystypukin sisään ja hitsattiin kiinni. Nyt voitiin säädettävä matoruuvi työntää ohjurin laipan reiästä paikalleen.

Blogi_2022-16-11-13.jpg

Caravellen siiven kärkeä tukemaan tarvittavat neljä kuljetuspukkia oli saatu valmiiksi. Pukit voitiinkin samalla siirtää Suomen ilmailumuseon pihalla olevaan merikonttiin, jolla Caravellen purkamiseen ja kuljetukseen tarvittavaa välineistöä kuljetetaan kesäkuun alussa Arlandaan.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, Tiistaikerho

Caravelle III:n rungon kuljetuspukit valmistuivat

Torstai 26.5.2022 - Tiistaikerholainen

Aiemmassa blogissani olen kertonut rungon kuljetuspukkien rakentamisesta Arlandassa olevan Caravelle III kuljettamiseksi näytteille Turun lentoasemalle. Kuljetusta varten Caravelle siivet ja pyrstön osat irrotetaan rungosta, ja kuljetuksessa runko makaa lavetilla kahden pukin päällä. Nämä pukit on nyt saatu Tiistaikerhossa valmiiksi. Pukit rakennettiin yhdistäen toisiinsa puuta ja terästä.

Blogi_2022-15-01.jpg

Blogi_2022-15-02-03.jpg

Kun Caravellen pukin puuosat oli kasattu kahdeksi 30 cm korkeasi ja rungon muotoa alustavasti jäljitteleviksi lankkupakoiksi, pakkojen läpi porattiin neljä reikää. Ne tehtiin 12 mm vahvuisille kierretangoille, joilla pukin puuosa yhdistetään alustana toimivaan teräksiseen U-palkkiin. Reiän alkupäähän porattiin syvennys kierretangon päähän tulevalle mutterille, jotta mutteri ei jää törröttämään pukin pintaan Caravellen runkoa vaurioittaen.

Blogi_2022-15-04.jpg

Blogi_2022-15-05.jpg

Kootut lankkupakat vietiin sahattavaksi rungon kaarevaan muotoon Puusepänliike Onni Salonen Ky:hyn.  Siellä pukit sahattiin vannesahalla pukkien kylkeen piirtämämme koneen rungon muotoa kuvaavaa viivaa pitkin. Sahauksen jälkeen pukin puuosat olivat valmiit kiinnitettäväksi teräksiseen alustaansa.

Blogi_2022-15-06.jpg

Blogi_2022-15-07.jpg

Pukkien puu- ja metalliosien yhdistämiseksi lankkupakat vietiin Suomen ilmailumuseon tulityökonttiin, jossa pukin metallijalustat oli hitsattu odottamaan pukin kokoamista. Lankkupakat laskettiin vuorotellen pukin jalustana toimivan U-palkin päälle. Merkkauspuikko työnnettiin vuorotellen lankkupakassa oleviin kierretapin reikiin ja napauttamalla vasaralla merkkauspuikon päähän saatiin U-palkkiin merkki reikien poraamiseksi kierretangoille.

Blogi_2022-15-08.jpg

Blogi_2022-15-09.jpg

Kun reiät oli U-palkkiin porattu, katkaistiin kierretangosta määrämittaiset pätkät. Kukin neljästä kierretangosta työnnettiin reikäänsä lankkupakan ja U-palkin läpi. Sen jälkeen kierretankojen päihin kierretyillä muttereilla lankkupakka ja U-palkki kiristettiin tiukasti toisiaan vasten. Näin menetellen kumpikin pukki oli saatu rakenteellisesti valmiiksi.

Blogi_2022-15-10.jpg

Blogi_2022-15-11.jpg

Koska Caravellen rungon kuljetuspukit joutuvat olemaan säiden armoilla Caravellen purkuvaiheessa, kuljetuksessa sekä myöhemmin koneen kokoamisvaiheessa Turun lentoasemalla, pukin puuosat päätettiin suojata kosteutta vastaan maalaamalla. Puuosat maalattiin sinisellä Unica -ulkokalustemaalilla ja metalliosat vaalean harmaalla ruostumista estävällä Isotrolilla. Itse asiassa näin pukeista tuli varsin näyttävät.

Blogi_2022-15-12-13.jpg

Blogi_2022-15-14.jpg

Pukin puupinnan ja Caravellen rungon väliseen kontaktipintaan piti vielä saada pehmuste. Pehmusteeksi leikkasimme kaistaleet käytöstä poistetusta Convairin matkustamon käytävämatosta. Mattokaistaleet liimattiin pukin pintaan KiiLTO PRO TIXO- kontaktiliimalla.

Blogi_2022-15-16.jpg

Blogi_2022-15-17.jpg

Blogi_2022-15-18.jpg

Caravelle III:n rungon Turkuun siirtämisessä tarvittavat pukit ovat nyt valmiit. Ne kuljetetaan Arlandaan touko-kesäkuun vaihteessa kontissa, johon on kerätty Caravellen purkamisessa ja kuljetuksessa tarvittava tarpeisto.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, Tiistaikerho

Super Caravellen hinausrauta sai logonsa

Maanantai 16.5.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöitävänä olevassa Super Caravellen hinausraudassa oli jäljellä vain vaivoin näkyvissä oleva valkoisella maalattu logo ”Super Caravelle”. Tekstiä yritettiin kopioida ohuelle muovikalvolle, mutta siitä saatiin kopioiduksi vain osa.  Sen sijaan logon ja tekstien mittasuhteet saatiin kuitenkin määriteyksi. Mistäpä siis saataisiin vastaava logo kokonaisena malliksi uuden logon tekemiseksi entisöidyn hinausraudan pintaan? Niinpä googlaamaan.

Blogi_2022-14-01.jpg

Blogi_2022-14-02-03.jpg

Kuvat: Juha Veijalainen

Googlaamalla löytyikin muutama lupaava Super Caravelle -logovaihtoehto. Parhaat niistä olivat Finnairin mainoksessa 1960-luvulta sekä samalta ajalta olevassa Finnairin myymän suklaakonvehtirasian kannessa. Sapluunamallin pohjaksi otettiin matkailumainos. Sen logoa jouduttiin vain aavistuksen verran muokkaamaan, jotta se saatiin vastaamaan malliltaan ja mittasuhteiltaan hinausraudassa ollutta logoa.

Blogi_2022-14-04.jpg

Mainoksen Super Caravelle -logosta muokatusta mallikuvasta tehtiin digitaalinen vektorimalli. Se toimitettiin Lohikari Oy:hyn varsinaisen maalaussapluunan tekemiseksi. Sellaisen saatuamme aloitimme Super Caravellen logotekstin maalaamisen valmistelun hinausraudan pintaan.

Blogi_2022-14-05.jpg

Määrittelimme ensin tarkasti logon sijainnin hinausraudan pinnalla niillä mitoilla, jotka oli hinausraudasta tehty raudan entisöintisuunnitelmaa varten. Logon etureunan etäisyys raudan päästä oli 135 cm ja raudan keskikohdasta 60 cm. Nämä kohdat merkattiin teipillä muutoin jo valmiiksi entisöidyn hinausraudan pintaan. Sitten määriteltiin logon sijainnin keskilinja.

Blogi_2022-14-06.jpg

Blogi_2022-14-07-09.jpg

Nyt oltiin valmiit laittamaan logon sapluuna paikalleen. Sapluunasta poistettiin sen tartuntapintaa suojaava kalvo, jonka jälkeen sapluuna painettiin hinausraudan pintaan täsmälleen oikeaan kohtaan. Nyt poistettiin vuorostaan sapluunan yläpintaa suojaava kalvo. Alta paljastui negatiivikuva Super Caravelle -logosta, jolloin logon kirjainten kohdalla näkyi hinausraudan sininen maalipinta. Kalvon poistamisessa piti olla varovainen, jottei suojakalvon mukana olisi sapluunasta irronnut kirjaimien, kuten a:n tai e:n ”reikiä” peittävät teipit. Ennen spraymaalilla tehtävän maalauksen alkamista hinausrauta suojattiin suojamuovilla.

Blogi_2022-14-10.jpg

Blogi_2022-14-12.jpg

Blogi_2022-14-14.jpg

Hinausrauta työnnettiin ulos Suomen ilmailumuseon entisöintitilasta, sillä spraymaalausta ei kannata tehdä sisätilassa, ellei sitä varten ole erillistä ruiskumaalaustilaa.  Spraymaalaus aloitettiin ruiskuttamalla sapluunaan useita peräkkäisiä harsomaisia valkoisen maalin kerroksia. Niitä ruiskutettiin ainakin puolenkymmentä. Sen jälkeen todettiin, ettei raudan sinistä maalipintaa enää näkynyt kirjainten kohdalla valkoisen maalipinnan alta.

Blogi_2022-14-16.jpg

Blogi_2022-14-17.jpg

Nyt voitiin Super Caravelle -logon sapluuna irrottaa varovasti raudan pinnasta. Todettiin, että maalaus oli onnistunut hyvin. Viimeisenä vaiheena oli avata kirjaimista niiden ”reiät” eli poistaa kirjainten keskiosia peittävät laput. Lopuksi hinausraudan ympäriltä poistettiin spreymaalauksen ajaksi laitetut suojamuovit.

Blogi_2022-14-18.jpg

Blogi_2022-14-19.jpg

Pintansa saamansa Super Caravellen logon myötä hinausraudan entisöinti oli saatu lopullisesti valmiiksi. Hinausrauta laitetaan toistaiseksi näytteille Suomen ilmailumuseon II halliin siellä olevan Caravellen päälaskutelineen tuntumaan.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle

Super Caravellen hinausraudan entisöinti valmistui

Torstai 12.5.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistama ja pahoin ruostunut Super Caravellen hinausrauta otettiin puoli vuotta sitten Tiistaikerhoon entisöitäväksi. Entisöintiä varten hinausrauta purettiin osiin. Maaliskuussa osat oli saatu puhdistettua ruosteesta, joten voitiin aloittaa hinausraudan pintakäsittely eli maalaus.

Blogi_2022-13-01.jpg

Hinausrauta maalataan alkuperäisiin Finnairin aikaisiin väreihin. Raudan päävärinä on ollut ”Finnairin sininen”, mutta raudan päät on maalattu keltaisella huomiovärillä. Alkuperäiset värisävyt saatiin määritettyä Pintavärin liikkeessä raudassa vielä näkyvissä olleista maalijäämistä. Sinisen väriksi määrittyi NCS S 6030 B ja keltaiseksi RAL 1023. Maaliksi valittiin Tikkurila Oy:n UNICA-ulkokalustemaali. Pohjamaaliksi otettiin kirkas Isotrol-lakka, joka samalla suojaa osia ruostumiselta.

Blogi_2022-13-02.jpg

Blogi_2022-13-04-05.jpg

Ennen pohjamaalin sivelyä, pinnat pyyhittiin Sinol-vesi -liuoksella. Tämän jälkeen hinausraudan osat saivat pohjamaaliksi kirkkaan Isotrolin. Isotrolin kuivuttua pinnat hiottiin kevyesti, imuroitiin ja pyyhittiin uudelleen Sinol-vesi -liuoksella.

Blogi_2022-13-06.jpg

Blogi_2022-13-08.jpg

Ensin maalattiin raudan päät keltaisella. Keltaisen huomiovärin pituus on ollut raudan lenkkipäässä 50 cm ja liitinpäässä 73 cm. Maalattava alue rajattiin teipillä. Keltaisella maalattiin myös raudan lenkkipäinen vetoaisa sekä toisessa päässä oleva lentokoneen etutelineeseen kiinnitettävä liitin.

Blogi_2022-13-09.jpg

Blogi_2022-13-11.jpg

Keltaista maalatessa huomattiin, että keltainen maali peittää huonosti kirkkaalla Isotrolilla siveltyä tummaa raudan pintaa. Keltaista jouduttiinkin sivelemään raudan pintaan viisikin kertaa, ennen kuin saatiin tyydyttävä tulos. Huono peittävyys on keltaisen maalin kiusallinen ominaisuus. Keltainen maali olisi peittänyt paremmin, jos olisimme älynneet pohjamaalata nämä raudan osat vaalean harmaalla Isotrolilla. Sen sijaan, kun ryhdyimme maalaamaan keltaisen jälkeen raudan osia sinisellä Unicalla, totesimme maalin peittävän erinomaisesti jo ensimmäisellä maalauskerralla. Suuri on siten saman maalityypin peitto-ominaisuuksien ero erilaisesta pigmentistä johtuen.

Blogi_2022-13-12.jpg

Blogi_2022-13-14.jpg

Kun kaikki raudan osat olivat saaneet uuden maalipinnan, aloitettiin raudan kokoaminen. Ensin pyörät yhdistettiin akseliin, jonka jälkeen pyörien tukivarret kiinnitettiin alapäästään pyörien akselissa oleviin laippoihin. Pyörät kiinnitetään tukivarsistaan raudassa olevaan kahteen leveään kauluksen. Pyörien kokoamisen rinnalla ruuvattiin raudan kumpaankin päähän kahvat, joista raudan päitä voi nostaa tai rautaa liikuttaa myös käsin.

Blogi_2022-13-15.jpg

Blogi_2022-13-16-17.jpg

Nyt oltiin valmiit yhdistämään kahteen osaan puretun 4,7 m pitkän raudan puoliskot toisiinsa. Ne lukittiin toisiinsa puoliskojen liitoskohdan ympärille kiristetyllä kauluksella. Samalla kiinnitettiin pyörien tukivarsien yläpäät raudassa oleviin kauluksiin.

Blogi_2022-13-18.jpg

Blogi_2022-13-19-20.jpg

Pyörien tukivarsien kulmia vielä säädettiin, jotta pyörät tukivarsineen saatiin kohdalleen oikeaan asentoon. Hinausraudan lentokoneen puoleiseen päähän kiinnitettiin liitoskappale, josta hinausrauta lukitaan tapilla nokkapyörän telineeseen. Lopuksi maalattiin sinisellä pyörien tukivarsien pultinpäät ja mutterit.

Blogi_2022-13-21.jpg

Blogi_2022-13-22.jpg

Super Caravellen ruosteen peittämä hinausrauta oli saatu Tiistaikerhossa entisöityä alkuperäiseen asuunsa. Muutos ulkoasussa ruosteiseen rautaan verrattuna on huomattava. Rauta tulee vielä saamaan kylkeensä alkuperäisen mukaisen valkoisen Super Caravelle -logon. Jotenkin on tähän aikaan sopiva sattuma, että hinausrauta sai Ukrainan värit.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle

Caravellen rungon kuljetuspukin rakentaminen

Sunnuntai 24.4.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys on hankkinut omistukseensa Arlandan lentokentällä varastoituneena olleen ja romutettavaksi tuomitun SAS:ssa käytössä olleen Caravelle III -matkustajakoneen. Vastaavia koneita oli Finnairin käytössä. Huhtikuun 19. päivänä Caravellen omistajuus siirtyi Ilmailumuseoyhdistys ry:lle ja puheenjohtaja Janne Salonen otti koneen vastaan Arlandan lentokentällä.

Blogi_2022-12-01.jpg

Kuva: Jari Helander

Kesällä Caravelle kuljetetaan osina Suomen Turkuun ja kootaan näytteille Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan. Siellä kone tullaan kunnostamaan ulkonaisesti vastaamaan Finnairissa käytettyjä Caravelleja. Tämä Caravelle ei ole museoesine, vaan lähinnä muistomerkki Caravelle- ja Super Caravelle -koneiden käyttöhistoriasta Suomessa.

Blogi_2022-12-02.jpg

Piirros: Caravelle-projekti.

Caravellen runko, siivet ja pyrstön osat kuljetetaan Suomeen kuljetuslavettien päällä. Rungon kuljetusta varten Tiistaikerhossa rakennetaan kaksi rungon alle kahteen kohtaan kuljetuksen ajaksi laitettavaa pukkia sekä neljä pukkia siipien kuljetukseen. Rungon kuljetuspukkien tekeminen on jo käynnissä.

Blogi_2022-12-03.jpg

Piirros: Martti Saarinen

Rungon alle tulevat pukit tehdään pinoamalla 148 x 48 mm vahvuista ja pätkiksi sahattua lankkua pakaksi ja sahaamalla sitten lankkupakka rungon kaarevaan muotoon. Lankkupakan tukevaksi alustaksi tulee teräksinen 140 x 60 mm U-palkki, jonka kumpaankin päähän hitsataan poikittain 60 x 60 mm teräspalkit. Näin kuljetuspukista saadaan erittäin tukeva ja vakaa Caravellen rungon kuljettamiseksi.

Blogi_2022-12-05.jpg

Blogi_2022-12-06.jpg

Pukkien tekoa varten ostettiin 24 metriä 148 x 48 mm lankkua. Lankut pätkittiin moottorisahalla kahta tarvittavaa pukkia varten. Sahauksen jälkeen eripituiset pätkät pinottiin piirustuksen mukaiseen järjestykseen toisiinsa kiinnitettäväksi. Pätkät tehtiin tarkoituksella pidemmiksi, kuin niiden piirustuksen mukainen tarkka pituus olisi. Näin saatiin sahausvara rungon kaarevan muodon sahaamiseksi lankkupakkaan.

Blogi_2022-12-07.jpg

Blogi_2022-12-08.jpg

Lankunpätkät kiinnitettiin toisiinsa sekä liimalla että ruuveilla. Liimana käytettiin Casco Outdoor -liimaa ja ruuveina oli 80 mm pitkiä ja 5 mm paksuja ruuveja. Lankkujen kiinnitys toisiinsa tehtiin kerroksittain alkaen alimmista lankuista. Siitä edettiin kerros kerrokselta kohti päällimmäistä kuudetta lankkukertaa. Kun lankkupino oli saatu liimattua ja ruuvattua kiinteäksi pakaksi, menettely toistettiin toisen lankkupinon osalta.

Blogi_2022-12-09.jpg

Blogi_2022-12-11.jpg

Caravellen rungon säde on 1 610 mm. Säteen mukaisen muodon piirtämiseksi lankkupinoon pino käännettiin kyljelleen. Sitten lankkupinon keskelle ruuvattiin lauta suoraan kulmaan lankkupinoon nähden. Laudan päälle laitettiin pitkä lista harpiksi. Harpin yläpää kiinnitettiin ruuvilla tukilautaan siten, että ruuvin etäisyydeksi lankkupinon alimman lankun yläpintaan tuli edellä mainittu 1 610 mm. Tähän kohtaan harppia porattiin reikä kynälle. Kun kynä oli pujotettu reikään, voitiin harpilla piirtää lankkupinon kylkeen Caravellen rungon muoto. Tätä harpin jälkeä pitkin lankkupinosta sahataan pois ylimäärä. Pukin sahaaminen teetetään ulkopuolisena työnä.

Blogi_2022-12-12.jpg

Blogi_2022-12-14.jpg

Hyvinkäällä sijaitsevasta Romuliike Suotulasta hankimme Caravellen runkopukin alustan rakentamiseen tarvittavat metallisoat eli kaksi kappaletta 2 300 mm pituista UNP 140 (148 x 60 mm) teräksistä U-palkkia sekä 4 kpl 600 mm pituista 60 x 60 mm kokoista teräsputkea. Suomen ilmailumuseon tulityötilassa 600 milliset teräsputket hitsattiin kummankin U-palkin päihin. Näin pukkien alustat saatiin kootuksi.

Blogi_2022-12-16.jpg

Blogi_2022-12-17.jpg

Seuraava työ on sahauttaa molempien pukkien lankkupino pitkin piirrettyä kaariviivaa, jolloin siiven kuljetuspukit saavat valmiin muotonsa. Kun kumpikin lankkupakka on sahattu, ne kiinnitetään teräspalkkialustaansa kierretangoilla. Lopuksi pukin kaareen päälle liimataan pehmuste.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle

Vanhemmat kirjoitukset »