Tiistaikerhon blogi

Ressun tuulilasin taivutus

Sunnuntai 22.3.2026 - Tiistaikerholainen

Turkulaisten Hietasen veljesten rakentaman OH-XEA Ressu-pienkoneen entisöinnissä on tullut pleksin taivuttamisen vuoro Ressun tuulilasiksi. Ressun tuulilasi oli alun perin taivutettu 2 mm vahvuisesta akryylipleksistä kattamaan ohjaamon etuosaa. Pleksi oli kiinnitetty reunoistaan ruuveilla runkoputkiin hitsattuihin korvakkeisiin. Ohjaamon alkuperäinen tuulilasi ei ole säilynyt, joten sellainen on tehtävä.

Kuva: Esko Keskinen.

Kuvat: Timo Kopranen.

Poiketen alkuperäisestä teimme tuulilasin hyvin muokattavissa ja työstettävissä olevasta 3 mm vahvuisesta läpinäkyvästä polykarbonaattilevystä. Teimme ensin tuulilasista pahvimalin, jonka perustella hankimme ETRA:sta pahvimallin mukaan sahatun polykarbonaattilevyn. Toistaiseksi vielä suoran pleksilevyn kummatkin sivut taivutetaan vasten koneen nokan kylkiä muodostamaan Ressun tuulilasin sivut. Ennen pleksin taivuttamista, testasimme vielä pahvimallilla, kuinka pleksin tulisi taipua ohjaamon etuosan runkokehikon muotoon. Tämmöistä polykarbonaattipleksin taivuttamista emme olleet aiemmin tehneet, joten pientä jännitystä oli ilmassa, mutta rohkea rokan syö – sanotaan. 

Kuva: Erkki Rossi.

Menetelmänä oli kuumentaa pleksilevyä kuumailmapuhaltimella ohjaamon etuosan sivuputken kohdalta ja pleksin kuumetessa taivuttaa kumpikin pleksin kylki vuorotellen ohjaamon etuosan kylkiä vasten. Aloitettiin pleksin vasemman kyljen taivutuksesta. Pleksin kuumentamiseksi pleksiä suojaava suojakalvo poistettiin kuumennettavalta ja taivutettavalta alueelta. Samoin pleksin taitekohtaan runkoputken kohdalle kiinnitettiin tukea puurima pitämään pleksin tiukasti paikallaan sitä taivutettaessa.  

Kuva: Ari Aho.

Kuumensimme taivutuskohtaa kuumailmapuhaltimella. Kuumentaessa pitää olla varovainen, ettei kuumenna pleksin pintaa liikaa, jottei se ”pala” harmaaksi. Pleksin kuumetessa taitekohdastaan aloimme painaa sitä varovasti alaspäin kohden ohjaamon kylkeä. Levyn taitesaumaa lämmitettiin niin kauan, että tuulilasipleksin vasen kylki saatiin painetuksi tiiviisti koneen nokan vasenta kylkeä vasten. Levy taipui yllättävän kauniisti ja ainakin tuulilasin vasemman kyljen taivuttaminen oli onnistunut aika helposti. Oli vuoro tuulilaisin oikean kyljen tavuttamiselle.

Ennen oikean kyljen taivuttamista varmistettiin, että runkoon ankkuroitu pleksi oli pysynyt vasemman kyljen taivutuksessa suorassa kulmassa runkoon nähden. Huomattiin, että se oli taivutuksen aikana vähän liikahtanut, jonka vuoksi jyrsittiin pleksin vasemman taitoksen yläkulmaa. Näin pleksin oikeaa yläkulmaa saatiin siirrettyä sentin verran ylemmäksi ja pleksi taas suoraan kulmaan runkoon nähden. 

Nyt suojakalvo poistettiin pleksin oikean kyljen kuumennettavalta ja taivutettavalta alueelta. Ennen kuumentamista pleksin etureuna kiinnitettiin vielä kahdella ruuvilla runkoputkessa oleviin kiinnityskorvakkeisiin. Näin taattiin, että pleksi pysyy varmasti linjassaan sitä taivutettaessa. Nyt kiinnitettiin ohjaamon oikeanpuoleisen runkoputken päälle tukeva puulista pitämään pleksi painautuneena runkoputkea vasten. 

Alkoi pleksin taitekohdan kuumentaminen kahdella lämpöpuhaltimella. Pleksiä kuumennettaessa sen oikeaa kylkeä painettiin tukevalla puulistalla hitaasti alaspäin, kunnes se oli painautunut ohjaamon oikeaa kylkeä vasten. Todettiin, ettei pleksi taipunut yhtä kauniisti, kuin vasen kylki, vaan sen keskikohdalle jäi pieni pullistuma. Syyksi pääteltiin, että kun kuumensimme pleksin taitekohtaa  kahdella puhaltimella kummastakin päästä, pleksin keskiosa jäi epähuomiossa kylmemmäksi. Näin se ei taipunutkaan yhtä joustavasti runkoputken ympärillä, kuin pleksin taitekohdan kummatkin päät. Pullistuma saatiin kuitenkin korjatuksi kuumentamalla pleksin taitteen keskikohtaa ja painamalla pullistumakohtaa puutuella vasten runkoputkea. Kokonaisuudessaan pleksin oikea kylki oli kuitenkin taipunut täydellisesti. Sitä todisti, että pleksin oikean kyljen takareuna oli painautunut tiiviisti ohjaamon pystyputken kylkeä vasten.  

Tuulilasipleksin taivutettuamme totesimme, ettei pleksin reunoista tarvitse leikata mitään ylimääräistä pois, vaan tuulilasin kylkien alareunat olivat asettuneet täydellisesti linjaan ohjaamon runkoputkissa olevien tuulilasin kiinnityskorvakerivien kanssa. Niinpä pleksin reunoihin porattiin kunkin korvakkeen kohdalle 6 mm reikä tuulilasin kiinnittämiseksi ruuveilla korvakkeisiin. 

Korvakkeisiin oli tehty etukäteen ruuvia vastaavat kierteet, joten pleksin reunat ruuvattiin kiinni ohjaamon runkoputken kierteellisiin korvakkeisiin.  Koska korvake on kierteineen hyvin ohut, saatetaan ruuvikiinnitystä vahvistaa laittamalla ruuvien päihin mutterit varmistamaan pleksin painautuminen tiiviisti vasten korvakkeita. Tuulilasin vasen kylki lukittiin ohjaamon pystyputkeen pienellä klemmarilla alkuperäisen tuulilasin kiinnityksen tapaan. 

Kun tuulilasin takareunan ja jo paikoillaan olevan kattoikkunan etureunan välinen kontaktipinta saadaan peitetyksi suojalistalla, niin kattoikkuna kuin tuulilasi irrotetaan, kääritään suojaavaan kuplamuoviin ja varastoidaan. Näin turvaamme, etteivät tuulilasi ja kattoikkuna naarmuunnu Ressun runkoa vielä entisöitäessä. 

Tyytyväisinä totesimme onnistuneemme polykarbonaattilevyn taivuttamisessa Ressun tuulilasiksi,  vaikka tällaista polykarbonaattilevyn tavuttamista emme olleet aiemmin tehneet. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

OH-XEA Ressun rungon verhoilu

Lauantai 8.11.2025 - Tiistaikerholainen

Ennen Tiistaikerhon kesätaukoa olimme kiinnittäneet verhoilukankaat Ressun rungon ylä- ja alapintaan sekä ohjaamon kumpaankin sivuun. Enempää emme silloin voineetkaan verhoilla, sillä käyttämämme kangas oli loppunut. Rungon ylä- ja alapinnan verhoilun kiristyslakkauksen ehdimme kuitenkin aloittaa ennen kesätaukoa. 

Syyskauden alettua löytyi ratkaisu Ressun rungon verhoilun jatkamiseen, sillä Suomen ilmailumuseosta löytyi kangaspakka, jonka saimme käyttöömme. Kankaasta tehtiin nitroselluloosalakalla normaali kankaan kiristyneisyystestaus kiinnittämällä se testikehikkoon. Testaus aloitettiin vesikiristyksellä, josta edettiin vaiheittain 25 %, 50 %, 75 % lakasta täyteen 100 % lakkaan. Testauksen tuloksena oli, että kangas vaikutti kelvolliselta Ressun rungon verhoilun jatkamiseen.  

Ressun kummankin kyljen verhoilu aloitettiin tekemällä kyljistä pahvimalli. Niiden mukaan kankaasta leikattiin palat kylkien verhoiluun. Muotoonsa leikatut kankaat kiinnitettiin rungon kyljen metallikehikkoon kontaktiliimalla. Kangas liimattiin ensin yläreunastaan kehikon runkoputkeen. Tämän jälkeen kangas liimattiin alareunastaan rungon alaputkeen sitä samalla venyttäen. Tällä tavoin kangas saatiin jo alustavasti kireäksi odottamaan vesikiristystä ja sen jälkeistä kiristämistä nitroselluloosalakalla. 

Liimasaumojen kuivuttua kankaat vesikiristettiin eli kasteltiin läpimäräksi keitetyllä vedellä. Kankaiden kuivuttua aloitettiin niiden kiristysprosessi nitroselluloosalakalla. Liikkeelle lähdettiin 25 prosenttisella lakalla ja siitä on nyt edetty 50 %:n ja 75 %:n lakkaan. Lakkana käytämme rautaoksidilla sävytettyä NC-Speed-nitrolakkaa. Samalla on jatkettu rungon ylä- ja alapintojen ja ohjaamon seinien kiristyslakkausta.

Ressun kylkien lakkauksen edetessä, totesimme harmiksemme, että kylkikankaiden kiristyminen ei ollut tasaista. Kankaan loimi oli kiristynyt paremmin pysty- kuin vaakasuunnassa. Sen seurauksena kankaassa oli näkyvissä aaltomaisuutta. Tämä uusi kangas ei siten ollutkaan niin hyvin kiristyvä kuten testilakkauksessa olimme havainneet. Tosin 50 % lakkauksen jälkeen huomattiin, että laineisuus oli vähentynyt, muttei kokonaan poistunut. Tuskin ryhdymme kuitenkaan hankkimaan uuttaa kelvollisempaa kangasta Ressun kylkien uudelleen verhoilemiseksi.  

Vielä oli kokonaan verhoilematta kankaalla ohjaamon ovi sekä ohjaamon ja nokkaosan alapinta. Näistä kaikista tehtiin taas pahvimalli, jonka mukaan leikattiin oikean kokoiset kankaat.  Kangas on samaa, mitä käytimme rungon kylkien verhoiluun. Uskomme kuitenkin, että pienialaisina verhoilun kohteina kangas kiristyy riittävällä tavalla. Jälleen kiinnitimme kankaan reunat rungon metallirakenteeseen kontaktiliimalla. 

Ikkuna-aukollisen oven verhoilimme umpeen ikkuna-aukkoa myöten. Ikkuna-aukko leikataan oven verhoilukankaaseen vasta, kun kangas on lopullisesti kiristetty kiristyslakalla ja kangas liimautunut oven ikkunaraamiin. Ohjaamon oven ja ohjaamon sekä nokkaosan alapinnan kankaiden vesikiristyksen jälkeen kankaat on lakattu nyt kahdesti 2 5%:lla NC-Speed-nitroselluloosalakalla. Kankaan kiristyminen onkin lupaavaa. 

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun rungon verhoilu käynnissä

Torstai 22.5.2025 - Tiistaikerholainen

Ressun (OH-XEA) rungon verhoilu on hyvässä vauhdissa. Runkohan saatiin viime vuoden loppuun mennessä verhoiluvalmiiksi, mutta rungon entisöintiä päästiin jatkamaan vasta, kun Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan Puusepäntiellä saatiin toimintavalmiiksi.

Ressun rungon verhoilemiseksi löysimme Suomen ilmailumuseon kangaskaapista pakan puuvillakangasta. Testasimme sen kiristysominaisuuden nitroselluloosalakalla. Teimme kehikon, johon niittasimme testikankaan kiinni. Lakkasimme kankaaseen peräjälkeen muutaman nitrolakkakerroksen. Totesimme kankaan hyvin kiristyvän, joten se kelpaa Ressun rungon verholuun.

Aloitimme verhoilun runkokehikkoon kiinni hitsatusta sivuvakaajasta. Teimme vakaajasta pahvinmallin, jonka mukaisen palan leikkasimme puuvillakankaasta. Käärimme kankaan vakaajan päälle. Päädyimme menettelyyn, jossa liimasimme kankaan kiinni vakaajan johto- ja jättöreunan verhoiltuihin teräsputkiin kontaktiliimalla. No, puhdasoppisempi tapa olisi ollut tehdä liimaus nitroselluloosalakalla. Verhoilimme samalla vakaajan alle jäävän runkokehikon yläosan. Molemmat kankaat vesikiristettiin eli suihkutettiin vedellä läpimäräksi. Kuivuttuaan kangas oli jo vähän kiristynyt. Kankaan kuivuttua aloitettiin varsinainen kankaan kiristys lakalla.

Lakkakiristyksessä edetään lakkaamalla kangas vaiheittain nitroselluloosalakalla. Ensin kankaan pinta lakataan 25- prosenttiseksi laimennetulla NC-Speed nitroselluloosalakalla. Liuottimena oli Ohenne 8. Tästä jatketaan 50- ja 75- prosenttisen lakan kautta täyteen 100-prosenttiseen nitrolakkaan. Kunkin lakkauksen välillä kankaan pinnasta hiotaan lakan nostama kankaan nukka. Tämän vaiheittain etenevän prosessin ansiosta kankaan loimi kiristyy kiristymistään saavuttaen lopulta rumpumaisesti soivan pinnan.   

Niinpä sivuvakaaja lakattiin vesikiristyksen jälkeen ensimmäiseen kertaan rautaoksidilla punaiseksi värjätyllä 25%:lla nitroselluloosalakalla. Lakan kuivuttua kankaan pinnasta hiottiin lakan nostama kangasnukka ja kangas lakattiin toiseen kertaan 25%:lla lakalla. Koska Puusepäntiellä ei ole vielä tehokasta sisäilmanpoistoa, lakkaukset tehtiin Puusepäntien pihalla.

Sivuvakaajan verhoilun rinnalla aloitettiin rungon verhoilu runkokehikon selkäosasta. Myös siitä tehtiin ensin pahvinmalli, jonka mukaan leikattiin selkäosan verhoilukangas. Se levitettiin rungon päälle ja liimattiin reunoistaan rungon pitkittäisiin puuvillanauhalla kiedottuihin runkoputkiin. Ensin liimattiin kiinni kankaan toinen reuna ja sitten kangasta venyttäen toinen reuna pitkittäiseen runkoputkeen. Kun kangas oli liimattu, oli taas vesikiristyksen vuoro eli kangas suihkutettiin  läpimäräksi.

Tämän jälkeen Ressun runkokehikko laitettiin kyljelleen rungon alapinnan verhoilemiseksi. Puuvillakankaasta leikattiin rungon alapinnan muotoinen kangaspala. Se kiinnitettiin reunoistaan  runkokehikkoon.

Kun rungon ylä- ja alapinta olivat saaneet pellavakankaisen verhoilun, työnnettiin koko komeus ulos Puusepäntien pihalle. Siellä aloitettiin  rungon ylä- ja alapintojen lakkaus punaiseksi värjätyllä NC-Speed nitroselluloosalakalla ja jatkettiin sivuvakaajan lakkausta.

Sivuvakaaja on saanut nyt viisi lakkakerosta (2x25% ja 3x50%) ja on jo hyvin kiristynyt. Se saa kuitenkin pintaansa vielä kertaalleen 75%:n ja 100%:n kerroksen. Rungon yläpuolinen kangas on puolestaan saanut neljä lakkausta (2x25% ja 2x50%) ja kiristystä jatketaan 75%:n kautta 100%:iin. Rungon alapintaan on vedetty nyt kaksi 25% lakkakerrosta.

Ennen kesäkuun alussa alkavaa kesätaukoa ehdimme vielä tehdä muutaman lakkauskerran. Rungon verhoilu jatkuu sitten elokuun puolivälissä alkavalla Tiistaikerhon syykaudella. Silloin ovat vuorossa mm. Ressun rungon kylkien verhoilu.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun rungon entisöinti jatkuu

Torstai 10.4.2025 - Tiistaikerholainen

Kun Suomen ilmailumuseossa varastoituneena ollut OH-XEA ”Ressun” runko oli siirretty Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan Puusepäntieltä vuokraamaan verstastilaan, oli mahdollista jatkaa joulukuussa tauolle jäänyttä Ressun entisöintiä. Tosin täysipainoisesti emme vielä voi entisöinteihin paneutua, sillä Tiistaikerhon verstaan varustaminen on osittain kesken. Voimme kuitenkin jo aloittaa entisöintejä rinnan verstastilan varustamisen saattamisen loppuun.

Jatkoimme Ressun entisöintiä kiinnittämällä mittareita tyhjillään olleeseen Ressun mittaritauluun. Tyhjään tauluun on nyt saatu asennettua siitä puuttuneet mittarit. Puuttuvat mittarit kävivät ilmi Ressun mittaritaulusta vuonna 1969 otetusta valokuvasta. Olemmekin kiitollisia Turun lentokerhon porukalle, joka haali käyttöömme valtaosan mittaritaulun mittareista. Kiitämme myös Suomen ilmailumuseota, josta saimme loput puuttuvat mittarit. 

Kuva: Esko Keskinen.

Mittaritaulun täydentämisessä venäläinen nopeusmittari teetti eniten töitä, sillä siinä ei ollut mittarissa kiinni oleva kiinnitysrengasta. No, saimme mittarin kiinnitettyä paikalleen mittarin ympärille laitetulla kiristyspannalla. Pannan alle laitetun neljän kulmaraudan avulla mittari saatiin kiinnitetyksi.

Koska emme halunneet jättää tyhjäksi mittaritaulun alareunan keskellä olevaa aukkoa, tälläsimme siihen väliaikaisesti yhden DTM-mittarin. Siis emme tiedä, mikä mittari siinä on aikanaan ollut, sillä Ressun mittaritaulusta käytössämme olevassa valokuvassa tuo alimmainen mittari puuttuu. Lisäksi laitoimme mittaritauluun kahden katkaisijan tyhjään reikään Motonetistä ostamamme katkaisijat. Ne eivät vastaa muodoltaan Ressun mittaritaulussa olleita alkuperäisiä pitkävartisempia katkaisijoita, mutta olkoon nyt toistaiseksi siinä. Yritämme toki löytää paremmin alkuperäisiä vastaavat katkaisijat mittaritauluun laitettavaksi.

Kuva: Jouni Ripatti.

Ressun metallirakenteinen runkokehikko saatiin vuoden 2024 lopulla verhoiluvalmiiksi. Niinpä olemme aloittaneet runkokehikon verhoilun runkokehikkoon kiinteästi kuuluvasta sivuvakaajasta. Vakaajasta tehtiin ensin pahvimalli. Mallin päälle levitettiin puuvillainen verhoilukangas ja kankaasta leikattiin vähän pahvimallin reunoja suurempi kangaspala. Kangas leikattiin tarkoituksella ylisuureksi, jotta siinä on muokkausvaraa kankaan leikkaamiseksi ”tyköistuvaksi”.

Leikattu kangas asetettiin alustavasti sivuvakaajan päälle niin, että kankaan liepeet tulivat vakaajan jättöreunan puolelle. Sivelimme vakaajan johtoreunaan NC-Speed nitroselluloosalakkaa ja painoimme verhoilukankaan tiiviisti sitä vasten. Näin saimme kankaan liimattua vakaajan johtoreunaan kankaan liepeiden kiinnittämiseksi lakalla vakaajan jättöreunaan.

Halusimme vielä varmistaa käyttämämme verhoilukankaan kiristymisominaisuuden. Niinpä kiinnitimme kankaanpalan nitojan niiteillä puukehikkoon ja aloitimme kankaan kiristämisen nitroselluloosalakalla. Kahden 25-prosenttisen lakkakerroksen jälkeen sivelimme kankaan pintaan 50-prosenttisen nitrolakan. Näiden lakkauskertojen jälkeen kangas alkoi jo toivotusti kiristyä eli kutistua rumpukalvomaiseksi. Kankaan lopullinen kiristymisominaisuus selviää, kunhan pääsemme käsittelemään sitä 100-prosenttisella NC Speed nitroselluluusalakalla.

Ressun runkokehikko oli IMY:lle lahjoitettaessa ilman ohjaamon pleksi-ikkunoita ja tuulilasia. Ohjaamon vasemmalle kyljen sekä oikealla puolella olevan oven uudet pleksi-ikkunat hankittiin, ja leikattiin muotoonsa jo viime vuoden lopulla. Ne tehtiin 3 mm polykarbonaattipleksistä. Ohjaamosta puuttuvan tuulilasin tekemiseksi siitä tehtiin ensin pahvimalli, jonka mukaan 3 mm polykarbonaattipleksistä leikataan tuulilasin aihio. Muotoonsa leikattu pleksilevy taivutetaan kuumentamalla oikeaan muotoonsa niin, että levyn kummatkin sivut painautuvat tiiviisti ohjaamon etuosan kylkiä vasten. Tällaista pleksilevyn taivuttamista emme ole aiemmin tehneet, mutta eiköhän siinä onnistuta.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Ressun runko ja moottori Puusepäntielle

Torstai 27.3.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseonyhdistys ry:n Tuusulan Puusepäntieltä vuokraaman toimitilan varustaminen Tiistaikerhon verstaaksi on edennyt jo niin pitkälle, että päätimme siirtää Suomen ilmailumuseolla varastoituneena olevan experimental-kone Ressun rungon ja moottorin Puusepäntielle.

Tämä tarkoittaa, että Ressun entisöinti jatkuu siitä, mihin viime vuoden lopulla jäimme. Ressun tuonti Puusepäntielle on samalla merkkipaalu IMYn vuokraaman toimitilan käyttöönotossa, sillä näin vuokratila tulee sille tarkoitettuun käyttöönsä. No, onhan Puusepäntien varustaminen vielä vähän kesken, mutta se luonnistuu hyvin Ressun ja muiden entisöintiprojektien ohessa.

Palautettakoon mieliin, että entisöintitoiminta Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa päättyi viime vuoden lopussa, koska entisöintitila muuttui Suomen ilmailumuseon muuttoa ennakoivien töiden tilaksi. Näihin töihin Tiistaikerho osallistuu sen rinnalla, että entisöi museaalisesti arvokkaita lentokoneita IMYn vuokratilassa Puusepäntiellä.

Kuva: Jouni Ripatti.

Kuvat: Reijo Siirtola.

Tiistaina 25. maaliskuuta kokoonnuimme joukolla museolle siirtämään Ressun rungon ja moottorin uuteen verstaaseemme. Suomen ilmailumuseon varastokonttiin viime vuoden puolella varastoidut Ressun runko ja moottori vedettiin kontista museon pihalle. Ressun runko nostettiin  peräkärrylavetille, johon se sidottiin huolellisesti liinoilla. Rungon päälle laitettiin vielä kevytpeite suojaamaan runkoa kuljetuksen ajaksi. Telineessä kiinni oleva Ressun moottori saatiin puolestaan lastattua tila-autoon.

Kuva: Jouni Ripatti.

Kuva: Reijo Siirtola.

Kun lastaukset oli tehty, ajettiin museolta kahdeksan kilometrin päässä olevalle Puusepäntien verstaalle. Siellä runko ja moottori purettiin kuljetuksesta ja työnnettiin sisään uuteen kotiinsa.

Kuva: Reijo Siirtola.

Kuva: Reino Myllymäki.

Ressun entisöinnit käynnistyvät huhtikuun alussa samalla, kun viimeistelemme verstasta käyttökuntoon.

Tiistaikerholle tilat entisöintitoiminnan jatkamiseen

Maanantai 17.2.2025 - Tiistaikerholainen

Kuten edellisessä blogissa kirjoitettiin, lentokoneiden entisöintitoiminta jäi Suomen ilmailumuseossa tauolle. Museolla entisöintitoiminta jatkuu uuden ilmailumuseon valmistuttua arviolta kolmen vuoden päästä. Sitä varten kaikki meneillään olleet Tiistaikerhon projektit ”pantiin pakettiin” eli varastoitiin Suomen ilmailumuseon pihalla oleviin merikontteihin.

IMY:n tarkoituksena on kuitenkin turvata entisöintitoiminnan jatkuminen yhtäjaksoisesti uuden museon valmistumiseen saakka. Sen vuoksi Ilmailumuseoyhdistys ry on etsinyt pääkaupunkiseudulta ns. väistötilaa, jossa Tiistaikerhon tekemä museaalisesti arvokkaiden ilma-alusten entisöintityö voisi jatkua. Sinänsä tyhjillään olevia hallitiloja on pääkaupunkiseudulla viljalti tarjolla vuokrattaviksi, mutta esimerkiksi Kehä III:n eteläpuolella tai sen tuntumassa vuokrat ovat liian korkeita IMY:n maksukyvylle.

Uuden toimitilan etsimisessä pyrittiin ratkaisuun, jossa toimitila ei kuitenkaan olisi kovin kaukana Suomen ilmailumuseolta, sillä jatkossakin yhteistyö museon kanssa jatkuisi tiiviinä. Muutaman kuukauden aherrus tuotti vihdoin tulosta. Yhdistys päätyi vuokraamaan Tuusulasta tyhjillään olleen ja tarkoitukseemme sopivan toimitilan. Toimitilassa on yhtenäinen avoin 140 m²:n suuruinen verstaaksi sopiva tila. Sen lisäksi siinä on kaksi peräkkäistä huonetilaa varastoksi ja sosiaalitiloiksi. Vuokrasopimus astuu voimaan maaliskuun alusta. Sitä ennen vuokranantaja tekee toimitilassa kunnostus- ja muutostöitä parantaen tilan käyttökelpoisuutta tarkoitukseemme.

Koska vuokratila on tyhjä halli, se joudutaan kalustamaan sopivaksi verstastilaksi. Niinpä viime viikot on haalittu entisöintitoiminnan aloittamiseksi erilaista kalustoa ja muuta tarpeistoa. Onneksi sitä on onnistuttu saamaan eri tahoilta korvauksetta. Suomen ilmailumuseoltakin saamme mukaamme tarpeellista kalustoa, työkoneita sekä työkaluja.

Kunhan uusi Tiistaikerhon verstas on saatu kalustettua ja muokattua palvelemaan entisöintitoimintaa, voidaan Suomen ilmailumuseon pihalle merikontteihin varastoidut Ressun (OH-XEA) ja Demo-Myrskyn tavarat tuodaan Tuusulan verstaalle. Näin entisöinnit pääsevät konkreettisesti jatkumaan. Mahdollisesti siellä alkaa myöhemmin tänä vuonna kaputissa vaurioituneen PIK 21 Super Sytkyn (OH-XTM) kunnostus.

Vaikka Tiistaikerhon entisöintitoiminta siirtyykin museolta Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan verstaalle, yhteistyö Suomen ilmailumuseon kanssa jatkuu tiiviinä koko ajan. Ensinnäkin jatkamme museolla viikoittain museon työnjohdolla museon muuton valmisteluun liittyviä töitä. Toiseksi voimme jatkossakin käväistä museolla käyttämässä entisöintitoimintaamme museon pihalla olevaa tulityökonttia, maalaustelttaa tai museon verstaalle jääviä koneita, kuten sorvia. Tässä mielessä on erinomaista, että Tuusulan verstastila sijaitsee Suomen ilmailumuseolta vain reilun kymmenen minuutin ajomatkan päässä.

Kuva: Reino Myllymäki