Turkulaisten Hietasen veljesten rakentaman OH-XEA Ressu-pienkoneen entisöinnissä on tullut pleksin taivuttamisen vuoro Ressun tuulilasiksi. Ressun tuulilasi oli alun perin taivutettu 2 mm vahvuisesta akryylipleksistä kattamaan ohjaamon etuosaa. Pleksi oli kiinnitetty reunoistaan ruuveilla runkoputkiin hitsattuihin korvakkeisiin. Ohjaamon alkuperäinen tuulilasi ei ole säilynyt, joten sellainen on tehtävä.

Kuva: Esko Keskinen.

Kuvat: Timo Kopranen.

Poiketen alkuperäisestä teimme tuulilasin hyvin muokattavissa ja työstettävissä olevasta 3 mm vahvuisesta läpinäkyvästä polykarbonaattilevystä. Teimme ensin tuulilasista pahvimalin, jonka perustella hankimme ETRA:sta pahvimallin mukaan sahatun polykarbonaattilevyn. Toistaiseksi vielä suoran pleksilevyn kummatkin sivut taivutetaan vasten koneen nokan kylkiä muodostamaan Ressun tuulilasin sivut. Ennen pleksin taivuttamista, testasimme vielä pahvimallilla, kuinka pleksin tulisi taipua ohjaamon etuosan runkokehikon muotoon. Tämmöistä polykarbonaattipleksin taivuttamista emme olleet aiemmin tehneet, joten pientä jännitystä oli ilmassa, mutta rohkea rokan syö – sanotaan. 

Kuva: Erkki Rossi.

Menetelmänä oli kuumentaa pleksilevyä kuumailmapuhaltimella ohjaamon etuosan sivuputken kohdalta ja pleksin kuumetessa taivuttaa kumpikin pleksin kylki vuorotellen ohjaamon etuosan kylkiä vasten. Aloitettiin pleksin vasemman kyljen taivutuksesta. Pleksin kuumentamiseksi pleksiä suojaava suojakalvo poistettiin kuumennettavalta ja taivutettavalta alueelta. Samoin pleksin taitekohtaan runkoputken kohdalle kiinnitettiin tukea puurima pitämään pleksin tiukasti paikallaan sitä taivutettaessa.  

Kuva: Ari Aho.

Kuumensimme taivutuskohtaa kuumailmapuhaltimella. Kuumentaessa pitää olla varovainen, ettei kuumenna pleksin pintaa liikaa, jottei se ”pala” harmaaksi. Pleksin kuumetessa taitekohdastaan aloimme painaa sitä varovasti alaspäin kohden ohjaamon kylkeä. Levyn taitesaumaa lämmitettiin niin kauan, että tuulilasipleksin vasen kylki saatiin painetuksi tiiviisti koneen nokan vasenta kylkeä vasten. Levy taipui yllättävän kauniisti ja ainakin tuulilasin vasemman kyljen taivuttaminen oli onnistunut aika helposti. Oli vuoro tuulilaisin oikean kyljen tavuttamiselle.

Ennen oikean kyljen taivuttamista varmistettiin, että runkoon ankkuroitu pleksi oli pysynyt vasemman kyljen taivutuksessa suorassa kulmassa runkoon nähden. Huomattiin, että se oli taivutuksen aikana vähän liikahtanut, jonka vuoksi jyrsittiin pleksin vasemman taitoksen yläkulmaa. Näin pleksin oikeaa yläkulmaa saatiin siirrettyä sentin verran ylemmäksi ja pleksi taas suoraan kulmaan runkoon nähden. 

Nyt suojakalvo poistettiin pleksin oikean kyljen kuumennettavalta ja taivutettavalta alueelta. Ennen kuumentamista pleksin etureuna kiinnitettiin vielä kahdella ruuvilla runkoputkessa oleviin kiinnityskorvakkeisiin. Näin taattiin, että pleksi pysyy varmasti linjassaan sitä taivutettaessa. Nyt kiinnitettiin ohjaamon oikeanpuoleisen runkoputken päälle tukeva puulista pitämään pleksi painautuneena runkoputkea vasten. 

Alkoi pleksin taitekohdan kuumentaminen kahdella lämpöpuhaltimella. Pleksiä kuumennettaessa sen oikeaa kylkeä painettiin tukevalla puulistalla hitaasti alaspäin, kunnes se oli painautunut ohjaamon oikeaa kylkeä vasten. Todettiin, ettei pleksi taipunut yhtä kauniisti, kuin vasen kylki, vaan sen keskikohdalle jäi pieni pullistuma. Syyksi pääteltiin, että kun kuumensimme pleksin taitekohtaa  kahdella puhaltimella kummastakin päästä, pleksin keskiosa jäi epähuomiossa kylmemmäksi. Näin se ei taipunutkaan yhtä joustavasti runkoputken ympärillä, kuin pleksin taitekohdan kummatkin päät. Pullistuma saatiin kuitenkin korjatuksi kuumentamalla pleksin taitteen keskikohtaa ja painamalla pullistumakohtaa puutuella vasten runkoputkea. Kokonaisuudessaan pleksin oikea kylki oli kuitenkin taipunut täydellisesti. Sitä todisti, että pleksin oikean kyljen takareuna oli painautunut tiiviisti ohjaamon pystyputken kylkeä vasten.  

Tuulilasipleksin taivutettuamme totesimme, ettei pleksin reunoista tarvitse leikata mitään ylimääräistä pois, vaan tuulilasin kylkien alareunat olivat asettuneet täydellisesti linjaan ohjaamon runkoputkissa olevien tuulilasin kiinnityskorvakerivien kanssa. Niinpä pleksin reunoihin porattiin kunkin korvakkeen kohdalle 6 mm reikä tuulilasin kiinnittämiseksi ruuveilla korvakkeisiin. 

Korvakkeisiin oli tehty etukäteen ruuvia vastaavat kierteet, joten pleksin reunat ruuvattiin kiinni ohjaamon runkoputken kierteellisiin korvakkeisiin.  Koska korvake on kierteineen hyvin ohut, saatetaan ruuvikiinnitystä vahvistaa laittamalla ruuvien päihin mutterit varmistamaan pleksin painautuminen tiiviisti vasten korvakkeita. Tuulilasin vasen kylki lukittiin ohjaamon pystyputkeen pienellä klemmarilla alkuperäisen tuulilasin kiinnityksen tapaan. 

Kun tuulilasin takareunan ja jo paikoillaan olevan kattoikkunan etureunan välinen kontaktipinta saadaan peitetyksi suojalistalla, niin kattoikkuna kuin tuulilasi irrotetaan, kääritään suojaavaan kuplamuoviin ja varastoidaan. Näin turvaamme, etteivät tuulilasi ja kattoikkuna naarmuunnu Ressun runkoa vielä entisöitäessä. 

Tyytyväisinä totesimme onnistuneemme polykarbonaattilevyn taivuttamisessa Ressun tuulilasiksi,  vaikka tällaista polykarbonaattilevyn tavuttamista emme olleet aiemmin tehneet. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.