Tiistaikerhon blogi
Tiistaikerho syyskauden alkaessaTorstai 29.8.2024 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon syyskausi käynnistyi tiistaina 13. elokuuta. Tosin alkaminen koski muita kuin Myrskyn entisöintiprojektissa mukana olevia, sillä Myrskyn entisöinti jatkui läpi kesän. VL Myrsky II (MY-14) -projektissa kesäisen tekemisen kohteena oli öljynjäähdyttimen sekä sen tulo- ja poistoilmatorvien asentaminen rungon alapuolelle siiven etusalkoon. Tavoitteena oli, että asennustyö olisi valmistunut kesäkuussa, jolloin Myrskyn siivet olisi voitu toimittaa Suomen ilmavoimamuseoon maalattaviksi. Asennustyöt saatiin valmiiksi vasta heinä-elokuun vaihteessa. Sen jälkeen onkin valmisteltu siipien kuljetusta Tikkakoskelle. Siipeä pienemmät Myrskyn osat on jo pakattuina kuljetusta odottamassa. Tikkakoskella Myrskyn rungon maastokuviointimaalaus on käynnissä. Toistaiseksi on päättämättä, mikä on Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon ja Suomen ilmavoimamuseon yhteisen entisöinnin tuloksena syntyneen VL Myrsky II -hävittäjän (MY-14) roll out -päivämäärä. Tiistaikerho ”joutui” taas mukaan elokuvaprojektiin, kun saimme toimeksiannon Il-2 maataistelukoneen eli Sturmovikin ohjaamon mittaritaulun rakentamiseksi. Olemmehan tehneet kuvauksia varten aiemmin DC-3:n ja Stukan mittaritaulut. Niinpä nytkin tuumasta toimeen. Rakennamme mittaritaulun vastaamaan Il-2:n alkusarjojen koneen mittaritaulua. Tällä kertaa pyrimme mittaritaulun rakentamisessa alkuperäisyyteen. Niinpä olemme saaneet sekä Hallinportti Ilmailumuseosta että Suomen Ilmailumuseosta lainaksi alkuperäisiä venäläisiä Sturmovikin mittaritaulussa käytettyjä mittareita. OH-XEA ”Ressun” entisöinti jatkuu syyskaudella useana rinnakkaishankkeena. Keskeisin työ on koneen runkokehikon metalliputkien pintojen puhdistaminen maalattavaksi. Puhdistuksen jälkeen putkien pintaan sivellään ensin kirkas Isotrol-lakka ja sen päälle alkuperäistä punaista Ferrex-maalia mallintava punainen Isotrol-maali. Työtä ja kenties harmaita hiuksiakin teettää Ressun keulalle asennettavaksi saamamme alkuperäisen mallin mukainen Continental A 65 -moottori, sillä se on lento-onnettomuusmoottori. Saamamme moottoria ei kuitenkaan kunnosteta toimivaksi, vaan ulkoisesti toimintakuntoisen näköiseksi Continental-moottoriksi. Olemme aloittaneet moottorin kunnostamisen purkamalla sitä osiinsa. Puhdistamme ja kunnostamme osat moottorin kokoamiseksi ja lopulta kiinnittämiseksi Ressun nokalle. Nokalle kiinnittäminen edellyttää moottoripukin rakentamista kadonneen Ressun moottoripukin tilalle. Samanaikaisesti olemme alkaneet rakentaa Ressun kadonneita alumiinilevystä tehtyjä moottorinsuojuksia. Onneksi tallella on moottoriin kiinnitettävä suojusten teline ja hyviä valokuvia Ressun nokasta moottoreineen ja moottorin suojuksineen. Kiinnitimme suojusten telineen jo saamaamme Continental-moottoriin pahvinmallien eli kaavojen tekemiseksi suojusten aihioiden leikkaamista alumiinilevystä varten. Syyskaudella maalataan Ressun vaneriverhoilluissa siivissä, siivekkeissä, korkeusvakaajassa ja korkeusperäsimessä olleiden reikien vaneripaikkaukset. Ongelmaksi tuli maalin värisävyn määrittely. Periaatteessa kaikki vaneripinnat on maalattu 1960-luvulla siniharmaalla Miranol-lakkamaalilla. Vuosikymmenten saatossa koneen osien maalipinta on kuitenkin patinoitunut eri lailla. Tämän seurauksena saamme niin siivistä kuin pyrstön osista hieman toisistaan poikkeavia värisävyjä. Meidän on vaan valittava jokin keskimäärin parhaiten osien patinoituja värisävyjä vastaava maali vaneripaikkojen maalaamiseen. Tavoitteenamme oli saada Karjalan Ilmailumuseon Link Trainerin siipien entisöinti valmiiksi ennen kesätaukoa. Siipien ja siivekkeiden maalaus jäi kuitenkin kesken, jonka vuoksi maalausta jatketaan nyt syyskaudella. Kun siivet on maalattu, ne toimitetaan Karjalan Ilmailumuseoon Lappeenrantaan. Samalla sinne viedään keväällä valmiiksi entisöimämme museossa olevan Mil Mi-8T (HS-4) -kopterin pyrstöpuomin vakaajat. Caudron C.59 (CA-50) koneen uudelleenverhoillun korkeusvakaajan kiristyslakkaus ehdittiin aloittaa kevätkaudella. Nyt sitä jatketaan kunnes verhoilukangas on kiristynyt rumpumaiseksi seuraavaa työvaihetta eli maalausta varten. Kankaan kiristys tehdään rautaoksidilla punaiseksi sävytetyllä NC Speed -nitroselluloosalakalla. Valmet Tuuli III:n (TL-1) entisöinnissä työkohteena on runko ja etenkin ohjaamo. Sen osalta ohjaamon mittaritaulun alainen tila on saatu jo kokonaan purettua siellä olleista laitteista ja pintojen eristeitä. Käynnissä on mittaritaulun alaisten pintojen puhdistaminen pikeentyneestä öljystä, liimasta ja liasta. Ei ole tämä homma ihan helpommasta päästä. Kuvat: Lassi Karivalo |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Tiistaikerho, Iljushin Il-2, Hietanen HEA-23b, OH-XEA, Ressu, Link Trainer, Caudron C.59, CA-50 |
Caudron C.59 -jatkokoulutuskoneen korkeusvakaajan verhoiluTiistai 14.5.2024 - Tiistaikerholainen Suomen ilmavoimissa 1920-luvulla käytetyn Caudron C.59 -jatkokoulutuskoneen CA-50-koneyksilön entisöinti aloitettiin Tiistaikerhossa vuonna 2019. Työ on edennyt vaiheittain. Kun Suomen ilmailumuseo hankki ulkomailta lentokoneen verhoiluun tarkoitettua puuvillakangasta, voitiin aloittaa jo joitain aikoja verhoilun aloittamista odottaneen Caudronin korkeusvakaajan verhoilu. Caudronin erittäin huonokuntoisen korkeusvakaajan olimme kunnostaneet purkamalla vakaaja osiin ja koonneet sitten verhoiluvalmiiksi. Verhoilua edeltävänä työnä päätettiin lakata nitroselluloosalakalla vakaajan johtoreunan ympärille kiedottu kangasnauhaverhous. Se on tehty alkuperäisen mukaisesti 50 mm levyisellä pellavanauhalla. Nauhaverhouksen lakkaamisella tehostetaan verhoilukankaan liimautumista vakaajan johtoreunan pintaan. Kuva: Jukka Köresaar. Korkeusvakaajan johtoreunaan kiedottu pellavanauhaverhous lakattiin 75%:lla nitroselluloosalakalla. Lakkana käytimme NC Speed nitroselluloosalakkaa ja se oli värjätty punaiseksi rautaoksidijauheella. Lakan kuivuttua pellavakangasnauhan reunat olivat, kuten odotimmekin, nousseet koholle samoin kuin nauhan kangasnukkakin. Niinpä nauhaverhous hiottiin sileiksi ja lakkaus toistettiin. Uudelleen lakkauksenkin jälkeen johtoreunan nauhoituksessa oli sen verran epätasaisuuksia, että nauhoitus hiottiin vielä kerran, jonka jälkeen se lakattiin 100 prosenttisella nitroselluloosalakalla. Näin johtoreuna ympärille kiedottu pellavanauhoitus oli saatu sileäksi korkeusvakaajan verhoilun käynnistämiseksi. Korkeusvakaajan leveys on 60 cm ja pituus 120 cm, joten 140 cm leveästä puuvillakankaasta leikattiin 130 cm leveä kaistale. Näin kankaassa on riittävästi työvaraa sekä pituus- että leveyssuunnassa. Kangas kiedottiin pöydän päälle laitetun vakaajan ympärille niin, että kankaan liepeet ulottuivat vakaajan jättöreunan yli. Tarkoitus on tehdä kankaasta aluksi jättöreunan puolelta avoin pussi. Tämän tehdäksemme vakaajan kummassakin päässä kankaan liepeet kiinnitettiin toisiinsa nuppineuloilla. Liepeet ommeltiin sitten yhteen ompelukoneella nuppineulojen osoittamaa linjaa pitkin. Näin kankaasta muodostui jättöreunastaan avoin pussi. Kun päädyt on saatu ommelluksi, kangas käännettiin toisinpäin, jolloin ompelusauman liepeet jäivät kangaspussin sisäpuolelle. Jättöreunan puolelta avonainen verhoilukangaspussi vedettiin korkeusvakaajan päälle. Kankaan ompelu oli erittäin onnistunut, sillä kangaspussista oli tullut tiukka eli sangen ”tyköistuva” korkeusvakaajan päälle. Nyt oli vuorossa jättöreunassa vielä avoimena olevan kangaspussin liepeiden ompelu toisiinsa. Ompelua varten kankaan liepeistä leikattiin pois ylimäärä niin, että liepeet kohtasivat sopivasti toisensa jättöreunalistan ulkoreunassa. Jotta kankaan liepeet pysyisivät paikallaan niitä yhteen ommeltaessa, kangas kiinnitettiin nitojan niiteillä jättöreunalistan reunaan. Kankaan liepeet ommeltiin yhteen ohuella kaksinkertaiseksi kiedotulla puuvillalangalla. Neulana käytimme käyrää neulaa, jolla ompeleminen sujui kätevästi. Kuva: Antti Laukkanen. Verhoilukankaan liepeiden ompelu tehtiin niin, että ommel muodosti yhtenäisen sahalaitakuvion. Kun korkeusperäsimen jättöreunan verhoilukankaan liepeet oli saatu ommeltua, verhoilukangas oli nyt umpinaisena pussina korkeusvakaajan yllä. Kuva: Antti Laukkanen. Seuraava työvaihe oli tehdä korkeusvakaajan kankaan vesikiristys. Vakaajan verhoilukangas suihkutettiinkin läpimäräksi keitetyllä, mutta jäähtyneelle vedellä ja jätettiin kuivumaan. Vesikiristyksellä kangas saadaan esikiristymään, sillä kuivuttuaan verhoilukangas on jo kutistunut muutaman prosentin korkeusvakaajan päällä. Kuva: Antti Laukkanen. Varsinainen verhoilukankaan kiristäminen rumpukalvomaiseksi tehdään nitroselluloosalakalla. Ennen verhoilukankaan kiristämistä kangas tulee ommella vakaajan kaariin. Ompelu tehdään noudattamalla alkuperäistä 1920-luvulla tehtyä Caudronin korkeusvakaajan kankaan ompelua. Tämä ompelutapa dokumentoitiin, kun käyttökelvottomaksi lahonnut verhoilukangas riisuttiin Caudronin korkeusvakaajan päältä. Sen mukaan verhoilukangas oli ommeltu vakaajan kaariin kiinnitettyihin kangasnauhoihin noin 3 cm harsintavälein. Kangasnauha oli puolestaan sidottu kaaren pintaan kaaren ympäri kiedotulla kanttinauhalla. Näin myös me olimme toimineet vakaajaa kunnostaessamme. Verhoilukankaan pintaan merkittiin kunkin kaaren kohdalle ompeleiden paikat käyttäen apuna ohuesta vanerista tehtyä sapluunaa. Ompeluneulan pistokohdat merkattiin kankaan pintaan sapluunan reikien läpi ohuella tussikynällä. Käyttäen käyrää neulaa ja kaksinkertaiseksi kierrettyä ohutta ompelulankaa verhoilukangas ommeltiin ommel ompeleelta kaaria pitkin kulkeviin kangasnauhoihin. Säännönmukainen ommelväli teki sen, että neula lävisti välillä myös kaarta pitkin kulkevan kangasnauhan sidosnauhan. Ompelun jälkeen voitiin nitojan niitit poistaa kankaan pinnasta. Verhoilukangas on nyt ommeltu Caudron C.59 -koneen korkeusvakaajan kaariin niin vakaajan ala- kuin yläpinnalla, joten on siirtyminen verhoilun seuraavaan vaiheeseen. Siinä korkeusvakaajan verhoilukangas kiristetään rumpumaiseksi nitroselluloosalakalla. Lakkana käytämme NC Speed nitroselluloosalakkaa. Itse lakkaus aloitetaan 25 -prosenttiseksi ohennetulla lakalla ja siitä edetään vaiheittain täyteen 100 -prosenttiseen nitroselluloosalakkaan. Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caudron C.59, CA-50, Tiistaikerho |
Tiistaikerhon työtäyteinen syyskausi 2023 päätöksessäänTiistai 26.12.2023 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon syyskausi sujui myönteisesti. VL Myrsky II (MY-14) -projektin rinnalla entisöintitöitä on ollut sopivasti tarjolla, varsinkin kun lokakuussa voitiin ottaa Hietanen OH-XEA Ressu entisöinnin kohteeksi. Valtaosalle kerholaisia työpäivänä oli perinteinen tiistai. Myrsky-projekti oli työnsä ääressä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tekemämme työtuntien yhteismäärä syyskaudelta oli noin 2 500 työtuntia. Tiistaikerholaisia oli syyskaudella töissä kaikkiaan 30, joista Myrsky-projektissa yhdeksän. Syyskauden aikana kerhoon liittyi kaksi uutta jäsentä. Syyskauden hankkeet koskivat seuraavia konetyyppejä: VL Myrsky II (MY-14), Valmet Tuuli III (TL-1), Caudron C.59 (CA-50), Douglas C-47 (DO-5), Hietanen OH-XEA ”Ressu”, Mil Mi-8T (HS-4), Caravelle III (OH-LEA), MiG 21BIS (MG-111), Saab Draken sekä Link Trainer (LT-1). Lisäksi tehtiin muita kuin suoranaiseksi entisöintiin liittyviä töitä. Niistä valtaosa tuki Suomen ilmailumuseon toimintaa: I ja II-hallien lattiatasolla olevien koneiden sekä näyttelyssä olevien muiden esineiden pintojen puhdistaminen; museon alapihalta yläpihalle johtavien portaiden tekeminen valmiiksi; pihalla olevan lastenmaailman laittaminen talviteloille; lastenmaailman polkulentokoneen ”hangaarin” maalaus; maalausteltan siivoaminen ja ovien maalaus; tulityökontin edustan kipinäsuojuksen asentaminen; I-hallin maalilennokin pyörien korjaus; siipipukkien tekeminen poistoon menneiden pukkien tilalle; IMY-pannunalusten tekeminen myyntiin. VL Myrsky II (MY-14)Kuva: Heikki Kaakinen Kulunut syyskausi oli sikäli merkityksellinen, että Myrskyn siipipuoliskot liitettiin toisiinsa ja siipeen yhdistettiin myös käytössämme oleva Myrsky MY-5:n runkokehikon etuosa. Tämä mahdollisti siiven ja rungon saumakohtaan tulevien ns. kainalolevyjen koeasentamisen kuten myös rungon alle siiven johtoreunaan kiinnitettävän moottorin öljynjäähdyttimen koeasentamisen niin tulo- kuin poistoilman torvineen. NACA-rengas on saatu viimeistelyitä vaille valmiiksi ja on jo useaan kertaan sovitettu entisöintitilassa olevaan Pratt & Whitney moottoriin. Moottorin alapuolisen vaippalevyn rakentaminen on loppusuoralla. Paljon pientä rakentamista on vielä edessä kevätkaudelle 2024. Nyt pyritään siihen, että Myrskyn siipi ja runko voidaan yhdistää toisiinsa kesällä 2024. Valmet Tuuli III (TL-1)Kevätkauden päättyessä sovittiin museon kanssa, että Tuuli otettaisiin aktiivisen entisöintityön kohteeksi eli syyskauden pääprojektiksi. Syyskauden aikana on puhdistettu Tuulen sisätilojen likaantuneita pintoja. Moottoritilasta on irrotettu viimeisiä laitteita tilan pintojen puhdistamiseksi. Ohjaamon kuomun raameista ollaan irrotettu kumitiivisteet, jotta raamit voidaan vielä puhdistettavaksi lasikuulapuhalluksella. Rungon peräpäässä olevat teräsrakenteet on puhdistettu ja suojattu hopeisella Isotrol-maalilla. Caudron C.59 (CA-50)Caudron C.59 -koneen korkeusvakaaja odottaa verhoilemista. Verhoilua varten testattiin Eurokankaasta ostetun puuvillakankaan soveltumista verhoiluun. Valitettavasti tämä kangaslaatu ei kiristynyt kunnolla, joten sitä ei voitu käyttää Caudronin korkeusvakaajan verhoiluun. Suomen ilmailumuseo päätti hankkia Caudronin verhoiluun oikeaa lentokoneiden verhoiluun sopivaa puuvillakangasta. Sitä ei ole Suomessa kaupan, mutta Saksassa olevalta toimittajalta on saatu muutama kangasnäyte. Caudronin paikatut alasiivet vietiin toiseksi varastoitaviksi museon I-halliin. Caravelle III (OH-LEA)Koko syyskauden ajan on jatkettu Caravellen oikean siiven kärkikappaleen tuhoutuneen johtoreunan rakentamista. Lokakuussa saatiin rakennettua kärjen uusi runko ja alkoi sen verhoilu 1 mm vahvuisella alumiinilevyllä. Jouluun mennessä siivenkärjen uusi johtoreuna oli jo 80 prosenttisesti saatu verhoiltua. Kevätkaudelle jää siivenkärjessä olevan purjehdusvalon kehysten tekeminen ja purjehdusvalon asentaminen kupuineen paikoilleen. Douglas C-47 (DO-5)Syyskuussa käytiin Turussa tekemässä pahvimallit DO-5:n pyrstön vakaajien aukoista sekä ilman peräkartiota olevan rungon päädystä tavoitteena suojata aukot sateelta. Lokakuussa saatiin alumiiniohutlevystä tehtyä pahvimallien mukaiset suojalevyt paikalleen asennettaviksi. Maanantaina 23. lokakuuta menimme seitsemän tiistaikerholaisen voimin Turun lentoasemalle, jossa DO-5 on Caravelle III:n OH-LEA vierellä. Saimme suojalevyt kiinnitetyksi aukkojen suojiksi juuri sopivasti ennen kuin alkoivat syksyn kylmät säät lumisateineen. Mil Mi-8T (HS-4)Karjalan ilmailumuseo pyysi Tiistaikerhoa verhoilemaan HS-4:n pyrstöpuomin vakaajat vakaajien lahonneiden verhoilukankaiden osalta. Kangasverhoilu kattaa noin 70 % vakaajan pinta-alasta. Vakaajat päätettiin verhoilla, tosin ei kankaalla vaan alumiiniohutlevyllä, kuten toimimme Kauppakeskus Tuulosessa olevan HS-6:n vakaajien uudelleen verhoilussa. Lahonneiden kankaiden poiston jälkeen kummankin vakaajan alumiinipinnat hiottiin vanhasta maalista, sillä koko vakaaja maalataan uudelleen verhoilun jälkeen. Vakaajat verhoiltiin 0,3 mm offsetalumiinilevyllä. Vakaajat maalataan puolustusvoimien Mi-8 -koptereiden maalauskaavion mukaisesti, jossa vakaajan yläpinnat ovat vihreät ja alapinnat vaalean harmaat. Kummatkin pinnat ehdittiin kertaalleen maalata ennen joulutaukoa. MiG 21BIS (MG-111) ohjaamon elämyssimulaattoriTiistaikerho on tehnyt parin vuoden aikana Juha Klemettisen ohjeiden mukaan MG-111:n ohjaamon esivalmistelutöitä ohjaamon muuttamiseksi elämyssimulaattoriksi. Syyskaudella on tehty toistaiseksi viimeisiä töitä. Ne olivat lattialevyn asentaminen ohjaamon etutilan lattiaan sekä simulaattorilaitteistojen ja piirilevyjen asennuslevyjen kiinnittäminen ohjaamon etutilan kummallekin sivulle sekä ohjaamon puoleiseen päätyyn. Asennuslevyjen kiinnittäminen paikalleen ohjaamon etutilan seinämiin saatiin valmiiksi joulun alla. Saab J35F Drakenin mittaritauluIlmailumuseoyhdistys sai lahjoituksena tukevalle puulevylle kiinnitetyn J35 F:n mittaritaulukokonaisuuden. Tästä mittaritaulusta tehdään näyttelyesine ja havaintoväline, jota voi esitellä erilaissa tapahtumissa tai lentonäytöksissä. Mittaritaululle rakennetaan liikuteltava metalliputkijalusta, johon mittaritaulu on kiinnitetty sellaiselle korkeudelle, että sen edessä tuolilla istuva katsoo suoraan mittaritaulua kohti ikään kuin istuisi Drakenin ohjaamossa. Mittaritaulun metallijalustan tekeminen on meneillään. Hietanen OH-XEA ”Ressu”Lokakuussa aloitettiin turkulaisten veljesten tekemän Hietanen OH-XEA ”Ressu” koneen entisöinti. Tämä kone lahjoitettiin Ilmailumuseoyhdistykselle. Tällä hetkellä työn kohteena ovat etenkin Ressun siipien, korkeusperäsimen ja korkeusvakaajan vaneriverhoilussa olevien vaurioiden korjaamisen. Metallirunkoisesta sivuperäsimestä riisuttiin siinä ollut lahonnut kangas ja metallirunko puhdistettiin ja maalattiin ruostumiselta suojaavalla punaisella Isotrol-maalilla. Sivuperäsimen rungon ulkoreunat nauhoitettiin 20 mm leveällä puuvillanauhalla peräsimen kangasverhoilua ennakoiden. Ressun metallirakenteinen pyörällinen kannus purettiin osiin, puhdistettiin ruosteesta ja saatiin toimintakuntoiseksi. Pohjamaalauksen jälkeen kannus sai pintaansa alkuperäisen mukaisen keltaisen maalipinnan. Kolme jäljellä olevaa Ressun metalliputkesta tehtyä siipitukea hiekkapuhallutettiin puhtaaksi ruosteesta, jonka jälkeen ne pohjamaalattiin harmaalla pohjamaalilla. Niiden pintamaalaus alkuperäisen mukaisesti keltaisella maalilla on meneillään. Toinen siiven takatuki puuttuu ja se on rakennettava säilyneen tuen mallin mukaan. Puuttuvan siipituen rakentamiseen ryhdytään kevätkaudella. Mikäli ressun siipien vaneriverhoilun korjaustyöt saadaan tehdyksi kevätkauden kuluessa, voidaan harkita Ressun rungon tuontia Suomen ilmailumuseoon Tiistaikerhon entisöimäksi. Link Trainer (LT-1)Tiistaikerhoon voitiin syyskaudella ottaa verhoiltaviksi Karjalan ilmailumuseossa olevan Link Trainerin siivet. LT-1:n siipien verhoilukankaat olivat pahasti rikki, jonka vuoksi verhoilu päätettiin kokonaan uusia. Verhoilu on jo siivistä purettu. Meneillään on Eurokankaasta ostetun kahden eri puuvillakankaan kiristyslakkaustestaus kelvollisen verhoilukankaan löytämiseksi. Link Trainerin siipiä ei tarvitse verhoilla lentokoneen verhoiluun tarkoitetulla kankaalla, vaan tavallinen, mutta hyvän kiritysominaisuuden omaava valkoinen puuvillakangas sopii tarkoitukseen. Vasemmasta siivestä puuttuu siiveke ja sen rakentaminen on käynnissä. Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Hietanen HEA-23B, OH-XEA, Ressu, Tiistaikerho, Caravelle, OH-LEA.Sinilintu, MY-14, VL Myrsky, OH-XLT, Valmet Tuuli III, TL-1, Link Trainer, Caudron C.59, CA-50, DO-5, Douglas C-47, Saab Draken, MiG-21BIS, MG-111, Mil Mi-8T, HS-4 |
Caudronin korkeusperäsimen verhoilu käynnistyiPerjantai 3.3.2023 - Tiistaikerholainen Kokonaan verhoilukankaasta riisuttu Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen oikeanpuoleinen korkeusperäsin on odottanut jo muutaman vuoden verhoiluaan. Sen kaariin on sidottu jo valmiiksi pellavakankaiset nauhat, joihin verhoilukangas ommellaan kiinni. Caudronin vasemmanpuoleisen peräsimen alkuperäinen 1920-luvun kangasverhoilu oli vielä sen verran hyväkuntoinen, ettei sitä katsottu tarpeelliseksi uusia, vaan muutaman reiän paikkaus riitti. Verhoilukankaaksi valittiin Eurokankaasta ostettu 165 gramman neliöpainoinen ”Kesäyö” -niminen pellavakangas. Tällä kankaalla verhoiltiin entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) hävittäjän korkeusperäsimet sekä sivuperäsin, joskin kankaan kiristymisessä nitroselluloosalakalla oli omat hankaluutensa. Kuva: Jukka Köresaar Verhoilu aloitettiin leikkaamalla kankaasta pala, joka peitti yhtenäisenä koko peräsimen. Kangas liimattiin nitroselluloosalakalla johtoreunaan eli peräsimen saranapuoleen. Tämän jälkeen peräsimen toisella puolella olevaa kangasta venytettiin jättöreunaa kohti ja kankaan reuna kiinnitettiin alustavasti vahvoilla T-päisillä neuloilla korkeusperäsimen jättöreunana toimivaan teräslankaan. Ylimäärä kangas leikattiin pois. Kuvat: Heikki Kaakinen Venytetty kangas suihkutettiin märäksi keitetyllä vedellä. Kyseessä on verhoilukankaan esikiristys eli kankaan esikutistaminen. Märkänä kankaasta tuli läpikuultava. Kankaan kuivuttua sen reuna ommeltiin pellavalangalla jättöreunan teräslankaan. Varsinainen verhoilukankaan kiristäminen tehdään nitroselluloosalakalla, jolloin peräsimen päällä oleva kangas kiristyy rumpukalvomaiseksi. Seuraavaksi venytettiin ja esikiristettiin vastaavalla tavalla korkeusperäsimen toisen puolen verhoilukangas. Esikiristyksen jälkeen kankaan reuna taitettiin jättöreunana olevan teräslangan ja lankaan jo ommellun peräsimen toisen puolen verhoilukankaan ompeleen yli ja ommeltiin lankaan kiinni. Jättöreunalangan yli menevä kankaan muutaman sentin lieve harsittiin kiinni alla olevaan verhoilukankaaseen. Teräslankaisen jättöreunan ompeleiden päälle tulee vielä kankainen suojanauha, joka liimataan ompeleiden päälle kiristyslakalla. Kuva: Jukka Köresaar Ennen verhoilukankaan ompelua kaarissa oleviin nauhoihin, verhoilukangas liimattiin sivuliepeistään peräsimen kumpaankin päätyyn. Korkeusperäsimen päätynä on puinen 4 cm levyinen lista. Verhoilukangas liimattiin päätylistan pintaan kiristyslakalla. Myös päätylistaan tulee sen kokonaan peittävä pellavakankainen suojanauha. Kuvat: Jukka Köresaar Lentokoneen siipiä tai peräsimiä kankaalla verhoiltaessa verhoilukangas ommellaan kaarissa oleviin verhoilukankaan alusnauhoihin. Caudronin korkeusperäsimen verhoilukangasta kaarissa oleviin alusnauhoihin ommeltaessa käytettiin käyrää neulaa. Sen sai näppärästi pujotettua verhoilukankaan ja sen alla olevan alusnauhaa läpi. Ompelu tehtiin vinoharsinnalla, jossa käytimme samaa harsinnan muotoa, kuin oli käytetty korkeusperäsimen puretussa alkuperäisessä verhoilussa. Alkuperäinen vinoharsintamalli tuli esille peräsimen verhoilua purettaessa ja se dokumentoitiin tulevaa peräsimen uudelleen verhoilua varten. Kun verhoilukangas oli ommeltu kaariin, voitiin aloittaa kankaan kiristys nitroselluloosalakalla. Lakkana käytimme NC-SPEED nitroselluloosalakkaa. Kankaan kiristyslakkaus tehdään vaiheittain. Lakkaus aloitetaan yleensä 25 %:ksi laimennetulla nitroselluloosalakalla, josta siirrytään 50 %:n ja 75 %:n lakan jälkeen täyteen 100 %:n lakkaan. Lakkauskertoja kertyy yleensä viidestä kuuteen, ennen kuin kangas on riittävästi kiristynyt. Lakan ohenteena oli Ohenne 8. Lisäksi kiristyslakka värjätään punaiseksi rautaoksidilla. Värjäys tehdään sen vuoksi, että verhoilukangasta lakattaessa nähdään selvästi, mikä verhoilukankaan alue on lakattu ja mikä ei. Caudron C.59:n korkeusperäsimen uuden verhoilukankaan pinta lakattiin ensin 25 %:lla nitroselluloosalakalla. Lakkaus tehtiin siveltimellä. Lakan kuivuttua kankaan pinta hiottiin Super Fine hiontatyynyillä. Hiomisella poistetaan lakkauksen seurauksena kankaan pintaan törröttämään noussut kankaan nukka. 25 %:lla lakalla kangas kiristyi vain vähän. Seuraavaksi kangas tullaan lakkaamaan 50 %:lla NC-SPEED nitroselluloosalakalla ja kankaan kiristymisen myötä yhä vahvemmalla lakalla aina täyteen NC-SPEED lakkaan asti. Lakkauksen ohessa tehtiin valmiiksi verhoilukankaan ompeleiden, johtoreunan, jättöreunan ja korkeusperäsimen päätyjen suojaksi tulevia suojanauhoja. Nauhat tehtiin samasta ”Kesäyö” pellavakankaasta, jolla korkeusperäsin verhoiltiin. Kankaasta leikattiin 5 cm leveitä nauhoja. Nauhojen reunat hapsutettiin. Se tarkoittaa, että kankaan loimea purettiin kankaan reunasta noin 5 mm leveydeltä. Suojanauhan reunojen hapsuttamisella tehostetaan suojanauhan liimautumista lakalla verhoilukankaan ompeleiden päälle. Verhoilukankaan ompeleita peittävien suojanauhojen reunan hapsuttaminen oli tunnusomaista 1920-luvun lentokoneiden verhoilussa. Myöhemmin siirryttiin käyttämään suojanauhojen reunassa sahalaitakuviota, jotka aikaansaatiin ”siksak-saksilla”. Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Tiistaikerhon kevätkausi 2023 käynnistyiLauantai 21.1.2023 - Tiistaikerholainen Ansaitun joulutauon jälkeen työt jatkuivat 10. tammikuuta siitä mihin oli joulutauolle lähdetty. Kuvat: Reijo Siirtola. Caravelle III:n (DAF) koneen nokan tutkakuvun vaurion korjauksessa aloitettiin aukon tekeminen kiinnityspultin suojaluukulle umpeen laminoituun vauriokohtaan. Aukko sahattiin luukun mittojen mukaan pistosahalla, jonka jälkeen luukun reunaan laminoitiin huullos, jota vasten luukku painetaan ja lukitaan kiinni alla olevan kiinnityspultin kehykseen. Kuva: Heikki Kaakinen. Samanaikaisesti aloitettiin Caravellen nokan paineseinän ulkokehän vaurion oikaisu. Ruttuun mennyt paineseinän kehä on oikaistava, jotta tutkakuvun reuna saadaan painautumaan tiiviisti kehää vasten ja lukittua siihen kolmella pultilla. Alkukesään mennessä on saatava korjatuksi myös Caravellen oikean siivenkärjen ja oikean korkeusvakaajan kärjen vauriot, jotta kaikki olisi valmista, kun Finnairin ”Sinilinnuksi” (OH-LEA) maalattu Caravelle III (entinen SE-DAF) siirretään Turun Pansion hallista näytteille Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan. Kuvat: Juha Veijalainen. Suomeen Caravelle III:n mukana Arlandasta tuodun Caravellen hinausraudan osien pintakäsittely on käynnissä. SAS:n käyttämä hinausrauta entisöidään Finnairin käyttämien hinausrautojen asuun. Raudan hiekkapuhallettuja osia pohjamaalataan harmaalla Isotrol-maalilla. Pintamaaliksi tulee ”Finnairin sininen”, lukuun ottamatta keltaisella huomiovärillä maalattavia raudan päitä. Kuva: Antti Laukkanen. Kuvat: Juha Veijalainen. Kuva: Osmo Väisänen. Saimme lopulta irrotetuksi MiG 21BIS (MG-111) ohjaamosimulaattoriksi muokattavana olevan ohjaamon lentäjänistuimen. Irrotus onnistui Karjalan lennoston killalta sadun irrotusraudan sekä saamiemme ohjeiden sekä ohjekirjan avulla. Itse ohjaamosta on vielä poistettava runsaasti alkuperäisiä johtoja, ennen kuin sinne päästään asentamaan varsinaisia simulaattorilaitteita. Ohjaamosimulaattorin taka- ja etupuolella olevien moottorin ilmanottokanavien aukkojen suojaaminen 5 mm vahvuisella pleksillä on meneillään. Kuvat: Heikki Kaakinen. Työt jatkuvat Caudron C.50 (CA-50) koneen osalta. Aloitettiin kokonaan peruskorjatun vasemman korkeusperäsimen uudelleenverhoilu pellavakankaalla ja jatkettiin alasiipien huonosti kiristyneiden kangaspaikkojen vaihtamista moderniin Oratex-materiaaliin. IMY:n omistaman DC-3:n (DO-5) rungon sisätilojen kunnostamiseksi talvikausi ei juuri mahdollista tekemistä. Töitä jatketaan kevään lämpimien säiden koittaessa. No, sen verran on kuitenkin edistytty DO-5:n kohdalla, että ohjaamon ja rahtitilan välinen ovi on saanut uuden maalipinnan. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50, Caravelle, SE-DAF, MiG-21BIS, MG-111 |
Caudronin alasiipien paikkojen vaihtaminen moderniin paikkamateriaaliinMaanantai 26.12.2022 - Tiistaikerholainen 1920-luvun Caudron C.59 (CA-50) -jatkokoulutuskoneen alasiipien kangasverhoilun reikien paikkaukset saimme valmiiksi vuonna 2021. Pienempiä ja isompia reikiä oli kummassakin siivessä toistasataa. Alasiipien reikien paikkaamiseen olimme käyttäneet ensin puuvilla- ja sitten pellavakangasta. Suurten reikien repalereunat olimme ommelleet kiinni toisiinsa ennen paikkalappujen liimaamista reikien päälle. Reunoistaan 1920-luvun tapaan hapsutetut paikat liimattiin reikien päälle nitroselluloosalakalla eli verhoilukankaiden kiristyslakalla. Syksyllä 2022 aloitimme Suomen ilmailumuseon työnjohdolla Caudronin alasiipien kangaspaikkojen vaihtamisen. Syynä on se, että suuremmat kangaspaikat ja varsinkaan pellavakankaiset eivät olleet kunnolla kiristyneet. Ongelmaa oli myös niiden paikkojen kohdalta, joissa paikattavan reiän liepeet oli ommeltu kiinni toisiinsa. Näissä paikoissa ompeleet olivat jääneet paikan alla rumasti koholleen ja varmaankin siksi, ettei kangas ollut ompeleen kohdalla riittävästi kiristynyt. Siiven verhoilukankaan paikkojen tulee olla sileitä jo aerodynaamisistakin syistä. Museo päätti vaihdattaa alasiipien huonosti kiristyneet pellavakankaiset sekä ompeleita sisältäneet kangaspaikat uuteen materiaaliin. Materiaaliksi valikoitui nykyaikainen 1920-luvulle lämpökiristettävä Oratex-materiaali. Ohuesta Ortex-materiaalista tehdyt paikat – siiven patinoituneen harmaanvihreän maalin sävyyn maalattuina – tuottavat tulokseksi huomaamattomat ja samalla aerodynaamisesti erittäin sileät paikat verrattuna kiristyslakalla liimattuihin kangaspaikkoihin. Paikkamateriaalin vaihtamiseksi kangaspaikat liuotettiin irti nitroselluloosalakan ohenteella (Ohenne 8). Paikan ympärille tehtiin alumiiniteippaus, ettei ohenne pääse vaurioittamaan paikan viereistä 1920-luvun verhoilukangasta. Tämän jälkeen paikan päälle laitettiin Ohenne 8:lla läpimäräksi kostutettu kangas, joka peitettiin muovikalvolla. Kalvo teipattiin reunoistaan tiiviiksi, että kangas pysyy märkänä ja ettei ohenne haihdu. Muutaman tunnin päästä ”paketti” avattiin, jolloin nitroselluloosalakalla liimatun puuvilla- tai pellavakankaisen paikan sai irrotettua siististi reiän päältä. Tämän jälkeen ilman paikkaa olevien reikien reunat leikattiin sileiksi. Paikat, joiden repaleiset reunat oli ommeltu toisiinsa, leikattiin kokonaan avoimeksi. Repalereunaisten reikien osalta ei siten yritetäkään liepeiden uudelleen ompelua. Nyt voitiin aloittaa siistittyjen reikien paikkaaminen Oratex-materiaalilla. Oratex-kankaasta leikattiin kutakin reikää varten reikää suurempi pyöreä tai suorakaiteen muotoinen pala. Sen jälkeen paikka liimattiin ja kiristettiin reiän päälle kuumentamalla paikkaa sopivaan lämpötilaan säädetyllä silitysraudalla suojapaperia käyttäen. Kuumentaminen sulattaa paikkakankaan alapinnassa olevan liima-aineen kiinnittäen paikan alustaansa ja kiristäen kankaan sileäksi. Tämä moderni materiaali oli tosi kätevää käyttää ja paikoista tuli erittäin sileitä ja siistejä. Etuna on myös, ettei tarvitse suojautua nitroselluloosalakan epäterveellisiä höyryjä vastaan. Ortex-paikkojen ulkonäkö poikkeaa kuitenkin perinteisestä 1920-luvun hapsureunaisesta kangaspaikasta. Työ jatkuu kevätkaudella 2023. Kuvat: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Caudron C.59:n kaasun ja seoksen säätövipujen pintojen käsittelySunnuntai 27.3.2022 - Tiistaikerholainen 1920-luvulla käytössä olleen Caudron C.59 -jatkokoulutuskoneen etu- ja takaohjaamo oli varustettu tarvittavilla ohjain- ja muilla laitteilla. Ohjaamojen vasemmalla seinällä lentäjän istuimen vieressä sijaitsi moottorin kaasu- ja seosvivut. Vivut olivat kiinni säätökehässä, jossa vipujen asentoja voitiin säätää portaittain vivuissa olevan jousitetun kuulan kulkiessa säätökehällä olevaa kuoppajonoa pitkin. Vipujen kohdalle rungon tukilistaan oli kiinnitetty kilpi, jossa ovat vivuille merkinnät AIR ja GAZ sekä ilmoitettu vipujen säätöväli 0 – F. Hispano-Suiza lentomoottorin manuaalin mukaan säätökehässä ulompana olevalla AIR -vivulla säädetään kaasuttimen läppää eli vipu on kaasuvipu. GAZ -vivulla puolestaan säädetään polttoaineen määrää eli seoksen rikkautta eri lentokorkeuksissa. Vipujen päässä on alumiininen otenuppi. Lisäksi vipujen varret on taivutettu lentäjään päin siten, että sisemmän seosvivun taitos on jyrkempi kuin kaasuvivun. Näin lentäjä erottaa vivut toisistaan pelkästä kosketuksesta. Koska kyse on koulukoneesta, etu- ja takaohjaamon kaasu- ja seosvivut on yhdistetty toisiinsa metallitangoilla, jolloin kummankin ohjaamon vivut liikkuivat samanaikaisesti. Konservoitavana olevan Caudron C.59 (CA-50) koneen ohjaamon kaasu- ja seosvivut sekä niitä yhdistävät tangot ovat saaneet pinnalleen paksun ruostekerroksen koneen yli 90 vuoden varastoinnin aikana. Tehtävänämme onkin niiden puhdistaminen ruosteesta ja palauttaminen alkuperäiseen asuunsa. Niinpä etu- ja takaohjaamon kaasu- ja seosvivut sekä niitä yhdistävät tangot irrotettiin puhdistetaviksi ja pintakäsiteltäviksi. Irrotuksen yhteydessä todettiin, että kaasu- ja seosvivuissa sekä säätökehissä oli jälkiä niklauksesta. Niklaus oli tosin jo hilseenä, mutta silti hyvin selvästi todennettavissa. Vivut säätökehineen olivat siten olleet alun perin pinnaltaan niklattuja. Sen sijaan vipuja yhdistävät metallitangot ovat olleet mustaksi maalattuja. Irrotuksen jälkeen kaasu- ja seosvipuja toisiinsa yhdistävistä metallitangoista puhdistettiin ruosteesta upottamalla ne 33 % fosforihappoon. Vuorokauden hapotuksen jälkeen ne maalattiin mustalla ruostumista estävällä Isotrol -maalilla. Seuraavaksi upotimme fosforihappoon kaasu- ja seosvivut sekä niiden säätökehät. Vivut asetettiin happoon siten, että niiden päässä olevat alumiiniset otenupit jäivät happopinnan yläpuolelle. Vuorokauden hapotuksen jälkeen ruoste oli ”sulanut” pois osien pinnoilta. Osat nostettiin haposta ja kuivattiin huolellisesti. Fosforihappo poisti hyvin ruosteen osien pinnasta, muttei ruosteen aiheuttamia metallipinnan syöpymisiä. Niklausta varten vivuista onkin hiottava pois ruostumisen aiheuttamat syöpymät, sillä niklaus paljastaa pienetkin pinnassa olevat kuopat ja epätasaisuudet. Osien pintaa onkin hiottava niin paljon, että ruostesyöpymät saadaan kokonaan häviämään. Aloitimme hiomisen kaasu- ja seosvivuista. Hiominen tehtiin pyöröhiomakoneeseen kiinnitetyillä eri karkeusasteisilla hionta- ja kiillotuslaikoilla. Koska pyöröhiomakoneella käsivaralla hiottaessa on vaarana, että kapeat hiottavat osat pyöristyvät reunoiltaan, yritimme välttää ongelmaa kiinnittämällä hiottavan osa ruuvipenkkiin kahden vaneripalikan väliin. Näin saatiin ruustukkiin hiontaa varten pienialainen hiomataso. Hionta aloitettiin karkeammilla hiontalaikoilla, joilla osan pinnasta saatiin hiottua pois ruostumisen aiheuttamat syöpymät. Varoimme kuitenkin hiomasta pois osaan stanssattua tehtaan merkkiä sekä sarjanumeroa. Hionnassa etenimme vaiheittain käyttämällä 240, 300 ja 600 hiontalaikkoja. Hionnan jälkeiseen kiillotuksen teimme 800 ja 1000 laikoilla. Näin menetellen saatiin kaasu- ja seosvipujen pinnoista pois syöpymät ja vipujen pinnat jo varsien kiiltäväksi mahdollista niklausta varten. Kaasu- ja seosvipujen pinnat ovat kiilloltaan jo hyvin lähellä niklattua kiiltoa. Säätökehäparien kiillotus on vielä kesken. Niistä yksi on saanut kiiltopinnan, muiden kolmen pintojen hionta on vasta alussa. Pinnoiltaan kiillotettujen kaasu- ja säätövipujen niklaus ei ole kuitenkaan vielä varmaa. Ongelman muodostavat vipujen päässä olevat alumiiniset otenupit. Ne tulisi poistaa ennen niklausta, jotta teräsvivut voitaisiin upottaa nikkelöinnissä käytettävään elektrolyyttinesteeseen. Nesteenä on yleensä nikkeliammoniumsulfaatti. Nuo otenupit ovat kuitenkin niitattu erittäin huolellisesti vipujen päihin. Niiden irrottaminen olisi ongelmallista, jonka vuoksi haluaisimme välttää niiden poistamista. Elektrolyyttisen niklausmenetelmän yhtenä vaihtoehtona on, että hiotun osan pintaan sivellään niklauspintaa jäljittelevä maali, jonka päälle tulee suojaava lakka. Lopputulos olisi aidon niklauksen näköinen. Menetelmän käyttö tarkoitukseemme vaatii vielä pohdiskelua, sillä se poikkeaisi kokonaan alkuperäisestä Caudron C.59 -koneen kaasu- ja seosvipujen niklauksesta. Tarkoituksemmehan on pyrkiä Caudronin konservoinnissa alkuperäisyyteen niin suuressa määrin kuin mahdollista. Toinen pohdittavana oleva vaihtoehto on, että valmiiksi kiillotetut osat käsiteltäisiinkin vain osien pintoja suojaavalla vahalla. Tätä menetelmää käytetään mm. antiikkisten haarniskojen kiillotettujen pintojen suojaamiseen. Näitä erilaisia kiillotettujen metalliosien pintakäsittelymenetelmiä pitää vielä perusteellisemmin tutkailla ennen lopullista päätöksentekoa. Kuvat: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Caudron C.59:n pyörien vanteiden puhdistaminen ruosteestaPerjantai 11.3.2022 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhoon kunnostettavaksi tuodun Caudron C.50 (CA-50) rungon laskutelineissä oli aidot 1920-luvun pyörät. Niiden päällysrenkaat olivat kuitenkin erittäin pahoin vaurioituneet ja renkaat oli lisäksi pilattu ruiskuttamalla sisärenkaat jossain vaiheessa täyteen polyuretaanimassaa. Renkaiden kunnostaminen alkuperäiseen asuunsa on käytännössä mahdotonta. Suomen ilmavoimamuseosta löytyi vastaavan kokoiset 1920-luvun Continental renkailla varustetut lentokoneen pyörät, jotka museo luovutti käytettäväksi Caudron C.59 koneeseen. Pyörät haettiin Tikkakoskelta, jonka jälkeen niistä irrotettiin renkaat ruosteessa olevien vanteiden puhdistamiseksi. Renkaiden irrottamisesta olen kertonut vuoden ensimmäisessä blogissani. Vanteet olivat yltä päältä ruosteessa ja keskiö paksun jähmettyneen rasvan peitossa. Koska Caudronin kunnostaminen on konservointipainoteinen, emme poista ruostetta menetelmin, jotka naarmuttaisivat metallipintoja. Siten niin hiekka- kuin lasikuulapuhallus tai teräsharja eivät tule puhdistuksessa kysymykseen. Ruosteenpoisto tehdään pääasiassa kemikaalein. Ennen ruosteen- ja rasvanpoistokemikaalien käyttöä harjasimme pois vanteen pinnassa olevan irtoruosteen. Sen teimme muoviharjaisilla harjoilla, jotka eivät naarmuta vannetta. Muoviharjoilla saimme irtoruosteen hyvin poistettua. Pyörän pinnastoa puhdistimme alustavasti ihmesienellä. Seuraavaksi siirryimme käyttämään ruosteen- ja rasvanpoistokemikaaleja. Kokeilimme ruosteisten pintojen puhdistamiseen CRC Eco Complex Blueta. Ruiskutimme ainetta vanteen pinnalle noin 30 sentin matkalle. Annoimme aineen vaikuttaa tovin, jonka jälkeen pyyhimme alueen kankaalla hangaten kuivaksi liuotinaineesta. Parin käsittelykerran jälkeen tulos oli lupaava eli valtaosa ruosteesta oli pois ja ruosteen alta paljastui vanteen pintaan maalattua mustaa maalia. Sen sijaan Complex Blue ei ollut kyllin tehokas paksun ruostekerroksen poistamiseksi vanteen sisäpinnasta. Pinttyneen tai paremminkin pikeentyneen rasvan poistamiseen pyörän keskiöstä ja pinnojen juurista käytimme CRC Motor Cleania, Fairy Power Sprayta sekä Turtle Waxin liuotinpesua. Liuottimien lisäksi jouduimme kaapimaan pikeentynyttä rasvaa harjalla ja lastalla, sillä pikeentynyt rasva oli todella tiukassa. Muilta osin saimme jo puhdasta jälkeä, mutta keskiön reunassa, johon pinnat on kiinnitetty, on puhdistamisessa vielä tekemistä. Keskiötä puhdistettaessa lian alta paljastui pyörän tehneen tehtaan tunnus. Tunnuksessa on sana Paris ja sen toisella puolella ilmeisesti kirjain D ja toisella puolella kirjain F. Vielä emme ole selvittäneet, minkä tehtaan tunnus se on, mutta ranskalaisesta tehtaasta lienee kyse. Koska CRC Eco Complex Blue ei ollut riittävän tehokas vanteen sisäpinnan ruosteen poistoon, päätimme käyttää siihen 33 % fosforihappoa, josta meillä on ollut hyvä kokemus. Hapon olemme hankkineen LASPEK Oy:stä. Koska meillä ei ollut riittävän isoa astiaa, jossa koko pyörän olisi voinut hapossa kylvettää, päätimme käyttää happoa geelinä. Fosforihappogeeliä oli meillä vielä aiemman käytön jäljiltä. Geeli ei ole yhtä juoksevaa kuin pelkkä happo, joten geelistä saa siveltyä kerroksen osan pintaan. Fosforihappogeeli tehtiin sekoittamalla happoon selluloosaliimaa. Pyörän käsittelemiseksi geelillä se laitettiin keskiön läpi työnnetyn puutapin varaan. Happogeeliä siveltiin vanteen sisäpintaan, mutta sillä käsiteltiin myös vanteen ulkopinta ja pyörän pinnasto. Kahden tunnin jälkeen happogeelin kastelemat pinnat harjattiin tiskiharjalla ”vaahdoksi”. Sen jälkeen vanne pinnoineen pestiin puhtaaksi lämpimällä vedellä. Happogeeliä käytettäessä pesu on välttämätöntä, sillä muutoin hapotetun osan pintaan jää selluloosaliimasta vaalea jauhomainen kalvo. Pesun ja huolellisen kuivauksen jälkeen osa on syytä pohjamaalata pian, jottei ruostuminen pääse uudestaan alkamaan. Sen sijaan, jos käytetään pelkkää LASPEK Oy:n 33% fosforihappoa, pesu ei ole tarpeen eikä suositeltavaakaan, koska happoon on sekoitettu ruosteenestoainetta. Huolellinen kuivaus kankailla riittää ja osa on kevyen hionnan jälkeen valmis pohjamaalattavaksi. Kun fosforigeelihapotettu vanne oli kuivattu pesun jälkeen, todettiin että näinkin lyhytaikaisella happogeelikäsittelyllä vanne ja pinnat olivat puhdistuneet ruosteesta koko lailla hyvin. Lopputulos oli parempi, kuin käyttäessämme CRC Eco Complex Blue -liuotinta. Niissä kohdin vannetta, joissa ruosteen alta paljastui alkuperäistä maalipintaa ero happogeelin ja Complex Bleun tehon välillä ei ollut suuri. Täysin ruostuneiden alueiden osalta fosforihappo on kuitenkin huomattavasti tehokkaampi ruosteen poistaja. Fosforihappogeeli toi mustan maalin lisäksi näkyviin vähän sinistä maalia. Todennäköisesti vanteet ovat alun perin olleetkin siniseksi maalatut ja saaneet myöhemmin (Suomessa?) pintaansa mustan värin. Tulemme vielä uusiomaan vanteen sisäpinnan happogeelikäsittelyn, jotta saamme sieltäkin ruosteen perusteellisesti poistettua. Mikäli olisimme voineet upottaa pyörän kokonaan 33% fosforihappoon, vanteet ja pinnat olisivat puhdistuneet kerralla ruosteesta. Kuvat: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Tiistaikerhon kevätkausi käynnistyi muiltakin kuin Myrskyn osaltaTiistai 1.3.2022 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon kevätkautta ei voitu käynnistää täysimääräisesti vielä tammikuussa, sillä Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa työskentelevien määrä oli koronaepidemian vuoksi yhä rajoitettu. Vain Myrsky MY-14 entisöintiä voitiin tammikuussa jatkaa ja sitäkin vain puolentusinan kerholaisen miehityksellä ja kasvomaskein varustettuina. Myrskyn entisöinnissä on alkuvuonna keskitytty NACA-renkaan ja vasemman siiven laskutelineiden peitelevyjen rakentamiseen sekä Myrskyn demosiiven saamiseksi valmiiksi Myrskyn entisöintinäyttelyä varten. Myrskyn entisöinnin rinnalla voitiin kuitenkin parin kerholaisen voimin saattaa loppuun Mil Mi-8P (HS-6:n) pyrstöpuomin vakaajien maalaus, hiekkapuhalluttaa ulkopuolisena työnä Super Caravellen hinausraudan suuret osat sekä irrottaa renkaat kahdesta 1920-luvun lentokoneen pyörästä vanteiden kunnostamiseksi. Nämä pyörät on saatu Suomen ilmavoimamuseosta Caudron C.50 (CA-50) koneeseen laitettaviksi. Kun viime viikkoina on alettu valtakunnallisesti purkaa koronarajoituksia pandemian muututtua vähemmän riskialttiiksi, sovittiin Suomen ilmailumuseon kanssa, että entisöintitilassa työskentelevien määrää voidaan nostaa. Tämän seurauksena muukin Tiistaikerhon toiminta kuin Myrskyn entisöinti oli mahdollista käynnistää. Niinpä keskiviikkona 23. helmikuuta jatkettiin siitä, mihin ennen joulua jäätiin mm. Caudron C.59 -koneen konservoinnissa ja Super Caravellen hinausraudan entisöinnissä. Työskentelemme kuitenkin koronan vuoksi edelleen kahdessa 10 kerholaisen ryhmässä niin, että toinen ryhmistä on paikalla tiistaina ja toinen keskiviikkona. Myrskyn vajaan kymmenen hengen ryhmä ahkeroi tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Caudronin osalta lähiviikot menevät vielä rungosta irrotettujen metalliosien puhdistamisessa ruosteesta ja sen jälkeisessä osien maalaamisessa. Otimme ensin työn kohteeksi Suomen ilmavoimamuseolta Caudronia varten saamamme kaksi laskutelineen pyörää. Aloitimme ilman renkaita olevien pyörien vanteiden ja pinnojen puhdistamisen liasta, rasvasta ja ruosteesta. Siihen käytämme sekä mekaanista että kemiallista puhdistamista. Caravellen hinausraudan entisöinnissä ollaan vaiheessa, jossa kaikki puretun hinausraudan osat on puhdistettu ruosteesta joko fosforihapolla tai hiekkapuhalluksella ja voidaan käynnistää osien maalaus. Ennen maalaamiseen ryhtymistä hiekkapuhalletusta osista pestiin pois puhalluksessa osien pintaan jäänyt hiekkapöly. Pesun jälkeen osat kuivattiin huolellisesti paineilmalla. Kuivattuja osia jo pohjamaalattiin kirkkaalla ruostumista estävällä Isotrol-lakalla. Kuvat: Lassi Karivalo. |
4 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Caudron C.59, CA-50, Mil Mi-8P, HS-6, Super Caravelle |
Caudron C.59:n (CA-50) pyöristäLauantai 5.2.2022 - Tiistaikerholainen Suomen ilmailumuseon ja Tiistaikerhon yhteisen konservointihankkeen kohteena on 1920 luvulla ilmavoimissa käytössä olleen Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen yksilö CA-50. Koneen viimeinen lento oli lokakuussa 1929. Päijät-Hämeen ilmailumuseosta Vantaalle konservoitavaksi tuodun Caudronin rungon laskutelineessä on aidot 1920-luvun pyörät renkaineen. Laskuteline on Tiistaikerhossa jo purettu osiin, puhdistettu ruosteesta ja osien pintakäsittely on meneillään. CA-50:n pyörät ovat eriparia ja pyörien vanteet sekä pinnastot poikkeavat toisistaan. Muutoin pyörät renkaineen ovat samankokoiset. Toinen pyöristä osoittautui ranskalaiseksi ja siinä on ranskalainen NEUILLY – AVIATION – AERO 750-125 rengas. Erittäin huonokuntoisen renkaan kuluneet merkinnät saatiin luettua paperin ja mustan rasvakynän avulla. NEUILLY – AVIATION – AERO renkaan kulutuspinta on lisäksi kuoriutunut suurelta osin pois renkaan pinnasta paljastaen alla olevan rengaskudoksen. Toinen pyöristä on brittipyörä. Sen rengas on PALMER CORD AERO TYPE 750x125, eikä se ole ranskalaista paljon paremmassa kunnossa. Ranskalainen pyörä on todennäköisesti alkuperäinen Caudronin pyörä. Jostain syystä toiseksi pyöräkseen kone on saanut brittipyörän. Olisikohan pyörä alkujaan kuulunut Caudronin kanssa samaan aikaan 1920-luvulla ilmavoimien käytössä olleeseen Martinsyde F.4 Buzzard hävittäjään? Kummankin pyörän sisärengas on jossain vaiheessa pursotettu venttiilin kautta täyteen polyuretaanitäytemassaa. Näin pyörät on saatu ”umpikumisiksi” koneen rungon seisoessa pyörillään näytteillä Päijät-Hämeen ilmailumuseon hallissa. Näiden pyörien kunnostus alkuperäiseen asuunsa on renkaita rikkomatta mahdotonta renkaan sisällä olevan polyuretaanin vuoksi. Heräsikin kysymys, josko Suomen ilmavoimamuseosta Tikkakoskelta löytyisi vastaavanlaisia 1920-luvulla käytettyjä ja parempikuntoisia pyöriä CA-50 -koneyksilöön laitettaviksi. Tikkakoskelta löytyikin Caudronin akseleihin sopivat samankokoiset Continental 750 x 125 AERO CORD -renkailla varustetut ja selvästi parempikuntoiset pyörät. Tosin eivät ne ole ranskalaiset. Suomen ilmavoimamuseo antoi pyörät CA-50 koneeseen asennettaviksi ja niinpä haimme ne Tikkakoskelta Vantaalle. Continental renkailla varustettujen pyörien vanteet ovat paksussa ruosteessa, joten vanteiden kunnolliseksi puhdistamiseksi renkaat on irrotettava vanteilta. Emme vieneet pyöriä rengasliikkeeseen renkaiden irrottamiseksi, vaan päätimme irrottaa ne varovasti tiistaikerholaisen tallissa olevalla käsikäyttöisellä rengaskoneella. Ennen renkaan irrottamiseen ryhtymistä, lämmitimme rengasta pehmeämmäksi kuumassa vedessä. Jonkun ajan kuluttua otimme pyörän pois kylvystä ja aloitimme rengastyöt. Painoimme ensin renkaan reunan irti vanteen sisäreunasta, johon se oli jumittunut yli 90 vuoden varastoinnin kuluessa. Renkaan reunan irrottaminen vanteesta tehtiin rengaskoneessa olevalla vivulla. Vivussa olevalla metallilevyllä renkaan reunan sai painettua pätkä kerrallaan alas ja siten irti vanteesta. Näin menetellen saatiin renkaan kummankin puolen reunat irti vanteen sisäreunasta. Oli varsinaisen renkaan irrotuksen vuoro. Pyörä nostettiin rengaskoneen päälle ja lukittiin siihen metallitapilla ja vanteen reunoihin kiristettävillä pidikkeillä. Rengasraudan avulla avasimme varovasti aukon renkaan ja vanteen reunojen väliin. Aukkoon pujotimme metallitangon, jonka päässä on alaspäin sojottava pallopäinen tappi. Rengaskoneen keskellä olevaan metallitankoon tukien vivuttiin pallopäistä tankoa renkaan ja vanteen välisessä raossa vastapäivään. Näin renkaan reuna saatiin vaihe vaiheelta nouseman vanteen reunan päälle. Laitoimme samalla liukastetta renkaan reunaan helpottamaan pallopäisen tangon liikkumista renkaan ja vanteen välissä. Kun renkaan toinen reuna oli saatu koko matkaltaan vanteen reunan päälle, vedimme renkaan sisällä olevan sisäkumin pois. Totesimme, että onpahan sisärengas varsinainen paikkausihme, sillä suuri osa sisärenkaasta oli paikkojen peitossa. Mitä ilmeisimmin sisärenkaista on ollut 1920-luvulla puute, koska sisärengasta oli niin ahkerasti uudestaan ja uudestaan paikattu. Käänsimme rengaskoneessa olevan pyörän toisin päin ja edellä kuvatulla tavalla nostimme pallopääraudalla renkaan toisenkin reunan vanteen reunan päälle. Nyt saimme vanteen helposti vedettyä pois renkaan sisältä. Vannetta kiertävä leveä rengasnauha oli pahoin lahonnut ja on uusittava. Samoin paljastui, että vanne oli myös sisäpuoleltaan paksussa ruosteessa. Vastaavalla tavalla irrotimme toisenkin pyörän renkaan vanteeltaan. Nämä Continental -renkaat vaikuttavat sen verran hyväkuntoisilta, että uusien sisuskumien kanssa ne kestänevät tarvittavan ilmanpaineen. Silloin niitä voisi käyttää Caudron CA-50 -koneyksilöä siirrettäessä. Asia on toki ensin huolellisesti tutkittava ja testattava. Näyttelyssä esillä ollessaan koneiden laskutelineen akselin alle laitetaan joka tapauksessa pukit, jolloin kone ei lepää renkaittensa varassa. Seuraava vaihe on vanteiden ulko- ja sisäpintojen paksun ruosteen poistaminen vanteiden maalaamiseksi. Ruoste poistetaan laittamalla vanne vuorokaudeksi 33% fosforihappokylpyyn. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Yhteenveto Tiistaikerhon toiminnasta syyskaudella 2021Perjantai 31.12.2021 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon vuoden 2021 syyskausi alkoi 31. elokuuta. Toiminta oli ollut tauolla koronapandemian vuoksi maaliskuusta 2020. Syyskausi päättyi tiistaina 14. joulukuuta Suomen ilmailumuseon museon vapaaehtoisille tarjoamaan joululounaaseen. Syyskaudella 2021 työskenneltiin koronanpandemian vuoksi kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmistä kokoontui töihin tiistaina ja toinen keskiviikkona. Tiistain ryhmässä oli 11 ja keskiviikon ryhmässä 10 kerholaista. Tämän lisäksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa jatkui VL Myrskyn (MY-14) entisöinti tiistaisiin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Tiistaikerhon ”myrskyläisiä” oli paikalla keskimäärin 7-8. Myrskyn entisöinti on jatkunut lähes keskeytyksettä koko koronapandemian ajan. Yhteensä syyskaudella oli Tiistaikerhon töissä kolmisenkymmentä aktiivista kerholaista. Muun kuin Myrsky-projektin osalta syyskaudella 2021 kertyi Tiistaikerhon työtunteja 1 140. VL Myrsky -projektin rinnalla Tiistaikerhon syyskauden töiden kohteena oli neljä läpi syyskauden jatkunutta hanketta. Ne ovat Caudron C.59 (CA-50) koneen konservointi, Mi-8 (HS-6) -helikopterin pyrstöpuomin vakaajien verhoilu, Super Caravellen hinausraudan kunnostus sekä museon I Hallin parvelle menevien Karairin ja Finnairin portaiden kaiteiden pidennys. VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiVuonna 2013 alkaneessa MY-14 entisöinnissä keskityttiin syyskaudella moottorin NACA-renkaan, laskutelineiden peitelevyjen, konekiväärien väistökourujen sekä öljynjäähdyttimen säätölappien rakentamiseen. Myrskyn siivet saatiin pohjamaalattua ennen syykauden alkua. NACA-renkaan reunaan kiinnitettävien täyterenkaan ja kannatinkehän rakentamisessa oli omat haasteensa. Saatiin asemoitua paikalleen NACA-renkaan kiinnityskonsoleita, joilla rengas kiinnitettään moottorin sylintereiden venttiilikopan korvakkeisiin. Syyskauden aikana saatiin valmiiksi ja osin myös paikalleen asennetuiksi oikean siiven laskutelineen joustintukeen, takatukeen sekä pyöränapaan kiinnitettävät peitelevyt. Vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen tekeminen pääsi alkamaan. Myrskyn eturungon laitimmaisten konekiväärien tuliputkien väistökourut saatiin prässättyä yhdistettäväksi moottorin yläpuoliseen suojukseen. Varsinaisen Myrskyn entisöinnin rinnalla jatkettiin koesiiven eli Myrskyn 2,5 metrin mittaisen siiven tyviosan rakentamista. Koesiiven johtoreuna verhoiltiin vanerilla. Siiven jättöreunan kaaret kiinnitetiin paikalleen ja rakennettiin laskusiivekkeen koteloa. Koesiipi tullaan aikanaan kiinnittämään MY-5 runkokehikkoon näyttelyesineeksi. Caudron C.59 (CA-50) konservointiSyyskauden alusta jatkettiin koronapandemian vuoksi puoleksitoista vuodeksi keskeytynyttä CA-50 alasiipien reikien paikkausta pellavakangaspaikoilla. Paikkojen kiristyslakkaukset saatiin tehdyksi ja paikat odottavat varsinaista maalipintaa. Alasiipien paikkojen maalaus tehdään myöhemmin muiden Caudronin uudelleen verhoiltavien osien (mm. korkeusvakaaja ja korkeusperäsin) pintamaalauksen yhteydessä. Caudronin runko tuotiin 26. lokakuuta Päijät-Hämeen ilmailumuseosta Vesivehmaalta Suomen ilmailumuseoon kunnostettavaksi. Kunnostustyö on yhteisprojekti Suomen ilmailumuseon kanssa. Suomen ilmailumuseon päätöksen mukaan, Caudronin runkoa, kuten koko konettakaan ei kunnosteta käytönaikaiseen ehjään asuunsa, vaan runko ja muut osat konservoidaan. Se tarkoittaa koneen pintojen puhdistamisen lisäksi, että erilaisin toimenpitein estetään koneen puuosien lahoamisen ja metalliosien ruostumisen jatkuminen. Rungon kangasverhoilun pahoin halkeillutta ja hilseillyttä (krakeloitunutta) maalipintaa yritetään kiinnittää halkeilemisen jatkumisen estämiseksi. Kangasverhoilun konservoinnin tarkoituksena on säilyttää koneen rungon verhoilukangas verhoilukankaan maalipintaan 93 vuoden varastoinnin kuluessa syntyneine vaurioineen. Syyskauden kuluessa Caudronin rungosta irrotettiin ja purettiin kaikki järkevästi irrotettavissa olleet metalliosat kuten laskuteline, kannus, teräslankajäykisteitä sekä ohjaamosta mm. kaasu- ja seosvivustot. Ne puhdistettiin ruosteesta pääasiassa 33% fosforihapolla joko sivelemällä happogeeliä osan pintaan tai upottamalla osa happoliuokseen. Puhdistuksen jälkeen metalliosien pintaan siveltiin kirkas Isotrol -lakka. Isotrol-käsittely estää tehokkaasti metalliosien uudelleen ruostumisen. Koska Caudronin metalliosia puhdistettaessa todettiin osien olleen alun perin mustaksi maalattuja, kirkkaan pohjalakan päälle vedettiin musta Isotrol-maali. Joidenkin metalliosien maalaus jäi ensi vuoden puolella tehtäväksi. Mi-8 (HS-6) helikopterin pyrstöpuomin vakaajien verhoiluKauppakeskus Tuuloseen pihalla esillä olevan ja romuttamiselta pelastetun Puolustusvoimien käytössä olleen HS-6 helikopterin pyrstöpuomin vakaajat tuotiin syyskuussa Tiistaikerhoon verhoiltavaksi. Vakaajien kangasverhoillut alueet olivat täysin repaleiset. Vakaajat päätettiin verhoilla niiltä osin uudestaan, mutta ei kankaalla vaan ohuella, paremmin säätä kestävällä alumiinilevyllä. Todettakoon, että vakaajan johtoreuna on verhoiltu alun perinkin alumiinilevyllä. Kummastakin vakaajasta poistettiin kangasverhoilun rippeet, jonka jälkeen kangasverhoiltu alue verhoiltiin ohuella offset painossa käytetyillä alumiinilevyillä. Verhoilu saatiin valmiiksi marras-joulukuun taitteessa. Ennen joulutaukoa vakaajan alapinnat ehdittiin maalata vaalean harmaalla maalilla kahteen kertaan. Vakaajan yläpintojen maalaaminen vihreällä siirtyi ensi vuoden puolelle. Maalauksen jälkeen vakaajat toimitetaan takaisin Kauppakeskus Tuuloseen, missä kunnostetut pyrstöpuomin vakaajat asennetaan keväällä kauppakeskuksen toimesta kauppakeskuksen pihalla olevaan Mil Mi-8P (HS-6) kopteriin. Super Caravellen hinausrautaSyyskuussa otettiin entisöinnin kohteeksi IMY:n omistama, säilytettäväksi tarkoitettu, mutta pahoin ruosteessa oleva Finnairin käyttämä Super Caravellen hinausrauta. Rauta purettiin osiinsa niin suuressa määrin kuin se oli mahdollista. Ruoste poistettiin osista joko fosforihapolla ja lasikuulapuhalluksella, jonka jälkeen osat olivat kuin uusia. Hinausraudan varsinaisen vajaa viisi metriä pitkän metallitangon puhdistus ruosteesta siirtyi ensi vuoden puolelle, kuten myös ruosteesta jo puhdistettujen osien pintakäsittely. Hinausrauta tullaan maalaamaan alkuperäisen näköiseksi, jolloin sen päävärinä on ”Finnairin sininen”, mutta raudan päät maalataan keltaisella huomiovärillä. Alkuperäistä sinistä ja keltaista maalia on onneksi raudassa sen verran näkyvissä, että niistä voitiin jo määritellä maalien sävyt. Porraskaiteiden pidennysSuomen ilmailumuseon I-Hallin parvelle johtavien Karairin ja Finnairin lentokenttäportaiden kaiteiden pidentämistä jatkettiin siitä, mihin jäätiin maaliskuussa 2020, kun koronapandemia keskeytti Tiistaikerhon toiminnan. Syy kaiteiden pidennystarpeeseen oli, että portaiden kaiteet päättyivät ennen muutamaa viimeistä askelmaa aiheuttaen vaaratilanteemahdollisuuden laskeuduttaessa portaita parvelta hallin lattiatasolle. Syksyn kuluessa kummankin portaikon metallikaiteiden pidennykset saatiin valmiiksi. Pidennykset tehtiin alkuperäisen kaiteen paksuisesta kiiltävästä rosteriputkesta, joihin hitsattiin kiinnityskorvakkeet. Karairin portaikon jatkokaiteiden tukitolpat maalattiin Karairin punaisella ja vastaavasti Finnairin portaiden uudet tukitolpat Finnairin sinisellä. Jatkokaiteet ovat ulkonäöllisesti identtiseksi alkuperäisten portaiden kaiteiden kanssa. Muita Tiistaikerhon syyskauden 2021 tehtäviäTiistaikerhon työtehtäviin mahtui syyskauden kuluessa lukuisia lyhytkestoisia Suomen ilmailumuseota ja Ilmailumuseoyhdistystä hyödyntäviä töitä. Niitä olivat mm. Kauppakeskus Tulosessa näytteillä olevan ja IMY:n omistaman Stieglitz SZ-18 pintojen puhdistus, Suomen ilmailumuseon pihan varastoteltassa olevan Valmet Tuuli III:n (TL-1) rungon pintojen kiillottamista, museon näyttelyhallien koneiden puhdistamista pölystä, museon pihalla säilytettävänä olevan Bristol Blenheim koneen pyrstön suojaaminen pressulla, museon I Hallissa olevan Caudron C.60 (CA-4) kannuksen sandumin eli kumiköyden uusiminen, IMY:n omistaman Super Caravellen päälaskutelineen puhdistaminen näytteille asetettavaksi, DC-3 ja Stuka -koneiden ”mittaritaulujen” tekeminen elokuvaprojektia varten, IMY:n logolla varustettujen vaneristen pannunalusten tekeminen sekä museon pihalla olevan lastenmaailman purkaminen talviteoille. Kuva: Kimmo Salomaa
Hyvää uutta vuotta 2022! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Caudron C.59, CA-50, Mil Mi-8P, HS-6, Super Caravelle, porraskaiteet, Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz, SZ-18, Valmet Tuuli III, TL-1 |
Caudronin ruostuneiden osien puhdistamistaPerjantai 3.12.2021 - Tiistaikerholainen Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa konservoitavana olevan Caudron C.50 (CA-50) -koneen rungon metalliosat ovat kauttaaltaan ruosteessa. Ruosteen poistamiseksi on useita menetelmiä hiekkapuhalluksesta alkaen. Mekaanisen hionnan sijasta päätimme käyttää CA-50 osien ruosteen poistossa pääasiassa happoja. Fosforihappoa olemme käyttäneet jo aiemmin menestyksellä mm. I.V.L. D.26 Haukka I:n ja I.V.L. K.1 Kurjen metalliosien ruosteen poistoon, mutta emme sitruunahappoa. Sitruunahappokäsittelyä. Fosforihappokäsittelyä. Pienet osat laitoimme happokylpyyn eli astiaan kaadettuun happoon. Käyttämämme sitruunahappo oli 15-prosenttista ja fosforihappo 33-prosenttista. Fosforihappo hankittiin Laspek Oy:ltä ja valmis sitruunahappo ostettiin kaupasta. Vuorokauden kuluttua osat otettiin pois happoliuoksesta. Sitruunahappokylvyssä olleet osat huuhdeltiin kuumalla vedellä ja kuivattiin kankaalla ja paineilmalla. Fosforihappokäsittely ei välttämättä tarvitse kuumavesihuuhtelua, vaan huolellinen kuivaus riittää. Happojen vertailussa todettiin, että vuorokaudessa sitruunahappokäsittely ei ollut puhdistanut osia yhtä tehokkaasti kuin fosforihappo. Lisäksi sitruunahapolla käsitellyissä osissa oli muutamien päivien päästä havaittavissa ruostumisen alkua. Sitruunahappokylvyn sekä huolellisen pesun ja kuivauksen jälkeen osat onkin syytä pintakäsitellä heti ruostumisen alkamisen ehkäisemiseksi. Fosforihapolla käsittelemämme osat olivat puhdistuneet tehokkaasti ruosteesta, kuten aiemman kokemuksemme mukaan oletimmekin. Happokäsittely paljasti myös ruosteen alta jälkiä alkuperäisestä maalipinnasta. Sen mukaan Caudron C.59 metalliosat ovat olleet mustaksi maalattuja. Fosforihappokäsittelyllä on sekin etu, että happokäsittely muodostaa osaan valmiin maalattavissa olevan tartuntapinnan. Jatkossa käytämme happona Caudronin osien ruosteen poistossa vain fosforihappoa. Koska suurikokousten osien laittamiseksi happokylpyyn ei meillä ollut sopivia astioita eikä myöskään riittävästi fosforihappoa, päädyimme osien happogeelikäsittelyyn. Geeli tehtiin sekoittamalla happoon selluloosaliimaa. Siihen käytimme sekä Kirjoväri Oy:n metylaniliimaa että Kremer Pigment GmbH:n Celluloseleim dünnflüssig K 300 tuotetta. Selluloosaliima sekoittui hyvin happoon ja tuloksena oli harmahtava läpinäkyvä geeli. Sivelimme geeliä reilusti suurten ruostuneiden osien pintaan. Joidenkin suurten osien ympärille kiedottiin muovikalvokin happogeelin vaikutuksen tehostamiseksi. Happogeelin annettiin vaikuttaa vuorokauden verran. Seuraavana päivänä todettiin, että happogeeli oli poistanut ruostetta hyvin osan pinnasta, mutta geelissä ollut selluloosaliima oli kuivunut osan pintaan epätasaiseksi valkoiseksi ”härmäksi”. Tämä ei ole hyvä ajatellen osan maalaamista. Sen vuoksi pesimme kuivuneen selluloosaliiman pois kuumalla vedellä ja karhunkielellä. Kenties menetimme samalla fosforihapon metalliosan pintaan muodostaman maalin tartuntapinnan. Saattaakin olla, että sivelemme vielä nämä pestyt osat ohuelti pelkällä 33 % fosforihapolla. Kuvat: Lassi Karivalo |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Caudron C.59:n rungon puhdistusta ja osien irrotustaMaanantai 22.11.2021 - Tiistaikerholainen Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa on käynnissä Caudron C.59 koneyksilön CA-50 rungon konservointiin valmistautuminen. Caudronin rungon konservointi tarkoittaa, että pysäytetään CA-50:n metalliosien ruostuminen sekä puuosien lahoaminen. Rungon likaantuneet vaneripinnat puhdistetaan ja verhoilukankaan pahoin krakeloituneita eli halkeilleita maalipintoja yritetään elvyttää. Rungossa olevat vauriot korjataan. CA-50:n runkoa ei siten ennallisteta koneen 1920-luvun lopun lentokuntoiseen asuunsa. Ensimmäisenä tehtävänä oli rungon vaneripintojen sekä tyhjän moottoritilan pintojen puhdistaminen. Krakeloituneisiin kangaspintoihin ei kosketa. Aluksi pinnat imuroitiin ja sen jälkeen niiden puhdistamista jatkettiin kostealla ihmesienellä. Ihmesieni sopii hyvin likaantuneiden vaneripintojen puhdistamiseen. Se on samalla sekä riittävän tehokas että hellävarainen. Moottoritilan vaneripinnat olivat niin pahoin liasta piintyneet, että ihmesienikäsittely jouduttiin toistamaan muutamaan kertaan. Pintojen puhdistamisessa apuna käytettiin myös Sinolin ja veden sekoitusta, jota levitettiin puhdistettaville pinnoille suihkepullosta. Rungon osien irrottaminen aloitettiin laskutelineestä. Sitä varten CA-50:n runko piti nostaa tuen varaan, jotta laskutelineen voi ottaa pois koneen nokan alta. Nostoa varten rakennettiin tukilava kolmesta pehmusteella varustetusta siirtolavasta. Se työnnettiin rungon alle etuohjaamon kohdalle. Tämän jälkeen pinoojan piikit työnnettiin tukilavan alle ja runko nostettiin pinoojalla tukilavan varaan laskutelineen irrotuksen mahdollistamiseksi. Aloitetiin laskutelineen vinotukien irrotus. Vaikka vinotukien kiinnityspulttien päissä olevat mutterit olivat paksussa ruosteessa, ne avautuivat yllättävän helposti. Näin siitäkin huolimatta, että Caudron on ollut varastoituneena 93 vuoden ajan. Kun laskutelineen vinotuen päät ja telineen jäykisteristikko oli irrotettu rungosta, työnnettiin siirtopyörien varassa oleva laskuteline pois Caudronin nokan alta. Runko laskettiin sen jälkeen lepäämään tukilavan varaan. Jatkettiin laskutelineen purkamista osiinsa, jotta osien ruosteen poisto on helpommin tehtävissä. Ensin telineestä irrotettiin pyörät. Niistä kumpikin on mennyt todella huonoon kuntoon. Pyörän renkaat oli lisäksi jossain vaiheessa ruiskutettu täyteen polyuretaania. Paperin ja tussikynän avulla saatiin selville renkaiden pinnassa olevat renkaan merkinnät. Toinen renkaista paljastui ranskalaiseksi ja toinen brittiläiseksi. Laskutelineen pyörissä on 1920- ja 1930-luvuille tyypilliset pyörien pinnoja peittävät kiristyslakatut kangassuojukset. Kummankin puolen pinnoja suojaavat kankaat irrotettiin varovasti lankakiinnityksistään. Todettiin, että suojakankaat olivat menneet erittäin hauraiksi. Lisäksi pinnojen ruoste oli ”syönyt” kankaat puhki pinnojen kohdalla. Tämmöisenään pinnasuojuksia ei ole mahdollista kiinnittää takaisin pyörään. Suojuksia voi kyllä yrittää tukikankaan avulla konservoimalla saada takaisin asennettaviksi. Laskuteline purettiin muiltakin osiltaan, joskin välillä hieman lievää väkivaltaakin käyttäen. Laskutelineen irrotuksen jälkeen huomio kiinnitettiin Caudronin ohjaamoon. Ohjaamon pintojen imuroinin ja Sinol-vesi -käsittelyn jälkeen etuohjaamosta irrotettiin istuinvyöt. Etu- ja takaohjaamojen vasemmalla puolella on moottorin tehonsäädön kaasu- ja seosvivut. Ne ovat kiinni säätökehässä. Etu- ja takaohjaamon vivustot on yhdistetty toisiinsa käyttötangoilla. Kysehän on koulukoneesta. Paksussa ruosteessa olevat vivustot irrotettiin tankoineen ja purettiin osiin ruosteesta puhdistettaviksi. Vivustoa purettaessa havaittiin vipujen pinnasta jälkiä niklauksesta. Kumpikin vivuista ja niiden säätökehä ovat olleet alun perin pinnaltaan niklattuja. Ohjaamoista on vielä irrottamatta mm. ohjaussauvat yhdystankoineen sekä takaohjaamon lentäjänistuin. Caudronissa on puinen kannus. Sen takapäässä on metallivahvike kannuksenpään kulumisen estämiseksi. Irrotettiin kannuksen keskellä oleva pultti, jolla kannus on kiinni rungossa. Tämän pultin varassa kannus pääsee keinumaan. Kannuksen ja rungossa olevan tuen ympärille kierretty kumiköysi eli sandum toimii kannuksen jousituksena. Myös kumiköysi irrotettiin, joten kannus on kokonaan irti jatkokäsittelyjä varten. Kuvat: Lassi Karivalo. |
2 kommenttia . Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Caudron C.59:n (CA-50) rungon status 93 vuoden varastoinnin jälkeenTiistai 16.11.2021 - Tiistaikerholainen Tunnuksella CA-50 Suomen ilmavoimissa käytössä ollut Caudron C.59 -jatkokoulutuskone poistettiin ilmavoimien käytöstä joulukuussa 1928. Kone varastoitiin Santahaminaan odottamaan museointia. Vuonna 1948 CA-50 siirrettiin Vesivehmaan lentokentän lentokonehalliin monen muun 1920- ja 1930-luvulla ilmavoimien käytöstä poistetun koneen kanssa. Varastomaisesta lentokonehallista kehkeytyi Päijät-Hämeen Ilmailumuseo, kun Lahden Ilmasilta alkoi pitää hallia auki museotarkoituksessa vuonna 2006. Vesivehmaan hallista on parisenkymmentä huonokuntoista konetta viety entisöitäväksi. Niistä valtaosa on esillä Suomen ilmailumuseoissa ja muuallakin. Tiistaikerhon kunnostamista koneista I.V.L. D 26 Haukka I ja I.V.L. K.1 Kurki palautetiin konservoituna takaisin Vesivehmaalle Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon. Vesivehmaalla Caudron C.59 CA-50 koneesta on ollut esillä vain runko. Sekin vailla Hispano-Suiza -moottoria. Siivet ovat varastoituina ensin läheisessä entisessä Brewsterin huoltokorsussa sittemmin hallin viereisessä merikontissa. Caudronin alasiivet ja pyrstön osat ovat olleet jo kunnostettavina Tiistaikerhossa keväästä 2019. Caudron CA-50 on kokenut kovia, jopa ilkivaltaakin koneen 93 vuotisen varastoinnin aikana. Suomen ilmailumuseoon tuotu CA-50:n runko onkin masentavassa kunnossa. Kaikki sen metalliosat ovat paksun ruosteen peitossa. Rungon etuosan vaneripinnat ovat likaiset. Heinäkuussa 1928 Lentokonetehtaan Santahaminan osastolla kokonaan uusitun rungon kangasverhoilun maalipinta on mennyt pahoin pilalle. Maalipinta on pitkän varastoinnin aikana pahoin halkeillut eli krakeloitunut. Verhoilussa on myös monta reikää tai repeämää. Rungon vasemmalla puolella ohjaamon kohdalla oleva kangas on revitty auki ja kankaan maalipintaa on pahoin hilseillyt pois. Paksussa ruosteessa olevasta laskutelineestä puuttuu jousituksena toimivat kumiköydet eli sandumit. CA-50:n oikeanpuoleinen pyörä on ranskalainen. Sen renkaassa on teksti NEUILLY – AVIATION – AERO 750-125. Pyörä onkin oletettavasti alkuperäinen Caudronin pyörä. Tämän pyörän renkaan kumipintaa on kuoriutunut pois. Laskutelineen vasemmalla puolella on brittipyörä PALMER CORD AERO TYPE 750x125. Kummankin pyörän kankaiset pinnasuojukset ovat hajoamispisteessä, koska ruosteiset pinnat ovat lahottaneet niitä vasten olevaa kangasta. Koneen kannus on rakenteellisesti ehjä. Metalliosat ovat ruosteessa, mutta sandum vielä jäljellä. Caudronin runko on ilman siihen kuuluvaa Hispano-Suiza 8A moottoria. Moottoritilassa on jäljellä koneen pulttirivit muttereineen moottorin kiinnittämiseksi. Moottoritilan vaneriset pinnat ovat paksun pölyn ja lian peittämät. Moottoritilan alla koneen ulkopuolella on Lamblin-jäähdyttäjän ruostunut kiinnityskehikko. Itse jäähdytin puuttuu. Koneen nokan kummallakin puolella on useita tarkistusluukkuja. Ne ovat toimivia, mutta luukkujen lukitustapeista puuttuu sokkana toimivat fokkerneulat. Ohjaamosta pyrstöön menevät ohjainvaijerit ovat ruosteessa ja ne on niputettu yhteen rungon päälle. Kummassakaan ohjaamossa ei ole jäljellä yhtään mittaria. Ne on todennäköisesti irrotettu, kun kone on poistettu käytöstä ja varastoitu. Lentäjien rottinki-istuimet ovat tallella. Etuohjaamosta puuttuu ohjaussauva. Takaohjaamossa se on jäljellä. Kummassakin ohjaamossa on jalkakartut paikallaan. Ohjaamojen vasemmalla puolella on kaasu- ja seosvivut ja niitä yhdistävät ohjaamojen väliset yhdystangot - kaikki paksussa ruosteessa. Takaohjaamon lattialle on kertynyt runsaasti kaikenlaista törkyä. Ensimmäinen tehtävämme Tiistaikerhossa on puhdistaa koneen vaneripinnat ja moottoritila pölystä ja liasta sekä siivota ohjaamot. Rungon kangaspintoihin ei toistaiseksi kosketa, sillä pahasti krakeloituneesta maalista irtoaa koskettaessa helposti lisää maalipaloja. Laskuteline tullaan irrottamaan ja purkamaan osiin puhdistettavaksi. Samalla runko saadaan matalampaan asentoon helpommin käsiteltäväksi. Kuvat: Lassi Karivalo |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Caudron C.59:n runko tuli Vesivehmaalta Suomen IlmailumuseoonSunnuntai 31.10.2021 - Tiistaikerholainen Ilmavoimissa 1920-luvulla käytössä olleen ranskalaisen kaksipaikkaisen harjoitushävittäjän Caudron C.59 (CA-50) runko saapui tiistaina 26. lokakuuta puolustusvoimien kuljetuksella Päijät-Hämeen ilmailumuseosta Vesivehmaalta Suomen ilmailumuseoon. Vesivehmaalla rungon lastasi kuljetuksen museota ylläpitävä Lahden Ilmasilta. Caudronin huonokuntoinen runko ei suinkaan tullut Suomen ilmailumuseoon esille pantavaksi, vaan tiistaikerholaisten entisöintitoimenpiteitä varten. Caudronin alasiivet ja pyrstön osat ovat jo olleet Tiistaikerhossa kunnostettavana keväästä 2019. Koronapandemia keskeytti kuitenkin työt maaliskuussa 2020, mutta tämän vuoden syyskuun alusta lähtien entisöintiä on voitu jatkaa Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa. Rungon tultua on ensimmäinen tehtävä kartoittaa rungon kunto ja laatia rungon entisöintisuunnitelma. Periaatteena rungon entisöinnissä on, että alkuperäisenä säilytetään niin suuressa määrin kuin mahdollista. Kuitenkin siten, että ruostuneet osat ja laitteet kunnostetaan, rikki olevat kohdat korjataan sekä korjauskelvottomassa kunnossa olevat rakennetaan uusiksi. Haastavaa rungon entisöinnissä tulee olemaan Caudronin rungon kangasverhoilun pahasti krakeloitunut eli halkeillut maalipinta. Hävittäjälentäjien jatkokoulutukseen tarkoitettuja Caudron C.59 -koneita hankittiin Ilmavoimille loppuvuonna 1923 kolme kappaletta. Ainoastaan tämä CA-50 koneyksilö on säilynyt. Se on tiettäväsi ainoa jäljellä oleva Caudron C.59 -koneyksilö koko maailmassa. CA-50:n viimeinen lento Ilmavoimissa oli 1.10.1929, siis 92 vuotta sitten. Sen jälkeen kone poistettiin koneluettelosta ja varastoitiin museoitavaksi. Konetta säilytettiin Santahaminassa 1940-luvun lopulle, jolloin se siirrettiin monen muun museoitavaksi varastoidun koneen tavoin Vesivehmaan lentokentän 2. maailmansodan aikaiseen lentokonehalliin. Hallissa toimii nykyisin Päijät-Hämeen ilmailumuseo. Kahden vuoden kuluttua tulisi täyteen 100 vuotta Caudron C.59 -koneiden Suomeen tulosta. Ehdittäisiinköhän saada Caudron CA-50 koneen entisöinti valmiiksi siihen mennessä? Kuvat: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Caudron C.59 -koneen siipien kangasverhoilun paikkausSunnuntai 12.9.2021 - Tiistaikerholainen Kun Tiistaikerhon toiminta keskeytettiin koronapandemian vuoksi maaliskuussa 2020, oli Caudron C.59 (CA-50) koneen alasiipien kangasverhoilussa olevien reikien ja repeämien paikkaus meneillään. Vasemman alasiiven reiät ja vauriot oli tuolloin ehditty jo paikata. Oikean alasiiven verhoilun repeämät oli ommeltu ja reikien päälle tulevat kangaspaikat leikattu pellavakankaasta valmiiksi kiristyslakalla liimattaviksi. Reikiä alasiipien verhoilussa onkin viljalti paikattaviksi, sillä niitä on peräti puolensataa siipien kummallakin pinnalla. Nyt kun Tiistaikerhon toiminta pääsi jatkumaan, aloitettiin Caudronin oikean alasiiven reikien paikkaamisella. Ensin imuroitiin alasiiven kangasverhoillut pinnat pölynimurilla ja sitten ne pyyhittiin kostealla liinalla. Tämän jälkeen työnä oli löytää kullekin oikean alasiiven verhoilussa olevalle reiälle oma kangaspaikkansa. Onneksi reiät sekä talteen pannut kangaspaikat oli numeroitu, joten parit löisivät hyvin toisensa. Puolentoista vuoden aikana ei yhtään paikkalappuakaan ollut kadonnut. Kukin kangaspaikka laitettiin oman reikänsä päälle. Tämän jälkeen paikkojen ympärille teipattiin rajattu suojakehä, jotta paikkaa kiinni lakattaessa lakkaa ei pääse leviämään paikkalappua laajemmalle alueelle. Kun kaikki paikattavat kohdat oli teipattu, levitettiin nitroselluloosalakkaa (kiristyslakkaa) teippien rajaamalle alueelle. Tämän jälkeen reunoistaan hapsutetut kangaspaikat painettiin märkään lakkaan ja lakkaa levitettiin paikan päälle siten, että se ja etenkin paikan hapsut varmasti kastuivat lakasta. Pellavakankaisten paikkalappujen reunat oli purettu hapsuiksi, jotta paikan reunat kiinnittyisivät lakattaessa hyvin alustaansa. Tämä oli 1920- ja 1930 -luvuilla tapana paikkoja kiinnitettäessä. Lakkauksen jälkeen teipit poistettiin heti, jottei teippien liima ehdi jähmettyä verhoilukankaan pintaan. Jos teippi ehtii olla pitempään kiinni verhoilukankaan maalipinnassa, on vaarana, että teippiä poistettaessa teippi jättää jäljen kangasverhoilun maalipintaan. Lakan kuivuttua kangaspaikat olivat kiristyneet hyvin reiän tai vauriokohtansa päälle. Kuivuneet kangaspaikkojen pinnat ja niiden hapsureunat hiottiin siileiksi hienolla hiomatyynyllä. Paikat tullaan vielä lakkaaman ja hiomaan ainakin kertaalleen, jotta niiden pinnat saadaan hyvin sileäksi odottamaan maalausta. Paikat tullaan maalaamaan Caudronin siiven 1920-luvulta peräisin olevan harmaanvihreäksi patinoituneen maalipinnan sävyyn. Kuvat: Lassi Karivalo. |
1 kommentti . Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Tiistaikerho keskeytyksissä koronan vuoksiTiistai 26.5.2020 - Tiistaikerholainen Kun koronavirusepidemia alkoi maaliskuussa toden teolla levitä Suomessa, museotkin joutuivat sulkemaan ovensa. Näin myös Suomen Ilmailumuseon ovet pantiin säppiin ja samalla keskeytettiin museon vapaaehtoistoiminta, Tiistaikerho mukaan lukien. Kesäkuun alussa museoilla on taas lupa avata ovensa noudattamalla toiminnassaan koronaviruksen vuoksi annettuja viranomaisohjeita ja -suosituksia, joten täyteen vauhtiin toiminta ei Suomen Ilmailumuseossa kuitenkaan vielä pääse. Ilmailumuseon vapaaehtoistoiminta Tiistaikerhon töineen pysyy edelleen tauolla. Vapaaehtoistoiminnan käynnistämismahdollisuuksia museo arvioi syksyn kynnyksellä. Meitä tiistaikerholaisia tietystikin askarruttaa kysymys, olisiko siis syksyllä mahdollista päästä jatkamaan lentokoneiden entisöintejä Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaassa? Kaikki riippuu kuitenkin COVID-19-virusepidemian tilannekuvasta Suomessa. Vaikkakin tätä blogia kirjoittaessani epidemia on selvästi laatumaan päin, olen silti epäleväinen, että Tiistaikerho pääsisi, ainakaan täysimääräisesti, jatkumaan syyskauden alkaessa. Epäilyni Tiistaikerhon toiminnan pääsemisestä vauhtiin syksyllä perustuvat tosiasiaan, että tiistaikerholaisista 80 % kuluu viranomaisten määrittämään yli 70-vuotiaiden riskiryhmään. Heitähän koskee tälläkin hetkellä viranomaisten ohjeistus pysyttäytyä kotona ja välttää kontakteja muihin ihmiseen. Viranomaiset ovat myös esittäneet arvioita, joiden mukaan ihmiset 70+ saattaisivat joutua elämään karanteenimaisissa olosuhteissa aina vuoden 2021 puolelle asti. Jos näin kävisi, se tekisi Tiistaikerhon toiminnan käynnistämisen vuoden 2020 puolella ongelmalliseksi. Mutta toisaalta normaalia elämistä koskevat rajoitukset ovat ymmärrettäviä ikäihmisten henkeä uhkaavan vakavan koronaepidemian vuoksi. Osaratkaisuna olisi, että alle tuon maagisen 70-vuoden ikärajan olevat tiistaikerholaiset jatkaisivat syksyllä niin Caudron C.59 ja VL Myrsky II:n (MY-14) -lentokoneiden kuin WSK SM-1SZ (HK-1) -helikopterin roottorinlapojen entisöintejä ja vanhemmat kerholaiset liittyisivät mukaan, kun se olisi koronavirusepidemian osalta turvallista. Tällainen kahtiajako vaan ei tunnu miellyttävältä. No, tilanne on nyt se, mikä on. Siksi palautettakoon mieliin, mihin vaiheeseen Tiistaikerhossa jäätiin maaliskuun alussa, kun kerhon toiminta koronavirusepidemian vuoksi keskeytettiin. Caudronin entisöintiMaaliskuun alussa oli Caudron C 59. (CA-50) vasemman alasiiven kangasverhoilun reiät paikattu, joten voitiin ryhtyä korjaamaan koneen oikeaa alasiipeä. Siipi oli ollut jo syksystä lähtien odottamassa korjaustoimenpiteitä Suomen Ilmailumuseoon varastoituna. Oikean alasiiven pääasiallisena työnämme olisi kangasverhoilussa olevien reikien paikkaus eli samaa hommaa, mitä tehtiin vasemman siiven kanssa. Oikean siiven kangasverhoilussa on puolensataa repeämää tai reikää. Ennen niiden korjaamista siiven kangaspinnat pestiin huolellisesti ja siivestä irrotettiin siivekkeen vaijeri. Verhoilukankaan suurempien repeämien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa. Korjatut repeämät ja muut kangasverhoilussa olevat reiät peitetään kangaspaikoilla. Paikkoihin käytetään lentokoneiden verhoiluun tarkoitettua pellavakangasta eli ns. lekopellavaa. Kankaasta leikattiin tarvittavat puolensataa kangaspaikkaa niin isoja kuin pieniä rekiä peittämään. Paikkalappujen reunat hapsutettiin, jotta niiden reunat liimautuisivat hyvin verhoilukankaan pintaan. Paikat kiinnitetään reikien päälle perinteisellä tavalla eli kiristyslakalla. Viimeisenä tiistaina 10. maaliskuuta ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä, oli kaikki reikiä varten tehdyt paikat reikien vieressä valmiiksi numeroituna kiinni liimaamistaan odottamassa. Oikean alasiiven verhoilukankaan reikien paikkauksen ohessa puhdistettiin hiekkapuhalluksella siivekkeen pahoin ruostuneet vaijerit. Siinä yhteydessä huomattiin vaijerissa kiinni oleva upea lyijyinen hakaristitunnuksella vaijerin tarkastussinetti. Osiinsa purettu Caudronin korkeusvakaaja saatiin helmikuun loppuun mennessä kunnostettua ja koottua. Voitiin aloittaa rankona olevan korkeusvakaajan verhoilun valmistelut. Vakaaja verhoillaan kankaalla. Verhoilun esivalmistelu tarkoittaa vakaajan kaarien ja johtoreunan kietomista kangasnauhalla. Verhoilukangas tullaan ompelemaan kiinni näihin nauhoituksiin. Kaarien nauhoittamisen olen jo tarkemmin kuvannut aiemmassa blogissani. Todettakoon kuitenkin vielä kertauksena, että kaaret nauhoitettiin, kuten ne oli 1920-luvullakn nauhoitettu. Menettely selvisi, kun korkeusvakaajaa purettiin osiinsa. Kaaret nauhoitettiin 20 mm levyisellä kangasnauhalla, jossa nauhaa kierrettiin kaaren ympäri noin 2-3 cm välein. Kaarien nauhoittamisen jälkeen kaaret sidottiin vielä toisiinsa vakaajan poikki vedetyllä nauhaparilla. Seuraava työvaihe olisi ollut vakaajan johtoreunan nauhoittaminen 50 mm levyisellä kangasnauhalla, mutta sitä emme ehtineet tehdä, koska koronavirusepidemia keskeytti työmme. Myrskyn tilanneMaaliskuun alussa etenimme vauhdilla sekä VL Myrsky II:n (MY-14) oikean että vasemman siipipuoliskon rakentamisessa. Oikea siipipuolisko saatiin vaneroitua kokonaan umpeen, jonka jälkeen aloitimme siiven vaneripintojen paklauksen ja hionnan siiven pintojen pohjamaalausta ennakoiden. Vasemmassa siivessä rakennettiin jättöreunaa, jossa keskeistä oli kiinnittää ensin jättöreunan kaaret. Sen jälkeen voitiin aloittaa siiven sisässä pitkin takasalkoa kulkevien laskutelineen, laskusiivekkeen sekä siivekkeen käyttötankojen ja mekanismien asennukset sekä laskusiivekkeentilan rakentaminen. Maaliskuun alussa koko jättöreunan alue oli 80% prosenttisesti saatu valmiiksi. Laskusiivekkeen tila oli vaneroitu ja käyttötangot ja -mekanismit olivat paikoillaan siiven sisällä. Jättöreunan verhoiluvanerissa on hyvin näkyvillä siiven sisällä olevien laitteiden tarkistusluukkuja varten tehdyt aukot. Vasemman siiven johtoreunan vanerointia ei ehditty vielä aloittaa. Koko alkuvuoden oli rakennettu alumiinilevystä koesiiven pyöräaukon luukkuja, josta olen kirjoittanut viimeisimmissä blogeissani. Pyöräaukon sisempi luukku oli jo helmikuun lopussa valmis ja asennettu paikalleen aukon sisäreunaan. Pyöräaukon sisemmän luukun vastinpariksi rakennettiin pyöränapaan kiinnitettävää ulompaa pyöräaukon luukkua. Samanaikaisesti alumiinilevystä rakennettiin joustintukeen kiinnitettävää joustintuen aukon peittävää luukkua. Koesiiven laskutelineen luukut ehdittiin saada pääosin valmiiksi ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä. Maaliskuussa oli meneillään myös mm. öljynjäähdyttimeen kiinnitettävien tulo- ja poistoilman kanavien tekeminen valmiiksi sekä moottorinsuojukseen eli NACA -renkaaseen liittyvät työt. Näiden tekemistä on jossain määrin jatkettu koronavirusepidemiankin aikana Myrsky -projektin vetäjän Matti Patterin kotiverstaassa. SM-1 helikopterin lavatWSK SM-1SZ (HK-1) helikopterin lavat oli saatu helmikuun lopussa korjattua sekä korjattujen kohtien uudet verhoilukankaat jo lakalla kiristettyä. Seuraava vaihe olisi ollut roottorinlapojen korjattujen alueiden maalaus, mutta se saa nyt odottaa Tiistaikerhon toiminnan uudelleen käynnistystä. Kuvat: Lassi Karivalo |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Caudron C.59, CA-50, WSK SM-1SZ, HK-1 |
Caudronin korkeusvakaajan rangon nauhoittaminenMaanantai 30.3.2020 - Tiistaikerholainen Caudron C.59:n (CA-50) osiinsa puretun ja kieroksi menneen korkeusvakaajan rangon kunnostus saatiin päätökseen helmikuun alussa, mistä olen blogissa jo kertonukin. Ranko on siten valmis verhoiltavaksi. Ennen varsinaista vakaajan verhoilua kankaalla, vakaajan kaariin ja johtoreunaan kiinnitetään kangasnauhat, joihin verhoilukangas tullaan ompelemaan kiinni. Korkeusvakaajan nauhoittamiseen ryhtyäksemme tutkimme tarkkaan vakaajan purkamisestamme otettuja kuvia, purkamisraporttia sekä vakaajasta purettuja verhoilukankaita, joissa oli vielä kiinni alkuperäistä verhoilun nauhoitusta. Näiden lähteiden pohjalta selvisi hyvin, kuinka CA-50:n korkeusvakaajan ranko oli sekä verhoiltu että verhoilukankaan ompelua varten nauhoitettu. Korkeusvakaajan johtoreuna oli nauhoitettu tiiviisti umpeen 50 mm levyisellä kangasnauhalla. Sen sijaan vakaajan jättöreunalista sekä vakaajan päätylistat olivat nauhoittamattomat. Kaaret oli puolestaan nauhoitettu 15 mm levyisellä kangasnauhalla. Ensin kaarien ylä- ja alareunaa pitkin oli vedetty nauha, joka oli sitten sidottu kaareen kaaren ympäri kieputetulla vastaavalla 15 mm levyisellä nauhalla. Kieputusnauha oli kiinnitetty nupeilla alkupäästään johtoreunaan ja loppupäästään kaaren tyven vahvikkeeseen. Lisäksi vakaajan kaaret oli sidottu keskeltä toisiinsa 30 mm leveällä nauhalla, jonka päät oli kiinnitetty vakaajan päätylistoihin. Kaaria toisiinsa yhdistävä nauhaa oli pujotettu kaarien kautta niin, että nauha kulki joka toisen kaaren ali ja joka toisen kaaren yli. Nauha kulki siis kaaria pujotellen edestakaisin päätylistojen välillä. Aloitettiin kunnostetun korkeusvakaajan rangon nauhoittaminen vanerikaarista. Nauhan pää kiinnitettiin kaaren kohdalla johtoreunaan kahdella nupilla. Sen jälkeen nauha vedettiin kaaren yläreunaa pitkin jättöreunalistaan ja sen ympäri kiertäen kaaren alareunaa pitkin takaisin johtoreunaan. Siinä nauhan pää napsautettiin nupilla lähtöpaikkaansa. Näin menetellen kiinnitettiin pitkin kaarta kulkevat nauhat kuhunkin kahdeksaan vanerikareen. Seuraavaksi kaaria pitkin vedetyt nauhat sidottiin kiinni kaaren ympäri kieputetulla nauhalla. Vakaajan verhoilun purkamisesta otettujen kuvien perusteella kieputusnauhan alkupää naulattiin kahdella nupilla vakaajan jättöreunalistan alapintaan kaarta pitkin kulkevan nauhan päälle. Tämän jälkeen nauha kiedottiin viistosti kaaren ympäri noin 3 cm mittaisin välein. Kaaren toisessa päässä nauha kiinnitettiin kaaren tyvessä olevan vahvikevanerin kylkeen. Kun vakaajan normaalit kahdeksan vanerikaarta oli nauhoitettu, nauhoitettiin samoin periaattein vakaajan kolme umpipuista ja vakaajan rakennetta tukevaa kaarta. Kaarien nauhoitusten jälkeen ryhdyttiin kiinnittämään kaaret toisiinsa sitovaa 30 mm levyistä kangasnauhaa. Nauha kiinnitettiin alkupäästään alkuperäisen mukaisesti neljällä nupilla vakaajan vasemmanpuoleisen päätylistan sisäpintaan. Sitten nauhaa kierrettiin pari kertaa päätylistan ympäri, jonka jälkeen se pujotettiin joka toisen kaaren yli ja joka toisen kaaren ali oikeanpuoleisen päätylistaan asti. Samalla tarkistettiin mitalla, että nauha kulki kaarien puolivälissä. Nauha lukittiin oikeanpuoleiseen päätylistaan nupilla, jonka jälkeen nauha pujotettiin vastaavalla tavalla takaisin vasempaan päätylistaan. Siihen nauha kiinnitettiin kolmella nupilla. Lopuksi nauha naulattiin vielä kiinni kunkin kaaren ylä- ja alalistaan. Caudron C.59 koneen korkeusvakaajan johtoreunalistaa emme ehtineet nauhoittaa, ennen kuin koronavirusepidemian vuoksi Tiistaikerhon toiminta keskeytettiin. Kuvat: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50 |
Caudronin korkeusvakaajan ranko korjattuKeskiviikko 4.3.2020 - Tiistaikerholainen Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen puurakenteisen korkeusvakaajan rangon suuritöinen puolisen vuotta kestänyt korjausurakka on saatu päätökseen. Korjauksen lähtötilanne oli, että vakaajan verhoilu oli laho sekä rikki ja joudutaan kokonaan uusimaan. Lisäksi vakaajan ranko oli mennyt pahasti kieroksi ja kaaret lahonneet. Vakaaja jouduttiinkin purkamaan osiinsa, rakentamaan kaaret valtaosin uusiksi ja oikaisemaan kieroksi menneet johto- ja jättöreunan listat. Korkeusvakaajan eri osien kunnostus valmistui kuluvan vuoden alussa. Kaaret on korjattu, jäykistelangat puhdistettu ja maalattu sekä johto- ja jättöreunalista oikaistu. Yhden kaaren puolilaho tukivaneri voitiin liimata ehjäksi, mutta muiden kaarien tukivanerit uusittiin. Ennen vakaajan kokoamiseen ryhtymistä uusittujen tukivanerien kevennysreikiä vielä suurennettiin pystyjyrsimellä vastaamaan alkuperäisen kaaren kevennysreikiä. Korkeusvakaajan kokoaminen aloitettiin sovittamalla korjattuja vanerikaaria alustavasti omille paikoilleen johto- ja jättöreunalistojen väliin. Jonkun verran jouduttiin karien ylä- ja alalistojen päitä muokkaamaan, että kaaret saatiin painautumaan tiiviisti johto- ja jättöreunalistoja vasten. Kun kaarien paikalleen sovitus oli tehty, ryhdyttiin kaaria kiinnittämään ja ensin johtoreunalistaan. Kunkin kaaren ylä- ja alalistan pää työnnettiin johtoreunassa niitä varten olevaan pyrstöliitosloveen. Sen jälkeen listan pää lukittiin johtoreunalistaan 3x16 mm messinkiruuvilla. Ruuville tehtiin ohuella poranterällä apureikä estämään listan pään halkeamista ja reikä senkattiin uppokantaruuvia varten. Vanerikaarien kanssa johtoreunalistaan kiinnitettiin vakaajan kolme tukevaa umpipuukaarta. Niiden päiden ja johtoreunalistan väliin laitettiin vakaajan jäykistelankojen pidikkeet. Pidikkeissä edelleen kiinni olevien jäykistelankojen annettiin vielä olla auki. Todettakoon, että kaarien kiinnityksessä ja muutoinkin koko vakaajan kokoamisessa ei käytetty liimaa. Caudronin korkeusvakaaja on alun alkaenkin rakennettu Ranskassa Caudronin tehtaalla ilman liimaa. Tämä selvisi, kun korkeusvakaaja purettiin osiin. Kun kaikki kaaret oli toisesta päästään kiinni johtoreunalistassa, oli vuorossa kaarien kiinnittäminen jättöreunaan. Kiinnittäminen aloitettiin painamalla kunkin kaaren pää omaan jättöreunalistassa olevaan liitosloveensa. Jotta vakaajan kokonaisuus pysyisi koossa yhdeksää normaalikaarta ja kolmea umpipuukaarta yhtä aikaa jättöreunalistaan kiinnitettäessä, vakaajan ympäri kiristettiin kolme kuormausliinaa. Kaikkien kaarten ylä- ja alalistojen päiden ollessa tiiviisti jättöreunan pyrstöliitoslovissaan, kaarien päät ruuvattiin messinkiruuveilla listaan kiinni. Samoin jättöreunalistaan kiinnitettiin umpipuiset kaaret vakaajan jäykistelankoineen. Ristikkäin menevät jäykistelangat voitiin nyt pujottaa paikalleen vanerikaarien kevennysreikien läpi. Viimeisenä ruuvattiin kiinni vakaajan vasemman- ja oikeanpuoleinen päätylista johto- ja jättöreunalistojen päissä oleviin liitoksiinsa. Caudronin korkeusvakaaja oli saatu kootuksi. Nyt voitiin alustavasti kiristää vakaajan jäykistelankoja. Ennen sitä poistettiin vielä vanttiruuveissa olevia vanhojen varmistuslankojen pätkiä sekä puhdistettiin Dremelin harjaterällä vantturuuvien kierteet. Tämän jälkeen vanttiruuveja kiertämällä jäykistelankaristikot kiristettiin alustavan tiukoiksi. Lopullinen jäykistelankojen kiristys tehdään juuri ennen vakaajan verhoilun käynnistymistä. Vakaajan ollessa nyt koottuna ja jäykistelangat alustavasti kiristettyinä voitiin poistaa vakaajaa koossa pitäneet kuormausliinat. Poiston jälkeen todettiin, että vakaajan vasen takakulmista kohosi muutaman millin asennuspöydän tasosta. Syynä se, ettei vakaajan kokoamisessa käytetty lainkaan liimaa alkuperäisen kokoamistavan mukaisesti, jolloin vakaajan verhoilematon ranko helposti vähän ”elää”. Vakaajan rankoa varovasti vääntämällä ranko saatiin lepäämään tasaisesti asennuspöytää vasten. Caudronin korkeusvakaajan kokoamisen jälkeen rangon pinnat siveltiin puupintoja suojaavalla kirkkaalla Le Tonkinois -lakalla. Lakka on vernissan ja kiinanpuuöljyn sekoitus. Emme lakanneet rankoa punaiseksi sävytetyllä lakalla, kuten olisi normaalisti tehty uudelle puuvalmiille rangolle. Kirkas lakka valittiin sen vuoksi, että haluttiin säilyttää vakaajan rangossa yhä näkyvissä olevaa alkuperäistä Caudronin tehtaalla 1920-luvulla siveltyä punasävyistä suojalakkaa. Vakaaja on nyt valmis verhoiltavaksi. Kuvat: Lassi Karivalo. |
2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50 |
Caudronin vasemman alasiiven kangaspaikkojen kiinnitysKeskiviikko 19.2.2020 - Tiistaikerholainen Tammikuun loppuun mennessä oli saatu ommeltua umpeen kaikki Caudron C. 59 (CA-50) -koneen vasemman alasiiven reiät ja repeämät. Reikiä ommeltaessa oli puuvillakankaasta leikattu kutakin reikää peittävä kangaspaikka. Paikkojen reunat hapsutettiin 1920-luvulla käytettyyn tapaan. Hapsureunat tehostavat paikan kiinnittymistä lakalla verhoilukankaan pintaan. Päätettiin liimata ensin vasemman siiven yläpinnan kangaspaikat ommeltujen reikien päälle. Liimaukseen käytetään nitroselluloosalakkaa, jota käytetään myös verhoilukankaiden kiristämiseen. Nitrolakan käryjen vuoksi on lakattaessa käytettävä tehokkaita hengityssuojaimia eikä Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa voi lakkauksen aikana olla muuta toimintaa. Ennen paikkojen liimaamista kukin paikka-alue rajattiin maalarinteipillä. Teippirajauksella estetään lakan leviäminen paikka-alueen ulkopuolelle verhoilukankaaseen. Kun kaikki paikka-alueet oli teipattu, levitettiin siiven päälle ohut suojamuovi. Suojamuovilla estetään yli 30 eri puolilla siipeä olevaa paikka-aluetta lakattaessa lakan joutumista alkuperäisen verhoilukankaan pintaan. Kunkin paikan kohdalle leikattiin suojamuoviin aukko. Suojamuovin reunat teipattiin kiinni paikan rajausteippiin. Näin siipi oli hyvin suojattu lakkauksen ajaksi. Puolentusinaa tiistaikerholaista aloitti eri puolilla siipeä olevien kangaspaikkojen liimaamisen lakalla. Lakkana käytimme X-Speed nitroselluloosalakkaa. Ensin lakattiin läpimäräksi aaltopahvin päälle laitetut kangaspaikat, jonka jälkeen lakkaa siveltiin teipeillä rajattuihin paikka-alueisiin. Kangaspaikkoja ei siirretty pahvin päältä heti paikoilleen, vaan odotettiin muutama minuutti lakan jähmettymistä paremmin liimana toimivaksi. Hetken odottelun jälkeen kangaspaikat siirrettiin ja painettiin omien paikka-alueidensa päälle. Kangaspaikkoihin vedettiin vielä lakkakerros ja samalla siveltimillä kammattiin paikan reunahapsut ojennukseen. Kun kaikki kangaspaikat oli kiinnitetty, poistettiin siipeä suojannut suojamuovi sekä paikka-alueita rajanneet suojateipit. Vaikka käytimmekin hellävaraista sinistä maalarinteippiä, teipit kannattaa poistaa heti paikkojen lakkakiinnityksen jälkeen. Tunninkin paikallaan olleet teipit saattavat liimautua vanhan kangasverhoilun pintaan niin, että niitä poistettaessa saattaa maalipintaan jäädä teipin jälki tai pahimmassa tapauksessa teippi saattaa vaurioittaa alkuperäistä maalipintaa. Vasemman siiven yläpinnan 34 paikan kiinnityksen jälkeen tehtiin vastaava operaation siiven alapinnan 32 kangaspaikalle. Vasemman alasiiven 66 reikää on nyt paikattu! Paikkojen kuivuttua niiden pinnat hiottiin sileiksi ja lakattiin uudestaan. Lakkaus- ja hiomiskertoja tehtiin neljä, jonka jälkeen paikat ovat valmiit maalattaviksi siiven alkuperäisen maalipinnan väriin sävytetyllä maalilla. Maalauksen ryhdytään aikaisintaan silloin, kun oikea alasiipi on saatu vastaavaan vaiheeseen. Kuvat: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50 |