Tiistaikerhon blogi

Caudron C.59:n kaasun ja seoksen säätövipujen pintojen käsittely

Sunnuntai 27.3.2022 - Tiistaikerholainen

1920-luvulla käytössä olleen Caudron C.59 -jatkokoulutuskoneen etu- ja takaohjaamo oli varustettu tarvittavilla ohjain- ja muilla laitteilla. Ohjaamojen vasemmalla seinällä lentäjän istuimen vieressä sijaitsi moottorin kaasu- ja seosvivut. Vivut olivat kiinni säätökehässä, jossa vipujen asentoja voitiin säätää portaittain vivuissa olevan jousitetun kuulan kulkiessa säätökehällä olevaa kuoppajonoa pitkin.

Vipujen kohdalle rungon tukilistaan oli kiinnitetty kilpi, jossa ovat vivuille merkinnät AIR ja GAZ sekä ilmoitettu vipujen säätöväli 0 – F.  Hispano-Suiza lentomoottorin manuaalin mukaan säätökehässä ulompana olevalla AIR -vivulla säädetään kaasuttimen läppää eli vipu on kaasuvipu.  GAZ -vivulla puolestaan säädetään polttoaineen määrää eli seoksen rikkautta eri lentokorkeuksissa.

Blogi_2022-09-02-03.jpg

Blogi_2022-09-04.jpg

Vipujen päässä on alumiininen otenuppi. Lisäksi vipujen varret on taivutettu lentäjään päin siten, että sisemmän seosvivun taitos on jyrkempi kuin kaasuvivun. Näin lentäjä erottaa vivut toisistaan pelkästä kosketuksesta. Koska kyse on koulukoneesta, etu- ja takaohjaamon kaasu- ja seosvivut on yhdistetty toisiinsa metallitangoilla, jolloin kummankin ohjaamon vivut liikkuivat samanaikaisesti.

Blogi_2022-09-05-06.jpg

Blogi_2022-09-07-08.jpg

Konservoitavana olevan Caudron C.59 (CA-50) koneen ohjaamon kaasu- ja seosvivut sekä niitä yhdistävät tangot ovat saaneet pinnalleen paksun ruostekerroksen koneen yli 90 vuoden varastoinnin aikana. Tehtävänämme onkin niiden puhdistaminen ruosteesta ja palauttaminen alkuperäiseen asuunsa. Niinpä etu- ja takaohjaamon kaasu- ja seosvivut sekä niitä yhdistävät tangot irrotettiin puhdistetaviksi ja pintakäsiteltäviksi.

Blogi_2022-09-09.jpg

Blogi_2022-09-10.jpg

Irrotuksen yhteydessä todettiin, että kaasu- ja seosvivuissa sekä säätökehissä oli jälkiä niklauksesta. Niklaus oli tosin jo hilseenä, mutta silti hyvin selvästi todennettavissa. Vivut säätökehineen olivat siten olleet alun perin pinnaltaan niklattuja. Sen sijaan vipuja yhdistävät metallitangot ovat olleet mustaksi maalattuja.

Irrotuksen jälkeen kaasu- ja seosvipuja toisiinsa yhdistävistä metallitangoista puhdistettiin ruosteesta upottamalla ne 33 % fosforihappoon. Vuorokauden hapotuksen jälkeen ne maalattiin mustalla ruostumista estävällä Isotrol -maalilla.

Seuraavaksi upotimme fosforihappoon kaasu- ja seosvivut sekä niiden säätökehät. Vivut asetettiin happoon siten, että niiden päässä olevat alumiiniset otenupit jäivät happopinnan yläpuolelle. Vuorokauden hapotuksen jälkeen ruoste oli ”sulanut” pois osien pinnoilta. Osat nostettiin haposta ja kuivattiin huolellisesti.

Fosforihappo poisti hyvin ruosteen osien pinnasta, muttei ruosteen aiheuttamia metallipinnan syöpymisiä.  Niklausta varten vivuista onkin hiottava pois ruostumisen aiheuttamat syöpymät, sillä niklaus paljastaa pienetkin pinnassa olevat kuopat ja epätasaisuudet. Osien pintaa onkin hiottava niin paljon, että ruostesyöpymät saadaan kokonaan häviämään.

Blogi_2022-09-11-12.jpg

Blogi_2022-09-13.jpg

Aloitimme hiomisen kaasu- ja seosvivuista. Hiominen tehtiin pyöröhiomakoneeseen kiinnitetyillä eri karkeusasteisilla hionta- ja kiillotuslaikoilla. Koska pyöröhiomakoneella käsivaralla hiottaessa on vaarana, että kapeat hiottavat osat pyöristyvät reunoiltaan, yritimme välttää ongelmaa kiinnittämällä hiottavan osa ruuvipenkkiin kahden vaneripalikan väliin. Näin saatiin ruustukkiin hiontaa varten pienialainen hiomataso.

Blogi_2022-09-14.jpg

Hionta aloitettiin karkeammilla hiontalaikoilla, joilla osan pinnasta saatiin hiottua pois ruostumisen aiheuttamat syöpymät. Varoimme kuitenkin hiomasta pois osaan stanssattua tehtaan merkkiä sekä sarjanumeroa. Hionnassa etenimme vaiheittain käyttämällä 240, 300 ja 600 hiontalaikkoja. Hionnan jälkeiseen kiillotuksen teimme 800 ja 1000 laikoilla.

Blogi_2022-09-15.jpg

Blogi_2022-09-16.jpg

Näin menetellen saatiin kaasu- ja seosvipujen pinnoista pois syöpymät ja vipujen pinnat jo varsien kiiltäväksi mahdollista niklausta varten. Kaasu- ja seosvipujen pinnat ovat kiilloltaan jo hyvin lähellä niklattua kiiltoa.  Säätökehäparien kiillotus on vielä kesken. Niistä yksi on saanut kiiltopinnan, muiden kolmen pintojen hionta on vasta alussa.

Pinnoiltaan kiillotettujen kaasu- ja säätövipujen niklaus ei ole kuitenkaan vielä varmaa. Ongelman muodostavat vipujen päässä olevat alumiiniset otenupit. Ne tulisi poistaa ennen niklausta, jotta teräsvivut voitaisiin upottaa nikkelöinnissä käytettävään elektrolyyttinesteeseen. Nesteenä on yleensä nikkeliammoniumsulfaatti. Nuo otenupit ovat kuitenkin niitattu erittäin huolellisesti vipujen päihin. Niiden irrottaminen olisi ongelmallista, jonka vuoksi haluaisimme välttää niiden poistamista.

Elektrolyyttisen niklausmenetelmän yhtenä vaihtoehtona on, että hiotun osan pintaan sivellään niklauspintaa jäljittelevä maali, jonka päälle tulee suojaava lakka. Lopputulos olisi aidon niklauksen näköinen. Menetelmän käyttö tarkoitukseemme vaatii vielä pohdiskelua, sillä se poikkeaisi kokonaan alkuperäisestä Caudron C.59 -koneen kaasu- ja seosvipujen niklauksesta.  Tarkoituksemmehan on pyrkiä Caudronin konservoinnissa alkuperäisyyteen niin suuressa määrin kuin mahdollista.

Toinen pohdittavana oleva vaihtoehto on, että valmiiksi kiillotetut osat käsiteltäisiinkin vain osien pintoja suojaavalla vahalla. Tätä menetelmää käytetään mm. antiikkisten haarniskojen kiillotettujen pintojen suojaamiseen. Näitä erilaisia kiillotettujen metalliosien pintakäsittelymenetelmiä pitää vielä perusteellisemmin tutkailla ennen lopullista päätöksentekoa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n pyörien vanteiden puhdistaminen ruosteesta

Perjantai 11.3.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhoon kunnostettavaksi tuodun Caudron C.50 (CA-50) rungon laskutelineissä oli aidot 1920-luvun pyörät. Niiden päällysrenkaat olivat kuitenkin erittäin pahoin vaurioituneet ja renkaat oli lisäksi pilattu ruiskuttamalla sisärenkaat jossain vaiheessa täyteen polyuretaanimassaa. Renkaiden kunnostaminen alkuperäiseen asuunsa on käytännössä mahdotonta.

Blogi_2022-05-01.jpg

Suomen ilmavoimamuseosta löytyi vastaavan kokoiset 1920-luvun Continental renkailla varustetut lentokoneen pyörät, jotka museo luovutti käytettäväksi Caudron C.59 koneeseen. Pyörät haettiin Tikkakoskelta, jonka jälkeen niistä irrotettiin renkaat ruosteessa olevien vanteiden puhdistamiseksi. Renkaiden irrottamisesta olen kertonut vuoden ensimmäisessä blogissani.

Blogi_2022-05-02.jpg

Blogi_2022-05-03.jpg

Vanteet olivat yltä päältä ruosteessa ja keskiö paksun jähmettyneen rasvan peitossa. Koska Caudronin kunnostaminen on konservointipainoteinen, emme poista ruostetta menetelmin, jotka naarmuttaisivat metallipintoja. Siten niin hiekka- kuin lasikuulapuhallus tai teräsharja eivät tule puhdistuksessa kysymykseen. Ruosteenpoisto tehdään pääasiassa kemikaalein.

Blogi_2022-05-04-05.jpg

Blogi_2022-05-06.jpg

Ennen ruosteen- ja rasvanpoistokemikaalien käyttöä harjasimme pois vanteen pinnassa olevan irtoruosteen. Sen teimme muoviharjaisilla harjoilla, jotka eivät naarmuta vannetta. Muoviharjoilla saimme irtoruosteen hyvin poistettua. Pyörän pinnastoa puhdistimme alustavasti ihmesienellä.

Blogi_2022-05-07-08.jpg

Blogi_2022-05-09.jpg

Seuraavaksi siirryimme käyttämään ruosteen- ja rasvanpoistokemikaaleja. Kokeilimme ruosteisten pintojen puhdistamiseen CRC Eco Complex Blueta. Ruiskutimme ainetta vanteen pinnalle noin 30 sentin matkalle. Annoimme aineen vaikuttaa tovin, jonka jälkeen pyyhimme alueen kankaalla hangaten kuivaksi liuotinaineesta. Parin käsittelykerran jälkeen tulos oli lupaava eli valtaosa ruosteesta oli pois ja ruosteen alta paljastui vanteen pintaan maalattua mustaa maalia. Sen sijaan Complex Blue ei ollut kyllin tehokas paksun ruostekerroksen poistamiseksi vanteen sisäpinnasta.

Blogi_2022-05-11-12.jpg

Blogi_2022-05-13.jpg

Pinttyneen tai paremminkin pikeentyneen rasvan poistamiseen pyörän keskiöstä ja pinnojen juurista käytimme CRC Motor Cleania, Fairy Power Sprayta sekä Turtle Waxin liuotinpesua. Liuottimien lisäksi jouduimme kaapimaan pikeentynyttä rasvaa harjalla ja lastalla, sillä pikeentynyt rasva oli todella tiukassa. Muilta osin saimme jo puhdasta jälkeä, mutta keskiön reunassa, johon pinnat on kiinnitetty, on puhdistamisessa vielä tekemistä. Keskiötä puhdistettaessa lian alta paljastui pyörän tehneen tehtaan tunnus. Tunnuksessa on sana Paris ja sen toisella puolella ilmeisesti kirjain D ja toisella puolella kirjain F. Vielä emme ole selvittäneet, minkä tehtaan tunnus se on, mutta ranskalaisesta tehtaasta lienee kyse.

Blogi_2022-05-14.jpg

Koska CRC Eco Complex Blue ei ollut riittävän tehokas vanteen sisäpinnan ruosteen poistoon, päätimme käyttää siihen 33 % fosforihappoa, josta meillä on ollut hyvä kokemus. Hapon olemme hankkineen LASPEK Oy:stä. Koska meillä ei ollut riittävän isoa astiaa, jossa koko pyörän olisi voinut hapossa kylvettää, päätimme käyttää happoa geelinä. Fosforihappogeeliä oli meillä vielä aiemman käytön jäljiltä. Geeli ei ole yhtä juoksevaa kuin pelkkä happo, joten geelistä saa siveltyä kerroksen osan pintaan. Fosforihappogeeli tehtiin sekoittamalla happoon selluloosaliimaa.

Blogi_2022-05-15-16.jpg

Blogi_2022-05-17.jpg

Pyörän käsittelemiseksi geelillä se laitettiin keskiön läpi työnnetyn puutapin varaan. Happogeeliä siveltiin vanteen sisäpintaan, mutta sillä käsiteltiin myös vanteen ulkopinta ja pyörän pinnasto. Kahden tunnin jälkeen happogeelin kastelemat pinnat harjattiin tiskiharjalla ”vaahdoksi”. Sen jälkeen vanne pinnoineen pestiin puhtaaksi lämpimällä vedellä.

Blogi_2022-05-18.jpg

Happogeeliä käytettäessä pesu on välttämätöntä, sillä muutoin hapotetun osan pintaan jää selluloosaliimasta vaalea jauhomainen kalvo. Pesun ja huolellisen kuivauksen jälkeen osa on syytä pohjamaalata pian, jottei ruostuminen pääse uudestaan alkamaan. Sen sijaan, jos käytetään pelkkää LASPEK Oy:n 33% fosforihappoa, pesu ei ole tarpeen eikä suositeltavaakaan, koska happoon on sekoitettu ruosteenestoainetta. Huolellinen kuivaus kankailla riittää ja osa on kevyen hionnan jälkeen valmis pohjamaalattavaksi.    

Blogi_2022-05-19.jpg

Blogi_2022-05-20.jpg

Kun fosforigeelihapotettu vanne oli kuivattu pesun jälkeen, todettiin että näinkin lyhytaikaisella happogeelikäsittelyllä vanne ja pinnat olivat puhdistuneet ruosteesta koko lailla hyvin. Lopputulos oli parempi, kuin käyttäessämme CRC Eco Complex Blue -liuotinta. Niissä kohdin vannetta, joissa ruosteen alta paljastui alkuperäistä maalipintaa ero happogeelin ja Complex Bleun tehon välillä ei ollut suuri. Täysin ruostuneiden alueiden osalta fosforihappo on kuitenkin huomattavasti tehokkaampi ruosteen poistaja. Fosforihappogeeli toi mustan maalin lisäksi näkyviin vähän sinistä maalia. Todennäköisesti vanteet ovat alun perin olleetkin siniseksi maalatut ja saaneet myöhemmin (Suomessa?) pintaansa mustan värin.

Tulemme vielä uusiomaan vanteen sisäpinnan happogeelikäsittelyn, jotta saamme sieltäkin ruosteen perusteellisesti poistettua. Mikäli olisimme voineet upottaa pyörän kokonaan 33% fosforihappoon, vanteet ja pinnat olisivat puhdistuneet kerralla ruosteesta.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Tiistaikerhon kevätkausi käynnistyi muiltakin kuin Myrskyn osalta

Tiistai 1.3.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kevätkautta ei voitu käynnistää täysimääräisesti vielä tammikuussa, sillä Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa työskentelevien määrä oli koronaepidemian vuoksi yhä rajoitettu. Vain Myrsky MY-14 entisöintiä voitiin tammikuussa jatkaa ja sitäkin vain puolentusinan kerholaisen miehityksellä ja kasvomaskein varustettuina. Myrskyn entisöinnissä on alkuvuonna keskitytty NACA-renkaan ja vasemman siiven laskutelineiden peitelevyjen rakentamiseen sekä Myrskyn demosiiven saamiseksi valmiiksi Myrskyn entisöintinäyttelyä varten.

Blogi_2022-04-01.jpg

Blogi_2022-04-02.jpg

Blogi_2022-04-03.jpg

Myrskyn entisöinnin rinnalla voitiin kuitenkin parin kerholaisen voimin saattaa loppuun Mil Mi-8P (HS-6:n) pyrstöpuomin vakaajien maalaus, hiekkapuhalluttaa ulkopuolisena työnä Super Caravellen hinausraudan suuret osat sekä irrottaa renkaat kahdesta 1920-luvun lentokoneen pyörästä vanteiden kunnostamiseksi. Nämä pyörät on saatu Suomen ilmavoimamuseosta Caudron C.50 (CA-50) koneeseen laitettaviksi.

Blogi_2022-04-04.jpg

Kun viime viikkoina on alettu valtakunnallisesti purkaa koronarajoituksia pandemian muututtua vähemmän riskialttiiksi, sovittiin Suomen ilmailumuseon kanssa, että entisöintitilassa työskentelevien määrää voidaan nostaa. Tämän seurauksena muukin Tiistaikerhon toiminta kuin Myrskyn entisöinti oli mahdollista käynnistää.

Niinpä keskiviikkona 23. helmikuuta jatkettiin siitä, mihin ennen joulua jäätiin mm. Caudron C.59 -koneen konservoinnissa ja Super Caravellen hinausraudan entisöinnissä. Työskentelemme kuitenkin koronan vuoksi edelleen kahdessa 10 kerholaisen ryhmässä niin, että toinen ryhmistä on paikalla tiistaina ja toinen keskiviikkona. Myrskyn vajaan kymmenen hengen ryhmä ahkeroi tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin.

Blogi_2022-04-05.jpg

Blogi_2022-04-06.jpg

Caudronin osalta lähiviikot menevät vielä rungosta irrotettujen metalliosien puhdistamisessa ruosteesta ja sen jälkeisessä osien maalaamisessa. Otimme ensin työn kohteeksi Suomen ilmavoimamuseolta Caudronia varten saamamme kaksi laskutelineen pyörää. Aloitimme ilman renkaita olevien pyörien vanteiden ja pinnojen puhdistamisen liasta, rasvasta ja ruosteesta. Siihen käytämme sekä mekaanista että kemiallista puhdistamista.

Blogi_2022-04-07.jpg

Blogi_2022-04-08.jpg

Blogi_2022-04-09.jpg

Caravellen hinausraudan entisöinnissä ollaan vaiheessa, jossa kaikki puretun hinausraudan osat on puhdistettu ruosteesta joko fosforihapolla tai hiekkapuhalluksella ja voidaan käynnistää osien maalaus. Ennen maalaamiseen ryhtymistä hiekkapuhalletusta osista pestiin pois puhalluksessa osien pintaan jäänyt hiekkapöly. Pesun jälkeen osat kuivattiin huolellisesti paineilmalla. Kuivattuja osia jo pohjamaalattiin kirkkaalla ruostumista estävällä Isotrol-lakalla.

Kuvat: Lassi Karivalo.

4 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Caudron C.59, CA-50, Mil Mi-8P, HS-6, Super Caravelle

Caudron C.59:n (CA-50) pyöristä

Lauantai 5.2.2022 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon ja Tiistaikerhon yhteisen konservointihankkeen kohteena on 1920 luvulla ilmavoimissa käytössä olleen Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen yksilö CA-50. Koneen viimeinen lento oli lokakuussa 1929.

Blogi_2022-01-01.jpg

Blogi_2022-01-02.jpg

Päijät-Hämeen ilmailumuseosta Vantaalle konservoitavaksi tuodun Caudronin rungon laskutelineessä on aidot 1920-luvun pyörät renkaineen. Laskuteline on Tiistaikerhossa jo purettu osiin, puhdistettu ruosteesta ja osien pintakäsittely on meneillään.

Blogi_2022-01-03.jpg

CA-50:n pyörät ovat eriparia ja pyörien vanteet sekä pinnastot poikkeavat toisistaan. Muutoin pyörät renkaineen ovat samankokoiset. Toinen pyöristä osoittautui ranskalaiseksi ja siinä on ranskalainen NEUILLY – AVIATION – AERO 750-125 rengas. Erittäin huonokuntoisen renkaan kuluneet merkinnät saatiin luettua paperin ja mustan rasvakynän avulla. NEUILLY – AVIATION – AERO renkaan kulutuspinta on lisäksi kuoriutunut suurelta osin pois renkaan pinnasta paljastaen alla olevan rengaskudoksen. Toinen pyöristä on brittipyörä. Sen rengas on PALMER CORD AERO TYPE 750x125, eikä se ole ranskalaista paljon paremmassa kunnossa.

Ranskalainen pyörä on todennäköisesti alkuperäinen Caudronin pyörä. Jostain syystä toiseksi pyöräkseen kone on saanut brittipyörän. Olisikohan pyörä alkujaan kuulunut Caudronin kanssa samaan aikaan 1920-luvulla ilmavoimien käytössä olleeseen Martinsyde F.4 Buzzard hävittäjään?

Blogi_2022-01-04.jpg

Kummankin pyörän sisärengas on jossain vaiheessa pursotettu venttiilin kautta täyteen polyuretaanitäytemassaa. Näin pyörät on saatu ”umpikumisiksi” koneen rungon seisoessa pyörillään näytteillä Päijät-Hämeen ilmailumuseon hallissa.

Blogi_2022-01-05.jpg

Näiden pyörien kunnostus alkuperäiseen asuunsa on renkaita rikkomatta mahdotonta renkaan sisällä olevan polyuretaanin vuoksi. Heräsikin kysymys, josko Suomen ilmavoimamuseosta Tikkakoskelta löytyisi vastaavanlaisia 1920-luvulla käytettyjä ja parempikuntoisia pyöriä CA-50 -koneyksilöön laitettaviksi. Tikkakoskelta löytyikin Caudronin akseleihin sopivat samankokoiset Continental 750 x 125 AERO CORD -renkailla varustetut ja selvästi parempikuntoiset pyörät. Tosin eivät ne ole ranskalaiset. Suomen ilmavoimamuseo antoi pyörät CA-50 koneeseen asennettaviksi ja niinpä haimme ne Tikkakoskelta Vantaalle.

Blogi_2022-01-06.jpg

Continental renkailla varustettujen pyörien vanteet ovat paksussa ruosteessa, joten vanteiden kunnolliseksi puhdistamiseksi renkaat on irrotettava vanteilta. Emme vieneet pyöriä rengasliikkeeseen renkaiden irrottamiseksi, vaan päätimme irrottaa ne varovasti tiistaikerholaisen tallissa olevalla käsikäyttöisellä rengaskoneella.

Blogi_2022-01-07-08.jpg

Ennen renkaan irrottamiseen ryhtymistä, lämmitimme rengasta pehmeämmäksi kuumassa vedessä. Jonkun ajan kuluttua otimme pyörän pois kylvystä ja aloitimme rengastyöt. Painoimme ensin renkaan reunan irti vanteen sisäreunasta, johon se oli jumittunut yli 90 vuoden varastoinnin kuluessa. Renkaan reunan irrottaminen vanteesta tehtiin rengaskoneessa olevalla vivulla. Vivussa olevalla metallilevyllä renkaan reunan sai painettua pätkä kerrallaan alas ja siten irti vanteesta. Näin menetellen saatiin renkaan kummankin puolen reunat irti vanteen sisäreunasta.

Blogi_2022-01-09-10.jpg

Oli varsinaisen renkaan irrotuksen vuoro. Pyörä nostettiin rengaskoneen päälle ja lukittiin siihen metallitapilla ja vanteen reunoihin kiristettävillä pidikkeillä. Rengasraudan avulla avasimme varovasti aukon renkaan ja vanteen reunojen väliin. Aukkoon pujotimme metallitangon, jonka päässä on alaspäin sojottava pallopäinen tappi.

Blogi_2022-01-11-12.jpg

Rengaskoneen keskellä olevaan metallitankoon tukien vivuttiin pallopäistä tankoa renkaan ja vanteen välisessä raossa vastapäivään. Näin renkaan reuna saatiin vaihe vaiheelta nouseman vanteen reunan päälle. Laitoimme samalla liukastetta renkaan reunaan helpottamaan pallopäisen tangon liikkumista renkaan ja vanteen välissä.

Blogi_2022-01-13-14.jpg

Kun renkaan toinen reuna oli saatu koko matkaltaan vanteen reunan päälle, vedimme renkaan sisällä olevan sisäkumin pois. Totesimme, että onpahan sisärengas varsinainen paikkausihme, sillä suuri osa sisärenkaasta oli paikkojen peitossa. Mitä ilmeisimmin sisärenkaista on ollut 1920-luvulla puute, koska sisärengasta oli niin ahkerasti uudestaan ja uudestaan paikattu.

Blogi_2022-01-15.jpg

Käänsimme rengaskoneessa olevan pyörän toisin päin ja edellä kuvatulla tavalla nostimme pallopääraudalla renkaan toisenkin reunan vanteen reunan päälle. Nyt saimme vanteen helposti vedettyä pois renkaan sisältä. Vannetta kiertävä leveä rengasnauha oli pahoin lahonnut ja on uusittava. Samoin paljastui, että vanne oli myös sisäpuoleltaan paksussa ruosteessa. Vastaavalla tavalla irrotimme toisenkin pyörän renkaan vanteeltaan.

Blogi_2022-01-16.jpg

Nämä Continental -renkaat vaikuttavat sen verran hyväkuntoisilta, että uusien sisuskumien kanssa ne kestänevät tarvittavan ilmanpaineen. Silloin niitä voisi käyttää Caudron CA-50 -koneyksilöä siirrettäessä. Asia on toki ensin huolellisesti tutkittava ja testattava. Näyttelyssä esillä ollessaan koneiden laskutelineen akselin alle laitetaan joka tapauksessa pukit, jolloin kone ei lepää renkaittensa varassa.

Blogi_2022-01-17.jpg

Seuraava vaihe on vanteiden ulko- ja sisäpintojen paksun ruosteen poistaminen vanteiden maalaamiseksi.  Ruoste poistetaan laittamalla vanne vuorokaudeksi 33% fosforihappokylpyyn.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Yhteenveto Tiistaikerhon toiminnasta syyskaudella 2021

Perjantai 31.12.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon vuoden 2021 syyskausi alkoi 31. elokuuta. Toiminta oli ollut tauolla koronapandemian vuoksi maaliskuusta 2020. Syyskausi päättyi tiistaina 14. joulukuuta Suomen ilmailumuseon museon vapaaehtoisille tarjoamaan joululounaaseen. Syyskaudella 2021 työskenneltiin koronanpandemian vuoksi kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmistä kokoontui töihin tiistaina ja toinen keskiviikkona. Tiistain ryhmässä oli 11 ja keskiviikon ryhmässä 10 kerholaista.

Tämän lisäksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa jatkui VL Myrskyn (MY-14) entisöinti tiistaisiin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Tiistaikerhon ”myrskyläisiä” oli paikalla keskimäärin 7-8. Myrskyn entisöinti on jatkunut lähes keskeytyksettä koko koronapandemian ajan. Yhteensä syyskaudella oli Tiistaikerhon töissä kolmisenkymmentä aktiivista kerholaista. Muun kuin Myrsky-projektin osalta syyskaudella 2021 kertyi Tiistaikerhon työtunteja 1 140.

VL Myrsky -projektin rinnalla Tiistaikerhon syyskauden töiden kohteena oli neljä läpi syyskauden jatkunutta hanketta. Ne ovat Caudron C.59 (CA-50) koneen konservointi, Mi-8 (HS-6) -helikopterin pyrstöpuomin vakaajien verhoilu, Super Caravellen hinausraudan kunnostus sekä museon I Hallin parvelle menevien Karairin ja Finnairin portaiden kaiteiden pidennys.

VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti

Vuonna 2013 alkaneessa MY-14 entisöinnissä keskityttiin syyskaudella moottorin NACA-renkaan, laskutelineiden peitelevyjen, konekiväärien väistökourujen sekä öljynjäähdyttimen säätölappien rakentamiseen. Myrskyn siivet saatiin pohjamaalattua ennen syykauden alkua.

Blogi_2021-37-01-02.jpg

NACA-renkaan reunaan kiinnitettävien täyterenkaan ja kannatinkehän rakentamisessa oli omat haasteensa. Saatiin asemoitua paikalleen NACA-renkaan kiinnityskonsoleita, joilla rengas kiinnitettään moottorin sylintereiden venttiilikopan korvakkeisiin.

Blogi_2021-37-03.jpg

Blogi_2021-37-04.jpg

Syyskauden aikana saatiin valmiiksi ja osin myös paikalleen asennetuiksi oikean siiven laskutelineen joustintukeen, takatukeen sekä pyöränapaan kiinnitettävät peitelevyt. Vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen tekeminen pääsi alkamaan. Myrskyn eturungon laitimmaisten konekiväärien tuliputkien väistökourut saatiin prässättyä yhdistettäväksi moottorin yläpuoliseen suojukseen.

Blogi_2021-37-05.jpg

Varsinaisen Myrskyn entisöinnin rinnalla jatkettiin koesiiven eli Myrskyn 2,5 metrin mittaisen siiven tyviosan rakentamista. Koesiiven johtoreuna verhoiltiin vanerilla. Siiven jättöreunan kaaret kiinnitetiin paikalleen ja rakennettiin laskusiivekkeen koteloa. Koesiipi tullaan aikanaan kiinnittämään MY-5 runkokehikkoon näyttelyesineeksi.

Caudron C.59 (CA-50) konservointi

Syyskauden alusta jatkettiin koronapandemian vuoksi puoleksitoista vuodeksi keskeytynyttä CA-50 alasiipien reikien paikkausta pellavakangaspaikoilla. Paikkojen kiristyslakkaukset saatiin tehdyksi ja paikat odottavat varsinaista maalipintaa. Alasiipien paikkojen maalaus tehdään myöhemmin muiden Caudronin uudelleen verhoiltavien osien (mm. korkeusvakaaja ja korkeusperäsin) pintamaalauksen yhteydessä.

Blogi_2021-37-06.jpg

Blogi_2021-37-07.jpg

Caudronin runko tuotiin 26. lokakuuta Päijät-Hämeen ilmailumuseosta Vesivehmaalta Suomen ilmailumuseoon kunnostettavaksi. Kunnostustyö on yhteisprojekti Suomen ilmailumuseon kanssa. Suomen ilmailumuseon päätöksen mukaan, Caudronin runkoa, kuten koko konettakaan ei kunnosteta käytönaikaiseen ehjään asuunsa, vaan runko ja muut osat konservoidaan. Se tarkoittaa koneen pintojen puhdistamisen lisäksi, että erilaisin toimenpitein estetään koneen puuosien lahoamisen ja metalliosien ruostumisen jatkuminen. Rungon kangasverhoilun pahoin halkeillutta ja hilseillyttä (krakeloitunutta) maalipintaa yritetään kiinnittää halkeilemisen jatkumisen estämiseksi. Kangasverhoilun konservoinnin tarkoituksena on säilyttää koneen rungon verhoilukangas verhoilukankaan maalipintaan 93 vuoden varastoinnin kuluessa syntyneine vaurioineen.

Blogi_2021-37-08.jpg

Blogi_2021-37-09-10.jpg

Syyskauden kuluessa Caudronin rungosta irrotettiin ja purettiin kaikki järkevästi irrotettavissa olleet metalliosat kuten laskuteline, kannus, teräslankajäykisteitä sekä ohjaamosta mm. kaasu- ja seosvivustot. Ne puhdistettiin ruosteesta pääasiassa 33% fosforihapolla joko sivelemällä happogeeliä osan pintaan tai upottamalla osa happoliuokseen. Puhdistuksen jälkeen metalliosien pintaan siveltiin kirkas Isotrol -lakka. Isotrol-käsittely estää tehokkaasti metalliosien uudelleen ruostumisen. Koska Caudronin metalliosia puhdistettaessa todettiin osien olleen alun perin mustaksi maalattuja, kirkkaan pohjalakan päälle vedettiin musta Isotrol-maali. Joidenkin metalliosien maalaus jäi ensi vuoden puolella tehtäväksi.

Mi-8 (HS-6) helikopterin pyrstöpuomin vakaajien verhoilu

Kauppakeskus Tuuloseen pihalla esillä olevan ja romuttamiselta pelastetun Puolustusvoimien käytössä olleen HS-6 helikopterin pyrstöpuomin vakaajat tuotiin syyskuussa Tiistaikerhoon verhoiltavaksi. Vakaajien kangasverhoillut alueet olivat täysin repaleiset. Vakaajat päätettiin verhoilla niiltä osin uudestaan, mutta ei kankaalla vaan ohuella, paremmin säätä kestävällä alumiinilevyllä. Todettakoon, että vakaajan johtoreuna on verhoiltu alun perinkin alumiinilevyllä.

Blogi_2021-37-11.jpg

Blogi_2021-37-12.jpg

Blogi_2021-37-13.jpg

Kummastakin vakaajasta poistettiin kangasverhoilun rippeet, jonka jälkeen kangasverhoiltu alue verhoiltiin ohuella offset painossa käytetyillä alumiinilevyillä. Verhoilu saatiin valmiiksi marras-joulukuun taitteessa. Ennen joulutaukoa vakaajan alapinnat ehdittiin maalata vaalean harmaalla maalilla kahteen kertaan. Vakaajan yläpintojen maalaaminen vihreällä siirtyi ensi vuoden puolelle. Maalauksen jälkeen vakaajat toimitetaan takaisin Kauppakeskus Tuuloseen, missä kunnostetut pyrstöpuomin vakaajat asennetaan keväällä kauppakeskuksen toimesta kauppakeskuksen pihalla olevaan Mil Mi-8P (HS-6) kopteriin.

Super Caravellen hinausrauta

Syyskuussa otettiin entisöinnin kohteeksi IMY:n omistama, säilytettäväksi tarkoitettu, mutta pahoin ruosteessa oleva Finnairin käyttämä Super Caravellen hinausrauta. Rauta purettiin osiinsa niin suuressa määrin kuin se oli mahdollista.

Blogi_2021-37-14-15.jpg

Blogi_2021-37-16-17.jpg

Ruoste poistettiin osista joko fosforihapolla ja lasikuulapuhalluksella, jonka jälkeen osat olivat kuin uusia. Hinausraudan varsinaisen vajaa viisi metriä pitkän metallitangon puhdistus ruosteesta siirtyi ensi vuoden puolelle, kuten myös ruosteesta jo puhdistettujen osien pintakäsittely. Hinausrauta tullaan maalaamaan alkuperäisen näköiseksi, jolloin sen päävärinä on ”Finnairin sininen”, mutta raudan päät maalataan keltaisella huomiovärillä.  Alkuperäistä sinistä ja keltaista maalia on onneksi raudassa sen verran näkyvissä, että niistä voitiin jo määritellä maalien sävyt.

Porraskaiteiden pidennys

Suomen ilmailumuseon I-Hallin parvelle johtavien Karairin ja Finnairin lentokenttäportaiden kaiteiden pidentämistä jatkettiin siitä, mihin jäätiin maaliskuussa 2020, kun koronapandemia keskeytti Tiistaikerhon toiminnan. Syy kaiteiden pidennystarpeeseen oli, että portaiden kaiteet päättyivät ennen muutamaa viimeistä askelmaa aiheuttaen vaaratilanteemahdollisuuden laskeuduttaessa portaita parvelta hallin lattiatasolle.

Blogi_2021-37-18-19.jpg

Blogi_2021-37-20.jpg

Syksyn kuluessa kummankin portaikon metallikaiteiden pidennykset saatiin valmiiksi.  Pidennykset tehtiin alkuperäisen kaiteen paksuisesta kiiltävästä rosteriputkesta, joihin hitsattiin kiinnityskorvakkeet. Karairin portaikon jatkokaiteiden tukitolpat maalattiin Karairin punaisella ja vastaavasti Finnairin portaiden uudet tukitolpat Finnairin sinisellä. Jatkokaiteet ovat ulkonäöllisesti identtiseksi alkuperäisten portaiden kaiteiden kanssa.

Muita Tiistaikerhon syyskauden 2021 tehtäviä

Tiistaikerhon työtehtäviin mahtui syyskauden kuluessa lukuisia lyhytkestoisia Suomen ilmailumuseota ja Ilmailumuseoyhdistystä hyödyntäviä töitä. Niitä olivat mm. Kauppakeskus Tulosessa näytteillä olevan ja IMY:n omistaman Stieglitz SZ-18 pintojen puhdistus, Suomen ilmailumuseon pihan varastoteltassa olevan Valmet Tuuli III:n (TL-1) rungon pintojen kiillottamista, museon näyttelyhallien koneiden puhdistamista pölystä, museon pihalla säilytettävänä olevan Bristol Blenheim koneen pyrstön suojaaminen pressulla, museon I Hallissa olevan Caudron C.60 (CA-4) kannuksen sandumin eli kumiköyden uusiminen, IMY:n omistaman Super Caravellen päälaskutelineen puhdistaminen näytteille asetettavaksi, DC-3 ja Stuka -koneiden ”mittaritaulujen” tekeminen elokuvaprojektia varten, IMY:n logolla varustettujen vaneristen pannunalusten tekeminen sekä museon pihalla olevan lastenmaailman purkaminen talviteoille.

Blogi_2021-37-21.jpg

Kuva: Kimmo Salomaa

Blogi_2021-37-22.jpg

Blogi_2021-37-23.jpg

Blogi_2021-37-24.jpg

Blogi_2021-37-25.jpg

Blogi_2021-37-26.jpg

Blogi_2021-37-27.jpg

Hyvää uutta vuotta 2022!

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Caudron C.59, CA-50, Mil Mi-8P, HS-6, Super Caravelle, porraskaiteet, Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz, SZ-18, Valmet Tuuli III, TL-1

Caudronin ruostuneiden osien puhdistamista

Perjantai 3.12.2021 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa konservoitavana olevan Caudron C.50 (CA-50) -koneen rungon metalliosat ovat kauttaaltaan ruosteessa. Ruosteen poistamiseksi on useita menetelmiä hiekkapuhalluksesta alkaen. Mekaanisen hionnan sijasta päätimme käyttää CA-50 osien ruosteen poistossa pääasiassa happoja. Fosforihappoa olemme käyttäneet jo aiemmin menestyksellä mm. I.V.L. D.26 Haukka I:n ja I.V.L. K.1 Kurjen metalliosien ruosteen poistoon, mutta emme sitruunahappoa.

Blogi_2021-32-01-02.jpg

Blogi_2021-32-03-05.jpg

Sitruunahappokäsittelyä.

Blogi_2021-32-04.jpg

Fosforihappokäsittelyä.

Pienet osat laitoimme happokylpyyn eli astiaan kaadettuun happoon. Käyttämämme sitruunahappo oli 15-prosenttista ja fosforihappo 33-prosenttista. Fosforihappo hankittiin Laspek Oy:ltä ja valmis sitruunahappo ostettiin kaupasta. Vuorokauden kuluttua osat otettiin pois happoliuoksesta. Sitruunahappokylvyssä olleet osat huuhdeltiin kuumalla vedellä ja kuivattiin kankaalla ja paineilmalla. Fosforihappokäsittely ei välttämättä tarvitse kuumavesihuuhtelua, vaan huolellinen kuivaus riittää.

Blogi_2021-32-07.jpg

Blogi_2021-32-08.jpg

Blogi_2021-32-09.jpg

Happojen vertailussa todettiin, että vuorokaudessa sitruunahappokäsittely ei ollut puhdistanut osia yhtä tehokkaasti kuin fosforihappo. Lisäksi sitruunahapolla käsitellyissä osissa oli muutamien päivien päästä havaittavissa ruostumisen alkua. Sitruunahappokylvyn sekä huolellisen pesun ja kuivauksen jälkeen osat onkin syytä pintakäsitellä heti ruostumisen alkamisen ehkäisemiseksi.

Fosforihapolla käsittelemämme osat olivat puhdistuneet tehokkaasti ruosteesta, kuten aiemman kokemuksemme mukaan oletimmekin. Happokäsittely paljasti myös ruosteen alta jälkiä alkuperäisestä maalipinnasta. Sen mukaan Caudron C.59 metalliosat ovat olleet mustaksi maalattuja. Fosforihappokäsittelyllä on sekin etu, että happokäsittely muodostaa osaan valmiin maalattavissa olevan tartuntapinnan. Jatkossa käytämme happona Caudronin osien ruosteen poistossa vain fosforihappoa.

Blogi_2021-32-10-11.jpg

Blogi_2021-32-12-13.jpg

Blogi_2021-32-15-16.jpg

Koska suurikokousten osien laittamiseksi happokylpyyn ei meillä ollut sopivia astioita eikä myöskään riittävästi fosforihappoa, päädyimme osien happogeelikäsittelyyn. Geeli tehtiin sekoittamalla happoon selluloosaliimaa. Siihen käytimme sekä Kirjoväri Oy:n metylaniliimaa että Kremer Pigment GmbH:n  Celluloseleim dünnflüssig K 300 tuotetta. Selluloosaliima sekoittui hyvin happoon ja tuloksena oli harmahtava läpinäkyvä geeli. Sivelimme geeliä reilusti suurten ruostuneiden osien pintaan. Joidenkin suurten osien ympärille kiedottiin muovikalvokin happogeelin vaikutuksen tehostamiseksi. Happogeelin annettiin vaikuttaa vuorokauden verran.

Blogi_2021-32-17.jpg

Blogi_2021-32-18-19.jpg

Blogi_2021-32-20.jpg

Seuraavana päivänä todettiin, että happogeeli oli poistanut ruostetta hyvin osan pinnasta, mutta geelissä ollut selluloosaliima oli kuivunut osan pintaan epätasaiseksi valkoiseksi ”härmäksi”. Tämä ei ole hyvä ajatellen osan maalaamista. Sen vuoksi pesimme kuivuneen selluloosaliiman pois kuumalla vedellä ja karhunkielellä. Kenties menetimme samalla fosforihapon metalliosan pintaan muodostaman maalin tartuntapinnan. Saattaakin olla, että sivelemme vielä nämä pestyt osat ohuelti pelkällä 33 % fosforihapolla.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n rungon puhdistusta ja osien irrotusta

Maanantai 22.11.2021 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa on käynnissä Caudron C.59 koneyksilön CA-50 rungon konservointiin valmistautuminen. Caudronin rungon konservointi tarkoittaa, että pysäytetään CA-50:n metalliosien ruostuminen sekä puuosien lahoaminen. Rungon likaantuneet vaneripinnat puhdistetaan ja verhoilukankaan pahoin krakeloituneita eli halkeilleita maalipintoja yritetään elvyttää. Rungossa olevat vauriot korjataan. CA-50:n runkoa ei siten ennallisteta koneen 1920-luvun lopun lentokuntoiseen asuunsa.

Blogi_2021-31-01.jpg

Blogi_2021-31-02.jpg

Blogi_2021-31-03-04.jpg

Ensimmäisenä tehtävänä oli rungon vaneripintojen sekä tyhjän moottoritilan pintojen puhdistaminen. Krakeloituneisiin kangaspintoihin ei kosketa. Aluksi pinnat imuroitiin ja sen jälkeen niiden puhdistamista jatkettiin kostealla ihmesienellä. Ihmesieni sopii hyvin likaantuneiden vaneripintojen puhdistamiseen. Se on samalla sekä riittävän tehokas että hellävarainen. Moottoritilan vaneripinnat olivat niin pahoin liasta piintyneet, että ihmesienikäsittely jouduttiin toistamaan muutamaan kertaan. Pintojen puhdistamisessa apuna käytettiin myös Sinolin ja veden sekoitusta, jota levitettiin puhdistettaville pinnoille suihkepullosta.

Blogi_2021-31-05.jpg

Blogi_2021-31-06-07.jpg

Rungon osien irrottaminen aloitettiin laskutelineestä. Sitä varten CA-50:n runko piti nostaa tuen varaan, jotta laskutelineen voi ottaa pois koneen nokan alta. Nostoa varten rakennettiin tukilava kolmesta pehmusteella varustetusta siirtolavasta. Se työnnettiin rungon alle etuohjaamon kohdalle. Tämän jälkeen pinoojan piikit työnnettiin tukilavan alle ja runko nostettiin pinoojalla tukilavan varaan laskutelineen irrotuksen mahdollistamiseksi.

Blogi_2021-31-08-09.jpg

Blogi_2021-31-10.jpg

Aloitetiin laskutelineen vinotukien irrotus. Vaikka vinotukien kiinnityspulttien päissä olevat mutterit olivat paksussa ruosteessa, ne avautuivat yllättävän helposti. Näin siitäkin huolimatta, että Caudron on ollut varastoituneena 93 vuoden ajan. Kun laskutelineen vinotuen päät ja telineen jäykisteristikko oli irrotettu rungosta, työnnettiin siirtopyörien varassa oleva laskuteline pois Caudronin nokan alta. Runko laskettiin sen jälkeen lepäämään tukilavan varaan.

Blogi_2021-31-11.jpg

Blogi_2021-31-12-13.jpg

Jatkettiin laskutelineen purkamista osiinsa, jotta osien ruosteen poisto on helpommin tehtävissä. Ensin telineestä irrotettiin pyörät. Niistä kumpikin on mennyt todella huonoon kuntoon. Pyörän renkaat oli lisäksi jossain vaiheessa ruiskutettu täyteen polyuretaania. Paperin ja tussikynän avulla saatiin selville renkaiden pinnassa olevat renkaan merkinnät. Toinen renkaista paljastui ranskalaiseksi ja toinen brittiläiseksi.

Blogi_2021-31-14-15.jpg

Blogi_2021-31-16.jpg

Blogi_2021-31-17.jpg

Laskutelineen pyörissä on 1920- ja 1930-luvuille tyypilliset pyörien pinnoja peittävät kiristyslakatut kangassuojukset. Kummankin puolen pinnoja suojaavat kankaat irrotettiin varovasti lankakiinnityksistään. Todettiin, että suojakankaat olivat menneet erittäin hauraiksi. Lisäksi pinnojen ruoste oli ”syönyt” kankaat puhki pinnojen kohdalla. Tämmöisenään pinnasuojuksia ei ole mahdollista kiinnittää takaisin pyörään. Suojuksia voi kyllä yrittää tukikankaan avulla konservoimalla saada takaisin asennettaviksi. Laskuteline purettiin muiltakin osiltaan, joskin välillä hieman lievää väkivaltaakin käyttäen.

Blogi_2021-31-19.jpg

Blogi_2021-31-20.jpg

Laskutelineen irrotuksen jälkeen huomio kiinnitettiin Caudronin ohjaamoon. Ohjaamon pintojen imuroinin ja Sinol-vesi -käsittelyn jälkeen etuohjaamosta irrotettiin istuinvyöt. Etu- ja takaohjaamojen vasemmalla puolella on moottorin tehonsäädön kaasu- ja seosvivut. Ne ovat kiinni säätökehässä.

Blogi_2021-31-21-22.jpg

Etu- ja takaohjaamon vivustot on yhdistetty toisiinsa käyttötangoilla. Kysehän on koulukoneesta. Paksussa ruosteessa olevat vivustot irrotettiin tankoineen ja purettiin osiin ruosteesta puhdistettaviksi. Vivustoa purettaessa havaittiin vipujen pinnasta jälkiä niklauksesta. Kumpikin vivuista ja niiden säätökehä ovat olleet alun perin pinnaltaan niklattuja. Ohjaamoista on vielä irrottamatta mm. ohjaussauvat yhdystankoineen sekä takaohjaamon lentäjänistuin.

Blogi_2021-31-23-24.jpg

Blogi_2021-31-25.jpg

Caudronissa on puinen kannus. Sen takapäässä on metallivahvike kannuksenpään kulumisen estämiseksi. Irrotettiin kannuksen keskellä oleva pultti, jolla kannus on kiinni rungossa.  Tämän pultin varassa kannus pääsee keinumaan. Kannuksen ja rungossa olevan tuen ympärille kierretty kumiköysi eli sandum toimii kannuksen jousituksena. Myös kumiköysi irrotettiin, joten kannus on kokonaan irti jatkokäsittelyjä varten.

Kuvat: Lassi Karivalo.

2 kommenttia . Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n (CA-50) rungon status 93 vuoden varastoinnin jälkeen

Tiistai 16.11.2021 - Tiistaikerholainen

Tunnuksella CA-50 Suomen ilmavoimissa käytössä ollut Caudron C.59 -jatkokoulutuskone poistettiin ilmavoimien käytöstä joulukuussa 1928. Kone varastoitiin Santahaminaan odottamaan museointia. Vuonna 1948 CA-50 siirrettiin Vesivehmaan lentokentän lentokonehalliin monen muun 1920- ja 1930-luvulla ilmavoimien käytöstä poistetun koneen kanssa.

Varastomaisesta lentokonehallista kehkeytyi Päijät-Hämeen Ilmailumuseo, kun Lahden Ilmasilta alkoi pitää hallia auki museotarkoituksessa vuonna 2006. Vesivehmaan hallista on parisenkymmentä huonokuntoista konetta viety entisöitäväksi. Niistä valtaosa on esillä Suomen ilmailumuseoissa ja muuallakin. Tiistaikerhon kunnostamista koneista I.V.L. D 26 Haukka I ja I.V.L. K.1 Kurki palautetiin konservoituna takaisin Vesivehmaalle Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon.

Blogi_2021-30-01.jpg

Vesivehmaalla Caudron C.59 CA-50 koneesta on ollut esillä vain runko. Sekin vailla Hispano-Suiza -moottoria. Siivet ovat varastoituina ensin läheisessä entisessä Brewsterin huoltokorsussa sittemmin hallin viereisessä merikontissa. Caudronin alasiivet ja pyrstön osat ovat olleet jo kunnostettavina Tiistaikerhossa keväästä 2019.

Blogi_2021-30-02.jpg

Blogi_2021-30-03.jpg

Blogi_2021-30-04.jpg

Caudron CA-50 on kokenut kovia, jopa ilkivaltaakin koneen 93 vuotisen varastoinnin aikana. Suomen ilmailumuseoon tuotu CA-50:n runko onkin masentavassa kunnossa. Kaikki sen metalliosat ovat paksun ruosteen peitossa. Rungon etuosan vaneripinnat ovat likaiset. Heinäkuussa 1928 Lentokonetehtaan Santahaminan osastolla kokonaan uusitun rungon kangasverhoilun maalipinta on mennyt pahoin pilalle.  Maalipinta on pitkän varastoinnin aikana pahoin halkeillut eli krakeloitunut. Verhoilussa on myös monta reikää tai repeämää. Rungon vasemmalla puolella ohjaamon kohdalla oleva kangas on revitty auki ja kankaan maalipintaa on pahoin hilseillyt pois.

Blogi_2021-30-05.jpg

Blogi_2021-30-06.jpg

Blogi_2021-30-07.jpg

Paksussa ruosteessa olevasta laskutelineestä puuttuu jousituksena toimivat kumiköydet eli sandumit. CA-50:n oikeanpuoleinen pyörä on ranskalainen. Sen renkaassa on teksti NEUILLY – AVIATION – AERO 750-125.  Pyörä onkin oletettavasti alkuperäinen Caudronin pyörä. Tämän pyörän renkaan kumipintaa on kuoriutunut pois. Laskutelineen vasemmalla puolella on brittipyörä PALMER CORD AERO TYPE 750x125. Kummankin pyörän kankaiset pinnasuojukset ovat hajoamispisteessä, koska ruosteiset pinnat ovat lahottaneet niitä vasten olevaa kangasta. Koneen kannus on rakenteellisesti ehjä. Metalliosat ovat ruosteessa, mutta sandum vielä jäljellä.

Blogi_2021-30-08.jpg

Blogi_2021-30-09.jpg

Blogi_2021-30-10.jpg

Caudronin runko on ilman siihen kuuluvaa Hispano-Suiza 8A moottoria. Moottoritilassa on jäljellä koneen pulttirivit muttereineen moottorin kiinnittämiseksi. Moottoritilan vaneriset pinnat ovat paksun pölyn ja lian peittämät. Moottoritilan alla koneen ulkopuolella on Lamblin-jäähdyttäjän ruostunut kiinnityskehikko. Itse jäähdytin puuttuu. Koneen nokan kummallakin puolella on useita tarkistusluukkuja. Ne ovat toimivia, mutta luukkujen lukitustapeista puuttuu sokkana toimivat fokkerneulat. Ohjaamosta pyrstöön menevät ohjainvaijerit ovat ruosteessa ja ne on niputettu yhteen rungon päälle.

Blogi_2021-30-11.jpg

Blogi_2021-30-12.jpg

Blogi_2021-30-13.jpg

Kummassakaan ohjaamossa ei ole jäljellä yhtään mittaria. Ne on todennäköisesti irrotettu, kun kone on poistettu käytöstä ja varastoitu. Lentäjien rottinki-istuimet ovat tallella. Etuohjaamosta puuttuu ohjaussauva. Takaohjaamossa se on jäljellä. Kummassakin ohjaamossa on jalkakartut paikallaan. Ohjaamojen vasemmalla puolella on kaasu- ja seosvivut ja niitä yhdistävät ohjaamojen väliset yhdystangot - kaikki paksussa ruosteessa.  Takaohjaamon lattialle on kertynyt runsaasti kaikenlaista törkyä.

Blogi_2021-30-14.jpg

Blogi_2021-30-15.jpg

Blogi_2021-30-16.jpg

Ensimmäinen tehtävämme Tiistaikerhossa on puhdistaa koneen vaneripinnat ja moottoritila pölystä ja liasta sekä siivota ohjaamot. Rungon kangaspintoihin ei toistaiseksi kosketa, sillä pahasti krakeloituneesta maalista irtoaa koskettaessa helposti lisää maalipaloja. Laskuteline tullaan irrottamaan ja purkamaan osiin puhdistettavaksi. Samalla runko saadaan matalampaan asentoon helpommin käsiteltäväksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n runko tuli Vesivehmaalta Suomen Ilmailumuseoon

Sunnuntai 31.10.2021 - Tiistaikerholainen

Ilmavoimissa 1920-luvulla käytössä olleen ranskalaisen kaksipaikkaisen harjoitushävittäjän Caudron C.59 (CA-50) runko saapui tiistaina 26. lokakuuta puolustusvoimien kuljetuksella Päijät-Hämeen ilmailumuseosta Vesivehmaalta Suomen ilmailumuseoon. Vesivehmaalla rungon lastasi kuljetuksen museota ylläpitävä Lahden Ilmasilta.

Blogi_2021-29-01.jpg

Blogi_2021-29-02.jpg

Caudronin huonokuntoinen runko ei suinkaan tullut Suomen ilmailumuseoon esille pantavaksi, vaan tiistaikerholaisten entisöintitoimenpiteitä varten. Caudronin alasiivet ja pyrstön osat ovat jo olleet Tiistaikerhossa kunnostettavana keväästä 2019.  Koronapandemia keskeytti kuitenkin työt maaliskuussa 2020, mutta tämän vuoden syyskuun alusta lähtien entisöintiä on voitu jatkaa Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa.

Blogi_2021-29-03.jpg

Blogi_2021-29-04.jpg

Rungon tultua on ensimmäinen tehtävä kartoittaa rungon kunto ja laatia rungon entisöintisuunnitelma. Periaatteena rungon entisöinnissä on, että alkuperäisenä säilytetään niin suuressa määrin kuin mahdollista. Kuitenkin siten, että ruostuneet osat ja laitteet kunnostetaan, rikki olevat kohdat korjataan sekä korjauskelvottomassa kunnossa olevat rakennetaan uusiksi. Haastavaa rungon entisöinnissä tulee olemaan Caudronin rungon kangasverhoilun pahasti krakeloitunut eli halkeillut maalipinta.

Blogi_2021-29-05.jpg

Blogi_2021-29-06.jpg

Hävittäjälentäjien jatkokoulutukseen tarkoitettuja Caudron C.59 -koneita hankittiin Ilmavoimille loppuvuonna 1923 kolme kappaletta. Ainoastaan tämä CA-50 koneyksilö on säilynyt. Se on tiettäväsi ainoa jäljellä oleva Caudron C.59 -koneyksilö koko maailmassa.  CA-50:n viimeinen lento Ilmavoimissa oli 1.10.1929, siis 92 vuotta sitten. Sen jälkeen kone poistettiin koneluettelosta ja varastoitiin museoitavaksi. Konetta säilytettiin Santahaminassa 1940-luvun lopulle, jolloin se siirrettiin monen muun museoitavaksi varastoidun koneen tavoin Vesivehmaan lentokentän 2. maailmansodan aikaiseen lentokonehalliin. Hallissa toimii nykyisin Päijät-Hämeen ilmailumuseo.

Blogi_2021-29-07.jpg

Blogi_2021-29-08.jpg

Kahden vuoden kuluttua tulisi täyteen 100 vuotta Caudron C.59 -koneiden Suomeen tulosta. Ehdittäisiinköhän saada Caudron CA-50 koneen entisöinti valmiiksi siihen mennessä?

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59 -koneen siipien kangasverhoilun paikkaus

Sunnuntai 12.9.2021 - Tiistaikerholainen

Kun Tiistaikerhon toiminta keskeytettiin koronapandemian vuoksi maaliskuussa 2020, oli Caudron C.59 (CA-50) koneen alasiipien kangasverhoilussa olevien reikien ja repeämien paikkaus meneillään. Vasemman alasiiven reiät ja vauriot oli tuolloin ehditty jo paikata. Oikean alasiiven verhoilun repeämät oli ommeltu ja reikien päälle tulevat kangaspaikat leikattu pellavakankaasta valmiiksi kiristyslakalla liimattaviksi. Reikiä alasiipien verhoilussa onkin viljalti paikattaviksi, sillä niitä on peräti puolensataa siipien kummallakin pinnalla.

Blogi_2021-22-02.jpg

Nyt kun Tiistaikerhon toiminta pääsi jatkumaan, aloitettiin Caudronin oikean alasiiven reikien paikkaamisella. Ensin imuroitiin alasiiven kangasverhoillut pinnat pölynimurilla ja sitten ne pyyhittiin kostealla liinalla. Tämän jälkeen työnä oli löytää kullekin oikean alasiiven verhoilussa olevalle reiälle oma kangaspaikkansa. Onneksi reiät sekä talteen pannut kangaspaikat oli numeroitu, joten parit löisivät hyvin toisensa. Puolentoista vuoden aikana ei yhtään paikkalappuakaan ollut kadonnut.

Blogi_2021-22-03.jpg

Blogi_2021-22-04.jpg

Kukin kangaspaikka laitettiin oman reikänsä päälle. Tämän jälkeen paikkojen ympärille teipattiin rajattu suojakehä, jotta paikkaa kiinni lakattaessa lakkaa ei pääse leviämään paikkalappua laajemmalle alueelle.

Blogi_2021-22-05.jpg

Blogi_2021-22-06.jpg

Kun kaikki paikattavat kohdat oli teipattu, levitettiin nitroselluloosalakkaa (kiristyslakkaa) teippien rajaamalle alueelle. Tämän jälkeen reunoistaan hapsutetut kangaspaikat painettiin märkään lakkaan ja lakkaa levitettiin paikan päälle siten, että se ja etenkin paikan hapsut varmasti kastuivat lakasta. Pellavakankaisten paikkalappujen reunat oli purettu hapsuiksi, jotta paikan reunat kiinnittyisivät lakattaessa hyvin alustaansa. Tämä oli 1920- ja 1930 -luvuilla tapana paikkoja kiinnitettäessä.

Blogi_2021-22-07-09.jpg

Lakkauksen jälkeen teipit poistettiin heti, jottei teippien liima ehdi jähmettyä verhoilukankaan pintaan. Jos teippi ehtii olla pitempään kiinni verhoilukankaan maalipinnassa, on vaarana, että teippiä poistettaessa teippi jättää jäljen kangasverhoilun maalipintaan.

Blogi_2021-22-10-11.jpg

Blogi_2021-22-12.jpg

Lakan kuivuttua kangaspaikat olivat kiristyneet hyvin reiän tai vauriokohtansa päälle. Kuivuneet kangaspaikkojen pinnat ja niiden hapsureunat hiottiin siileiksi hienolla hiomatyynyllä. Paikat tullaan vielä lakkaaman ja hiomaan ainakin kertaalleen, jotta niiden pinnat saadaan hyvin sileäksi odottamaan maalausta. Paikat tullaan maalaamaan Caudronin siiven 1920-luvulta peräisin olevan harmaanvihreäksi patinoituneen maalipinnan sävyyn.

Kuvat: Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Tiistaikerho keskeytyksissä koronan vuoksi

Tiistai 26.5.2020 - Tiistaikerholainen

Kun koronavirusepidemia alkoi maaliskuussa toden teolla levitä Suomessa, museotkin joutuivat sulkemaan ovensa. Näin myös Suomen Ilmailumuseon ovet pantiin säppiin ja samalla keskeytettiin museon vapaaehtoistoiminta, Tiistaikerho mukaan lukien. Kesäkuun alussa museoilla on taas lupa avata ovensa noudattamalla toiminnassaan koronaviruksen vuoksi annettuja viranomaisohjeita ja -suosituksia, joten täyteen vauhtiin toiminta ei Suomen Ilmailumuseossa kuitenkaan vielä pääse. Ilmailumuseon vapaaehtoistoiminta Tiistaikerhon töineen pysyy edelleen tauolla. Vapaaehtoistoiminnan käynnistämismahdollisuuksia museo arvioi syksyn kynnyksellä.

Meitä tiistaikerholaisia tietystikin askarruttaa kysymys, olisiko siis syksyllä mahdollista päästä jatkamaan lentokoneiden entisöintejä Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaassa? Kaikki riippuu kuitenkin COVID-19-virusepidemian tilannekuvasta Suomessa. Vaikkakin tätä blogia kirjoittaessani epidemia on selvästi laatumaan päin, olen silti epäleväinen, että Tiistaikerho pääsisi, ainakaan täysimääräisesti, jatkumaan syyskauden alkaessa.

Epäilyni Tiistaikerhon toiminnan pääsemisestä vauhtiin syksyllä perustuvat tosiasiaan, että tiistaikerholaisista 80 % kuluu viranomaisten määrittämään yli 70-vuotiaiden riskiryhmään. Heitähän koskee tälläkin hetkellä viranomaisten ohjeistus pysyttäytyä kotona ja välttää kontakteja muihin ihmiseen. Viranomaiset ovat myös esittäneet arvioita, joiden mukaan ihmiset 70+ saattaisivat joutua elämään karanteenimaisissa olosuhteissa aina vuoden 2021 puolelle asti. Jos näin kävisi, se tekisi Tiistaikerhon toiminnan käynnistämisen vuoden 2020 puolella ongelmalliseksi. Mutta toisaalta normaalia elämistä koskevat rajoitukset ovat ymmärrettäviä ikäihmisten henkeä uhkaavan vakavan koronaepidemian vuoksi.

Osaratkaisuna olisi, että alle tuon maagisen 70-vuoden ikärajan olevat tiistaikerholaiset jatkaisivat syksyllä niin Caudron C.59 ja VL Myrsky II:n (MY-14) -lentokoneiden kuin WSK SM-1SZ (HK-1) -helikopterin roottorinlapojen entisöintejä ja vanhemmat kerholaiset liittyisivät mukaan, kun se olisi koronavirusepidemian osalta turvallista. Tällainen kahtiajako vaan ei tunnu miellyttävältä.

No, tilanne on nyt se, mikä on. Siksi palautettakoon mieliin, mihin vaiheeseen Tiistaikerhossa jäätiin maaliskuun alussa, kun kerhon toiminta koronavirusepidemian vuoksi keskeytettiin.

Caudronin entisöinti

Maaliskuun alussa oli Caudron C 59. (CA-50) vasemman alasiiven kangasverhoilun reiät paikattu, joten voitiin ryhtyä korjaamaan koneen oikeaa alasiipeä. Siipi oli ollut jo syksystä lähtien odottamassa korjaustoimenpiteitä Suomen Ilmailumuseoon varastoituna.  Oikean alasiiven pääasiallisena työnämme olisi kangasverhoilussa olevien reikien paikkaus eli samaa hommaa, mitä tehtiin vasemman siiven kanssa.

Blogi_2020-09-01.jpg

Blogi_2020-09-02.jpg

Oikean siiven kangasverhoilussa on puolensataa repeämää tai reikää. Ennen niiden korjaamista siiven kangaspinnat pestiin huolellisesti ja siivestä irrotettiin siivekkeen vaijeri.  Verhoilukankaan suurempien repeämien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa. Korjatut repeämät ja muut kangasverhoilussa olevat reiät peitetään kangaspaikoilla. Paikkoihin käytetään lentokoneiden verhoiluun tarkoitettua pellavakangasta eli ns. lekopellavaa.

Blogi_2020-09-03.jpg

Kankaasta leikattiin tarvittavat puolensataa kangaspaikkaa niin isoja kuin pieniä rekiä peittämään. Paikkalappujen reunat hapsutettiin, jotta niiden reunat liimautuisivat hyvin verhoilukankaan pintaan. Paikat kiinnitetään reikien päälle perinteisellä tavalla eli kiristyslakalla. Viimeisenä tiistaina 10. maaliskuuta ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä, oli kaikki reikiä varten tehdyt paikat reikien vieressä valmiiksi numeroituna kiinni liimaamistaan odottamassa.

Blogi_2020-09-04-05.jpg

Oikean alasiiven verhoilukankaan reikien paikkauksen ohessa puhdistettiin hiekkapuhalluksella siivekkeen pahoin ruostuneet vaijerit. Siinä yhteydessä huomattiin vaijerissa kiinni oleva upea lyijyinen hakaristitunnuksella vaijerin tarkastussinetti.

Blogi_2020-09-06.jpg

Osiinsa purettu Caudronin korkeusvakaaja saatiin helmikuun loppuun mennessä kunnostettua ja koottua. Voitiin aloittaa rankona olevan korkeusvakaajan verhoilun valmistelut. Vakaaja verhoillaan kankaalla. Verhoilun esivalmistelu tarkoittaa vakaajan kaarien ja johtoreunan kietomista kangasnauhalla. Verhoilukangas tullaan ompelemaan kiinni näihin nauhoituksiin.  Kaarien nauhoittamisen olen jo tarkemmin kuvannut aiemmassa blogissani.

Blogi_2020-09-07.jpg

Todettakoon kuitenkin vielä kertauksena, että kaaret nauhoitettiin, kuten ne oli 1920-luvullakn nauhoitettu. Menettely selvisi, kun korkeusvakaajaa purettiin osiinsa.  Kaaret nauhoitettiin 20 mm levyisellä kangasnauhalla, jossa nauhaa kierrettiin kaaren ympäri noin 2-3 cm välein. Kaarien nauhoittamisen jälkeen kaaret sidottiin vielä toisiinsa vakaajan poikki vedetyllä nauhaparilla. Seuraava työvaihe olisi ollut vakaajan johtoreunan nauhoittaminen 50 mm levyisellä kangasnauhalla, mutta sitä emme ehtineet tehdä, koska koronavirusepidemia keskeytti työmme.

Myrskyn tilanne

Blogi_2020-09-08-09.jpg

Maaliskuun alussa etenimme vauhdilla sekä VL Myrsky II:n (MY-14) oikean että vasemman siipipuoliskon rakentamisessa. Oikea siipipuolisko saatiin vaneroitua kokonaan umpeen, jonka jälkeen aloitimme siiven vaneripintojen paklauksen ja hionnan siiven pintojen pohjamaalausta ennakoiden.

Blogi_2020-09-10.jpg

Blogi_2020-09-11-12.jpg

Blogi_2020-09-13.jpg

Vasemmassa siivessä rakennettiin jättöreunaa, jossa keskeistä oli kiinnittää ensin jättöreunan kaaret. Sen jälkeen voitiin aloittaa siiven sisässä pitkin takasalkoa kulkevien laskutelineen, laskusiivekkeen sekä siivekkeen käyttötankojen ja mekanismien asennukset sekä laskusiivekkeentilan rakentaminen. Maaliskuun alussa koko jättöreunan alue oli 80% prosenttisesti saatu valmiiksi. Laskusiivekkeen tila oli vaneroitu ja käyttötangot ja -mekanismit olivat paikoillaan siiven sisällä. Jättöreunan verhoiluvanerissa on hyvin näkyvillä siiven sisällä olevien laitteiden tarkistusluukkuja varten tehdyt aukot.  Vasemman siiven johtoreunan vanerointia ei ehditty vielä aloittaa.

Blogi_2020-09-14-15.jpg

Blogi_2020-09-16.jpg

Koko alkuvuoden oli rakennettu alumiinilevystä koesiiven pyöräaukon luukkuja, josta olen kirjoittanut viimeisimmissä blogeissani. Pyöräaukon sisempi luukku oli jo helmikuun lopussa valmis ja asennettu paikalleen aukon sisäreunaan. Pyöräaukon sisemmän luukun vastinpariksi rakennettiin pyöränapaan kiinnitettävää ulompaa pyöräaukon luukkua.  Samanaikaisesti alumiinilevystä rakennettiin joustintukeen kiinnitettävää joustintuen aukon peittävää luukkua. Koesiiven laskutelineen luukut ehdittiin saada pääosin valmiiksi ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä.

Blogi_2020-09-17.jpg

Maaliskuussa oli meneillään myös mm. öljynjäähdyttimeen kiinnitettävien tulo- ja poistoilman kanavien tekeminen valmiiksi sekä moottorinsuojukseen eli NACA -renkaaseen liittyvät työt.  Näiden tekemistä on jossain määrin jatkettu koronavirusepidemiankin aikana Myrsky -projektin vetäjän Matti Patterin kotiverstaassa.

SM-1 helikopterin lavat

Blogi_2020-09-18.jpg

WSK SM-1SZ (HK-1) helikopterin lavat oli saatu helmikuun lopussa korjattua sekä korjattujen kohtien uudet verhoilukankaat jo lakalla kiristettyä. Seuraava vaihe olisi ollut roottorinlapojen korjattujen alueiden maalaus, mutta se saa nyt odottaa Tiistaikerhon toiminnan uudelleen käynnistystä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14, Caudron C.59, CA-50, WSK SM-1SZ, HK-1

Caudronin korkeusvakaajan rangon nauhoittaminen

Maanantai 30.3.2020 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59:n (CA-50) osiinsa puretun ja kieroksi menneen korkeusvakaajan rangon kunnostus saatiin päätökseen helmikuun alussa, mistä olen blogissa jo kertonukin. Ranko on siten valmis verhoiltavaksi. Ennen varsinaista vakaajan verhoilua kankaalla, vakaajan kaariin ja johtoreunaan kiinnitetään kangasnauhat, joihin verhoilukangas tullaan ompelemaan kiinni.

Blogi_2020-06-01.jpg

Korkeusvakaajan nauhoittamiseen ryhtyäksemme tutkimme tarkkaan vakaajan purkamisestamme otettuja kuvia, purkamisraporttia sekä vakaajasta purettuja verhoilukankaita, joissa oli vielä kiinni alkuperäistä verhoilun nauhoitusta.  Näiden lähteiden pohjalta selvisi hyvin, kuinka CA-50:n korkeusvakaajan ranko oli sekä verhoiltu että verhoilukankaan ompelua varten nauhoitettu.

Blogi_2020-06-02-03.jpg

Blogi_2020-06-04-05.jpg

Korkeusvakaajan johtoreuna oli nauhoitettu tiiviisti umpeen 50 mm levyisellä kangasnauhalla. Sen sijaan vakaajan jättöreunalista sekä vakaajan päätylistat olivat nauhoittamattomat.  Kaaret oli puolestaan nauhoitettu 15 mm levyisellä kangasnauhalla. Ensin kaarien ylä- ja alareunaa pitkin oli vedetty nauha, joka oli sitten sidottu kaareen kaaren ympäri kieputetulla vastaavalla 15 mm levyisellä nauhalla. Kieputusnauha oli kiinnitetty nupeilla alkupäästään johtoreunaan ja loppupäästään kaaren tyven vahvikkeeseen.

Blogi_2020-06-06.jpg

Lisäksi vakaajan kaaret oli sidottu keskeltä toisiinsa 30 mm leveällä nauhalla, jonka päät oli kiinnitetty vakaajan päätylistoihin. Kaaria toisiinsa yhdistävä nauhaa oli pujotettu kaarien kautta niin, että nauha kulki joka toisen kaaren ali ja joka toisen kaaren yli. Nauha kulki siis kaaria pujotellen edestakaisin päätylistojen välillä.

Blogi_2020-06-07-08.jpg

Blogi_2020-06-09.jpg

Aloitettiin kunnostetun korkeusvakaajan rangon nauhoittaminen vanerikaarista. Nauhan pää kiinnitettiin kaaren kohdalla johtoreunaan kahdella nupilla. Sen jälkeen nauha vedettiin kaaren yläreunaa pitkin jättöreunalistaan ja sen ympäri kiertäen kaaren alareunaa pitkin takaisin johtoreunaan. Siinä nauhan pää napsautettiin nupilla lähtöpaikkaansa.  Näin menetellen kiinnitettiin pitkin kaarta kulkevat nauhat kuhunkin kahdeksaan vanerikareen.

Blogi_2020-06-11-13.jpg

Blogi_2020-06-14-15.jpg

Seuraavaksi kaaria pitkin vedetyt nauhat sidottiin kiinni kaaren ympäri kieputetulla nauhalla. Vakaajan verhoilun purkamisesta otettujen kuvien perusteella kieputusnauhan alkupää naulattiin kahdella nupilla vakaajan jättöreunalistan alapintaan kaarta pitkin kulkevan nauhan päälle. Tämän jälkeen nauha kiedottiin viistosti kaaren ympäri noin 3 cm mittaisin välein. Kaaren toisessa päässä nauha kiinnitettiin kaaren tyvessä olevan vahvikevanerin kylkeen. Kun vakaajan normaalit kahdeksan vanerikaarta oli nauhoitettu, nauhoitettiin samoin periaattein vakaajan kolme umpipuista ja vakaajan rakennetta tukevaa kaarta.

Blogi_2020-06-16-17.jpg

Blogi_2020-06-18-19.jpg

Blogi_2020-06-20-21.jpg

Kaarien nauhoitusten jälkeen ryhdyttiin kiinnittämään kaaret toisiinsa sitovaa 30 mm levyistä kangasnauhaa. Nauha kiinnitettiin alkupäästään alkuperäisen mukaisesti neljällä nupilla vakaajan vasemmanpuoleisen päätylistan sisäpintaan. Sitten nauhaa kierrettiin pari kertaa päätylistan ympäri, jonka jälkeen se pujotettiin joka toisen kaaren yli ja joka toisen kaaren ali oikeanpuoleisen päätylistaan asti. Samalla tarkistettiin mitalla, että nauha kulki kaarien puolivälissä. Nauha lukittiin oikeanpuoleiseen päätylistaan nupilla, jonka jälkeen nauha pujotettiin vastaavalla tavalla takaisin vasempaan päätylistaan. Siihen nauha kiinnitettiin kolmella nupilla. Lopuksi nauha naulattiin vielä kiinni kunkin kaaren ylä- ja alalistaan.

Blogi_2020-06-22.jpg

Caudron C.59 koneen korkeusvakaajan johtoreunalistaa emme ehtineet nauhoittaa, ennen kuin koronavirusepidemian vuoksi Tiistaikerhon toiminta keskeytettiin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudronin korkeusvakaajan ranko korjattu

Keskiviikko 4.3.2020 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen puurakenteisen korkeusvakaajan rangon suuritöinen puolisen vuotta kestänyt korjausurakka on saatu päätökseen. Korjauksen lähtötilanne oli, että vakaajan verhoilu oli laho sekä rikki ja joudutaan kokonaan uusimaan. Lisäksi vakaajan ranko oli mennyt pahasti kieroksi ja kaaret lahonneet. Vakaaja jouduttiinkin purkamaan osiinsa, rakentamaan kaaret valtaosin uusiksi ja oikaisemaan kieroksi menneet johto- ja jättöreunan listat.

Blogi_2020-03-01.jpg

Blogi_2020-04-02.jpg

Blogi_2020-04-03.jpg

Korkeusvakaajan eri osien kunnostus valmistui kuluvan vuoden alussa. Kaaret on korjattu, jäykistelangat puhdistettu ja maalattu sekä johto- ja jättöreunalista oikaistu. Yhden kaaren puolilaho tukivaneri voitiin liimata ehjäksi, mutta muiden kaarien tukivanerit uusittiin. Ennen vakaajan kokoamiseen ryhtymistä uusittujen tukivanerien kevennysreikiä vielä suurennettiin pystyjyrsimellä vastaamaan alkuperäisen kaaren kevennysreikiä.

Blogi_2020-04-04.jpg

Blogi_2020-04-05-06.jpg

Korkeusvakaajan kokoaminen aloitettiin sovittamalla korjattuja vanerikaaria alustavasti omille paikoilleen johto- ja jättöreunalistojen väliin. Jonkun verran jouduttiin karien ylä- ja alalistojen päitä muokkaamaan, että kaaret saatiin painautumaan tiiviisti johto- ja jättöreunalistoja vasten. Kun kaarien paikalleen sovitus oli tehty, ryhdyttiin kaaria kiinnittämään ja ensin johtoreunalistaan.

Blogi_2020-04-07-08.jpg

Blogi_2020-04-09-10.jpg

Kunkin kaaren ylä- ja alalistan pää työnnettiin johtoreunassa niitä varten olevaan pyrstöliitosloveen. Sen jälkeen listan pää lukittiin johtoreunalistaan 3x16 mm messinkiruuvilla. Ruuville tehtiin ohuella poranterällä apureikä estämään listan pään halkeamista ja reikä senkattiin uppokantaruuvia varten. Vanerikaarien kanssa johtoreunalistaan kiinnitettiin vakaajan kolme tukevaa umpipuukaarta. Niiden päiden ja johtoreunalistan väliin laitettiin vakaajan jäykistelankojen pidikkeet. Pidikkeissä edelleen kiinni olevien jäykistelankojen annettiin vielä olla auki.

Blogi_2020-04-11.jpg

Todettakoon, että kaarien kiinnityksessä ja muutoinkin koko vakaajan kokoamisessa ei käytetty liimaa. Caudronin korkeusvakaaja on alun alkaenkin rakennettu Ranskassa Caudronin tehtaalla ilman liimaa. Tämä selvisi, kun korkeusvakaaja purettiin osiin.

Blogi_2020-04-12.jpg

Kun kaikki kaaret oli toisesta päästään kiinni johtoreunalistassa, oli vuorossa kaarien  kiinnittäminen jättöreunaan. Kiinnittäminen aloitettiin painamalla kunkin kaaren pää omaan jättöreunalistassa olevaan liitosloveensa. Jotta vakaajan kokonaisuus pysyisi koossa yhdeksää normaalikaarta ja kolmea umpipuukaarta yhtä aikaa jättöreunalistaan kiinnitettäessä, vakaajan ympäri kiristettiin kolme kuormausliinaa.

Blogi_2020-04-13-14.jpg

Kaikkien kaarten ylä- ja alalistojen päiden ollessa tiiviisti jättöreunan pyrstöliitoslovissaan, kaarien päät ruuvattiin messinkiruuveilla listaan kiinni. Samoin jättöreunalistaan kiinnitettiin umpipuiset kaaret vakaajan jäykistelankoineen. Ristikkäin menevät jäykistelangat voitiin nyt pujottaa paikalleen vanerikaarien kevennysreikien läpi. Viimeisenä ruuvattiin kiinni vakaajan vasemman- ja oikeanpuoleinen päätylista johto- ja jättöreunalistojen päissä oleviin liitoksiinsa. Caudronin korkeusvakaaja oli saatu kootuksi.

Blogi_2020-04-15.jpg

Nyt voitiin alustavasti kiristää vakaajan jäykistelankoja. Ennen sitä poistettiin vielä vanttiruuveissa olevia vanhojen varmistuslankojen pätkiä sekä puhdistettiin Dremelin harjaterällä vantturuuvien kierteet. Tämän jälkeen vanttiruuveja kiertämällä jäykistelankaristikot kiristettiin alustavan tiukoiksi.  Lopullinen jäykistelankojen kiristys tehdään juuri ennen vakaajan verhoilun käynnistymistä.

Blogi_2020-04-16.jpg

Vakaajan ollessa nyt koottuna ja jäykistelangat alustavasti kiristettyinä voitiin poistaa vakaajaa koossa pitäneet kuormausliinat. Poiston jälkeen todettiin, että vakaajan vasen takakulmista kohosi muutaman millin asennuspöydän tasosta. Syynä se, ettei vakaajan kokoamisessa käytetty lainkaan liimaa alkuperäisen kokoamistavan mukaisesti, jolloin vakaajan verhoilematon ranko helposti vähän ”elää”. Vakaajan rankoa varovasti vääntämällä ranko saatiin lepäämään tasaisesti asennuspöytää vasten.

Blogi_2020-04-17.jpg

Blogi_2020-04-18.jpg

Caudronin korkeusvakaajan kokoamisen jälkeen rangon pinnat siveltiin puupintoja suojaavalla kirkkaalla Le Tonkinois -lakalla. Lakka on vernissan ja kiinanpuuöljyn sekoitus. Emme lakanneet rankoa punaiseksi sävytetyllä lakalla, kuten olisi normaalisti tehty uudelle puuvalmiille rangolle. Kirkas lakka valittiin sen vuoksi, että haluttiin säilyttää vakaajan rangossa yhä näkyvissä olevaa alkuperäistä Caudronin tehtaalla 1920-luvulla siveltyä punasävyistä suojalakkaa. Vakaaja on nyt valmis verhoiltavaksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

2 kommenttia . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudronin vasemman alasiiven kangaspaikkojen kiinnitys

Keskiviikko 19.2.2020 - Tiistaikerholainen

Tammikuun loppuun mennessä oli saatu ommeltua umpeen kaikki Caudron C. 59 (CA-50) -koneen vasemman alasiiven reiät ja repeämät. Reikiä ommeltaessa oli puuvillakankaasta leikattu kutakin reikää peittävä kangaspaikka. Paikkojen reunat hapsutettiin 1920-luvulla käytettyyn tapaan.  Hapsureunat tehostavat paikan kiinnittymistä lakalla verhoilukankaan pintaan.

Blogi_2020-02-01-02.jpg

Päätettiin liimata ensin vasemman siiven yläpinnan kangaspaikat ommeltujen reikien päälle.  Liimaukseen käytetään nitroselluloosalakkaa, jota käytetään myös verhoilukankaiden kiristämiseen. Nitrolakan käryjen vuoksi on lakattaessa käytettävä tehokkaita hengityssuojaimia eikä Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa voi lakkauksen aikana olla muuta toimintaa.

Blogi_2020-02-03.jpg

Blogi_2020-02-05-06.jpg

Ennen paikkojen liimaamista kukin paikka-alue rajattiin maalarinteipillä. Teippirajauksella estetään lakan leviäminen paikka-alueen ulkopuolelle verhoilukankaaseen. Kun kaikki paikka-alueet oli teipattu, levitettiin siiven päälle ohut suojamuovi. Suojamuovilla estetään yli 30 eri puolilla siipeä olevaa paikka-aluetta lakattaessa lakan joutumista alkuperäisen verhoilukankaan pintaan. Kunkin paikan kohdalle leikattiin suojamuoviin aukko.  Suojamuovin reunat teipattiin kiinni paikan rajausteippiin. Näin siipi oli hyvin suojattu lakkauksen ajaksi.

Blogi_2020-02-09.jpg

Blogi_2020-02-10.jpg

Puolentusinaa tiistaikerholaista aloitti eri puolilla siipeä olevien kangaspaikkojen liimaamisen lakalla.  Lakkana käytimme X-Speed nitroselluloosalakkaa. Ensin lakattiin läpimäräksi aaltopahvin päälle laitetut kangaspaikat, jonka jälkeen lakkaa siveltiin teipeillä rajattuihin paikka-alueisiin. Kangaspaikkoja ei siirretty pahvin päältä heti paikoilleen, vaan odotettiin muutama minuutti lakan jähmettymistä paremmin liimana toimivaksi.  Hetken odottelun jälkeen kangaspaikat siirrettiin ja painettiin omien paikka-alueidensa päälle. Kangaspaikkoihin vedettiin vielä lakkakerros ja samalla siveltimillä kammattiin paikan reunahapsut ojennukseen.

Blogi_2020-02-11-12.jpg

Kun kaikki kangaspaikat oli kiinnitetty, poistettiin siipeä suojannut suojamuovi sekä paikka-alueita rajanneet suojateipit. Vaikka käytimmekin hellävaraista sinistä maalarinteippiä, teipit kannattaa poistaa heti paikkojen lakkakiinnityksen jälkeen. Tunninkin paikallaan olleet teipit saattavat liimautua vanhan kangasverhoilun pintaan niin, että niitä poistettaessa saattaa maalipintaan jäädä teipin jälki tai pahimmassa tapauksessa teippi saattaa vaurioittaa alkuperäistä maalipintaa.

Blogi_2020-02-13-14.jpg

Blogi_2020-02-15.jpg

Vasemman siiven yläpinnan 34 paikan kiinnityksen jälkeen tehtiin vastaava operaation siiven alapinnan 32 kangaspaikalle. Vasemman alasiiven 66 reikää on nyt paikattu!

Blogi_2020-02-16.jpg

Blogi_2020-02-17.jpg

Blogi_2020-02-18.jpg

Paikkojen kuivuttua niiden pinnat hiottiin sileiksi ja lakattiin uudestaan. Lakkaus- ja hiomiskertoja tehtiin neljä, jonka jälkeen paikat ovat valmiit maalattaviksi siiven alkuperäisen maalipinnan väriin sävytetyllä maalilla. Maalauksen ryhdytään aikaisintaan silloin, kun oikea alasiipi on saatu vastaavaan vaiheeseen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Tiistaikerhon 31. toimintavuosi päässyt hyvään vauhtiin

Maanantai 10.2.2020 - Tiistaikerholainen

Blogi_2020-01-01.jpg

Uuden toimintavuoden alussa on syytä lyhyesti kerrata Tiistaikerhon menneen vuoden saavutukset. Kesän kynnyksellä saatiin valmiiksi kolme vuotta kestänyt I.V.L. K.1. Kurki -koneen kunnostus. Kurki koottiin näytteille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle.  Kurki-hankkeen päätyttyä voitiin ottaa uudeksi projektiksi Caudron C.59 (CA-50) koneen korjaaminen näyttelykuntoon. Koko vuoden 2019 jatkui kuusi vuotta sitten alkanut VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti. Vuoden neljäs ilma-alukseen liittyvä Tiistaikerhon hanke oli SM-1 -helikopterin kahden rikkoutuneen roottorinlavan korjaaminen. Tiistaikerholaiset tekivät myös pienempiä toimeksi annettuja tehtäviä. Vuosi olikin sangen työntäyteinen.  Työtunteja kertyi yli 7000. Vuoden 2020 alusta on jatkettu käynnissä olevia hankkeita.

Caudronin siipien kangasverhoilun korjaus

Blogi_2020-01-02-03.jpg

Caudronin hankkeessa päätyönä ovat tällä hetkellä Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen alasiipien kangasverhoillussa olleiden reikien ja repeämien korjaus. Reikien korjaus ja paikkaus eivät olekaan ihan pikku homma. Vasemmassa alasiivessä oli paikattavaksi peräti 66 reikää ja oikeassa siivessäkin puolisen sataa. Onkin tosi surullista, kuinka kaltoin kohdelluiksi Caudronin siivet ovat joutuneet koneen yli 90-vuotisen varastoinnin aikana.

Blogi_2020-01-04-05.jpg

Blogi_2020-01-06.jpg

Vasemman alasiiven kangasverhoilussa olleet reiät ja repeämät on jo korjattu. Reikien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa ja ommellun alueen päälle liimattiin reunoistaan hapsutettu kangaspaikka. Paikat liimattiin nitroselluloosalakalla, joka samalla kiristi paikat sileiksi. Caudronin siivessä olevien lukuisten reikien korjauksessa on kyse museaalisista lähtökohdista tehtävästä reikien paikkauksesta. Jos koneen käytön aikana olisi siiven kangasverhoiluun tullut jostain syystä yli puolensataa reikää, siipi olisi verhoiltu kokonaan uudestaan. Tällä hetkellä ahkeroidaan oikean alasiiven kanssa. Siiven kangasverhoillut pinnat pestiin puhtaaksi ja aloitettiin verhoilussa olevien reikien paikkaus. Siipien korjauksen rinnalla on meneillään kokonaan osiinsa puretun ja vaurioistaan korjatun korkeusvakaajan kokoaminen uudelleen verhoiltavaksi.

SM-1 helikopterin roottorinlavat ehjiksi

Blogi_2020-01-07.jpg

Vuosi sitten aloitettu PZL SM-1SZ (HK-1) helikopterin lapojen korjaus on saatu vaiheeseen, jossa kaikki vauriokohdat on korjattu eli uudelleen verhoiltu ja kiristyslakattu. Vauriokohdat sijaitsevat lapojen kangasverhoilluilla osilla. Vauriokohtien uudet verhoilukankaat kiristettiin ”rumpumaisiksi” nitroselluloosalakalla ja ovat nyt valmiit maalattaviksi. Kunhan lapojen maalauksessa aikanaan käytetty maalityyppi ja värisävyt saadaan selvitettyä, päästään uudelleen verhoiltujen alueiden maalaamiseen. Lavan yläpintaan tulee tumman vihreä ja alapinta vaalean sininen väri.

Blogi_2020-01-08.jpg

Reilu vuosi jäljellä Myrskyn entisöintiä

Tavoitteena on, että Myrsky MY-14 entisöinti on valmis maaliskuussa 2021, jolloin kone tulee julkisesti nähtäville. Aikataulu on kova, mutta sitä kohti kovasti mennään niin Tiistaikerhossa kuin Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.

Blogi_2020-01-09.jpg

Blogi_2020-01-10.jpg

Blogi_2020-01-11.jpg

Tiistaikerhossa Myrsky-töiden keskiössä ovat parhaillaan kumpaankin siipipuoliskoon liittyvät työt. Siipiä rakennetaan Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa rinnakkain. Oikean siipipuoliskon johtoreuna on saatu lähes kokonaan vaneroitua ja siiven yläpinnan jättöreunan alue saa vanerikatteen tuota pikaa. Lähestytäänkin hetkeä, jossa voidaan sanoa oikean siipipuoliskon olevan valmis siiven maalausta edeltävien pintakäsittelytoimien käynnistämiseksi. Vasemman siipipuoliskon työt ovat kuukauden päivät jäljessä oikeasta siipipuoliskosta. Vasemmassa siivessä tehtävää vielä riittää jättöreunan laskusiivekkeen tilan rakentamiseksi, siivekkeen tekemiseksi valmiiksi sekä johtoreunan vaneroimiseksi.

Blogi_2020-01-12.jpg

Blogi_2020-01-13.jpg

Jos Myrskyn siipipuoliskojen rakentaminen on pääasiassa puutöitä, niin samalla Tiistaikerhossa rakennetaan metallista - lähinnä alumiinilevystä - runsaasti erilaisia Myrskyn osia. Parhaillaan Tiistaikerhossa tehdään koesiiven laskutelineen joustintukeen ja pyöränapaan kiinnitettäviä peitelevyjä, NACA-renkaan Myrskyn moottoriin kiinnittäviä pidikkeitä, öljynjäähdyttimen tulo- ja poisto-ilman torvia sekä lukuisia tarkistusluukkuja.  Myrskyn alkuperäisiä laskusiivekkeitä eli laippoja kunnostetaan paikalleen asennettaviksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50, VL Myrsky, MY-1, SM-1

Caudronin (CA-50) kangasverhoilun repeämien paikkauksesta

Maanantai 30.12.2019 - Tiistaikerholainen

Blogi_2019-02-01.jpg

Caudron C.59. Kuva: Wikipedia.

Tiistaikerhossa kunnostettavana olevan Caudron C.59 -koneen (CA-50) kangasverhoilussa on runsaasti reikiä ja repeämiä. Ne ovat syntyneet koneen 90-vuotisen varastoinnin aikana. Kaikki kangasverhoilussa olevat vauriot paikataan alkuperäisen mukaisesti kangaspaikoilla.

Blogi_2019-32-01-03.jpg

Verhoilukankaan repeämien korjaamisessa on useanlaisia menettelytapoja. Repeämässä verhoilukankaan alle voidaan liimata tueksi ohut vaneriviilu, jonka pintaan repeämän liepeet niitä venyttäen liimataan ja lopuksi päälle kiinnitetään suojaava kangaspaikka. Suurten verhoilukankaassa olevien vaurioiden kohdalla koko vaurioitunut alue voidaan poistaa esimerkiksi kaarten väliseltä alueelta ja korvata se kokonaan uudella kankaalla. Tässä blogissa keskitymme kuitenkin Caudronin verhoilussa olevien repeämien ja reikien korjaamiseen ehjiksi ompelemalla ja ommellun vaurioalueen paikkaamiseen kangaspaikalla.

Blogi_2019-32-04-05.jpg

Ennen kuin repeämän päälle voidaan liimata suojaava kangaspaikka, repeämä on korjattava ehjäksi, mikä tarkoittaa repeämän liepeiden ompelua harsimalla kiinni toisiinsa. Tai ainakin niin lähelle toisiaan, kuin se on harsintalankaa kiristämällä mahdollista. Pienet, lähinnä pistoreiät, voidaan kyllä peittää suoraan kangaspakalla. Repeämän liepeiden ompelu tehdään liepeiden reunoja pitkin käyrällä verhoilijan neulalla ja ohuella pellavalangalla.

Blogi_2019-32-06.jpg

Blogi_2019-32-07-08.jpg

Blogi_2019-32-11.jpg

Ennen kuin ryhdyttiin repeämän liepeiden ompelemiseen, liepeiden reunojen alle liimattiin vahvikkeeksi kapeaa pellavanauhaa, jotta jo hauraaksi mennyt verhoilukankaan reuna kestäisi sekä itse ompelun että liepeiden reunojen kiristämisen harsintalangalla toisiaan vasten. Ompelun edetessä harsintalankaa välillä kiristäen saatiinkin repeämän liepeet vähitellen lähemmäksi toisiaan. Harvoin vanhan verhoilukankaan repeämän liepeitä saadaan ommeltua täysin kiinni toisiinsa, koska vanha alkuperäinen verhoilukangas on kutistunut.

Blogi_2019-32-13.jpg

Blogi_2019-32-12-14.jpg

Ennen - jälkeen.

Ompelun jälkeen repeämäalueen kangas jää ompelulangan kiristämisestä huolimatta usein jonkun verran löysäksi ja ryppyiseksi. Lisäkiristyksen teimme lämpöpuhaltimella. Puhaltimen lämpö pehmensi vanhaa 1920-luvun verhoilukankaan lakkapintaa, jonka seurauksena kangas ensin löystyi. Jäähtyessään lakka kuitenkin kutistui kiristäen samalla ommellun alueen sileäksi. Lämpökäsittely onkin hyvä keino saada ompelemalla paikatun alueen verhoilukangas kiristetyksi tasaiseksi kangaspaikan liimaamiseksi sen päälle. Kangaspaikkojen liimaaminen ommeltujen kohtien ja pienten reiän päälle tehtiin perinteisellä nitroselluloosalakalla. Tarkoitukseen käytimme Tikkurila Oy:n Dicco pohjustus- ja hiontalakkaa.

Blogi_2019-32-15.jpg

Blogi_2019-32-16-17.jpg

Paikattavia kohtia varten leikattiin puuvillakankaasta sopivan kokoiset palat. Jotta kangaspaikan reunat kiinnittyisivät lakalla hyvin paikattavan alueen päälle, paikan reunat ”hapsutettiin” eli kankaan loimea purettiin 3-5 mm verran. Kangaspaikkojen ja suojanauhojen hapsuttaminen oli normaali tapa 1920-luvulla. Caudronissakin tämä menettely näkyy mm. kaarten kohdalle liimatuissa verhoilukankaan ompeleiden suojanauhoissa. Nykyisin vastaavaa tarkoitusta varten kangaspaikan tai suojanauhan reunat on tapana leikata sis-sak -saksilla sahalaitaiseksi tehostamaan kankaan reunan liimautumista alustaansa.

Blogi_2019-32-20-21.jpg

Blogi_2019-32-23-24.jpg

Kangaspaikan liimaamiseksi ommeltu tai muu vaurioalue rajattiin suojateipillä kangaspaikan kokoiselta alueelta. Teippirajaus on tarpeen, jotta lakan sivelyssä paikattavalle alueelle lakkaa ei leviäisi turhaan alueen ulkopuolelle. Teipillä rajattu alue karhennettiin liimaamista edistävästi karhunkielellä. Karhennuspöly ja samalla mahdollinen kankaan pinnassa ollut rasva poistettiin vesi-Sinoli -liuoksella. Tämän jälkeen nitroselluloosalakka siveltiin teipillä rajatulle alueelle ja suojapahvin päälle asetetulle kangaspaikalle. Kangaspaikka siveltiin lakalla läpimäräksi.

Blogi_2019-32-23-24.jpg

Blogi_2019-32-25.jpg

Odotettiin viitisen minuuttia, jotta lakka ehtisi vähän jähmettyä liimamaiseksi, jonka jälkeen kangaspaikka aseteltiin varovasti teipillä rajatulle alueelle. Lopuksi kangaspaikan päälle siveltiin vielä lakkakerros ja samalla siveltimellä kammattiin kankaan reunahapsut suoriksi. Kymmenkunnan minuutin odottelun jälkeen paikan ympärillä olevat suojateipit poistettiin ja paikkaus saatiin valmiiksi.

Blogi_2019-32-26-27.jpg

Blogi_2019-32-28.jpg

Vaikka käytimmekin tarkoitukseen sopivaa ”hellää” maalarinteippiä, suojateippiä ei kannata jättää paikoilleen pidemmäksi aikaa. Käy nimittäin niin, että ajan oloon teippi liimautuu liian tiukasti alkuperäisen verhoilukankaan maalipintaan, jolloin teippiä irrotettaessa sen mukana lähteekin alkuperäistä maalipintaa.

Blogi_2019-32-29.jpg

Edellä kerrotulla tavalla on jo paikattu parisenkymmentä Caudronin vasemmassa alasiivessä sekä sivu- ja korkeusperäsimessä olleita repeämiä ja reikiä. Vielä niitä olisi jäljellä paikattaviksi kymmenkunta, puhumattakaan vielä varastoituina olevien oikean alasiiven ja yläsiipien repeämien ja reikien paikkaamisista.

Teksti: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n etuohjaamon tuulilasin korjaaminen

Perjantai 6.12.2019 - Tiistaikerholainen

Perjantaina 11. lokakuuta tuotiin Vesivehmaalta Caudronin (CA-50) rungosta irrotettujen osien mukana etuohjaamon vaurioitunut alumiinirakenteinen tuulilasi. Mutkalle mennyt tuulilasi oli kiinni rungon yläpinnassa vaneriverhoilun läpi laitetuilla seitsemällä pultilla. Vaikka pulttien mutterit saatiin hyvin aukaistua, tuulilasin raamia ei tahdottu saada vanerista irti paksussa ruosteessa olevien pulttien vuoksi. Meisselillä varovasti tuulilasin raamin ja vaneripinnan välissä ”kitkuttaen” ruostuneet pultit saatiin lopulta nousemaan vanerin läpi ja tuulilasi irrotettua.

Blogi_2019-29-01-02.jpg

Ohuesta alumiinilevystä tehty tuulilasin raami oli pahoin vääntynyt ja osin vaurioitunut. Oikaisemalla siitä saadaan kuitenkin kelpo tuulilasi aikanaan takaisin Caudronin runkoon kiinnitettäväksi. Raamissa oli jäljellä rippeet ikkunaruudusta. Niiden perusteella todettiin, että tuulilasin ikkuna on ollut selluloidia, kuten tyypillisesti 1920-luvun koneissa. Selluloidi-ikkuna on ollut kiinnitettynä niiteillä tuulilasin raamin ja ikkunaa reunustavien alumiinisten kiinnityslistojen väliin.

Blogi_2019-29-03-04.jpg

Vääntyneen raamin korjaus aloitettiin irrottamalla raamista ikkunaa reunustaneet neljä kiinnityslistaa. Kiinnityslistojen irrottamiseksi poistettiin piikillä kaikki raamia ja kiinnityslistoja toisiinsa sitovat niitit. Samalla saatiin raamin ja kiinnityslistojen välissä vielä olevat alkuperäisen ikkunan selluloidin rippeet poistettua.  Vääntynyt alumiininen raami oikaistiin alkuperäiseen muotoonsa sitä vaiheittain takomalla. Samoin oikaistiin tuulilasin ikkunan kiinnityslistat. Tämän jälkeen voitiin keskittyä uuden ikkunaruudun tekemiseen.

Blogi_2019-29-06.jpg

Koska alkuperäinen tuulilasin ikkuna on ollut 1 mm vahvuista selluloidilevyä, ostettiin uuden ikkunan tekemiseksi vastaavan vahvuista, mutta nykyaikaista polykarbonaattilevyä. Alkuperäisen mukaista selluloidilevyä ei ole saatavissa.

Blogi_2019-29-07-08.jpg

Blogi_2019-29-09.jpg

Jotta polykarbonaattilevystä voitiin leikata oikean suuruinen kappale, tuulilasin raamiin kiinnitettiin ensin ohut taipuisa vaneri, johon piirrettiin ikkuna-aukon muoto. Vaneriin piirretty ruutu ohjeena leikattiin polykarbonaattilevystä kappale uudeksi ikkunaksi. Kappale leikattiin muutaman sentin piirrettyä ikkuna-aukkoa suuremmaksi. Näin saatiin sopivasti työstövaraa polykarbonaattilevyn muokkaamiseksi tuulilasin raamiin mittoihin. Polykarbonaattilevy soviteltiin raamiin sitä välillä muokaten. Kun uusi ikkunalevy oli saatu asettumaan halutusti raamin ja kiinnityslistojen väliin, aloitettiin ikkunaruudun niittaamisen valmistelu.

Blogi_2019-29-10.jpg

Blogi_2019-29-11-12.jpg

Blogi_2019-29-14.jpg

Polykarbonaatti-ikkuna kiinnitettiin raamin ja ikkunan kiinnityslistojen väliin vahvoilla jousipuristimilla. Tämän jälkeen aloitettiin niitinreikien poraaminen polykarbonaattilevyn läpi. Reiät porattiin raamissa olevien alkuperäisten niitinreikien kohdalta. Sitä mukaa, kun niitinreikä oli saatu poratuksi, siihen asennettiin asennuspihdeillä cleko-paneelikiinnike (lempinimeltään satiainen) varmistamaan, että polykarbonaatti-ikkuna pysyi pakallaan reikien kohdalla. Reikä reiältä edeten tuulilasin reunat täyttyivät ”törröttävillä” clekoilla.

Blogi_2019-29-15-16.jpg

Blogi_2019-29-17.jpg

Polykarbonaatti-ikkunan niittaus raamiin tehtiin myös reikä reiältä poistamalla cleko ja niittaamalla reikään 2,5 mm pituinen alumiininiitti. Osa niiteistä niitattiin paineilmavasaralla osa tavallisella vasaralla. Kun kaikki tuulilasin niitin olivat niitattu, Caudron C.59 etuohjaamon tuulilasin kunnostus oli saatu tältä osin päätökseen. Polykarbonaatti-ikkunaa peittää vielä kummaltakin puolelta suojakalvo. Kalvot poistetaan vasta, kun tuulilasi on asennettu paikoilleen Caudronin runkoon. Niin ikään tuulilasin raamin maalipinnassa on runsaasti kulumia, mutta raamin pintakäsittelystä päätetään myöhemmin.

Blogi_2019-29-18.jpg

Blogi_2019-29-19.jpg

Caudronin rungosta on hävinnyt kokonaan takaohjaamon tuulilasi. Aluksi ajattelimme, että sen rakentamisen voisi jo aloittaa etuohjaamon tuulilasi mallina.  Kun tutkimme Vesivehmaalla tarkemmin takaohjaamon edessä olevaa rungon pintaa, todettiin siinä kiinni olleen tuulilasin jäljistä, että tuulilasi poikkeaa mitoiltaan huomattavasti etuohjaamon tuulilasista. Tämän vuoksi etuohjaamon tuulilasin rakentamiseen ryhdytäänkin vasta, kun Caudronin runko on tuotu Vesivehmaalta Suomen Ilmailumuseon kunnostettavaksi. Tämä tapahtunee vuonna 2021.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n korkeusvakaajan oikaisu

Tiistai 19.11.2019 - Tiistaikerholainen

Caudronin korkeusvakaaja oli yli 90 vuoden varastoinnin aikana mennyt kieroksi ja muutoinkin se oli mennyt niin huonoon kuntoon, että se oli purettava vakaajan kunnostamiseksi. Vakaajaa purettaessa kierouden syyksi paljastui johtoreunalista. Tosin jättöreunalistakin oli vähän kiero. Siispä molemmat piti oikaista ennen kuin kangasverhoilusta kokoaan riisuttu ja osiinsa purettu vakaaja voitiin koota. Johto- ja jättöreunalistojen oikaisu päätettiin tehdä kastelemalla listat upottamalla ne veteen ja kiinnittämällä läpimärkinä tiukasti tukevalle tasolle oikenemaan.

Blogi_2019-28-01.jpg

Blogi_2019-28-02-03.jpg

Suomen Ilmailumuseon varastosta löytyi ilmastoinnin ”kurkku” eli haitarikanavaputkea, josta tehtiin kammio jättö- ja johtoreunan listojen veteen upottamiseksi. Putkesta leikattiin neljän metrin pätkä, jotta lähes kolmemetriset listat mahtuisivat putken sisään. Kun listat oli työnnetty putkeen, putken päät käännettiin ylöspäin ja putki täytettiin vedellä ammeeksi. Ajateltiin, että johto- ja jättöreunalistat vettyisivät viikossa läpimäräksi olleessaan kokonaan veden ympäröimiä.

Blogi_2019-28-05.jpg

Blogi_2019-28-06-07.jpg

Kun viikon päästä listat otettiin pois vesikylvystä, todettiin että kumpikin lista näytti silmämääräisesti suoristuneen jo itsestäänkin vesikylvyn seurauksena. Ilmiötä selitettiin sillä, että kostuessaan läpimäräksi puu palautuu sille ominaiseen muotoon. Tässä tapauksessa siihen muotoon, jollaiseksi se oli työstetty vakaajaa varten. Johtoreunalista ja jättöreunalista kiinnitettiin kuitenkin vierekkäin kuivumaan kiinnitettyinä puristimilla varta vasten tehtyyn tukevaan pöytätasoon. Siinä listat saivat kuivua ja siten toivottavasti säilyttää suoristuneet muotonsa.

Blogi_2019-28-08.jpg

Viikon kuluttua puristimet irrotettiin ja todettiin, että johto- ja jättöreunalistat olivat kuivuneet ja pysyneet kutakuinkin suorina. Ohuempi jättöreunalista tuntui kokonaan kuivalta, mutta johtoreunalistassa oli vielä kosteutta havaittavissa ja se vaikutti edelleen hieman kierolta. Niinpä johtoreunalista kiinnitettiin uudestaan märempi puoli ylöspäin tukevaan alustaan.
Seuraavalla viikolla irrotettiin ja koko johtoreunan kehikko (johto-, jättöreunalistat sekä päätylistat) yhdistettiin toisiinsa kehikoksi ja asenettiin pöytätason päälle. Harmiksemme totesimme, että korkeusvakaajan johtoreunalista on kuitenkin edelleen sen verran kiero, että vakaajan kehikon oikea takakulma kohosi 3 cm pöytäpinnan tasosta.

Blogi_2019-28-09-10.jpg

Päätettiin uusia vesikäsittely eli upottaa johtoreuna- ja jättöreunalistat vielä viikoksi veteen. Vesiputkeen työnnettiin tällä kertaa myös vakaajan päätylistat, koska ne ovat menneet muutaman sentin sisäänpäin käyriksi. Viikon päästä listat otettiin kylvystä ja kiinnitettiin tällä kertaa kehikkona asennuspöytään. Kiinnityksessä johtoreunalistaa vielä väännettiin kiilojen avulla ”vastakieroksi” listassa ilmennyttä kieroutta vasten. Tällä pyritään siihen, että kun johtoreunalista kuivuu kunnolla kiinni ollessaan, se ei enää palautuisi yhtään kieroon asentoon.

Blogi_2019-28-11.jpg

Taas odotettiin viikko, jonka jälkeen listat irrotettiin. Havaittiin, että vakaajan kehikon takanurkka nousi kuitenkin hivenen pöytäpinnasta. Huomattiin myös, että johtoreunalista oli yhä kostea pöytää vasten olleen kylkensä osalta. Tämän vuoksi vakaajan johtoreunalista kiinnitettiin puristimilla vielä kertaalleen ja annettiin olla kiinnitettynä pöytätasossa kahden viikon ajan.

Blogi_2019-28-12.jpg

Kun kahden viikon kuluttua korkeusvakaajan johtoreunalista irrotettiin, siihen yhdistettiin jättöreunalista ja päätylistat. Iloksemme totesimme, että korkeusvakaajan kehikko lepäsi tasaisesti asennuspöydän päällä eli johtoreunalistan kierous oli saatu eliminoiduksi.  Samalla voitiin aloittaa vakaajan korjattujen kaarten alustava sovittaminen johtoreuna- ja jättöreunalistojen väliin. Voisipa sanoa, että saimme johtoreunalistasta työvoiton!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:N rungon osien haku Vesivehmaalta

Maanantai 4.11.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on kunnostettu Caudron C.59 (CA-50) koneen korkeusvakaajaa, vasenta ja oikeaa korkeusperäsintä, siipitukia sekä toista alasiipeä. Koska niissä ei ole kovin viljalti hommia, päätettiin hakea Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla edelleen olevasta Caudronin rungosta osia Tiistaikerhoon. Vesivehmaalla käytiin kymmenkunnan tiistaikerholaisen voimin.

Blogi_2019-27-01.jpg

Blogi_2019-27-02-03.jpg

Vesivehmaalle tultuamme porukka ”iskeytyi” kiinni Caudronin runkoon. Eipä ehtinyt edes kissaa sanoa, kun sivuvakaaja ja sivuperäsin ja niissä kiinni olevat jäykistelangat olivat jo irti ja kannettu autoon paluumatkaa varten. Kaikki irrotettavaksi aikomamme osat mahtuivatkin hyvin Skoda Octavian tilavaan takakonttiin.

Blogi_2019-27-04-05.jpg

Eturungon päällä olevien siipitukien irrotuksessa saatiin puolestaan ahertaa pitempään, ennen kuin kukin siipituki oli saatu irrotettua rungossa olevista ruostuneista pidikkeestään. Ruostuneiden kiinnityspulttien irrottamiseksi käytimme CRC:tä. Onneksi kaikki kunkin siipituen kolme kiinnityspulttia saatiin ehjinä irti.  Mukaan otettiin myös siipitukien pidikkeissä kiinni olleet jäykistelangat. Mukaan otettaviksi irrotettiin vielä moottoripukin etuosan alumiinipeltinen suojus, etuohjaamon istuin sekä etuohjaamon pahasti rutussa oleva tuulilasin raami.

Blogi_2019-27-06-07.jpg

Vasen kuva: Ari Aho.

Moottoripukin alumiinisuojus irtosi helposti samoin kohtuullise helposti neljällä pultilla koneen rungossa kiinni oleva etuohjaamon istuin.  Sen sijaan etuohjaamon tuulilasin vaurioituneen raamin irrottaminen oli hankalaa. Raami oli kiinnitetty rungon vaneriverhoilun läpi kahdeksalla pultilla. Ne olivat tietystikin pahasti ruosteessa. Runkovanerin alapinnan puolella olevat mutterit saatiin hyvin aukeamaan, mutta teetti työtä saada ruostuneet pultit tulemaan vanerin läpi ja siten tuulilasin raami irrotettua. Pahasti mutkalla olevassa tuulilasissa on vielä jäämiä alkuperäisestä "pleksistä", joka tässä tapauksessa on ollut selluloidia. Pleksi keksittiin vasta 1930-luvulla.

Olisi Caudronin ohjaamossa ollut paljon muutakin irrotettavaa, kuten takaohjaamon istuin, ohjaussauvat sekä jalkakartut, mutta niiden irrottamiseen pitäisi varata enemmän aikaa.

Blogi_2019-27-09.jpg

Toisten ahertaessa Caudronin kimpussa pari tiistaikerholaista asensi sokat kesäkuussa Vesivehmaan halliin kunnostettuna palautetun I.V.L. K.1 Kurki -koneen laskutelineen ja siipitukien pultteihin.

Blogi_2019-27-08.jpg

Mukaamme Vesivehmaalta lähtivät seuraavat Caudron C.59:n (CA-50) rungosta irrotetut osat:

  • Sivuvakaaja
  • Sivuperäsin
  • Pyrstön jäykistelankoja
  • Kaikki neljä eturungon päällä olevaa yläsiiven siipitukea
  • Siipituissa kiinni olleita kiristyslankoja
  • Etuohjaamon istuin
  • Etuohjaamon tuulilasin rutussa oleva kehys
  • Moottoripukin etulevy

Blogi_2019-27-10.jpg

Suomen Ilmailumuseolle palattuamme nimikoimme vielä tarkoin tuomamme osat, joista pienimmät kuten siipitukien kiinnityspultit ja mutterit laitoimme talteen muovipusseihin odottamaan puhdistusta ruosteesta.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudronin siipituet puhtaiksi

Perjantai 30.8.2019 - Tiistaikerholainen

Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Vesivehmaalta tuotiin Tiistaikerhoon kunnostettaviksi Caudronin kahdeksan siipitukea. Siiven etutuet ovat hieman jykevämmät kuin takatuet. Tuet ovat umpipuiset ja lakkapintaiset. Siipituet ovat säilyneet hämmästyttävän hyvässä kunnossa.

Blogi_2019-22-08.jpg

Tukien päässä on noin 10 cm matkalta kangasverhoiltu vahvike. Se on maalattu mustalla lakalla. Tukien päissä on myös metalliset vahvikkeet, joissa on kiinni nivelelliset metallitapit tukien kiinnittämiseksi siipiin. Tuet kiinnitetään siipiin työntämällä metallitapit siipien läpi ja lukitsemalla tapit aluslevyllä varustetulla kruunumuttereilla siipien toiselta puolelta.

Blogi_2019-22-09.jpg

Siipitukien kunnostaminen aloitettiin puhdistamalla tukien lakatut puupinnat sekä mustaksi lakatut kärkiosat laimealla astianpesuliuoksella. Lopuksi pinnat pyyhittiin puhtaaseen veteen kastetuilla räteillä.

Blogi_2019-22-10-11.jpg

Siipitukien kärjissä olevat metallivahvikkeet ja kiinnitystapit puhdistettiin liasta ja ruosteesta. Sitä varten tyvestään nivelellä varustetut kiinnitystapit irrotettiin puhdistuksen ja ruosteen poiston helpottamiseksi.

Blogi_2019-22-12.jpg

Kiinnitystappien päiden kierteet olivat umpeutuneet lähinnä ruosteen vuoksi. Mitattiin tapin kierteen nousi ja tapin paksuus kierteiden avaamiseksi. Kierteen nousuksi saatiin 1,5 ja tapin paksuudeksi 8 mm. Tappien kierteet avattiin käyttämällä kierrepakasta otettua sopivaa kierteiden avaajaa.

Blogi_2019-22-13.jpg

Jonkin verran on ahertamista vielä edessä, ennen kuin kaikki siipitukien 16 kiinnitystappia on saatu puhdistettua toimintakuntoiseksi. On myös ostettava yhden säilyneen alkuperäisen kruununmutterin malliset 15 puuttuvaa kruunumutteria.

Blogi_2019-21-07.jpg

Muistin virkistykseksi historiallinen kuva Caudron C.59 -koneesta. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Vanhemmat kirjoitukset »