Tiistaikerhon blogi

Caudron C.59:n etuohjaamon tuulilasin korjaaminen

Perjantai 6.12.2019 - Tiistaikerholainen

Perjantaina 11. lokakuuta tuotiin Vesivehmaalta Caudronin (CA-50) rungosta irrotettujen osien mukana etuohjaamon vaurioitunut alumiinirakenteinen tuulilasi. Mutkalle mennyt tuulilasi oli kiinni rungon yläpinnassa vaneriverhoilun läpi laitetuilla seitsemällä pultilla. Vaikka pulttien mutterit saatiin hyvin aukaistua, tuulilasin raamia ei tahdottu saada vanerista irti paksussa ruosteessa olevien pulttien vuoksi. Meisselillä varovasti tuulilasin raamin ja vaneripinnan välissä ”kitkuttaen” ruostuneet pultit saatiin lopulta nousemaan vanerin läpi ja tuulilasi irrotettua.

Blogi_2019-29-01-02.jpg

Ohuesta alumiinilevystä tehty tuulilasin raami oli pahoin vääntynyt ja osin vaurioitunut. Oikaisemalla siitä saadaan kuitenkin kelpo tuulilasi aikanaan takaisin Caudronin runkoon kiinnitettäväksi. Raamissa oli jäljellä rippeet ikkunaruudusta. Niiden perusteella todettiin, että tuulilasin ikkuna on ollut selluloidia, kuten tyypillisesti 1920-luvun koneissa. Selluloidi-ikkuna on ollut kiinnitettynä niiteillä tuulilasin raamin ja ikkunaa reunustavien alumiinisten kiinnityslistojen väliin.

Blogi_2019-29-03-04.jpg

Vääntyneen raamin korjaus aloitettiin irrottamalla raamista ikkunaa reunustaneet neljä kiinnityslistaa. Kiinnityslistojen irrottamiseksi poistettiin piikillä kaikki raamia ja kiinnityslistoja toisiinsa sitovat niitit. Samalla saatiin raamin ja kiinnityslistojen välissä vielä olevat alkuperäisen ikkunan selluloidin rippeet poistettua.  Vääntynyt alumiininen raami oikaistiin alkuperäiseen muotoonsa sitä vaiheittain takomalla. Samoin oikaistiin tuulilasin ikkunan kiinnityslistat. Tämän jälkeen voitiin keskittyä uuden ikkunaruudun tekemiseen.

Blogi_2019-29-06.jpg

Koska alkuperäinen tuulilasin ikkuna on ollut 1 mm vahvuista selluloidilevyä, ostettiin uuden ikkunan tekemiseksi vastaavan vahvuista, mutta nykyaikaista polykarbonaattilevyä. Alkuperäisen mukaista selluloidilevyä ei ole saatavissa.

Blogi_2019-29-07-08.jpg

Blogi_2019-29-09.jpg

Jotta polykarbonaattilevystä voitiin leikata oikean suuruinen kappale, tuulilasin raamiin kiinnitettiin ensin ohut taipuisa vaneri, johon piirrettiin ikkuna-aukon muoto. Vaneriin piirretty ruutu ohjeena leikattiin polykarbonaattilevystä kappale uudeksi ikkunaksi. Kappale leikattiin muutaman sentin piirrettyä ikkuna-aukkoa suuremmaksi. Näin saatiin sopivasti työstövaraa polykarbonaattilevyn muokkaamiseksi tuulilasin raamiin mittoihin. Polykarbonaattilevy soviteltiin raamiin sitä välillä muokaten. Kun uusi ikkunalevy oli saatu asettumaan halutusti raamin ja kiinnityslistojen väliin, aloitettiin ikkunaruudun niittaamisen valmistelu.

Blogi_2019-29-10.jpg

Blogi_2019-29-11-12.jpg

Blogi_2019-29-14.jpg

Polykarbonaatti-ikkuna kiinnitettiin raamin ja ikkunan kiinnityslistojen väliin vahvoilla jousipuristimilla. Tämän jälkeen aloitettiin niitinreikien poraaminen polykarbonaattilevyn läpi. Reiät porattiin raamissa olevien alkuperäisten niitinreikien kohdalta. Sitä mukaa, kun niitinreikä oli saatu poratuksi, siihen asennettiin asennuspihdeillä cleko-paneelikiinnike (lempinimeltään satiainen) varmistamaan, että polykarbonaatti-ikkuna pysyi pakallaan reikien kohdalla. Reikä reiältä edeten tuulilasin reunat täyttyivät ”törröttävillä” clekoilla.

Blogi_2019-29-15-16.jpg

Blogi_2019-29-17.jpg

Polykarbonaatti-ikkunan niittaus raamiin tehtiin myös reikä reiältä poistamalla cleko ja niittaamalla reikään 2,5 mm pituinen alumiininiitti. Osa niiteistä niitattiin paineilmavasaralla osa tavallisella vasaralla. Kun kaikki tuulilasin niitin olivat niitattu, Caudron C.59 etuohjaamon tuulilasin kunnostus oli saatu tältä osin päätökseen. Polykarbonaatti-ikkunaa peittää vielä kummaltakin puolelta suojakalvo. Kalvot poistetaan vasta, kun tuulilasi on asennettu paikoilleen Caudronin runkoon. Niin ikään tuulilasin raamin maalipinnassa on runsaasti kulumia, mutta raamin pintakäsittelystä päätetään myöhemmin.

Blogi_2019-29-18.jpg

Blogi_2019-29-19.jpg

Caudronin rungosta on hävinnyt kokonaan takaohjaamon tuulilasi. Aluksi ajattelimme, että sen rakentamisen voisi jo aloittaa etuohjaamon tuulilasi mallina.  Kun tutkimme Vesivehmaalla tarkemmin takaohjaamon edessä olevaa rungon pintaa, todettiin siinä kiinni olleen tuulilasin jäljistä, että tuulilasi poikkeaa mitoiltaan huomattavasti etuohjaamon tuulilasista. Tämän vuoksi etuohjaamon tuulilasin rakentamiseen ryhdytäänkin vasta, kun Caudronin runko on tuotu Vesivehmaalta Suomen Ilmailumuseon kunnostettavaksi. Tämä tapahtunee vuonna 2021.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n korkeusvakaajan oikaisu

Tiistai 19.11.2019 - Tiistaikerholainen

Caudronin korkeusvakaaja oli yli 90 vuoden varastoinnin aikana mennyt kieroksi ja muutoinkin se oli mennyt niin huonoon kuntoon, että se oli purettava vakaajan kunnostamiseksi. Vakaajaa purettaessa kierouden syyksi paljastui johtoreunalista. Tosin jättöreunalistakin oli vähän kiero. Siispä molemmat piti oikaista ennen kuin kangasverhoilusta kokoaan riisuttu ja osiinsa purettu vakaaja voitiin koota. Johto- ja jättöreunalistojen oikaisu päätettiin tehdä kastelemalla listat upottamalla ne veteen ja kiinnittämällä läpimärkinä tiukasti tukevalle tasolle oikenemaan.

Blogi_2019-28-01.jpg

Blogi_2019-28-02-03.jpg

Suomen Ilmailumuseon varastosta löytyi ilmastoinnin ”kurkku” eli haitarikanavaputkea, josta tehtiin kammio jättö- ja johtoreunan listojen veteen upottamiseksi. Putkesta leikattiin neljän metrin pätkä, jotta lähes kolmemetriset listat mahtuisivat putken sisään. Kun listat oli työnnetty putkeen, putken päät käännettiin ylöspäin ja putki täytettiin vedellä ammeeksi. Ajateltiin, että johto- ja jättöreunalistat vettyisivät viikossa läpimäräksi olleessaan kokonaan veden ympäröimiä.

Blogi_2019-28-05.jpg

Blogi_2019-28-06-07.jpg

Kun viikon päästä listat otettiin pois vesikylvystä, todettiin että kumpikin lista näytti silmämääräisesti suoristuneen jo itsestäänkin vesikylvyn seurauksena. Ilmiötä selitettiin sillä, että kostuessaan läpimäräksi puu palautuu sille ominaiseen muotoon. Tässä tapauksessa siihen muotoon, jollaiseksi se oli työstetty vakaajaa varten. Johtoreunalista ja jättöreunalista kiinnitettiin kuitenkin vierekkäin kuivumaan kiinnitettyinä puristimilla varta vasten tehtyyn tukevaan pöytätasoon. Siinä listat saivat kuivua ja siten toivottavasti säilyttää suoristuneet muotonsa.

Blogi_2019-28-08.jpg

Viikon kuluttua puristimet irrotettiin ja todettiin, että johto- ja jättöreunalistat olivat kuivuneet ja pysyneet kutakuinkin suorina. Ohuempi jättöreunalista tuntui kokonaan kuivalta, mutta johtoreunalistassa oli vielä kosteutta havaittavissa ja se vaikutti edelleen hieman kierolta. Niinpä johtoreunalista kiinnitettiin uudestaan märempi puoli ylöspäin tukevaan alustaan.
Seuraavalla viikolla irrotettiin ja koko johtoreunan kehikko (johto-, jättöreunalistat sekä päätylistat) yhdistettiin toisiinsa kehikoksi ja asenettiin pöytätason päälle. Harmiksemme totesimme, että korkeusvakaajan johtoreunalista on kuitenkin edelleen sen verran kiero, että vakaajan kehikon oikea takakulma kohosi 3 cm pöytäpinnan tasosta.

Blogi_2019-28-09-10.jpg

Päätettiin uusia vesikäsittely eli upottaa johtoreuna- ja jättöreunalistat vielä viikoksi veteen. Vesiputkeen työnnettiin tällä kertaa myös vakaajan päätylistat, koska ne ovat menneet muutaman sentin sisäänpäin käyriksi. Viikon päästä listat otettiin kylvystä ja kiinnitettiin tällä kertaa kehikkona asennuspöytään. Kiinnityksessä johtoreunalistaa vielä väännettiin kiilojen avulla ”vastakieroksi” listassa ilmennyttä kieroutta vasten. Tällä pyritään siihen, että kun johtoreunalista kuivuu kunnolla kiinni ollessaan, se ei enää palautuisi yhtään kieroon asentoon.

Blogi_2019-28-11.jpg

Taas odotettiin viikko, jonka jälkeen listat irrotettiin. Havaittiin, että vakaajan kehikon takanurkka nousi kuitenkin hivenen pöytäpinnasta. Huomattiin myös, että johtoreunalista oli yhä kostea pöytää vasten olleen kylkensä osalta. Tämän vuoksi vakaajan johtoreunalista kiinnitettiin puristimilla vielä kertaalleen ja annettiin olla kiinnitettynä pöytätasossa kahden viikon ajan.

Blogi_2019-28-12.jpg

Kun kahden viikon kuluttua korkeusvakaajan johtoreunalista irrotettiin, siihen yhdistettiin jättöreunalista ja päätylistat. Iloksemme totesimme, että korkeusvakaajan kehikko lepäsi tasaisesti asennuspöydän päällä eli johtoreunalistan kierous oli saatu eliminoiduksi.  Samalla voitiin aloittaa vakaajan korjattujen kaarten alustava sovittaminen johtoreuna- ja jättöreunalistojen väliin. Voisipa sanoa, että saimme johtoreunalistasta työvoiton!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:N rungon osien haku Vesivehmaalta

Maanantai 4.11.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on kunnostettu Caudron C.59 (CA-50) koneen korkeusvakaajaa, vasenta ja oikeaa korkeusperäsintä, siipitukia sekä toista alasiipeä. Koska niissä ei ole kovin viljalti hommia, päätettiin hakea Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla edelleen olevasta Caudronin rungosta osia Tiistaikerhoon. Vesivehmaalla käytiin kymmenkunnan tiistaikerholaisen voimin.

Blogi_2019-27-01.jpg

Blogi_2019-27-02-03.jpg

Vesivehmaalle tultuamme porukka ”iskeytyi” kiinni Caudronin runkoon. Eipä ehtinyt edes kissaa sanoa, kun sivuvakaaja ja sivuperäsin ja niissä kiinni olevat jäykistelangat olivat jo irti ja kannettu autoon paluumatkaa varten. Kaikki irrotettavaksi aikomamme osat mahtuivatkin hyvin Skoda Octavian tilavaan takakonttiin.

Blogi_2019-27-04-05.jpg

Eturungon päällä olevien siipitukien irrotuksessa saatiin puolestaan ahertaa pitempään, ennen kuin kukin siipituki oli saatu irrotettua rungossa olevista ruostuneista pidikkeestään. Ruostuneiden kiinnityspulttien irrottamiseksi käytimme CRC:tä. Onneksi kaikki kunkin siipituen kolme kiinnityspulttia saatiin ehjinä irti.  Mukaan otettiin myös siipitukien pidikkeissä kiinni olleet jäykistelangat. Mukaan otettaviksi irrotettiin vielä moottoripukin etuosan alumiinipeltinen suojus, etuohjaamon istuin sekä etuohjaamon pahasti rutussa oleva tuulilasin raami.

Blogi_2019-27-06-07.jpg

Vasen kuva: Ari Aho.

Moottoripukin alumiinisuojus irtosi helposti samoin kohtuullise helposti neljällä pultilla koneen rungossa kiinni oleva etuohjaamon istuin.  Sen sijaan etuohjaamon tuulilasin vaurioituneen raamin irrottaminen oli hankalaa. Raami oli kiinnitetty rungon vaneriverhoilun läpi kahdeksalla pultilla. Ne olivat tietystikin pahasti ruosteessa. Runkovanerin alapinnan puolella olevat mutterit saatiin hyvin aukeamaan, mutta teetti työtä saada ruostuneet pultit tulemaan vanerin läpi ja siten tuulilasin raami irrotettua. Pahasti mutkalla olevassa tuulilasissa on vielä jäämiä alkuperäisestä "pleksistä", joka tässä tapauksessa on ollut selluloidia. Pleksi keksittiin vasta 1930-luvulla.

Olisi Caudronin ohjaamossa ollut paljon muutakin irrotettavaa, kuten takaohjaamon istuin, ohjaussauvat sekä jalkakartut, mutta niiden irrottamiseen pitäisi varata enemmän aikaa.

Blogi_2019-27-09.jpg

Toisten ahertaessa Caudronin kimpussa pari tiistaikerholaista asensi sokat kesäkuussa Vesivehmaan halliin kunnostettuna palautetun I.V.L. K.1 Kurki -koneen laskutelineen ja siipitukien pultteihin.

Blogi_2019-27-08.jpg

Mukaamme Vesivehmaalta lähtivät seuraavat Caudron C.59:n (CA-50) rungosta irrotetut osat:

  • Sivuvakaaja
  • Sivuperäsin
  • Pyrstön jäykistelankoja
  • Kaikki neljä eturungon päällä olevaa yläsiiven siipitukea
  • Siipituissa kiinni olleita kiristyslankoja
  • Etuohjaamon istuin
  • Etuohjaamon tuulilasin rutussa oleva kehys
  • Moottoripukin etulevy

Blogi_2019-27-10.jpg

Suomen Ilmailumuseolle palattuamme nimikoimme vielä tarkoin tuomamme osat, joista pienimmät kuten siipitukien kiinnityspultit ja mutterit laitoimme talteen muovipusseihin odottamaan puhdistusta ruosteesta.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudronin siipituet puhtaiksi

Perjantai 30.8.2019 - Tiistaikerholainen

Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Vesivehmaalta tuotiin Tiistaikerhoon kunnostettaviksi Caudronin kahdeksan siipitukea. Siiven etutuet ovat hieman jykevämmät kuin takatuet. Tuet ovat umpipuiset ja lakkapintaiset. Siipituet ovat säilyneet hämmästyttävän hyvässä kunnossa.

Blogi_2019-22-08.jpg

Tukien päässä on noin 10 cm matkalta kangasverhoiltu vahvike. Se on maalattu mustalla lakalla. Tukien päissä on myös metalliset vahvikkeet, joissa on kiinni nivelelliset metallitapit tukien kiinnittämiseksi siipiin. Tuet kiinnitetään siipiin työntämällä metallitapit siipien läpi ja lukitsemalla tapit aluslevyllä varustetulla kruunumuttereilla siipien toiselta puolelta.

Blogi_2019-22-09.jpg

Siipitukien kunnostaminen aloitettiin puhdistamalla tukien lakatut puupinnat sekä mustaksi lakatut kärkiosat laimealla astianpesuliuoksella. Lopuksi pinnat pyyhittiin puhtaaseen veteen kastetuilla räteillä.

Blogi_2019-22-10-11.jpg

Siipitukien kärjissä olevat metallivahvikkeet ja kiinnitystapit puhdistettiin liasta ja ruosteesta. Sitä varten tyvestään nivelellä varustetut kiinnitystapit irrotettiin puhdistuksen ja ruosteen poiston helpottamiseksi.

Blogi_2019-22-12.jpg

Kiinnitystappien päiden kierteet olivat umpeutuneet lähinnä ruosteen vuoksi. Mitattiin tapin kierteen nousi ja tapin paksuus kierteiden avaamiseksi. Kierteen nousuksi saatiin 1,5 ja tapin paksuudeksi 8 mm. Tappien kierteet avattiin käyttämällä kierrepakasta otettua sopivaa kierteiden avaajaa.

Blogi_2019-22-13.jpg

Jonkin verran on ahertamista vielä edessä, ennen kuin kaikki siipitukien 16 kiinnitystappia on saatu puhdistettua toimintakuntoiseksi. On myös ostettava yhden säilyneen alkuperäisen kruununmutterin malliset 15 puuttuvaa kruunumutteria.

Blogi_2019-21-07.jpg

Muistin virkistykseksi historiallinen kuva Caudron C.59 -koneesta. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudronin korkeusvakaaja osiksi

Tiistai 27.8.2019 - Tiistaikerholainen

Ennen Tiistaikerhon kesätaukoa saatiin Ilmavoimien käytössä 1920-luvun lopulla olleen Caudron C.59 koneen (CA-50) korkeusvakaajan kangasverhoilu riisuttua ja muutama kaarikin jo irrotettua. Koska korkeusvakaaja on mennyt pahasti kieroksi, se joudutaan purkamaan perinpohjaisesti osiinsa vakaajan oikaisemiseksi. Pahiten ”ropelipuuksi” on mennyt vakaajan umpipuinen johtoreuna. Sen oikaiseminen ei tule olemaan helppo juttu.

Blogi_2019-21-01.jpg

Syyskauden alettua 13. elokuuta jatkettiin korkeusvakaajan purkamista irrottamalla vakaajan kaaret. Vakaajassa on 11 kaarta, joista kolme on umpipuista ja kahdeksan puulistareunaista vanerikaarta. Kaarien reunalistat ovat vielä hyvässä kunnossa, mutta niiden väliset vanerit pahoin lahonneet. Ennen kaarien irrottamista ne numeroitiin.

Blogi_2019-21-01b.jpg

Korkeusvakaajan ympärillä alkoikin hyörinä, kun aloitettiin vanerikaarien irrottaminen. Kaarien irrottaminen oli työlästä, sillä kaaren ala- ja yläreunan puulistan päät on liitetty ruuveilla vahvistetulla pyrstöliitoksella umpipuiseen johto- ja jättöreunaan.

Blogi_2019-21-02-03.jpg

Listojen päissä olleita ruostuneita ruuveja ei saatu kierrettyä normaalisti ruuvitaltalla auki, vaan talttaa jouduttiin käyttämään vipuvartena ruuvin vetämiseksi pihdeillä irti.  Kun kaaren ylä- ja alareunan lista oli saatu irti, ne niputettiin maalarinteipillä yhteen melkein silpuksi jo menneen kaarivanerin kanssa odottamaan jatkokäsittelyä.

Blogi_2019-21-04.jpg

Vanerikaarien jälkeen irrotettiin umpipuiset kaaret. Kiinnitti huomiota, ettei Caudronin korkeusvakaajan rakentamisessa ole käytetty lainkaan liimaa, vaan kaikki liitokset ovat joko pyrstöliitoksia tai liitokset ovat pulteilla, ruuveilla ja nauloilla vahvistettuja.

Blogi_2019-21-05-06.jpg

Kaarien poiston jälkeen irrotettiin johto- ja jättöreunassa vielä kiinni olevat korkeusvakaajan jäykistelankojen kiinnikkeet. Sen jälkeen jäykistelangat kiinnikkeineen ja kiinnityspultteineen niputettiin yhteen puhdistettaviksi. Purkamistyö lopputuloksena pöydälle jäi purkukasa kaaria ja jäykistelankoja.

Blogi_2019-21-07.jpg

Muistin virkistykseksi historiallinen kuva Caudron C.59 -koneesta. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n korkeusvakaajan rakenne ja kunnostaminen

Tiistai 2.7.2019 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59 -koneen alasiivet sekä korkeusvakaaja korkeusperäsimineen tuotiin lopputalvesta 2019 Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Tiistaikerhoon kunnostettaviksi.  Siiville ei ole vielä tehty mitään, mutta korkeusvakaaja sekä peräsimet on irrotettu toisistaan ja korkeusvakaajan kunnostaminen aloitettu.

Blogi_2019-19-01.jpg

Kun korkeusvakaajan nykytila oli huolellisesti dokumentoitu, voitiin vakaajan kunnostaminen aloittaa. Se tarkoittaa tosiasiassa verhoilultaan pahoin lahonneen ja kieroksi menneen vakaajan kangasverhoilun riisumista ja vakaajan ainakin osittaista purkamista.

Blogi_2019-19-02-03.jpg

Lahonnutta sekä monin kohdin repaleiseksi mennyttä kangasverhoilua avattiin ja samalla dokumentoitiin, mitä vakaajan rakenteesta tuli kankaan alta näkyviin. Sieltä paljastui mm. kankaan kiinniompelutapa, vakaajan kaaria toisiinsa yhdistävä kangasnauhasidos, johtoreunan verhoilu kangasnauhalla, vakaajan sisällä olevat metallilankajäykisteet sekä pahoin lahonneet vanerikaaret.

Blogi_2019-19-04.jpg

Vakaajan verhoilukangas oli ommeltu kaarten pinnassa oleviin kangasnauhoihin noin 2 cm harsinnalla. Harsinta oli tehty nauhaan vähän vinottain. Ommelnauha oli sidottu kaaren pintaan kaaren ympäri kieputetulla toisella kangasnauhalla. Verhoilukangas oli ommeltu kaariin yhtenäisenä korkeusvakaajan johtoreunan ympäri vedettynä kankaana. Ompelu oli aloitettu jättöreunan yläpinnasta kaaria pitkin ja päätetty vakaajan toisella puolella takaisin jättöreunaan.  Ompeleisiin ei ole tehty varmistussolmuja, sillä solmut löytyvät vain langan alku- ja loppupäästä. Yleensä kangasverhoilun ompeleisiin tehdään varmistussolmu, jolla taataan kankaan pysyminen tiiviisti kiinni kaaren pinnassa.

Blogi_2019-19-05-06.jpg

Vasemmalla vakaajan päädyn liepeiden koneommelta, oikealla jättöreunan käsinommelta.

Vakaajan päädyissä kankaan ylä- ja alapuolen liepeet oli ommeltu yhteen koneella. Koneompeleen sauma tuli näkyviin selvästi kangasta vakaajan päädyissä purettaessa. Sen sijaan jättöreunassa kankaan ylä- ja alapuolen liepeet oli ommeltu kiinni käsin. Tässä on se erikoisuus, että liepeet oli ommeltu yhteen siististi kankaan sisä- eli nurjalta puolelta. On vielä avoimena, kuinka liepeet on voitu ommella käsin kankaan sisäpuolelta kankaan liepeiden painautuessa tiiviisti jättöreunalistaa vasten.

Blogi_2019-19-07-08.jpg

Korkeusvakaajan kaaret oli sidottu keskeltä toisiinsa 20 mm levyisellä kangasnauhaparilla. Nauhat oli kiinnitetty päistään nauloilla vakaajan päätyihin, johon oli kieputettu nauhaa pari kierrosta. Nauhat oli sitten pujotettu pareittain vuoroin kaikkien 11 kaaren yli ja ali. Nauhat oli lisäksi kiinnitetty naulaamalla jokaiseen kaareen. Vakaajan johtoreunalistan ympärille oli kiedottu 50 mm levyinen kangasnauha tiiviiksi punokseksi.

Blogi_2019-19-09.jpg

Korkeusvakaajan puinen ranko koostuu umpipuisista johto-, jättö- ja päätylistoista sekä vaneri- ja puukaarista. Jättöreunan listaan on uurrettu kevennykset. Johto- ja jättöreunaan kiinnittyviä kaaria on 11. Niistä kolmas, kuudes ja yhdeksäs ovat umpipuuta. Muut kaaret ovat rimoilla reunustettuja vanerikaaria, joissa on kevennysaukot.  Vanerikaaret ovat pahoin lahonneet ja niiden haurastuneet vaneriviilut jo kokonaan irronneet toisistaan. Tuskin yhtään vanerikaarta on sellaista, joka voidaan korjata, vaan kaaret joudutaan uusimaan. Kenties vanerikaarten alkuperäisiä puisia ylä- ja alareunan listoja voidaan käyttää hyväksi kaaria uusittaessa.

Blogi_2019-19-10.jpg

Korkeusvakaaja on jäykistetty neljällä messinkisin vanttiruuvein varustetulla teräslankaristikolla. Lankojen päät on kiinnitetty umpipuukaarten tyvessä oleviin metallikorvakkeisiin. Korkeusvakaaja on mennyt pahasti kieroksi ja vakaajan oikaisu ei onnistune muutoin kuin purkamalla vakaana osiinsa, oikaisemalla kieroksi menneet johto- kuin jättöreunalistat ja kokoamalla sitten vakaaja uudestaan.

Blogi_2019-19-11-12.jpg

Aloitettiin verhoilukankaasta vapautetun vakaajan rangon purkaminen avaamalla vakaajan toisen pään teräslankajäykisteet. Jäykisteristikosta poistettiin ensin ristikon keskellä oleva sidos, jonka jälkeen avattiin ristikon jäykistelankojen vantti- eli kiristysruuvit. Tämän jälkeen aloitettiin irrottaa vakaajan umpipuukaarta.

Blogi_2019-19-13-14.jpg

Vähän aikaa jouduttiin pähkäilemään, kuinka johto- ja jättöreunan välissä oleva umpipuukaari olisi irrotettavissa, kun kaaren kohdalla niin johto- kuin jättöreunalistassa oli kiinnitykseen viittaavasti näkyvillä vain puun sisään upotetut kuusikulmaiset pultin kannat. 

Päädyttiin siihen, että jättö- ja johtoreunan läpi olevat pultit ulottuvat puukaaren pään sisään, jossa on niitä vastaava kiinteä mutteri. Arveltiin myös, että pultit olisivat tosiinsa nähden vastakierteellisiä, jolloin kaarta kiertämällä pultit kiertyisivät samanaikaisesti auki vapauttaen kaaren ja päinvastoin kaarta kiertämällä toiseen suuntaan pultit kiertyisivät kiinni.

Asia varmistui, kun aloitettiin umpikaaren kiertäminen varovasti itsensä ympäri. Jättöreunan puoleisessa kaaren päässä oleva pultti alkoikin kiertyä itsestään ulos läpi jättöreunalistan. Kun pultin kanta oli tullut ulos listasta, pultti kierrettiin irti 8 mm kiintoavaimella.

Blogi_2019-19-15.jpg

Sen sijaan johtoreunan päässä olevaa pulttia ei saatu kaarta kiertämällä avattua, vaan kaaren pään sisällä oleva ruosteinen pultti muttereineen jumittui.  Kaari saatiin kuitenkin irrotettua, kun irrotettiin puukaaren päässä oleva metallituki. Sen alta paljastui pultin ruostunut pää muttereineen. Kun mutteria yritettiin saada kiintoavaimella auki, pultti kuitenkin katkesi. Johtoreunan listan sisään jäänyt katkennut pultti lyötiin pois johtoreunalistassa olevasta reiästään ohuella tuurnalla.

Blogi_2019-19-16.jpg

Korkeusvakaajan umpipuukaaren pinnasta löytyi siihen lyödyt kauniit leimamerkinnät. Se lienee Caudron - tehtaan leima sarjanumeroineen.

Blogi_2019-19-18.jpg

Korkeusvakaajan rangon purku jatkuu elokuussa Tiistaikerhon syyskauden alkaessa.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Tiistaikerho kesätauolle - tai ei aivan

Keskiviikko 29.5.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon työntäyteinen kevätkausi päättyi 28. toukokuuta. Toiminta pyörähtää käyntiin kesätauon jälkeen 13. elokuuta. Kevätkauden keskeisimmät hankkeet ovat olleet VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti, I.V.L. K.1 Kurjen kunnostamisen lopputyöt ja palauttaminen Vesivehmaalle sekä SM-1 (HK-1) helikopterin rikkonaisten roottorinlapojen korjaus. Uutena hankkeena käynnistyi loppukeväästä Caudron C.59 koulukoneen kunnostus. Varsinaisten entisöintitöiden ohessa tiistaikerholaiset ovat puuhanneet paljon muutakin hyödyllistä.

Blogi_2019-15-01-02.jpg

Myrskyn siipien rakentaminen oli Tiistaikerhon kevätkauden mittavin hankekokonaisuus. Nyt ollaan vaiheessa, jossa on aloitettu oikean siiven alapinnan verhoilu. Sitä ovat edeltäneet siiven sisäosiin tulevien laitteiden asennukset, jättöreunan karien kiinnitykset takasalkoon ja ennen muuta jättöreunan kaarien läpi kulkevien siivekkeen ja laskusiivekkeen sekä laskutelineen käyttötankojen asennukset. Vasemman siiven jättöreunan kaarien asennuksen alkamista valmistellaan. Siiven rakentamiseen ovat liittyneet myös pyöräaukkojen luukkujen tekeminen sekä kymmenien siipeen tulevien tarkistus-, huolto- ja käyttöluukkujen valmistus. Myrskyn korkeus- ja sivuvakaaja saatiin verhoiltua. Muokkauslestin tekeminen alumiinilevyjen taivuttamiseksi moottorin NACA-renkaan yläosaa varten oli vaatelias tehtävä.

Blogi_2019-15-03-04.jpg

Blogin otsikko antaa ymmärtää, että kesätauosta huolimatta hyörinää jatkuu Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa. Se pitää paikkansa, sillä Myrsky-projekti etenee kesälläkin kenties pientä keskikesän taukoa lukuun ottamatta. Ahkeruuden taustalla on tavoite saada Myrsky MY-14 valmiiksi viimeistään 2021.

Blogi_2019-15-05.jpg

Toukokuussa Tiistaikerhon kolmivuotinen työ I.V.L. K.1. Kurki -koneen kunnostamiseksi saatiin lopulliseen päätökseensä, kun kone palautettiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Se, mikä meitä tiistaikerholaisia erityisesti ilahdutti, oli saada Kurki mahtumaan museohalliin kokonaisena näytteille. Se oli kyllä senttipeliä, mutta Kurki on nyt edustavasti Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa kävijöiden katsottavissa.

Blogi_2019-15-06.jpg

Blogi_2019-15-07.jpg

Koko alkuvuoden ajan on korjattu kahta rikkonaista SM-1/Mil Mi-1 -helikopterin (HK-1) roottorin lapaa. Lapojen rakenteissa olevat vauriot on nyt korjattu. Rikki olleet ja tiistaikerhon purkamat kangasverhoilualueet on uudelleen verhoiltu odottamaan kesätauon jälkeistä kiristyslakkausta ja maalausta.

Blogi_2019-15-08.jpg

Blogi_2019-15-09.jpg

Loppukeväästä päästiin käynnistämään Tiistaikerhon uutena hankkeena huonossa kunnossa olevan Ilmavoimissa 1920-luvulla käytetyn Caudron C.59 koulukoneen CA-50 -yksilön kunnostus ja konservointi. Arviolta kolmisen vuotta kestävässä hankkeessa korjataan koneen vauriot ja konservoidaan ehjät pinnat ja rakenteet. Kunnostustyö aloitettiin korkeusvakaajasta ja korkeusperäsimistä.

Blogi_2019-15-10.jpg

Kuva: Juha Veijalainen.

Blogi_2019-15-11-12.jpg

Lentokoneiden entisöinti- ja kunnostushankkeiden ohessa ehdittiin tehdä paljon muutakin. Parannettiin Hawk Elämyskeskuksen varustusta kuudella metallikaapilla ja usealla keskuksen seiniin laitetuilla kuormausliinojen kiinnikkeillä. Lisäksi kunnostettiin kaksi lahjoituksena saatua matkustajakoneen trolley- eli käytäväkärryä keskuksen tarpeisiin. Päijät-Hämeen Ilmailumuseolle koottiin puolestaan kuusi metallista hyllykköä käytettäväksi museorakennuksen vieressä olevissa museoesineiden säilytyskonteissa.

Blogi_2019-15-13.jpg

Blogi_2019-15-14.jpg

Ehdittiin myös rakentaa kuusi kappaletta rahankeräyslippaita Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -varainkeruuhankkeeseen.
 
Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, helikopteri, SM-1, hävittäjälentokone, MY-14, Myrsky, Caudron C.59, CA-50, Hawk-elämyskeskus, rahankeräys

Caudron C.59:n korkeusvakaajan ja korkeusperäsinten kunnostuksen esivalmistelu

Torstai 9.5.2019 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59 koneen (CA-50) alasiivet, korkeusvakaaja, korkeusperäsimet ovat odottaneet Suomen Ilmailumuseossa kunnostuksen aloittamista.  Vuosia kestävä VL Myrskyn entisöinti ja kesken oleva SM-1/Mi-1 helikopterin roottorin lapojen korjaus täyttävät vielä museon entisöintitilan, joten Caudronille ei siellä ole tilaa. Vakaajan ja peräsinten kunnostuksen valmisteluun on kuitenkin päästy toisaalla Suomen ilmailumuseossa.

Blogi_2019-11-01.jpg

Ennen Caudronin siipien ja pyrstön osien varsinaisen kunnostuksen aloittamista niistä tehdään kuntokartoitus. Sen perusteella laaditaan kunnostuksen periaatteet. Caudronin kunnostuksen yleisperiaate on tosin jo selvä. Kone kunnostetaan, niin pitkälti kuin mahdollista, korjaavan konservoinnin periaatteella. Siinä korjataan vauriot, mutta säästetään kaikki säästettävissä oleva alkuperäisessä puhdistetussa asussaan.

Blogi_2019-11-03-05.jpg

Vapun alla toisissaan vielä kiinni olevat korkeusvakaaja ja korkeusperäsimet otettiin kunnostusta ennakoivaan tarkasteluun. Korkeusvakaajan kangasverhoilu on mennyt erittäin huonoon kuntoon. Sen lisäksi, että verhoilussa on paljon reikiä ja vaurioita, kangas on lahonnut jo niin hauraaksi, että se murtuu kosketettaessa kuin ohut paperi. Kangasverhous on myös lähes kokonaan ”haihtunut” vakaajan puisen johtoreunan päältä, jolloin puinen johtoreuna paistaa paljaana. On lähes varmaa, ettei vakaajan kangasverhoilusta voida jättää mitään jäljelle, vaan alkuperäinen verhoilu joudutaan purkamaan ja uusimaan.

Uudelleen verhoilun ohjeeksi on hyvä selvittää, kuinka korkeusvakaaja on alun perin verhoiltu. Alkuperäinen verhoilutapa paljastuu hyvin vakaajan lahonneeseen verhoilukankaaseen tulleista aukoista. Vakaajan kaarien pintaan on ensin laitettu kangasnauha, joka on sidottu paikoilleen kaarien ympäri kiedotulla nauhalla. Itse verhoilukangas on sitten ommeltu langalla näihin nauhoihin. Tämän jälkeen verhoilukangas on kiristetty rumpumaiseksi kiristyslakalla ja lopuksi maalattu.

Blogi_2019-11-07.jpg

Korkeusvakaajan puurakenteinen ranko on mennyt kieroksi huolimatta siitä, että vakaajan sisällä on teräslankajäykisteet.  Vakaajan ranko onkin oikaistava, ennen kuin voidaan ajatella vakaajan uudelleen verhoilua. Muutoin vakaajan ranko näyttää ehjältä, mutta rangon tila selviää vasta, kun verhoilu on purettu. Saattaa olla, että verhoilun alta paljastuu lahovikoja.

Blogi_2019-11-08-09.jpg

Korkeusperäsinten kangasverhoilu on paremmassa kunnossa, mutta sekin on hauras. Voi olla, että alkuperäistä verhoilua voidaan jättää jäljelle, mutta lopullisesti se ratkeaa vasta myöhemmin. Peräsinten verhoilu on toteutettu samoin kuin korkeusvakaajassa ja ranko näyttää ehjältä. Peräsinten jättöreunassa, kuten ei myöskään siipien jättöreunassa ole jättöreunalistaa, vaan jättöreuna on ”lepakkomainen” 1920- ja 1920-luvun kangasverhoiltujen lentokoneiden tapaan.

Vakaajan ja peräsinten irrotus

Blogi_2019-11-10.jpg

Korkeusvakaaja ja -peräsimet on kiinnitetty toisiinsa kymmenellä metallisaranalla. Saranan karat on upotettu vakaajan jättöreunaan ja peräsinten johtoreunaan tehtyihin rakoihin. Saranat on lukittu paikoilleen vakaajan jättöreunan ja peräsimen johtoreunan läpi laitetuilla pulteilla.

Blogi_2019-11-11.jpg

Irrotettiin kummankin korkeusperäsimen johtoreunassa olevien saranoiden kiinnityspultit. Pulttien mutterit avautuivat ruosteesta huolimatta hyvin, mikä oli yllätys, kun pultit ja mutterit ovat olleet paikoillaan yli 90 vuotta! Kun kaikki saranoiden pultit oli irrotettu peräsinten johtoreunasta, korkeusperäsimet vedettiin irti saranoistaan. Kumpikin peräsin irtosi helposti.

Blogi_2019-11-13.jpg

Päätettiin poistaa vakaajaan jättöreunassa kiinni vielä olevat saranat puhdistettaviksi ja samalla helpottamaan vakaajan jatkokäsittelyä. Kunkin saranan pultti irrotettiin, jonka jälkeen saranat voitiin yksitellen vetää irti ”koloistaan”. Saranat numeroitiin, jotta niitä takaisin asennettaessa kukin sarana ”löytää” oman paikkansa.  Lopuksi irrotettiin puhdistettaviksi vakaajan jättöreunan kummassakin päässä kolmannen kaaren kohdalla olevat vakaajan ylä- ja alatukivaijereiden korvakkeet puhdistettaviksi.

Blogi_2019-11-14.jpg

Caudron C.59 (CA-50) korkeusvakaaja sekä korkeusperäsimet ovat nyt valmiit niiden varsinaisen kunnostuksen aloittamiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n osia Vesivehmaalta Vantaalle

Sunnuntai 17.3.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon seuraavaksi projektiksi sovitun Caudron C.59 koneen (CA-50) kaksi alasiipeä, korkeusvakaaja, korkeusperäsimet ja siipitukia saapuivat tiistaina 12. maaliskuuta Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Vesivehmaalta Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle. Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa osina oleva Caudron on Sotamuseon koneluettelossa.

Blogi_2019-07-01_Hannu_Iivarinen.jpg

Kuva: Hannu Iivarinen

Ilmavoimien käytössä 1923 -1929 olleen jatkokoulutuskoneen osien kuljetuksesta vastasi Puolustusvoimat varusmiesten koulutusajona. Mukaan otetut kaksi Caudronin kangaspäällysteistä siipeä olivat varastoituneina museohallin vieressä olevassa varastokontissa. Korkeusvakaaja, korkeusperäsimet ja siipituet olivat puolestaan museohallin puolella, kuten myös myöhemmin kunnostuksen kohteeksi otettavan koneen runko.

Blogi_2019-07-02-04_Hannu_Iivarinen.jpg

Kuvat: Hannu Iivarinen

Vantaalta oli aamuvarhain lähtenyt Suomen Ilmailumuseon henkilökuntaa ja tiistaikerholaisia ajamaan kohti Vesivehmaata lastaamaan Caudronin osia Puolustusvoimain kuljetukseen Suomen Ilmailumuseoon kuljetettaviksi. Sitä varten oli peräkärryyn otettu mukaan tarvittava määrä siipipukkeja, pehmusteita ja kuormausliinoja.

Blogi_2019-07-05_Matias_Laitinen.jpg

Kuva: Matias Laitinen

Etukäteen oli vähän epävarmaa, kuinka ”hankien takana” olevat museohallin ja varastokontin ovet ja lukot saataisiin pakkassäässä auki. Päijät-Hämeen Ilmailumuseon ylläpidosta vastaavan Lahden Ilmasillan edustajat olivat kuitenkin huolehtineet lumen aurauksesta ja varmistaneet hallin ovien toimivuuden. Varastokontin oven ja lukon avaamisessa jouduttiin vähän ”äheltämään”.

Blogi_2019-07-06-07_Matias_Laitinen.jpg

Kuvat: Matias Laitinen

Kun Puolustusvoimien umpilavallinen kuorma-auto oli saapunut Tikkakoskelta Vesivehmaan hallille, aloitettiin Caudronin osien lastaus. Ensin lavalle siirrettiin kaksi alasiipeä varastokontista ja sen jälkeen korkeusvakaajan ja korkeusperäsimien kokonaisuus sekä siipitukia. Osat aseteltiin umpilavalle siirretyille kuljetuspukeille pehmusteineen ja sidottiin kuormausliinoilla lavan kiinnityspisteisiin. Näin varmistettiin, että koneen osat pysyvät kuljetuksen aikana turvallisesti paikoillaan. Kun kaikki oli valmista, nautittiin vielä Lahden Ilmasillan tarjoamat kahvit, ennen kuin matka kohti Vantaata alkoi.

Blogi_2019-07-09-10_Jorma_Laakso_ja_Matias_Laitinen.jpg

Kuvat: Jorma Laakso ja Matias Laitinen

Perille saavuttiin puolen päivän jälkeen.  Kuormausliinojen irrotuksen jälkeen Caudronin osat siirrettiin kuorma-auton umpilavalta Suomen Ilmailumuseon suojiin, muttei vielä museon entisöintitilaan.

Blogi_2019-07-12_Matias_Laitinen.jpg

Kuva: Matias Laitinen

Kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin tiistaikerholaiset yhdessä museon henkilökunnan kanssa pääsevät käsiksi niin siipien, korkeusvakaajan, korkeusperäsinten kuin siipitukien kunnostamiseen. Ennen sitä tehdään Vesivehmaalta tuoduista ja vaurioituneista Caudronin osista perusteellinen kuntokartoitus, jonka pohjalta päätetään, kuinka lukuisten vaurioiden korjauksessa kuin muutoinkin osien kunnostuksessa menetellään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59 Tiistaikerhon uudeksi projektiksi

Torstai 24.1.2019 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseon kanssa on sovittu, että seuraava Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon ja Suomen Ilmailumuseon yhteistyönä tehtävä lentokoneen entisöintiprojekti on Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla oleva Caudron C.59 -kone, mikäli Sotamuseo antaa luvan omistamansa koneen entisöintiin. Vesivehmaalla oleva kangasverhoiltu Caudron C.59 (CA-50) on yli 90 vuoden varastoinnin jäljiltä huonossa kunnossa ja kunnostamiseen menee arviolta muutama vuosi.

Blogi_2019-02-01.jpg

Kuva: Wikipedia

Siipien sekä korkeusvakaajan ja korkeusperäsinten osalta työnä on ennen kaikkea verhoilussa olevien vaurioiden korjaaminen sekä yhden pelkkänä rankana nyt olevan ja kieroksi menneen siiven oikaisu ja uudelleen verhoilu. Rungon verhoilussa on niin ikään paljon vauriota. Ohjaamo, moottoritila sekä laskuteline edellyttävät perusteellista kunnostamista. Lähiaikoina päätetään, missä järjestyksessä Caudron C.59:n osat otetaan Tiistaikerhoon kunnostettavaksi.  Suomen Ilmavoimamuseossa on Caudronissakin käytetty 8 sylinterinen V-moottori Hispano Suiza 8 Ab. Se sopisi hyvin Caudronin keulaan asennettavaksi.

Blogi_2019-02-02.jpg

Tiistaikerhossa Caudron C.59:n kunnostamiseen päästään, kun siellä nyt oleva Junkers 50 A Junior on ensin pinnoiltaan puhdistettu ja siirretty Suomen Ilmailumuseon II halliin sekä museon kokoelmissa olevan SM-1 (Mi-1) -helikopterin roottorin siivet korjattua. Ellei sitten ole mahdollista aloittaa Caudronin kunnostusta samanaikaisesti roottorin siipien korjauksen kanssa. Caudronin osia saataneen Vesivehmaalta Tiistaikerhoon helmikuun loppuun mennessä.

Blogi_2019-02-03.jpg

Jatkokoulutukseen tarkoitettuja Caudron C.59 -koneita hankittiin vuonna 1923 Suomen Ilmavoimille (silloisille Ilmailuvoimille) Ranskasta kaikkiaan kolme kappaletta. Niistä kaksi tuhoutui maahansyöksyssä. Vesivehmaalla varastoituna oleva Caudron C.59 on tunnukseltaan CA-50. Koneen viimeinen lento oli 1.10.1929, jonka jälkeen se varastoitiin.

Caudron C.59 on runkonsa etuosaa lukuun ottamatta koko lailla samanlainen kuin Suomen Ilmavoimien käytössä olleet 64 kpl Caudron C.60 -konetta. Caudron C.59 -koneen eturunko on Hispano Suiza 8 Ab V-moottorin ansiosta kapeampi kuin Caudron C.60 pyörivällä Clerget 9 tähtimoottorilla varustettu paksu eturunko.  On todennäköistä, että Suomessa oleva Caudron C.59 -koneen yksilö CA-50 on konetyyppinsä ainoa edustaja maailmassa. Tiistaikerhon entisöimä Caudron C.60 (CA-84) on esillä Suomen Ilmailumuseossa.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Torstaina iltapäivällä tuli tieto, että Sotamuseon hyväksyntä CA-50:n entisöinnille on saatu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50