Tiistaikerhon blogi
Caudronin korkeusvakaajan ranko korjattuKeskiviikko 4.3.2020 - Tiistaikerholainen Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen puurakenteisen korkeusvakaajan rangon suuritöinen puolisen vuotta kestänyt korjausurakka on saatu päätökseen. Korjauksen lähtötilanne oli, että vakaajan verhoilu oli laho sekä rikki ja joudutaan kokonaan uusimaan. Lisäksi vakaajan ranko oli mennyt pahasti kieroksi ja kaaret lahonneet. Vakaaja jouduttiinkin purkamaan osiinsa, rakentamaan kaaret valtaosin uusiksi ja oikaisemaan kieroksi menneet johto- ja jättöreunan listat. Korkeusvakaajan eri osien kunnostus valmistui kuluvan vuoden alussa. Kaaret on korjattu, jäykistelangat puhdistettu ja maalattu sekä johto- ja jättöreunalista oikaistu. Yhden kaaren puolilaho tukivaneri voitiin liimata ehjäksi, mutta muiden kaarien tukivanerit uusittiin. Ennen vakaajan kokoamiseen ryhtymistä uusittujen tukivanerien kevennysreikiä vielä suurennettiin pystyjyrsimellä vastaamaan alkuperäisen kaaren kevennysreikiä. Korkeusvakaajan kokoaminen aloitettiin sovittamalla korjattuja vanerikaaria alustavasti omille paikoilleen johto- ja jättöreunalistojen väliin. Jonkun verran jouduttiin karien ylä- ja alalistojen päitä muokkaamaan, että kaaret saatiin painautumaan tiiviisti johto- ja jättöreunalistoja vasten. Kun kaarien paikalleen sovitus oli tehty, ryhdyttiin kaaria kiinnittämään ja ensin johtoreunalistaan. Kunkin kaaren ylä- ja alalistan pää työnnettiin johtoreunassa niitä varten olevaan pyrstöliitosloveen. Sen jälkeen listan pää lukittiin johtoreunalistaan 3x16 mm messinkiruuvilla. Ruuville tehtiin ohuella poranterällä apureikä estämään listan pään halkeamista ja reikä senkattiin uppokantaruuvia varten. Vanerikaarien kanssa johtoreunalistaan kiinnitettiin vakaajan kolme tukevaa umpipuukaarta. Niiden päiden ja johtoreunalistan väliin laitettiin vakaajan jäykistelankojen pidikkeet. Pidikkeissä edelleen kiinni olevien jäykistelankojen annettiin vielä olla auki. Todettakoon, että kaarien kiinnityksessä ja muutoinkin koko vakaajan kokoamisessa ei käytetty liimaa. Caudronin korkeusvakaaja on alun alkaenkin rakennettu Ranskassa Caudronin tehtaalla ilman liimaa. Tämä selvisi, kun korkeusvakaaja purettiin osiin. Kun kaikki kaaret oli toisesta päästään kiinni johtoreunalistassa, oli vuorossa kaarien kiinnittäminen jättöreunaan. Kiinnittäminen aloitettiin painamalla kunkin kaaren pää omaan jättöreunalistassa olevaan liitosloveensa. Jotta vakaajan kokonaisuus pysyisi koossa yhdeksää normaalikaarta ja kolmea umpipuukaarta yhtä aikaa jättöreunalistaan kiinnitettäessä, vakaajan ympäri kiristettiin kolme kuormausliinaa. Kaikkien kaarten ylä- ja alalistojen päiden ollessa tiiviisti jättöreunan pyrstöliitoslovissaan, kaarien päät ruuvattiin messinkiruuveilla listaan kiinni. Samoin jättöreunalistaan kiinnitettiin umpipuiset kaaret vakaajan jäykistelankoineen. Ristikkäin menevät jäykistelangat voitiin nyt pujottaa paikalleen vanerikaarien kevennysreikien läpi. Viimeisenä ruuvattiin kiinni vakaajan vasemman- ja oikeanpuoleinen päätylista johto- ja jättöreunalistojen päissä oleviin liitoksiinsa. Caudronin korkeusvakaaja oli saatu kootuksi. Nyt voitiin alustavasti kiristää vakaajan jäykistelankoja. Ennen sitä poistettiin vielä vanttiruuveissa olevia vanhojen varmistuslankojen pätkiä sekä puhdistettiin Dremelin harjaterällä vantturuuvien kierteet. Tämän jälkeen vanttiruuveja kiertämällä jäykistelankaristikot kiristettiin alustavan tiukoiksi. Lopullinen jäykistelankojen kiristys tehdään juuri ennen vakaajan verhoilun käynnistymistä. Vakaajan ollessa nyt koottuna ja jäykistelangat alustavasti kiristettyinä voitiin poistaa vakaajaa koossa pitäneet kuormausliinat. Poiston jälkeen todettiin, että vakaajan vasen takakulmista kohosi muutaman millin asennuspöydän tasosta. Syynä se, ettei vakaajan kokoamisessa käytetty lainkaan liimaa alkuperäisen kokoamistavan mukaisesti, jolloin vakaajan verhoilematon ranko helposti vähän ”elää”. Vakaajan rankoa varovasti vääntämällä ranko saatiin lepäämään tasaisesti asennuspöytää vasten. Caudronin korkeusvakaajan kokoamisen jälkeen rangon pinnat siveltiin puupintoja suojaavalla kirkkaalla Le Tonkinois -lakalla. Lakka on vernissan ja kiinanpuuöljyn sekoitus. Emme lakanneet rankoa punaiseksi sävytetyllä lakalla, kuten olisi normaalisti tehty uudelle puuvalmiille rangolle. Kirkas lakka valittiin sen vuoksi, että haluttiin säilyttää vakaajan rangossa yhä näkyvissä olevaa alkuperäistä Caudronin tehtaalla 1920-luvulla siveltyä punasävyistä suojalakkaa. Vakaaja on nyt valmis verhoiltavaksi. Kuvat: Lassi Karivalo. |
Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50 |
|
29.11.2020 1.37
Hannu Lehtinen
7Menevätkö lahoina hylätyt alkuperäiser osat kaatopaikalle? eikö voitaisi ajatella niiden myymistä varojen keräystarkoitusta varten! Varmasti moni olisi hyvillään huonokuntoisestakin palasta ilmailuhistoriaa. |
Mahtava työ ja oivallinen työselostus!