Tiistaikerhon blogi
Caudronin korkeusperäsimen verhoilu käynnistyiPerjantai 3.3.2023 - Tiistaikerholainen Kokonaan verhoilukankaasta riisuttu Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen oikeanpuoleinen korkeusperäsin on odottanut jo muutaman vuoden verhoiluaan. Sen kaariin on sidottu jo valmiiksi pellavakankaiset nauhat, joihin verhoilukangas ommellaan kiinni. Caudronin vasemmanpuoleisen peräsimen alkuperäinen 1920-luvun kangasverhoilu oli vielä sen verran hyväkuntoinen, ettei sitä katsottu tarpeelliseksi uusia, vaan muutaman reiän paikkaus riitti. Verhoilukankaaksi valittiin Eurokankaasta ostettu 165 gramman neliöpainoinen ”Kesäyö” -niminen pellavakangas. Tällä kankaalla verhoiltiin entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) hävittäjän korkeusperäsimet sekä sivuperäsin, joskin kankaan kiristymisessä nitroselluloosalakalla oli omat hankaluutensa. Kuva: Jukka Köresaar Verhoilu aloitettiin leikkaamalla kankaasta pala, joka peitti yhtenäisenä koko peräsimen. Kangas liimattiin nitroselluloosalakalla johtoreunaan eli peräsimen saranapuoleen. Tämän jälkeen peräsimen toisella puolella olevaa kangasta venytettiin jättöreunaa kohti ja kankaan reuna kiinnitettiin alustavasti vahvoilla T-päisillä neuloilla korkeusperäsimen jättöreunana toimivaan teräslankaan. Ylimäärä kangas leikattiin pois. Kuvat: Heikki Kaakinen Venytetty kangas suihkutettiin märäksi keitetyllä vedellä. Kyseessä on verhoilukankaan esikiristys eli kankaan esikutistaminen. Märkänä kankaasta tuli läpikuultava. Kankaan kuivuttua sen reuna ommeltiin pellavalangalla jättöreunan teräslankaan. Varsinainen verhoilukankaan kiristäminen tehdään nitroselluloosalakalla, jolloin peräsimen päällä oleva kangas kiristyy rumpukalvomaiseksi. Seuraavaksi venytettiin ja esikiristettiin vastaavalla tavalla korkeusperäsimen toisen puolen verhoilukangas. Esikiristyksen jälkeen kankaan reuna taitettiin jättöreunana olevan teräslangan ja lankaan jo ommellun peräsimen toisen puolen verhoilukankaan ompeleen yli ja ommeltiin lankaan kiinni. Jättöreunalangan yli menevä kankaan muutaman sentin lieve harsittiin kiinni alla olevaan verhoilukankaaseen. Teräslankaisen jättöreunan ompeleiden päälle tulee vielä kankainen suojanauha, joka liimataan ompeleiden päälle kiristyslakalla. Kuva: Jukka Köresaar Ennen verhoilukankaan ompelua kaarissa oleviin nauhoihin, verhoilukangas liimattiin sivuliepeistään peräsimen kumpaankin päätyyn. Korkeusperäsimen päätynä on puinen 4 cm levyinen lista. Verhoilukangas liimattiin päätylistan pintaan kiristyslakalla. Myös päätylistaan tulee sen kokonaan peittävä pellavakankainen suojanauha. Kuvat: Jukka Köresaar Lentokoneen siipiä tai peräsimiä kankaalla verhoiltaessa verhoilukangas ommellaan kaarissa oleviin verhoilukankaan alusnauhoihin. Caudronin korkeusperäsimen verhoilukangasta kaarissa oleviin alusnauhoihin ommeltaessa käytettiin käyrää neulaa. Sen sai näppärästi pujotettua verhoilukankaan ja sen alla olevan alusnauhaa läpi. Ompelu tehtiin vinoharsinnalla, jossa käytimme samaa harsinnan muotoa, kuin oli käytetty korkeusperäsimen puretussa alkuperäisessä verhoilussa. Alkuperäinen vinoharsintamalli tuli esille peräsimen verhoilua purettaessa ja se dokumentoitiin tulevaa peräsimen uudelleen verhoilua varten. Kun verhoilukangas oli ommeltu kaariin, voitiin aloittaa kankaan kiristys nitroselluloosalakalla. Lakkana käytimme NC-SPEED nitroselluloosalakkaa. Kankaan kiristyslakkaus tehdään vaiheittain. Lakkaus aloitetaan yleensä 25 %:ksi laimennetulla nitroselluloosalakalla, josta siirrytään 50 %:n ja 75 %:n lakan jälkeen täyteen 100 %:n lakkaan. Lakkauskertoja kertyy yleensä viidestä kuuteen, ennen kuin kangas on riittävästi kiristynyt. Lakan ohenteena oli Ohenne 8. Lisäksi kiristyslakka värjätään punaiseksi rautaoksidilla. Värjäys tehdään sen vuoksi, että verhoilukangasta lakattaessa nähdään selvästi, mikä verhoilukankaan alue on lakattu ja mikä ei. Caudron C.59:n korkeusperäsimen uuden verhoilukankaan pinta lakattiin ensin 25 %:lla nitroselluloosalakalla. Lakkaus tehtiin siveltimellä. Lakan kuivuttua kankaan pinta hiottiin Super Fine hiontatyynyillä. Hiomisella poistetaan lakkauksen seurauksena kankaan pintaan törröttämään noussut kankaan nukka. 25 %:lla lakalla kangas kiristyi vain vähän. Seuraavaksi kangas tullaan lakkaamaan 50 %:lla NC-SPEED nitroselluloosalakalla ja kankaan kiristymisen myötä yhä vahvemmalla lakalla aina täyteen NC-SPEED lakkaan asti. Lakkauksen ohessa tehtiin valmiiksi verhoilukankaan ompeleiden, johtoreunan, jättöreunan ja korkeusperäsimen päätyjen suojaksi tulevia suojanauhoja. Nauhat tehtiin samasta ”Kesäyö” pellavakankaasta, jolla korkeusperäsin verhoiltiin. Kankaasta leikattiin 5 cm leveitä nauhoja. Nauhojen reunat hapsutettiin. Se tarkoittaa, että kankaan loimea purettiin kankaan reunasta noin 5 mm leveydeltä. Suojanauhan reunojen hapsuttamisella tehostetaan suojanauhan liimautumista lakalla verhoilukankaan ompeleiden päälle. Verhoilukankaan ompeleita peittävien suojanauhojen reunan hapsuttaminen oli tunnusomaista 1920-luvun lentokoneiden verhoilussa. Myöhemmin siirryttiin käyttämään suojanauhojen reunassa sahalaitakuviota, jotka aikaansaatiin ”siksak-saksilla”. Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Tiistaikerhon kevätkausi 2023 käynnistyiLauantai 21.1.2023 - Tiistaikerholainen Ansaitun joulutauon jälkeen työt jatkuivat 10. tammikuuta siitä mihin oli joulutauolle lähdetty. Kuvat: Reijo Siirtola. Caravelle III:n (DAF) koneen nokan tutkakuvun vaurion korjauksessa aloitettiin aukon tekeminen kiinnityspultin suojaluukulle umpeen laminoituun vauriokohtaan. Aukko sahattiin luukun mittojen mukaan pistosahalla, jonka jälkeen luukun reunaan laminoitiin huullos, jota vasten luukku painetaan ja lukitaan kiinni alla olevan kiinnityspultin kehykseen. Kuva: Heikki Kaakinen. Samanaikaisesti aloitettiin Caravellen nokan paineseinän ulkokehän vaurion oikaisu. Ruttuun mennyt paineseinän kehä on oikaistava, jotta tutkakuvun reuna saadaan painautumaan tiiviisti kehää vasten ja lukittua siihen kolmella pultilla. Alkukesään mennessä on saatava korjatuksi myös Caravellen oikean siivenkärjen ja oikean korkeusvakaajan kärjen vauriot, jotta kaikki olisi valmista, kun Finnairin ”Sinilinnuksi” (OH-LEA) maalattu Caravelle III (entinen SE-DAF) siirretään Turun Pansion hallista näytteille Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan. Kuvat: Juha Veijalainen. Suomeen Caravelle III:n mukana Arlandasta tuodun Caravellen hinausraudan osien pintakäsittely on käynnissä. SAS:n käyttämä hinausrauta entisöidään Finnairin käyttämien hinausrautojen asuun. Raudan hiekkapuhallettuja osia pohjamaalataan harmaalla Isotrol-maalilla. Pintamaaliksi tulee ”Finnairin sininen”, lukuun ottamatta keltaisella huomiovärillä maalattavia raudan päitä. Kuva: Antti Laukkanen. Kuvat: Juha Veijalainen. Kuva: Osmo Väisänen. Saimme lopulta irrotetuksi MiG 21BIS (MG-111) ohjaamosimulaattoriksi muokattavana olevan ohjaamon lentäjänistuimen. Irrotus onnistui Karjalan lennoston killalta sadun irrotusraudan sekä saamiemme ohjeiden sekä ohjekirjan avulla. Itse ohjaamosta on vielä poistettava runsaasti alkuperäisiä johtoja, ennen kuin sinne päästään asentamaan varsinaisia simulaattorilaitteita. Ohjaamosimulaattorin taka- ja etupuolella olevien moottorin ilmanottokanavien aukkojen suojaaminen 5 mm vahvuisella pleksillä on meneillään. Kuvat: Heikki Kaakinen. Työt jatkuvat Caudron C.50 (CA-50) koneen osalta. Aloitettiin kokonaan peruskorjatun vasemman korkeusperäsimen uudelleenverhoilu pellavakankaalla ja jatkettiin alasiipien huonosti kiristyneiden kangaspaikkojen vaihtamista moderniin Oratex-materiaaliin. IMY:n omistaman DC-3:n (DO-5) rungon sisätilojen kunnostamiseksi talvikausi ei juuri mahdollista tekemistä. Töitä jatketaan kevään lämpimien säiden koittaessa. No, sen verran on kuitenkin edistytty DO-5:n kohdalla, että ohjaamon ja rahtitilan välinen ovi on saanut uuden maalipinnan. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50, Caravelle, SE-DAF, MiG-21BIS, MG-111 |
Tiistaikerhon syyskausi 2022 paketissaTorstai 29.12.2022 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon syyskausi 2022 on takanapäin. Pääsimme syyskaudella työskentelemään jo normaalisti, vaikka korona ilmoittikin vielä olemassaolostaan. Laskujeni mukaan kaikkiaan kymmenkunta tiistaikerholaista sen kauden aikana sairasti - monista rokotuskerroista huolimatta. Onneksi kuitenkin lievänä. Myrsky-projekti eteni kuin juna omaa raidettaan. Siinä saavutettiin toivottu vaihe, kun NACA-renkaan rakentaminen saatiin vaiheeseen, jossa rengasta päästiin koesovittamaan Myrskyn Pratt & Whitney Twin Wasp R-1860-SC3G -moottoriin. Suomen ilmailumuseon II hallissa näytteillä oleva moottori tuotiin sovittamista varten museon entisöintitilaan ja kiinnitettiin makaavassa asennossa olevaan moottoripukkiin potkurinakseli ylöspäin. Erittäin hyvin NACA-rengas paikalleen moottoriin ”istahti” renkaan kiinnittämiseksi moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Samalla voidaan sovittaa paikalleen kaasuttajan ja NACA-renkaan välille tulevaa imukomua. Myrskyn korkeusperäsimet ja sivuperäsin saatiin verhoiltua ja korkeusperäsimet myös pohjamaalattua. Siivet ovat kutakuinkin valmiit. Työt jatkuvat vielä vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen ja siipien lukuisten tarkistusluukkujen asentamisessa. Työtä on myös jäljellä moottorin suojusten ja kainalolevyjen osalta monista pienemmistä puuhista puhumattakaan. Myrsky-projektin rinnalla toteutettiin viittä entisöintiprojektia, joista kolme tänä syksynä aloitettua. Caudron C.50 -projekti sekä Valmet Tuuli III:n entisöinti jatkui Suomen ilmailumuseon työnjohdolla. Kolme muuta olivat Ilmailumuseoyhdistyksen omia hankkeita kuten DC-3 (C-47) DO-5:n ohjaamon ja sisätilojen kunnostaminen, Sud Aviation Caravelle III:n entisöintiin liittyvinä tutkakuvun, nokan paineseinän ulkokehän ja siivenkärkien vaurioiden korjaukset sekä Caravelle III:n hinausraudan entisöinti. Omana projektinaan oli myös MiG 21BIS ohjaamokokonaisuuden muuntaminen MiG 21BIS -elämyssimulaattoriksi. Rakennettiinpa myös portaat museon alapihalta yläpihalle kulkuamme helpottamaan. 1920-luvun Caudron C.59 (CA-50) -jatkokoulutuskoneen runkoon kiinnitimme takaisin kaikki kunnostamamme ja entisöimämme metalliosat, jonka jälkeen runko palautettiin Päijät-Hämeen ilmailumuseoon Vesivehmaalle odottamaan joskus tulevina vuosina tehtävää rungon kangasverhoilun pahasti halkeilleen maalipinnan konservointia. Koneen alasiipien osalta aloitimme Suomen ilmailumuseon johdolla aiemmin tekemiemme ja huonosti kiristyneiden siipien pellavakangaspaikkojen vaihtamisen nykyaikaiseen hyvin toimivaan, mutta 1920-luvulle vieraaseen paikkamateriaaliin. Valmet Tuuli III:n (TL-1) runko, siivet sekä pyrstön osat ovat Suomen ilmailumuseon pihalla olevassa teltassa. Alkusyksyllä hioimme teltassa rungon alumiinipintoja sileäksi niissä olleista naarmuista pintojen kiillottamisvaiheeseen pääsemiseksi. Aloitimme museon pihalla olevan DO-5:n runkoon liittyvät kunnostustyöt. Viimeisenä tehtävänään DO-5:n runko toimi Utin laskuvarjojääkärikoulussa maassa olevana kylmäharjoituskoneena. Tekemämme entisöintityöt koskevat valtaosin koneen ohjaamoa. Ennen varsinaisiin töihin päästäksemme siirsimme koneen rungon sisällä varastoituneina olleet sivuperäsimen, korkeusperäsimet, sivu- ja korkeusvakaajan sekä erilaista rompetta DO-5:n osien varastoimiseksi museon pihalle tuotuun merikonttiin. Ohjaamosta irrotettiin entisöitäviksi mm. lentäjän istuimet sekä ohjaamon ja matkustamon välinen ovi. Airveteran Oy:ltä saimme DO-5:een ehjän kannuspyörän, jonka Airveteraanien pojat vaihtoivat rikkonaisen tilalle. Ennen syyssateiden alkua teipattiin ohjaamon ikkunat tiiviiksi sateelta odottamaan kevään lämpimiä ilmoja. Silloin pääsemme asentamaan ohjaamoon uudet pleksiset tuulilasit ja alkuperäiset sivuikkunat sekä jatkamaan muutoinkin DO-5:n entisöintiä. Tarkoitus on saada koneen runko sellaiseen kuntoon, että Ilmailumuseoyhdistys voi sitä esitellä yleisölle erilaisissa tapahtumissa. Kuva: Heikki Kaakinen. IMY:n omistukseensa hankkiman ja Arlandasta Turkuun entisöitäväksi tuodun Sud Aviation Caravelle III:n (SE-DAF) myötä kehkeytyi Tiistaikerholle useammanlaista työtä. Ne edistyivät mallikkaasti. Koneen nokan tutkakuvun vaurioiden korjaus saatiin jo varsin pitkälle. Kuvun saama suuri repeämä on paikattu ja kuvun halkeillut maalipinta korjattu sekä pohjamaalattu. Paineseinän kehän sekä siipien kärjen vaurioiden korjaukset pääsivät hyvään alkuun. Caravelle III:n mukana Arlandasta tullut varsin huonokuntoinen Caravelle III:n hinausrauta tuotiin Turusta Tiistaikerhoon entisöitäväksi. Se purettiin osiin. Osat hiekkapuhallutettiin ja ne ovat jo kertaalleen pohjamaalatut. Suomen ilmailumuseon pihalla romutettavaksi pilkotusta MiG 21 BIS (MG-111) -hävittäjästä pätkäistiin ohjaamo-osa Ilmailumuseoyhdistyksen omistukseen. Siitä tehdään MiG 21BIS -elämyssimulaattori. Aloitimme ohjaamokokonaisuuden valmistelut simulaattoriksi muunnettavaksi. Purimme ohjaamon etu- ja takapuolella olevat laitetilat puhtaaksi laitteista ja johdoista. Aloitimme myös ohjaamon sisällä olevien laitteiden ja johtojen irrottamisen simulaattorin laitteiden tieltä sekä ohjaamokokonaisuuden etu- ja takaseinässä olevien moottorin ilmanottokanavien aukkojen peittämisen läpinäkyvällä pleksillä. Mittavana ulkotyönä rakensimme museon alapihalta entisöintitilan kulmalta museon yläpihalle menevään jyrkkään rinteeseen portaat. Näin meidän ei enää tarvitse könytä tätä rinnettä usein lähes nelinkontein päästäksemme museon yläpihalle teltan suojassa entisöitävänä olevan Valmet Tuuli III tai taivasalla olevan DO-5-koneen runko. Unohtaa ei sovi myöskään pienempiä joko IMY:n tai Suomen Ilmailumuseon hyväksi tekemiämme töitä. Niistä mainittakoon museon entisöintitilan ”hyllykaaoksen” inventointi, museon pihalla kesäkauden ajan olevan lastenmaailman purkaminen talviteloille tai pikkutyöt IMY:n Hawk elämyskeskuksen hyväksi. Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho |
Caudronin alasiipien paikkojen vaihtaminen moderniin paikkamateriaaliinMaanantai 26.12.2022 - Tiistaikerholainen 1920-luvun Caudron C.59 (CA-50) -jatkokoulutuskoneen alasiipien kangasverhoilun reikien paikkaukset saimme valmiiksi vuonna 2021. Pienempiä ja isompia reikiä oli kummassakin siivessä toistasataa. Alasiipien reikien paikkaamiseen olimme käyttäneet ensin puuvilla- ja sitten pellavakangasta. Suurten reikien repalereunat olimme ommelleet kiinni toisiinsa ennen paikkalappujen liimaamista reikien päälle. Reunoistaan 1920-luvun tapaan hapsutetut paikat liimattiin reikien päälle nitroselluloosalakalla eli verhoilukankaiden kiristyslakalla. Syksyllä 2022 aloitimme Suomen ilmailumuseon työnjohdolla Caudronin alasiipien kangaspaikkojen vaihtamisen. Syynä on se, että suuremmat kangaspaikat ja varsinkaan pellavakankaiset eivät olleet kunnolla kiristyneet. Ongelmaa oli myös niiden paikkojen kohdalta, joissa paikattavan reiän liepeet oli ommeltu kiinni toisiinsa. Näissä paikoissa ompeleet olivat jääneet paikan alla rumasti koholleen ja varmaankin siksi, ettei kangas ollut ompeleen kohdalla riittävästi kiristynyt. Siiven verhoilukankaan paikkojen tulee olla sileitä jo aerodynaamisistakin syistä. Museo päätti vaihdattaa alasiipien huonosti kiristyneet pellavakankaiset sekä ompeleita sisältäneet kangaspaikat uuteen materiaaliin. Materiaaliksi valikoitui nykyaikainen 1920-luvulle lämpökiristettävä Oratex-materiaali. Ohuesta Ortex-materiaalista tehdyt paikat – siiven patinoituneen harmaanvihreän maalin sävyyn maalattuina – tuottavat tulokseksi huomaamattomat ja samalla aerodynaamisesti erittäin sileät paikat verrattuna kiristyslakalla liimattuihin kangaspaikkoihin. Paikkamateriaalin vaihtamiseksi kangaspaikat liuotettiin irti nitroselluloosalakan ohenteella (Ohenne 8). Paikan ympärille tehtiin alumiiniteippaus, ettei ohenne pääse vaurioittamaan paikan viereistä 1920-luvun verhoilukangasta. Tämän jälkeen paikan päälle laitettiin Ohenne 8:lla läpimäräksi kostutettu kangas, joka peitettiin muovikalvolla. Kalvo teipattiin reunoistaan tiiviiksi, että kangas pysyy märkänä ja ettei ohenne haihdu. Muutaman tunnin päästä ”paketti” avattiin, jolloin nitroselluloosalakalla liimatun puuvilla- tai pellavakankaisen paikan sai irrotettua siististi reiän päältä. Tämän jälkeen ilman paikkaa olevien reikien reunat leikattiin sileiksi. Paikat, joiden repaleiset reunat oli ommeltu toisiinsa, leikattiin kokonaan avoimeksi. Repalereunaisten reikien osalta ei siten yritetäkään liepeiden uudelleen ompelua. Nyt voitiin aloittaa siistittyjen reikien paikkaaminen Oratex-materiaalilla. Oratex-kankaasta leikattiin kutakin reikää varten reikää suurempi pyöreä tai suorakaiteen muotoinen pala. Sen jälkeen paikka liimattiin ja kiristettiin reiän päälle kuumentamalla paikkaa sopivaan lämpötilaan säädetyllä silitysraudalla suojapaperia käyttäen. Kuumentaminen sulattaa paikkakankaan alapinnassa olevan liima-aineen kiinnittäen paikan alustaansa ja kiristäen kankaan sileäksi. Tämä moderni materiaali oli tosi kätevää käyttää ja paikoista tuli erittäin sileitä ja siistejä. Etuna on myös, ettei tarvitse suojautua nitroselluloosalakan epäterveellisiä höyryjä vastaan. Ortex-paikkojen ulkonäkö poikkeaa kuitenkin perinteisestä 1920-luvun hapsureunaisesta kangaspaikasta. Työ jatkuu kevätkaudella 2023. Kuvat: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50 |
Portaiden rakentaminen Suomen ilmailumuseon alapihalta yläpihalleSunnuntai 11.12.2022 - Tiistaikerholainen Tiistaikerholaisten työ ei ole pelkästään ilma-alusten entisöinteihin liittyvää, vaan autamme eri tavoin Suomen ilmailumuseota esimerkiksi lastenmaailman pystyttämisessä keväisin museon pihalle ja syksyisin sen purkamisessa tai autamme näyttelyhalleissa olevien koneiden pintojen puhdistamisessa. Samoin toteutamme ilmailumuseoyhdistyksen toimeksiantoja vaikkapa Hawk-Elämyskeskusta koskien. Me tiistaikerholaiset olemme vuosikymmenet kavunneet jyrkkää rinnettä ylös-alas Suomen ilmailumuseon alapihalta entisöintitilan nurkalta kolmisen metriä korkeammalle yläpihalle. Kulku on ollut hankalaa ja vaatinut melkein ”nelivetoa” yläpihalle kapuamiseksi eikä alastulokaan ole ollut sen miellyttävämpää. Varsinkin tänä syksynä jouduimme kapuamaan tiuhaan rinnettä yläpihalla olevan DC-3 (C-47) DO-5 -koneen rungon luo runkoon liittyvien entisöintitöiden vuoksi. Koska me kerholaiset emme ole enää nuorukaisia, muutoin kuin mieleltämme, portaiden saaminen rinteeseen on tullut yhä houkuttelevammaksi. Siispä tuumasta toimeen. Kun saimme luvan rakentamiseen ja hankkeen rahoitukseen Suomen ilmailumuseolta, kerhomme arkkitehti teki portaille piirustukset. Niiden perusteella hankimme Byggmaxista kestopuutavaraa portaiden tukikehikon reisilankuiksi, reisilankkujen tukitolpiksi, askelmien kannatustuiksi eli konsoleiksi sekä askelmien ja käsijohteen eli kaiteen laudoiksi. Kaksi kuusimetristä reisilankkua tehtiin 50x150 mm tavarasta. Ensin rinteeseen kiinnitettiin rakennuksen seinän viereen tuleva reisilankku ja sitten ulompi lankku. Reisilankut yhdistettiin suorakaiteen muotoiseksi portaiden tukikehikoksi. Reisilankut kiinnitettiin rinteeseen 20x40 mm tukitolpilla, joista osa ulomman reisilankun tolpista pitkinä. Pitkien tolppien varaan asennetaan portaiden käsijohde. Tolppien tyvien saaminen riittävän syvälle rinteeseen oli hankalaa, koska rinteen hiekkakerroksen alla olikin lähes pelkkää kivikkoa. Osa tukitolpista jouduttiinkin kiinnittämään reisilankkuihin ilman, että niiden tyvi oli saatu juntattua syvälle maahan. Tämän vuoksi lisäsimme tukitoppien määrää. Samanaikaisesti portaiden kehikon rakentamisen kanssa tehtiin portaiden yläpäähän tulevan tasanteen kehikko. Se tehtiin samasta 50x150 mm tavarasta. Reisilankut kiinnitettiin tasanteen kehikkoon koko portaikon kattavaksi yhtenäiseksi tukirakenteeksi. Ylätasanteelta pääsee museon yläpihalle II Hallin erkkerin nurkka kiertäen. Tosin tasanteelta on vielä kolmen metrin matkalla vajaan puolen metrin nousu yläpihan asfaltille. Nousuun tehdään maaportaat 300x300x50 mm betonilaatoista. Portaiden askelmien laudat sahattiin sarjatyönä 70 cm määrämittaan 28x110 mm uritetusta terassilaudasta. Askelmalautojen päihin porattiin reiät kiinnitysruuveille. Samoin sahattiin sarjatyönä 50x150 mm lankuista kolmion muotoiset askelmien kannatustuet. Tukiin porattiin valmiit reiät täkkipulteille. Askelmien tuet kiinnitetään reisilankkujen sisäpintaan. Aloitettiin askelmien tukien kiinnittäminen täkkipulteilla reisilankkuihin. Sitä mukaa, kun niitä oli kiinnitetty, ruuvattiin askelmalautoja tukien varaan. Kuhunkin tukipariin kiinnitettiin neljä askelmalautaa. Samanaikaisesti kiinnitettiin terassilaudat myös ylätasanteelle sekä kaidelauta tukitolppien päihin. Kaide tehtiin sileästä 28x95 mm terassilaudasta. Museorakennuksen nurkalla portaiden alapään kohdalla on katolta tulevan syöksytorven suu. Torvi laskee vetensä suoraan portaiden alapäähän, johon on tarkoitus tehdä pari askelmaa 500x500x50 mm betonilaatoista. Jotta syöksytorvesta tuleva vesi ei valuisi porraslaattojen päälle, upotimme portaiden alapäähän syöksytorvesta lähtevän parimetrisen putken ohjaamaan vedet porraslaattojen alitse kauemmaksi. Tämän jälkeen rakensimme laatoista kahden askelman maaportaan. Jyrkkään rinteeseen rakennetut portaat sekä niiden ylätasanne oli saatu valmiiksi. Puuttui vielä ylätasanteelta asfalttipihalle johtavat kolmen-neljän askelman betonilaatta-askelmat. Ne ehdittiin rakentaa melkein valmiiksi, ennen kuin sää meni pakkaselle, maa jäätyi ja lumi satoi maahan. Työ tehdään valmiiksi ensi kevään lämpimien säiden koittaessa. Portaat ovat kyllä jo nyt täysin kulkukelpoiset. Kuvat: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailumuseoyhdistys, Tiistaikerho |