Tiistaikerhon blogi

Tiistaikerho keskeytyksissä koronan vuoksi

Tiistai 26.5.2020 - Tiistaikerholainen

Kun koronavirusepidemia alkoi maaliskuussa toden teolla levitä Suomessa, museotkin joutuivat sulkemaan ovensa. Näin myös Suomen Ilmailumuseon ovet pantiin säppiin ja samalla keskeytettiin museon vapaaehtoistoiminta, Tiistaikerho mukaan lukien. Kesäkuun alussa museoilla on taas lupa avata ovensa noudattamalla toiminnassaan koronaviruksen vuoksi annettuja viranomaisohjeita ja -suosituksia, joten täyteen vauhtiin toiminta ei Suomen Ilmailumuseossa kuitenkaan vielä pääse. Ilmailumuseon vapaaehtoistoiminta Tiistaikerhon töineen pysyy edelleen tauolla. Vapaaehtoistoiminnan käynnistämismahdollisuuksia museo arvioi syksyn kynnyksellä.

Meitä tiistaikerholaisia tietystikin askarruttaa kysymys, olisiko siis syksyllä mahdollista päästä jatkamaan lentokoneiden entisöintejä Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaassa? Kaikki riippuu kuitenkin COVID-19-virusepidemian tilannekuvasta Suomessa. Vaikkakin tätä blogia kirjoittaessani epidemia on selvästi laatumaan päin, olen silti epäleväinen, että Tiistaikerho pääsisi, ainakaan täysimääräisesti, jatkumaan syyskauden alkaessa.

Epäilyni Tiistaikerhon toiminnan pääsemisestä vauhtiin syksyllä perustuvat tosiasiaan, että tiistaikerholaisista 80 % kuluu viranomaisten määrittämään yli 70-vuotiaiden riskiryhmään. Heitähän koskee tälläkin hetkellä viranomaisten ohjeistus pysyttäytyä kotona ja välttää kontakteja muihin ihmiseen. Viranomaiset ovat myös esittäneet arvioita, joiden mukaan ihmiset 70+ saattaisivat joutua elämään karanteenimaisissa olosuhteissa aina vuoden 2021 puolelle asti. Jos näin kävisi, se tekisi Tiistaikerhon toiminnan käynnistämisen vuoden 2020 puolella ongelmalliseksi. Mutta toisaalta normaalia elämistä koskevat rajoitukset ovat ymmärrettäviä ikäihmisten henkeä uhkaavan vakavan koronaepidemian vuoksi.

Osaratkaisuna olisi, että alle tuon maagisen 70-vuoden ikärajan olevat tiistaikerholaiset jatkaisivat syksyllä niin Caudron C.59 ja VL Myrsky II:n (MY-14) -lentokoneiden kuin WSK SM-1SZ (HK-1) -helikopterin roottorinlapojen entisöintejä ja vanhemmat kerholaiset liittyisivät mukaan, kun se olisi koronavirusepidemian osalta turvallista. Tällainen kahtiajako vaan ei tunnu miellyttävältä.

No, tilanne on nyt se, mikä on. Siksi palautettakoon mieliin, mihin vaiheeseen Tiistaikerhossa jäätiin maaliskuun alussa, kun kerhon toiminta koronavirusepidemian vuoksi keskeytettiin.

Caudronin entisöinti

Maaliskuun alussa oli Caudron C 59. (CA-50) vasemman alasiiven kangasverhoilun reiät paikattu, joten voitiin ryhtyä korjaamaan koneen oikeaa alasiipeä. Siipi oli ollut jo syksystä lähtien odottamassa korjaustoimenpiteitä Suomen Ilmailumuseoon varastoituna.  Oikean alasiiven pääasiallisena työnämme olisi kangasverhoilussa olevien reikien paikkaus eli samaa hommaa, mitä tehtiin vasemman siiven kanssa.

Oikean siiven kangasverhoilussa on puolensataa repeämää tai reikää. Ennen niiden korjaamista siiven kangaspinnat pestiin huolellisesti ja siivestä irrotettiin siivekkeen vaijeri.  Verhoilukankaan suurempien repeämien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa. Korjatut repeämät ja muut kangasverhoilussa olevat reiät peitetään kangaspaikoilla. Paikkoihin käytetään lentokoneiden verhoiluun tarkoitettua pellavakangasta eli ns. lekopellavaa.

Kankaasta leikattiin tarvittavat puolensataa kangaspaikkaa niin isoja kuin pieniä rekiä peittämään. Paikkalappujen reunat hapsutettiin, jotta niiden reunat liimautuisivat hyvin verhoilukankaan pintaan. Paikat kiinnitetään reikien päälle perinteisellä tavalla eli kiristyslakalla. Viimeisenä tiistaina 10. maaliskuuta ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä, oli kaikki reikiä varten tehdyt paikat reikien vieressä valmiiksi numeroituna kiinni liimaamistaan odottamassa.

Oikean alasiiven verhoilukankaan reikien paikkauksen ohessa puhdistettiin hiekkapuhalluksella siivekkeen pahoin ruostuneet vaijerit. Siinä yhteydessä huomattiin vaijerissa kiinni oleva upea lyijyinen hakaristitunnuksella vaijerin tarkastussinetti.

Osiinsa purettu Caudronin korkeusvakaaja saatiin helmikuun loppuun mennessä kunnostettua ja koottua. Voitiin aloittaa rankona olevan korkeusvakaajan verhoilun valmistelut. Vakaaja verhoillaan kankaalla. Verhoilun esivalmistelu tarkoittaa vakaajan kaarien ja johtoreunan kietomista kangasnauhalla. Verhoilukangas tullaan ompelemaan kiinni näihin nauhoituksiin.  Kaarien nauhoittamisen olen jo tarkemmin kuvannut aiemmassa blogissani.

Todettakoon kuitenkin vielä kertauksena, että kaaret nauhoitettiin, kuten ne oli 1920-luvullakn nauhoitettu. Menettely selvisi, kun korkeusvakaajaa purettiin osiinsa.  Kaaret nauhoitettiin 20 mm levyisellä kangasnauhalla, jossa nauhaa kierrettiin kaaren ympäri noin 2-3 cm välein. Kaarien nauhoittamisen jälkeen kaaret sidottiin vielä toisiinsa vakaajan poikki vedetyllä nauhaparilla. Seuraava työvaihe olisi ollut vakaajan johtoreunan nauhoittaminen 50 mm levyisellä kangasnauhalla, mutta sitä emme ehtineet tehdä, koska koronavirusepidemia keskeytti työmme.

Myrskyn tilanne

Maaliskuun alussa etenimme vauhdilla sekä VL Myrsky II:n (MY-14) oikean että vasemman siipipuoliskon rakentamisessa. Oikea siipipuolisko saatiin vaneroitua kokonaan umpeen, jonka jälkeen aloitimme siiven vaneripintojen paklauksen ja hionnan siiven pintojen pohjamaalausta ennakoiden.

Vasemmassa siivessä rakennettiin jättöreunaa, jossa keskeistä oli kiinnittää ensin jättöreunan kaaret. Sen jälkeen voitiin aloittaa siiven sisässä pitkin takasalkoa kulkevien laskutelineen, laskusiivekkeen sekä siivekkeen käyttötankojen ja mekanismien asennukset sekä laskusiivekkeentilan rakentaminen. Maaliskuun alussa koko jättöreunan alue oli 80% prosenttisesti saatu valmiiksi. Laskusiivekkeen tila oli vaneroitu ja käyttötangot ja -mekanismit olivat paikoillaan siiven sisällä. Jättöreunan verhoiluvanerissa on hyvin näkyvillä siiven sisällä olevien laitteiden tarkistusluukkuja varten tehdyt aukot.  Vasemman siiven johtoreunan vanerointia ei ehditty vielä aloittaa.

Koko alkuvuoden oli rakennettu alumiinilevystä koesiiven pyöräaukon luukkuja, josta olen kirjoittanut viimeisimmissä blogeissani. Pyöräaukon sisempi luukku oli jo helmikuun lopussa valmis ja asennettu paikalleen aukon sisäreunaan. Pyöräaukon sisemmän luukun vastinpariksi rakennettiin pyöränapaan kiinnitettävää ulompaa pyöräaukon luukkua.  Samanaikaisesti alumiinilevystä rakennettiin joustintukeen kiinnitettävää joustintuen aukon peittävää luukkua. Koesiiven laskutelineen luukut ehdittiin saada pääosin valmiiksi ennen Tiistaikerhon toiminnan keskeytymistä.

Maaliskuussa oli meneillään myös mm. öljynjäähdyttimeen kiinnitettävien tulo- ja poistoilman kanavien tekeminen valmiiksi sekä moottorinsuojukseen eli NACA -renkaaseen liittyvät työt.  Näiden tekemistä on jossain määrin jatkettu koronavirusepidemiankin aikana Myrsky -projektin vetäjän Matti Patterin kotiverstaassa.

SM-1 helikopterin lavat

WSK SM-1SZ (HK-1) helikopterin lavat oli saatu helmikuun lopussa korjattua sekä korjattujen kohtien uudet verhoilukankaat jo lakalla kiristettyä. Seuraava vaihe olisi ollut roottorinlapojen korjattujen alueiden maalaus, mutta se saa nyt odottaa Tiistaikerhon toiminnan uudelleen käynnistystä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Tiistaikerhon 31. toimintavuosi päässyt hyvään vauhtiin

Maanantai 10.2.2020 - Tiistaikerholainen

Uuden toimintavuoden alussa on syytä lyhyesti kerrata Tiistaikerhon menneen vuoden saavutukset. Kesän kynnyksellä saatiin valmiiksi kolme vuotta kestänyt I.V.L. K.1. Kurki -koneen kunnostus. Kurki koottiin näytteille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle.  Kurki-hankkeen päätyttyä voitiin ottaa uudeksi projektiksi Caudron C.59 (CA-50) koneen korjaaminen näyttelykuntoon. Koko vuoden 2019 jatkui kuusi vuotta sitten alkanut VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti. Vuoden neljäs ilma-alukseen liittyvä Tiistaikerhon hanke oli SM-1 -helikopterin kahden rikkoutuneen roottorinlavan korjaaminen. Tiistaikerholaiset tekivät myös pienempiä toimeksi annettuja tehtäviä. Vuosi olikin sangen työntäyteinen.  Työtunteja kertyi yli 7000. Vuoden 2020 alusta on jatkettu käynnissä olevia hankkeita.

Caudronin siipien kangasverhoilun korjaus

Caudronin hankkeessa päätyönä ovat tällä hetkellä Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen alasiipien kangasverhoillussa olleiden reikien ja repeämien korjaus. Reikien korjaus ja paikkaus eivät olekaan ihan pikku homma. Vasemmassa alasiivessä oli paikattavaksi peräti 66 reikää ja oikeassa siivessäkin puolisen sataa. Onkin tosi surullista, kuinka kaltoin kohdelluiksi Caudronin siivet ovat joutuneet koneen yli 90-vuotisen varastoinnin aikana.

Vasemman alasiiven kangasverhoilussa olleet reiät ja repeämät on jo korjattu. Reikien liepeet ommeltiin kiinni toisiinsa ja ommellun alueen päälle liimattiin reunoistaan hapsutettu kangaspaikka. Paikat liimattiin nitroselluloosalakalla, joka samalla kiristi paikat sileiksi. Caudronin siivessä olevien lukuisten reikien korjauksessa on kyse museaalisista lähtökohdista tehtävästä reikien paikkauksesta. Jos koneen käytön aikana olisi siiven kangasverhoiluun tullut jostain syystä yli puolensataa reikää, siipi olisi verhoiltu kokonaan uudestaan. Tällä hetkellä ahkeroidaan oikean alasiiven kanssa. Siiven kangasverhoillut pinnat pestiin puhtaaksi ja aloitettiin verhoilussa olevien reikien paikkaus. Siipien korjauksen rinnalla on meneillään kokonaan osiinsa puretun ja vaurioistaan korjatun korkeusvakaajan kokoaminen uudelleen verhoiltavaksi.

SM-1 helikopterin roottorinlavat ehjiksi

Vuosi sitten aloitettu PZL SM-1SZ (HK-1) helikopterin lapojen korjaus on saatu vaiheeseen, jossa kaikki vauriokohdat on korjattu eli uudelleen verhoiltu ja kiristyslakattu. Vauriokohdat sijaitsevat lapojen kangasverhoilluilla osilla. Vauriokohtien uudet verhoilukankaat kiristettiin ”rumpumaisiksi” nitroselluloosalakalla ja ovat nyt valmiit maalattaviksi. Kunhan lapojen maalauksessa aikanaan käytetty maalityyppi ja värisävyt saadaan selvitettyä, päästään uudelleen verhoiltujen alueiden maalaamiseen. Lavan yläpintaan tulee tumman vihreä ja alapinta vaalean sininen väri.

Reilu vuosi jäljellä Myrskyn entisöintiä

Tavoitteena on, että Myrsky MY-14 entisöinti on valmis maaliskuussa 2021, jolloin kone tulee julkisesti nähtäville. Aikataulu on kova, mutta sitä kohti kovasti mennään niin Tiistaikerhossa kuin Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.

Tiistaikerhossa Myrsky-töiden keskiössä ovat parhaillaan kumpaankin siipipuoliskoon liittyvät työt. Siipiä rakennetaan Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa rinnakkain. Oikean siipipuoliskon johtoreuna on saatu lähes kokonaan vaneroitua ja siiven yläpinnan jättöreunan alue saa vanerikatteen tuota pikaa. Lähestytäänkin hetkeä, jossa voidaan sanoa oikean siipipuoliskon olevan valmis siiven maalausta edeltävien pintakäsittelytoimien käynnistämiseksi. Vasemman siipipuoliskon työt ovat kuukauden päivät jäljessä oikeasta siipipuoliskosta. Vasemmassa siivessä tehtävää vielä riittää jättöreunan laskusiivekkeen tilan rakentamiseksi, siivekkeen tekemiseksi valmiiksi sekä johtoreunan vaneroimiseksi.

Jos Myrskyn siipipuoliskojen rakentaminen on pääasiassa puutöitä, niin samalla Tiistaikerhossa rakennetaan metallista - lähinnä alumiinilevystä - runsaasti erilaisia Myrskyn osia. Parhaillaan Tiistaikerhossa tehdään koesiiven laskutelineen joustintukeen ja pyöränapaan kiinnitettäviä peitelevyjä, NACA-renkaan Myrskyn moottoriin kiinnittäviä pidikkeitä, öljynjäähdyttimen tulo- ja poisto-ilman torvia sekä lukuisia tarkistusluukkuja.  Myrskyn alkuperäisiä laskusiivekkeitä eli laippoja kunnostetaan paikalleen asennettaviksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Tiistaikerho kesätauolle - tai ei aivan

Keskiviikko 29.5.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon työntäyteinen kevätkausi päättyi 28. toukokuuta. Toiminta pyörähtää käyntiin kesätauon jälkeen 13. elokuuta. Kevätkauden keskeisimmät hankkeet ovat olleet VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti, I.V.L. K.1 Kurjen kunnostamisen lopputyöt ja palauttaminen Vesivehmaalle sekä SM-1 (HK-1) helikopterin rikkonaisten roottorinlapojen korjaus. Uutena hankkeena käynnistyi loppukeväästä Caudron C.59 koulukoneen kunnostus. Varsinaisten entisöintitöiden ohessa tiistaikerholaiset ovat puuhanneet paljon muutakin hyödyllistä.

Myrskyn siipien rakentaminen oli Tiistaikerhon kevätkauden mittavin hankekokonaisuus. Nyt ollaan vaiheessa, jossa on aloitettu oikean siiven alapinnan verhoilu. Sitä ovat edeltäneet siiven sisäosiin tulevien laitteiden asennukset, jättöreunan karien kiinnitykset takasalkoon ja ennen muuta jättöreunan kaarien läpi kulkevien siivekkeen ja laskusiivekkeen sekä laskutelineen käyttötankojen asennukset. Vasemman siiven jättöreunan kaarien asennuksen alkamista valmistellaan. Siiven rakentamiseen ovat liittyneet myös pyöräaukkojen luukkujen tekeminen sekä kymmenien siipeen tulevien tarkistus-, huolto- ja käyttöluukkujen valmistus. Myrskyn korkeus- ja sivuvakaaja saatiin verhoiltua. Muokkauslestin tekeminen alumiinilevyjen taivuttamiseksi moottorin NACA-renkaan yläosaa varten oli vaatelias tehtävä.

Blogin otsikko antaa ymmärtää, että kesätauosta huolimatta hyörinää jatkuu Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa. Se pitää paikkansa, sillä Myrsky-projekti etenee kesälläkin kenties pientä keskikesän taukoa lukuun ottamatta. Ahkeruuden taustalla on tavoite saada Myrsky MY-14 valmiiksi viimeistään 2021.

Toukokuussa Tiistaikerhon kolmivuotinen työ I.V.L. K.1. Kurki -koneen kunnostamiseksi saatiin lopulliseen päätökseensä, kun kone palautettiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Se, mikä meitä tiistaikerholaisia erityisesti ilahdutti, oli saada Kurki mahtumaan museohalliin kokonaisena näytteille. Se oli kyllä senttipeliä, mutta Kurki on nyt edustavasti Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa kävijöiden katsottavissa.

Koko alkuvuoden ajan on korjattu kahta rikkonaista SM-1/Mil Mi-1 -helikopterin (HK-1) roottorin lapaa. Lapojen rakenteissa olevat vauriot on nyt korjattu. Rikki olleet ja tiistaikerhon purkamat kangasverhoilualueet on uudelleen verhoiltu odottamaan kesätauon jälkeistä kiristyslakkausta ja maalausta.

Loppukeväästä päästiin käynnistämään Tiistaikerhon uutena hankkeena huonossa kunnossa olevan Ilmavoimissa 1920-luvulla käytetyn Caudron C.59 koulukoneen CA-50 -yksilön kunnostus ja konservointi. Arviolta kolmisen vuotta kestävässä hankkeessa korjataan koneen vauriot ja konservoidaan ehjät pinnat ja rakenteet. Kunnostustyö aloitettiin korkeusvakaajasta ja korkeusperäsimistä.

Kuva: Juha Veijalainen.

Lentokoneiden entisöinti- ja kunnostushankkeiden ohessa ehdittiin tehdä paljon muutakin. Parannettiin Hawk Elämyskeskuksen varustusta kuudella metallikaapilla ja usealla keskuksen seiniin laitetuilla kuormausliinojen kiinnikkeillä. Lisäksi kunnostettiin kaksi lahjoituksena saatua matkustajakoneen trolley- eli käytäväkärryä keskuksen tarpeisiin. Päijät-Hämeen Ilmailumuseolle koottiin puolestaan kuusi metallista hyllykköä käytettäväksi museorakennuksen vieressä olevissa museoesineiden säilytyskonteissa.

Ehdittiin myös rakentaa kuusi kappaletta rahankeräyslippaita Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -varainkeruuhankkeeseen.
 
Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

SM-1-kopterin roottorilavan kangasverhoilun paikkaus

Tiistai 12.3.2019 - Tiistaikerholainen

SM-1-helikopterin (HK-1) kahden roottorilavan (No 1 ja No 3) korjaus on ollut kuukauden verran meneillään. Lapojen jättöreunalistan murtumat on jo korjattu. Päähuomio on nyt niin kangas- kuin vaneriverhoilussa olevien vaurioiden korjaamisessa. Vaurioitunutta kangasverhoilua on jouduttu poistamaan laajoiltakin alueilta.

Aloitettiin purettujen kangasverhoilualueiden uudelleen verhoilu lapa No 3:n keskialueella olevasta pienialaisesta aukosta samalla valittua korjausmenettelyä testaten. Kahden kaarivälin levyisestä vauriokohdasta kangas oli purettu jättöreunalistan ja johtoreunassa olevan vaneriverhoilun reunan väliseltä alueelta.

Uutta kangasta ei tulla ompelemaan kiinni kaariin, kuten alun perin on tehty. Sellaista monimutkaista verhoilukankaan ompelua, jolla SM-1:n lavan kankaat on kaariin kiinnitetty, ei ole mahdollista nyt tehtävässä verhoilun paikkauksessa toteuttaa. Ompelemattomuuteen on syynä myös se, että ”tositilanteessa” ei tällaista rikki mennyttä puurakenteista lapaa enää korjattaisi, vaan hyvin todennäköisesti tilalle laitettaisiin uusi roottorin lapa. Siispä meidän tarkoituksena on nyt saada roottorinlavat ulkonaisesti ehjäksi, mutta toki niin, että lopputulos näyttäisi rakenteellisesti niin paljon kuin mahdollista alkuperäiseltä ehjältä lavalta.

Aloitettiin aukon paikkaus. Verhoilusta puretun alueen reunojen ympäri kiinnitettiin suojaava maalarinteippi niin, että verhoiltavan alueen alkuperäistä pintaa jäi näkyviin noin 1,5 cm. Nämä alkuperäiset kangasverhoilupinnat hiottiin 250 hiomapaperilla. Tämän jälkeen hiomapöly poistettiin Sinolin ja veden sekoitukseen kostutetulla rätillä.

Koska verhoiltava paikkausalue on kahden kaarivalin levyinen (25 cm) ulottuen jättöreunasta johtoreunan vanerin jättöreunan puoleiseen reunaan (35 cm), päädyttiin kiinnittämään uusi puuvillakankainen verhoilukangas reunoistaan kontaktiliimalla. Pienet kangaspaikat voidaan kiinnittää paikoilleen käyttämällä pelkästään kiristyslakkaa.

Paikattavan aukon suuruinen kangas leikattiin lentokoneiden verhoiluun tarkoitetusta puuvillakankaasta siksak -saksilla ja sitä sovitettiin alustavasti aukon päälle. Siksak -saksilla kankaan reuna saa sahalaidan, joka kiinnittyy lujemmin alustaansa kuin suora kankaan reuna. Emme käytä lapojen verhoiluun nykyisissä kangasverhoilluissa koneissa yleisesti käytettyjä keinokuituisia verhoilukankaita, sillä SM-1-kopterin roottorinlapojen kangasverhoilu on toteutettu puuvillakankaalla.

Kangaspaikan liimaus toteutettiin siten, että kangas liimattiin ensin yläreunastaan verhoiltavan alueen yläreunaan. Koska käytössä oli kontaktiliima (Bostik), liima levitettiin saman levyisenä sekä kankaan että paikattavan aukon reunaan. Kun liimapinnat olivat kuivuneet kymmenkunta minuuttia, kankaan yläreuna painettiin – samalla kankaan reunaa venyttäen – kiinni aukon yläreunaan.

Tämän jälkeen aloitettiin kankaan kummankin sivun liimaus. Se tehtiin vaiheittain noin 10 cm jaksoissa kohti lavan jättöreunaa edeten. Kun kankaan reunojen liimapintoja painettiin vasten aukon reunoja vaiheittain edeten, kontaktiliimapintojen liian aikainen toisiinsa kiinnittyminen estettiin pintoja toisistaan erottavalla pahvilla.  Liimauksen edetessä suojapahvia vedettiin hitaasti alta pois.

Kuten kankaan yläreunaa liimatessa, niin nytkin kangasta samalla venytettiin sekä sivu- että pystysuunnassa. Näin kankaaseen saatiin jo alustava kireys ennen varsinaista kankaan kiristämistä kiristyslakalla.  Kun paikkakangas oli saatu liimattua reunoistaan aina roottorin lavan jättöreunaan listaan asti, paikka oli saatu valmiiksi kankaan kiristysvaiheeseen.

Menemättä vielä verhoilukankaan kiristämisen yksityiskohtiin todettakoon, että kiristäminen aloitetaan vesikäsittelyllä, jossa kangas suihkutetaan märäksi muutamaan kertaan ja annetaan kuivua. Tämän jälkeen alkaa kankaan varsinainen kiristäminen useaan kertaan kankaaseen vedettävällä nitroselluloosalakalla. Lakkauksella verhoilukankaaseen saadaan haluttu tiiveys ja rumpumainen kireys.

Kuvat: Lassi Karivalo.

SM-1-helikopterin roottorinlapojen korjaus

Maanantai 25.2.2019 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseon II Hallissa on esillä Ilmavoimien käytössä ollut puolalaisvalmisteinen SM-1 helikopteri (SM-1/600 SZ). Ilmavoimien tunnuksella HK-1 oleva helikopteri on valmistettu Puolassa esikuvanaan neuvostoliittolainen Mil Mi-1 -kopteri. Ilmavoimien käytössä oli vuosina 1961-1967 neljä Puolassa valmistettua SM-1-kopteria (HK-1 – HK-4). Kopterit kuitenkin koottiin Ilmavoimien varikon halleilla Tampereella alkuvuodesta 1961. Niistä HK-1 ja HK-2 ovat koulukonemuunnoksia.

SM-1:n roottorin reilut kuusimetriset lavat ovat valtaosin puurakenteiset. Lavan salkona on pyöreä metalliputki, jonka ympärille on rakennettu puiset johto- ja jättöreunan kaaret. Lavan johtoreuna on verhoiltu vanerilla ja johtoreunan kärjessä on koko lavan pituudelta kapea metallivahvike.

Vaneriverhoiltu on myös lavan kärkiosa. Muilta osin lapa on kangasverhoiltu. Lavan yläpinta on maalattu tumman vihreällä ja alapinta vaalean sinisellä. Lavan No 1 alapinnan tyvessä on tehdasmerkinnät SM-1, No 1R10012, BLADE No 1, ATTEST No 844, DATE 11.1.1961.

HK-1-kopterin kolmesta roottorista kaksi on vaurioitunut. Milloin ja miten, ei ole tiedossamme. Suomen Ilmailumuseon ja Ilmailumuseoyhdistyksen kanssa sovittiin, että lapojen korjaus otetaan Tiistaikerhon työlistalle. Niinpä 5. helmikuuta 2019 kopterin lapa No 1 kannettiin museon II-hallista museon entisöintitilaan ja aloitettiin sen korjaus.

Roottorilavan jättöreuna koostuu kahdesta toisiaan vasten liimatusta lavan ylä- ja alapinnan puulistasta, joihin puolestaan lavan kaaret kiinnittyvät. Lavan No 1 jättöreunan lista on kahdesta kohdasta murtunut.  Myös lavan verhoilu on vaurioitunut. Kangas- ja vaneriverhoilussa on jonkin verran reikiä, repeämiä, nirhaumia ja maalipinta on paikoin pahoin hilseillyt.

Aloitettiin lavan korjaus jättöreunalistan toisesta murtumakohdasta. Siinä jättöreunan alapinnan puulista oli katkennut kokonaan kolmeen osaan. Jotta vauriokohta saatiin kunnolla näkyviin, sen ympäriltä poistettiin jo muutoinkin repeytynyttä kangasverhoilua. Kolmeen kappaleeseen menneen jättöreunalistan kappaleet otettiin talteen.  Listan kappaleet puhdistettiin ja aseteltiin toisiinsa pöydän päällä. Todettiin, että niistä voidaan toisiinsa liimaamalla saada ehjä lista, kun murtumakohdasta puuttuva listan palanen korvataan vielä epoksilla.

Jättöreunalistan kappaleet liimattiin yhteen jättöreunan yläpuolen listaa vasten puristimia hyväksi käyttäen. Liimana käytetään Erikeeper Plus liimaa. Liiman kuivuttua puristimet irrotettiin ja todettiin listan kappaleiden liimautuneen toivotulla tavalla. Koska katkenneiden palojen väliin jäi vähän rakoja, raot ja puuttuva listan kohta täytettiin epoksilla. Epoksin kuivuttua todettiin lista nyt yhtenäiseksi eli saatu lopputulos oli odotettuakin parempi. Yhtenäiseksi liimattu lavan jättöreunalista hiottiin vielä sileäksi. Näin lavan toinen jättöreunalistan murtumakohdista oli saatu liimattua ehjäksi ja sai toistaiseksi jäädä odottamaan vaurioalueen uudelleen verhoilua.

Lavan vaneriverhoilussa on ruhjeita ja halkeamia, jossa verhoilun alla olevia kaariakin on vaurioitunut. Pieniä vanerissa olevia halkeamia paikattiin epoksilla, joka kuivuttuaan hiottiin lavan pinnan tasoon.  Suurempien vaneriverhoilussa olevien halkeamien osalta korjausmenettely on vielä ratkaisematta.

Kangasverhoilun pieniä reikiä voidaan korjata kangaspaikalla, mutta valtaosin vauriokohdista joudutaan poistamaan verhoilukangas lähimpiin kaariin ja johto- sekä jättöreunaan asti. Näin siksi, että uuden verhoilukankaan reunoille saadaan riittävän tukeva liimauksen kiinnityspinta. Se, kiinnitettäänkö uusi kangas aukon keskellä oleviin kaariin liimalla, vai ommellaanko se kaariin, kuten on alun perin menetelty, on vielä päättämättä. Uusi verhoilukangas kiristetään tiukaksi kiristyslakalla.

Leikattiin lavan kangasverhoilua pois lavan yläpinnan keskiosan vaurioituneesta kohdasta. Jätettiin vanhaa kangasta jäljelle sentin verran jäljelle kaaren reunoihin. Kun purettiin kangasverhoilua johtoreunan vaneriverhoiluun asti, huomattiin erikoisuus. Johtoreunan vaneriverhoilun alta paljastu ohut paperikerros, ikään kuin voipaperia. Tällaista paperia ei ollut kangasverhoilun alla. Paperin käytölle emme tiedä toistaiseksi perustelua.

Roottorin lavan kangasverhoilun maalipinta on isoiltakin alueilta pahoin hilseillyt ja samalla vaurioitunut. Maali on hilseillyt pois tai lähtee kankaasta irti kapeina suikaleina. Joissain kohtia hilseily saattaa olla mahdollista kiinnittää lakalla tai maalilla, mutta pahemmissa paikoissa hilseilevä ja vaurioitunut kangas on poistettava ja verhoiltava uudestaan. Näin toimittiin jo roottorin tyvessä lavan yläpinnalla olevan verhoilun kohdalla.

SM-1:n roottorinlavan korjaus on näin saatu jo hyvään vauhtiin.

Kuvat: Lassi Karivalo.