Tiistaikerhon blogi

DO-5:n matkustamo saa uudet ikkunaruudut

Tiistai 9.5.2023 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DC-3 (C-47) -kone DO-5:n matkustamotilan ikkunaruudut ovat menneet himmeiksi tai läpinäkymättömiksi rungon vuosikymmenten metsässä varastoinnin aikana. Ruudut on päätetty uusia. Ainakin rungon vasemman puolen ikkunaruudut ehdimme Tiistaikerhossa uusia Turun lentonäytökseen mennessä. Siellä DO-5:n runko on näytteillä Ilmailumuseoyhdistyksen osastolla. DO-5:n ruudut uusitaan UV-suojatulla polykarbonaattipleksillä. Se on kestävä ja hyvin työstettävä materiaali.

”Kolmosten” matkustamon kummallakin sivulla on seitsemän ikkunaa. Ikkunaruudut ovat pleksiä ja kooltaan 47,7 x 34,9 cm. Niiden paksuus on 5 mm. Ikkunaruudut on kiinnitetty 20:llä  3,8 mm vahvuisella ja 18 mm pitkillä kupukantaisella uraruuvilla. Ikkunaruudun kiinnitysruuvien reiät ovat kussakin ikkunassa standardin mukaisesti samalla kohdalla. Ruudun ja ikkunan karmin välissä on 2 mm vahvuinen kumitiiviste. Tiivisteessä on se erikoisuus, että siinä on reiälliset kuminastat ruudun jokaisen 11 mm suuruisen reiän kohdalla. Nastat painautuvat ruuvinreikien sisään, jolloin ruudun kiinnitysruuvit kulkevat kuminastojen läpi. Kuminastat estävät ruuveja olemasta suorassa kontaktissa ikkunapleksin kanssa ja toimivat samalla tärinän vaimentajana. Ruuvit on kiristetty pleksin pintaa vasten aluslevyllisillä muttereilla tai aluslevyt korvaavalla metallisella tukilistalla.

Aloitimme ruutujen uusimisen rungon vasemmanpuoleisista ikkunoista. Ensimmäiseksi  irrotimme ruudun lähinnä ovea olevasta ikkunasta. Toinen irrottajista oli rungon ulkopuolelle ja piti ruuvitaltalla uraruuvia paikallaan ja koneen sisäpuolella oleva kiersi varovasti mutteria auki. Mutterit olivat tuumaisia eli alkuperäisiä. Saimme kaikki 20 mutteria kutakuinkin helposti avattua ja ruuvit irrotettua. Ruudun alkuperäinen kuminastallinen tiiviste vaikutti edelleen hyväkuntoiselta, joten sen voi asentaa takaisin uuden ruudun kanssa. Tyhjä ikkuna-aukko suojattiin ulkopuolelta aukon päälle ”jesarilla” kiinnitetyllä muovikalvolla. Irrotetut ruostuneet ruuvit puhdistettiin ja niiden kannat maalattiin ruostumista estävällä maalilla.

Kun jatkoimme ruutujen irrottamista, huomattiinkin että loppujen kuuden ruudun ruuvit olivatkin millisiä sekä vaihtelevan kokoisia kuin ns. miljoonalaatikosta poimittuja. Ruuvit eivät siten ole alkuperäisiä ”jenkkilässä” asennettuja. Ruudut olivat lisäksi ilman kumitiivisteitä ja kiinnitetty vain vajaalla kymmenellä ruuvilla 20 ruuvin sijasta. Tämän seurauksena oli ikkunan karmissa tyhjiä ruuvinreikiä veden päästä rei’istä ikkunakarmin ja pleksin väliin ja siitä matkustamon puolelle. Osa pleksiruuduista oli myös alkuperäistä ruutua ohuempia. Onkin selvää, ettei DO-5 ole näillä ruuduilla lentänyt. Ruudut onkin hyvin todennäköisesti asennettu DO-5:n matkustamoon Utissa, kun koneen rungosta tehtiin laskuvarjojääkärien maaharjoittelukone tai sitten vasta rungon käytöstä poistamisen ja metsään hylkäämisen jälkeen.

Päätimme, että uusimme kaikki irrottamamme ruudut alkuperäisen mukaisesti 5 mm vahvuisella pleksillä, 20 kiinnitysruuvilla ja kumitiivisteellä. Tämä tarkoittaa, että joudumme ostamaan sitä varten seitsemän pleksiruutua, uusia kiinnitysruuveja ja kumimattoa kumitiivisteiden tekemiseksi. Alkuperäisen mukaisia ruutujen kuminastallisia tiivisteitä emme kuitenkaan kykene tekemään.

Ostimme ETRA:sta määrämittaan sahatut seitsemän polykarbonaattipleksiruutua. Koska vain yksi ruutu oli alkuperäinen alkuperäisine kumitiivisteineen, ainoastaan siihen porataan tiivisteen kuminastaa vastaavat 11 mm ruuvinreiät. Sen sijaan kaikkiin muihin kuuteen ruutuun porataan reikä vain 5 mm vahvuisia kiinnitysruuveja varten, sillä näihin ikkunoihin tulee sileä 2 mm vahvuinen kumitiiviste.  

Rakensimme tukevasta levystä ja listoista ikkunapleksien porauskehikon 20 ruuvinreiän poraamiseksi ruutuihin täsmälleen oikeisiin kohtiin. Reikien poraaminen aloitettiin alkuperäiseen ikkunaan tulevaan pleksiruutuun. Porauskehikon pohjalle laitettiin pinnaltaan vielä suojakalvolla verhoiltu uusi pleksiruutu. Sen päälle asetettiin poraussapluunaksi irrotettu alkuperäinen ruutu, jossa on 20 kappaletta 11 mm reikää kuminastoille ja kiinnitysruuveille. Ruudut lukittiin porauskehikkoon puristimilla.

Reikien poraamiseksi täsmälleen sapluunaruudun reikien keskelle sorvasimme messingistä porausohjurin, joka uppoaa tiiviisti 11 mm reikään. Ohjurin keskelle porattiin reikä 5 mm poranterälle. Ohjuri laitettiin uuden pleksin päällä olevan vanhan ruudun 11 mm reikään ja ohjurin läpi porattiin alla olevaan ruutuun 5 mm terällä esireikä. Näin menetellen porattiin 5 mm reikä kaikkiin 20:een reikään. Tämän jälkeen pylväsporaan vaihdettiin 11 mm poranterä ja sapluunaruutu poistettiin uuden ruudun päältä. 11 mm poranterä kohdistettiin ensimmäiseen 5 mm reikään ja se suurennettiin 11 mm suuruiseksi. Näin menetellen suurennettiin kaikki 20 reikää. Kun poraus oli tehty, testattiin reikien koko sovittamalla irrotetun ikkunan nastallinen kumitiiviste uuteen ruutuun. Tiivisteen kuminastat sopivat täydellisesti porattuihin reikiin.

Kaikkien muiden kuuden ruudun kohdalla toimittiin toisin, koska niihin tulee sileä 2 mm paksuinen kumitiiviste. Näihin ruutuihin porattiin kiinnitysruuveille 20 reikää 5 mm terällä.  Se tarkoittaa, ettei ruutujen ruuvinreikiin tule kuminastan antamaa tärinäsuojaa, mutta ei tämä DO-5 runko myöskään enää lennä, mitä nyt vähän tärisee sitä liikuteltaessa.

Kun uusiin ruutuihin oli porattu kaikki reiät, oli ruutujen kumitiivisteiden tekemisen vuoro. ETRA:sta ostettiin 1,4 m leveää kumimattoa metri. Koska ikkunaruudut ovat 47,7 x 34,9 cm, kumimatosta riittää kumitiivisteet kahdeksalle ruudulle eli parille ylimääräisellekin. Huvittavaa oli, että kun mattoa ostettiin, myyjä kysyi ”haisevaako, vai haisematonta kumimattoa haluat”? Kävi nimittäin ilmi, että haisematon kumimatto oli reilun tuplan kalliimpaa. IMY:n varoja säästääksemme ostettiin ”haisumattoa”. Kyllä se aluksi pahalle haisikin, mutta haju haihtui pian pois.

Tiivisteiden leikkaamiseksi kumimatosta kuutta uutta pleksiruutua varten, tehtiin vanerista tiivisteen muotoinen sapluuna. Sapluunan avulla kumimatosta leikattiin tarpeelliset kuusi suorakaiteen muotoista kumitiivisterengasta. Tiivisteistä puuttui enää vain reiät ruudun 20:lle kiinnitysruuville.

Kuhunkin tiivisteeseen merkattiin ruuvin reiät käyttämällä sapluunana yhtä uutta pleksiruutua, johon oli porattu 20 kappaletta 5 mm ruuvinreikää. Kiinnitysruuvin rei’illä varustettu pleksi kohdistettiin täsmälleen kumitiivisteen päälle. Alla olevaan kumitiivisteeseen tehtiin kynällä merkki kunkin reiän läpi. Sen jälkeen tiivisteeseen tehtiin ruuvinreiät nahkapaskan eli meistin avulla. Näin toimittiin kaikkien kuuden tiivisteen osalta.

Piti vielä löytää mahdollisimman paljon alkuperäisiä matalalla kupukannalla ja uralla varustettua ruuvia vastaavat uudet ruuvit muttereineen ja aluslevyineen ikkunoiden kiinnittämiseen. Sellaisia ei enää normaalikaupoista löydy. Onneksi etsimämme ruuvit löytyivät Uudenmaan Pultista Järvenpäästä. Ne ovat 4 mm paksuja ja 20 mm pitkiä. Siis millisiä, mutta vastasivat lähes täysin alkuperäisiä 3,8 mm paksuja ja 18 mm pituisia kiinnitysruuveja. Näiden uusien ruuvien kannat maalattiin hopeanharmaalla, etteivät ne kiiltävinä erotu DO-5:n kyljestä. Nyt onkin kaikki valmista uusien ruutujen kiinnittämiseksi DO-5:n matkustamon vasemman kyljen ikkunoihin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Nokkakartion alaosa lainaksi DO-5-koneen kartion alaosan tekemiseksi

Sunnuntai 23.4.2023 - Tiistaikerholainen

Ilmavoimien laskuvarjojääkärikoulutuksen käytössä ollut ja nykyisin Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman C-47-koneen DO-5 runko on ilman nokkakartiota. Syy on se, että vain kartion yläosa on tallella eikä kartion alaosaa löydy Suomesta käyttöömme. Varmaankin sellainen löytyisi suurella rahalla ulkomaailta, mutta siihen emme ryhdy.

Vasen kuva via Laskuvarjojääkärikilta.

Pohdittuamme Tiistaikerhossa eri mahdollisuuksia nokkakartion alaosan rakentamiseksi, päädyimme kartion alaosan tekemiseen lasikuidusta. Lasikuituinen kartion alaosa ei toki olisi alkuperäisen mukainen alumiinilevystä tehty, mutta alkuperäisen muotoinen kuitenkin. Sekin on parempi kuin ei kartiota ollenkaan. Nyt vaan olisi löydettävä lainaksi alkuperäinen ”kolmosen” nokkakartion alaosa tehdäksemme sen avulla kartion alaosasta lasikuitumuotin. Muotin avulla tehtäisiin sitten varsinainen lasikuituinen nokkakartion alaosa. Paikalleen asennettuna se maalattaisiin esimerkiksi alumiinin väriseksi samalla kuin nokkakartion alkuperäinen yläosa olisi puhdistettu ja kiillotettu.

Aidon kartion alaosan saamiseen löytyi ratkaisu, kun Suomessa olevan Karair oy:n käyttämän DC-3 koneen (OH-VKC) eturungon omistaja lupasi lainaksi nokkakartion alaosan. Niinpä joukko DO-5-projektilaisia meni paikan päälle nokkakartiota irrottamaan. Suurimmalta osin saimme kartion alaosan rungossa kiinni pitävät ruuvit helposti irrotettua. Sitä auttoi OH-VKC:n eturungon omistajan tekemä esivalmistelutyö. Muutaman ruuvin jouduimme kuitenkin irrottamaan poraamalla.

Hankalista työasennoista ja tapaamme kuuluvasta suun pieksennästä huolimatta nokkakartion alaosa oli irti OH-VKC:n nokalta parissa tunnissa ja kartion alaosan matka kohti Suomen ilmailumuseota alkoi.

Museolla sovitimme lainaksi saamaamme nokkakartion alaosan ja DO-5:n kartion yläosan toisiinsa. Hyvinhän ne yhteen sopivat, vaikka DO-5 onkin Douglasin tyyppiä C-47 eli rahtikone ja OH-VKC on aito DC-3 matkustajakone. Totesimmekin lainaksi saamamme kartion alaosan sopivan mainiosti lasikuitumuotin tekemiseen.  Ennen kuin siihen vaiheeseen pääsemme, lainaksi saamamme kartion alaosan ulkopinta pitää hioa puhtaaksi niin liasta kuin sen pinnalla olevasta maalista ja pakkelista.

Tavoitteemme on, että kokonainen nokkakartio olisi paikallaan DO-5:n rungossa, kun se on näytteillä IMY:n näyttelyosastolla Turun lentonäytöksessä 17.–18. kesäkuuta.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

DC-3:n (DO-5) runkoa kunnostetaan näytteille

Lauantai 8.4.2023 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdisty ry (IMY) tuo osastolleen Turun lentonäytökseen (Turku Airshow 17-18.6.) omistamansa DC-3 -koneen rungon. Tarkemmin sanottuna kyse on Douglas C-47A-80-DL -koneen rungosta. Kone valmistui Long Beachissa vuonna 1944.

Kuva: via Jarmo Kaipainen.

Tämä ”kolmonen” tunnukseltaan DO-5 palveli viimeiseksi Suomen ilmavoimissa ensin lentävänä laskuvarjojääkärien koulutuskoneena ja lopulta sen runkoa käytettiin laskuvarjojääkärien maaharjoitteluvälineenä. Kymmeniä vuosia Utin metsässä ”hapannuttuaan” se lahjoitettiin Ilmailumuseoyhdistykselle. Rungon mukana tulivat pyrstön osat ja ulkosiivet. Runko on ilman keskisiipeä. Se on valitettavasti vuosien saatossa jonnekin kadonnut.  

Kuva: Juha Ritari.

IMY kunnostaa rungon näyttelytarkoitusta varten. Tätä työtä tehdään nyt Tiistaikerhossa. Paljon työtä onkin edessä, ennen kuin runko on saatu haluttuun DO-5 koneen käytönaikaiseen asuunsa. Kuten arvata saattaa kymmenet vuodet taivasalla vuotavine ohjaamon ikkunoineen on tehnyt pahaa jälkeä, mutta yrittänyttä ei laiteta, kuten sanonta kuuluu. Niin ja onhan runkoa jo käytetty mm. ”Pertsa ja Kilu” sekä ”Sisu” -elokuvien rekvisiittana.

DO-5:n runko tuodaan näytille Turun lentonäytöksen IMY:n näyttelyosastolle, vaikka se ei vielä silloin tavoitteellisessa esittelykunnossaan olekaan. Se on silti mielenkiintoinen kohde käydä katsomassa, minkälaisessa asussa DO-5 -konetta käytettiin laskuvarjojääkärien koulutuksessa, sillä matkustamotila on yhä jääkärikoulutuksen aikaisessa asussaan seinää reunustavine ”rättipenkkeineen” ja juoksulangassa roikkuvine laskuvarjon laukaisuhihnoineen.

Tällä hetkellä runko on Suomen ilmailumuseon pihalla Tiistaikerhossa kunnostettavana. Kunnostamistöitä on tehty niin ohjaamossa kuin matkustamossa. Ohjaamossa on irrotettu ja osiin purettu molemmat huonokuntoiset ja osaltaan ruostuneet lentäjänistuimet. Ne yritetään saada entisöidyksi kesään mennessä. Haasteellisia ovat prässätystä pahvista tehdyt istuimen selkänoja ja istuinkaukalo. Ne ovat ohjaamoon vuotaneen sadeveden vuoksi pehmenneet osin ns. muusiksi eikä niitä pystytä entisöinnissä käyttämään. Todennäköinen vaihtoehto on tehdä selkänojat ja istuinkaukalot alumiinilevystä.

Ohjaamon ja matkustamon välinen ovi on saatu kunnostettua. Parhaillaan on aloitettu matkustamon läpinäkymättömäksi menneiden ikkunaruutujen uusiminen. Samentuneiden ruutujen tilalle laitetaan ruudut kirkkaasta polykarbonaattilevystä. Yksi ruutu on jo saatu irrotettua. Toivottavasti Turun lentonäytökseen mennessä saadaan uusittua läpinäkyviksi ainakin matkustamon ovenpuoleisten seitsemän ikkunan ruudut.

Ohjaamosta puuttuu kokonaan mittaritaulusto mittareineen. Ensihätään tarkoituksemme on laittaa ohjaamoon alumiinilevylle kopioituna aito ja täysikokoinen ”kolmosen” mittaritaulu. Tuo mittaritaulu kuvattiin Suomen ilmailumuseossa olevasta Karhumäen OH-VKB DC-3A -koneesta.

Eikä tässä vielä läheskään kaikki. DO-5:n nokalta puuttuu nokkakartio. Meillä on kyllä nokkakartion yläosa, mutta alaosa puutuu. Suomesta sellaista ei ole käyttöömme saatavissa. Tarkoituksemme onkin tehdä puuttuva kartion alaosa lasikuidusta. Lasikuitumuotin tekemiseksi saamme lainaksi aidon DC-3:n kartion alaosan. Jos työ etenee  suunnitellusti, niin Turun lentonäytöksessä DO-5:n nokka ei ole enää katkaistun näköinen, vaan on saanut ”kolmosen” aidon nokan muodon. Ennemmin tai myöhemmin vielä nyt likaisenharmaaksi patinoitunut DO-5:n runko kiillotetaan näyttäväksi.

Kuten lukija huomaa, läheskään kaikki ei vielä ole valmista, mistä edellä kirjoitin. Olkoonkin tämänkertainen blogi ennemminkin houkuttelu lähteä Turun lentonäytökseen 17.-18. kesäkuuta tutustumaan siellä IMY:n osastolla niin DO-5:n runkoon, Hawk-elämyskeskukseen, OH-XEA ”Ressu” pienkoneeseen, kuten myös lentoasemarakennuksen tuntumaan näytteille koottuun ja Finnairin väreihin OH-LEA ”Sinilinnuksi” maalattuun Ilmailumuseoyhdistyksen Caravelle-matkustajakoneeseen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

DO-5:n ohjaamon ja matkustamon välistä ovea kunnostetaan

Sunnuntai 6.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DO-5:n (DC-3/C-47) rungon kunnostuksessa on vuorossa ohjaamon ja matkustamon välisen seinän puinen ovi. Se on rakenteeltaan ns. peiliovi.  Oven ohjaamon puoleinen maalipinta on pahasti kulunut sekä hilseillyt  ja kunnostetaan alkuperäistä vastaavaksi.

Sen sijaan matkustamon puolella oven alkuperäinen pinta on piilossa, sillä se on verhoiltu uudenaikaisella vaalealla kovapintaisella levyllä. Samalla levyllä on verhoiltu ohjaamon ja matkustamon välisen seinän matkustamon puoli sekä matkustamon seinät ikkunoiden yläreunaan asti.  Liekö oven ja seinien uudelleen verhoilu tehty koneen Lufthansan aikana vai vasta koneen tultua ilmavoimien käyttöön? Oven matkustamon puoleisen modernisoidun pinnan jätämme nykyiselleen eli samanlaiseksi verhoiltuna, kuin matkustamon seinät ovat.

Ohjaamon puoleisen pinnan perusteella ovi vaikuttaa alkuperäiseltä C-47 tyypin ovelta. Siitä kielisi se, että oven vaneripinnasta löytyy suurikokoinen leima. Siinä on vielä luettavissa sana ASSEMBLY ja sarjanumero 24 145018. Muitakin numeroita leimassa on, mutta niistä ei saa kunnolla selvää.

Oven kunnostusta varten ovi irrotettiin karmistaan ja tuotiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Kunnostuksessa ohjaamon puoleinen maalipinta hiotaan ja  oven verhoilun liimauksestaan irronneet vaneriviilut liimataan kiinni. Lopuksi ovi saa uuden maalipinnan.

Tulevaa oven maalaamista varten hilseilyt irtonainen maali raaputettiin pois ja vihertävän harmaa maalipinta hiottiin sileäksi hiekkapapereilla. Tarkoituksenamme on maalata oven pinta kuin myös ohjaamon alumiiniset seinäpinnat alkuperäisen mukaisella vihreällä sävyllä. Sitä ennen yritetään selvittää, mikä se alkuperäinen maali ja sen sävy olisi mahtanut olla.

Ovessa näkyy vähintään kahta vihreän eri sävyä. Ikään kuin alempana olisi vaaleamman vihreä, jonka päälle on vedetty tummemman vihreä maali. Ohjaamon seinien alumiinipinnoissa on näkyvillä ainakin kolmea ei vihreää. On siten arvailujen varassa, mikä niistä olisi varmasti alkuperäistä – jos niistä enää mikään. Onhan DO-5 ollut Normandian maihinnousuun osallistumisen jälkeen siviilikäytössä Hollannissa, Ranskan Indokiinassa ja Saksassa ennen tuloaan Suomen ilmavoimille vuonna 1960.

Tiedustelin ”kolmosten” värejä Suomen ilmavoimamuseosta. Sain kuulla, että ohjaamon ja siten myös oven väri on mitä ilmeisimmin amerikkalainen "Bronze Green" tai "Dull Dark Green." Sisätilan väri oli yleisesti tumman vihreä sen ajan amerikkalaiskoneissa. Alumiinipintojen pohjamaalina käytettiin sinkkikromaatti korroosiosuojamaalia, jonka sävyä taitettiin mustalla pigmentillä, jolloin siihen saatiin myös UV-suojaa. On siten vielä selvitettävää, ennen kuin menemme maalikauppaan.

Maalattavat pinnat edellyttävät kuitenkin lisää pohjustustyötä, ennen kuin ovi on valmis maalattavaksi. Tehdäänkö maalaus jo nyt, vai vasta keväällä yhdessä ohjaamon alumiinisten seinäpintojen maalauksen kanssa, on toistaiseksi päättämättä.

Oven pintojen hiomisen jälkeen liimattiin liimauksestaan irronneet oven vaneriviilut. Viilut puristettiin tiiviisti alustaansa puupalikoilla ja puristimilla. Liimana käytimme ulkokäyttöön tarkoitettua EriKeeper Plus puuliimaa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

DO-5:n ohjaamon lentäjänistuimet

Torstai 20.10.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DC-3/C-47 (DO-5) koneen rungon kunnostaminen vähintään siedettävään esittelykuntoon edellyttää monenlaista tekemistä. Suurin työsarka kohdistuu ohjaamon alueeseen.

Kun olimme saaneet rungon sisällä olevat DO-5:n pyrstönosat ja muut romppeet siirretyksi rungon viereiseen DO-5:n varastokonttiin sekä tiivistettyä ohjaamon ikkunat sadeveden sisäänpääsyn estämiseksi, saatoimme keskittyä ohjaamoon. Lähtökohtaisestihan se oli kuin ”hävityksen kauhistus”. Mittarit ja valtaosa ohjaamon laitteista olivat poissa, penkit repaleiset, seinät verhoilusta riisuttuna paljaina sekä roskaa joka paikassa.

Suurin osa DO-5:n mittareista ja laitteista oli purettu siinä vaiheessa, kun DO-5 poistettiin käytöstä ja sen runko vietiin Uttiin laskuvarjojääkärien maassa olevaksi kuivaharjoittelukoneeksi. Samassa yhteydessä on todennäköisesti purettu ohjaamon seinien verhouspaneelit.

Siivosimme ohjaamon ensin roinasta ja roskasta, joka sinne oli aikojen saatossa kertynyt. Lopulta päästiin jo käyttämään pölynimuriakin ohjaamon pintojen puhdistamiseen.  Ensivaiheen tavoitteenamme on saada ohjaamosta siisti. Pitemmälle ajatellen olisi kiva saada ohjaamoa täydennettyä puuttuvilla mittareilla ja laitteilla, mutta se tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta. 

Siivoustyön jälkeen otimme kohteeksemme lentäjän istuimet. Istuin muodostuu varsinaisesta istuinosasta ja istuimen putkirakenteisesta kehikosta, johon istuinosa on kiinnitetty. Tarkoituksemme on kunnostaa istuimet huolimatta siitä, että istuinten istuinosat ovat pahoin vaurioituneet. Istuinten putkirakenteiset runkokehikot ovat vielä hyväkuntoiset, joskin ruosteessa.

Vaurioitumiseen on syynä se, että koko istuinosa on tehty monikerroksisesta istuimen muotoon prässätystä ja jäykistetystä pahvista. Ohjaamoon päässeen sadeveden ja kosteuden seurauksena muotoonsa prässätty pahvi on vettynyt niin, että pahvin kerrokset ovat irronneet toisistaan ”mössöksi”. Istuinten selkänojat ovat kuitenkin vielä kohtalaisessa kunnossa.

Tosiasia on kuitenkin, ettei näistä alkuperäisistä repaleisista istuinosista saa enää entisöimällä kelvollisia, vaan kummankin istuimen istuinosa on kokonaan uusittava, vaikka selkänoja vielä käyttökelpoinen olisikin.  Onkin ”tenkkapoo”, kuinka pahvista prässätyn istuinosan saisi järkevästi uusittua. Toki vaihtoehtona on tehdä se alumiinilevystä, jos siihen ratkaisuun päädyttäisiin. Istuimen kehikko kaipaa vaan ruosteesta puhdistamista ja maalausta.

Penkkityöt” aloitimme irrottamalla ohjaamon kummatkin lentäjän istuimet ohjaamon lattiassa olevista kiskoistaan. Tämän jälkeen on vuorossa kummankin istuimen istuinosan irrottaminen runkokehikosta.  Istuinosa on kiinni runkokehikon putkessa putkea pitkin liukuvilla kiinnikkeillä, jotta istuimen korkeutta voi säätää. Istuimen säädön lukitus tehdään runkokehikon putken reikiin työntyvillä lukitustapeilla. Säätömekanismi on istuimen alla.

Aloitimme purkutyön vasemmanpuoleisesta istuimesta. Irrotimme runkokehikon putken ympärillä olevat istuimen ruosteessa olevat kiinnikkeet saadaksemme istuinosan kehikosta irti. Vaan eipä se irronnutkaan, sillä korkeussäädön lukitustapit olivat yhä tiukasti paikallaan kehikon putken säätörei´issä. Jouduimme tekemään kovasti töitä, ennen kuin saimme jumiutuneet korkeussäädön lukitustapit vedettyä pois tapinrei’istään ja istuinosan ja runkokehikon irrotettua toisistaan.

Vastaavalla tavalla purimme kunnostettavaksi ohjaamon oikeanpuoleisen istuimen. Se on identtinen vasemman istuimen kanssa, mutta siitä peilikuva. Tämän istuimen osalta jouduimme purkamaan kokonaan istuimen korkeussäädön mekanismin, ennen kun saimme korkeudensäädön lukitustapit vedettyä pois istuinkehikon putken säätörei’istä ja siten istuinosan irti ja istuimen kehikosta. Kummankin istuimen osat veimme DO-5:n varastokonttiin odottamaan jatkokäsittelyä.

Kuvat: Lassi Karivalo

DO-5:n ohjaamon tuulilasit talvikuntoon

Sunnuntai 16.10.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman DC-3 (C-47) koneyksilön DO-5:n runkoon liittyvät työt ovat päässeet hyvään alkuun Tiistaikerhossa. Nyt pyritään keskittymään sellaisiin töihin, jotka ovat mahdollista toteuttaa säästä riippumatta alkavien kylmien säiden ja talvikauden aikana. DO-5:n runkohan on nyt ulkosalla Suomen ilmailumuseon pihalla. Lisäksi olemme varustaneet pihalla olevaa runkoa syksyn sateisiin ja talven tuiskuihin.

Yksi tällainen talveen varautuminen oli saada ohjaamon ikkunat ennen talven tuloa sellaiseksi, ettei sadevesi ja lumi pääse tunkeutumaan ohjaamoon. DO-5:n ohjaamon ikkunat olimme kyllä suojanneet jo alkusyksystä sateen pitävällä suojamuovilla, koska tuulilasien raameihin laitetut pleksit olivat kooltaan liian pienet estämään sadeveden pääsyn ohjaamoon. DO-5:n kummankin tuulilasin alkuperäiset ruudut ovat jossain vaiheessa rikkoutuneet ja korvattu läpinäkyvillä 3 mm vahvuisilla pleksilevyillä.

Noiden liian pienikokoisten tuulilasipleksien tilalle oli saatava ennen talven tuloa uudet ja paremmin ikkunan raamiaukon kattavat pleksit. Tosin näin ei lentävien DC-3 koneen osalta toimittaisi, vaan rikkoutuneen tai muuten käyttökelvottomaksi menneen tuuliasi-ikkunan tilalle olisi vaan vaihdettu varaosana kokonaan uusi ikkuna raameineen ja ruutuineen. Tällaisia vaihtoikkunoita ei meillä ole valitettavasti käytettävissämme.

Niinpä liian pienet tuulilasien pleksit irrotettiin ja kummankin tuulilasin raamin kouru puhdistettiin liasta sekä ruosteesta akkuporakoneeseen kiinnitetyllä harjalaikalla. Uusien pleksilasien hankkimista varten tehtiin 1,2 mm vanerista ikkunan muotoinen sapluuna. Tämä sapluuna leikattiin sen kokoiseksi, että ikkunapleksin vanerimalli saatiin juuri ja juuri pujotettua tuulilasin raamin aukosta raamin kouruun.

Tarkoituksena on liimata uusi pleksilasi raamiin silikonilla. Liimatessa pleksi tuettaisiin paikalleen raamin sisällä siten, että se nojaa joka reunastaan muutaman millin raamin kourun sisäreunaa vasten. Näin pleksi peittäisi koko ikkuna-aukon ja silikonisaumasta saataisiin vesitiivis.

Leikkautimme ETRA:ssa vanerisapluunan mukaiset kaksi ikkunapleksiä  5 mm vahvuisesta UV-suojatusta polykarbonaattipleksistä. Kun sovittelimme niitä DO-5:n tuulilasin raameihin, niin pienen viilaamisen jälkeen saimme pleksit ”loksahtamaan” halutusti tuulilasin raamin sisään.

Koska syksyn säät ovat jo kylmenneet vain 10 asteen tietämiin, päätimme siirtää pleksien liimaamisen silikonilla ensi kevään lämpimimpiin säihin. Estääksemme sadeveden tai lumen pääsyn  ohjaamoon,  teippasimme suojakalvoilla varustetut uudet pleksit koneen ulkopuolelta oranssiteipillä tuulilasin raameihin. Teippaus tehtiin niin, että teippi peitti kokonaan tuulilasin raamin ja koneen rungon välisen sauman.  Samalla tavalla suojasimme ohjaamon sivuikkunoiden saumat, jottei sade pääse niidenkään kautta tunkeutumaan ohjaamoon.

Toinen talveen varautumiseen liittyvä tehtävä oli pyrstöosan peittäminen suojapressulla. DO-5:n pyrstöstähän on irrotettu niin korkeus- kuin sivuvakaaja. Näin ollen sade ja lumi pääsee tunkeutumaan vakaajien aukoista esteettä rungon sisään. Hankimme suurikokoisen pressun, jolla peitimme umpeen koko pyrstön alueen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Tiistaikerho aloittaa DO-5:n rungon kunnostamisen

Sunnuntai 11.9.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseo ry omistuksessa on DC-3 (C-47) DO-5 -koneen runko peräsimineen. Siivet vielä puuttuvat. DO-5:n runko tuli IMY:n omistukseen vuonna 2018. Muutoin runko olisi mennyt romutukseen. Ilmavoimien käytössä ollut DO-5 palveli viimeiseksi Utin laskuvarjojääkärikoulun maassa olevana kuivaharjoituskoneena. IMY:n omistamana DO-5:n runkoa on käytetty jo kahdessa elokuvassa rekvisiittana.

Ilmailumuseoyhdistyksen tarkoituksena on kunnostaa DO-5:n runko niin, että sitä voisi kunnostettuna esitellä erilaisissa ulkoilmatilaisuuksissa. Tällöin koneen sisätiloihin olisi myös mahdollista tutustua. Rungon matkustamo säilytetään laskuvarjojääkärien koulutusasussaan pitkin seinää kulkevine ”rättipenkkeineen”. Jatkossakin runko on tarjolla elokuvatuottajien tarpeisiin.

DO-5:n rungon kunnostus on käynnistymässä Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa. Tätä varten runko on Suomen Ilmailumuseon pihalla. No, ihan heti huomenissa kaikki ei ole suinkaan valmista, sillä suuri urakka kerholaisilla on edessä rungon kunnostamiseksi. Mutta jospa oltaisiin loppukeväästä 2023 jo sen verran pitkällä, että rungon uskaltaisi vielä näytteille Turussa pidettävään valtakunnalliseen lentonäytökseen. No, aika näyttää.

Tiistaikerhon syyskauden alku on mennyt DO-5:n kunnostustöiden esivalmisteluun. Niistä yksi oli matkustamon sisälle varastoitujen koneen sivuvakaajan, sivuperäsimen, korkeusperäsinten, peräkartion, nokkakuvun sekä muiden koneen osien siirtäminen DO-5:n tuntumaan tuotuun varastokonttiin. Varastokonttiin siirrettiin myös rungon alle varastoitu korkeusvakaaja. Matkustamossa olleet osat piti saada pois, sillä osat täyttivät rungon niin, että siellä kulkeminen oli vaikeaa ja jopa vaarallista, puhumattakaan matkustamossa työskentelystä koneen kunnostuksen aikana.

Rungon entisöintitöissä keskitymme aluksi ohjaamoon. Siellä tehtävänämme ovat mm. ohjaamon ikkunoiden tiivistäminen ja mahdollisesti osin uusiminen, lentäjän istuinten irrotus kunnostettaviksi, ohjaamon pintojen ja jäljellä olevien laitteiden puhdistaminen sekä seinäpintojen maalaus. Myös matkustamon ikkunoiden täysin sumeiksi menneiden ruutujen uusiminen on työlistalla. Se olisikin kerholaisille jo tuttua, sillä vuonna 2015 uusimme Suomen ilmailumuseon pihalla tällä hetkellä maamerkkinä upeasti olevan ”kolmosen” OH-LCD:n matkustamon ikkunat.

Onpa jo ehditty saada jotain aikaiseksi kunnostuksenkin saralla, kun legendaarinen kolmosmekaanikko Pauli ”Speedy” Fallström vaihtoi koneen rikkonaisen kannuspyörän ehjään.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Tiistaikerhon syyskausi alkoi

Sunnuntai 4.9.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kesätauko päättyi tiistaina 30. elokuuta, jolloin kerholaiset kokoontuivat Suomen ilmailumuseolle jatkamaan keväällä kesken jääneitä projekteja ja aloittamaan muutamia uusia. VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti jatkui läpi kesän muutaman viikon taukoa lukuun ottamatta.

Caudron C.59 konservointihankkeessa edetään nyt mm. saattamalla valmiiksi koneen alasiipien kangasverhoilun ja johtoreunan vaurioiden korjaukset, verhoilemalla rankoina olevat korkeusvakaaja ja toinen korkeusperäsimistä sekä kunnostamalla Suomen ilmavoimamuseosta saadut 1920-luvun lentokoneen pyörät. Tiistaikerhossa kunnostettavana ollut Caudronin runko palautettiin 30. elokuuta Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle odottamaan aikaa, jolloin rungon kangasverhoilun pahoin krakeloituneen maalipinnan konservointiin voidaan täysipainoisesti panostaa.

Kun MiG-21BIS (MG-111) purettiin Suomen ilmailumuseon pihalla romutettavaksi, Ilmailumuseoyhdistys ry sai rungosta pätkäistyn ohjaamo-osan MiG-21-simulaattoriksi rakennettavaksi. Tiistaikerhon tehtävänä on purkaa ohjaamon ulkopuoliset laitteet ja varusteet tilan tekemiseksi simulaattorin laitteille. Aloitimme tämän työn jo loppukeväästä ja jatkamme nyt MG-111:n ohjaamon käsittävän rungonpätkän esivalmistelua simulaattoriksi rakennettavaksi.

Ilmailumuseo ry pelasti vuonna 2018 romutukselta Ilmavoimien käytössä olleen DC-3 (C-47) DO-5-koneen rungon. Runko oli palvellut viimeiseksi Utin laskuvarjojääkärikoulussa maassa olevana ”kuivaharjoituskoneena”. Tiistaikerhon tehtävänä on mm. kunnostaa ja siistiä varsin huonokuntoista ja laitteeltaan puutteellista koneen ohjaamoa, tiivistää ohjaamon ikkunat ja uusia matkustamon läpinäkymättömäksi menneet ikkunaruudut.

Perjantaina 19. elokuuta saapui Ilmailumuseoyhdistyksen Ruotsista ostama Caravelle III (SE-DAF) Arlandasta Turkuun ja vietiin kunnostettavaksi Pansiossa olevaan halliin. Kone tulee aikanaan näytteille Finnairin väreissä Turun lentoaseman terminaalirakennuksen tuntumaan. Finnair käytti Caravelle III -koneita ennen siirtymistään Super Caravelleihin.

Vuodesta 1974 kone on seissyt Arlandan lentokentän laidalla ja on odotetusti huonokuntoinen. Tiistaikerhon tehtävänä on korjata Caravellen vaurioituneita osia, jotka kokonsa puolesta sopivat kunnostettaviksi Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa. Näitä on mm.  ”kipeetä saanut” oikean siiven kärkiosan etukulma. Entisöimme myös Caravellen mukana Turkuun tuodun ja varsin huonoon kuntoon päässeen Caravelle III:n hinausraudan.

Kaikkea muutakin tulee tavan mukaan syyskauden aikana Tiistaikerholle tehtäväksi, jotka tukevat niin Suomen ilmailumuseon kuin Ilmailumuseoyhdistyksenkin toimintaa.