Tiistaikerhon blogi

Myrskyä heinäkuussakin

Tiistai 23.7.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn entisöinnin parissa puuhaavat tiistaikerholaiset eivät malta olla poissa Suomen Ilmailumuseon entisöintiverstaalta edes heinäkuussa. Mielessä polttelee saada VL Myrsky II:n (MY-14) entisöintiprojektia koko ajan eteenpäin.

Blogi_2019-20-01.jpg

Heinäkuussa on keskitytty oikean siiven alapinnan verhoilun saattamiseen valmiiksi. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa siiven sisäosat ovat kaikkine laitteineen jo piilossa vaneriverhoilun alla. No, joitain pieniä yksityiskohtia on vielä vaneroinnin osalta meneillään.

Blogi_2019-20-02.jpg

Kun oikean siiven alapinnan vanerointi on saatu valmiiksi, käsittelyyn otetaan vasen siipi. Sen yläpinta on jo vaneriverhoiltu salkojen väliseltä alalta. Työ vasemman siiven kanssa tarkoittaa mm. siiven sisään asennettavia siivekkeiden sekä laskutelineen käyttölaitteistoja, jättöreunan kaarien kiinnittämistä takasalkoon sekä jättöreunaan tulevan laskusiivekkeen tilan vanerointia. Samanaikaisesti voidaan jo aloittaa siiven alapinnan verhoilua etu- ja takasalon väliseltä alueelta siiven kärjestä alkaen. Kun kaikki edellä mainitut työt on jo kertaalleen ”testattu” oikean puoleisessa siipipuoliskossa, olettaisi vasemman siipipuoliskon vastaavien töiden etenevän varsin joutuisasti.

Blogi_2019-20-03.jpg

Blogi_2019-20-05.jpg

Siipi ei kuitenkaan ole ollut ainut heinäkuinen Myrsky-työn kohde. Myrskyn pyrstön vasen ja oikea korkeusvakaaja on saatu verhoiltua ja verhoiluvanerin saumat hiottua tasaisiksi. Sivuvakaaja ja korkeusvakaajat kiinnitettiin asennustelineeseen sivu- ja korkeusvakaajien saumakohtaan tulevien suojus- eli kainalopeltien asentamiseksi. Käytössämme onkin aidot Myrsky pyrstön kainalopellitt, joten vältymme uusien tekemiseltä. Tosin alkuperäiset pellit ovat vähän rutussa, joten ne pitää oikaista ja kunnostaa muutoinkin ennen lopullista paikalleen asentamista.

Blogi_2019-20-08.jpg

Niin ikään on kunnostettu Myrskyn alkuperäisiä alumiinirakenteisia korkeusperäsimiä.  Niiden rakenteessa on murtumia ja myös puuttuvia osia. Peräsimiä korjataan parhaillaan asennettaviksi myöhemmin korjattuina korkeusvakaajaan.

Blogi_2019-20-06-07.jpg

Kesäkuussa lähetettiin Myrskyn moottorisuojuksen eli NACA-renkaan yläosan muotoon tehty puinen lesti renkaan yläosan tekemiseksi kolmesta toisiinsa hitsattavasta alumiinipellistä. Työ teetettiin projektin ulkopuolisena ostopalveluna. Alumiinipellit muokattiin yksitellen puista lestiä vasten mm. lyijypiiskalla. Muokkauksen jälkeen levyt hitsattiin toisiinsa yhtenäiseksi NACA-renkaan yläosaksi.  Muokattu NACA-renkaan yläosa saatiin muokkauksessa kovia kokeneen muokkauslestin kanssa Tiistaikerhoon heinäkuun puolivälissä. Renkaan yläosaa on vielä jonkin verran muokattava ja sen etuosaan on avattava moottorin ilmanottoaukko ennen kuin NACA -renkaan yläosa voidaan hitsata yhteen NACA-renkaan muun kehän kanssa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Caudron C.59:n korkeusvakaajan rakenne ja kunnostaminen

Tiistai 2.7.2019 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59 -koneen alasiivet sekä korkeusvakaaja korkeusperäsimineen tuotiin lopputalvesta 2019 Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Tiistaikerhoon kunnostettaviksi.  Siiville ei ole vielä tehty mitään, mutta korkeusvakaaja sekä peräsimet on irrotettu toisistaan ja korkeusvakaajan kunnostaminen aloitettu.

Blogi_2019-19-01.jpg

Kun korkeusvakaajan nykytila oli huolellisesti dokumentoitu, voitiin vakaajan kunnostaminen aloittaa. Se tarkoittaa tosiasiassa verhoilultaan pahoin lahonneen ja kieroksi menneen vakaajan kangasverhoilun riisumista ja vakaajan ainakin osittaista purkamista.

Blogi_2019-19-02-03.jpg

Lahonnutta sekä monin kohdin repaleiseksi mennyttä kangasverhoilua avattiin ja samalla dokumentoitiin, mitä vakaajan rakenteesta tuli kankaan alta näkyviin. Sieltä paljastui mm. kankaan kiinniompelutapa, vakaajan kaaria toisiinsa yhdistävä kangasnauhasidos, johtoreunan verhoilu kangasnauhalla, vakaajan sisällä olevat metallilankajäykisteet sekä pahoin lahonneet vanerikaaret.

Blogi_2019-19-04.jpg

Vakaajan verhoilukangas oli ommeltu kaarten pinnassa oleviin kangasnauhoihin noin 2 cm harsinnalla. Harsinta oli tehty nauhaan vähän vinottain. Ommelnauha oli sidottu kaaren pintaan kaaren ympäri kieputetulla toisella kangasnauhalla. Verhoilukangas oli ommeltu kaariin yhtenäisenä korkeusvakaajan johtoreunan ympäri vedettynä kankaana. Ompelu oli aloitettu jättöreunan yläpinnasta kaaria pitkin ja päätetty vakaajan toisella puolella takaisin jättöreunaan.  Ompeleisiin ei ole tehty varmistussolmuja, sillä solmut löytyvät vain langan alku- ja loppupäästä. Yleensä kangasverhoilun ompeleisiin tehdään varmistussolmu, jolla taataan kankaan pysyminen tiiviisti kiinni kaaren pinnassa.

Blogi_2019-19-05-06.jpg

Vasemmalla vakaajan päädyn liepeiden koneommelta, oikealla jättöreunan käsinommelta.

Vakaajan päädyissä kankaan ylä- ja alapuolen liepeet oli ommeltu yhteen koneella. Koneompeleen sauma tuli näkyviin selvästi kangasta vakaajan päädyissä purettaessa. Sen sijaan jättöreunassa kankaan ylä- ja alapuolen liepeet oli ommeltu kiinni käsin. Tässä on se erikoisuus, että liepeet oli ommeltu yhteen siististi kankaan sisä- eli nurjalta puolelta. On vielä avoimena, kuinka liepeet on voitu ommella käsin kankaan sisäpuolelta kankaan liepeiden painautuessa tiiviisti jättöreunalistaa vasten.

Blogi_2019-19-07-08.jpg

Korkeusvakaajan kaaret oli sidottu keskeltä toisiinsa 20 mm levyisellä kangasnauhaparilla. Nauhat oli kiinnitetty päistään nauloilla vakaajan päätyihin, johon oli kieputettu nauhaa pari kierrosta. Nauhat oli sitten pujotettu pareittain vuoroin kaikkien 11 kaaren yli ja ali. Nauhat oli lisäksi kiinnitetty naulaamalla jokaiseen kaareen. Vakaajan johtoreunalistan ympärille oli kiedottu 50 mm levyinen kangasnauha tiiviiksi punokseksi.

Blogi_2019-19-09.jpg

Korkeusvakaajan puinen ranko koostuu umpipuisista johto-, jättö- ja päätylistoista sekä vaneri- ja puukaarista. Jättöreunan listaan on uurrettu kevennykset. Johto- ja jättöreunaan kiinnittyviä kaaria on 11. Niistä kolmas, kuudes ja yhdeksäs ovat umpipuuta. Muut kaaret ovat rimoilla reunustettuja vanerikaaria, joissa on kevennysaukot.  Vanerikaaret ovat pahoin lahonneet ja niiden haurastuneet vaneriviilut jo kokonaan irronneet toisistaan. Tuskin yhtään vanerikaarta on sellaista, joka voidaan korjata, vaan kaaret joudutaan uusimaan. Kenties vanerikaarten alkuperäisiä puisia ylä- ja alareunan listoja voidaan käyttää hyväksi kaaria uusittaessa.

Blogi_2019-19-10.jpg

Korkeusvakaaja on jäykistetty neljällä messinkisin vanttiruuvein varustetulla teräslankaristikolla. Lankojen päät on kiinnitetty umpipuukaarten tyvessä oleviin metallikorvakkeisiin. Korkeusvakaaja on mennyt pahasti kieroksi ja vakaajan oikaisu ei onnistune muutoin kuin purkamalla vakaana osiinsa, oikaisemalla kieroksi menneet johto- kuin jättöreunalistat ja kokoamalla sitten vakaaja uudestaan.

Blogi_2019-19-11-12.jpg

Aloitettiin verhoilukankaasta vapautetun vakaajan rangon purkaminen avaamalla vakaajan toisen pään teräslankajäykisteet. Jäykisteristikosta poistettiin ensin ristikon keskellä oleva sidos, jonka jälkeen avattiin ristikon jäykistelankojen vantti- eli kiristysruuvit. Tämän jälkeen aloitettiin irrottaa vakaajan umpipuukaarta.

Blogi_2019-19-13-14.jpg

Vähän aikaa jouduttiin pähkäilemään, kuinka johto- ja jättöreunan välissä oleva umpipuukaari olisi irrotettavissa, kun kaaren kohdalla niin johto- kuin jättöreunalistassa oli kiinnitykseen viittaavasti näkyvillä vain puun sisään upotetut kuusikulmaiset pultin kannat. 

Päädyttiin siihen, että jättö- ja johtoreunan läpi olevat pultit ulottuvat puukaaren pään sisään, jossa on niitä vastaava kiinteä mutteri. Arveltiin myös, että pultit olisivat tosiinsa nähden vastakierteellisiä, jolloin kaarta kiertämällä pultit kiertyisivät samanaikaisesti auki vapauttaen kaaren ja päinvastoin kaarta kiertämällä toiseen suuntaan pultit kiertyisivät kiinni.

Asia varmistui, kun aloitettiin umpikaaren kiertäminen varovasti itsensä ympäri. Jättöreunan puoleisessa kaaren päässä oleva pultti alkoikin kiertyä itsestään ulos läpi jättöreunalistan. Kun pultin kanta oli tullut ulos listasta, pultti kierrettiin irti 8 mm kiintoavaimella.

Blogi_2019-19-15.jpg

Sen sijaan johtoreunan päässä olevaa pulttia ei saatu kaarta kiertämällä avattua, vaan kaaren pään sisällä oleva ruosteinen pultti muttereineen jumittui.  Kaari saatiin kuitenkin irrotettua, kun irrotettiin puukaaren päässä oleva metallituki. Sen alta paljastui pultin ruostunut pää muttereineen. Kun mutteria yritettiin saada kiintoavaimella auki, pultti kuitenkin katkesi. Johtoreunan listan sisään jäänyt katkennut pultti lyötiin pois johtoreunalistassa olevasta reiästään ohuella tuurnalla.

Blogi_2019-19-16.jpg

Korkeusvakaajan umpipuukaaren pinnasta löytyi siihen lyödyt kauniit leimamerkinnät. Se lienee Caudron - tehtaan leima sarjanumeroineen.

Blogi_2019-19-18.jpg

Korkeusvakaajan rangon purku jatkuu elokuussa Tiistaikerhon syyskauden alkaessa.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Myrskyn oikean siiven laskusiivekkeen tila

Sunnuntai 23.6.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn oikean siipipuoliskon jättöreunaa on koottu nyt parisen kuukautta. Jättöreunan kaaret ovat paikoillaan jättöreunalistaa myöten ja kaarissa olevien aukkojen läpi kulkevat siivekkeen ja laskusiivekkeen sekä laskutelineiden käyttötangot on asennettu paikoilleen. Voitiin siten ryhtyä vaneroimaan siiven jättöreunaan tulevan laskusiivekkeen tilaa, johon laskusiiveke painautuu kiinni ollessaan. Tilan rakentamista varten jättöreunan kaarissa on syvennys.

Blogi_2019-18-01.jpg

VL Myrskyn laskusiivekkeet ovat muutoin siiven muusta puurakenteesta poiketen kevytmetalliset split flap -tyyppiset levysiivekkeet. Kun laskusiivekkeet ovat painautuneina siiven alapuoliseen tilaansa, ne muodostavat osan siiven alapintaa. Auki ollessaan laskusiiveke vaan kääntyy käyttötankojen ja kulmavaihteiden avulla alaspäin eikä työnny samalla taaksepäin, kuten esimerkiksi nykyisissä matkustajakoneissa.

Blogi_2019-18-02.jpg


Ensimmäiseksi vaneroitiin Myrskyn oikean siiven laskusiivekkeen tilan 70 mm korkuinen etuseinä1,2 mm vahvuisella vanerilla. Sitten oli vuorossa siivekkeen levyisen tilan ”katon” eli yläosan vanerointi. Onneksi oikea siipi on nyt ylösalaisin eli siiven alapinta päälläpäin, joten vanerin kiinnittäminen jättöreunakaaria vasten on helppoa verrattuna siihen, jos siipi olisi oikein päin.

Blogi_2019-18-03.jpg

Laskusiivekkeen tila vaneroidaan kahdella peräkkäisellä tosiinsa limisaumalla kiinnitettävällä vanerilevyillä. Vanerointia varten leikattiin 1,2 mm vahvuisesta vanerista kaksi laskusiivekkeen tilan kattavaa levyä. Levyjen soisiinsa saumatuvat reunat viistehiottiin limisaumaliitosta varten. Vanerit asemoitiin peräkkäin siipikaarien päälle varmistaen, että ne asettuivat hyvin kohdalleen niiden liimaamiseksi siipikaariin ja laskusiivekkeen tilan reunoihin.

Blogi_2019-18-04.jpg

Kun kaikki oli valmista, liimattiin ensin siiven kärjen puoleinen vanerilevy ja sen jälkeen tilan tyvenpuoleinen levy. Liimana käytettiin selluloosakuidulla täytettyä kaksikomponenttista epoksiliimaa. Liima levitettiin siveltimellä kaariin, kaarien välisiin tukilistoihin, jättöreunalistaan sekä siiveketilan etu- ja päätylistoihin.

Blogi_2019-18-05-07.jpg

Blogi_2019-18-08-09.jpg

Liiman levityksen jälkeen vanerit painettiin kaaria vasten ja lukittiin paikoilleen ensin muutamalla naulalla. Tämän jälkeen vanerien päälle laitettiin raskaita teräspainoja liimapintojen puristumiseksi tiukasti toisiaan vasten.

Blogi_2019-18-13-15.jpg

Kun liimaus oli kuivunut, liimattiin paikolleen vielä kolmiolista tukemaan siivekkeen etuseinän vanerin ja siipikaariin liimatun vanerin saumakohtaa.

Blogi_2019-18-14.jpg

Oikean siiven laskusiivekkeen tila oli näin saatu vaneroiduksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Kurjen kokoamisen "häntiä" Vesivehmaalla

Maanantai 17.6.2019 - Tiistaikerholainen

Vuonna 1927 valmistunut Ilmavoimien lentokonetehtaan Kurki-kone (I.V.L. K.1 Kurki) koottiin kolmen vuoden kunnostuksen jälkeen esille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon 15. toukokuuta. Muutamia asioita jäi vielä silloin tekemättä. Niitä olivat mm. siipitukien ja siipien kiinnityspulttien sekä joidenkin pyrstön pulttien suojalakkaus ja matkustamon ylänurkissa olevien siiven kiinnityspulttien suojuskoteloiden kiinnitys. Tiistaikerhossa syntyi myös ajatus rakentaa siisti koroke Kurjen pyrstöä ylhäällä pitävän metallituen alle siinä olevan kahden kuormalavan tilalle.

Blogi_2019-17-01-02.jpg

Koroketta ryhdyttiinkin rakentamaan ostamalla sitä varten sopivaa puutavaraa. Korokkeesta päätettiin tehdä kolmikulmainen vastaten Kurjen pyrstön alla oleva kolmijalkaista tukea. Korokkeen sivut rakennettiin 50x50 mm höylätystä puutavarasta ja kansi sahattiin rimalevystä. Koroke rakennettiin niin, että sen osat kiinnitettiin toisiinsa piilokiinnityksenä korokkeen sisältä käsin. Näin korokkeen ulkopinnat saatiin kauniin siisteiksi. Lopuksi koroke maalattiin pyrstön metallituen mukaan siniseksi.

Blogi_2019-17-03-04.jpg

Maanantaina 10. kesäkuuta tiistaikerholaisten iskuryhmä suuntasi Vesivehmaata kohti mukanaan valmistunut koroke, maalia, ruuveja, pesuainetta ja rättejä. Mukaan saatiin mahtumaan vielä viimeinen kuudesta Tiistaikerhon Päijät-Hämeen Ilmailumuseota varten kokoamista IKEA-metallihyllyköistä.

Blogi_2019-17-05-06.jpg

Vesivehmaalle saavuttua asennettiin ensin uusi koroke. Pyrstöä nostettiin pinoojan varaan sen verran, että metallituki saatiin irrotettua ja tuen alla olleet kuormauslavat siirretty sivuun. Tämän jälkeen kolmikulmainen koroke asennettiin paikoilleen ja sen päälle kolmijalkainen metallituki. Pyrstö laskettiin pinoojalla takaisin metallituen varaan. On se tuki nyt paljon siistimpi uudella siniseksi maalatulla korokkeella kuin kuormauslavoilla.

Blogi_2019-17-07-08.jpg

Blogi_2019-17-09-10.jpg

Kun pyrstön tuki korokkeineen oli paikallaan, ryhdyttiin muihin töihin. Osa porukkaa suojalakkasi pultin kantoja ja mutteripäitä ruostumista estävällä joko mustalla tai hopealla Isotrol-lakalla, osa kiinnitti matkustamossa suojakoteloita paikoilleen ja osa pesi Kurjen suksien pinnat, jotka olivat kurkea Vesivehmaalle siirrettäessä ja kootessa likaantuneet.

Blogi_2019-17-11.jpg

Kun suunnitellut työt oli saatu tehdyksi, Lahden Ilmasilta tarjosi kahvit ja pullat Vesivehmaan Lentokentän kahvilassa. Sitten oltiin taas valmiit kohti uusia seikkailuja!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. K.1 Kurki

Myrskyn oikean siiven alapintaa verhoillaan umpeen

Tiistai 11.6.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon työt Myrsky-projektissa jatkuvat kesälläkin. Meneillään on oikean siipipuoliskon alapinnan verhoilu siipisalkojen väliseltä alueelta. Aivan siiven kärki ja siitä yksi siiven tyveen päin oleva vanerivuota on jo paikoillaan. Verhoilua jatkettiin siiven kärjestä lukien kolmannen vanerivuodan liimaamiseksi. Myrskyn oikean siiven alapinnan verhoilu oli mahdollista vasta, kun siiven sisään tulevat laitteet, kuten esimerkiksi lisäpolttoainetankin kiinnitys- ja irrotusmekaniikka, on saatu asennettua. Siiven yläpinta on ollut verhoiltuna syksystä asti.

Blogi_2019-16-01.jpg

Myrskyn siiven verhoiluvanerit on alun perin leikattu vanerilevyistä vanerin viiluihin nähden 45 asteen kulmassa eli diagonaalisesti. Kun tavallisessa ohuessa vanerissa taivutuslujuus ja -jäykkyys riippuvat pintaviilun suunnasta, diagonaalivaneri on yhtä jäykkää molemmissa suunnissa. Verhoiluvanerien leikkaaminen diagonaalisesti on tosin vaneria tuhlaavaa, verrattuna siihen, jos vanerivuota leikattaisiin levystä normaalisti viilujen suunnassa. Käytämme Myrskyn (MY-14) entisöintiprojektissa alkuperäisen mukaisesti diagonaalisesti leikattuja verhoiluvanereita.

Blogi_2019-16-04.jpg

Myrskyn oikean siiven alapinnan kolmannen vuodan vanerointi aloitettiin asettamalla 3 mm vahvuinen vanerilevy siiven vaneroitavan alueen päälle. Siinä vaneri merkattiin diagonaalisesti leikattavaksi.  Kun vaneri oli leikattu muotoonsa, sen alapinta suojalakattiin kosteutta vastaan punaiseksi sävytetyllä lakalla liimattavia pintoja lukuun ottamatta.

Blogi_2019-16-03.jpg

Samalla tehtiin vanerin paikalleen liimaukseen liittyviä viimeistelyjä, kuten hiottiin siipikaarien väliset tukilistat täsmälleen samaan tasoon, jotta siiven vaneripintaan ei tule epätasaisuuden aiheuttamia kohoumia tai painaumia.  Myös liimattavaan vanerin porattiin etukäteen reiät ruuveille, joilla vaneri liimauksessa kiinnitetään tiukasti siiven pinnan tukilistoihin.

Blogi_2019-16-05.jpg

Kun kaikki oli valmista, levitettiin liima etu- ja takasalon pintaan, siipikaariin sekä kaarien välisiin tukilistoihin. Salkoihin levitettiin epoksihartsiliimaa selluloosakuidulla lisättynä. Kaariin ja tukilistoihin laitettiin Erikeeper plus puuliimaa.

Blogi_2019-16-06-07.jpg

Blogi_2019-16-09-10.jpg

Tämän jälkeen vanerivuota nostettiin siiven ylle ja painettiin varovasti siiven liimauksia vasten. Tarkastettiin huolellisesti, että vuota oli kohdallaan, jonka jälkeen se lukittiin paikalleen vanerin kulmaan lyödyllä naulalla. Nyt alkoi vanerin ruuvaus kaarien välisiin tukilistoihin. Valmiisiin ruuvinreikiin asetettiin ruuvit, jotka ruuvattiin kiinni ruuvinvääntimellä, mutta kiinnitys varmistettiin vielä käsimeisselillä.

Blogi_2019-16-11-12.jpg

Samanaikaisesti kiinnitettiin jo kuormausliinoja siiven ympäri. Tukilistoja hyväksi käyttäen liinoilla kiristettiin vanerin reunoja tiiviisti liimauspintoja vasten. Vanerin reunojen painautuminen liimapintoihin varmistettiin myös puristimin ja metallipainoin. Näin Myrskyn oikean siiven kärjestä lukien kolmas vuota oli näin saatu liimattua.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Tiistaikerho kesätauolle - tai ei aivan

Keskiviikko 29.5.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon työntäyteinen kevätkausi päättyi 28. toukokuuta. Toiminta pyörähtää käyntiin kesätauon jälkeen 13. elokuuta. Kevätkauden keskeisimmät hankkeet ovat olleet VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti, I.V.L. K.1 Kurjen kunnostamisen lopputyöt ja palauttaminen Vesivehmaalle sekä SM-1 (HK-1) helikopterin rikkonaisten roottorinlapojen korjaus. Uutena hankkeena käynnistyi loppukeväästä Caudron C.59 koulukoneen kunnostus. Varsinaisten entisöintitöiden ohessa tiistaikerholaiset ovat puuhanneet paljon muutakin hyödyllistä.

Blogi_2019-15-01-02.jpg

Myrskyn siipien rakentaminen oli Tiistaikerhon kevätkauden mittavin hankekokonaisuus. Nyt ollaan vaiheessa, jossa on aloitettu oikean siiven alapinnan verhoilu. Sitä ovat edeltäneet siiven sisäosiin tulevien laitteiden asennukset, jättöreunan karien kiinnitykset takasalkoon ja ennen muuta jättöreunan kaarien läpi kulkevien siivekkeen ja laskusiivekkeen sekä laskutelineen käyttötankojen asennukset. Vasemman siiven jättöreunan kaarien asennuksen alkamista valmistellaan. Siiven rakentamiseen ovat liittyneet myös pyöräaukkojen luukkujen tekeminen sekä kymmenien siipeen tulevien tarkistus-, huolto- ja käyttöluukkujen valmistus. Myrskyn korkeus- ja sivuvakaaja saatiin verhoiltua. Muokkauslestin tekeminen alumiinilevyjen taivuttamiseksi moottorin NACA-renkaan yläosaa varten oli vaatelias tehtävä.

Blogi_2019-15-03-04.jpg

Blogin otsikko antaa ymmärtää, että kesätauosta huolimatta hyörinää jatkuu Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa. Se pitää paikkansa, sillä Myrsky-projekti etenee kesälläkin kenties pientä keskikesän taukoa lukuun ottamatta. Ahkeruuden taustalla on tavoite saada Myrsky MY-14 valmiiksi viimeistään 2021.

Blogi_2019-15-05.jpg

Toukokuussa Tiistaikerhon kolmivuotinen työ I.V.L. K.1. Kurki -koneen kunnostamiseksi saatiin lopulliseen päätökseensä, kun kone palautettiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Se, mikä meitä tiistaikerholaisia erityisesti ilahdutti, oli saada Kurki mahtumaan museohalliin kokonaisena näytteille. Se oli kyllä senttipeliä, mutta Kurki on nyt edustavasti Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa kävijöiden katsottavissa.

Blogi_2019-15-06.jpg

Blogi_2019-15-07.jpg

Koko alkuvuoden ajan on korjattu kahta rikkonaista SM-1/Mil Mi-1 -helikopterin (HK-1) roottorin lapaa. Lapojen rakenteissa olevat vauriot on nyt korjattu. Rikki olleet ja tiistaikerhon purkamat kangasverhoilualueet on uudelleen verhoiltu odottamaan kesätauon jälkeistä kiristyslakkausta ja maalausta.

Blogi_2019-15-08.jpg

Blogi_2019-15-09.jpg

Loppukeväästä päästiin käynnistämään Tiistaikerhon uutena hankkeena huonossa kunnossa olevan Ilmavoimissa 1920-luvulla käytetyn Caudron C.59 koulukoneen CA-50 -yksilön kunnostus ja konservointi. Arviolta kolmisen vuotta kestävässä hankkeessa korjataan koneen vauriot ja konservoidaan ehjät pinnat ja rakenteet. Kunnostustyö aloitettiin korkeusvakaajasta ja korkeusperäsimistä.

Blogi_2019-15-10.jpg

Kuva: Juha Veijalainen.

Blogi_2019-15-11-12.jpg

Lentokoneiden entisöinti- ja kunnostushankkeiden ohessa ehdittiin tehdä paljon muutakin. Parannettiin Hawk Elämyskeskuksen varustusta kuudella metallikaapilla ja usealla keskuksen seiniin laitetuilla kuormausliinojen kiinnikkeillä. Lisäksi kunnostettiin kaksi lahjoituksena saatua matkustajakoneen trolley- eli käytäväkärryä keskuksen tarpeisiin. Päijät-Hämeen Ilmailumuseolle koottiin puolestaan kuusi metallista hyllykköä käytettäväksi museorakennuksen vieressä olevissa museoesineiden säilytyskonteissa.

Blogi_2019-15-13.jpg

Blogi_2019-15-14.jpg

Ehdittiin myös rakentaa kuusi kappaletta rahankeräyslippaita Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -varainkeruuhankkeeseen.
 
Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, helikopteri, SM-1, hävittäjälentokone, MY-14, Myrsky, Caudron C.59, CA-50, Hawk-elämyskeskus, rahankeräys

Kurki palasi Vesivehmaalle

Sunnuntai 19.5.2019 - Tiistaikerholainen

Ilmavoiminen lentokonetehtaan suunnittelema ja vuonna 1927 valmistama I.V.L. K.1 Kurki -kone palasi kolmen vuoden kunnostuksen jälkeen Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Kurjen kunnostuksesta vastasi Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho yhteistyössä Suomen Ilmailumuseon kanssa. Huonokuntoisen Kurjen kunnostukseen käytettiin noin 5 000 tuntia.

Blogi_2019-14-0-01-02.jpg

Kurjen palauttaminen Suomen Ilmailumuseosta Vesivehmaalle oli kolmipäiväinen operaatio. Ensin Kurki purettiin Suomen Ilmailumuseolla osiin. Sitten se kuljetettiin puolustusvoimain kuljetuskalustolla Vesivehmaalle ja lopuksi Kurki koottiin näytteille Vesivehmaan museohalliin. Kurjen purku Suomen Ilmailumuseolla on kerrottu edellisessä blogissa.

Blogi_2019-14-0-03-04.jpg

Tiistaina 14. toukokuuta ennen puoltapäivää saapui Tikkakoskelta puolustusvoimien perävaunullinen kuorma-auto toteuttamaan Kurjen siirron Vantaalta Vesivehmaalle. Kuljetus oli samalla kahden varusmiehen koulutusajo, joten hyöty oli molemminpuolinen. Kurjen siivet lastattiin kuorma-auton nuppiin nostettavalle lavalle ja runko perävaunun lavalle. Osoittautui, että lavojen korkeus oli liian pieni niin siiville kuin rungolle. Onneksi kummassakin lavassa oli irrotettava metallikehikollinen pressukatto. Onneksi oli myös aurinkoinen poutapäivä, sillä sadesäällä ei Kurkea olisi voitu avolavalla kuljettaa.

Blogi_2019-14-0-05-06.jpg

Siipien lastaamiseksi kuljetukseen lavan kattokehikko pressuineen otettiin kokonaan pois. Sen sijaan runko saatiin mahtumaan lavalle niin, että kattoa avattiin vain lavan takareunasta Kurjen keulan saamiseksi sisään lavalle. Sitä ennen Kurjen rungosta jouduttiin irrottamaan sivuperäsin, jotta runkoa saatiin lyhennettyä ja siten mahtumaan kokonaan lavan sisälle. Siipien ja rungon lisäksi mukaan lastattiin siipituet, korkeusvakaaja, korkeusperäsimet ja sivuperäsin. Kun siivet ja runko oli sidottu kuormausliinoilla tukevasti lavan kiinnitysrenkaisiin, kuljetus kohti Vesivehmaata alkoi.

Blogi_2019-14-07.jpg

Pari henkilöautollista tiistaikerholaisia lähti ajamaan autokuljetuksen edellä Vesivehmaalle ottamaan kuljetusta vastaan ja siirtämään Kurjen siivet ja rungon Päijät-Hämeen Ilmailumuseon halliin. Samalla vietiin peräkärryssä jo toinen Kurjen siipien asentamisessa tarvittava pinoojanostin.

Blogi_2019-14-08.jpg

Kuljetuksen saavuttua Vesivehmaalle siivet siirrettiin ensin sisälle halliin ja sen perään runko odottamaan seuraavana päivänä tapahtuvaa Kurjen kokoamista näytteille. Tiistaikerholaiset palasivat illaksi takaisin Vantaalle ja puolustusvoimien kuorma-auto jatkoi kohti Tikkakoskea. Kiitos puolustusvoimille jällen kerran saamastamme kuljetusavusta.

Blogi_2019-14-09.jpg

Varhain keskiviikkoaamuna 15. toukokuuta kokoonnuttiin Suomen Ilmailumuseolle. Mukaan Vesivehmaalle lastattiin kahteen peräkärryyn kaikki Kurjen kokoamisessa tarvittava välineistö mukaan lukien toinen pinooja. Mukaan otettiin myös tiistaikerholaisten Vesivehmaan museota varten kokoamat kuusi metallihyllykköä.  Vesivehmaalle lähti Kurkea kokoomaan kymmenkunta tiistaikerholaista sekä edustus Suomen Ilmailumuseosta.

Blogi_2019-14-10.jpg

Perille Vesivehmaalle saavuttiin aamukymmeneltä ja pantiin heti töpinäksi. Ensin nostettiin vasen siipi pinoojalla asennuskorkeuteen ja lukittiin rungon sisään työntyvistä yläkorvakkeistaan koneen runkoon. Samalla tarkkailtiin siiven kärjen korkeustasoa. Näin siksi, että Kurki asetetaan hallissa siten, että sen vasemman siiven kärki tulee telineelle nostetun Aero Jupiterin oikean alasiiven alle vain muutaman sentin päähän. Riittävä väli Kurjen ja Aeron siipien välillä varmistettiin sillä, että Kurki tuettiin hivenen kallelleen vasemmalle siivelleen oikean suksen alle laitetulla puutuella.

Blogi_2019-14-11.jpg

Tämän jälkeen voitiin kiinnittää vasemman siiven siipituet, joista ensin siiven etutuki, sitten takatuki ja lopuksi niiden väliin tuleva vinotuki. Vaikka vasen siipi oli saatu siipituilla tuetuksi, siipeä tukevaa pinoojaa ei otettu vielä pois. Tämä siksi, että ilman oikean puoleista siipeä Kurki olisi ”kaatunut” vasemmalle kyljelleen.

Blogi_2019-14-13.jpg

Blogi_2019-14-14-15.jpg

Aloitettiin oikean puoleisen siiven asentaminen nostamalla siipi asennuskorkeuteen toisella pinoojalla. Nytkin siipi lukittiin ensin koneen runkoon yläkorvakkeistaan ja sen jälkeen kiinnitettiin siipituet. Kun Kurki oli saanut kummatkin siipensä, voitiin pinoojat ottaa pois siipiä tukemasta. Ennen kuin siirryttiin asentamaan Kurjen pyrstöä, Kurki aseteltiin lopulliseen näyttelyasentoonsa ja samalla voitiin ottaa pois Kurjen suksien alla olevat koneen liikuttamista helpottaneet pyörälliset tasot.

Blogi_2019-14-16-17.jpg

Blogi_2019-14-18.jpg

Pyrstöä asennettaessa kiinnitettiin ensin sivuperäsin, sitten korkeusvakaaja, johon kiinnitettiin korkeusperäsimet. Vakaaja jäykistettiin paikoilleen rungon ja vakaajan välille kiristetyillä teräslankajäykisteillä. Kun Kurkea purettiin Suomen Ilmailumuseossa, pyrstön ohjainvaijerit nimikoitiin vaijerien kiinnittämisen helpottamiseksi Vesivehmaalla. Siitä huolimatta jouduttiin pieneen ”vaijerileikkiin” ennen kuin kukin vaijeri oli löytänyt oikean kiinnityspaikkansa ja sivuperäsin sekä korkeusperäsimet toimivat kuten pitää.

Blogi_2019-14-19.jpg

Vajaan viiden tunnin urakoinnin jälkeen tiistaikerholaiset olivat saaneet kootuksi I.V.L. K.1 Kurki –koneen näytteille Vesivehmaan halliin Kurjelle etukäteen suunniteltuun ja mitattuun paikkaan. Oli aika ottaa muistoksi ryhmäkuva tyytyväisistä tiistaikerholaisista.

Blogi_2019-14-20.jpg

Kuva: Janne Salonen.

Blogi_2019-14-21.jpg

Tyytyväisiä olivat myös Lahden Ilmasillan puheenjohtaja Hannu Iivarinen, Ilmailumuseoyhdistyksen puheenjohtaja Janne Salonen ja Suomen Ilmailumuseon museomekaanikko Antti Laukkanen, kun yhteinen hanke I.V.L. K.1 Kurki koneen kunnostamiseksi ja koneen palauttamiseksi Vesivehmaalle oli saatu päätökseen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. K.1 Kurki

Operaation "Kurki palaa Vesikselle" ensimmäinen osuus onnistuneesti suoritettu

Maanantai 13.5.2019 - Tiistaikerholainen

Reilut puolisen tusinaa tiistaikerholaista Suomen Ilmailumuseon henkilökunnalla täydennettynä purki maanantaina 13. toukokuuta Suomen Ilmailumuseon Välihallissa puolisen vuotta näytteillä olleen I.V.L. K.1 Kurjen osiin ja laittoi sen valmiiksi kuljetettavaksi Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon 14. toukokuuta. Kurki siis palaa sinne, mistä se oli Tiistaikerhoon kunnostettavaksi keväällä 2016 tullutkin.

Blogi_2019-13-01-02.jpg

Kurjen purkaminen on ensimmäinen osa operaatiosta ”Kurki palaa Vesikselle”. Ne kaksi muuta ovat Kurjen kuljetus Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle 14. toukokuuta ja koneen kokoaminen siellä 15. toukokuuta.

Blogi_2019-13-03-04.jpg

Kurjen purkaminen aloitettiin irrottamalla oikean siiven etutuessa oleva venturiputki ja purkamalla koneen pyrstöosa. Korkeusvakaajan jäykistelangat sekä pyrstön ohjainvaijerit irrotettiin ja sidottiin kuljetusta varten rullalle. Sen jälkeen korkeusperäsimet irrotettiin korkeusvakaajasta ja vakaaja poistettiin työntämällä se ulos rungon ja sivuvakaajan välisestä aukosta. Kaikki kiinnityspultit jätettiin omille paikoilleen Vesivehmaalla tapahtuvaa koneen kokoamista helpottamaan. Ennen siipien irrottamista koneen pyrstöä nostettiin vielä niin, että siivet saatiin täysin vaakalentoasentoon helpottamaan siipien irrotuksessa tarvittavien pinoojien asettamista siiven alle.

Blogi_2019-13-05.jpg

Siipien irrotus toteutettiin kahdella pinoojalla. Pinoojan piikkien varaan oli tehty siiven irrottamiseksi pehmusteinen lava. Ensin toinen pinoojista laitettiin passiivisesti siiven alle sitä tukemaan, kun toista siipeä irrotettiin toisen pinoojan tukemana. Näin siksi, ettei kone pääse kaatumaan kyljelleen, kun toinen siipi on poistettu.

Blogi_2019-13-06-07.jpg

Siiven poistaminen aloitettiin irrottamalla ensin rungon olevien siiven kiinnityskorvakkeiden kiinnitystapit sekä siivekkeen vaijerit. Tämän jälkeen voitiin yksitellen poistaa siiven etu-, keski- ja takatuki ja jättää siipi vain pinoojan varaan.

Blogi_2019-13-08.jpg

Koska pinooja oli ollut siipitukien sijainnin vuoksi jonkun verran siiven painopisteen ulkopuolella, voitiin pinooja nyt siirtää keskemmälle siipeä siiven kärkeä miesvoimin keventämällä. Siipi saatiin pinoojan varassa irti siipeä käsivoimin rungosta ulospäin ”nitkuttamalla” ja samalla myös siipeä kärjestä käsin tukemalla. Kun siipi oli kokonaan irti, se laskettiin pinoojalla varovasti alas. Siipi nostettiin  johtoreunansa vasten pystyyn ja asetettiin siipipukeilla. Vastaavalla tavalla irrotettiin Kurjen toinen siipi. Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä Ilmavoiminen lentokonetehtaalla vuonna 1927 Kurkea koonneet ja purkaneet olisivat ajatelleet tiistaikerholaisten touhua katsellessaan.

Blogi_2019-13-09-11.jpg

Vailla siipiä oleva Kurjen runkoa nostettiin pinoojalla laskutelineen tukivarresta sen verran, että suksien alle saatiin asetettua pyörälliset tasot. Vastaavasti pyrstön kannuslusikan alle laitettiin pyörällinen alusta. Näin Kurjen runkoa on helppo siirtää konetta lastattaessa ja kuljetuksesta purettaessa.

Blogi_2019-13-12.jpg

Kuljetusta varten Kurjen pienemmät osat kuten siipituet, korkeusperäsimet ja korkeusvakaaja käärittiin suojaavaan kuplamuoviin.

Blogi_2019-13-13.jpg

Lopuksi kerättiin kaikki koneen Vesivehmaalla kokoamisessa tarvittavat työkalut ja muut tavarat (pienet tikkaat, pehmusteita, puutavaraa, pinoojien pehmustelavat…) yhteen Kurjen Vesivehmaalle kuljetukseen mukaan otettaviksi. Kurki kuljetetaan Vesivehmaalle puolustusvoimien kalustolla.

Blogi_2019-13-14.jpg

Kurjen Vesivehmaalla kokoamista varten lastattiin jo yksi pinooja peräkärryyn. Se viedään Vesivehmaalle samalla, kun sinne mennään purkamaan Kurkea puolustusvoimien kuljetuksesta. Se toinen tarvittava pinooja viedään sinne keskiviikkona 15. toukokuuta, kun tiistaikerholaiset lähtevät Vesivehmaalle Kurkea näytteille kokoamaan.

Blogi_2019-13-15.jpg

Kurki on nyt valmis ”Kurki palaa Vesikselle” operaation toiseen osaan eli kuljetukseen Vesivehmaalle.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. K.1 Kurki

Tiistaikerhon viimeiset työt Kurjen kunnostamiseksi

Sunnuntai 12.5.2019 - Tiistaikerholainen

Keväällä 2016 alkanut Ilmavoimien lentokonetehtaan 1920-luvulla suunnitteleman ja rakentaman I.V.L. K.1 Kurki -koneen kunnostus on saatu Tiistaikerhossa päätökseen. Kurki on kyllä ollut jo näytteillä Suomen Ilmailumuseon välihallissa joulukuusta asti, mutta matkustamon uusi istuinvyö ja ikkunoiden reunusten kankaiset koristenauhat ovat olleet vielä laittamatta.

Matkustamon nahkaisen istuinvyön asentaminen

Blogi_2019-12-01-02.jpg

Kurjen matkustamon alkuperäinen vyö ei ole tallella. Onneksi käytössämme on hyvä valokuva Kurjen matkustamosta vuodelta 1927, jossa vyö ja sen solki hyvin näkyvät. Uutta vyötä varten tehtiin alkuperäisen vyön mukainen metallisolki ja suutari Tuhattaituri teki sitten varsinaisen nahkavyön antamiemme ohjeiden mukaisesti. Kahdenistuttavassa matkustamossa on vain yksi seinästä seinään ulottuva istuinvyö. Vyö on siis tarkoitettu yhteiseksi kummallekin matkustajille.

Blogi_2019-12-03-04.jpg

Suutarin tekemä uusi vyö katkaistiin sopivan pituiseksi, jonka jälkeen se kiinnitettiin Kurjen matkustamoon alkuperäisen vyön paikalle. Vyön sijainti ja kiinnitystapa on selvillä valokuvasta sekä siitä, että matkustamon seinän tukilistaan oli jäänyt puukolla katkaistun alkuperäisen nahkavyön päät metallivahvisteineen. Uusi vyö kiinnitettiin matkustamon seinään alkuperäisen vyön ruuveilla ja alkuperäisillä metallivahvisteilla.

Blogi_2019-12-05-07.jpg

Blogi_2019-12-08.jpg

Matkustamon ikkunoiden koristenauhareunus

Blogi_2019-12-09.jpg

Matkustamon soikeita ikkunoita kiertävän ohuen puukehyksen alla näkyy Kurjesta 1927 otetussa valokuvassa kankainen sahalaitainen koristenauha. Nauhasta oli kehyksen alla jäljellä kankaan loimen rippeitä. Niiden perusteella voitiin todeta, että kankainen koristenauha on ollut tumman ruskea.

Blogi_2019-12-10.jpg

Ostettiin kangaskaupasta sopiva levystä ruskeaa kangasnauhaa. Se leikattiin pituussuunnassa halki sik-sak-saksilla. Näin saatiin sahalaitainen koristenauha kumpaakin ikkunaa varten. Koristenauha kiinnitettiin ikkunasta irrotettuun puukehykseen, jonka jälkeen kehys naulattiin paikoilleen alkuperäisiä kehysnauloja käyttäen.

Blogi_2019-12-11.jpg

Matkustamon vyön ja ikkunoiden koristenauhan asennuksen jälkeen Kurki on nyt valmis palautettavaksi näytteille Vesivehmaalle Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon. Sinne on myös palautettu Tiistaikerhon kunnostama I.V.L. D 26 Haukka I -hävittäjä. Kurki palaa Vesivehmaalle 14. toukokuuta.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. K.1 Kurki

Caudron C.59:n korkeusvakaajan ja korkeusperäsinten kunnostuksen esivalmistelu

Torstai 9.5.2019 - Tiistaikerholainen

Caudron C.59 koneen (CA-50) alasiivet, korkeusvakaaja, korkeusperäsimet ovat odottaneet Suomen Ilmailumuseossa kunnostuksen aloittamista.  Vuosia kestävä VL Myrskyn entisöinti ja kesken oleva SM-1/Mi-1 helikopterin roottorin lapojen korjaus täyttävät vielä museon entisöintitilan, joten Caudronille ei siellä ole tilaa. Vakaajan ja peräsinten kunnostuksen valmisteluun on kuitenkin päästy toisaalla Suomen ilmailumuseossa.

Blogi_2019-11-01.jpg

Ennen Caudronin siipien ja pyrstön osien varsinaisen kunnostuksen aloittamista niistä tehdään kuntokartoitus. Sen perusteella laaditaan kunnostuksen periaatteet. Caudronin kunnostuksen yleisperiaate on tosin jo selvä. Kone kunnostetaan, niin pitkälti kuin mahdollista, korjaavan konservoinnin periaatteella. Siinä korjataan vauriot, mutta säästetään kaikki säästettävissä oleva alkuperäisessä puhdistetussa asussaan.

Blogi_2019-11-03-05.jpg

Vapun alla toisissaan vielä kiinni olevat korkeusvakaaja ja korkeusperäsimet otettiin kunnostusta ennakoivaan tarkasteluun. Korkeusvakaajan kangasverhoilu on mennyt erittäin huonoon kuntoon. Sen lisäksi, että verhoilussa on paljon reikiä ja vaurioita, kangas on lahonnut jo niin hauraaksi, että se murtuu kosketettaessa kuin ohut paperi. Kangasverhous on myös lähes kokonaan ”haihtunut” vakaajan puisen johtoreunan päältä, jolloin puinen johtoreuna paistaa paljaana. On lähes varmaa, ettei vakaajan kangasverhoilusta voida jättää mitään jäljelle, vaan alkuperäinen verhoilu joudutaan purkamaan ja uusimaan.

Uudelleen verhoilun ohjeeksi on hyvä selvittää, kuinka korkeusvakaaja on alun perin verhoiltu. Alkuperäinen verhoilutapa paljastuu hyvin vakaajan lahonneeseen verhoilukankaaseen tulleista aukoista. Vakaajan kaarien pintaan on ensin laitettu kangasnauha, joka on sidottu paikoilleen kaarien ympäri kiedotulla nauhalla. Itse verhoilukangas on sitten ommeltu langalla näihin nauhoihin. Tämän jälkeen verhoilukangas on kiristetty rumpumaiseksi kiristyslakalla ja lopuksi maalattu.

Blogi_2019-11-07.jpg

Korkeusvakaajan puurakenteinen ranko on mennyt kieroksi huolimatta siitä, että vakaajan sisällä on teräslankajäykisteet.  Vakaajan ranko onkin oikaistava, ennen kuin voidaan ajatella vakaajan uudelleen verhoilua. Muutoin vakaajan ranko näyttää ehjältä, mutta rangon tila selviää vasta, kun verhoilu on purettu. Saattaa olla, että verhoilun alta paljastuu lahovikoja.

Blogi_2019-11-08-09.jpg

Korkeusperäsinten kangasverhoilu on paremmassa kunnossa, mutta sekin on hauras. Voi olla, että alkuperäistä verhoilua voidaan jättää jäljelle, mutta lopullisesti se ratkeaa vasta myöhemmin. Peräsinten verhoilu on toteutettu samoin kuin korkeusvakaajassa ja ranko näyttää ehjältä. Peräsinten jättöreunassa, kuten ei myöskään siipien jättöreunassa ole jättöreunalistaa, vaan jättöreuna on ”lepakkomainen” 1920- ja 1920-luvun kangasverhoiltujen lentokoneiden tapaan.

Vakaajan ja peräsinten irrotus

Blogi_2019-11-10.jpg

Korkeusvakaaja ja -peräsimet on kiinnitetty toisiinsa kymmenellä metallisaranalla. Saranan karat on upotettu vakaajan jättöreunaan ja peräsinten johtoreunaan tehtyihin rakoihin. Saranat on lukittu paikoilleen vakaajan jättöreunan ja peräsimen johtoreunan läpi laitetuilla pulteilla.

Blogi_2019-11-11.jpg

Irrotettiin kummankin korkeusperäsimen johtoreunassa olevien saranoiden kiinnityspultit. Pulttien mutterit avautuivat ruosteesta huolimatta hyvin, mikä oli yllätys, kun pultit ja mutterit ovat olleet paikoillaan yli 90 vuotta! Kun kaikki saranoiden pultit oli irrotettu peräsinten johtoreunasta, korkeusperäsimet vedettiin irti saranoistaan. Kumpikin peräsin irtosi helposti.

Blogi_2019-11-13.jpg

Päätettiin poistaa vakaajaan jättöreunassa kiinni vielä olevat saranat puhdistettaviksi ja samalla helpottamaan vakaajan jatkokäsittelyä. Kunkin saranan pultti irrotettiin, jonka jälkeen saranat voitiin yksitellen vetää irti ”koloistaan”. Saranat numeroitiin, jotta niitä takaisin asennettaessa kukin sarana ”löytää” oman paikkansa.  Lopuksi irrotettiin puhdistettaviksi vakaajan jättöreunan kummassakin päässä kolmannen kaaren kohdalla olevat vakaajan ylä- ja alatukivaijereiden korvakkeet puhdistettaviksi.

Blogi_2019-11-14.jpg

Caudron C.59 (CA-50) korkeusvakaaja sekä korkeusperäsimet ovat nyt valmiit niiden varsinaisen kunnostuksen aloittamiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Mitä kaikkea muuta Tiistaikerho tekeekään?

Sunnuntai 28.4.2019 - Tiistaikerholainen

Harvemmin tulee kirjoitettua Tiistaikerhon tekemästä muusta työstä kuin museolentokoneiden entisöinnistä ja kunnostamisesta. Tiistaikerholla on kuitenkin tärkeä roolinsa Suomen Ilmailumuseon ja Ilmailumuseoyhdistyksen muunkin toiminnan kannalta.

Viime kuukaudet onkin ”kilkuteltu ja kalkuteltu” Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa Hawk-elämyskeskuksen, Päijät-Hämeen Ilmailumuseon sekä Suomen Ilmailumuseon hyväksi.

Blogi_2019-10-01-02.jpg

Suuren suosion saavuttanut Ilmailumuseoyhdistyksen Hawk-elämyskeskus on aloittamassa kesäkauden 2019 kierrostaan erilaissa tapahtumissa. Tätä varten elämyskeskuksen palveluvarustusta on kehitetty ja parannettu.

Blogi_2019-10-03.jpg

Tiistaikerholaiset ovat koonneet ja muokanneet Hawk-elämyskeskukseen sopiviksi kaikkiaan kuusi uutta metallirakenteista kaappia. Jotta kaappeja olisi helppo liikutella elämyskeskuksessa, ne päätettiin varustaa pyörillä. Pyöriä ei kuitenkaan voitu kiinnittää suoraan kaappien putkijalkoihin. Niinpä kaapit kiinnitettiin jaloistaan metalliholkeilla tukevaan vanerilevyyn. Vanerilevyn alapinnalle levyn kulmiin kiinnitettiin puolestaan 360 astetta kääntyvät pyörät. Pyöristä kaksi on jarrullisina. Näin kappeja voi kätevästi siirtää Elämyskeskuksessa paikasta toiseen.

Blogi_2019-10-04-05.jpg

Ilmailumuseoyhdistys on aikanaan saanut lahjoituksena käytöstä poistettuja lentokoneiden käytävä- eli trolleykärryjä. Ne ovat odottaneet varastoituina uutta elämää. Nyt se uusi elämä on koittanut Hawk Elämyskeskuksessa, kun tiistaikerholaiset kunnostivat kärryt toimiviksi sekä maalasivat kärryjen pinnat siniseksi uutta vastaaviksi. Lopuksi kärryjen kylkiin laitettiin IMY:n logotarrat.

Blogi_2019-10-06-07.jpg

Hawk Elämyskeskuksen kuljettaminen eri tapahtumiin edellyttää, että keskuksen sisällä olevat tavarat on kiinnitetty kuormausliinoilla huolellisesti kuljetuksen ajaksi. Kuormausliinojen kiinnityslenkkejä tarvitaan lisää, jonka vuoksi Tiistaikerholaiset kiinnittivät keskuksen seiniin neljä uutta kiinnityslenkkejä kuormausliinoja varten.

Blogi_2019-10-08-09.jpg

Vesivehmaan lentokentällä sijaitsevan Päijät-Hämeen Ilmailumuseon museohallin vieressä on kolme suurta merikonttia museoesineiden varastointiin. Konttien käyttökelpoisuutta ja käytön tehokkuutta parantaakseen kontteihin haluttiin hyllyköitä. Niihin on tarkoitus varastoida nyt siirtolavoilla olevia lentokoneiden laitteita. Tarkoitusta varten tiistaikerholaiset kokosivat kuusi metallihyllykköä Päijät-Hämeen Ilmailumuseon kontteihin toimitettavaksi.

Blogi_2019-10-11.jpg

Ilmailumuseoyhdistys ry:llä on käynnissä kolmivuotinen rahankeräyskampanja Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -hankkeen hyväksi. Jotta mahdollisen moni mm. ilmailumuseoissa tai ilmailutapahtumissa kävijä voisi osallistua vaivattomasti keräykseen, tulee rahankeräyslippaita tai paremminkin rahankeräyslaatikoita olla runsaasti näkyvillä niin ilmailumuseoissa kuin eri tapahtumissa. Tämän vuoksi tiistaikerholaiset ovat viime kuukausina rakentaneet kuutta kahdella läpinäkyvällä pleksiseinällä varustettua rahankeräyslaatikkoa. Neljä ensimmäistä rahankeräyslaatikkoa on saatu valmiiksi ottamaan vastaan kansalaisten rahalahjoituksia Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -hankkeeseen. Vastaavanlaisia rahankeräyslaatikoita tiistaikerholaiset ovat jo aiemminkin tehneet VL Myrsky II (MY-14) hävittäjän entisöinnin hyväksi.

Blogi_2019-10-12-13.jpg

Suomen Ilmailumuseon II hallista johtaa portaikko museon entisöintitilaan. Entisöintitila ei kuulu yleisölle avoimiin museon tiloihin, jonka vuoksi portaikon suulla ollut pelkkä köysi ilmaisemassa, ettei kulku ole sallittua. Portaikon suulla oleva köysi päätettiin korvata avautuvalla portilla. Portti rakennettiin 45x95 mm vahvuisesta höylätystä soirosta ja maalattiin kauniin siniseksi.  Portti kiinnitettiin saranoilla portaikon kaidetolppaan ja varustettiin lopuksi portin kiinni vetävällä jousella.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Hawk-elämyskeskus, Päijät-Hämeen Ilmailumuseo, Suomen Ilmailumuseo

Myrskyn oikean siiven jättöreunakaarien asennus alkoi

Torstai 11.4.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn siiven kaaria alettiin tehdä Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa heti Myrsky-projektin käynnistyttyä vuonna 2016. Silloin rakennettiin samanaikaisesti niin siipisalkojen väliin, johtoreunaan kuin jättöreunaan tulevia kaaria.

Blogi_2019-09-02.jpg

Nyt Myrskyn siipipuoliskot on saatu vaiheeseen, jossa kummankin siipipuoliskon ranko on jättöreunan kaarien asentamista lukuun ottamatta kokolailla valmis. Niinpä jättöreunan kaarien asennus tuli ajankohtaiseksi.

Blogi_2019-09-03.jpg

Myrskyn kummankin siipipuoliskon jättöreunaan tulee 12 kaarta siiven tyven ja siivekkeen aukon väliselle matkalle. Kunkin kaaren alareunassa on kolo siiven jättöreunan alapinnalle tulevaa laskusiivekkeen syvennystä varten. Jättöreunan kaarissa on myös aukkoja mm. siivekkeiden ja laskutelineen käyttötankojen läpivienneille.

Jättöreunakaarien asentamisen helpottamiseksi siipi on nurinpäin eli siiven alapuoli ylöspäin. Näin kaarissa olevien aukkojen läpi on helpompi asentaa siivekkeiden ja laskutelineen käyttömekanismeja, mutta myös siksi, että kaaria asennettaessa joudutaan välillä testaamaan laskusiivekkeen sopimista kaarien muodostamaan syvennykseen.

Blogi_2019-09-04.jpg

Jättöreunan kaarien asentamista ennakoiden on tehty laskusiivekkeen ja siivekkeen laakeripukkien, käyttötankojen sekä kulmavaihteiden alustavia asennuksia sekä soviteltu paikoilleen kaaret lävistävää laskutelineen käyttötankoa.

Blogi_2019-09-05.jpg

Tärkein laskusiivekkeen asennusta valmisteleva työ oli teräsputkesta tehdyn asennuskehikon eli jigin rakentaminen. Asennuskehikko on välttämätön, jotta jättöreunan kaaret saadaan kiinnitettyä täsmälleen oikeaan asentoon sekä toisiinsa nähden samaan tasoon takasalon ja siiven jättöreunalistan välille.

Blogi_2019-09-06-07.jpg

Jättöreunan kaarien asentaminen aloitettiin oikeasta siipipuoliskosta. Kun kaarien asennusteline oli saatu paikoilleen, voitiin alkaa kaarien asemoinnit kaari kaarelta takasalon ja kokoamisjigin takaputken välille. Kaaret kiinnitettiin tässä vaiheessa vain alustavasti paikoilleen.

Blogi_2019-09-09-10.jpg

Kun kaikki jättöreunan kaaret oli saatu kauniiksi riviksi takasalon ja jigin takaputken välille, työnnettiin laskusiivekkeen, siivekkeen sekä laskutelineen käyttäjätankoja kaariin tehtyjen reikien läpi. Äkkikatsomalla kaarien läpi laitetut käyttäjätangot näyttävät jotensakin sekamelskalta, mutta kullekin on siinä oma tarkoituksenmukainen läpivientinsä.

Blogi_2019-09-11.jpg

Samalla testattiin myös laskusiivekkeen asettumista kaarien muodostamaan syvennykseen. Käytössämme oleva alkuperäinen alumiinirakenteinen laskusiiveke painautui syvennykseen niin kuin piti ja myös avautui odotetusti.

Blogi_2019-09-12.jpg

Jättöreunan kaarien liimaus takasalkoon alkaa vasta, kun vielä työn alla oleva kaarien kärjet yhdistävä jättöreunalista on saatu valmiiksi ja kiinnitetty kokoamistelineeseen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn korkeusvakaajan vanerointi

Maanantai 8.4.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn (MY-14) korkeusvakaajan rakentaminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka entisöintityö voi edetä jaksoissa. Jaksollisuuteen on yleensä syynä entisöintitöiden priorisointi. Myrskyn entisöinnissä perärunkoon kiinnitettävien oikean ja vasemman vakaajapuoliskon rakentamista onkin aina jatkettu, kun muista Myrskyn töistä, kuten esimerkiksi siipien rakentamisesta, on voitu siirtää ”käsiä” korkeusvakaajan tekoon.

Blogi_2019-08-01.jpg

Korkeusvakaajan puoliskot saatiin rangoiltaan valmiiksi jo loppuvuodesta 2016. Sen jälkeen oli vuoden tauko. Vuonna 2018 töitä jatkettiin ja kumpikin vakaajan puolisko verhoiltiin umpeen etu- ja takasalon väliseltä alueelta. Ennen 1,5 mm vahvuisella vanerilla tehtyä verhoilua vakaajan sisärakenteet sekä vanerien sisäpinnat suojalakattiin punaiseksi sävytetyllä polyuretaanilakalla.

Blogi_2019-08-03-04.jpg

Kuluvan vuoden alussa käynnistettiin vakaajan jättö- ja johtoreunan verhoilu. Ensin verhoiltiin vakaajien jättöreunat, joihin oli jo asennettu korkeusperäsimet vakaajaan kiinnittävät saranapukit. Vakaajan jättöreuna verhoillaan koveraksi noudattamaan muodoltaan vakaajaan kiinnitettävän korkeusperäsimen johtoreunan puolipallomaista sivuprofiilia.

Blogi_2019-08-05-06.jpg

Vakaajapuoliskojen jättöreunan verhoilu aloitettiin veistämällä jättöreunan ylä- ja alareunan neliskulmaiset puulistat suipoiksi vastaamaan jättöreunan sisäänpäin kaarevaa profiilia. Työn edetessä jättöreunan muotoa tarkasteltiin vanerista tehdyllä tulkilla oikeaan kaarevuuteen pääsemiseksi.

Blogi_2019-08-07.jpg

Kun jättöreunan ylä- ja alareuna oli saatu työstettyä valmiiksi, kummatkin korkeusvakaajan puoliskot kiinnitettiin jättöreuna ylöspäin metallitelineeseen, jossa sekä jättö- ja johtoreunan verhoilu toteutetaan.

Blogi_2019-08-08.jpg

Aloitettiin ensin toisen korkeusvakaajanpuoliskon jättöreunan vanerointi. Vanerointia varten leikattiin 1,5 mm vahvuisesta vanerista jättöreunan mittainen kapea vanerisuikale. Ennen kuin vaneri voitiin kiinnittää paikoilleen, jättöreunaan kiinnitettiin useita jättöreunan profiiliin muotoon työstettyjä verhoiluvanerin tukikappaleita eli pylkkiä. Pylkät liimattiin Casco Outdoor puuliimalla.

Blogi_2019-08-09-10.jpg

Nyt voitiin aloittaa jättöreunavanerin kiinnitys epoksiliimalla. Liima siveltiin jättöreunan ylä- ja alareunaan, päätyihin sekä pylkkiin. Tämän jälkeen vaneri painettiin tai paremminkin pakotettiin koveraa jättöreunaa vasten paksulla pyöreällä puutangolla. Tanko sidottiin tiukasti kiinni vakaajan ympäri laitetuilla kuormausliinoilla. Liiman kuivuttua liinat irrotettiin ja vanerin ylimääräiset reunat ”siistittiin” korkeusvakaajan ala- ja yläpinnan tasoon. Samalla tavalla vaneroitiin korkeusvakaajan toisen puoliskon jättöreuna. Vakaajapuoliskot käännettiin nyt jigissä ympäri johtoreunojen verhoilemiseksi. Johtoreunan vaneroinnit tehtiin myös vakaajapuolisko kerrallaan.

Blogi_2019-08-11.jpg

Vanerista (1,5 mm) leikattiin kappaleet vakaajapuoliskon johtoreunaa varten. Johtoreunassa verhoiluvaneri ulottuu johtoreunan ympäri vakaajan etusalolta etusalolle. Vaneria ei heti ryhdytty liimaamaan vakaajan suipon johtoreunan ympäri, vaan se muokattiin ensin kouruksi johtoreunan profiilin muotoon.

Blogi_2019-08-12-13.jpg

Muokkaus kouruksi toteutettiin kostuttamalla vaneri vedellä. Kostunut vaneri painettiin sitten tiiviisti vakaajan johtoreunan ympärille ja kiristettiin siihen tukilistoin ja kuormausliinoin. Parin päivän kuluttua vanerit olivat kuivuneet ja liinat voitiin irrottaa. Tyytyväisenä ja todettiin, että vanerit olivat muokkautunut kouruksi johtoreunan muotoon. Toinen ja yleisesti käytetty muokkauskeino on kostuttaa vaneri kuumalla vesihöyryllä ja kiinnittää sitten muotin ympärille.

Blogi_2019-08-14.jpg

Ennen johtoreunavanerin liimausta sitä soviteltiin vakaajan johtoreunan ympärille. Tällä haluttiin varmistaa, että kouruksi muokkautunut vaneri painautuu tiiviisti johtoreunan kärkilistaa ja johtoreunakaaria vasten ja ulottuu varmasti vakaajan kummallakin puolella etusalon tasalle asti. Etusalon päällä on liimautuneena vakaajan keskialuevanerin viistehiottu reuna. Tähän reunaan johtoreunavanerin viistehiottu reuna yhdistetään viisteliitoksella.

Blogi_2019-08-15-17.jpg

Kun johtoreunavaneri oli saatu halutusti paikoilleen, sekoitettiin epoksiliima, johon lisättiin vielä sidosaineeksi selluloosakuitua. Liima levitettiin siveltimellä vakaajan johtoreunalistaan, kaariin ja pitkin etusalkoa peittävää keskialuevanerin reunaa. Liiman levityksen jälkeen kourumainen vaneri painettiin ensin käsin johtoreunaa vasten, jonka jälkeen vaneri kiristettiin lujasti tukilistoilla ja kuormausliinoilla paikoilleen.

Blogi_2019-08-18.jpg

Johtoreunavanerin helman liimautuminen viisteliitoksella vakaajan keskialueen vanerin reunaan varmistettiin niittipistoolin niiteillä.

Blogi_2019-08-21-23.jpg

Parin päivän päästä kiristysliinat irrotettiin. Johtoreunavaneria koputtamalla todettiin, että se oli liimautunut odotetusti vakaajan johtoreunalistaan ja kaariin. Samalla voitiin poistaa johtoreunavanerin liepeeseen ammutut niitit sekä niittien ja verhoiluvanerinpinnan välissä suojana ollut vanerilista.

Blogi_2019-08-25.jpg

Kun viisteliitoksen saumat oli hiottu tasaiseksi, toinen korkeusvakaajan puoliskoista oli saatu verhoiltua valmiiksi. Vastaavalla tavalla verhoiltiin toinenkin vakaajan puoliskoista.

Kuvat: Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Caudron C.59:n osia Vesivehmaalta Vantaalle

Sunnuntai 17.3.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon seuraavaksi projektiksi sovitun Caudron C.59 koneen (CA-50) kaksi alasiipeä, korkeusvakaaja, korkeusperäsimet ja siipitukia saapuivat tiistaina 12. maaliskuuta Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Vesivehmaalta Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle. Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa osina oleva Caudron on Sotamuseon koneluettelossa.

Blogi_2019-07-01_Hannu_Iivarinen.jpg

Kuva: Hannu Iivarinen

Ilmavoimien käytössä 1923 -1929 olleen jatkokoulutuskoneen osien kuljetuksesta vastasi Puolustusvoimat varusmiesten koulutusajona. Mukaan otetut kaksi Caudronin kangaspäällysteistä siipeä olivat varastoituneina museohallin vieressä olevassa varastokontissa. Korkeusvakaaja, korkeusperäsimet ja siipituet olivat puolestaan museohallin puolella, kuten myös myöhemmin kunnostuksen kohteeksi otettavan koneen runko.

Blogi_2019-07-02-04_Hannu_Iivarinen.jpg

Kuvat: Hannu Iivarinen

Vantaalta oli aamuvarhain lähtenyt Suomen Ilmailumuseon henkilökuntaa ja tiistaikerholaisia ajamaan kohti Vesivehmaata lastaamaan Caudronin osia Puolustusvoimain kuljetukseen Suomen Ilmailumuseoon kuljetettaviksi. Sitä varten oli peräkärryyn otettu mukaan tarvittava määrä siipipukkeja, pehmusteita ja kuormausliinoja.

Blogi_2019-07-05_Matias_Laitinen.jpg

Kuva: Matias Laitinen

Etukäteen oli vähän epävarmaa, kuinka ”hankien takana” olevat museohallin ja varastokontin ovet ja lukot saataisiin pakkassäässä auki. Päijät-Hämeen Ilmailumuseon ylläpidosta vastaavan Lahden Ilmasillan edustajat olivat kuitenkin huolehtineet lumen aurauksesta ja varmistaneet hallin ovien toimivuuden. Varastokontin oven ja lukon avaamisessa jouduttiin vähän ”äheltämään”.

Blogi_2019-07-06-07_Matias_Laitinen.jpg

Kuvat: Matias Laitinen

Kun Puolustusvoimien umpilavallinen kuorma-auto oli saapunut Tikkakoskelta Vesivehmaan hallille, aloitettiin Caudronin osien lastaus. Ensin lavalle siirrettiin kaksi alasiipeä varastokontista ja sen jälkeen korkeusvakaajan ja korkeusperäsimien kokonaisuus sekä siipitukia. Osat aseteltiin umpilavalle siirretyille kuljetuspukeille pehmusteineen ja sidottiin kuormausliinoilla lavan kiinnityspisteisiin. Näin varmistettiin, että koneen osat pysyvät kuljetuksen aikana turvallisesti paikoillaan. Kun kaikki oli valmista, nautittiin vielä Lahden Ilmasillan tarjoamat kahvit, ennen kuin matka kohti Vantaata alkoi.

Blogi_2019-07-09-10_Jorma_Laakso_ja_Matias_Laitinen.jpg

Kuvat: Jorma Laakso ja Matias Laitinen

Perille saavuttiin puolen päivän jälkeen.  Kuormausliinojen irrotuksen jälkeen Caudronin osat siirrettiin kuorma-auton umpilavalta Suomen Ilmailumuseon suojiin, muttei vielä museon entisöintitilaan.

Blogi_2019-07-12_Matias_Laitinen.jpg

Kuva: Matias Laitinen

Kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin tiistaikerholaiset yhdessä museon henkilökunnan kanssa pääsevät käsiksi niin siipien, korkeusvakaajan, korkeusperäsinten kuin siipitukien kunnostamiseen. Ennen sitä tehdään Vesivehmaalta tuoduista ja vaurioituneista Caudronin osista perusteellinen kuntokartoitus, jonka pohjalta päätetään, kuinka lukuisten vaurioiden korjauksessa kuin muutoinkin osien kunnostuksessa menetellään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Myrskyn siiven luukkujen lukkolevyjen tekeminen

Maanantai 4.3.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn siivessä on kymmeniä tarkistus-, huolto- tai käyttöluukkuja. Luukkuja on viittä eri kokoa.

Blogi_2019-05-02.jpg

Myrskyn entisöintiprojektin käytössä on muutama alkuperäinen siiven luukku, joten valtaosan tarvitsemistamme siiven luukuista joudumme tekemään. Kunkin luukun keskellä on lukkolevy luukun avaamiseksi ja sulkemiseksi. Keskeltä saranoitu ”keinumainen” lukkolevy avataan ja suljetaan sitä sormella painamalla.

Blogi_2019-05-03-04.jpg

Koska siiven kaikissa luukuissa on yksi tai kaksi lukkolevyä, lukkolevyjä tarvitaan yli 70, kun otettaan vielä huomioon koesiivenkin tarvitsemat luukut. Niinpä keskenään identtiset lukkolevyt on järkevää valmistaa sarjatyönä.

Blogi_2019-05-05.jpg

Lukkolevyn runko valmistetaan kahdesta toisiinsa päällekkäin niitattavasta alumiinilevystä. Kuten tarkistus-, huolto- ja käyttöluukkujen osalta lukkolevyjen osatkin leikattiin laserleikkaimella 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Samassa yhteydessä niihin tehtiin niitinreiät. Niitteinä käytetään 2,5 x 3,5 mm uppokantaisia alumiininiittejä. Lukkolevyn sisäpinnaksi tulevaan levyyn tehtiin poimut lukkolevyn saranointia ja lukituslankaa varten.

Blogi_2019-05-06.jpg

Lukkolevyjen rungon valmistaminen aloitettiin senkkaamalla lukkolevyn ulkopinnaksi tulevan levyn niitinreiät. Näin niitin kannat uppoavat niittaamisessa levyn pinnan tasoon. Senkkaus tehtiin pylväsporaan asennetulla senkkausterällä. Porassa olevalla rajoittimella säädettiin niittireiän senkkaussyvyys vastaamaan täsmälleen 3,5 mm niitin uppokantaa.

Blogi_2019-05-07-08.jpg

Lukkolevyn rungon kokoaminen aloitettiin niittaamalla yhteen lukkolevyn sisä- ja ulkopinnan levyt. Niittaus tehtiin voimakkaalla käsikäyttöisellä niittipuristimella eli ”nakkelilla”.  Lukkolevyn sisä- ja ulkopinta asetettiin nakkelin aluslevylle siten, että levyn sisäpinta tuli päällimmäiseksi. Levyjen niitinreikiin oli pujotettu jo valmiiksi niitit.  Tämän jälkeen vivusta vetämällä nakkelin kärjessä oleva tappi puristi niitin yksi toisensa jälkeen lukkolevyn pinnan tasoon. Näin lukkolevyn sisä- ja ulkopinnan levyt saatiin niitattua toisiinsa.

Blogi_2019-05-13.jpg

Kun yhteen lukkolevyn runkoon tulee kuusi niittiä, käsi sai toistaa nakkelin vivusta vetämisen kymmeniä kertoja, ennen kuin saatiin tarvittavat kouralliset lukkolevyjen runkoja jatkokäsittelyyn.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn siiven johtoreuna sai kaarensa

Keskiviikko 20.2.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon VL Myrskyn entisöinnissä on nyt päästy rakentamaan siipipuoliskojen johtoreunaa eli kiinnittämään johtoreunaan tulevia siipikaaria paikoilleen. Toimenpidettä on edeltänyt sekä jo aiemmin johtoreunaa varten tehtyjen kaarien valmistelu asennettaviksi että purjehdusvalon sähköjohdon suojusputken asentaminen etusalkoon.

Blogi_2019-03-01-03.jpg

Myrskyn siipipuoliskojen johtoreunaan tulevat kaaret valmistuivat jo vuosi sitten. Kaarien liimaamiseksi etusalkoon niiden tyveen kiinnitettiin kolmiolistat. Listojen avulla saadaan kaaren tyveen leveä liimauspinta. Ennen kun kaaret olivat valmiina liimattavaksi niiden kyljet suojalakattiin kosteutta vastaan punaisella sävytetyllä polyuretaanilakalla.

Blogi_2019-03-05-06.jpg

Siiven kärjessä olevan purjehdusvalon sähköjohdon alumiininen suojusputki asennettiin paikalleen ennen kaarien kiinnittämistä. Suojusputki kiinnitettiin keskelle etusalon johtoreunan puoleista kylkeä. Suojusputki kiinnitettiin salkoon alumiinipellistä tehdyillä klemmareilla. Kun jokaiseen siipisalon johtoreunaan kiinnitettävään kaaren tyveen oli koverrettu suojusputken edellyttävä lovi, kaarien liimaaminen siipisalkoon voitiin aloittaa.

Blogi_2019-03-08-09.jpg

On tärkeä, että kaaret liimataan kiinni siipisalkoon siten, että niiden kärjet ovat toisiinsa nähden täysin samassa linjassa. Kaarten kärkien erilinjaisuus tulisi ongelmaksi, kun johtoreunaa verhoillaan vanerilla. Kaarien kärkien saamiseksi täsmälleen samaan linjaan käytettiin apuna ohjuria. Siihen kelpasi erinomaisesti pitkä metallinen vesivaaka.

Blogi_2019-03-10.jpg

Ohjuri paljasti, että kaarien pituuksissa oli muutamien millien eroja. Sen vuoksi aika monen kaaren tyveen liimattiin tarpeellinen määrä ohuita vaneriliuskoja. Näin kaari saatiin vähän pidemmäksi ja kaaren kärki ulottumaan ohjuriin kiinni. Kun oli varmistettu, että kaikki kaaret olivat samalla linjalla, niiden kärjissä olevien 8x8 mm aukkojen läpi pujotettiin kaaria toisiinsa yhdistävä 8x8 mm tukilista. Tämän jälkeen kaaret liimattiin etusalon kylkeen puristimia hyväksi käyttäen.

Blogi_2019-03-12-14.jpg

Liimauksen kuivuttua aloitettiin kaarien väliin tulevien tukilistojen asentaminen. Tukilistoja tulee kaarien väliin koko siiven pituudelta sekä kaaren ylä- että alareunaan. Liimattiin kaaren alareunan kummallekin puolelle vaneriset tukilaput kaarien väliin asennettaville listoille. Tämän jälkeen listat liimattiin paikoilleen.

Blogi_2019-03-17.jpg

Kaaren yläreunan listat asennetaan paikoilleen vasta, kun siipi on käännetty ympäri. Lisäksi kaaren kärkien läpi kulkevan tukilistan etupuolelle liimattiin vastaavan paksuinen lisälista. Näin kärkilistan paksuus kaksinkertaistui, jolloin listan etureuna ylettyy kaaren kärjen tasalle. Nyt kummankin siipiparin johtoreunan kaaret on saatu asennettua paikoilleen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Caudron C.59 Tiistaikerhon uudeksi projektiksi

Torstai 24.1.2019 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseon kanssa on sovittu, että seuraava Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon ja Suomen Ilmailumuseon yhteistyönä tehtävä lentokoneen entisöintiprojekti on Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla oleva Caudron C.59 -kone, mikäli Sotamuseo antaa luvan omistamansa koneen entisöintiin. Vesivehmaalla oleva kangasverhoiltu Caudron C.59 (CA-50) on yli 90 vuoden varastoinnin jäljiltä huonossa kunnossa ja kunnostamiseen menee arviolta muutama vuosi.

Blogi_2019-02-01.jpg

Kuva: Wikipedia

Siipien sekä korkeusvakaajan ja korkeusperäsinten osalta työnä on ennen kaikkea verhoilussa olevien vaurioiden korjaaminen sekä yhden pelkkänä rankana nyt olevan ja kieroksi menneen siiven oikaisu ja uudelleen verhoilu. Rungon verhoilussa on niin ikään paljon vauriota. Ohjaamo, moottoritila sekä laskuteline edellyttävät perusteellista kunnostamista. Lähiaikoina päätetään, missä järjestyksessä Caudron C.59:n osat otetaan Tiistaikerhoon kunnostettavaksi.  Suomen Ilmavoimamuseossa on Caudronissakin käytetty 8 sylinterinen V-moottori Hispano Suiza 8 Ab. Se sopisi hyvin Caudronin keulaan asennettavaksi.

Blogi_2019-02-02.jpg

Tiistaikerhossa Caudron C.59:n kunnostamiseen päästään, kun siellä nyt oleva Junkers 50 A Junior on ensin pinnoiltaan puhdistettu ja siirretty Suomen Ilmailumuseon II halliin sekä museon kokoelmissa olevan SM-1 (Mi-1) -helikopterin roottorin siivet korjattua. Ellei sitten ole mahdollista aloittaa Caudronin kunnostusta samanaikaisesti roottorin siipien korjauksen kanssa. Caudronin osia saataneen Vesivehmaalta Tiistaikerhoon helmikuun loppuun mennessä.

Blogi_2019-02-03.jpg

Jatkokoulutukseen tarkoitettuja Caudron C.59 -koneita hankittiin vuonna 1923 Suomen Ilmavoimille (silloisille Ilmailuvoimille) Ranskasta kaikkiaan kolme kappaletta. Niistä kaksi tuhoutui maahansyöksyssä. Vesivehmaalla varastoituna oleva Caudron C.59 on tunnukseltaan CA-50. Koneen viimeinen lento oli 1.10.1929, jonka jälkeen se varastoitiin.

Caudron C.59 on runkonsa etuosaa lukuun ottamatta koko lailla samanlainen kuin Suomen Ilmavoimien käytössä olleet 64 kpl Caudron C.60 -konetta. Caudron C.59 -koneen eturunko on Hispano Suiza 8 Ab V-moottorin ansiosta kapeampi kuin Caudron C.60 pyörivällä Clerget 9 tähtimoottorilla varustettu paksu eturunko.  On todennäköistä, että Suomessa oleva Caudron C.59 -koneen yksilö CA-50 on konetyyppinsä ainoa edustaja maailmassa. Tiistaikerhon entisöimä Caudron C.60 (CA-84) on esillä Suomen Ilmailumuseossa.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Torstaina iltapäivällä tuli tieto, että Sotamuseon hyväksyntä CA-50:n entisöinnille on saatu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50

Myrskyn lisäpolttoainesäiliön ripustimen testaus

Maanantai 14.1.2019 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky -hävittäjässä on kummassakin siivessä siiven sisään asennettuna ripustin, johon voidaan kiinnittää joko lisäpolttoainesäiliö tai korkeintaan 100 kg pommi. Myrskyn entisöintiä varten olimme saaneet käyttöömme useita alkuperäisen ripustimen osia. Osat kunnostettiin ja niistä koottiin ripustimet sekä Myrkyn varsinaista siipeä että testitarkoituksessa rakentamaamme lyhyttä koesiipeä varten. Koesiiven ripustinta on jo testattukin.

Blogi_2019-01-01.jpg

Blogi_2019-01-02-03.jpg

Nyt ripustimet on asennettu myös kumpaankin Myrskyn siipipariin. Ripustimen alue on myös alustavasti verhoiltu vanerilla ripustimen testaustoimenpidettä varten. Verhoiluvaneriin tehtiin aukot vanerin läpi tuleville ripustimen kohdistustapeille sekä ripustimen salvalle, johon lisäpolttoainesäiliö tahi pommi lukitaan. Lisäksi tehtiin reikä myös ilmaisintapille, jonka välittämä tieto kertoo lentäjälle, onko siiven alapinnassa kiinni ollut säiliö tai pommi irronnut.

Blogi_2019-01-05-06.jpg

Ripustimen testaus oli sikälikin ajankohtainen, koska siipiparit ovat tällä hetkellä kokoamistelineessä sopivasti siiven alapinta ylöspäin. Testausta varten käytössämme on alkuperäinen Myrskyn lisäpolttoainetankki, eli vältyimme testaamiselta pommilla . Päätettiin testata oikean siipiparin ripustinta.

Blogi_2019-01-07-08.jpg

Blogi_2019-01-09.jpg

Nostimme lisäpolttoainetankin nurinpäin olevan siiven päälle ja asetimme tankin ripustimen kohdalle siten, että ripustimen pinnassa olevat neljä puista ohjainpalikkaa osuivat siiven pinnan läpi ulottuviin ripustimen pommitukiin. Samalla lisäpolttoainesäiliön pinnassa oleva lukitusrengas työntyi siivessä olevasta aukosta kohti ripustimessa olevaa lukitussalpaa.

Blogi_2019-01-10.jpg

Todettiin harmiksemme, ettei säiliö lukkiutunutkaan ripustimeen. Kun asiaan perehdyttiin nostamalla säiliö pois ja mittaamalla lukitussalvan etäisyys siiven pinnasta, todettiin että siiven sisään kahden kaaren väliin kiinnitetty ripustin oli noin viisi millimetriä liian syvällä. Lisäpolttoainesäiliön lukitusrengas ei siten ylettynyt salpaan asti. Näin siitäkin huolimatta, että ripustin oli asennettu paikoilleen piirustusten antamien mittojen mukaisesti.

Blogi_2019-01-13.jpg

No, ei auttanut muu, kuin irrottaa ripustin paikaltaan ja kiinnittää takaisin viisi millimetriä lähemmäksi siiven pintaa. Kun nyt uudestaan kokeiltiin lisäpolttoainesäiliön kiinnitystä, säiliö lukittui moitteettomasti paikoilleen. Todettakoon, että ”tositilanteessa” ripustimen säädettävät pommituet kiristetään lisäpolttoainetankkia vasten, jolloin tankki kiinnittyy tiukasti siipeen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Kurjen entisöinti valmistui ja kone näytteille Suomen Ilmailumuseoon

Torstai 27.12.2018 - Tiistaikerholainen

Joulun alla huhkittiin Tiistaikerhossa toden teolla saadaksemme I.V.L. K.1 Kurki -koneen kunnostuksen valmiiksi ja koneen vielä ennen joulua näytteille Suomen Ilmailumuseoon.

Blogi_2018-27-1-2.jpg

Sitä mukaa, kun Kurjen pyrstön osien ja siipien uusien vaneripintojen maalauksen valmistuivat, osia alettiin kiinnittää Suomen Ilmailumuseon Välihallissa olevaan Kurjen runkoon. Ensimmäisinä päästiin runkoon asentamaan korkeusvakaajaa ja korkeusperäsimiä. Ne saatiin sujuvasti paikoilleen, jolloin niihin kiinnitettiin myös ohjainvaijerit.

Blogi_2018-27-03.jpg

Blogi_2018-27-4-4b.jpg

Kurjen todella suurikokoisista siivistä saatiin valmiiksi ensin oikean siiven uusien vaneripintojen maalaus ja siiven asentaminen voitiin joulukuun alussa aloittaa. Siipi nostettiin asennuskorkeuteensa pinoojalla ja nostoa varmistettiin siiven ympäri hallin kattopalkkiin tukeutuvalla sidontaliinalla. Kattopalkin yli menevä liina varmisti myös sen, ettei Kurki päässyt kellahtamaan yksisiipisenä kumoon pelkän oikean siiven painosta.

Blogi_2018-27-05.jpg

Blogi_2018-27-7-8.jpg

Oikean siiven nosto ja sen tyvessä olevien kiinnityskorvakkeiden työntäminen rungossa oleviin koloihin ja lukitseminen paikoilleen lukitustapeilla sujui helposti. Sen sijaan kolmen siipituen asentaminen oli mutkikkaampaa. Se johtui pääosin siitä, että neljä kuudesta Kurjen siipien siipituista oli Tiistaikerhon tekemää uustuotantoa ja siipitukien päiden kiinnikkeet oli esikuvan puuttumisen vuoksi tehty osittain ”arvaamalla”.  Tämän vuoksi tukien päissä olevia metallisia kiinnikkeitä jouduttiin jonkun verran työstämään, ennen kuin ne saatiin solahtamaan rungossa ja siivessä oleviin korvakkeisiin ja lukittua paikoilleen.

Blogi_2018-27-09.jpg

Blogi_2018-27-10.jpg

Vasemman siiven maalaus valmistui niin, että siiven nosto paikoilleen aloitettiin tiistaina 11. joulukuuta. Ihan vastaavasti kuin oikean puoleisen siiven kanssa, siiven paikalleen asentaminen sujui siipitukien asentamista lukuun ottamatta helposti. Taas jouduttiin siipitukien päiden kiinnikkeitä muokkaamaan, jotta tuet saatiin kiinnitetyiksi ja siipi asianmukaisesti paikoilleen asennetuksi.  Kun kumpikin siipi oli saatu paikoilleen, voitiin kattopalkin yli oleva turvaliina poistaa ja kiinnittää siipiin siivekkeet. Kurki oli nyt ensimmäistä kertaa 91 vuoteen koottuna koko komeudessaan lentokoneeksi. Koelentojen päätyttyä syksyllä 1927 Kurki purettiin osiin ja varastoitiin.

Blogi_2018-27-11.jpg

Blogi_2018-27-12-12b.jpg

Ei Kurkea voi hyvällä tahdollakaan kauniiksi sanoa, josta kielii Kurjelle aikoinaan annettu lempinimikin ”Järvisen laatikko” suunnittelijansa tehtaanjohtaja Asser Järvisen mukaan.  On se kuitenkin silti jotenkin komea massiivisine siipineen. Jos meillä olisi vielä asentaa Kurkeen siihen kuuluva Siemens-Halske 12 -moottori, niin Kurki näyttäisi vielä enemmän kunnon lentokoneelta. Valitettavasti yhtään SH 12 -moottoria ei ole Suomessa Kurkeen laittaa.

Blogi_2018-27-13a.jpg

Blogi_2018-27-13b.jpg

Vielä oli edessä urakka Kurjen kääntämiseksi museon välihallissa oikeaan näyttelyasentoonsa. Siirtely oli sinänsä helppoa, sillä kurjen suksien ja kannuksen alla oli pyörällisen lavat.  Ongelman teki se, että Kurki oli ollut pakko koota hallin keskellä olevan kattopalkin alla, jonka seurauksena Kurjen siivenkärjet ulottuivat lähes hallin seinästä seinään. Koneen kääntäminen näytteille kulmittain Välihalliin lopulta onnistui, mutta ”pelivaraa” ei kääntämisessä siivenkärjen ja seinän väliin jäänyt kuin viitisen senttiä.

Blogi_2018-27-13c.jpg

Samalla, kun Tiistaikerho ahersi Kurjen kokomaisessa, Ilmailumuseoyhdistys ry valmisteli Kurkea koskevaa näyttelyä näyttelytauluineen.  Näyttelytauluissa kerrotaan Kurjen historiasta sekä Tiistaikerhon tekemästä Kurjen entisöinnistä. Sen lisäksi kerrotaan Kurjen suunnittelusta ja rakentamisesta vastanneen ja Suomenlinnassa toimineen Ilmavoimien Lentokonetehtaan toiminnasta 1920-lvulla.

Blogi_2018-27-14a.jpg

Blogi_2018-27-14b.jpg

Kurki-näyttely avattiin tiistaina 18. joulukuuta. Kone on esillä Suomen Ilmailumuseon Välihallissa museokävijöille ainakin tammikuun loppuun, mutta todennäköisesti pitempäänkin. Kannattaa käydä tutustumassa yhteen Ilmavoimien Lentokonetehtaan (I.V.L.) erikoisimmista tuotteista!

Kuvat: Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. K.1 Kurki

Myrskyn NACA-rengas hitsausvaiheeseen

Tiistai 18.12.2018 - Tiistaikerholainen

Vaikka käytössämme on runsaasti VL Myrskyyn kuuluneita alkuperäisiä metalliosia, ei patalevyä eli moottorin suojalevyn etuosaa tahi NACA-rengasta eli moottorisuojusta ole säilynyt MY-14:n entisöintiä varten. Niinpä kumpikin on tehtävä. Patalevy valmistui jo reilu vuosi sitten ja on kiinnitettynä Suomen Ilmavoimamuseossa entisöitävänä olevaan Myrskyn runkoon. NACA-rengasta tehdään parhaillaan Tiistaikerhossa.

Blogi_2018-26-01-02.jpg

Myrskyn NACA-rengas valmistetaan alkuperäispiirustusta noudattaen. Rengas kootaan kymmenkunnasta toisiinsa hitsattavasta osalta eli segmentistä. Segmentit tehdään 2 mm paksusta alumiinilevystä. Myrskyn NACA-renkaan tekeminen on haastava työ, sillä renkaan muoto noudattaa vain alaosastaan säännöllisen ympyrän kaarta. Yläosastaan rengas ”pullistuu” renkaan yläosaan sijoitetun moottorin ilmanottoaukon sekä konekivääriaukkojen vuoksi. Tämä muoto näkyy hyvin Myrskyn 1:4 mittakaavaan tehdyn pienoismallin moottorinsuojuksesta.

Blogi_2018-26-03-04.jpg

NACA-renkaan segmenttien aihiot vedettiin renkaan profiilin muotoon tehtyä vetolestiä vasten sopivan kokoiseksi leikatuista alumiinilevyn paloista. Alumiinilevystä vedetyistä aihioista leikattiin pois ylimäärä, jotta saatiin NACA-renkaaseen tulevat varsinaiset segmentit niiden lopullista muokkausta varten.

Blogi_2018-26-05.jpg

Blogi_2018-26-06.jpg

Segmenttien työstäminen muotoonsa ja reunoiltaan täsmälleen tosiinsa sopiviksi oli tarkkuutta ja kärsivällisyyttä vaativa työ. Työssä käytettiin erilaisia alumiinilevyn muokkausvälineitä. Apunamme oli myös metallista valmistettu NACA-renkaan profiilin malli, jota vasten muokattavaa segmenttiä välillä sovitettiin. Kun segmentin muoto saatiin täydellisesti mallin mukaiseksi, segmentti kiinnitettiin alustavasti NACA-renkaan kokoamistelineeseen eli jigiin.

Blogi_2018-26-07-08.jpg

NACA-renkaan kokoamisteline tehtiin paksusta vanerista. Sen yläreunaan NACA- renkaan ”suuaukoksi” kiinnitettiin metalliputkesta tehty kehä. Kokoamisteline toimii samalla NACA-renkaan segmenttien hitsaamismuottina. Sen lisäksi, että segmentit hitsataan toisiinsa reunoistaan, niiden yläreuna hitsataan kiinni suuaukkoa kiertävään putkeen. Myöhemmin putkesta leikataan pois alaosa ja jäljelle jäänyt putkikehä työstetään NACA-renkaan suuaukon sisäänpäin kaareutuvaksi reunaksi.

Blogi_2018-26-09-10.jpg

Neljä alimmaista ympyrän kaaren muotoa noudattavat NACA segmenttiä saatiin muokattua valmiiksi. Niiden sivut liittyvät täsmälleen toisiinsa ja yläreunat suuaukkoa kiertävään putkeen. Segmentit lukittiin puristimilla kiinni kokoamistelineeseen seuraavaa työvaihetta eli hitsaamista varten.

Blogi_2018-26-11.jpg

Blogi_2018-26-12.jpgHitsausta ei kuitenkaan tehdä Tiistaikerhossa, vaan alumiinisegmenttien vaativa yhteen hitsaaminen teetetään ulkopuolisena työnä. Niinpä koko jigi neljine alimmaisine NACA-renkaan segmentteineen vietiin hitsattaviksi toisaalle. Muutaman päivän perästä jigi palasi hitsattuine segmentteineen. Seuraavaksi on edessä NACA -renkaan ”pullistuvan” yläosan segmenttien työstäminen muotoonsa ja kiinnittäminen kokoamistelineeseen hitsattaviksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, hävittäjä, VL Myrsky, MY-14

Vanhemmat kirjoitukset »