Tiistaikerhon blogi

Ressun pyrstön ohjausvaijereiden asennukset

Torstai 2.1.2025 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöitävänä olevan experimental-kone Ressun pyrstön ohjainvaijereista on tallella polkimista sivuperäsimeen ja kannukseen menevät vaijerit. Sen sijaan korkeusperäsimen vaijerit olivat kadonneet.

Tutkimme Ressun runkoa saadaksemme selville, kuinka Ressun korkeusperäsimen vaijerit olivat kulkeneet. Selvisi, että korkeusperäsimen ylempi vaijeri kiinnittyy pyrstössä olevan keinuvivun yläpäähän. Vastaavasti alempi vaijeri on kiinni keinuvivun alapäässä. Entä kuinka korkeusperäsin saadaan liikkumaan? Ressusta otetuista valokuvista huomasimme pyrstöstä peräsimen alapintaan kulkevan tangon. Tämän metallitangon toinen pää on ollut kiinni keinuvivun alapäässä, jossa on pidikkeet sekä vaijerille että tangolle. Vaijerien kallistaessa keinuvipua puolelta toiselle, metallitanko liikkuu edestakaisin saaden korkeusperäsimen nousemaan ja laskemaan.

Ohjaussauvan päässä korkeusperäsimen alempi vaijeri kulkee rungossa olevan kehräpyörän kautta  ohjaussauvan kehikon alaosassa olevan putken läpi kiertyen putken päässä olevan kehräpyörän ympäri sauvan alapäähän. Vastaavasti korkeusperäsimen ylempi vaijeri kulkee keinuvivusta rungon kehräpyörän kautta suoraan sauvan alapäähän. Vaijeri muodostaa näin yhtenäisen sauvasta liikuteltavan vaijerilenkin.

Ennen kuin aloitimme korkeusperäsimen vaijerien asentamisen, oli sorvattava rungon kaksi puuttuvaa vaijerien liikettä ohjaavaa kehräpyörää. Kehräpyörien pidikkeessä olevat pultinreiät porattiin puhtaiksi, jonka jälkeen kehräpyörät kiinnitettiin paikalleen. Nyt voitiin aloittaa vaijerien pujottaminen paikalleen.

Vaijerit kiinnitettiin alustavasti vaijerin päihin tehdyillä vaijerilukollisilla lenkeillä sauvan alapäähän sekä keinuvipuun. Kun oltiin määritetty, kuinka kireällä vaijerien tulee olla, vaijerin päihin laitettiin metalliset renkaat eli koussit. Vaijeri kiristettiin koussin ympäri ja vaijerin pää lukittiin koussin tyvessä kahdella alumiinisella puristettavalla vaijerilukolla. Lopuksi koussipäiset vaijerit pujotettiin sekä sauvan alapään pidikkeeseen että keinuvipuun kiinnitettyihin lukkolenkkeihin.

Kun korkeusperäsimen vaijerit oli saatu asennetuksi, rakensimme 20 mm metalliputkesta korkeusperäsintä liikuttavan tangon ja kiinnitimme sen keinuvivun alapäähän. Testasimme vielä tangon toiminnan kiinnittämällä Ressun runkoon korkeusvakaajan peräsimineen. Kun kiinnitimme tangon toisen pään peräsimen alapinnalla olevaan korvakkeeseen, peräsin liikkui niin kuin piti  sauvasta eteen ja taaksepäin työnnettäessä.

Jalkaohjaimista menee vaijeri sekä sivuperäsimeen että kannukseen. Kohti pyrstöä menevä vaijeri haarautuu rungon puolivälissä sivuperäsimeen ja kannukseen meneviin vaijereihin. Kannus kääntyy samalla, kun polkimilla käännetään sivuperäsintä.

Kiinnitimme ensin vasemman ja oikeanpuolisen vaijerin päät polkimiin. Sen jälkeen kiinnitimme rungon puolivälissä erkanevat sivuperäsimen vaijerien  päät vuorotellen sivuperäsimen vasemmassa ja oikeassa alakulmassa oleviin korvakkeisiin. Samalla huomattiin, että ennen peräsintä rungossa on ollut sivuperäsimen vaijereita ohjaavat kehräpyörät. Jäljellä oli vain kehräpyörien pidike. Puuttuvat kehräpyörät sorvattiin ja kiinnitettiin paikalleen. Näin sivuperäsimen vaijerit oli saatu asennetuiksi.

Oli vuorossa kannuksen vaijereiden asentaminen. Kannuksen vasemmanpuoleinen vaijeri on kiinnittynyt kierrejousen välityksellä kannukseen. Sen sijaan oikeanpuoleisesta alkuperäisestä vaijerista kierrejousi puuttuu. Kun pohdittiin ongelmaa, todettiin että kannuksen toiminnan kannalta kannuksen kummassakin vaijerissa tulee olla kierrejousi, jotta kannuksen ohjaus toimisi oikein.

Tutkittiin Ressusta olevia valokuvia. Niistä kävikin ilmi, että kannuksen kummassakin vaijerissa on kuin onkin ollut kierrejousi. Miksi siis käytössämme olevassa oikeanpuoleisesta vaijerista kierrejousi puuttuu, jää mysteeriksi.

Jatkoimme pohdiskelua. Jos kannuksen vaijereissa on kierrejouset, pitää niille olla vastajouset polkimissa. Näin polkimien ja sivuperäsimen/kannuksen välillä olevat vaijerit saadaan pysymään  kireinä ja polkimien liike siirrettyä sivuperäsimeen ja kannukseen. Polkimista ja ohjaamon rungosta löytyikin pienet metallilenkit kierrejousia varten. Niinpä sopivat kierrejouset ostettiin ja asennettiin polkimiin.

Ostettiin kierrejouset myös kummankin puoleiseen kannuksen vaijeriin. Päätimme siis uusia kannuksen vasemmanpuoleisen kierrejousen, jotta kummankin puoleiset kierrejouset olisivat ominaisuuksiltaan samanlaiset. Ennen kannuksen vaijereiden asentamista olimme puhdistaneet pyrstössä olevien kannuksen vaijereiden kehräpyörät, joiden kautta vaijerit kulkevat kiinnittyäkseen kannuksen kierrejouseen.  

Kiinnitettiin aluksi kummankin puolen kierrejousi kannuksessa olevaan korvakkeeseen. Tämän jälkeen kumpikin vaijeri kiinnitettiin kierrejouseen vaijerin päähän tehdyllä lenkillä. Lenkki lukittiin kahdella vaijerin ympärille puristetulla vaijerilukolla. Asennettiin vielä alkuperäisen mukaisesti kannuksen korvakkeiden ja vaijerin päiden välille varmistusvaijeri. Varmistusvaijeri pujotettiin kierrejousen läpi. Vaijeri varmistaa kannuksen toiminnan kierrejousen irrotessa tai rikkoutuessa. Laitoimme vielä kannuksen vasempaan vaijeriin vanttiruuvin vaijerin kireyden hienosäätämiseksi.

Näin olimme saaneet asennetuksi toimintakuntoisiksi Ressun pyrstön kaikki ohjaninvaijerit. Oma tarinansa on sitten aikanaan asentaa paikalleen siipien siivekkeiden vaijerit.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Potkurin maalaus Ressun potkurin maalauskaavioon

Perjantai 20.12.2024 - Tiistaikerholainen

Lahjoituksena saatu vaurioitunut Hoffmann Rosenheim -potkuri pohjamaalattiin korjauksen jälkeen siniharmaalla Isotrol-öljymaalilla. Tämä maali soveltuu sekä pohja- että pintamaalaukseen. Pohjamaalauksen jälkeen paklattiin vielä joitain epätasaisia kohtia uudestaan, jonka jälkeen potkurin pinnat hiottiin kauttaaltaan sileiksi hiomapaperilla. Hiontapöly pyyhittiin Sinol/vesi liuokseen (50 %/50 %) kostutetulla rätillä.

Nyt voitiin siirtyä potkurin maalaamiseen Ressussa olleen potkurin maalauskaavioon. Maalauskaavio on selvillä Ressusta otetuista valokuvista. Lapojen kärjet olivat punaiset ja punaisen alareunassa oli ohut valkoinen raita. Potkurilavan etupuoli oli maalattu samalla siniharmaalla maalilla kuin koko konekin. Lapojen tausta oli puolestaan punaisen lavankärjen ja potkurinnavan väliseltä alueelta maalattu mattamustaksi häikäisyä estämään.

Potkurin maalaaminen Ressun maalauskaavioon aloitettiin maalaamalla potkuri pohjamaalin hionnan jälkeen kauttaaltaan siniharmaalla Isotrol-maalilla. Samalla potkurin lavan etupuoli sai lopullisen siniharmaan maalipintansa. Maalaus tehtiin siveltimellä. Ruiskumaalaustakin harkittiin, mutta Isotrol tekee siveltimelläkin maalaten erittäin tasaisen, sileän jopa ”muovimaisen” pinnan, joten maalaus tehtiin siveltimillä.

Seuraavaksi maalattiin potkurin punaiset kärjet. Sitä varten ostettiin spraymaalia eli maalaus tehtiin punaisella spraymaalilla. Punaisen kärkiosan pituus arvioitiin Ressusta otettujen kuvien perusteella. Se on noin 1/3 potkurin navan ja kärjen välisestä pituudesta. Kärkiosa rajattiin teipillä ja muu potkuri suojattiin maalauksen ajaksi pahvilla. Ensin spreijattiin punaiseksi potkurin lavan kärjen etupuolet. Maalin kuivuttua ruiskutettiin samalla tavalla punaiseksi lavan kärjen takapuolet.

Koska spraymaali kuivuu nopeasti, voitiin samana päivänä maalata lavan takapuolet mattamustalla. Sekin tehtiin spraymaalauksena. Lavan mattamustan alueen pituus määriteltiin taas Ressusta olevien kuvien perusteella. Mattamusta alue ulottuu punaisesta kärjestä potkurin navan reunaan, johon laitettiin teippausrajaus. Nyt suojattiin sekä potkurin lavan kärjet että navan alue ja lavan takapuolen pinta ruiskumaalattiin mattamustaksi.

Puuttuu vielä kapean valkoisen raidan maalaaminen potkurin kärkien punaisen alueen alareunaan erottamaan potkurin punainen kärki siniharmaasta ja mattamustasta lavan alueesta. Valkoisten raitojen maalausta ei ehditty tehdä ennen Tiistaikerhon joulutauon alkamista, joten maalaus siirtyy kevätkaudelle 2025.

Lahjoituksena saatu saksalainen Hoffmann Rosenheim -potkuri oli näin saanut valkoista raitaa lukuun ottamatta Ressussa käytetyn potkurin ulkoasun.

Kuvat: Lassi Karivalo

Ressun ohjaamoon uudet pleksi-ikkunat

Tiistai 17.12.2024 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöitävänä olevan Ressu-experimental koneen (OH-XEA) ohjaamon vasemmalla puolella sekä oikealla puolella olevassa ovessa on pleksi-ikkunat. Ne ovat säilyneet, mutta himmentyneet, kellastuneet ja naarmuuntuneet. Sen vuoksi niiden tilalle laitetaan uudet pleksit. Alkuperäiset ovat polykarbonaattipleksiä, joten uudet laitetaan niin ikään polykarbonaattipleksistä.

Kuva: Esko Keskinen

Alkuperäiset himmentyneet pleksit päätettiin koeasentaa paikalleen, jotta saamme selville, kuinka ne on kiinnitetty ajatellen uusien pleksien ostamista ja asentamista. Pleksien kiinnittämistä varten  on ohjaamon runkokehikossa kierteelliset korvakkeet, joihin pleksit ruuvataan kiinni.

Kun alkuperäisiä pleksejä sovitettii n paikalleen, todettiin etteivät plekseissä olleet kiinnitysruuvien reiät joka kohdassa vastanneet runkokehikossa olevien kiinnityskorvakkeiden reikiä. Pleksit olivat ajan saatossa muuttaneet jonkin verran muotoaan ja kutistuneet. Niinpä plekseihin jouduttiin poraamaan monessa kohtaa uudet reiät tai reikiä suurennettiin, jotta pleksissä olevat reiät täsmäisivät runkokehikossa olevien korvakkeiden reikien kanssa.

Kun pleksejä alettiin kiinnittää ruuveilla korvakkeisiin, havaittiin, etteivät korvakkeiden ruuvinkierteet kaikissa korvakkeissa enää toimineet. Sen vuoksi kaikki ohjaamon sivun ja oven pleksien korvakkeiden reikiin tehtiin kierretapilla uudet kierteet 4 mm ruuveille. Ostettiin näitä ruuveja ja vanhat pleksit saatiin asennettua paikoilleen. Nyt koeasennetut vanhat pleksit irrotettiin ja niihin merkattiin tussilla kiinnityskorvakkeita vastaavat ruuvinreiät reikien poraamiseksi uusiin plekseihin.

Uudet pleksit hankittiin Etrasta, jossa ne leikattiin valmiiksi vanhojen pleksien muotoon.  Vanhat pleksit olivat vahvuudeltaan vain reilun millin ja siten aika ”leprut”. Sen vuoksi päätimme ostaa vähän tukevammat uudet pleksit ja päädyimme 2 mm vahvuuteen. Uusien pleksien sahatut reunat hiottiin sileiksi.

Uusiin ikkunaplekseihin tehtiin alkuperäisten pleksien mukaiset kiinnitysruuvien reiät. Siinä vanha pleksi asetettiin uuden päälle ja reikien kohdat merkittiin tussilla uuteen pleksiin. Plekseihin porattiin pylväsporalla 4 mm reiät. Kun pleksejä alettiin ruuvata paikalleen, todettiin että 4 mm reiät olivat vähän ahtaat, jolloin pleksiä se saatu painettua tasaisesti runkokehikkoa vasten. Niinpä reikiä väljennettiin ja sen jälkeen ohjaamon oven ja vasemman seinän pleksit saatiin painettua hyvin runkokehikkoa vasten. Uudet pleksi-ikkunat oli saatu asennetuiksi. Toistaiseksi pleksien pintaa suojaavat kalvot pidetään paikallaan.

Ohjaamon tuulilasi on myös ollut pleksiä, mutta ei ole säilynyt. Se on siis tehtävä. Tuulilasin pleksi on yhtenäinen eli samaa pleksilevyä niin etuosastaan kuin sivuille taivutetuilta osiltaan. Valmiiksi taivutettu pleksi on kiinnitetty pleksin reunassa olevista ruuvinrei´istä runkokehikossa oleviin korvakkeisiinsa.

Uuden tuulilasipleksin tekemiseksi menettelemme niin, että teemme ensin tuulilasista pahvimalli. Pahvimallin mukaan hankitaan pleksilevy, joka taivutetaan muotoonsa paikalleen kiinnittämiseksi. Tuulilasikin tehdään 2 mm polykarbonaattipleksistä. Polykarbonaattipleksin voi kuumentamalla taivuttaa Ressun tuulilasin kulmikkaaseen muotoonsa.

Leikattiin kookas pahvinpala ja sitä alettiin muotoilla tuulilasin paikalle. Pahvia leikattiin pala palalta pienemmäksi, kunnes se oli saatu vastaamaan Ressusta otetuissa valokuvissa olevan tuulilasin muotoa ja kokoa. Samalla tarkistettiin, että pahvin reunat asettuvat linjaan rungossa olevien  tuulilasin kiinnityskorvakkeiden kohdalle. Pahvimallissa on vielä muokattavaa ennen kuin sen perusteella hankitaan levitetyn mallipahvin muotoinen polykarbonaattipleksi lopulliseen muotoonsa taivutettavaksi.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Ressun sivuperäsimen tunnusten maalaus ja teippaus

Perjantai 13.12.2024 - Tiistaikerholainen

Poiketen muista ohjainpinnoista Ressun sivuperäsin on kangasverhoiltu. Muut on verhoiltu vanerilla. Sivuperäsimen verhoilukankaan maalipinta oli jo pahoin krakeloitunut eli halkeillut ja myös repaleinen. Niinpä sivuperäsin jouduttiin verhoilemaan kokonaan uudestaan. Uudelleen verhoilusta ja kankaan kiristyslakkauksesta on kerrottu 6. toukokuuta ilmestyneessä blogissa.

Kiristyslakkauksen jälkeen sivuperäsimen kangaspinnat maalattiin alkuperäisen sävyisellä siniharmaalla Isotrol- öljymaalilla. Maalaus tehtiin siveltimellä, sillä Isotrol-maali leviää hyvin tasaiseksi pinnaksi sivellinmaalaamisellakin.

Ennen maalausta maali vielä suodatettiin suodatussuppilon läpi, jotta siinä ei olisi ”sattumia”. Pinnat maalattiin kahteen kertaan, jonka jälkeen verhoilukankaan maalipinta oli tasainen ja puolikiiltävä. Oli aika tehdä peräsimen pintaan siihen kuuluvat ”vauhtiviivat” ja symbolit.

Sivuperäsimen kummallakin puolella oli punaiset diagonaalisesti peräsimen leikkaavat  punaiset vauhtiviivat. Sen lisäksi peräsimen yläosan vasemmalla puolella oli numero 2 ja oikealla puolella siivet levällään olevan linnun profiili. Lieköhän korppi ollut Esko ja Ari Hietasella mielessä?

Sekä  linnun profiili että numero 2 kopioitiin peräsimestä irrotetusta vanhasta kankaasta läpinäkyvälle paperille. Siitä nuo symbolit siirrettiin mustalle kontaktimuoville, josta leikattiin irti saksilla. Alunperinkin symbolit ovat olleet peräsimen pintaan liimattua mustaa kontaktimuovia eli niitä ei oltu maalattu sivuperäsimen kankaaseen.

Ensin valmiiksi maalattuun sivuperäsimeen tehtiin nuo punaiset vauhtiviivat. Ne tehtiin täsmälleen alkuperäisen mukaisina eli kopioitiin sivuperäsimestä riisutusta verhoilukankaasta.  Vauhtiviivan muoto rajattiin peräsimen pintaan maalarinteipillä. Rajattu alue maalattiin punaisella Isotrol-maalilla. Se on samaa sävyä, kun alkuperäinen peräsimen pintaan maalattu vauhtiviiva. Kun sivuperäsimen vasemmanpuoleisen kyljen vauhtiviiva oli kuivunut, maalattiin samanlainen viivakuvio peräsimen oikeaan kylkeen.

Nyt voitiin aiemmin kuultopaperilta kontaktimuoville kopioidut ja siitä leikatut lintusymboli ja numero 2 kiinnittää paikalleen, numero 2 sivuperäsimen vasemmalle ja lintuhahmo oikealle puolelle.  Sivuperäsimen entisöinti oli valmis.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun vaneriverhoilun korjausten maalaus

Tiistai 10.12.2024 - Tiistaikerholainen

Kun olimme paikanneet vaneriverhoiltujen siipien, siivekkeiden, korkeusvakaajan ja korkeusperäsimen reiät, paikatut kohdat olivat valmiit maalattaviksi.

Emme aio maalata paikattuja Ressun osia kauttaaltaan, vaan ainoastaan paikkojen osalta. Syy tähän on, että pyrimme entisöinnissä säilyttämään alkuperäistä maalipintaa aina, kun se vaan on mahdollista. Ressun siipien ja pyrstön osien maalipinnat ovatkin edelleen erinomaisessa kunnossa. Se kävi ilmi, kun ennen vaurioiden korjaamista puhdistimme vaneripinnat vuosikymmenten aikana kertyneestä pölystä ja liasta. Pestyt ja mitä todennäköisimmin Miranol-maalilla maalatut pinnat olivat kuin vasta maalatut.

Paikatut ja korjatut kohdat maalataan Miranol-tyyppisen maalipinnan tekevällä Isotrol-öljymaalilla. Ensin vain oli määriteltävä vaneriverhoiltujen osien alkuperäinen siniharmaa sävy Isotrol-maalin sävyttämiseksi. Tässä jouduimmekin pieneen ongelmaan.  

Vaikka kaikki Ressun vaneriverhoillut osat oli maalattu samanaikaisesti samalla siniharmaalla maalilla, maalipinnat olivat vuosikymmenten aikana patinoituneet ja haalistuneet eri tahtiin. Ressun osien maalipintojen  välillä oli selviä sävyeroja. Niinpä se värikartan sävy, joka sopi esimerkiksi vasempaan siipeen, ei käynytkään yksiin korkeusperäsimen kanssa. Jouduimmekin tyytymään sävyn määrittämisessä kompromissiin. Valitsimmekin sellaisen siniharmaan sävyn, joka keskimäärin vastasi Ressun vaneriverhoiltujen osien patinoituneita maalipintoja. Tämän sävyn kaavaksi tuli +CT101 3,2GR/0,5 l KAAVA ja sen mukaisesti Isotrol-maali sävytettiin.

Maalaus tehtiin siveltimellä. Syynä oli se, että Isotrol-maali on sivellinystävällinen. Maali peittää erittäin hyvin jo ensimmäisellä maalauskerralla ja toisekseen maali tasoittuu siveltimelläkin maalattaessa erittäin hyvin muodostaen tasaisen puolikiiltävän pinnan. Maalin kuivuttua maalatut alueet voi vielä kiillottaa lakkabensiinillä.

Maalaus tehtiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilan vieressä olevassa maalausteltassa tai telttamaisessa katoksessa. Se on lämmitettävä ja varustettu tehokkaalla ilmanvaihdolla. Niinpä Ressun kummankin siiven, siivekkeiden, korkeusvakaajan ja korkeusperäsimen vaneripintojen paikkaukset saivat maalausteltassa kauniin siniharmaan Isotrol-maalipinnan.

Maalauksen jälkeen oli Ressun vasemman siiven osalta vielä tekemistä, koska siiven vaneriverhoilun paikkaus hävitti osan Ressun OH-XEA -tunnuksen kirjaimista. Niinpä tunnuksen O ja H-kirjaimia piti täydentää. Koska kirjaintunnus oli tehty Ressun siipeen mustalla kontaktimuovilla, päätimme toimia samoin.

Ostettiin mustaa kontaktimuovia. Siipeen tehtiin teipillä linjaukset kirjainten puuttuvien osien sijainnin ja koon määrittämiseksi. Sen jälkeen O ja H -kirjaimen puuttuvat osat piirrettiin läpinäkyvälle riisipaperille saadaksemme puuttuville kirjainosille mallit. Riisipaperimalli asetettiin mustan kontaktimuovin päälle ja mattoveitsellä leikattiin riisipaperin läpi kontaktimuovista puuttuva kirjaimen osa. Leikatut kirjainosat aseteltiin tarkasti paikalleen täydentämään vajaana olevaa O ja H -kirjainta. Kirjainten täydentäminen onnistui erinomaisesti. Läheltäkään katsottuna ei alkuperäisen kirjaimen ja sitä täydentävän kirjaimen osan rajaa juurikaan huomaa.

Ressun vaneriverhoiltujen siipien, siivekkeiden, korkeusvakaajan ja korkeusperäsimen entisöinti on näin saatu päätökseen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Potkuri Ressun moottoriin

Maanantai 25.11.2024 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen saama OH-XEA Ressu eksperimental -kone oli ilman siinä ollutta Continental A 65 moottoria sekä potkuria. Tietomme mukaan moottori potkureineen oli annettu pois Ressulla lentämisen loputtua.

Kuva: Esko Keskinen.

Puuttuvan Continental A 65-moottorin ongelma ratkesi, kun saimme lahjoituksena kaputin tehneen koneen vaurioituneen Continental-moottorin. Se ei ole toimiva, muttei tarvitsekaan, sillä Ressua ei entisöidä lentäväksi. Entisöimme moottorin ehjän näköiseksi ja teemme siihen Ressussa kiinni olleen Continental-moottorin mukaiset pakoputket.

Kuva: Juha Veijalainen.

Onni oli myös myötä puuttuvan potkurin osalta. Saimmekin lahjoituksena Continental A 65 -moottoriin sopivan vähän vaurioituneen ja käytöstä poistetun potkurin. Puurakenteisen potkurin on vuonna 1986 valmistunut saksalainen Hoffman Rosenheimin tehdas. Potkuri on vaurioitunut toisesta kärjestään. Siinä on sekä murtuma että kärjen johtoreunassa lommo.

Saamamme potkurin kuuden kiinnityspultin jako oli ihan sama kuin Continental A 65 moottorin potkurinnavassa. Pultinreiät olivat kuitenkin hivenen pienemmät, jonka vuoksi reiät porattiin pylväsoralla vastaamaan Continental-moottorimme potkurinnavan pultteja. Yhteensopivuus kokeiltiin laitamalla potkurinapa kiinni potkuriin.

Koska saamamme potkuri on pääasiassa valkoinen, se ei vastaa ulkonäöllisesti Ressussa käytettyä potkuria. Ressun potkuri oli kärjistään punainen. Punaisen vyöhykkeen alareunassa oli kapea valkoinen raita. Muutoin potkuri oli etupuoleltaan siniharmaa eli saman värinen kuin itse kone.  Potkurin takapuoli oli kuitenkin maalattu mustaksi potkurin kärjen valkoisen raidan ja potkurinnavan väliseltä alueelta.

Korjaamme ja entisöimme potkurin ulkoasultaan Ressussa käytetyn potkurin kaltaiseksi. Sen vuoksi lahjapotkurin potkurin pinnasta hiottiin pois siinä olleet merkinnät sekä teippaukset ja muutoinkin potkurin maalipintaa hiottiin uudelleen maalausta varten.

Potkurin toisessa kärjessä oleva murtuma sekä johtoreunan lommo piti korjata ennen maalauksiin ryhtymistä. Päädyimme siihen, että korjaamme kärjen murtuman epoksiliimalla. Niinpä murtuman rakoihin pursotettiin epoksiliima, jonka jälkeen murtumakohta laitettiin puristimilla tiukkaan puristukseen kahden muovilevyn väliin. Kun puristimet irrotettiin liiman kuivuttua, murtuma oli painunut hyvin kiinni ja potkurin kärki hiottiin sileäksi.

Potkurin kärjen messinkisessä johtoreunassa olevaa lommoa yritettiin ensin oikaista ja sitten viilata tasaisemmaksi, mutta metalli oli kuitenkin liian kovaa muokattavaksi. Päätimmekin paklata lommon umpeen epoksitäytteellä eli pakkelilla (Lightweight Epoxy Filler). Kun pakkeli oli levitetty lommon päälle, lommokohtaan laitettiin siiven johtoreunan profiilin mukainen muovimuotti. Muotti puristettiin puristimilla johtoreunaan.

Pakkelin kuivuttua muotti irrotettiin. Silloin todettiin, että osa pakkelista ei ollut kiinnittynyt kunnolla lommoalueeseen vaan irronnut muotin mukana. Niinpä vajaaksi jäänyt kohta paklattiin uudestaan, jonka jälkeen johtoreuna lommokohta saatiin  yhtenäisen sileäksi. Potkurin korjaus oli näin saatu tehdyksi ja voitiin aloittaa potkurin pohjamaalaus.

Ennen pohjamaalaukseen ryhtymistä potkurin pinnat hiottiin vielä kertaalleen kevyesti hiomapaperilla. Hiontapölyä pyyhittiin ensin pois kuivalla ja lopuksi Sinol/vesi -liuoksella (50 %/50 %) kostutetulla pehmeällä kankaalla. Potkurin pohjamaalaus tehtiin siveltimellä. Maalina oli Ressun siipien, korkeusvakaajan ja korkeusperäsimen vaneripaikkojen maalaukseen käyttämämme siniharmaalla Isotrol-öljypohjainen maali. Maalin sävy on sama kuin Ressun alkuperäisten pintojen siniharmaa väri. Pohjamaalaus tuo hyvin näkyviin, tarvitaanko potkurin pintaa vielä jostain kohtaa paklata. Maalin kuivuttua todettiin, ettei potkurin lisäpaklaukseen ja hiontaan ole tarvetta ennen potkurin maalaamista Ressussa käytetyn potkurin maalauskaavioon.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

Ressun lentäjän istuimen kunnostuksesta

Torstai 7.11.2024 - Tiistaikerholainen

Turkulaisten Hietasten veljesten 1960-luvun lopulla rakentaman Ressu-experimental-lentokoneen lentäjän istuin muokkautui ajan myötä. Istuimen ensimmäisessä versiossa istuinkehikossa oli kaareva selkänojan tuki ja istuimen selkänoja kankaalla päällystettyä vaneria. Myöhemmin selkänojasta tuli suorakaiteen muotoinen ja siihen tehtiin syvennys lentäjän selkävarjolle. Selkänoja vaihtui samalla vanerista alumiiniseksi. Selkänojan syvennyksellä saatiin ohjaajan ja sauvan etäisyyttä lisättyä, sillä Ressun istuin ei ole säädettävä. Selkävarjo toimi samalla lentäjälle selkänojan pehmusteena.

Kuva: Esko Keskinen.

Ilmailumuseon pari vuotta sitten lahjoituksena saaman Ressun istuimessa on alumiinilevystä tehdyt selkänoja, kylkilevyt, istuimen alaosan muotolevyt sekä selkänojan takapuolella oleva kotelo. Nämä osat on niitattu istuimen teräsputkirakenteiseen kehikkoon pop- eli vetoniiteillä.  Istuimen istuintasona on ohjaamon runkoon ruuveilla kiinnitetty ja kankaalla verhoillulla  pehmusteella varustettu vanerilevy.

Kymmeniä vuosia varastoituneena olleen Ressun istuimen teräsputkikehikko oli runkokehikon tapaan ruosteessa ja istuimen alumiiniosat likaantuneet sekä hapettuneet harmaiksi. Vanerinen istuintaso pehmusteineen oli kokonaan kadonnut.  

Istuimen entisöinnin aloitimme irrottamalla istuinkehikkoon kiinnitetyt alumiiniosat. Ne irrotettiin poraamalla pois alumiiniosat kehikkoon kiinnittäneet popniitit.

Tämän jälkeen purimme kunnostettavaksi putkirakenteisen istuinkehikon. Sen purkamisessa olikin työtä. Siinä piti käyttää niin tunkkia kuin muovivasaraa, ennen kuin saimme liitossaumoiltaan toisiinsa kiinni ruostuneet istuinkehikon osat irti.

Irrottamisen jälkeen teräsputkirakenteisen kehikon pinnat puhdistettiin ruosteesta alkuperäiseen asuunsa maalattaviksi. Puhdistuksen teimme käsin eri karkeusasteisilla hiontapapereilla sekä karhunkielellä. Näin menettelimme myös Ressun runkokehikon teräsputkien puhdistamisessa.

Koska käytämme istuinkehikon pohjamaalaamiseen Isotrol-lakkaa, kehikon putkia ei tarvitse hioa puhtaalle metallille. Riittää, että pintaruoste on saatu poistettua ja että putken pinta tuntuu sormin koskettaessa sileältä. Isotrol-pohjalakan päälle tulee alkuperäisen sävyinen vaalean harmaa Isotrol-maali.

Istuimen likaantuneet alumiiniosat puhdistettiin Fairy Power Spray -ainetta. Power Spray on erittäin tehokas lian ja rasvan irrottaja. Ainetta ruiskutetaan puhdistettavan osan pinnalle ja annetaan vaikuttaa muutaman minuutin. Se jälkeen osat kuivataan kankaalla tai huuhdotaan vedellä. Näin menetelle saimme istuimen alumiiniset osat jo ihan eri näköisiksi, kuin ne olivat istuinkehikosta irrotettaessa. Istuimen alumiiniosat tullaan vielä kiillottamaan ennen niiden kiinnittämistä takaisin kunnostettuun ja paikalleen asennettuun istuinkehikkoon.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu

Ressun Continental-moottorin osien puhdistaminen

Perjantai 1.11.2024 - Tiistaikerholainen

Sitä mukaa, kun osia oli irrotettu Ressuun (OH-XEA) saamastamme lento-onnettomuuskoneen Continental A 65 -moottorista, niitä alettiin puhdistaa. Lento-onnettomuudessa moottori oli vaurioitumisen lisäksi palanut. Valitettavasti onnettomuudessa oli moni moottorin laite tuhoutunut käyttökelvottomaksi, joten edessä on myös moottorista puuttuvien osien etsiminen.

Kuva: Erkki Rossi

Vaurioimattomat tai vähän vaurioituneet pienikokoisen metalliosat puhdistettiin ruosteesta kylvettämällä niitä vuorokausi 33-prosenttisessa fosforihappoliuoksessa. Näin esimerkiksi moottorista irrotettu ja osiinsa purettu potkurin napa upotettiin osineen fosforihappoon.

Kun happo alkaa tehdä työtään, hapon pintaan alkaa muodostua vaahtoa. Vuorokauden kuluttua potkurinnavan osat otettiin pois haposta. Ne kuivattiin huolellisesti kankaalla. Tuloksena on pinnaltaan ruosteesta puhtaat tumman harmaat osat. Jo tällaisenaankin osat ovat täysin käyttökelpoisia.

Päätimme kuitenkin puhaltaa potkurinnavan osat lasikuulapuhalluksella kirkkaalle metallille, jolloin ne ovat kuin ns. pakasta vedettyjä. Joku voi kysyä, miksi niitä ei suoraan ruosteisina puhallettu. Menettelemme näin, jotta vältytään osien pinnasta irtoavan ruosteen rikastuminen lasikuulapuhallusmassaan.

Pinnaltaan likaantuneiden moottorin alumiinisten osien kanssa menettelimme toisin. Likaantuneet ja palon jäljiltä mustuneet alumiiniosat kuten magneetot puhdistettiin ensin alustavasti liasta ja sen jälkeen ne pinnat puhallettiin puhtaiksi lasikuulapuhalluksella. Ennen puhallusta magneettojen reiät tulpattiin puutulpilla, jottei puhallusmassaa pääse tunkeutumaan magneeton sisään. Lasikuulapuhalluksella magneetot saatiin pinnoiltaan puhtaiksi. Lopuksi puhtaat pinnat käsiteltiin Sinol-vesi liuoksella pinnan hapettumisen estämiseksi.

Öljyiset ja likaantuneet osat pestiin puolestaan ensin tarkoitusta varten olevassa moottorin osien pesualtaassa. Altaassa on kätevä pesuharja, johon kiinnitetty letku syöttää koko ajan pesinestettä. Pestyt osat kuivattiin paineilmalla.

Puhdistusta saatettiin jatkaa alumiiniosien osalta lasikuulapuhalluksella. Näin meneteltiin esimerkiksi alumiinisen jakopään kannen osalta, joka  puhallettiin pinnoiltaan puhtaaksi. Puhalluksen jälkeen kansi käsiteltiin Sinol-vesi -liuoksella, joka hillitsee alumiinipinnan nopeaa hapettumista.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Ressun runkokehikon verhoilua edeltävät toimet

Sunnuntai 27.10.2024 - Tiistaikerholainen

Ressu-experimentalkoneen (OH-XEA) runko oli kangasverhoiltu. Ilmailumuseoyhdistys ry:n saadessa Ressun kaksi vuotta sitten, sen runko oli kokonaan riisuttu verhoilusta. Niinpä runko verhoillaan Tiistaikerhossa alkuperäisen mukaiseksi. Onneksi Ressusta on käytössämme hyviä valokuvia rungon verhoilemisen ohjeeksi.  Siispä töihin käsiksi.

Koko teräsputkirunkoinen runkokehikko on syksyn mittaan puhdistettu ruosteesta, lakattu ja lopuksi maalattu punaisella Isotrol-maalilla. Nämä työt ovat olleet edellytyksenä runkokehikon verhoilua edeltävien toimien aloittamiselle. Niitä ovat runkokehikon kylkiin ja yläpintaan tulevien pitkien puulistojen asennukset sekä runkokehikon teräsputkien osittainen verhoilu kangasnauhalla.  

Runkokehikon kummankin kyljen sekä yläpinnan rakenteeseen on hitsattuina metallikorvakkeita noin 10 mm hahlolla. Näihin korvakkeisiin on ollut kiinnitettyinä koko takarungon pituudelta ohuet puulistat. Puulistojen tarkoituksena on pitää verhoilukangas irti runkokehikon ristikkorakenteesta. Metallihan alkaisi aikaa myöten ”syödä” verhoilukangasta.

Jotta kangas ei pääsisi kontaktiin myöskään runkokehikon pitkittäisten ylä- ja alakulmien teräsputkien kanssa, näiden putkien ympärille oli kiedottu kangasnauhaa estämään verhoilukankaan ja metallin suoran kontaktin. Ressun runkokehikon alkuperäistä nauhoituksesta oli vielä rippeet jäljellä koneen pyrstössä ja sivuvakaajassa.

Aloitettiin pitkien suojaavien puulistojen tekeminen. Suomen Ilmailumuseon entisöintitilan puuvarastosta löytyi sopivaa listaa puulistojen tekemiseen. Puulistat pätkittiin määrämittaisiksi ja muokattiin kiinnityskorvakkeisiin sopiviksi. Listoja paikalleen asennettaessa korvakkeet puristettiin pihdeillä tiukasti listaan kiinni. Lista lukittiin korvakkeisiin pienillä nauloilla. Lopuksi korvakkeissa kiinni olevat listat suojattiin nitroselluloosalakalla.  

Puulistojen tekemisen rinnalla aloitettiin runkokehikon teräsputkien verhoilu 20 mm leveällä puuvillanauhalla. Sitä olimme ostaneet Eurokankaasta. Kun siellä myyjä tiedusteli mihin tarpeeseen nauhaa ostamme, kerroimme sen tulevan museolentokoneen verhoiluun. Myyjä hämmästyi, mutta samalla kiinnostui saamastaan vastauksesta ja niinpä hänelle kerrottiin tarkemmin, kuinka nauhan kanssa menettelisimme. Olimme varmaankin ensimmäinen tämänlainen asiakas.

Runkokehikon kulmien putket, pyrstöosa sekä metallirakenteinen runkoon hitsattu sivuvakaaja verhoiltiin kangasnauhalla. Nauhaa kiedottiin putkien ympärille niin, että nauha muodosti yhtenäisen kangaspinnan putkien ympärille. Menettelimme niin, että nauha putken ympäri kiedottaessa se peitti alleen nauhan reunaa noin 5 mm leveydeltä.  Näin nauhoitus saatiin yhtenäiseksi ilman, että nauhan välistä olisi näkyvissä metalliputken pintaa. Rungon alapinnalla, jossa ei jostain syystä ollut korvakkeita alapintaan kiinnitettävälle puulistalle, nauhoitimme alapinnan ristikkorakenteenkin.

Kun kaikki oli nauhoitettu, nauhoitukset lakattiin nitroselluloosalakalla. Se samalla limaa nauhoituksen kiinni alustaansa ja toimii myöhemmin verhoilukankaan tartunta-alustana. Verhoilukangashan kiristetään juuri samaisella nitroselluloosalakalla.

Kuvat: Lassi Karivalo

Ressun runkokehikon pintakäsittely

Perjantai 25.10.2024 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhossa entisöitävänä olevan OH-XEA ”Ressu” experimental-koneen runkokehikko oli ilman verhoilua IMY:n saadessa koneen omistukseensa. Milloin ja miksi kangasverhoilu oli purettu, ei ole tiedossa. Pitkään Ressu on kuitenkin ollut varastoituneena ilman verhoilua, sillä sen verran paksussa ruosteessa teräsputkinen runkokehikko oli. Runkokehikko on hitsattu 13 mm paksuisesta teräsputkesta.

Runkokehikon entisöinnin ensimmäinen vaihe olikin puhdistaa se ruosteesta. Kehikon teräsputkia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa ruosteesta puhtaalle metallille, riittää että pintaruoste saadaan poistettua. Puhdistus on riittävää, kun putken pinta tuntuu sormin tunnustellen hyvin sileältä. Runkoputkien puhdistamisessa käytimme sekä eri karkeusasteisia hiomapapereita että karhunkieltä. Hiomapöly pyyhittiin pois huolellisesti kangasrievuilla sekä Sinol-vesi-liuoksella.

Perustelu sille, ettemme hioneet runkokehikkoa puhtaalle metallille on, että käytämme putkien pintakäsittelyn pohjamaalaukseen kirkasta Isotrol-lakkaa (Klarlack Grund). Tämä lakka tunkeutuu mahdollisen ruosteen läpi putken pintaan keskeyttäen ruostumisen. Pintamaalaus voidaan tehdä suoraan lakkapintaan.

Niinpä, kun koko runkokehikko oli puhdistettu pintaruosteesta, aloitimme sen lakkauksen. Isotrol-lakkaa siveltiin ohuelti, mutta peittävästi kehikon teräsputkiin ja muihin kehikon metalliosiin. Lakan ansiosta runkokehikon putket saivat kauniin kiiltävän pinnan.

Lakan kuivuttua runkokehikko maalattiin metallipintaan tarkoitetulla Isoqaurd Panzer maalilla. Maali on alkydipohjainen öljymaali. Runkokehikko oli 1960-luvulla maalattu alun perin punaisella Ferrex-ruosteenestomaalilla. Tästä alkuperäisestä maalista oli vielä runkoputkissa jäämiä näkyvissä. Punaista Ferrexiä jäljittäen Isoquard-maali sävytettiin samaan Ferrexin punaiseen sävyyn. Poikkeuksena laskuteline, joka maalattiin mustalla Isoquard-maalilla, koska laskuteline oli alun perinkin ollut mustaksi maalattu.  

Runkokehikko on nyt pintakäsitelty. Ressun runkoon liittyvät entisöintityöt voidaankin nyt kohdistaa koneen ohjaamon entisöintiin sekä rungon kangasverhoilua ennakoiviin toimenpiteisiin.

Kuvat: Lassi Karivalo

Ressun moottorinsuojusten teko alkoi pahvimalleista

Maanantai 30.9.2024 - Tiistaikerholainen

Entisöitävänämme olevassa 1960-luvulla rakennetussa OH-XEA Ressu experimental-koneessa oli Continental A 65 -moottori. Ressun kadonneen moottorin tilalle olemme saaneet lahjoituksena vastaavan Continental-moottorin. Moottorin suojuksetkin olivat vuosikymmenten saatossa hävinneet teille tietymättömille. Ne on siten rakennettava.

Kuva: Esko Keskinen.

Ressusta käytössämme olevista valokuvista käy hyvin ilmi suojusten muoto ja rakenne. Suojus on kaksiosainen. Suurempi yläpuolinen suojus peittää moottorin päältäpäin ja pienempi osa moottorin etuosan. Moottorisuojukset ovat olleet alumiinia, joten alumiinista teemme myös uudet suojukset. Suojukset teemme 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Suojusten rakentamista helpottaa, että moottoriin kiinnitettävä suojusten alkuperäinen metallirakenteinen teline on säilynyt.

Suojusten rakentaminen aloitettiin puhdistamalla ruosteessa ollut suojusten teline ja maalaamalla se mustalla Isotrol-maalilla. Mustaksi sen vuoksi, että alkuperäistä mustaa maalia oli vielä kehikossa havaittavissa. Uudessa maalissa oleva suojus kiinnitettiin lahjoituksena saamaamme Continental -moottoriin. Varsinaisten suojusten rakentamisen ensimmäinen vaihe on tehdä suojuksista kaavat eli pahvimallit moottorissa kiinni olevan suojuskehikon päälle. Pahvimallien mukaan alumiinilevystä leikataan suojusten aihiot lopulliseen muotoonsa muokattaviksi.

Pahvimallien tekeminen aloitettiin moottorin yläpuolisesta suojuksesta. Suojus tehtiin pahvirullasta leikatusta kahdesta kappaleesta. Ensin suojustelineen tappeihin kiinnitettiin alustavasti muotoonsa leikattu pahvimallin vasen puoli. Sen jälkeen tehtiin sama pahvimallin oikealle puolelle, jonka jälkeen mallin vasen ja oikea puoli teipattiin kiinni toisiinsa. Yhtenäistä suojusta muokattiin leikkaamalla ja myös lisäkappaleita teippaamalla kohti lopullista Ressun moottorinsuojuksen muotoa.

Tässä vaiheessa aloitettiin myös moottorin etuosaa peittävän suojuksen pahvimallin teko. Pahvirullasta leikattu pahvinpalanen taivutettiin moottorin etuosaa vasten. Pahvia leikattiin vaiheittain muotoonsa ja pahvi kiinnitettiin suojustelineen tappeihin. Lisäpahvinpaloja etusuojukseen teipaten suojus liitettiin moottorin yläsuojukseen.

Näin oli vähän niin kuin ”tilkkutäkkimäisesti” saatu pahvimalli kootuksi Ressun Continental-moottorin ympärille alumiinisuojusten tekemiseksi. Seuraava vaihe onkin pahvinmallin muodon siirtäminen alumiinilevylle.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Continental A 65-8 -moottori "Ressuun"

Sunnuntai 29.9.2024 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöitävänä olevassa Turkulaisten Hietasten veljesten 1960-luvulla rakentamassa OH-XEA ”Ressu” experimental-koneessa oli Continental A 65 moottori. Se oli ennen Ressua ollut kiinni Turun lentokerhon Piper Cub-koneessa. Ressussa ollut moottori ei ole säilynyt eikä sen kohtalosta ole tietoa. Niinpä aloimme kysellä, josko jostain löytyisi käytöstä poistettu Continental-moottori. Varsin huonokuntoinenkin moottori meille kelpaisi, sillä entisöimästämme Ressusta ei tehdä lentävää.   

Kuva: Esko Keskinen (1969).

Kyselymme tuottikin tulosta, sillä saimme tiedon, että meille olisi tarjolla Mikkelissä 7.8.1999 lento-onnettomuudessa tuhoutuneen PIK-11 (OH-YMD) ”Tumpun” Continental A 65-8 -moottori.  Moottori on onnettomuudessa vaurioitunut ja palanut. Se voitaisiin kuitenkin kunnostaa ulkonaisesti ehjän moottorin näköiseksi Ressun nokalle kiinnitettäväksi. Moottorin surkeaa kuntoa oli pahentanut vielä, että se oli ollut vuositolkulla ulkosalla säiden armoilla, jonka vuoksi myös reippaassa ruosteessa. Aloittaaksemme Tiistaikerhossa tämän Continental-moottorin  kunnostuksen haimme sen Tampereelta Škoda Octavian peräkonttiin lastattuna.

Tarkoituksenamme ei ole tehdä saamastamme Continental-moottorista toimivaa, kuten ei myöskään Ressusta lentävää konetta. Moottorin kunnostamiseksi puramme sen kuitenkin osiin niin pitkälle kuin mahdollista. Purkamamme osat kunnostetaan ja lopulta moottori kootaan Ressun keulaan kiinnitettäväksi.

Kaikki osat eivät ole tässä lento-onnettomuus-Continentalissa tallella, sillä niitä oli tuhoutunut koneen maahansyöksyssä. Toivomme kuitenkin löytävämme tai saavamme korvaavia osia onnettomuudessa  tuhoutuneiden osien tilalle. Meidän tarkoitukseen kelpaavat hyvin myös Continental-moottoreiden korjausten ja huoltojen yhteydessä poistoon laitetut osat.

Moottorin purkaminen aloitettiin Suomen ilmailumuseon pihalla irrottamalla ensin moottorissa vielä kiinni olleet pahoin vaurioituneet ”Tumpun” moottoripukki ja moottorin alapuolinen öljysäiliö. Potkurin navassa oli vielä kiinni potkurin torso eli onnettomuuskoneen potkurin palanut tyviosa. Kun navan pulttien mutterit kierrettiin auki, saatiin potkurin torso irrotettua.

Seuraavaksi irrotettiin jäljellä oleva moottorin vasemmanpuoleinen pakoputki, sytytystulpat, jakopään kannessa kiinni olevat moottorin kummatkin magneetot ja itse jakopään kansi ja sen alta paljastuneet hammaspyörät. Avattiin myös jakopään kannen sisäpinnassa olevan öljypumpun kansi ja otettiin pumpun hammasrattaat puhdistettaviksi.

Moottorin purkamista jatkettiin museon entisöintitilassa. Siellä moottori kiinnitettiin pukkiin, jossa moottoria voi kääntää pituusakselinsa ympäri kuin grillivartaassa. Tämä helpottaa suuresti moottorin käsittelyä. Nyt irrotettiin venttiilien keinuvipujen työntötangot ja perään keinuvipujen akselit, jolloin  keinuvivut irtosivat sylinterin päästä. Todettiin, että venttiilit olivat aivan jumissa eivätkä hievahtaneetkaan. Ne yritetään saada liikkumaan ja irrotetuksi liuottamalla niitä ruosteenirrotusaineilla.

Kuva: Esko Rossi.

Myös moottorin akselissa oleva potkurinnapa oli jumiutunut tiukasti paikalleen. Navan irrottamiseksi puhdistettavaksi käsittelimme sitä erilaisilla ruosteenpoisto- ja voiteluaineilla, mutta potkurinnapa pysyi vaan tiukasti paikallaan. Annettiin ruosteenpoistoaineen vaikuttaa aikansa ja lopulta saimme potkurinnavan irrotettua akselista ulosvetäjän avulla.

Moottorin lohkossa on kiinni enää sylinterit. Nekin haluamme saada irrotetuksi, sillä irrotettuina sylinterit olisivat helpompi puhaltaa pinnoiltaan puhtaiksi. Heräsi vaan huoli, josko sylintereiden sisällä olevat männät ovat ruostuneet niin tiukasti kiinni sylintereiden seinämiin, ettemme saisi sylintereitä irti. No, yrittänyttä ei laiteta, sanotaan ja niinpä päätimme yrittää. 

Kiersimme sylinterien kiinnitystappien mutterit auki ja kokeilimme, ”nitkahtaisivatkohan” ne yhtään paikaltaan. No ei sitten yhtään. Valutimme valopetrolia sytytystulppien aukoista sylintereiden sisään, josko valopetroli tunkeutuisi männän ja sylinterin seinämän väliin ja saisi jumiutuneet männät sen verran liikkumaan, että sylinterit saisi irti. Vielä emme ole siinä onnistuneet, mutta yrityksemme jatkuvat.  

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Tiistaikerho syyskauden alkaessa

Torstai 29.8.2024 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon syyskausi käynnistyi tiistaina 13. elokuuta. Tosin alkaminen koski muita kuin Myrskyn entisöintiprojektissa mukana olevia, sillä Myrskyn entisöinti jatkui läpi kesän.

VL Myrsky II (MY-14) -projektissa kesäisen tekemisen kohteena oli öljynjäähdyttimen sekä sen tulo- ja poistoilmatorvien asentaminen rungon alapuolelle siiven etusalkoon. Tavoitteena oli, että asennustyö olisi valmistunut kesäkuussa, jolloin Myrskyn siivet olisi voitu toimittaa Suomen ilmavoimamuseoon maalattaviksi. Asennustyöt saatiin valmiiksi vasta heinä-elokuun vaihteessa. Sen jälkeen onkin valmisteltu siipien kuljetusta Tikkakoskelle. Siipeä pienemmät Myrskyn osat on jo pakattuina kuljetusta odottamassa. Tikkakoskella Myrskyn rungon maastokuviointimaalaus on käynnissä. Toistaiseksi on päättämättä, mikä on Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon ja Suomen ilmavoimamuseon yhteisen entisöinnin tuloksena syntyneen VL Myrsky II -hävittäjän (MY-14) roll out -päivämäärä.

Tiistaikerho ”joutui” taas mukaan elokuvaprojektiin, kun saimme toimeksiannon Il-2 maataistelukoneen eli Sturmovikin ohjaamon mittaritaulun rakentamiseksi. Olemmehan tehneet kuvauksia varten aiemmin DC-3:n ja Stukan mittaritaulut. Niinpä nytkin tuumasta toimeen. Rakennamme mittaritaulun vastaamaan Il-2:n alkusarjojen koneen mittaritaulua. Tällä kertaa pyrimme mittaritaulun rakentamisessa alkuperäisyyteen. Niinpä olemme saaneet sekä Hallinportti Ilmailumuseosta että Suomen Ilmailumuseosta lainaksi alkuperäisiä venäläisiä Sturmovikin mittaritaulussa käytettyjä mittareita.

OH-XEA ”Ressun” entisöinti jatkuu syyskaudella useana rinnakkaishankkeena. Keskeisin työ on koneen runkokehikon metalliputkien pintojen puhdistaminen maalattavaksi. Puhdistuksen jälkeen putkien pintaan sivellään ensin kirkas Isotrol-lakka ja sen päälle alkuperäistä punaista Ferrex-maalia mallintava punainen Isotrol-maali.

Työtä ja kenties harmaita hiuksiakin teettää Ressun keulalle asennettavaksi saamamme alkuperäisen mallin mukainen Continental A 65 -moottori, sillä se on lento-onnettomuusmoottori. Saamamme moottoria ei kuitenkaan kunnosteta toimivaksi, vaan ulkoisesti toimintakuntoisen näköiseksi Continental-moottoriksi. Olemme aloittaneet moottorin kunnostamisen purkamalla sitä osiinsa. Puhdistamme ja kunnostamme osat moottorin kokoamiseksi ja lopulta kiinnittämiseksi Ressun nokalle. Nokalle kiinnittäminen edellyttää moottoripukin rakentamista kadonneen Ressun moottoripukin tilalle.

Samanaikaisesti olemme alkaneet rakentaa Ressun kadonneita alumiinilevystä tehtyjä moottorinsuojuksia. Onneksi tallella on moottoriin kiinnitettävä suojusten teline ja hyviä valokuvia Ressun nokasta moottoreineen ja moottorin suojuksineen. Kiinnitimme suojusten telineen jo saamaamme Continental-moottoriin pahvinmallien eli kaavojen tekemiseksi suojusten aihioiden leikkaamista alumiinilevystä varten.

Syyskaudella maalataan Ressun vaneriverhoilluissa siivissä, siivekkeissä, korkeusvakaajassa ja korkeusperäsimessä olleiden reikien vaneripaikkaukset. Ongelmaksi tuli maalin värisävyn määrittely. Periaatteessa kaikki vaneripinnat on maalattu 1960-luvulla siniharmaalla Miranol-lakkamaalilla. Vuosikymmenten saatossa koneen osien maalipinta on kuitenkin patinoitunut eri lailla. Tämän seurauksena saamme niin siivistä kuin pyrstön osista hieman toisistaan poikkeavia värisävyjä. Meidän on vaan valittava jokin keskimäärin parhaiten osien patinoituja värisävyjä vastaava maali vaneripaikkojen maalaamiseen.

Tavoitteenamme oli saada Karjalan Ilmailumuseon Link Trainerin siipien entisöinti valmiiksi ennen kesätaukoa. Siipien ja siivekkeiden maalaus jäi kuitenkin kesken, jonka vuoksi maalausta jatketaan nyt syyskaudella. Kun siivet on maalattu, ne toimitetaan Karjalan Ilmailumuseoon Lappeenrantaan. Samalla sinne viedään keväällä valmiiksi entisöimämme museossa olevan Mil Mi-8T (HS-4) -kopterin pyrstöpuomin vakaajat.

Caudron C.59 (CA-50) koneen uudelleenverhoillun korkeusvakaajan kiristyslakkaus ehdittiin aloittaa kevätkaudella. Nyt sitä jatketaan kunnes verhoilukangas on kiristynyt rumpumaiseksi seuraavaa työvaihetta eli maalausta varten. Kankaan kiristys tehdään rautaoksidilla punaiseksi sävytetyllä NC Speed -nitroselluloosalakalla.  

Valmet Tuuli III:n (TL-1) entisöinnissä työkohteena on runko ja etenkin ohjaamo. Sen osalta ohjaamon mittaritaulun alainen tila on saatu jo kokonaan purettua siellä olleista laitteista ja pintojen eristeitä. Käynnissä on mittaritaulun alaisten pintojen puhdistaminen pikeentyneestä öljystä, liimasta ja liasta. Ei ole tämä homma ihan helpommasta päästä.

Kuvat: Lassi Karivalo

OH-XEA Ressun runkokehikon laitteiden irrottaminen

Maanantai 20.5.2024 - Tiistaikerholainen

Kun Ressun siipien sekä korkeusvakaajan ja korkeusperäsimen vaneriverhoilussa olleet vauriot oli korjattu, voitiin huomio kohdistaa Ressun runkokehikon entisöintiin. Ressu on sekarakenteinen kone, jonka runkona on kangasverhoiltu hitsattu teräsputkikehikko, kun taas siivet ovat puurakenteiset ja vaneriverhoillut.

Runkokehikko on ruostunut, mutta kun ruostetta poistettiin kokeeksi teräsputkien pinnasta, esille tuli paikoin hyväkuntoinenkin punainen maalipinta. Otaksummekin, että runkoputket on aikanaan suojamaalattu 1960-luvulla yleisesti käytössä olleella punaisella Ferrexillä. Sen sijaan koneen laskuteline ja rungon etuosa rakenteineen on maalattu mustalla maalilla.

Ohjaamossa on jäljellä istuimen selkänoja, polkimet, ohjaussauva, ilman mittareita oleva mittaritaulu, kaasuvipu ja muutama moottorin säädin. Pyrstöön menevistä ohjausvaijereista on jäljellä puolet. Ennen ruosteessa olevan runkokehikon käsittelyn aloittamista, siitä irrotettiin kaikki vielä rungosta kiinni olleet osat, laitteet ja vaijerit erikseen puhdistettaviksi.

Ohjaussauvan mekanismi oli hitsattu kiinni runkoon, joten vain itse sauvan saimme irrotetuksi kunnostettavaksi. Mustaksi maalattu sauva on yksinkertainen ja todennäköisesti purjekoneen peruja. Sauvasta pyrstöön meneviä korkeusperäsimen vaijereita ei ole säilynyt ja myös vaijereiden runkokehikossa kiinni olevat kehräpyörät ovat kadonneet.  Sauva entisöidään sen pintojen puhdistuksen jälkeen alkuperäiseksi.

Alun perin mustaksi maalatut metalliputkirakenteiset polkimet saatiin hyvin irrotettua samoin kuin polkimista sivuperäsimeen sekä kannukseen menevät käyttövaijerit kehräpyörineen. Ressussa pyörällinen kannus on kääntyvä. Polkimista kannukseen ja sivuperäsimeen menevä vasen ja oikea vaijeri haarautuu rungon loppupäässä kahdeksi vaijeriksi. Niistä toinen kiinnittyy sivuperäsimeen ja toinen kannukseen. Sivuperäsimen vaijereiden pyrstössä olevat kehräpyörät puuttuvat.

Alumiinista tehty ja mustaksi maalattu mittaritaulu irrotettiin. Taulu on ilman mittareita, mutta siinä oli vielä kiinni kaksi sähkökytkintä sekä moottorin polttoaineseoksen säädön säätönuppi. Ne irrotettiin taulusta kunnostettavaksi.

Ohjaamon vasemmalla puolella on runkokehikon pystyputkeen kiinnitetty moottorin kaasuvipu. Vivussa on vielä kiinni suojaputken sisällä kulkeva moottoriin kaasuttimeen menevä vaijeri. Irrotettiin kaasuvipu ja siinä kiinni ollut vaijeri alkuperäisen mukaiseksi kunnostettaviksi.

Lentäjän istuimen istuinalustana on ollut pehmustettu vanerilevy. Sitä ei enää ole. Sen sijaan  istuimen alumiinilevystä tehty selkänoja on säilynyt. Se on niitattu tukevasti runkoon kiinnitettyyn selkänojan putkirakenteiseen kehikkoon. Selkänoja on selvästikin tarkoitettu selkävarjolle, sillä siinä on varjolle kuppimainen syvennys. Selkänojan takapuolelle on niitattu kotelo koneen asiakirjoja varten.

Alumiinisen selkänojan saimme irrotettua porattuamme pois kaikki selkänojaa kehikossa kiinni pitävät niitit. Siinä yhteydessä selvisi, että selkänoja koostuukin kaikkiaan seitsemästä osasta;  selkänojan telineestä, varsinaisesta selkälevystä, selkälevyn kummallakin sivuilla olevista apulevyistä, kahdesta selkälevyn alapuolisesta muotolevystä sekä tavarakotelosta. Irrotimme myös selkänojan putkirakenteisen telineen. Sen irrottamiseksi saimmekin tovin ahertaa, ennen kuin putkirakenteisen telineen holkkimaiset päät saatiin vedettyä ulos koneen runkoon hitsatun istuimen alarakenteen putkien päistä. 

Rungon peräpäässä on raudasta tehty T-muotoinen osa. Siihen on hitsattu kiinni kannukseen menevien vaijereiden kehräpyörien kiinnikkeet. Teetti työtä saada pahoin ruosteessa oleva osa irti pyrstön tukirakenteesta.

Ressun sivuvakaaja on metallirakenteinen ja kiinteä osa koneen runkoa. Sen suippo yläosa on verhoiltu ohuella alumiinilevyllä. Irrotimme alumiinisuojuksen puhdistettavaksi.

Runkokehikon mukana tuli moottorin suojuspeltien teline. Moottoriin kiinnitettävä teline on hitsattu ohuesta metalliputkesta ja on niin ikään ruosteessa. Teline kunnostetaan ja maalataan alkuperäisen mukaisesti mustaksi.

Ressun runkokehikko on nyt ”puhdas” siinä kiinni olleista laitteista, joten voidaan aloitta sekä itse runkokehikon että rungosta irrotettujen osien puhdistaminen maalattaviksi ja niiden kunnostaminen toimiviksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun sivuperäsimen verhoilu

Maanantai 6.5.2024 - Tiistaikerholainen

In English

Kun Hietanen OH-XEA ”Ressu” experimental-koneen sivuperäsimen uudelleenverhoilua edeltäneet toimenpiteet oli tehty, voitiin käynnistää varsinainen verhoilu. Sivuperäsimen verhoilu tehdään lentokoneen verhoiluun tarkoitetulla puuvillakankaalla. Verhoilu toteutetaan samoin, kuten se oli alun perinkin tehty 1960-luvulla.

Verhoilu käynnistyi laittamalla metallirankoinen sivuperäsin pöydälle levitetyn verhoilukankaan päälle. Kankaan reuna käärittiin sivuperäsimen johtoreunan oikean kyljen metallitangon ympärille ja ommeltiin siihen kiinni. Ompelu tehtiin ohuella puuvillavalangalla käyttäen tarkoitukseen sopivaa kaarevaa- eli koukkuneulaa.

Kun kangas oli ommeltu oikean kyljen johtoreunan tankoon, peräsin käännettiin pöydällä ympäri niin, että peräsimen metalliranko jäi kankaan alle. Oikean kyljen johtoreunassa kiinni oleva kangas vedettiin peräsimen johtoreunan sekä vasemman kyljen yli peräsimen jättöreunaan, jossa kankaan lieve jäi roikkumaan pöydän reunan yli.

Pöydän reuna yli roikkuvaan kankaan helmaan kiinnitettiin metallitanko. Tangon avulla sivuperäsimen vasemman kyljen päällä lepäävä kangas saatiin kireäksi. Peräsimen ylä- ja alareunassa kankaan liepeet kiristettiin pikku puristimilla pöydän reunaan. Kun kangas oli näin saatu kireäksi, aloitettiin kankaan vesikiristys. Kangas suihkutetiin läpimäräksi keitetyllä vedellä. Kuivuessaan kangas jo vähän kutistuu. Varsinainen verhoilukankaan kiristäminen tehdään vesikiristyksen jälkeen nitroselluloosalakalla.  

Lentokoneiden verhoilukankaiden kiristyslakkaus toteutetaan monivaiheisena prosessina. Kiristyslakkaus aloitetaan 25-prosenttiseksi ohennetulla nitroselluloosakalalla. Siitä edetään kankaan välihionnoin 50, 75 ja lopulta 100-prosenttiseen nitrolakkaan. Kunkin vaiheen välillä kankaan pinta hiotaan sileäksi lakan kankaan pintaan nostamasta kankaan nukasta. Vaihe vaiheelta verhoilukangas kutistuu eli kiristyy yhä enemmän. Lopputuloksena on rumpumaiseksi kiristynyt verhoilukangas. Riittävä kiristyksen aste on helppo todeta kankaan pintaa naputtamalla. Kiristyslakka on tapana pigmentoida eli värjätä punaiseksi rautaoksidijauheella. Sen avulla lakatessa nähdään, mikä alue on jo tullut lakatuksi ja mikä ei.  

Kun Ressun sivuperäsimen vasemman kyljen vedellä kasteltu kangas oli kuivunut, siveltiin kankaan pintaan 25-prosenttiseksi ohennettu NC Speed -nitroselluloosalakka. Ohenteena käytettiin NC-Speedin omaa Ohenne 8 -ohennetta. Lakka värjättiin punaiseksi rautaoksijauheella. Lakan kuivuttua, painot irrotettiin ja peräsin käännettiin ympäri, jolloin lakkaamaton verhoilukankaan puoli vedettiin tiukaksi sivuperäsimen oikean kyljen ylle. Kankaan lieve ommeltiin sivuperäsimen johtoreunan oikean kyljen metallitankoon eli siihen samaan, johon kankaan lieve aluksi oli ommeltu. Verhoilukangas oli nyt pussimaisesti sivuperäsimen ympärillä.

Nyt vesikiristettiin puolestaan sivuperäsimen oikean kyljen kangas. Sen jälkeen tämänkin kylki lakattiin 25 %:lla NC-Speed kiristyslakalla. Lakan kuivuttua peräsimen poikkileikkaukseltaan kolmiomainen alareuna verhoiltiin ompelemalla kankaan liepeet peräsimen alareunan metallitankoihin.  

Verhoilukankaan kiristäminen jatkui lakkaamalla peräsimen pinnat toiseen kertaan 25 -prosenttisella lakalla. Koska kangas ei alkavan toivotusti kiristyä, peräsin lakattiin vielä kolmanteen kertaan 25-prosenttisella lakalla. Tästä edettiin vaiheittain kolmeen kertaan tehtyyn 50-prosenttiseen ja kahteen kertaan tehtyyn 75-prosenttiseen NC Speed -lakkaukseen.

Näin menetellen saavutettiin verhoilukankaan riittävä kiristyneisyyden taso, jotta peräsimen reunoihin voidaan laittaa verhoilukankaan ompeleita suojaavat kangasnauhat. Suojanauhat liimataan peräsimen johto-, ylä- ja alareunaan. Jättöreunaa ei tarvitse nauhoittaa, koska siinä kankaassa ei ole saumaa. Toki jättöreunankin voisi nauhoittaa, sillä nauhoittaminen tekisi jättöreunasta paremmin kulutusta kestävän.

Kankaiset suojanauhat leikattiin samasta verhoilukankaasta, millä sivuperäsin verhoiltiin. Leikkaaminen tehtiin sahalaitaisella sik-sak-saksella. Sahalaitaiseksi leikattu suojanauhan reuna tarttuu tehokkaammin alustaansa eli lakatun verhoilukankaan pintaan verrattuna kankaan suoraan reunaan.

Suojanauhat liimattiin sivuperäsimeen 75-prosenttisella nitroselluloosalakalla. Ensin lakattiin peräsimen suojanauhan alue, jonka jälkeen kangasnauha painettiin kiinni märkään lakkaan. Nauha siveltiin vielä lakalla niin, että nauha tuli lakasta läpimäräksi. Nauhaa painettiin alustaansa mm. sivelemällä pois nauhan alla muodostuneet ilmataskut tai -kuplat. Samalla varmistettiin, että suojanauhan sahalaitaiset reunat liimautuivat tiiviisti verhoilukankaan pintaan.

Suojanauhojen kuivuttua niiden pinnat hiottiin sileiksi kiinnittäen huomiota erityisesti sahalaitaisiin reunoihin. Nauhojen lakkaus ja hionta toistettiin kolmasti, jolloin suojanauhat ja etenkin niiden sahalaitaiset reunat saatiin niin sileiksi, ettei sormella kokeiltaessa juurikaan huomaa nauhan rajaa verhoilukankaan pinnassa.

Suojanauhojen kiinnittämisen jälkeen koko sivuperäsin lakattiin kertaan 100-prosenttisella NC Speed -nitroselluloosalakalla. Sivuperäsimen verhoilukangas oli nyt saavuttanut rumpukalvomaisen kiristymisen asteen ja on siten valmis maalattavaksi. Sivuperäsin maalataan Ressun alkuperäisen mukaisesti vaalean siniharmaaksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Ressun sivuperäsimen uudelleen verhoilua edeltävät työt

Sunnuntai 21.4.2024 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on jatkettu Turkulaisten Hietasten veljesten 1960-luvulla suunnitteleman ja rakentaman sekarakenteisen experimental lentokoneen OH-XEA Ressun entisöintiä. Kohteena on vuorostaan Ressun kangasverhoiltu teräsputkirakenteinen sivuperäsin.

Entisöintiä varten sivuperäsin irrotettiin koneen rungosta. Peräsimen kangasverhoilu on mennyt hyvin hauraaksi ja kankaan maalipinta pahoin halkeillut eli krakeloitunut. Vasemman puolen verhoilu on kutakuinkin ehjä, mutta oikealla puolella verhoilun alaosasta puuttuu suuri pala. Tästä syntyneestä aukosta paljastui, että verhoilukangas on ommeltu kiinni peräsimen ulkokehän metalliputkiin, muttei peräsimen poikkiputkiin. Ulkokehän metalliputket oli päällystetty 20 mm levyisellä kanttinauhalla kiertämällä nauha tiiviisti putken ympärille. Tämä on yleinen tapa suojata metalliputkeen kiinnitettävä verhoilukangas suoralta metallikontaktilta. Peräsimen metallirakenteeseen ommeltu kangas on kiristetty rumpumaiseksi nitroselluloosalakalla, jonka jälkeen kangas on saanut vaalean sinisen maalipinnan.  Lopuksi sivuperäsin on saanut  pintaansa punaiset ”vauhtiviivat” sekä mustan numeron 2 ja lintuhahmon.

Koska Ressun sivuperäsimen verhoilukangas oli mennyt huonoon kuntoon ja osittain rikki, päätimme verhoilla sivuperäsimen kokonaan uudestaan, kuitenkin alkuperäistä verhoilutapaa noudattaen. Vanha verhoilukangas jouduttiin irrottamaan peräsimen teräskehikosta leikkaamalla, koska kangas oli liimautunut tiiviisti teräsputkien ympärille kiedottuun nauhoitukseen. Verhoilukankaan poistamisen jälkeen irrotettiin mattoveitsen terällä myös sivuperäsimen metalliputkien ympärille kiedotut kangasnauhat.

Peräsimen verhoilukankaassa olevat punaiset viivakuviot sekä vasemmanpuoleisen kyljen musta numero 2 ja oikeanpuoleisen kyljen musta lintu kopioitiin läpinäkyvälle riisipaperille. Sen jälkeen lintu ja numero siirretiin riisipaperista tukevalle kartongille odottamaan näiden symbolien siirtämistä  lopulta mustalle kontaktimuoville ja kiinnittämistä peräsimen uuden verhoilukankaan pintaan.  

Sivuperäsimen metallisen rangon käsittely jatkui metalliputkien pinnalla olevan ruosteen poistamisella. Onneksi metalliputket eivät olleet pahoin ruosteessa eivätkä syöpyneet. Ruoste hiottiin pois käsin hiomapapereilla, kuitenkin niin, ettei teräsputkia hiotti puhtaalle metallille. Näin siksi, että pohjamaaliksi tulevan kirkkaan Isotrol-lakan voi sivellä, vaikka pinnassa olisikin vielä vähän ruostetta. Isotrol-lakan suojaava kalvo pysäyttää ruostumisprosessin. Hiomisessa paljastui, että peräsin oli maalattu alun perin punaisella maalilla. Maalina on mitä luultavimmin käytetty 1960-luvulla yleistä ruostumista estävää punaista Ferrex-maalia.

Peräsimen ranko pohjamaalattiin ohuelti kirkkaalla Isotrol-lakalla. Lakan ansiosta teräsputkien pinnat tulivat kauniin kuultaviksi ja putkien pintaan alun perin sivelty punainen maali nousi vielä paremmin esiin. Kevyen hionnan jälkeen kirkkaan Isotrol-lakan päälle siveltiin pintamaaliksi punainen Isotrol-maali jäljittäen alkuperäistä punaista pintamaalia.

Kun peräsimen ranko oli kuivunut, aloimme päällystää teräsputkia kiertämällä 20 mm leveää puuvillanauhaa teräsputkien ympärille. Näin estämme alkuperäisen mukaisesti verhoilukankaan suoran kontaktin teräsputkien pintaan. Hitaasti edeten saimme käärittyä puuvillanauhan sivuperäsimen rangon ulkoreunan teräsputkiin. Ressun sivuperäsin oli nyt valmis varsinaisen kangasverhoilun aloittamiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun runkokehikko Lemusta Vantaalle

Tiistai 9.4.2024 - Tiistaikerholainen

Torstaina 4. huhtikuuta suuntasi ”Tiistaikerhon iskuryhmä” kohti Turun seudulla olevaa Lemua hakeakseen sieltä turkulaisten Hietasten veljesten Eskon ja Arin 1960-luvun lopulla suunnitteleman rakentaman OH-XEA ”Ressu”-experimentalkoneen runkokehikon Suomen ilmailumuseolle Tiistaikerhossa entisöitäväksi. Syksystä alkaen on jo tehty töitä Ressun siipien, korkeusvakaajan, korkeusperäsimen, sivuperäsimen ja siipitukien entisöimiseksi. Koska nämä työt ovat lopuillaan, voitiin Ressun runkokehikko hakea Lemusta entisöintitoimien kohteeksi.

Kangasverhoilusta kokonaan riisuttu Ressun runko on ollut varastoituneena lemulaisen ilmailuharrastajan Martti Mattilan hallissa. Samasta paikata haettiin syksyllä Ressun siivet ja pyrstön osat. Menomatkalla Lemuun koukattiin Turun lentoasemalla näytteillä olevan Caravelle ”Sinilinnun” kautta. Sinne jätettiin Helsingistä mukaan ottamamme Caravellen kahden istuimen istuinkehikko Caravellessa jo olevien istuinkehikkojen lisäksi. Tarkoituksena on saada ”Sinilintuun” matkustamoon näytteille neljä penkkiriviä sekä mukailtu 1. lk penkkiryhmä. Caravellen luota matka jatkui Lemuun, jonne saavuttiin puolenpäivän jälkeen.

Kuva: Martti Mattila.

Mattilan Martti oli jo valmistellut Ressun runkokehikon noutamista kiinnittämällä laskutelineen akselin päihin päältä ajettavan ruohonleikkurin ilmakumilliset pyörät ja siirtämällä Ressun runkokehikko hallin edustalle. Pyörien ansiosta runkokehikkoa on helppo liikutella. Ruohonleikkurin pyörät ovat myös todella sopivan kokoiset Ressuun. Ennen kuin runkokehikko siirrettiin lastattavaksi peräkärryn viereen, runkokehikon noutajat asettuivat ryhmäkuvaan.

Kuva: Matti Kainulainen.

Kun sangen kevyt runkokehikko nostettiin peräkärryn lavalle, todettiin että laskuteline pyörineen oli liian leveä mahtuakseen peräkärryn lavan reunojen sisäpuolelle. Asia ratkesi sillä, että irrotimme pyörät, jolloin laskuteline mahtui juuri sopivasti peräkärryn lavan reunojen sisäpuolelle runkokehikon nojatessa lavaan pyörälaippojensa varassa.

Kuva: Matti Kainulainen.

Runkokehikko kiinnitettiin lavaan koneen nokan osoittaessa menosuuntaan. Käyttöömme saatu kahden mönkijän kuljettamiseksi tehdyn peräkärryn lava oli niin pitkä, että Ressun runkokehikko mahtui lähes kokonaan lavalle. Pyrstö ulottui vain vähän yli perälaudan. Runkokehikko sidottiin tiukasti kuormausliinoilla edestä ja takaa peräkärryyn. Pantiinpa pyrstöön liehumaan vielä liikennesääntöjen edellyttämä varoitusviirikin. Lastasimme myös mukaan Mattilan hallissa olleet loputkin Ressuun kuuluvat ”romppeet” kuten ohjaamon ikkunoiden pleksit ja istuinvyöt. Suurkiitokset Martti Mattilalle, kun Ressu osineen on voinut olla viime kesäkuusta hänen hallinsa suojassa.

Kuva: Matti Kainulainen.

Martti Mattilan luona vierähti vielä jokunenkin aika, kuunnellessamme Mattilan kertovan mielenkiintoisesta meneillään olevasta lentokonemoottoriprojektistaan. Kuuleman perusteella voi sanoa, että Mattila on lentokonemoottoreihin ja muutoinkin lentokoneisiin liittyvä moniosaaja. Onhan hän rakentanut itse suunnittelemansa lentokoneen ja hänellä on myös lentokuntoinen moottori-Lerche.

No, sitten vaan auton nokka kohti Vantaata ja Suomen ilmailumuseota, johon saavuimme loppuiltapäivästä. Museon pihalla irrotimme Ressun runkokehikkoa kiinni pitäneet kuormausliinat ja laitoimme pyörät kiinni laskutelineeseen. Sitten vaan runkokehikko peräkärryn päältä museon asfalttipihalle ja runko työnnettiin pyörillään museon takapihalle entisöintiverstaan edustalle. Koska Ressun runkokehikko joutuu olemaan toistaiseksi ulkosalla, kehikon päälle kiedottiin sateelta suojaava pressu.

Ressun runkokehikko on nyt valmiina Tiistaikerhon entisöintitoimenpiteisiin. Ensimmäisenä varsinaisena entisöintitoimenpiteenä on ilman kangasverhoilua olevan runkokehikon ruostuneiden runkoputkien puhdistaminen ja suojamaalaus Isotrol-maalilla.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Ressun vaneriverhoilussa olleet vauriot korjattu

Tiistai 12.3.2024 - Tiistaikerholainen

Eksperimental-kone (OH-XEA) ”Ressun” entisöinnissä päätyönä on toistaiseksi ollut siipipuoliskojen, siivekkeiden, korkeusvakaajan sekä korkeusperäsimen vaneriverhoilussa olleiden reikien ja varioiden korjaus. Tämä urakka on nyt paikkausten osalta saatu valmiiksi.

Vaneriverhoilun reikiä ja vaurioita oli parisen kymmentä. Osa niistä oli hyvin pieniä pistoreikiä, mutta osa usean kymmenen sentin mittaisia vaurioita. Paikkausmateriaalina käytettiin 0,9 mm vahvuista lentokonevaneria. Pienten reikien paikkaamiseen käytettiin myös Ressun alkuperäistä maalipintaista vaneria, jota saatiin siivessä olevien suurten vaurioiden purkamisen yhteydessä.

Ressun vaneriverhoilussa olleiden reikien paikkauksessa noudatimme kautta linjan samaa hyväksi koettua menetelmää. Tässä blogissa kerrotaan esimerkinomaisesti vasemman siiven alapinnalla olleen suurehkon vaurion paikkaus.

Vaneriverhoilussa olevan reiän tai laajemman vaurion alue sahattiin auki neliön tai suorakaiteen muotoiseksi aukoksi. Sahaamisessa käytettiin ns. japanilaista sahaa, joka on erinomainen työkalu ohuen vanerin sahaamisessa. Sahatun aukon vanerireunojen alle liimattiin tukilistat niin, että listasta jäi sentin verran näkyviin aukon sisäpuolelle. Vaneripaikka liimataan aukon katteeksi näiden tukilistojen varaan.

Tukilistojen ja vaneripaikkojen liimauksessa käytettiin kosteutta kestävää Erikeeper Plus tai Casco Outdoor -puuliimaa. Ennen tukilistojen liimaamista, hiottiin suojalakka pois verhoiluvanerin reunan alapinnasta. Näin liima saadaan paremmin tarttumaan alkuperäisen verhoiluvanerin alapintaan. Tukilistat puristettiin verhoiluvanerin reunan alapintaan pienillä puristimilla. Tämän vasemman siiven alapinnan suuren reiän paikkauksen rinnalla työskenneltiin myös muiden siivessä olevien reikien paikkaamiseksi.

Liiman kuivuttua koko paikattavan aukon päälle kiinnitettiin ohut paperi. Vaneriaukon reunat ”sotattiin” paperiin näkyviin lyijykynällä, jolloin paperiin saatiin kuva aukon reunaviivasta. Paperi leikattiin näkyville tullutta vaneriaukon reunaa pitkin. Näin oli saatu malli oikean kokoisen vaneripaikan leikkaamiseksi. Niinpä paperi laitettiin vanerilevyn päälle ja sen mukaan levystä leikattiin tarvitsemamme vaneripaikka.

Leikattua vaneria soviteltiin paikalleen tukilistojen varaan. Merkattiin nuolilla ne kohdat, joista vaneripaikan reunoja piti vielä viilata, jotta paikka saatiin painautumaan puskusaumaisesti aukon reunoja vasten. Kun vaneri oli saatu paikalleen, levitettiin liima tukilistoihin ja vaneri painettiin listoja vasten.

Vaneripaikan liimautuminen tiiviisti tukilistoihin varmistettiin vaneripaikan päälle laitettavilla tukevalla vanerilevyllä ja levyn päälle kasattavilla rautapainoilla. Alimmaiseksi laitettiin vielä superlon levy tasamaan painon jakautumista.

Ennen painojen laittamista, vaneripaikan päälle levitettiin vielä suojamuovi estämään vaneripaikan saumoista mahdollisesti pursuavan liiman tarttumista superlon levyyn. Kun superlon ja tukeva vanerilevy olivat paikallaan, levyn päälle kasattiin rautapainoja. Liiman kuivuttua painot ja levy poistettiin todeten, että vaneripaikka oli liimautunut erittäin siististi paikalleen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressu experimental-koneen siipitukien entisöinti ja puuttuvan tuen rakentaminen

Lauantai 17.2.2024 - Tiistaikerholainen

Turkulaisten Hietasten veljesten 1960-luvulla suunnitteleman ja rakentaman Ressu-lentokoneen siipitukien entisöinti on saatu valmiiksi. Aluksi OH-HEA tunnuksella ollut kone rekisteröitiin 1969 experimental-koneeksi tunnuksella OH-XEA.

Ylätasoisen Ressun siipipuoliskot on tuettu kahdella rungon alareunaan tukeutuvalla siipituella. Niistä etutuki on tehty 50 mm ja takatuki 20 mm paksusta teräsputkesta. Molemmat etutuet ovat säilyneet, mutta takatuista vain toinen. Nämä kolme tukea olivat olleet varastoituina ilman verhoilua olevan Ressun runkokehikon sisälle. Ruostuneet siipituet entisöitiin alkuperäisen mukaiseksi keltaiseksi ja puuttuva siipituki rakennettiin.

Siipitukien entisöinti aloitettiin viemällä tuet hiekkapuhallutettaviksi Taximo Oy:hyn Helsingin Tattarisuolle. Hiekkapuhalletut siipituet käsiteltiin heti hiekkapuhalluksen jälkeen kirkkaalla ruostumiselta suojaavalla Isotorol-lakalla. Siipituet pohjamaalattiin vaalean harmaalla Isotrol-maalilla, sävynä RAL 7005. Vaaleanharmaa maali toimii hyvänä pohjana siipitukein keltaiselle pintamaalille.

Keltaisena pintamaalina käytimme aluksi Tikkurilan UNICA ulkokalustemaalia, sävynään RAL 1023. Keltainen maali peitti huonosti, mikä olikin kyllä etukäteen tiedossa. Unican tilalle vaihdettiin toiseen maalauskertaan vastaavan sävyinen keltainen Isotrol-maali. Isotrol-maalin keltainen pigmentti on paremmin peittävä, mikä todettiinkin tukia maalatessa. Siipituet maalattiin keltaisella Isotrolilla kolmeen kertaan, jotta siipitukiin saatiin toivottu tasainen keltainen maalipinta.

Puuttuvan takatuen tekemiseksi ostettiin Starkista 2,5 m pitkä 22 mm paksuinen teräsputki. Rakentamisen mallina oli säilynyt siiven takatuki. Alkuperäisen takatuen kummassakin päässä on kiinteä reiällinen korvakelevy, josta tuki kiinnitetään siivessä ja rungossa olevaan kiinnikkeeseen.

Kun tutkimme käytössämme olevia Ressusta otettuja valokuvia, huomasimme että siiven takatuen alapää onkin ollut säädettävä eikä kiinteä, kuten käytössämme olevassa takatuessa. Tuen alapäässä näkyy haarukkamainen kierrekaralla varustettu korvake. Ilmeisesti takatuen alapää on myöhemmin muutettu kiinnitykseltään kiinteäksi. Päätimme tehdä puuttuvan siiven takatuen alapään säädettäväksi vastaamaan valokuvan mukaista siipitukea. Tähän tarkoitukseen saimme Super Cubissa käytetyn siipituen säädettävän pään.

Puuttuvan tuen rakentaminen aloitettiin katkaisemalla teräsputki takatuen pituuteen. Rakensimme ensin takatuen alapään. Hitsasimme putken alapäähän korvakkeen kierrekaraan sopivan mutterin ja ruuvasimme korvakkeen paikalleen.

Siiven takatuen yläpään teimme käytössämme olevan siipituen mukaan kiinteäksi. Putken pää sahattiin ensin teräväksi. Sen jälkeen 2 mm rautalevystä leikattiin putken terävän pään kummallekin puolelle hitsattavat korvakkeen puoliskot. Ne hitsattiin kiinni putken päähän. Hitsauksen jälkeen korvake hiottiin lopulliseen muotoonsa. Kun korvakkeeseen oli porattu reikä siipituen kiinnityspultille, uusi siipituki oli saatu rakenteellisesti valmiiksi.

Uusi siipituki pohjamaalattiin aiemmin pintakäsiteltyjen alkuperäisen kolmen siipituen tapaan vaalean harmaalla Isotrol-maalilla. Pohjamaalin kuivuttua tuki sain pintaansa keltaisen Isotrol-maalin. Näin on saatu entisöidyksi Ressun siiven kaksi alkuperäistä etutukea ja yksi takatuki sekä rakennettua siiven puuttuva takatuki.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Tiistaikerhon työtäyteinen syyskausi 2023 päätöksessään

Tiistai 26.12.2023 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon syyskausi sujui myönteisesti. VL Myrsky II (MY-14) -projektin rinnalla entisöintitöitä on ollut sopivasti tarjolla, varsinkin kun lokakuussa voitiin ottaa Hietanen OH-XEA Ressu entisöinnin kohteeksi. Valtaosalle kerholaisia työpäivänä oli perinteinen tiistai. Myrsky-projekti oli työnsä ääressä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tekemämme työtuntien yhteismäärä syyskaudelta oli noin 2 500 työtuntia. Tiistaikerholaisia oli syyskaudella töissä kaikkiaan 30, joista Myrsky-projektissa yhdeksän. Syyskauden aikana kerhoon liittyi kaksi uutta jäsentä.

Syyskauden hankkeet koskivat seuraavia konetyyppejä: VL Myrsky II (MY-14), Valmet Tuuli III (TL-1), Caudron C.59 (CA-50), Douglas C-47 (DO-5), Hietanen OH-XEA ”Ressu”, Mil Mi-8T (HS-4), Caravelle III (OH-LEA), MiG 21BIS (MG-111), Saab Draken sekä Link Trainer (LT-1).

Lisäksi tehtiin muita kuin suoranaiseksi entisöintiin liittyviä töitä. Niistä valtaosa tuki Suomen ilmailumuseon toimintaa: I ja II-hallien lattiatasolla olevien koneiden sekä näyttelyssä olevien muiden esineiden pintojen puhdistaminen; museon alapihalta yläpihalle johtavien portaiden tekeminen valmiiksi; pihalla olevan lastenmaailman laittaminen talviteloille; lastenmaailman polkulentokoneen ”hangaarin” maalaus; maalausteltan siivoaminen ja ovien maalaus; tulityökontin edustan kipinäsuojuksen asentaminen; I-hallin maalilennokin pyörien korjaus; siipipukkien tekeminen poistoon menneiden pukkien tilalle; IMY-pannunalusten tekeminen myyntiin.

VL Myrsky II (MY-14)

Kuva: Heikki Kaakinen

Kulunut syyskausi oli sikäli merkityksellinen, että Myrskyn siipipuoliskot liitettiin toisiinsa ja siipeen yhdistettiin myös käytössämme oleva Myrsky MY-5:n runkokehikon etuosa. Tämä mahdollisti siiven ja rungon saumakohtaan tulevien ns. kainalolevyjen koeasentamisen kuten myös rungon alle siiven johtoreunaan kiinnitettävän moottorin öljynjäähdyttimen koeasentamisen niin tulo- kuin poistoilman torvineen. NACA-rengas on saatu viimeistelyitä vaille valmiiksi ja on jo useaan kertaan sovitettu entisöintitilassa olevaan Pratt & Whitney moottoriin. Moottorin alapuolisen vaippalevyn rakentaminen on loppusuoralla. Paljon pientä rakentamista on vielä edessä kevätkaudelle 2024. Nyt pyritään siihen, että Myrskyn siipi ja runko voidaan yhdistää toisiinsa kesällä 2024.  

Valmet Tuuli III (TL-1)

Kevätkauden päättyessä sovittiin museon kanssa, että Tuuli otettaisiin aktiivisen entisöintityön kohteeksi eli syyskauden pääprojektiksi. Syyskauden aikana on puhdistettu Tuulen sisätilojen likaantuneita pintoja. Moottoritilasta on irrotettu viimeisiä laitteita tilan pintojen puhdistamiseksi. Ohjaamon kuomun raameista ollaan irrotettu kumitiivisteet, jotta raamit voidaan vielä puhdistettavaksi lasikuulapuhalluksella. Rungon peräpäässä olevat teräsrakenteet on puhdistettu ja suojattu hopeisella Isotrol-maalilla.

Caudron C.59 (CA-50)

Caudron C.59 -koneen korkeusvakaaja odottaa verhoilemista. Verhoilua varten testattiin Eurokankaasta ostetun puuvillakankaan soveltumista verhoiluun. Valitettavasti tämä kangaslaatu ei kiristynyt kunnolla, joten sitä ei voitu käyttää Caudronin korkeusvakaajan verhoiluun. Suomen ilmailumuseo päätti hankkia Caudronin verhoiluun oikeaa lentokoneiden verhoiluun sopivaa puuvillakangasta. Sitä ei ole Suomessa kaupan, mutta Saksassa olevalta toimittajalta on saatu muutama kangasnäyte.  Caudronin paikatut alasiivet vietiin toiseksi varastoitaviksi museon I-halliin.  

Caravelle III (OH-LEA)

Koko syyskauden ajan on jatkettu Caravellen oikean siiven kärkikappaleen tuhoutuneen johtoreunan rakentamista. Lokakuussa saatiin rakennettua kärjen uusi runko ja alkoi sen verhoilu 1 mm vahvuisella alumiinilevyllä. Jouluun mennessä siivenkärjen uusi johtoreuna oli jo 80 prosenttisesti saatu verhoiltua. Kevätkaudelle jää siivenkärjessä olevan purjehdusvalon kehysten tekeminen ja purjehdusvalon asentaminen kupuineen paikoilleen.

Douglas C-47 (DO-5)

Syyskuussa käytiin Turussa tekemässä pahvimallit DO-5:n pyrstön vakaajien aukoista sekä ilman peräkartiota olevan rungon päädystä tavoitteena suojata aukot sateelta. Lokakuussa saatiin alumiiniohutlevystä tehtyä pahvimallien mukaiset suojalevyt paikalleen asennettaviksi. Maanantaina 23. lokakuuta menimme seitsemän tiistaikerholaisen voimin Turun lentoasemalle, jossa DO-5 on Caravelle III:n OH-LEA vierellä. Saimme suojalevyt kiinnitetyksi aukkojen suojiksi juuri sopivasti ennen kuin alkoivat syksyn kylmät säät lumisateineen.

Mil Mi-8T (HS-4)

Karjalan ilmailumuseo pyysi Tiistaikerhoa verhoilemaan HS-4:n pyrstöpuomin vakaajat vakaajien lahonneiden verhoilukankaiden osalta. Kangasverhoilu kattaa noin 70 % vakaajan pinta-alasta. Vakaajat päätettiin verhoilla, tosin ei kankaalla vaan alumiiniohutlevyllä, kuten toimimme Kauppakeskus Tuulosessa olevan HS-6:n vakaajien uudelleen verhoilussa. Lahonneiden kankaiden poiston jälkeen kummankin vakaajan alumiinipinnat hiottiin vanhasta maalista, sillä koko vakaaja maalataan uudelleen verhoilun jälkeen. Vakaajat verhoiltiin 0,3 mm offsetalumiinilevyllä. Vakaajat maalataan puolustusvoimien Mi-8 -koptereiden maalauskaavion mukaisesti, jossa vakaajan yläpinnat ovat vihreät ja alapinnat vaalean harmaat. Kummatkin pinnat ehdittiin kertaalleen maalata ennen joulutaukoa.

MiG 21BIS (MG-111) ohjaamon elämyssimulaattori

Tiistaikerho on tehnyt parin vuoden aikana Juha Klemettisen ohjeiden mukaan MG-111:n ohjaamon esivalmistelutöitä ohjaamon muuttamiseksi elämyssimulaattoriksi. Syyskaudella on tehty toistaiseksi viimeisiä töitä. Ne olivat lattialevyn asentaminen ohjaamon etutilan lattiaan sekä simulaattorilaitteistojen ja piirilevyjen asennuslevyjen kiinnittäminen ohjaamon etutilan kummallekin sivulle sekä ohjaamon puoleiseen päätyyn. Asennuslevyjen kiinnittäminen paikalleen ohjaamon etutilan seinämiin saatiin valmiiksi joulun alla.

Saab J35F Drakenin mittaritaulu

Ilmailumuseoyhdistys sai lahjoituksena tukevalle puulevylle kiinnitetyn J35 F:n mittaritaulukokonaisuuden. Tästä mittaritaulusta tehdään näyttelyesine ja havaintoväline,  jota voi esitellä erilaissa tapahtumissa tai lentonäytöksissä. Mittaritaululle rakennetaan liikuteltava metalliputkijalusta, johon mittaritaulu on kiinnitetty sellaiselle korkeudelle, että sen edessä tuolilla istuva katsoo suoraan mittaritaulua kohti ikään kuin istuisi Drakenin ohjaamossa. Mittaritaulun metallijalustan tekeminen on meneillään.   

Hietanen OH-XEA ”Ressu”

Lokakuussa aloitettiin turkulaisten veljesten tekemän Hietanen OH-XEA ”Ressu” koneen entisöinti. Tämä kone lahjoitettiin Ilmailumuseoyhdistykselle. Tällä hetkellä työn kohteena ovat etenkin Ressun siipien, korkeusperäsimen ja korkeusvakaajan vaneriverhoilussa olevien vaurioiden korjaamisen.  

Metallirunkoisesta sivuperäsimestä riisuttiin siinä ollut lahonnut kangas ja metallirunko  puhdistettiin ja maalattiin ruostumiselta suojaavalla punaisella Isotrol-maalilla. Sivuperäsimen rungon ulkoreunat nauhoitettiin 20 mm leveällä puuvillanauhalla peräsimen kangasverhoilua ennakoiden. Ressun metallirakenteinen pyörällinen kannus purettiin osiin, puhdistettiin ruosteesta ja saatiin toimintakuntoiseksi. Pohjamaalauksen jälkeen kannus sai pintaansa alkuperäisen mukaisen keltaisen maalipinnan.

Kolme jäljellä olevaa Ressun metalliputkesta tehtyä siipitukea hiekkapuhallutettiin puhtaaksi ruosteesta, jonka jälkeen ne pohjamaalattiin harmaalla pohjamaalilla. Niiden pintamaalaus alkuperäisen mukaisesti keltaisella maalilla on meneillään. Toinen siiven takatuki puuttuu ja se on rakennettava säilyneen tuen mallin mukaan. Puuttuvan siipituen rakentamiseen ryhdytään kevätkaudella. Mikäli ressun siipien vaneriverhoilun korjaustyöt saadaan tehdyksi kevätkauden kuluessa, voidaan harkita Ressun rungon tuontia Suomen ilmailumuseoon Tiistaikerhon entisöimäksi.

Link Trainer (LT-1)

Tiistaikerhoon voitiin syyskaudella ottaa verhoiltaviksi Karjalan ilmailumuseossa olevan Link Trainerin siivet. LT-1:n siipien verhoilukankaat olivat pahasti rikki, jonka vuoksi verhoilu päätettiin kokonaan uusia. Verhoilu on jo siivistä purettu. Meneillään on Eurokankaasta ostetun kahden eri puuvillakankaan kiristyslakkaustestaus kelvollisen verhoilukankaan löytämiseksi. Link Trainerin siipiä ei tarvitse verhoilla lentokoneen verhoiluun tarkoitetulla kankaalla, vaan tavallinen, mutta hyvän kiritysominaisuuden omaava valkoinen puuvillakangas sopii tarkoitukseen. Vasemmasta siivestä puuttuu siiveke ja sen rakentaminen on käynnissä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.