Tiistaikerhon blogi

Haukan entisöintiä II

Tiistai 2.4.2013 klo 18:30 - Tiistaikerholainen

Tuossa taannoin taisin päättää blogikirjoitukseni siihen, että Haukka I:n korkeusvakaajan konservoinnissa mennee vielä muutama viikko. Joo - on mennyt vähän enemmänkin! Korkeusvakaaja olikin huomattavasti huonommassa kunnossa, miltä aluksi näytti. Vaneriverhouksessa olleiden reikien lisäksi vakaajan takareunan vanerit olivat pahoin lahonneet. Tämä ongelma paljastui, kun irrotimme korkeusvakaajaan saranoidun korkeusperäsimen. Nyt ollaan korkeusvakaajan korjauksessa kuitenkin jo yli puolenvälin. Pahemmin vaurioitunut korkeusvakaajan yläpuoli ja vakaajan ulkoreunat on saatu pääosin korjatuksi. Nyt askaroidaan vakaajan vähemmän vaurioituneen alapinnan kanssa.

5_2.jpg

Rinnan korkeusvakaajan korjauksen osa tiistaikerholaisista on ahkeroinut irrotettujen moottori- sekä moottoripukin alumiinisten suojusten kimpussa puhdistaen niiden likaantunutta ja korroosion syömää pintaa. Yksi ryhmä on purkanut rungosta irrotetun pyrstön metallikehikkoa kehikon osien puhdistusta ja ruosteen poistoa varten. Ohjaamosta on poistettu lentäjän istuin kunnostettavaksi. Samoin on poistettu rikkonaisesta tuulilasista jäljellä oleva alumiinikehikko uuden tuulilasipleksin asentamiseksi. Siis monta Haukan konservointiin liittyvää juttua etenee samanaikaisesti.

5_1.jpg

Yksi tärkeä konservointitehtävä on ruostuneiden metalliosien puhdistus mm. niiden maalausta varten. Keski-Suomen Ilmailumuseosta saadun ohjeen mukaan ruostuneiden osien puhdistukseen ryhdyttiin käyttämällä ”ruosteen syöjänä” 33 prosenttista fosforihappoa. Happokäsittely aloitettiin pienistä osista eli ruostuneista pulteista ja muttereista. Pultit ja mutterit upotettiin vuorokaudeksi fosforihappoon ja katso, seuraavana päivänä ruostuneet pultit ja mutterit olivat melkein kuin kaupan hyllyltä poimitut! Pienet osat on helppo käsitellä hapolla, koska ne ovat vaivattomasti upotettavissa happoastiaan. Isompien osien kohdalla tilanne on mutkikkaampi, mikäli ei sitten osteta happoa kahmalokaupalla suuria happosammioita varten. Toistaiseksi isojen ruostuneiden osien puhdistuksessa on kokeiltu niiden sivelyä hapolla sekä käärimistä hapolla kasteltuun kankaaseen. Lopputulos on kohtuullisen hyvä, joskin menetelmä ei poista ruostetta yhtä tehokkaasti kuin upottamalla. Ohuiden rautatankojen happokäsittely on tehty upottamalla ne muoviputkesta tehtyihin ”happoputkiin”.

5_4.jpg

Ennen joulua ajattelin, että Haukan alasiivet ja runko kaikkinensa saataisiin konservoitua kesään 2013 mennessä. Nyt on kuitenkin jo selvää, että rungon korjaamiseen ja konservointiin menee enemmän aikaa kuin kuvittelin. Ennustajaukon rooli on epäsuotuisa, mutta uskoisin kuitenkin, että syksyllä 2013 ollaan jo lähellä sitä, että voitaisiin ottaa konservoinnin kohteeksi Vesivehmaalla vielä olevat ja pahoin lahonneet Haukka I:n yläsiivet.

5_3.jpg

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon työ tarjoaa erinomaisen harrastuksen niille, jotka ovat kiinnostuneita ilmailusta ja haluavat tehdä omin käsin jotain konkreettista Suomen ilmailumuseotoiminnan hyväksi. Tiistaikerhoon mukaan tulevalta ei edellytetä museolentokoneiden rakentamiseen tai kunnostukseen liittyvää erityisosaamista, sillä monenlaista työtä on Tiistaikerhossa tarjolla. Jos olet meistä kiinnostunut, niin tule vain rohkeasti mukaan ottamalla yhteyttä sähköpostiosoitteeseen info@imy.fi!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tiistaikerho, entisöinti, haukka

Valmet Vihuri VH-25

Torstai 7.3.2013 - Tiistaikerholainen

Monet Suomen Ilmavoimien toisessa maailmansodassa käyttämät lentokonetyypit kokivat 1940-luvun lopulla perusteellisen romutuksen.

vh25_1.jpg

Romutus liittyi Pariisin rauhansopimuksen ehtojen täyttämiseen. Romuttamisen seurauksena koneista ei jäänyt jäljelle juuri muuta kuin muistot. Lista peruuntumattomasti romutetuista Ilmavoimien konetyypeistä onkin ”kunnioitettavan” pitkä. No, romuttamisen puolustuksesi on sanottava, että sodan jälkeen oli myös huutava puute arvometalleista eikä päällimmäisenä mielessä ollut ilmailuhistoriallisen museon perustaminen. Romuttamisinto ei jäänyt vain 1940-luvulle, sillä samanlaisen kohtalon koki Ilmavoimien 1950-luvulla käyttämä harjoitushävittäjä Valmet Vihuri. Onneksi Vihureista jäi romuttamatta Ilmasotakoulussa opetusvälineenä ollut II-sarjan Vihuri (VH-18). Kone on nykyisin nähtävillä Keski-Suomen Ilmailumuseossa.

Lentokoneiden romuttaminen on myös tätä päivää. Kaikkia käytöstä poistettuja Ilmavoimien koneita ei luonnollisestikaan ole järkevää eikä edes mahdollista sijoittaa Suomessa toimiviin ilmailumuseoihin. Tärkeää on kuitenkin huolehtia siitä, että Suomen sotilasilmailun kannalta merkittävimmät konetyypit ja niiden yksilöt säästetään romuttamiselta, säilytetään asianmukaisesti sekä pidetään aktiivisesti yleisön nähtävillä. Valitettavasti näiltä osin on Ilmavoimien lentokoneiden museointikäytännössä yhä toivomisen varaa.

Romutetuista Vihureista jäi lopulta jäljelle muutakin konkreettista kuin Keski-Suomen Ilmailumuseossa oleva VH-18. Suomen Ilmailumuseo hankki 1970-luvun alussa Helsingin Herttoniemessä olleesta romuliikkeessä Vihurin (VH-25) rungon etuosan. Rungontorso pelastettiin tarkoituksella kunnostaa se museon näyttelyyn. Kunnostustyö aloitettiinkin, mutta vasta 1990-luvun lopulla Juha Klemettisen, Janne Salosen, Antti Hyvärisen ja Mikael Donoghuen käsissä kunnostaminen sai vauhtia. Valtaosin ilman duralumiiniverhousta ollut runko hiekkapuhallutettiin silloisessa Tikkurilan ammattikoulussa ja maalautettiin Finnairin tekniikan maalaamossa. Ohjaamoa alettiin myös varustaa siitä puuttuvilla mittareilla ja laitteilla.

VH-25:n rungon etuosan kunnostaminen siirtyi 2000 -luvun alussa Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon tehtäväksi. Siellä etuohjaamon jatkoksi alettiin rakentaa takaohjaamoa. Tämä tarkoitti, että romutetun takaohjaamon tilalle rakennettiin piirustusten mukaan uusi ohjaamo, joka  valmistuttuaan hitsattiin kiinni etuohjaamon jatkeeksi. VH-25:n rungon etuosa käsittääkin nyt sekä etu- että takaohjaamon.

Ohjaamojen varustelu on Tiistaikerhossa meneillään. Ohjaamot pyritään saamaan mittareineen ja muine laitteineen niin täydelliseksi kuin olosuhteet antavat myöden. Etuohjaamo on varustukseltaan jo aika pitkällä. Sen sijaan kokonaan uusiksi rakennetusta takaohjaamosta puuttuu vielä mittareita ja laitteita. Parhaillaan on työn alla istuimen rakentaminen takaohjaamoon.

vh25_4.jpg

Vihurin mittareita on löytynyt museohyllyjen kätköistä kohtuullisen hyvin. Joidenkin mittareiden kohdalla on kuitenkin tyytyminen näköiskopioon. Sen sijaan muuta ohjaamojen laitteistoa on ollut vaikeampi löytää. Sen vuoksi niitä on myös rakennettu. Onneksi Keski-Suomen Ilmailumuseosta saatiin äskettäin joitain Vihuriin sopivia osia, mukaan lukien kolme happipulloa. Todettakoon, että Vihurin mittaristo ja muu laitteisto oli suurelta osin peräisin toisen maailmansodassa Ilmavoimien käytössä olleista ja romutetuista koneista. Ohjaussauva oli mm. Messerschmittin peruja.

vh25_2.jpg

Suomen Ilmailumuseoon oli aikanaan saatu muutama Vihurin etu- ja takaohjaamon kuomu. Niistä valittiin parhaat kunnostettavaksi ja VH-25:een asennettavaksi. Tämä tarkoitti pahoin naarmuuntuneiden kuomulasien hiomista kirkkaiksi, kuomujen metalliosien puhdistamista ja maalausta sekä kuomun liukukiskojen rakentamista uuteen takaohjaamoon.

vh25_3.jpg

Niin houkuttelevalta kuin se tuntuisikin, moottoria Suomen Ilmailumuseon Vihuri tuskin nokalleen saa. Yhtään ylimääräistä Bristol Mercury VIII moottoria ei ole Suomessa saatavilla.

Suomen Ilmailumuseon omistaman Vihurin eturunkoa ei tulla päällystämään alkuperäiseen tapaan duralumiinilevyllä. Runko verhoillaan läpinäkyvällä pleksilasilla. Näin näyttelyssä kävijöille paljastuu hyvin Vihurin rungon rakenne sekä ohjaamon varustelu kaikkine mittareineen ja muine laitteineen. Vihuri VH-25:n rungonpätkän varustelu saataneen valmiiksi näytteille asetettavaksi vuonna 2014.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tiistaikerho, entisöinti, vihuri, valmet

Haukan entisöintiä

Lauantai 2.2.2013 - Tiistaikerholainen

Tällä viikolla Tiistaikerhossa päästiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta tuotujen Haukka I:n rungon ja pyrstön konservointiin. Runko ja pyrstö tuotiin Tiistaikerhon kunnostettavaksi Suomen Ilmailumuseoon, koska Haukan alasiipien konservointi on jo edennyt loppusuoralle.

haukka_runko.jpg

Rungon ja pyrstön vaurioiden korjaamiseen saimme asiantuntevaa ohjeistusta konservaattori Harri Huopaiselta, joka oli tullut paikalle Keski-Suomen Ilmailumuseosta. Keski-Suomen Ilmailumuseolla onkin päävastuu Haukka I:n konservoinnista, mutta konkreettisesti konservointi tehdään Tiistaikerhossa Harri Huopaisen ohjeistuksessa ja valvonnassa. Harrin kanssa kävimmekin lävitse niin rungon kuin pyrstön ja saimme hyvät ohjeet kuinka niiden korjaamisessa ja konservoinnissa menettelemme.

Rungon ja pyrstön konservoinnin voi jakaa kahteen tehtävään. Yhtäältä on kyse rungon ja pyrstön vaneri- ja kangasverhoiluun tulleiden vaurioiden korjaamisesta ja toisaalta koneen tekniikan kunnostamisesta ja konservoinnista. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että edellinen tehtävä on helpompi tai ainakin yksinkertaisempi toteuttaa, sillä Tiistaikerhossa on paljon kokemusta koneiden vaneri- ja kangasverhoilusta ja niiden vaurioiden korjaamisessa.

Koneen sisällä ohjaamossa ja rungon sisällä oleva laitteisto on ruostunut, rikkoutunut ja osa laitteistosta puuttuu kokonaan. Tavoitteena on purkaa laitteet yksi toisensa jälkeen, konservoida ne ja asentaa paikoilleen. Haukan hallintalaiteet pyritään saamaan toimintakuntoiseksi.

haukka_ohjaamo.jpg

Ensin otettiin kuitenkin työpöydälle koneen pyrstön korkeusvakaaja ja korkeusperäsimet. Korkeusvakaajan verhoiluvanerista löydettiin yksin laskien 21 reikää. Sen sijaan kangasverhoiltu korkeusperäsin oli säilynyt paremmassa kunnossa. Korjattavia kohtia oli vain puolisen tusinaa. No, paljonhan on sekin.

Puhdistimme korkeusvakaajan ja -peräsinten pinnat vuosikymmenten liasta ns. ihmesienellä, jonka jälkeen kävimme korkeusvakaajan vaneriverhoilun pintavaurioiden korjaamiseen. Siispä mattoveitsi käteen vaurioituneen kohdan irrottamiseksi, korjaamiseksi ja takaisin paikalleen asentamiseksi. Tavoite on, että vauriokohdat korjataan niin suuressa määrin kuin mahdollista välttämällä uuden verhoiluvanerin käyttämistä. Tässä työssä kuluukin peräsinporukalla muutama viikko.

vauriokohta.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tiistaikerho, entisöinti, haukka

Tiistaikerho

Tiistai 29.1.2013 - Tiistaikerholainen

Aloitan tällä palstalla blogin kirjoittamisen Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon toiminnasta. Sen vuoksi on paikallaan sananen itse Tiistaikerhosta ja meneillään olevista projekteista.

Tiistaikerho on Suomen Ilmailumuseon tiloissa toimiva vapaaehtoistyöntekijöiden ryhmä. Se kokoontuu museolle tiistaisin huoltamaan, kunnostamaan, korjaamaan sekä rakentamaan Suomen Ilmailumuseon kanssa sovittuja työkohteita, pääasiassa museolentokoneita. Meitä tiistaikerholaisia on noin puolisen sataa. Olemme valtaosin eläkkeellä olevia ilmailualan ammattilaisista ja harrastajista. Lentokoneiden ennallistamistöitä varten käytössämme on museon entisöintitila. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, niin ota yhteyttä Ilmailumuseoyhdistykseen info@imy.fi.

vh_mittarit.jpg

Tällä hetkellä Tiistaikerhossa on työn alla useita projekteja. Niitä ovat mm. suomalaisen vuonna 1927 ensilentonsa tehneen hävittäjäprototyypin Haukka I:n konservointi, lähetystyössä Afrikassa olleen Cessna U206A:n (OH-MAF) vaurioiden korjaaminen, Vihurin (VH-25) ohjaamo-osan entisöinti sekä purjekonesimulaattorin rakentaminen Keski-Suomen Ilmailumuseon tarpeisiin. Useita pienempiä projekteja on myös työlistalla. Joulukuussa valmistui purjekonesimulaattori UTU, joka on nyt museokävijöiden ilmaiseksi lennettävissä Suomen Ilmailumuseon II näyttelyhallin parvella. Tiistaikerhon viime vuosien ennallistamis- ja rakentamistöitä ovat olleet mm. Focke-Wulf FW 44 J Stieglitz (SZ-18), urheilukone Viri sekä Pentti Kyrölän suunnittelema ja rakentaman pienkone.

Mielenkiintoisin ja samalla työläin käynnissä oleva projekti on edellä jo mainittu Haukka I.  Kone on ollut pitkään varastoituna Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla siivet irrotettuina ja vailla moottoria. Ilmailumuseoyhdistys, Suomen Ilmailumuseo, Keski-Suomen Ilmailumuseo sekä Lahden Ilmasilta päättivät syksyllä 2012 yhteisprojektista korjata ja konservoida jo huonoon kuntoon menneen Haukka I:n. Tämä tarkoittaa, että puhdistetaan Haukan pinnat, korjataan vuosikymmenten saatossa koneen saamat vauriot sekä saatetaan koneen hallintalaitteet toimivaksi. Koneesta ei kuitenkaan rakenneta uuden veroista, jollaisena se vuonna 1927 valmistui Suomenlinnan lentokonetehtaassa. Konservoidussa Haukassa saa jatkossakin näkyä koneen käytöstä aiheutuneita jälkiä ja ajan mukanaan tuoma patina.

Haukka I:n konservointi käynnistyi Tiistaikerhossa viime vuoden lokakuussa. Ensin otettiin työn alle alasiivet. Ne tuotiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta. Alasiivissä oli kymmeniä ajan myötä tulleita vaurioita, pääasiassa reikiä vaneriverhoilussa. Vaneriverhoilun saamat vauriot on korjattu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta siten, ettei korjauksessa ole tarvinnut käyttää uutta vaneria. Rikkonainen kohta on leikatu irti, liimattu ehjäksi ja asennettu takaisin leikkausaukkoonsa. Alasiipien korjaus on edennyt ripeästi ja työt ovat jo loppusuoralla. Niinpä päätettiin tuoda Vesivehmaalta lisää Haukan osia kunnostettavaksi. Tammikuun 9. päivänä Puolustusvoimain kuljetuksella Haukka I:n runko siirrettiin Vesivehmaalta konservoitavaksi Suomen Ilmailumuseoon. Rungon konservointi on jo aloitettu.

haukka_siipi.jpg

Haukka I on Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan (I.V.L.) pääsuunnittelijan, insinööri Kurt Bergerin suunnittelema kaksitasoinen ja ohjainpintoja lukuun ottamatta vaneriverhoiltu hävittäjälentokone. Haukka I -prototyyppi rakennettiin Suomenlinnan tehtaalla ja koneen ensilento oli 17.3.1927. Ilmavoimille luovutettuna Haukka I sai tunnuksen HA-39. Kone ei kuitenkaan täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia eikä sarjavalmistusta aloitettu. Haukka I poistettiin käytöstä jo vuonna 1927, samalla kun aloitettiin Haukka I:n kehittyneemmän version Haukka II:n rakentaminen. Haukka II:ta rakennettiin kaksi kappaletta. Huomattavimpana erona Haukka-tyyppien välillä oli, että Haukka II:ssa yläsiipi oli nostettu rungon yläpuolelle lentäjän näkökentän parantamiseksi. Hallinportin ilmailumuseossa on entisöitynä Haukka II (HA-41).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tiistaikerho, entisöinti, haukka

« Uudemmat kirjoitukset