Tiistaikerhon blogi

Hansan ja Mothin pienoismallien kunnostus

Perjantai 24.1.2025 - Tiistaikerholainen


Lappeenrannassa olevan Kaakkois-Suomen ilmailumuseon kokoelmissa on 1930-luvulla puusta rakennettujen I.V.L. A.22 ”Hansan” 4F35 (myöhemmin IL-35) ja de Havilland D.H.60 Moth (MO-97) -koneiden pienoismallit.

Blogi_2025-01-01.jpg

Molempia konetyyppejä rakennettiin lisenssillä Ilmailuvoimien lentokonetehtaalla Suomenlinnassa. I.V.L. A.22 -koneita rakennettiin saksalaisen Hansa Brandenburg W.33 koneen lisenssin pohjalta. Suomenlinnassa rakennettuihin koneisiin tehtiin paljon muutoksia, joten kone ei enää täysin vastannut esikuvaansa. Silti se on kulkenut puheissa, kuten tässä blogissakin, yksinkertaisemmalla Hansa-nimellä. Hansat palvelivat Suomen ilmavoimissa meritiedustelukoneina ja Moth koulu- ja yhteyskoneina. Hansat poistettiin ilmavoimien käytöstä 1930-luvun puolivälissä ja Mothit jatkosodan päätyttyä.

Blogi_2025-01-02.jpg

Koska molempien koneiden puumallit olivat menneet huonoon kuntoon, Kaakkois-Suomen ilmailumuseo kysyi Tiistaikerhon mahdollisuutta korjata ja kunnostaa nämä puiset pienoismallit. Suostuimme haasteeseen mielihyvinhän, sillä olimmehan jo aiemmin entisöineet heille mm. Mil Mi-8T (HS-4) kopterin pyrstöpuomin vakaajat sekä Link Trainerin siivet. Lisäksi kerhossamme on erinomainen pienoismallien rakentajia, joka otti työn tehdäkseen.

Molempien pienoismallien kunnostuksessa noudatettiin periaatetta, jonka mukaan kaikki, mikä on rikki, korjataan tai täydennetään, mutta muutoin noudatetaan kunnostuksessa konservoinnin periaatetta. Tavoitteena on säilyttää alkuperäisyys, jolloin pienoismalleja ei maalata uudestaan, vaan niiden alkuperäiset maalipinnat huolletaan konservoiden. Kunnioitammekin alkuperäisiä mallintekijöitä sekä pienoismallien aiempia kunnostajia jättämällä mahdollisimman paljon alkuperäistä patinaa näkyviin kuitenkin välttäen, etteivät mallit näyttäisi ”rähjäisiltä”.  

Blogi_2025-01-03.jpg

Blogi_2025-01-04.jpg

Blogi_2025-01-05.jpg

Ensin kunnostuksen kohteeksi otettiin Hansa. Huomio kiinnitettiin aluksi Hansan hakaristitunnuksiin. Ne olivat paperista ja liimattu siipiin ja runkoon. Päätettiin irrottaa repaleisiksi menneet paperitunnukset. Tunnukset kasteltiin vedellä märäksi, jonka jälkeen ne irroitettiin palettiveitsellä. Paperitunnusten alta paljastuikin puupintaan maalatut hakaristitunnukset. Jäikin mietityttämään, miksi maalattujen tunnusten päälle oli liimattu uudet paperiset tunnukset. Ehkäpä silloinen mallin kunnostaja oli pitänyt maalitunnuksia sen verran kuluneina, että oli liimannut niiden päälle uudet paperiset tunnukset.

Blogi_2025-01-06.jpg

Paperikerrosten alta paljastuneet maalatut tunnukset olivat vielä yllättävän hyvässä kunnossa. Ne paikkamaalattiin vain sen verran, etteivät pomppaa liian hienoina esiin koneen muuhun patinoituneeseen olemukseen verraten. Kiva yksityiskohta oli, että toinen runkotunnuksen hakaristeistä oli  peilikuvana. Se päätettiin säilyttää sellaisenaan. Tiedossahan on, että ns. väärinpäin olevia hakaristejä on oikeastikin esiintynyt ilmavoimien koneiden pinnoissa.  Olisikohan näin ollut tämän pienoismallin esikuvana olleessa 4F35 -koneyksilössä?

Blogi_2025-01-07.jpg

Hansa-mallin pellistä tehty moottorinsuojus oli ruosteessa. Se hiottiin huolella puhtaaksi. Sitten suojus rajattiin kapealla maalarinteipillä ja maalattiin hopealla emalimaalilla. Moottorin etupäässä oleva jäähdyttäjän kennosto maalattiin tummaksi ja moottorisuojuksen läpi tulevat pakoputket mustiksi. Siipien ja rungon liittymässä olevat astinpellit olivat vähän irti. Ne kiinnitettiin kunnolla paikalleen ja maalattiin hopealla.

Pienoismallin puupintojen maali oli hilseellä varsinkin koneen yläpinnoilla. Hilseilevä maali poistettiin  maalarinteippi-/tarramenetelmällä, jolloin irtonainen hilse jää kiinni teipin pintaan, mutta kiinteä maalipinta pysyy koskemattomana. Teippikäsittelyn jälkeen pinnat hiottiin kevyesti hienolla hiomapaperilla. Lopuksi pinnat lakattiin mattapintaisella akryylilakalla. Se sopii hyvin tarkoitukseen, sillä lakka ei muuta alkuperäisen patinoituneen maalipinnan ulkonäköä, mutta antaa pinnalle hyvän suojan.

Blogi_2025-01-08.jpg

Sekä lentäjän että tähystäjän ”toosat” siistittiin maalaamalla ruskealla akryylivärillä. Maalaus ulotettiin kummankin toosan reunoille imitoimaan nahkapehmusteita.

Blogi_2025-01-09.jpg

Blogi_2025-01-10.jpg

Blogi_2025-01-11.jpg

Pienoismallin potkuri on tehty laminoidun puupotkurin kaltaiseksi. Potkuri hiottiin ja lakattiin puolihimmeällä lakalla. Potkurin johtoreunoihin maalattiin messinkiset vahvikkeet. Lopuksi potkurin lapaan kiinnitettiin siirtokuvina Ilmavoiminen lentokonetehtaan potkureihin kuuluneet  hakaristitunnukset. Hansan kunnostus oli näin saatu tehdyksi ja oli Mothin vuoro.

Blogi_2025-01-12.jpg

Mothin MO-97 puinen pienoismalli kunnostettiin Hansan tapaan korjaavan konservoinnin periaatteella. Moth oli kärsinyt ajan saatossa pahemmin kuin Hansa. Rungon ja alasiipien sekä yläsiipien liitokset olivat pettäneet. Siipien jäykisteitä eli lamelleja jäljitelleet langat olivat rikki. Mothin paperiset hakaristitunnukset olivat kuivuneet ruttuun ja mennen piloille.

Blogi_2025-01-13.jpg

Blogi_2025-01-14.jpg

Blogi_2025-01-15.jpg

Ensin Moth purettiin osiinsa ja kunnostus aloitettiin hakaristitunnuksista. Siiven paperiset tunnukset irrotettiin liottamalla ja niiden alta paljastuneet puupintaan maalatut hakaristitunnukset puhdistetiin ihmesienellä. Sen jälkeen hakaristi täydennettiin varovasti sinisellä ja valkoisella maalilla. Siivessä olleet tunnukset saatiin tällä tavoin hyvän näköisiksi. Rungon tunnukset olivat menneet niin huonoksi, että niiden tilalle laitettiin hakaristitunnukset siirtokuvina. Muutoin rungon ja siipien maalipinnat olivat säilyneet hyvin, joten ne vain puhdistettiin ja suojalakattiin matalla akryylilakalla.

Blogi_2025-01-16.jpg

Mothin kokoaminen aloitettiin kiinnittämällä alasiivet ja runko toisiinsa. Rungon ja alasiipien liitokset saatiin tukeviksi laittamaan niihin metallivahvikkeet. Alasiipiin kiinnitettiin ala- ja yläsiivet toisiinsa yhdistävät siipituet. Rungon päälle asennettiin yläsiiven keskisiipi, jossa sijaitsee Mothin polttoainetankki. Yläsiivet saatiin liitetyksi keskisiipeen niiden alkuperäisillä korvakkeilla.  

Blogi_2025-01-17.jpg

Mothin pienoismallin siipien sekä siipitukien lamelleja vastaavat jäykistelangat jouduttiin korvaamaan uusilla langoilla. Lankana käytettiin kahden vahvuista punottua puuvillalankaa. Ohuempaa tummaa käytettiin siipien jäykistelankoihin ja paksumpaa vaaleaa siipitukien jäykisteisiin.

Lankojen kiinnittäminen aloitettiin poraamalla reiät jäykistelangoille sekä ala- että yläsiipiin Dremel Minin hyvin kapealla terällä. Langat pujotettiin porattujen reikien läpi ompelijoiden käyttämällä langan pujottimella.

Blogi_2025-01-18.jpg

Kun langan pää oli pujotettu reikäänsä, siihen laitettiin tippa pikaliimaa. Liiman kuivuttua langan toinen pää pujotettiin vastapäiseen reikään (esim. alatason tyvestä siipituen yläpäähän).  Lanka kiristettiin reiässään sopivalle kireydelle ja reikään laitettiin pikaliimaa pitäen lankaa samalla kireänä. Sopivat kireyden kriteerinä on, että ala- ja yläsiipi pysyvät edestä katsottaessa oikeassa kulmassa runkoon nähden.

Liiman kuivuttua varmistettiin, että lanka pysyi halutulla kireydellä ja siirryttiin seuraavan jäykistelangan kiinnittämiseen. Näin toimien liimattiin paikoilleen kaikki ala- ja yläsiipien väliset neljä jäykistelankaparia. Jäykistelankojen asentamisessa oli oltava tarkkana, että jäykistelangat tulevat molemmin puolin konetta samalle kireydelle. Muuten ala- ja yläsiivet eivät asetu oikeaan kulmaan tai joku yksittäinen lanka jää liian löysälle. Kun ala- ja yläsiipien jäykistelangat olivat paikallaan, kiinnitettiin ala- ja yläsiipien välisiin siipitukiin jäykistelankaristikot. Ne tehtiin vahvemmasta punotusta puuvillalangasta.

Blogi_2025-01-19.jpg

Kokonaiseksi koottuun Mothiin rakennettiin siitä puuttuva, rungon vasemmalla puolelle sijoittuva pitkä pakoputki. Pakoputki rakennettiin alkuperäisen näköiseksi. Se tehtiin lentokoneen 1:48 muovinmalin mustasta valurangasta, josta leikattiin pakoputken pituinen pala. Palaa lämmitettiin ja pehmennyt muovi taivutettiin muotoonsa. Pakoputken loppupäähän poratiin pakoputken suun aukko. Pakoputken alkupää liimattiin pikaliimalla moottorin sylinteriryhmässä valmiina olleeseen reikään. Pakoputken keskikohta kiinnitettiin metalliklemmarilla. Putki maalattiin mustalla akryylivärillä siten, että sen alkupäässä näkyy kuumuuden aiheuttamaa hopeointia.

Blogi_2025-01-20.jpg

Blogi_2025-01-21.jpg

Kun Mothin puupotkuri oli lakattu, sen lapaan oli laitettu siirtokuvina pienet hakaristitunnukset ja potkuri oli ruuvattu paikoilleen koneen nokkaan, oli MO-95 Moth -koneen puisen pienoismallin kunnostus saatu päätökseen.

Blogi_2025-01-22.jpg

Molemmat Kaakkois-Suomen ilmailumuseon 1930-luvun Hansan ja Mothin puiset pienoismallit olivat nyt valmiit toimitettaviksi Lappeenrantaan museossa näytteille pantaviksi.

Kuvat: Matti Kainulainen

Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, IVL A22 Hansa, de Havilland Moth


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini