Tiistaikerhon blogi

Caudronin korkeusperäsimen verhoilu käynnistyi

Perjantai 3.3.2023 - Tiistaikerholainen

Kokonaan verhoilukankaasta riisuttu Caudron C.59 jatkokoulutuskoneen oikeanpuoleinen korkeusperäsin on odottanut jo muutaman vuoden verhoiluaan. Sen kaariin on sidottu jo valmiiksi pellavakankaiset nauhat, joihin verhoilukangas ommellaan kiinni. Caudronin vasemmanpuoleisen peräsimen alkuperäinen 1920-luvun kangasverhoilu oli vielä sen verran hyväkuntoinen, ettei sitä katsottu tarpeelliseksi uusia, vaan muutaman reiän paikkaus riitti.

Verhoilukankaaksi valittiin Eurokankaasta ostettu 165 gramman neliöpainoinen ”Kesäyö” -niminen pellavakangas. Tällä kankaalla verhoiltiin entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) hävittäjän korkeusperäsimet sekä sivuperäsin, joskin kankaan kiristymisessä nitroselluloosalakalla oli omat hankaluutensa.  

Kuva: Jukka Köresaar

Verhoilu aloitettiin leikkaamalla kankaasta pala, joka peitti yhtenäisenä koko peräsimen. Kangas liimattiin nitroselluloosalakalla johtoreunaan eli peräsimen saranapuoleen. Tämän jälkeen peräsimen toisella puolella olevaa kangasta venytettiin jättöreunaa kohti ja kankaan reuna kiinnitettiin alustavasti vahvoilla T-päisillä neuloilla korkeusperäsimen jättöreunana toimivaan teräslankaan. Ylimäärä kangas leikattiin pois.

Kuvat: Heikki Kaakinen

Venytetty kangas suihkutettiin märäksi keitetyllä vedellä. Kyseessä on verhoilukankaan esikiristys eli kankaan esikutistaminen. Märkänä kankaasta tuli läpikuultava. Kankaan kuivuttua sen reuna ommeltiin pellavalangalla jättöreunan teräslankaan. Varsinainen verhoilukankaan kiristäminen tehdään nitroselluloosalakalla, jolloin peräsimen päällä oleva kangas kiristyy rumpukalvomaiseksi.

Seuraavaksi venytettiin ja esikiristettiin vastaavalla tavalla korkeusperäsimen toisen puolen verhoilukangas. Esikiristyksen jälkeen kankaan reuna taitettiin jättöreunana olevan teräslangan ja lankaan jo ommellun peräsimen toisen puolen verhoilukankaan ompeleen yli ja ommeltiin lankaan kiinni. Jättöreunalangan yli menevä kankaan muutaman sentin lieve harsittiin kiinni alla olevaan verhoilukankaaseen. Teräslankaisen jättöreunan ompeleiden päälle tulee vielä kankainen suojanauha, joka liimataan ompeleiden päälle kiristyslakalla.

Kuva: Jukka Köresaar

Ennen verhoilukankaan ompelua kaarissa oleviin nauhoihin, verhoilukangas liimattiin sivuliepeistään peräsimen kumpaankin päätyyn. Korkeusperäsimen päätynä on puinen 4 cm levyinen lista. Verhoilukangas liimattiin päätylistan pintaan kiristyslakalla. Myös päätylistaan tulee sen kokonaan peittävä pellavakankainen suojanauha.

Kuvat: Jukka Köresaar

Lentokoneen siipiä tai peräsimiä kankaalla verhoiltaessa verhoilukangas ommellaan kaarissa oleviin verhoilukankaan alusnauhoihin. Caudronin korkeusperäsimen verhoilukangasta kaarissa oleviin alusnauhoihin ommeltaessa käytettiin käyrää neulaa. Sen sai näppärästi pujotettua verhoilukankaan ja sen alla olevan alusnauhaa läpi. Ompelu tehtiin vinoharsinnalla, jossa käytimme samaa harsinnan muotoa, kuin oli käytetty korkeusperäsimen puretussa alkuperäisessä verhoilussa. Alkuperäinen vinoharsintamalli tuli esille peräsimen verhoilua purettaessa ja se dokumentoitiin tulevaa peräsimen uudelleen verhoilua varten.

Kun verhoilukangas oli ommeltu kaariin, voitiin aloittaa kankaan kiristys nitroselluloosalakalla. Lakkana käytimme NC-SPEED nitroselluloosalakkaa. Kankaan kiristyslakkaus tehdään vaiheittain. Lakkaus aloitetaan yleensä 25  %:ksi laimennetulla nitroselluloosalakalla, josta siirrytään 50 %:n ja 75 %:n lakan jälkeen täyteen 100 %:n lakkaan. Lakkauskertoja kertyy yleensä viidestä kuuteen, ennen kuin kangas on riittävästi kiristynyt. Lakan ohenteena oli Ohenne 8. Lisäksi kiristyslakka värjätään punaiseksi rautaoksidilla. Värjäys tehdään sen vuoksi, että verhoilukangasta lakattaessa nähdään selvästi, mikä verhoilukankaan alue on lakattu ja mikä ei.

Caudron C.59:n korkeusperäsimen uuden verhoilukankaan pinta lakattiin ensin 25 %:lla nitroselluloosalakalla. Lakkaus tehtiin siveltimellä. Lakan kuivuttua kankaan pinta hiottiin Super Fine hiontatyynyillä. Hiomisella poistetaan lakkauksen seurauksena kankaan pintaan törröttämään noussut kankaan nukka.  25 %:lla lakalla kangas kiristyi vain vähän. Seuraavaksi kangas tullaan lakkaamaan 50 %:lla NC-SPEED nitroselluloosalakalla ja kankaan kiristymisen myötä yhä vahvemmalla lakalla aina täyteen NC-SPEED lakkaan asti.

Lakkauksen ohessa tehtiin valmiiksi verhoilukankaan ompeleiden, johtoreunan, jättöreunan ja korkeusperäsimen päätyjen suojaksi tulevia suojanauhoja. Nauhat tehtiin samasta ”Kesäyö” pellavakankaasta, jolla korkeusperäsin verhoiltiin. Kankaasta leikattiin 5 cm leveitä nauhoja. Nauhojen reunat hapsutettiin. Se tarkoittaa, että kankaan loimea purettiin kankaan reunasta noin 5 mm leveydeltä. Suojanauhan reunojen hapsuttamisella tehostetaan suojanauhan liimautumista lakalla verhoilukankaan ompeleiden päälle. Verhoilukankaan ompeleita peittävien suojanauhojen reunan hapsuttaminen oli tunnusomaista 1920-luvun lentokoneiden verhoilussa. Myöhemmin siirryttiin käyttämään suojanauhojen reunassa sahalaitakuviota, jotka aikaansaatiin ”siksak-saksilla”.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Tiistaikerhon kevätkausi 2023 käynnistyi

Lauantai 21.1.2023 - Tiistaikerholainen

Ansaitun joulutauon jälkeen työt jatkuivat 10. tammikuuta siitä mihin oli joulutauolle lähdetty.

Kuvat: Reijo Siirtola.

Caravelle III:n (DAF) koneen nokan tutkakuvun vaurion korjauksessa aloitettiin aukon tekeminen kiinnityspultin suojaluukulle umpeen laminoituun vauriokohtaan. Aukko sahattiin luukun mittojen mukaan pistosahalla, jonka jälkeen luukun reunaan laminoitiin huullos, jota vasten luukku painetaan ja lukitaan kiinni alla olevan kiinnityspultin kehykseen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Samanaikaisesti aloitettiin Caravellen nokan paineseinän ulkokehän vaurion oikaisu. Ruttuun mennyt paineseinän kehä on oikaistava, jotta tutkakuvun reuna saadaan painautumaan tiiviisti kehää vasten ja lukittua siihen kolmella pultilla.  Alkukesään mennessä on saatava korjatuksi myös Caravellen oikean siivenkärjen ja oikean korkeusvakaajan kärjen vauriot, jotta kaikki olisi valmista, kun Finnairin ”Sinilinnuksi” (OH-LEA) maalattu Caravelle III  (entinen SE-DAF) siirretään Turun Pansion hallista näytteille Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan.

Kuvat: Juha Veijalainen.

Suomeen Caravelle III:n mukana Arlandasta tuodun Caravellen hinausraudan osien  pintakäsittely on käynnissä. SAS:n käyttämä hinausrauta entisöidään Finnairin käyttämien hinausrautojen asuun. Raudan hiekkapuhallettuja osia pohjamaalataan harmaalla Isotrol-maalilla. Pintamaaliksi tulee ”Finnairin sininen”, lukuun ottamatta keltaisella huomiovärillä maalattavia raudan päitä.

Kuva: Antti Laukkanen.

Kuvat: Juha Veijalainen.

Kuva: Osmo Väisänen.

Saimme lopulta irrotetuksi MiG 21BIS (MG-111) ohjaamosimulaattoriksi muokattavana olevan ohjaamon  lentäjänistuimen. Irrotus onnistui Karjalan lennoston killalta sadun irrotusraudan sekä saamiemme ohjeiden sekä ohjekirjan avulla. Itse ohjaamosta on vielä poistettava runsaasti alkuperäisiä johtoja, ennen kuin sinne päästään asentamaan varsinaisia simulaattorilaitteita. Ohjaamosimulaattorin taka- ja etupuolella olevien moottorin ilmanottokanavien aukkojen suojaaminen 5 mm vahvuisella pleksillä on meneillään.

Kuvat: Heikki Kaakinen.

Työt jatkuvat Caudron C.50 (CA-50) koneen osalta. Aloitettiin kokonaan peruskorjatun vasemman korkeusperäsimen uudelleenverhoilu pellavakankaalla ja jatkettiin alasiipien huonosti kiristyneiden kangaspaikkojen vaihtamista moderniin Oratex-materiaaliin.

IMY:n omistaman DC-3:n (DO-5) rungon sisätilojen kunnostamiseksi talvikausi ei juuri mahdollista tekemistä. Töitä jatketaan kevään lämpimien säiden koittaessa. No, sen verran on kuitenkin edistytty DO-5:n kohdalla, että ohjaamon ja rahtitilan välinen ovi on saanut uuden maalipinnan.

Tiistaikerhon syyskausi 2022 paketissa

Torstai 29.12.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon syyskausi 2022 on takanapäin. Pääsimme syyskaudella työskentelemään jo normaalisti, vaikka korona ilmoittikin vielä olemassaolostaan. Laskujeni mukaan kaikkiaan kymmenkunta tiistaikerholaista sen kauden aikana sairasti - monista rokotuskerroista huolimatta. Onneksi kuitenkin lievänä.

Myrsky-projekti eteni kuin juna omaa raidettaan. Siinä saavutettiin toivottu vaihe, kun NACA-renkaan rakentaminen saatiin vaiheeseen, jossa rengasta päästiin koesovittamaan Myrskyn Pratt & Whitney Twin Wasp R-1860-SC3G  -moottoriin. Suomen ilmailumuseon II hallissa näytteillä oleva moottori tuotiin sovittamista varten museon entisöintitilaan ja kiinnitettiin makaavassa asennossa olevaan moottoripukkiin potkurinakseli ylöspäin. Erittäin hyvin NACA-rengas paikalleen moottoriin ”istahti” renkaan kiinnittämiseksi moottorin venttiilikopan korvakkeisiin. Samalla voidaan sovittaa paikalleen kaasuttajan ja NACA-renkaan välille tulevaa imukomua.

Myrskyn korkeusperäsimet ja sivuperäsin saatiin verhoiltua ja korkeusperäsimet myös pohjamaalattua. Siivet ovat kutakuinkin valmiit. Työt jatkuvat vielä vasemman siiven laskutelineen peitelevyjen ja siipien lukuisten tarkistusluukkujen asentamisessa. Työtä on myös jäljellä moottorin suojusten ja kainalolevyjen osalta monista pienemmistä puuhista puhumattakaan.

Myrsky-projektin rinnalla toteutettiin viittä entisöintiprojektia, joista kolme tänä syksynä aloitettua. Caudron C.50 -projekti sekä Valmet Tuuli III:n entisöinti jatkui Suomen ilmailumuseon työnjohdolla. Kolme muuta olivat Ilmailumuseoyhdistyksen omia hankkeita kuten DC-3 (C-47) DO-5:n ohjaamon ja sisätilojen kunnostaminen, Sud Aviation Caravelle III:n entisöintiin liittyvinä tutkakuvun, nokan paineseinän ulkokehän ja siivenkärkien vaurioiden korjaukset sekä Caravelle III:n hinausraudan entisöinti. Omana projektinaan oli myös MiG 21BIS ohjaamokokonaisuuden muuntaminen MiG 21BIS -elämyssimulaattoriksi. Rakennettiinpa myös portaat museon alapihalta yläpihalle kulkuamme helpottamaan.

1920-luvun Caudron C.59 (CA-50) -jatkokoulutuskoneen runkoon kiinnitimme takaisin kaikki kunnostamamme ja entisöimämme metalliosat, jonka jälkeen runko palautettiin Päijät-Hämeen ilmailumuseoon Vesivehmaalle odottamaan joskus tulevina vuosina tehtävää rungon kangasverhoilun pahasti halkeilleen maalipinnan konservointia. Koneen alasiipien osalta aloitimme Suomen ilmailumuseon johdolla aiemmin tekemiemme ja huonosti kiristyneiden siipien pellavakangaspaikkojen vaihtamisen nykyaikaiseen hyvin toimivaan, mutta 1920-luvulle vieraaseen paikkamateriaaliin.

Valmet Tuuli III:n (TL-1) runko, siivet sekä pyrstön osat ovat Suomen ilmailumuseon pihalla olevassa teltassa. Alkusyksyllä hioimme teltassa rungon alumiinipintoja sileäksi niissä olleista naarmuista pintojen kiillottamisvaiheeseen pääsemiseksi.

Aloitimme museon pihalla olevan DO-5:n runkoon liittyvät kunnostustyöt. Viimeisenä tehtävänään DO-5:n runko toimi Utin laskuvarjojääkärikoulussa maassa olevana kylmäharjoituskoneena. Tekemämme entisöintityöt koskevat valtaosin koneen ohjaamoa. Ennen varsinaisiin töihin päästäksemme siirsimme koneen rungon sisällä varastoituneina olleet sivuperäsimen, korkeusperäsimet,  sivu- ja korkeusvakaajan sekä erilaista rompetta DO-5:n osien varastoimiseksi museon pihalle tuotuun merikonttiin. Ohjaamosta irrotettiin entisöitäviksi mm. lentäjän istuimet sekä ohjaamon ja matkustamon välinen ovi. Airveteran Oy:ltä saimme DO-5:een ehjän kannuspyörän, jonka Airveteraanien pojat vaihtoivat rikkonaisen tilalle. Ennen syyssateiden alkua teipattiin ohjaamon ikkunat tiiviiksi sateelta odottamaan kevään lämpimiä ilmoja. Silloin pääsemme asentamaan ohjaamoon uudet pleksiset tuulilasit ja alkuperäiset sivuikkunat sekä jatkamaan muutoinkin DO-5:n entisöintiä. Tarkoitus on saada koneen runko sellaiseen kuntoon, että Ilmailumuseoyhdistys voi sitä esitellä yleisölle erilaisissa tapahtumissa.

Kuva: Heikki Kaakinen.

IMY:n omistukseensa hankkiman ja Arlandasta Turkuun entisöitäväksi tuodun Sud Aviation Caravelle III:n (SE-DAF) myötä kehkeytyi Tiistaikerholle useammanlaista työtä. Ne edistyivät mallikkaasti. Koneen nokan tutkakuvun vaurioiden korjaus saatiin jo varsin pitkälle. Kuvun saama suuri repeämä on paikattu ja kuvun halkeillut maalipinta korjattu sekä pohjamaalattu. Paineseinän kehän sekä siipien kärjen vaurioiden korjaukset pääsivät hyvään alkuun. Caravelle III:n mukana Arlandasta tullut varsin huonokuntoinen Caravelle III:n hinausrauta tuotiin Turusta Tiistaikerhoon entisöitäväksi. Se purettiin osiin. Osat hiekkapuhallutettiin ja ne ovat jo kertaalleen pohjamaalatut.

Suomen ilmailumuseon pihalla romutettavaksi pilkotusta MiG 21 BIS (MG-111) -hävittäjästä pätkäistiin ohjaamo-osa Ilmailumuseoyhdistyksen omistukseen. Siitä tehdään MiG 21BIS -elämyssimulaattori. Aloitimme ohjaamokokonaisuuden valmistelut simulaattoriksi muunnettavaksi. Purimme ohjaamon etu- ja takapuolella olevat laitetilat puhtaaksi laitteista ja johdoista. Aloitimme myös ohjaamon sisällä olevien laitteiden ja johtojen irrottamisen simulaattorin laitteiden tieltä sekä ohjaamokokonaisuuden etu- ja takaseinässä olevien moottorin ilmanottokanavien aukkojen peittämisen läpinäkyvällä pleksillä.

Mittavana ulkotyönä rakensimme museon alapihalta entisöintitilan kulmalta museon yläpihalle menevään jyrkkään rinteeseen portaat. Näin meidän ei enää tarvitse könytä tätä rinnettä usein lähes nelinkontein päästäksemme museon yläpihalle teltan suojassa entisöitävänä olevan Valmet Tuuli III tai taivasalla olevan DO-5-koneen runko.

Unohtaa ei sovi myöskään pienempiä joko IMY:n tai Suomen Ilmailumuseon hyväksi tekemiämme töitä. Niistä mainittakoon museon entisöintitilan ”hyllykaaoksen” inventointi, museon pihalla kesäkauden ajan olevan lastenmaailman purkaminen talviteloille tai pikkutyöt IMY:n Hawk elämyskeskuksen hyväksi.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

Caudronin alasiipien paikkojen vaihtaminen moderniin paikkamateriaaliin

Maanantai 26.12.2022 - Tiistaikerholainen

1920-luvun Caudron C.59  (CA-50) -jatkokoulutuskoneen alasiipien kangasverhoilun reikien paikkaukset saimme valmiiksi vuonna 2021. Pienempiä ja isompia reikiä oli kummassakin siivessä toistasataa. Alasiipien reikien paikkaamiseen olimme käyttäneet ensin puuvilla- ja sitten  pellavakangasta. Suurten reikien repalereunat olimme ommelleet kiinni toisiinsa ennen paikkalappujen liimaamista reikien päälle. Reunoistaan 1920-luvun tapaan hapsutetut paikat liimattiin reikien päälle nitroselluloosalakalla eli verhoilukankaiden kiristyslakalla.

Syksyllä 2022 aloitimme Suomen ilmailumuseon työnjohdolla Caudronin alasiipien kangaspaikkojen vaihtamisen. Syynä on se, että suuremmat kangaspaikat ja varsinkaan pellavakankaiset eivät olleet kunnolla kiristyneet. Ongelmaa oli myös niiden paikkojen kohdalta, joissa paikattavan reiän liepeet oli ommeltu kiinni toisiinsa. Näissä paikoissa ompeleet olivat jääneet paikan alla rumasti koholleen ja varmaankin siksi, ettei kangas ollut ompeleen kohdalla riittävästi kiristynyt. Siiven verhoilukankaan paikkojen tulee olla sileitä jo aerodynaamisistakin syistä.

Museo päätti vaihdattaa alasiipien huonosti kiristyneet pellavakankaiset sekä ompeleita sisältäneet kangaspaikat uuteen materiaaliin. Materiaaliksi valikoitui nykyaikainen 1920-luvulle lämpökiristettävä Oratex-materiaali. Ohuesta Ortex-materiaalista tehdyt paikat – siiven patinoituneen harmaanvihreän maalin sävyyn maalattuina – tuottavat tulokseksi huomaamattomat ja samalla aerodynaamisesti erittäin sileät paikat verrattuna kiristyslakalla liimattuihin kangaspaikkoihin.

Paikkamateriaalin vaihtamiseksi kangaspaikat liuotettiin irti nitroselluloosalakan ohenteella (Ohenne 8). Paikan ympärille tehtiin alumiiniteippaus, ettei ohenne pääse vaurioittamaan paikan viereistä 1920-luvun verhoilukangasta. Tämän jälkeen paikan päälle laitettiin Ohenne 8:lla läpimäräksi kostutettu kangas, joka peitettiin muovikalvolla. Kalvo teipattiin reunoistaan tiiviiksi, että kangas pysyy märkänä ja ettei ohenne haihdu. Muutaman tunnin päästä ”paketti” avattiin, jolloin nitroselluloosalakalla liimatun puuvilla- tai pellavakankaisen paikan sai irrotettua siististi reiän päältä. Tämän jälkeen ilman paikkaa olevien reikien reunat leikattiin sileiksi. Paikat, joiden repaleiset reunat oli ommeltu toisiinsa, leikattiin kokonaan avoimeksi. Repalereunaisten reikien osalta ei siten yritetäkään liepeiden uudelleen ompelua.  

Nyt voitiin aloittaa siistittyjen reikien paikkaaminen Oratex-materiaalilla. Oratex-kankaasta leikattiin kutakin reikää varten reikää suurempi pyöreä tai suorakaiteen muotoinen pala. Sen jälkeen paikka liimattiin ja kiristettiin reiän päälle kuumentamalla paikkaa sopivaan lämpötilaan säädetyllä silitysraudalla suojapaperia käyttäen. Kuumentaminen sulattaa paikkakankaan alapinnassa olevan liima-aineen kiinnittäen paikan alustaansa ja kiristäen kankaan sileäksi.

Tämä moderni materiaali oli tosi kätevää käyttää ja paikoista tuli erittäin sileitä ja siistejä. Etuna on myös, ettei tarvitse suojautua nitroselluloosalakan epäterveellisiä höyryjä vastaan. Ortex-paikkojen ulkonäkö poikkeaa kuitenkin perinteisestä 1920-luvun hapsureunaisesta kangaspaikasta. Työ jatkuu kevätkaudella 2023.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Portaiden rakentaminen Suomen ilmailumuseon alapihalta yläpihalle

Sunnuntai 11.12.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerholaisten työ ei ole pelkästään ilma-alusten entisöinteihin liittyvää, vaan autamme eri tavoin Suomen ilmailumuseota esimerkiksi lastenmaailman pystyttämisessä keväisin museon pihalle ja syksyisin sen purkamisessa tai autamme näyttelyhalleissa olevien koneiden pintojen puhdistamisessa. Samoin toteutamme ilmailumuseoyhdistyksen toimeksiantoja vaikkapa Hawk-Elämyskeskusta koskien.

Me tiistaikerholaiset olemme vuosikymmenet kavunneet jyrkkää rinnettä ylös-alas Suomen ilmailumuseon alapihalta entisöintitilan nurkalta kolmisen metriä korkeammalle yläpihalle. Kulku on ollut hankalaa ja vaatinut melkein ”nelivetoa” yläpihalle kapuamiseksi eikä alastulokaan ole ollut sen miellyttävämpää. Varsinkin tänä syksynä jouduimme kapuamaan tiuhaan rinnettä yläpihalla olevan DC-3 (C-47) DO-5 -koneen rungon luo runkoon liittyvien entisöintitöiden vuoksi.

Koska me kerholaiset emme ole enää nuorukaisia, muutoin kuin mieleltämme, portaiden saaminen rinteeseen on tullut yhä houkuttelevammaksi. Siispä tuumasta toimeen. Kun saimme luvan rakentamiseen ja hankkeen rahoitukseen Suomen ilmailumuseolta, kerhomme arkkitehti teki portaille piirustukset. Niiden perusteella hankimme Byggmaxista kestopuutavaraa portaiden tukikehikon reisilankuiksi, reisilankkujen tukitolpiksi, askelmien kannatustuiksi eli konsoleiksi sekä askelmien ja käsijohteen eli kaiteen laudoiksi.

Kaksi kuusimetristä reisilankkua tehtiin 50x150 mm tavarasta. Ensin rinteeseen kiinnitettiin rakennuksen seinän viereen tuleva reisilankku ja sitten ulompi lankku. Reisilankut yhdistettiin suorakaiteen muotoiseksi portaiden tukikehikoksi. Reisilankut kiinnitettiin rinteeseen 20x40 mm tukitolpilla, joista osa ulomman reisilankun tolpista pitkinä. Pitkien tolppien varaan asennetaan portaiden käsijohde. Tolppien tyvien saaminen riittävän syvälle rinteeseen oli hankalaa, koska  rinteen hiekkakerroksen alla olikin lähes pelkkää kivikkoa. Osa tukitolpista jouduttiinkin kiinnittämään reisilankkuihin ilman, että niiden tyvi oli saatu juntattua syvälle maahan. Tämän vuoksi lisäsimme tukitoppien määrää.

Samanaikaisesti portaiden kehikon rakentamisen kanssa tehtiin portaiden yläpäähän tulevan tasanteen kehikko. Se tehtiin samasta 50x150 mm tavarasta. Reisilankut kiinnitettiin tasanteen kehikkoon koko portaikon kattavaksi yhtenäiseksi tukirakenteeksi. Ylätasanteelta pääsee museon yläpihalle II Hallin erkkerin nurkka kiertäen. Tosin tasanteelta on vielä kolmen metrin matkalla vajaan puolen metrin nousu yläpihan asfaltille. Nousuun tehdään maaportaat 300x300x50 mm betonilaatoista.

Portaiden askelmien laudat sahattiin sarjatyönä 70 cm määrämittaan 28x110 mm uritetusta terassilaudasta. Askelmalautojen päihin porattiin reiät kiinnitysruuveille.  Samoin sahattiin sarjatyönä 50x150 mm lankuista kolmion muotoiset askelmien kannatustuet. Tukiin porattiin valmiit reiät täkkipulteille. Askelmien tuet kiinnitetään reisilankkujen sisäpintaan.

Aloitettiin askelmien tukien kiinnittäminen täkkipulteilla reisilankkuihin. Sitä mukaa, kun niitä oli kiinnitetty, ruuvattiin askelmalautoja tukien varaan. Kuhunkin tukipariin kiinnitettiin neljä askelmalautaa. Samanaikaisesti kiinnitettiin terassilaudat myös ylätasanteelle sekä kaidelauta tukitolppien päihin. Kaide tehtiin sileästä 28x95 mm terassilaudasta.

Museorakennuksen nurkalla portaiden alapään kohdalla on katolta tulevan syöksytorven suu. Torvi laskee vetensä suoraan portaiden alapäähän, johon on tarkoitus tehdä pari askelmaa 500x500x50 mm betonilaatoista. Jotta syöksytorvesta tuleva vesi ei valuisi porraslaattojen päälle, upotimme portaiden alapäähän syöksytorvesta lähtevän parimetrisen putken ohjaamaan vedet porraslaattojen alitse kauemmaksi. Tämän jälkeen rakensimme laatoista kahden askelman maaportaan. Jyrkkään rinteeseen rakennetut portaat sekä niiden ylätasanne oli saatu valmiiksi.  

Puuttui vielä ylätasanteelta asfalttipihalle johtavat kolmen-neljän askelman betonilaatta-askelmat. Ne ehdittiin rakentaa melkein valmiiksi, ennen kuin sää meni pakkaselle, maa jäätyi ja lumi satoi maahan. Työ tehdään valmiiksi ensi kevään lämpimien säiden koittaessa. Portaat ovat kyllä jo  nyt täysin kulkukelpoiset.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Mitä kaikkea muuta Tiistaikerho tekeekään?

Sunnuntai 28.4.2019 - Tiistaikerholainen

Harvemmin tulee kirjoitettua Tiistaikerhon tekemästä muusta työstä kuin museolentokoneiden entisöinnistä ja kunnostamisesta. Tiistaikerholla on kuitenkin tärkeä roolinsa Suomen Ilmailumuseon ja Ilmailumuseoyhdistyksen muunkin toiminnan kannalta.

Viime kuukaudet onkin ”kilkuteltu ja kalkuteltu” Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa Hawk-elämyskeskuksen, Päijät-Hämeen Ilmailumuseon sekä Suomen Ilmailumuseon hyväksi.

Suuren suosion saavuttanut Ilmailumuseoyhdistyksen Hawk-elämyskeskus on aloittamassa kesäkauden 2019 kierrostaan erilaissa tapahtumissa. Tätä varten elämyskeskuksen palveluvarustusta on kehitetty ja parannettu.

Tiistaikerholaiset ovat koonneet ja muokanneet Hawk-elämyskeskukseen sopiviksi kaikkiaan kuusi uutta metallirakenteista kaappia. Jotta kaappeja olisi helppo liikutella elämyskeskuksessa, ne päätettiin varustaa pyörillä. Pyöriä ei kuitenkaan voitu kiinnittää suoraan kaappien putkijalkoihin. Niinpä kaapit kiinnitettiin jaloistaan metalliholkeilla tukevaan vanerilevyyn. Vanerilevyn alapinnalle levyn kulmiin kiinnitettiin puolestaan 360 astetta kääntyvät pyörät. Pyöristä kaksi on jarrullisina. Näin kappeja voi kätevästi siirtää Elämyskeskuksessa paikasta toiseen.

Ilmailumuseoyhdistys on aikanaan saanut lahjoituksena käytöstä poistettuja lentokoneiden käytävä- eli trolleykärryjä. Ne ovat odottaneet varastoituina uutta elämää. Nyt se uusi elämä on koittanut Hawk Elämyskeskuksessa, kun tiistaikerholaiset kunnostivat kärryt toimiviksi sekä maalasivat kärryjen pinnat siniseksi uutta vastaaviksi. Lopuksi kärryjen kylkiin laitettiin IMY:n logotarrat.

Hawk Elämyskeskuksen kuljettaminen eri tapahtumiin edellyttää, että keskuksen sisällä olevat tavarat on kiinnitetty kuormausliinoilla huolellisesti kuljetuksen ajaksi. Kuormausliinojen kiinnityslenkkejä tarvitaan lisää, jonka vuoksi Tiistaikerholaiset kiinnittivät keskuksen seiniin neljä uutta kiinnityslenkkejä kuormausliinoja varten.

Vesivehmaan lentokentällä sijaitsevan Päijät-Hämeen Ilmailumuseon museohallin vieressä on kolme suurta merikonttia museoesineiden varastointiin. Konttien käyttökelpoisuutta ja käytön tehokkuutta parantaakseen kontteihin haluttiin hyllyköitä. Niihin on tarkoitus varastoida nyt siirtolavoilla olevia lentokoneiden laitteita. Tarkoitusta varten tiistaikerholaiset kokosivat kuusi metallihyllykköä Päijät-Hämeen Ilmailumuseon kontteihin toimitettavaksi.

Ilmailumuseoyhdistys ry:llä on käynnissä kolmivuotinen rahankeräyskampanja Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -hankkeen hyväksi. Jotta mahdollisen moni mm. ilmailumuseoissa tai ilmailutapahtumissa kävijä voisi osallistua vaivattomasti keräykseen, tulee rahankeräyslippaita tai paremminkin rahankeräyslaatikoita olla runsaasti näkyvillä niin ilmailumuseoissa kuin eri tapahtumissa. Tämän vuoksi tiistaikerholaiset ovat viime kuukausina rakentaneet kuutta kahdella läpinäkyvällä pleksiseinällä varustettua rahankeräyslaatikkoa. Neljä ensimmäistä rahankeräyslaatikkoa on saatu valmiiksi ottamaan vastaan kansalaisten rahalahjoituksia Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -hankkeeseen. Vastaavanlaisia rahankeräyslaatikoita tiistaikerholaiset ovat jo aiemminkin tehneet VL Myrsky II (MY-14) hävittäjän entisöinnin hyväksi.

Suomen Ilmailumuseon II hallista johtaa portaikko museon entisöintitilaan. Entisöintitila ei kuulu yleisölle avoimiin museon tiloihin, jonka vuoksi portaikon suulla ollut pelkkä köysi ilmaisemassa, ettei kulku ole sallittua. Portaikon suulla oleva köysi päätettiin korvata avautuvalla portilla. Portti rakennettiin 45x95 mm vahvuisesta höylätystä soirosta ja maalattiin kauniin siniseksi.  Portti kiinnitettiin saranoilla portaikon kaidetolppaan ja varustettiin lopuksi portin kiinni vetävällä jousella.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Tuuli III:n osien luokittelu ja pakkaaminen

Torstai 18.10.2018 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseo suunnittelee muuttoa uusiin toimitiloihin Helsinki-Vantaan lentokentän alueella. Tätä varten Suomen Ilmailumuseon ohjeistuksella alettiin Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa luokitella Valmet Tuuli III:sta irrotettuja osia ja pakata niitä kaulukselliseen siirtolavaan tulevaa muuttoa varten. Näin Tuulin osat pysyvät ”kontrollissa” muutosta huolimatta. Nämä Tuulista irrotetut osat ovat olleet jo ennestään vanerilapuilla merkittyinä entisöintitilan hyllykössä odottamassa Tuuli III:n paluuta uudelleen maalauksesta Hämeen ammattiopisto Tavastiasta Hämeenlinnasta.

Koska museon suunnitellun muuton vuoksi on sovittu, että Tuuli III voi jäädä Hämeenlinnaan odottamaan, kunnes kone voidaan muuton jälkeen kenties muutaman vuoden kuluttua taas ottaa työlistalle, päätettiin Tuuli III:n osilla testata Suomen Ilmailumuseon ilma-alusten osien kirjaamista ja pakkaamista muuttoa varten.

Suomen Ilmailumuseo (Antti Laukkanen ja Matias Laitinen) teki monimuuttujaisen Excel-taulukon, johon kukin merkitty lentokoneen osa tai osaryhmä kirjataan huolella ennen kuin se pakataan ja siirretään numeroituna siirtolavaan muuttoa odottamaan.

Kaksi tiistaita on nyt osia luokiteltu ja pakattu. Kokemukset taulukosta ja osien kirjaamisesta Excel-taulukkoon ovat myönteisiä. Taulukko ja pakkausmenettely toimivat ja ohjeet ovat selkeitä. Muutaman kymmenen osan tai osaryhmän luokitteluun (joskin nyt myös luokittelun opiskeluun) meni pari tiistaita. Suuri urakka on siis kokonaisuutena edessä, kun museon kokoelman tuhannet tai kymmenet tuhannet esineet luokitellaan, numeroidaan ja pakataan muuttoa varten.

Kurjelle raivattiin paikka Päijät-Hämeen Ilmailumuseeon

Sunnuntai 23.9.2018 - Tiistaikerholainen

Tiistaina 18. syyskuuta 12 tiistaikerholaista oli Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla järjestelemässä museohallin luoteiskulmausta ottamaan vastaan Tiistaikerhon entisöimä I.V.L. K.1 Kurki -kone. Sitä ennen hallin Kurjelle ajateltua tilaa oli mittailtu ristiin rastiin, jotta saataisiin selville, mitä kaikkea pitää hallissa siirtää pois Kurjen tieltä.

Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta parisen vuotta sitten Tiistaikerhoon kunnostettavaksi tuotu Kurki on saatu jo koko lailla valmiiksi. Vielä on käynnissä Kurjen siipien uusien vaneripintojen maalaus. Kun se on saatu valmiiksi, Kurki koekootaan Suomen Ilmailumuseolla ennen kuin kone palautetaan takaisin Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Siellä kone asetetaan koottuna näytteille vielä tämän vuoden puolella.

Jotta kokonainen Kurki -lentokone mahtuisi näytteille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon, tiistaikerholaiset raivasivat hallin luoteisnurkan Kurkea varten. Ensin siirrettiin hallista pois hallin pohjoisen oven vieressä ja Blackburn Riponin keulan edessä oleva MI-8 helikopterin roottorilapavaunu roottoreineen.  Roottorilapavaunu työnnettiin ulos ja tyhjennettiin lavoista. Sen jälkeen vaunu työnnettiin varastokontin suojaan ja viisi raskasta lapaa palautettiin lapa kerrallaan konttiin siirrettyyn lapavaunuun.

Nyt voitiin siirtää tulevalta Kurjen paikalta entiselle lapavanun paikalle sekä meritoimintakone VL E.30 Kotkan (KA-147) että koulukone Caudron C.59 (CA-50) -koneiden rungot. Hallin päädyn liukuovet avattiin kokonaan, jotta rungot saatiin siirrettyä osin ulkokautta hallin oven viereen Riponin keulan eteen. Pienen keplottelun jälkeen rungot saatiin käännettyä haluttuun asentoon oven vierustalle.

Lisäksi hallin sivuseinän vierellä osittain hyllykön alla oleva VL Pyryn huonokuntoinen runkokehikko siirrettiin lähemmäksi hallin ovea. Runkokehikko käännettiin samalla niin, että koneen nokka osoittaa nyt kohti hallin ovea. Myös pienempiä hallin järjestelyjä tehtiin. Tiistaikerholaisten muutaman tunnin aherruksen jälkeen Päijät-Hämeen Ilmailumuseo on valmis ottamaan Kurjen vastaan, niinpä kahvituokio Lahden Ilmasillan tarjoamana oli paikallaan.

Kurki tulee olemaan I.V.L. D.26 Haukka I:n ohella toinen Tiistaikerhon kunnostama kone, joka palaa takaisin näytteille Päijät-Hämeen ilmailumuseoon. Haukka I ja Kurki ovat myös toistaiseksi ainoita museossa esillä olevia kunnostettuja 1920-luvun koneita. Todettakoon, että Vesivehmaan entiseen sodanaikaiseen lentokonehalliin 1940-luvun lopulla kootuista lukuisista 1920- ja 1930-luvun koneista valtaosa on kunnostettu tahi entisöity, mutta ne ovat näytteillä muualla, kuten esimerkiksi Suomen Ilmavoimamuseossa tahi Suomen Ilmailumuseossa.

Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa olevista 1920- ja 1930-luvun koneista kunnostamistaan odottavat VL E.30 Kotka, Caudron C.59, Aero A-32GR sekä Blackburn Ripon. Niistä kolme ensin mainittua olisivat sopivia Tiistaikerhossa kunnostettaviksi. Suuri kone Ripon olisi todella haasteellinen, muttei sekään ihan mahdoton osa kerrallaan käsiteltäväksi. Muut Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa nykyisin esillä olevat koneet edustavatkin Ilmavoimissa käytössä olleita suihkukoneita ja helikoptereita.

Koneiden pintoja urakoitiin puhtaaksi Suomen Ilmailumuseossa

Lauantai 14.10.2017 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoiden ”perisyntinä” on usein, että näyttelyssä esillä olevat koneet ovat pinoiltaan pölyisiä. Suomen Ilmailumuseokaan ei tee tässä poikkeusta. Niin kattoon ripustetut kuin lattiatasossa olevat koneet kaipaavat puhdistusta. Yksi syy tähän on, ettei museossa ole henkilökuntaa, jonka tehtäviin koneiden pintojen puhdistus kuuluisi.

Tässä puhdistetaan VL Pyryn siipeä ja keulaa.

Tilanteen helpottamiseksi Ilmailumuseoyhdistys ry:n tiistaikerholaiset tempaisivat kahdesti puhdistamalla Suomen Ilmailumuseon I ja II hallin lattiatasolla olevien koneiden pinnat niiltä osin, kun pinnat voitiin puhdistaa ilman henkilönostinta tai telineitä.

Työ tehtiin pareittain ja käsipareja tarvittiin monta!

Koneiden pinnat imuroitiin, pyyhittiin kostealla kankaalla ja lopuksi pinnat vielä kuivattiin. Koneita kostealla pyyhittäessä rättien huuhteluvetenä oli pelkkää vettä. Puhdistuskemikaaleja vältettiin niiden mahdollisten haittavaikutusten vuoksi. Jotta päästiin puhdistamaan koneiden pintoja vähän ylempääkin, kuten siiven ja rungon yläpintoja, otettiin käyttöön puolikorkea A-tikas. Korkeita A-tikkaita ei turvallisuussyistä voitu käyttää.

Drakenin siipi kestää rajummankin käsittelyn...

Koska koneiden pinnat olivat paikoin paksussa pölyssä, puhdistusrättejä sai tuon tuosta huuhdella puhtaaksi. Sangon vesi muuttuikin nopeasti lähes mustaksi, joten vesi oli usein vaihdettava. Myös itse rätit menivät nopeasti niin likaisiksi, että niitäkin oli vaihdettava puhtaisiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että varmasti suurin osa koneiden pinnalla olleesta pölystä ja liasta saatiin pois pyyhittyä ja huuhdeltua pesuveden mukana Vantaan viemäreihin.

Pölyt otettiin pois niin korkealta kuin yletyttiin...

Usean tunnin urakoinnin jälkeen puhdistuksen kohteena olleet lähes kolmekymmentä konetta ovat nyt pinnoiltaan siistejä museossa kävijöiden katsella.  Valitettavasti samaa ei voida edelleenkään sanoa kaikista museossa näytteillä olevista koneista kuten Convair Metropolitanista, DC-kolmosesta tahi Lockheed Lodestarista, puhumattakaan museohallien kattoon ripustetuista koneista. Niiden pintojen puhdistamiseksi tarvittaisiin joko henkilönostin tai sitten koneiden ympärille tulisi rakentaa mittava telineistö, jotta korkealla olevat koneiden pinnat voitaisiin puhdistaa. Kätevin tähän tarkoitukseen olisi henkilönostin, mutta sellaista ei museolla ole.

Vaikka henkilönostimet eivät ole halpoja hankkia eivätkä vuokrata, olisi silti toivottava, että Suomen Ilmailumuseo investoisi isompien sekä katossa olevien koneiden pintojen puhdistamisen mahdollistavaan henkilönosturiin. Näin kaikki museossa esillä olevat koneet voitaisiin pitää ulkoasultaan siisteinä ja arvoisensa näköisinä. Tai jospa henkilönostimen - uuden tahi käytetyn – voisi joku ilmailumuseotoimintaa arvostava taho lahjoittaa Suomen Ilmailumuseon käyttöön?

Kuvat: Lassi Karivalo

SZ-25:n takaohjaamon mittaristo Hallinportista

Maanantai 5.10.2015 - Tiistaikerholainen

Hallinportti Ilmailumuseoon on kokonaisten lentokoneiden lisäksi koottu runsaasti eri vuosikymmeninä Ilmavoimissa käytössä olleiden lentokoneiden laitteistoa, mittareita ja tietysti myös historiaa. Niinpä sieltä löytyi Stieglitz-koneen takaohjaamon kokonainen mittaristo. Onkin erittäin hienoa, että museo päätti antaa näyttelyssään olevan mittataulun SZ-25-koneeseen asennettavaksi. Siitä kiitos ja kumarrus Hallinportin suuntaan!

Pistäydyttiinkin siis Hallinportissa hakemassa tuo Stieglitzin takaohjaamon mittaritaulu. Taulu on kahta mittaria vaille täydellinen.

Etsittiin samalla museon kaapeista mittaritaulusta vielä puuttuvia. Toinen puuttuva mittari, eli korkeusmittari, löytyikin mukaamme otettavaksi. Itse asiassa saimme mukaamme kaksi korkeusmittaria, joista toinen päätyy SZ-25:n etuohjaamoon.

Sen sijaan venäläismallista kompassia niin taka- kuin etuohjaamokin jäävät vielä kaipaamaan. Takaohjaamon saamme kuitenkin nyt mittareiltaan lähes täysin varustetuksi.

Etuohjaamoon olemme asentaneet ne mittarit, joita on Keski-Suomen ja Suomen Ilmailumuseon varastoista löytynyt. Etuohjaamon mittaristo täydentyi nyt Hallinportista saadulla korkeusmittarilla. Kaksi mittaria jää silti ohjaamosta puuttuman eli öljynpainemittari ja venäläismallinen kompassi. Mistähän nekin vielä asennettavaksi löydettäisiin?

Etsimme Halliportti Ilmailumuseosta myös SZ-25-koneesta puuttuvaa yhtä siipijännettä eli lamellia. Museon pihalla olevassa kontissa onkin suuri määrä eri konetyyppien lamelleja varastoituina. Valitettavasti vaan niiden joukosta ei löytynyt Stigulle tyyppistä lamellia, jossa lamellin toisessa päässä on rengasmainen kiinnike. Otimme kuitenkin mukaamme yhden ylipitkän ”normaalin” lamellin SZ-25:een sopivaksi lamelliksi muokattavaksi. Työ on jo meneillään. Ylipitkä lamelli on jo lyhennetty määrämittaan ja hitsattu ehjäksi.

Koska siipien verhoilussa olleet reiät on jo pääosin saatu paikatuksi, pääsemme lähiaikoina asentamaan siipiä koneen runkoon. Eikä siinä menekään kauan, kun runko on saanut siipensä ja kone näyttää jo lentokoneelta 55 vuoden odotuksen jälkeen. SZ-25-koneen kunnostustöitä on toki vielä kesken, kuten kadonneiden moottoripukin yläpuolisten alumiinipeltisten suojusten valmistus ja rungon kangasverhoillun ja öljyyntyneen alapinnan puhdistus sekä muutaman alapinnan verhoilussa olevan reiän paikkaus ja paikkojen maalaus.

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Tiistaikerho asentaa SZ-25:n nokalle Stiguissa käytössä olleen Siemens-Halske Sh 14A -moottorin. Myös puuttuva potkuri moottoriin kiinnitettäväksi on tiedossa. Moottori ja potkuri oli ajateltu asennettavaksi vasta Kauhavalla Stigua vitriiniin koottaessa. Näin siksi, että SZ-25:een tuleva moottori ja potkuri ovat Kauhavalla varastoituina. Nyt moottori ja potkuri kuitenkin tuodaan Vantaalle. Näin SZ-25 saadaan moottorinkin asennuksen osalta Tiistaikerhossa valmiiksi odottamaan vitriiniin pääsyään syksyllä 2016.

SZ-25:n siivet kunnostuksen kohteina

Maanantai 28.9.2015 - Tiistaikerholainen

SZ-25 -koneen siipien, korkeusvakaajan ja -peräsinten kunnostuksessa on jo ehditty yli ”puolivälin krouvin”. Kunnostaminen ei ole ollut kovinkaan työlästä, sillä sen verran hyväkuntoiseksi Tikkakoskelta Kennäälän luolasta tuodut siivet, korkeusvakain ja -peräsimet osoittautuivat. Toki kymmenien vuosien varastoinnin seurauksena pinnat ovat likaantuneet ja pölyiset, mutta varsinaisia vaurioita - verhoilussa olevia reikiä lukuun ottamatta - niissä ei onneksi ole.

Vasemman yläsiiven siivekkeen kangasverhoilussa on 15 cm pitkä repeämä. Pienempiä reikiä löytyi 16, joista useimmat ovat pieniä pistoreikiä.  Jotkut siiven tarkistusluukuista ovat pahoin korroosion valtaamat ja siiven päädyssä olevista metallisista kiinnikkeistä oli maali hilseillyt pois.

Siivet, korkeusvakain ja -peräsimet puhdistettiin ensin laimealla pesuaineliuoksella ja huuhdeltiin huolella.

Tämän jälkeen päästiin varsinaisiin korjaustoimiin. Siivekkeen verhoilussa ollut repeämä korjattiin liimaamalla ensin repeämän alle ohut vaneriviilu, jota pitkin repeämän reunoja venytettiin lähemmäksi toisiaan. Liimattava vaneriviilu pingotettiin kangasrepeämän alle vanerin läpi vedetyllä narulenkillä. Narulenkki sidottiin ja kiristettiin siiven päälle laitettujen puupalikoiden varaan.

Liiman kuivuttua naru irrotettiin ja vaurion päälle liimattiin kiristyslakalla verhoilukankaasta leikattu kangaspaikka.

Pienemmät reiät korjattiin hiomalla verhoilukangasta puhtaaksi reiän alueelta ja liimaamalla kiristyslakalla vaurion päälle hammaslaitainen kangaspaikka. Paikkojen kuivuttua niiden pinta ja reunat hiottiin sileäksi ja lakkaus uusittiin. Parin lakkaus- ja hiontakerran jälkeen paikat olivat valmiit maalattavaksi perinteisellä koulukoneissa käytetyllä oranssimaalilla.

Oikeaa maalisävyä on ”etsitty” ja parhaaksi on osoittautunut sävy RAL 2010. Maalaus tehdään Miranol -maalilla. Maalia vielä sävytetään manuaalisesti hivenen keltaisen suutaan. Näin saadaan siipien vanhaa oranssipintaa täysin vastaava maalisävy.

Korroosion vaivaamat tai muutoin maaliltaan hilseilleet tarkistusluukut ja metalliset kiinnikkeet puhdistettiin ja maalattiin harmaalla pohjamaalilla. Nekin odottavat nyt päälleen oranssiväriä.

Rinnan siipien reikien korjaamisen kunnostettiin ruostuneet siipijänteet eli lamellit. Lamelleista poistettiin ruoste ja ne maalattiin alkuperäisen tapaan hopean väriseksi. Yksi lamelleista puuttuu ja on toiveissa, että sellainen löytyy Hallinportti Ilmailumuseossa olevasta kontista, johon on varastoitu suuri määrä erilaisia lamelleja.

Päätettiin vielä puhdistaa ja maalata ruosteinen kannuspyörän haarukka. Se on ollut vihreäksi maalattu. Puhdistuksen helpottamiseksi haarukasta irrotettiin pyörä. Haarukka hiottiin puhtaalle metallille ja maalattiin harmaalla pohjamaalilla.  Lopullinen maalaus tehdään koneen rungon mukaisella vihreällä maalilla.

Kuvat: Lassi Karivalo, Jukka Köresaar ja Raimo Heikkinen

Focke Wulf Fw 44 J Stieglitz SZ-25 -koneen museoinnista ja muustakin

Tiistai 22.9.2015 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa kunnostuksen kohteena olevan SZ-25 -koneen poistoon Ilmavoimien kalustosta liittyy mielenkiintoisia asioita. Alkuperäisen dokumentin mukaan Ilmavoimien käytöstä poistettu Focke Wulf Fw 44 J Stieglitz SZ-25 päätettiin päivämäärällä 7.11.1960 luovuttaa sotamuseolle museoitavaksi. Koneella oli lennetty Ilmavoimissa kaikkiaan 3339,45 tuntia!

Ainoa säilynyt käytönaikainen kuva SZ-25:stä. Vasemmalla Erkki Heinilä. Kuva: Keski-Suomen Ilmailumuseo.

Komentajan päätöksessä todetaan: ”Ilmavoimien komentaja on suostunut, että käytöstä poistettu SZ-25 koulukone luovutetaan maksuttomasti sotamuseolle. Koneen varastoi toistaiseksi Ilmavoimien Varikko kaikkine varusteineen Tampereelle, kunnes museon taholta ilmoitetaan sen sijoituspaikka”.

Ilmavoimien komentajan päätöksen tarkoitus oli säilyttää ja museoida SZ-25 esimerkkinä Ilmavoimissa vuosina 1940-1960 käytetyistä 35:stä Focke Wulf Fw 44 J Stieglitz -koulukoneista. Tässä mielessä toimittiin perin mallikkaasti, mutta siihen tämä mallikkuus taisikin päättyä.

Ensinnä on todettava, että peräti 55 vuotta ehti kulua ennen kuin SZ-25-koneelle on tiedossa asiallinen sijoituspaikka. Konetta kunnostetaan nyt Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa muistomerkkikoneeksi Kauhavalle suunnitteilla olevaan vitriiniin. Jos kaikki menee suunnitellusti, ”Stigu” saadaan korjattua syksyn kuluessa ja toimitettua takaisin Tikkakoskelle odottamaan päätymistään syksyllä 2016 valmistuvaan vitriiniin.

Toiseksi huomio kiinnittyy päätöksen kohtaan, jossa todetaan, että ”koneen varastoi toistaiseksi Ilmavoimien Varikko kaikkine varusteineen Tampereelle”. Siis varastoidaan ”kaikkine varusteineen”. Tämä päätös on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, minkälaisessa kunnossa kone saapui Tiistaikerhoon korjattavaksi Tikkakosken Kennäälän luolasta. Kone oli ilman moottoria, potkuria ja moottoripukin yläpuolisia suojuksia. Koneen ohjaamot olivat valtaosin ilman laitteita ja kokonaan ilman mittareita ja takaohjaamon mittaritaulukin puuttui.

Konetta on siis pitkän varastoinnin aikana ”kannibalisoitu” vastoin Ilmavoimien komentajan päätöstä. Toki on sekin mahdollisuus, että Sotamuseosta, jolle kone maksuttomasti luovutettiin, löytyy päätös SZ-25-koneen käyttämisestä muiden Stigujen varaosiksi. Oli miten oli, on erittäin todennäköistä, että SZ-25:n mittarit, mittaritaulut ja muut ohjaamon romppeet löytyisivät jonkun toisen ja mahdollisesti kunnostetun Stigun varustuksesta.

Kun tilanne on se mikä on, niin sekä Keski-Suomen Ilmailumuseosta, Suomen Ilmailumuseosta ja Hallinportti Ilmailumuseosta on etsitty SZ-25:stä puuttuvaa tarpeistoa, jotta kone voidaann varustaa pääosin täydelliseksi Kauhavan vitriiniä varten. Kokolailla paljon puuttuvista osista on löytynytkin. Niistä viimeisenä takaohjaamon mittaritaulu mittareineen, mistä kiitos Hallinportti Ilmailumuseolle! Moottori potkureineen on myös konetta varten tiedossa. Osa puuttuvista osista joudutaan kuitenkin tekemään, kuten moottoripukin yläpuoliset alumiinipeltiset suojukset. Olemme Tiistaikerhossa toivorikkaita, että marraskuussa saamme SZ-25 -koneen valtaosin asianmukaiseen kuntoon varustetuksi. Lentokelpoista koneesta ei kuitenkaan tehdä.  

Kassel 12 A -liitokone näytteille Suomen Ilmailumuseoon

Sunnuntai 13.9.2015 - Tiistaikerholainen

Syksystä 2014 kesän alkuun 2015 Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa konservoitu ja korjattu Kassel 12 A -liitokone, tunnuksella ”13”, on nyt päässyt ansaitsemaansa paikkaan eli näytteille Suomen Ilmailumuseoon. Kone ripustettiin museon I Hallin kattoon ja sijaitsee aivan hallin sisäänkäynnin tuntumassa. Kassel poikkeaa ulkonaisesti muista I Hallin kattoon ripustetuista 1930-luvun liitokoneista siinä, että Kasselissa istuu lentäjä istuinvyöllä kiinnitettynä.

Kasselin rakentaneita varusmiehiä työhaalareissaan Santahaminassa 30.3.1935. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Lentäjänukke on puettu valokuvien mukaiseen 1930-luvun ilmavoimien varusmiehen työhaalariasuun aitoine turkissuikkineen. Miksi näin? Syynä se, että koneen rakensi Santahaminassa vuosina 1934-1935 Lentoasema 2:n 13 varusmiestä tuvasta 13. Siitä koneen tunnus ”13”.

Kassel koelennolla Santahaminassa 30.3.1935. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto

Varusmiehet rakensivat koneen vapaa-ajallaan omalla rahoituksella ja hankinnoilla. Koneen ensilennot tehtiin Santahaminassa maaliskuun lopussa 1935 sekä kuorma-auto- että käsivedolla joko ”Saharan” lentokentältä tai meren jäältä.

Kasselia kootaan kattoon nostamista varten. Kuva: Raimo Heikkinen.

Kassel ”13” säilyi vuosien saatossa ulkoisesti hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Syynä se, että kone jäi ”unohduksiin” Santahaminaan rakentajajoukon hajaannuttua asepalveluksen jälkeen. Koneen kohtaloksi tuli lopulta joutua 1940-luvun lopulla varastoiduksi Vesivehmaan lentokentän vanhaan lentokonehalliin ilmavoimien käytöstä poistettujen koneiden kanssa. Myöhemmin Kassel koottiin Lahden Ilmasillan toimesta ja nostettiin nykyisin Päijät-Hämeen Ilmailumuseona toimivan Vesivehmaan hallin kattoon. Vesivehmaalta kone tuotiin Tiistaikerhoon konservoitavaksi ja korjattavaksi.

Vasemmalla lentäjänukke puettuna 1930-luvun varusmiehen työasussa (kuva: Raimo Heikkinen), oikealla Kasselia nostetaan hallin kattoon (kuva: Suomen Ilmailumuseo).

Kassel 12 A on ainoa Suomessa rakennettu saksalaisen Segelflugzeugbau Kassel -tehtaan 1920-luvulla koulutuskäyttöön suunnittelema liitokone. Kone on Suomen ilmailuhistoriallisesti merkittävä, sillä se on kaikkiaan järjestyksessä toinen Suomessa rakennettu liitokone. Polyteknikkojen Ilmailukerho ehti rakentaa Zügling-liitokoneensa vuotta aiemmin. Tuohon aikaan ei voitu vielä puhua varsinaisista purjekoneista, vaan koneilla lennettiin vain lyhyitä liitoja, joissa kyllä jo oppi lentokoneen ohjaamisen alkeet.

Kassel lentäjänukkeineen Suomen Ilmailumuseon I hallin katossa.

Kasselin nosto-operaation aluksi konservoinnin jäljiltä vielä osina ollut kone koottiin. Sen jälkeen Ramirent Oy:ltä lainatun varsinosturin avulla kiinnitettiin hallin kattopalkkeihin Kasselin ripustusvaijerit sekä nostoa varten köysitalja. Kone hinattiin miesvoimin köyden varassa näyttelykorkeuteensa muiden katosta riippuvien koneiden siipiä ja potkureita kierrellen. Lopuksi Kassel kiinnitettiin eturungostaan, pyrstöstään ja siipien kärjistään ripustusvaijereihin. Kassel 12 A ”13” on ripustettu muita hallin katossa olevia koneita jonkun verran alemmaksi, missä kone lentäjineen on erittäin hyvin esillä museokävijöiden ihailtavaksi.

Stieglitz SZ-25:n rungon korjaus valmis - mitä sitten?

Tiistai 8.9.2015 - Tiistaikerholainen

Focke Wulf Stieglitz Fw 44 J (SZ-25) rungon korjaus on valmistunut. Viimeisimpänä korjaustyönä oli vasemman pyörän korroosion syömän vanteen kunnostus. Korroosioitunut alumiinipinta hiottiin puhtaaksi ja maalattiin ”Stigun-vihreällä” lakkamaalilla. Lopuksi vanteen pintaan maalattiin siinä alun perin olleet merkinnät. Työn alla on vielä moottoripukista puuttuvien yläpuolisten suojuspeltien tekeminen.

 

Rungon korjaustyön rinnalla aloitettiin mittareista ja muusta laitteistosta riisuttujen SZ-25:n ohjaamojen varustaminen. On valitettavaa, että museoitavaksi varastoidusta koneesta oli ”kannibalisoitu” kaikki mittarit ja lähes kaikki ohjaamojen laitteet. Tämä on tapahtunut vastoin koneesta 7.11.1960 tehtyä museointipäätöstä. Ilmavoimien komentajan päätöksen mukaan ”koneen varastoi toistaiseksi Ilmavoimien Varikko kaikkine varusteineen Tampereelle, kunnes sotamuseon taholta ilmoitetaan sen sijoituspaikka”.

Joitain mittareita ja muita ohjaamojen laitteita koneeseen asennettavaksi on löytynyt sekä Keski-Suomen että Suomen Ilmailumuseosta, mutta täydelliseksi ohjaamoja ei varustukseltaan nyt saada.

Rungon korjauksen jälkeen oli alun perin tarkoitus tuoda koneen siivet Tikkakoskelta puolustusvoimien Kennäälän luolasta Tiistaikerhoon korjattavaksi. Paluukuljetuksena olisi koneen korjattu runko toimitettu Tikkakoskelle, jonne myös siivet olisi myöhemmin kunnostettuina tuotu. Kennäälän luolassa tehty siipien kunnon lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että siivet ovatkin hyväkuntoiset eivätkä juuri edellytä korjaustoimenpiteitä. Tarvetta siipien tuomiseen Vantaalle kunnostettavaksi ei siten olisi.

Tässä uudessa tilanteessa Keski-Suomen Ilmailumuseo ehdotti, että siivet kuitenkin tuotaisiin Vantaalle ja että Tiistaikerho esikokoaisi koneen, jonka jälkeen kone palautettaisiin Kennälän luolaan odottamaan Kauhavalle kuljetusta. Esikokoaminen varmistaisi sen, ettei tulisi eteen yllätyksiä, kun konetta toivottavasti vuoden päästä kootaan Kauhavalla vitriiniin esille pantavaksi. Ajatus olisi myös kiinnittää Tiistaikerhossa koneen nokalle moottori, jollainen on Kauhavalla jo olemassa konetta varten. Moottori vaan pitäisi ensin tuoda Kauhavalta Vantaalle.

Siispä tuumasta toimeen! Niinpä SZ-25:n siivet saapuivat puolustusvoimien kuljetuksella tiistaina 1.9.2015 Kennäälän luolasta Suomen Ilmailumuseoon. Siivet siirrettiin museon entisöintitilaan, jossa niitä odottaa ensin pintojen puhdistus ja muutaman verhoiluvaurion korjaus ennen kuin niitä päästään kiinnittämään koneen runkoon. Siipien mukana tulivat myös siipijänteet eli lamellit, jotka pitää puhdistaa ruosteesta ja maalata. Yksi lamelleista puuttui. Toivottavasti sellainen löytyy esimerkiksi Hallinportti Ilmailumuseosta, jossa erilaisia lamelleja on runsain määrin varastoituna. Moottorin kuljetusta Kauhavalta Vantaalle järjestellään.

Stieglitzin rungon laajan verhoiluvaurion korjaus valmis

Perjantai 28.8.2015 - Tiistaikerholainen

Heinäkuussa mainitsin blogissani, että Focke Wulff  Fw 44 J Stieglitzin (SZ-25) rungon laajan verhoiluvaurion korjausta jatketaan elokuussa Tiistaikerhon syyskauden alettua. Korjaustyöt jatkuivat kuitenkin läpi kesän ja ahkeroinnin seurauksena Stigun verhoiluvaurion korjaus on saatu valmiiksi. Uudelleen verhoiltu koneen kylki on myös maalattu suomalaisten ”Stigujen” mukaiseen vihreään runkoväriin.   

Ennen kuin niin pitkälle oli päästy, paljon oli ehtinyt tapahtua. Vaurioalueen kattava uusi verhoilukangas liimattiin kolmesta reunastaan kiinni koneen runkoputkiin. Pyrstön puoleisesta päästään kangas liimattiin rungon alkuperäisen verhoilun päälle noin viiden sentin leveydeltä.

Saumakohta peitettiin peitenauhalla, joka kiinnitettiin kiristyslakalla. Uutta kangasta paikalleen liimattaessa sitä venytettiin, jotta kangas olisi jo alustavasti kiristynyt ennen kiristyslakkausvaihetta. Tämän jälkeen voitiinkin ryhtyä kankaan varsinaiseen kiristyslakkaukseen.

Kiristyslakkaus aloitettiin laimennetulla lakalla, jossa oli 25% nitrosellulakkaa ja 75% tinneriä. Lakka sävytettiin alkuperäisen lakkaustavan mukaisesti rautaoksidipunaisella. Punavärinen lakka imeytyi hyvin kankaaseen antaen sille alkuperäisen verhoilun tapaan punaisen sävyn. Lakan ja ohenteen suhdetta muutettiin lakkauksen edistyessä niin, että neljännellä lakkauskerralla käytettiin jo laimentamatonta lakkaa.

Parin laimentamattoman lakkauskerran jälkeen kangas oli jo kiristynyt rumpukalvomaiseksi. Tämän jälkeen voitiin liimata paikoilleen kankaan alareunaan siiven kiinnityskorvakkeiden kohdalle tulevat vaneriset vahvikkeet. Vahvikkeiden päälle liimattiin suojaava verhoilukangas.

Ennen kiristyneen verhoilukankaan maalaamista ”Stigun vihreällä”, kankaan pintaan vedettiin Unica -kalustelakka. Tämän lakan tarkoitus on estää vihreän lakan tunkeutuminen kankaan läpi ja säilyttää kankaan sisäpinta punaiseksi värjäytyneenä.

SZ-25:n haalistuneen runkovihreän sävyisen maalin ”löytäminen” ei ollut ihan helppo tehtävä. Hyvään lopputuloksen lopulta päästiin yhdistämällä sopivassa suhteessa kahta Tikkurila Oy:n sävytettyä Miranol-geelimaalia. Niistä toiseen sekoitettiin Tikkurilan Symphony värikartan mukainen vihreä N449 ja toiseen Teknos Oy:n värikartan mukainen vihreä NCS S7010-G90Y. Maalit sekoitettiin keskenään sopivassa suhteessa lakkabensiiniä apuna käyttäen.

Näin Stigun vasemman kyljen laaja verhoiluvaurion korjaus on saatu valmiiksi.

VL Myrsky II:n entisöintihanketta esiteltiin Jämi Fly In & Warbiords -tapahtumassa

Maanantai 27.7.2015 - Tiistaikerholainen

Kiirettä piti Tiistaikerhossa, että Myrskyn koko perärunko vakaajineen ja peräsimineen saatiin nähtäville 18-19. heinäkuuta pidettyyn Jämi Fly In & Warbirds 2015 -tapahtumaan. Kiivaan ahkeroinnin tuloksena vasenkin korkeusvakaajan runko ehdittiin saada valmiiksi aiemmin jo tehtyjen oikeanpuoleisen korkeusvakaajan, sivuvakaajan ja sivuperäsimen lisäksi.

Jämi Fly In -tapahtumassa Myrsky MY-14 entisöintiprojektia olivat esittelemässä sekä Ilmailumuseoyhdistys ry että Keski-Suomen Ilmailumuseo. Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon vastuulla on rakentaa Myrskyn pyrstöosa ja siivet. Keski-Suomen Ilmailumuseo rakentaa puolestaan Myrsky rungon.

Jämin lentonäytöksen katsojat saivatkin nähtäväkseen ensi kertaa kokonaisena esillä olleen Myrskyn perärungon, joskin vakaajat ja peräsimet ovat vielä verhoilematta. Korkeusvakaajissa kiinni olevat metalliset korkeusperäsimet ovat Myrskyn alkuperäisosia. Keski-Suomen Ilmailumuseo toi puolestaan Jämille nähtäville kaksi Myrskyn runkokehikkoa, joista toisen, ruosteesta jo puhtaaksi hiekkapuhalletun runkokehikon ”ympärille” rakennetaan entisöitävän Myrskyn runko.

Esillä oli myös Myrskyn alkuperäisosia, kuten ohjaamoon tuleva laskutelineiden nostopyörä, ohjaussauva, ohjaamon mittaritaulu mittareineen sekä siiven rakenteen metalliosia. Nämä, kuten muutkin käsille saadut alkuperäisosat tullaan käyttämään Myrskyä rakennettaessa.

Myrskyn entisöintiprojekti herätti Jämillä ansaittua huomiota. Siitä osoituksena oli, että Myrskyn näyttelyosastolla oli tungosta päivän lentonäytösten taukojen ja sadekuurojen aikana. ”Imyläiset” saivatkin ahkerasti esitellä näyttelyvieraille Myrskyn entisöintihanketta ja sen edistymistä. 

Niillä, jotka eivät Jämillä olleet, on mahdollisuus tutustua konkreettisesti Myrskyn entisöintiprojektiin Ilmailumuseoyhdistyksen osastolla Malmin lentonäytöksessä (Finland International Airshow) 15.-16. elokuuta 2015.

Stieglitz SZ-25:n rungon korjaus edennyt ripeästi

Perjantai 10.7.2015 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kesätauosta huolimatta Focke-Wulf  Fw 44 Stieglitz (SZ-25) rungon korjaus on edennyt ripeästi, koska muutama tiistaikerholainen on jatkanut töitä kesätauosta huolimatta. Korjattu on mm. rungon verhoilua, kannuspyörän mekanismia sekä puhdistettu koneen rakenteita. Työ on jo niin pitkällä, että Tiistaikerhon kesätauon jälkeen onkin aika tuoda Tikkakoskelta Stieglitzin siivet korjattavaksi.

Rungon kangasverhoilussa olleet kymmenkunta pientä reikää on jo paikattu. Paikkakankaana käytettiin sekä koneen vaurioituneesta vasemmasta kyljestä poistettua vanhaa että myös uutta verhoilukangasta. Reiät paikattiin siten, että reiän kohdalle kankaan sisäpuolelle liimattiin tueksi 0,2 mm paksuinen vaneriviilulappu. Viilun pintaa vasten venytettiin reiän risaiset reunat.

Pohdittiin joidenkin reikien osalta, tarvitseeko vaurion päälle enää lainkaan liimata korjauspaikka, koska vauriokohta oli saatu em. toimin jo hyvin siistiksi. Päätettiin kuitenkin ”laputtaa” kaikki vauriokohdat. Sopivankokoiset paikkalaput leikattiin hammaslaitasaksilla ja liimattiin kiristyslakalla. Paikkalaput pitää vielä maalata ”Stigun vihreällä”. Sitä varten tulee sekoittaa nitroselluloosapohjainen ”Stigun vihreä” maalisävy.

Rungon vasemman kyljen laaja verhoiluvaurio päätettiin korjata niin, että uusitaan koko vasemman kyljen verhoilu takaohjaamon etureunan ja etuohjaamon etupuolella olevan huoltoluukun väliseltä matkalta. Niinpä koko alueelta poistettiin vanha ja vaurioitunut verhous jättämällä kuitenkin aukon reunoihin muutama sentti vanhaa kangasta. Uusi verhoilukangas kiinnitetään reunoistaan vanhan verhoilukankaan reunoihin ja korjausaluetta rajaaviin koneen putkirakenteisiin. Vanhan verhoilukankaan reunat hiottiin karheaksi liimaamisen mahdollistamiseksi.

Uuden verhoilukankaan leikkaamiseksi tehtiin pahvista verhoiltavan aukon muotoinen malli. Pahvimallia hyväksi käyttäen leikattiin tarvittava verhoilukankaan pala.

Aukon uudelleen verhoilu aloitettiin liimaamalla uusi verhoilukangas yläreunastaan vasemman kyljen yläreunassa kulkevaan runkoputkeen. Vauriokohdan verhoilua jatketaan elokuussa.

Stigun kannuspyörän sandumikumi oli katkennut ja siten pyörän jousitus toimintakunnoton. Poistettiin katkennut sandum ja pudistettiin kannuspyörän mekanismi. Katkennut sandum korvattiin toistaiseksi vaijerilla niin, että kannuspyörän pysyy ”ulkona” eikä painaudu kiinni pyrstön alapintaan. Kannuspyörä on nyt joustamaton. Koska kone tulee muistomerkiksi Kauhavalle, joustamattomuudesta ei ole haittaa. Jos jostain löytyisi Stigun kannuspyörään sopiva sandumi, niin harkittaisiin sen asentamista.

Stieglitz SZ-25 -koneen kannuspyöräksi oli jossain vaiheessa laitettu moderni muovivanteinen kovakumipyörä. Syy selvisi, kun koneen alkuperäinen Dunlop -merkkinen sisäkumillinen pyörä löytyi Stigun mukana tulleiden koneen osien joukosta.

Alkuperäisen kannuspyörän sisärengas oli kaatopaikkatavaraa, eli rengas monesta kohtaa puhki ja venttiiliputki irronnut istukastaan. Sisärenkaassa olevien merkintöjen mukaan rengas on 3 x 3,5 tuumainen Dunlop ja valmistettu lokakuussa 1956. Selvitetään, löytyisikö jostain vastaavaa sisärengasta alkuperäisen kannuspyörän kuntoon saamiseksi.

Rungossa olevan ensiaputarvikesäiliön sekä kuomulokeron korroosion ”syömät” kannet puhdistettiin maalattavaksi. Kuomulokeron kansi hiottiin puhtaaksi siten, että kannessa oleva Kuomulokero -teksti voitiin säilyttää.

Vasemman pyörän alumiinikeskiöiden korroosion vaurioittamat maalipinnat ovat vielä puhdistamatta.

Koneen moottoripukki ja muutkin rakenteet ovat rasvaisen lian peittämiä. Pelkällä vesipesulla ei esimerkiksi moottoripukkia saatu puhdistettua. Apuun piti ottaa Fairy Power Spray puhdistusaine, jolla likaantunut moottoripukki suojuspelteineen saatiin puhdistettua. 

VL Myrsky II Jämi Fly In -lentonäytökseen

Keskiviikko 8.7.2015 - Tiistaikerholainen

Vaikka otsikosta saattaisikin ymmärtää, että VL Myrsky lentäisi tämän kesän Jämi Fly In -lentonäytöksessä (18-19.7.), siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Jämille tuodaan VL Myrsky II (MY-14) entisöintiprojektin esittely ja sen mukana Myrskyn runkokehikko ja perärunko.

Entisöitävän MY-14:n pyrstö on muokattu MY-9:n jäänteistä. Tässä kunnostettu pyrstökehikko odottaa vakainten ja peräsinten asentamista - sekä runkoon liittämistä.

Perärunkoon on kiinnitetty uustuotantona tehdyt, mutta verhoilua vailla olevat korkeusvakaajat, sivuvakaaja ja sivuperäsin. Korkeusvakaajiin on lisäksi kiinnitetty Myrskyn alkuperäiset verhoilemattomat metalliset korkeusperäsimet. Myrsky on Jämillä esillä Keski-Suomen Ilmailumuseon näyttelyosastolla. Paikalla olevat VL Myrskyn entisöintiprojektin edustajat kertovat hankkeesta ja sen edistymisestä. Kannattaa siis käydä Myrsky -projektiin tutustumassa.

Korkeusvakaajan kaarien asennusta ja johtoreunan rakentamista.

Tiistaikerhon Myrsky-projekti ei jäänyt kesätauolle, kuten valtaosa muusta Tiistaikerhon entisöintitoiminnasta. Vasemmanpuoleista korkeusvakaajaa on rakennettu ahkerasti. Oikeanpuoleinen korkeusvakaaja, sivuvakaaja ja sivuperäsin ovat jo verhoilua vailla valmiit. Jigissä vielä kiinni olevaan vasempaan korkeusvakaajaan on jo asennettu siipisalkojen väliin tulevat kaaret ja menossa on vakaajan johtoreunan eli torsion rakentaminen. Valmista pitäisi olla Jämiin mennessä.

Yhtämittaiseksi rakennettua siipisalon uumalevyä työstetään ja siipikaaria tarkistusmitataan.

Toinen tämänhetkinen päätyö on siiven siipisalkojen uumalevyjen tekeminen. Kaikkien uumalevyjen vaneriosat on sahattu ja niiden päät viistehiottu osien yhdistämiseksi liimaamalla yhtäjaksoisiksi uumalevyiksi. Siiven etummaisen siipisalon sisäsivulle tulevat uumalevyt on jo liimattu kokomittaansa. Siipikaaria on leikattu määrämittoihinsa asennusta odottamaan.

Poiketen alkuperäisestä, entisöitävän Myrsky-hävittäjän (MY-14) siipeä ei rakenneta yhtenäisenä, vaan se rakennetaan kahdesta toisiinsa liitettävästä osasta. Tämän vuoksi rungon keskilinjaan tuleva ja siipisalkojen varaan toteutettava liitos on pitänyt suunnitella erikseen ja siipisalon uumalevyihin on jo tehty liitoksen edellyttämiä erikoisrakenteita. 

Stigu SZ-25:n rungon kuntokartoitus

Sunnuntai 28.6.2015 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhoon konservoitavaksi ja kunnostettavaksi tuodun Focke-Wulf Fw 44 J Stieglitz (SZ-25) rungon kuntokartoituksessa todettiin, että runko on perusrakenteeltaan hyvässä kunnossa. Rungon putkirakenne on ehjä ja runkoputket valtaosin hyvässä maalissa. Rungon kangasverhoillussa on kymmenkunta reikää tai muuta vauriota. Verhoilun maalipinnassa on maalihalkeamia, kuten aikaa myöten kangasverhoillulle maalipinnoille käy.

Pahin verhoiluvaurio on vasemmassa kyljessä, jossa kangas on riekaleina reilun metrin matkalta. Mitä ilmeisimmin koneen kylkeen on törmätty, jonka seurauksena kangas on repeytynyt ja samalla verhoilun alla koneen kylkeä pitkin kulkevia puisia tukilistoja on rikkoutunut. Tämä vauriokohta joudutaan korjaamaan uusimalla rungon vasemman puolen verhoilu ohjaamon kohdalta.

Rungossa kiinni olevat sivuvakaaja ja -peräsin ovat hyvässä kunnossa eivätkä edellytä korjaustoimenpiteitä, joskin kummankin maalipinnassa on runsaasti maalihalkeamia. Sivuperäsimessä olevasta perävalon istukasta puuttuu valaisin.

Kannuspyörän sandumi on poikki eikä kannuspyörän mekanismi (jousitus ja kannuksen liikkuminen) toimi. Kannuksen pyörä ei vaikuta alkuperäiseltä. Asiaa tulee lähemmin selvittää ja tarvittaessa etsiä koneeseen alkuperäisen mukainen kannuspyörä.

Etuohjaamosta puuttuvat mittaritaulu mittareineen sekä muut ohjaamolaitteet ohjaussauvaa ja jalkaohjaimia lukuun ottamatta. Takaohjaamossa ovat tallella jalkaohjaimet, ohjaussauva, trimmin pyörä ja käynnistysmagneetto. Kummankin ohjaamon lentäjäistuin vöineen on paikallaan.

Ensiaputarvikesäiliön ja kuomulokeron alumiinisten luukkujen ja laskutelineen vasemman pyörän pölysuojuksen pinnat ovat korroosion ”syömät”. Maali on pahasti karissut moottoripukin alaosaa peittävästä alumiinisesta suojuspellistä ja moottorin suojuspelti on rutussa. Osien puutelistalla ovat mm. moottoripukin yläpuolen suojuspelti sekä pyrstön oikealla puolella oleva kannuspyörän mekanismin suojaluukku.

Koska konservoinnin ja korjauksen kohteeksi Tiistaikerhoon tuotu Focke-Wulf Fw 44 J Stieglitz (SZ-25) sijoitetaan muistomerkkikoneeksi Kauhavalle rakennettavaan vitriiniin, kone kunnostettaneen vain ulkonaisesti toimintakuntoisen koneen näköiseksi. Se merkitsee, että korjataan rungon verhoiluvauriot ja muut näkyvät puutteet sekä etsitään koneen ulkonäön kannalta merkittävät puuttuvat osat paikoilleen asennettaviksi. Koneen ohjaamoja ei varusteta, koska ohjaamoon ei pääse näkemään koneen vitriinissä ollessa. Konetta varten on olemassa moottori, joka kiinnitetään sen nokalle. Muuta ei moottorin osalta tehdäkään.

Alustava arvio on, että Stigun SZ-25 rungon vauriot saadaan korjattua viimeistään syyskuun loppuun mennessä. Siivet olisi tarkoitus tuoda korjattavaksi Tikkakosken Kennäälän luolasta elokuussa. Jos siivissä ei ole suuria vaurioita korjattavaksi, niin kone saataneen kokoamisvalmiiksi lokakuussa.

Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz (SZ-25) Tiistaikerhon konservoitavaksi

Perjantai 12.6.2015 - Tiistaikerholainen

Vaikka toukokuun lopussa alkoikin Tiistaikerhon kesätauko, ei Suomen Ilmailumuseon entisöintitila ole kokonaan tiistaikerholaisista hiljentynyt. Kesäkuun alkupuolella ahkeroitiin vielä Kassel 12 A liitokoneen konservoimiseksi sekä DC-3 Lokin saamiseksi näytteille Vantaan Kivistön asuntomessuille. Niin Kasselin kuin Lokinkin työt ovat nyt ”pulkassa”, joten niiden osalta projektit on saatu Tiistaikerhon osalta päätökseen. Myrsky-hävittäjän rakentaminen jatkuu ainakin osittain myös kesätauon aikana.

Kuljetus Tikkakoskelta saapui Suomen Ilmailumuseolle 8.4.2015.

Kun projekteja saadaan päätökseen, on mahdollista ottaa uutta tilalle. Niinpä kesän kynnyksellä voitiin aloittaa uusi hanke. Keski-Suomen Ilmailumuseon toimesta tuotiin Tikkakoskelta puolustusvoimien Kennäälän luolassa varastoituna olevan Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz -koneen runko. Myöhemmin sieltä tuodaan myös siivet. ”Stigu” kunnostetaan Tiistaikerhossa Kauhavalle rakennettavaan vitriiniin, jonka on tarkoitus valmistua syksyllä. Kyseinen Stieglitz on lentänyt Ilmavoimissa tunnuksella SZ-25.

SZ-25 Suomen Ilmailumuseon pihalla.

SZ-25 siirrettiin entisöintitilaan 2.6.2015.

Suomen Ilmailumuseon entisöintitilaan siirretty SZ-25:n runko on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Pahimmat vauriot koskevat rungon verhoilua. Ohjaamon kohdalla koneen vasemman kyljen verhous on pahasti riekaleina, mutta toki korjattavissa. Verhoilussa on myös muutamia muita pienempiä vaurioita ja rungon metalliosissa lommoja. On vielä tarkemmin sopimatta, minkälaiseen kuntoon SZ-25 kunnostetaan. No, lentävää ei siitä ainakaan tehdä.

Vasemman kyljen suurempi vaurio ja oikean kyljen pienehkö vaurio.

Koneesta tehdään kuntoarvio, jonka pohjalta sovitaan yksityiskohtaisesti koneen konservoinnista ja korjauksesta. Vaikka kuntoarviota ei vielä olekaan tehty, rungon kunnostus aloitettiin puhdistamalla  rungon verhoilu pölystä ja liasta kosteilla räteillä. Mitään tehokkaampaa puhdistusmenetelmää ei pinnan puhdistamiseen tarvittu. Rungon mukana tuli runsaasti erilaisia Stieglitzin osia. Niiden identifiointi ja luokittelu on käynnissä. Identifiointityössä on hyvänä apuna Stieglitzin varaosaluettelo.

SZ-25:tä puhdistettiin kosteilla räteillä. Rungon alla Stigun osia odottamassa luettelointia.

Rungon konservointia ja korjausta tehdään jossain määrin kesän aikana, mutta valtaosa työstä toteutuu Tiistaikerhon kesätauon päätyttyä elokuun puolivälin jälkeen.