Tiistaikerhon blogi
Mitä kaikkea muuta Tiistaikerho tekeekään?Sunnuntai 28.4.2019 - Tiistaikerholainen Harvemmin tulee kirjoitettua Tiistaikerhon tekemästä muusta työstä kuin museolentokoneiden entisöinnistä ja kunnostamisesta. Tiistaikerholla on kuitenkin tärkeä roolinsa Suomen Ilmailumuseon ja Ilmailumuseoyhdistyksen muunkin toiminnan kannalta. Viime kuukaudet onkin ”kilkuteltu ja kalkuteltu” Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa Hawk-elämyskeskuksen, Päijät-Hämeen Ilmailumuseon sekä Suomen Ilmailumuseon hyväksi. Suuren suosion saavuttanut Ilmailumuseoyhdistyksen Hawk-elämyskeskus on aloittamassa kesäkauden 2019 kierrostaan erilaissa tapahtumissa. Tätä varten elämyskeskuksen palveluvarustusta on kehitetty ja parannettu. Tiistaikerholaiset ovat koonneet ja muokanneet Hawk-elämyskeskukseen sopiviksi kaikkiaan kuusi uutta metallirakenteista kaappia. Jotta kaappeja olisi helppo liikutella elämyskeskuksessa, ne päätettiin varustaa pyörillä. Pyöriä ei kuitenkaan voitu kiinnittää suoraan kaappien putkijalkoihin. Niinpä kaapit kiinnitettiin jaloistaan metalliholkeilla tukevaan vanerilevyyn. Vanerilevyn alapinnalle levyn kulmiin kiinnitettiin puolestaan 360 astetta kääntyvät pyörät. Pyöristä kaksi on jarrullisina. Näin kappeja voi kätevästi siirtää Elämyskeskuksessa paikasta toiseen. Ilmailumuseoyhdistys on aikanaan saanut lahjoituksena käytöstä poistettuja lentokoneiden käytävä- eli trolleykärryjä. Ne ovat odottaneet varastoituina uutta elämää. Nyt se uusi elämä on koittanut Hawk Elämyskeskuksessa, kun tiistaikerholaiset kunnostivat kärryt toimiviksi sekä maalasivat kärryjen pinnat siniseksi uutta vastaaviksi. Lopuksi kärryjen kylkiin laitettiin IMY:n logotarrat. Hawk Elämyskeskuksen kuljettaminen eri tapahtumiin edellyttää, että keskuksen sisällä olevat tavarat on kiinnitetty kuormausliinoilla huolellisesti kuljetuksen ajaksi. Kuormausliinojen kiinnityslenkkejä tarvitaan lisää, jonka vuoksi Tiistaikerholaiset kiinnittivät keskuksen seiniin neljä uutta kiinnityslenkkejä kuormausliinoja varten. Vesivehmaan lentokentällä sijaitsevan Päijät-Hämeen Ilmailumuseon museohallin vieressä on kolme suurta merikonttia museoesineiden varastointiin. Konttien käyttökelpoisuutta ja käytön tehokkuutta parantaakseen kontteihin haluttiin hyllyköitä. Niihin on tarkoitus varastoida nyt siirtolavoilla olevia lentokoneiden laitteita. Tarkoitusta varten tiistaikerholaiset kokosivat kuusi metallihyllykköä Päijät-Hämeen Ilmailumuseon kontteihin toimitettavaksi. Ilmailumuseoyhdistys ry:llä on käynnissä kolmivuotinen rahankeräyskampanja Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -hankkeen hyväksi. Jotta mahdollisen moni mm. ilmailumuseoissa tai ilmailutapahtumissa kävijä voisi osallistua vaivattomasti keräykseen, tulee rahankeräyslippaita tai paremminkin rahankeräyslaatikoita olla runsaasti näkyvillä niin ilmailumuseoissa kuin eri tapahtumissa. Tämän vuoksi tiistaikerholaiset ovat viime kuukausina rakentaneet kuutta kahdella läpinäkyvällä pleksiseinällä varustettua rahankeräyslaatikkoa. Neljä ensimmäistä rahankeräyslaatikkoa on saatu valmiiksi ottamaan vastaan kansalaisten rahalahjoituksia Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -hankkeeseen. Vastaavanlaisia rahankeräyslaatikoita tiistaikerholaiset ovat jo aiemminkin tehneet VL Myrsky II (MY-14) hävittäjän entisöinnin hyväksi. Suomen Ilmailumuseon II hallista johtaa portaikko museon entisöintitilaan. Entisöintitila ei kuulu yleisölle avoimiin museon tiloihin, jonka vuoksi portaikon suulla ollut pelkkä köysi ilmaisemassa, ettei kulku ole sallittua. Portaikon suulla oleva köysi päätettiin korvata avautuvalla portilla. Portti rakennettiin 45x95 mm vahvuisesta höylätystä soirosta ja maalattiin kauniin siniseksi. Portti kiinnitettiin saranoilla portaikon kaidetolppaan ja varustettiin lopuksi portin kiinni vetävällä jousella. Kuvat: Lassi Karivalo. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Hawk-elämyskeskus, Päijät-Hämeen Ilmailumuseo, Suomen Ilmailumuseo |
Tuuli III:n osien luokittelu ja pakkaaminenTorstai 18.10.2018 - Tiistaikerholainen Suomen Ilmailumuseo suunnittelee muuttoa uusiin toimitiloihin Helsinki-Vantaan lentokentän alueella. Tätä varten Suomen Ilmailumuseon ohjeistuksella alettiin Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa luokitella Valmet Tuuli III:sta irrotettuja osia ja pakata niitä kaulukselliseen siirtolavaan tulevaa muuttoa varten. Näin Tuulin osat pysyvät ”kontrollissa” muutosta huolimatta. Nämä Tuulista irrotetut osat ovat olleet jo ennestään vanerilapuilla merkittyinä entisöintitilan hyllykössä odottamassa Tuuli III:n paluuta uudelleen maalauksesta Hämeen ammattiopisto Tavastiasta Hämeenlinnasta. Koska museon suunnitellun muuton vuoksi on sovittu, että Tuuli III voi jäädä Hämeenlinnaan odottamaan, kunnes kone voidaan muuton jälkeen kenties muutaman vuoden kuluttua taas ottaa työlistalle, päätettiin Tuuli III:n osilla testata Suomen Ilmailumuseon ilma-alusten osien kirjaamista ja pakkaamista muuttoa varten. Suomen Ilmailumuseo (Antti Laukkanen ja Matias Laitinen) teki monimuuttujaisen Excel-taulukon, johon kukin merkitty lentokoneen osa tai osaryhmä kirjataan huolella ennen kuin se pakataan ja siirretään numeroituna siirtolavaan muuttoa odottamaan. Kaksi tiistaita on nyt osia luokiteltu ja pakattu. Kokemukset taulukosta ja osien kirjaamisesta Excel-taulukkoon ovat myönteisiä. Taulukko ja pakkausmenettely toimivat ja ohjeet ovat selkeitä. Muutaman kymmenen osan tai osaryhmän luokitteluun (joskin nyt myös luokittelun opiskeluun) meni pari tiistaita. Suuri urakka on siis kokonaisuutena edessä, kun museon kokoelman tuhannet tai kymmenet tuhannet esineet luokitellaan, numeroidaan ja pakataan muuttoa varten. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, tiistaikerho, suomen ilmailumuseo, muutto |
Kurjelle raivattiin paikka Päijät-Hämeen IlmailumuseeonSunnuntai 23.9.2018 - Tiistaikerholainen Tiistaina 18. syyskuuta 12 tiistaikerholaista oli Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla järjestelemässä museohallin luoteiskulmausta ottamaan vastaan Tiistaikerhon entisöimä I.V.L. K.1 Kurki -kone. Sitä ennen hallin Kurjelle ajateltua tilaa oli mittailtu ristiin rastiin, jotta saataisiin selville, mitä kaikkea pitää hallissa siirtää pois Kurjen tieltä. Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta parisen vuotta sitten Tiistaikerhoon kunnostettavaksi tuotu Kurki on saatu jo koko lailla valmiiksi. Vielä on käynnissä Kurjen siipien uusien vaneripintojen maalaus. Kun se on saatu valmiiksi, Kurki koekootaan Suomen Ilmailumuseolla ennen kuin kone palautetaan takaisin Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Siellä kone asetetaan koottuna näytteille vielä tämän vuoden puolella. Jotta kokonainen Kurki -lentokone mahtuisi näytteille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon, tiistaikerholaiset raivasivat hallin luoteisnurkan Kurkea varten. Ensin siirrettiin hallista pois hallin pohjoisen oven vieressä ja Blackburn Riponin keulan edessä oleva MI-8 helikopterin roottorilapavaunu roottoreineen. Roottorilapavaunu työnnettiin ulos ja tyhjennettiin lavoista. Sen jälkeen vaunu työnnettiin varastokontin suojaan ja viisi raskasta lapaa palautettiin lapa kerrallaan konttiin siirrettyyn lapavaunuun. Nyt voitiin siirtää tulevalta Kurjen paikalta entiselle lapavanun paikalle sekä meritoimintakone VL E.30 Kotkan (KA-147) että koulukone Caudron C.59 (CA-50) -koneiden rungot. Hallin päädyn liukuovet avattiin kokonaan, jotta rungot saatiin siirrettyä osin ulkokautta hallin oven viereen Riponin keulan eteen. Pienen keplottelun jälkeen rungot saatiin käännettyä haluttuun asentoon oven vierustalle. Lisäksi hallin sivuseinän vierellä osittain hyllykön alla oleva VL Pyryn huonokuntoinen runkokehikko siirrettiin lähemmäksi hallin ovea. Runkokehikko käännettiin samalla niin, että koneen nokka osoittaa nyt kohti hallin ovea. Myös pienempiä hallin järjestelyjä tehtiin. Tiistaikerholaisten muutaman tunnin aherruksen jälkeen Päijät-Hämeen Ilmailumuseo on valmis ottamaan Kurjen vastaan, niinpä kahvituokio Lahden Ilmasillan tarjoamana oli paikallaan. Kurki tulee olemaan I.V.L. D.26 Haukka I:n ohella toinen Tiistaikerhon kunnostama kone, joka palaa takaisin näytteille Päijät-Hämeen ilmailumuseoon. Haukka I ja Kurki ovat myös toistaiseksi ainoita museossa esillä olevia kunnostettuja 1920-luvun koneita. Todettakoon, että Vesivehmaan entiseen sodanaikaiseen lentokonehalliin 1940-luvun lopulla kootuista lukuisista 1920- ja 1930-luvun koneista valtaosa on kunnostettu tahi entisöity, mutta ne ovat näytteillä muualla, kuten esimerkiksi Suomen Ilmavoimamuseossa tahi Suomen Ilmailumuseossa. Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa olevista 1920- ja 1930-luvun koneista kunnostamistaan odottavat VL E.30 Kotka, Caudron C.59, Aero A-32GR sekä Blackburn Ripon. Niistä kolme ensin mainittua olisivat sopivia Tiistaikerhossa kunnostettaviksi. Suuri kone Ripon olisi todella haasteellinen, muttei sekään ihan mahdoton osa kerrallaan käsiteltäväksi. Muut Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa nykyisin esillä olevat koneet edustavatkin Ilmavoimissa käytössä olleita suihkukoneita ja helikoptereita. |
1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. K.1 Kurki, Vesivehmaa, Päijät-Hämeen Ilmailumuseo |
Koneiden pintoja urakoitiin puhtaaksi Suomen IlmailumuseossaLauantai 14.10.2017 - Tiistaikerholainen Ilmailumuseoiden ”perisyntinä” on usein, että näyttelyssä esillä olevat koneet ovat pinoiltaan pölyisiä. Suomen Ilmailumuseokaan ei tee tässä poikkeusta. Niin kattoon ripustetut kuin lattiatasossa olevat koneet kaipaavat puhdistusta. Yksi syy tähän on, ettei museossa ole henkilökuntaa, jonka tehtäviin koneiden pintojen puhdistus kuuluisi. Tässä puhdistetaan VL Pyryn siipeä ja keulaa. Tilanteen helpottamiseksi Ilmailumuseoyhdistys ry:n tiistaikerholaiset tempaisivat kahdesti puhdistamalla Suomen Ilmailumuseon I ja II hallin lattiatasolla olevien koneiden pinnat niiltä osin, kun pinnat voitiin puhdistaa ilman henkilönostinta tai telineitä. Työ tehtiin pareittain ja käsipareja tarvittiin monta! Koneiden pinnat imuroitiin, pyyhittiin kostealla kankaalla ja lopuksi pinnat vielä kuivattiin. Koneita kostealla pyyhittäessä rättien huuhteluvetenä oli pelkkää vettä. Puhdistuskemikaaleja vältettiin niiden mahdollisten haittavaikutusten vuoksi. Jotta päästiin puhdistamaan koneiden pintoja vähän ylempääkin, kuten siiven ja rungon yläpintoja, otettiin käyttöön puolikorkea A-tikas. Korkeita A-tikkaita ei turvallisuussyistä voitu käyttää. Drakenin siipi kestää rajummankin käsittelyn... Koska koneiden pinnat olivat paikoin paksussa pölyssä, puhdistusrättejä sai tuon tuosta huuhdella puhtaaksi. Sangon vesi muuttuikin nopeasti lähes mustaksi, joten vesi oli usein vaihdettava. Myös itse rätit menivät nopeasti niin likaisiksi, että niitäkin oli vaihdettava puhtaisiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että varmasti suurin osa koneiden pinnalla olleesta pölystä ja liasta saatiin pois pyyhittyä ja huuhdeltua pesuveden mukana Vantaan viemäreihin. Pölyt otettiin pois niin korkealta kuin yletyttiin... Usean tunnin urakoinnin jälkeen puhdistuksen kohteena olleet lähes kolmekymmentä konetta ovat nyt pinnoiltaan siistejä museossa kävijöiden katsella. Valitettavasti samaa ei voida edelleenkään sanoa kaikista museossa näytteillä olevista koneista kuten Convair Metropolitanista, DC-kolmosesta tahi Lockheed Lodestarista, puhumattakaan museohallien kattoon ripustetuista koneista. Niiden pintojen puhdistamiseksi tarvittaisiin joko henkilönostin tai sitten koneiden ympärille tulisi rakentaa mittava telineistö, jotta korkealla olevat koneiden pinnat voitaisiin puhdistaa. Kätevin tähän tarkoitukseen olisi henkilönostin, mutta sellaista ei museolla ole. Vaikka henkilönostimet eivät ole halpoja hankkia eivätkä vuokrata, olisi silti toivottava, että Suomen Ilmailumuseo investoisi isompien sekä katossa olevien koneiden pintojen puhdistamisen mahdollistavaan henkilönosturiin. Näin kaikki museossa esillä olevat koneet voitaisiin pitää ulkoasultaan siisteinä ja arvoisensa näköisinä. Tai jospa henkilönostimen - uuden tahi käytetyn – voisi joku ilmailumuseotoimintaa arvostava taho lahjoittaa Suomen Ilmailumuseon käyttöön? Kuvat: Lassi Karivalo |
1 kommentti . Avainsanat: Ilmailuhistoria, Tiistai-kerho, museolentokone |
SZ-25:n takaohjaamon mittaristo HallinportistaMaanantai 5.10.2015 - Tiistaikerholainen Hallinportti Ilmailumuseoon on kokonaisten lentokoneiden lisäksi koottu runsaasti eri vuosikymmeninä Ilmavoimissa käytössä olleiden lentokoneiden laitteistoa, mittareita ja tietysti myös historiaa. Niinpä sieltä löytyi Stieglitz-koneen takaohjaamon kokonainen mittaristo. Onkin erittäin hienoa, että museo päätti antaa näyttelyssään olevan mittataulun SZ-25-koneeseen asennettavaksi. Siitä kiitos ja kumarrus Hallinportin suuntaan! Pistäydyttiinkin siis Hallinportissa hakemassa tuo Stieglitzin takaohjaamon mittaritaulu. Taulu on kahta mittaria vaille täydellinen. Etsittiin samalla museon kaapeista mittaritaulusta vielä puuttuvia. Toinen puuttuva mittari, eli korkeusmittari, löytyikin mukaamme otettavaksi. Itse asiassa saimme mukaamme kaksi korkeusmittaria, joista toinen päätyy SZ-25:n etuohjaamoon. Sen sijaan venäläismallista kompassia niin taka- kuin etuohjaamokin jäävät vielä kaipaamaan. Takaohjaamon saamme kuitenkin nyt mittareiltaan lähes täysin varustetuksi. Etuohjaamoon olemme asentaneet ne mittarit, joita on Keski-Suomen ja Suomen Ilmailumuseon varastoista löytynyt. Etuohjaamon mittaristo täydentyi nyt Hallinportista saadulla korkeusmittarilla. Kaksi mittaria jää silti ohjaamosta puuttuman eli öljynpainemittari ja venäläismallinen kompassi. Mistähän nekin vielä asennettavaksi löydettäisiin? Etsimme Halliportti Ilmailumuseosta myös SZ-25-koneesta puuttuvaa yhtä siipijännettä eli lamellia. Museon pihalla olevassa kontissa onkin suuri määrä eri konetyyppien lamelleja varastoituina. Valitettavasti vaan niiden joukosta ei löytynyt Stigulle tyyppistä lamellia, jossa lamellin toisessa päässä on rengasmainen kiinnike. Otimme kuitenkin mukaamme yhden ylipitkän ”normaalin” lamellin SZ-25:een sopivaksi lamelliksi muokattavaksi. Työ on jo meneillään. Ylipitkä lamelli on jo lyhennetty määrämittaan ja hitsattu ehjäksi. Koska siipien verhoilussa olleet reiät on jo pääosin saatu paikatuksi, pääsemme lähiaikoina asentamaan siipiä koneen runkoon. Eikä siinä menekään kauan, kun runko on saanut siipensä ja kone näyttää jo lentokoneelta 55 vuoden odotuksen jälkeen. SZ-25-koneen kunnostustöitä on toki vielä kesken, kuten kadonneiden moottoripukin yläpuolisten alumiinipeltisten suojusten valmistus ja rungon kangasverhoillun ja öljyyntyneen alapinnan puhdistus sekä muutaman alapinnan verhoilussa olevan reiän paikkaus ja paikkojen maalaus. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Tiistaikerho asentaa SZ-25:n nokalle Stiguissa käytössä olleen Siemens-Halske Sh 14A -moottorin. Myös puuttuva potkuri moottoriin kiinnitettäväksi on tiedossa. Moottori ja potkuri oli ajateltu asennettavaksi vasta Kauhavalla Stigua vitriiniin koottaessa. Näin siksi, että SZ-25:een tuleva moottori ja potkuri ovat Kauhavalla varastoituina. Nyt moottori ja potkuri kuitenkin tuodaan Vantaalle. Näin SZ-25 saadaan moottorinkin asennuksen osalta Tiistaikerhossa valmiiksi odottamaan vitriiniin pääsyään syksyllä 2016. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44 |
SZ-25:n siivet kunnostuksen kohteinaMaanantai 28.9.2015 - Tiistaikerholainen SZ-25 -koneen siipien, korkeusvakaajan ja -peräsinten kunnostuksessa on jo ehditty yli ”puolivälin krouvin”. Kunnostaminen ei ole ollut kovinkaan työlästä, sillä sen verran hyväkuntoiseksi Tikkakoskelta Kennäälän luolasta tuodut siivet, korkeusvakain ja -peräsimet osoittautuivat. Toki kymmenien vuosien varastoinnin seurauksena pinnat ovat likaantuneet ja pölyiset, mutta varsinaisia vaurioita - verhoilussa olevia reikiä lukuun ottamatta - niissä ei onneksi ole. Vasemman yläsiiven siivekkeen kangasverhoilussa on 15 cm pitkä repeämä. Pienempiä reikiä löytyi 16, joista useimmat ovat pieniä pistoreikiä. Jotkut siiven tarkistusluukuista ovat pahoin korroosion valtaamat ja siiven päädyssä olevista metallisista kiinnikkeistä oli maali hilseillyt pois. Siivet, korkeusvakain ja -peräsimet puhdistettiin ensin laimealla pesuaineliuoksella ja huuhdeltiin huolella. Tämän jälkeen päästiin varsinaisiin korjaustoimiin. Siivekkeen verhoilussa ollut repeämä korjattiin liimaamalla ensin repeämän alle ohut vaneriviilu, jota pitkin repeämän reunoja venytettiin lähemmäksi toisiaan. Liimattava vaneriviilu pingotettiin kangasrepeämän alle vanerin läpi vedetyllä narulenkillä. Narulenkki sidottiin ja kiristettiin siiven päälle laitettujen puupalikoiden varaan. Liiman kuivuttua naru irrotettiin ja vaurion päälle liimattiin kiristyslakalla verhoilukankaasta leikattu kangaspaikka. Pienemmät reiät korjattiin hiomalla verhoilukangasta puhtaaksi reiän alueelta ja liimaamalla kiristyslakalla vaurion päälle hammaslaitainen kangaspaikka. Paikkojen kuivuttua niiden pinta ja reunat hiottiin sileäksi ja lakkaus uusittiin. Parin lakkaus- ja hiontakerran jälkeen paikat olivat valmiit maalattavaksi perinteisellä koulukoneissa käytetyllä oranssimaalilla. Oikeaa maalisävyä on ”etsitty” ja parhaaksi on osoittautunut sävy RAL 2010. Maalaus tehdään Miranol -maalilla. Maalia vielä sävytetään manuaalisesti hivenen keltaisen suutaan. Näin saadaan siipien vanhaa oranssipintaa täysin vastaava maalisävy. Korroosion vaivaamat tai muutoin maaliltaan hilseilleet tarkistusluukut ja metalliset kiinnikkeet puhdistettiin ja maalattiin harmaalla pohjamaalilla. Nekin odottavat nyt päälleen oranssiväriä. Rinnan siipien reikien korjaamisen kunnostettiin ruostuneet siipijänteet eli lamellit. Lamelleista poistettiin ruoste ja ne maalattiin alkuperäisen tapaan hopean väriseksi. Yksi lamelleista puuttuu ja on toiveissa, että sellainen löytyy Hallinportti Ilmailumuseossa olevasta kontista, johon on varastoitu suuri määrä erilaisia lamelleja. Päätettiin vielä puhdistaa ja maalata ruosteinen kannuspyörän haarukka. Se on ollut vihreäksi maalattu. Puhdistuksen helpottamiseksi haarukasta irrotettiin pyörä. Haarukka hiottiin puhtaalle metallille ja maalattiin harmaalla pohjamaalilla. Lopullinen maalaus tehdään koneen rungon mukaisella vihreällä maalilla. Kuvat: Lassi Karivalo, Jukka Köresaar ja Raimo Heikkinen |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44 |
Focke Wulf Fw 44 J Stieglitz SZ-25 -koneen museoinnista ja muustakinTiistai 22.9.2015 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhossa kunnostuksen kohteena olevan SZ-25 -koneen poistoon Ilmavoimien kalustosta liittyy mielenkiintoisia asioita. Alkuperäisen dokumentin mukaan Ilmavoimien käytöstä poistettu Focke Wulf Fw 44 J Stieglitz SZ-25 päätettiin päivämäärällä 7.11.1960 luovuttaa sotamuseolle museoitavaksi. Koneella oli lennetty Ilmavoimissa kaikkiaan 3339,45 tuntia! Ainoa säilynyt käytönaikainen kuva SZ-25:stä. Vasemmalla Erkki Heinilä. Kuva: Keski-Suomen Ilmailumuseo. Komentajan päätöksessä todetaan: ”Ilmavoimien komentaja on suostunut, että käytöstä poistettu SZ-25 koulukone luovutetaan maksuttomasti sotamuseolle. Koneen varastoi toistaiseksi Ilmavoimien Varikko kaikkine varusteineen Tampereelle, kunnes museon taholta ilmoitetaan sen sijoituspaikka”. Ilmavoimien komentajan päätöksen tarkoitus oli säilyttää ja museoida SZ-25 esimerkkinä Ilmavoimissa vuosina 1940-1960 käytetyistä 35:stä Focke Wulf Fw 44 J Stieglitz -koulukoneista. Tässä mielessä toimittiin perin mallikkaasti, mutta siihen tämä mallikkuus taisikin päättyä. Ensinnä on todettava, että peräti 55 vuotta ehti kulua ennen kuin SZ-25-koneelle on tiedossa asiallinen sijoituspaikka. Konetta kunnostetaan nyt Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa muistomerkkikoneeksi Kauhavalle suunnitteilla olevaan vitriiniin. Jos kaikki menee suunnitellusti, ”Stigu” saadaan korjattua syksyn kuluessa ja toimitettua takaisin Tikkakoskelle odottamaan päätymistään syksyllä 2016 valmistuvaan vitriiniin. Toiseksi huomio kiinnittyy päätöksen kohtaan, jossa todetaan, että ”koneen varastoi toistaiseksi Ilmavoimien Varikko kaikkine varusteineen Tampereelle”. Siis varastoidaan ”kaikkine varusteineen”. Tämä päätös on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, minkälaisessa kunnossa kone saapui Tiistaikerhoon korjattavaksi Tikkakosken Kennäälän luolasta. Kone oli ilman moottoria, potkuria ja moottoripukin yläpuolisia suojuksia. Koneen ohjaamot olivat valtaosin ilman laitteita ja kokonaan ilman mittareita ja takaohjaamon mittaritaulukin puuttui. Konetta on siis pitkän varastoinnin aikana ”kannibalisoitu” vastoin Ilmavoimien komentajan päätöstä. Toki on sekin mahdollisuus, että Sotamuseosta, jolle kone maksuttomasti luovutettiin, löytyy päätös SZ-25-koneen käyttämisestä muiden Stigujen varaosiksi. Oli miten oli, on erittäin todennäköistä, että SZ-25:n mittarit, mittaritaulut ja muut ohjaamon romppeet löytyisivät jonkun toisen ja mahdollisesti kunnostetun Stigun varustuksesta. Kun tilanne on se mikä on, niin sekä Keski-Suomen Ilmailumuseosta, Suomen Ilmailumuseosta ja Hallinportti Ilmailumuseosta on etsitty SZ-25:stä puuttuvaa tarpeistoa, jotta kone voidaann varustaa pääosin täydelliseksi Kauhavan vitriiniä varten. Kokolailla paljon puuttuvista osista on löytynytkin. Niistä viimeisenä takaohjaamon mittaritaulu mittareineen, mistä kiitos Hallinportti Ilmailumuseolle! Moottori potkureineen on myös konetta varten tiedossa. Osa puuttuvista osista joudutaan kuitenkin tekemään, kuten moottoripukin yläpuoliset alumiinipeltiset suojukset. Olemme Tiistaikerhossa toivorikkaita, että marraskuussa saamme SZ-25 -koneen valtaosin asianmukaiseen kuntoon varustetuksi. Lentokelpoista koneesta ei kuitenkaan tehdä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44 |
Kassel 12 A -liitokone näytteille Suomen IlmailumuseoonSunnuntai 13.9.2015 - Tiistaikerholainen Syksystä 2014 kesän alkuun 2015 Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa konservoitu ja korjattu Kassel 12 A -liitokone, tunnuksella ”13”, on nyt päässyt ansaitsemaansa paikkaan eli näytteille Suomen Ilmailumuseoon. Kone ripustettiin museon I Hallin kattoon ja sijaitsee aivan hallin sisäänkäynnin tuntumassa. Kassel poikkeaa ulkonaisesti muista I Hallin kattoon ripustetuista 1930-luvun liitokoneista siinä, että Kasselissa istuu lentäjä istuinvyöllä kiinnitettynä. Kasselin rakentaneita varusmiehiä työhaalareissaan Santahaminassa 30.3.1935. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto. Lentäjänukke on puettu valokuvien mukaiseen 1930-luvun ilmavoimien varusmiehen työhaalariasuun aitoine turkissuikkineen. Miksi näin? Syynä se, että koneen rakensi Santahaminassa vuosina 1934-1935 Lentoasema 2:n 13 varusmiestä tuvasta 13. Siitä koneen tunnus ”13”. Kassel koelennolla Santahaminassa 30.3.1935. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto Varusmiehet rakensivat koneen vapaa-ajallaan omalla rahoituksella ja hankinnoilla. Koneen ensilennot tehtiin Santahaminassa maaliskuun lopussa 1935 sekä kuorma-auto- että käsivedolla joko ”Saharan” lentokentältä tai meren jäältä. Kasselia kootaan kattoon nostamista varten. Kuva: Raimo Heikkinen. Kassel ”13” säilyi vuosien saatossa ulkoisesti hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Syynä se, että kone jäi ”unohduksiin” Santahaminaan rakentajajoukon hajaannuttua asepalveluksen jälkeen. Koneen kohtaloksi tuli lopulta joutua 1940-luvun lopulla varastoiduksi Vesivehmaan lentokentän vanhaan lentokonehalliin ilmavoimien käytöstä poistettujen koneiden kanssa. Myöhemmin Kassel koottiin Lahden Ilmasillan toimesta ja nostettiin nykyisin Päijät-Hämeen Ilmailumuseona toimivan Vesivehmaan hallin kattoon. Vesivehmaalta kone tuotiin Tiistaikerhoon konservoitavaksi ja korjattavaksi. Vasemmalla lentäjänukke puettuna 1930-luvun varusmiehen työasussa (kuva: Raimo Heikkinen), oikealla Kasselia nostetaan hallin kattoon (kuva: Suomen Ilmailumuseo). Kassel 12 A on ainoa Suomessa rakennettu saksalaisen Segelflugzeugbau Kassel -tehtaan 1920-luvulla koulutuskäyttöön suunnittelema liitokone. Kone on Suomen ilmailuhistoriallisesti merkittävä, sillä se on kaikkiaan järjestyksessä toinen Suomessa rakennettu liitokone. Polyteknikkojen Ilmailukerho ehti rakentaa Zügling-liitokoneensa vuotta aiemmin. Tuohon aikaan ei voitu vielä puhua varsinaisista purjekoneista, vaan koneilla lennettiin vain lyhyitä liitoja, joissa kyllä jo oppi lentokoneen ohjaamisen alkeet. Kassel lentäjänukkeineen Suomen Ilmailumuseon I hallin katossa. Kasselin nosto-operaation aluksi konservoinnin jäljiltä vielä osina ollut kone koottiin. Sen jälkeen Ramirent Oy:ltä lainatun varsinosturin avulla kiinnitettiin hallin kattopalkkeihin Kasselin ripustusvaijerit sekä nostoa varten köysitalja. Kone hinattiin miesvoimin köyden varassa näyttelykorkeuteensa muiden katosta riippuvien koneiden siipiä ja potkureita kierrellen. Lopuksi Kassel kiinnitettiin eturungostaan, pyrstöstään ja siipien kärjistään ripustusvaijereihin. Kassel 12 A ”13” on ripustettu muita hallin katossa olevia koneita jonkun verran alemmaksi, missä kone lentäjineen on erittäin hyvin esillä museokävijöiden ihailtavaksi. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Kassel |
Stieglitz SZ-25:n rungon korjaus valmis - mitä sitten?Tiistai 8.9.2015 - Tiistaikerholainen Focke Wulf Stieglitz Fw 44 J (SZ-25) rungon korjaus on valmistunut. Viimeisimpänä korjaustyönä oli vasemman pyörän korroosion syömän vanteen kunnostus. Korroosioitunut alumiinipinta hiottiin puhtaaksi ja maalattiin ”Stigun-vihreällä” lakkamaalilla. Lopuksi vanteen pintaan maalattiin siinä alun perin olleet merkinnät. Työn alla on vielä moottoripukista puuttuvien yläpuolisten suojuspeltien tekeminen. Rungon korjaustyön rinnalla aloitettiin mittareista ja muusta laitteistosta riisuttujen SZ-25:n ohjaamojen varustaminen. On valitettavaa, että museoitavaksi varastoidusta koneesta oli ”kannibalisoitu” kaikki mittarit ja lähes kaikki ohjaamojen laitteet. Tämä on tapahtunut vastoin koneesta 7.11.1960 tehtyä museointipäätöstä. Ilmavoimien komentajan päätöksen mukaan ”koneen varastoi toistaiseksi Ilmavoimien Varikko kaikkine varusteineen Tampereelle, kunnes sotamuseon taholta ilmoitetaan sen sijoituspaikka”. Joitain mittareita ja muita ohjaamojen laitteita koneeseen asennettavaksi on löytynyt sekä Keski-Suomen että Suomen Ilmailumuseosta, mutta täydelliseksi ohjaamoja ei varustukseltaan nyt saada. Rungon korjauksen jälkeen oli alun perin tarkoitus tuoda koneen siivet Tikkakoskelta puolustusvoimien Kennäälän luolasta Tiistaikerhoon korjattavaksi. Paluukuljetuksena olisi koneen korjattu runko toimitettu Tikkakoskelle, jonne myös siivet olisi myöhemmin kunnostettuina tuotu. Kennäälän luolassa tehty siipien kunnon lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että siivet ovatkin hyväkuntoiset eivätkä juuri edellytä korjaustoimenpiteitä. Tarvetta siipien tuomiseen Vantaalle kunnostettavaksi ei siten olisi. Tässä uudessa tilanteessa Keski-Suomen Ilmailumuseo ehdotti, että siivet kuitenkin tuotaisiin Vantaalle ja että Tiistaikerho esikokoaisi koneen, jonka jälkeen kone palautettaisiin Kennälän luolaan odottamaan Kauhavalle kuljetusta. Esikokoaminen varmistaisi sen, ettei tulisi eteen yllätyksiä, kun konetta toivottavasti vuoden päästä kootaan Kauhavalla vitriiniin esille pantavaksi. Ajatus olisi myös kiinnittää Tiistaikerhossa koneen nokalle moottori, jollainen on Kauhavalla jo olemassa konetta varten. Moottori vaan pitäisi ensin tuoda Kauhavalta Vantaalle. Siispä tuumasta toimeen! Niinpä SZ-25:n siivet saapuivat puolustusvoimien kuljetuksella tiistaina 1.9.2015 Kennäälän luolasta Suomen Ilmailumuseoon. Siivet siirrettiin museon entisöintitilaan, jossa niitä odottaa ensin pintojen puhdistus ja muutaman verhoiluvaurion korjaus ennen kuin niitä päästään kiinnittämään koneen runkoon. Siipien mukana tulivat myös siipijänteet eli lamellit, jotka pitää puhdistaa ruosteesta ja maalata. Yksi lamelleista puuttui. Toivottavasti sellainen löytyy esimerkiksi Hallinportti Ilmailumuseosta, jossa erilaisia lamelleja on runsain määrin varastoituna. Moottorin kuljetusta Kauhavalta Vantaalle järjestellään. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44 |
Stieglitzin rungon laajan verhoiluvaurion korjaus valmisPerjantai 28.8.2015 - Tiistaikerholainen Heinäkuussa mainitsin blogissani, että Focke Wulff Fw 44 J Stieglitzin (SZ-25) rungon laajan verhoiluvaurion korjausta jatketaan elokuussa Tiistaikerhon syyskauden alettua. Korjaustyöt jatkuivat kuitenkin läpi kesän ja ahkeroinnin seurauksena Stigun verhoiluvaurion korjaus on saatu valmiiksi. Uudelleen verhoiltu koneen kylki on myös maalattu suomalaisten ”Stigujen” mukaiseen vihreään runkoväriin. Ennen kuin niin pitkälle oli päästy, paljon oli ehtinyt tapahtua. Vaurioalueen kattava uusi verhoilukangas liimattiin kolmesta reunastaan kiinni koneen runkoputkiin. Pyrstön puoleisesta päästään kangas liimattiin rungon alkuperäisen verhoilun päälle noin viiden sentin leveydeltä. Saumakohta peitettiin peitenauhalla, joka kiinnitettiin kiristyslakalla. Uutta kangasta paikalleen liimattaessa sitä venytettiin, jotta kangas olisi jo alustavasti kiristynyt ennen kiristyslakkausvaihetta. Tämän jälkeen voitiinkin ryhtyä kankaan varsinaiseen kiristyslakkaukseen. Kiristyslakkaus aloitettiin laimennetulla lakalla, jossa oli 25% nitrosellulakkaa ja 75% tinneriä. Lakka sävytettiin alkuperäisen lakkaustavan mukaisesti rautaoksidipunaisella. Punavärinen lakka imeytyi hyvin kankaaseen antaen sille alkuperäisen verhoilun tapaan punaisen sävyn. Lakan ja ohenteen suhdetta muutettiin lakkauksen edistyessä niin, että neljännellä lakkauskerralla käytettiin jo laimentamatonta lakkaa. Parin laimentamattoman lakkauskerran jälkeen kangas oli jo kiristynyt rumpukalvomaiseksi. Tämän jälkeen voitiin liimata paikoilleen kankaan alareunaan siiven kiinnityskorvakkeiden kohdalle tulevat vaneriset vahvikkeet. Vahvikkeiden päälle liimattiin suojaava verhoilukangas. Ennen kiristyneen verhoilukankaan maalaamista ”Stigun vihreällä”, kankaan pintaan vedettiin Unica -kalustelakka. Tämän lakan tarkoitus on estää vihreän lakan tunkeutuminen kankaan läpi ja säilyttää kankaan sisäpinta punaiseksi värjäytyneenä. SZ-25:n haalistuneen runkovihreän sävyisen maalin ”löytäminen” ei ollut ihan helppo tehtävä. Hyvään lopputuloksen lopulta päästiin yhdistämällä sopivassa suhteessa kahta Tikkurila Oy:n sävytettyä Miranol-geelimaalia. Niistä toiseen sekoitettiin Tikkurilan Symphony värikartan mukainen vihreä N449 ja toiseen Teknos Oy:n värikartan mukainen vihreä NCS S7010-G90Y. Maalit sekoitettiin keskenään sopivassa suhteessa lakkabensiiniä apuna käyttäen. Näin Stigun vasemman kyljen laaja verhoiluvaurion korjaus on saatu valmiiksi. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44 |
VL Myrsky II:n entisöintihanketta esiteltiin Jämi Fly In & Warbiords -tapahtumassaMaanantai 27.7.2015 - Tiistaikerholainen Kiirettä piti Tiistaikerhossa, että Myrskyn koko perärunko vakaajineen ja peräsimineen saatiin nähtäville 18-19. heinäkuuta pidettyyn Jämi Fly In & Warbirds 2015 -tapahtumaan. Kiivaan ahkeroinnin tuloksena vasenkin korkeusvakaajan runko ehdittiin saada valmiiksi aiemmin jo tehtyjen oikeanpuoleisen korkeusvakaajan, sivuvakaajan ja sivuperäsimen lisäksi. Jämi Fly In -tapahtumassa Myrsky MY-14 entisöintiprojektia olivat esittelemässä sekä Ilmailumuseoyhdistys ry että Keski-Suomen Ilmailumuseo. Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon vastuulla on rakentaa Myrskyn pyrstöosa ja siivet. Keski-Suomen Ilmailumuseo rakentaa puolestaan Myrsky rungon. Jämin lentonäytöksen katsojat saivatkin nähtäväkseen ensi kertaa kokonaisena esillä olleen Myrskyn perärungon, joskin vakaajat ja peräsimet ovat vielä verhoilematta. Korkeusvakaajissa kiinni olevat metalliset korkeusperäsimet ovat Myrskyn alkuperäisosia. Keski-Suomen Ilmailumuseo toi puolestaan Jämille nähtäville kaksi Myrskyn runkokehikkoa, joista toisen, ruosteesta jo puhtaaksi hiekkapuhalletun runkokehikon ”ympärille” rakennetaan entisöitävän Myrskyn runko. Esillä oli myös Myrskyn alkuperäisosia, kuten ohjaamoon tuleva laskutelineiden nostopyörä, ohjaussauva, ohjaamon mittaritaulu mittareineen sekä siiven rakenteen metalliosia. Nämä, kuten muutkin käsille saadut alkuperäisosat tullaan käyttämään Myrskyä rakennettaessa. Myrskyn entisöintiprojekti herätti Jämillä ansaittua huomiota. Siitä osoituksena oli, että Myrskyn näyttelyosastolla oli tungosta päivän lentonäytösten taukojen ja sadekuurojen aikana. ”Imyläiset” saivatkin ahkerasti esitellä näyttelyvieraille Myrskyn entisöintihanketta ja sen edistymistä. Niillä, jotka eivät Jämillä olleet, on mahdollisuus tutustua konkreettisesti Myrskyn entisöintiprojektiin Ilmailumuseoyhdistyksen osastolla Malmin lentonäytöksessä (Finland International Airshow) 15.-16. elokuuta 2015. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, MY-14, VL Myrsky |
Stieglitz SZ-25:n rungon korjaus edennyt ripeästiPerjantai 10.7.2015 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon kesätauosta huolimatta Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz (SZ-25) rungon korjaus on edennyt ripeästi, koska muutama tiistaikerholainen on jatkanut töitä kesätauosta huolimatta. Korjattu on mm. rungon verhoilua, kannuspyörän mekanismia sekä puhdistettu koneen rakenteita. Työ on jo niin pitkällä, että Tiistaikerhon kesätauon jälkeen onkin aika tuoda Tikkakoskelta Stieglitzin siivet korjattavaksi. Rungon kangasverhoilussa olleet kymmenkunta pientä reikää on jo paikattu. Paikkakankaana käytettiin sekä koneen vaurioituneesta vasemmasta kyljestä poistettua vanhaa että myös uutta verhoilukangasta. Reiät paikattiin siten, että reiän kohdalle kankaan sisäpuolelle liimattiin tueksi 0,2 mm paksuinen vaneriviilulappu. Viilun pintaa vasten venytettiin reiän risaiset reunat. Pohdittiin joidenkin reikien osalta, tarvitseeko vaurion päälle enää lainkaan liimata korjauspaikka, koska vauriokohta oli saatu em. toimin jo hyvin siistiksi. Päätettiin kuitenkin ”laputtaa” kaikki vauriokohdat. Sopivankokoiset paikkalaput leikattiin hammaslaitasaksilla ja liimattiin kiristyslakalla. Paikkalaput pitää vielä maalata ”Stigun vihreällä”. Sitä varten tulee sekoittaa nitroselluloosapohjainen ”Stigun vihreä” maalisävy. Rungon vasemman kyljen laaja verhoiluvaurio päätettiin korjata niin, että uusitaan koko vasemman kyljen verhoilu takaohjaamon etureunan ja etuohjaamon etupuolella olevan huoltoluukun väliseltä matkalta. Niinpä koko alueelta poistettiin vanha ja vaurioitunut verhous jättämällä kuitenkin aukon reunoihin muutama sentti vanhaa kangasta. Uusi verhoilukangas kiinnitetään reunoistaan vanhan verhoilukankaan reunoihin ja korjausaluetta rajaaviin koneen putkirakenteisiin. Vanhan verhoilukankaan reunat hiottiin karheaksi liimaamisen mahdollistamiseksi. Uuden verhoilukankaan leikkaamiseksi tehtiin pahvista verhoiltavan aukon muotoinen malli. Pahvimallia hyväksi käyttäen leikattiin tarvittava verhoilukankaan pala. Aukon uudelleen verhoilu aloitettiin liimaamalla uusi verhoilukangas yläreunastaan vasemman kyljen yläreunassa kulkevaan runkoputkeen. Vauriokohdan verhoilua jatketaan elokuussa. Stigun kannuspyörän sandumikumi oli katkennut ja siten pyörän jousitus toimintakunnoton. Poistettiin katkennut sandum ja pudistettiin kannuspyörän mekanismi. Katkennut sandum korvattiin toistaiseksi vaijerilla niin, että kannuspyörän pysyy ”ulkona” eikä painaudu kiinni pyrstön alapintaan. Kannuspyörä on nyt joustamaton. Koska kone tulee muistomerkiksi Kauhavalle, joustamattomuudesta ei ole haittaa. Jos jostain löytyisi Stigun kannuspyörään sopiva sandumi, niin harkittaisiin sen asentamista. Stieglitz SZ-25 -koneen kannuspyöräksi oli jossain vaiheessa laitettu moderni muovivanteinen kovakumipyörä. Syy selvisi, kun koneen alkuperäinen Dunlop -merkkinen sisäkumillinen pyörä löytyi Stigun mukana tulleiden koneen osien joukosta. Alkuperäisen kannuspyörän sisärengas oli kaatopaikkatavaraa, eli rengas monesta kohtaa puhki ja venttiiliputki irronnut istukastaan. Sisärenkaassa olevien merkintöjen mukaan rengas on 3 x 3,5 tuumainen Dunlop ja valmistettu lokakuussa 1956. Selvitetään, löytyisikö jostain vastaavaa sisärengasta alkuperäisen kannuspyörän kuntoon saamiseksi. Rungossa olevan ensiaputarvikesäiliön sekä kuomulokeron korroosion ”syömät” kannet puhdistettiin maalattavaksi. Kuomulokeron kansi hiottiin puhtaaksi siten, että kannessa oleva Kuomulokero -teksti voitiin säilyttää. Vasemman pyörän alumiinikeskiöiden korroosion vaurioittamat maalipinnat ovat vielä puhdistamatta. Koneen moottoripukki ja muutkin rakenteet ovat rasvaisen lian peittämiä. Pelkällä vesipesulla ei esimerkiksi moottoripukkia saatu puhdistettua. Apuun piti ottaa Fairy Power Spray puhdistusaine, jolla likaantunut moottoripukki suojuspelteineen saatiin puhdistettua. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44, Stieglitz |
VL Myrsky II Jämi Fly In -lentonäytökseenKeskiviikko 8.7.2015 - Tiistaikerholainen Vaikka otsikosta saattaisikin ymmärtää, että VL Myrsky lentäisi tämän kesän Jämi Fly In -lentonäytöksessä (18-19.7.), siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Jämille tuodaan VL Myrsky II (MY-14) entisöintiprojektin esittely ja sen mukana Myrskyn runkokehikko ja perärunko. Entisöitävän MY-14:n pyrstö on muokattu MY-9:n jäänteistä. Tässä kunnostettu pyrstökehikko odottaa vakainten ja peräsinten asentamista - sekä runkoon liittämistä. Perärunkoon on kiinnitetty uustuotantona tehdyt, mutta verhoilua vailla olevat korkeusvakaajat, sivuvakaaja ja sivuperäsin. Korkeusvakaajiin on lisäksi kiinnitetty Myrskyn alkuperäiset verhoilemattomat metalliset korkeusperäsimet. Myrsky on Jämillä esillä Keski-Suomen Ilmailumuseon näyttelyosastolla. Paikalla olevat VL Myrskyn entisöintiprojektin edustajat kertovat hankkeesta ja sen edistymisestä. Kannattaa siis käydä Myrsky -projektiin tutustumassa. Korkeusvakaajan kaarien asennusta ja johtoreunan rakentamista. Tiistaikerhon Myrsky-projekti ei jäänyt kesätauolle, kuten valtaosa muusta Tiistaikerhon entisöintitoiminnasta. Vasemmanpuoleista korkeusvakaajaa on rakennettu ahkerasti. Oikeanpuoleinen korkeusvakaaja, sivuvakaaja ja sivuperäsin ovat jo verhoilua vailla valmiit. Jigissä vielä kiinni olevaan vasempaan korkeusvakaajaan on jo asennettu siipisalkojen väliin tulevat kaaret ja menossa on vakaajan johtoreunan eli torsion rakentaminen. Valmista pitäisi olla Jämiin mennessä. Yhtämittaiseksi rakennettua siipisalon uumalevyä työstetään ja siipikaaria tarkistusmitataan. Toinen tämänhetkinen päätyö on siiven siipisalkojen uumalevyjen tekeminen. Kaikkien uumalevyjen vaneriosat on sahattu ja niiden päät viistehiottu osien yhdistämiseksi liimaamalla yhtäjaksoisiksi uumalevyiksi. Siiven etummaisen siipisalon sisäsivulle tulevat uumalevyt on jo liimattu kokomittaansa. Siipikaaria on leikattu määrämittoihinsa asennusta odottamaan. Poiketen alkuperäisestä, entisöitävän Myrsky-hävittäjän (MY-14) siipeä ei rakenneta yhtenäisenä, vaan se rakennetaan kahdesta toisiinsa liitettävästä osasta. Tämän vuoksi rungon keskilinjaan tuleva ja siipisalkojen varaan toteutettava liitos on pitänyt suunnitella erikseen ja siipisalon uumalevyihin on jo tehty liitoksen edellyttämiä erikoisrakenteita. |
1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, VL Myrsky |
Stigu SZ-25:n rungon kuntokartoitusSunnuntai 28.6.2015 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhoon konservoitavaksi ja kunnostettavaksi tuodun Focke-Wulf Fw 44 J Stieglitz (SZ-25) rungon kuntokartoituksessa todettiin, että runko on perusrakenteeltaan hyvässä kunnossa. Rungon putkirakenne on ehjä ja runkoputket valtaosin hyvässä maalissa. Rungon kangasverhoillussa on kymmenkunta reikää tai muuta vauriota. Verhoilun maalipinnassa on maalihalkeamia, kuten aikaa myöten kangasverhoillulle maalipinnoille käy. Pahin verhoiluvaurio on vasemmassa kyljessä, jossa kangas on riekaleina reilun metrin matkalta. Mitä ilmeisimmin koneen kylkeen on törmätty, jonka seurauksena kangas on repeytynyt ja samalla verhoilun alla koneen kylkeä pitkin kulkevia puisia tukilistoja on rikkoutunut. Tämä vauriokohta joudutaan korjaamaan uusimalla rungon vasemman puolen verhoilu ohjaamon kohdalta. Rungossa kiinni olevat sivuvakaaja ja -peräsin ovat hyvässä kunnossa eivätkä edellytä korjaustoimenpiteitä, joskin kummankin maalipinnassa on runsaasti maalihalkeamia. Sivuperäsimessä olevasta perävalon istukasta puuttuu valaisin. Kannuspyörän sandumi on poikki eikä kannuspyörän mekanismi (jousitus ja kannuksen liikkuminen) toimi. Kannuksen pyörä ei vaikuta alkuperäiseltä. Asiaa tulee lähemmin selvittää ja tarvittaessa etsiä koneeseen alkuperäisen mukainen kannuspyörä. Etuohjaamosta puuttuvat mittaritaulu mittareineen sekä muut ohjaamolaitteet ohjaussauvaa ja jalkaohjaimia lukuun ottamatta. Takaohjaamossa ovat tallella jalkaohjaimet, ohjaussauva, trimmin pyörä ja käynnistysmagneetto. Kummankin ohjaamon lentäjäistuin vöineen on paikallaan. Ensiaputarvikesäiliön ja kuomulokeron alumiinisten luukkujen ja laskutelineen vasemman pyörän pölysuojuksen pinnat ovat korroosion ”syömät”. Maali on pahasti karissut moottoripukin alaosaa peittävästä alumiinisesta suojuspellistä ja moottorin suojuspelti on rutussa. Osien puutelistalla ovat mm. moottoripukin yläpuolen suojuspelti sekä pyrstön oikealla puolella oleva kannuspyörän mekanismin suojaluukku. Koska konservoinnin ja korjauksen kohteeksi Tiistaikerhoon tuotu Focke-Wulf Fw 44 J Stieglitz (SZ-25) sijoitetaan muistomerkkikoneeksi Kauhavalle rakennettavaan vitriiniin, kone kunnostettaneen vain ulkonaisesti toimintakuntoisen koneen näköiseksi. Se merkitsee, että korjataan rungon verhoiluvauriot ja muut näkyvät puutteet sekä etsitään koneen ulkonäön kannalta merkittävät puuttuvat osat paikoilleen asennettaviksi. Koneen ohjaamoja ei varusteta, koska ohjaamoon ei pääse näkemään koneen vitriinissä ollessa. Konetta varten on olemassa moottori, joka kiinnitetään sen nokalle. Muuta ei moottorin osalta tehdäkään. Alustava arvio on, että Stigun SZ-25 rungon vauriot saadaan korjattua viimeistään syyskuun loppuun mennessä. Siivet olisi tarkoitus tuoda korjattavaksi Tikkakosken Kennäälän luolasta elokuussa. Jos siivissä ei ole suuria vaurioita korjattavaksi, niin kone saataneen kokoamisvalmiiksi lokakuussa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44 |
Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz (SZ-25) Tiistaikerhon konservoitavaksiPerjantai 12.6.2015 - Tiistaikerholainen Vaikka toukokuun lopussa alkoikin Tiistaikerhon kesätauko, ei Suomen Ilmailumuseon entisöintitila ole kokonaan tiistaikerholaisista hiljentynyt. Kesäkuun alkupuolella ahkeroitiin vielä Kassel 12 A liitokoneen konservoimiseksi sekä DC-3 Lokin saamiseksi näytteille Vantaan Kivistön asuntomessuille. Niin Kasselin kuin Lokinkin työt ovat nyt ”pulkassa”, joten niiden osalta projektit on saatu Tiistaikerhon osalta päätökseen. Myrsky-hävittäjän rakentaminen jatkuu ainakin osittain myös kesätauon aikana. Kuljetus Tikkakoskelta saapui Suomen Ilmailumuseolle 8.4.2015. Kun projekteja saadaan päätökseen, on mahdollista ottaa uutta tilalle. Niinpä kesän kynnyksellä voitiin aloittaa uusi hanke. Keski-Suomen Ilmailumuseon toimesta tuotiin Tikkakoskelta puolustusvoimien Kennäälän luolassa varastoituna olevan Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz -koneen runko. Myöhemmin sieltä tuodaan myös siivet. ”Stigu” kunnostetaan Tiistaikerhossa Kauhavalle rakennettavaan vitriiniin, jonka on tarkoitus valmistua syksyllä. Kyseinen Stieglitz on lentänyt Ilmavoimissa tunnuksella SZ-25. SZ-25 Suomen Ilmailumuseon pihalla. SZ-25 siirrettiin entisöintitilaan 2.6.2015. Suomen Ilmailumuseon entisöintitilaan siirretty SZ-25:n runko on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Pahimmat vauriot koskevat rungon verhoilua. Ohjaamon kohdalla koneen vasemman kyljen verhous on pahasti riekaleina, mutta toki korjattavissa. Verhoilussa on myös muutamia muita pienempiä vaurioita ja rungon metalliosissa lommoja. On vielä tarkemmin sopimatta, minkälaiseen kuntoon SZ-25 kunnostetaan. No, lentävää ei siitä ainakaan tehdä. Vasemman kyljen suurempi vaurio ja oikean kyljen pienehkö vaurio. Koneesta tehdään kuntoarvio, jonka pohjalta sovitaan yksityiskohtaisesti koneen konservoinnista ja korjauksesta. Vaikka kuntoarviota ei vielä olekaan tehty, rungon kunnostus aloitettiin puhdistamalla rungon verhoilu pölystä ja liasta kosteilla räteillä. Mitään tehokkaampaa puhdistusmenetelmää ei pinnan puhdistamiseen tarvittu. Rungon mukana tuli runsaasti erilaisia Stieglitzin osia. Niiden identifiointi ja luokittelu on käynnissä. Identifiointityössä on hyvänä apuna Stieglitzin varaosaluettelo. SZ-25:tä puhdistettiin kosteilla räteillä. Rungon alla Stigun osia odottamassa luettelointia. Rungon konservointia ja korjausta tehdään jossain määrin kesän aikana, mutta valtaosa työstä toteutuu Tiistaikerhon kesätauon päätyttyä elokuun puolivälin jälkeen. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44 |
Vihurin ohjaamokokonaisuus loppusuoralleSunnuntai 31.5.2015 - Tiistaikerholainen 1970-luvulla romuttamosta pelastettua Vihuri VH-25:n etuohjaamoa on moni käsi rakentanut vuosikymmenten kuluessa. Aluksi tavoitteena oli varustaa etuohjaamo kaikilla ohjaamoon kuluvilla alkuperäisillä laitteilla ja mittareilla. Nälkä kasvoi syödessä. Sen seurauksena Tiistaikerhossa päätettiin rakentaa puuttuva takaohjaamo ja siten saada museossa näytteille Vihurin koko keskirunko eli koneen ohjaamokokonaisuus. Nyt ollaan tilanteessa, jossa niin etu- kuin takaohjaamo ovat rakenteellisesti lähes valmiit, joten hankkeen loppusuora alkaa häämöttää. Seuraavia töitä on kevään aikana tehty: Vihurin etuohjaamosta puuttui lentäjän pään korkeudella oleva ohjaamon alumiinipeltinen takaseinä. Sellainen rakennettiin piirustusten mukaisesti. Ensin suurennettiin piirustuksesta takaseinä luonnolliseen kokoonsa, jonka jälkeen leikattiin suurennoksen mukainen alumiinilevy. Levy muotoiltiin mittoihinsa ja kevennettiin levyyn leikatuilla pyöreillä aukoilla sekä jäykistettiin profiiliurilla. Lopuksi harmaaksi maalattu seinä kiinnitettiin paikoilleen. Takaohjaamon oikealle puolelle on rakennettu happipullotelineet neljälle alkuperäiselle happipullolle. Pulloista lähtevät happiputket sekä sulkuhanan teline ovat rakenteilla. Rakenteilla on myös ohjaamojen oikealla sivulla kulkeva alumiinipeltinen kaapeli/johtokotelo. Kotelosta oli jäljellä etuohjaamon osuus, jonka vuoksi koteloa on jatkettu piirustusten mukaan koko takaohjaamon pituudelta. Aluksi taivutettiin alumiinipellistä johtokotelon aihio. Sen jälkeen koteloon tehtiin rakorivit johtojen kiinnityspidikkeitä varten. Rakojen tekemiseksi valmistettiin erityinen työkalu, jolla tarvittavat lävistykset aikaansaatiin. Kotelo kevennettiin alkuperäisen mukaisella rei´ityksillä. Kaapelikotelon jatko-osa maalattiin ja kiinnitettiin etuohjaamon kotelon jatkoksi. Etuohjaamon istuinta mallina käyttäen rakennettiin alumiinipellistä takaohjaamon lentäjän istuin. Se kaipasi vielä istuinvyöt. Museoiden varastoista ei löytynyt kuin Vihurin lantiovöitä. Kahdesta lantiovyöstä muokattiin takaistuimen olkainvyöt. Muutostyöt teetettiin suutarilla, joka sai mallikseen etuohjaamon vyöt. Nyt pitäisi jostain löytää yksi lantiovyö takaohjaamon istuimeen, jotta istuinvöistä saataisiin täydellinen. Takaohjaamon runkoputkeen tehdään vielä metallinen pidike, johon olkavyöt yläpäästään kiinnittyvät. Vihuri on alun perin verhoiltu duralumiinilevyillä. Ohjaamokokonaisuuden verhoilua varten rakennettiin ohjaamon kummallekin sivulle tukilistat duralumiiniverhoilun kiinnittämiseksi. Päätettiin kuitenkin, ettei VH-25:n keskirunkoa verhoilla kokonaan umpeen duralumiinilevyillä. Rungon yläosaan kiinnitetään läpinäkyvä pleksi ja alaosaan duralumiinilevyt. Näin museossa kävijät pääsevät näkemään Vihurin ohjaamon laitteistot ja mittarit. VH-25:n ohjaamorungon viimeistely jatkuu Tiistaikerhon kesätauon jälkeen elokuun puolivälissä. Valmista saataneen vuoden loppuun mennessä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, Valmet Vihuri |
Myrsky-projekti etenee TiistaikerhossaPerjantai 15.5.2015 - Tiistaikerholainen Kevään aikana VL Myrsky II -hävittäjän (MY-14) entisöinti on jatkunut Tiistaikerhossa usealla rintamalla. Samanaikaisesti on rakennettu oikeanpuoleista korkeusvakaajaa ja siiven siipisalkoja sekä kunnostettu Myrskyn pyrstöön tulevaa alkuperäistä teräsputkirakenteista perärunkoa. Kuten muutkin Tiistaikerhossa rakennetavat Myrskyn puurakenteiset osat, korkeusvakaaja rakennetaan Myrskyn alkuperäisiä piirustuksia noudattaen. Oikeanpuoleisen korkeusvakaajan kumpikin salko on saatu valmiiksi. Salot on kiinnitetty putkirakenteiseen kehikkoon eli jigiin, jolla turvataan, että vakaajasta tulee rakennettaessa mittatarkka. Jigiin kiinnitettyihin salkoihin asennetaan korkeusvakaajan kaaret, joiden tekeminen on aloitettu. Aiemmin jo rakennetusta vasemmanpuoleisesta korkeusvakaajasta puuttuu vielä vaneriverhoilu ja sivuvakaajasta toisen puolen verhoilu. Myrskyn siipeen tulee kaksi siipisalkoa. Siipisalkojen rakentamisessa on keskitytty salkojen vaneristen uumalevyjen tekemiseen. Salkojen kaikki kolme uumalevyä koostuvat useasta peräkkäisestä toisiinsa liitettävistä ja siiven pitkittäisprofiilin mukaan tyvestä kärkeen kapenevista vanerilevyistä. Siipisalot ovat entisöinnin kohteena olevassa Myrskyssä erityisasemassa, sillä alkuperäisistä Myrskyistä poiketen siipi tehdään kahdesta osasta liitoksen sijaitessa keskellä koneen runkoa. Liitoskohta on suunniteltu siten, että siiven puolikkaat liitetään tosiinsa siiven etu- ja takasalot yhdistävillä ja 6 mm paksusta teräslevystä leikatuilla liitoslaatoilla. Liitoslaatat kiinnitetään pulteilla etusalkojen tyven molemmin puolin ja takasalkojen tyvessä jättöreunan puolelle. Liitoslaattojen kiinnittämiseksi siipisalkojen tyveen uumalevyt on tehty kaksinkertaisiksi ja niihin on sahattu liitoslaattojen mukaiset paikat. Etummaisen siipisalon rakentamisessa on päästy uumalevyn vaneriosien liittämiseen toisiinsa. Siipisalon kummallekin sivulle tulevien uumalevyjen osat on leikattu määrämittaisiksi 6 mm paksuisesta vanerista. Tämän jälkeen vanerien liitospäät on hiottu viistoiksi hiomakoneella, johon on rakennettu viistehionnan mahdollistava ohjain. Kun uumalevyyn vaneriosat oli viistetty, käynnistettiin levyjen liimaaminen toisiinsa. Liimana käytetään epoksihartsia. Epoksihartsi on vahva ja säänkestävä liima. Toisen maailmasodan aikaiset Valtion Lentokonetehtaan työntekijät olisivat varmaan kateudesta vihreinä, jos olisivat katsomassa, millaisia liimoja nyt on käytettävissä. Myrskyn ongelmanahan oli aikoinaan liima, joka ei ollut sään kestävä. Myrskyn entisöintiä varten on käytössä kaksi Myrskyn alkuperäistä teräsputkirakenteista perärunkoa. Perärunkoon kiinnittyvät sekä sivuvakaaja että korkeusvakaajat. Toinen perärunko (MY-5) hiekkapuhallutettiin ja pohjamaalattiin ja toinen (MY-9) on vielä käsittelemätön. Kumpikin perärunko kiinnitettiin varta vasten rakennettuun jigiin sen toteamiseksi, kumpi niistä olisi Myrskyn entisöimisessä käyttökelpoisempi. Lopulta valinnassa päädyttiin MY-5 perärunkoon, koska se oli MY-9:n perärunkoa mittatarkempi. |
1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, VL Myrsky, |
Haukka I -hävittäjä koottiin näytteille VesivehmaalleLauantai 9.5.2015 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon Suomen Ilmailumuseossa konservoima ja kunnostama I.V.L. D 26. Haukka I hävittäjä toimitettiin viikko pari sitten osina takaisin Päijät-Hämeen ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Keskiviikkona 6. toukokuuta Tiistaikerhon rautainen iskuryhmä suuntasi matkansa kohti Vesivehmaata tehtävänä koota Haukka yleisön nähtäväksi. Auton peräkäryssä matkasi mukanamme Haukan kokoamisessa tarvittavaa varustusta alkaen yläsiipien asentamiseen tarvittavasta pinoojasta.
Siivistä asenettiin ensin alasiivet ja niitä kannattavat lepolamellit. Sen jälkeen nostettiin kumpikin yläsiipi vuoron perään pinoojan piikkiin kiinnitetyn tason päällä asennuskorkeuteensa. Näin siiven kiinnityskorvakkeet saatiin työnnettyä rungon sisään ja liitos lukittua kiinnityspulteilla. Kun ala- ja yläsiipiä yhdistävät tuet eli streevat olivat paikoillaan, kiinnitettiin lentolamellit. Nyt voitiinkin asentaa paikoilleen jo polttoainetankkien huohotinputket, venturinputki sekä lamelleja yhdistävät ja niiden värähtelyä estävät puikot. Kun moottoriin vielä asennettiin potkuri ja potkuriin spinneri, niin urakka olikin tehty. Niinpä tavarat vaan kasaan ja tyytyväisinä lähdimme ajamaan kohti kotia.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka |
Lokin kunnostus etenee vauhdillaTorstai 7.5.2015 - Tiistaikerholainen DC-3 OH-LCD Lokin pintojen kiillottaminen Suomen Ilmailumuseon pihalla on edennyt vauhdilla. Nyt on päästy jo pyrstön kimppuun. Lukuisten vapaaehtoisten kiillottajien joukossa on ollut myös tiistaikerholaisia. Himmeäksi mennyt alumiinipinta on neliömetri neliömetriltä muuttunut peiliksi, josta kukin voi halutessaan ihailla naamakuvaansa. Ongelmaksi on osoittautunut Lokin rungon alapintojen kiillotus, sillä alapintaan on aikanaan vedetty hopeamaali, jonka vuoksi kiillottaminen ei ole tuonut tyydyttävää lopputulosta. Nyt pohditaan pinnan uudelleen maalausta kiillottamisen sijasta.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, DC-3, Lokki, OH-LCD |
Lokin ikkunoiden uudet ruudut asennusvalmiitLauantai 2.5.2015 - Tiistaikerholainen Lokin matkustamon himmentyneet ja säröilleet ikkunapleksit uusitaan tiistaikerholaisten toimesta. Uusimistyössä on jo päästy polykarbonaattipleksistä leikattujen ikkunaruutujen työstämiseen paikalleen asennettaviksi. Tämä tarkoittaa mm. kiinnityspulttien reikien poraamista uusiin ruutuihin. Tarkkuutta edellyttävät poraukset tehtiin käyttämällä apuna porauslaatikkoa, johon oli kiinnitetty päällekkäin vanha ja uusi ruutu.
Porauslaatikko Ensiksi 3 mm aloitusreikä ja sitten lopullinen... Pultinreikien poraus toteutettiin siten, että päällimmäisenä olevan vanhan ikkunan pultinreikään asetettiin messingistä sorvattu porausohjain, jonka keskellä oli 3 mm reikä. Ohjaimen reiän läpi porattiin alla olevaan uuteen pleksiin reikä reiältä ensin 3 mm reikä ja sitten varsinainen paksumpi pultinreikä. Asentamisesta tulee joutuisa, koska uusiin ikkunoihin poratuttujen reikien pitäisi täsmätä täysin ikkuna-aukon reunoissa olevien kiinnityspulttien reikien kanssa. Uusien pleksilasien kiinnittämisessä käytettään vanhojen pleksien alkuperäisiä talttakantaisia pultteja. Niiden ruosteiset kannat on hiottu sileiksi ja lakattu ruostumista estävällä maalilla. Myös alkuperäiset ikkunoiden kumitiivisteet on puhdistettu ja käytetään uusien ikkunoiden tiivisteinä. Uudet pleksit on suojattu kummalakin puolelta valkoisella muovikalvolla. Kalvot poistetaan vasta uusia ruutuja matkustamon ikkuna-aukkoihin asennettaessa. Kun pulttien reiät on saatu poratuksi kaikkiin uusiin ruutuihin, alkaa niiden asennus Lokin matkustamoon. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, DC-3, Lokki |