Tiistaikerhon blogi

Koneiden pintoja urakoitiin puhtaaksi Suomen Ilmailumuseossa

Lauantai 14.10.2017 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoiden ”perisyntinä” on usein, että näyttelyssä esillä olevat koneet ovat pinoiltaan pölyisiä. Suomen Ilmailumuseokaan ei tee tässä poikkeusta. Niin kattoon ripustetut kuin lattiatasossa olevat koneet kaipaavat puhdistusta. Yksi syy tähän on, ettei museossa ole henkilökuntaa, jonka tehtäviin koneiden pintojen puhdistus kuuluisi.

Tässä puhdistetaan VL Pyryn siipeä ja keulaa.

Tilanteen helpottamiseksi Ilmailumuseoyhdistys ry:n tiistaikerholaiset tempaisivat kahdesti puhdistamalla Suomen Ilmailumuseon I ja II hallin lattiatasolla olevien koneiden pinnat niiltä osin, kun pinnat voitiin puhdistaa ilman henkilönostinta tai telineitä.

Työ tehtiin pareittain ja käsipareja tarvittiin monta!

Koneiden pinnat imuroitiin, pyyhittiin kostealla kankaalla ja lopuksi pinnat vielä kuivattiin. Koneita kostealla pyyhittäessä rättien huuhteluvetenä oli pelkkää vettä. Puhdistuskemikaaleja vältettiin niiden mahdollisten haittavaikutusten vuoksi. Jotta päästiin puhdistamaan koneiden pintoja vähän ylempääkin, kuten siiven ja rungon yläpintoja, otettiin käyttöön puolikorkea A-tikas. Korkeita A-tikkaita ei turvallisuussyistä voitu käyttää.

Drakenin siipi kestää rajummankin käsittelyn...

Koska koneiden pinnat olivat paikoin paksussa pölyssä, puhdistusrättejä sai tuon tuosta huuhdella puhtaaksi. Sangon vesi muuttuikin nopeasti lähes mustaksi, joten vesi oli usein vaihdettava. Myös itse rätit menivät nopeasti niin likaisiksi, että niitäkin oli vaihdettava puhtaisiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että varmasti suurin osa koneiden pinnalla olleesta pölystä ja liasta saatiin pois pyyhittyä ja huuhdeltua pesuveden mukana Vantaan viemäreihin.

Pölyt otettiin pois niin korkealta kuin yletyttiin...

Usean tunnin urakoinnin jälkeen puhdistuksen kohteena olleet lähes kolmekymmentä konetta ovat nyt pinnoiltaan siistejä museossa kävijöiden katsella.  Valitettavasti samaa ei voida edelleenkään sanoa kaikista museossa näytteillä olevista koneista kuten Convair Metropolitanista, DC-kolmosesta tahi Lockheed Lodestarista, puhumattakaan museohallien kattoon ripustetuista koneista. Niiden pintojen puhdistamiseksi tarvittaisiin joko henkilönostin tai sitten koneiden ympärille tulisi rakentaa mittava telineistö, jotta korkealla olevat koneiden pinnat voitaisiin puhdistaa. Kätevin tähän tarkoitukseen olisi henkilönostin, mutta sellaista ei museolla ole.

Vaikka henkilönostimet eivät ole halpoja hankkia eivätkä vuokrata, olisi silti toivottava, että Suomen Ilmailumuseo investoisi isompien sekä katossa olevien koneiden pintojen puhdistamisen mahdollistavaan henkilönosturiin. Näin kaikki museossa esillä olevat koneet voitaisiin pitää ulkoasultaan siisteinä ja arvoisensa näköisinä. Tai jospa henkilönostimen - uuden tahi käytetyn – voisi joku ilmailumuseotoimintaa arvostava taho lahjoittaa Suomen Ilmailumuseon käyttöön?

Kuvat: Lassi Karivalo

Kohti Kaivopuiston lentonäytöstä!

Perjantai 19.5.2017 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseo järjestää Helsingin Kaivopuiston lentonäytöksen perjantaina 9. kesäkuuta 2017. Lentonäytöksen johtaa lentonäytösten johtamisesta kansainvälisesti palkittu Perttu Karivalo.

Helsingin Kaivopuisto ei ole sattumoisin valikoitunut tapahtuman sijainniksi. Kaivopuiston rannalta ja kallioilta on aiemminkin ihailtu lentoesityksiä.  Niin ja ihan ensimmäinen ”lentonäytös” Helsingin edustalla ja koko Suomessa nähtiin jo 12. helmikuuta 1911. Tuolloin tanskalainen Robert Svendsen lensi Voisin koneellaan 600 metrin pituisen ”hypyn” näyttäen helsinkiläisille lentämisen osaamista.  

Lentonäytöksen järjestäminen on iso projekti lentonäytökseen saatavien koneiden sopimuksista aina bajamajoihin. Näytös on aina myös useiden organisaatioiden yhteistyötä. Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho on omalta osaltaan mukana Kaivopuiston lentonäytöksen toteuttamisessa.

Lentonäytökseen tulee kymmeniä koneita ulkomaita myöden (mm. Red Arrows, Eurofighter, Gripen, Draken…) ja ne parkkeeraavat sekä Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja Malmin lentopaikalle. Kukin kone tarvitsee pysäköintiin pyöräpukkeja ja koska tarve on suuri, niitä pitää tehdä riittävästi.

Juuri pyöräpukit ovat Tiistaikerhon panos lentonäytöksen onnistumiseksi. Kaivopuiston lentonäytöstä varten niitä tehtiin 100 kappaletta eli 50 pyöräpukkiparia. Pukkien erilaisten rakentamistapojen pohdinnan jälkeen päädyttiin Tiistaikerhossa siihen, että kätevin tapa oli työstää ne 150 x 150 mm parrusta.

Niinpä parrutavaraa hankittiin tarvittava metrimäärä ja parrut sahattiin halki diagonaalisesti. Näin saatiin tuplamäärä poikkileikkaukseltaan kolmiomaisia parruja. Ne puolestaan sahattiin moottorisahalla 30 cm pituisiksi pätkiksi. Tuloksena oli satakunta kappaletta pyöräpukkien aihioita.

Vuorossa oli reikien poraaminen pukkien aihioihin pukkipareja yhdistäville köysille. Isompi 25 mm leveä reikä porattiin pukin pohjasta pukin sisään. Tähän reikään porattiin pukin päädystä 12 mm levyinen yhdysreikä. Näin saatiin pukin sisään ”kulmareikä” 10 mm paksuisen nailonköyden kiinnitystä varten.

Sitä mukaan kun pukkeihin oli porattu reiät, pukkien karkeat pinnat hiottiin sileäksi ja niihin pujotettiin pukkipareja yhdistävät köydet. Kun köydenpäihin oli tehty solmut ja ne oli vedetty piiloon pukin alapintaan porattuun reikään, oli edessä vielä pukkien maalaus.

Pyöräpukit ovat perinteisesti maalattu punaisiksi, joten Tiistaikerhonkin rakentamat pukit saivat punaisen maalin pintaansa. Viimeisenä silauksena pukkeihin maalattiin valkoisella maalilla ja sapluunaa hyväksi käyttäen lentonäytöksen järjestäjän Suomen Ilmailumuseon nimi. Maalatut pyöräpukkiparit odottavat nyt pääsyä töihin Kaivopuiston lentonäytökseen tulevien koneiden pyörien stoppareiksi.

Puuseppää aina tarvitaan...

Sunnuntai 9.4.2017 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerho tunnetaan museolentokoneiden konservointi- ja entisöintitoiminnastaan. Kerholaiset tarttuvat toimeen kyllä muutoinkin, kun siihen on tarvetta. Yksi viimeaikainen ”muu kohde” on ollut Ilmailumuseoyhdistys ry:n Hawk-elämyskeskus. Tämä liikuteltava ”ilmailumuseo” BAe Hawk Mk.51 -suihkuharjoituskoneen ohjaamoineen on ollut jo usein mukana monissa Suomessa järjestetyissä ilmailutapahtumissa ja messuilla. Elämyskeskus onkin saavuttanut suuren suosion ja Hawkin ohjaamossa ovat sadat pojat, tytöt, naiset ja miehet ottaneet koneesta ”kylmät tyypit”.

Elämyskeskus ei kuitenkaan ole pelkkää Hawkin ohjaamon esittelyä. Keskuksen kautta jaetaan tietoa Ilmailumuseoyhdistyksen sekä kaikkien Suomen ilmailumuseoiden toiminnasta.  Hawk-elämyskeskuksessa on myös myytävänä Ilmailumuseoyhdistyksen ja museoiden myyntiartikkeleita. Mitä paremmin kansalaiset tietävät, mitä Suomen ilmailumuseot tekevät ja tarjoavat kävijöilleen sitä paremmin askeleet suuntautuvat ilmailumuseoihin. Lisääntyvät kävijämäärät ovatkin tärkeä pohja ilmailumuseoiden toiminnan kehittämiselle.

Hawk-elämyskeskusta kehitetään koko ajan toiminnaltaan ja varusteiltaan palvelemaan asiakkaita yhä paremmin. Tässä Tiistaikerho on ollut apuna. Tuorein työ on keskuksen kolmen suuren monitorin eli infonäytön kuljetus- ja säilytyslaatikkojen rakentaminen korvaamaan hajoamistilassa olevat alkuperäiset pahviset laatikot.

Niinpä vanhojen laatikkojen mittojen mukaan suunniteltiin ja piirrettiin rakennuspiirustukset uusia laatikoita varten. Päädyttiin rakennemalliin, jossa laatikko muodostuu kahdesta osasta; laatikon alaosasta ja sen päälle laskettavasta yläosasta. Näin monitorien nostaminen laatikosta tai laskeminen takaisin laatikkoon olisi helppoa, kun ei tarvitse näyttöä esiin syvältä tai syvälle kurotella. Materiaaleiksi valittiin 6 mm havuvaneri ja mäntylista, mutta laatikon pohjalevyksi 18 mm kestovaneri. Laatikon mitoitukset suunniteltiin niin, että alkuperäisten pahvilaatikon styrox-pehmusteet voidaan suoraan hyödyntää uusissa laatikoissa.

Siispä kaupasta vaneria ja puutavaraa hakemaan. Työ aloitettiin sahaamalla vanerista piirustuksen mukaisia kappaleita laatikkojen ”rakennuspalikoiksi”. Nämä palikat eli vaneriosat liimattiin toisiinsa käyttäen hyväksi kulmalistoja. Liimana käytettiin Erikeeperiä. Liimaukset vahvistettiin paineilmalla toimivan nitojan suurilla niiteillä.

Laatikon päihin tehtiin laudasta nostokahvat. Alalaatikon pitkän sivun ylä- ja alareunaan kiinnitettiin tukilistat, jotka toimivat samalla ”törmäysesteinä” kun laatikoita varastoidaan tiiviisti toisiaan vasten. Säilytyslaatikot tehtiin sarjatyönä vaihe vaiheelta edeten.

Kun kaikki kolme laatikkoa olivat puuvalmiit, aloitettiin niiden maalaus. Ne päätettiin maalata neutraalin harmaiksi. Pohjamaalina käytettiin valkoista Ferrexiä ja pintamaalina puolikiiltävää harmaata Futura-kalustemaalia.  Maalaus tehtiin telalla ja siveltimellä. Kun maali oli kuivunut, asennettiin laatikoiden kumpaankin päähän ylä- ja alalaatikon toisiinsa lukitsevat salvat.

Vaikka laatikot tehtiinkin sarjatyönä, ne ovat kuitenkin sen verran yksilöllisiä, että kunkin laatikon ylä- ja alapuoli muodostavat oman parinsa. Tämän vuoksi laatikkoparit merkattiin omalla täplätunnuksellaan – yksi, kaksi ja kolme täplää.

Nyt oli aika siirtää vanhojen pahvisten säilytyslaatikoiden pehmusteet uusiin laatikoihin ja siirtää laatikot museon entisöintitilasta Suomen Ilmailumuseon pihalla olevan Hawk -elämyskeskuksen luo.

Siinä sitten kolme monitoria sijoitettiin yksi toisensa jälkeen uusiin säilytyslaatikoihinsa odottamaan seuraavaa Hawk-elämyskeskuksen käyttöä mesuilla tahi ilmailutapahtumissa.