Tiistaikerhon blogi

Muutakin kuin entisöintiä Tiistaikerhossa

Maanantai 23.3.2020 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikeho yhdistetään vanhojen ilma-alusten kunnostamiseen ja entisöintiin niiden laittamiseksi ilmailumuseoissa näytteille. Valtaosin tuo mielikuva on oikea, mutta Tiistaikerhossa tehdään runsaasti myös muutakin askaretta, joka tukee joko Suomen Ilmailumuseon tahi Ilmailumuseoyhdistyksen toimintaa. Tässä blogissa muutama esimerkki.

Suurten näyttöruutujen jalat

Ilmailumuseoyhdistykseen hankittiin kuusi kappaletta käytettyä, mutta täysin toimivaa suurta näyttöä käytettäviksi erilaisissa ilmailuun liittyvissä yleisötilaisuuksissa. Kaupan myötä näyttöihin ei tullut mukaan jalkoja, joiden varaan näytön voi asettaa esimerkiksi pöytätason päälle. Niinpä saimme toimeksiannon tehdä kaikkia kuutta näyttöä varten tukevat jalat eli kuhunkin näyttöön kaksi jalkaa. Siispä toimeen.

Blogi_2020-05-01-02.jpg

Päätettiin tehdä metalliputkesta T-muotoisia jalkoja, jotka voitiin työntää näyttöjen alareunassa oleviin koloihin ja irrottaa käytön jälkeen. Tätä varten hankittiin sopivan kokoista neliöteräputkea, josta pätkittiin tarvittavat osat T-jaloiksi yhteen hitsattaviksi. Kutakin näyttöä varten katkaistiin kaksi pätkää jalan vaakatueksi ja kaksi pätkää vaakatukeen hitsattavaksi pystytangoksi. Putkenpätkiä kertyikin pöydälle kaksi tusinaa.

Blogi_2020-05-03-04.jpg

Suomen Ilmailumuseon pihalla olevassa tulityötilassa pätkistä hitsattiin 12 kappaleen näyttöjen T-muotoisten jalkojen aihioita. Niiden hitsisaumat ja putken päät hiottiin vielä sileiksi, jonka jälkeen jalat saivat mustan maalipinnan. Lopuksi neliöputkesta tehtyjen jalkojen päät tulpattiin mustilla muovitulpilla. Näin kaikki kuusi näyttöä olivat saaneet tarpeelliset jalkansa näyttöjen käyttämiseksi erilaisissa ilmailuaiheisissa tilaisuuksissa.

Porraskaiteen pidennys

Asiakkaiden turvallisuus on tärkeä Suomen Ilmailumuseolle. Turvallisuudessa havaittiin museon I Hallin parvelle meneviä portaita koskeva puute. I Hallin parvekkeelle johtavien portaiden kaiteet loppuivat portaiden alapäässä ennen kuin varsinaiset porrasaskelmat. Tästä saattaa syntyä museossa kävijälle vaaratilanne, kun kaidetuki loppuukin kesken kaiken. Niinpä kaiteita päätettiin jatkaa.

Blogi_2020-05-05.jpg

Jatkokaiteiden tekemistä varten hankittiin rosteriputkea, joka on sekä riittävän tukevaa että itsestään niin kiiltäväpintaiseksi hiottu, ettei putken pintaa tarvitse enää erikseen kiillottaa. Putki tullaan kiinnittämään limisaumaisesti alkuperäiseen kaideputkeen.

Blogi_2020-05-06.jpg

Liitos tehdään siten, että rosteriputken päästä leikataan noin 30 cm matkalta pois putken alapuoli. Näin putken avoin kourumainen pää voidaan painaa tiiviisti alkuperäisen kaiteen päälle ja kiinnittää sitten korvakkeilla kaiteen pystytukeen.  Rosteriputken ja kaideputken liitos tehdään ensin vain yhteen kaiteeseen, jossa liitosta testataan. Kun liitos on saatu halutuksi, muiden kolmen kaiteen jatkoputki liitoksineen voidaan tehdä enemmän sarjatyönä. Ensimmäinen liitos on jo testivaiheessa.

Blogi_2020-05-07.jpg

Jatkokaiteet tarvitsevat luonnollisesti omat pystytukensa. Tarvittavat pystytuet tehdään tavallisesta teräsputkesta, josta pätkittiin neljä putkea pystytuiksi. Putkien alapäähän hitsattiin pystytuen kiinnityslevyt. Putken yläpäähän hitsataan korvakkeet, joihin kaiteen jatkoputki kiinnitettään.

Blogi_2020-05-08.jpg

Nyt oltaisiin vaiheessa, jossa muokattaisiin lopullisesti valmiiksi alkuperäisen kaiteen ja jatkokaiteen liitosta sekä tehtäisiin valmiiksi kaiteen tarvitsemat pystytuet.  Koronavirusepidemia keskeytti kuitenkin Tiistaikerhon toiminnan Suomen Ilmailumuseolla, joten työt pääsevät jatkumaan virusepidemian päätyttyä.

Maalitestit

Kuten on tiedossa, Tiistaikerhossa entisöidään tällä hetkellä VL Myrsky II (MY-14) -hävittäjää, Caudron C.59 (CA-50) -jatkokoulutuskonetta sekä korjataan SM-1-helikopterin (HK-1) roottorinlapoja. Kukin näistä projekteista on tulossa maalausvaiheeseen. Varsinkin Caudronin ja kopterin osalta ei ole tarkkaan tiedossa, millä maaleilla ja sävyillä ne aikanaan on maalattu. Myrskynkin kangasverhoiltujen osien osalta joudutaan tekemään maalitestejä. Testauksessa ei ole kyse pelkästään maaleista, vaan myös erityyppisten puuvilla- ja pellavakankaiden testauksesta tarkoitukseemme. Niinpä päätettiin tehdä kymmenkunta kangasverhoiltua puukehikkoa, joita käytetään maalaustestien kuin myös erilaisten kangaslaatujen testauksissa niin maalin kuin kangastyypin valitsemiseksi.

Blogi_2020-05-09-10.jpg

Entisöintitilan puuvarastosta löytyneestä materiaalista sahattiin sopivanpaksuja rimoja. Rimoista rakennettiin 50 cm x 50 cm kehikkoja. Ne verhoiltiin neljällä erilaatuisella puuvilla- ja yhdellä pellavakankaalla.  Osaan kehikkoja verhoilukangas ommeltiin kiinni ”oikeaoppisesti”, kuten verhoilukangas ommeltaisiin kiinni lentokonetta verhoiltaessa. Osaan kehikoista kangas kiinnitettiin kehikkoon nitojan niiteillä.

Blogi_2020-05-11-12.jpg

Kun verhoillut kehikot olivat valmiit, aloitettiin kankaiden kiristys nitroselluloosalakalla. Kankaat siis pitää ensin kiristää, ennen varsinaisia maalitestejä. Kiristettäessä kankaat joudutaan käsittelemään lakalla useaan kertaan, ennen kuin ne ovat kiristyneet rumpumaisiksi. Kiristyslakkaus aloitetaan ohennetulla lakalla (50 % lakkaa ja 50 % ohennetta) ja lopetetaan ohentamattomalla lakalla. Osassa kehikoita kankaan kiristämiseksi käytettiin punaiseksi sävytettyä nitroselluloosalakkaa, osa siveltiin kirkkaalla lakalla.

Blogi_2020-05-13-14.jpg

Kankaiden kiristys on kesken, sillä koronavirusepidemia keskeytti Tiistaikerhon toiminnan. Toivottavasti epidemia menee pian ohi ja päästään palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen.   
Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, konservointi, maalaus, Tiistaikerho

Suomen Ilmailumuseon pihalle rakennettiin maalauskatos

Perjantai 11.10.2019 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa maalaaminen ja varsinkin siipien kangaspintojen kiristyslakkaus ei ole maali- ja lakkakäryjen vuoksi toivottavaa eikä terveellistä. Tarvetta lakkaamiseen ja maalaamiseen olisi mm. SM-1/MI-1 (HK-1) -helikopterin korjattujen lapojen osalta ja kohta myös Caudron C.59 (CA-50) pyrstön osien osalta.

Niinpä päätettiin rakentaa museon pihalla olevan varastokontin kylkeen kevytrakenteinen seinällinen maalaussuoja. Katos ei ole tarkoitettu käytettäväksi talvella, mutta lämpöpuhaltimin varustettuna siellä pärjätään pitkälle syksyyn. Katosta varten tehtiin rakennussuunnitelma. Katos olisi 10 metriä pitkä, 1,8 mm leveä sekä 2,1 m korkea. Pituuden määritti se, että sisään piti mahtua maalattavaksi SM-1 helikopterin pitkät roottorinlavat.
Katos suunniteltiin niin, että museon pihalla sijaitsevan varastokontin seinä muodostaisi katoksen toisen seinän ja toisen seinän muodostaisi 50x100 mm vahvuisesta puutavarasta eli kakkosnelosesta rakennettava seinäkehikko. Se verhoiltaisiin harsokankaalla ja pressulla.

Katto rakennettaisiin kattotuolien varaan asennetuista vanerilevyistä, jonka päälle kiinnitettäisiin sateen suojaksi pressu. Kaikki tarvittavat liitokset tehtäisiin naulauslevyin. Katoksen rakentamisen lähtökohtana oli myös, että se rakennetaan niin suuressa määrin kuin mahdollista museon pihalta ja varastosta löytyvästä materiaalista. Näin katoksen kustannukset jäisivät pieniksi.

Blogi_2019-26-01-02.jpg

Rakentaminen aloitettiin puhdistamalla painepesurilla pihan asfaltti tulevan maalauskatoksen alueelta. Sen jälkeen kiinnitettiin kakkosneloslankku pulteilla varastokontin metalliseinän yläreunaan. Lankku toimii kattotuolien kiinnitystukena. Pihan asfalttiin pultattiin kontin seinästä 180 cm päähän maalauskatoksen pituudelta kakkosnelosia seinäkehikon anturaksi. Seinän korkeus anturalankusta on 210 cm.

Blogi_2019-26-03.jpg

Blogi_2019-26-04-07.jpg

Asfalttiin pultattuun lankkuun kiinnitettävä seinän kehikko rakennettiin kahdessa osassa. Kumpikin kehikon osa koottiin pihan asfalttia vasten ja nostettiin sitten pystyyn. Kehikko lukittiin yläreunastaan tukirimoilla kontin yläreunaan kiinnitettyyn lankkuun, jonka jälkeen kehikko ankkuroitiin kulmaraudoilla seinäkehikon anturalankkuun.

Blogi_2019-26-06-08.jpg

Blogi_2019-26-06-08.jpg

Kun seinä pysyin jo tukevasti pystyssä, seinän ja kontin yläreuna välille kiinnitettiin kakkosneloset vanerikatteisen katon orsiksi.  Koska kontin seinän ja seinäkehikon välinen etäisyys on 180 cm, sen kattamiseen tarvittiin pareittain yksi täysleveä (120 cm) ja yksi keskeltä halki sahattu (60 cm) vanerilevy. Museolta löytyi katonrakentamista varten juuri sopivia 120 cm leveitä ja 20 mm paksuja vanerilevyjä, joista osa sahattiin 60 levyisiksi. Vanerit nostettiin pareittain ylös katon tukipuiden varaan ja ruuvattiin niihin sekä seinäkehikon yläreunaan.

Blogi_2019-26-12-13.jpg

Oli seinäkehikon verhoilun vuoro. Kehikkoon kiinnitettiin ilmaa läpäisevä harsokangas nitojan niiteillä. Harsokangas siksi, että maalauskatoksessa on tärkeä ilmanvaihto, jota tehostettaisiin puhaltimin.

Blogi_2019-26-14-15.jpg

Blogi_2019-26-16-17.jpg

Sadesuojaksi harsokankaan päälle asennettiin pressu. Se kiinnitettiin yläliepeestään seinän yläreunaan, mutta muutoin pressu saa roikkua vapaasti. Näin pressun voi tarvittaessa rullata ylös ja kiinnittää katoksen reunassa roikkuvien narujen varaan.  Pressun alareunaan kiinnitettiin tukeva puurima pitämään pressua harsokangasta vasten. Anturalankun ja asfaltin sauma tiivistettiin vielä Sikaflexillä, jottei asfalttia pitkin valuva sadevesi pääse tunkeutumaan lankun alta maalauskatoksen sisäpuolelle.

Blogi_2019-26-18-19.jpg

Kattovanerien päälle sateensuojaksi kiinnitettiin vahva pressukangas. Raskas pressu nostettiin katolle trukin avulla. Maalauskatoksen peräpää verhoiltiin umpeen harsokankaalla, jonka päälle laitettiin pressu.

Blogi_2019-26-20.jpg

Viimeisenä työnä tehtiin katoksen etupäähän ovi kahdesta toisiaan osin peittävästä pressusta. Pressut kiinnitettiin yläreunastaan lautaan, jonka voi tarvittaessa helposti irrottaa katoksen yläreunasta.  Tämä auttaa esimerkiksi isojen kappaleiden kuten siipien kuljettamista sisään maalauskatokseen, kun oviaukko saadaan kokonaan vapaaksi.

Blogi_2019-26-21-23.jpg

Museo hankki maalaiskatokseen seinän yläreunaan kiinnitettävät ledvalaisimet sekä tehokkaan lämpöpuhaltimen. Lämpöpuhallinta kokeiltaessa katokseen saatiin helposti päällä 20 asteen lämpötila ilmakosteuden myös laskiessa maalauksia ja lakkauksia edellyttämiin lukemiin.

Blogi_2019-26-22.jpg

Blogi_2019-26-24.jpg

Maalauskatos on nyt käyttövalmis.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, konservointi, maalaus, Tiistaikerho

SZ-25:n takaohjaamon mittaristo Hallinportista

Maanantai 5.10.2015 - Tiistaikerholainen

Hallinportti Ilmailumuseoon on kokonaisten lentokoneiden lisäksi koottu runsaasti eri vuosikymmeninä Ilmavoimissa käytössä olleiden lentokoneiden laitteistoa, mittareita ja tietysti myös historiaa. Niinpä sieltä löytyi Stieglitz-koneen takaohjaamon kokonainen mittaristo. Onkin erittäin hienoa, että museo päätti antaa näyttelyssään olevan mittataulun SZ-25-koneeseen asennettavaksi. Siitä kiitos ja kumarrus Hallinportin suuntaan!

Blogi_2015-25-01.jpg

Pistäydyttiinkin siis Hallinportissa hakemassa tuo Stieglitzin takaohjaamon mittaritaulu. Taulu on kahta mittaria vaille täydellinen.

Blogi_2015-25-02.jpg

Etsittiin samalla museon kaapeista mittaritaulusta vielä puuttuvia. Toinen puuttuva mittari, eli korkeusmittari, löytyikin mukaamme otettavaksi. Itse asiassa saimme mukaamme kaksi korkeusmittaria, joista toinen päätyy SZ-25:n etuohjaamoon.

Blogi_2015-25-03.jpg

Sen sijaan venäläismallista kompassia niin taka- kuin etuohjaamokin jäävät vielä kaipaamaan. Takaohjaamon saamme kuitenkin nyt mittareiltaan lähes täysin varustetuksi.

Blogi_2015-25-04.jpg

Etuohjaamoon olemme asentaneet ne mittarit, joita on Keski-Suomen ja Suomen Ilmailumuseon varastoista löytynyt. Etuohjaamon mittaristo täydentyi nyt Hallinportista saadulla korkeusmittarilla. Kaksi mittaria jää silti ohjaamosta puuttuman eli öljynpainemittari ja venäläismallinen kompassi. Mistähän nekin vielä asennettavaksi löydettäisiin?

Blogi_2015-25-05-06.jpg

Etsimme Halliportti Ilmailumuseosta myös SZ-25-koneesta puuttuvaa yhtä siipijännettä eli lamellia. Museon pihalla olevassa kontissa onkin suuri määrä eri konetyyppien lamelleja varastoituina. Valitettavasti vaan niiden joukosta ei löytynyt Stigulle tyyppistä lamellia, jossa lamellin toisessa päässä on rengasmainen kiinnike. Otimme kuitenkin mukaamme yhden ylipitkän ”normaalin” lamellin SZ-25:een sopivaksi lamelliksi muokattavaksi. Työ on jo meneillään. Ylipitkä lamelli on jo lyhennetty määrämittaan ja hitsattu ehjäksi.

Blogi_2015-25-07.jpg

Koska siipien verhoilussa olleet reiät on jo pääosin saatu paikatuksi, pääsemme lähiaikoina asentamaan siipiä koneen runkoon. Eikä siinä menekään kauan, kun runko on saanut siipensä ja kone näyttää jo lentokoneelta 55 vuoden odotuksen jälkeen. SZ-25-koneen kunnostustöitä on toki vielä kesken, kuten kadonneiden moottoripukin yläpuolisten alumiinipeltisten suojusten valmistus ja rungon kangasverhoillun ja öljyyntyneen alapinnan puhdistus sekä muutaman alapinnan verhoilussa olevan reiän paikkaus ja paikkojen maalaus.

Blogi_2015-25-08.jpg

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Tiistaikerho asentaa SZ-25:n nokalle Stiguissa käytössä olleen Siemens-Halske Sh 14A -moottorin. Myös puuttuva potkuri moottoriin kiinnitettäväksi on tiedossa. Moottori ja potkuri oli ajateltu asennettavaksi vasta Kauhavalla Stigua vitriiniin koottaessa. Näin siksi, että SZ-25:een tuleva moottori ja potkuri ovat Kauhavalla varastoituina. Nyt moottori ja potkuri kuitenkin tuodaan Vantaalle. Näin SZ-25 saadaan moottorinkin asennuksen osalta Tiistaikerhossa valmiiksi odottamaan vitriiniin pääsyään syksyllä 2016.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44

SZ-25:n siivet kunnostuksen kohteina

Maanantai 28.9.2015 - Tiistaikerholainen

SZ-25 -koneen siipien, korkeusvakaajan ja -peräsinten kunnostuksessa on jo ehditty yli ”puolivälin krouvin”. Kunnostaminen ei ole ollut kovinkaan työlästä, sillä sen verran hyväkuntoiseksi Tikkakoskelta Kennäälän luolasta tuodut siivet, korkeusvakain ja -peräsimet osoittautuivat. Toki kymmenien vuosien varastoinnin seurauksena pinnat ovat likaantuneet ja pölyiset, mutta varsinaisia vaurioita - verhoilussa olevia reikiä lukuun ottamatta - niissä ei onneksi ole.

Vasemman yläsiiven siivekkeen kangasverhoilussa on 15 cm pitkä repeämä. Pienempiä reikiä löytyi 16, joista useimmat ovat pieniä pistoreikiä.  Jotkut siiven tarkistusluukuista ovat pahoin korroosion valtaamat ja siiven päädyssä olevista metallisista kiinnikkeistä oli maali hilseillyt pois.

Blogi_2015-24-01.jpg

Siivet, korkeusvakain ja -peräsimet puhdistettiin ensin laimealla pesuaineliuoksella ja huuhdeltiin huolella.

Blogi_2015-24-02-3.jpg

Tämän jälkeen päästiin varsinaisiin korjaustoimiin. Siivekkeen verhoilussa ollut repeämä korjattiin liimaamalla ensin repeämän alle ohut vaneriviilu, jota pitkin repeämän reunoja venytettiin lähemmäksi toisiaan. Liimattava vaneriviilu pingotettiin kangasrepeämän alle vanerin läpi vedetyllä narulenkillä. Narulenkki sidottiin ja kiristettiin siiven päälle laitettujen puupalikoiden varaan.

Blogi_2015-24-04.jpg

Liiman kuivuttua naru irrotettiin ja vaurion päälle liimattiin kiristyslakalla verhoilukankaasta leikattu kangaspaikka.

Blogi_2015-24-05-6.jpg

Pienemmät reiät korjattiin hiomalla verhoilukangasta puhtaaksi reiän alueelta ja liimaamalla kiristyslakalla vaurion päälle hammaslaitainen kangaspaikka. Paikkojen kuivuttua niiden pinta ja reunat hiottiin sileäksi ja lakkaus uusittiin. Parin lakkaus- ja hiontakerran jälkeen paikat olivat valmiit maalattavaksi perinteisellä koulukoneissa käytetyllä oranssimaalilla.

Blogi_2015-24-07.jpg

Oikeaa maalisävyä on ”etsitty” ja parhaaksi on osoittautunut sävy RAL 2010. Maalaus tehdään Miranol -maalilla. Maalia vielä sävytetään manuaalisesti hivenen keltaisen suutaan. Näin saadaan siipien vanhaa oranssipintaa täysin vastaava maalisävy.

Blogi_2015-24-08-9.jpg

Korroosion vaivaamat tai muutoin maaliltaan hilseilleet tarkistusluukut ja metalliset kiinnikkeet puhdistettiin ja maalattiin harmaalla pohjamaalilla. Nekin odottavat nyt päälleen oranssiväriä.

Blogi_2015-24-11-12.jpg

Rinnan siipien reikien korjaamisen kunnostettiin ruostuneet siipijänteet eli lamellit. Lamelleista poistettiin ruoste ja ne maalattiin alkuperäisen tapaan hopean väriseksi. Yksi lamelleista puuttuu ja on toiveissa, että sellainen löytyy Hallinportti Ilmailumuseossa olevasta kontista, johon on varastoitu suuri määrä erilaisia lamelleja.

Blogi_2015-24-13-14.jpg

Päätettiin vielä puhdistaa ja maalata ruosteinen kannuspyörän haarukka. Se on ollut vihreäksi maalattu. Puhdistuksen helpottamiseksi haarukasta irrotettiin pyörä. Haarukka hiottiin puhtaalle metallille ja maalattiin harmaalla pohjamaalilla.  Lopullinen maalaus tehdään koneen rungon mukaisella vihreällä maalilla.

Kuvat: Lassi Karivalo, Jukka Köresaar ja Raimo Heikkinen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44

Focke Wulf Fw 44 J Stieglitz SZ-25 -koneen museoinnista ja muustakin

Tiistai 22.9.2015 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa kunnostuksen kohteena olevan SZ-25 -koneen poistoon Ilmavoimien kalustosta liittyy mielenkiintoisia asioita. Alkuperäisen dokumentin mukaan Ilmavoimien käytöstä poistettu Focke Wulf Fw 44 J Stieglitz SZ-25 päätettiin päivämäärällä 7.11.1960 luovuttaa sotamuseolle museoitavaksi. Koneella oli lennetty Ilmavoimissa kaikkiaan 3339,45 tuntia!

Blogi_2015-23_SZ-25__Vasemmalla_Erkki_Heinila_Keski-Suomen_Ilmailumuseo.jpg

Ainoa säilynyt käytönaikainen kuva SZ-25:stä. Vasemmalla Erkki Heinilä. Kuva: Keski-Suomen Ilmailumuseo.

Komentajan päätöksessä todetaan: ”Ilmavoimien komentaja on suostunut, että käytöstä poistettu SZ-25 koulukone luovutetaan maksuttomasti sotamuseolle. Koneen varastoi toistaiseksi Ilmavoimien Varikko kaikkine varusteineen Tampereelle, kunnes museon taholta ilmoitetaan sen sijoituspaikka”.

Blogi_2015-23_Paatos_SZ-25_koneen_museoinnista__7.11.1960.jpg

Ilmavoimien komentajan päätöksen tarkoitus oli säilyttää ja museoida SZ-25 esimerkkinä Ilmavoimissa vuosina 1940-1960 käytetyistä 35:stä Focke Wulf Fw 44 J Stieglitz -koulukoneista. Tässä mielessä toimittiin perin mallikkaasti, mutta siihen tämä mallikkuus taisikin päättyä.

Ensinnä on todettava, että peräti 55 vuotta ehti kulua ennen kuin SZ-25-koneelle on tiedossa asiallinen sijoituspaikka. Konetta kunnostetaan nyt Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa muistomerkkikoneeksi Kauhavalle suunnitteilla olevaan vitriiniin. Jos kaikki menee suunnitellusti, ”Stigu” saadaan korjattua syksyn kuluessa ja toimitettua takaisin Tikkakoskelle odottamaan päätymistään syksyllä 2016 valmistuvaan vitriiniin.

Toiseksi huomio kiinnittyy päätöksen kohtaan, jossa todetaan, että ”koneen varastoi toistaiseksi Ilmavoimien Varikko kaikkine varusteineen Tampereelle”. Siis varastoidaan ”kaikkine varusteineen”. Tämä päätös on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, minkälaisessa kunnossa kone saapui Tiistaikerhoon korjattavaksi Tikkakosken Kennäälän luolasta. Kone oli ilman moottoria, potkuria ja moottoripukin yläpuolisia suojuksia. Koneen ohjaamot olivat valtaosin ilman laitteita ja kokonaan ilman mittareita ja takaohjaamon mittaritaulukin puuttui.

Konetta on siis pitkän varastoinnin aikana ”kannibalisoitu” vastoin Ilmavoimien komentajan päätöstä. Toki on sekin mahdollisuus, että Sotamuseosta, jolle kone maksuttomasti luovutettiin, löytyy päätös SZ-25-koneen käyttämisestä muiden Stigujen varaosiksi. Oli miten oli, on erittäin todennäköistä, että SZ-25:n mittarit, mittaritaulut ja muut ohjaamon romppeet löytyisivät jonkun toisen ja mahdollisesti kunnostetun Stigun varustuksesta.

Kun tilanne on se mikä on, niin sekä Keski-Suomen Ilmailumuseosta, Suomen Ilmailumuseosta ja Hallinportti Ilmailumuseosta on etsitty SZ-25:stä puuttuvaa tarpeistoa, jotta kone voidaann varustaa pääosin täydelliseksi Kauhavan vitriiniä varten. Kokolailla paljon puuttuvista osista on löytynytkin. Niistä viimeisenä takaohjaamon mittaritaulu mittareineen, mistä kiitos Hallinportti Ilmailumuseolle! Moottori potkureineen on myös konetta varten tiedossa. Osa puuttuvista osista joudutaan kuitenkin tekemään, kuten moottoripukin yläpuoliset alumiinipeltiset suojukset. Olemme Tiistaikerhossa toivorikkaita, että marraskuussa saamme SZ-25 -koneen valtaosin asianmukaiseen kuntoon varustetuksi. Lentokelpoista koneesta ei kuitenkaan tehdä.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44

Kassel 12 A -liitokone näytteille Suomen Ilmailumuseoon

Sunnuntai 13.9.2015 - Tiistaikerholainen

Syksystä 2014 kesän alkuun 2015 Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa konservoitu ja korjattu Kassel 12 A -liitokone, tunnuksella ”13”, on nyt päässyt ansaitsemaansa paikkaan eli näytteille Suomen Ilmailumuseoon. Kone ripustettiin museon I Hallin kattoon ja sijaitsee aivan hallin sisäänkäynnin tuntumassa. Kassel poikkeaa ulkonaisesti muista I Hallin kattoon ripustetuista 1930-luvun liitokoneista siinä, että Kasselissa istuu lentäjä istuinvyöllä kiinnitettynä.

Blogi_2015-22-1.jpg

Kasselin rakentaneita varusmiehiä työhaalareissaan Santahaminassa 30.3.1935. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Lentäjänukke on puettu valokuvien mukaiseen 1930-luvun ilmavoimien varusmiehen työhaalariasuun aitoine turkissuikkineen. Miksi näin? Syynä se, että koneen rakensi Santahaminassa vuosina 1934-1935 Lentoasema 2:n 13 varusmiestä tuvasta 13. Siitä koneen tunnus ”13”.

Blogi_2015-22-2.jpg

Kassel koelennolla Santahaminassa 30.3.1935. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto

Varusmiehet rakensivat koneen vapaa-ajallaan omalla rahoituksella ja hankinnoilla. Koneen ensilennot tehtiin Santahaminassa maaliskuun lopussa 1935 sekä kuorma-auto- että käsivedolla joko ”Saharan” lentokentältä tai meren jäältä.

Blogi_2015-22-3.jpg

Kasselia kootaan kattoon nostamista varten. Kuva: Raimo Heikkinen.

Kassel ”13” säilyi vuosien saatossa ulkoisesti hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Syynä se, että kone jäi ”unohduksiin” Santahaminaan rakentajajoukon hajaannuttua asepalveluksen jälkeen. Koneen kohtaloksi tuli lopulta joutua 1940-luvun lopulla varastoiduksi Vesivehmaan lentokentän vanhaan lentokonehalliin ilmavoimien käytöstä poistettujen koneiden kanssa. Myöhemmin Kassel koottiin Lahden Ilmasillan toimesta ja nostettiin nykyisin Päijät-Hämeen Ilmailumuseona toimivan Vesivehmaan hallin kattoon. Vesivehmaalta kone tuotiin Tiistaikerhoon konservoitavaksi ja korjattavaksi.

Blogi_2015-22-4-6.jpg

Vasemmalla lentäjänukke puettuna 1930-luvun varusmiehen työasussa (kuva: Raimo Heikkinen), oikealla Kasselia nostetaan hallin kattoon (kuva: Suomen Ilmailumuseo).

Kassel 12 A on ainoa Suomessa rakennettu saksalaisen Segelflugzeugbau Kassel -tehtaan 1920-luvulla koulutuskäyttöön suunnittelema liitokone. Kone on Suomen ilmailuhistoriallisesti merkittävä, sillä se on kaikkiaan järjestyksessä toinen Suomessa rakennettu liitokone. Polyteknikkojen Ilmailukerho ehti rakentaa Zügling-liitokoneensa vuotta aiemmin. Tuohon aikaan ei voitu vielä puhua varsinaisista purjekoneista, vaan koneilla lennettiin vain lyhyitä liitoja, joissa kyllä jo oppi lentokoneen ohjaamisen alkeet.

Blogi_2015-22-7.jpg

Kassel lentäjänukkeineen Suomen Ilmailumuseon I hallin katossa.

Kasselin nosto-operaation aluksi konservoinnin jäljiltä vielä osina ollut kone koottiin. Sen jälkeen Ramirent Oy:ltä lainatun varsinosturin avulla kiinnitettiin hallin kattopalkkeihin Kasselin ripustusvaijerit sekä nostoa varten köysitalja. Kone hinattiin miesvoimin köyden varassa näyttelykorkeuteensa muiden katosta riippuvien koneiden siipiä ja potkureita kierrellen. Lopuksi Kassel kiinnitettiin eturungostaan, pyrstöstään ja siipien kärjistään ripustusvaijereihin. Kassel 12 A ”13” on ripustettu muita hallin katossa olevia koneita jonkun verran alemmaksi, missä kone lentäjineen on erittäin hyvin esillä museokävijöiden ihailtavaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Kassel

Stieglitz SZ-25:n rungon korjaus valmis - mitä sitten?

Tiistai 8.9.2015 - Tiistaikerholainen

Focke Wulf Stieglitz Fw 44 J (SZ-25) rungon korjaus on valmistunut. Viimeisimpänä korjaustyönä oli vasemman pyörän korroosion syömän vanteen kunnostus. Korroosioitunut alumiinipinta hiottiin puhtaaksi ja maalattiin ”Stigun-vihreällä” lakkamaalilla. Lopuksi vanteen pintaan maalattiin siinä alun perin olleet merkinnät. Työn alla on vielä moottoripukista puuttuvien yläpuolisten suojuspeltien tekeminen.

 Blogi_2015-21-1-2.jpg

Rungon korjaustyön rinnalla aloitettiin mittareista ja muusta laitteistosta riisuttujen SZ-25:n ohjaamojen varustaminen. On valitettavaa, että museoitavaksi varastoidusta koneesta oli ”kannibalisoitu” kaikki mittarit ja lähes kaikki ohjaamojen laitteet. Tämä on tapahtunut vastoin koneesta 7.11.1960 tehtyä museointipäätöstä. Ilmavoimien komentajan päätöksen mukaan ”koneen varastoi toistaiseksi Ilmavoimien Varikko kaikkine varusteineen Tampereelle, kunnes sotamuseon taholta ilmoitetaan sen sijoituspaikka”.

Blogi_2015-21-3.jpg

Joitain mittareita ja muita ohjaamojen laitteita koneeseen asennettavaksi on löytynyt sekä Keski-Suomen että Suomen Ilmailumuseosta, mutta täydelliseksi ohjaamoja ei varustukseltaan nyt saada.

Blogi_2015-21-4.jpg

Rungon korjauksen jälkeen oli alun perin tarkoitus tuoda koneen siivet Tikkakoskelta puolustusvoimien Kennäälän luolasta Tiistaikerhoon korjattavaksi. Paluukuljetuksena olisi koneen korjattu runko toimitettu Tikkakoskelle, jonne myös siivet olisi myöhemmin kunnostettuina tuotu. Kennäälän luolassa tehty siipien kunnon lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että siivet ovatkin hyväkuntoiset eivätkä juuri edellytä korjaustoimenpiteitä. Tarvetta siipien tuomiseen Vantaalle kunnostettavaksi ei siten olisi.

Blogi_2015-21-5.jpg

Tässä uudessa tilanteessa Keski-Suomen Ilmailumuseo ehdotti, että siivet kuitenkin tuotaisiin Vantaalle ja että Tiistaikerho esikokoaisi koneen, jonka jälkeen kone palautettaisiin Kennälän luolaan odottamaan Kauhavalle kuljetusta. Esikokoaminen varmistaisi sen, ettei tulisi eteen yllätyksiä, kun konetta toivottavasti vuoden päästä kootaan Kauhavalla vitriiniin esille pantavaksi. Ajatus olisi myös kiinnittää Tiistaikerhossa koneen nokalle moottori, jollainen on Kauhavalla jo olemassa konetta varten. Moottori vaan pitäisi ensin tuoda Kauhavalta Vantaalle.

Blogi_2015-21-6.jpg

Siispä tuumasta toimeen! Niinpä SZ-25:n siivet saapuivat puolustusvoimien kuljetuksella tiistaina 1.9.2015 Kennäälän luolasta Suomen Ilmailumuseoon. Siivet siirrettiin museon entisöintitilaan, jossa niitä odottaa ensin pintojen puhdistus ja muutaman verhoiluvaurion korjaus ennen kuin niitä päästään kiinnittämään koneen runkoon. Siipien mukana tulivat myös siipijänteet eli lamellit, jotka pitää puhdistaa ruosteesta ja maalata. Yksi lamelleista puuttui. Toivottavasti sellainen löytyy esimerkiksi Hallinportti Ilmailumuseosta, jossa erilaisia lamelleja on runsain määrin varastoituna. Moottorin kuljetusta Kauhavalta Vantaalle järjestellään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44

Stieglitzin rungon laajan verhoiluvaurion korjaus valmis

Perjantai 28.8.2015 - Tiistaikerholainen

Heinäkuussa mainitsin blogissani, että Focke Wulff  Fw 44 J Stieglitzin (SZ-25) rungon laajan verhoiluvaurion korjausta jatketaan elokuussa Tiistaikerhon syyskauden alettua. Korjaustyöt jatkuivat kuitenkin läpi kesän ja ahkeroinnin seurauksena Stigun verhoiluvaurion korjaus on saatu valmiiksi. Uudelleen verhoiltu koneen kylki on myös maalattu suomalaisten ”Stigujen” mukaiseen vihreään runkoväriin.   

Ennen kuin niin pitkälle oli päästy, paljon oli ehtinyt tapahtua. Vaurioalueen kattava uusi verhoilukangas liimattiin kolmesta reunastaan kiinni koneen runkoputkiin. Pyrstön puoleisesta päästään kangas liimattiin rungon alkuperäisen verhoilun päälle noin viiden sentin leveydeltä.

Blogi_2015-20-1-2.jpg

Saumakohta peitettiin peitenauhalla, joka kiinnitettiin kiristyslakalla. Uutta kangasta paikalleen liimattaessa sitä venytettiin, jotta kangas olisi jo alustavasti kiristynyt ennen kiristyslakkausvaihetta. Tämän jälkeen voitiinkin ryhtyä kankaan varsinaiseen kiristyslakkaukseen.

Blogi_2015-20-3-4.jpg

Kiristyslakkaus aloitettiin laimennetulla lakalla, jossa oli 25% nitrosellulakkaa ja 75% tinneriä. Lakka sävytettiin alkuperäisen lakkaustavan mukaisesti rautaoksidipunaisella. Punavärinen lakka imeytyi hyvin kankaaseen antaen sille alkuperäisen verhoilun tapaan punaisen sävyn. Lakan ja ohenteen suhdetta muutettiin lakkauksen edistyessä niin, että neljännellä lakkauskerralla käytettiin jo laimentamatonta lakkaa.

Blogi_2015-20-5.jpg

Parin laimentamattoman lakkauskerran jälkeen kangas oli jo kiristynyt rumpukalvomaiseksi. Tämän jälkeen voitiin liimata paikoilleen kankaan alareunaan siiven kiinnityskorvakkeiden kohdalle tulevat vaneriset vahvikkeet. Vahvikkeiden päälle liimattiin suojaava verhoilukangas.

Blogi_2015-20-6-7.jpg

Ennen kiristyneen verhoilukankaan maalaamista ”Stigun vihreällä”, kankaan pintaan vedettiin Unica -kalustelakka. Tämän lakan tarkoitus on estää vihreän lakan tunkeutuminen kankaan läpi ja säilyttää kankaan sisäpinta punaiseksi värjäytyneenä.

Blogi_2015-20-8.jpg

SZ-25:n haalistuneen runkovihreän sävyisen maalin ”löytäminen” ei ollut ihan helppo tehtävä. Hyvään lopputuloksen lopulta päästiin yhdistämällä sopivassa suhteessa kahta Tikkurila Oy:n sävytettyä Miranol-geelimaalia. Niistä toiseen sekoitettiin Tikkurilan Symphony värikartan mukainen vihreä N449 ja toiseen Teknos Oy:n värikartan mukainen vihreä NCS S7010-G90Y. Maalit sekoitettiin keskenään sopivassa suhteessa lakkabensiiniä apuna käyttäen.

Blogi_2015-20-9-10.jpg

Näin Stigun vasemman kyljen laaja verhoiluvaurion korjaus on saatu valmiiksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44

VL Myrsky II:n entisöintihanketta esiteltiin Jämi Fly In & Warbiords -tapahtumassa

Maanantai 27.7.2015 - Tiistaikerholainen

Kiirettä piti Tiistaikerhossa, että Myrskyn koko perärunko vakaajineen ja peräsimineen saatiin nähtäville 18-19. heinäkuuta pidettyyn Jämi Fly In & Warbirds 2015 -tapahtumaan. Kiivaan ahkeroinnin tuloksena vasenkin korkeusvakaajan runko ehdittiin saada valmiiksi aiemmin jo tehtyjen oikeanpuoleisen korkeusvakaajan, sivuvakaajan ja sivuperäsimen lisäksi.

Blogi_2015-19-1_Vasta_valmistunut_Myrskyn_vasemman_korkeusvakaajan_runko.jpg

Jämi Fly In -tapahtumassa Myrsky MY-14 entisöintiprojektia olivat esittelemässä sekä Ilmailumuseoyhdistys ry että Keski-Suomen Ilmailumuseo. Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon vastuulla on rakentaa Myrskyn pyrstöosa ja siivet. Keski-Suomen Ilmailumuseo rakentaa puolestaan Myrsky rungon.

Blogi_2015-19-2_Myrskyn_perarunko_kokonaisena_Jami_Fly_In_-tapahtumassa_A.jpg

Jämin lentonäytöksen katsojat saivatkin nähtäväkseen ensi kertaa kokonaisena esillä olleen Myrskyn perärungon, joskin vakaajat ja peräsimet ovat vielä verhoilematta. Korkeusvakaajissa kiinni olevat metalliset korkeusperäsimet ovat Myrskyn alkuperäisosia. Keski-Suomen Ilmailumuseo toi puolestaan Jämille nähtäville kaksi Myrskyn runkokehikkoa, joista toisen, ruosteesta jo puhtaaksi hiekkapuhalletun runkokehikon ”ympärille” rakennetaan entisöitävän Myrskyn runko.

Blogi_2015-19-3_Myrskyn_alkuperaisosia_esilla_Jami_Fly_In-_tapahtumassa.jpg

Esillä oli myös Myrskyn alkuperäisosia, kuten ohjaamoon tuleva laskutelineiden nostopyörä, ohjaussauva, ohjaamon mittaritaulu mittareineen sekä siiven rakenteen metalliosia. Nämä, kuten muutkin käsille saadut alkuperäisosat tullaan käyttämään Myrskyä rakennettaessa.

Blogi_2015-19-4_Myrskyn_mittaritaulu_Jami_Fly_In_-tapahtumassa_B.jpg

Myrskyn entisöintiprojekti herätti Jämillä ansaittua huomiota. Siitä osoituksena oli, että Myrskyn näyttelyosastolla oli tungosta päivän lentonäytösten taukojen ja sadekuurojen aikana. ”Imyläiset” saivatkin ahkerasti esitellä näyttelyvieraille Myrskyn entisöintihanketta ja sen edistymistä. 

Blogi_2015-19-5_Myrskyn_perarunko_kokonaisena_Jami_Fly_In_-tapahtumassa_B.jpg

Niillä, jotka eivät Jämillä olleet, on mahdollisuus tutustua konkreettisesti Myrskyn entisöintiprojektiin Ilmailumuseoyhdistyksen osastolla Malmin lentonäytöksessä (Finland International Airshow) 15.-16. elokuuta 2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, MY-14, VL Myrsky

Stieglitz SZ-25:n rungon korjaus edennyt ripeästi

Perjantai 10.7.2015 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kesätauosta huolimatta Focke-Wulf  Fw 44 Stieglitz (SZ-25) rungon korjaus on edennyt ripeästi, koska muutama tiistaikerholainen on jatkanut töitä kesätauosta huolimatta. Korjattu on mm. rungon verhoilua, kannuspyörän mekanismia sekä puhdistettu koneen rakenteita. Työ on jo niin pitkällä, että Tiistaikerhon kesätauon jälkeen onkin aika tuoda Tikkakoskelta Stieglitzin siivet korjattavaksi.

Blogi_2015-18-1.jpg

Rungon kangasverhoilussa olleet kymmenkunta pientä reikää on jo paikattu. Paikkakankaana käytettiin sekä koneen vaurioituneesta vasemmasta kyljestä poistettua vanhaa että myös uutta verhoilukangasta. Reiät paikattiin siten, että reiän kohdalle kankaan sisäpuolelle liimattiin tueksi 0,2 mm paksuinen vaneriviilulappu. Viilun pintaa vasten venytettiin reiän risaiset reunat.

Blogi_2015-18-2-3.jpg

Pohdittiin joidenkin reikien osalta, tarvitseeko vaurion päälle enää lainkaan liimata korjauspaikka, koska vauriokohta oli saatu em. toimin jo hyvin siistiksi. Päätettiin kuitenkin ”laputtaa” kaikki vauriokohdat. Sopivankokoiset paikkalaput leikattiin hammaslaitasaksilla ja liimattiin kiristyslakalla. Paikkalaput pitää vielä maalata ”Stigun vihreällä”. Sitä varten tulee sekoittaa nitroselluloosapohjainen ”Stigun vihreä” maalisävy.

Blogi_2015-18-4.jpg

Rungon vasemman kyljen laaja verhoiluvaurio päätettiin korjata niin, että uusitaan koko vasemman kyljen verhoilu takaohjaamon etureunan ja etuohjaamon etupuolella olevan huoltoluukun väliseltä matkalta. Niinpä koko alueelta poistettiin vanha ja vaurioitunut verhous jättämällä kuitenkin aukon reunoihin muutama sentti vanhaa kangasta. Uusi verhoilukangas kiinnitetään reunoistaan vanhan verhoilukankaan reunoihin ja korjausaluetta rajaaviin koneen putkirakenteisiin. Vanhan verhoilukankaan reunat hiottiin karheaksi liimaamisen mahdollistamiseksi.

Blogi_2015-18-5-6.jpg

Uuden verhoilukankaan leikkaamiseksi tehtiin pahvista verhoiltavan aukon muotoinen malli. Pahvimallia hyväksi käyttäen leikattiin tarvittava verhoilukankaan pala.

Blogi_2015-18-7-8.jpg

Aukon uudelleen verhoilu aloitettiin liimaamalla uusi verhoilukangas yläreunastaan vasemman kyljen yläreunassa kulkevaan runkoputkeen. Vauriokohdan verhoilua jatketaan elokuussa.

Blogi_2015-18-8-9.jpg

Stigun kannuspyörän sandumikumi oli katkennut ja siten pyörän jousitus toimintakunnoton. Poistettiin katkennut sandum ja pudistettiin kannuspyörän mekanismi. Katkennut sandum korvattiin toistaiseksi vaijerilla niin, että kannuspyörän pysyy ”ulkona” eikä painaudu kiinni pyrstön alapintaan. Kannuspyörä on nyt joustamaton. Koska kone tulee muistomerkiksi Kauhavalle, joustamattomuudesta ei ole haittaa. Jos jostain löytyisi Stigun kannuspyörään sopiva sandumi, niin harkittaisiin sen asentamista.

Blogi_2015-18-10.jpg

Stieglitz SZ-25 -koneen kannuspyöräksi oli jossain vaiheessa laitettu moderni muovivanteinen kovakumipyörä. Syy selvisi, kun koneen alkuperäinen Dunlop -merkkinen sisäkumillinen pyörä löytyi Stigun mukana tulleiden koneen osien joukosta.

Alkuperäisen kannuspyörän sisärengas oli kaatopaikkatavaraa, eli rengas monesta kohtaa puhki ja venttiiliputki irronnut istukastaan. Sisärenkaassa olevien merkintöjen mukaan rengas on 3 x 3,5 tuumainen Dunlop ja valmistettu lokakuussa 1956. Selvitetään, löytyisikö jostain vastaavaa sisärengasta alkuperäisen kannuspyörän kuntoon saamiseksi.

Blogi_2015-18-11-12.jpg

Rungossa olevan ensiaputarvikesäiliön sekä kuomulokeron korroosion ”syömät” kannet puhdistettiin maalattavaksi. Kuomulokeron kansi hiottiin puhtaaksi siten, että kannessa oleva Kuomulokero -teksti voitiin säilyttää.

Blogi_2015-18-13.jpg

Vasemman pyörän alumiinikeskiöiden korroosion vaurioittamat maalipinnat ovat vielä puhdistamatta.

Blogi_2015-18-14.jpg

Koneen moottoripukki ja muutkin rakenteet ovat rasvaisen lian peittämiä. Pelkällä vesipesulla ei esimerkiksi moottoripukkia saatu puhdistettua. Apuun piti ottaa Fairy Power Spray puhdistusaine, jolla likaantunut moottoripukki suojuspelteineen saatiin puhdistettua. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44, Stieglitz

VL Myrsky II Jämi Fly In -lentonäytökseen

Keskiviikko 8.7.2015 - Tiistaikerholainen

Vaikka otsikosta saattaisikin ymmärtää, että VL Myrsky lentäisi tämän kesän Jämi Fly In -lentonäytöksessä (18-19.7.), siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Jämille tuodaan VL Myrsky II (MY-14) entisöintiprojektin esittely ja sen mukana Myrskyn runkokehikko ja perärunko.

Blogi_2015-17-5.jpg

Entisöitävän MY-14:n pyrstö on muokattu MY-9:n jäänteistä. Tässä kunnostettu pyrstökehikko odottaa vakainten ja peräsinten asentamista - sekä runkoon liittämistä.

Perärunkoon on kiinnitetty uustuotantona tehdyt, mutta verhoilua vailla olevat korkeusvakaajat, sivuvakaaja ja sivuperäsin. Korkeusvakaajiin on lisäksi kiinnitetty Myrskyn alkuperäiset verhoilemattomat metalliset korkeusperäsimet. Myrsky on Jämillä esillä Keski-Suomen Ilmailumuseon näyttelyosastolla. Paikalla olevat VL Myrskyn entisöintiprojektin edustajat kertovat hankkeesta ja sen edistymisestä. Kannattaa siis käydä Myrsky -projektiin tutustumassa.

Blogi_2015-17-1-2.jpg

Korkeusvakaajan kaarien asennusta ja johtoreunan rakentamista.

Tiistaikerhon Myrsky-projekti ei jäänyt kesätauolle, kuten valtaosa muusta Tiistaikerhon entisöintitoiminnasta. Vasemmanpuoleista korkeusvakaajaa on rakennettu ahkerasti. Oikeanpuoleinen korkeusvakaaja, sivuvakaaja ja sivuperäsin ovat jo verhoilua vailla valmiit. Jigissä vielä kiinni olevaan vasempaan korkeusvakaajaan on jo asennettu siipisalkojen väliin tulevat kaaret ja menossa on vakaajan johtoreunan eli torsion rakentaminen. Valmista pitäisi olla Jämiin mennessä.

Blogi_2015-17-3-4.jpg

Yhtämittaiseksi rakennettua siipisalon uumalevyä työstetään ja siipikaaria tarkistusmitataan.

Toinen tämänhetkinen päätyö on siiven siipisalkojen uumalevyjen tekeminen. Kaikkien uumalevyjen vaneriosat on sahattu ja niiden päät viistehiottu osien yhdistämiseksi liimaamalla yhtäjaksoisiksi uumalevyiksi. Siiven etummaisen siipisalon sisäsivulle tulevat uumalevyt on jo liimattu kokomittaansa. Siipikaaria on leikattu määrämittoihinsa asennusta odottamaan.

Poiketen alkuperäisestä, entisöitävän Myrsky-hävittäjän (MY-14) siipeä ei rakenneta yhtenäisenä, vaan se rakennetaan kahdesta toisiinsa liitettävästä osasta. Tämän vuoksi rungon keskilinjaan tuleva ja siipisalkojen varaan toteutettava liitos on pitänyt suunnitella erikseen ja siipisalon uumalevyihin on jo tehty liitoksen edellyttämiä erikoisrakenteita. 

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, VL Myrsky

Stigu SZ-25:n rungon kuntokartoitus

Sunnuntai 28.6.2015 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhoon konservoitavaksi ja kunnostettavaksi tuodun Focke-Wulf Fw 44 J Stieglitz (SZ-25) rungon kuntokartoituksessa todettiin, että runko on perusrakenteeltaan hyvässä kunnossa. Rungon putkirakenne on ehjä ja runkoputket valtaosin hyvässä maalissa. Rungon kangasverhoillussa on kymmenkunta reikää tai muuta vauriota. Verhoilun maalipinnassa on maalihalkeamia, kuten aikaa myöten kangasverhoillulle maalipinnoille käy.

Blogi_2015-16-1.jpg

Pahin verhoiluvaurio on vasemmassa kyljessä, jossa kangas on riekaleina reilun metrin matkalta. Mitä ilmeisimmin koneen kylkeen on törmätty, jonka seurauksena kangas on repeytynyt ja samalla verhoilun alla koneen kylkeä pitkin kulkevia puisia tukilistoja on rikkoutunut. Tämä vauriokohta joudutaan korjaamaan uusimalla rungon vasemman puolen verhoilu ohjaamon kohdalta.

Blogi_2015-16-2-3.jpg

Rungossa kiinni olevat sivuvakaaja ja -peräsin ovat hyvässä kunnossa eivätkä edellytä korjaustoimenpiteitä, joskin kummankin maalipinnassa on runsaasti maalihalkeamia. Sivuperäsimessä olevasta perävalon istukasta puuttuu valaisin.

Blogi_2015-16-4.jpg

Kannuspyörän sandumi on poikki eikä kannuspyörän mekanismi (jousitus ja kannuksen liikkuminen) toimi. Kannuksen pyörä ei vaikuta alkuperäiseltä. Asiaa tulee lähemmin selvittää ja tarvittaessa etsiä koneeseen alkuperäisen mukainen kannuspyörä.

Blogi_2015-16-5-6.jpg

Etuohjaamosta puuttuvat mittaritaulu mittareineen sekä muut ohjaamolaitteet ohjaussauvaa ja jalkaohjaimia lukuun ottamatta. Takaohjaamossa ovat tallella jalkaohjaimet, ohjaussauva, trimmin pyörä ja käynnistysmagneetto. Kummankin ohjaamon lentäjäistuin vöineen on paikallaan.

Blogi_2015-16-7-8.jpg

Ensiaputarvikesäiliön ja kuomulokeron alumiinisten luukkujen ja laskutelineen vasemman pyörän pölysuojuksen pinnat ovat korroosion ”syömät”. Maali on pahasti karissut moottoripukin alaosaa peittävästä alumiinisesta suojuspellistä ja moottorin suojuspelti on rutussa. Osien puutelistalla ovat mm. moottoripukin yläpuolen suojuspelti sekä pyrstön oikealla puolella oleva kannuspyörän mekanismin suojaluukku.

Blogi_2015-16-9.jpg

Koska konservoinnin ja korjauksen kohteeksi Tiistaikerhoon tuotu Focke-Wulf Fw 44 J Stieglitz (SZ-25) sijoitetaan muistomerkkikoneeksi Kauhavalle rakennettavaan vitriiniin, kone kunnostettaneen vain ulkonaisesti toimintakuntoisen koneen näköiseksi. Se merkitsee, että korjataan rungon verhoiluvauriot ja muut näkyvät puutteet sekä etsitään koneen ulkonäön kannalta merkittävät puuttuvat osat paikoilleen asennettaviksi. Koneen ohjaamoja ei varusteta, koska ohjaamoon ei pääse näkemään koneen vitriinissä ollessa. Konetta varten on olemassa moottori, joka kiinnitetään sen nokalle. Muuta ei moottorin osalta tehdäkään.

Alustava arvio on, että Stigun SZ-25 rungon vauriot saadaan korjattua viimeistään syyskuun loppuun mennessä. Siivet olisi tarkoitus tuoda korjattavaksi Tikkakosken Kennäälän luolasta elokuussa. Jos siivissä ei ole suuria vaurioita korjattavaksi, niin kone saataneen kokoamisvalmiiksi lokakuussa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44

Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz (SZ-25) Tiistaikerhon konservoitavaksi

Perjantai 12.6.2015 - Tiistaikerholainen

Vaikka toukokuun lopussa alkoikin Tiistaikerhon kesätauko, ei Suomen Ilmailumuseon entisöintitila ole kokonaan tiistaikerholaisista hiljentynyt. Kesäkuun alkupuolella ahkeroitiin vielä Kassel 12 A liitokoneen konservoimiseksi sekä DC-3 Lokin saamiseksi näytteille Vantaan Kivistön asuntomessuille. Niin Kasselin kuin Lokinkin työt ovat nyt ”pulkassa”, joten niiden osalta projektit on saatu Tiistaikerhon osalta päätökseen. Myrsky-hävittäjän rakentaminen jatkuu ainakin osittain myös kesätauon aikana.

blogi_2015-15-1.jpg

Kuljetus Tikkakoskelta saapui Suomen Ilmailumuseolle 8.4.2015.

Kun projekteja saadaan päätökseen, on mahdollista ottaa uutta tilalle. Niinpä kesän kynnyksellä voitiin aloittaa uusi hanke. Keski-Suomen Ilmailumuseon toimesta tuotiin Tikkakoskelta puolustusvoimien Kennäälän luolassa varastoituna olevan Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz -koneen runko. Myöhemmin sieltä tuodaan myös siivet. ”Stigu” kunnostetaan Tiistaikerhossa Kauhavalle rakennettavaan vitriiniin, jonka on tarkoitus valmistua syksyllä. Kyseinen Stieglitz on lentänyt Ilmavoimissa tunnuksella SZ-25.

blogi_2015-15-2.jpg

SZ-25 Suomen Ilmailumuseon pihalla.

blogi_2015-15-3.jpg

SZ-25 siirrettiin entisöintitilaan 2.6.2015.

Suomen Ilmailumuseon entisöintitilaan siirretty SZ-25:n runko on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Pahimmat vauriot koskevat rungon verhoilua. Ohjaamon kohdalla koneen vasemman kyljen verhous on pahasti riekaleina, mutta toki korjattavissa. Verhoilussa on myös muutamia muita pienempiä vaurioita ja rungon metalliosissa lommoja. On vielä tarkemmin sopimatta, minkälaiseen kuntoon SZ-25 kunnostetaan. No, lentävää ei siitä ainakaan tehdä.

blogi_2015-15-4-5.jpg

Vasemman kyljen suurempi vaurio ja oikean kyljen pienehkö vaurio.

Koneesta tehdään kuntoarvio, jonka pohjalta sovitaan yksityiskohtaisesti koneen konservoinnista ja korjauksesta. Vaikka kuntoarviota ei vielä olekaan tehty, rungon kunnostus aloitettiin puhdistamalla  rungon verhoilu pölystä ja liasta kosteilla räteillä. Mitään tehokkaampaa puhdistusmenetelmää ei pinnan puhdistamiseen tarvittu. Rungon mukana tuli runsaasti erilaisia Stieglitzin osia. Niiden identifiointi ja luokittelu on käynnissä. Identifiointityössä on hyvänä apuna Stieglitzin varaosaluettelo.

blogi_2015-15-6.jpg

SZ-25:tä puhdistettiin kosteilla räteillä. Rungon alla Stigun osia odottamassa luettelointia.

Rungon konservointia ja korjausta tehdään jossain määrin kesän aikana, mutta valtaosa työstä toteutuu Tiistaikerhon kesätauon päätyttyä elokuun puolivälin jälkeen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Focke-Wulf Fw 44

Haukka I -hävittäjä koottiin näytteille Vesivehmaalle

Lauantai 9.5.2015 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon Suomen Ilmailumuseossa konservoima ja kunnostama I.V.L. D 26. Haukka I hävittäjä toimitettiin viikko pari sitten osina takaisin Päijät-Hämeen ilmailumuseoon Vesivehmaalle.

Keskiviikkona 6. toukokuuta Tiistaikerhon rautainen iskuryhmä suuntasi matkansa kohti Vesivehmaata tehtävänä koota Haukka yleisön nähtäväksi.  Auton peräkäryssä matkasi mukanamme Haukan kokoamisessa tarvittavaa varustusta alkaen yläsiipien asentamiseen tarvittavasta pinoojasta.

blogi_2015-12-1.jpg
Urakkaan oli varattu kaksi päivää, sillä kokoaminen oli tehtävä hyvin ahtaissa Vesivehmaan museohallin olosuhteissa. Urakasta selvittiin kuitenkin yhdessä päivässä, joskin iltaan asti siihen tunteja käytettiin. Haukan näytteille kokoaminen ei olisi ollut mahdollista, ellei museosta olisi viety viikkoa aiemmin Puolaan lainaan Caudron-Renault C.R. 714 -hävittäjä. Näin Haukalle vapautui museohallista paikka kuin tilauksesta.

blogi_2015-12-2.jpg
Ensimmäiseksi ryhdyttiin kiinnittämään Haukan runkoon teräsputkirunkoista pyrstökokonaisuutta.  Vaikka olimme Tiistaikerhossa pyrstön jo kertaalleen paikalleen asentaneet, kesti tovin, ennen kuin pyrstö oli saatu oikeaan asentoonsa liitoskohdan kuuden pultin paikalleen saamiseksi.  Tämän jälkeen voitiinkin kiinnittää pyrstöön ohjainvaijerit sekä pyrstön putkirunkoa ympäröivät vaneriset suojukset.

blogi_2015-12-3.jpg
Siipien paikalleen kiinnittämiseksi Haukkaa ja sen ympärillä olevia muita museokoneita ja näyttelyesineitä piti siirrellä aina tilanteen mukaan, jotta saatiin riittävä tila toimia. Välillä oli kysymys vain senteistä, mahdummeko jatkamaan Haukan kokoamista. Onneksi toimme tullessamme Haukan pyörien alle laitettavat ja rullin varustetut tasot, joilla Haukkaa pystyi hyvin joka suuntaan siirtelemään, mutta myös pumppukärry ja pinooja olivat siirtelyssä ahkerassa käytössä.

blogi_2015-12-4.jpg

blogi_2015-12-5-6.jpg

Siivistä asenettiin ensin alasiivet ja niitä kannattavat lepolamellit. Sen jälkeen nostettiin kumpikin yläsiipi vuoron perään pinoojan piikkiin kiinnitetyn tason päällä asennuskorkeuteensa. Näin siiven kiinnityskorvakkeet saatiin työnnettyä rungon sisään ja liitos lukittua kiinnityspulteilla.

blogi_2015-12-7.jpg

Kun ala- ja yläsiipiä yhdistävät tuet eli streevat olivat paikoillaan, kiinnitettiin lentolamellit. Nyt voitiinkin asentaa paikoilleen jo polttoainetankkien huohotinputket, venturinputki sekä lamelleja yhdistävät ja niiden värähtelyä estävät puikot.

blogi_2015-12-8.jpg

Kun moottoriin vielä asennettiin potkuri ja potkuriin spinneri, niin urakka olikin tehty. Niinpä tavarat vaan kasaan ja tyytyväisinä lähdimme ajamaan kohti kotia.

blogi_2015-12-9.jpg
Haukka I hävittäjä on nyt Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa valmiina odottamassa museon avautumista kesäkauteen 30. toukokuuta ja sen myötä museokävijöiltä saamaansa ihailua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka

Lokin kunnostus etenee vauhdilla

Torstai 7.5.2015 - Tiistaikerholainen

DC-3 OH-LCD Lokin pintojen kiillottaminen Suomen Ilmailumuseon pihalla on edennyt vauhdilla. Nyt on päästy jo pyrstön kimppuun. Lukuisten vapaaehtoisten kiillottajien joukossa on ollut myös tiistaikerholaisia. Himmeäksi mennyt alumiinipinta on neliömetri neliömetriltä muuttunut peiliksi, josta kukin voi halutessaan ihailla naamakuvaansa.

blogi_2015-11-1.jpg

Ongelmaksi on osoittautunut Lokin rungon alapintojen kiillotus, sillä alapintaan on aikanaan vedetty hopeamaali, jonka vuoksi kiillottaminen ei ole tuonut tyydyttävää lopputulosta.  Nyt pohditaan pinnan uudelleen maalausta kiillottamisen sijasta.

blogi_2015-11-2-3.jpg
Matkustamon uusien ikkunapleksien asentaminen on päässyt käyntiin. Kiinnittäminen on sujunut hyvin, sillä uusiin plekseihin poratut pultinreiät ovat täysin vastanneet koneen rungossa olevia pultinreikiä. Asentamisessa käytetään irrotettujen vanhojen ikkunaruutujen kiinnityspultteja ja kumitiivisteitä. Sekä pultit että kumitiivisteet on kunnostettu uusiokäytettäviksi. Ennen kuin lasit kiinnitettiin matkustamon ikkuna-aukkoihin, poistettiin pleksejä suojaavat kalvot. Uudet ikkunat ovat todella kirkkaita verrattuina vanhoihin sumeisiin Lokin matkustamon pleksi-ikkunoihin.

blogi_2015-11-4-5.jpg
Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa on jatkettu siivekkeiden ja korkeusperäsinten kunnostamista. Vaasasta DC-3 (OH-LCH) koneesta irrotetut ja Lokkiin asennettavaksi saadut vaihtoperäsimet on puhdistettu pinnoiltaan ihmesienellä ja niihin on kiinnitetty trimmilaipat. Muutama verhoiluvaurio on myös paikattu. Korkeusperäsimet ovat nyt valmiit Lokkiin asennettaviksi.

blogi_2015-11-6-7.jpg

blogi_2015-11-8b.jpg
Oikean siiven tyvestään vaurioituneen siivekkeen korjaus on loppusuoralla. Korjatun tyven uusittu verhoilu on ommeltu kiinni kaariin ja ompeleiden päälle on jo valtaosin kiinnitetty lakalla suojanauhat. Kohta uusi verhous on valmis saamaan alumiinipronssisen lakkapinnan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, DC-3, Lokki, OH-LCD

Lokin ikkunoiden uudet ruudut asennusvalmiit

Lauantai 2.5.2015 - Tiistaikerholainen

Lokin matkustamon himmentyneet ja säröilleet ikkunapleksit uusitaan tiistaikerholaisten toimesta. Uusimistyössä on jo päästy polykarbonaattipleksistä leikattujen ikkunaruutujen työstämiseen paikalleen asennettaviksi. Tämä tarkoittaa mm. kiinnityspulttien reikien poraamista uusiin ruutuihin. Tarkkuutta edellyttävät poraukset tehtiin käyttämällä apuna porauslaatikkoa, johon oli kiinnitetty päällekkäin vanha ja uusi ruutu.

blogi 2015-10-1.jpg

Porauslaatikko

blogi 2015-10-2-3.jpg

Ensiksi 3 mm aloitusreikä ja sitten lopullinen...

blogi 2015-10-4.jpg

Pultinreikien poraus toteutettiin siten, että päällimmäisenä olevan vanhan ikkunan pultinreikään asetettiin messingistä sorvattu porausohjain, jonka keskellä oli 3 mm reikä. Ohjaimen reiän läpi porattiin alla olevaan uuteen pleksiin reikä reiältä ensin 3 mm reikä ja sitten varsinainen paksumpi pultinreikä. Asentamisesta tulee joutuisa, koska uusiin ikkunoihin poratuttujen reikien pitäisi täsmätä täysin ikkuna-aukon reunoissa olevien kiinnityspulttien reikien kanssa.

blogi 2015-10-5-6.jpg

Uusien pleksilasien kiinnittämisessä käytettään vanhojen pleksien alkuperäisiä talttakantaisia pultteja. Niiden ruosteiset kannat on hiottu sileiksi ja lakattu ruostumista estävällä maalilla.  Myös alkuperäiset ikkunoiden kumitiivisteet on puhdistettu ja käytetään uusien ikkunoiden tiivisteinä.

blogi 2015-10-7-8.jpg

Uudet pleksit on suojattu kummalakin puolelta valkoisella muovikalvolla. Kalvot poistetaan vasta uusia ruutuja matkustamon ikkuna-aukkoihin asennettaessa. Kun pulttien reiät on saatu poratuksi kaikkiin uusiin ruutuihin, alkaa niiden asennus Lokin matkustamoon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, DC-3, Lokki

Kassel-liitokoneen kunnostus loppusuoralla

Keskiviikko 29.4.2015 - Tiistaikerholainen

Kassel 12 A ”13” -liitokone on ollut joulukuusta 2014 lähtien tiistaikerholaisten konservoitavana ja korjattavana. Työtä on tehty samanaikaiseksi oikean siiven, rungon sekä pyrstön korjaamiseksi. Vasen siipi on vielä odottanut vuoroaan.

blogi 2015-09-1-2.jpg

Oikean siiven kärjessä ollut paha vaurio on korjattu. Rikkoutunutta siiven kärkeä jouduttiin rakentamaan uusiksi noin metrin matkalta. Uusi kangasverhoilu kiristettiin kiristyslakalla ja maalattiin hopeaksi alumiinipronssilla sävytetyllä lakalla.

blogi 2015-09-3-4.jpg

Oikean siiven tarkistusluukku sai uuden saranan ja verhoilukin vaati korjausta.

blogi 2015-09-5.jpg

Siivekkeen asennus oli tarkkaa puuhaa.

blogi 2015-09-6-7.jpg

Myös korkeusvakaajan, korkeus- sekä sivuperäsimen konservointi ja korjaus on saatu päätökseen. Suurimpana työnä niiden kohdalla oli kangasverhoilussa olleiden reikien paikkaus.

blogi 2015-09-8.jpg
Kasselin rungon kangasverhoilu oli irronnut alareunastaan kummaltakin sivulta. Vaurio korjattiin liimaamalla verhoilukankaan alareunaan lisäkangasta. Näin jatkettu verhoilukangas saatiin liimattua kiinni rungon alareunaan. Liimasauma vahvistettiin tukilistalla.

blogi 2015-09-10-12.jpg

Rungossa olevat metallikiinnikkeet puhdistettiin ruosteesta ja maalattiin mustalla ruostumista suojaavalla lakalla. Samoin kunnostettiin ohjaussauva ja tehtiin uusi jalkaohjaimen karttu.

blogi 2015-09-11.jpg

Koneen nahkainen istuinvyö oli vuosikymmenten hoitamattomuuden seurauksena kovettunut ja oli kahdesta kohdasta poikki. Vyö ”elvytettiin” hunajaa sisältävällä nahkarasvalla ja korjautettiin suutarilla.  

Kasselin korjatut oikea siipi, pyrstö ja runko siirrettiin vapun alla Suomen Ilmailumuseon entisöintitilasta väliaikaiseen varastoon ja tilalle tuotiin korjattavaksi vasen siipi. Tavoite on saada vasemman siiven korjaus valmiiksi ennen Tiistaikerhon kesätauon alkamista. On vielä epäselvää, saadaanko kunnostettu Kassel 12 A  - vuonna 1935 rakennettu liitokone - näytteille Suomen Ilmailumuseoon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, Kassel

Tiistaikerholaiset Lokkia kunnostamassa

Lauantai 18.4.2015 - Tiistaikerholainen

Vanha Lady eli DC-3 OH-LCD ”Lokki” majailee Suomen Ilmailumuseon pihalla ehostautumassa heinäkuussa 2015 Vantaalla pidettävien Kivistön asuntomessujen vetonaulaksi. Lokki sijoitetaan messualueelle messukävijöiden ihailtavaksi.  Onkin varmaa, että messujen aikana tullaan ottamaan tuhansia selfieitä teemanaan ”Minä ja Lokki”. Lokki-hankkeen takana ovat Suomen Ilmailumuseo, Vantaan kaupunki, Osuuskunta Suomen Asuntomessut ja Airveteran Oy.

blogi_2015-08-1-2.jpg

Kiillotusaine levitetään täplittämällä ennen koneellista kiillotusta.

Ennen kuin ollaan niin pitkällä, paljon on tehtävä, jotta Lokki saadaan näyttelykuntoon. Onneksi Lokin kunnostamiseen on ilmoittautunut mukaan satakunta vapaaehtoista, joiden päätyönä on vuosia taivasalla olleen Lokin harmaaksi hapettuneiden alumiinipintojen kiillottaminen peilikirkkaiksi. Myös Tiistaikerholla on Lokin kunnostamisessa oma tärkeä roolinsa. Kerholaiset korjaavat mm. Lokin siipien siivekkeet, vaihtavat sumeaksi menneet matkustamon ikkunaruudut uusiin ja uusivat korkeus- ja sivuvakaajien jättöreunojen rikkoutuneet kangasverhoilut.

blogi_2015-08-3-4.jpg

Lokin siivekkeen sähkövarausjohtimen uusiminen

Vasemmanpuoleisen siivekkeen korjaus on jo saatu valmiiksi. Siitä korjattiin muutama verhoilussa ollut reikä ja uusittiin johtimet, joiden kautta siipeen syntyvä sähkövaraus pääsee purkautumaan. Tyvestään vaurioituneen oikeanpuolisen siivekkeen korjauksessa on jo päästy korjauskohdan uudelleen verhoilun kiristyslakkaukseen. Edessä on vielä verhoilun ompelu kiinni siipikaariin ja maalaus alumiinipronssilakalla.

blogi_2015-08-5.jpg

Lokin siivekkeen tyven kiristyslakkaus

blogi_2015-08-6-7.jpg

Lokin matkustamon ikkunoiden irroitusta

Lokin matkustamon kaikki ikkunaruudut on irrotettu ja ikkuna-aukot peitetty väliaikaisesti muovikalvolla.  Kun ottaa huomioon, että ikkunaruudut ovat todennäköisesti koneen alkuperäiset, ikkunoiden ruostuneet kiinnityspultit saatiin auki kohtuullisen helposti. Vanhoja ikkunaruutuja käytetään sapluunana, kun uusiin polykarbonaattipleksistä leikattuihin ruutuihin porataan kiinnityspulteille reiät. Tämä vaatii tarkkuutta, sillä reiät on porattava tismalleen samoihin kohtiin alkuperäisen ikkunaruudun kanssa.

blogi_2015-08-8-9.jpg

Irrotettujen ikkunoiden tilalle asennettiin muovikalvot

blogi_2015-08-10.jpg

Lokin matkustamon ikkunoiden reikienporaussabluunalaatikko

Ainakin nyt näyttää siltä, että Lokin kunnostamisessa ollaan aikataulussa. Kaikki tulee kuitenkin olla valmiina viimeistään kesäkuun puolivälissä. Silloin Lokin runko ja siivet kuljetetaan jonkun kesäisen yön valoisina tunteina katuja pitkin Kivistön messualueelle näytteille koottavaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, DC-3, Lokki

Haukka I palasi Vesivehmaalle

Torstai 16.4.2015 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseossa ”Hylyistä helmiksi” näyttelyssä esillä ollut Tiistaikerhon konservoima ja korjaama I.V.L. D 26. Haukka I (HA-39) -hävittäjä palasi Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle.

blogi_2015-7-1.jpg
”Vesikseltähän” Haukkaa alettiin syksystä 2012 lähtien tuoda osa osalta Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa näyttelykuntoon saatettavaksi. Konservointi ja korjaustyön valmistuttua oli aika palauttaa kone sovitusti lähtöpaikkaansa. Kuljetuksen Suomen Ilmailumuseosta Vesivehmaalle järjesti Keski-Suomen Ilmailumuseo ja käytännön operaation hoiti ilmavoimat. Siispä kiitos ja kumarrus Tikkakosken suuntaan! Ensimmäiseen kuormaan laitettiin menemään Haukan runko ja pyrstö ja toiseen koneen siivet.

blogi_2015-7-2-3.jpg

blogi_2015-7-4.jpg

Vielä kuukausi sitten oli ongelmana, mihin ”rakoseen” Haukan saisi koneita tupaten täynnä olevassa Vesivehmaan hallissa näytteille asetetuksi. Kuin sattumalta Haukalle järjestyi hallissa tilaa, koska siellä oleva Caudron-Renault C.R.714 -hävittäjä lähtee yllättäen lainaan Puolaan. Syy on se, että Puolan luhistuttua 1939 puolalaiset lentäjät taistelivat konetyypillä Ranskan ilmavoimien alaisuudessa (Groupe de Chasse polonais I/145) saksalaisia vastaan. Saivatpa puolalaiset Caudron-Renaulteillaan 12 varmistettua pudotustakin, josta syystä niin piloteilla kuin konetyypillä on Puolassa sankarin maine. Siis aivan toisenlainen maine kuin Suomessa, jossa maahamme 1940 saapuneet kuusi Caudron-Renaultia hylättiin käyttökelvottomana. Näistä koneista yksi on ollut esillä Päijät-Hämeen ilmailumuseossa ja on nyt lähdössä Puolaan.

blogi_2015-7-5-6.jpg
Haukka I kootaan toukokuun alkupuolella Caudron-Renaultin paikalle. Näin Haukka I on Päijät-Hämeen ilmailumuseossa nähtävillä tulevana kesänä museon aukioloaikoina. Siispä ensi kesänä kannattaa poiketa ”Vesikselle” I.V.L. D 26. Haukka I (HA-39) hävittäjää ihailemaan!

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka

Purettu Haukka odottaa kuljetusta Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon

Sunnuntai 29.3.2015 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseon vaihtuvien näyttelyiden hallin ”Hylyistä helmiksi” näyttely on purettu ja sen mukana on myös purettu näyttelyssä esillä ollut I.V.L. D 26. Haukka I -hävittäjä.

blogi_2015-06-01.jpg

blogi_2015-06-02.jpg

Haukka-hävittäjän prototyyppi I.V.L. D 26 Haukka I siinä kunnossa, mihin se saatiin konservoitua ennen purkamista. Näin hieno se ei ole ollut 83 vuoteen!

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon konservoimasta ja kunnostamasta Haukka I -hävittäjästä irrotettiin siivet ja pyrstö koneen kuljettamiseksi Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle, koska Suomen Ilmailumuseossa ei ole tilaa Haukan näytteillä pitämiselle. Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Haukka I kootaan näytteille toukokuussa, joten tällä kertaa ilmailuhistoriallisesti arvokas konservoitu kone ei onneksi päädy museoiden varastojen pimentoihin, kuten on käynyt monelle konservoidulle tahi entisöidylle museolentokoneelle.

blogi_2015-06-03-04.jpg
Valitettava tosiasiahan on, että tällä hetkellä on noin 15 entisöityä sekä lukuisia muita ilmailuhistoriallisesti arvokkaita lentokoneita, joille ei – Raamatullisesti todeten – löydy sijaa majatalossa eli ilmailumuseoiden näyttelyissä. Koneita säilytetään varastoituina museokävijöiden katseilta piilossa, niitä on ripoteltu näytteille markettien kattoihin tai kauppakeskuksen pihapiiriin ja pahimmassa tapauksessa ne ovat taivasalla ”happanemassa”. Syy tilanteeseen on kaikkien tiedossa. Suomen ilmailumuseoiden näyttelytilat ovat auttamattomasti liian pienet museoiden hallussa olevan konekannan näytteillä pitämiseksi. Kun tiedetään, mikä on maamme taloudellinen tilanne tällä hetkellä, taitaa olla toiveajattelua saada asiantilaan parannusta lähivuosina. Erilaisia suunnitelmia on kyllä onneksi viritteillä.

blogi_2015-06-06.jpg

Museokävijöiden kannalta myönteistä olisi jo sekin, jos esimerkiksi Keski-Suomen ja Suomen Ilmailumuseot voisivat nykyistä ahkerammin tuoda varastoissaan olevia koneita esille ja viedä pitkään näyttelyssä olleita koneita väliaikaisesti varastoon. Tämä tarjoaisi museokävijälle uutta mielenkiintoa sen sijaan, että vuosi toisensa perään käy toteamassa, että samat, joskin mielenkiintoiset koneethan ne siellä edelleenkin ovat esillä.

blogi_2015-06-07.jpg

Tiistaikerhon konservoiman ja kunnostaman I.V.L. D 26. Haukka I -hävittäjän kohdalla voimme joka tapauksessa olla iloisia siitä, että hävittäjä saadaan esille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Haukasta tuleekin Vesivehmaan lentokentällä toimivan museon uusi houkutin. Ilmailua harrastavan retket kannattaakin tulevana kesänä suunnata Vesivehmaalle Haukka I -hävittäjää ihailemaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka

Vanhemmat kirjoitukset »