Tiistaikerhon blogi

Kassel 12 A -liitokone näytteille Suomen Ilmailumuseoon

Sunnuntai 13.9.2015 - Tiistaikerholainen

Syksystä 2014 kesän alkuun 2015 Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa konservoitu ja korjattu Kassel 12 A -liitokone, tunnuksella ”13”, on nyt päässyt ansaitsemaansa paikkaan eli näytteille Suomen Ilmailumuseoon. Kone ripustettiin museon I Hallin kattoon ja sijaitsee aivan hallin sisäänkäynnin tuntumassa. Kassel poikkeaa ulkonaisesti muista I Hallin kattoon ripustetuista 1930-luvun liitokoneista siinä, että Kasselissa istuu lentäjä istuinvyöllä kiinnitettynä.

Kasselin rakentaneita varusmiehiä työhaalareissaan Santahaminassa 30.3.1935. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Lentäjänukke on puettu valokuvien mukaiseen 1930-luvun ilmavoimien varusmiehen työhaalariasuun aitoine turkissuikkineen. Miksi näin? Syynä se, että koneen rakensi Santahaminassa vuosina 1934-1935 Lentoasema 2:n 13 varusmiestä tuvasta 13. Siitä koneen tunnus ”13”.

Kassel koelennolla Santahaminassa 30.3.1935. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto

Varusmiehet rakensivat koneen vapaa-ajallaan omalla rahoituksella ja hankinnoilla. Koneen ensilennot tehtiin Santahaminassa maaliskuun lopussa 1935 sekä kuorma-auto- että käsivedolla joko ”Saharan” lentokentältä tai meren jäältä.

Kasselia kootaan kattoon nostamista varten. Kuva: Raimo Heikkinen.

Kassel ”13” säilyi vuosien saatossa ulkoisesti hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Syynä se, että kone jäi ”unohduksiin” Santahaminaan rakentajajoukon hajaannuttua asepalveluksen jälkeen. Koneen kohtaloksi tuli lopulta joutua 1940-luvun lopulla varastoiduksi Vesivehmaan lentokentän vanhaan lentokonehalliin ilmavoimien käytöstä poistettujen koneiden kanssa. Myöhemmin Kassel koottiin Lahden Ilmasillan toimesta ja nostettiin nykyisin Päijät-Hämeen Ilmailumuseona toimivan Vesivehmaan hallin kattoon. Vesivehmaalta kone tuotiin Tiistaikerhoon konservoitavaksi ja korjattavaksi.

Vasemmalla lentäjänukke puettuna 1930-luvun varusmiehen työasussa (kuva: Raimo Heikkinen), oikealla Kasselia nostetaan hallin kattoon (kuva: Suomen Ilmailumuseo).

Kassel 12 A on ainoa Suomessa rakennettu saksalaisen Segelflugzeugbau Kassel -tehtaan 1920-luvulla koulutuskäyttöön suunnittelema liitokone. Kone on Suomen ilmailuhistoriallisesti merkittävä, sillä se on kaikkiaan järjestyksessä toinen Suomessa rakennettu liitokone. Polyteknikkojen Ilmailukerho ehti rakentaa Zügling-liitokoneensa vuotta aiemmin. Tuohon aikaan ei voitu vielä puhua varsinaisista purjekoneista, vaan koneilla lennettiin vain lyhyitä liitoja, joissa kyllä jo oppi lentokoneen ohjaamisen alkeet.

Kassel lentäjänukkeineen Suomen Ilmailumuseon I hallin katossa.

Kasselin nosto-operaation aluksi konservoinnin jäljiltä vielä osina ollut kone koottiin. Sen jälkeen Ramirent Oy:ltä lainatun varsinosturin avulla kiinnitettiin hallin kattopalkkeihin Kasselin ripustusvaijerit sekä nostoa varten köysitalja. Kone hinattiin miesvoimin köyden varassa näyttelykorkeuteensa muiden katosta riippuvien koneiden siipiä ja potkureita kierrellen. Lopuksi Kassel kiinnitettiin eturungostaan, pyrstöstään ja siipien kärjistään ripustusvaijereihin. Kassel 12 A ”13” on ripustettu muita hallin katossa olevia koneita jonkun verran alemmaksi, missä kone lentäjineen on erittäin hyvin esillä museokävijöiden ihailtavaksi.

Kassel-liitokoneen kunnostus loppusuoralla

Keskiviikko 29.4.2015 - Tiistaikerholainen

Kassel 12 A ”13” -liitokone on ollut joulukuusta 2014 lähtien tiistaikerholaisten konservoitavana ja korjattavana. Työtä on tehty samanaikaiseksi oikean siiven, rungon sekä pyrstön korjaamiseksi. Vasen siipi on vielä odottanut vuoroaan.

Oikean siiven kärjessä ollut paha vaurio on korjattu. Rikkoutunutta siiven kärkeä jouduttiin rakentamaan uusiksi noin metrin matkalta. Uusi kangasverhoilu kiristettiin kiristyslakalla ja maalattiin hopeaksi alumiinipronssilla sävytetyllä lakalla.

Oikean siiven tarkistusluukku sai uuden saranan ja verhoilukin vaati korjausta.

Siivekkeen asennus oli tarkkaa puuhaa.

Myös korkeusvakaajan, korkeus- sekä sivuperäsimen konservointi ja korjaus on saatu päätökseen. Suurimpana työnä niiden kohdalla oli kangasverhoilussa olleiden reikien paikkaus.

Kasselin rungon kangasverhoilu oli irronnut alareunastaan kummaltakin sivulta. Vaurio korjattiin liimaamalla verhoilukankaan alareunaan lisäkangasta. Näin jatkettu verhoilukangas saatiin liimattua kiinni rungon alareunaan. Liimasauma vahvistettiin tukilistalla.

Rungossa olevat metallikiinnikkeet puhdistettiin ruosteesta ja maalattiin mustalla ruostumista suojaavalla lakalla. Samoin kunnostettiin ohjaussauva ja tehtiin uusi jalkaohjaimen karttu.

Koneen nahkainen istuinvyö oli vuosikymmenten hoitamattomuuden seurauksena kovettunut ja oli kahdesta kohdasta poikki. Vyö ”elvytettiin” hunajaa sisältävällä nahkarasvalla ja korjautettiin suutarilla.  

Kasselin korjatut oikea siipi, pyrstö ja runko siirrettiin vapun alla Suomen Ilmailumuseon entisöintitilasta väliaikaiseen varastoon ja tilalle tuotiin korjattavaksi vasen siipi. Tavoite on saada vasemman siiven korjaus valmiiksi ennen Tiistaikerhon kesätauon alkamista. On vielä epäselvää, saadaanko kunnostettu Kassel 12 A  - vuonna 1935 rakennettu liitokone - näytteille Suomen Ilmailumuseoon.

Verhoiluhommia Tiistaikerhossa

Perjantai 13.3.2015 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerholaiset ovat uurastaneet rinta rinnan Kassel 12 A liitokoneen sekä DC-3 Lokin rikkoutuneen siivekkeen korjaamiseksi. On hauska yhteensattuma, että kumpaankin työkohteeseen liittyy vuosiluku 1935.  Se on sekä DC-3 konetyypin että Santahaminan varusmiesten rakentaman Kassel 12 A liitokoneen ensilennon vuosiluku. Tosin on todettava, että Tiistaikerhon työn kohteena oleva DC-3 Lokki rakennettiin paljon myöhemmin II maailmasodan aikaan vuonna 1943.

Kasselin oikean siiven vaurioitunut kärki on saatu rakennettua ehjäksi samoin kuin Lokin siivekkeen ruhjoutunut tyvi. Korjauksissa oli menetelmällistä eroa, sillä Kasselin siipi on puu- ja Lokin siiveke alumiinirakenteinen.  Korjausten jälkeen ryhdyttiin kummankin uudelleen verhoiluun.

 
Kasselin oikean siiven vaurioitunut kärkiosa oli jouduttu purkamaan ja rakentamaan ehjäksi kahden kaarivälin matkalta. Tämän alueen verhoilemiseksi leikattiin pellavakankaasta siiven kärkiosan kattava kangaskaistale. Verhoilukangas kiinnitettiin ensin tyvipuolestaan siiven ehjän verhoilun päälle siipikaaren kohdalle. Kiinnitys tehtiin kontaktiliimalla. Tämän jälkeen verhoilukangas kiinnitettiin kangasta venyttäen siiven päätyyn. Kangasta venyttämällä saatiin pois siiven kärjen kaventumisen aiheuttamat vekit.

Kankaan varsinainen kiristäminen aloitettiin kastelemalla se ensin vedellä. Kankaan kuivuttua siirryttiin Saponi -kiristyslakkaukseen. Kankaan pintaan vedettiin ensin kolme kertaa tinnerillä laimennettua kiristyslakkaa. Tämän jälkeen kiristystä jatkettiin täyslakalla.  Kangas tarvitsee vielä muutaman täyslakkakerroksen, ennen kuin se on riittävän kireä saamaan hopeisen maalipinnan.

Samanaikaisesti eteni myös Lokin siivekkeen korjatun tyven verhoilu. Yritettiin aluksi verhoilla siivekkeen tyvi yhtenäisellä siivekkeen ympäri kiedotulla kankaalla, kuten toimittiin Kasselin kohdalla. Todettiin kuitenkin, ettei siivekkeen muodon ja rakenteen vuoksi lopputulos olisi hyvä. Tämän vuoksi päätettiin siivekkeen tyvi verhoilla useassa osassa.

Leikattiin kankaasta sopivankokoisia paloja ja yksi toisensa jälkeen kankaat kiinnitettiin paikoilleen liimaamalla ne reunoistaan siivekkeen metallisiin kaariin ja rakenteisiin.

Kun siivekkeen tyvi oli kauttaaltaan verhoiltu, kangas kasteltiin ensin vedellä, jonka jälkeen kankaan kiristystä jatkettiin laimennetulla ja lopuksi täydellä Saponi -kiristyslakalla. Kun kankaat saadaan riittävän kireiksi, verhoilukankaat ommellaan kiinni siivekkeen kaariin.

Kuin lennokkia rakentaisi

Tiistai 17.2.2015 - Tiistaikerholainen

Vuonna 1935 rakennetun Kassel 12 A -liitokoneen konservointi ja korjaus ovat edenneet hyvää vauhtia. Oikean siiven, sivu- ja korkeusperäsimen sekä korkeusvakaajan kangasverhoilussa olleet vauriot on paikattu, siiven kärkiosan rikkoutunut rakenne on korjattu ja siiven tyvessä oleva tarkistusluukku on saanut uuden saranan. Kun siiven jättöreuna saadaan korjatuksi ja siiven kärkiosa verhoilluksi, onkin aika ottaa vasen siipi ja runko konservoinnin ja korjauksen kohteiksi.

Oikean siiven tyvessä on kaksi siiven tarkistusikkunaa. Ne on tehty 1920- ja 1930-luvuilla yleisesti käytetystä celastoidi-pleksistä. Korroosio oli syönyt toisen ikkunan alumiinisen saranan ”muruiksi”. Ajateltiin ensin laittaa tilalle uusi sarana messinkisestä pianosaranasta. Todettiin kuitenkin, ettei se olisi konservoinnin periaatteiden mukaista, jossa tavoite on tehdä uudet osat alkuperäisen mukaisiksi. Niinpä päätettiin työstää uusi sarana ohuesta alumiinipellistä. Pikkutarkkaa osaamista edellyttämä työ onnistui hyvin. Kasselin oikean siiven tarkistusluukku sai uuden alumiinipeltisen saranan, joka komeilee kiiltävänä viereisen ikkunaluukun alkuperäisen saranan rinnalla.

Jo Vesivehmaalla Kasselia Suomen Ilmailumuseolle hakiessamme kiinnitimme huomiota koneen keveyteen. Yksittäinen siipi ei tuntunut painavan mitään ja sen pystyisi yksikin kantamaan, jos siivestä saisi kunnon otteen.

Siiven, kuten myös muidenkin koneen osien, keveyden salaisuus paljastui oikean siiven vaurioitunutta kärkeä purettaessa. Siiven kaaret tukirakenteineen on rakennettu ohuista vain 4 x 8 mm paksuista rimoista. Niinpä, kun aloimme rakentaa siiven kärkiosaa ehjäksi, mieleen tuli, että rakennamme ennemminkin lennokkia kuin kokonaista liitokonetta. Keveys on ilma-alukselle etu ja niinpä Kassel 12 A onkin suunniteltu mahdollisimman kevyeksi. Onhan kyseessä ennemminkin liitokone kuin purjekone, jossa keveydestä on etua myös maassa. Liitokonetta kun oli tapana raahata miesvoimin rinnettä ylös harjanteen laelle rinneliitojen tekemiseksi.

Kassel 12A -liitokone: isompi homma kuin arveltiin

Lauantai 27.12.2014 - Tiistaikerholainen

Edellisessä blogikirjoituksessani arvelin, ettei Kassel 12A -liitokoneen konservoinnissa ja korjaamisessa ei tulisi eteen mitään mittavampaa tekemistä. Työn kohteiksi ensin otettujen oikean siiven ja sivuperäsimen perustella voidaan kuitenkin jo nyt sanoa, ettei ihan pienillä toimenpiteillä hommasta selvitä.

Sivuperäsimen jättöreuna ja muutama kaari on murtunut. Siiven kangasverhoilussa on kolmisenkymmentä reikää. Siiven kärki on vaurioitunut ja joudutaan purkamaan ja kokoamaan uuden veroiseksi. Vauriot siiven kärjessä eivät ole sinänsä pahat, mutta tukirakenteen liimaukset ovat irronneet.

80 vuoden varastointi kosteissa paikoissa on tehnyt tehtävänsä. Jos Kasselista aiottaisiin tehdä lentävä, koko kone olisikin purettava osiin ja siten koottava uudelleen. Näin ei kuitenkaan nyt menetellä, vaan Kassel puhdistetaan vuosikymmenten saatossa sen pintoihin kertyneestä liasta ja koneen saamat vauriot korjataan.

Siispä tuumasta toimeen! Oikean siiven vaurioituneesta kärjestä purettiin kangasverhoilu noin puolen metrin matkalta. Verhoilun alta paljastui osin sortunut tai vielä juuri ja juuri kasassa pysyvä rimoista koostuva siiven tukirakenne. Rimojen liitosten liima oli mennyt vuosikymmenten saatossa pölyksi ja tukirakenteen rimat voitiinkin ”poimia talteen” odottamaan uudelleen kokoamista. Koska Kasselista ei ole käytössämme piirustuksia dokumentoitiin verhoilun alta paljastunut siiven tukirakenne huolellisesti. Näin siiven kärjen uudelleen kokomainen voidaan toteuttaa alkuperäisen mukaisena.

Kasselin sivuperäsimen jättöreuna on jossain varastoinnin vaiheessa saanut huomattavan iskun. Sen seurauksena jättöreunassa oleva ohut bambusalko ja kaksi peräsimen keskeistä kaarta olivat murtuneet.  Peräsimen kangasverhousta purettiin sen verran, että päästiin käsiksi vauriokohtien korjaamiseen.

”Notkahtaneet” siipikaaret oikaistiin niihin liimatuilla tukilistoilla. Jättöreuna korjattiin poistamalla vaurioitunutta bambusalkoa 10 cm matkalta ja liimaamalla sen tilalle pyöreästä puurimasta vastaavanlainen kappale. Vauriokohdan verhoilu odottaa vielä vuoroaan.

Hopeapronssilla lakatut oikean siiven, siivestä irrotetun siivekkeen ja sivuperäsimen kangasverhoilupinnat puhdistettiin ihmesienikäsittelyllä. Paikoin puhdistuksessa käytettiin myös laimeaa astianpesuliuosta. Kangasverhoilun kuivuttua alettiin paikata verhoilussa olevia reikiä.

Pienenpien reikien päälle liimattiin lakalla kangaspaikka. Paikkana käytettiin oikean siiven vaurioituneesta kärjestä purettua alkuperäistä hopeapronssipintaista verhoilukangasta. Näin paikat ”maastoutuivat” erinomaisesti siiven verhoilupintaan. Isompien reikien alle liimattiin ensin tueksi ohut vaneriviilu.

Kangaspaikkojen reunoja ei leikattu, kuten yleensä on tapana, hammastusreunaisiksi. Tämä siksi, että siiven verhoilussa olevat vanhat paikat oli kaikki sileäreunaisia ja uusissa paikoissa haluttiin noudattaa samaa menetelmää. 

Uutta puuhaa Tiistaikerholle

Maanantai 8.12.2014 - Tiistaikerholainen

I.V.L. D 26. Haukka I:n konservointityö on viimeistelyä vailla valmis, joten on tarve löytää jokin sopiva uusi projekti tiistaikerholaisia työllistämään. No, eivät työt Tiistaikerhossa ole nytkään olleet yhden Haukan varassa. Meneillään on Vihurin ohjaamokokonaisuuden rakentaminen valmiiksi näytteille asetettavaksi, tänä syksynä alkanut Myrsky II:n entisöintihanke on päässyt vauhtiin ja DC-3 Lokin siivekkeen korjaus on käynnissä. Silti mukaan mahtuu vielä uuttakin tekemistä.

Täksi uudeksi tekemiseksi valittiin Vesivehmaalla Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa 1940-luvun lopusta asti ollut purjekone Kassel 12.  Tämä purjekone on järjestyksessä toinen, mitä Suomessa on rakennettu, sillä aina tehokkaat teekkarit eli Polyteknikkojen Ilmailukerho ehti lentää rakentamallaan Zügling-koneellaan vuotta aiemmin. Kassel 12 -purjekoneen rakensi vuonna 1935 Lentoasema 2:n 13 varusmiestä Santahaminassa. Tällä kertaa ei kuitenkaan enempää itse koneen historiasta.

Torstaina 4. joulukuuta ryhmä tiistaikerholaisia ja lahdenilmasiltalaisia lastasivat Vesivehmaalla osiinsa puretun Kassel 12 -purjekoneen lahtelaisen Kuljetuspalvelu Fågel Oy:n autoon ja kone kuljetettiin turvallisesti Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle. Vuosikymmenten varastoinnin ja eri olosuhteiden seurauksena Kassel on saanut runsaasti vaurioita.

Kasselin siipeä nostetaan sisään Tiistaikerhon entisöintitilaan, oikealla Lokin siiveke.

Tiistaikerholaisten tehtävänä on käsitellä kone korjaavan konservoinnin periaatteella. Se tarkoittaa, että puhdistaan koneen pinnat, korjataan sen saamat vauriot, uusitaan rikkoutuneita osia, koneen tukilankoja ja vaijereita sekä laitetaan koneen ohjainlaitteet toimintakuntoiseksi. Lopuksi kone kootaan näyttelyyn asettamista varten. Kovin suuresta työmäärästä, ainakaan näin alustavasti arvioiden, ei ole kysymys. Todennäköisesti kaikki saadaan valmiiksi kevääseen mennessä.