Ilmailumuseoyhdistys sai Lappeenrannassa toimivalta Etelä-Karjalan ilmailumuseolta Douglas DC-3:n koneen maavirtalähteen tyyppiä C-28. Se on Finnairin peruja. Virtalähteen lopullinen osoite on Turussa oleva Caravelle III ”Sinilinnun” näyttelyaitaus, jonne maavirtalähde toimitetaan entisöinnin jälkeen. Caravellen vieressähän on näytteillä Douglas C-47/DC-3 DO-5:n runko, jonka yhteyteen se hyvin sopii. Maavirtalähde entisöidään ulkonaisesti alkuperäisen näköiseksi. Samalla tutkitaan, saisiko maavirtalähteen myös toimintakuntoiseksi.

Maavirtalähde saapui Lappeenrannasta Puusepäntien verstaallemme henkilöauton peräkärryllä. Niinpä kokoonnuimme sakilla tuota laitetta ihmettelemään. Aikamme sitä ihmeteltyämme otimme sen peräkärrystä asfalttipihalle ja työnsimme laitteen sisälle Puusepäntien verstaaseen.

Verstaassa tutkimme laitetta lähemmin. Rakenteellisesti se on koko lailla hyvässä kunnossa. Laitteen maalipinnoissa on kuitenkin runsaasti ruostetta. Niinpä tämän DC-3:n maavirtalähteen kunnostamisen pääasiallinen työ onkin laitteen osien puhdistaminen ruosteesta ja niiden maalaaminen laitteen sinisellä ”Finnairin värillä”.

Maavirtalähteen entisöinti aloitettiin purkamalla siitä ne osat, jotka olivat laitteesta järkevästi irrotettavissa puhdistettaviksi. Ensin irrotettiin maavirtalähteestä lentokoneeseen menevä paksu kaksoisjohto. Sen jälkeen irrotettiin maavirtalähteen katto tai paremminkin yläkate ja laitteen kylkiä suojaavat kylkilevyt.

Yläkate oli kiinni pikalukitusruuveilla ja saatiinkin irti vaivattomasti. Yläkatteen pinnassa on kiinni puulistoista tehty metallikaiteellinen tavararitilä. Tällä ritilällä pidettiin kiepille kerittyä maavirtalähteestä lentokoneeseen menevää virtajohtoa. Puuritilä irrotettiin metallisesta yläkatteesta, jotta metallikatteen saa puhdistetuksi ruosteesta ja puuritilän puretuksi maalattavaksi.

Puuritilän irrottaminen oli hankalaa, sillä ritilän kiinnitysruuvit olivat jumiutuneet. Ruuveja käsiteltiin ruosteen irrottajalla ja kuumentamalla. Lopulta kahta ruuvia lukuun ottamatta saatiin ruuvit irti. Kaksi ruuvia piti lopulta irrottaa poraamalla. Nyt oli yläkate valmis ruosteesta puhdistettavaksi sekä puuritilä kunnostettavaksi.

Maavirtalähteen yläkatteen päällä oleva puuritilä purettiin osiinsa. Todettiin, että puuritilän listat on tehty hyvin tiheäsyisestä puusta ja olivat vielä kovia. Ne kannattaa kunnostaa uuden ritilän rakentamisen sijaan. Sen sijaan ritilä alapuoliset puiset tukipuut ovat niin lahot, että ne joudutaan uusimaan.

Puulistat puhdistettiin vanhasta maalista raappojen avulla. Sen jälkeen pinnat vielä hiottiin pyöröhiomakoneella. Listat ovat valmiit maalattaviksi. Puuritilän metallireunus puhdistettiin kauttaaltaan ruosteesta ja maalista ja se on myös valmis lakattavaksi ja maalattavaksi.

Kun maavirtalähde oli ilman yläkatettaan, päästin katsomaan sen sisään. Sisältä paljastui 1950-luvun sähkötekniikkaa, eli varsin oudon näköistä. Ulkonaisesti mikään ei näyttänyt olevan rikki. Niinpä yhdistimme laitteen voimavirtapistokkeeseen. Sen seurauksena sähköjen vikavirtasuojus laukesi. Laite ei siten ole toimintakuntoinen. Yritämme vielä selvittää vikaa, mutta koska emme ole onnistuneet löytämään maavirtalähteen sähkökaaviota, jonka pohjalta voisimme vikaa selvittää, laite jäänee mykäksi.

Laiteen kummankin kyljen suojalevyt olivat kiinnitetty maavirtalähteen rakenteeseen ruuveilla. Niidenkään avaaminen ei tuottanut sen suurempaa vaivaa, joten kylkilevyt olivat pian valmiit puhdistettaviksi.

Kun maavirtalähteen kyljet oli saatu auki, tulivat maavirtalähteen pyörät kokonaan näkyviin. Ne ovat alkuperältään hyvin todennäköisesti moottoripyörän pyöriä. Niistä toisessa oli vielä paineet, mutta toinen löysä. Löysään renkaaseen pumpattiin ilmaa, mutta se ei kunnolla ilmaa pitänyt. Joko sisuskumissa on pieni reikä tai venttiili vuotaa. Kummatkin pyörät irrotettiin puhdistettaviksi. Pyörien takaa paljastui täysin ruostepintainen pyöräkotelo puhdistettavaksi. Pyöristä poistettiin renkaat, jotta pyörien vanteiden ja pinnojen puhdistaminen olisi helpompaa.

Pyörän vanteet puhdistettiin porakoneeseen kiinnitetyllä muoviharjalla. Vanteiden ruskea maalipinta on vielä niin hyvässä kunnossa, joten vanteita ei tarvitse uudelleen maalata. Riittää kun ne puhdistuksen jälkeen käsitellään kirkkaalla Isotrol-lakalla. Pyörän pinnat hiottiin puhtaiksi sekä karhunkielellä että teräsvillalla.

Aloitettiin maavirtalähteen kylkilevyjen ja yläkatteen puhdistaminen ruosteesta. Levyjen pinnat puhdistettiin ruosteesta ruuvinvääntimeen kiinnitetyillä erilaisilla pyöröharjoilla, mutta myös epäkeskohiomakoneilla. Levyjen pintoja ei hiottu kauttaaltaan puhtaalle metallille. Tulevan maalauksen kannalta riittää, että ruoste ja irtonainen maali saadaan poistettua. Levyissä oleva lohkeillut maali raavittiin pois raapoilla ja puukon kärjellä. Mutta se maali, mikä oli kunnolla kiinni, hiottiin vain pinnaltaan karheaksi.

Yläkatteen ja kylkilevyjen puhdistamisen jälkeen otimme kohteeksi varsinaisen maavirtalähteen rakenteiden pintojen puhdistamisen. Vastaavalla tavalla kuin suojuslevyistä puhdistettiin maavirtalähteen pinnoilla olevat ruosteiset kohdat. Lohkeillut maali kaavittiin pois. Nyt myös itse maavirtalähteen pinnat ovat valmiit maalattaviksi.

Maavirtalähteen ja sen osien puhdistetut ja hiotut pinnat käsitellään ensin kirkkaalla Isotrol-lakalla, jonka jälkeen ne maalataan maavirtalähteen sinisen sävyisellä Isotrol-maalilla.

Kuvat: Lassi Karivalo.