Kun Suomen ilmailumuseossa varastoituneena ollut OH-XEA ”Ressun” runko oli siirretty Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan Puusepäntieltä vuokraamaan verstastilaan, oli mahdollista jatkaa joulukuussa tauolle jäänyttä Ressun entisöintiä. Tosin täysipainoisesti emme vielä voi entisöinteihin paneutua, sillä Tiistaikerhon verstaan varustaminen on osittain kesken. Voimme kuitenkin jo aloittaa entisöintejä rinnan verstastilan varustamisen saattamisen loppuun.

Jatkoimme Ressun entisöintiä kiinnittämällä mittareita tyhjillään olleeseen Ressun mittaritauluun. Tyhjään tauluun on nyt saatu asennettua siitä puuttuneet mittarit. Puuttuvat mittarit kävivät ilmi Ressun mittaritaulusta vuonna 1969 otetusta valokuvasta. Olemmekin kiitollisia Turun lentokerhon porukalle, joka haali käyttöömme valtaosan mittaritaulun mittareista. Kiitämme myös Suomen ilmailumuseota, josta saimme loput puuttuvat mittarit. 

Kuva: Esko Keskinen.

Mittaritaulun täydentämisessä venäläinen nopeusmittari teetti eniten töitä, sillä siinä ei ollut mittarissa kiinni oleva kiinnitysrengasta. No, saimme mittarin kiinnitettyä paikalleen mittarin ympärille laitetulla kiristyspannalla. Pannan alle laitetun neljän kulmaraudan avulla mittari saatiin kiinnitetyksi.

Koska emme halunneet jättää tyhjäksi mittaritaulun alareunan keskellä olevaa aukkoa, tälläsimme siihen väliaikaisesti yhden DTM-mittarin. Siis emme tiedä, mikä mittari siinä on aikanaan ollut, sillä Ressun mittaritaulusta käytössämme olevassa valokuvassa tuo alimmainen mittari puuttuu. Lisäksi laitoimme mittaritauluun kahden katkaisijan tyhjään reikään Motonetistä ostamamme katkaisijat. Ne eivät vastaa muodoltaan Ressun mittaritaulussa olleita alkuperäisiä pitkävartisempia katkaisijoita, mutta olkoon nyt toistaiseksi siinä. Yritämme toki löytää paremmin alkuperäisiä vastaavat katkaisijat mittaritauluun laitettavaksi.

Kuva: Jouni Ripatti.

Ressun metallirakenteinen runkokehikko saatiin vuoden 2024 lopulla verhoiluvalmiiksi. Niinpä olemme aloittaneet runkokehikon verhoilun runkokehikkoon kiinteästi kuuluvasta sivuvakaajasta. Vakaajasta tehtiin ensin pahvimalli. Mallin päälle levitettiin puuvillainen verhoilukangas ja kankaasta leikattiin vähän pahvimallin reunoja suurempi kangaspala. Kangas leikattiin tarkoituksella ylisuureksi, jotta siinä on muokkausvaraa kankaan leikkaamiseksi ”tyköistuvaksi”.

Leikattu kangas asetettiin alustavasti sivuvakaajan päälle niin, että kankaan liepeet tulivat vakaajan jättöreunan puolelle. Sivelimme vakaajan johtoreunaan NC-Speed nitroselluloosalakkaa ja painoimme verhoilukankaan tiiviisti sitä vasten. Näin saimme kankaan liimattua vakaajan johtoreunaan kankaan liepeiden kiinnittämiseksi lakalla vakaajan jättöreunaan.

Halusimme vielä varmistaa käyttämämme verhoilukankaan kiristymisominaisuuden. Niinpä kiinnitimme kankaanpalan nitojan niiteillä puukehikkoon ja aloitimme kankaan kiristämisen nitroselluloosalakalla. Kahden 25-prosenttisen lakkakerroksen jälkeen sivelimme kankaan pintaan 50-prosenttisen nitrolakan. Näiden lakkauskertojen jälkeen kangas alkoi jo toivotusti kiristyä eli kutistua rumpukalvomaiseksi. Kankaan lopullinen kiristymisominaisuus selviää, kunhan pääsemme käsittelemään sitä 100-prosenttisella NC Speed nitroselluluusalakalla.

Ressun runkokehikko oli IMY:lle lahjoitettaessa ilman ohjaamon pleksi-ikkunoita ja tuulilasia. Ohjaamon vasemmalle kyljen sekä oikealla puolella olevan oven uudet pleksi-ikkunat hankittiin, ja leikattiin muotoonsa jo viime vuoden lopulla. Ne tehtiin 3 mm polykarbonaattipleksistä. Ohjaamosta puuttuvan tuulilasin tekemiseksi siitä tehtiin ensin pahvimalli, jonka mukaan 3 mm polykarbonaattipleksistä leikataan tuulilasin aihio. Muotoonsa leikattu pleksilevy taivutetaan kuumentamalla oikeaan muotoonsa niin, että levyn kummatkin sivut painautuvat tiiviisti ohjaamon etuosan kylkiä vasten. Tällaista pleksilevyn taivuttamista emme ole aiemmin tehneet, mutta eiköhän siinä onnistuta.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.