Tiistaikerhon blogi

Muutakin kuin entisöintiä Tiistaikerhossa

Maanantai 23.3.2020 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikeho yhdistetään vanhojen ilma-alusten kunnostamiseen ja entisöintiin niiden laittamiseksi ilmailumuseoissa näytteille. Valtaosin tuo mielikuva on oikea, mutta Tiistaikerhossa tehdään runsaasti myös muutakin askaretta, joka tukee joko Suomen Ilmailumuseon tahi Ilmailumuseoyhdistyksen toimintaa. Tässä blogissa muutama esimerkki.

Suurten näyttöruutujen jalat

Ilmailumuseoyhdistykseen hankittiin kuusi kappaletta käytettyä, mutta täysin toimivaa suurta näyttöä käytettäviksi erilaisissa ilmailuun liittyvissä yleisötilaisuuksissa. Kaupan myötä näyttöihin ei tullut mukaan jalkoja, joiden varaan näytön voi asettaa esimerkiksi pöytätason päälle. Niinpä saimme toimeksiannon tehdä kaikkia kuutta näyttöä varten tukevat jalat eli kuhunkin näyttöön kaksi jalkaa. Siispä toimeen.

Blogi_2020-05-01-02.jpg

Päätettiin tehdä metalliputkesta T-muotoisia jalkoja, jotka voitiin työntää näyttöjen alareunassa oleviin koloihin ja irrottaa käytön jälkeen. Tätä varten hankittiin sopivan kokoista neliöteräputkea, josta pätkittiin tarvittavat osat T-jaloiksi yhteen hitsattaviksi. Kutakin näyttöä varten katkaistiin kaksi pätkää jalan vaakatueksi ja kaksi pätkää vaakatukeen hitsattavaksi pystytangoksi. Putkenpätkiä kertyikin pöydälle kaksi tusinaa.

Blogi_2020-05-03-04.jpg

Suomen Ilmailumuseon pihalla olevassa tulityötilassa pätkistä hitsattiin 12 kappaleen näyttöjen T-muotoisten jalkojen aihioita. Niiden hitsisaumat ja putken päät hiottiin vielä sileiksi, jonka jälkeen jalat saivat mustan maalipinnan. Lopuksi neliöputkesta tehtyjen jalkojen päät tulpattiin mustilla muovitulpilla. Näin kaikki kuusi näyttöä olivat saaneet tarpeelliset jalkansa näyttöjen käyttämiseksi erilaisissa ilmailuaiheisissa tilaisuuksissa.

Porraskaiteen pidennys

Asiakkaiden turvallisuus on tärkeä Suomen Ilmailumuseolle. Turvallisuudessa havaittiin museon I Hallin parvelle meneviä portaita koskeva puute. I Hallin parvekkeelle johtavien portaiden kaiteet loppuivat portaiden alapäässä ennen kuin varsinaiset porrasaskelmat. Tästä saattaa syntyä museossa kävijälle vaaratilanne, kun kaidetuki loppuukin kesken kaiken. Niinpä kaiteita päätettiin jatkaa.

Blogi_2020-05-05.jpg

Jatkokaiteiden tekemistä varten hankittiin rosteriputkea, joka on sekä riittävän tukevaa että itsestään niin kiiltäväpintaiseksi hiottu, ettei putken pintaa tarvitse enää erikseen kiillottaa. Putki tullaan kiinnittämään limisaumaisesti alkuperäiseen kaideputkeen.

Blogi_2020-05-06.jpg

Liitos tehdään siten, että rosteriputken päästä leikataan noin 30 cm matkalta pois putken alapuoli. Näin putken avoin kourumainen pää voidaan painaa tiiviisti alkuperäisen kaiteen päälle ja kiinnittää sitten korvakkeilla kaiteen pystytukeen.  Rosteriputken ja kaideputken liitos tehdään ensin vain yhteen kaiteeseen, jossa liitosta testataan. Kun liitos on saatu halutuksi, muiden kolmen kaiteen jatkoputki liitoksineen voidaan tehdä enemmän sarjatyönä. Ensimmäinen liitos on jo testivaiheessa.

Blogi_2020-05-07.jpg

Jatkokaiteet tarvitsevat luonnollisesti omat pystytukensa. Tarvittavat pystytuet tehdään tavallisesta teräsputkesta, josta pätkittiin neljä putkea pystytuiksi. Putkien alapäähän hitsattiin pystytuen kiinnityslevyt. Putken yläpäähän hitsataan korvakkeet, joihin kaiteen jatkoputki kiinnitettään.

Blogi_2020-05-08.jpg

Nyt oltaisiin vaiheessa, jossa muokattaisiin lopullisesti valmiiksi alkuperäisen kaiteen ja jatkokaiteen liitosta sekä tehtäisiin valmiiksi kaiteen tarvitsemat pystytuet.  Koronavirusepidemia keskeytti kuitenkin Tiistaikerhon toiminnan Suomen Ilmailumuseolla, joten työt pääsevät jatkumaan virusepidemian päätyttyä.

Maalitestit

Kuten on tiedossa, Tiistaikerhossa entisöidään tällä hetkellä VL Myrsky II (MY-14) -hävittäjää, Caudron C.59 (CA-50) -jatkokoulutuskonetta sekä korjataan SM-1-helikopterin (HK-1) roottorinlapoja. Kukin näistä projekteista on tulossa maalausvaiheeseen. Varsinkin Caudronin ja kopterin osalta ei ole tarkkaan tiedossa, millä maaleilla ja sävyillä ne aikanaan on maalattu. Myrskynkin kangasverhoiltujen osien osalta joudutaan tekemään maalitestejä. Testauksessa ei ole kyse pelkästään maaleista, vaan myös erityyppisten puuvilla- ja pellavakankaiden testauksesta tarkoitukseemme. Niinpä päätettiin tehdä kymmenkunta kangasverhoiltua puukehikkoa, joita käytetään maalaustestien kuin myös erilaisten kangaslaatujen testauksissa niin maalin kuin kangastyypin valitsemiseksi.

Blogi_2020-05-09-10.jpg

Entisöintitilan puuvarastosta löytyneestä materiaalista sahattiin sopivanpaksuja rimoja. Rimoista rakennettiin 50 cm x 50 cm kehikkoja. Ne verhoiltiin neljällä erilaatuisella puuvilla- ja yhdellä pellavakankaalla.  Osaan kehikkoja verhoilukangas ommeltiin kiinni ”oikeaoppisesti”, kuten verhoilukangas ommeltaisiin kiinni lentokonetta verhoiltaessa. Osaan kehikoista kangas kiinnitettiin kehikkoon nitojan niiteillä.

Blogi_2020-05-11-12.jpg

Kun verhoillut kehikot olivat valmiit, aloitettiin kankaiden kiristys nitroselluloosalakalla. Kankaat siis pitää ensin kiristää, ennen varsinaisia maalitestejä. Kiristettäessä kankaat joudutaan käsittelemään lakalla useaan kertaan, ennen kuin ne ovat kiristyneet rumpumaisiksi. Kiristyslakkaus aloitetaan ohennetulla lakalla (50 % lakkaa ja 50 % ohennetta) ja lopetetaan ohentamattomalla lakalla. Osassa kehikoita kankaan kiristämiseksi käytettiin punaiseksi sävytettyä nitroselluloosalakkaa, osa siveltiin kirkkaalla lakalla.

Blogi_2020-05-13-14.jpg

Kankaiden kiristys on kesken, sillä koronavirusepidemia keskeytti Tiistaikerhon toiminnan. Toivottavasti epidemia menee pian ohi ja päästään palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen.   
Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, konservointi, maalaus, Tiistaikerho

Suomen Ilmailumuseon pihalle rakennettiin maalauskatos

Perjantai 11.10.2019 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa maalaaminen ja varsinkin siipien kangaspintojen kiristyslakkaus ei ole maali- ja lakkakäryjen vuoksi toivottavaa eikä terveellistä. Tarvetta lakkaamiseen ja maalaamiseen olisi mm. SM-1/MI-1 (HK-1) -helikopterin korjattujen lapojen osalta ja kohta myös Caudron C.59 (CA-50) pyrstön osien osalta.

Niinpä päätettiin rakentaa museon pihalla olevan varastokontin kylkeen kevytrakenteinen seinällinen maalaussuoja. Katos ei ole tarkoitettu käytettäväksi talvella, mutta lämpöpuhaltimin varustettuna siellä pärjätään pitkälle syksyyn. Katosta varten tehtiin rakennussuunnitelma. Katos olisi 10 metriä pitkä, 1,8 mm leveä sekä 2,1 m korkea. Pituuden määritti se, että sisään piti mahtua maalattavaksi SM-1 helikopterin pitkät roottorinlavat.
Katos suunniteltiin niin, että museon pihalla sijaitsevan varastokontin seinä muodostaisi katoksen toisen seinän ja toisen seinän muodostaisi 50x100 mm vahvuisesta puutavarasta eli kakkosnelosesta rakennettava seinäkehikko. Se verhoiltaisiin harsokankaalla ja pressulla.

Katto rakennettaisiin kattotuolien varaan asennetuista vanerilevyistä, jonka päälle kiinnitettäisiin sateen suojaksi pressu. Kaikki tarvittavat liitokset tehtäisiin naulauslevyin. Katoksen rakentamisen lähtökohtana oli myös, että se rakennetaan niin suuressa määrin kuin mahdollista museon pihalta ja varastosta löytyvästä materiaalista. Näin katoksen kustannukset jäisivät pieniksi.

Blogi_2019-26-01-02.jpg

Rakentaminen aloitettiin puhdistamalla painepesurilla pihan asfaltti tulevan maalauskatoksen alueelta. Sen jälkeen kiinnitettiin kakkosneloslankku pulteilla varastokontin metalliseinän yläreunaan. Lankku toimii kattotuolien kiinnitystukena. Pihan asfalttiin pultattiin kontin seinästä 180 cm päähän maalauskatoksen pituudelta kakkosnelosia seinäkehikon anturaksi. Seinän korkeus anturalankusta on 210 cm.

Blogi_2019-26-03.jpg

Blogi_2019-26-04-07.jpg

Asfalttiin pultattuun lankkuun kiinnitettävä seinän kehikko rakennettiin kahdessa osassa. Kumpikin kehikon osa koottiin pihan asfalttia vasten ja nostettiin sitten pystyyn. Kehikko lukittiin yläreunastaan tukirimoilla kontin yläreunaan kiinnitettyyn lankkuun, jonka jälkeen kehikko ankkuroitiin kulmaraudoilla seinäkehikon anturalankkuun.

Blogi_2019-26-06-08.jpg

Blogi_2019-26-06-08.jpg

Kun seinä pysyin jo tukevasti pystyssä, seinän ja kontin yläreuna välille kiinnitettiin kakkosneloset vanerikatteisen katon orsiksi.  Koska kontin seinän ja seinäkehikon välinen etäisyys on 180 cm, sen kattamiseen tarvittiin pareittain yksi täysleveä (120 cm) ja yksi keskeltä halki sahattu (60 cm) vanerilevy. Museolta löytyi katonrakentamista varten juuri sopivia 120 cm leveitä ja 20 mm paksuja vanerilevyjä, joista osa sahattiin 60 levyisiksi. Vanerit nostettiin pareittain ylös katon tukipuiden varaan ja ruuvattiin niihin sekä seinäkehikon yläreunaan.

Blogi_2019-26-12-13.jpg

Oli seinäkehikon verhoilun vuoro. Kehikkoon kiinnitettiin ilmaa läpäisevä harsokangas nitojan niiteillä. Harsokangas siksi, että maalauskatoksessa on tärkeä ilmanvaihto, jota tehostettaisiin puhaltimin.

Blogi_2019-26-14-15.jpg

Blogi_2019-26-16-17.jpg

Sadesuojaksi harsokankaan päälle asennettiin pressu. Se kiinnitettiin yläliepeestään seinän yläreunaan, mutta muutoin pressu saa roikkua vapaasti. Näin pressun voi tarvittaessa rullata ylös ja kiinnittää katoksen reunassa roikkuvien narujen varaan.  Pressun alareunaan kiinnitettiin tukeva puurima pitämään pressua harsokangasta vasten. Anturalankun ja asfaltin sauma tiivistettiin vielä Sikaflexillä, jottei asfalttia pitkin valuva sadevesi pääse tunkeutumaan lankun alta maalauskatoksen sisäpuolelle.

Blogi_2019-26-18-19.jpg

Kattovanerien päälle sateensuojaksi kiinnitettiin vahva pressukangas. Raskas pressu nostettiin katolle trukin avulla. Maalauskatoksen peräpää verhoiltiin umpeen harsokankaalla, jonka päälle laitettiin pressu.

Blogi_2019-26-20.jpg

Viimeisenä työnä tehtiin katoksen etupäähän ovi kahdesta toisiaan osin peittävästä pressusta. Pressut kiinnitettiin yläreunastaan lautaan, jonka voi tarvittaessa helposti irrottaa katoksen yläreunasta.  Tämä auttaa esimerkiksi isojen kappaleiden kuten siipien kuljettamista sisään maalauskatokseen, kun oviaukko saadaan kokonaan vapaaksi.

Blogi_2019-26-21-23.jpg

Museo hankki maalaiskatokseen seinän yläreunaan kiinnitettävät ledvalaisimet sekä tehokkaan lämpöpuhaltimen. Lämpöpuhallinta kokeiltaessa katokseen saatiin helposti päällä 20 asteen lämpötila ilmakosteuden myös laskiessa maalauksia ja lakkauksia edellyttämiin lukemiin.

Blogi_2019-26-22.jpg

Blogi_2019-26-24.jpg

Maalauskatos on nyt käyttövalmis.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, konservointi, maalaus, Tiistaikerho