Tiistaikerhon blogi
Haukka I -hävittäjä koottiin näytteille VesivehmaalleLauantai 9.5.2015 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon Suomen Ilmailumuseossa konservoima ja kunnostama I.V.L. D 26. Haukka I hävittäjä toimitettiin viikko pari sitten osina takaisin Päijät-Hämeen ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Keskiviikkona 6. toukokuuta Tiistaikerhon rautainen iskuryhmä suuntasi matkansa kohti Vesivehmaata tehtävänä koota Haukka yleisön nähtäväksi. Auton peräkäryssä matkasi mukanamme Haukan kokoamisessa tarvittavaa varustusta alkaen yläsiipien asentamiseen tarvittavasta pinoojasta.
Siivistä asenettiin ensin alasiivet ja niitä kannattavat lepolamellit. Sen jälkeen nostettiin kumpikin yläsiipi vuoron perään pinoojan piikkiin kiinnitetyn tason päällä asennuskorkeuteensa. Näin siiven kiinnityskorvakkeet saatiin työnnettyä rungon sisään ja liitos lukittua kiinnityspulteilla. Kun ala- ja yläsiipiä yhdistävät tuet eli streevat olivat paikoillaan, kiinnitettiin lentolamellit. Nyt voitiinkin asentaa paikoilleen jo polttoainetankkien huohotinputket, venturinputki sekä lamelleja yhdistävät ja niiden värähtelyä estävät puikot. Kun moottoriin vielä asennettiin potkuri ja potkuriin spinneri, niin urakka olikin tehty. Niinpä tavarat vaan kasaan ja tyytyväisinä lähdimme ajamaan kohti kotia.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka |
Haukka I palasi VesivehmaalleTorstai 16.4.2015 - Tiistaikerholainen Suomen Ilmailumuseossa ”Hylyistä helmiksi” näyttelyssä esillä ollut Tiistaikerhon konservoima ja korjaama I.V.L. D 26. Haukka I (HA-39) -hävittäjä palasi Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle.
|
1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka |
Purettu Haukka odottaa kuljetusta Päijät-Hämeen IlmailumuseoonSunnuntai 29.3.2015 - Tiistaikerholainen Suomen Ilmailumuseon vaihtuvien näyttelyiden hallin ”Hylyistä helmiksi” näyttely on purettu ja sen mukana on myös purettu näyttelyssä esillä ollut I.V.L. D 26. Haukka I -hävittäjä. Haukka-hävittäjän prototyyppi I.V.L. D 26 Haukka I siinä kunnossa, mihin se saatiin konservoitua ennen purkamista. Näin hieno se ei ole ollut 83 vuoteen! Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon konservoimasta ja kunnostamasta Haukka I -hävittäjästä irrotettiin siivet ja pyrstö koneen kuljettamiseksi Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle, koska Suomen Ilmailumuseossa ei ole tilaa Haukan näytteillä pitämiselle. Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Haukka I kootaan näytteille toukokuussa, joten tällä kertaa ilmailuhistoriallisesti arvokas konservoitu kone ei onneksi päädy museoiden varastojen pimentoihin, kuten on käynyt monelle konservoidulle tahi entisöidylle museolentokoneelle.
Museokävijöiden kannalta myönteistä olisi jo sekin, jos esimerkiksi Keski-Suomen ja Suomen Ilmailumuseot voisivat nykyistä ahkerammin tuoda varastoissaan olevia koneita esille ja viedä pitkään näyttelyssä olleita koneita väliaikaisesti varastoon. Tämä tarjoaisi museokävijälle uutta mielenkiintoa sen sijaan, että vuosi toisensa perään käy toteamassa, että samat, joskin mielenkiintoiset koneethan ne siellä edelleenkin ovat esillä. Tiistaikerhon konservoiman ja kunnostaman I.V.L. D 26. Haukka I -hävittäjän kohdalla voimme joka tapauksessa olla iloisia siitä, että hävittäjä saadaan esille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Haukasta tuleekin Vesivehmaan lentokentällä toimivan museon uusi houkutin. Ilmailua harrastavan retket kannattaakin tulevana kesänä suunnata Vesivehmaalle Haukka I -hävittäjää ihailemaan. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka |
Haukka saatiin valmiiksi - purettavaksi!Tiistai 17.3.2015 - Tiistaikerholainen Tiistaikerhon kahden ja puolen vuoden urakka I.V.L. D 26. Haukka I -hävittäjän konservoimiseksi ja korjaamiseksi on saatu päätökseen. Viimeisinä töinään tiistaikerholaiset asensivat koneeseen lepo- ja lentolamellit, kiinnittivät nopeusmittarin venturiputken ja rakensivat polttoainetankkien huohotinputket. Suomen Ilmailumuseon keskiviikkokerholaiset rakensivat puolestaan kaasuttajan lämmönvaihtimena toimivan pakoputken. Hallinportti Ilmailumuseosta saatujen lamellien asentaminen ei lähtenyt liikkeelle niin kuin Strömsössä. Lamellien päiden pidikkeiden hahlot olivat liian ahtaat mahtuakseen Haukan siivissä ja rungossa oleviin metallisiin korvakkeisiin. Niinpä lamellien pidikkeiden hahlot piti jyrsiä väljemmiksi. Ongelmaa tuottivat myös lamellien pituudet. Siipien jättöreunan puoleiset lamellit olivat liian pitkiä. Onneksi lamelleiden päissä oli pitkät kierreosat. Niitä lyhentämällä lamellit saatiin määrämittaisiksi. Streevojen väliin tulevia ristikkäislamelleja piti myös lyhentää. Nyt ei riittänyt kierreosan pätkäisy, vaan lamellit katkaistiin, lyhennettiin ja hitsattiin ehjäksi. Näiden pohjustavien töiden jälkeen lamellit saatiin asennettua, lukuun ottamatta vasenten siipien johtoreunan puoleisia lepolamelleja. Niiden kohdalla Haukan rungon yläosan kiinnityskorvakkeet sijaitsivat niin lähellä yläsiiven alapintaa, ettei lamellien hahlopäitä saatu työnnettyä metallikorvakkeeseen. Lamellit maalattiin lopuksi mustalla Isotrol-maalilla. Olimme jo luopuneet toivosta saada Haukkaan alkuperäisen mukainen nopeusmittarin venturiputki. Sellainen kuitenkin yllättäen löytyi Suomen Ilmailumuseon ”kätköistä”. Niinpä venturiputki asennettiin Haukasta otettujen valokuvien osoittamalla tavalla etummaiseen oikeanpuoliseen streevaan. Venturiputkesta vedettiin ohut alumiiniputki streevaa pitkin yläsiiven alapintaan, muttei sen pidemmälle, koska ei ole saatu selville, mitä kautta putki siitä eteenpäin oli aikanaan koneen ohjaamon nopeusmittariin vedetty. Haukasta olevien valokuvien perustella rakennettiin yläsiivissä sijaitsevien polttoainetankkien huohotinputket. Huohotinputket lähtevät tankin korkista kaartuen siitä ässän muotoisena siiven johtoreunan alapinnalle. Kupariset huohotinputket kiinnitettiin siipeen messinkipellistä tehdyillä pidikkeillä. Suomen Ilmailumuseon keskiviikkokerholaiset ovat moni eri tavoin olleet mukana Haukkaa varustamassa. Keskiviikkokerholaiset rakensivat Haukasta puuttuvan alkuperäisen mukaisen kaasuttimen lämmönvaihtimen. Alkeellisena lämmönvaihtimena toimii kahden sylinterin pakoaukosta lähtevä pakoputki, joka on vedetty moottoripukin läpi kaasuttajaa lämmittämään. Putki rakennettiin auton pakoputkien varaosista. Vaikka aina olisi jotain pientä tehtävää Haukan saamiseksi varustukseltaan täydelliseksi, voidaan todeta, että Haukka on nyt Tiistaikerhon osalta valmis. Viikon verran se ehtii vielä olla esillä Suomen Ilmailumuseossa Hylyistä helmiksi -näyttelyssä, ennen kuin näyttely - Haukka mukaan lukien - puretaan 24. maaliskuuta uuden näyttelyn tieltä. Voidaankin sanoa, että saimme Haukan valmiiksi – purettavaksi. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka |
Haukkaan löytyi sopivat lamellitLauantai 7.2.2015 - Tiistaikerholainen Haukka I (I.V.L. D 26. Haukka I, HA-39) on ollut esillä Suomen Ilmailumuseon välihallissa ilman siipien lepo- ja lentolamelleja, koska Haukan alkuperäisiä lamelleja ei ole löydetty. Lepolamellien sijaan koneeseen asennettiin lepovaijerit pitämään siipiä ”ryhdissään”. Saatiin kuulla, että Hallinportti Ilmailumuseon pihalla olevaan konttiin on varastoitu runsaasti erilaisia lamelleja. Siispä auton nokka kohti Hallinporttia ja asiaa selvittämään. Toiveikkaita lamellien etsijöitä Hallinportin kontilla. Hallinportti Ilmailumuseon pihalla meitä oltiin vastassa ja ei kun töihin. Kun lumikinokset oli ensin saatu lapioitua kontin oven edestä ja ovi avattua, päästiin tutkimaan kontin sisältöä. Hyllyillä olikin runsaasti eripituisten lamellien nippuja. Jospa nipuista löytyisi sopivan pituisia ja vahvuisia lamelleja, niin oltaisiin tyytyväisiä! Kun kaikki niput oli läpikäyty, saaliinamme oli kuin olikin riittävästi lamelleja, joista todennäköisesti voidaan työstää Haukasta puuttuvat. Tyytyväisiä lähdimme kotimatkalle. Matias Laitinen ja Haukkaan valitut lamellit Suomen Ilmailumuseossa lamelleja tutkittiin ja mittailtiin tarkemmin Haukan lamelleilta edellytettäviä pituuksia. Todettiin, että lepolamelleiksi tarkoittamamme sopivat täysin pituudeltaan. Sen sijaan lentolamelleiksi ottamiamme pitää lyhentää. Onneksi lamellien kummassakin päässä oli sen verran pitkä kierreosa, että lyhentämisen jälkeenkin kierrettä jäi riittävästi lamellien päässä oleville pidikkeille ja lamellien kiristämiseen. Koska lamellit eivät ole alun perin Haukasta, lamellien päissä olevien pidikkeiden hahloja jouduttiin jyrsimään avarammaksi. Näin pidikkeet saatiin mahtumaan rungossa ja siivissä oleviin metallisiin korvakkeisiin ja lukittua sokkatapeilla. Aivan vastaavasti jouduttiin toimimaan streevojen väliin asennettavien ohuempien ja lyhempien ristikkäislamellien kanssa. Niitä jouduttiin lyhentämään ja lamellin päissä olevien pidikkeiden hahloja suurentamaan. Ennen lamellien lopullista asentamista paikoilleen ne maalataan mustalla metallilakalla. Tämä siksi, että Haukasta 1920-luvulla otetuissa valokuvista imenee, että lamellit olivat mustia. Maalausta varten lamellit puhdistettiin huolellisesti. Kaikkien lamellien paikoilleen asentamisessa menee muutamia Tiistaikerhon työpäiviä. Joka tapauksessa lamellit saadaan asennettua ennen kuin Haukka I joudutaan purkamaan Hylyistä helmiksi -näyttelyn päättyessä maaliskuun lopussa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka |
Työt Haukka I:n varustamiseksi jatkuvat maaliskuun loppuunMaanantai 29.12.2014 - Tiistaikerholainen Hylyistä helmiksi -näyttely Suomen Ilmailumuseossa ei päätykään loppiaiseen, vaan saa jatkua maaliskuun loppuun asti. Tämä mahdollistaa näyttelyssä esillä olevan Haukka I -hävittäjän konservointi- ja kunnostustyön jatkumisen vielä kolmen kuukauden ajan. Vaikka se, mikä 2,5 vuotta sitten asetettiin Haukka I:n konservoinnin tavoitteeksi, onkin saavutettu, olisi vielä työtä tarjolla mm. nopeusmittariin liittyvän venturiputken ja siitä nopeusmittariin vedettävän yhteysputken kuin myös polttoainetankkien huohotinputkien tekemiseksi, kaasuttajan esilämmityksen rakentamiseksi kahden sylinterin päästä vedettävällä ja moottoripukin lävitse kulkevalla pakoputkella sekä moottorin paluuöljypumpun ”muokkaaminen” niin, että kaksi alinta moottoria ympäröivää suojuspeltiä saadaan asennettua paikoilleen. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy sylinterien välistä moottoripukin sisään menevä esilämmityksen pakoputki, oikeanpuoleisessa kaputtikuvassa puolestaan kaasuttimen lämmittimenä toimineen pakoputken ulostulo. Oma lukunsa muodostavat siivistä vielä puuttuvat tukilamellit, joita ei toistaiseksi ole löydetty. Silti toivo sopivien ja mahdollisesti alkuperäisten lamellien löytymiseksi vielä elää. On tiedossa, että Hallinportti Ilmailumuseolla olevaan konttiin on varastoitu vanhoja lamelleja, joiden joukossa puuttuvat Haukan lamellit saattaisivat olla. Epäily perustuu siihen, että kun Vesivehmaalta 1980-luvulla vietiin Haukka II entisöitäväksi Kuorevedelle, niin samaan kuormaan lastattiin kaikkea muutakin Haukkaan liittyvä tarpeistoa. Alkuvuodesta tuota konttia käydään penkomassa ja toivottavasti voimme palata Vantaalle Haukka I:stä puuttuvat lamellit mukanamme. Samalla katsastamme myös, löytyisikö Hallinportista Haukasta vielä puuttuvia mittareita, tai vaikkapa Claudel-kaasuttaja. Claudel-kaasuttajaa käytettiin Haukka I:n Gnome et Rhône Jupiter IV 9 -moottoreissa. Nyt Haukka I:een kiinnitetyssä ja aikanaan mm. Aero Jupiter -koneessa käytetyssä Gnome et Rhône moottorissa on puolestaan Triplex-kaasuttaja. Toki vielä muutakin Haukan varustamiseksi voitaisiin tehdä kuten laittaa esimerkiksi koneen polttoaine- ja sähköjärjestelmät kuntoon - mutta se olkoon jo kokonaan toinen juttu. Tämä oli Tiistaikerhon vuoden 2014 viimeinen blogikirjoitus. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka |
Jupiter Haukan keulalleLauantai 6.12.2014 - Tiistaikerholainen Tiistai toinen päivä joulukuuta oli merkkipaalu Tiistaikerhon Haukka I -konservointihankkeessa. Projektin viimeisenä isompana työnä asennettiin Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori Haukan nokalle. Ennen moottorin asentamista, laitettiin Haukka tukien avulla vaakalentoasentoon helpottamaan moottorin kiinnittämistä moottoripukkiin. Kun kaikki oli valmista, moottori nostettiin liinojen varassa trukilla moottoripukin korkeudelle. Siitä moottorissa kiinni olevat kiinnityspultit työnnettiin varovasti moottoripukissa oleviin kiinnityspulttien reikiin. Pukista läpi tulevien pulttien muttereita kiristämällä moottori saatiin ”imettyä” tiiviisti kiinni pukkiin ja nostoliinat irrotettua. Tämän jälkeen voitiin moottoriin asentaa siinä jo kerran kiinni ollut Haukan aikainen Gloster Gamecock -tyypin potkuri. Enää oli jäljellä moottoria ympäröivien yhdeksän suojuspellin asentaminen. Kukin suojuspelti pujotettiin oman sylinterinsä ympärille ja kiinnitettiin toisiinsa putkisokilla. Asentamisessa tuli vähän mutkia matkaan, eikä kaikkia suojuksia saatu vielä asianmukaisesti paikoilleen. Edessä on siis vielä vähän säätämistä. Haukka sai nyt moottorin nokalleen todennäköisesti 83 vuotta kestäneen odotuksen jälkeen, sillä Haukka I poistettiin Ilmavoimien koneluettelosta vuonna 1931, purettiin ja siirrettiin varastoitavaksi. Nyt varsin näyttävä Haukka I -hävittäjä on näillä näkymin esillä Suomen Ilmailumuseossa Hylyistä helmiksi -näyttelyssä tulevaan loppiaiseen saakka. Kannattaa käydä sitä siellä katsomassa! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka |
Haukan moottorin tulppien johdotus täydentyiSunnuntai 23.11.2014 - Tiistaikerholainen Keski-Suomen Ilmailumuseosta Haukka I -hävittäjää varten saadusta Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottorista puuttui osa tulpanjohdoista. Miksi näin, ei ole tiedossa. Keskiviikkoiltaisin Suomen Ilmailumuseossa toimiva vapaaehtoisryhmä eli keskiviikkokerholaiset otti tehtäväkseen moottorin johdotuksen täydentämisen. Työhön tarvittavaa alkuperäisen tulpanjohdon mukaista kangaspäällysteistä johtoa jouduttiin hankkimaan aina USA:sta asti, koska sellaista ei ollut Suomesta saatavissa. Johdotuksen täydentämisen hankaluutena oli myös se, että moottorista puuttui alkuperäiset K.L.G. -tulpat, kuten myös pidikkeitä, joilla johdot kiinnitetään tulppien päihin. Ongelman poistamiseksi Tiistaikerhossa valmistettiin tarvittava määrä alkuperäisen pidikkeen mukaisia uusia pidikkeitä. Alkuperäisiä K.L.G. -tulppia löytyi Suomen Ilmailumuseossa olevasta Le Rhone -moottorista muutama kappale käytettäväksi asennuksessa mallina. Tiistaikerhossa on nyt tekeillä K.L.G. -tulpan mukaiset kopiot myöhemmin moottorin laitettavaksi. Keskiviikkokerholaiset ovat nyt saaneet päätökseen Gnome et Rhône Jupiter -moottorin sytytystulppien johdotuksen täydentämisen hyödyntämällä siinä ”lainaksi” saatuja alkuperäisiä K.L.G. -tulppia. Sylintereistä vielä puuttuvien tulppien kohdalle vedettiin jo valmiiksi pidikkeelliset tulpanjohdot odottamaan tulppien näköiskopioiden valmistumista. Moottori on nyt johdotuksen osalta valmiina asennettavaksi Haukka I -hävittäjän nokalle. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka |
Haukka I sai yläsiipensäLauantai 8.11.2014 - Tiistaikerholainen Tiistaina 4.11.2014 oli odotettu päivä. Silloin yli vuoden kestäneen konservoinnin ja korjauksen kohteena olleet yläsiivet voitiin kiinnittää Haukka I -hävittäjään. Tietääkseni viimeksi Haukka I on ollut kokonaisena vuonna 1931 Maalentoeskaaderissa Utissa, josta se purettuna kuljetettiin Santahaminaan museokoneiden joukkoon siirrettäväksi. Niinpä ei ollut ihme, että yläsiipien asennus ei sujunut ihan niin kepeästi kuin Strömsössä, mutta ilman sen suurempia vaikeuksia ne kuitenkin sijoilleen saatiin. Siivet kannettiin porukalla Suomen Ilmailumuseon entisöintitilasta museon välihalliin. Siellä Haukka I on ollut ilman yläsiipiä ja moottoria näytteillä ”Hylyistä helmiksi” näyttelyssä. Näyttely esittelee museolentokoneiden entisöintiä Suomessa. Jos mikä, niin Haukka I:een sopii mainiosti tuo sanonta ”Hylyistä helmiksi”. Pahoin vaurioituneesta, osin lahonneesta ja homeisesta hylystä on tiistaikerholaisten osaavissa käsissä kehkeytynyt kelpo lentokone – helmi muiden museolentokonehelmien joukkoon. Yläsiivet olivat sen verran painavia, ettei pelkin miesvoimin ollut mahdollista niitä paikoilleen kohottaa. Niinpä Suomen Ilmailumuseon trukki sai arvokkaan tehtävän auttaa yläsiipien asennuksessa. Ilman trukin apua asennuksesta ei olisi tullut kunnolla mitään. Yläsiivet nostettiin trukin piikkien varassa rungon yläreunan tasalle ja vekslattiin asentoon, jossa siiven päädyn etu- ja takareunassa olevat korvakkeet voitiin työntää rungossa olevista aukoista sisään. Kun siiven kiinnityskorvakkeet saatiin osumaan yhteen rungon vastaaviin korvakkeisiin, voitiin liitos lukita työntämällä pultit korvakeliitokseen. Tämän jälkeen kiinnitettiin paikalleen ala- ja yläsiipiä yhdistävät siipituet eli streevat. Yläsiivet ovat ainakin toistaiseksi streevojen varassa ilman lentolamelleja. Tämä siksi, ettei Haukka I:n siipien tukijänteitä eli aerodynaamisia teräslamelleja ole löytynyt. Lamellien puuttuessa alasiipiä kannattaakin rungon yläreunan kiinnikkeistä siiven keskiosan metallipidikkeisiin asennetut viisi tukivaijeria. Haukka I:n konservointi ja korjaushanke on nyt koneen rungon, pyrstön ja siipien osalta kalkkiviivoilla. Vielä on edessä jotain pienempää puuhaa, kuten mm. yläsiivissä olevien siivekkeiden yhdistäminen ohjaussauvan mekanismiin ja mittariston asentamista ohjaamon mittaritauluun. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka |
Haukan yläsiivet saivat siivekkeensäKeskiviikko 5.11.2014 - Tiistaikerholainen Viimeisenä työnä ennen yläsiipien asentamista Suomen Ilmailumuseon välihallissa näytteillä olevaan Haukka I hävittäjään kiinnitettiin korjatut siivekkeet yläsiipiin. Siivekkeet olivat vähän ”kinkkiset” paikalleen asennettaviksi, sillä siivekkeen neljän saranan pultit piti saada samanaikaisesti ujutettua siiven jättöreunan päätylaudassa olevien reikien läpi. Sen jälkeen piti vielä saada mutterit kierrettyä aluslevyineen pulttien päihin siiven jättöreuna vanerissa olevien pienten aukkojen kautta. Kun on samanaikaisesti sekä kärsivällisyyttä ja taitoa, homma sujui lopulta ilman sen suurempia voimasanoja paksusormiseltakin tiistaikerholaiselta ja mutterit saatiin paikalleen kiristetyksi. Oikean yläsiiven siivekkeen saaminen herkästi liikkuvaksi edellytti tosin pientä säätöä. Kun siivekkeet oli kiinnitetty paikoilleen, voitiin siivekkeen saranapulttien muttereiden kiinnittämiseksi tehdyt ja samalla tarkistusikkunoina toimivat aukot kattaa pleksillä. Alkuperäisiä aukon katteina olleita ja nykypleksien edeltäjästä eli celastoidista tehtyjä ”pleksejä” oli säilynyt ehjinä sen verran, että vasemmanpuoleisen yläsiiven aukot voitiin niillä kattaa. Celastoidi -ikkunat olivat tosin vuosikymmenten saatossa kellastuneet. Vanha ja uusi - celastoidi ja polykarbonaatti Sen sijaan oikean yläsiiven tarkistusaukkoihin jouduttiin tekemään nykyaikaisesta kahden millin paksuisesta polykarbonaattipleksistä uudet ikkunat. Ikkunat ruuvattiin kiinni aukon reunoihin alkuperäisillä Haukan purkamisen yhteydessä talteen otetuilla pienillä messinkiruuveilla. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka |
Haukan streevat valmiit asennettavaksiSunnuntai 2.11.2014 - Tiistaikerholainen Haukka I:n ylä- ja alasiipien välisten puisten siipitukien eli streevojen konservointi ja korjaus on saatu suoritetuksi. Neljästä streevasta yksi oli pinnaltaan sen verran hyväkuntoinen, että se päätettiin konservoida eli puhdistaa pinnaltaan ja jättää siinä oleva alkuperäinen maalattu kangasverhoilu koskematta huolimatta siitä, että kangasverhoilun maalipinta oli lohkeillut. Kohdat, joissa kangasverhoilu oli osin lahonnut, kiinnitettiin nokimustalla sävytetyllä lakalla. Sen sijaan kolmen muun streevan kangasverhoilu oli mennyt niin huonoksi, että verhoilun rippeet hiottiin kokonaan pois. Tämän jälkeen streevojen puhtaat puupinnat lakattiin useampaan kertaan selluloosalakalla. Tämän jälkeen streevat verhoiltiin normaalilla siipien verhoilukankaalla kiinnittämällä kangas kiristyslakalla streevan pintaan. Puisten streevojen verhoilun tarkoituksena oli alunperin, että verhoilu estää taistelutilanteessa puisen siipituen pirstoutumista konekiväärin luodeista. Streevojen kangasverhoilussa syntyi ongelma, kun streevojen puupintaan vedetty selluloosalakka alkoi reagoida kankaan kiristyslakan kanssa. Tämän seurauksena verhoilukankaan alle alkoi syntyä kaasukuplia. Ongelma saatiin eliminoiduksi, kun kuplat puhkaistiin mattoveitsen kärjellä. Tämä toimenpide jouduttiin uusimaan jokaisen kiristyslakkakerroksen sivelyn jälkeen. Kun streevojen kangasverhoilu saatiin valmiiksi, streevat lakattiin vernissalla, johon oli sekoitettu kimröökiä eli nokimustaa. Näin streevat saivat alkuperäisen mukaisen mustan ja kosteutta hylkivän pinnan. Streevat ovat nyt valmiit yläsiipien paikalleen asentamista varten. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka |
Haukka I:n yläsiipien uusien vaneripintojen maalausKeskiviikko 15.10.2014 - Tiistaikerholainen Museolentokoneiden konservoinnissa perusperiaatteena on käyttää niin suuressa määrin kuin mahdollista samoja menetelmiä, joita käytettiin konetta alun perin rakennettaessa. Tämä koskee myös koneiden pintojen lakkausta tai maalausta. Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla Suomenlinnassa tehtiin syksyllä 1925 lakkamerkkien välisiä testejä parhaan lentokonelakan löytämiseksi. Lakan tärkeimpänä ominaisuutena pidettiin kosteuden kestävyyttä. Kokeissa parhaiten pärjäsi amerikkalaisvalmisteinen Valentines Valspar -lakka. Haukka I:n pinnat maalattiinkin erittäin todennäköisesti juuri Valspar-lakalla. Haukan alkuperäisestä maalipinnasta tehtyjen analyysien perusteella on käynyt ilmi, että puhtaaseen vaneripintaan vedettiin ensin kirkas lakka. Sen päälle maalattiin hopeapronssijauheella sävytetty lakka ja lopuksi pintaan vedettiin kerros kirkasta lakkaa. Pintaan vedetty kirkas lakka antoi Haukan vaneriverhoilulle lopullisen kosteussuojan. Valokuvien perusteella vastavalmistuneen Haukan pinnat olivatkin hyvin kiiltävät. Ei ole saatu varmasti selville, minkälainen Valspar-lakka oli koostumukseltaan. 1920-luvulla lakat olivat kuitenkin pääosin öljypohjaisia (pellavaöljy, vernissa..). Selluloosalakat tulivat käyttöön 1930-luvulla ja polyuretaanilakat ovat paljon myöhäisempiä tuotteita. Haukan uusien vaneripintojen käsittelemiseksi maaliasiantuntijat päätyivät menettelyyn, jossa käytössä olevista nykyvaihtoehdoista valittiin lakaksi mm. puuveneiden pintojen suojauksessa paljon käytetty Le Tonkinois. Lakka on pellava- ja kiinanpuuöljyä sisältävä luonnonmukainen tuote.
Haukan siipien lakkauksessa käytetty Le Tonkinois -lakka. Yläsiipien ja muidenkin uusien vaneripintojen maalaus on jo täydessä vauhdissa. Kaikki uudet vaneripinnat ovat saaneet vähintään ensimmäisen Le Tonkinois -lakkakerroksen. Osa on vedetty alumiinipronssijauheella sävytetyllä Le Tonkinois-lakalla ja osa jo saanut pintaansa lopullisen lakkakerroksen.
Haukan yläsiipi saa hopeapronssilakkakerroksen. On mielenkiintoista havaita, että alumiinipronssilakkakerroksen päälle vedetty kirkas Le Tonkinois -lakka tekee alumiinipronssipinnan vihertävän sävyiseksi. Haukan alkuperäiset maalipinnathan ovat juuri vihertävänharmaita, mikä kielii kirkkaan alumiinipronssilakkapinnan hitaasta patinoitumisesta vihertävänharmaaksi lähes 90 vuoden kuluessa. Oikean siiven yläpinta, jossa näkyy sekä uutta kiiltävää että vanhaa patinoitunutta maalipintaa. Todettakoon, että Haukka I:n pintojen lakkaus koskee ainoastaan koneen korjauksessa rakennettuja uusia vaneripintoja, joista valtaosa sijaitsee yläsiivissä. Alkuperäiset säilytettävät lakkapinnat puhdistettiin hienovaraisesti ”ihmesienellä”. Tämän menettelyn seurauksena yläsiipiin tulee näkyville sekä uutta kirkasta hopealakkapintaa että harmaan vihertäväksi patinoitua alkuperäistä lakkapintaa. Väriero paljastaa, mitkä pinnat on pystytty konservoinnissa säilyttämään alkuperäisinä ja mitkä ovat uutta rakennetta. Oikean yläsiiven alapinta on saanut kiiltävän pintalakan. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka |
Haukan yläsiipien "remontti" päättynytMaanantai 6.10.2014 - Tiistaikerholainen Vuosi sitten alkoi Haukan pahoin lahonneiden yläsiipien konservointityö tai pikemminkin siipien vaurioiden korjaus sekä osin uudelleen rakentaminen ja verhoilu. Sen verran huonoon kuntoon siivet olivat varastoinnin aikana menneet. Siivet jouduttiin verhoilemaan valtaosin uudestaan ja myös uusimaan paljon tuhoutuneita siiven rakenteita. Viime kevään päättyessä oli oikean yläsiiven korjaus ja verhoilu saatu valtaosin valmiiksi. Sen seurauksena päähuomio kohdistui vasemman yläsiiven korjaamiseen ja verhoiluun. Korjaus aloitettiin jo kesän alussa, mutta tahti tiivistyi Tiistaikerhon syyskauden alettua elokuussa. Vasen yläsiipi oli onneksemme oikeaa paremmassa kunnossa, joten se ei ollut aivan yhtä suuri urakka. Pienemmästä urakasta huolimatta, jouduttiin vasemmastakin yläsiivestä verhoilemaan uudestaan 30 % ja rakentamaan siiven johtoreuna eli torsio suurelta osin uusiksi. Torsion verhoilun loppuun saattaminen sekä siiven sisään sijoitettavan polttoainesäiliön suojaksi tulevan vanerikannen tekeminen olivat viimeisiä vasemman yläsiiven mittavampia kunnostustehtäviä. Jotain pientä ”säätämistä” on vielä edessä. Aluksi toivottamalta näyttänyt urakka Haukan yläsiipien korjaamiseksi ja osin uudelleen rakentamiseksi on siten saatu päätökseen ja kummankin siiven polttoainetankit ovat lopullisesti sijoitettu ja kiinnitetty siipien sisään. Tiistaikerholaiset saavat nyt aivan aiheesta ihailla rinta rottingilla kättensä töitä verrattaessa siipiremontin alku- ja lopputilannetta. Yläsiivet ovat nyt valmiita niiden jatkokäsittelyyn eli siiven uusien vaneripintojen maalaukseen. Yläsiipien maalauksessa menetellään siten, että siiven alkuperäisestä verhoilusta jäljelle jääneet kohdat jätetään käsittelemättä eli vanha maalipinta on puhdistettuna näkyvissä rinnan uuden maalipinnan. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka |
Tulpat Haukka I:n moottoriinPerjantai 3.10.2014 - Tiistaikerholainen Keski-Suomen Ilmailumuseosta Haukkaan asennettavaksi saatu Gnome et Rhône Jupiter IV 9 -moottori oli ilman tulppia. Tämän vuoksi on yritetty löytää moottorityypissä käytettyjä alkuperäisiä sytytystulppia moottoriin laitettavaksi. Kussakin yhdeksässä sylinterissä on kaksi tulppaa, joten tarve olisi 18 tulpan löytyminen. Oikeanlaisia K.G.L. 12 -merkkisiä tulppia löytyi Suomen Ilmailumuseon näyttelyssä olevasta pyörivästä Le Rhône -moottorista. On kuitenkin niin, ettei niitä tulppia, joita ei ole edes kylliksi, ole tarkoituksenmukaista käyttää Haukka I:n moottorin hyväksi. Tulppia yritettiin sitten löytää muualta Suomesta, mutta tuloksetta. Niitä etsittiin lopulta museolentokoneiden toivemaasta eli Englannista. Sieltä niitä olisikin löytynyt ja jopa käyttökelpoisia, mutta aivan liian kovaan hintaan. Mikä nyt eteen? Käännyimme ongelmassa Tiistaikerhon metallisorvauksista vastaavan kerholaisen puoleen, josko alkuperäisestä tulpasta voisi tehdä näköiskopioita? Annoimme hänelle malliksi yhden alkuperäisen K.G.L.-tulpan.
Viikon päästä kädessämme oli aihio tulpan näköiskopioksi sekä tieto, että näköistulppien tekeminen olisi mahdollista. Mahdoton tuli siis mahdolliseksi. Niinpä tavoite on nyt sorvata kuusikulmaisesta messinkitangosta tulppien runko-osat ja muovista tulppien eristeosa. Kun työstetty messinki maalataan vastaamaan alkuperäisen tulpan tummanharmaata metallia, tulokseksi saadaan Gnome et Rhône Jupiter -moottorin alkuperäisen tulpan näköisiä, joskin toimimattomia sytytystulppia. Näin moottorin ilmiasu saadaan tulppien osalta vastaamaan alkuperäistä Jupiter IV 9 -moottoria. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka |