Tiistaikerhon blogi

Haukka I:n öljysäiliö löytyi!

Sunnuntai 6.11.2016 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon konservoima ja kunnostama 1920-luvun hävittäjän prototyyppi I.V.L. D.26 Haukka I on ollut toukokuusta 2015 lähtien näytteillä Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla. Kone on ulkonaisesti täydellinen, mutta esimerkiksi ohjaamosta puuttuu joitain laitteita ja moottoripukin suojuksen yläpinnassa oleva öljysäiliön aukko ammottaa tyhjyyttään. Vaan ei ammota enää.

Blogi_2016-18-01.jpg

Kun Suomen Ilmavoimamuseon henkilökunta teki Sotamuseon toimeksiannosta Päijät-Hämeen Ilmailumuseota koskevan kalustoinventaarion, löytyi yhtä ja toista mielenkiintoista.  Niinpä museon kätköistä paljastui hyvin erikoisesti muotoiltu kuparipeltinen säiliö. Säiliön muoto pani heti arvelemaan, että se voisi olla Haukka I:n öljysäiliö. Asia varmistui, kun säiliötä alustavasti sovitettiin Haukka I:n moottoripukin aukkoon.

Löytynyt säiliö oli kuparipinnoiltaan pahoin likaantunut ja hapettunut sekä säiliön rautaiset tukiosat ruosteessa. Niinpä öljysäiliön puhdistaminen olisi Tiistaikerholle sopivaa puuhaa. Säiliö haettiin 21. elokuuta Suomen Ilmailumuseoon Tiistaikerhon käsittelyyn. Öljysäiliön kuparipinnat päätettiin puhdistaa kiiltäviksi kuin mummon kuparinen kahvipannu ja säiliön rautaosat puhdistaa ruosteesta.

Blogi_2016-18-02.jpg

Aluksi säiliön puhdistusta kokeiltiin pelkällä kuparipintojen puhdistusaineella. Se osoittautui kuitenkin tehottomaksi, koska säiliön pintaan oli kertynyt Haukka I:n käytön aikana sekä säiliön ”pyöriessä” eri varastojen nurkissa paksu lika- ja korroosiokerros. Normaalit puhdistusaineet eivät myöskään tehonneet säiliötä osittain ympäröivään rautaiseen tukivyöhön.

Blogi_2016-18-03_Antti_Laukkanen.jpg

Kuva: Antti Laukkanen.

Apuun otettiin erilaisia Dremeliin tai porakoneeseen kiinnitettäviä hiomalaikkoja sekä eri karkeusasteisia hiomapapereita. Näin säilön pinnat saatiin jo alustavasti puhdistetuiksi. Pintoja puhdistettiin vielä vedellä 50 prosenttiseksi laimennetulla fosforihapolla. Näin lika ja ruoste saatiin poistettua.

Blogi_2016-18-04.jpg

Viimeisenä vaiheena pinnat kiillotettiin hiomatahnalla käyttäen apuna DC-3 Lokin pintojen kiillotuksessa käytettyä ”lumppulaikalla” varustettua hiomakonetta. Näin lian ja korroosion peittämä säilö oli saanut takaisin kauniin kuparinhohtoisen pinnan. Lopuksi koko öljysäiliö lakattiin kirkkaalla Isotrol -suojalakalla. Säiliön pintojen puhdistamisessa oli mukana myös Suomen Ilmailumuseon henkilökuntaa.

Blogi_2016-18-05.jpg

Puhdistettu ja pinnoiltaan kiiltävä öljysäiliö vietiin 20. lokakuuta Vesivehmaalle Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon samalla, kun sieltä haettiin Tiistaikerhoon kunnostettavaksi niin ikään museon inventaariossa löytyneet kaksi I.V.L. K. 1 Kurki -koneen siipitukea eli streevaa.

Blogi_2016-18-06.jpg

Kun öljysäiliötä asennettiin paikoilleen Haukka I:n moottoripukin sisään, säiliö ”kanitti” aukon vasempaan ja oikeaan reunaan eli yläsiipien tyvien yläreunaan. Tämän vuoksi säiliötä ei saatu painettua moottoripukin sisälle pohjaan asti. Ehkä on käynyt niin, että Haukan siipiä paikoilleen asennettaessa siipien v-kulma jäi vähän liian jyrkäksi, jonka seurauksena öljysäiliön aukko on yläsiipien kohdalta liian ahdas.

Öljysäiliön upottaminen paikoilleen moottoripukin sisään edellyttäisi todennäköisesti sitä, että siipien lepojänteitä löysentäen loivennettaisiin siipien v-kulmaa, jolloin öljysäiliön aukko avartuisi riittävästi. Tämän ongelman ratkaisemiseen palataan toukokuussa 2017.

Ellei erikseen mainittu, kuvat Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. D.26 Haukka I, HA-39

Haukka I -hävittäjä koottiin näytteille Vesivehmaalle

Lauantai 9.5.2015 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon Suomen Ilmailumuseossa konservoima ja kunnostama I.V.L. D 26. Haukka I hävittäjä toimitettiin viikko pari sitten osina takaisin Päijät-Hämeen ilmailumuseoon Vesivehmaalle.

Keskiviikkona 6. toukokuuta Tiistaikerhon rautainen iskuryhmä suuntasi matkansa kohti Vesivehmaata tehtävänä koota Haukka yleisön nähtäväksi.  Auton peräkäryssä matkasi mukanamme Haukan kokoamisessa tarvittavaa varustusta alkaen yläsiipien asentamiseen tarvittavasta pinoojasta.

blogi_2015-12-1.jpg
Urakkaan oli varattu kaksi päivää, sillä kokoaminen oli tehtävä hyvin ahtaissa Vesivehmaan museohallin olosuhteissa. Urakasta selvittiin kuitenkin yhdessä päivässä, joskin iltaan asti siihen tunteja käytettiin. Haukan näytteille kokoaminen ei olisi ollut mahdollista, ellei museosta olisi viety viikkoa aiemmin Puolaan lainaan Caudron-Renault C.R. 714 -hävittäjä. Näin Haukalle vapautui museohallista paikka kuin tilauksesta.

blogi_2015-12-2.jpg
Ensimmäiseksi ryhdyttiin kiinnittämään Haukan runkoon teräsputkirunkoista pyrstökokonaisuutta.  Vaikka olimme Tiistaikerhossa pyrstön jo kertaalleen paikalleen asentaneet, kesti tovin, ennen kuin pyrstö oli saatu oikeaan asentoonsa liitoskohdan kuuden pultin paikalleen saamiseksi.  Tämän jälkeen voitiinkin kiinnittää pyrstöön ohjainvaijerit sekä pyrstön putkirunkoa ympäröivät vaneriset suojukset.

blogi_2015-12-3.jpg
Siipien paikalleen kiinnittämiseksi Haukkaa ja sen ympärillä olevia muita museokoneita ja näyttelyesineitä piti siirrellä aina tilanteen mukaan, jotta saatiin riittävä tila toimia. Välillä oli kysymys vain senteistä, mahdummeko jatkamaan Haukan kokoamista. Onneksi toimme tullessamme Haukan pyörien alle laitettavat ja rullin varustetut tasot, joilla Haukkaa pystyi hyvin joka suuntaan siirtelemään, mutta myös pumppukärry ja pinooja olivat siirtelyssä ahkerassa käytössä.

blogi_2015-12-4.jpg

blogi_2015-12-5-6.jpg

Siivistä asenettiin ensin alasiivet ja niitä kannattavat lepolamellit. Sen jälkeen nostettiin kumpikin yläsiipi vuoron perään pinoojan piikkiin kiinnitetyn tason päällä asennuskorkeuteensa. Näin siiven kiinnityskorvakkeet saatiin työnnettyä rungon sisään ja liitos lukittua kiinnityspulteilla.

blogi_2015-12-7.jpg

Kun ala- ja yläsiipiä yhdistävät tuet eli streevat olivat paikoillaan, kiinnitettiin lentolamellit. Nyt voitiinkin asentaa paikoilleen jo polttoainetankkien huohotinputket, venturinputki sekä lamelleja yhdistävät ja niiden värähtelyä estävät puikot.

blogi_2015-12-8.jpg

Kun moottoriin vielä asennettiin potkuri ja potkuriin spinneri, niin urakka olikin tehty. Niinpä tavarat vaan kasaan ja tyytyväisinä lähdimme ajamaan kohti kotia.

blogi_2015-12-9.jpg
Haukka I hävittäjä on nyt Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa valmiina odottamassa museon avautumista kesäkauteen 30. toukokuuta ja sen myötä museokävijöiltä saamaansa ihailua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka

Haukka I palasi Vesivehmaalle

Torstai 16.4.2015 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseossa ”Hylyistä helmiksi” näyttelyssä esillä ollut Tiistaikerhon konservoima ja korjaama I.V.L. D 26. Haukka I (HA-39) -hävittäjä palasi Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle.

blogi_2015-7-1.jpg
”Vesikseltähän” Haukkaa alettiin syksystä 2012 lähtien tuoda osa osalta Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa näyttelykuntoon saatettavaksi. Konservointi ja korjaustyön valmistuttua oli aika palauttaa kone sovitusti lähtöpaikkaansa. Kuljetuksen Suomen Ilmailumuseosta Vesivehmaalle järjesti Keski-Suomen Ilmailumuseo ja käytännön operaation hoiti ilmavoimat. Siispä kiitos ja kumarrus Tikkakosken suuntaan! Ensimmäiseen kuormaan laitettiin menemään Haukan runko ja pyrstö ja toiseen koneen siivet.

blogi_2015-7-2-3.jpg

blogi_2015-7-4.jpg

Vielä kuukausi sitten oli ongelmana, mihin ”rakoseen” Haukan saisi koneita tupaten täynnä olevassa Vesivehmaan hallissa näytteille asetetuksi. Kuin sattumalta Haukalle järjestyi hallissa tilaa, koska siellä oleva Caudron-Renault C.R.714 -hävittäjä lähtee yllättäen lainaan Puolaan. Syy on se, että Puolan luhistuttua 1939 puolalaiset lentäjät taistelivat konetyypillä Ranskan ilmavoimien alaisuudessa (Groupe de Chasse polonais I/145) saksalaisia vastaan. Saivatpa puolalaiset Caudron-Renaulteillaan 12 varmistettua pudotustakin, josta syystä niin piloteilla kuin konetyypillä on Puolassa sankarin maine. Siis aivan toisenlainen maine kuin Suomessa, jossa maahamme 1940 saapuneet kuusi Caudron-Renaultia hylättiin käyttökelvottomana. Näistä koneista yksi on ollut esillä Päijät-Hämeen ilmailumuseossa ja on nyt lähdössä Puolaan.

blogi_2015-7-5-6.jpg
Haukka I kootaan toukokuun alkupuolella Caudron-Renaultin paikalle. Näin Haukka I on Päijät-Hämeen ilmailumuseossa nähtävillä tulevana kesänä museon aukioloaikoina. Siispä ensi kesänä kannattaa poiketa ”Vesikselle” I.V.L. D 26. Haukka I (HA-39) hävittäjää ihailemaan!

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka

Purettu Haukka odottaa kuljetusta Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon

Sunnuntai 29.3.2015 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseon vaihtuvien näyttelyiden hallin ”Hylyistä helmiksi” näyttely on purettu ja sen mukana on myös purettu näyttelyssä esillä ollut I.V.L. D 26. Haukka I -hävittäjä.

blogi_2015-06-01.jpg

blogi_2015-06-02.jpg

Haukka-hävittäjän prototyyppi I.V.L. D 26 Haukka I siinä kunnossa, mihin se saatiin konservoitua ennen purkamista. Näin hieno se ei ole ollut 83 vuoteen!

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon konservoimasta ja kunnostamasta Haukka I -hävittäjästä irrotettiin siivet ja pyrstö koneen kuljettamiseksi Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle, koska Suomen Ilmailumuseossa ei ole tilaa Haukan näytteillä pitämiselle. Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Haukka I kootaan näytteille toukokuussa, joten tällä kertaa ilmailuhistoriallisesti arvokas konservoitu kone ei onneksi päädy museoiden varastojen pimentoihin, kuten on käynyt monelle konservoidulle tahi entisöidylle museolentokoneelle.

blogi_2015-06-03-04.jpg
Valitettava tosiasiahan on, että tällä hetkellä on noin 15 entisöityä sekä lukuisia muita ilmailuhistoriallisesti arvokkaita lentokoneita, joille ei – Raamatullisesti todeten – löydy sijaa majatalossa eli ilmailumuseoiden näyttelyissä. Koneita säilytetään varastoituina museokävijöiden katseilta piilossa, niitä on ripoteltu näytteille markettien kattoihin tai kauppakeskuksen pihapiiriin ja pahimmassa tapauksessa ne ovat taivasalla ”happanemassa”. Syy tilanteeseen on kaikkien tiedossa. Suomen ilmailumuseoiden näyttelytilat ovat auttamattomasti liian pienet museoiden hallussa olevan konekannan näytteillä pitämiseksi. Kun tiedetään, mikä on maamme taloudellinen tilanne tällä hetkellä, taitaa olla toiveajattelua saada asiantilaan parannusta lähivuosina. Erilaisia suunnitelmia on kyllä onneksi viritteillä.

blogi_2015-06-06.jpg

Museokävijöiden kannalta myönteistä olisi jo sekin, jos esimerkiksi Keski-Suomen ja Suomen Ilmailumuseot voisivat nykyistä ahkerammin tuoda varastoissaan olevia koneita esille ja viedä pitkään näyttelyssä olleita koneita väliaikaisesti varastoon. Tämä tarjoaisi museokävijälle uutta mielenkiintoa sen sijaan, että vuosi toisensa perään käy toteamassa, että samat, joskin mielenkiintoiset koneethan ne siellä edelleenkin ovat esillä.

blogi_2015-06-07.jpg

Tiistaikerhon konservoiman ja kunnostaman I.V.L. D 26. Haukka I -hävittäjän kohdalla voimme joka tapauksessa olla iloisia siitä, että hävittäjä saadaan esille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Haukasta tuleekin Vesivehmaan lentokentällä toimivan museon uusi houkutin. Ilmailua harrastavan retket kannattaakin tulevana kesänä suunnata Vesivehmaalle Haukka I -hävittäjää ihailemaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka

Haukka saatiin valmiiksi - purettavaksi!

Tiistai 17.3.2015 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kahden ja puolen vuoden urakka I.V.L. D 26. Haukka I -hävittäjän konservoimiseksi ja korjaamiseksi on saatu päätökseen. Viimeisinä töinään tiistaikerholaiset asensivat koneeseen lepo- ja lentolamellit, kiinnittivät nopeusmittarin venturiputken ja rakensivat polttoainetankkien huohotinputket. Suomen Ilmailumuseon keskiviikkokerholaiset rakensivat puolestaan kaasuttajan lämmönvaihtimena toimivan pakoputken.

blogi_2015-05_combo_1-2.jpg

Hallinportti Ilmailumuseosta saatujen lamellien asentaminen ei lähtenyt liikkeelle niin kuin Strömsössä. Lamellien päiden pidikkeiden hahlot olivat liian ahtaat mahtuakseen Haukan siivissä ja rungossa oleviin metallisiin korvakkeisiin. Niinpä lamellien pidikkeiden hahlot piti jyrsiä väljemmiksi. Ongelmaa tuottivat myös lamellien pituudet. Siipien jättöreunan puoleiset lamellit olivat liian pitkiä. Onneksi lamelleiden päissä oli pitkät kierreosat. Niitä lyhentämällä lamellit saatiin määrämittaisiksi.

blogi_2015-05_kuva_3.jpg

Streevojen väliin tulevia ristikkäislamelleja piti myös lyhentää. Nyt ei riittänyt kierreosan pätkäisy, vaan lamellit katkaistiin, lyhennettiin ja hitsattiin ehjäksi. Näiden pohjustavien töiden jälkeen lamellit saatiin asennettua, lukuun ottamatta vasenten siipien johtoreunan puoleisia lepolamelleja. Niiden kohdalla Haukan rungon yläosan kiinnityskorvakkeet sijaitsivat niin lähellä yläsiiven alapintaa, ettei lamellien hahlopäitä saatu työnnettyä metallikorvakkeeseen. Lamellit maalattiin lopuksi mustalla Isotrol-maalilla.

blogi_2015-05_combo_4-5.jpg

Olimme jo luopuneet toivosta saada Haukkaan alkuperäisen mukainen nopeusmittarin venturiputki. Sellainen kuitenkin yllättäen löytyi Suomen Ilmailumuseon ”kätköistä”. Niinpä venturiputki asennettiin Haukasta otettujen valokuvien osoittamalla tavalla etummaiseen oikeanpuoliseen streevaan. Venturiputkesta vedettiin ohut alumiiniputki streevaa pitkin yläsiiven alapintaan, muttei sen pidemmälle, koska ei ole saatu selville, mitä kautta putki siitä eteenpäin oli aikanaan koneen ohjaamon nopeusmittariin vedetty.  

blogi_2015-05_combo_6-7.jpg

Haukasta olevien valokuvien perustella rakennettiin yläsiivissä sijaitsevien polttoainetankkien huohotinputket. Huohotinputket lähtevät tankin korkista kaartuen siitä ässän muotoisena siiven johtoreunan alapinnalle. Kupariset huohotinputket kiinnitettiin siipeen messinkipellistä tehdyillä pidikkeillä.

blogi_2015-05_kuva_8.jpg

Suomen Ilmailumuseon keskiviikkokerholaiset ovat moni eri tavoin olleet mukana Haukkaa varustamassa. Keskiviikkokerholaiset rakensivat Haukasta puuttuvan alkuperäisen mukaisen kaasuttimen lämmönvaihtimen. Alkeellisena lämmönvaihtimena toimii kahden sylinterin pakoaukosta lähtevä pakoputki, joka on vedetty moottoripukin läpi kaasuttajaa lämmittämään.  Putki rakennettiin auton pakoputkien varaosista.

blogi_2015-05_kuva_9.jpg

Vaikka aina olisi jotain pientä tehtävää Haukan saamiseksi varustukseltaan täydelliseksi, voidaan todeta, että Haukka on nyt Tiistaikerhon osalta valmis. Viikon verran se ehtii vielä olla esillä Suomen Ilmailumuseossa Hylyistä helmiksi -näyttelyssä, ennen kuin näyttely - Haukka mukaan lukien - puretaan 24. maaliskuuta uuden näyttelyn tieltä. Voidaankin sanoa, että saimme Haukan valmiiksi – purettavaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka

Haukkaan löytyi sopivat lamellit

Lauantai 7.2.2015 - Tiistaikerholainen

Haukka I (I.V.L. D 26. Haukka I, HA-39) on ollut esillä Suomen Ilmailumuseon välihallissa ilman siipien lepo- ja lentolamelleja, koska Haukan alkuperäisiä lamelleja ei ole löydetty. Lepolamellien sijaan koneeseen asennettiin lepovaijerit pitämään siipiä ”ryhdissään”. Saatiin kuulla, että Hallinportti Ilmailumuseon pihalla olevaan konttiin on varastoitu runsaasti erilaisia lamelleja. Siispä auton nokka kohti Hallinporttia ja asiaa selvittämään.

blogi_2015-02_kuva_1.jpg

Toiveikkaita lamellien etsijöitä Hallinportin kontilla.

Hallinportti Ilmailumuseon pihalla meitä oltiin vastassa ja ei kun töihin. Kun lumikinokset oli ensin saatu lapioitua kontin oven edestä ja ovi avattua, päästiin tutkimaan kontin sisältöä. Hyllyillä olikin runsaasti eripituisten lamellien nippuja. Jospa nipuista löytyisi sopivan pituisia ja vahvuisia lamelleja, niin oltaisiin tyytyväisiä! Kun kaikki niput oli läpikäyty, saaliinamme oli kuin olikin riittävästi lamelleja, joista todennäköisesti voidaan työstää Haukasta puuttuvat. Tyytyväisiä lähdimme kotimatkalle.

blogi_2015-02_kuva_2.jpg

Matias Laitinen ja Haukkaan valitut lamellit

blogi_2015-02_kuva_3.jpgSuomen Ilmailumuseossa lamelleja tutkittiin ja mittailtiin tarkemmin Haukan lamelleilta edellytettäviä pituuksia. Todettiin, että lepolamelleiksi tarkoittamamme sopivat täysin pituudeltaan. Sen sijaan lentolamelleiksi ottamiamme pitää lyhentää. Onneksi lamellien kummassakin päässä oli sen verran pitkä kierreosa, että lyhentämisen jälkeenkin kierrettä jäi riittävästi lamellien päässä oleville pidikkeille ja lamellien kiristämiseen.  

Koska lamellit eivät ole alun perin Haukasta, lamellien päissä olevien pidikkeiden hahloja jouduttiin jyrsimään avarammaksi. Näin pidikkeet saatiin mahtumaan rungossa ja siivissä oleviin metallisiin korvakkeisiin ja lukittua sokkatapeilla. Aivan vastaavasti jouduttiin toimimaan streevojen väliin asennettavien ohuempien ja lyhempien ristikkäislamellien kanssa. Niitä jouduttiin lyhentämään ja lamellin päissä olevien pidikkeiden hahloja suurentamaan.  

Ennen lamellien lopullista asentamista paikoilleen ne maalataan mustalla metallilakalla. Tämä siksi, että Haukasta 1920-luvulla otetuissa valokuvista imenee, että lamellit olivat mustia. Maalausta varten lamellit puhdistettiin huolellisesti.

blogi_2015-02_kuva_4.jpg

Kaikkien lamellien paikoilleen asentamisessa menee muutamia Tiistaikerhon työpäiviä. Joka tapauksessa lamellit saadaan asennettua ennen kuin Haukka I joudutaan purkamaan Hylyistä helmiksi -näyttelyn päättyessä maaliskuun lopussa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, konservointi, I.V.L. D 26 Haukka

Työt Haukka I:n varustamiseksi jatkuvat maaliskuun loppuun

Maanantai 29.12.2014 - Tiistaikerholainen

Hylyistä helmiksi -näyttely Suomen Ilmailumuseossa ei päätykään loppiaiseen, vaan saa jatkua maaliskuun loppuun asti. Tämä mahdollistaa näyttelyssä esillä olevan Haukka I -hävittäjän konservointi- ja kunnostustyön jatkumisen vielä kolmen kuukauden ajan.

Vaikka se, mikä 2,5 vuotta sitten asetettiin Haukka I:n konservoinnin tavoitteeksi, onkin saavutettu, olisi vielä työtä tarjolla mm. nopeusmittariin liittyvän venturiputken ja siitä nopeusmittariin vedettävän yhteysputken kuin myös polttoainetankkien huohotinputkien tekemiseksi, kaasuttajan esilämmityksen rakentamiseksi kahden sylinterin päästä vedettävällä ja moottoripukin lävitse kulkevalla pakoputkella sekä moottorin paluuöljypumpun ”muokkaaminen” niin, että kaksi alinta moottoria ympäröivää suojuspeltiä saadaan asennettua paikoilleen.

2015-25-1_combokuva.jpg

Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy sylinterien välistä moottoripukin sisään menevä esilämmityksen pakoputki, oikeanpuoleisessa kaputtikuvassa puolestaan kaasuttimen lämmittimenä toimineen pakoputken ulostulo.

Oma lukunsa muodostavat siivistä vielä puuttuvat tukilamellit, joita ei toistaiseksi ole löydetty. Silti toivo sopivien ja mahdollisesti alkuperäisten lamellien löytymiseksi vielä elää. On tiedossa, että Hallinportti Ilmailumuseolla olevaan konttiin on varastoitu vanhoja lamelleja, joiden joukossa puuttuvat Haukan lamellit saattaisivat olla. Epäily perustuu siihen, että kun Vesivehmaalta 1980-luvulla vietiin Haukka II entisöitäväksi Kuorevedelle, niin samaan kuormaan lastattiin kaikkea muutakin Haukkaan liittyvä tarpeistoa.

Alkuvuodesta tuota konttia käydään penkomassa ja toivottavasti voimme palata Vantaalle Haukka I:stä puuttuvat lamellit mukanamme. Samalla katsastamme myös, löytyisikö Hallinportista Haukasta vielä puuttuvia mittareita, tai vaikkapa Claudel-kaasuttaja. Claudel-kaasuttajaa käytettiin Haukka I:n Gnome et Rhône Jupiter IV 9 -moottoreissa. Nyt Haukka I:een kiinnitetyssä ja aikanaan mm. Aero Jupiter -koneessa käytetyssä Gnome et Rhône moottorissa on puolestaan Triplex-kaasuttaja.

Toki vielä muutakin Haukan varustamiseksi voitaisiin tehdä kuten laittaa esimerkiksi koneen polttoaine- ja sähköjärjestelmät kuntoon - mutta se olkoon jo kokonaan toinen juttu.

Tämä oli Tiistaikerhon vuoden 2014 viimeinen blogikirjoitus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka

Jupiter Haukan keulalle

Lauantai 6.12.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistai toinen päivä joulukuuta oli merkkipaalu Tiistaikerhon Haukka I -konservointihankkeessa. Projektin viimeisenä isompana työnä asennettiin Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori Haukan nokalle.

2014-22-01_moottorin_asennusta.jpg

Ennen moottorin asentamista, laitettiin Haukka tukien avulla vaakalentoasentoon helpottamaan moottorin kiinnittämistä moottoripukkiin. Kun kaikki oli valmista, moottori nostettiin liinojen varassa trukilla moottoripukin korkeudelle.

2014-22-02_moottori_imetty.jpg

Siitä moottorissa kiinni olevat kiinnityspultit työnnettiin varovasti moottoripukissa oleviin kiinnityspulttien reikiin. Pukista läpi tulevien pulttien muttereita kiristämällä moottori saatiin ”imettyä” tiiviisti kiinni pukkiin ja nostoliinat irrotettua.

2014-22-03_potkurin_asennus.jpg

Tämän jälkeen voitiin moottoriin asentaa siinä jo kerran kiinni ollut Haukan aikainen Gloster Gamecock -tyypin potkuri.

2014-22-04_moottorin_suojuspelllit.jpg

Enää oli jäljellä moottoria ympäröivien yhdeksän suojuspellin asentaminen. Kukin suojuspelti pujotettiin oman sylinterinsä ympärille ja kiinnitettiin toisiinsa putkisokilla. Asentamisessa tuli vähän mutkia matkaan, eikä kaikkia suojuksia saatu vielä asianmukaisesti paikoilleen. Edessä on siis vielä vähän säätämistä.

2014-22-05_moottorin_suojuspelllit.jpg

Haukka sai nyt moottorin nokalleen todennäköisesti 83 vuotta kestäneen odotuksen jälkeen, sillä Haukka I poistettiin Ilmavoimien koneluettelosta vuonna 1931, purettiin ja siirrettiin varastoitavaksi.

2014-22-06_haukka_moottoreineen.jpg

Nyt varsin näyttävä Haukka I -hävittäjä on näillä näkymin esillä Suomen Ilmailumuseossa Hylyistä helmiksi -näyttelyssä tulevaan loppiaiseen saakka. Kannattaa käydä sitä siellä katsomassa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka

Haukan moottorin tulppien johdotus täydentyi

Sunnuntai 23.11.2014 - Tiistaikerholainen

Keski-Suomen Ilmailumuseosta Haukka I -hävittäjää varten saadusta Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottorista puuttui osa tulpanjohdoista. Miksi näin, ei ole tiedossa.

2014-21-1_keskiviikkokerho.jpg

Keskiviikkoiltaisin Suomen Ilmailumuseossa toimiva vapaaehtoisryhmä eli keskiviikkokerholaiset otti tehtäväkseen moottorin johdotuksen täydentämisen. Työhön tarvittavaa alkuperäisen tulpanjohdon mukaista kangaspäällysteistä johtoa jouduttiin hankkimaan aina USA:sta asti, koska sellaista ei ollut Suomesta saatavissa.

2014-21-2_g-r-moottorin_johdotusta.jpg

Johdotuksen täydentämisen hankaluutena oli myös se, että moottorista puuttui alkuperäiset K.L.G. -tulpat, kuten myös pidikkeitä, joilla johdot kiinnitetään tulppien päihin. Ongelman poistamiseksi Tiistaikerhossa valmistettiin tarvittava määrä alkuperäisen pidikkeen mukaisia uusia pidikkeitä. Alkuperäisiä K.L.G. -tulppia löytyi Suomen Ilmailumuseossa olevasta Le Rhone -moottorista muutama kappale käytettäväksi asennuksessa mallina. Tiistaikerhossa on nyt tekeillä K.L.G. -tulpan mukaiset kopiot myöhemmin moottorin laitettavaksi.

2014-21-3_g-r-moottorin_johdotus_taydentyy.jpg

Keskiviikkokerholaiset ovat nyt saaneet päätökseen Gnome et Rhône Jupiter -moottorin sytytystulppien johdotuksen täydentämisen hyödyntämällä siinä ”lainaksi” saatuja alkuperäisiä K.L.G. -tulppia. Sylintereistä vielä puuttuvien tulppien kohdalle vedettiin jo valmiiksi pidikkeelliset tulpanjohdot odottamaan tulppien näköiskopioiden valmistumista.

2014-21-4_uusi_johto_ja_pidike.jpg

Moottori on nyt johdotuksen osalta valmiina asennettavaksi Haukka I -hävittäjän nokalle. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka

Haukka I sai yläsiipensä

Lauantai 8.11.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistaina 4.11.2014 oli odotettu päivä. Silloin yli vuoden kestäneen konservoinnin ja korjauksen kohteena olleet yläsiivet voitiin kiinnittää Haukka I -hävittäjään.

2014-19-1.jpg

Tietääkseni viimeksi Haukka I on ollut kokonaisena vuonna 1931 Maalentoeskaaderissa Utissa, josta se purettuna kuljetettiin Santahaminaan museokoneiden joukkoon siirrettäväksi. Niinpä ei ollut ihme, että yläsiipien asennus ei sujunut ihan niin kepeästi kuin Strömsössä, mutta ilman sen suurempia vaikeuksia ne kuitenkin sijoilleen saatiin.

2014-19-2.jpg

Siivet kannettiin porukalla Suomen Ilmailumuseon entisöintitilasta museon välihalliin. Siellä Haukka I on ollut ilman yläsiipiä ja moottoria näytteillä ”Hylyistä helmiksi” näyttelyssä. Näyttely esittelee museolentokoneiden entisöintiä Suomessa. Jos mikä, niin Haukka I:een sopii mainiosti tuo sanonta ”Hylyistä helmiksi”. Pahoin vaurioituneesta, osin lahonneesta ja homeisesta hylystä on tiistaikerholaisten osaavissa käsissä kehkeytynyt kelpo lentokone – helmi muiden museolentokonehelmien joukkoon.

2014-19-3.jpg

Yläsiivet olivat sen verran painavia, ettei pelkin miesvoimin ollut mahdollista niitä paikoilleen kohottaa. Niinpä Suomen Ilmailumuseon trukki sai arvokkaan tehtävän auttaa yläsiipien asennuksessa. Ilman trukin apua asennuksesta ei olisi tullut kunnolla mitään.  Yläsiivet nostettiin trukin piikkien varassa rungon yläreunan tasalle ja vekslattiin asentoon, jossa siiven päädyn etu- ja takareunassa olevat korvakkeet voitiin työntää rungossa olevista aukoista sisään. Kun siiven kiinnityskorvakkeet saatiin osumaan yhteen rungon vastaaviin korvakkeisiin, voitiin liitos lukita työntämällä pultit korvakeliitokseen.

2014-19-4.jpg

Tämän jälkeen kiinnitettiin paikalleen ala- ja yläsiipiä yhdistävät siipituet eli streevat.  Yläsiivet ovat ainakin toistaiseksi streevojen varassa ilman lentolamelleja. Tämä siksi, ettei Haukka I:n siipien tukijänteitä eli aerodynaamisia teräslamelleja ole löytynyt. Lamellien puuttuessa alasiipiä kannattaakin rungon yläreunan kiinnikkeistä siiven keskiosan metallipidikkeisiin asennetut viisi tukivaijeria.

2014-19-5.jpg

Haukka I:n konservointi ja korjaushanke on nyt koneen rungon, pyrstön ja siipien osalta kalkkiviivoilla. Vielä on edessä jotain pienempää puuhaa, kuten mm. yläsiivissä olevien siivekkeiden yhdistäminen ohjaussauvan mekanismiin ja mittariston asentamista ohjaamon mittaritauluun. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka

Haukan yläsiivet saivat siivekkeensä

Keskiviikko 5.11.2014 - Tiistaikerholainen

Viimeisenä työnä ennen yläsiipien asentamista Suomen Ilmailumuseon välihallissa näytteillä olevaan Haukka I hävittäjään kiinnitettiin korjatut siivekkeet yläsiipiin. Siivekkeet olivat vähän ”kinkkiset” paikalleen asennettaviksi, sillä siivekkeen neljän saranan pultit piti saada samanaikaisesti ujutettua siiven jättöreunan päätylaudassa olevien reikien läpi.

2014-18-1.jpg

Sen jälkeen piti vielä saada mutterit kierrettyä aluslevyineen pulttien päihin siiven jättöreuna vanerissa olevien pienten aukkojen kautta. Kun on samanaikaisesti sekä kärsivällisyyttä ja taitoa, homma sujui lopulta ilman sen suurempia voimasanoja paksusormiseltakin tiistaikerholaiselta ja mutterit saatiin paikalleen kiristetyksi. Oikean yläsiiven siivekkeen saaminen herkästi liikkuvaksi edellytti tosin pientä säätöä.

2014-18-2.jpg

Kun siivekkeet oli kiinnitetty paikoilleen, voitiin siivekkeen saranapulttien muttereiden kiinnittämiseksi tehdyt ja samalla tarkistusikkunoina toimivat aukot kattaa pleksillä. Alkuperäisiä aukon katteina olleita ja nykypleksien edeltäjästä eli celastoidista tehtyjä ”pleksejä” oli säilynyt ehjinä sen verran, että vasemmanpuoleisen yläsiiven aukot voitiin niillä kattaa. Celastoidi -ikkunat olivat tosin vuosikymmenten saatossa kellastuneet.

2014-18-3.jpg

Vanha ja uusi - celastoidi ja polykarbonaatti

Sen sijaan oikean yläsiiven tarkistusaukkoihin jouduttiin tekemään nykyaikaisesta kahden millin paksuisesta polykarbonaattipleksistä uudet ikkunat. Ikkunat ruuvattiin kiinni aukon reunoihin alkuperäisillä Haukan purkamisen yhteydessä talteen otetuilla pienillä messinkiruuveilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka

Haukan streevat valmiit asennettavaksi

Sunnuntai 2.11.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n ylä- ja alasiipien välisten puisten siipitukien eli streevojen konservointi ja korjaus on saatu suoritetuksi.  Neljästä streevasta yksi oli pinnaltaan sen verran hyväkuntoinen, että se päätettiin konservoida eli puhdistaa pinnaltaan ja jättää siinä oleva alkuperäinen maalattu kangasverhoilu koskematta huolimatta siitä, että kangasverhoilun maalipinta oli lohkeillut. Kohdat, joissa kangasverhoilu oli osin lahonnut, kiinnitettiin nokimustalla sävytetyllä lakalla.

2014-17-1.jpg

Sen sijaan kolmen muun streevan kangasverhoilu oli mennyt niin huonoksi, että verhoilun rippeet hiottiin kokonaan pois.

2014-17-23.jpg

Tämän jälkeen streevojen puhtaat puupinnat lakattiin useampaan kertaan selluloosalakalla. Tämän jälkeen streevat verhoiltiin normaalilla siipien verhoilukankaalla kiinnittämällä kangas kiristyslakalla streevan pintaan. Puisten streevojen verhoilun tarkoituksena oli alunperin, että verhoilu estää taistelutilanteessa puisen siipituen pirstoutumista konekiväärin luodeista.

2014-17-45.jpg

Streevojen kangasverhoilussa syntyi ongelma, kun streevojen puupintaan vedetty selluloosalakka alkoi reagoida kankaan kiristyslakan kanssa. Tämän seurauksena verhoilukankaan alle alkoi syntyä kaasukuplia. Ongelma saatiin eliminoiduksi, kun kuplat puhkaistiin mattoveitsen kärjellä. Tämä toimenpide jouduttiin uusimaan jokaisen kiristyslakkakerroksen sivelyn jälkeen.

2014-17-67.jpg

Kun streevojen kangasverhoilu saatiin valmiiksi, streevat lakattiin vernissalla, johon oli sekoitettu kimröökiä eli nokimustaa. Näin streevat saivat alkuperäisen mukaisen mustan ja kosteutta hylkivän pinnan.

2014-17-89.jpg

Streevat ovat nyt valmiit yläsiipien paikalleen asentamista varten. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka

Haukka I:n yläsiipien uusien vaneripintojen maalaus

Keskiviikko 15.10.2014 - Tiistaikerholainen

Museolentokoneiden konservoinnissa perusperiaatteena on käyttää niin suuressa määrin kuin mahdollista samoja menetelmiä, joita käytettiin konetta alun perin rakennettaessa. Tämä koskee myös koneiden pintojen lakkausta tai maalausta.

Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla Suomenlinnassa tehtiin syksyllä 1925 lakkamerkkien välisiä testejä parhaan lentokonelakan löytämiseksi. Lakan tärkeimpänä ominaisuutena pidettiin kosteuden kestävyyttä. Kokeissa parhaiten pärjäsi amerikkalaisvalmisteinen Valentines Valspar -lakka. Haukka I:n pinnat maalattiinkin erittäin todennäköisesti juuri Valspar-lakalla.

Haukan alkuperäisestä maalipinnasta tehtyjen analyysien perusteella on käynyt ilmi, että puhtaaseen vaneripintaan vedettiin ensin kirkas lakka. Sen päälle maalattiin hopeapronssijauheella sävytetty lakka ja lopuksi pintaan vedettiin kerros kirkasta lakkaa. Pintaan vedetty kirkas lakka antoi Haukan vaneriverhoilulle lopullisen kosteussuojan. Valokuvien perusteella vastavalmistuneen Haukan pinnat olivatkin hyvin kiiltävät.

Ei ole saatu varmasti selville, minkälainen Valspar-lakka oli koostumukseltaan. 1920-luvulla lakat olivat kuitenkin pääosin öljypohjaisia (pellavaöljy, vernissa..). Selluloosalakat tulivat käyttöön 1930-luvulla ja polyuretaanilakat ovat paljon myöhäisempiä tuotteita. Haukan uusien vaneripintojen käsittelemiseksi maaliasiantuntijat päätyivät menettelyyn, jossa käytössä olevista nykyvaihtoehdoista valittiin lakaksi mm. puuveneiden pintojen suojauksessa paljon käytetty Le Tonkinois.  Lakka on pellava- ja kiinanpuuöljyä sisältävä luonnonmukainen tuote.

2014-16-1.jpg

Haukan siipien lakkauksessa käytetty Le Tonkinois -lakka.

Yläsiipien ja muidenkin uusien vaneripintojen maalaus on jo täydessä vauhdissa. Kaikki uudet vaneripinnat ovat saaneet vähintään ensimmäisen Le Tonkinois -lakkakerroksen. Osa on vedetty alumiinipronssijauheella sävytetyllä Le Tonkinois-lakalla ja osa jo saanut pintaansa lopullisen lakkakerroksen.

2014-16-2.jpg

Haukan yläsiipi saa hopeapronssilakkakerroksen.

On mielenkiintoista havaita, että alumiinipronssilakkakerroksen päälle vedetty kirkas Le Tonkinois -lakka tekee alumiinipronssipinnan vihertävän sävyiseksi. Haukan alkuperäiset maalipinnathan ovat juuri vihertävänharmaita, mikä kielii kirkkaan alumiinipronssilakkapinnan hitaasta patinoitumisesta vihertävänharmaaksi lähes 90 vuoden kuluessa.

2014-16-3.jpg

Oikean siiven yläpinta, jossa näkyy sekä uutta kiiltävää että vanhaa patinoitunutta maalipintaa.

Todettakoon, että Haukka I:n pintojen lakkaus koskee ainoastaan koneen korjauksessa rakennettuja uusia vaneripintoja, joista valtaosa sijaitsee yläsiivissä. Alkuperäiset säilytettävät lakkapinnat puhdistettiin hienovaraisesti ”ihmesienellä”. Tämän menettelyn seurauksena yläsiipiin tulee näkyville sekä uutta kirkasta hopealakkapintaa että harmaan vihertäväksi patinoitua alkuperäistä lakkapintaa.  Väriero paljastaa, mitkä pinnat on pystytty konservoinnissa säilyttämään alkuperäisinä ja mitkä ovat uutta rakennetta.

2014-16-4.jpg

Oikean yläsiiven alapinta on saanut kiiltävän pintalakan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka

Haukan yläsiipien "remontti" päättynyt

Maanantai 6.10.2014 - Tiistaikerholainen

Vuosi sitten alkoi Haukan pahoin lahonneiden yläsiipien konservointityö tai pikemminkin siipien vaurioiden korjaus sekä osin uudelleen rakentaminen ja verhoilu. Sen verran huonoon kuntoon siivet olivat varastoinnin aikana menneet.

15-2014_a_vasemman_ylasiiven_verhoiluvanerin_asentaminen_meneillaan.jpg

Siivet jouduttiin verhoilemaan valtaosin uudestaan ja myös uusimaan paljon tuhoutuneita siiven rakenteita. Viime kevään päättyessä oli oikean yläsiiven korjaus ja verhoilu saatu valtaosin valmiiksi. Sen seurauksena päähuomio kohdistui vasemman yläsiiven korjaamiseen ja verhoiluun. Korjaus aloitettiin jo kesän alussa, mutta tahti tiivistyi Tiistaikerhon syyskauden alettua elokuussa.

15-2014_b_vasemman_siiven_torsiovalmistumassa.jpg

Vasen yläsiipi oli onneksemme oikeaa paremmassa kunnossa, joten se ei ollut aivan yhtä suuri urakka. Pienemmästä urakasta huolimatta, jouduttiin vasemmastakin yläsiivestä verhoilemaan uudestaan 30 % ja rakentamaan siiven johtoreuna eli torsio suurelta osin uusiksi. Torsion verhoilun loppuun saattaminen sekä siiven sisään sijoitettavan polttoainesäiliön suojaksi tulevan vanerikannen tekeminen olivat viimeisiä vasemman yläsiiven mittavampia kunnostustehtäviä. Jotain pientä ”säätämistä” on vielä edessä.

15-2014_c_vasemman_ylasiiven_polttoainetankin_kansi_valmistumassa.jpg

Aluksi toivottamalta näyttänyt urakka Haukan yläsiipien korjaamiseksi ja osin uudelleen rakentamiseksi on siten saatu päätökseen ja kummankin siiven polttoainetankit ovat lopullisesti sijoitettu ja kiinnitetty siipien sisään. Tiistaikerholaiset saavat nyt aivan aiheesta ihailla rinta rottingilla kättensä töitä verrattaessa siipiremontin alku- ja lopputilannetta.

15-2014_de_oikea_ylasiipi_ennen_ja_jalkeen_korjauksen.jpg

Yläsiivet ovat nyt valmiita niiden jatkokäsittelyyn eli siiven uusien vaneripintojen maalaukseen. Yläsiipien maalauksessa menetellään siten, että siiven alkuperäisestä verhoilusta jäljelle jääneet kohdat jätetään käsittelemättä eli vanha maalipinta on puhdistettuna näkyvissä rinnan uuden maalipinnan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka

Tulpat Haukka I:n moottoriin

Perjantai 3.10.2014 - Tiistaikerholainen

Keski-Suomen Ilmailumuseosta Haukkaan asennettavaksi saatu Gnome et Rhône Jupiter IV 9 -moottori oli ilman tulppia. Tämän vuoksi on yritetty löytää moottorityypissä käytettyjä alkuperäisiä sytytystulppia moottoriin laitettavaksi. Kussakin yhdeksässä sylinterissä on kaksi tulppaa, joten tarve olisi 18 tulpan löytyminen.

14-2014_a_tiistaikerhon_sorvaaja_sorvinsa_aaressa.jpg

Oikeanlaisia K.G.L. 12 -merkkisiä tulppia löytyi Suomen Ilmailumuseon näyttelyssä olevasta pyörivästä Le Rhône -moottorista. On kuitenkin niin, ettei niitä tulppia, joita ei ole edes kylliksi, ole tarkoituksenmukaista käyttää Haukka I:n moottorin hyväksi. Tulppia yritettiin sitten löytää muualta Suomesta, mutta tuloksetta. Niitä etsittiin lopulta museolentokoneiden toivemaasta eli Englannista. Sieltä niitä olisikin löytynyt ja jopa käyttökelpoisia, mutta aivan liian kovaan hintaan. Mikä nyt eteen? Käännyimme ongelmassa Tiistaikerhon metallisorvauksista vastaavan kerholaisen puoleen, josko alkuperäisestä tulpasta voisi tehdä näköiskopioita? Annoimme hänelle malliksi yhden alkuperäisen K.G.L.-tulpan.

 14-2014_b_nakoistulpan_kopion_aihio_alkuperaisen_k.g.l.12_tulpan_veressa

Viikon päästä kädessämme oli aihio tulpan näköiskopioksi sekä tieto, että näköistulppien tekeminen olisi mahdollista. Mahdoton tuli siis mahdolliseksi. Niinpä tavoite on nyt sorvata kuusikulmaisesta messinkitangosta tulppien runko-osat ja muovista tulppien eristeosa. Kun työstetty messinki maalataan vastaamaan alkuperäisen tulpan tummanharmaata metallia, tulokseksi saadaan Gnome et Rhône Jupiter -moottorin alkuperäisen tulpan näköisiä, joskin toimimattomia sytytystulppia. Näin moottorin ilmiasu saadaan tulppien osalta vastaamaan alkuperäistä Jupiter IV 9 -moottoria.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, lentokone, museo, ilmailuhistoria, I.V.L. D 26 Haukka

Se mikä puuttuu, se tehdään

Tiistai 6.5.2014 - Tiistaikerholainen

Lentokoneiden entisöinnissä joudutaan usein tilanteeseen, jossa ei kerta kaikkiaan löydy entisöinnissä tarvittavaa puuttuvaa osaa, vaikka kuinka museoiden varastojen sopukat olisi nuohottu. Tällöin ei auta muu kuin tehdä puuttuva osa alusta loppuun itse. Näin on tilanne myös Haukka I:n entisöinnissä. Onneksi Tiistaikerhossa on osaavaa porukkaa työstämään metallia tarvittavaan muotoon.

Käytössämme olevasta Haukka I:n Gnome et Rhône Jupiter -moottorista puuttuu valtaosa tulpanjohdoista ja sen myötä moni johtojen päissä olevista tulpan kärkiin kiinnitettävistä pidikkeistä.  Koska vastaavanlaisia pidikkeitä ei ollut satavilla, oli ne tehtävä itse.

blogi_08-2014_a.jpg

Tekeminen aloitettiin purkamalla ensin yksi alkuperäinen pidike osiinsa. Purettuja osia mallina käyttäen valmistettiin uusia, joista koottiin tarvittava määrä pidikkeitä. Kun moottorin tulpanjohdotus uusitaan puuttuvilta osiltaan, uudet pidikkeet asennetaan johtojen päihin johtojen kiinnittämiseksi tulppiin.

Hienomekaanista taitoa edellytti myös moottoripukin tarkistusluukun puuttuvien lukitussalpojen tekeminen. Ne työstettiin 5 mm paksusta alumiinilevystä alkuperäistä salpaa mallina käyttäen.

blogi_08-2014_b.jpg

Jos salpojen tekeminen oli hienomekaanista työtä, niin moottoripukin puuttuvan tarkistusluukun tekeminen edellytti vähän ronskimpia otteita. Aivan aluksi oli sorvattava työkalut, joiden avulla voitiin puristaa prässissä alumiinipeltisen tarkistusluukun aihion reunaan kuuden salvan edellyttämät painanteet.

blogi_08-2014_c.jpg

Aika monta kertaa jouduttiin tekemään koeprässäys ja sen perusteella työstämään prässimuotteja ennen kuin saatiin tyydyttävä lopputulos.

blogi_08-2014_d.jpg

Tämän jälkeen olikin helppo työ prässätä luukun reunoihin lukkosalpojen edellyttämät painanteet. Viimeistely on vielä tekemättä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, VL Haukka I, ilmailuhistoria, hävittäjälentokone, Tiistaikerho

Haukan potkuri sai spinnerinsä

Perjantai 28.3.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:ssä oli moottorina Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab tai Ac. Tämä moottorityyppi oli yleisesti käytössä 1920-luvun sotilaskoneissa. Potkurina oli vaihdellen joko Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan (I.V.L.) tekemä metallipotkuri tai Gloster Gamecock -tyyppinen puupotkuri. Alumiinisen potkurinavan suojuksen eli spinnerin muoto vaihteli potkurityypin mukaan. Metallipotkurissa se oli patamaisen pyöreä, puupotkurissa terävä kartio.

2014-07_blogi_combo_1.jpg

Kuvat 1-2: Spinnerin pahvimalli ja alumiinipellistä leikattu aihio.

Konservoinnin kohteena olevaan Haukkaan saatiin Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori Keski-Suomen Ilmailumuseosta. Suomen Ilmailumuseon kokoelmista löytyi puolestaan moottoriin sopiva puinen Gloster Gamecock -potkuri. Puutui vain potkurin spinneri. Koska potkuriksi saatiin puupotkuri, päätettiin puuttuva potkurin navan suojus tehdä puupotkuriin sopivaa mallia eli kartion muotoiseksi.

2014-07_blogi_combo_2.jpg

Kuvat 3-4: Spinnerin asemointia paikoilleen ja spinnerin reunojen niittaus.

Aluksi valmistettiin pahvista kartion malli. Mallia apuna käyttäen leikattiin 2 mm:n alumiinipellistä tulevan spinnerin aihio.  Leikattu pelti taivutettiin kartion muotoon, jonka jälkeen kartiota muokattiin potkurinnapaan sopivaksi. Kun haluttu spinnerin muoto oli saatu aikaiseksi, niitattiin auki olevan kartion reunat kiinni toisiinsa. Kartion ulkoreunaa muokattiin vielä sikkipyörällä, jotta se loksahtaa hyvin potkurinapaa ympäröivään uurteeseen. Kartion kärkeen jätettiin aukko spinnerin kiinnittämiseksi potkurin napaan. Näin spinneri oli kiinnitysmekanismia vaille valmis.

2014-07_blogi_combo_3.jpg

Kuvat 5-6: Spinnerin reunojen muokkausta sikkipyörällä ja spinnerin kiinnitysmekanismi.

Spinnerin kiinnittämiseksi asennettiin potkurinavan pultteihin kaareva metallituki. Metallituen keskelle porattiin reikä, johon kiinnitettiin kierretanko ulottuen spinnerin kärjessä olevaan aukkoon. Tämän jälkeen sorvattiin spinnerin kärjen aukkoon ja aukon läpi tulevaan kierretankoon sopiva kartion muotoinen mutteri. Tällä mutterilla spinneri kiristettiin tiukasti kiinni potkurin napaan.

2014-07_blogi_combo_4.jpg

Kuvat 7-8: Spinnerin kärjen kartiomutteri ja valmis spinneri. 

Spinneristä tuli erittäin onnistunut ja siihen olisivat olleet tyytyväisiä Suomenlinnan lentokonetehtaan Haukka I:n rakentajatkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, VL Haukka I, ilmailuhistoria, hävittäjälentokone, Tiistaikerho

Haukka I näytteille Suomen Ilmailumuseoon

Torstai 20.3.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n konservointi on edennyt suunnitelmallisesti tiistaikerholaisten käsissä. Alasiivet ovat valmiit, runko hyvin pitkälle valmis ja yläsiipien konservointi ja korjaus saadaan päätökseen alkusyksystä 2014. Vaikka Haukka I ei vielä olekaan valmiina lentokoneeksi koottavassa kunnossa, kone tuodaan Suomen Ilmailumuseon entisöintitilasta yleisön ihailtavaksi.

2014-06_haukka_i_runko.jpg

Tämä tapahtuu Ilmailumuseoyhdistyksen 45-vuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä. Näyttely avautuu kesäkuun alussa Suomen Ilmailumuseon Välihallissa nyt meneillään olevan Suomen taitolentoa esittelevän näyttelyn jälkeen. Ilmailumuseoyhdistyksen 45-vuotisnäyttelyyn on mahdollisuus tutustua vuoden 2014 loppuun asti.

2014-06_moottori.jpg

45-vuotisnäyttelyn yhtenä teemana on Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon tekemä lentokoneiden konservointi- ja entisöintityö. Tiistaikerhon vuosien saatossa tekemän entisöintityön esittelyn konkreettiseksi esimerkiksi sopii erinomaisesti Haukka I.

2014-06_haukka_utissa_kesalla_1927_sim_vk_287_5p.jpg

Haukka I Utissa kesällä 1927. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Näyttelyn alkaessa esillä on Haukka I:n runko alasiipineen, vaikka runkoon liittyvät työt lienevät vielä silloin vähän kesken. Näyttelyyn tuodaan myös Haukka I:n Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori, jota niin ikään vielä varustellaan.

Keskeneräisyys on itse asiassa etu, sillä näin museossa kävijät pääsevät katsomaan tiistaikerholaisten työskentelyä Haukan konservoimiseksi ja entisöimiseksi. Sitä mukaa kun yläsiivet valmistuvat museon entisöintilaissa, ne tuodaan näyttelyyn ja kiinnitetään Haukkaan, jolloin koneesta saadaan ehjä kokonaisuus. Toivottavasti tähän vaiheeseen päästään alkusyksystä 2014. Näyttelyssä on toki tietoiskuin esillä Suomenlinnassa Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) keväällä 1927 valmistuneen Haukka I -hävittäjän historia. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, VL Haukka I, ilmailuhistoria, hävittäjälentokone, Tiistaikerho

Haukan siipi "harjassa"

Perjantai 28.2.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistaina 25. helmikuuta kiinnitettiin Haukka I:n oikeaan yläsiipeen ensimmäinen uusi vanerinen verhoiluvuota.  Tämä tarkoitti samalla, että pahoin tuhoutuneen siiven korjauksessa on Tiistaikerhossa päästy vaiheeseen, jossa siiven rakenteet on saatu pääosin korjattua ja uusien verhoiluvuotien kiinnitys voitu aloittaa. Puolileikillään todettiinkin, että oikean yläsiiven korjaus on nyt päässyt harjakaisvaiheeseen. No, ei siinä kuitenkaan pullojen korkkeja poksauteltu, mutta hyvillä mielin katseltiin siipeen kiinnitetyn ensimmäisen uuden verhoiluvuodan sileää pintaa.

2014-05_vanerivuota_paikoilleen.jpg

Kuvassa näkyy vanerivuodan sisäpinnalle kiinnitetyt tukilistat sekä sisäpinnan lakkaus.

Siiven vaneriverhous toteutetaan Tiistaikerhossa niin pitkälle kuin mahdollista samoin menetelmin, miten siipi aikoinaan rakennettiin Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) Suomenlinnassa talvella 1926-1927. Käytettävä verhoiluvaneri on samanlaista kolmiviiluista 1,2 mm paksuista vaneria. Vanerin sisäpintaan kiinnitetään alkuperäisen verhoilun mukaiset tukilistat. Vanerin sisäpinta lakataan rautaoksidilla ruskeaksi sävytetyllä lakalla. Siipi kiinnitetään kaariin ja siipisalkoihin liimaamalla ja varmistamalla liimaus 15 mm:n nauloilla ja paikoitellen messinkiruuveilla. Naulankannat upotetaan vaneripinnan tasaan tuurnalla. Lopuksi siiven ulkopinta maalataan perinteisesti sekoitetulla hopeapronssimaalilla ja lakataan.

2014-05_naulausta_ja_naulojen_tuurnausta.jpg

Poikkeavaa alkuperäiseen rakentamistapaan on, että liimana käytämme nykyisiä puuliimoja (mm Cascol Outdoor). Tämä siksi, ettei liimoja joita Suomenlinnan tehtaassa käytettiin, ole saatavilla. Museolentokoneiden konservoinnissa ja entisöinnissä joudutaan pakostakin tekemään kompromisseja.

2014-05_oikea_ylasiipi_ensimmaisella_uudella_vuodalla.jpg

Aikaa vielä kuluu, ennen kuin kaikkien oikeasta yläsiivestä pois purettujen verhoiluvuotien tilalle on saatu asennettua uudet vanerit.  Vasta sen jälkeen päästään toden teolla käsiksi vasemman yläsiiven verhoiluun. Työläin verhoiltava paikka on siiven yläpinta polttoainetankin kohdalla. Monimutkainen rakenne edellyttää kärsivällisyyttä ja taitoa. Kumpaakin onneksi tiistaikerholaisista löytyy. Se, saadaanko siivet valmiiksi ennen kesää, jää nähtäväksi? 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: entisöinti, konservointi, VL Haukka I, ilmailuhistoria, hävittäjälentokone, Tiistaikerho

Haukka I:n pyörien kunnostus loppusuoralla

Lauantai 1.2.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n rungon mukana tuli Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta lentokoneen vanhat pinnapyörät. Ne eivät kuitenkaan ole alun perin Haukassa olleet. Minkä koneen pyörät ne aikanaan ovat olleet, ei ole tiedossamme. Pyörät sopivat kuitenkin hyvin Haukkaan kunnostettavaksi ja asennettaviksi, sillä ne ovat 1920-luvun lentokoneissa käytettyä tyyppiä.

2014-03_arvo_ojala_kunnostaa_haukan_pyoraa.jpg

Toisaalta ei ole täsmällistä tietoa siitäkään, millaiset olivat Haukassa käytetyt pyörät. Valokuvien perusteella on päätelty, että koneessa olisi käytetty Haukan aikalaisen ja Ilmavoimissa 1920-luvulla käytetyn Gourdou-Leseurren pyöriä. Todennäköistä onkin, ettei Haukka I:n prototyyppiä varten erikseen rakennettu pyöriä, vaan koneeseen napattiin Suomenlinnan Lentokonetehtaan varastossa tarjolla olevista vaihtoehdoista sopivimmat.

2014-03_arvo_ojala_ja_kauko_juvonen_suojuksen_kiinnittaminen_pyoraan.jpg

Huonossa kunnossa ja ilman renkaita olevien pyörien kunnostus on saatu loppusuoralle. Vanteet ja pinnat on puhdistettu ruosteesta ja vanteet ovat saaneet ympärilleen renkaat. Koska vanteille sopivia alkuperäisiä lentokoneiden renkaita ei ollut saatavissa, vanteille asennettiin oikeita lentokoneen sileitä renkaita korvaamaan sileäksi hiotut moottoripyörän renkaat.

2014-03_arvo_ojala_suojuksen_kiristyslaukkaus.jpg 

Pyörien pinnastojen suojana käytettiin 1920-luvulla, kuten myös Haukka I:ssä, kankaisia suojuksia. Sellaiset on nyt saatu valmiiksi Haukan pyöriin asennettuina käyttäen mallina sekä valokuvia että alkuperäisiä tuon ajan pyörien kangassuojuksia.  Kankaana käytettiin lentokoneiden verhoilukangasta. Kankaaseen ommeltiin tueksi niin akselia ympäröivään tyvikehään kuin kankaan ulkokehään teräslanka. Kangassuojukset kiinnitettiin paikalleen sitomalla ne pellavalangalla ulkokehästään pyörän pinnoihin. Suojuskankaat kiristettiin normaalilla verhoilukankaiden kiristykseen tarkoitetulla lakalla. Suojukset saavat vielä hopeapronssisen maali- ja lakkapinnan. 

2014-03_combo_alku_ja_loppu_pieni.jpg

Haukka I:n konservoinnin ”pyöräoperaatio” on esimerkki lentokoneen konservoinnissa ja entisöinnissä eteen tulevista tilanteista, jossa alkuperäisen rakenteen tai osan puuttuessa on keksittävä jokin korvaava vaihtoehto. Tässä tapauksessa kävi hyvin, kun löydettiin korvaavaksi vaihtoehdoksi Haukka I:n aikaiset, joskin huonokuntoiset ja vailla renkaita olevat pinnapyörät. Lisäksi moottoripyörän renkaista onnistuttiin niitä muokkaamalla saamaan varsin aidon näköiset 1920-luvun lentokoneen renkaiden korvikkeet. Aina ei käy näin hyvin, vaan pahimmassa tapauksessa joudutaan entisöitävän lentokoneen puuttuvan rakenteen tai osan tilalle valmistamaan kokonaan uusi. Tärkeä näissä ratkaisuissa on, että ne dokumentoidaan huolella, jotta korvaavuudet pystytään myöhemmin todentaa.

2 kommenttia . Avainsanat: Haukka, hävittäjä, IVL, entisöinti

Vanhemmat kirjoitukset »