Tiistaikerhon blogi

Hansan ja Mothin pienoismallien kunnostus

Perjantai 24.1.2025 - Tiistaikerholainen

Lappeenrannassa olevan Kaakkois-Suomen ilmailumuseon kokoelmissa on 1930-luvulla puusta rakennettujen I.V.L. A.22 ”Hansan” 4F35 (myöhemmin IL-35) ja de Havilland D.H.60 Moth (MO-97) -koneiden pienoismallit.

Molempia konetyyppejä rakennettiin lisenssillä Ilmailuvoimien lentokonetehtaalla Suomenlinnassa. I.V.L. A.22 -koneita rakennettiin saksalaisen Hansa Brandenburg W.33 koneen lisenssin pohjalta. Suomenlinnassa rakennettuihin koneisiin tehtiin paljon muutoksia, joten kone ei enää täysin vastannut esikuvaansa. Silti se on kulkenut puheissa, kuten tässä blogissakin, yksinkertaisemmalla Hansa-nimellä. Hansat palvelivat Suomen ilmavoimissa meritiedustelukoneina ja Moth koulu- ja yhteyskoneina. Hansat poistettiin ilmavoimien käytöstä 1930-luvun puolivälissä ja Mothit jatkosodan päätyttyä.

Koska molempien koneiden puumallit olivat menneet huonoon kuntoon, Kaakkois-Suomen ilmailumuseo kysyi Tiistaikerhon mahdollisuutta korjata ja kunnostaa nämä puiset pienoismallit. Suostuimme haasteeseen mielihyvinhän, sillä olimmehan jo aiemmin entisöineet heille mm. Mil Mi-8T (HS-4) kopterin pyrstöpuomin vakaajat sekä Link Trainerin siivet. Lisäksi kerhossamme on erinomainen pienoismallien rakentajia, joka otti työn tehdäkseen.

Molempien pienoismallien kunnostuksessa noudatettiin periaatetta, jonka mukaan kaikki, mikä on rikki, korjataan tai täydennetään, mutta muutoin noudatetaan kunnostuksessa konservoinnin periaatetta. Tavoitteena on säilyttää alkuperäisyys, jolloin pienoismalleja ei maalata uudestaan, vaan niiden alkuperäiset maalipinnat huolletaan konservoiden. Kunnioitammekin alkuperäisiä mallintekijöitä sekä pienoismallien aiempia kunnostajia jättämällä mahdollisimman paljon alkuperäistä patinaa näkyviin kuitenkin välttäen, etteivät mallit näyttäisi ”rähjäisiltä”.  

Ensin kunnostuksen kohteeksi otettiin Hansa. Huomio kiinnitettiin aluksi Hansan hakaristitunnuksiin. Ne olivat paperista ja liimattu siipiin ja runkoon. Päätettiin irrottaa repaleisiksi menneet paperitunnukset. Tunnukset kasteltiin vedellä märäksi, jonka jälkeen ne irroitettiin palettiveitsellä. Paperitunnusten alta paljastuikin puupintaan maalatut hakaristitunnukset. Jäikin mietityttämään, miksi maalattujen tunnusten päälle oli liimattu uudet paperiset tunnukset. Ehkäpä silloinen mallin kunnostaja oli pitänyt maalitunnuksia sen verran kuluneina, että oli liimannut niiden päälle uudet paperiset tunnukset.

Paperikerrosten alta paljastuneet maalatut tunnukset olivat vielä yllättävän hyvässä kunnossa. Ne paikkamaalattiin vain sen verran, etteivät pomppaa liian hienoina esiin koneen muuhun patinoituneeseen olemukseen verraten. Kiva yksityiskohta oli, että toinen runkotunnuksen hakaristeistä oli  peilikuvana. Se päätettiin säilyttää sellaisenaan. Tiedossahan on, että ns. väärinpäin olevia hakaristejä on oikeastikin esiintynyt ilmavoimien koneiden pinnoissa.  Olisikohan näin ollut tämän pienoismallin esikuvana olleessa 4F35 -koneyksilössä?

Hansa-mallin pellistä tehty moottorinsuojus oli ruosteessa. Se hiottiin huolella puhtaaksi. Sitten suojus rajattiin kapealla maalarinteipillä ja maalattiin hopealla emalimaalilla. Moottorin etupäässä oleva jäähdyttäjän kennosto maalattiin tummaksi ja moottorisuojuksen läpi tulevat pakoputket mustiksi. Siipien ja rungon liittymässä olevat astinpellit olivat vähän irti. Ne kiinnitettiin kunnolla paikalleen ja maalattiin hopealla.

Pienoismallin puupintojen maali oli hilseellä varsinkin koneen yläpinnoilla. Hilseilevä maali poistettiin  maalarinteippi-/tarramenetelmällä, jolloin irtonainen hilse jää kiinni teipin pintaan, mutta kiinteä maalipinta pysyy koskemattomana. Teippikäsittelyn jälkeen pinnat hiottiin kevyesti hienolla hiomapaperilla. Lopuksi pinnat lakattiin mattapintaisella akryylilakalla. Se sopii hyvin tarkoitukseen, sillä lakka ei muuta alkuperäisen patinoituneen maalipinnan ulkonäköä, mutta antaa pinnalle hyvän suojan.

Sekä lentäjän että tähystäjän ”toosat” siistittiin maalaamalla ruskealla akryylivärillä. Maalaus ulotettiin kummankin toosan reunoille imitoimaan nahkapehmusteita.

Pienoismallin potkuri on tehty laminoidun puupotkurin kaltaiseksi. Potkuri hiottiin ja lakattiin puolihimmeällä lakalla. Potkurin johtoreunoihin maalattiin messinkiset vahvikkeet. Lopuksi potkurin lapaan kiinnitettiin siirtokuvina Ilmavoiminen lentokonetehtaan potkureihin kuuluneet  hakaristitunnukset. Hansan kunnostus oli näin saatu tehdyksi ja oli Mothin vuoro.

Mothin MO-97 puinen pienoismalli kunnostettiin Hansan tapaan korjaavan konservoinnin periaatteella. Moth oli kärsinyt ajan saatossa pahemmin kuin Hansa. Rungon ja alasiipien sekä yläsiipien liitokset olivat pettäneet. Siipien jäykisteitä eli lamelleja jäljitelleet langat olivat rikki. Mothin paperiset hakaristitunnukset olivat kuivuneet ruttuun ja mennen piloille.

Ensin Moth purettiin osiinsa ja kunnostus aloitettiin hakaristitunnuksista. Siiven paperiset tunnukset irrotettiin liottamalla ja niiden alta paljastuneet puupintaan maalatut hakaristitunnukset puhdistetiin ihmesienellä. Sen jälkeen hakaristi täydennettiin varovasti sinisellä ja valkoisella maalilla. Siivessä olleet tunnukset saatiin tällä tavoin hyvän näköisiksi. Rungon tunnukset olivat menneet niin huonoksi, että niiden tilalle laitettiin hakaristitunnukset siirtokuvina. Muutoin rungon ja siipien maalipinnat olivat säilyneet hyvin, joten ne vain puhdistettiin ja suojalakattiin matalla akryylilakalla.

Mothin kokoaminen aloitettiin kiinnittämällä alasiivet ja runko toisiinsa. Rungon ja alasiipien liitokset saatiin tukeviksi laittamaan niihin metallivahvikkeet. Alasiipiin kiinnitettiin ala- ja yläsiivet toisiinsa yhdistävät siipituet. Rungon päälle asennettiin yläsiiven keskisiipi, jossa sijaitsee Mothin polttoainetankki. Yläsiivet saatiin liitetyksi keskisiipeen niiden alkuperäisillä korvakkeilla.  

Mothin pienoismallin siipien sekä siipitukien lamelleja vastaavat jäykistelangat jouduttiin korvaamaan uusilla langoilla. Lankana käytettiin kahden vahvuista punottua puuvillalankaa. Ohuempaa tummaa käytettiin siipien jäykistelankoihin ja paksumpaa vaaleaa siipitukien jäykisteisiin.

Lankojen kiinnittäminen aloitettiin poraamalla reiät jäykistelangoille sekä ala- että yläsiipiin Dremel Minin hyvin kapealla terällä. Langat pujotettiin porattujen reikien läpi ompelijoiden käyttämällä langan pujottimella.

Kun langan pää oli pujotettu reikäänsä, siihen laitettiin tippa pikaliimaa. Liiman kuivuttua langan toinen pää pujotettiin vastapäiseen reikään (esim. alatason tyvestä siipituen yläpäähän).  Lanka kiristettiin reiässään sopivalle kireydelle ja reikään laitettiin pikaliimaa pitäen lankaa samalla kireänä. Sopivat kireyden kriteerinä on, että ala- ja yläsiipi pysyvät edestä katsottaessa oikeassa kulmassa runkoon nähden.

Liiman kuivuttua varmistettiin, että lanka pysyi halutulla kireydellä ja siirryttiin seuraavan jäykistelangan kiinnittämiseen. Näin toimien liimattiin paikoilleen kaikki ala- ja yläsiipien väliset neljä jäykistelankaparia. Jäykistelankojen asentamisessa oli oltava tarkkana, että jäykistelangat tulevat molemmin puolin konetta samalle kireydelle. Muuten ala- ja yläsiivet eivät asetu oikeaan kulmaan tai joku yksittäinen lanka jää liian löysälle. Kun ala- ja yläsiipien jäykistelangat olivat paikallaan, kiinnitettiin ala- ja yläsiipien välisiin siipitukiin jäykistelankaristikot. Ne tehtiin vahvemmasta punotusta puuvillalangasta.

Kokonaiseksi koottuun Mothiin rakennettiin siitä puuttuva, rungon vasemmalla puolelle sijoittuva pitkä pakoputki. Pakoputki rakennettiin alkuperäisen näköiseksi. Se tehtiin lentokoneen 1:48 muovinmalin mustasta valurangasta, josta leikattiin pakoputken pituinen pala. Palaa lämmitettiin ja pehmennyt muovi taivutettiin muotoonsa. Pakoputken loppupäähän poratiin pakoputken suun aukko. Pakoputken alkupää liimattiin pikaliimalla moottorin sylinteriryhmässä valmiina olleeseen reikään. Pakoputken keskikohta kiinnitettiin metalliklemmarilla. Putki maalattiin mustalla akryylivärillä siten, että sen alkupäässä näkyy kuumuuden aiheuttamaa hopeointia.

Kun Mothin puupotkuri oli lakattu, sen lapaan oli laitettu siirtokuvina pienet hakaristitunnukset ja potkuri oli ruuvattu paikoilleen koneen nokkaan, oli MO-95 Moth -koneen puisen pienoismallin kunnostus saatu päätökseen.

Molemmat Kaakkois-Suomen ilmailumuseon 1930-luvun Hansan ja Mothin puiset pienoismallit olivat nyt valmiit toimitettaviksi Lappeenrantaan museossa näytteille pantaviksi.

Kuvat: Matti Kainulainen

Haukka I:n pyörien kunnostus loppusuoralla

Lauantai 1.2.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n rungon mukana tuli Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta lentokoneen vanhat pinnapyörät. Ne eivät kuitenkaan ole alun perin Haukassa olleet. Minkä koneen pyörät ne aikanaan ovat olleet, ei ole tiedossamme. Pyörät sopivat kuitenkin hyvin Haukkaan kunnostettavaksi ja asennettaviksi, sillä ne ovat 1920-luvun lentokoneissa käytettyä tyyppiä.

Toisaalta ei ole täsmällistä tietoa siitäkään, millaiset olivat Haukassa käytetyt pyörät. Valokuvien perusteella on päätelty, että koneessa olisi käytetty Haukan aikalaisen ja Ilmavoimissa 1920-luvulla käytetyn Gourdou-Leseurren pyöriä. Todennäköistä onkin, ettei Haukka I:n prototyyppiä varten erikseen rakennettu pyöriä, vaan koneeseen napattiin Suomenlinnan Lentokonetehtaan varastossa tarjolla olevista vaihtoehdoista sopivimmat.

Huonossa kunnossa ja ilman renkaita olevien pyörien kunnostus on saatu loppusuoralle. Vanteet ja pinnat on puhdistettu ruosteesta ja vanteet ovat saaneet ympärilleen renkaat. Koska vanteille sopivia alkuperäisiä lentokoneiden renkaita ei ollut saatavissa, vanteille asennettiin oikeita lentokoneen sileitä renkaita korvaamaan sileäksi hiotut moottoripyörän renkaat.

 

Pyörien pinnastojen suojana käytettiin 1920-luvulla, kuten myös Haukka I:ssä, kankaisia suojuksia. Sellaiset on nyt saatu valmiiksi Haukan pyöriin asennettuina käyttäen mallina sekä valokuvia että alkuperäisiä tuon ajan pyörien kangassuojuksia.  Kankaana käytettiin lentokoneiden verhoilukangasta. Kankaaseen ommeltiin tueksi niin akselia ympäröivään tyvikehään kuin kankaan ulkokehään teräslanka. Kangassuojukset kiinnitettiin paikalleen sitomalla ne pellavalangalla ulkokehästään pyörän pinnoihin. Suojuskankaat kiristettiin normaalilla verhoilukankaiden kiristykseen tarkoitetulla lakalla. Suojukset saavat vielä hopeapronssisen maali- ja lakkapinnan. 

Haukka I:n konservoinnin ”pyöräoperaatio” on esimerkki lentokoneen konservoinnissa ja entisöinnissä eteen tulevista tilanteista, jossa alkuperäisen rakenteen tai osan puuttuessa on keksittävä jokin korvaava vaihtoehto. Tässä tapauksessa kävi hyvin, kun löydettiin korvaavaksi vaihtoehdoksi Haukka I:n aikaiset, joskin huonokuntoiset ja vailla renkaita olevat pinnapyörät. Lisäksi moottoripyörän renkaista onnistuttiin niitä muokkaamalla saamaan varsin aidon näköiset 1920-luvun lentokoneen renkaiden korvikkeet. Aina ei käy näin hyvin, vaan pahimmassa tapauksessa joudutaan entisöitävän lentokoneen puuttuvan rakenteen tai osan tilalle valmistamaan kokonaan uusi. Tärkeä näissä ratkaisuissa on, että ne dokumentoidaan huolella, jotta korvaavuudet pystytään myöhemmin todentaa.

Haukan pieniä hommia

Tiistai 10.12.2013 - Tiistaikerholainen

Tulee puhuttua turhankin usein Haukan mittavista entisöintitöistä kuten koneen rungon tai siiven kunnostamisesta. Silti pienemmät työt aina nippelihommin asti ovat yhtä tärkeitä Haukka I:n saattamiseksi entisöidyksi ja kaiken kansan nähtäville.

Haukan pyörät on saatu korjattua ja kunnostettua näyttävän näköisiksi. Pyörät eivät kuitenkaan ole ”täydelliset” ilman niiden pinnoja peittäviä kangassuojuksia. Kangassuojukset olivat yleisesti käytössä 1920- ja 1930-luvun lentokoneiden pinnapyörissä.

Niinpä Tiistaikerhossa ahkerat kädet ovat ottaneet verhoilukangasvarastosta pellavakangasta ja alkaneet leikata ja ommella kankaasta pyörän kummallakin puolelle pinnoja peittävät suojukset. Suojuskankaat tehtiin aikoinaan säänkestäviksi lakkaamalla ja maalaamalla ne hopeapronssilla. Samoin tullaan menettelemään nytkin.

Pieni, mutta koneen ulkonäön kannalta näkyvä osa on potkurin navan kartio - spinneri. Haukassa käytettiin aikoinaan kahdenlaisia napakartioita sen mukaan, oliko moottorissa kiinni Ilmavoimien lentokonetehtaan (I.V.L.) valmistama metallipotkuri vai Gloster Gamecockissa eli ”Kukossa” käytössä ollut puupotkuri. Koska entisöitävänä olevaan Haukka I:een tulee ”Kukon” potkuri, työt ovat käynnissä potkuriin sopivan spinnerin tekemiseksi. Kartion piirustuksia ei ole tallella, joten kartion malli saadaan Haukasta olevia valokuvia hyväksi käyttäen.

Suurin osa Haukan ohjaamon laitteista – mittareita lukuun ottamatta – on säilynyt Haukan ohjaamossa. Laitteiden pinnalle on vaan kertynyt vuosikymmenten ruostekerros. Ei muuta kuin laiteet irti ohjaamosta ja ruoste niiden pinnalta pois. Pienemmät osat upotettiin puhdistumaan fosforihappoon ja isommat puhdistettiin ruosteesta hiomalla. Lopuksi vaan maalia pintaan ja kaunista tuli.