Tiistaikerhon blogi

Caudronin (CA-50) kangasverhoilun repeämien paikkauksesta

Maanantai 30.12.2019 - Tiistaikerholainen


Blogi_2019-02-01.jpg

Caudron C.59. Kuva: Wikipedia.

Tiistaikerhossa kunnostettavana olevan Caudron C.59 -koneen (CA-50) kangasverhoilussa on runsaasti reikiä ja repeämiä. Ne ovat syntyneet koneen 90-vuotisen varastoinnin aikana. Kaikki kangasverhoilussa olevat vauriot paikataan alkuperäisen mukaisesti kangaspaikoilla.

Blogi_2019-32-01-03.jpg

Verhoilukankaan repeämien korjaamisessa on useanlaisia menettelytapoja. Repeämässä verhoilukankaan alle voidaan liimata tueksi ohut vaneriviilu, jonka pintaan repeämän liepeet niitä venyttäen liimataan ja lopuksi päälle kiinnitetään suojaava kangaspaikka. Suurten verhoilukankaassa olevien vaurioiden kohdalla koko vaurioitunut alue voidaan poistaa esimerkiksi kaarten väliseltä alueelta ja korvata se kokonaan uudella kankaalla. Tässä blogissa keskitymme kuitenkin Caudronin verhoilussa olevien repeämien ja reikien korjaamiseen ehjiksi ompelemalla ja ommellun vaurioalueen paikkaamiseen kangaspaikalla.

Blogi_2019-32-04-05.jpg

Ennen kuin repeämän päälle voidaan liimata suojaava kangaspaikka, repeämä on korjattava ehjäksi, mikä tarkoittaa repeämän liepeiden ompelua harsimalla kiinni toisiinsa. Tai ainakin niin lähelle toisiaan, kuin se on harsintalankaa kiristämällä mahdollista. Pienet, lähinnä pistoreiät, voidaan kyllä peittää suoraan kangaspakalla. Repeämän liepeiden ompelu tehdään liepeiden reunoja pitkin käyrällä verhoilijan neulalla ja ohuella pellavalangalla.

Blogi_2019-32-06.jpg

Blogi_2019-32-07-08.jpg

Blogi_2019-32-11.jpg

Ennen kuin ryhdyttiin repeämän liepeiden ompelemiseen, liepeiden reunojen alle liimattiin vahvikkeeksi kapeaa pellavanauhaa, jotta jo hauraaksi mennyt verhoilukankaan reuna kestäisi sekä itse ompelun että liepeiden reunojen kiristämisen harsintalangalla toisiaan vasten. Ompelun edetessä harsintalankaa välillä kiristäen saatiinkin repeämän liepeet vähitellen lähemmäksi toisiaan. Harvoin vanhan verhoilukankaan repeämän liepeitä saadaan ommeltua täysin kiinni toisiinsa, koska vanha alkuperäinen verhoilukangas on kutistunut.

Blogi_2019-32-13.jpg

Blogi_2019-32-12-14.jpg

Ennen - jälkeen.

Ompelun jälkeen repeämäalueen kangas jää ompelulangan kiristämisestä huolimatta usein jonkun verran löysäksi ja ryppyiseksi. Lisäkiristyksen teimme lämpöpuhaltimella. Puhaltimen lämpö pehmensi vanhaa 1920-luvun verhoilukankaan lakkapintaa, jonka seurauksena kangas ensin löystyi. Jäähtyessään lakka kuitenkin kutistui kiristäen samalla ommellun alueen sileäksi. Lämpökäsittely onkin hyvä keino saada ompelemalla paikatun alueen verhoilukangas kiristetyksi tasaiseksi kangaspaikan liimaamiseksi sen päälle. Kangaspaikkojen liimaaminen ommeltujen kohtien ja pienten reiän päälle tehtiin perinteisellä nitroselluloosalakalla. Tarkoitukseen käytimme Tikkurila Oy:n Dicco pohjustus- ja hiontalakkaa.

Blogi_2019-32-15.jpg

Blogi_2019-32-16-17.jpg

Paikattavia kohtia varten leikattiin puuvillakankaasta sopivan kokoiset palat. Jotta kangaspaikan reunat kiinnittyisivät lakalla hyvin paikattavan alueen päälle, paikan reunat ”hapsutettiin” eli kankaan loimea purettiin 3-5 mm verran. Kangaspaikkojen ja suojanauhojen hapsuttaminen oli normaali tapa 1920-luvulla. Caudronissakin tämä menettely näkyy mm. kaarten kohdalle liimatuissa verhoilukankaan ompeleiden suojanauhoissa. Nykyisin vastaavaa tarkoitusta varten kangaspaikan tai suojanauhan reunat on tapana leikata sis-sak -saksilla sahalaitaiseksi tehostamaan kankaan reunan liimautumista alustaansa.

Blogi_2019-32-20-21.jpg

Blogi_2019-32-23-24.jpg

Kangaspaikan liimaamiseksi ommeltu tai muu vaurioalue rajattiin suojateipillä kangaspaikan kokoiselta alueelta. Teippirajaus on tarpeen, jotta lakan sivelyssä paikattavalle alueelle lakkaa ei leviäisi turhaan alueen ulkopuolelle. Teipillä rajattu alue karhennettiin liimaamista edistävästi karhunkielellä. Karhennuspöly ja samalla mahdollinen kankaan pinnassa ollut rasva poistettiin vesi-Sinoli -liuoksella. Tämän jälkeen nitroselluloosalakka siveltiin teipillä rajatulle alueelle ja suojapahvin päälle asetetulle kangaspaikalle. Kangaspaikka siveltiin lakalla läpimäräksi.

Blogi_2019-32-23-24.jpg

Blogi_2019-32-25.jpg

Odotettiin viitisen minuuttia, jotta lakka ehtisi vähän jähmettyä liimamaiseksi, jonka jälkeen kangaspaikka aseteltiin varovasti teipillä rajatulle alueelle. Lopuksi kangaspaikan päälle siveltiin vielä lakkakerros ja samalla siveltimellä kammattiin kankaan reunahapsut suoriksi. Kymmenkunnan minuutin odottelun jälkeen paikan ympärillä olevat suojateipit poistettiin ja paikkaus saatiin valmiiksi.

Blogi_2019-32-26-27.jpg

Blogi_2019-32-28.jpg

Vaikka käytimmekin tarkoitukseen sopivaa ”hellää” maalarinteippiä, suojateippiä ei kannata jättää paikoilleen pidemmäksi aikaa. Käy nimittäin niin, että ajan oloon teippi liimautuu liian tiukasti alkuperäisen verhoilukankaan maalipintaan, jolloin teippiä irrotettaessa sen mukana lähteekin alkuperäistä maalipintaa.

Blogi_2019-32-29.jpg

Edellä kerrotulla tavalla on jo paikattu parisenkymmentä Caudronin vasemmassa alasiivessä sekä sivu- ja korkeusperäsimessä olleita repeämiä ja reikiä. Vielä niitä olisi jäljellä paikattaviksi kymmenkunta, puhumattakaan vielä varastoituina olevien oikean alasiiven ja yläsiipien repeämien ja reikien paikkaamisista.

Teksti: Lassi Karivalo

Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, Caudron C.59, CA-50


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini