Tiistaikerhon blogi

Caudron C.59:n rungon puhdistusta ja osien irrotusta

Maanantai 22.11.2021 - Tiistaikerholainen

Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa on käynnissä Caudron C.59 koneyksilön CA-50 rungon konservointiin valmistautuminen. Caudronin rungon konservointi tarkoittaa, että pysäytetään CA-50:n metalliosien ruostuminen sekä puuosien lahoaminen. Rungon likaantuneet vaneripinnat puhdistetaan ja verhoilukankaan pahoin krakeloituneita eli halkeilleita maalipintoja yritetään elvyttää. Rungossa olevat vauriot korjataan. CA-50:n runkoa ei siten ennallisteta koneen 1920-luvun lopun lentokuntoiseen asuunsa.

Blogi_2021-31-01.jpg

Blogi_2021-31-02.jpg

Blogi_2021-31-03-04.jpg

Ensimmäisenä tehtävänä oli rungon vaneripintojen sekä tyhjän moottoritilan pintojen puhdistaminen. Krakeloituneisiin kangaspintoihin ei kosketa. Aluksi pinnat imuroitiin ja sen jälkeen niiden puhdistamista jatkettiin kostealla ihmesienellä. Ihmesieni sopii hyvin likaantuneiden vaneripintojen puhdistamiseen. Se on samalla sekä riittävän tehokas että hellävarainen. Moottoritilan vaneripinnat olivat niin pahoin liasta piintyneet, että ihmesienikäsittely jouduttiin toistamaan muutamaan kertaan. Pintojen puhdistamisessa apuna käytettiin myös Sinolin ja veden sekoitusta, jota levitettiin puhdistettaville pinnoille suihkepullosta.

Blogi_2021-31-05.jpg

Blogi_2021-31-06-07.jpg

Rungon osien irrottaminen aloitettiin laskutelineestä. Sitä varten CA-50:n runko piti nostaa tuen varaan, jotta laskutelineen voi ottaa pois koneen nokan alta. Nostoa varten rakennettiin tukilava kolmesta pehmusteella varustetusta siirtolavasta. Se työnnettiin rungon alle etuohjaamon kohdalle. Tämän jälkeen pinoojan piikit työnnettiin tukilavan alle ja runko nostettiin pinoojalla tukilavan varaan laskutelineen irrotuksen mahdollistamiseksi.

Blogi_2021-31-08-09.jpg

Blogi_2021-31-10.jpg

Aloitetiin laskutelineen vinotukien irrotus. Vaikka vinotukien kiinnityspulttien päissä olevat mutterit olivat paksussa ruosteessa, ne avautuivat yllättävän helposti. Näin siitäkin huolimatta, että Caudron on ollut varastoituneena 93 vuoden ajan. Kun laskutelineen vinotuen päät ja telineen jäykisteristikko oli irrotettu rungosta, työnnettiin siirtopyörien varassa oleva laskuteline pois Caudronin nokan alta. Runko laskettiin sen jälkeen lepäämään tukilavan varaan.

Blogi_2021-31-11.jpg

Blogi_2021-31-12-13.jpg

Jatkettiin laskutelineen purkamista osiinsa, jotta osien ruosteen poisto on helpommin tehtävissä. Ensin telineestä irrotettiin pyörät. Niistä kumpikin on mennyt todella huonoon kuntoon. Pyörän renkaat oli lisäksi jossain vaiheessa ruiskutettu täyteen polyuretaania. Paperin ja tussikynän avulla saatiin selville renkaiden pinnassa olevat renkaan merkinnät. Toinen renkaista paljastui ranskalaiseksi ja toinen brittiläiseksi.

Blogi_2021-31-14-15.jpg

Blogi_2021-31-16.jpg

Blogi_2021-31-17.jpg

Laskutelineen pyörissä on 1920- ja 1930-luvuille tyypilliset pyörien pinnoja peittävät kiristyslakatut kangassuojukset. Kummankin puolen pinnoja suojaavat kankaat irrotettiin varovasti lankakiinnityksistään. Todettiin, että suojakankaat olivat menneet erittäin hauraiksi. Lisäksi pinnojen ruoste oli ”syönyt” kankaat puhki pinnojen kohdalla. Tämmöisenään pinnasuojuksia ei ole mahdollista kiinnittää takaisin pyörään. Suojuksia voi kyllä yrittää tukikankaan avulla konservoimalla saada takaisin asennettaviksi. Laskuteline purettiin muiltakin osiltaan, joskin välillä hieman lievää väkivaltaakin käyttäen.

Blogi_2021-31-19.jpg

Blogi_2021-31-20.jpg

Laskutelineen irrotuksen jälkeen huomio kiinnitettiin Caudronin ohjaamoon. Ohjaamon pintojen imuroinin ja Sinol-vesi -käsittelyn jälkeen etuohjaamosta irrotettiin istuinvyöt. Etu- ja takaohjaamojen vasemmalla puolella on moottorin tehonsäädön kaasu- ja seosvivut. Ne ovat kiinni säätökehässä.

Blogi_2021-31-21-22.jpg

Etu- ja takaohjaamon vivustot on yhdistetty toisiinsa käyttötangoilla. Kysehän on koulukoneesta. Paksussa ruosteessa olevat vivustot irrotettiin tankoineen ja purettiin osiin ruosteesta puhdistettaviksi. Vivustoa purettaessa havaittiin vipujen pinnasta jälkiä niklauksesta. Kumpikin vivuista ja niiden säätökehä ovat olleet alun perin pinnaltaan niklattuja. Ohjaamoista on vielä irrottamatta mm. ohjaussauvat yhdystankoineen sekä takaohjaamon lentäjänistuin.

Blogi_2021-31-23-24.jpg

Blogi_2021-31-25.jpg

Caudronissa on puinen kannus. Sen takapäässä on metallivahvike kannuksenpään kulumisen estämiseksi. Irrotettiin kannuksen keskellä oleva pultti, jolla kannus on kiinni rungossa.  Tämän pultin varassa kannus pääsee keinumaan. Kannuksen ja rungossa olevan tuen ympärille kierretty kumiköysi eli sandum toimii kannuksen jousituksena. Myös kumiköysi irrotettiin, joten kannus on kokonaan irti jatkokäsittelyjä varten.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n (CA-50) rungon status 93 vuoden varastoinnin jälkeen

Tiistai 16.11.2021 - Tiistaikerholainen

Tunnuksella CA-50 Suomen ilmavoimissa käytössä ollut Caudron C.59 -jatkokoulutuskone poistettiin ilmavoimien käytöstä joulukuussa 1928. Kone varastoitiin Santahaminaan odottamaan museointia. Vuonna 1948 CA-50 siirrettiin Vesivehmaan lentokentän lentokonehalliin monen muun 1920- ja 1930-luvulla ilmavoimien käytöstä poistetun koneen kanssa.

Varastomaisesta lentokonehallista kehkeytyi Päijät-Hämeen Ilmailumuseo, kun Lahden Ilmasilta alkoi pitää hallia auki museotarkoituksessa vuonna 2006. Vesivehmaan hallista on parisenkymmentä huonokuntoista konetta viety entisöitäväksi. Niistä valtaosa on esillä Suomen ilmailumuseoissa ja muuallakin. Tiistaikerhon kunnostamista koneista I.V.L. D 26 Haukka I ja I.V.L. K.1 Kurki palautetiin konservoituna takaisin Vesivehmaalle Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon.

Blogi_2021-30-01.jpg

Vesivehmaalla Caudron C.59 CA-50 koneesta on ollut esillä vain runko. Sekin vailla Hispano-Suiza -moottoria. Siivet ovat varastoituina ensin läheisessä entisessä Brewsterin huoltokorsussa sittemmin hallin viereisessä merikontissa. Caudronin alasiivet ja pyrstön osat ovat olleet jo kunnostettavina Tiistaikerhossa keväästä 2019.

Blogi_2021-30-02.jpg

Blogi_2021-30-03.jpg

Blogi_2021-30-04.jpg

Caudron CA-50 on kokenut kovia, jopa ilkivaltaakin koneen 93 vuotisen varastoinnin aikana. Suomen ilmailumuseoon tuotu CA-50:n runko onkin masentavassa kunnossa. Kaikki sen metalliosat ovat paksun ruosteen peitossa. Rungon etuosan vaneripinnat ovat likaiset. Heinäkuussa 1928 Lentokonetehtaan Santahaminan osastolla kokonaan uusitun rungon kangasverhoilun maalipinta on mennyt pahoin pilalle.  Maalipinta on pitkän varastoinnin aikana pahoin halkeillut eli krakeloitunut. Verhoilussa on myös monta reikää tai repeämää. Rungon vasemmalla puolella ohjaamon kohdalla oleva kangas on revitty auki ja kankaan maalipintaa on pahoin hilseillyt pois.

Blogi_2021-30-05.jpg

Blogi_2021-30-06.jpg

Blogi_2021-30-07.jpg

Paksussa ruosteessa olevasta laskutelineestä puuttuu jousituksena toimivat kumiköydet eli sandumit. CA-50:n oikeanpuoleinen pyörä on ranskalainen. Sen renkaassa on teksti NEUILLY – AVIATION – AERO 750-125.  Pyörä onkin oletettavasti alkuperäinen Caudronin pyörä. Tämän pyörän renkaan kumipintaa on kuoriutunut pois. Laskutelineen vasemmalla puolella on brittipyörä PALMER CORD AERO TYPE 750x125. Kummankin pyörän kankaiset pinnasuojukset ovat hajoamispisteessä, koska ruosteiset pinnat ovat lahottaneet niitä vasten olevaa kangasta. Koneen kannus on rakenteellisesti ehjä. Metalliosat ovat ruosteessa, mutta sandum vielä jäljellä.

Blogi_2021-30-08.jpg

Blogi_2021-30-09.jpg

Blogi_2021-30-10.jpg

Caudronin runko on ilman siihen kuuluvaa Hispano-Suiza 8A moottoria. Moottoritilassa on jäljellä koneen pulttirivit muttereineen moottorin kiinnittämiseksi. Moottoritilan vaneriset pinnat ovat paksun pölyn ja lian peittämät. Moottoritilan alla koneen ulkopuolella on Lamblin-jäähdyttäjän ruostunut kiinnityskehikko. Itse jäähdytin puuttuu. Koneen nokan kummallakin puolella on useita tarkistusluukkuja. Ne ovat toimivia, mutta luukkujen lukitustapeista puuttuu sokkana toimivat fokkerneulat. Ohjaamosta pyrstöön menevät ohjainvaijerit ovat ruosteessa ja ne on niputettu yhteen rungon päälle.

Blogi_2021-30-11.jpg

Blogi_2021-30-12.jpg

Blogi_2021-30-13.jpg

Kummassakaan ohjaamossa ei ole jäljellä yhtään mittaria. Ne on todennäköisesti irrotettu, kun kone on poistettu käytöstä ja varastoitu. Lentäjien rottinki-istuimet ovat tallella. Etuohjaamosta puuttuu ohjaussauva. Takaohjaamossa se on jäljellä. Kummassakin ohjaamossa on jalkakartut paikallaan. Ohjaamojen vasemmalla puolella on kaasu- ja seosvivut ja niitä yhdistävät ohjaamojen väliset yhdystangot - kaikki paksussa ruosteessa.  Takaohjaamon lattialle on kertynyt runsaasti kaikenlaista törkyä.

Blogi_2021-30-14.jpg

Blogi_2021-30-15.jpg

Blogi_2021-30-16.jpg

Ensimmäinen tehtävämme Tiistaikerhossa on puhdistaa koneen vaneripinnat ja moottoritila pölystä ja liasta sekä siivota ohjaamot. Rungon kangaspintoihin ei toistaiseksi kosketa, sillä pahasti krakeloituneesta maalista irtoaa koskettaessa helposti lisää maalipaloja. Laskuteline tullaan irrottamaan ja purkamaan osiin puhdistettavaksi. Samalla runko saadaan matalampaan asentoon helpommin käsiteltäväksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Caudron C.59:n runko tuli Vesivehmaalta Suomen Ilmailumuseoon

Sunnuntai 31.10.2021 - Tiistaikerholainen

Ilmavoimissa 1920-luvulla käytössä olleen ranskalaisen kaksipaikkaisen harjoitushävittäjän Caudron C.59 (CA-50) runko saapui tiistaina 26. lokakuuta puolustusvoimien kuljetuksella Päijät-Hämeen ilmailumuseosta Vesivehmaalta Suomen ilmailumuseoon. Vesivehmaalla rungon lastasi kuljetuksen museota ylläpitävä Lahden Ilmasilta.

Blogi_2021-29-01.jpg

Blogi_2021-29-02.jpg

Caudronin huonokuntoinen runko ei suinkaan tullut Suomen ilmailumuseoon esille pantavaksi, vaan tiistaikerholaisten entisöintitoimenpiteitä varten. Caudronin alasiivet ja pyrstön osat ovat jo olleet Tiistaikerhossa kunnostettavana keväästä 2019.  Koronapandemia keskeytti kuitenkin työt maaliskuussa 2020, mutta tämän vuoden syyskuun alusta lähtien entisöintiä on voitu jatkaa Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa.

Blogi_2021-29-03.jpg

Blogi_2021-29-04.jpg

Rungon tultua on ensimmäinen tehtävä kartoittaa rungon kunto ja laatia rungon entisöintisuunnitelma. Periaatteena rungon entisöinnissä on, että alkuperäisenä säilytetään niin suuressa määrin kuin mahdollista. Kuitenkin siten, että ruostuneet osat ja laitteet kunnostetaan, rikki olevat kohdat korjataan sekä korjauskelvottomassa kunnossa olevat rakennetaan uusiksi. Haastavaa rungon entisöinnissä tulee olemaan Caudronin rungon kangasverhoilun pahasti krakeloitunut eli halkeillut maalipinta.

Blogi_2021-29-05.jpg

Blogi_2021-29-06.jpg

Hävittäjälentäjien jatkokoulutukseen tarkoitettuja Caudron C.59 -koneita hankittiin Ilmavoimille loppuvuonna 1923 kolme kappaletta. Ainoastaan tämä CA-50 koneyksilö on säilynyt. Se on tiettäväsi ainoa jäljellä oleva Caudron C.59 -koneyksilö koko maailmassa.  CA-50:n viimeinen lento Ilmavoimissa oli 1.10.1929, siis 92 vuotta sitten. Sen jälkeen kone poistettiin koneluettelosta ja varastoitiin museoitavaksi. Konetta säilytettiin Santahaminassa 1940-luvun lopulle, jolloin se siirrettiin monen muun museoitavaksi varastoidun koneen tavoin Vesivehmaan lentokentän 2. maailmansodan aikaiseen lentokonehalliin. Hallissa toimii nykyisin Päijät-Hämeen ilmailumuseo.

Blogi_2021-29-07.jpg

Blogi_2021-29-08.jpg

Kahden vuoden kuluttua tulisi täyteen 100 vuotta Caudron C.59 -koneiden Suomeen tulosta. Ehdittäisiinköhän saada Caudron CA-50 koneen entisöinti valmiiksi siihen mennessä?

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Myrskyn NACA-renkaan täyterengas ja kannatinkehä

Maanantai 25.10.2021 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n NACA-rengas on monimutkainen rakennettava. Onneksi olemme Tiistaikerhossa jo voiton puolella renkaan rakentamiseksi entisöitävään Myrsky MY-14 -hävittäjän moottoriin. Kunhan NACA-rengas osineen on käynyt kromatoinnissa ja se jälkeen mm. kiinnityskonsolit on renkaan sisäpintaan asennettu, päästään testaamaan renkaan kiinnitystä Suomen ilmailumuseossa olevaan  Pratt & Whitney R-1830-moottoriin.

Onkin onni, että museossa on näytteillä tuo moottori, niin ei tarvitse lähteä Tikkakoskelle asti koekiinnittämään NACA-rengasta Suomen ilmavoimamuseossa entisöitävän MY-14 rungossa kiinni jo olevaan Pratt & Whitney -moottoriin. Suomen ilmailumuseon moottori on ollut DC-3:ssa, mutta sopii hyvin Myrskyn NACA-renkaan kiinnittämisen testaamiseen.

Blogi_2021-28-01.jpg

Blogi_2021-28-02.jpg

Tiistaikerhossa on viime ajat rakennettu NACA-renkaan helmaan kiinnitettävää täyterengasta sekä sen päälle tulevaa moottorisuojuksen kannatinkehää. Täyterenkaan päälle kiinnitettävän kannatinkehän reuna ulottuu 30 mm NACA-renkaan helman ulkopuolelle. Kannatinkehä muodostaa NACA-renkaan helman jatkoksi pedin moottorinsuojuksen eli vaippalevyn reunalle. Kannatinkehä on päällystetty nahalla. Nahkapäällys on sen vuoksi, että se vaimentaa moottorin aiheuttamaa resonanssia kahden alumiinipinnan välillä.  

Blogi_2021-28-03-04.jpg

Blogi_2021-28-05-06.jpg

NACA-renkaan helmaan asennettiin ensin 2,5 mm alumiiniohutlevystä leikattu 40 mm leveä täyterengas. Täyterengas muotoiltiin NACA-renkaan reunan kaarevuuteen ja lukittiin siihen aluksi puristimilla. Tämän jälkeen täyterengas kiinnitettiin NACA-renkaaseen pienillä pulteilla. Kun rengas oli saatu paikalleen, vaihdettiin pulttien tilalle uppokantaiset koneruuvit, jotta täyterenkaan pinta on sileä sen päälle tulevan kannatinkehän kiinnittämiseen. Lopullisesti niin täyterengas kuten myös kannatinkehä kiinnitetään niittaamalla NACA-renkaaseen.

Blogi_2021-28-07-08.jpg

Blogi_2021-28-09.jpg

Kannatinkehään rakentamiseksi leikattiin 1,5 mm vahvuisesta alumiiniohutlevystä 85 mm leveitä liuskoja.  Liuskojen toinen reuna taivutettiin kouruksi. Tämän jälkeen aloitettiin liuskojen muokkaaminen täyterengasta vasten NACA-renkaan kaarevaan muotoon. Muokkauksen tarkoitus oli myös saada kannatinkehä painautumaan tiiviisti täyterenkaan pintaan. Kun tämä oli saavutettu, kannatinkehän ja täyterenkaan läpi porattiin reiät, joista kannatinkehä kiinnitettiin täyterenkaaseen pienillä pulteilla.

Blogi_2021-28-10-12.jpg

Blogi_2021-28-13-15.jpg

Blogi_2021-28-16.jpg

Täyterengas ja kannatinkehä piti tehdä myös NACA-renkaan konekiväärien tuliputkien kohdalle. Se oli työläs tehtävä, koska tuliputket tekevät NACA-renkaan helmaan ”kuhmuja”. Niinpä sekä täyterengas että kannatinkehä oli muokattava tuliputkien ”kuhmujen” muotoon. Siinä olikin tehtävä monenlaista muokkausta, ennen kuin täyterengas ja kannatinkehä saatiin asettumaan paikalleen tuliputkien kohdalla. Välillä piti vielä tarkistaa, että kannatinkehä reuna ulottui täsmälleen 30 mm NACA-renkaan helman ulkopuolelle.

Blogi_2021-28-17-19.jpg

Blogi_2021-28-18.jpg

Blogi_2021-28-21.jpg

Kun kannatinkehä oli saatu kiinnitettyä alustavasti, kehän ja sen alla olevan täyterenkaan läpi porattiin reikäjono tulevaa niittausta varten. Toistaiseksi reikiin laitettiin väliaikaiset ristipääkantaiset pultit.  Nyt voitiin myös tarkastella, kuinka tuliputkien väliin tuleva imukomun ilmanottotorvi asettuu paikalleen kannatinkehää vasten.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Mi-8:n pyrstöpuomin vasemman vakaajan alapinta verhoiltu

Sunnuntai 17.10.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on käynnissä Hämeenlinnassa Kauppakeskus Tuulosen pihalla näytteillä olevan Mi-8P -helikopterin pyrstöpuomin vakaajien verhoilu. Kopteri tunnuksella HS-6 oli Ilmavoimien ja Maavoimien käytössä vuosina 1978-2007.  HS-6 olisi mennyt romutukseen, ellei sille olisi löytynyt paikka Kauppakeskus Tuulosessa.

Pyrstöpuomin vakaajat on verhoiltu salon johtoreunan puolelta alumiinilevyllä ja jättöreunan puolelta kankaalla. Lähes viidentoista vuoden taivasalla olon seurauksena HS-6:n pyrstöpuomin vakaajan verhoilukankaat olivat lahonneet ja ne on uusittava.

Lahot verhoilukankaat on Tiistaikerhossa poistettu ja vakaajien uudelleenverhoilu aloitettu. Kankaiden sijasta verhoilu tehdään kuitenkin alumiiniohutlevyllä, kuten on menetelty vakaajan johtoreunassakin. Syy tähän on, että HS-6 tulee jatkossakin olemaan esillä taivasalla, jolloin vakaajien verhoilu säätä kestävämmällä alumiinilevyllä on perusteltua. Näin varsinkin, kun kyse ei ole enää museoidusta koneesta. Museoidun koneen korjaamisessa ja entisöinnissä pyritään alkuperäisyyteen.

Verhoiluun käytämme 0,30 mm vahvuisia käytettyjä alumiinisia offsetpainolevyjä. Ne ovat erinomaisia tarpeeseemme työstettävyytensä ansiosta, mutta myös siksi, että niissä on painolevyinä valmis tarttumapinta tulevalle maalipinnalle.

Blogi_2021-27-01.jpg

Blogi_2021-27-03.jpg

Uudelleen verhoilun kohteeksi otettiin ensin pyrstöpuomin vasemman vakaajan alapinta. Ensin verhoiltiin vakaajan tyven pääty, josta verhoilukangas oli poistettu. Alumiiniohutlevystä leikattiin poistetun kankaan muotoinen kappale niin, että levy oli reunoiltaan 10 mm poistettua verhoilukangasta suurempi. Tämä siksi, että vakaajan tyveen tulevan levyn reunat taivutetaan tyvikaaren ala- ja yläreunan päälle. Taitetut reunat jäävät lopulta tyvikaareen niitattavien vakaajan ala- ja yläpinnan verhoilulevyjen alle.

Blogi_2021-27-04.jpg

Blogi_2021-27-05.jpg

Tyvilevyn reunojen taivuttamiseksi teimme vanerista kolmiomaisen verhoilukankaan mittojen mukaisen lestin. Reunojen taivuttamisen jälkeen tyvilevyä vielä muokattiin viilaamalla. Valmiiksi muokattu tyvilevy niitattiin kiinni tyvikaareen muutamalla uppokantaniitillä.

Blogi_2021-27-06.jpg

Blogi_2021-27-07.jpg

Seuraavaksi tehtiin vakaajan verhoiltavasta pinnasta pahvimalli. Todettiin, että käytössämme olevista alumiinilevyistä ei saa leikattua yhtenäistä koko verhoiltavan alueen suuruista kappaletta. Vakaajan ylä- ja alapinta joudutaankin verhoilemaan kahdella peräkkäisellä toisiinsa puskusaumalla liitettävällä alumiiniohutlevyllä. Liitos tehdään vakaajan keskellä olevan kaaren kohdalle. Tämän kaaren päälle niitattiin puskusauman alustaksi 5 cm leveä alumiinilevy.

Blogi_2021-27-09.jpg

Blogi_2021-27-10.jpg

Blogi_2021-27-12.jpg

Alumiiniohutlevyyn piirrettiin pahvimalin mukaan vakaajan tyviosaan tuleva verhouslevy. Toiseen alumiinilevyyn piirrettiin vakaajan kärkiosaan tuleva levy. Tämän jälkeen levyt leikattiin vakaajan alapintaan kiinnitettäväksi. Leikattuja verhouslevyjä sovitettiin vakaajan päälle. Todettiin, että kumpikin levy on hieman liian leveä, joten niiden jättöreunasta leikattiin muutaman millin kaistale. Näin levyjen reunat saatiin täsmälleen vakaajan jättöreunan tasalle.

Blogi_2021-27-13.jpg

Blogi_2021-27-14.jpg

Blogi_2021-27-15.jpg

Verhouslevyjen paikalleen niittaaminen aloitettiin vakaajaan tyvenpuoleisesta levystä. Levy asetettiin vakaajan kaarien päälle ja sen kulmiin porattiin kohdistusreiät. Niihin laitettiin tapit, jotka lukitsivat levyn paikoilleen niittauksen aloittamiseksi. Seuraava työvaihe oli merkitä alumiinilevyyn niittien paikat kunkin kaaren sekä jättöreunalistan kohdalle. Niittipaikkojen merkitsemiseen käytimme apuna metallista reikänauhaa eli reiällistä ilmastointivannetta. Näin niitinreiät saadaan kauniisti tasavälein. Kunkin niitinreiän merkin kohdalle napsautettiin metallipuikolla ja vasaralla alku poraamiselle, jonka jälkeen niitinreiät porattiin.

Blogi_2021-27-16.jpg

Blogi_2021-27-18.jpg

Blogi_2021-27-19.jpg

Blogi_2021-27-20.jpg

Alumiinilevyjen niittaamiseen käytimme vetoniittejä eli tutummin popniittejä. Popniitti työnnettiin porattuun reikään, joka jälkeen se puristettiin kiinni niittipihdeillä. Kun pyrstöpuomin vasemman vakaajan alapinnan tyven peittävä alumiiniohutlevy oli niitattu, meneteltiin samalla tavalla vakaajan kärjenpuoleisen alumiinilevyn niittaamisessa. Pyrstöpuomin vasemman vakaajan alapinta on nyt saatu verhoilluksi ja verhoilemaan vakaajan yläpintaa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

2 kommenttia . Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Mil Mi-8P, HS-6

Muutakin hommaa kuin entisöintiä

Keskiviikko 6.10.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon työt eivät ole pelkkää lentokoneiden entisöintiä. Tehtäviimme kuuluu myös Suomen ilmailumuseon tai Ilmailumuseoyhdistys ry:n toimintaan liittyviä toimeksiantoja.

Blogi_2021-26-1_LK.jpg

Syksyn kuluessa on aloitettu Suomen ilmailumuseon I ja II halleissa olevien koneiden pintojen puhdistaminen pölystä. Viimeksi niitä puhdistettiin suuremmassa määrin kolmisen vuotta sitten. Nyt puhdistetaan pääasiassa lattiatasolla olevien koneiden pintoja, sillä katosta roikkuvien koneiden puhdistaminen edellyttää henkilönosturia, jollaista nyt ei ole käytössämme. I Hallin koneiden pinnat alkavat jo olla puhtaan kiiltäviä museovieraiden ihastella.

Blogi_2021-26-2_LK.jpg
Ilmailumuseon pihalla on varastoituna joitain lentokoneiden runkokehikkoja sekä takarunkoja. Viimeksi mainittuja ovat Bristol Blenheimin (BL-180) ja Douglas DC-3:n (OH-LCA) takarungot. Suomessa käytetyistä ”Blennuista” BL-180 on sarja V:n koneyksilö. OH-LCA tuhoutui 1963 osuessaan puihin Maarianhaminan kentälle laskeutuessaan. Vuosien saatossa takarunkoja suojanneet pressut ovat menneet huonoon kuntoon, jonka vuoksi suojapeitteet uusittiin. DC-3:n peite oli jo vaihdettu aiemmin tänä vuonna. Tiistaikerho poisti nyt museon henkilökunnan kanssa risan peitteen BL-180 takarungon päältä ja suojasi sen uudella peitteellä.

Blogi_2021-26-3_LK.jpg

Blogi_2021-26-4_LK.jpg

Kesäkaudella Suomen ilmailumuseon pihalla on aidalla rajattu Lastenmaailma. Siellä perheen pienimmät saavat mm. huristella Tiistaikerhon tekemällä polkulentokoneella tai ”lentää” lapsia varten hankitulla aidolla Cessnalla eli Cessna 172 Skyhawkilla (OH-COO). Syksyllä lastenmaailma laitettiin talviteoille ja tiistaikerholakiset osallistuivat museon henkilökunnan kanssa Lastenmaailmaa ympäröivän aidan purkamiseen ja Cessnan siirtämiseen talveksi vieressä olevan DC-3 ”Lokin” (OH-LCD) siiven alle.

Blogi_2021-26-5_LK.jpg

Blogi_2021-26-6_LK.jpg

Tiistaikerhossa tehtyjä lentokoneen profiilin muotoisia pannunalusia on ollut kaupan niin Suomen ilmailumuseon myymälässä kuin Ilmailumuseoyhdistyksen verkkokaupassa. Nämä suositut pannunaluset pääsivät loppumaan, mutta nyt niitä tehdään lisää ostettaviksi.

Blogi_2021-26-7_LK.jpg

Blogi_2021-26-8_JS.jpg

Kuva: Janne Salonen.

Blogi_2021-26-9_JS.jpg

Kuva: Janne Salonen.

Ilmailumuseoyhdistyksen hanke saada Ruotsissa oleva Sud Aviation SE 210 Caravelle III -kone näytteille Suomeen on edennyt, kun lentokenttäyhtiö Finavian ja Ilmailumuseoyhdistys ry:n kesken on sovittu koneen sijoituspaikaksi Turun lentoaseman terminaalirakennuksen viereinen alue. Tulevaa jo ennakoiden lentoaseman terminaalirakennukseen toimitettiin näytteille Ilmailumuseoyhdistyksen omistama Super Caravellen päälaskuteline. Ennen Turkuun toimittamista tiistaikerholaiset puhdistivat laskutelineen liasta ja pölystä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho

Kauppakeskus Tuulosessa oleva "Stigu" SZ-18 putsattu

Maanantai 4.10.2021 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistama Focke Wulf fw 44 Stieglitz (SZ-18) on ollut esillä jo joitain vuosia Kauppakeskus Tuulosessa Hämeenlinnassa. ”Stigu” on ollut aiemmin näytteillä Tuurin Kyläkaupassa.  SZ-18 on Tiistaikerhon entisöimä.

Blogi_2021-25-1_KS.jpg

Kauppakeskus Tuulosessa näytteillä olevan SZ-18:n pinnat ovat pölyyntyneet, joten ne olikin aika puhdistaa. Kappakeskuksen kanssa sovittiin, että kaksi tiistaikerholaista tulee tekemään itse puhdistuksen ja kauppakeskus järjestää paikalle puhdistusvälineet ja saksinosturin. Saksinosturi tarvitaan, jotta kauppakeskuksen käytävän katosta roikkuvan koneen pinnat voidaan puhdistaa ilman, että konetta tarvitse laskea lattiatasoon.

Blogi_2021-25-2_KS.jpg

Kun tiistaikerholaiset saapuivat 15. syyskuuta Tuuloseen, kaikki oli järjestetty viimeisen päälle valmiiksi mukaan lukien teollisuusimuri, pesumopit, rätit sekä vedellä täytetyt ämpärit. Kahvittelun jälkeen kerholaiset kiipesivät saksinosturin koriin ja homma pääsi alkamaan. Kauppakeskuksen henkilökunta hoiti henkilönosturin liikuttamisen koneen alla paikasta toiseen puhdistuksen aikana.

Blogi_2021-25-3_KS.jpg

Blogi_2021-25-4_KS.jpg

Ensin Stigun pinnat imuroitiin paksusta pölystä ja sen jälkeen pyyhittiin kosteilla mopeilla ja kankailla.  Kauppakeskuksen henkilökunta huuhtoi pölystä likaantuneet mopit sekä rätit puhtaiksi ja vaihtoivat ämpäreiden vedet aina kun saksinosturi vaihdettiin uuteen paikkaan. Työ tai paremminkin sanottuna yhteistyö sujui vallan erinomaisesti ja puhdasta tuli. Sujuvasta yhteistyöstä kertookin tiistaikerholaisten kommentti ”Kivoja kavereita nämä Tuulosen isännät ja tästä reissusta jäi mieleen hyvä muistijälki”.

Blogi_2021-25-5_KS.jpg

Blogi_2021-25-6_KS.jpg

IMY:n Stigu on taas kiiltäväpintaisena Kauppakeskus Tuulosen asiakkaiden ihailtavana. Asiakkaat voivat tutustua myös muuhunkin Kauppakeskus Tuulosen ilmailutarjontaan kuten vitriinissä olevaan DC-2 (DO-1) ”Hanssin-Jukkaan” ja pihalla esillä oleviin Saab 35FS Draken (DK-247) ja Mig-21BIS (MG-124) -hävittäjiin sekä Mil Mi-8P (HS-6) helikopteriin. Kauppakeskus Tuulosesta onkin muodostunut jo pieni ilmailumuseon poikanen ilmailumuseoharrastajien ja muidenkin iloksi.

Kuvat: Kimmo Salomaa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz, SZ-18

Super Caravellen hinausrauta kunnostetaan Tiistaikerhossa

Torstai 23.9.2021 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry:n hallussa on Finnairilla käytössä ollut alkuperäinen, mutta huonokuntoinen Sud Aviation SE 210 Super Caravellen hinausrauta. Raudan alkuperäisyyttä todistaa raudassa oleva Sud Aviationin valmistuslaatta. Hinausrauta saatiin Swissportista, jossa se on ollut Caravelle -koneiden poistamisen jälkeen säiden armoilla 1980-luvulta.  Hinausrauta kunnostetaan alkuperäiseen Finnair-asuunsa osana Ilmailumuseoyhdistyksen Caravelle-projektia, jossa tavoite on saada Arlandassa oleva Caravelle SE-DAF (Caravelle III versio) esille Suomessa.

Blogi_2021-24-01.jpg

Blogi_2021-24-02.jpg

Hinausraudan kunnostuksessa onkin paljon tekemistä, sillä yli viisi metriä pitkä hinausrauta on ulkona säilytyksen seurauksena kauttaaltaan paksussa ruosteessa. Ruostuminen on myös lähes tyystin hävittänyt raudan pintaan vedetyt maalit.

Blogi_2021-24-03.jpg

Blogi_2021-24-04.jpg

Hinausrauta on ollut maalattuna vaalean siniseksi lukuun ottamatta hinausraudan kumpaakin päätä. Ne on maalattu kirkkaan keltaisella huomiovärillä. Alkuperäistä sinistä maalia on vielä onneksi näkyvissä hinausraudan alapinnalla ja korvakkeiden suojassa ja keltaista maalia hinausraudan päissä. Hinausraudan keskellä on valkoisella teksti Super Caravelle. Teksti on juuri ja juuri havaittavissa.

Blogi_2021-24-05.jpg

Blogi_2021-24-06.jpg

Hinausraudan toisessa päässä on lenkkipäinen hinausraudan pään sisään painuva jousellinen aisa. Rengaspäisen aisan jousi sijaitsee hinausraudan sisällä. Aisan lenkillä rauta kiinnitetään konetta hinaavan tai työntävän ajoneuvon koukkuun. Aisa on ruostunut liikkumattomaksi. Tarkoitus on saada jousellinen aisa toimintakuntoiseksi.

Blogi_2021-24-07.jpg

Blogi_2021-24-08.jpg

Hinausraudan toisessa päässä on pidike tai sovite, johon kiinnitetään konetyyppikohtainen liitoskappale. Caravellen haarukkamaisessa liitoskappaleessa on kuusi metallitappia, joilla se on lukittu pidikkeeseen. Tapit on varmistettu alapäästään fokkerneulalla. Hinausrauta kiinnitetään lentokoneen nokkatelineen vastinkappaleeseen lukkotapilla. Sovite, liitoskappale ja lukkotappi laitetaan toimiviksi.

Blogi_2021-24-09.jpg

Blogi_2021-24-10.jpg

Hinausraudan keskellä on raudan liikuttelun mahdollistava pyöräpari. Pyöräpari sijaitsee hivenen sivussa raudan pituussuuntaisesta painopisteestä. Sen ansiota hinausraudan rengaspää painuu alas. Hinausraudan alla on metallinen jalka, jolla hinausrauta varaa maahan ja estää raudan lenkkipään painumasta maata vasten. Hinausraudan lukkotappia säilytetään pyöräparin tukivarressa, jossa on tapin säilyttämistä varten reiälliset korvakkeet.

Blogi_2021-24-11.jpg

Blogi_2021-24-12.jpg

Pyöräparin vanteet ja tukivarret ovat ruostuneet ja ne puhdistetaan ja maalataan. Pyöräparin oikeanpuoleinen ulkorengas on rikki ja oletettavasti myös sisärengas. Pyörään hankitaan uusi ulko- ja sisärengas. Sen sijaan vasemman pyörän ulkorengas on vielä hyväkuvioinen ja ehjä. Renkaassa on vielä ilmaakin sisällä, lieköhän ”museaalista ilmaa” 1980-luvulta?

Blogi_2021-24-13.jpg

Blogi_2021-24-14.jpg

Hinausraudan kummassakin päässä on metallinen suorakaiteen muotoinen rengaskahva. Kahvasta on ollut kätevä siirtää hinausrautaa tai nostaa sen päätä, kun rautaa kiinnitetään työntävään/hinaavaan ajoneuvoon tai lentokoneen nokkatelineeseen. Raudan toisesta päästä rengaskahva on kadonnut, mutta sen pidikkeen reiät ovat havaittavissa hinausraudan pinnassa. Kadonneen kahvan tilalle tehdään uusi.

Caravellen hinausraudan kunnostus alkaa purkamalla se osiinsa niin suuressa määrin kuin mahdollista. Se ei tule olemaan helppoa, koska hinausrauta osineen, kiinnityspultteineen ja muttereineen on pahoin ruostuneet. Osien irrottamiseksi toisistaan niihin on jo laitettu ruosteen irrotusainetta. Tarvittaessa osat irrotetaan toisistaan kuumentamalla.

Hinausraudan ruostuneiden suurten osien puhdistus tehdään hiekkapuhaltamalla ja se teetetään ulkopuolisena työnä. Pienet osat, kuten pultit, tapit, sokat ja mutterit voidaan hiekkapuhaltaa Suomen ilmailumuseon hiekkapuhaltimella.

Kun kaikki hinausraudan osat on puhdistettu ruosteesta, hinausraudan osat pohjamaalataan ruostumista estävällä pohjamaalilla. Sen päälle vedetään vaalean sininen ja kirkkaan keltainen pintamaali. Sinisen ja keltaisen värin sävy määritellään ennen hiekkapuhallusta raudassa vielä näkyvissä olevista alkuperäisistä maalipinnoista.

Hinausraudan keskiosassa oleva lähes näkymättömaksi mennyt Super Caravelle teksti kopioidaan kuultopaperille tai muoville ja maalataan sapluunalla kunnostetun hinausraudan pintaan.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caravelle

Mil Mi-8P (HS-6) pyrstöpuomin vakaajien verhoilu alkoi

Tiistai 14.9.2021 - Tiistaikerholainen

Kauppakeskus Tuulosen piha-alueella näytteillä olevan Mil Mi-8P (HS-6) helikopterin pyrstöpuomin pyrstövakaajat on tuotu Tiistaikerhoon korjattaviksi. HS-6 -kopteri oli pitkään Suomen ilmailumuseon pihalla, josta se siirrettiin joitain vuosia sitten Vesivehmaalle Päijät-Hämeen ilmailumuseon hallin edustalle odottamaan romutusta. Onneksi se välttyi romutukselta ja sille löytyi paikka Kauppakeskus Tulosesta. Kauppakeskuksen pihalla onkin jo entuudestaan nähtävillä Saab 35FS Draken (DK-247) ja MiG-21 BIS (MG-124) -hävittäjät sekä sisällä on Douglas DC-2 (DO-1) Hanssin-Jukka ja Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz (SZ-18). Kauppakeskuksesta onkin muodostunut pienoinen ilmailumuseo.

Blogi_2021-23-01.jpg

HS-6:n pyrstöpuomin alumiinirakenteiset vakaajat ovat puoliksi kangasverhoillut. Kangasverhoilu kattaa vakaajan jättöreunan ja salon välisen alueen, eli puolet vakaajan pinta-alasta. Verhoilukankaat ovat pahoin lahonneet HS-6 -kopterin oltua taivasalla vuodesta 2007, jolloin se poistettiin Puolustusvoimien käytöstä.

Blogi_2021-23-02.jpg

Tiistaikerhon tehtävänä on riisua lahonnut kangasverhoilu ja verhoilla riisuttu alue kankaan sijasta ohuella alumiinilevyllä. Tämä siksi, että MI-8 ei enää lueta varsinaiseksi museoesineeksi, mutta ennen muuta siksi, että kangasverhoilu lahoaisi taas kopterin ollessa pysyvästi näytteillä ulkoilmassa kauppakeskus Tuulosen pihalla.

Blogi_2021-23-03.jpg

Blogi_2021-23-04-05.jpg

Blogi_2021-23-06.jpg

Uudelleenverhoilu aloitettiin poistamalla vakaajasta lahonneet verhoilukankaat. Tämän jälkeen puhdistettiin kankaan alla olevat alumiinikaaret ja muut kankaan alta paljastuneet vakaajan pinnat. Vakaajan salon suunnassa kulkeva teräksinen jäykistelista oli ruostunut ja se puhdistetiin. Vakaajan alumiinipinnassa oleva maali on osin hilseillyt irti. Hilseillyt maali poistettiin ja pinta puhdistettiin puhtaalle alumiinille.

Blogi_2021-23-07.jpg

Blogi_2021-23-08-09.jpg

Blogi_2021-23-11.jpg

Blogi_2021-23-14.jpg

Alumiinilevyllä verhoiltavasta vakaajan pinnasta tehtiin pahvimalli. Mallin mukaan alumiinilevystä tullaan leikkaamaan verhoilulevyt vakaajan ylä- ja alapintaan niitattaviksi. Soviteltiin tehtyä pahvimallia kummankin vakaajan ylä- ja alapintoihin. Todettiin, että ”veli venäläinen” on tehnyt vakaajat symmetriseksi, joten pahvimalli sopi riittävällä toleranssilla levyjen leikkaamiseksi niin vakaajien ylä- kuin alapintaa varten.

Kuvat: Lassi Karivalo

1 kommentti . Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Mil Mi-8P, HS-6

Caudron C.59 -koneen siipien kangasverhoilun paikkaus

Sunnuntai 12.9.2021 - Tiistaikerholainen

Kun Tiistaikerhon toiminta keskeytettiin koronapandemian vuoksi maaliskuussa 2020, oli Caudron C.59 (CA-50) koneen alasiipien kangasverhoilussa olevien reikien ja repeämien paikkaus meneillään. Vasemman alasiiven reiät ja vauriot oli tuolloin ehditty jo paikata. Oikean alasiiven verhoilun repeämät oli ommeltu ja reikien päälle tulevat kangaspaikat leikattu pellavakankaasta valmiiksi kiristyslakalla liimattaviksi. Reikiä alasiipien verhoilussa onkin viljalti paikattaviksi, sillä niitä on peräti puolensataa siipien kummallakin pinnalla.

Blogi_2021-22-02.jpg

Nyt kun Tiistaikerhon toiminta pääsi jatkumaan, aloitettiin Caudronin oikean alasiiven reikien paikkaamisella. Ensin imuroitiin alasiiven kangasverhoillut pinnat pölynimurilla ja sitten ne pyyhittiin kostealla liinalla. Tämän jälkeen työnä oli löytää kullekin oikean alasiiven verhoilussa olevalle reiälle oma kangaspaikkansa. Onneksi reiät sekä talteen pannut kangaspaikat oli numeroitu, joten parit löisivät hyvin toisensa. Puolentoista vuoden aikana ei yhtään paikkalappuakaan ollut kadonnut.

Blogi_2021-22-03.jpg

Blogi_2021-22-04.jpg

Kukin kangaspaikka laitettiin oman reikänsä päälle. Tämän jälkeen paikkojen ympärille teipattiin rajattu suojakehä, jotta paikkaa kiinni lakattaessa lakkaa ei pääse leviämään paikkalappua laajemmalle alueelle.

Blogi_2021-22-05.jpg

Blogi_2021-22-06.jpg

Kun kaikki paikattavat kohdat oli teipattu, levitettiin nitroselluloosalakkaa (kiristyslakkaa) teippien rajaamalle alueelle. Tämän jälkeen reunoistaan hapsutetut kangaspaikat painettiin märkään lakkaan ja lakkaa levitettiin paikan päälle siten, että se ja etenkin paikan hapsut varmasti kastuivat lakasta. Pellavakankaisten paikkalappujen reunat oli purettu hapsuiksi, jotta paikan reunat kiinnittyisivät lakattaessa hyvin alustaansa. Tämä oli 1920- ja 1930 -luvuilla tapana paikkoja kiinnitettäessä.

Blogi_2021-22-07-09.jpg

Lakkauksen jälkeen teipit poistettiin heti, jottei teippien liima ehdi jähmettyä verhoilukankaan pintaan. Jos teippi ehtii olla pitempään kiinni verhoilukankaan maalipinnassa, on vaarana, että teippiä poistettaessa teippi jättää jäljen kangasverhoilun maalipintaan.

Blogi_2021-22-10-11.jpg

Blogi_2021-22-12.jpg

Lakan kuivuttua kangaspaikat olivat kiristyneet hyvin reiän tai vauriokohtansa päälle. Kuivuneet kangaspaikkojen pinnat ja niiden hapsureunat hiottiin siileiksi hienolla hiomatyynyllä. Paikat tullaan vielä lakkaaman ja hiomaan ainakin kertaalleen, jotta niiden pinnat saadaan hyvin sileäksi odottamaan maalausta. Paikat tullaan maalaamaan Caudronin siiven 1920-luvulta peräisin olevan harmaanvihreäksi patinoituneen maalipinnan sävyyn.

Kuvat: Lassi Karivalo.

1 kommentti . Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho, Caudron C.59, CA-50

Tiistaikerhon toiminta pääsi jatkumaan

Tiistai 7.9.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistai 31. elokuuta oli ilon päivä! Tiistaikerhon muukin toiminta, kuin koronaepidemian aikanakin jatkunut VL Myrskyn entisöinti, pääsi jatkumaan puolentoista vuoden tauon jälkeen. Työn pääkohteena Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa on nyt Caudron C.59 -harjoitushävittäjän entisöinti.

Blogi_2021-21-01.jpg

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Ihan täysipainoisesti emme vieläkään toimi, sillä Suomen ilmailumuseon toistaiseksi voimassa olevat koronaohjeet rajoittavat museon entisöintitilassa työskentelevien määrää. Museon entisöintitilassa työskentelemme yhä myös kasvomaskein.

Blogi_2021-21-02.jpg

Jotta mahdollisimman moni tiistaikerholainen pääsisi mukaan alkaneeseen Caudronin entisöintiin, teemme toistaiseksi töitä Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa sekä tiistaina että keskiviikkona. Näin saadaan parisen kymmentä kerholaista ahertamaan sekä Caudronin että myös muutaman muunkin hankkeen parissa. Myrsky-projekti tekee edelleen kolmea kerhopäivää.

Caudron C.50 -harjoitushävittäjän entisöinnissä jatketaan alasiipien reikien paikkausta. Puolitoista vuotta sitten ehdittiin saada vasen alasiipi paikatuksi ja paikkalaput valmiiksi oikeaa alasiipeä varten, ennen kuin korona keskeytti toiminnan. Nyt siis jatketaan oikean alasiiven reikien paikkaamisella.

Blogi_2021-21-03.jpg

Kauppakeskus Tuulosen piha-alueella näytteillä olevan Mil Mi-8P (HS-6) helikopterin pyrstöpuomin pyrstövakaajat on tuotu Tiistaikerhoon korjattaviksi. Vakaajat ovat osittain kangasverhoillut. Verhoilukankaat ovat lahonneet vuonna 2007 käytöstä poistetun kopterin oltua näytteillä taivasalla. Tiistaikerhon tehtävänä on uusia pyrstövakaajien verhoilu.

Blogi_2021-21-04.jpg

Blogi_2021-21-05.jpg

Yksi erikoisimmista tilaustöistä, johon tiistaikerhossa on ryhdytty, on DC-3 mittaritaulun
tekeminen valmisteilla olevaa elokuvaa varten. Emme tee siitä ihan viimeisen päälle ”kolmosen” mittaritaulua, mutta riittävän uskottavan kumminkin.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

1 kommentti . Avainsanat: Ilmailuhistoria, entisöinti, Tiistaikerho

Myrskyn laskutelineen pyöränavan peitelevyn tekeminen jatkuu

Torstai 26.8.2021 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) oikean siiven laskutelineen pyöränapaan kiinnitettävän peitelevyn tekeminen on jatkunut Tiistaikerhossa. Parhaillaan tehdään peitelevyn sisäpuolen reunaan kiinnitettävää metallitukea. Peitelevyn reunaa kiertävä tuki tehdään 15 mm paksuisesta teräsneliöputkesta. Se kiinnitetään 10 mm päähän peitelevyn reunasta.

Blogi_2021-20-01.jpg

Blogi_2021-20-02.jpg

Neliöputki toimii sekä alumiinilevystä leikatun peitelevyn tukirankana että peitelevyn sisäpintaan kiinnitettävien jäykisteiden kiinnitysalustana. Alumiinilevystä leikatut jäykisteet niitataan peitelevyyn siten, että neliöputki jää peitelevyn ja jäykistelevyn väliin.  Jäykisteet ovat jo valmiina kiinnitettäviksi. Koesiiven pyöränavan peitelevyyn jäykisteet on jo niitattu. Koesiiven peitelevy toimiikin mallina varsinaisen siiven laskutelineen peitelevyjen tekemisessä.

Blogi_2021-20-03.jpg

Blogi_2021-20-04.jpg

Blogi_2021-20-05.jpg

Blogi_2021-20-06-07.jpg

Koska pyöränavan peitelevyn yläreuna on kaareva, neliöputkea muokattiin mankelissa peitelevyn kaarevaan muotoon. Muokkaaminen mankelissa tehtiin vaihe vaiheelta. Välillä käyristyvää neliöputkea verrattiin peitelevyn kaarevaan reunaan. Kun haluttu kaarevuus saavutettiin, neliöputkesta katkaistiin palat peitelevyyn yläreunaa varten.

Blogi_2021-20-08.jpg

Blogi_2021-20-09.jpg

Blogi_2021-20-10-11.jpg

Pyöränavan peitelevyn alareuna ei ole kaareva, vaan kulmikas.  Levyn alareunaa varten leikattiin pätkä neliöputkesta. Tarvittavien kulmien tekemiseksi neliöputkeen sahattiin levyn reunan jyrkemmän kulman kohdalle lovi ja loivemman kohdalle useita vierekkäisiä sahauksia. Näistä kohdin putki taivutettiin vastaamaan peitelevyn alareunan muotoa.

Blogi_2021-20-12.jpg

Blogi_2021-20-13.jpg

Blogi_2021-20-14-15.jpg

Blogi_2021-20-16.jpg

Tämän jälkeen merkittiin teipillä peitelevyn yläreunan kaarevan putken ja alareunan kulmikkaan tukiputken yhtymäkohtaan linja kulmaliitokselle. Merkin mukaan putkien päät sahattiin viistoiksi. Vinopäiset putken päät asetettiin toisiaan vasten ja putket kiinnitettiin puristimilla peitelevyyn. Putkien päät tullaan ensin heftaamaan eli hitsaamaan sen verran kiinni toisiinsa, että putkikehikon voi yhtenäisenä irrottaa alumiinisesta peitelevystä varsinaista putkien liitoskohtien umpeen hitsausta varten. Näin neliöputkesta saadaan yhtenäinen peitelevyn reunassa kulkeva tukiranka.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Jäykisteet niitattiin Myrskyn oikean siiven laskutelineen joustintuen peitelevyyn

Maanantai 23.8.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on jatkettu Myrsky-hävittäjän (MY-14) oikean siiven laskutelineen peitelevyjen tekemistä. Valmiiksi muokattuun joustintuen peitelevyyn niitattiin U-profiilisia jäykistelistoja.
Nämä peitelevyn sisäpinnan reunaan niitattavat jäykistelistat on leikattu alumiinilevystä ja prässätty sitten muotoonsa. Niin itse peitelevy, kuin jäykistelistat ovat jo kromatoitu.

Blogi_2021-19-01.jpg

Blogi_2021-19-02-03.jpg

Blogi_2021-19-04-05.jpg

Blogi_2021-19-06-07.jpg

Niittaaminen aloitettiin kiinnittämällä ensimmäinen neljästä jäykistelista clecoilla peitelevyyn reunaan. Asennuspihdeillä niitin reikiinn kiinnitettäviä clecoja käytetään yhteen niitattavien tai hitsattavien kappaleiden väliaikaiseen kiinnitykseen. Cleco-kiinnityksestä huolimatta niitin reikiä jouduttiin hieman hiomaan pyöröviilalla, jotta niitit saatiin ”solahtamaan” hyvin reikiinsä.

Blogi_2021-19-08-09.jpg

Blogi_2021-19-10.jpg

Blogi_2021-19-11.jpg

Blogi_2021-19-12.jpg

Niitteinä käytettiin 3x6 mm uppokantaisia niittejä. Jäykisteet niitattiin kiinni peitelevyyn niitti kerrallaan. Niittaaminen tehtiin paineilmakäyttöisellä niittipyssyllä. Kaikki peitelevyn neljä jäykistettä on nyt niitattu. Peitelevyä on alustavasti soviteltu oikean siiven laskutelineen joustintuen päälle ja hyvin se siihen sopiikin.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn oikean siiven laskutelineen peitelevyjen asentamista

Perjantai 30.7.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on käynnissä VL Myrsky II:n (MY-14) oikean siipipuoliskon laskutelineen peitelevyjen asentamiseen liittyvät työt.  Myrskyn piirustuksissa peitelevyistä käytetään termiä muodostus. Käytän blogissa kuitenkin paremmin kuvaavaa termiä peitelevy. Laskutelineen joustintuessa, takatuessa sekä pyöränavassa kiinni olevat peitelevyt peittävät laskutelineen koteloaukon laskutelineen ollessa sisään vedettynä.

Käytössämme ei ole ainuttakaan alkuperäistä kokonaista Myrskyn laskutelinettä pyörineen. Meillä on kuitenkin kolme alkuperäistä laskutelineen pyöränapaa pyörineen sekä joitain laskutelineeseen kuuluvia osia ja yksi peitelevy. Se on MY-34:n laskutelineen takatuen peitelevy. Niinpä nuo puuttuvat peitelevyt tehtiin ja ovat valmiina laskutelineisiin asennettaviksi. Sen sijaan peitelevyihin niitattavista jäykisteistä suurin osa on vielä alumiinilevystä leikattuina, mutta jo kromatoituina osina.

Patria Oyj teki puuttuvat kaksi joustintukea entisöitävään MY-14-hävittäjään. Tiistaikerhossa tehtiin puolestaan joustintuki koesiiven laskutelineeseen. Koesiiven laskuteline peitelevyineen on koesiipeen kertaalleen jo asennettu. Se onkin ollut tarpeen monen laskutelineen asentamisessa eteen tulleen ongelman ratkaisemiseksi.

Blogi_2021-18-01.jpg

Blogi_2021-18-02.jpg

Aloitettiin laskutelineen asentaminen MY-14:n oikeaan siipipuoliskoon. Sitä varten siipipuolisko käännettiin alapuoli ylöspäin. Laskuteline laskettiin koteloonsa ja kiinnitettiin paikalleen. Tämän jälkeen aloitetaan joustintukeen, takatukeen sekä pyöränapaan kiinnitettävien alumiinilevystä tehtyjen peitelevyjen asennus. Joustintuen takatukeen tuleva peitelevy on MY-34:n alkuperäisosa.

Blogi_2021-18-03.jpg

Blogi_2021-18-04.jpg

Ensin huomio kohdistettiin pyöränapaan kiinnitettävään peitelevyyn. Se on leikattu 1,5 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Peitelevyä muokataan reunoistaan niin, että laskutelineen ollessa sisällä kotelossaan, kotelon reunan ja peitelevyn reunan väliin jää 1,5 mm rako.  Kun peitelevyn reunat on työstetty muotoonsa, peitelevy saa ulko- ja sisäpintaansa alumiinilevystä tehdyt jäykisteet.

Blogi_2021-18-05.jpg

Blogi_2021-18-06.jpg

Jotta pyöränapaan kiinnitettävä peitelevy saadaan pidettyä paikallaan reunojen muokkauksen aikana, pyöränavassa olevaan neljään peitelevyn kiinnityspultin reikään ruuvattiin kärjistään teräväksi sorvatut kohdistustapit. Sitten peitelevy asetettiin navan päälle niin, että sen reunat vastasivat pyöräkotelon reunoja. Kun peitelevyä naputeltiin kohdistustappien kohdalta, tapin kärjistä jäi jäljet levyn alapintaan. Jälkien kohdalle porattiin tappien mukaiset 8 mm reiät, jonka jälkeen peitelevy painettiin merkkaustappeihin.  Näin levy saatiin lukituksi reunoiltaan muokattavaksi.

Blogi_2021-18-07-08.jpg

Blogi_2021-18-09-10.jpg

Todettiin, että peitelevyn reuna jää muutamasta kohdasta ”makaamaan” pyöräkotelon reunan päälle. Peitelevyn reunoista on siten otettava vähän pois, jotta levy painuu pyöräkotelon reunan sisäpuolelle. Kavennettavat kohdat merkattiin joko maalarinteipillä tai piikin kärjellä. Sitten levy irrotettiin kohdistustapeista ja levyn reunoja hiottiin hiomahihnalla ja reuna siistittiin viilalla. Hiontaa tehtiin useaan otteeseen välillä peitelevyä paikalleen kokeilleen. Kun levyn ja kotelon reunan väliin oli satu 1,5 mm välys, pyöränapaan kiinnitettävä peitelevy oli saanut oikean muotonsa.

Blogi_2021-18-11-12.jpg

Blogi_2021-18-13-14.jpg

Blogi_2021-18-15.jpg

Blogi_2021-18-16.jpg

Seuraavana työnä on niitata pyöränavan peitelevyyn alumiinilevystä leikatut jäykisteet. Peitelevyn sisäpinnan jäykisteet ovat kotelorakenteiset. Ulkopinnalla jäykisteenä on pelkkä soikea 3 mm vahvuinen alumiinilevy.  Koesiiven pyöränavan peitelevyssä on jo jäykisteet. Tätä peitelevyä käytetäänkin mallina varsinaisen siiven laskutelineen navan peitelevyn jäykisteiden tekemiselle ja kiinni niittaamiselle. Koesiiven peitelevy on jo kromatoitu, josta johtuu suojuksen kellertävä väri.

Blogi_2021-18-17-18.jpg

Blogi_2021-18-20-21.jpg

Myrskyn oikean siiven laskutelineen pyöränavan peitelevyn ulkopinnan jäykiste leikattiin 3 mm alumiinilevystä. Jäykiste pitää muokata peitelevyn lievästi kaarevan profiiliin ennen jäykisteen niittaamista levyn ulkopintaan. Haluttu muoto saadaan mankeloimalla jäykistettä vähä vähältä muotoonsa. Mankelin teloja säädettiin sopiviksi, jonka jälkeen jäykistelevyä mankeloitiin telojen välissä välillä tarkastaen kaarevuuden astetta. Mankelointia jouduttiin tekemään monta kertaa, ennen kuin paksuhko alumiinilevyyn saatiin muokatuksi pyöränavan peitelevyn pinnan myötäiseksi. Seuraavaksi ryhdytään kokoamaan peitelevyn sisäpintaan tulevia kotelorakenteisia jäykisteitä niiden kiinni niittaamiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn laskusiivekkeet pintamaalattaviksi

Tiistai 27.7.2021 - Tiistaikerholainen

Entisöitävän VL Myrsky II (MY-14) -hävittäjän sivu- ja korkeusvakaajan sekä siivekkeiden jälkeen pintamaalattaviksi toimitettiin Espoon automaalaamoon Myrskyn kaksi laskusiivekettä.

Blogi_2021-17-01-02.jpg

Myrskyn laskusiivekkeet ovat alumiinirakenteiset. Laskusiivekkeen alapinta on sileää alumiinilevyä ja se maalattiin Valtion lentokonetehtaalla siiven alapinnan värin mukaisesti vaalean siniseksi (maali S&H 39/323). Laskusiivekkeen yläpinta on verhoilematon ja siinä on näkyvissä laskusiivekkeen sisärakenne jäykisteineen. Sisärakenne on maalattu tumman vihreällä pohjamaalilla (S&H 39/301 tai RLM02). Laskusiivekkeen yläpinta tulee näkyviin, kun laskusiiveke otetaan ulos.

Käytössämme on kolme Myrskyn alkuperäistä laskusiivekettä. Kolme me niitä tarvitsemmekin, sillä kolmas siiveke asennetaan Myrskyn entisöinnin ohessa tehtyyn koesiipeen. Koesiipi on 2,5 metrin mittainen oikeanpuoleisen siiven tyviosa. Se ja sille vastinpariksi jo tehty vasemman siiven 1,0 metrin mittainen tyviosa asennetaan aikanaan käytössämme olevaan Myrsky MY-5:n runkokehikkoon, josta myös tulee aikanaan näyttelyesine.

Blogi_2021-17-03-04.jpg

Blogi_2021-17-05-06.jpg

Likaantuneiden ja ajan patinoimien laskusiivekkeiden pinnat puhdistettiin. Paksussa ruosteessa olleet siivekkeen saranoista poistettiin ruoste ja niiden laakeroinnit tehtiin toimiviksi. Samoin tehtiin toimiviksi laskusiivekkeen liikuttamisen alkuperäiset kulmavaihteet kierre- eli matoruuveineen. Kulmavaihteet ovat jo paikallaan siivessä. Laskusiivekkeiden sileissä alapinnoissa oli joitain kolhuja ja painaumia. Ne paklattiin ja hiottiin pintamaalausta varten.

Blogi_2021-17-07-08.jpg

Kahdessa laskusiivekkeessä alapinnalla ollut vaalean sininen pintaväri on kulunut lähes kokonaan pois, jolloin alta on paljastunut tummanvihreä pohjamaali.  Näihin siivekkeisiin palautetaan alkuperäisen sävyn mukainen vaalean sininen maalipinta. Kolmannessa laskusiivekkeessä vaalean sinistä pintamaalia on vielä näkyvissä, mutta melkein valkoiseksi haalistuneena ja alta kuultaa jo vihreä pohjamaali. Kaikkien kolmen laskusiivekkeen sisäpintojen vihreä maali on riittävän hyvässä kunnossa, eikä niitä tarvitse uudelleen maalata.

Blogi_2021-17-09.jpg

Espoon automaalaamoon on nyt lähetetty pintamaalattaviksi vain kaksi laskusiivekettä eli ne, joista vaalean sininen pintamaali oli kulunut pois. Pohdinnassa on, jätetäänkö kokonaan pintamaalaamatta kolmannen laskusiivekkeen alapinta, jossa alkuperäinen sininen pintamaali on vielä haalistuneena näkyvissä.

Blogi_2021-17-10.jpg

Blogi_2021-17-11.jpg

Jos näin menetellään, MY-14 saa toiseen siipeensä alapinnaltaan uudella vaalean sinisellä pintamaalatun laskusiivekkeen ja toiseen siipeensä laskusiivekkeen, jonka alapinnassa on alkuperäinen, mutta vaalean harmaaksi kulunut maalipinta. Tässä pohdinnassa ovat taustana museaaliset perusteet. Niiden mukaan entisöinnissä ja etenkin konservoinnissa pyritään säilyttämään alkuperäistä niin paljon kuin se on museaalisesti tarkoituksenmukaista.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

MY-14:n sivu- ja korkeusvakaaja sekä siivekkeet pintamaalattu

Tiistai 20.7.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa pohjamaalattiin kevätkauden aikana VL Myrsky II:n (MY-14) vaneripintaiset siivet, sivu- ja korkeusvakaaja sekä siivekkeet. Pohjamaalauskertoja paklauksineen ja välihiontoineen oli useita. Lopputuloksena saatiin todella sileää pohjamaalattua vaneripintaa pintamaalattavaksi.

Blogi_2021-16-01.jpg

Kuva: Jukka Köresaar.

Suomen ilmavoimamuseo ja Suomen ilmailumuseo ovat selvittäneet VL Myrskyn rakentamisessa Valtion lentokonetehtaalla käytettyjä maaleja. Selvitysten pohjalta on MY-14 entisöinnin johtoryhmässä päätetty entisöinnissä käytettävistä nykyaikaisista maaleista. Alkuperäisiä maaleja ei enää ole saatavilla.

Blogi_2021-16-02.jpg

Maaliselvityksen mukaan Myrskyn vaneripinnat pohjamaalattiin Valtin lentokonetehtaassa seuraavasti: Tartuntapohjamaalina eli primerina käytettiin Winter 689+5 % alumiinihilejauhemaalia, jonka päälle vedettiin lastalla tasoitekitti. Hiomamaalina käytettiin Winter 199 -maalia. Maalaukset tehtiin ruiskulla.

Myrskyn pintamaaleina Valtion lentokonetehtaalla käytettiin koneen yläpinnoilla tummaa oliivinvihreää Winter 595 maalia sekä mustana kuviona mustaa Winterin 33503 maalia. Alapinnoilla käytettiin vaaleansinistä S&H 39/323 maalia eli niin kutsuttua DN-värisävyä. Maalaus tehtiin ruiskulla.

MY-14 entisöinnissä siipien, sivu- ja korkeusvakaajan sekä siivekkeiden vaneripintojen pohjamaalaamisessa käytettiin Tiistaikerhossa edellä mainittuja maaleja vastaten primerina Temalac AB 70 (RAL 9006) ja hiomavärinä Futura 3 (RAL 7005) -maaleja. Maalit levitettiin telalla.

Blogi_2021-16-03.jpg

Entisöitävän Myrsky MY-14 siipien, siivekkeiden ja vakaajien pintamaalaus teetetään ostopalveluna ja maalaus toteutetaan ruiskumaalauksena. Maalauksen tekee Espoon automaalaamo Oy.

Blogi_2021-16-04.jpg

Ensimmäiset Tiistaikerhossa rakennetut Myrsky MY-14 osat ovat nyt saaneet pintamaalinsa, kun sivu- ja korkeusvakaaja sekä siivekkeet toimitettiin pintamaalattaviksi Espoon automaalaamoon.  Siellä ne saivat alkuperäisiä maaleja vastaten yläpintaansa oliivinvihreän Teknosynt combi 50 (Teknos TM-11263/20) pintamaalin sekä alapintaansa vaaleansinisen Teknosynt combi 50 (Teknos TM-11299/20) maalin. Yläpinnoista puuttuu vielä musta kuviointi. Mustana pintamaalina tullaan käyttämään Teknosynt 50 (RAL 9005).

Blogi_2021-16-05.jpg

Vasemmassa siivekkeessä on jo siihen kuuluva siivekkeen trimmilaippa. Se on alkuperäinen Myrskyn osa alkuperäisine pintamaaleineen. Uuden pintamaalauksen jälkeen olikin hyvä verrata toisiinsa siivekkeen alapinnan uuden ja alkuperäisen vaalean sinisen pintamaalin sävyjä. Voidaan todeta, että uuden maalin sävy vastaa hyvin alkuperäistä vaalean sinistä sävyä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn NACA-renkaan kiinnitysosien asemointi

Sunnuntai 11.7.2021 - Tiistaikerholainen

Edellisessä blogissani kerroin NACA-renkaan sisäreunaan kiinnitettävien konsoleiden muokkauksesta paikalleen asennettaviksi. NACA-rengas lukitaan näillä millin vahvuisesta alumiinilevystä tehdyillä 14 kiinnityskonsoleilla liitoskappaleiden avulla Pratt &Whitney R-1830 -moottorin etusylinterien venttiilikopan imu- ja pakopuolen korvakkeisiin. Konsoleita on siten kaksi kutakin seitsemää sylinteriä kohti. NACA-renkaan lukitsemiseksi venttiilikopan korvakkeisiin, kiinnityskonsolien tulee sijaita NACA-renkaassa täsmälleen sylintereiden venttiilikoppien korvakkeiden kohdalla.

Blogi_2021-15-01.jpg

Blogi_2021-15-02.jpg

Kuva: Jorma Laakkonen

Kiinnityskonsolien tarkan paikan määritystä varten tehtiin niiden paikantamista helpottavat ohjainlevyt eli jigit. Niiden avulla kukin konsoli saadaan tarkasti oikean kohtaan. Ohjainlevyt tehtiin 1 mm vahvuisesta teräslevystä. Lisäksi tehtiin samaisesta teräslevystä NACA-renkaan reunaa tukeva teräskehä. Tämän tukikehän tarkoitus on pitää NACA-renkaan reunan muoto muuttumattomana kiinnityskonsoleita paikalleen asemoitaessa.

Blogi_2021-15-03.jpg

NACA-renkaan kehän keskelle tehtiin seitsenkulmainen kiinnityskonsolien asennuksen ohjainlevyjen ”napalevy”, johon ohjainlevyt konsoleita asemoitaessa lukitaan. Moottorin kahden yläsylinterien kohdalle tuleville NACA-renkaan neljälle kiinnityskonsolille tehtiin yhtenäinen napalevyssä kiinni oleva asennuksen ohjainlevy. Muut ohjainlevyt ovat kaksihaaraisia irrotettavia ja tehty yhteen sylinteriin kiinnitettäville kahdelle konsolille. Ohjainlevyn kummankin haaran päässä on lovi, joka vastaa piirustuksen mukaista kiinnityskonsolin sijaintia. Nämä kaksihaaraiset ohjainlevyt ovat siirrettäviä ja lukitaan napalevyyn pulteilla.

Blogi_2021-15-04.jpg

Blogi_2021-15-05.jpg

Blogi_2021-15-06.jpg

NACA-renkaan yläreunan kiinnityskonsoleita lukuun ottamatta muiden konsolin sijainnin määrittäminen aloitetaan kiinnittämällä kaksihaarainen asennuksen ohjainlevy pulteilla yhteen napalevyn seitsemästä sivusta. Tämän jälkeen toinen ohjainlevyn tulevasta konsolista pujotetaan ohjainlevyn haaran päähän tehtyyn loveen. Sitten varmistetaan, että konsoli sekä asettuu tiiviisti NACA-rengasta vasten että on pystysuorassa ja linjassaan NACA-renkaan keskustaan. Samalla konsolin sijainti merkitään tussikynällä NACA-renkaan pintaan.

Blogi_2021-15-07.jpg

Blogi_2021-15-08.jpg

Blogi_2021-15-09.jpg

Kun ensimmäisen ohjauslevyn päähän pujotetun konsolin sijainti on merkitty, tehdään sama sovitus ohjauslevyn toiseen haaraan kiinnitettävälle konsolille. Tässä vaiheessa vielä tarkistetaan, että konsolin alareunaan tehdyt niittausliepeet painautuvat tiiviisti NACA-renkaan sisäpintaa vasten. Jos näin ei ole, liepeitä vielä muokataan ja sovittaminen tehdään uudestaan.

Blogi_2021-15-10.jpg

Tämän jälkeen asennuksen ohjainlevy irrotetaan ja kiinnitettään pulteilla napalevyn viereisen sivuun seuraavan sylinterin kohdalle tulevien konsolien paikan määrittämiseksi. Näin edeten saadaan määritetyksi paikat kaikille NACA-renkaan kiinnityskonsoleille, jotka aikanaan niitataan liepeistään NACA-renkaan pintaan. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn kaasuttimen ilmanoton ja NACA-renkaan töitä

Tiistai 22.6.2021 - Tiistaikerholainen

Entisöitävän VL Myrsky II:n kaasuttimen puolivalmiita imukomua sekä ilmanoton torvia on voitu sovitella Suomen ilmailumuseolla olevaan Pratt &Whitney R-1830 tyyppiseen tähtimoottoriin, jollainen Myrsky-hävittäjässäkin oli. Näin ei tarvitse sovittelua varten lähteä Suomen ilmavoimamuseoon Tikkakoskelle, jossa entisöitävänä olevan Myrskyn (MY-14) rungossa vastaava moottori on jo kiinni.

Blogi_2021-14-01.jpg

Blogi_2021-14-02.jpg

Alumiinivalettuun imukomuun porattiin reiät kiinnityspulteille, jonka jälkeen imukomu kiinnitettiin muutamalla pultilla museon hallissa olevan moottorin kaasuttimeen. Hyvin se siihen asettuikin. Tämän jälkeen voitiin sovitella paikalleen imukomun ja NACA-renkaan välille tulevaa kahta ilmanottotorven osaa.

Blogi_2021-14-03.jpg

Blogi_2021-14-04.jpg

Todettiin, että teräslevystä tehty ja kuuman moottorin päälle tuleva ilmanottotorven osa ei kunnolla asettunut paikalleen. Sen alaosaan tehdyt väistöt olivat liian loivia, jotta ilmanottotorvi olisi painunut riittävästä sylinterien venttiilikoppien väliin. Niinpä ilmanottotorvea kuumennettiin hitsausliekillä ja muokattiin paremmin paikalleen sopivaksi. Tämän jälkeen kumpaakin ilmanottotorvea mallattiin paikalleen moottorin päälle imukomuun yhdistyneinä. On se näyttävä kokonaisuus puolivalmiinakin!

Blogi_2021-14-05.jpg

Blogi_2021-14-06.jpg

NACA-renkaan konsoleita, joilla rengas kiinnitetään moottorin sylinterien venttiilikopan korvakkeisiin, on muokattu NACA-renkaan reunaan niitattaviksi. Varsinkin konsoleissa olevia liepeitä, joista konsoli niitataan paikalleen, on pitänyt muokata. Tämä siksi, jotta liepeet mukautuisivat sekä NACA-renkaan profiilin kaarevaan muotoon että ottaisivat huomioon NACA-renkaan reunaan niitattavan 2,5 mm vahvuisen alumiinisen täytelistan sekä sen päälle tulevan 1,0 mm vahvuisen moottorin vaippalevyn alumiinisen tukikehän. Tämä 75 mm levyinen tukikehä niitataan täytelistan päälle siten, että se ulottuu 32 mm NACA-renkaan reunan ulkopuolelle muodostaen ulokkeen, jonka päällä irrotettavan moottorisuojuksen eli vaippalevyn reuna lepää yhtyen puskusaumalla NACA-renkaan reunaan. Ohessa hyvin yleistetty kuva tästä rakenteesta.

Blogi_2021-14-07.jpg

Blogi_2021-14-08-09.jpg

Blogi_2021-14-11.jpg

Blogi_2021-14-12-13.jpg

Konsoleiden liepeitä muokattiin pihtien sekä puupalikan ja muovipäävasaran avulla. Konsolin yläpäähän tehtiin tarvittava 3,5 mm porrastus täytelistaa ja tukikehää varten. Kaikki konsolit on nyt liepeiltään muokatut paikalleen niitattaviksi. Ennen sitä on kuitenkin saatava niitatuksi NACA-renkaan reunaan sekä täytelista että sen päälle tuleva tukikehä. Tukikehä tehdään neljästä osasta ja osat ovat jo valmiina asennettaviksi.

Blogi_2021-14-14.jpg

Täytelista on toistaiseksi ollut kiinni NACA-renkaan yläreunassa vain puristimin. Pohdinnassa onkin nyt, kuinka täytelistan ja sen kanssa NACA-renkaan reunaan tulevan tukilistan niittaus tullaan käytännössä tekemään ja jotta täytelista saadaan asettumaan täsmälleen samaan tasoon NACA-renkaan reunan kanssa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn oikea siipipuolisko käännettiin laskutelineen asentamiseksi

Sunnuntai 13.6.2021 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa aloitettiin asentaa laskutelineitä entisöitävänä olevan VL Myrsky II:n (MY-14) siipipuoliskoihin. Laskutelineitä on jo perusteellisesti koeasennettu Myrsky-projektissa tehtyyn koesiipeen. Se on 2,5 metrin pituinen siiven tyviosa ennen muuta juuri laskutelineen asennuksen testaamiseksi. Laskutelineen asennuksen kohteeksi otettiin ensin oikea siipipuolisko.

Blogi_2021-13-01.jpg

Koska siipipuoliskot jäivät pohjamaalauksen jälkeen työtasoilleen oikein päin, oikea siipi piti kääntää ympäri, jotta laskutelineen aukko saadaan ylöspäin telineen asentamiseksi. Siipipuoliskoja on jo useaan kertaan käännetty eri työvaiheiden aikana. Sitä varten on tehty siiven kärkeen ja tyveen kiinnitettävä terästeline, joiden varassa siipi kohotetaan nostolaitteilla ilmaan ympäri käännettäväksi.

Blogi_2013-13-02.jpg

Blogi_2013-13-03-04.jpg

Blogi_2013-13-03-05.jpg

Blogi_2013-13-08.jpg

Kaksi alinta kuvaa: vie hiiri kuvan päälle ja se jälkeen pois, näet lisää kuvia!

Niinpä oikean siiven kärkeen ja tyveen kiinnitettiin nämä kääntötelineet. Sen jälkeen kumpaankin siiven päähän tuotu nostolaite yhdistettiin kääntötelineeseen nostoliinoilla. Tämän jälkeen nostolaitteita pumpaten siipi kohotettiin ilmaan sitä koko ajan käsillä tukien. Kun siipi oli nostettu riittävän korkealle, siipeä alettiin kallistaa ympäri kääntämiseksi. Siipi pyöräytettiin varovasti toiselle kyljelleen sitä samalla vastapuolelta käsillä tukien. Kun siipi oli käännetty, se laskettiin nostolaitteiden varassa alla olevalle työtasolle, jossa se asetettiin vaakatasoon siipeä kaarien kohdalta tukien.

Blogi_2013-13-12-13.jpg

Kuvat: Jorma Laakkonen.

Blogi_2013-13-14.jpg

Kuva: Jorma Laakkonen

Laskutelineen aukko oli nyt ylöspäin ja voitiin aloittaa laskutelineen sovittaminen tavalla, jolla telinettä oli jo sovitettu testisiipeen. Ihan koemielessä oikean siiven laskutelineaukkoon laskettiin alustavasti laskutelineen joustintuki pyöränapoineen ja akseleineen. Samalla soviteltiin myös sijoilleen alumiinilevystä tehtyjä laskutelineen aukon suojuksia kuten laskutelineen vinotuen suojus, joustintuen yläosaan kiinnitettävä suojus, pyörän napaan kiinnitettävä suojus sekä pyöräkotelon aukon rungonpuoleiseen reunaan kiinnitettävä avautuva suojus. Hyvinpä kaikki tutuivat paikalleen alustavasti asettuvan.

Blogi_2013-13-15.jpg

Kuva: Jorma Laakkonen

Edessä on nyt vaativa työ saada oikean siiven laskutelineen kaikki nivelet ja kiinnitykset kohdalleen, jotta teline tulee moitteettomasti sekä ulos että painuu takaisin sisään. Lisäksi pitää kiinnittää paikalleen laskutelineen vinotukeen, joustintukeen sekä pyöränapaan tulevat alumiiniset suojukset. Oma haasteensa on saada pyöräaukon rungonpuoleisessa reunassa olevan alumiinisen suojaluukun sulku- ja avausmekanismi asennetuksi ja toimimaan suunnitellusti. Tämä jousitettu luukku avautuu jousen avulla automaattisesti, kun laskuteline otetaan ulos. Otettaessa laskuteline sisään laskutelineen rengas painautuu luukun mekanismissa olevaa tappia vasten painaen samalla luukun kiinni.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Myrskyn sivuperäsinkin sai verhouskankaan alusnauhat

Sunnuntai 6.6.2021 - Tiistaikerholainen

Kun VL Myrsky II:n (MY-14) korkeusperäsinten verhouskankaan alusnauhat oli ommeltu peräsimen kaariin, sama työ jatkui sivuperäsimen kanssa. Korkeusperäsimistä poiketen, sivuperäsin on alkuperäisen mukaisesti puurakenteinen.

Blogi_2021-12-01.jpg

Blogi_2021-12-02.jpg

Blogi_2021-12-03.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen.

Työohjeenamme oli Valtion lentokonetehtaan 30.9.1942 hyväksytty sivuperäsintä koskeva piirustus, josta ilmeni hyvin, kuinka alusnauhat tulee ommella. Piirustuksen osaluettelossa on myös yksityiskohtainen luettelo peräsimen verhoilun tarpeistosta verhouskankaineen, kankaan alusnauhoineen, peitenauhoineen ja neulomalankoineen.  Alusnauhana käytimme 20 mm leveää diagonaalisesti kudottua pellavanauhaa.

Blogi_2021-12-04.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen.

Blogi_2021-12-06.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen.

Jotta ommeltavat alusnauhat pysyisivät paikallaan sivuperäsimen kaaren päällä niitä kaariin ommeltaessa, alusnauha pingotettiin kaaren ylle ja sen toinen pää liimattiin kiinni johtoreunan ja toinen pää jättöreunan vaneriin. Liimana käytettiin kontaktiliimaa.

Blogi_2021-12-07-08.jpg

Vasen kuva: Heikki Kaakinen.

Ennen alusnauhojen ompelun aloittamista oli vielä yksi työ tehtävä. Johtoreunaa peittävän vanerin liepeet piti taivuttaa sisäänpäin, etteivät liepeet jää ”törröttämään” tulevaa verhouskangasta vasten sitä vähitellen vahingoittaen.

Kuva: Heikki Kaakinen.

Blogi_2021-12-09.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen.

Vaneriliepeiden taivuttamiseksi porattiin 3 mm reiät piirustuksen mukaisille paikoille, jonka jälkeen liepeitä taivutettiin toisiaan vasten ja sidottiin väliaikaisesti tähän asentoon maalarinteipillä. Porattujen reikien läpi pujotettiin pellavalanka, joka solmittiin vaneriliepeet toisiaan yhdistäväksi kiristäväksi lenkiksi. Tämän jälkeen voitiin tukena olleet maalarinteipit poistaa ja aloittaa verhouskankaan alusnauhojen ompelu.

Blogi_2021-12-11-12.jpg

Blogi_2021-12-13-14.jpg

Blogi_2021-12-15.jpg

Kuva: Heikki Kaakinen.

Sivuperäsimen verhouskankaan alusnauhojen ompelu tehtiin käytännössä samoin kuin meneteltiin korkeusperäsinten kanssa. Kaaren kapeassa osassa kaaren ylä- ja alareunaa pitkin menevän alusnauhan reunat ommeltiin kiinni toisiinsa. Sen sijaan kevennysreikien kohdalla nauhan reunasta ompelulanka pujotettiin kevennysreiän läpi ja ommeltiin kaaren toisella puolella kiinni nauhan vastareunaan ja sitten sama toistaen toisin päin. Näin kevennysreikään muodostui ompelulangoista säteittäinen kuvio. Korkeusperäsin on nyt alusnauhansa saanut.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, VL Myrsky, MY-14

Vanhemmat kirjoitukset »