Tiistaikerhon blogi

Tiistaikerho kesätauolle - tai ei aivan

Keskiviikko 29.5.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon työntäyteinen kevätkausi päättyi 28. toukokuuta. Toiminta pyörähtää käyntiin kesätauon jälkeen 13. elokuuta. Kevätkauden keskeisimmät hankkeet ovat olleet VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti, I.V.L. K.1 Kurjen kunnostamisen lopputyöt ja palauttaminen Vesivehmaalle sekä SM-1 (HK-1) helikopterin rikkonaisten roottorinlapojen korjaus. Uutena hankkeena käynnistyi loppukeväästä Caudron C.59 koulukoneen kunnostus. Varsinaisten entisöintitöiden ohessa tiistaikerholaiset ovat puuhanneet paljon muutakin hyödyllistä.

Myrskyn siipien rakentaminen oli Tiistaikerhon kevätkauden mittavin hankekokonaisuus. Nyt ollaan vaiheessa, jossa on aloitettu oikean siiven alapinnan verhoilu. Sitä ovat edeltäneet siiven sisäosiin tulevien laitteiden asennukset, jättöreunan karien kiinnitykset takasalkoon ja ennen muuta jättöreunan kaarien läpi kulkevien siivekkeen ja laskusiivekkeen sekä laskutelineen käyttötankojen asennukset. Vasemman siiven jättöreunan kaarien asennuksen alkamista valmistellaan. Siiven rakentamiseen ovat liittyneet myös pyöräaukkojen luukkujen tekeminen sekä kymmenien siipeen tulevien tarkistus-, huolto- ja käyttöluukkujen valmistus. Myrskyn korkeus- ja sivuvakaaja saatiin verhoiltua. Muokkauslestin tekeminen alumiinilevyjen taivuttamiseksi moottorin NACA-renkaan yläosaa varten oli vaatelias tehtävä.

Blogin otsikko antaa ymmärtää, että kesätauosta huolimatta hyörinää jatkuu Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa. Se pitää paikkansa, sillä Myrsky-projekti etenee kesälläkin kenties pientä keskikesän taukoa lukuun ottamatta. Ahkeruuden taustalla on tavoite saada Myrsky MY-14 valmiiksi viimeistään 2021.

Toukokuussa Tiistaikerhon kolmivuotinen työ I.V.L. K.1. Kurki -koneen kunnostamiseksi saatiin lopulliseen päätökseensä, kun kone palautettiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Se, mikä meitä tiistaikerholaisia erityisesti ilahdutti, oli saada Kurki mahtumaan museohalliin kokonaisena näytteille. Se oli kyllä senttipeliä, mutta Kurki on nyt edustavasti Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa kävijöiden katsottavissa.

Koko alkuvuoden ajan on korjattu kahta rikkonaista SM-1/Mil Mi-1 -helikopterin (HK-1) roottorin lapaa. Lapojen rakenteissa olevat vauriot on nyt korjattu. Rikki olleet ja tiistaikerhon purkamat kangasverhoilualueet on uudelleen verhoiltu odottamaan kesätauon jälkeistä kiristyslakkausta ja maalausta.

Loppukeväästä päästiin käynnistämään Tiistaikerhon uutena hankkeena huonossa kunnossa olevan Ilmavoimissa 1920-luvulla käytetyn Caudron C.59 koulukoneen CA-50 -yksilön kunnostus ja konservointi. Arviolta kolmisen vuotta kestävässä hankkeessa korjataan koneen vauriot ja konservoidaan ehjät pinnat ja rakenteet. Kunnostustyö aloitettiin korkeusvakaajasta ja korkeusperäsimistä.

Kuva: Juha Veijalainen.

Lentokoneiden entisöinti- ja kunnostushankkeiden ohessa ehdittiin tehdä paljon muutakin. Parannettiin Hawk Elämyskeskuksen varustusta kuudella metallikaapilla ja usealla keskuksen seiniin laitetuilla kuormausliinojen kiinnikkeillä. Lisäksi kunnostettiin kaksi lahjoituksena saatua matkustajakoneen trolley- eli käytäväkärryä keskuksen tarpeisiin. Päijät-Hämeen Ilmailumuseolle koottiin puolestaan kuusi metallista hyllykköä käytettäväksi museorakennuksen vieressä olevissa museoesineiden säilytyskonteissa.

Ehdittiin myös rakentaa kuusi kappaletta rahankeräyslippaita Suomen Ilmailumuseon Uusi ilmailumuseo -varainkeruuhankkeeseen.
 
Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

SM-1-kopterin roottorilavan kangasverhoilun paikkaus

Tiistai 12.3.2019 - Tiistaikerholainen

SM-1-helikopterin (HK-1) kahden roottorilavan (No 1 ja No 3) korjaus on ollut kuukauden verran meneillään. Lapojen jättöreunalistan murtumat on jo korjattu. Päähuomio on nyt niin kangas- kuin vaneriverhoilussa olevien vaurioiden korjaamisessa. Vaurioitunutta kangasverhoilua on jouduttu poistamaan laajoiltakin alueilta.

Aloitettiin purettujen kangasverhoilualueiden uudelleen verhoilu lapa No 3:n keskialueella olevasta pienialaisesta aukosta samalla valittua korjausmenettelyä testaten. Kahden kaarivälin levyisestä vauriokohdasta kangas oli purettu jättöreunalistan ja johtoreunassa olevan vaneriverhoilun reunan väliseltä alueelta.

Uutta kangasta ei tulla ompelemaan kiinni kaariin, kuten alun perin on tehty. Sellaista monimutkaista verhoilukankaan ompelua, jolla SM-1:n lavan kankaat on kaariin kiinnitetty, ei ole mahdollista nyt tehtävässä verhoilun paikkauksessa toteuttaa. Ompelemattomuuteen on syynä myös se, että ”tositilanteessa” ei tällaista rikki mennyttä puurakenteista lapaa enää korjattaisi, vaan hyvin todennäköisesti tilalle laitettaisiin uusi roottorin lapa. Siispä meidän tarkoituksena on nyt saada roottorinlavat ulkonaisesti ehjäksi, mutta toki niin, että lopputulos näyttäisi rakenteellisesti niin paljon kuin mahdollista alkuperäiseltä ehjältä lavalta.

Aloitettiin aukon paikkaus. Verhoilusta puretun alueen reunojen ympäri kiinnitettiin suojaava maalarinteippi niin, että verhoiltavan alueen alkuperäistä pintaa jäi näkyviin noin 1,5 cm. Nämä alkuperäiset kangasverhoilupinnat hiottiin 250 hiomapaperilla. Tämän jälkeen hiomapöly poistettiin Sinolin ja veden sekoitukseen kostutetulla rätillä.

Koska verhoiltava paikkausalue on kahden kaarivalin levyinen (25 cm) ulottuen jättöreunasta johtoreunan vanerin jättöreunan puoleiseen reunaan (35 cm), päädyttiin kiinnittämään uusi puuvillakankainen verhoilukangas reunoistaan kontaktiliimalla. Pienet kangaspaikat voidaan kiinnittää paikoilleen käyttämällä pelkästään kiristyslakkaa.

Paikattavan aukon suuruinen kangas leikattiin lentokoneiden verhoiluun tarkoitetusta puuvillakankaasta siksak -saksilla ja sitä sovitettiin alustavasti aukon päälle. Siksak -saksilla kankaan reuna saa sahalaidan, joka kiinnittyy lujemmin alustaansa kuin suora kankaan reuna. Emme käytä lapojen verhoiluun nykyisissä kangasverhoilluissa koneissa yleisesti käytettyjä keinokuituisia verhoilukankaita, sillä SM-1-kopterin roottorinlapojen kangasverhoilu on toteutettu puuvillakankaalla.

Kangaspaikan liimaus toteutettiin siten, että kangas liimattiin ensin yläreunastaan verhoiltavan alueen yläreunaan. Koska käytössä oli kontaktiliima (Bostik), liima levitettiin saman levyisenä sekä kankaan että paikattavan aukon reunaan. Kun liimapinnat olivat kuivuneet kymmenkunta minuuttia, kankaan yläreuna painettiin – samalla kankaan reunaa venyttäen – kiinni aukon yläreunaan.

Tämän jälkeen aloitettiin kankaan kummankin sivun liimaus. Se tehtiin vaiheittain noin 10 cm jaksoissa kohti lavan jättöreunaa edeten. Kun kankaan reunojen liimapintoja painettiin vasten aukon reunoja vaiheittain edeten, kontaktiliimapintojen liian aikainen toisiinsa kiinnittyminen estettiin pintoja toisistaan erottavalla pahvilla.  Liimauksen edetessä suojapahvia vedettiin hitaasti alta pois.

Kuten kankaan yläreunaa liimatessa, niin nytkin kangasta samalla venytettiin sekä sivu- että pystysuunnassa. Näin kankaaseen saatiin jo alustava kireys ennen varsinaista kankaan kiristämistä kiristyslakalla.  Kun paikkakangas oli saatu liimattua reunoistaan aina roottorin lavan jättöreunaan listaan asti, paikka oli saatu valmiiksi kankaan kiristysvaiheeseen.

Menemättä vielä verhoilukankaan kiristämisen yksityiskohtiin todettakoon, että kiristäminen aloitetaan vesikäsittelyllä, jossa kangas suihkutetaan märäksi muutamaan kertaan ja annetaan kuivua. Tämän jälkeen alkaa kankaan varsinainen kiristäminen useaan kertaan kankaaseen vedettävällä nitroselluloosalakalla. Lakkauksella verhoilukankaaseen saadaan haluttu tiiveys ja rumpumainen kireys.

Kuvat: Lassi Karivalo.

SM-1-helikopterin roottorinlapojen korjaus

Maanantai 25.2.2019 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseon II Hallissa on esillä Ilmavoimien käytössä ollut puolalaisvalmisteinen SM-1 helikopteri (SM-1/600 SZ). Ilmavoimien tunnuksella HK-1 oleva helikopteri on valmistettu Puolassa esikuvanaan neuvostoliittolainen Mil Mi-1 -kopteri. Ilmavoimien käytössä oli vuosina 1961-1967 neljä Puolassa valmistettua SM-1-kopteria (HK-1 – HK-4). Kopterit kuitenkin koottiin Ilmavoimien varikon halleilla Tampereella alkuvuodesta 1961. Niistä HK-1 ja HK-2 ovat koulukonemuunnoksia.

SM-1:n roottorin reilut kuusimetriset lavat ovat valtaosin puurakenteiset. Lavan salkona on pyöreä metalliputki, jonka ympärille on rakennettu puiset johto- ja jättöreunan kaaret. Lavan johtoreuna on verhoiltu vanerilla ja johtoreunan kärjessä on koko lavan pituudelta kapea metallivahvike.

Vaneriverhoiltu on myös lavan kärkiosa. Muilta osin lapa on kangasverhoiltu. Lavan yläpinta on maalattu tumman vihreällä ja alapinta vaalean sinisellä. Lavan No 1 alapinnan tyvessä on tehdasmerkinnät SM-1, No 1R10012, BLADE No 1, ATTEST No 844, DATE 11.1.1961.

HK-1-kopterin kolmesta roottorista kaksi on vaurioitunut. Milloin ja miten, ei ole tiedossamme. Suomen Ilmailumuseon ja Ilmailumuseoyhdistyksen kanssa sovittiin, että lapojen korjaus otetaan Tiistaikerhon työlistalle. Niinpä 5. helmikuuta 2019 kopterin lapa No 1 kannettiin museon II-hallista museon entisöintitilaan ja aloitettiin sen korjaus.

Roottorilavan jättöreuna koostuu kahdesta toisiaan vasten liimatusta lavan ylä- ja alapinnan puulistasta, joihin puolestaan lavan kaaret kiinnittyvät. Lavan No 1 jättöreunan lista on kahdesta kohdasta murtunut.  Myös lavan verhoilu on vaurioitunut. Kangas- ja vaneriverhoilussa on jonkin verran reikiä, repeämiä, nirhaumia ja maalipinta on paikoin pahoin hilseillyt.

Aloitettiin lavan korjaus jättöreunalistan toisesta murtumakohdasta. Siinä jättöreunan alapinnan puulista oli katkennut kokonaan kolmeen osaan. Jotta vauriokohta saatiin kunnolla näkyviin, sen ympäriltä poistettiin jo muutoinkin repeytynyttä kangasverhoilua. Kolmeen kappaleeseen menneen jättöreunalistan kappaleet otettiin talteen.  Listan kappaleet puhdistettiin ja aseteltiin toisiinsa pöydän päällä. Todettiin, että niistä voidaan toisiinsa liimaamalla saada ehjä lista, kun murtumakohdasta puuttuva listan palanen korvataan vielä epoksilla.

Jättöreunalistan kappaleet liimattiin yhteen jättöreunan yläpuolen listaa vasten puristimia hyväksi käyttäen. Liimana käytetään Erikeeper Plus liimaa. Liiman kuivuttua puristimet irrotettiin ja todettiin listan kappaleiden liimautuneen toivotulla tavalla. Koska katkenneiden palojen väliin jäi vähän rakoja, raot ja puuttuva listan kohta täytettiin epoksilla. Epoksin kuivuttua todettiin lista nyt yhtenäiseksi eli saatu lopputulos oli odotettuakin parempi. Yhtenäiseksi liimattu lavan jättöreunalista hiottiin vielä sileäksi. Näin lavan toinen jättöreunalistan murtumakohdista oli saatu liimattua ehjäksi ja sai toistaiseksi jäädä odottamaan vaurioalueen uudelleen verhoilua.

Lavan vaneriverhoilussa on ruhjeita ja halkeamia, jossa verhoilun alla olevia kaariakin on vaurioitunut. Pieniä vanerissa olevia halkeamia paikattiin epoksilla, joka kuivuttuaan hiottiin lavan pinnan tasoon.  Suurempien vaneriverhoilussa olevien halkeamien osalta korjausmenettely on vielä ratkaisematta.

Kangasverhoilun pieniä reikiä voidaan korjata kangaspaikalla, mutta valtaosin vauriokohdista joudutaan poistamaan verhoilukangas lähimpiin kaariin ja johto- sekä jättöreunaan asti. Näin siksi, että uuden verhoilukankaan reunoille saadaan riittävän tukeva liimauksen kiinnityspinta. Se, kiinnitettäänkö uusi kangas aukon keskellä oleviin kaariin liimalla, vai ommellaanko se kaariin, kuten on alun perin menetelty, on vielä päättämättä. Uusi verhoilukangas kiristetään tiukaksi kiristyslakalla.

Leikattiin lavan kangasverhoilua pois lavan yläpinnan keskiosan vaurioituneesta kohdasta. Jätettiin vanhaa kangasta jäljelle sentin verran jäljelle kaaren reunoihin. Kun purettiin kangasverhoilua johtoreunan vaneriverhoiluun asti, huomattiin erikoisuus. Johtoreunan vaneriverhoilun alta paljastu ohut paperikerros, ikään kuin voipaperia. Tällaista paperia ei ollut kangasverhoilun alla. Paperin käytölle emme tiedä toistaiseksi perustelua.

Roottorin lavan kangasverhoilun maalipinta on isoiltakin alueilta pahoin hilseillyt ja samalla vaurioitunut. Maali on hilseillyt pois tai lähtee kankaasta irti kapeina suikaleina. Joissain kohtia hilseily saattaa olla mahdollista kiinnittää lakalla tai maalilla, mutta pahemmissa paikoissa hilseilevä ja vaurioitunut kangas on poistettava ja verhoiltava uudestaan. Näin toimittiin jo roottorin tyvessä lavan yläpinnalla olevan verhoilun kohdalla.

SM-1:n roottorinlavan korjaus on näin saatu jo hyvään vauhtiin.

Kuvat: Lassi Karivalo.