Tiistaikerhon blogi
SM-1-helikopterin roottorinlapojen korjausMaanantai 25.2.2019 - Tiistaikerholainen Suomen Ilmailumuseon II Hallissa on esillä Ilmavoimien käytössä ollut puolalaisvalmisteinen SM-1 helikopteri (SM-1/600 SZ). Ilmavoimien tunnuksella HK-1 oleva helikopteri on valmistettu Puolassa esikuvanaan neuvostoliittolainen Mil Mi-1 -kopteri. Ilmavoimien käytössä oli vuosina 1961-1967 neljä Puolassa valmistettua SM-1-kopteria (HK-1 – HK-4). Kopterit kuitenkin koottiin Ilmavoimien varikon halleilla Tampereella alkuvuodesta 1961. Niistä HK-1 ja HK-2 ovat koulukonemuunnoksia. SM-1:n roottorin reilut kuusimetriset lavat ovat valtaosin puurakenteiset. Lavan salkona on pyöreä metalliputki, jonka ympärille on rakennettu puiset johto- ja jättöreunan kaaret. Lavan johtoreuna on verhoiltu vanerilla ja johtoreunan kärjessä on koko lavan pituudelta kapea metallivahvike. Vaneriverhoiltu on myös lavan kärkiosa. Muilta osin lapa on kangasverhoiltu. Lavan yläpinta on maalattu tumman vihreällä ja alapinta vaalean sinisellä. Lavan No 1 alapinnan tyvessä on tehdasmerkinnät SM-1, No 1R10012, BLADE No 1, ATTEST No 844, DATE 11.1.1961. HK-1-kopterin kolmesta roottorista kaksi on vaurioitunut. Milloin ja miten, ei ole tiedossamme. Suomen Ilmailumuseon ja Ilmailumuseoyhdistyksen kanssa sovittiin, että lapojen korjaus otetaan Tiistaikerhon työlistalle. Niinpä 5. helmikuuta 2019 kopterin lapa No 1 kannettiin museon II-hallista museon entisöintitilaan ja aloitettiin sen korjaus. Roottorilavan jättöreuna koostuu kahdesta toisiaan vasten liimatusta lavan ylä- ja alapinnan puulistasta, joihin puolestaan lavan kaaret kiinnittyvät. Lavan No 1 jättöreunan lista on kahdesta kohdasta murtunut. Myös lavan verhoilu on vaurioitunut. Kangas- ja vaneriverhoilussa on jonkin verran reikiä, repeämiä, nirhaumia ja maalipinta on paikoin pahoin hilseillyt. Aloitettiin lavan korjaus jättöreunalistan toisesta murtumakohdasta. Siinä jättöreunan alapinnan puulista oli katkennut kokonaan kolmeen osaan. Jotta vauriokohta saatiin kunnolla näkyviin, sen ympäriltä poistettiin jo muutoinkin repeytynyttä kangasverhoilua. Kolmeen kappaleeseen menneen jättöreunalistan kappaleet otettiin talteen. Listan kappaleet puhdistettiin ja aseteltiin toisiinsa pöydän päällä. Todettiin, että niistä voidaan toisiinsa liimaamalla saada ehjä lista, kun murtumakohdasta puuttuva listan palanen korvataan vielä epoksilla. Jättöreunalistan kappaleet liimattiin yhteen jättöreunan yläpuolen listaa vasten puristimia hyväksi käyttäen. Liimana käytetään Erikeeper Plus liimaa. Liiman kuivuttua puristimet irrotettiin ja todettiin listan kappaleiden liimautuneen toivotulla tavalla. Koska katkenneiden palojen väliin jäi vähän rakoja, raot ja puuttuva listan kohta täytettiin epoksilla. Epoksin kuivuttua todettiin lista nyt yhtenäiseksi eli saatu lopputulos oli odotettuakin parempi. Yhtenäiseksi liimattu lavan jättöreunalista hiottiin vielä sileäksi. Näin lavan toinen jättöreunalistan murtumakohdista oli saatu liimattua ehjäksi ja sai toistaiseksi jäädä odottamaan vaurioalueen uudelleen verhoilua. Lavan vaneriverhoilussa on ruhjeita ja halkeamia, jossa verhoilun alla olevia kaariakin on vaurioitunut. Pieniä vanerissa olevia halkeamia paikattiin epoksilla, joka kuivuttuaan hiottiin lavan pinnan tasoon. Suurempien vaneriverhoilussa olevien halkeamien osalta korjausmenettely on vielä ratkaisematta. Kangasverhoilun pieniä reikiä voidaan korjata kangaspaikalla, mutta valtaosin vauriokohdista joudutaan poistamaan verhoilukangas lähimpiin kaariin ja johto- sekä jättöreunaan asti. Näin siksi, että uuden verhoilukankaan reunoille saadaan riittävän tukeva liimauksen kiinnityspinta. Se, kiinnitettäänkö uusi kangas aukon keskellä oleviin kaariin liimalla, vai ommellaanko se kaariin, kuten on alun perin menetelty, on vielä päättämättä. Uusi verhoilukangas kiristetään tiukaksi kiristyslakalla. Leikattiin lavan kangasverhoilua pois lavan yläpinnan keskiosan vaurioituneesta kohdasta. Jätettiin vanhaa kangasta jäljelle sentin verran jäljelle kaaren reunoihin. Kun purettiin kangasverhoilua johtoreunan vaneriverhoiluun asti, huomattiin erikoisuus. Johtoreunan vaneriverhoilun alta paljastu ohut paperikerros, ikään kuin voipaperia. Tällaista paperia ei ollut kangasverhoilun alla. Paperin käytölle emme tiedä toistaiseksi perustelua. Roottorin lavan kangasverhoilun maalipinta on isoiltakin alueilta pahoin hilseillyt ja samalla vaurioitunut. Maali on hilseillyt pois tai lähtee kankaasta irti kapeina suikaleina. Joissain kohtia hilseily saattaa olla mahdollista kiinnittää lakalla tai maalilla, mutta pahemmissa paikoissa hilseilevä ja vaurioitunut kangas on poistettava ja verhoiltava uudestaan. Näin toimittiin jo roottorin tyvessä lavan yläpinnalla olevan verhoilun kohdalla. SM-1:n roottorinlavan korjaus on näin saatu jo hyvään vauhtiin. Kuvat: Lassi Karivalo. |
Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, helikopteri, SM-1, |