Tiistaikerhon blogi

Bristol Blenheim BL-106:n jalkaohjainten puhdistus maalattaviksi

Keskiviikko 10.12.2025 - Tiistaikerholainen

Kun Bristol Blenheim BL 106:n lentäjän istuin oli saatu entisöidyksi, jatkoimme työtämme jalkaohjainten parissa. Jalkaohjaimet eivät ole rikki. Ne ovat vaan pahoin likaantuneet ja alumiiniosien pinnoissa on jo korroosion aiheuttamia syöpymiä. Ohjainten teräsosat ovat ruosteen peitossa.

Tällä kertaa aloimme entisöinnin selvittämällä, kuinka jalkaohjaimet olivat olleet pintakäsiteltyjä. Päällisin puolin vaikutti, että ohjaimen alumiiniosat olisivat olleet puhtaalla alumiinilla. Niiden pinta oli selvästi vihertävän keltainen. Osien pinnasta löytyi kyllä myös jälkiä harmaasta maalista. 

Kysyimme Suomen ilmavoimamuseosta tästä alumiinin väristä. Selvisi, että jalkaohjainten alumiiniset osat olivat pinnoiltaan sinkkikromatut. Kysyimme samalla, selviääkö ohjaimen pintaan stanssatusta sarjanumerosta (50966/1), ovatko ohjaimet Englannissa vai Suomessa tehdyt. Sarjanumero  paljasti, että kyse on Valtion lentokonetehtaalla valmistetuista jalkaohjaimista. Sarjanumeron perässä oli vielä pieni VL-logo. 

Suomessa valmistetuttujen tai peruskorjattujen Blenheim pommikoneiden ohjaamojen sisäpinnat, istuimet ja ohjaimet maalattiin VL:n standardin mukaisella RAL 7005 sävyisellä harmaalla maalilla. Siten BL-106:n jalkaohjaimissa olleet maalilaikkujäämät vahvistivat, että näin oli myös tämän koneyksilön osalta toimittu. Pintamaali oli vaan jo kulunut valtaosin pois. 

Tulemmekin maalaamaan jalkaohjaimet metallipinnoille tarkoitetulla harmaalla Isoguard Pansar-maalilla sävynä RAL 7005.  Maali on alkydi- ja pellavaöljypohjainen. Jalkaohjainten teräsosat käsitellään ennen harmaata pintamaalausta kirkkaalla Isotrol-lakalla. Sen sijaan alumiiniosat maalataan suoraan Isoguard Pansar -maalilla. Näin toimimme jo lentäjän istuimen entisöinnissä. 

Aloitimme jalkaohjainten puhdistamisen liasta, ruosteesta ja rasvasta. Ruostuneet teräsosat puhdistetaan pääosin hiomalla niiden ruostuneet pinnat puhtaiksi mekaanisesti. Alumiiniosien likaantuneiden pintojen puhdistamissa kokeiltiin aluksi sekä Sinolia että lakkabensiiniä, mutta ne eivät olleet tehokkaita. Piti löytää paremmin toimiva liuotin. 

Otimme käyttöön sekä Solmaster Maalarinliuottimen että CRC:n Brakleen Pro jarrunosien puhdistajan. Käsittelimme näillä aineilla ohjainten osia levittäen liuottimen siveltimellä osan pintaan ja koloihin. Annoimme aineen vaikuttaa tovin verran. Sen jälkeen osien pintaa harjattiin sekä pehmeillä messinki- että muoviharjoilla, ahtaat raot hammasharjoillakin. Teräsharjaa ei käytetty, sillä se olisi vaurioittanut jalkaohjainten sinkkikromattua pintaa. Harjauksen jälkeen pyyhimme pinnat kankaalla. Liuottimet toimivatkin hyvin tahmean rasvan ja lian poistamisessa. Käsittelyn joutui kuitenkin uusimaan useampaankin kertaan. 

Otettiin käyttöön myös pienikokoinen höyrypesuri. Pintoja käsiteltiin taas edellä mainituilla liuottimilla ja sen jälkeen ne ”puhallettiin” höyrypesurilla. Höyrypesurilla rasva ja lika irtosivat tosi hyvin, mutta hapettuneisiin kohtiin pesurikaan ei riittävästi tehonnut. Kunkin höyrypesun jälkeen osa pyyhittiin puhtaaksi kankaalla. Menetelmää toistaen pinnat kuitenkin puhdistuivat kerta kerralta enemmän, sillä joka kerta pinnasta irtosi likaa sekä vanhan maalin jäämiä. 

Liuotinaineiden ja höyrypesun jälkeen jalkaohjainten pintaan jäi korroosion aiheuttamia kulumalaikkuja. Korroosio oli siten jo puhkaissut sinkkikromattujen alumiiniosien pinnan läikikkääksi. Nämä kulumat olivat pinnaltaan karheita. Pohdimme, annammeko ne olla sellaisenaan, vai alammeko hioa niitä sileämmiksi. 

Kuva: Jouni Ripatti.

Päätettiin että hiotaan, jotta syöpymäkohdat näkyisivät mahdollisimman vähän maalinpinnan alta. Syöpymälaikkuja hiottiin karhunkielellä ja se toimikin. Pahemmin syöpyneet laikut olivat jo menneet sen verran rosoisiksi, että niitä ”veistettiin” varovasti sileäksi mattoveitsen ohuella terällä. Näin syöpymäkohdista saatiin riittävän sileät maalattaviksi. BL-106:n pinnaltaan korroosion syömälaikkujen kirjavoimat jalkaohjaimet oli näin saatu maalausvalmiiksi. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

OH-XTM Super Sytkyn potkurin irrotus ja uuden potkurin sovitus

Sunnuntai 7.12.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen lahjoituksena saaman ja laskussa vaurioituneen OH-XTM Super Sytkyn potkuri särkyi kaputissa. Tilalle tarvittaisiin ehjä vastaava. OH-XTM:ssä oleva puupotkuri on valmistettu Yhdysvalloissa. Siinä on valmistuskyltti MARFA HEGY TEXAS. Potkuriin on stanssattu kehän halkaisijan sekä nousun merkinnäksi 54x44. Siihen on myös stanssattu numerot 6-81. Tämä tarkoittanee kuukautta ja valmistusvuotta. 

Onneksemme saimme lahjoituksena OH-XTM Super Sytkyn VW 1600 -moottoriin sopivan potkurin. Suomen ilmailumuseon entisöintipäällikkö Antti Laukkanen päätti luopua omistamastaan potkurista Super Sytkymme moottorin hyväksi. Potkuri on E. Pankkosen 1970-luvulla valmistama. Pankkonen valmisti potkureita viranomaisen luvalla muiden muassa Fournier RF-5 Tuulioihin.  Niille olikin 1970-luvulla ollut käyttöä, sillä vuoden 1975 Ilmailu-lehden vauriokoosteessa kerrotaan turkulaisten Tuulia-koneessa olevan käytössä jo sen historian 11. potkuri! 

Halusimme heti kokeilla, kuinka saamamme potkurin kiinnityspulttien reiät sopisivat OH-XTM:n moottorin potkurinnapaan. Sen vuoksi oli irrotettava Super Sytkyn VW 1600 -moottorissa vielä kiinni oleva lento-onnettomuudessa rikkoutunut potkuri. 

Irrottaminen aloitettiin potkurin navan suojuksesta eli spinneristä. Kun spinnerin takareunassa olleet lukuisat ristipääruuvit oli irrotettu, saatiin spinneri vedettyä irti sitä pikkuisen kampeamalla.  

Nyt voitiin irrottaa rikkoutunut potkuri. Potkurin navan pultit aukesivat hyvin, jolloin pultit ja potkuria vasten oleva pulttien kiinnityslaippa saatiin irrotetuksi. Pohdittiin, että kuinkahan lujassa potkuri olisi vielä kiinni kiinnityspulttien vastakappaleissa. Potkuria vähän muovipäävaralla koputellen se irtosi kuitenkin helposti. 

Kun potkuri oli irti, voitiin sen alla oleva spinnerin ruuvien kiinnityskehä poistaa, jolloin jäljellä oli enää pelkkä napa siinä kiinni olevine potkurin kiinnitysputtien vastakappaleineen eli kierreholkkeineen. Potkuria irrotettaessa kaikki ruuvit, pultit ja aluslevyt laitettiin nimikoituina muovipussiin odottamaan Super Sytkyn entisöinnin valmistusta ja uuden potkurin kiinnittämistä Super Sytkyn VW 1600 -moottoriin. 

Kun rikkonainen potkuri oli poissa ja napa vapaana, kokeiltiin saamaamme lahjoituspotkuria Super Sytkyn moottoriin. Lahjoituspotkurissa olevat potkurin kiinnityspultin reiät sopivat täydellisesti potkurinnavassa oleviin kierreholkkeihin. Uuden potkurin reiät olivat läpimitoiltaan aavistuksen verran kiinnityspultteja pienempiä. Tämä tarkoittaa, että kun potkuri aikanaan asennetaan OH-XTM Super Sytkyn moottoriin, sen pultinreikiä on hieman suurennettava.  

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun Continental A 65 -moottorin puhaltaminen puhtaaksi ja maalaus

Tiistai 2.12.2025 - Tiistaikerholainen

Ressussa (OH-XEA) oli Continental A 65 moottori. Se ei kuitenkaan ole säilynyt. Saimme kuitenkin Ressuun asennettavaksi vastaavan tyyppisen lento-onnettomuusmoottorin. Se on vaurioitunut käyttökelvottomaksi, mutta meille se kuitenkin kelpaa. Kunnostamme moottorin ulkonaisesti toimivan moottorin kaltaiseksi ja täydennämme sitä puuttuvilta osiltaan Ressun nokkaan asennettavaksi.

Moottorista irrotettiin sylintereitä lukuun ottamatta siinä vielä kiinni olleet osat. Sylintereitä emme saaneet irrotetuksi, sillä männät olivat jumiutuneet täysin sylintereihinsä. Puhdistimme irrotettuja osia eri menetelmillä mukaan lukien moottorin lohko sylintereineen. Sylintereiden osalta päädyttiin lopulta siihen, että jotta sylinterit jäähdytysripoineen voitaisiin maalata kunnolla, ne on puhallettava puhtaiksi ennen maalausta. Niinpä päätimme viedä Continental-moottorin lohkon sylintereineen lasikuulapuhallettavaksi Taximo OY:hyn Helsingin Tattarisuolle.

Kuva: Juha Veijalainen

Ennen puhallukseen viemistä moottori tulpattiin, jottei puhallusmassaa pääsisi tunkeutumaan moottorin sisään, vaikkakaan tämä moottori ei tule koskaan käymään. Moottorin avoimet imu- ja pakoaukot suojattiin ohuilla alumiinilevyillä. Moottorista puhdistettavaksi jo irrotetun jakopään kannen tilalle tehtiin niin ikään ohuesta alumiinilevystä puhallusaineen estävä suojus. Suojus tehtiin laittamalla irrotettu jakopään kansi alumiinilevyn päälle ja levyyn piirrettiin kannen muoto. Sen mukaan levystä leikattiin kappale, jonka reunoihin porattiin reiät kiinnitystapeille.

Olemme kiinnittäneet Continental-moottorin moottoritelineeseen, jotta sitä voi kätevästi käännellä kuin grillivartaassa. Jakopään suojalevyn asentamiseksi moottori piti irrottaa telineestä. Moottori irrotettiin moottorinosturin avulla. Sen jälkeen jakopään suojalevy kiinnitettiin paikalleen ja moottori laitettiin takaisin telineeseensä. Moottori viedään tarkoituksellisesti puhallettavaksi telineessään, sillä näin sitä voi puhalluksen aikana kätevästi pyörittää. Continental A 65 moottorimme oli nyt puhallusvalmis.

Kuva: Reijo Siirtola.

Moottori kuljetettiin Puusepäntieltä Tattarisuolle henkilöautolla, jonka sisään moottori telineineen voitiin vetää hihnavetoisesti. Viikon kuluttua moottori haettiin puhalluksesta mutta vietiinkin telineineen Suomen Ilmailumuseolle sylintereiden maalaukseen. Näin siksi, että museolla on ruisku/spray-maalauksia varten maalausteltta, jollaista taas Puusepäntiellä ei ole. Ressusta otetuista mustavalkokuvissa näkyy, että koneen Continental-moottorin sylinterit ja venttiilikopat olivat mustaksi maalatut. Sen sijaan lohko oli alumiinilla. Tämän mukaisesti me myös toimimme.

Kuvat: Juha Veijalainen.

Kuva: Reijo Siirtola.

Ennen sylintereiden maalausta lohko suojatiin muovilla. Maalattavat sylinterit harjattiin ja pestiin Sinolilla, jotta puhalluksessa pintaan jäänyt pöly saatiin pois. Ennen maalausta sytytystulpat irrotettiin ja tulpan aukon reunat voideltiin vaseliinilla, koska ne jätetään maalaamatta. Sitten moottori vietiin museon pihalla olevaan maalaustelttaan. Sylintereiden spray-maalaus tehtiin mustalla puolikiiltävällä Isoguard Pansar -maalilla. Maalia kului yllättävän paljon, sillä moottorin sylintereissä jäähdytysripoineen oli paljon maalattavaa pintaa. Moottorin sylinterit ja jäähdytysrivat maalattiin kahteen kertaan, jotta jäähdytysripojen välit saatiin kunnolla maalattua.

Kuvat: Reijo Siirtola.

Maalauksen jälkeen Continental-moottori siirrettiin autokyydillä Puusepäntien verstaaseen. Siellä moottorin lohko pyyhittiin Sinolilla, jonka jälkeen lohkon pintaan siveltiin siveltimellä kirkas Isotrol-lakka suojaamaan lohkon alumiinipintaa hapettumiselta. Näin Ressuun asennettava Continental A 65 -moottorin lohko ja sylinterit oli puhallettu puhtaiksi ja maalattu. Muutos saamamme moottorin lähtötilanteeseen on huomattava.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Bristol Blenheim -pommikoneen lentäjän istuimen maalaus

Keskiviikko 26.11.2025 - Tiistaikerholainen

Tiistaikehossa on entisöity Suomen ilmavoimien sodan jälkeen kootun ja BL-106 tunnuksen saaneen Bristol Blenheim pommikoneen lentäjän istuinta. Tämä BL-106 tunnuksen saanut koneyksilö koottiin 1950-luvun alussa eri Blenheim-yksilöiden varastoiduista osista V-sarjan koneeksi. Tässä koneessa oli tuskin ainoatakaan osaa siitä alkuperäisestä brittivalmisteisesta BL-106 tunnuksen saaneesta koneesta, joka oli lennetty Suomeen joulukuussa 1937. Alkuperäinen BL-106 meni 8.6.1944 pakkolaskussa ympäri ja romuttunut korjauskelvottomaksi. 

Kuva: SA-kuva.

Sodan jälkeen kootun BL-106:n istuimen entisöinti saatiin alkusyksystä maalausvaiheeseen. Maalausta ennakoiden tutkittiin, minkälaisia maalijäämiä istuimesta oli löydettävissä, kun puhdistimme istuinkaukalon ja istuinkehikonkin ruostuneita tai muutoin hapettuneita pintoja. 

Tutkittuamme pintoja päättelimme aluksi, että istuimen kehikko on teräsosiltaan maalattu mustaksi. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että mustan päällä oli ollut harmaa maali. Tämä varmistui, kun istuinkehikon teräsputkista irrotettiin pidikkeitä eli klemmareita. Klemmareiden alta paljastui harmaata maalipintaa. Kun tätä maalipintaa kynnellä raaputti, sen alta paljastui musta maali. Päätös oli, että istuin maalataan sen mukaan harmaan maalilla. 

Tätä samaa maalia oli paremmin havaittavissa alumiinirakenteisen istuinkaukalon pinnasta, joskin siinä oli näkyvissä useampaakin harmaan ja vihertävän harmaan maalin sävyjä. Todettiin, että  päällimmäisenä oli ollut harmaa maali. Sen lisäksi istuinkaukalon kulmaa säätävän kahvan päästä löytyi hippunen punaistakin maalia.

Istuinkehikossa kiinni olevan ohjaussauvan alumiinisista osista löytyi myös  kirkkaan vihreääkin maalia. Tämä vihreä maali on Valtion lentokonetehtaan käyttämää primeria eli pohjamaalia. Peruskorjauksen yhteydessä briteissäkin tehtyjen Blenheimien ohjaamot maalattiin Valtion lentokonetehtaalla VL:n standardin mukaisella harmaalla RAL 7005 -sävyisellä maalilla. Näin myös maalaamme BL-106:n ohjaajan istuimen. 

Todettakoon, että Suomeen ostettujen brittivalmisteisten Blenheim-koneiden ohjaamot oli maalattu Royal Air Forcen (RAF) käyttämällä  aircraft gray green -sävyisellä maalilla (RAF Aircraft Gray Green BS381c-283). 

Ennen istuimen maalaamista harmaalla maalilla, ruosteesta puhdistettu teräsputkirakenteinen istuinkehikko sekä alumiinisen istuinkaukalon teräsosat käsiteltiin ruosteelta hyvin suojaavalla tartuntapohjamaalilla Isotrol-lakalla. Sen sijaan alumiiniosia ei tarvitse suojalakata, vaan ne maalataan suoraan metallipintojen maalaukseen tarkoitetulla harmaalla (RAL 7005) Isoguard pansar-pintamaalilla. 

Isotrol-lakalla käsiteltiin ensin istuinkehikko. Se jälkeen pintamaalaus Isoguard pansar-maalilla aloitettiin istuinkaukalosta. Ensin maalattiin istuinkaukalon sisäpinta. Maalaus tehtiin siveltimin. Isoguard pansar-maalilla on se hyvä ominaisuus, että maali tasoittuu erittäin hyvin siveltimelläkin maalattaessa. Istuinkaukalon sisäpinnan kuivuttua maalattiin kaukalon ulkopinta. Tämän jälkeen maalattiin istuinkehikko. 

Kun sekä istuinkehikko että istuinkaukalo oli maalattu, istuimen kehikko ja kaukalo  liitettiin toisiinsa. Kaukalon ja kehikon liittää toisiinsa vaakatasossa oleva liitosputki, ikään kuin suurikokoinen sokka. Se koostuu kahdesta toisiaan vasten työnnettävästä putkesta ja niiden puskusaumaliitoksen päälle liu’utettavasta lukitusholkista. 

Istuinkehikon ja istuinkaukalon kummassakin kyljessä on toisiinsa kohdistettuina tämän teräsputken mentävä aukko. Aukkojen läpi työnnetään istuimen kummaltakin puolelta toisiaan kohti liitosputken päät. Kun putkien päät ovat kohdanneet toisensa, puskusauman päälle liu’utetaan toisen putken päällä oleva lukitusholkki sitomaan liitos jäykäksi. Näin istuimen kehikko ja istuinkaukalo oli saatu liitetyksi toisiinsa. Liitosputki toimii samalla istuinkaukalon kaltevuuden säädön mahdollistavana akselina. Itse istuimen kaltevuuden säädölle on istuimessa oma säätömekanisminsa. 

Kolmesta osasta koottavan liitosputken saaminen paikoilleen teetti työtä, ennen kuin putkien päät lukitseva liitosholkki saatiin lukituksi liitosputken läpi menevillä pulteilla. Jouduimme avaamaan liitospulttien reikiä suuremmiksi ohuella pyöröviilalla, ennen kuin saimme pultit työnnetyksi liitosputken läpi. Hankalaa oli myös saada paikoilleen liitosputken sivusuuntaisen liikkumisen estävät pultit ja kiristettyä niiden päihin mutterit.  

Blenheim BL-106 koneyksilön lentäjän istuimen entisöinti on nyt satu valmiiksi. Tai olisihan vielä yksi työ tehtäväksi. Istuimen oikealla puolella olevan kädensijan pehmikkeen nahkapinta on pahoin kulunut ja osin repeytynyt.  Pohdinnassa on, entisöimmekö vai konservoimmeko me tuon kuluneen istuinpehmusteen. Olemme päätymässä konservointiin ja siihen tarvitsemme asiantuntijaa, sillä Tiistaikerhossa ei ole siihen riittävää osaamista. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Myrsky MY-5:n runkokehikko Suomen ilmailumuseolta Puusepäntielle

Perjantai 21.11.2025 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on työskennelty syksyn ajan Demo-Myrskyn rakentamiseksi sekä Suomen ilmailumuseolla että Ilmailumuseoyhdistyksen Puusepäntien toimitilassa. Demo-Myrskyllä tullaan esittelemään Valtion lentokonetehtaan (VL) suunnitteleman ja rakentaman Myrsky II hävittävän sisärakenteita. Myrsky oli sekarakenteinen hävittävä. Sen runko oli hitsattua teräsputkea, jossa eturunko on verhoiltu alumiinilevyillä ja takarunko kankaalla. Siipi, sivuvakaaja, korkeusvakaaja sekä sivuperäsin olivat puurakenteiset ja vaneriverhoillut. 

Suomen ilmailumuseolla on kunnostettu huonokuntoista Myrskyn (MY-5) runkokehikkoa Demo-Myrskyn rungoksi. Tätä työtä on jatkettu museolla, koska MY-5:n runkokehikkoon liittyvät työt ovat edellyttäneet mm. hitsauksia ja muuta metallityötä, joiden tekemiseen ei vielä ole valmiuksia Puusepäntien verstaalla. MY-5:n runkokehikkoa on mm. täydennetty puuttuvilta osiltaan ja siihen on asennettu Myrskyn ohjaamon tuulilasikokonaisuus, kuomun kehikot sekä jalkaohjaimet.  Puusepäntien verstaassa on puolestaan rakennettu rungon muodostuskaaria, korkeusvakaajaa, sivuperäsintä sekä korjattu pahoin vaurioitunutta Myrskyn alkuperäistä alumiinirakenteista korkeusperäsintä. 

Nyt on kuitenkin päästy tilanteeseen, jossa MY-5:n runkokehikkoon liittyvät työt museolla on saatu päätökseen, joten runko voitiin siirtää museolta Puusepäntielle. Puusepäntiellä alkavat rungon verhoiluun liittyvien muodostuskaarien kiinnittäminen runkokehikkoon. Runko verhoillaan vain toiselta puolelta, jolloin rungon sisärakenteet jäävät näkyville. 

Kuva: Jaakko Rantasalo.

Rungon tuontia ennakoiden Puusepäntien verstasta järjesteltiin, jotta MY-5:n runko mahtuisi verstaassa jo olevaien Super Sytkyn OH-XTM ja Ressun OH-XEA runkojen seuraksi. Kun kaikki oli valmista, MY-5:n runkokehikko lastattiin maanantaina 17. marraskuuta Suomen ilmailumuseon pihalla odottavan peräkärryn lavalle. Seuraavana päivänä peräkärryn aisa kiinnitettiin Octavian vetokoukkuun ja matka alkoi kohti Puusepäntien verstasta. 

Perille saavuttua kuormausliinat irrotettiin MY-5:n ympäriltä ja runkokehikko laskettiin peräkärryn lavalta pihan asfaltille. Siitä runkokehikko vedettiin runkoon kiinni hitsattujen apupyörien avulla Puusepäntien verstaaseen. Hyvinhän se sinne mahtuikin.

Nyt verstaassa onkin entisöitävinä rinnakkain Super Sytkyn, Ressun ja MY-5:n rungot. Tässähän voi kohta alkaa puhua Ilmailumuseon lentokonetehtaasta!

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.    

Super Sytkyn rungon korjaus alkoi

Keskiviikko 19.11.2025 - Tiistaikerholainen

Laskussa pahoin vaurioituneen Super Sytky OH-XTM:n korjaus on alkanut. Kohteena on ensin vaurioitunut koneen runko. Se on vaurioitunut alaosastaan ohjaamon takaosan ja tuliseinän väliseltä matkalta. Tuliseinänä on nokan päätylevy, jonka ulkopintaan on kiinnitetty tulisuojaksi metallilevy. Rungon alaosa on tuhoutunut kokonaan ohjaamon lattian tasolle asti ja kyljen verhoiluvanerit osin riekaleina rungon puoliväliin saakka. Takarunko säilyi kaputissa ehjänä. 

OH-XTM:n runko asetettiin ”selkälentoasentoon” korjauksen helpottamiseksi. Moottorista riisutun puurakenteisen rungon korjaamisen aloittamiseksi tyhjennettiin koneen eturunko kaikista johdoista ja laitteista. Ensin oli irrotettava eturunkoa täyttävä polttoainetankki, jotta päästiin käsiksi ohjaamosta moottoriin meneviin johtoihin ja putkiin. Ohjaamon ja tuliseinän välissä olevan polttoainetankin kiinnityspannat avattiin, jonka jälkeen tankki nostettiin ulos eturungosta. Kiinnityspannat saivat jäädä ainakin toistaiseksi paikalleen. 

Kun polttoainetankki oli poistettu, irrotettiin ohjaamosta tuliseinän läpi moottoriin kulkevat vaijerit ja johdot pidikkeistään ja johdot vedettiin tuliseinän läpi. Jotta eturunko saataisiin tyhjäksi, oli vielä poistettava eturungon rikkonaisessa kaaressa kiinni olevat jalkaohjaimet sekä ohjaimista sivuperäsimeen menevät vaijerit. 

Kuva: Jouni Ripatti.

Tuliseinä oli repeytynyt koneen maahan iskeytyessään suurelta osin irti runkoliitoksestaan ja samalla reunoistaan vaurioitunut. Se oli irrotettava korjattavaksi. Monitoimityökalun sahanterällä sahattiin auki tuliseinän ja rungon välinen liitossauman siltä osin kuin tuliseinä oli vielä rungossa kiinni. Näin saatiin tuliseinä irrotetuksi rungosta korjattavaksi ja samalla ohjaamon ja tuliseinän välinen tila avoimeksi polttoainetankin pantoja lukuun ottamatta.

Kuva: Ari Aho.

Kylkien vaurioituneiden verhoiluvanerien osalta todettiin, että korjaus on parasta tehdä vaneroimalla vaurioituneet kylkialueet uudestaan. Niinpä rikkonaiset vanerialueet sahattiin irti monitoimityökalun sahanterällä. Vanerit sahattiin pitkin runkolistoja siten, että vaneria jäi listan reunan ulkopuolelle huullokseksi noin 10 mm tulevaa puskusaumaa varten. Runkolistaan liimataan puskusaumalle 20 mm korkea lista tueksi, jossa uuden ja vanhan verhoiluvanerin reunat liittyvät toisiinsa.   

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

OH-XEA Ressun rungon verhoilu

Lauantai 8.11.2025 - Tiistaikerholainen

Ennen Tiistaikerhon kesätaukoa olimme kiinnittäneet verhoilukankaat Ressun rungon ylä- ja alapintaan sekä ohjaamon kumpaankin sivuun. Enempää emme silloin voineetkaan verhoilla, sillä käyttämämme kangas oli loppunut. Rungon ylä- ja alapinnan verhoilun kiristyslakkauksen ehdimme kuitenkin aloittaa ennen kesätaukoa. 

Syyskauden alettua löytyi ratkaisu Ressun rungon verhoilun jatkamiseen, sillä Suomen ilmailumuseosta löytyi kangaspakka, jonka saimme käyttöömme. Kankaasta tehtiin nitroselluloosalakalla normaali kankaan kiristyneisyystestaus kiinnittämällä se testikehikkoon. Testaus aloitettiin vesikiristyksellä, josta edettiin vaiheittain 25 %, 50 %, 75 % lakasta täyteen 100 % lakkaan. Testauksen tuloksena oli, että kangas vaikutti kelvolliselta Ressun rungon verhoilun jatkamiseen.  

Ressun kummankin kyljen verhoilu aloitettiin tekemällä kyljistä pahvimalli. Niiden mukaan kankaasta leikattiin palat kylkien verhoiluun. Muotoonsa leikatut kankaat kiinnitettiin rungon kyljen metallikehikkoon kontaktiliimalla. Kangas liimattiin ensin yläreunastaan kehikon runkoputkeen. Tämän jälkeen kangas liimattiin alareunastaan rungon alaputkeen sitä samalla venyttäen. Tällä tavoin kangas saatiin jo alustavasti kireäksi odottamaan vesikiristystä ja sen jälkeistä kiristämistä nitroselluloosalakalla. 

Liimasaumojen kuivuttua kankaat vesikiristettiin eli kasteltiin läpimäräksi keitetyllä vedellä. Kankaiden kuivuttua aloitettiin niiden kiristysprosessi nitroselluloosalakalla. Liikkeelle lähdettiin 25 prosenttisella lakalla ja siitä on nyt edetty 50 %:n ja 75 %:n lakkaan. Lakkana käytämme rautaoksidilla sävytettyä NC-Speed-nitrolakkaa. Samalla on jatkettu rungon ylä- ja alapintojen ja ohjaamon seinien kiristyslakkausta.

Ressun kylkien lakkauksen edetessä, totesimme harmiksemme, että kylkikankaiden kiristyminen ei ollut tasaista. Kankaan loimi oli kiristynyt paremmin pysty- kuin vaakasuunnassa. Sen seurauksena kankaassa oli näkyvissä aaltomaisuutta. Tämä uusi kangas ei siten ollutkaan niin hyvin kiristyvä kuten testilakkauksessa olimme havainneet. Tosin 50 % lakkauksen jälkeen huomattiin, että laineisuus oli vähentynyt, muttei kokonaan poistunut. Tuskin ryhdymme kuitenkaan hankkimaan uuttaa kelvollisempaa kangasta Ressun kylkien uudelleen verhoilemiseksi.  

Vielä oli kokonaan verhoilematta kankaalla ohjaamon ovi sekä ohjaamon ja nokkaosan alapinta. Näistä kaikista tehtiin taas pahvimalli, jonka mukaan leikattiin oikean kokoiset kankaat.  Kangas on samaa, mitä käytimme rungon kylkien verhoiluun. Uskomme kuitenkin, että pienialaisina verhoilun kohteina kangas kiristyy riittävällä tavalla. Jälleen kiinnitimme kankaan reunat rungon metallirakenteeseen kontaktiliimalla. 

Ikkuna-aukollisen oven verhoilimme umpeen ikkuna-aukkoa myöten. Ikkuna-aukko leikataan oven verhoilukankaaseen vasta, kun kangas on lopullisesti kiristetty kiristyslakalla ja kangas liimautunut oven ikkunaraamiin. Ohjaamon oven ja ohjaamon sekä nokkaosan alapinnan kankaiden vesikiristyksen jälkeen kankaat on lakattu nyt kahdesti 2 5%:lla NC-Speed-nitroselluloosalakalla. Kankaan kiristyminen onkin lupaavaa. 

Kuvat: Lassi Karivalo.

OH-XTM Super Sytkyn runko valmiina korjaustoimiin

Lauantai 18.10.2025 - Tiistaikerholainen

Kun Super Sytkyn runko oli siirretty Puusepäntien verstaaseen, alkoi vaurioituneen rungon entisöintiä koskevat esivalmistelut. Ensimmäinen tehtävä oli irrottaa moottori rungosta, sillä vaurioituneen rungon entisöinti raskaan moottorin kanssa on lähes mahdotonta. 

Kuva: Matti Kainulainen.

Niinpä ryhdyttiin Super Sytkyn VW 1600 -moottorin irrotukseen ja vielä niin, että irrotamme sen Sytkyn rungosta moottoripukin kanssa. Näin vältymme pukin kehikon sisällä olevien johtojen, putkien ja moottorin laitteiden irrottamiselta. 

Kuva: Jouni Ripatti.

Moottoripukki on kiinni rungossa viidellä pultilla. Kokeiltiin avata tuliseinän läpi olevien pulttien muttereita pukin irrottamiseksi. Pultit kuitenkin pyörivät samanaikaisesti mutteria kierrettäessä. Tuliseinän takana oleviin pultin kantoihin oli siten päästävä käsiksi. Jos koneen keula olisi ehjä, pultteihin käsiksi pääseminen olisi lähes mahdotonta, koska pultit ovat ohjaamon ja tuliseinän välissä olevan polttoainetankin takana. Nyt kuitenkin koneen nokka oli kaputin vuoksi repeytynyt, jonka seurauksena pääsimme käsiksi pultteihin ja mutterit kierretyiksi auki.  

Kuva: Ari Aho.

Kuva: Antti Hietala.

Saman aikaisesti oli moottorista irrotettu kaikki tuliseinän läpi moottoriin kiinnittyvät johdot ja vaijerit. Osa saatiin helposti irrotetuksi, mutta muutaman kanssa jouduttiin tekemään töitä. Kun  moottorin sisällä vielä ollut öljy oli valutettu pois, oltiin valmiit moottorin irrottamiseen. 

Kuvat: Antti Hietala.

Kuva: Ari Aho.

Moottori sidottiin liinoilla moottorinosturiin ja moottori vedettiin varovasti liinoissa roikkuen pukkeineen Super Sytkyn nokalta. Irti oleva moottori laskettiin liinojen varassa tukevalle työtasolle odottamaan jatkotoimia.  

Ilman moottoria oleva runko lepäsi edelleen kakkosnelosesta tehtyyn tukipetiin kiinnitettynä. Nyt runko voitiin irrottaa. Runkoa kiinni pitävät liinat ja muut rakenteet avattiin ja runko nostettiin varovasti tukipedistä pöydälle. Vähän arvelutti pahasti vaurioitunutta ja lähes katkennutta runkoa nostaa, mutta hyvin se pysyi koossa.

Koska OH-XTM:n runko oli vaurioitunut alaosastaan ohjaamon ja tuliseinän väliseltä matkalta, rungon korjaus olisi kätevintä, jos se olisi käännettynä selälleen. Niinpä runko päätetiin asettaa työskentelyn helpottamiseksi selälleen kahden pukin varaan. Toinen pukki olisi ohjaamoaukon kodalla ja toinen tukisi takarunkoa sivuvakaajan juuresta. 

Pohdittiin, mikä olisi sopiva työskentelykorkeus rungon korjaamiseksi. Sellaiseksi päätettiin 120 cm lattiasta. Säädimme ohjaamon aukon kohdalle tulevan vaakapukin jalat niin, että Sytkyn runko yläreuna tai tässä tapauksessa vaurioitunut alareuna olisi 120 cm korkeudella. Sen sijaan perärunkoa kannatteleva pukki piti rakentaa. 

Se rakennettiinkin puretusta Super Sytkyn tukipedin kakkosnelostavarasta. Malliltaan se on kuin normaali siipipukki, mutta vaan kapeampi. Pukin korkeus säädettiin pukkiin paloletkusta laitetulla hihnatuella niin, että koko Sytkyn runko oli vaakatasossa ja 120 cm korkeudessa lattiasta. 

Takarungon tukipukin valmistuttua Super Sytkyn runko nostettiin ylösalaisin pukkien varaan. Näin OH-XTM:n runko on valmiina entisöintitoimien aloittamiseksi. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Puusepäntien pihan 40- ja 20-jalkaisten konttien kunnostus

Torstai 16.10.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen entisöintitoiminnan siirryttyä Suomen ilmailumuseolta Tuusulaan Puusepäntielle, sen pihaan hankittiin elokuussa edullisesti 40- ja 20-jalkainen merikontti. Pienemmästä kontista tulee Puusepäntien tulityötila ja isommasta varastokontti. 

Kuva: Reino Myllymäki.

Tulityökontiksi tarkoitettu 20-jalkainen kontti on lämpövuorattu ja sisältä erittäin siisti. Kontin ulkopinta on kuitenkin rujon näköinen, sillä siinä on ruosteisia alueita ja maalipinta on kauhtunut. Ulkoseinässä on myös muutama reikä.  

Ei se 40-jalkainen konttikaan mikään kaunistus ole. Sen ulkopinnassa on paljon ruosteisia alueita ja maalipinta kulunut. Lisäksi se on sisältä törkyinen. Kontin katosta löytyi runsaasti ruosteen syömiä reikiä, josta sadevesi pääsee kontin sisään. Eivätkä kontin ovetkaan menneet kunnolla kiinni. No, halvalla ei priimaa saa. 

Puusepäntien konteille päätettiin tehdä ”face lifting” eli kunnostaa kontit ulkopinnoiltaan uuden veroisiksi ja paikata 40-jalkaisen kontin katto sateen kestäväksi. Kontit päätettiin maalata IMY:n käyttämän tumman siniseksi. Siinäpä siis työtä tiistaikerholaisille.

Ensityönä oli 40-jalkaisen kontin roskaisen ja likaisen sisätilan siivous. Samalla alkoi kontin katossa olevien reikien paikkaus. Reikiä löytyi kaikkiaan 23! Rei´istä poistettiin ruosteen hötöksi syömät reunat ja reikäkohta hiottiin puhtaaksi. Ensiapuna reiät paikattiin umpeen monikerroksisella ilmastoteipillä. Näin ne olivat sateelta suojassa odottamassa varsinaista paikkausta. 

Varsinainen paikkaus tehtiin Pattex-peltikaton korjausmassalla. Suurempien reikien kohdalla paikkausmassaus tehtiin suoraan ilmastoteipin päälle. Tämän kontin katto on muutoinkin sen verran huonossa kunnossa, että se on syytä suojata myöhemmin joko pelti- tai vanerilevyistä tehtävällä suojakatteella. Tehdyillä massapaikkauksilla mentäneen kuitenkin tulevan talvikauden ylitse. 20-jalkaisen kontin katolla löytyneet kolme reikää paikattiin samalla tavalla. 

Korjattiin 40-jalkaisen kontin ovet toimintakuntoiseksi. Sitä varten jouduttiin hiomaan rälläkällä oven vääntösalvan tangon alapään tukeutuva kiinteää lukitushaarukkaa. Näin vääntösalvan tangon alapää saatiin painautumaan oikealla tavalla haarukkaansa ja ovi lukituksi.

Konttien ulkoseinien kunnostaminen aloitettiin pintojen hionnalla maalattaviksi. Ruosteisilta alueilta hiottiin pois pintaruoste ja irtonainen maali kulma- ja pyöröhientakoneilla. Ehjät maalipinnat hiottiin sekä käsin että käyttäen tasohiomakoneita. Kun seinät oli hiottu, poistettiin hiontapöly niiden pinnoista ja aloitettiin pohjamaalaus. 

Kuva: Jouni Ripatti.

Pohjamaalina käytimme Isotrol-kirkaspohjamaalia. Se on pellavaöljyalkydipohjainen pohjamaali. Tällä maalilla on hyvät ominaisuudet juuri ruostuneiden pintojen pohjamaalaukseen. Isotrol kirkaspohjamaali tunkeutuu pinnassa olevan ruosteenkin läpi metallipintaan pysäyttäen samalla ruostumisen etenemisen. Lisäksi Isotrol-kirkaspohjamaali on riittoisaa sekä helppo sivellä. Levitimme pohjamaalin siveltimillä. Kirkaspohjamaali teki seinäpinnoista kuultavan oloisen ja toi esiin tai paremminkin korosti kontin pinnan alkuperäistä maalipintaa.

Seinien pohjamaalin kuivuttua sen päälle siveltiin RAL 5002 -sävyinen Isoguard Pansar -maali. Tämä pellavaöljyalkydipohjainen maali sopii metallipinnoille suojaten pinnan kosteudelta ja korroosiolta. Maalauksen teimme sekä siveltimillä että teloilla. Maalauksen jälkeen ulkoasultaan alun perin rujot kontit olivat kuin uusia ja siten edustavan näköisiä Ilmailumuseoyhdistyksen Puusepäntien toimitilan edustalla.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Super-Sytky Suomen Ilmailumuseolta Puusepäntielle

Sunnuntai 5.10.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys sai viime keväänä lahjoituksena kesällä 2024 laskussa korjauskelvottomaksi vaurioituneen PIK-21 Super Sytky OH-XTM -experimental-koneen. Super Sytky on Kai Mellénin suunnittelema ja tämä koneyksilö hänen rakentamansa Super Sytkyn prototyyppi. Kone on puurakenteinen ja vaneriverhoiltu. Ensilento tapahtui 6. toukokuuta 1981.

Kuva: Kai Méllen.

Keväällä Super Sytky varastoitiin Suomen ilmailumuseon pihalla olevaan konttiin.  Kun elokuussa Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulassa sijaitsevan Puusepäntien toimitilan pihaan hankittiin 40-jalkainen kontti varastoksi, päätettiin OH-XTM siirtää Suomen ilmailumuseolta Puusepäntielle. Tarkoituksena oli aloittaa koneen entisöinti Tiistaikerhossa. Lentävää siitä ei tehdä.

Suomen ilmailumuseon kontissa oleva ja puukehikkoon sidottu OH-XTM:n pahoin vaurioitunut runko siirrettiin kontista kuljetuslavetille, johon se kiinnitettiin liinoilla. Ilman tukevaa puukehikkoa ei pahoin vaurioitunutta ja puoliksi katkennutta Super Sytkyn runkoa olisi voinut liikutella.  Samassa yhteydessä lastattiin kontista henkilöautojen kyytiin pienikokoiset Sytkyn osat, kuten mm. moottorin suojus ja ohjaamon kuomu. Kun kuljetuslavetti oli yhdistetty henkilöauton vetokoukkuun, matka kohti Puusepäntietä alkoi.

Kuva: Reijo Siirtola.

Perillä Puusepäntiellä Super Sytkyn kuormausliinat irrotettiin ja runko puukehikkoineen siirrettiin Puusepäntien pihan 40-jalkaiseen konttiin odottamaan entisöinnin alkamista. 

Kuva: Reijo Siirtola.

Samalla tavalla tuotiin viikon päästä Puusepäntielle museon konttiin varastoitu Super Sytkyn siipi. Siipi kannettiin ulos varastokontista ja kiinnitettiin lappeelleen kuljetuslavetille asetettujen pehmusteiden päälle. Kun siipi oli sidottu lavettiin, lähdettiin ajamaan kohti Puusepäntietä. Siellä siipi siirrettiin varastokonttiin Sytkyn rungon seuraksi. Poiketen Super Sytkyn rungosta, siipi säilyi kaputissa lähes vaurioitta. Ainoastaan koneen alle taittunut laskuteline iski siiven alapintaan laskutelineen pyörän kokoisen reiän. 

Kuva: Matti Kainulainen.

Kuva: Ari Aho.

Parin viikon päästä oltiinkin Tiistaikerhossa valmiit Super Sytkyn entisöinnin käynnistämiseen ja  kohteena aluksi koneen runko. Niinpä moottoripäästään raskas runko kannettiin liinoilla neljän kantoparin voimin Puusepäntien varastokontista itse verstaaseen. Siellä runko nostettiin omalle paikalleen työpöydän päälle. 

Rungon entisöinti aloitetaan moottorin irrotuksella, sillä rikkonaista puurakenteista ja vaneriverhoiltua runkoa olisi erittäin vaikea käsitellä, mikäli raskas VW 1600 moottori olisi siinä kiinni. Tavoitteena on irrottaa moottori rungosta moottoripukkeineen. 

Kuvat Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin ilmoitettu. 

Bristol Blenheim -pommittajan ohjaajan istuimen entisöinti meneillään

Maanantai 8.9.2025 - Tiistaikerholainen

Viime vuonna saimme entisöidyksi Bristol Blenheim V-sarjan (BL-106) pommittajan perämiehen istuinpallin. Kohteenamme olevassa ja sodan jälkeen 1950-luvulla osista kootussa lyhytnokka-Blenheimissa oli kaksoisohjaimet koulutustarkoituksessa. Siinä on ohjaajakapteenin istuimen rinnalla perämiehen pallimallinen-istuin. Istuimen edessä olevat ohjaimet on yhdistetty tangoilla kapteenin ohjaimiin. Todettakoon, että tällä sodan jälkeen kootulla V-sarjan Blenheim BL-106 koneella ei ole juuri mitään yhteistä Englannissa rakennetun sotaan osallistuneen ja 8.6.1944  pakkolaskussa romuttuneen BL-106 koneyksilön kanssa. 

Perämiehen istuimen entisöinnin jälkeen otimme entisöinnin kohteeksi ohjaajan istuimen. Entisöinnissä on kyse istuimen valtaosin teräsputkirakenteisen istuinkehikon puhdistamisesta liasta, rasvasta ja ruosteesta sekä alumiinisen istuinkaukalon osalta pintojen puhdistaminen ja hionta maalattaviksi. Todettakoon, ettei istuimessa ole selkäpanssaria. 

Ensimmäisenä työnä irrotimme istuimen käsinojan nahkapäällysteisen pehmusteen konservoitavaksi. Sen jälkeen aloitimme ohjaajan istuinkokonaisuuden puhdistamisen. Pian totesimme, että puhdistaminen olisi tehokkaampaa ja helpompaa, jos alumiinisen istuinkaukalon ja istuinkehikon saisi irrotetuksi toisistaan. 

Kehikon ja istuinkaukalon irrottaminen toisistaan edellytti niitä yhdistävän teräksisen poikittaistangon eli tavallaan ison sokan poistamista. Poikittaistanko koostuu kahdesta toisiaan vasten puskusaumaisesta putkesta ja sauman päällä olevasta liitosholkista. Lopulta saimme putken ympärille kiinni ruostuneen liitosholkin liu'utetuksi liitoksen päältä ja siten putket irrotetuksi. Purimme istuinkehikosta kaikki purettavissa olevat osat sekä irrotimme kehikossa olevat lukuisat ruostuneet klemmarit ja muut kiinnikkeet puhdistettaviksi. 

Osa lentäjän istuimen osista oli pelkästään likaisia ja rasvaisia, joten niiden puhdistukseen käytettiin mm. Fairy Power Sprayta. Se poisti kohtuullisesti rasvan ja lian osien pinnasta. 

Istuinkehikon pahoin ruostuneita putkia puhdistimme käyttäen sekä karhunkieltä, hiomapapereita että akkuporakoneeseen kiinnitettyä pyöröharjaa. Pienkohteiden, kuten muttereiden puhdistamiseen ruosteesta käytettiin Dremeliin kiinnitettyä teräsharjaa. Istuinkehikosta irrottamamme pienosat puhdistimme käyttöön saamallamme ultraäänipesurilla. 

Kun ruostuneiden putkien pinnasta saatiin poistettua ruostetta, alta paljastui paikoitellen näkyviin mustaa maalia. Sen perusteella totesimme, että istuimen teräksinen putkirunkorakenne oli ollut viimeksi mustaksi maalattuna. Istuimen ammemaisen alumiinisen istuinosan pintojen puhdistamisessa ilmeni puolestaan, että alumiinipintaan oli sivelty ensin harmaa pohjamaali ja sen päälle harmaan vihreä pintamaali. Pintamaali vastaa sävyltään perämiehen istuimen entisöinnissä jo käyttämäämme harmaan vihreää Temalac ML  90 BS 283-sävyä. Pohjamaalina tullaan käyttämään Isotrol-lakkaa ja pintamaalina Isoquard Panzer -maalia. Mustana maalina on puolikiiltävää Isoquard Panzer -maali. 

Bristol Blenheim BL-106 pommikoneen lentäjän istuimen puhdistaminen liasta ja ruosteesta on saatu kutakuinkin päätökseen, joten seuraavaksi aloitamme istuimen maalaaminen. 

Kuvat: Lassi Karivalo

Tiistaikerhon syyskausi vauhdissa

Keskiviikko 3.9.2025 - Tiistaikerholainen

Elokuun puolivälissä alkanut Tiistaikerhon syyskausi on päässyt hyvään vauhtiin. Tekemistäkin riittää kosolti. Luonnollisesti Ressun entisöinti jatkuu ja siinä pääkohteena on rungon verhoilu. Runko onkin saanut päälleen kankaat ja niiden kiristyslakkaus on käynnissä. Ressuun asennettavaksi saamamme Continental A 65 lento-onnettomuusmoottoria valmistellaan lasikuulapuhalluksella puhdistettavaksi. 

Bristol Blenheim pommittajan lentäjän istuimen entisöinnissä etenemme siitä, mihin ennen kesätaukoa päästiin. Istuinkehikko ja istuinkaukalo alkavat jo olla pinnoiltaan maalausvalmiit.

Demo-Myrskyä rakennetaan sekä Puusepäntiellä että Suomen ilmailumuseolla. Demo-Myrsky koostuu Myrsky MY-14 entisöintiprojektissa rakennetusta koesiivestä ja MY-5:n runkokehikosta. Demo-Myrskyllä esitellään sekarakeinteisen suomalaisen hävittäjän sisärakenteita. Tämän vuoksi mm. runkokehikkoa ei verhoilla umpeen.  Puusepäntien verstaalla on käynnissä korkeusvakaajan, sivuperäsimen sekä vaurioituneen alkuperäisen korkeusperäsimen korjaus. Museolla jatkuu MY-5:n runkokehikon kunnostaminen ja sen täydentäminen. 

Kovan ahkeroinnin kohteena ovat olleet IMY:n ostamat ja Puusepäntien pihaan tuodut kaksi varastokonttia. Niistä toisesta tulee tulityötila ja toisesta varastokontti. Kummatkin kontit ovat jo kauan sitten eläneet parhaat päivänsä, joten ne kunnostetaan ulkopinnoiltaan. Konteissa olevat reiät paikataan, pinnat hiotaan. Pintaansa kontit saavat IMY:n käyttämän sinisen värin. Toinen konteista onkin jo maalattu kauniin siniseksi.  

Kuva: Reijo Siirtola.

Aloitamme IMY:n lahjoituksena saaman PIK 21 Super Sytkyn (OH-XTM) entisöinnin koneen rungosta. Runko tuotiin Suomen ilmailumuseon pihalla olleesta varastokontista Puusepäntielle. Rungosta irrotetaan moottori, ennen kuin voimme aloittaa alaosastaan pahoin vaurioituneen puurakenteisen ja vaneriverhoillun rungon entisöinnin. 

Syyskauden työlista sisältää myös Suomen ilmailumuseon pihalla olevan DC-3 ”Lokin” (OH-LCD) siipien siivekkeiden kunnostukset ja korjaukset. Kummankin siivekkeen verhoilu on uusintakunnossa ja oikean siiven siivekkeen tyviosa on rutussa. Airveteran Oy:n porukka irrottaa nuo siivekkeet entisöitäviksemme. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Blenheimin perämiehen istuimen entisöinti

Keskiviikko 18.6.2025 - Tiistaikerholainen

Saimme Tiistaikerhossa entisöitäväksi Bristol Blenheim V-sarjan eli ”lyhytnokka-Blennun” ohjaajan ja perämiehen istuimet. Tämä Blenheim yksilö (BL-106) on sikäli poikkeava, että siihen oli asennettu kaksoisohjaimet lentäjien koulutustarkoituksessa. 

Ohjaamossa on normaali Blenheim pommittajan lentäjän istuin ohjauslaitteineen, mutta siihen on yhdistetty toiset ohjainlaitteet perämiehelle. Poiketen lentäjän eli tässä tapauksessa kapteenin istuimesta perämiehen istuin on yksinkertainen pyöreällä pehmustetulla istuinlevyllä varustettu palli, joka on kiinnitetty metallituilla ohjaamoin lattiaan ja seinään. Tässä BL-106:n ohjaamosta puuttuu kokonaan tähystäjän istuin.   

Sekä kapteenin että perämiehen istuimen metallikehikon teräsputket ovat pahoin ruostuneet, mutta kummassakaan istuimessa ei ole huomattavia vaurioita. Perämiehen istuimen tai entisöinti on huomattavasti selväpiirteisempi tehtävä jo yksinkertaisen rakenteensa ja pienemmän kokonsa ansiosta. Kapteenin istuimen entisöimistä helpottaisi suuresti, jos istuinkaukalon saa irrotettua istuimen kehikosta. Istuinten entisöinnin tavoitteena on niiden tukirakenteiden ruosteessa olevien teräsputkien pintojen sekä pienosien ruosteenpoisto, alumiinipintojen hionta sekä lopuksi maalaaminen. 

Aloitimme entisöinnin perämiehen pallista. Ensin irrotettiin istuimen pehmuste sekä istuimessa kiinni oleva istuinvyö. Istuinvyö oli osittain repeytynyt ja kaipaa suutarissa käyntiä. Nahkapintainen vaaleaksi kulunut istuinpehmuste edellyttää konservointia. Sitä emme me tee. 

Tutkimme pyöreän alumiinisen ja reunoiltaan taivutetun istuinlevyn pinnasta löytyvien maalien sävyjä. Siinä oli näkyvissä vaalean vihreää maalia, jonka alta pilkotti tummempaa vihreää. Siten  istuinlevyn pinta on viimeksi maalattu vaalean vihertävän harmaalla maalilla ja sen alla on vanhempi tummempi vihreä maali. 

Istuimen teräsputkirakenteisen jalan ruostuneesta pinnasta saatiin myös näkyviin maalin jäämiä. Tätä auttoi,  kun istuimen ruosteisia jalkoja käsiteltiin Industrial ECO Complex Blue-liuoksella. Liuos   paljasti putkien pinnalta vaalean vihreän maalin sävyn. Lisäksi jalustan ruostuneiden putkien pinnasta raaputettiin vanhaa pigmenttiä eli maalisilppua. Sitä laitettiin 600 suurentavan mikroskoopin alle. Selvisi, että jalustan putkien pinnasta löytyi kolmea eri maalikerrosta. Alimpana oli ruskea, sen päällä harmaa ja pinnassa vihertävän harmaata eli sama sävy, mikä löytyi istuinlevyn pinnasta. Tämän seurauksena päätimme maalata istuimen saman sävyisellä vaalean vihertävän harmaalla maalilla. 

Perämiehen istuimen varsinaisen entisöinnin aloittamiseksi irrotimme alumiinisen istuinlevyn istuimen jalustasta. Istuinlevy oli kiinnitetty jalustaan sekä pulteilla että niittauksin. Ensin irrotettiin istuinlevyn kiinnityspultit. Sen jälkeen porattiin pois jalustan yläpäässä istuimen helmaan kiinnitetyn korvakkeen niitit, jolloin istuinlevy irtosi jalustasta.  

Aloitettiin istuinjalustan teräsputkien ruosteenpoisto. Ruostetta poistettiin teräsputkien pinnalta niin, että ruosteen alta saatiin näkyviin putkien pintamaalia. Putkia ei tarvitse hioa puhtaalle metallille, koska käytämme maalaamiseen Isotrol-lakkaa ja -maalia. Isotrol pysäyttää ruostumisen jatkumisen, vaikka ruostetta olisikin jäänyt teräsputkien pinnan ruostesyöpymiin.  

Ruostetta hiottiin pois ensin karkealla hiomapaperilla hiontapölyä välillä pois pyyhkien. Sitten siirryttiin hienompiin hiontapapereihin tunnustellen samalla sormella, olisiko putkien pinta jo riittävän puhdas ja sileä. Kun putkien ruosteesta karheat pinnat oli saatu sileäksi ja samalla vanha maalipinta tullut näkyviin, teräsputkien hiominen oli saatu päätökseen.

Siirryttiin istuinlevyn käsittelyyn. Se olikin helpompi tehdä. Alumiinisen istuinlevyn pinnat hiottiin kevyesti sileiksi hienolla hiontapaperilla. Mihinkään hiomalla tehtyyn vanhan maalin poistoon ei ryhdytty. Pääasia on, että saatiin istuinlevyn pinnasta irtonainen maali pois ja pinta alumiinipinta sileäksi. 

Kun sekä teräsputkinen istuinjalusta että alumiininen istuintaso oli hiottu, ne lakattiin kirkkaalla Isotrollilla. Isotrol-lakka tekee metallin pintaan suojaavan kalvon. Pintamaalia varten oli tarpeen määritellä istuimeen tulevan maalin sävy. Istuimesta löytyneen alkuperäisen maalin sävyksi määrittyi vaalean harmaanvihreä Temalac ML  90 BS 283 -sävy. Tällä kaavalla sävytettiin istuimen Isotrol-öljymaali. 

Kaksi Suomen ilmailumuseossa työharjoittelussa ollutta peruskoululaista TET-harjoittelijaa maalasi perämiehen istuimen jalustan sekä istuinlevyn. No, kaikki ei mennyt heti putkeen. Huolellisella opastuksella päästiin kuitenkin hyvään lopputulokseen. Sehän tällaisen TET-harjoittelun tarkoitus onkin.

Maalauksen jälkeen oli vuorossa istuimen kokoaminen. Lasikuulapuhalletut alkuperäiset kiinnityspultit pantiin paikalleen ja jalusta niitattiin kiinnityslevystään istuinlevyn helmaan. Niitit  maalattiin lopuksi harmaanvihreällä, jottei ne ”pistä silmään”. Suutarilla korjautimme istuinvyön ehjäksi. Blenheim pommittajan perämiehen istuimen entisöinti oli saatu valmiiksi. 

Kuvat: Lassi Karivalo

Opasviitat Caravelle Sinilinnulle

Sunnuntai 15.6.2025 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerholle tuli pyyntö Ilmailumuseoyhdistyksen Turun Caravelle-ryhmältä kahden opasviitan tekemiseksi. Viitat ohjaisivat yleisöä Turun lentoaseman terminaalirakennuksen tuntumassa olevan IMY:n Caravelle III OH-LEA Sinilinnun luokse. Lupa opasviittojen asentamiseen oli saatu lentokentän aluetta hallinnoivalta Finnavialta.

Vastasimme Turun ryhmälle myöntävästi, joten tuumasta toimeen. Viittojen tekoon oli Tiistaikerhossa siinä mielessä hyvät edellytykset, että meillä oli jo olemassa valmis vektorimalli Caravelle-sanasta Caravellen kahden hinausraudan entisöinnin jäljiltä. Kumpaankin hinausrautaan olimme Caravelle -sanan teipanneet. 

Turusta saatujen viittojen ohjeellisten mittojen pohjalta laadittiin alumiinilevystä tehtävien opasviittojen mallipiirustukset ja mallikuvat. Viitat tehdään alumiinilevystä, maalataan ja teksti niihin tulee teippaamalla. Viitan tyvipäähän pannaan myös nähtävyyttä osoittava hannunvaakunan symboli. Teemme opasviitat ulkoasultaan virallisten nähtävyydestä kertovien viittojen kaavaan. Viittojen taustaväriksi tulee ruskea. Teksti ja hannunvaakuna tulevat valkoisella.

Hankittiin 3 mm vahvuista alumiinilevyä viittojen mittaan leikattuina eli toinen 18 x 100 sekä toinen 189 x 150 cm. Alumiinilevyt tilattiin ja haettiin Uudenmaan Teräsleikkaus Oy:stä. Lyhemmän viitan pää leikattiin nuolimuotoon kulmahiomakoneella, jonka jälkeen sekä nuolen leikkauspinnat että kummankin alumiiniviitan reunat hiottiin sileiksi.  

Etsittiin netin kautta liikennemerkkien nähtävyysviittojen ruskean sävyä. Sävy löytyi painovärikoodina, koska nykyisin liikennemerkkeihin kuviot painetaan suoraan alumiinille. Painovärikoodi muunnettiin muunnosohjelmalla vastaamaan maaleissa yleisesti käytettyjä RAL-sävyjä. Valitun sävyn mukaan sävytimme käyttämämme Isotrol -maalin. 

Kuva: Mårten Juslin

Maalausta varten alumiinilevyn pinnat hiottiin sekä karhunkielellä että hienolla hiontapaperilla, jonka jälkeen tehtiin vielä pintojen rasvanpoisto. 

Kuva: Mårten Juslin

Kumpikin viitta pohjamaalattiin ensin harmaalla tartuntapohjamaalilla molemmilta puolin. Pohjamaalauksen teimme spray-maalilla. Pohjamalin kuivuttua viittojen pinnat hiottiin kevyesti ja maalattiin ruskealla Isotrolilla. Pintamaalin kuivuttua viitat hiottiin vielä kertaalleen ja maalattiin toiseen kertaan.  

Teipit opasviittojen teksteiksi ja hannunvaakunoiksi teetettiin ulkopuolisena työnä teippauksia tekevässä liikkeessä. Sitä varten liikkeeseen lähetettiin sekä Caravelle-tekstiä että hannunvaakunaa koskevat vektorimallit. Kun saimme Caravelle- ja hannunvaakunan teipit, ne teipattiin tehdyn mallin mukaisesti viittojen pintaan. 

Kuvat: Ismo Matinlauri.

Turun Caravelle-ryhmä kävi hakemassa tekemämme opasviitat Puusepäntieltä ja asensi ne paikalleen opastamaan kävijöitä tutustumaan Turun Caravelle-ryhmän upeaksi entisöimään ja IMY:n omistamaan Caravelle III OH-LEA Sinilintuun. 

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Puusepäntien toimitila sai valomainoksen

Keskiviikko 11.6.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen vuokraaman Puusepäntien verstaan ulkoseinän nurkassa oli edellisen vuokralaisen jäljiltä vaurioitunut alumiinirakenteinen valomainostaulu. Päätimme ottaa sen alas tutkiaksemme, josko sen voisi korjata ja tehdä siitä IMY:n toimitilaamme mainostavan ulkomainoksen. Niinpä otimme valomainoksen alas. Mainoksen  alumiinikehikko oli kuitenkin pahoin vaurioitunut ja olisi edellyttänyt huomattavia korjaustöitä.  ”Pelastukseksemme” saimme käyttöömme vanhan OP Kiinteistön 60x60 cm kokoa olevan alumiinirakenteisen valomainostaulun. Se oli myös ehjä, joten päätimme siitä tehdä Puusepäntien toimitilamme ulkomainoksen.

Ensi töiksemme irrotettiin valomainoksen etukannen pleksilevy. Sen pinnasta saatiin terävällä kaapimella poistettua paloina alkuperäinen keltainen tarratunnus. Lopuksi valomainoksen pleksipinta pyyhittiin tarraliimasta puhtaaksi Sinolilla. Valomainoksen kehikon tummaksi hapettuneet alumiinipinnat hioimme puhtaiksi sekä karhunkieltä että hienoa hiomapaperia hyväksi käyttäen. Valotaulun sisällä olevat vanhat loisteputkivalot purettiin ja sisäosien puhdistuksen jälkeen tilalle asennettiin led-valaistus. 

”Maitolasisen” mainosvalon pleksin pintaan suunnittelimme toimitilaamme mainostavan kokonaisuuden. Valomainoksen yläosaan tulee pilviä vasten kuva IMY:n omistamasta Focke-Wulf FW 44 Stieglitzistä (SZ-18) ja taulun alaosaan IMY:n logo ja teksti Ilmailumuseoyhdistys ry. Tuo kuvakokonaisuus painatetaan pleksin pintaan ulkopuolisena työnä. Painaminen edellytti vektorimallin tekemistä kuvakokonaisuudesta painotaloa varten. 

Kiinnitimme pinnaltaan puhdistetun ja led-valot sisällään pitävän valomainostaulun kehikon  Puusepäntien toimitilamme seinään nosto-oviaukon yläpuolelle. Laitoimme valomainoksen  etukanneksi väliaikaisesti pahvin estämään sateen pääsyn valomainoksen sisään.

Kun valomainoksen pleksinen etulevy saatiin painosta upeine kuvineen, pleksi vaihdettiin mainoksessa olleen pahvin tilalle.  Näin oli IMY:n Puusepäntien toimitilaa mainostava näyttävä valomainos saatu valmiiksi. Valomainos yhdistetään vielä verkkovirtaan hämärävalokytkimellä varustettuna, joten syksyn tummuvien iltojen myötä se alkaa loistaa mainostaen IMY:n Puusepäntien toimitilaa.

Kuvat: Lassi Karivalo.    

Ressun rungon verhoilu käynnissä

Torstai 22.5.2025 - Tiistaikerholainen

Ressun (OH-XEA) rungon verhoilu on hyvässä vauhdissa. Runkohan saatiin viime vuoden loppuun mennessä verhoiluvalmiiksi, mutta rungon entisöintiä päästiin jatkamaan vasta, kun Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan Puusepäntiellä saatiin toimintavalmiiksi.

Ressun rungon verhoilemiseksi löysimme Suomen ilmailumuseon kangaskaapista pakan puuvillakangasta. Testasimme sen kiristysominaisuuden nitroselluloosalakalla. Teimme kehikon, johon niittasimme testikankaan kiinni. Lakkasimme kankaaseen peräjälkeen muutaman nitrolakkakerroksen. Totesimme kankaan hyvin kiristyvän, joten se kelpaa Ressun rungon verholuun.

Aloitimme verhoilun runkokehikkoon kiinni hitsatusta sivuvakaajasta. Teimme vakaajasta pahvinmallin, jonka mukaisen palan leikkasimme puuvillakankaasta. Käärimme kankaan vakaajan päälle. Päädyimme menettelyyn, jossa liimasimme kankaan kiinni vakaajan johto- ja jättöreunan verhoiltuihin teräsputkiin kontaktiliimalla. No, puhdasoppisempi tapa olisi ollut tehdä liimaus nitroselluloosalakalla. Verhoilimme samalla vakaajan alle jäävän runkokehikon yläosan. Molemmat kankaat vesikiristettiin eli suihkutettiin vedellä läpimäräksi. Kuivuttuaan kangas oli jo vähän kiristynyt. Kankaan kuivuttua aloitettiin varsinainen kankaan kiristys lakalla.

Lakkakiristyksessä edetään lakkaamalla kangas vaiheittain nitroselluloosalakalla. Ensin kankaan pinta lakataan 25- prosenttiseksi laimennetulla NC-Speed nitroselluloosalakalla. Liuottimena oli Ohenne 8. Tästä jatketaan 50- ja 75- prosenttisen lakan kautta täyteen 100-prosenttiseen nitrolakkaan. Kunkin lakkauksen välillä kankaan pinnasta hiotaan lakan nostama kankaan nukka. Tämän vaiheittain etenevän prosessin ansiosta kankaan loimi kiristyy kiristymistään saavuttaen lopulta rumpumaisesti soivan pinnan.   

Niinpä sivuvakaaja lakattiin vesikiristyksen jälkeen ensimmäiseen kertaan rautaoksidilla punaiseksi värjätyllä 25%:lla nitroselluloosalakalla. Lakan kuivuttua kankaan pinnasta hiottiin lakan nostama kangasnukka ja kangas lakattiin toiseen kertaan 25%:lla lakalla. Koska Puusepäntiellä ei ole vielä tehokasta sisäilmanpoistoa, lakkaukset tehtiin Puusepäntien pihalla.

Sivuvakaajan verhoilun rinnalla aloitettiin rungon verhoilu runkokehikon selkäosasta. Myös siitä tehtiin ensin pahvinmalli, jonka mukaan leikattiin selkäosan verhoilukangas. Se levitettiin rungon päälle ja liimattiin reunoistaan rungon pitkittäisiin puuvillanauhalla kiedottuihin runkoputkiin. Ensin liimattiin kiinni kankaan toinen reuna ja sitten kangasta venyttäen toinen reuna pitkittäiseen runkoputkeen. Kun kangas oli liimattu, oli taas vesikiristyksen vuoro eli kangas suihkutettiin  läpimäräksi.

Tämän jälkeen Ressun runkokehikko laitettiin kyljelleen rungon alapinnan verhoilemiseksi. Puuvillakankaasta leikattiin rungon alapinnan muotoinen kangaspala. Se kiinnitettiin reunoistaan  runkokehikkoon.

Kun rungon ylä- ja alapinta olivat saaneet pellavakankaisen verhoilun, työnnettiin koko komeus ulos Puusepäntien pihalle. Siellä aloitettiin  rungon ylä- ja alapintojen lakkaus punaiseksi värjätyllä NC-Speed nitroselluloosalakalla ja jatkettiin sivuvakaajan lakkausta.

Sivuvakaaja on saanut nyt viisi lakkakerosta (2x25% ja 3x50%) ja on jo hyvin kiristynyt. Se saa kuitenkin pintaansa vielä kertaalleen 75%:n ja 100%:n kerroksen. Rungon yläpuolinen kangas on puolestaan saanut neljä lakkausta (2x25% ja 2x50%) ja kiristystä jatketaan 75%:n kautta 100%:iin. Rungon alapintaan on vedetty nyt kaksi 25% lakkakerrosta.

Ennen kesäkuun alussa alkavaa kesätaukoa ehdimme vielä tehdä muutaman lakkauskerran. Rungon verhoilu jatkuu sitten elokuun puolivälissä alkavalla Tiistaikerhon syykaudella. Silloin ovat vuorossa mm. Ressun rungon kylkien verhoilu.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Super-Sytky OH-XTM entisöitäväksi Tiistaikerhoon

Maanantai 14.4.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhditys ry on saanut lahjoituksena lentovaurioisen PIK-21 OH-XTM Super-Sytky -experimental lentokoneen. Super-Sytky on DI Kai Mellénin suunnittelema. Lahjoituksena saamamme koneyksilö OH-XTM myös Mellénin rakentama ja oli aikanaan hänen omistuksessaan. Kone valmistui vuonna 1982. Super-Sytky on yksipaikkainen puurakenteinen Formula-V-racer, jonka voimalaitteena VW 1600 -moottori.

Viime kesänä OH-XTM koki sen verran huomattavan lentovaurion, ettei koneen runkoa kannata korjata lentokuntoiseksi. Tämän seurauksena koneen omistaja päätti - vaihtoehtona koneen romuttamiselle - lahjoittaa koko koneen Ilmailumuseoyhdistykselle Tiistaikerhossa entisöitäväksi. Super Sytkyn siivet säilyivät koko lailla ehjinä.

Konetta ei entisöidä Tiistaikerhossa lentäväksi. Se entisöidään ehjäksi ja toimintakuntoiseksi näyttelyesineeksi. Onkin tärkeä, että Kai Mellénin suunnittelema ja itse rakentama Super-Sytkyn prototyyppi OH-XTM säilyy näyttelyesineenä ja samalla esimerkkinä PIK-koneiden upeasta sarjasta.

Lauantaina 12. huhtikuuta saapui OH-XTM:n kuljetus Suomen ilmailumuseon pihaan. Peräkärryn lavetille huolellisesti sidottu Super-Sytky purettiin kuljetuksesta. Sitten puukehikon tukema Super-Sytkyn runko siirrettiin kantamalla museon pihalla olevan merikontin suojaan. Konttiin varastoitiin myös siivet ja muut koneen osat.

Tiistaikerhossa OH-XTM Super-Sytkyn entisöinti ei ala välittömästi. Meillä on Ilmailumuseoyhdistyksen Puusepäntien verstaassa yhä meneillään OH-XEA -experimentalkone Ressun entisöinti. Joka tapauksessa vielä tämän vuoden kuluessa OH-XTM Syper-Sytky:n entisöinti aloitetaan.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun rungon entisöinti jatkuu

Torstai 10.4.2025 - Tiistaikerholainen

Kun Suomen ilmailumuseossa varastoituneena ollut OH-XEA ”Ressun” runko oli siirretty Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan Puusepäntieltä vuokraamaan verstastilaan, oli mahdollista jatkaa joulukuussa tauolle jäänyttä Ressun entisöintiä. Tosin täysipainoisesti emme vielä voi entisöinteihin paneutua, sillä Tiistaikerhon verstaan varustaminen on osittain kesken. Voimme kuitenkin jo aloittaa entisöintejä rinnan verstastilan varustamisen saattamisen loppuun.

Jatkoimme Ressun entisöintiä kiinnittämällä mittareita tyhjillään olleeseen Ressun mittaritauluun. Tyhjään tauluun on nyt saatu asennettua siitä puuttuneet mittarit. Puuttuvat mittarit kävivät ilmi Ressun mittaritaulusta vuonna 1969 otetusta valokuvasta. Olemmekin kiitollisia Turun lentokerhon porukalle, joka haali käyttöömme valtaosan mittaritaulun mittareista. Kiitämme myös Suomen ilmailumuseota, josta saimme loput puuttuvat mittarit. 

Kuva: Esko Keskinen.

Mittaritaulun täydentämisessä venäläinen nopeusmittari teetti eniten töitä, sillä siinä ei ollut mittarissa kiinni oleva kiinnitysrengasta. No, saimme mittarin kiinnitettyä paikalleen mittarin ympärille laitetulla kiristyspannalla. Pannan alle laitetun neljän kulmaraudan avulla mittari saatiin kiinnitetyksi.

Koska emme halunneet jättää tyhjäksi mittaritaulun alareunan keskellä olevaa aukkoa, tälläsimme siihen väliaikaisesti yhden DTM-mittarin. Siis emme tiedä, mikä mittari siinä on aikanaan ollut, sillä Ressun mittaritaulusta käytössämme olevassa valokuvassa tuo alimmainen mittari puuttuu. Lisäksi laitoimme mittaritauluun kahden katkaisijan tyhjään reikään Motonetistä ostamamme katkaisijat. Ne eivät vastaa muodoltaan Ressun mittaritaulussa olleita alkuperäisiä pitkävartisempia katkaisijoita, mutta olkoon nyt toistaiseksi siinä. Yritämme toki löytää paremmin alkuperäisiä vastaavat katkaisijat mittaritauluun laitettavaksi.

Kuva: Jouni Ripatti.

Ressun metallirakenteinen runkokehikko saatiin vuoden 2024 lopulla verhoiluvalmiiksi. Niinpä olemme aloittaneet runkokehikon verhoilun runkokehikkoon kiinteästi kuuluvasta sivuvakaajasta. Vakaajasta tehtiin ensin pahvimalli. Mallin päälle levitettiin puuvillainen verhoilukangas ja kankaasta leikattiin vähän pahvimallin reunoja suurempi kangaspala. Kangas leikattiin tarkoituksella ylisuureksi, jotta siinä on muokkausvaraa kankaan leikkaamiseksi ”tyköistuvaksi”.

Leikattu kangas asetettiin alustavasti sivuvakaajan päälle niin, että kankaan liepeet tulivat vakaajan jättöreunan puolelle. Sivelimme vakaajan johtoreunaan NC-Speed nitroselluloosalakkaa ja painoimme verhoilukankaan tiiviisti sitä vasten. Näin saimme kankaan liimattua vakaajan johtoreunaan kankaan liepeiden kiinnittämiseksi lakalla vakaajan jättöreunaan.

Halusimme vielä varmistaa käyttämämme verhoilukankaan kiristymisominaisuuden. Niinpä kiinnitimme kankaanpalan nitojan niiteillä puukehikkoon ja aloitimme kankaan kiristämisen nitroselluloosalakalla. Kahden 25-prosenttisen lakkakerroksen jälkeen sivelimme kankaan pintaan 50-prosenttisen nitrolakan. Näiden lakkauskertojen jälkeen kangas alkoi jo toivotusti kiristyä eli kutistua rumpukalvomaiseksi. Kankaan lopullinen kiristymisominaisuus selviää, kunhan pääsemme käsittelemään sitä 100-prosenttisella NC Speed nitroselluluusalakalla.

Ressun runkokehikko oli IMY:lle lahjoitettaessa ilman ohjaamon pleksi-ikkunoita ja tuulilasia. Ohjaamon vasemmalle kyljen sekä oikealla puolella olevan oven uudet pleksi-ikkunat hankittiin, ja leikattiin muotoonsa jo viime vuoden lopulla. Ne tehtiin 3 mm polykarbonaattipleksistä. Ohjaamosta puuttuvan tuulilasin tekemiseksi siitä tehtiin ensin pahvimalli, jonka mukaan 3 mm polykarbonaattipleksistä leikataan tuulilasin aihio. Muotoonsa leikattu pleksilevy taivutetaan kuumentamalla oikeaan muotoonsa niin, että levyn kummatkin sivut painautuvat tiiviisti ohjaamon etuosan kylkiä vasten. Tällaista pleksilevyn taivuttamista emme ole aiemmin tehneet, mutta eiköhän siinä onnistuta.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Ressun runko ja moottori Puusepäntielle

Torstai 27.3.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseonyhdistys ry:n Tuusulan Puusepäntieltä vuokraaman toimitilan varustaminen Tiistaikerhon verstaaksi on edennyt jo niin pitkälle, että päätimme siirtää Suomen ilmailumuseolla varastoituneena olevan experimental-kone Ressun rungon ja moottorin Puusepäntielle.

Tämä tarkoittaa, että Ressun entisöinti jatkuu siitä, mihin viime vuoden lopulla jäimme. Ressun tuonti Puusepäntielle on samalla merkkipaalu IMYn vuokraaman toimitilan käyttöönotossa, sillä näin vuokratila tulee sille tarkoitettuun käyttöönsä. No, onhan Puusepäntien varustaminen vielä vähän kesken, mutta se luonnistuu hyvin Ressun ja muiden entisöintiprojektien ohessa.

Palautettakoon mieliin, että entisöintitoiminta Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa päättyi viime vuoden lopussa, koska entisöintitila muuttui Suomen ilmailumuseon muuttoa ennakoivien töiden tilaksi. Näihin töihin Tiistaikerho osallistuu sen rinnalla, että entisöi museaalisesti arvokkaita lentokoneita IMYn vuokratilassa Puusepäntiellä.

Kuva: Jouni Ripatti.

Kuvat: Reijo Siirtola.

Tiistaina 25. maaliskuuta kokoonnuimme joukolla museolle siirtämään Ressun rungon ja moottorin uuteen verstaaseemme. Suomen ilmailumuseon varastokonttiin viime vuoden puolella varastoidut Ressun runko ja moottori vedettiin kontista museon pihalle. Ressun runko nostettiin  peräkärrylavetille, johon se sidottiin huolellisesti liinoilla. Rungon päälle laitettiin vielä kevytpeite suojaamaan runkoa kuljetuksen ajaksi. Telineessä kiinni oleva Ressun moottori saatiin puolestaan lastattua tila-autoon.

Kuva: Jouni Ripatti.

Kuva: Reijo Siirtola.

Kun lastaukset oli tehty, ajettiin museolta kahdeksan kilometrin päässä olevalle Puusepäntien verstaalle. Siellä runko ja moottori purettiin kuljetuksesta ja työnnettiin sisään uuteen kotiinsa.

Kuva: Reijo Siirtola.

Kuva: Reino Myllymäki.

Ressun entisöinnit käynnistyvät huhtikuun alussa samalla, kun viimeistelemme verstasta käyttökuntoon.

Tiistaikerhon toimitilan varustaminen käynnissä

Maanantai 10.3.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry vuokrasi Tuusulasta Puusepäntieltä toimitilat Tiistaikerhon toiminnan jatkumiseksi. Kerhon entisöintitoimintahan päättyi Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa vuoden 2024 lopussa, koska entisöintitila muuttui museon muuttoa palvelevaksi työtilaksi.

Puusepäntien toimitila vuokrattiin kolmeksi vuodeksi, eli ajaksi, jonka kuluessa Suomen ilmailumuseon uudisrakennus valmistuisi nykyisen museon viereiselle tontille. No, jos se ei siihen mennessä vielä valmistuisikaan, Puusepäntiellä jatkettaisiin, kunnes entisöintitoiminta jatkuu uuteen museoon tulevassa entisöintiverstaassa.

Kuvat: Jukka Köresaar.

Puusepäntien tyhjään hallitilaan on parin viikon ajan tuotu Suomen ilmailumuseolta mukaamme saatavaa kalustoa ja työkoneita. Saimmekin sieltä kiitettävän paljon työkoneita ja työvälineistöä, josta on kiittäminen Suomen ilmailumuseota. Tällaisia olivat mm. vannesahat, taso- ja pyöröhiomakoneet, pylväspora, kompressori ja teollisuusimuri.

Kuva: Jukka Köresaar.

Pienempikokoista tavaraa on kuljetettu Suomen ilmailumuseolta Puusepäntielle henkilöautoilla ja peräkärryillä. Suurten ja raskaiden tavaroiden kuten pöytien ja työkoneiden kuljetusta varten saatiin onneksi perälavanostimella varustettu kuorma-auto. Monet työkoneet työnnettiin museon entisöintitilasta käsin peränostimelle, mutta kuormauksessa meitä avusti myös museon trukki.

Samanaikaisesti on eri tahoilta saatu hankituksi pitkän tarvelistan mukaisesti korvauksetta tai edullisesti kalustusta ja muuta tarpeistoa hallitilan varustamiseksi. Tarvetta onkin kaapistoista ja hyllytarpeista aina kahvinkeittimeen ja ensiapukaappiin asti.

IMY:n vuokraama Puusepäntien toimitila ei ole pelkästään Tiistaikerhon työtila. Se on samalla Ketterät Kirjat Oy:n ja IMY:n lähinnä julkaisuja koskeva varasto. Niinpä toimitilaan rajataan erikseen näitä kahta varastoa varten oma kohtansa.  

Samalla, kun Puusepäntien ovesta on tuotu tavaraa sisään halliin,  sen seinille on alettu asentaa hyllyjä ja kaapistoja entisöintiin liittyvää materiaalia ja työkaluja varten. Toistaiseksi kaikki näyttää Puusepäntiellä vielä varsin sekavalta, mutta päivä päivältä ”kaaokseen” saadaan järjestystä entisöintitoiminnan käynnistymiseksi.

Puusepäntien varustamiseen menee toki vielä jonkin verran aikaa. Tavoitteemme on kuitenkin, että entisöintitoiminta pääsisi jatkumaan Tiistaikerhon uudessa toimitilassa huhtikuun alussa. Silloin kerholaiset jatkavat niin Demo-Myrskyyn liittyviä töitä kuin Ressun (OH-XEA) entisöintiä. Näiden rinnalla tehdään myös pienempiä entisöinnin kohteita. Tällainen on mm.  Bristol Blenheim pommikoneen lentäjän istuimen kunnostus.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.