Tiistaikerhon blogi

Valmet Vihuri II:n eturunko näytteillä Suomen Ilmailumuseossa

Lauantai 12.5.2018 - Tiistaikerholainen

Peräti parinkymmenen vuoden mittainen Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon projekti Valmet Vihuri II:n (VH-25) etu- ja takaohjaamon käsittävän eturungon entisöimiseksi on saatu valmiiksi ja se on asetettu näytteille Suomen Ilmailumuseon I halliin.

Blogi_2018-14-1.jpg

Vihurin eturungon entisöinnin pohjana on helsinkiläisestä romuttamosta 1970-luvun lopulla löytynyt ja Suomen Ilmailumuseoon hankittu VH-25:n etuohjaamon ja moottoripukin kokonaisuus. Ohjaamossa oli jäljellä joitain laitteita, tuulilasikokonaisuus sekä moottoripukissa osa patalevystä. Entisöintihanke alkoi varsinaisesti 1990-luvun puolivälin jälkeen, mutta oli jonkun aikaa tauolla käynnistyen uudestaan toden teolla 2000-luvun alkupuolella.

Romuttamosta löytynyttä vain etuohjaamon käsittänyttä eturunkoa täydennettiin rakentamalla Vihurin piirustusten mukaan etuohjaamon jatkoksi takaohjaamo lentäjän istuimineen. Kumpikin ohjaamo varustettiin kaikilta laitteiltaan ja mittareiltaan niin täydelliseksi kuin mahdollista. Siitä kiitos sekä Suomen Ilmailumuseolle että Suomen Ilmavoimamuseolle, joiden kokoelmista puuttuvat laitteet ja mittarit saatiin VH-25:n entisöinnin käyttöön. Tiistaikerhossa rakennettiin myös paljon muuta tarpeellista ohjaamoiden varustusta kuten matkatavarasäiliö, karttakotelo ja valopistooli ampumaputkineen.

Valmet Vihuri VH-25:n eturunko ohjaamoineen ja laitteineen on nyt näytteillä Suomen Ilmailumuseossa kävijöiden katsottavaksi. Suomen Ilmavoimamuseossa on puolestaan näytteillä ainut kokonaisena säilynyt Vihuri eli VH-18. Suomen Ilmailumuseon VH-25:n eturunko tarjoaa kuitenkin kävijälle jotain sellaista, mitä ei Ilmavoimamuseon VH-18.

Blogi_2018-14-2.jpg

Entisöity VH-25:n eturunko on suurelta osin verhoiltu läpinäkyvällä pleksillä alumiinipellin sijasta. Tämän ansiosta museossa kävijä pääsee hyvin näkemään, mitä kaikkea laitteita ja mittareita Vihurin ohjaamot sisältävät.

Blogi_2018-14-8-9.jpg

Ohjaamoissa ovat myös päällä niin ohjaamo- kuin mittarivalot sekä tähtäimen valoristikko. Etuohjaamon istuimen yläpuolelle on asennettu peili, jonka avulla museossa kävijä näkee tähtäimen valoristikon.

Blogi_2018-14-3-7.jpg

Vihurin ohjaamolaitteet ja mittarit ovat sikäli mielenkiintoiset, että niissä on perua Vihuria edeltäneistä Ilmavoimien käyttämistä konetyypeistä. Kun Vihureja aikanaan rakennettiin, ohjaamot varustettiin monilta osin ilmavoimien käyttämistä ja jo romutetuista koneista talteen otetuilla osilla. Esimerkiksi Vihurin etuohjaamon ohjaussauva, magneeton valitsinkytkin, punaiset ohjaamovalot ja osa happijärjestelmää kuten regulaattori, virtaus- ja painemittarit ja venttiili ovat Messerschmitt Bf 109:stä.

Blogi_2018-14-6.jpg

Vihurin happipullot ovat ilmeisesti Junkers Ju 88:sta. Etuohjaamon jalkaohjaimet ovat puolestaan VL Myrskystä.

Blogi_2018-14-4.jpg

Mittarit ovat perua useammastakin konetyypistä. Bristol Blenheimista on etuohjaamon paineöljyjärjestelmän käsipumppu. Vihurin moottori on Blenheimissa käytetty Bristol Mercury VIII -moottorityyppi. Valitettavasti yhtään Bristol Mercury -moottoria ei Suomessa ole jäljellä entisöityyn VH-25:n eturunkoon kiinnitettäväksi. Voidaankin todeta, että Vihureiden rakentamisessa hyödynnettiin laitteiden uusiokäyttöä.

Blogi_2018-14-5.jpg

Tervetuloa Suomen Ilmailumuseoon tutustumaan Tiistaikerhon entisöimään Valmet Vihuri II:n ohjaamokokonaisuuteen!

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, harjoituskone, Valmet Vihuri, VH-25

Vihurin ohjaamotöiden loppurutistus

Sunnuntai 4.3.2018 - Tiistaikerholainen

Valmet Vihurin (VH-25) ohjaamokokonaisuus pääsee pian yleisön nähtäville Suomen Ilmailumuseoon. Viimeisenä työnä on käynnissä ohjaamokokonaisuuden kylkien verhoilu. Kyljethän verhoillaan sekä alumiinipellillä että pleksillä niin, että museossa kävijä pääsee näkemään ohjaamon sisään, mitä kaikkea laitteita siellä onkaan.

Blogi_2018-05-01-02.jpg

Samalla kun ohjaamon kylkiä on verhoiltu, on ohjaamoon asennettu viimeisiä laitteita. Saimme ohjaamoon asennettavaksemme Vihureissa käytetyn konekiväärikameran säätimen. Ongelma oli vaan siinä, että säätimestä puuttui pidike, jolla se kiinnitetään etuohjaamon vasemmalla puolella olevaan instrumenttipaneeliin. Meillä ei myöskään ollut tietoa, minkälainen tuo kiinnityspidike olisi.  Niinpä tuo pidike suunniteltiin itse ja rakennettiin alumiinista.  Pidike on nyt valmis ja säädin ohjaamoon asennettavissa.

Blogi_2018-05-04-06.jpg

Ennen joulua saatiin valmiiksi ohjaamo- ja näyttelyvalojen asentaminen. Valojen ohjauskeskuksen viimeistely ja paikalleen asentaminen jäi tämän vuoden puolelle.  Valojen ohjauskeskuksen paikalleen asentamiseksi tehtiin alumiinipellistä kaukalo, johon ohjauskeskus kiinnitettiin. Koko ”paketti” asennettiin sitten etuohjaamon alapuolisen tukitelineen päälle. Valojen ohjauskeskus jää ohjaamon kylkien verhoilun taakse piiloon museossa kävijöiden katseelta ja mahdolliselta ilkivallalta.

Blogi_2018-05-09-11.jpg

Ohjaamon kylkien alaosan verhoilu 1,5 mm vahvuisella alumiinipellillä on saatu päätökseen. Pellit peittävät puolet ohjaamon kyljistä. Alareunastaan pellit kiinnitettiin ohjaamon alla olevan tukirakenteen helmaan.  Yläosastaan pellit kiinnitettiin Vihurin ohjaamon kylkeä pitkin kulkevaan verhoilupaneeliin. Ohjaamon kylkien yläpuoli verhoillaan läpinäkyvillä pleksilevyillä ja niiden asemointi paikoilleen on jo aloitettu.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, harjoituskone, Valmet Vihuri, VH-25

VH-25:n ohjaamo sai valot

Keskiviikko 20.12.2017 - Tiistaikerholainen

Valmet Vihuri II (VH-25) ohjaamokokonaisuuden entisöinnin viimeisiä töitä ovat ohjaamoihin asennettavat ohjaamovalot, mittaritaulujen taustavalot, tähtäimen valo sekä ohjaamon sisätiloja museon näyttelyssä valaisevat valot. Ohjaamokokonaisuuden kyljet saavat lopuksi alumiinipelti- ja pleksiverhoilun.

Alun perin Vihureissa oli 24 V tasajännitejärjestelmä. Järjestelmän + eli positiivinen napa oli eristetty koneen rungosta ja - eli negatiivinen napa oli yhdistetty koneen runkoon. Vihurin ohjaamokokonaisuuden jännitejärjestelmäksi valittiin kuitenkin 12 V tasajännite, jossa järjestelmän sekä positiivinen ja negatiivinen napa on eristetty rungosta. Muunnamme normaalin verkkojännitteen (240 V AC) 12 voltin pienjännitteeksi ja tasasuuntaamme sen. Tasajännitteen 12 V DC johdamme valmistamaamme Vihurin valojen ohjauskeskukseen, josta virta johdetaan kuhunkin valaisimeen.

Vihurin etu- ja takaohjaamon kummallakin sivulla on pienet punaista valoa antavat ohjaamovalaisimet. Valaisinten punasävy siksi, että lentäjien hämärä/pimeänäkö häiriintyy mahdollisimman vähän hämärässä tai pimeässä lennettäessä. Valon määrää ja suuntaa voi säätää yksinkertaisesti kiertämällä valaisimen lasin ympärillä olevaa suojusta.

Blogi_2017-28-01.jpg

Saimme käyttöömme kolme alkuperäistä ohjaamovalaisinta asennettavaksi VH-25-koneen ohjaamoihin, joten puuttuva neljäs valaisin piti tehdä. Onneksi löytyi vielä valaisimen kantaosa, jonka jatkoksi rakennettiin alkuperäisen valaisimen mallin mukaiset valaisimen runko, lasikupu sekä suojus. Valaisimen runko työstettiin alumiinista, punaisesta muovista leikattiin lampun ”lasi” ja alumiinipellistä tehtiin lampun suojus.

Blogi_2017-28-02-03.jpg

Kun puuttuva ohjaamovalaisin oli saatu valmiiksi, asennettiin kaikki neljä valaisinta paikoilleen ohjaamojen kummankin kyljen yläosan alkuperäisiin kiinnikkeisiin. Alkuperäiset hehkulamput korvattiin led-polttimilla. Näin siksi, että ohjaamovalot ovat näyttelyssä esillä olevassa VH-25:n ohjaamokokonaisuudessa jatkuvasti päällä, joten kuumenevat hehkulamput eivät olisi kokonaisuuden kannalta hyvä ratkaisu. Led-polttimoiden asentaminen alkuperäisiin ohjaamovalaisimiin ei ollut ongelma, sillä led-polttimoissa on sama BA 15d -kanta kuin alkuperäisissä hehkulampuissa.

Blogi_2017-28-04-05.jpg

Vihurin neljän ohjaamovalaisimen alkuperäiset johdot olivat läpinäkyvän muoviletkun suojaamat. Samoin toimittiin nytkin. Sitä varten hankittiin vastaavanlaista, joskin silikonista tehtyä ohutta muoviletkua. Alkuperäisessä asennuksessa valaisimesta lähti erikseen muoviletkun suojaamana miinus ja plus johdin, joista miinus oli yhdistetty koneen runkoon. Nyt johdotusta muutettiin niin, että toisen letkun sisään työnnettiin kummatkin johtimet, jotka yhdistettiin valaisimen ja valojen ohjauskeskuksen välille. Virran kytkeminen sytytti punahehkuiset ohjaamovalot kauniisti palamaan.

Blogi_2017-28-06.jpg

Oli vuorossa ohjaamojen mittaritaulujen taustavalojen asentaminen. Niitä asennettiin kolme kummankin mittaritaulun taakse. Valitettavasti yhtään taustavaloa ei ole säilynyt käyttöömme, joten ne piti rakentaa. Onneksi mittaritauluissa oli jäljellä valaisimien kiinnityspidikkeet, joiden perusteella voitiin arvioida pidikkeeseen asennettavan valaisimen koko ja muoto.

Blogi_2017-28-07-08.jpg

Puuttuvat valaisimien putkimaiset runko-osat sorvattiin muovista. Kunkin läpi pujotettiin johto ja johtojen päihin asennettiin valaisimen kanta. Tähän kantaan kiinnitettiin G4-kannalliset led-polttimot. Kun johtoihin yhdistettiin virta, mittaritaulun taustavalot syttyivät ja valaisivat odotetusti Vihurin mittaristot.

Blogi_2017-28-10.jpg

Emme vetäneet valojen ohjauskeskuksesta koko matkaa kuudella johdolla mittaritaulujen taustavaloihin. Ohjauskeskuksesta lähtee yksi johto kohti kumpaankin mittaritaulua ja mittaritaulun tuntumassa johto haarotettiin kullekin kolmelle valaisimelle käytettävissämme olevien kuvien mukaisesti. Vastaavalla tekniikalla asennettiin myös tähtäimen valo.

Blogi_2017-28-11-13.jpg

Koska Vihurissa oli alun perin käytetty mittarin taustavalojen sekä tähtäimen valon johtoina armeerattua johtoa, toimimme samoin. Johtojen armeerauksella eli johdon ulkovaipan metallisella pintapunoksella eliminoitiin mahdolliset ulkopuoliset häiriösignaalit. Hankkimassamme armeeratussa johdossa oli kuitenkin kolme johdinta, mutta mittaritaulun taustavalaisimien polttimoihin tarvitaan johtimia vain kaksi. Tämän vuoksi vedimme kolmijohtimisen johdon pois armeerauksen sisältä ja työnsimme tilalle mittaritaulujen taustavalojen kaksi johdinta. Samalla venytimme armeerausta, jotta saimme aikaan ohuemman Vihurissa käytettyä alkuperäistä armeerattua johtoa vastaavan johtotyypin.

Blogi_2017-28-14.jpg

Vihurin ohjaamo asetetaan näytteille Suomen Ilmailumuseoon. Näyttelyssä kävijöiden kannalta ohjaamon punavalot, mittarivalot ja tähtäinvalo eivät valaise ohjaamon laitteita riittävästi, vaikka ne lentäjille riittivätkin. Tämän vuoksi ohjaamoihin asennettiin näyttelyvalaistukseksi 4 kappaletta 30 cm mittaisia led-valaisimia. Ne asennettiin kummankin ohjaamon yläreunaan siten, että ne ovat mahdollisimman huomaamattomia. Riippuen ohjaamon asennosta näyttelyssä, valaistusta ohjataan niin, että vain katsojan puoleiset valaisimet ovat käytössä. Näin ohjaamon vastakkaisella puolella olevat valaisimet eivät pääse häikäisemään katsojia.

Blogi_2017-28-15.jpg

Nyt oli saatu toimimaan Vihuriin kuuluvat ohjaamovalot, mittariston taustavalot, tähtäimen valo ja näyttelyvalot. Valaisimien ja valojen ohjauskeskuksen välillä kulkevat lukuisat johdot piti saaja vielä ”järjestykseen”. Tämä tehtiin kiinnittämällä johdot alkuperäisillä ja alkuperäisen mallisilla klemmareilla siististi ohjaamon runkoputkiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, harjoituskone, Valmet Vihuri, VH-25

VH-25 sai valopistoolin

Perjantai 15.9.2017 - Tiistaikerholainen

Vihurin etuohjaamoon valmistui kesän kynnyksellä valopistoolin eli merkinantopistoolin ampumaputki. Putki sijaitsee etuohjaamon lattiassa ohjaussauvan etupuolella. Putkesta ammutaan siten suoraan koneen alle. Valopistoolin ampumaputki sijaitsee kuitenkin useimmiten koneiden ohjaamon seinässä, jolloin valopistoolilla ammutaan koneen sivulle. Näin siksi, että koneen alapinnalla voi sijaita esimerkiksi lisäpolttoainetankin ja pommin ripustukset.

Blogi_2017-19-01.jpg

Valopistooli ei kuulunut Vihurin pysyvään varustukseen, vaan lentäjä ottaa valopistoolin ja valoammukset mukaan lentosuunnitelman tai koulutustehtävän niin edellyttäessä. Valopistoolia käytettiin mm. lentäjän ja lennonjohdon väliseen viestintään tahi omakonetunnuksen ilmoittamiseen.

Valmet Vihuri 25:n ohjaamokokonaisuuden entisöinnissä heräsi ajatus saada etuohjaamoon tehdyn ampumaputken päähän valopistooli, joka voisi olla siinä pysyvästi ohjaamon ollessa museossa näytteillä. Suomen Ilmailumuseon asekaapista löytyikin Vihuriin soveltuva valopistooli. Alkuperäistä valopistoolia ei kuitenkaan haluttu Vihurin ohjaamoon laittaa, vaan sen tilalle päätettiin värkätä aidon valopistoolin näköiskopio. Tiistaikerholainen Pertti Mela otti tehtäväkseen valopistoolin kopion tekemisen.

Blogi_2017-19-02.jpg
Kopio on nyt valmistunut ja asetettu Vihurin ohjaamon valopistoolin ampumaputken päähän. Todettakoon, että valopistoolin ampumaputken päässä on kiristin, joka lukitsee pistoolin piipun putken päähän. Näin pistooli pysyy turvallisesti paikoillaan sillä ammuttaessa.

Blogi_2017-19-03.jpg

Valopistoolin kopion rakennusmateriaaliksi valittiin vaneri. Vaneri on metallia helpompi työstää pistoolin muotoon. Tosin pistoolin kopio ei ole kokonaan vaneria. Pistoolin piippu on metalliputken pätkä. Myös liipaisin tehtiin metallista.

Pistoolin kopio rakentamisessa käytettiin mallina museon aitoa valopistoolia. Pistoolin muoto ja ulottuvuudet mitattiin tarkkaan ja niiden perustella suunniteltiin pistoolin vaneristen osien valmistus. Vanerista leikattiin suunnitelman mukaisesti pistoolin rakentamiseen tarvittavat aihiot. Ne liimattiin ”paketiksi” pistoolin muotoon työstettäväksi. Vaneriaihioon tehtiin puinen tappi ”sisäpiipuksi” metalliputkesta sahatun pätkän kiinnittämiseksi pistoolin vaneriseen runkoon.

Blogi_2017-19-04.jpg

Kun kaikki vaneriosat oli liimattu yhteen, pistoolin aihio työstettiin oikean pistoolin tarkkaan muotoon ja näköiseksi. Liipaisimen kaareva suojus koverrettiin auki ja alkuperäisen liipaisimen malliin tehty alumiininen liipaisin asennettiin paikoilleen. Samoin paikoilleen asennettiin pistoolin päähän tuleva viritin.

Vanerisen pistoolikopion työstäminen ulkonaisesti täsmälleen aidon pistoolin mittojen mukaiseksi oli vaativa tehtävä.  Siinä kuitenkin onnistuttiin erinomaisesti. Pistoolikopioon asennettiin myös aidossa pistoolissa olevia ruuveja ja pultteja vastaavat osat. Ne valmistettiin itse ja tummennettiin ja sinistettiin alkuperäisten näköisiksi. Pistoolin kahvan päähän tehtiin siihen kuuluja nahkahihnan kiinnitysrengas.

Blogi_2017-19-05.jpg

Jotta vaneripistoolin kopio näyttäisi mahdollisimman alkuperäiseltä, se piti myös pintakäsitellä näyttämään aidolta metalliesineeltä. Menetelmäksi valittiin vanerisen pistoolin kopion maalaaminen tummanharmaalla Humbrol metal cote polish steel -maalilla. Jo tällä maalilla tehty pintakäsittely muutti vanerin hyvin metallin näköiseksi ja tuntuiseksi. Maalipinta haluttiin vielä vanhentaa käytetyn pistoolin näköiseksi. Se tehtiin sivelemällä tummanharmaalle maalipinnalle ohennettua mustalla pigmentillä sävytettyä öljymaalia. Kun öljymaali oli lähes kuivunut, pistoolin pinnat pyyhittiin pehmeällä rätillä. Näin pistoolin uurteisiin, koloihin ja pintoihin jäi tummaa väriä tehden pistoolin hyvin aidon metallipintaisen valopistoolin näköiseksi.

Blogi_2017-19-06.jpg

Viimeisenä työnä oli tehdä pistoolin kädensijan kummallakin puolelle tulevat kahvapaneelit. Paneelit valmistettiin irrottamalla alkuperäisen pistoolin bakeliittiset kahvapaneelit ja tekemällä niistä silikonimuotit. Muotteihin valettiin valuhartsia. Ennen valua kokeiltiin valuhartsin sävyttämistä vastaamaan alkuperäisten kahvapaneelien väriä. Mustan ja punaisen epoksivärin yhdistelmällä saatiin aikaiseksi oikea värisävy. Nyt värjätty valuhartsi valettiin silikonimuotteihin.

Blogi_2017-19-07.jpg

Kun valuhartsi oli jähmettynyt, paneelien aihiot irrotettiin muoteista ja niistä hiottiin pois valujäljet. Valmiit paneelit liimattiin valopistoolikopion kahvan kummallekin puolelle. Hyvin aidonnäköinen valopistoolin kopio oli nyt valmis asennettavaksi Vihuri 25:n ohjaamokokonaisuuden etuohjaamossa sijaitsevan laukaisuputken päähän.

1 kommentti . Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, harjoituskone, Valmet Vihuri, VH-25

VH-25 sai valopistoolin ampumaputken

Tiistai 20.6.2017 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa entisöitävänä oleva Valmet Vihuri II:n (VH-25) ohjaamokokonaisuus sai uuden lisän, kun etuohjaamon lattiaan lentäjän jalkojen väliselle alueelle asennettiin merkinantovalopistoolin ampumaputki. Ohjaamoon asennettiin myös alkuperäinen valopistoolin patruunateline. Vihurilla lentäneiltä olemme saaneet tosin kuulla, ettei valopistoolin ampumaputki kuulunut jokaisen Vihurin varustukseen. Nyt sellaisen joka tapauksessa VH-25 sai.

Blogi_2017-14-01-02_combo_720x405.jpg

Valopistoolin ampumaputki rakennettiin Vihurin piirustusten mukaan. Runko tehtiin metalliputkesta. Putken pään suuosaksi hitsattiin läpimitaltaan hivenen suurempi putken pätkä. Putken suuosan kylkeen tehtiin laikalla halkio pistoolin piipun kiristäjää varten. Vipumainen kiristäjä varmistaa, että pistooli pysyy kiinni putkessa pistoolilla ammuttaessa.

Blogi_2017-14-03-04_combo_720x405.jpg

Halkion kumpaankin reunaan sekä putken kylkeen hitsattiin korvakkeet kiristäjää ja kiristäjän vipua varten. Moniosainen kiristäjä rakennettiin metalista ja kiinnitettiin halkion korvakkeisiin metallitapilla. Kun kiristäjän vivun kääntää ampumaputken sivulla olevaan pidikkeeseen, kiristäjä supistaa putkessa olevaa halkiota lukiten samalla putkeen työnnetyn valopistoolin piipun. Ampumaputki maalattiin harmaalla maalilla.

Blogi_2017-14-05-06_combo_720x405.jpg

Putkeen kuuluu vielä pieni teline, jota vasten valopistooli asetetaan ampuma-asentoon. Teline tehtiin alumiinipellistä, maalattiin harmaalla ja kiinnitettiin klemmarilla putken kylkeen. Lopuksi valopistoolin ampumaputken suuhun ja pistoolitelineeseen liimattiin nahkapehmuste.

Blogi_2017-14-08-09_combo_720x405.jpg

Oikea kuva: Jorma Laakkonen.

Etuohjaamon lattiaan tehtiin reikä ampumaputkelle sekä putken kiinnitys ohjaamon runkoon. Ennen kuin ampumaputki asennettiin lopullisesti paikoilleen, se lyhennettiin oikeaan mittaansa. Ohjaamon oikealla puolella olevaan valopistoolin patruunatelineeseen laitettiin vielä näytteeksi muutama valopistoolin patruunan hylsy.

Blogi_2017-14-10-11_combo_720x360.jpg

Vasen kuva: Jorma Laakkonen.

Valmistuneesta valopistoolin ampumaputkesta otettiin ”kylmät tyypit” Suomen Ilmailumuseon kokoelmissa olevalla valopistoolilla. Alkuperäistä valopistoolia ei kuitenkaan laiteta museoon näytteille tulevaan Vihuri VH-25:n ohjaamoon, vaan tilalle tehdään pistoolin puinen kopio.

Ellei toisin mainuttu, kuvat: Lassi Karivalo.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, harjoituskone, Valmet Vihuri, VH-25

Valmet Vihuri VH-25:n matkatavarasäiliö valmistui

Sunnuntai 12.2.2017 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöinnin kohteena on pitkään ollut Valmet Vihuri II:n (VH-25) etu- ja takaohjaamon käsittävä kokonaisuus. Itse asiassa ohjaamokokonaisuuden entisöinti aloitettiin jo 1980-luvulla, mutta työt ovat olleet välillä tauolla.

Nyt ollaan kuitenkin niin pitkällä, että ohjaamot laitteineen ovat valmiina ja koneen matkatavarasäiliö on saatu kiinnitetyksi paikalleen takaohjaamon taakse. Vielä on tekeillä etuohjaamon lattian läpi kiinnitettävä valopistoolin ampumaputki sekä tähtäimen pidike. Viimeiseksi ohjaamokokonaisuuden kyljet verhoillan pleksillä. Ohjaamokokonaisuus onkin valmistumassa museokävijöiden ihailtavaksi.

No, voitaisiinhan sitä vielä rakentaa ohjaamon edessä olevan patalevyn ympärille siitä puuttuva NACA -rengas. Tai, jos löytyisi jostain ilmainen tai hyvin edullinen Bristol Mercury VIII moottori, niin olisihan se upeaa voida moottori pukkiinsa kiinnittää. Johonkin on kuitenkin vedettävä raja siihen, miten pitkälle ohjaamokokonaisuutta entisöidään.

Blogi_2017-04-01.jpg

Ohjaamon taakse sijoittuva matkatavarasäiliö koostuu pohjalevystä ja siihen kiinnitetystä kangaspussista. Säiliön vaativa rakentaminen aloitettiin alumiinipeltisestä pohjasta. Alumiinipeltiä - niin käytettyä kuin uutta - on tarvittaessa saatu entisöintitoiminnan tarpeisiin Finnairin tekniikasta. Sieltä on saatu myös poistoon menneitä, mutta käyttökelpoisia työkaluja. Kumarrus siis Finnairin suuntaan!

Blogi_2017-04-02.jpg

Vihurin piirustusten mukaan leikattiin alumiinipellistä matkatavarasäiliön pohjan aihio. Aihioon taivutettiin kapeat ulkoreunat. Tämän jälkeen säiliön pohjapuolelle tehtiin pellistä piirustusten mukaiset jäykistelistat. Listat kiinnitettiin pohjan alapintaan popniiteillä. Pohjalevyn alapinta maalattiin harmaalla maalilla, jolla saatiin samalla peittoon alumiinilevyssä ollut aikaisempi maalauskuvio. 

Blogi_2017-04-03.jpg

Matkatavarasäiliö pohja kiinnittyy metallikorvikkeilla koneen runkoputkiin. Niinpä metallilevystä leikattiin ja taivutettiin alkuperäisten korvakkeiden mukaiset aihiot. Korvakeaihiot työstettiin valmiiksi, sovitettiin ohjaamon takarungon pystyputkiin ja maalattiin harmaiksi.

Blogi_2017-04-04-05.jpg

Samanaikaisesti askaroitiin pohjalevyyn kiinnitettävän kangaspussin kanssa. Kaupoista etsittiin paksuhkoa ruskeaa kangasta, joka vastaisi mahdollisimman hyvin Vihurissa käytettyä matkatavarasäiliön pussin kangasta. Sellaista lopulta löydettiin. Kankaasta leikattiin pussin osat yhteen ommeltaviksi. Kangaspussi ommeltiin kaksinkertaiseksi. Näin pussista saatiin tukevampi. Pussin toiseen päähän tehtiin aukko ja sen katteeksi kankainen lippaluukku. Luukku ommeltiin yläreunastaan kiinni pussiin ja muilta osin luukku kiinnitettiin pussin aukon reunoihin alkuperäisen mukaisilla linkkulukoilla.

Blogi_2017-04-06-07.jpg

Löysä kangaspussi sidotaan koneen putkirakenteeseen soljella varustetuilla nahkahihnoilla. Sopivia hihnoja löytyikin kaupasta. Hihnoja varten tehtiin pussin reunoihin nahkaiset kiinnikkeet, joiden läpi kiinnityshihnat voidaan pujottaa.  Nahkaiset kiinnikkeet niitattiin kangaspussin kulmiin. 

Blogi_2017-04-08.jpg

Nyt voitiin valmis matkatavarasäiliön kangaspussi ja säiliön alumiinipeltinen pohjalevy kiinnittää toisiinsa.  Kangaspussi kiinnitettiin alareunoistaan niiteillä alumiinipeltisen pohjalevyn taitereunoihin.  

Blogi_2017-04-09-10.jpg

Valmis matkatavarasäiliö asennettiin paikoilleen takaohjaamon takana olevaan runkokehikkoon. Ensin pohjalevy kiinnitettiin metallikorvakkeilla rungon pystytukiin ja sen jälkeen itse kankainen pussi sidottiin nahkahihnoilla koneen tukirakenteisiin. Kyllä lentäjien kelpaisi laittaa tavaransa Tiistaikerhon valmistamaan upouuteen matkatavarasäiliöön. Vaan, eipä tämä ohjaamokokonaisuus minnekään taida lentää!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, harjoituskone, Valmet Vihuri, VH-25

Vihurin ohjaamokokonaisuus loppusuoralle

Sunnuntai 31.5.2015 - Tiistaikerholainen

1970-luvulla romuttamosta pelastettua Vihuri VH-25:n etuohjaamoa on moni käsi rakentanut vuosikymmenten kuluessa. Aluksi tavoitteena oli varustaa etuohjaamo kaikilla ohjaamoon kuluvilla alkuperäisillä laitteilla ja mittareilla. Nälkä kasvoi syödessä. Sen seurauksena Tiistaikerhossa päätettiin rakentaa puuttuva takaohjaamo ja siten saada museossa näytteille Vihurin koko keskirunko eli koneen ohjaamokokonaisuus. Nyt ollaan tilanteessa, jossa niin etu- kuin takaohjaamo ovat rakenteellisesti lähes valmiit, joten hankkeen loppusuora alkaa häämöttää.

2015-14-1.jpg

Seuraavia töitä on kevään aikana tehty:

Vihurin etuohjaamosta puuttui lentäjän pään korkeudella oleva ohjaamon alumiinipeltinen takaseinä. Sellainen rakennettiin piirustusten mukaisesti. Ensin suurennettiin piirustuksesta takaseinä luonnolliseen kokoonsa, jonka jälkeen leikattiin suurennoksen mukainen alumiinilevy. Levy muotoiltiin mittoihinsa ja kevennettiin levyyn leikatuilla pyöreillä aukoilla sekä jäykistettiin profiiliurilla. Lopuksi harmaaksi maalattu seinä kiinnitettiin paikoilleen.

2015-14-2.jpg

Takaohjaamon oikealle puolelle on rakennettu happipullotelineet neljälle alkuperäiselle happipullolle. Pulloista lähtevät happiputket sekä sulkuhanan teline ovat rakenteilla.

2015-14-3.jpg

Rakenteilla on myös ohjaamojen oikealla sivulla kulkeva alumiinipeltinen kaapeli/johtokotelo.  Kotelosta oli jäljellä etuohjaamon osuus, jonka vuoksi koteloa on jatkettu piirustusten mukaan koko takaohjaamon pituudelta.

2015-14-4.jpg

Aluksi taivutettiin alumiinipellistä johtokotelon aihio. Sen jälkeen koteloon tehtiin rakorivit johtojen kiinnityspidikkeitä varten. Rakojen tekemiseksi valmistettiin erityinen työkalu, jolla tarvittavat lävistykset aikaansaatiin.

2015-14-5.jpg

Kotelo kevennettiin alkuperäisen mukaisella rei´ityksillä.

2015-14-6.jpg

Kaapelikotelon jatko-osa maalattiin ja kiinnitettiin etuohjaamon kotelon jatkoksi.

2015-14-7.jpg

Etuohjaamon istuinta mallina käyttäen rakennettiin alumiinipellistä takaohjaamon lentäjän istuin. Se kaipasi vielä istuinvyöt. Museoiden varastoista ei löytynyt kuin Vihurin lantiovöitä. Kahdesta lantiovyöstä muokattiin takaistuimen olkainvyöt. Muutostyöt teetettiin suutarilla, joka sai mallikseen etuohjaamon vyöt.

2015-14-8.jpg

Nyt pitäisi jostain löytää yksi lantiovyö takaohjaamon istuimeen, jotta istuinvöistä saataisiin täydellinen. Takaohjaamon runkoputkeen tehdään vielä metallinen pidike, johon olkavyöt yläpäästään kiinnittyvät.

Vihuri on alun perin verhoiltu duralumiinilevyillä. Ohjaamokokonaisuuden verhoilua varten rakennettiin ohjaamon kummallekin sivulle tukilistat duralumiiniverhoilun kiinnittämiseksi. Päätettiin kuitenkin, ettei VH-25:n keskirunkoa verhoilla kokonaan umpeen duralumiinilevyillä. Rungon yläosaan kiinnitetään läpinäkyvä pleksi ja alaosaan duralumiinilevyt.  Näin museossa kävijät pääsevät näkemään Vihurin ohjaamon laitteistot ja mittarit.

2015-14-9.jpg

VH-25:n ohjaamorungon viimeistely jatkuu Tiistaikerhon kesätauon jälkeen elokuun puolivälissä. Valmista saataneen vuoden loppuun mennessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmailuhistoria, museolentokone, entisöinti, Valmet Vihuri

Vaihteeksi Vihuria

Torstai 30.1.2014 - Tiistaikerholainen

Näiden blogikirjoitusten pohjalta saattaisi saada käsityksen, ettei Tiistaikerhossa juuri muuta tehdäkään kuin Haukka I:tä. Samanaikaisesti Haukka I:n kanssa edistyy kuitenkin vakaasti myös Vihurin (VH-25) ohjaamo-osan rakentaminen.

2014-02_viljo_autio_varustaa_vihurin_ohjaamoa_640_px.jpg

Juuri nyt Vihurin takaohjaamon varustelu on meneillään. Todettakoon, että alun perin Suomen Ilmailumuseoon saatu VH-25:n ohjaamo käsitti vain etuohjaamon. Koko takaohjaamo on siten rakennettu etuohjaamon jatkoksi Tiistaikerhon toimesta. Takaohjaamon kohdalla voidaan sanoa, että suurin urakka on jo takanapäin.

2014-02_etuohjaamon_alkuperainen_ja_takaohjaamon_uusi_rakennettu_istuin_640_px.jpg

Takaohjaamon istuin rakennettiin piirustusten mukaan, mutta käyttäen samalla mallina etuohjaamon istuinta. Takaohjaamon istuin on asennettu paikoilleen, joskin istuimesta puuttuu vielä jokunen ohjaamon runkopalkkeihin tuleva kiinnike.

2014-02_turo_mustonen_ja_vihurin_happipullotelinen_rakennus_640_px.jpg

Takaohjaamon oikealle puolelle tulevan happipullotelineen rakentaminen alkaa myös olla valmiina. Telineen paikalleen asennusta viimeistellään.

2014-02_puuttuva_seos-kaasu_vivusto_640_px.jpg

Akuutein ongelma takaohjaamon varustelussa on ohjaamon vasemmalle puolelle tuleva kaasu- ja seosvivusto. Etuohjaamossa sellainen on, mutta sinnikkäistä yrityksistä huolimatta vivustoa ei ole toistaiseksi ole löytynyt takaohjaamoon asennettavaksi. Sitä on tuloksetta etsitty niin museoiden varastojen nurkista kuin muualtakin. Jos joku tietää sellaisen olemassa olosta, niin ottakoon yhteyttä info@imy.fi.  Mikäli kaasu-seos vivustoa ei löydy, niin se joudutaan rakentamaan.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Entisöinti, Valmet Vihuri, Tiistaikerho

Haukkaa ja vähän muitakin

Lauantai 4.5.2013 - Tiistaikerholainen

Vaikka välillä tuntuu, että Haukka I:n konservointityö etenee hitaasti, niin tiistaikerhon päiväkirjan tutkiskelu osoittaa, että paljon on saatu aikaan. Alasiipien, korkeusvakaajan sekä rungon vaneriverhoilun vauriot on korjattu ja runko puhdistettu ns. ihmesienellä. Niin ikään moottorin alumiininen muotosuojus on saatu puhdistettua ja monet ruosteen peittämät koneen metalliosat on käsitelty fosforihapolla ja maalattu mustalla maalilla. Peräsinten kangasverhoilun korjaukset ovat hyvässä vauhdissa ja saataneen päätökseen ennen kesätaukoa. Laskutelineiden vaurioituneet suojukset on irrotettu ja niiden puhdistus ja korjaus käynnissä. Odotamme innolla Haukka I:n Gnome & Rhone Jupiter IV-tähtimoottorin saapumista Keski-Suomen Ilmailumuseosta kunnostettavaksemme.

haukka_moottorisuojus.jpg

Oma varsin mielenkiintoinen vaihe Haukan konservoinnissa on alkamassa. Kysymys on Haukan alasiipien, korkeusvakaajan sekä rungon vaneriverhoilun uudesta vanerista tehtyjen korjauspaikkojen maalaus. On päätetty, että vaaleina loistavat uudet vaneripaikat ”vanhennetaan” vastaamaan niin hyvin kuin mahdollistaa ajan patinoimaa Haukan verhoilupintaa. Onneksemme saamme työn suorittajaksi vanhojen lentokonevärien ja lentokoneiden paikkausmaalaukseen omistautuneen asiantuntijan. Näin ei meidän tiistaikerholaisten tarvitse alkaa tuskaista yritys-erehdys -leikkiä asianmukaisten maalaustapojen löytämiseksi ja värisävyjen sekoittamiseksi.

Tiistaikerhon työ ei kuitenkaan ole ollut pelkkää Haukkaa. Tällä hetkellä on meneillään Vihurin (VH-25) ohjaamo-osan happipullotelineen tekeminen ja takaohjaamon varustelu jatkuu. Keski-Suomen Ilmailumuseolle rakennettavan purjekonesimulaattorin ohjaamo on valmistumassa. Suomen Ilmailumuseossa näytteillä oleva ja verhoilultaan huonoon kuntoon mennyt Blériot XI -lentokoneen pienoismalli on otettu pois näyttelystä siipien ja peräsinten verhoilujen uusimiseksi. Siipien ja peräsinten verhoukset onkin jo purettu.

bleriotin_verhoilu.jpg

Lentokoneiden moottorit ovat yksi tiistaikerholaisten tärkeä osaamisalue. Vuosien saatossa moni huonokuntoinen museoon hankittu tai saatu moottori on tiistaikerholaisten käsittelyssä kunnostettu joko yksin näytteille asetettavaksi tai museokoneen keulalle nostettavaksi. Moottorin kunnostaminen Tiistaikerhossa ei koske pelkästään mäntämoottoreita. Parhaillaan on meneillään useampivuotinen työ DC-10-matkustajakoneen CF6-suihkumoottorin laittamiseksi Suomen Ilmailumuseossa näytteille asetettavaksi.  Moottori työstetään näyttelyä varten ”avattuun muotoon”. Se tarkoittaa, että suihkumoottori leikataan osittain auki, jolloin museossa kävijät pääsevät tutustumaan suihkumoottorin toimintaperiaatteeseen.

 dc10cf6.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tiistaikerho, entisöinti, haukka, vihuri, dc-10

Valmet Vihuri VH-25

Torstai 7.3.2013 - Tiistaikerholainen

Monet Suomen Ilmavoimien toisessa maailmansodassa käyttämät lentokonetyypit kokivat 1940-luvun lopulla perusteellisen romutuksen.

vh25_1.jpg

Romutus liittyi Pariisin rauhansopimuksen ehtojen täyttämiseen. Romuttamisen seurauksena koneista ei jäänyt jäljelle juuri muuta kuin muistot. Lista peruuntumattomasti romutetuista Ilmavoimien konetyypeistä onkin ”kunnioitettavan” pitkä. No, romuttamisen puolustuksesi on sanottava, että sodan jälkeen oli myös huutava puute arvometalleista eikä päällimmäisenä mielessä ollut ilmailuhistoriallisen museon perustaminen. Romuttamisinto ei jäänyt vain 1940-luvulle, sillä samanlaisen kohtalon koki Ilmavoimien 1950-luvulla käyttämä harjoitushävittäjä Valmet Vihuri. Onneksi Vihureista jäi romuttamatta Ilmasotakoulussa opetusvälineenä ollut II-sarjan Vihuri (VH-18). Kone on nykyisin nähtävillä Keski-Suomen Ilmailumuseossa.

Lentokoneiden romuttaminen on myös tätä päivää. Kaikkia käytöstä poistettuja Ilmavoimien koneita ei luonnollisestikaan ole järkevää eikä edes mahdollista sijoittaa Suomessa toimiviin ilmailumuseoihin. Tärkeää on kuitenkin huolehtia siitä, että Suomen sotilasilmailun kannalta merkittävimmät konetyypit ja niiden yksilöt säästetään romuttamiselta, säilytetään asianmukaisesti sekä pidetään aktiivisesti yleisön nähtävillä. Valitettavasti näiltä osin on Ilmavoimien lentokoneiden museointikäytännössä yhä toivomisen varaa.

Romutetuista Vihureista jäi lopulta jäljelle muutakin konkreettista kuin Keski-Suomen Ilmailumuseossa oleva VH-18. Suomen Ilmailumuseo hankki 1970-luvun alussa Helsingin Herttoniemessä olleesta romuliikkeessä Vihurin (VH-25) rungon etuosan. Rungontorso pelastettiin tarkoituksella kunnostaa se museon näyttelyyn. Kunnostustyö aloitettiinkin, mutta vasta 1990-luvun lopulla Juha Klemettisen, Janne Salosen, Antti Hyvärisen ja Mikael Donoghuen käsissä kunnostaminen sai vauhtia. Valtaosin ilman duralumiiniverhousta ollut runko hiekkapuhallutettiin silloisessa Tikkurilan ammattikoulussa ja maalautettiin Finnairin tekniikan maalaamossa. Ohjaamoa alettiin myös varustaa siitä puuttuvilla mittareilla ja laitteilla.

VH-25:n rungon etuosan kunnostaminen siirtyi 2000 -luvun alussa Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon tehtäväksi. Siellä etuohjaamon jatkoksi alettiin rakentaa takaohjaamoa. Tämä tarkoitti, että romutetun takaohjaamon tilalle rakennettiin piirustusten mukaan uusi ohjaamo, joka  valmistuttuaan hitsattiin kiinni etuohjaamon jatkeeksi. VH-25:n rungon etuosa käsittääkin nyt sekä etu- että takaohjaamon.

Ohjaamojen varustelu on Tiistaikerhossa meneillään. Ohjaamot pyritään saamaan mittareineen ja muine laitteineen niin täydelliseksi kuin olosuhteet antavat myöden. Etuohjaamo on varustukseltaan jo aika pitkällä. Sen sijaan kokonaan uusiksi rakennetusta takaohjaamosta puuttuu vielä mittareita ja laitteita. Parhaillaan on työn alla istuimen rakentaminen takaohjaamoon.

vh25_4.jpg

Vihurin mittareita on löytynyt museohyllyjen kätköistä kohtuullisen hyvin. Joidenkin mittareiden kohdalla on kuitenkin tyytyminen näköiskopioon. Sen sijaan muuta ohjaamojen laitteistoa on ollut vaikeampi löytää. Sen vuoksi niitä on myös rakennettu. Onneksi Keski-Suomen Ilmailumuseosta saatiin äskettäin joitain Vihuriin sopivia osia, mukaan lukien kolme happipulloa. Todettakoon, että Vihurin mittaristo ja muu laitteisto oli suurelta osin peräisin toisen maailmansodassa Ilmavoimien käytössä olleista ja romutetuista koneista. Ohjaussauva oli mm. Messerschmittin peruja.

vh25_2.jpg

Suomen Ilmailumuseoon oli aikanaan saatu muutama Vihurin etu- ja takaohjaamon kuomu. Niistä valittiin parhaat kunnostettavaksi ja VH-25:een asennettavaksi. Tämä tarkoitti pahoin naarmuuntuneiden kuomulasien hiomista kirkkaiksi, kuomujen metalliosien puhdistamista ja maalausta sekä kuomun liukukiskojen rakentamista uuteen takaohjaamoon.

vh25_3.jpg

Niin houkuttelevalta kuin se tuntuisikin, moottoria Suomen Ilmailumuseon Vihuri tuskin nokalleen saa. Yhtään ylimääräistä Bristol Mercury VIII moottoria ei ole Suomessa saatavilla.

Suomen Ilmailumuseon omistaman Vihurin eturunkoa ei tulla päällystämään alkuperäiseen tapaan duralumiinilevyllä. Runko verhoillaan läpinäkyvällä pleksilasilla. Näin näyttelyssä kävijöille paljastuu hyvin Vihurin rungon rakenne sekä ohjaamon varustelu kaikkine mittareineen ja muine laitteineen. Vihuri VH-25:n rungonpätkän varustelu saataneen valmiiksi näytteille asetettavaksi vuonna 2014.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tiistaikerho, entisöinti, vihuri, valmet