Monet Suomen Ilmavoimien toisessa maailmansodassa käyttämät lentokonetyypit kokivat 1940-luvun lopulla perusteellisen romutuksen.

Romutus liittyi Pariisin rauhansopimuksen ehtojen täyttämiseen. Romuttamisen seurauksena koneista ei jäänyt jäljelle juuri muuta kuin muistot. Lista peruuntumattomasti romutetuista Ilmavoimien konetyypeistä onkin ”kunnioitettavan” pitkä. No, romuttamisen puolustuksesi on sanottava, että sodan jälkeen oli myös huutava puute arvometalleista eikä päällimmäisenä mielessä ollut ilmailuhistoriallisen museon perustaminen. Romuttamisinto ei jäänyt vain 1940-luvulle, sillä samanlaisen kohtalon koki Ilmavoimien 1950-luvulla käyttämä harjoitushävittäjä Valmet Vihuri. Onneksi Vihureista jäi romuttamatta Ilmasotakoulussa opetusvälineenä ollut II-sarjan Vihuri (VH-18). Kone on nykyisin nähtävillä Keski-Suomen Ilmailumuseossa.

Lentokoneiden romuttaminen on myös tätä päivää. Kaikkia käytöstä poistettuja Ilmavoimien koneita ei luonnollisestikaan ole järkevää eikä edes mahdollista sijoittaa Suomessa toimiviin ilmailumuseoihin. Tärkeää on kuitenkin huolehtia siitä, että Suomen sotilasilmailun kannalta merkittävimmät konetyypit ja niiden yksilöt säästetään romuttamiselta, säilytetään asianmukaisesti sekä pidetään aktiivisesti yleisön nähtävillä. Valitettavasti näiltä osin on Ilmavoimien lentokoneiden museointikäytännössä yhä toivomisen varaa.

Romutetuista Vihureista jäi lopulta jäljelle muutakin konkreettista kuin Keski-Suomen Ilmailumuseossa oleva VH-18. Suomen Ilmailumuseo hankki 1970-luvun alussa Helsingin Herttoniemessä olleesta romuliikkeessä Vihurin (VH-25) rungon etuosan. Rungontorso pelastettiin tarkoituksella kunnostaa se museon näyttelyyn. Kunnostustyö aloitettiinkin, mutta vasta 1990-luvun lopulla Juha Klemettisen, Janne Salosen, Antti Hyvärisen ja Mikael Donoghuen käsissä kunnostaminen sai vauhtia. Valtaosin ilman duralumiiniverhousta ollut runko hiekkapuhallutettiin silloisessa Tikkurilan ammattikoulussa ja maalautettiin Finnairin tekniikan maalaamossa. Ohjaamoa alettiin myös varustaa siitä puuttuvilla mittareilla ja laitteilla.

VH-25:n rungon etuosan kunnostaminen siirtyi 2000 -luvun alussa Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon tehtäväksi. Siellä etuohjaamon jatkoksi alettiin rakentaa takaohjaamoa. Tämä tarkoitti, että romutetun takaohjaamon tilalle rakennettiin piirustusten mukaan uusi ohjaamo, joka  valmistuttuaan hitsattiin kiinni etuohjaamon jatkeeksi. VH-25:n rungon etuosa käsittääkin nyt sekä etu- että takaohjaamon.

Ohjaamojen varustelu on Tiistaikerhossa meneillään. Ohjaamot pyritään saamaan mittareineen ja muine laitteineen niin täydelliseksi kuin olosuhteet antavat myöden. Etuohjaamo on varustukseltaan jo aika pitkällä. Sen sijaan kokonaan uusiksi rakennetusta takaohjaamosta puuttuu vielä mittareita ja laitteita. Parhaillaan on työn alla istuimen rakentaminen takaohjaamoon.

Vihurin mittareita on löytynyt museohyllyjen kätköistä kohtuullisen hyvin. Joidenkin mittareiden kohdalla on kuitenkin tyytyminen näköiskopioon. Sen sijaan muuta ohjaamojen laitteistoa on ollut vaikeampi löytää. Sen vuoksi niitä on myös rakennettu. Onneksi Keski-Suomen Ilmailumuseosta saatiin äskettäin joitain Vihuriin sopivia osia, mukaan lukien kolme happipulloa. Todettakoon, että Vihurin mittaristo ja muu laitteisto oli suurelta osin peräisin toisen maailmansodassa Ilmavoimien käytössä olleista ja romutetuista koneista. Ohjaussauva oli mm. Messerschmittin peruja.

Suomen Ilmailumuseoon oli aikanaan saatu muutama Vihurin etu- ja takaohjaamon kuomu. Niistä valittiin parhaat kunnostettavaksi ja VH-25:een asennettavaksi. Tämä tarkoitti pahoin naarmuuntuneiden kuomulasien hiomista kirkkaiksi, kuomujen metalliosien puhdistamista ja maalausta sekä kuomun liukukiskojen rakentamista uuteen takaohjaamoon.

Niin houkuttelevalta kuin se tuntuisikin, moottoria Suomen Ilmailumuseon Vihuri tuskin nokalleen saa. Yhtään ylimääräistä Bristol Mercury VIII moottoria ei ole Suomessa saatavilla.

Suomen Ilmailumuseon omistaman Vihurin eturunkoa ei tulla päällystämään alkuperäiseen tapaan duralumiinilevyllä. Runko verhoillaan läpinäkyvällä pleksilasilla. Näin näyttelyssä kävijöille paljastuu hyvin Vihurin rungon rakenne sekä ohjaamon varustelu kaikkine mittareineen ja muine laitteineen. Vihuri VH-25:n rungonpätkän varustelu saataneen valmiiksi näytteille asetettavaksi vuonna 2014.