Tiistaikerhon blogi

Vuosi vaihtui - vaan ei työt

Tiistai 28.1.2014 - Tiistaikerholainen

Vuodenvaihde ei tuonut mitään uutta Ilmailumuseon Tiistaikerhon toiminaan. Hommia jatkettiin siitä, mihin joulutauolle lähdettäessä oli päästy. Suurimman työpanoksen kohteena on edelleen Haukka I ja ennen kaikkea Haukan oikean yläsiiven rakentaminen. Yläsiiven osalta ei voida puhua enää konservoinnista, sillä niin huonoon kuntoon siipi oli päässyt. Siiven vaneriverhoilu ja osa siiven rakenteestakin joudutaan tekemään kokonaan uudeksi.  

Oikean yläsiiven tuhoutuneen johtoreunan tilalle on hyvää vahtia rakentumassa uusi. Tiistaikerhossa päädyttiin rakentamaan uusi johtoreuna samalla tavalla, kuin se Ilmavoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) Suomenlinnassa rakennettiin talvikaudella 1926-1927. Onneksi vasemman yläsiiven johtoreuna on säilynyt paremmin ja tarjoaa mallin uuden johtoreunan rakentamiseksi.

Etummaiseen siipipalkkiin kiinnittyvät johtoreunan uudet kaaret on jo rakennettu sekä aloitettu johtoreunan uuden vaneriverhoilun asentaminen. Johtoreunan verhous on alun perin rakennettu varsin monimutkaisesti. Kaarien päähän kiinnitetään ensin koko siiven pituudelta johtoreunan muotoon taivutettu 1,2 mm paksuinen verhoiluvaneri. Tämän vanerin päälle liimataan toinen muotoon taivutettu vanerikerros, mutta kapeampi. Varsinaiset siiven kattavat verhoiluvanerit kiinnittyvät puskusaumalla johtoreunan päällimmäisen vanerin reunaan. Liimasauma varmistetaan ruuvikiinnityksellä läpi alemman johtoreunavanerin aina vanerin alapuolelle kiinnitettyihin puisiin tukilistoihin asti. Tällä hetkellä sisin puulistoilla vahvistettu johtoreunan vaneri on asennettu paikoilleen ja edessä on toisen vanerikerroksen paikoilleen sovittaminen ja liimaus.

Haukan siivistä puhdistettavaksi irrotettujen kuparipeltisten polttoainetankkien pinnat on puhdistettu. Puhdistusaineena käytettiin perinteistä kuparipannujen pinnan puhdistukseen tarkoitettua Sampo -puhdistusainetta.

Kupariset polttoainetakit kiinnitetään siiven sisään tankkia ympäröivin rautavöin. Kuparipellin ja rautavyön välisen kontaktin aiheuttaman korroosionprosessin estämiseksi vyöt on eristetty pinnastaan flanellikankaalla. Osa alkuperäisistä flanellikankaista oli vielä niin hyvässä kunnossa, että ne voitiin käyttää uudestaan metallivöiden eristeeksi vöiden puhdistuksen ja maalauksen jälkeen. Tankkeja ei asenneta paikoilleen ennen kuin siiven vaneriverhoilu on saatu tankin kohdalla asennetuksi ja polttoainetankin uudet vaneriset kannet rakennetuksi. 

Haukan pieniä hommia

Tiistai 10.12.2013 - Tiistaikerholainen

Tulee puhuttua turhankin usein Haukan mittavista entisöintitöistä kuten koneen rungon tai siiven kunnostamisesta. Silti pienemmät työt aina nippelihommin asti ovat yhtä tärkeitä Haukka I:n saattamiseksi entisöidyksi ja kaiken kansan nähtäville.

Haukan pyörät on saatu korjattua ja kunnostettua näyttävän näköisiksi. Pyörät eivät kuitenkaan ole ”täydelliset” ilman niiden pinnoja peittäviä kangassuojuksia. Kangassuojukset olivat yleisesti käytössä 1920- ja 1930-luvun lentokoneiden pinnapyörissä.

Niinpä Tiistaikerhossa ahkerat kädet ovat ottaneet verhoilukangasvarastosta pellavakangasta ja alkaneet leikata ja ommella kankaasta pyörän kummallakin puolelle pinnoja peittävät suojukset. Suojuskankaat tehtiin aikoinaan säänkestäviksi lakkaamalla ja maalaamalla ne hopeapronssilla. Samoin tullaan menettelemään nytkin.

Pieni, mutta koneen ulkonäön kannalta näkyvä osa on potkurin navan kartio - spinneri. Haukassa käytettiin aikoinaan kahdenlaisia napakartioita sen mukaan, oliko moottorissa kiinni Ilmavoimien lentokonetehtaan (I.V.L.) valmistama metallipotkuri vai Gloster Gamecockissa eli ”Kukossa” käytössä ollut puupotkuri. Koska entisöitävänä olevaan Haukka I:een tulee ”Kukon” potkuri, työt ovat käynnissä potkuriin sopivan spinnerin tekemiseksi. Kartion piirustuksia ei ole tallella, joten kartion malli saadaan Haukasta olevia valokuvia hyväksi käyttäen.

Suurin osa Haukan ohjaamon laitteista – mittareita lukuun ottamatta – on säilynyt Haukan ohjaamossa. Laitteiden pinnalle on vaan kertynyt vuosikymmenten ruostekerros. Ei muuta kuin laiteet irti ohjaamosta ja ruoste niiden pinnalta pois. Pienemmät osat upotettiin puhdistumaan fosforihappoon ja isommat puhdistettiin ruosteesta hiomalla. Lopuksi vaan maalia pintaan ja kaunista tuli. 

Haukka I:n yläsiipien korjaaminen päässyt vauhtiin

Perjantai 15.11.2013 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n pahoin lahonneet ja homeiset yläsiivet tuotiin elokuussa Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Suomen ilmailumuseoon Tiistaikerhon kunnostettavaksi. Ennen kuin varsinainen kunnostustyö oli mahdollista aloittaa, oli siipien lahonneet osat purettava ja siivissä kukoistanut homekasvusto eliminoitava. Lahovikaisia ja homekasvuston vallassa olevia siipiä ei voinut viedä käsiteltäväksi museon entisöintitilaan. Suomen Ilmailumuseon pihalle pystytetyn teltan suojassa yläsiipien lahonneiden osien purkutyö ja homeen poisto saatiin lokakuun alussa päätökseen ja sen jälkeen siivet siirrettyä entisöintitilaan kunnostettavaksi.

Kunnostustyön alkaessa tilanne oli seuraava:

Oikean yläsiiven vaneriverhoilusta oli jäljellä vain 15 prosenttia. Siiven koko etureuna eli torsio kaarineen siipisalkoon asti oli tuhoutunut. Muilta osin siiven runko kaarineen oli kohtuullisessa ja osin hyvässäkin kunnossa. Koko siiven pituisesta siivekkeestä oli poistettu mätää verhoilua 30 prosenttia.

Vasen yläsiipi osoittautui parempikuntoiseksi. Vaneriverhoilusta oli kuorimisen jälkeen tallella 85%. Niin ikään vasemman yläsiiven torsion kaarirakenne oli säilynyt jokseenkin hyväkuntoisena. Torsion lahonnutta vaneripintaa jouduttiin purkamaan noin 30%.  Sama määrä purettiin verhousta myös siivekkeestä.

Tilanahtaus museon entisöintitilassa aiheutti sen, ettei molempia Haukka I:n yläsiipiä voitu ottaa samanaikaisesti korjattavaksi. Tiistaikerho aloittikin työt pahemmin vaurioituneesta oikeasta yläsiivestä. Aluksi keskityttiin tuhoutuneen torsion kaarien rakentamiseen. Uudet torsion kaaret onkin jo saatu valmiiksi ja asennettu paikoilleen. Torsion kaarien rakentamisessa noudatettiin pääosin alkuperäistä eli Haukka I:n 1920-luvun rakennustapaa. Korjaamista edellyttää myös siiven jättöreuna. Kun jättöreuna ja muutama muu siiven kohta on saatu kuntoon, päästään siiven uudelleenverhoiluun 1,3 mm paksuisella vanerilla.

Kunnostuksen kohteeksi on otettu myös ylä- ja alasiipiä yhdistävät tuet eli streevat. Onneksi ne löytyivät Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta, joten niitä ei ole tarvinnut rakentaa. Streevat on alun perin pinnoitettu lakatulla ja mustaksi maalatulla verhoilukankaalla. Kolmen streevan kangasverhoilu oli niin pahoin lahonnut, että verhoilu piti kokonaan kuoria pois uuden verhoilun tieltä. Sen sijaan neljännen streevan verhoilu todettiin sen verran hyväkuntoiseksi, että alkuperäinen verhoilu päätettiin säilyttää konservoituna. Kuorittujen kolmen streevan pinnat on nyt hiottu puhtaaksi ja lakattu jo muutamaan kertaan. Pari lakkakerrosta vielä, niin päälle pääsee virittämään streevaan lakalla kiinnitettävää verhoilukangasta.

 

 

Haukan pyrstö ja renkaat

Tiistai 22.10.2013 - Tiistaikerholainen

Alkuvuodesta lähtien on tiistaikerhossa ahkeroitu Haukka I:n pyrstön konservoimiseksi ja korjaamiseksi. Nyt syksyllä oli päästy jo niin pitkälle, että korkeusvakaajan, korkeusperäsimen, sivuvakaaja sekä sivuperäsimen korjaus- ja kunnostustyöt oli saatu valmiiksi. Olikin aika ryhtyä kokoamaan pyrstöä Haukan runkoon kiinnitettäväksi.

Haukassahan on sellainen rakenteellinen ratkaisu, että sivuvakaajan metalliputkirunko metallisine salkoineen muodostaa pyrstön rungon, johon muut pyrstön osat kiinnitetään.  Näin koko pyrstö kiinnitetään yhtenä kokonaisuutena peräpäästään ”katkaistuun” Haukan runkoon. Kuten arvata saattoi, oli pyrstön kiinnittämisessä rungon korvakkeisiin jonkun verran säätämistä, mutta lopulta kaikki meni, kuten pitikin ja Haukan runko sai jatkokseen näyttävän pyrstön.

Kun pyrstö oli saatu paikoilleen, oli aika keskittyä Haukan korkeusvakaajaa säätävän trimmin toimintakuntoon saattamiseen. Se ei ollutkaan vain läpihuutojuttu. Tiedossa toki oli, että Haukassa säädetään trimmillä korkeusvakaajan kohtauskulmaa. Sen sijaan ei ollut tiedossa kuinka korkeusvakaajan trimmi varsinaisesti toimisi, koska piirustuksia Haukasta ei ole käytettävissä. Aikaa kuluikin pähkäillessä, ennen kuin vakaajan kohtauskulman muuttamisen mekanismi selvisi. Siinä tarvittiin jopa vähän pientä väkivaltaa, kunnes trimmin mekanismiin kuulunut liukulaakeri saatiin toimimaan.  Nyt vain odotellaan, että trimmin vaijerit saadaan uusittua ja sen toiminta konkreettisesti testattua.

Haukan entisöinnissä ovat trimmin ohella vuoronsa saaneet myös muut ohjaamon laitteet. Tavoitteena on, että ohjaussauva, polkimet, kaasuvivut yms. saadaan toimintakuntoiseksi. Tässä tarkoituksessa kaikki ohjaamon laitteet on irrotettu puhdistettavaksi ja kunnostettavaksi. Putsaamista ja kunnostamista onkin, sillä laitteet ovat pahoin ruosteessa ja ”jumissa”.

Haukka I:n pyörät ovat olleet oma mielenkiintoinen projektinsa. Onneksi pyörät ovat säilyneet, joskin ilman renkaita. Lisäksi vanteiden ympäri on lattaraudasta hitsattu levykehä, mikä saa pyörät näyttämään enemminkin kottikärryn kuin lentokoneen pyöriltä. Pyörien kunnostus aloitettiin poistamalla vanteen ympärille hitsatut ”metallilevyrenkaat”. Tämän jälkeen vanne, keskiö ja pinnat hiottiin puhtaiksi liasta ja ruosteesta. Samalla aloitettiin vanteille sopivien renkaiden metsästys.

Koska ei edes kuviteltu, että löytyisi alkuperäisiä 1920-luvun sileäpintaisia lentokoneen renkaita, etsintä kohdistettiin sopiviin moottoripyörän renkaisiin.  Sellaiset lopulta löytyivätkin Haukan pyörien vanteille asennettaviksi. Renkaat olivat, kuten luonnollista kuviolliset. Niinpä renkaista hiottiin kuviot pois ja lopputulokseksi saatiin sileät 1920-luvun Haukan renkaan jäljitelmät. Ne menevät täydestä kuin väärä raha

Jotain hyvääkin

Sunnuntai 29.9.2013 - Tiistaikerholainen

Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Vesivehmaalta tuotujen Haukka I:n yläsiipien ”kuoriminen” on saatu Tiistaikerhossa täyteen vauhtiinsa. Vauhtia pitää pitääkin, sillä työ tehdään Suomen Ilmailumuseon pihalla olevassa teltassa, jossa siipien käsittely jatkotoimenpiteitä varten on saatava tehdyksi hyvissä ajoin ennen talven tuloa. Työ ulkotilassa johtuu siitä, että siivet ovat pahoin homeessa eikä siipiä haluta viedä homeisina jatkokäsittelyyn museon entisöintiverstaaseen.

Siipien vaneriverhousta joudutaan purkamaan, jotta päästäisiin käsiksi siiven homeisiin sisäosiin ja käsiteltyä ne alkoholilla homeen poistamiseksi. Sama koskee myös koko siiven mittaista ja niin ikään vanerilla päällystettyä siivekettä. Toki vaneriverhousta joudutaan purkamaan pois senkin vuoksi, että siiven vanerinen pinta oli suurelta osin päässyt lahoamaan epäasiallisen säilytyksen seurauksena. Yhtä kaikki, lahonnut ja homeinen Haukka I:n yläsiipi on varsin masentava näky.

Yläsiipien kunnostustyöt aloitettiin huonommassa kunnossa olevasta Haukka I:n oikeasta yläsiivestä. Siiven 1,3 millin vahvuinen, kolmikerroksinen ja ristiin liimattu vaneriverhoilu osoittautui 80 prosenttisesti niin huonokuntoiseksi, että se oli poistettava. Todettakoon, että siiven etureuna oli lahoamisen seurauksena tuhoutunut kokonaan siipipalkkiin asti. Homealtistukseen liittyvänä varotoimenpiteenä käytettiin ulkotilassakin siipeä purettaessa asianmukaisia hengityssuojaimia.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kansallistunnuksen kohdalla oleva vaneriverhous oli sen veran hyvässä kunnossa, että se voitiin säilyttää. Lisäksi pois puretun huonokuntoisen vaneriverhouksen alta paljastui muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyvin säilynyt siiven runko kaarineen ja siipipalkkineen. Verhouksen alta paljastunut kuparipeltinen polttoainetankki oli myös oivallisessa kunnossa.  Jo nyt on ilmeistä, että Haukan oikeanpuoleinen yläsiipi voidaan kunnostaa uuden veroiseksi päällystämällä alkuperäinen siiven runko uudella vaneriverhouksella. Toki ensin työtä riittää siiven tuhoutuneen etuosan siipikaarien ja rakenteen tekemisessä.

Oikeaan yläsiipeen jäljelle jäänyt vaneriverhoilu sekä homeinen siiven runko imuroiniin, jonka jälkeen käsiteltiin alkoholilla eli pestiin värittömällä Sinol-geelillä, johon oli sekoitettu 15 % vettä. Ainakin päällisin puolin jäljelle jääneestä verhouksesta sekä homeisista siipikaarista ja siipipalkeista tuli puhtaan näköisiä.

Haukan vasen yläsiipi näyttää olevan paremmassa kun

nossa. Siiven kunto selviää kuitenkin vasta, kun se otetaan työkohteeksi oikean yläsiiven käsittelyn jälkeen.  

Haukka I:n yläsiivet

Keskiviikko 14.8.2013 klo 9.39 - Tiistaikerholainen

Keskiviikkona 24. heinäkuuta saapuivat Haukka I:n yläsiivet puolustusvoimien kuljetuksella Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Vesivehmaalta Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle.  Palautettakoon mieliin, että Suomen Ilmailumuseossa ovat jo Tiistaikerhon korjauksen ja konservoinnin kohteina Haukka I:n alasiivet sekä runko pyrstöineen. Alasiipien, korkeus- ja sivuvakaajien, korkeus- ja sivuperäsinten sekä rungon verhoilussa olleet vauriot on jo korjattu ja korjauskohdat maalattu. Sivuvakaajan metallisen rungon vauriot odottavat vielä korjaamista.  Moottoripukin, moottorin sekä laskutelineiden alumiiniset suojukset on puhdistettu. Konservointityötä odottavat nyt ohjaamo ja rungon sisätilat.

Vesivehmaalta tuotuja pahoin lahonneita ja homeen valtaamia Haukka I:n yläsiipiä säilytetään toistaiseksi museon takapihalla olevan teltan suojassa. Siipiä ei siirretä teltasta museon entisöintitilaan, ennen kuin siipien lahot kohdat on purettu ja siivet käsitelty homeen poistamiseksi ja homekasvun estämiseksi. Haukka I:n yläsiivet ovat päässeet peräti huonoon kuntoon mm. kosteassa maakorsussa tapahtuneen säilytyksen seurauksena.

On todennäköistä, että valtaosa siipien vaneriverhoiluista joudutaan poistamaan. Toivottavasti verhoilun alta löytyy kuitenkin vielä kunnostuskelpoista rakennetta siipikaarineen ja siipisalkoineen. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että ainakin oikean yläsiiven etureuna kaarineen on kokonaan laho siipipalkkiin asti. Se, kuinka paljon siipiä joudutaan rakentamaan uudelleen, selviää vasta kun lahot kohdat on saatu purettua. Pahoin homeessa olevien siipien käsittelytapa homeen poistamiseksi tai vähintäänkin homekasvuston kasvun estämiseksi on vielä harkinnassa.

Tiistaikerhon kesätoimintaa

Keskiviikko 14.8.2013 klo 9.32 - Tiistaikerholainen

Vaikka Tiistaikerho lähtikin kesälaitumille 21. toukokuuta, toiminta on silti jatkunut jossain muodossa kesänkin aikana. Kesäkuussa tiistaikerholaisia osallistui II-hallin osittaiseen uudelleen järjestelyihin. Halliin tehtiin tilaa sinne sittemmin tuodun DC-9 simulaattorin alta.

Tässä tarkoituksessa tiistaikerholaiset yhdessä museon henkilökunnan kanssa siirsivät II-hallista pois mm. LET Z-37 Čmelákin (OH-CMB) ja Klemm L25:n (OH-KLA) siivet irrotettiin koneen siirtämiseksi varastoon.  Fieseler FI 156K-1 Storch (OH-FSA) koneen oikeanpuoleinen siipi käännettiin ”kuljetusasentoon” pitkin koneen runkoa, jotta sen viereen saatiin mahtumaan toisaalta hallista siirretty Blomqvis-Nyberg lentokone. Blomqvist-Nybergin -koneen siirto edellytti koneen siiven irrottamista ja takaisin asentamista uudella näyttelypaikallaan.

Porukkaa on ahkeroinut myös Haukka I:n konservointityön jatkamiseksi. Siipien, peräsinten ja rungon korjauspaikat ovat saaneet vanhalla maalausmetodilla tehdyn maalipinnan. Moottoripukkia ja koneen nokan rakenteita on puhdistettu liasta sekä ruosteesta ja ruosteesta puhdistettuja rungon metalliosia ja kiinnikkeitä on maalattu mustalla. Heinäkuun lopussa tuotiin puolustusvoimien kuljetuksella Haukka I:n yläsiivet Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle Tiistaikerhon korjattavaksi ja konservoitavaksi. Samalla kyydillä vietiin Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon rakentama purjekonesimulaattorin ohjaamorunko Keski-Suomen Ilmailumuseoon, jossa Virtuaalilentäjät ry:n varustaa simulaattorin todelliseen tehtäväänsä.

Varsinaisesti Tiistaikerhon työsarka alkaa kesäkauden jälkeen tiistaina 20. elokuuta. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, niin ota yhteyttä info@imy.fi.

Haukkaa ja vähän muitakin

Lauantai 4.5.2013 - Tiistaikerholainen

Vaikka välillä tuntuu, että Haukka I:n konservointityö etenee hitaasti, niin tiistaikerhon päiväkirjan tutkiskelu osoittaa, että paljon on saatu aikaan. Alasiipien, korkeusvakaajan sekä rungon vaneriverhoilun vauriot on korjattu ja runko puhdistettu ns. ihmesienellä. Niin ikään moottorin alumiininen muotosuojus on saatu puhdistettua ja monet ruosteen peittämät koneen metalliosat on käsitelty fosforihapolla ja maalattu mustalla maalilla. Peräsinten kangasverhoilun korjaukset ovat hyvässä vauhdissa ja saataneen päätökseen ennen kesätaukoa. Laskutelineiden vaurioituneet suojukset on irrotettu ja niiden puhdistus ja korjaus käynnissä. Odotamme innolla Haukka I:n Gnome & Rhone Jupiter IV-tähtimoottorin saapumista Keski-Suomen Ilmailumuseosta kunnostettavaksemme.

Oma varsin mielenkiintoinen vaihe Haukan konservoinnissa on alkamassa. Kysymys on Haukan alasiipien, korkeusvakaajan sekä rungon vaneriverhoilun uudesta vanerista tehtyjen korjauspaikkojen maalaus. On päätetty, että vaaleina loistavat uudet vaneripaikat ”vanhennetaan” vastaamaan niin hyvin kuin mahdollistaa ajan patinoimaa Haukan verhoilupintaa. Onneksemme saamme työn suorittajaksi vanhojen lentokonevärien ja lentokoneiden paikkausmaalaukseen omistautuneen asiantuntijan. Näin ei meidän tiistaikerholaisten tarvitse alkaa tuskaista yritys-erehdys -leikkiä asianmukaisten maalaustapojen löytämiseksi ja värisävyjen sekoittamiseksi.

Tiistaikerhon työ ei kuitenkaan ole ollut pelkkää Haukkaa. Tällä hetkellä on meneillään Vihurin (VH-25) ohjaamo-osan happipullotelineen tekeminen ja takaohjaamon varustelu jatkuu. Keski-Suomen Ilmailumuseolle rakennettavan purjekonesimulaattorin ohjaamo on valmistumassa. Suomen Ilmailumuseossa näytteillä oleva ja verhoilultaan huonoon kuntoon mennyt Blériot XI -lentokoneen pienoismalli on otettu pois näyttelystä siipien ja peräsinten verhoilujen uusimiseksi. Siipien ja peräsinten verhoukset onkin jo purettu.

Lentokoneiden moottorit ovat yksi tiistaikerholaisten tärkeä osaamisalue. Vuosien saatossa moni huonokuntoinen museoon hankittu tai saatu moottori on tiistaikerholaisten käsittelyssä kunnostettu joko yksin näytteille asetettavaksi tai museokoneen keulalle nostettavaksi. Moottorin kunnostaminen Tiistaikerhossa ei koske pelkästään mäntämoottoreita. Parhaillaan on meneillään useampivuotinen työ DC-10-matkustajakoneen CF6-suihkumoottorin laittamiseksi Suomen Ilmailumuseossa näytteille asetettavaksi.  Moottori työstetään näyttelyä varten ”avattuun muotoon”. Se tarkoittaa, että suihkumoottori leikataan osittain auki, jolloin museossa kävijät pääsevät tutustumaan suihkumoottorin toimintaperiaatteeseen.

 

 

Haukan entisöintiä II

Tiistai 2.4.2013 klo 18.30 - Tiistaikerholainen

Tuossa taannoin taisin päättää blogikirjoitukseni siihen, että Haukka I:n korkeusvakaajan konservoinnissa mennee vielä muutama viikko. Joo - on mennyt vähän enemmänkin! Korkeusvakaaja olikin huomattavasti huonommassa kunnossa, miltä aluksi näytti. Vaneriverhouksessa olleiden reikien lisäksi vakaajan takareunan vanerit olivat pahoin lahonneet. Tämä ongelma paljastui, kun irrotimme korkeusvakaajaan saranoidun korkeusperäsimen. Nyt ollaan korkeusvakaajan korjauksessa kuitenkin jo yli puolenvälin. Pahemmin vaurioitunut korkeusvakaajan yläpuoli ja vakaajan ulkoreunat on saatu pääosin korjatuksi. Nyt askaroidaan vakaajan vähemmän vaurioituneen alapinnan kanssa.

Rinnan korkeusvakaajan korjauksen osa tiistaikerholaisista on ahkeroinut irrotettujen moottori- sekä moottoripukin alumiinisten suojusten kimpussa puhdistaen niiden likaantunutta ja korroosion syömää pintaa. Yksi ryhmä on purkanut rungosta irrotetun pyrstön metallikehikkoa kehikon osien puhdistusta ja ruosteen poistoa varten. Ohjaamosta on poistettu lentäjän istuin kunnostettavaksi. Samoin on poistettu rikkonaisesta tuulilasista jäljellä oleva alumiinikehikko uuden tuulilasipleksin asentamiseksi. Siis monta Haukan konservointiin liittyvää juttua etenee samanaikaisesti.

Yksi tärkeä konservointitehtävä on ruostuneiden metalliosien puhdistus mm. niiden maalausta varten. Keski-Suomen Ilmailumuseosta saadun ohjeen mukaan ruostuneiden osien puhdistukseen ryhdyttiin käyttämällä ”ruosteen syöjänä” 33 prosenttista fosforihappoa. Happokäsittely aloitettiin pienistä osista eli ruostuneista pulteista ja muttereista. Pultit ja mutterit upotettiin vuorokaudeksi fosforihappoon ja katso, seuraavana päivänä ruostuneet pultit ja mutterit olivat melkein kuin kaupan hyllyltä poimitut! Pienet osat on helppo käsitellä hapolla, koska ne ovat vaivattomasti upotettavissa happoastiaan. Isompien osien kohdalla tilanne on mutkikkaampi, mikäli ei sitten osteta happoa kahmalokaupalla suuria happosammioita varten. Toistaiseksi isojen ruostuneiden osien puhdistuksessa on kokeiltu niiden sivelyä hapolla sekä käärimistä hapolla kasteltuun kankaaseen. Lopputulos on kohtuullisen hyvä, joskin menetelmä ei poista ruostetta yhtä tehokkaasti kuin upottamalla. Ohuiden rautatankojen happokäsittely on tehty upottamalla ne muoviputkesta tehtyihin ”happoputkiin”.

Ennen joulua ajattelin, että Haukan alasiivet ja runko kaikkinensa saataisiin konservoitua kesään 2013 mennessä. Nyt on kuitenkin jo selvää, että rungon korjaamiseen ja konservointiin menee enemmän aikaa kuin kuvittelin. Ennustajaukon rooli on epäsuotuisa, mutta uskoisin kuitenkin, että syksyllä 2013 ollaan jo lähellä sitä, että voitaisiin ottaa konservoinnin kohteeksi Vesivehmaalla vielä olevat ja pahoin lahonneet Haukka I:n yläsiivet.

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon työ tarjoaa erinomaisen harrastuksen niille, jotka ovat kiinnostuneita ilmailusta ja haluavat tehdä omin käsin jotain konkreettista Suomen ilmailumuseotoiminnan hyväksi. Tiistaikerhoon mukaan tulevalta ei edellytetä museolentokoneiden rakentamiseen tai kunnostukseen liittyvää erityisosaamista, sillä monenlaista työtä on Tiistaikerhossa tarjolla. Jos olet meistä kiinnostunut, niin tule vain rohkeasti mukaan ottamalla yhteyttä sähköpostiosoitteeseen info@imy.fi!

Haukan entisöintiä

Lauantai 2.2.2013 - Tiistaikerholainen

Tällä viikolla Tiistaikerhossa päästiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta tuotujen Haukka I:n rungon ja pyrstön konservointiin. Runko ja pyrstö tuotiin Tiistaikerhon kunnostettavaksi Suomen Ilmailumuseoon, koska Haukan alasiipien konservointi on jo edennyt loppusuoralle.

Rungon ja pyrstön vaurioiden korjaamiseen saimme asiantuntevaa ohjeistusta konservaattori Harri Huopaiselta, joka oli tullut paikalle Keski-Suomen Ilmailumuseosta. Keski-Suomen Ilmailumuseolla onkin päävastuu Haukka I:n konservoinnista, mutta konkreettisesti konservointi tehdään Tiistaikerhossa Harri Huopaisen ohjeistuksessa ja valvonnassa. Harrin kanssa kävimmekin lävitse niin rungon kuin pyrstön ja saimme hyvät ohjeet kuinka niiden korjaamisessa ja konservoinnissa menettelemme.

Rungon ja pyrstön konservoinnin voi jakaa kahteen tehtävään. Yhtäältä on kyse rungon ja pyrstön vaneri- ja kangasverhoiluun tulleiden vaurioiden korjaamisesta ja toisaalta koneen tekniikan kunnostamisesta ja konservoinnista. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että edellinen tehtävä on helpompi tai ainakin yksinkertaisempi toteuttaa, sillä Tiistaikerhossa on paljon kokemusta koneiden vaneri- ja kangasverhoilusta ja niiden vaurioiden korjaamisessa.

Koneen sisällä ohjaamossa ja rungon sisällä oleva laitteisto on ruostunut, rikkoutunut ja osa laitteistosta puuttuu kokonaan. Tavoitteena on purkaa laitteet yksi toisensa jälkeen, konservoida ne ja asentaa paikoilleen. Haukan hallintalaiteet pyritään saamaan toimintakuntoiseksi.

Ensin otettiin kuitenkin työpöydälle koneen pyrstön korkeusvakaaja ja korkeusperäsimet. Korkeusvakaajan verhoiluvanerista löydettiin yksin laskien 21 reikää. Sen sijaan kangasverhoiltu korkeusperäsin oli säilynyt paremmassa kunnossa. Korjattavia kohtia oli vain puolisen tusinaa. No, paljonhan on sekin.

Puhdistimme korkeusvakaajan ja -peräsinten pinnat vuosikymmenten liasta ns. ihmesienellä, jonka jälkeen kävimme korkeusvakaajan vaneriverhoilun pintavaurioiden korjaamiseen. Siispä mattoveitsi käteen vaurioituneen kohdan irrottamiseksi, korjaamiseksi ja takaisin paikalleen asentamiseksi. Tavoite on, että vauriokohdat korjataan niin suuressa määrin kuin mahdollista välttämällä uuden verhoiluvanerin käyttämistä. Tässä työssä kuluukin peräsinporukalla muutama viikko.

Tiistaikerho

Tiistai 29.1.2013 - Tiistaikerholainen

Aloitan tällä palstalla blogin kirjoittamisen Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon toiminnasta. Sen vuoksi on paikallaan sananen itse Tiistaikerhosta ja meneillään olevista projekteista.

Tiistaikerho on Suomen Ilmailumuseon tiloissa toimiva vapaaehtoistyöntekijöiden ryhmä. Se kokoontuu museolle tiistaisin huoltamaan, kunnostamaan, korjaamaan sekä rakentamaan Suomen Ilmailumuseon kanssa sovittuja työkohteita, pääasiassa museolentokoneita. Meitä tiistaikerholaisia on noin puolisen sataa. Olemme valtaosin eläkkeellä olevia ilmailualan ammattilaisista ja harrastajista. Lentokoneiden ennallistamistöitä varten käytössämme on museon entisöintitila. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, niin ota yhteyttä Ilmailumuseoyhdistykseen info@imy.fi.

Tällä hetkellä Tiistaikerhossa on työn alla useita projekteja. Niitä ovat mm. suomalaisen vuonna 1927 ensilentonsa tehneen hävittäjäprototyypin Haukka I:n konservointi, lähetystyössä Afrikassa olleen Cessna U206A:n (OH-MAF) vaurioiden korjaaminen, Vihurin (VH-25) ohjaamo-osan entisöinti sekä purjekonesimulaattorin rakentaminen Keski-Suomen Ilmailumuseon tarpeisiin. Useita pienempiä projekteja on myös työlistalla. Joulukuussa valmistui purjekonesimulaattori UTU, joka on nyt museokävijöiden ilmaiseksi lennettävissä Suomen Ilmailumuseon II näyttelyhallin parvella. Tiistaikerhon viime vuosien ennallistamis- ja rakentamistöitä ovat olleet mm. Focke-Wulf FW 44 J Stieglitz (SZ-18), urheilukone Viri sekä Pentti Kyrölän suunnittelema ja rakentaman pienkone.

Mielenkiintoisin ja samalla työläin käynnissä oleva projekti on edellä jo mainittu Haukka I.  Kone on ollut pitkään varastoituna Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla siivet irrotettuina ja vailla moottoria. Ilmailumuseoyhdistys, Suomen Ilmailumuseo, Keski-Suomen Ilmailumuseo sekä Lahden Ilmasilta päättivät syksyllä 2012 yhteisprojektista korjata ja konservoida jo huonoon kuntoon menneen Haukka I:n. Tämä tarkoittaa, että puhdistetaan Haukan pinnat, korjataan vuosikymmenten saatossa koneen saamat vauriot sekä saatetaan koneen hallintalaitteet toimivaksi. Koneesta ei kuitenkaan rakenneta uuden veroista, jollaisena se vuonna 1927 valmistui Suomenlinnan lentokonetehtaassa. Konservoidussa Haukassa saa jatkossakin näkyä koneen käytöstä aiheutuneita jälkiä ja ajan mukanaan tuoma patina.

Haukka I:n konservointi käynnistyi Tiistaikerhossa viime vuoden lokakuussa. Ensin otettiin työn alle alasiivet. Ne tuotiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta. Alasiivissä oli kymmeniä ajan myötä tulleita vaurioita, pääasiassa reikiä vaneriverhoilussa. Vaneriverhoilun saamat vauriot on korjattu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta siten, ettei korjauksessa ole tarvinnut käyttää uutta vaneria. Rikkonainen kohta on leikatu irti, liimattu ehjäksi ja asennettu takaisin leikkausaukkoonsa. Alasiipien korjaus on edennyt ripeästi ja työt ovat jo loppusuoralla. Niinpä päätettiin tuoda Vesivehmaalta lisää Haukan osia kunnostettavaksi. Tammikuun 9. päivänä Puolustusvoimain kuljetuksella Haukka I:n runko siirrettiin Vesivehmaalta konservoitavaksi Suomen Ilmailumuseoon. Rungon konservointi on jo aloitettu.

Haukka I on Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan (I.V.L.) pääsuunnittelijan, insinööri Kurt Bergerin suunnittelema kaksitasoinen ja ohjainpintoja lukuun ottamatta vaneriverhoiltu hävittäjälentokone. Haukka I -prototyyppi rakennettiin Suomenlinnan tehtaalla ja koneen ensilento oli 17.3.1927. Ilmavoimille luovutettuna Haukka I sai tunnuksen HA-39. Kone ei kuitenkaan täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia eikä sarjavalmistusta aloitettu. Haukka I poistettiin käytöstä jo vuonna 1927, samalla kun aloitettiin Haukka I:n kehittyneemmän version Haukka II:n rakentaminen. Haukka II:ta rakennettiin kaksi kappaletta. Huomattavimpana erona Haukka-tyyppien välillä oli, että Haukka II:ssa yläsiipi oli nostettu rungon yläpuolelle lentäjän näkökentän parantamiseksi. Hallinportin ilmailumuseossa on entisöitynä Haukka II (HA-41).