Haukka I:n pahoin lahonneet ja homeiset yläsiivet tuotiin elokuussa Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Suomen ilmailumuseoon Tiistaikerhon kunnostettavaksi. Ennen kuin varsinainen kunnostustyö oli mahdollista aloittaa, oli siipien lahonneet osat purettava ja siivissä kukoistanut homekasvusto eliminoitava. Lahovikaisia ja homekasvuston vallassa olevia siipiä ei voinut viedä käsiteltäväksi museon entisöintitilaan. Suomen Ilmailumuseon pihalle pystytetyn teltan suojassa yläsiipien lahonneiden osien purkutyö ja homeen poisto saatiin lokakuun alussa päätökseen ja sen jälkeen siivet siirrettyä entisöintitilaan kunnostettavaksi.

Kunnostustyön alkaessa tilanne oli seuraava:

Oikean yläsiiven vaneriverhoilusta oli jäljellä vain 15 prosenttia. Siiven koko etureuna eli torsio kaarineen siipisalkoon asti oli tuhoutunut. Muilta osin siiven runko kaarineen oli kohtuullisessa ja osin hyvässäkin kunnossa. Koko siiven pituisesta siivekkeestä oli poistettu mätää verhoilua 30 prosenttia.

Vasen yläsiipi osoittautui parempikuntoiseksi. Vaneriverhoilusta oli kuorimisen jälkeen tallella 85%. Niin ikään vasemman yläsiiven torsion kaarirakenne oli säilynyt jokseenkin hyväkuntoisena. Torsion lahonnutta vaneripintaa jouduttiin purkamaan noin 30%.  Sama määrä purettiin verhousta myös siivekkeestä.

Tilanahtaus museon entisöintitilassa aiheutti sen, ettei molempia Haukka I:n yläsiipiä voitu ottaa samanaikaisesti korjattavaksi. Tiistaikerho aloittikin työt pahemmin vaurioituneesta oikeasta yläsiivestä. Aluksi keskityttiin tuhoutuneen torsion kaarien rakentamiseen. Uudet torsion kaaret onkin jo saatu valmiiksi ja asennettu paikoilleen. Torsion kaarien rakentamisessa noudatettiin pääosin alkuperäistä eli Haukka I:n 1920-luvun rakennustapaa. Korjaamista edellyttää myös siiven jättöreuna. Kun jättöreuna ja muutama muu siiven kohta on saatu kuntoon, päästään siiven uudelleenverhoiluun 1,3 mm paksuisella vanerilla.

Kunnostuksen kohteeksi on otettu myös ylä- ja alasiipiä yhdistävät tuet eli streevat. Onneksi ne löytyivät Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta, joten niitä ei ole tarvinnut rakentaa. Streevat on alun perin pinnoitettu lakatulla ja mustaksi maalatulla verhoilukankaalla. Kolmen streevan kangasverhoilu oli niin pahoin lahonnut, että verhoilu piti kokonaan kuoria pois uuden verhoilun tieltä. Sen sijaan neljännen streevan verhoilu todettiin sen verran hyväkuntoiseksi, että alkuperäinen verhoilu päätettiin säilyttää konservoituna. Kuorittujen kolmen streevan pinnat on nyt hiottu puhtaaksi ja lakattu jo muutamaan kertaan. Pari lakkakerrosta vielä, niin päälle pääsee virittämään streevaan lakalla kiinnitettävää verhoilukangasta.