Tuossa taannoin taisin päättää blogikirjoitukseni siihen, että Haukka I:n korkeusvakaajan konservoinnissa mennee vielä muutama viikko. Joo - on mennyt vähän enemmänkin! Korkeusvakaaja olikin huomattavasti huonommassa kunnossa, miltä aluksi näytti. Vaneriverhouksessa olleiden reikien lisäksi vakaajan takareunan vanerit olivat pahoin lahonneet. Tämä ongelma paljastui, kun irrotimme korkeusvakaajaan saranoidun korkeusperäsimen. Nyt ollaan korkeusvakaajan korjauksessa kuitenkin jo yli puolenvälin. Pahemmin vaurioitunut korkeusvakaajan yläpuoli ja vakaajan ulkoreunat on saatu pääosin korjatuksi. Nyt askaroidaan vakaajan vähemmän vaurioituneen alapinnan kanssa.

Rinnan korkeusvakaajan korjauksen osa tiistaikerholaisista on ahkeroinut irrotettujen moottori- sekä moottoripukin alumiinisten suojusten kimpussa puhdistaen niiden likaantunutta ja korroosion syömää pintaa. Yksi ryhmä on purkanut rungosta irrotetun pyrstön metallikehikkoa kehikon osien puhdistusta ja ruosteen poistoa varten. Ohjaamosta on poistettu lentäjän istuin kunnostettavaksi. Samoin on poistettu rikkonaisesta tuulilasista jäljellä oleva alumiinikehikko uuden tuulilasipleksin asentamiseksi. Siis monta Haukan konservointiin liittyvää juttua etenee samanaikaisesti.

Yksi tärkeä konservointitehtävä on ruostuneiden metalliosien puhdistus mm. niiden maalausta varten. Keski-Suomen Ilmailumuseosta saadun ohjeen mukaan ruostuneiden osien puhdistukseen ryhdyttiin käyttämällä ”ruosteen syöjänä” 33 prosenttista fosforihappoa. Happokäsittely aloitettiin pienistä osista eli ruostuneista pulteista ja muttereista. Pultit ja mutterit upotettiin vuorokaudeksi fosforihappoon ja katso, seuraavana päivänä ruostuneet pultit ja mutterit olivat melkein kuin kaupan hyllyltä poimitut! Pienet osat on helppo käsitellä hapolla, koska ne ovat vaivattomasti upotettavissa happoastiaan. Isompien osien kohdalla tilanne on mutkikkaampi, mikäli ei sitten osteta happoa kahmalokaupalla suuria happosammioita varten. Toistaiseksi isojen ruostuneiden osien puhdistuksessa on kokeiltu niiden sivelyä hapolla sekä käärimistä hapolla kasteltuun kankaaseen. Lopputulos on kohtuullisen hyvä, joskin menetelmä ei poista ruostetta yhtä tehokkaasti kuin upottamalla. Ohuiden rautatankojen happokäsittely on tehty upottamalla ne muoviputkesta tehtyihin ”happoputkiin”.

Ennen joulua ajattelin, että Haukan alasiivet ja runko kaikkinensa saataisiin konservoitua kesään 2013 mennessä. Nyt on kuitenkin jo selvää, että rungon korjaamiseen ja konservointiin menee enemmän aikaa kuin kuvittelin. Ennustajaukon rooli on epäsuotuisa, mutta uskoisin kuitenkin, että syksyllä 2013 ollaan jo lähellä sitä, että voitaisiin ottaa konservoinnin kohteeksi Vesivehmaalla vielä olevat ja pahoin lahonneet Haukka I:n yläsiivet.

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon työ tarjoaa erinomaisen harrastuksen niille, jotka ovat kiinnostuneita ilmailusta ja haluavat tehdä omin käsin jotain konkreettista Suomen ilmailumuseotoiminnan hyväksi. Tiistaikerhoon mukaan tulevalta ei edellytetä museolentokoneiden rakentamiseen tai kunnostukseen liittyvää erityisosaamista, sillä monenlaista työtä on Tiistaikerhossa tarjolla. Jos olet meistä kiinnostunut, niin tule vain rohkeasti mukaan ottamalla yhteyttä sähköpostiosoitteeseen info@imy.fi!