Aloitan tällä palstalla blogin kirjoittamisen Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon toiminnasta. Sen vuoksi on paikallaan sananen itse Tiistaikerhosta ja meneillään olevista projekteista.

Tiistaikerho on Suomen Ilmailumuseon tiloissa toimiva vapaaehtoistyöntekijöiden ryhmä. Se kokoontuu museolle tiistaisin huoltamaan, kunnostamaan, korjaamaan sekä rakentamaan Suomen Ilmailumuseon kanssa sovittuja työkohteita, pääasiassa museolentokoneita. Meitä tiistaikerholaisia on noin puolisen sataa. Olemme valtaosin eläkkeellä olevia ilmailualan ammattilaisista ja harrastajista. Lentokoneiden ennallistamistöitä varten käytössämme on museon entisöintitila. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, niin ota yhteyttä Ilmailumuseoyhdistykseen info@imy.fi.

Tällä hetkellä Tiistaikerhossa on työn alla useita projekteja. Niitä ovat mm. suomalaisen vuonna 1927 ensilentonsa tehneen hävittäjäprototyypin Haukka I:n konservointi, lähetystyössä Afrikassa olleen Cessna U206A:n (OH-MAF) vaurioiden korjaaminen, Vihurin (VH-25) ohjaamo-osan entisöinti sekä purjekonesimulaattorin rakentaminen Keski-Suomen Ilmailumuseon tarpeisiin. Useita pienempiä projekteja on myös työlistalla. Joulukuussa valmistui purjekonesimulaattori UTU, joka on nyt museokävijöiden ilmaiseksi lennettävissä Suomen Ilmailumuseon II näyttelyhallin parvella. Tiistaikerhon viime vuosien ennallistamis- ja rakentamistöitä ovat olleet mm. Focke-Wulf FW 44 J Stieglitz (SZ-18), urheilukone Viri sekä Pentti Kyrölän suunnittelema ja rakentaman pienkone.

Mielenkiintoisin ja samalla työläin käynnissä oleva projekti on edellä jo mainittu Haukka I.  Kone on ollut pitkään varastoituna Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla siivet irrotettuina ja vailla moottoria. Ilmailumuseoyhdistys, Suomen Ilmailumuseo, Keski-Suomen Ilmailumuseo sekä Lahden Ilmasilta päättivät syksyllä 2012 yhteisprojektista korjata ja konservoida jo huonoon kuntoon menneen Haukka I:n. Tämä tarkoittaa, että puhdistetaan Haukan pinnat, korjataan vuosikymmenten saatossa koneen saamat vauriot sekä saatetaan koneen hallintalaitteet toimivaksi. Koneesta ei kuitenkaan rakenneta uuden veroista, jollaisena se vuonna 1927 valmistui Suomenlinnan lentokonetehtaassa. Konservoidussa Haukassa saa jatkossakin näkyä koneen käytöstä aiheutuneita jälkiä ja ajan mukanaan tuoma patina.

Haukka I:n konservointi käynnistyi Tiistaikerhossa viime vuoden lokakuussa. Ensin otettiin työn alle alasiivet. Ne tuotiin Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta. Alasiivissä oli kymmeniä ajan myötä tulleita vaurioita, pääasiassa reikiä vaneriverhoilussa. Vaneriverhoilun saamat vauriot on korjattu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta siten, ettei korjauksessa ole tarvinnut käyttää uutta vaneria. Rikkonainen kohta on leikatu irti, liimattu ehjäksi ja asennettu takaisin leikkausaukkoonsa. Alasiipien korjaus on edennyt ripeästi ja työt ovat jo loppusuoralla. Niinpä päätettiin tuoda Vesivehmaalta lisää Haukan osia kunnostettavaksi. Tammikuun 9. päivänä Puolustusvoimain kuljetuksella Haukka I:n runko siirrettiin Vesivehmaalta konservoitavaksi Suomen Ilmailumuseoon. Rungon konservointi on jo aloitettu.

Haukka I on Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan (I.V.L.) pääsuunnittelijan, insinööri Kurt Bergerin suunnittelema kaksitasoinen ja ohjainpintoja lukuun ottamatta vaneriverhoiltu hävittäjälentokone. Haukka I -prototyyppi rakennettiin Suomenlinnan tehtaalla ja koneen ensilento oli 17.3.1927. Ilmavoimille luovutettuna Haukka I sai tunnuksen HA-39. Kone ei kuitenkaan täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia eikä sarjavalmistusta aloitettu. Haukka I poistettiin käytöstä jo vuonna 1927, samalla kun aloitettiin Haukka I:n kehittyneemmän version Haukka II:n rakentaminen. Haukka II:ta rakennettiin kaksi kappaletta. Huomattavimpana erona Haukka-tyyppien välillä oli, että Haukka II:ssa yläsiipi oli nostettu rungon yläpuolelle lentäjän näkökentän parantamiseksi. Hallinportin ilmailumuseossa on entisöitynä Haukka II (HA-41).