Tiistaikerhon blogi

Haukka I:n yläsiivet valmistumassa

Perjantai 13.6.2014 - Tiistaikerholainen

Viime vuoden marraskuusta lähtien Tiistaikerhossa on ahkeroitu Haukka I:n (I.V.L. D26) pahoin lahonneiden yläsiipien kunnostamiseksi. Kerhon kevätkauden päättyessä oikea yläsiipi saatiin konservoinnin ja korjauksen osalta valmiiksi lukuun ottamatta siipeen sijoitetun polttoainetankin suojaksi tulevaa vanerista kantta. Paljon on tilanne muuttunut siitä, kun pahoin lahonnut oikea yläsiipi saatiin Tiistaikerhoon korjattavaksi.

Uutta vaneriverhousta laitettiin oikeaan yläsiipeen noin 80 % siiven pinta-alasta. Vaneripinnat odottavat nyt alumiinipronssimaalausta. Ennenkuin sen osalta päästään tositoimiin, on selvitettävä Haukan maalauksessa vuonna 1927 käytetyt maali- ja lakkatyypit. On erittäin todennäköistä, että Haukka maalattiin Ilmailuvoimien lentokonetehtaalla Suomenlinnassa yleisesti käytetyllä ja kosteutta kestävällä Valspar-lakalla, johon oli sekoitettu alumiinipronssijauhe. Lopuksi kone lienee vielä lakattu kiiltäväksi pelkällä Valspar-lakalla.

Nyt on selvityksen kohteena Valspar-lakan tyyppi, sen yhteydessä käytettävä liotin ja missä suhteessa alumiinipronssia ja muita pigmenttejä lakkaan sekoitetaan. Toivottavasti asiat selviävät kesän kuluessa, jotta päästään maalaamaan. Näin maalauksenkin osalta voitaisiin puhua Haukka I:n puhdasoppisesta konservoinnista, jossa käytetään samoja tai samantyyppisiä maaleja, kuin konetta rakennettaessa Suomenlinnassa 87 vuotta sitten.

Jos oikean yläsiiven kunnostus on loppusuoralla, niin tehtävää on vielä kosolti vasemman yläsiiven korjaamisessa. Tosin korjatuksi on jo saatu siiven säästetyssä alkuperäisverhoilussa olleet vauriot ja pahoin tuhoutuneen siiven johtoreunan rakentaminen on hyvässä vauhdissa. Siiven uudelleenverhoilu puretuilta osin pääsee alkamaan Tiistaikerhon syyskauden alettua elokuun puolivälissä.

 

On varsin oletettavaa, että yläsiivet saadaan valmiiksi asennettavaksi Suomen Ilmailumuseossa Hylyistä helmiksi -näyttelyssä olevaan Haukkaan lokakuun alkuun mennessä. Näin varsinkin, kun ryhmä tiistaikerholaisia on jatkanut siipien korjausta kesäkuunkin aikana.  

Haukka I nähtävillä Suomen Ilmailumuseossa

Tiistai 10.6.2014 - Tiistaikerholainen

Kesän kynnyksellä avattiin Suomen Ilmailumuseossa erikoisnäyttely juhlistamaan Ilmailumuseoyhdistys ry:n 45-vuotista toimintaa. Näyttely ”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” on avoinna 6. tammikuuta 2015 saakka.

Näyttelyn itseoikeutettu helmi on I.V.L. D.26 Haukka I -hävittäjä. Kone on ollut Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon konservoitavana ja kunnostettavana syksystä 2012. Nyt se on Gnome & Rhône Jupiter IV 9 -moottorinsa kanssa yleisölle nähtävillä ensimmäistä kertaa konservoinnin alkamisen jälkeen. Tosin Haukka on näyttelyssä vielä vailla yläsiipiä. Yläsiipien korjaus on vielä kesken, mutta syksyllä nekin saadaan Haukkaan asennettua.

Ilman yläsiipiäkin Haukka I on komeaa katseltavaa. Näyttelyssä kävijälle tarjoutuu myös mahdollisuus kurkistaa valaistun Haukan ohjaamon ja rungon sisätiloihin, jolloin saa hyvän käsityksen 1920-luvun lentokonerakennuksen tekniikasta.  Kone on myös asetettu esille ottaen huomioon museokoneiden valokuvaista harrastavat.  

”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” -näyttelyssä on myös paljon muuta mielenkiintoista katsottavaa. Näyttely kertoo kattavasti Suomessa tehdystä lentokoneiden entisöinnistä alkaen Ilmavoimien joukko-osastojen henkilökunnan 1960-luvun lopun Gourdou-Leseurre GL.22 -hävittäjän entisöinnistä aina uusimpaan eli VL Myrsky II -koneen entisöintiprojektiin.

VL Myrskystä on näyttelyssä esillä Keski-Suomen Ilmailumuseon varastosta tuotu rungon kehikko, eri puolilta Suomea haalittuja alkuperäisiä Myrskyn osia, Myrskyssä käytetty moottorityyppi Pratt & Whitney R-1830 SC3-G Twin Wasp sekä Tiistaikerhossa uusvalmistettuja Myrskyn osia kuten sivuperäsin ja sivuvakaaja. VL Myrsky II -entisöintiprojekti tähtää siihen, että kone olisi valmiina näytteille asetettavaksi vuonna 2019.

Suomen Ilmailumuseossa esillä oleva ”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” -näyttely on ilmailuharrastajan erinomainen kesän käyntikohde!

Se mikä puuttuu, se tehdään

Tiistai 6.5.2014 - Tiistaikerholainen

Lentokoneiden entisöinnissä joudutaan usein tilanteeseen, jossa ei kerta kaikkiaan löydy entisöinnissä tarvittavaa puuttuvaa osaa, vaikka kuinka museoiden varastojen sopukat olisi nuohottu. Tällöin ei auta muu kuin tehdä puuttuva osa alusta loppuun itse. Näin on tilanne myös Haukka I:n entisöinnissä. Onneksi Tiistaikerhossa on osaavaa porukkaa työstämään metallia tarvittavaan muotoon.

Käytössämme olevasta Haukka I:n Gnome et Rhône Jupiter -moottorista puuttuu valtaosa tulpanjohdoista ja sen myötä moni johtojen päissä olevista tulpan kärkiin kiinnitettävistä pidikkeistä.  Koska vastaavanlaisia pidikkeitä ei ollut satavilla, oli ne tehtävä itse.

Tekeminen aloitettiin purkamalla ensin yksi alkuperäinen pidike osiinsa. Purettuja osia mallina käyttäen valmistettiin uusia, joista koottiin tarvittava määrä pidikkeitä. Kun moottorin tulpanjohdotus uusitaan puuttuvilta osiltaan, uudet pidikkeet asennetaan johtojen päihin johtojen kiinnittämiseksi tulppiin.

Hienomekaanista taitoa edellytti myös moottoripukin tarkistusluukun puuttuvien lukitussalpojen tekeminen. Ne työstettiin 5 mm paksusta alumiinilevystä alkuperäistä salpaa mallina käyttäen.

Jos salpojen tekeminen oli hienomekaanista työtä, niin moottoripukin puuttuvan tarkistusluukun tekeminen edellytti vähän ronskimpia otteita. Aivan aluksi oli sorvattava työkalut, joiden avulla voitiin puristaa prässissä alumiinipeltisen tarkistusluukun aihion reunaan kuuden salvan edellyttämät painanteet.

Aika monta kertaa jouduttiin tekemään koeprässäys ja sen perusteella työstämään prässimuotteja ennen kuin saatiin tyydyttävä lopputulos.

Tämän jälkeen olikin helppo työ prässätä luukun reunoihin lukkosalpojen edellyttämät painanteet. Viimeistely on vielä tekemättä.

Haukan potkuri sai spinnerinsä

Perjantai 28.3.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:ssä oli moottorina Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab tai Ac. Tämä moottorityyppi oli yleisesti käytössä 1920-luvun sotilaskoneissa. Potkurina oli vaihdellen joko Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan (I.V.L.) tekemä metallipotkuri tai Gloster Gamecock -tyyppinen puupotkuri. Alumiinisen potkurinavan suojuksen eli spinnerin muoto vaihteli potkurityypin mukaan. Metallipotkurissa se oli patamaisen pyöreä, puupotkurissa terävä kartio.

Kuvat 1-2: Spinnerin pahvimalli ja alumiinipellistä leikattu aihio.

Konservoinnin kohteena olevaan Haukkaan saatiin Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori Keski-Suomen Ilmailumuseosta. Suomen Ilmailumuseon kokoelmista löytyi puolestaan moottoriin sopiva puinen Gloster Gamecock -potkuri. Puutui vain potkurin spinneri. Koska potkuriksi saatiin puupotkuri, päätettiin puuttuva potkurin navan suojus tehdä puupotkuriin sopivaa mallia eli kartion muotoiseksi.

Kuvat 3-4: Spinnerin asemointia paikoilleen ja spinnerin reunojen niittaus.

Aluksi valmistettiin pahvista kartion malli. Mallia apuna käyttäen leikattiin 2 mm:n alumiinipellistä tulevan spinnerin aihio.  Leikattu pelti taivutettiin kartion muotoon, jonka jälkeen kartiota muokattiin potkurinnapaan sopivaksi. Kun haluttu spinnerin muoto oli saatu aikaiseksi, niitattiin auki olevan kartion reunat kiinni toisiinsa. Kartion ulkoreunaa muokattiin vielä sikkipyörällä, jotta se loksahtaa hyvin potkurinapaa ympäröivään uurteeseen. Kartion kärkeen jätettiin aukko spinnerin kiinnittämiseksi potkurin napaan. Näin spinneri oli kiinnitysmekanismia vaille valmis.

Kuvat 5-6: Spinnerin reunojen muokkausta sikkipyörällä ja spinnerin kiinnitysmekanismi.

Spinnerin kiinnittämiseksi asennettiin potkurinavan pultteihin kaareva metallituki. Metallituen keskelle porattiin reikä, johon kiinnitettiin kierretanko ulottuen spinnerin kärjessä olevaan aukkoon. Tämän jälkeen sorvattiin spinnerin kärjen aukkoon ja aukon läpi tulevaan kierretankoon sopiva kartion muotoinen mutteri. Tällä mutterilla spinneri kiristettiin tiukasti kiinni potkurin napaan.

Kuvat 7-8: Spinnerin kärjen kartiomutteri ja valmis spinneri. 

Spinneristä tuli erittäin onnistunut ja siihen olisivat olleet tyytyväisiä Suomenlinnan lentokonetehtaan Haukka I:n rakentajatkin.

Haukka I näytteille Suomen Ilmailumuseoon

Torstai 20.3.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n konservointi on edennyt suunnitelmallisesti tiistaikerholaisten käsissä. Alasiivet ovat valmiit, runko hyvin pitkälle valmis ja yläsiipien konservointi ja korjaus saadaan päätökseen alkusyksystä 2014. Vaikka Haukka I ei vielä olekaan valmiina lentokoneeksi koottavassa kunnossa, kone tuodaan Suomen Ilmailumuseon entisöintitilasta yleisön ihailtavaksi.

Tämä tapahtuu Ilmailumuseoyhdistyksen 45-vuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä. Näyttely avautuu kesäkuun alussa Suomen Ilmailumuseon Välihallissa nyt meneillään olevan Suomen taitolentoa esittelevän näyttelyn jälkeen. Ilmailumuseoyhdistyksen 45-vuotisnäyttelyyn on mahdollisuus tutustua vuoden 2014 loppuun asti.

45-vuotisnäyttelyn yhtenä teemana on Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon tekemä lentokoneiden konservointi- ja entisöintityö. Tiistaikerhon vuosien saatossa tekemän entisöintityön esittelyn konkreettiseksi esimerkiksi sopii erinomaisesti Haukka I.

Haukka I Utissa kesällä 1927. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

Näyttelyn alkaessa esillä on Haukka I:n runko alasiipineen, vaikka runkoon liittyvät työt lienevät vielä silloin vähän kesken. Näyttelyyn tuodaan myös Haukka I:n Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori, jota niin ikään vielä varustellaan.

Keskeneräisyys on itse asiassa etu, sillä näin museossa kävijät pääsevät katsomaan tiistaikerholaisten työskentelyä Haukan konservoimiseksi ja entisöimiseksi. Sitä mukaa kun yläsiivet valmistuvat museon entisöintilaissa, ne tuodaan näyttelyyn ja kiinnitetään Haukkaan, jolloin koneesta saadaan ehjä kokonaisuus. Toivottavasti tähän vaiheeseen päästään alkusyksystä 2014. Näyttelyssä on toki tietoiskuin esillä Suomenlinnassa Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) keväällä 1927 valmistuneen Haukka I -hävittäjän historia. 

Haukan siipi "harjassa"

Perjantai 28.2.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistaina 25. helmikuuta kiinnitettiin Haukka I:n oikeaan yläsiipeen ensimmäinen uusi vanerinen verhoiluvuota.  Tämä tarkoitti samalla, että pahoin tuhoutuneen siiven korjauksessa on Tiistaikerhossa päästy vaiheeseen, jossa siiven rakenteet on saatu pääosin korjattua ja uusien verhoiluvuotien kiinnitys voitu aloittaa. Puolileikillään todettiinkin, että oikean yläsiiven korjaus on nyt päässyt harjakaisvaiheeseen. No, ei siinä kuitenkaan pullojen korkkeja poksauteltu, mutta hyvillä mielin katseltiin siipeen kiinnitetyn ensimmäisen uuden verhoiluvuodan sileää pintaa.

Kuvassa näkyy vanerivuodan sisäpinnalle kiinnitetyt tukilistat sekä sisäpinnan lakkaus.

Siiven vaneriverhous toteutetaan Tiistaikerhossa niin pitkälle kuin mahdollista samoin menetelmin, miten siipi aikoinaan rakennettiin Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla (I.V.L.) Suomenlinnassa talvella 1926-1927. Käytettävä verhoiluvaneri on samanlaista kolmiviiluista 1,2 mm paksuista vaneria. Vanerin sisäpintaan kiinnitetään alkuperäisen verhoilun mukaiset tukilistat. Vanerin sisäpinta lakataan rautaoksidilla ruskeaksi sävytetyllä lakalla. Siipi kiinnitetään kaariin ja siipisalkoihin liimaamalla ja varmistamalla liimaus 15 mm:n nauloilla ja paikoitellen messinkiruuveilla. Naulankannat upotetaan vaneripinnan tasaan tuurnalla. Lopuksi siiven ulkopinta maalataan perinteisesti sekoitetulla hopeapronssimaalilla ja lakataan.

Poikkeavaa alkuperäiseen rakentamistapaan on, että liimana käytämme nykyisiä puuliimoja (mm Cascol Outdoor). Tämä siksi, ettei liimoja joita Suomenlinnan tehtaassa käytettiin, ole saatavilla. Museolentokoneiden konservoinnissa ja entisöinnissä joudutaan pakostakin tekemään kompromisseja.

Aikaa vielä kuluu, ennen kuin kaikkien oikeasta yläsiivestä pois purettujen verhoiluvuotien tilalle on saatu asennettua uudet vanerit.  Vasta sen jälkeen päästään toden teolla käsiksi vasemman yläsiiven verhoiluun. Työläin verhoiltava paikka on siiven yläpinta polttoainetankin kohdalla. Monimutkainen rakenne edellyttää kärsivällisyyttä ja taitoa. Kumpaakin onneksi tiistaikerholaisista löytyy. Se, saadaanko siivet valmiiksi ennen kesää, jää nähtäväksi?