Tiistaikerhon blogi

Myrsky-polkulentokone lasten iloksi

Sunnuntai 10.12.2017 - Tiistaikerholainen

Kaikki Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon työ ei ole museolentokoneiden entisöintiä tahi konservointia. Muutakin mielenkiintoista on tekeillä. Yksi niistä on polkulentokoneen rakentaminen Suomen Ilmailumuseon lapsikävijöiden käyttöön.

Polkulentokoneprojektia varten Suomen Ilmailumuseo hankki USA:sta polkulentokoneen rakennussarjan piirustukset sekä koneen tekniset osat. Vanerirakenteisen polkulentokoneen piirustusten esikuvana on kuuluisa ja lukuisten maiden ilmavoimissa paljon käytetty koulukone North American Aviation T-6 Texan. Texan-polkulentokone on tarkoitettu 3-5-vuotisten lasten käyttöön.

Mutta kun Suomessa olemme, niin emmehän me Tiistaikerhossa Texania rakenna. Rakennamme Myrsky -hävittäjän oloisen polkulentokoneen Texanin piirustuksia muokkaamalla. Tähtimoottorilla varustettu Texan soveltuukin varsin hyvin Myrskyn oloiseksi muutettavaksi.

Työ aloitettiin suunnitteluvaiheella, jossa ratkaistiin, missä järjestyksessä edetään ja mitä piirustuksista pitää muuttaa vastaamaan paremmin Myrsky muotoja. Tämän seurauksena mm. koneen pyrstöosa, siiven kärjet, ohjaamon takainen rungon yläosa sekä koneen keulaosa saivat uuden muodon.

Rakennussarjan osien piirustukset leikattiin irti pohjapaperista ja pohjustettiin ohuella vanerilla. Näin saimme tukevat koneen osien mallit eli sapluunat, joiden avulla osien muoto oli helppo siirtää vanerilevylle.  Kestävät sapluunat ovat myös kätevät ajatellen mahdollisesti useampien polkulentokoneiden valmistamista.

Sapluunat asetettiin 8 mm vahvuisen vanerilevyn päälle ja sapluunan reunoja pitkin piirrettiin osan muoto vanerille. Tämän jälkeen osat sahattiin irti piirrettyjä viivoja pitkin. Tuloksena oli kasa vanerinpaloja polkulentokoneeksi kasattavaksi. Varsinainen Myrsky -polkulentokoneen rakentaminen saattoi alkaa.

Osa tiistaikerholaisista alkoi rakentaa koneen runkoa, osa siipeä ja osa pyrstöä. Sinänsä työ on yksinkertaista vanerinpalojen toisiinsa liittämistä, mutta tarkkana piti olla ja fundeeraustaukoja piti pitää, jotta edettiin oikeassa järjestyksessä ja koska rakennusohjeet eivät olleet aina riittäviä tahi yksiselitteisiä.

Vanerista sahatut rakennussarjan osat hiottiin reunoistaan. Osat yhdistettiin toisiinsa yhdyslistojen avulla, joihin vanerit kiinnitettiin ruuveilla ja Erikeeper Plus -liimalla. Rungon sisälle tuleva istuimen selkänoja liimattiin paikoilleen työntämällä selkänojavaneri rungon kylkivanereihin tehtyihin uriin. Kun runkokehikkoon kiinnitettiin omana kokonaisuutenaan rakennettu pyrstöosa, kone alkoi jo saada polkulentokoneen hahmoa.  Seuraavaksi runkoon yhdistettiin siipi. Sen alapintaan kiinnitettiin piirustusten mukana ostettu polkuakseliston ja laskutelinepyörien muodostaman kokonaisuus.

Koneessa ei luonnollisestikaan ole polkuauton mukaista ohjauspyörää, vaan konetta ohjataan - kuten pitääkin - ohjaussauvalla. Niinpä ohjaamon istuimen etureunaan kiinnitettiin ohjaussauva ja koneen pyrstöön kannuspyörä.  Sauvasta on tankoyhteys kannuspyörään. Polkulentokoneen ohjaaminen tapahtuu ohjaussauvaa sivusuunnassa poikkeuttamalla. Kun polkulentokonetta polkee ja samalla poikkeuttaa ohjaussauvaa vasemmalle, muuttuu kannuspyörän asento kääntäen konetta vasemmalle. Vastaavasti oikealle poikkeuttaminen kääntää kulkusuuntaa oikealle.

Kaikkea ei vielä ole saatu valmiiksi rakennettua. Meneillään on polkulentokoneen moottorisuojuksen eli NACA-renkaan tekeminen. Patamainen moottorisuojus tehdään taivuttamalla ohut vaneri poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoisen koneen nokan ympäri ja kiinnittämällä se nokassa olevaan moottorikehään. Vanerin kiinnittämiseksi koneen runkoon kylkivanereihin asennetaan vanerin tueksi muotokaaret.

Kuten alussa mainitsin, koneesta tulee Myrsky -polkulentokone. Niinpä kone maalataan Myrsky-hävittäjän II maailmasodan aikaiseen maalauskaavioon. Koneen yläpinnoille tulee mustan ja tummanvihreän kuviointi ja alapinnat maalataan vaalean siniseksi. On vielä päättämättä saako Myrsky -polkulentokone kansallisuustunnuksekseen hakaristin vaiko kokardin.

Koska kyseessä on Myrsky, niin koneella tulee olla myös sen mukainen tyyppitunnus. VL Myrsky -hävittäjiä rakennettiin kaikkiaan 51 kappaletta. Niiden tunnukset olivat MY-1 – MY-51. Niinpä on ihan luontevaa, että tämä polkulentokone saa tunnuksen MY-52.

Rakentamamme Myrsky-polkulentokone ei taida ihan ehtiä valmiiksi pukinkonttiin Suomen Ilmailumuseolle toimitettavaksi, mutta ensi vuoden puolella museossa käyvät pikkulapset voivat sillä jo huristaa. Lentoon se ei onneksi kuitenkaan nouse.

Myrskyn NACA-renkaan vetolestin tekeminen

Sunnuntai 3.12.2017 - Tiistaikerholainen

Entisöitävänä olevan VL Myrskyn (MY-14) moottorin suojus eli NACA-rengas tehdään 2 mm paksusta alumiinipellistä leikatuista kahdeksasta segmentistä. Alumiinipeltiset segmentit vedetään muotoonsa, jonka jälkeen ne kootaan ja hitsataan yhteen kokoonpanomuotissa eli jigissä.

Kahdeksan alumiinilevysegmentin venyttäminen eli vetäminen muotoonsa tehdään vetomuokkauskoneessa.  Tätä toimenpidettä varten pitää tehdä vetolesti eli muotti, jota vasten segmentien vetomuokkaus tehdään.  Myrskyn NACA-renkaan tekemiseksi tarvittava vetolesti on valmistumassa Tiistaikerhossa.

Vetolestin tekeminen aloitettiin rakentamalla lestin alaosa eli muokkauskaukalo. Sen pohja-, pääty- ja poskilevyt suunniteltiin 3D-muokkauksella. Sen jälkeen vetolestin osat leikattiin laserleikkauksella 3 mm teräslevystä ja hitsattiin kiinni toisiinsa. Vetolestin kaukalon linjat kulkevat 45 asteisen lohkoleikkauksen mukaan.

Tyhjä vetolestin muotokaukalo täytettiin impreknoidusta epoksihartsista tehdyillä ja alustavasti jo vetolestin pinnan muotoon leikatulla kahdeksalla vierekkäisellä lohkolla. Impreknoitu epoksihartsi on erittäin kestävää, mutta samalla työstettävissä. Impreknoitu epoksihartsi on epoksihartsin ja mikrolasipallojen seos.

Vetolestin pinnan lopullinen muoto saadaan hiomalla kaukaloon upotettujen epoksihartsilohkojen pinnat vastaamaan yhtenäisesti NACA-renkaan muotoa. Jotta hiomisessa päästäisiin haluttuun ja tarkkaan Myrskyn moottorisuojuksen muotoon, leikattiin alumiinipellistä NACA-renkaan pinnan profiilia mallintavia tulkkeja. Niinpä kun vetolestin pintaa hiottiin, hionnan edistymistä seurattiin koko ajan tulkeilla vetolestin pinnan saamiseksi haluttuun NACA-renkaan profiilin muotoon.

Kun vetolesti saadaan hiottua valmiiksi, seuraava vaihe on tehdä paksusta vanerista NACA-renkaan kokoonpanomuotti eli jigi. Tässä motissa vetolestissä muotoonsa saaneet kahdeksan moottorisuojuksen segmenttiä sovitetaan ensin yhteen, jonka jälkeen ne hitsataan toisiinsa Myrskyn moottorisuojukseksi eli NACA-renkaaksi. NACA-renkaan kokoaminen teetetään ulkopuolisena työnä.

Myrskyn siiven harjakaiset

Tiistai 7.11.2017 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhossa on vierähtänyt yli kaksi ja puoli vuotta VL Myrsky II:n rakenteeltaan monimutkaisten siipisalkojen tekemisessä. Puutöiden osalta siipisalot saatiin valmiiksi menneenä kesänä.

Ennen kuin salot voitiin kiinnittää siiven kokoamiseksi valmistettuun asennustelineeseen eli jigiin, niihin oli vielä tehtävä siipeen asennettavien laitteiden edellyttämät poraukset ja läpiviennit.  Porausten tekemistä edellyttävät mm. laskutelineisiin, pommi/lisäpolttoaineripustimiin sekä siivekkeisiin liittyvä tekniikka ja kiinnitykset.

Syksyn kuluessa onkin keskitytty siipisalkojen läpivientien porauksiin. Samalla siipisalkojen sisäpinnoille on liimattu etu- ja takasalon väliin asennettavien siipikaarien tukilistat. Työstetty on myös Myrskyn siipipuoliskojen teräslevyillä toteutettavaa liitosta. Palautettakoon mieliin, että alkuperäisessä Myrskyssä oli yhtenäinen 11 metrin pituinen ja noin 440 kiloa painava siipi, mutta MY-14:n entisöinnissä päädyttiin käytännön syistä kaksiosaiseen siipiratkaisuun.

Siipipuoliskojen liitoskohtaan eli siipisalkojen tyveen on työstettiin teräslevyjä täsmälleen vastaavat upotukset sekä reiät levyjen pulttikiinnityksille. On tärkeää saada teräslevyt kiinnitetyksi salkoihin oikeassa kulmassa, jotta levyillä toisiinsa yhdistetyt siipipuoliskot muodostavat täsmälleen Myrskyn piirustusten mukaisen yhtenäisen siiven.

Tiistaina 17.10.2017 kaikki oli saatu valmiiksi Myrskyn vasemman siipipuoliskon siipisalkojen kiinnittämiseksi asennusjigiin. Teräspalkeista ja putkista tehty asennusjigi oli tehty valmiiksi jo hyvissä ajoin. Ensin jigiin kiinnitettiin siipipuoliskon etusalko ja sen perään takasalko. Salot lukittiin paikoilleen jigikehikon poikki asennetuilla terästangoilla.

Kun siipisalot olivat tukevasti kiinni jigissä, aloitettiin viime keväänä valmistuneiden siipikaarien alustava asentaminen etu- ja takasalkojen väliin. Siipikaaria ei toki vielä liimattu paikoilleen.

Tiistaikerhon tekemän työn hyvästä laadusta kertoo, että siipikaaret asettuivat täsmälleen ja tiiviisti omille paikoilleen salkojen väliin. Kaarien yläreunat olivat myös linjassa tosiinsa nähden. Tämä todettiin kaarien päälle asetetulla teräsviivaimella.

Jigiin kiinnitetyt siipisalot niiden välisine kaarineen on upea näky. Myrsky-projektissa mukana oleville tiistaikerholaisille se on siiven rakentamisen merkittävä virstanpylväs – ikään kuin siiven rakentamisen harjakaiset!

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn siivekkeet verhoiluvaiheessa

Sunnuntai 29.10.2017 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) siivekkeet saatiin Tiistaikerhossa rankovalmiiksi syyskuun alkuun mennessä. Siivekkeet rakennettiin alkuperäisten Myrskyn piirustusten mukaan, mitä todistaa vertaileva kuvapari Valtion Lentokonetehtaalla ja Tiistaikerhossa tehdystä siivekkeestä. Tai sillä erotuksella, että Tiistaikerhossa rakentamisessa käytettiin nykyaikaista Casco Outdoor puuliimaa.

Lentokoneiden siivekkeet ovat usein kangasverhoiltuja huolimatta siitä, että itse kone olisi pinnoiltaan duralumiinia tai vaneria. Vaneripintaisessa Myrskyssä siivekkeetkin olivat vanerilla verhoiltuja. Piirustusten mukaan siivekkeet oli verhoiltu siivekesalon ja johtoreunan eli torsion väliseltä alueeltaan 2,5 mm vahvuisella, mutta muilta osin 1,5 mm vanerilla. Johtoreunassa vanerin etureuna ulottui kolmen sentin verran umpipuisen johtoreunalistan päälle. Siivekkeen 2,5 mm ja 1,5 mm vanerien saumakohta sijaitsi siivekesalon kohdalla.

 Kun Tiistaikerhossa pohdittiin siivekkeiden verhoilua, päädyttiin lopulta Myrskyn piirustuksista poikkeavaan ratkaisuun. Koska 2,5 mm vaneri olisi hankala taivuttaa siivekkeen etuosan kaarevaan muotoon, päätettiin siiveke verhoilla ensin siivekesalon ja umpipuisen johtoreunan väliseltä kaarevalta matkalta hyvin taivutettavalla 1,0 mm vahvuisella vanerilla. Tämän jälkeen koko siiveke verhoiltaisiin 1,5 mm vahvuisella vanerilla.

Tällä menettelyllä vältyttäisiin siivekkeen etureunassa paksuhkon vanerin taivuttamiselta ja samalla siivekesalon kohdalla sijaitsevalta eri vahvuisten vanerien saumalta. Lopputuloksena olisivat silti alkuperäisen piirustuksen mukaiset verhoiluvanerin vahvuudet eli torsion ja salon välillä 2,5 mm ja muilta osin 1,5 mm. Miksiköhän siivekkeen suunnittelija oli aikanaan valinnut mielestämme monimutkaisemman ja rakenteellisesti heikomman tavan siivekkeen verhoilemiseksi?

Otettiin ensin verhoiltavaksi oikean siiven siiveke.  Millin vahvuisesta vanerista leikattiin koko siivekkeen mittainen torsion ja siivekesalon välisen alueen kattava kappale. Se työstettiin ja soviteltiin paikoilleen. Tämän jälkeen vanerikappale liimattiin paikoilleen. Liimana käytettiin kaksikomponenttista epoksiliimaa, johon sekoitettiin selluloosakuitua. Liima levitettiin siivekesalon, johtoreunan kaarien sekä johtoreunalistan pinnalle, jonka jälkeen vaneri painettiin niihin kiinni.

Vanerin kiinnittyminen tiiviisti siivekkeen rakenteisiin varmistettiin kompressoritoimisen nitojan niiteillä.  Jotta niittipistoolin niitit eivät uppoaisi liian syvälle verhoiluvaneriin, niittien ja verhoiluvanerin väliin laitettiin suojaksi pieniä vanerilappuja. Liiman kuivuttua niitit vanerilappuineen poistettiin. Lopuksi torsion päälle ulottunut vanerin etureuna ja siivekesalon päälle liimautunut takareuna hiottiin ohuen viistoksi.

Nyt voitiin käynnistää siivekkeen koko yläpinnan verhoilu 1,5 mm vahvuisella vanerilla. Siiveke päätettiin verhoilla kahdella siivekkeen puolivälissä toisiinsa saumautuvalla vanerivuodalla. Siivekesalon etupuolella vaneri kiinnitetään koko pinnaltaan siivekkeeseen jo liimatun 1,0 mm vanerin päälle. Muilta osin vaneri liimataan kiinni siivekesalkoon, kaariin ja jättöreunan listaan.

Tehtiin siivekkeen pinnan suuruinen pahvimalli. Sen mukaan leikattiin 1,5 mm vahvuisesta vanerista kappaleet siivekkeen yläpinnan verhoilemiseksi. Vanerit työstettiin paikalleen liimattaviksi. Ensin liimattiin paikoilleen siivekkeen tyvenpuoleinen ja sen perään kärjen puolelle tuleva verhoiluvaneri.

Verhoiluvanerien liimaamisessa meneteltiin siten, että vaneri kiinnitettiin ensin siivekesalkoon muutamalla naulalla, jota vaneri pysyisi halutussa asennossa. Tämän jälkeen epoksiliima levitettiin siveltimellä salon ja torsion väliselle alueelle jo liimatun vanerin sekä siivekesalon pinnalle ja 1,5 mm vahvuinen vaneri painettiin tiiviisti niitä vasten. Samalla vanerin kiinnittyminen varmistettiin vanerin reunoja ja siivekesalkoa pitkin ”ammutuilla” nitojan niiteillä.

Liimausta jatkettiin vanerin takaosan kiinnittämiseksi siivekkeen rakenteisiin. Epoksiliima levitettiin kaariin sekä jättöreunan listaan ja vaneri painnettiin niihin kiinni. Painoksi vanerin päälle laitettiin raskas teräslevy ja vanerin takareuna puristettiin tiukasti jättöreunan listaan puulistan ja puristimien avulla.

Liiman kuivuttua niin puristimet kuin nitojan niitin irrotettiin. Viimeiseksi johtoreunan listan päälle liimautuneet vanerin reunat hiottiin viistoiksi vastaten johtoreunan kaarevaa muotoa.

Oikeanpuoleisen siiven siivekkeen yläpuoli on nyt saatu verhoilluksi ja voidaan siirtyä siivekkeen alapinnan verhoiluun. Sitä ennen pitää kuitenkin suojalakata siivekkeen yläpinnan verhoiluvanerin sisäpinta ja siivekkeen sisäosan rakenteet. Siivekkeen alapinnan verhoilu tehdään yläpinnan verhoilua vastaavalla tavalla. Kun koko oikean siiven siiveke on verhoiltu, käynnistyy vasemman puoleisen siiven siivekkeen verhoilu.

Myrskyn siipisalot liimattu kotelopalkeiksi

Tiistai 25.7.2017 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) entisöinti etenee kesäkaudellakin niin Tiistaikerhossa Suomen Ilmailumuseon suojissa Vantaalla kuin Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella. Vantaalla entisöinnin pääpaino on siivissä ja yleensä koneen puuosissa. Tikkakoskella entisöinti kohdistuu koneen runkoon, laitteisiin ja moottoriin. Tällä hetkellä Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa etenevät rinta rinnan Myrskyn siipisalkojen, siivekkeiden ja koesiiven rakentaminen.

Palautettakoon mieliin, että entisöitävään Myrskyyn (MY-14) ei tule alkuperäisen mukaista yhtenäistä siipeä, vaan siipi tehdään kahdesta toisiinsa teräslevyin liitettävästä siiven puolikkaasta. Tämä ennen muuta sen vuoksi, että yhtenäinen siipi olisi Tiistaikerhon ahtaissa tiloissa hyvin hankala rakentaa ja siipi olisi epäkäytännöllinen entisöityä Myrskyä eri näytteillepanopaikkojen välillä siirrettäessä.

Myrskyn siiven etu- ja takasalkojen yhteen liimattavat puoliskot on saatu Tiistaikerhossa vaiheeseen, jossa puoliskoja on päästy liimaamaan yhteen kotelopalkiksi. Tätä työvaihetta on edeltänyt salkopuoliskojen viimeisten uumalevyjen liimaaminen paikoilleen sekä salkojen yläpinnan työstäminen siiven yläpinnan profiilin kaarevaan muotoon.

Kapeimmista siipisalkojen puoliskoista yläpinta saatiin muokattua siipiprofiilin muotoon pelkästään höyläämällä. Tätä varten siipipuoliskojen kapeammat etu- ja takasalon puoliskot kiinnitettiin puristimilla pareittain toisiinsa, jossa salkopuoliskojen yläpinnat höylättiin siipiprofiilin muotoon. Sen sijaan paksummat siipisalkojen puoliskot työstettiin vastaamaan siipiprofiilia ensin vannesahalla, jonka jälkeen ja hienosäätö tehtiin höyläämällä.

Käyttämämme vannesaha ei ollutkaan mikä tahansa saha. Tiistaikerho on saanut käyttöönsä 71 vuotta vanhan, mutta edelleen käyttökuntoisen englantilaisen Elliott of London Productin valmistaman vannesahan vuodelta 1946. Mitä sitä käyttökelpoista sahaa romukoppaan heittää!

Tämä saha laittaa myös mielikuvituksen liikkeelle. Uskaltaisinpa väittää, että vastaavanlaisia Elliot of London Productin vannesahoja on ollut 1940-luvulla käytössä Englannin monien kuuluisien lentokonetehtaiden työsaleissa. Lentokoneen rakentamisen perinteet jatkuvat tämän sahatyypin osalta nyt Tiistaikerhon entisöintiprojekteissa.

Siipisalkojen puoliskojen sahaaminen vannesahalla on tarkkaa työtä. Ensin sahauspöytä pitää vaaita tarkasti oikeaan kulmaan, jotta siipisalosta sahautuu pois vaan haluttu viiste ja loppu voidaan viimeistellä tavoiteltuun muotoon höylällä. Lisäksi sahaus edellyttää ohjurin käyttöä.

Kun kaikki oli valmista, pitkä ja paksu siipisalon puolisko kannettiin sahalle, salon kärkipää asetettiin sahauspöydälle ohjuria vasten ja kone käyntiin. Silmät tarkkana ohjattiin sahanterän pureutumista siipisalon reunaan. Niinpä salon yläreunasta leikkautui pois juuri oikean verran materiaalia. Näin meneteltiin kaikkien sahausta edellyttäneiden salkopuoliskojen kohdalla.

Nyt voitiin aloittaa siipisalon kaltevan yläpinnan viimeistely höyläämällä.  Höyläystä varten oli tehty salon yläpinnan lopullista muotoa kuvaavia tulkkeja. Höyläyksen edetessä tulkilla tarkistettiin, paljonko olisi vielä pois otettavaa ja ettei vaan vahingossa tule otetuksi liikaa.

Kun tulkki osoitti, että siipisalon puoliskon yläreuna oli saatu täsmälleen haluttuun siiven profiilin muotoon, salon puolisko oli valmis liimattavaksi yhteen vastakappaleensa kanssa kotelopalkkirakenteiseksi siipisaloksi.

Siipisalkojen vastinpareja oli jo aiemmin alustavasti soviteltu toisiaan vasten liimattaviksi niitä kohdistustapeilla yhteen lukiten. Tehtiin vielä viimeiset hienosäädöt, jonka jälkeen liimattaville salkojen puoliskojen sisäpinnoille levitettiin epoksihartsiliima ja puoliskot puristettiin tiukasti toisiaan vasten. Näin toimittiin salonpuoliskojen kaikkien vastinparien osalta.

Myrskyn kotelopalkkirakenteiset siipisalot olivat nyt valmiit odottamaan siiven kokoamisen alkamista. Siihen päästään loppukesästä, kunhan ensin on rakennettu siiven kokoamisteline eli jigi.

Myrskyn laskutelineen joustintuen osat

Tiistai 6.6.2017 - Tiistaikerholainen

Vaikka VL Myrskyn (MY-14) koesiiven rakentaminen ei Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa ole vielä vaiheessa, jossa siipeen voitaisiin asentaa päälaskuteline, on laskutelineen osia kuitenkin tehty jo valmiiksi tulevaa asennusta silmällä pitäen.

Alkuperäisiä laskutelineen osia on löydetty käyttöömme valitettavan vähän, lähinnä vain pyörät jarrumekanismeineen ja renkaat sekä laskutelineen kiinnikkeet siipisalkoihin. Tämän vuoksi monimutkainen laskutelinerakenne joudutaan rakentamaan.  

Suurin osa piirustuksista on onneksi käytössämme laskutelineen osien valmistamiseksi. Rakentamista helpottaa lisäksi Myrsky-projektin vetäjän Matti Patterin tekemä laskuteline 1:4 Myrskyn pienoismallia varten.

Laskutelineen rakentamisessa Patria Oy vastaa joustintuista.  Muilta osin vastuu on Tiistaikerhon Myrsky-projektilla. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Tiistaikerhon päävastuuna on Myrskyn puuosien rakentaminen, työtä tehdään myös metallisosien parissa.

Kuvassa ylinnä Matti Patterin rakentaman Vl Myrskyn 1:4 pienoismallin laskuteline.

Puuttuvista osista ovat tällä hetkellä valmiina laskutelineen sisäänvetomekanismiin kuuluvat joustintuen alapään saksinivelen ylä- ja alahaarukat sekä pyörän keskiöön kiinnittyvät kulmanapakappaleet. Valmiina on myös joustintuen keskelle tuleva korvakeputki, johon kiinnittyvät telineen ylösvetolaitteen haarukat ja takatuki. Valmis on myös joustintuen yläpäähän kiinnitettävä laskutelineen yläkiinnityshaarukka.

Laskutelineen metalliosien rakentamisen suunnittelusta, ohjauksesta, laserleikkauksista sekä jigien tekemisistä osien hitsauksille on vastannut Matti Patteri.  Hitsaustöitä on tehty myös Vantaan ammattiopisto Variassa. Elmer Oy:ssä on tehty pienosien koneistukset.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kurjen moottoripukki sai yläpeltinsä

Maanantai 22.5.2017 - Tiistaikerholainen

Kun I.V.L. K.1 Kurki -koneen runko tuotiin vuosi sitten Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhoon kunnostettavaksi, runko oli kokolailla ”rupisen” näköinen. Koneen pyrstö oli rikki, verhoilussa reikiä ja vaurioita, tuulilaseista vain rippeet jäljellä, metalliosat ruosteessa sekä moottoripukki ilman peltisiä suojuksia ja moottorin kiinnityslevyä.

Vuoden aikana Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa Kurjen runkoa on laitettu kuntoon. Nyt ollaan loppusuoralla. Viime kuukaudet on Tiistaikerhossa käytetty moottoripukista puuttuvien osien tekemiseen.  Ensimmäisenä valmistui moottoripukin etulevy eli moottorin kiinnityslevy, josta jo blogin kirjoitin.  Nyt on saatu valmiiksi pukin yläpuolinen suojuspelti ja sivupellit ovat tekeillä.

Pukin alumiinipeltisen yläkatteen rakentaminen aloitettiin tekemällä siitä ensin pahvimalli. Sen jälkeen 1,4 millin paksuisesta alumiinipellistä leikattiin mallin mukainen pala työstettäväksi. Alkoi pellin alustava sovittelu ja työstäminen pukin yläkehikon päälle. Todettiin, että tarkoitukseen valittu alumiinipelti oli kovin jäykkää, sillä pellin taivuttaminen vastaamaan moottoripukin ja rungon yläosan kaarevaa muotoa oli työlästä. Emme kuitenkaan vaihtaneet peltiä ohuempaan.

Muotoonsa alustavasti taivutettua peltiä soviteltiin pukkiin kiinnittämällä se etu ja takareunastaan pukin kehikkoon metallisella cleko -painekiinnikkeellä (cleco pins) eli työkielellä sanottuna ”satiaisella”.

Näin pelti pysyi paikoillaan ja voitiin tarkemmin todeta, mistä kohtaa on vielä tarpeen suojuspeltiä taivuttaa. Pelti jouduttiinkin ottamaan useamman kerran irti taivutettavaksi ja takaisin paikoilleen sovitettavaksi, ennen kuin siihen oli saatu haluttu muoto.

Nyt yläsuojuspelti kiinnitettiin etu- ja takareunoistaan koko matkaltaan clekoilla. Etureuna kiinnitettiin moottoripukin etulevyn yläreunaan ja takareuna pukin ja rungon saumakohdan vaneriverhoilun päälle. Suojuspellin takareunaan tehtiin vielä koko matkaltaan pieni 15 mm levyinen alaspäin oleva reunataivutus. Näin reuna saatiin asettumaan tiiviisti vaneriverhoilun päälle.

Ennen moottoripukin yläsuojuspellin lopullista kiinnittämistä, pellin pintaan hiottiin pyörökuviointi. Pyörökuvio tehtiin 30 mm halkaisijaltaan olevalla karalaikalla, jonka päähän oli kiinnitetty karhunkielestä nahkapaskalla leikattu pala. Karalaikka kiinnitettiin pylväsporaan, jolla peltiin painettiin peräkkäisiä toisensa noin 50% peittäviä pyörökuvioita. Näin pellin pinta sai kauniin pyörökuviointipinnan.

Valmis moottoripukin yläpuolinen suojuspelti kiinnitettiin lopullisesti paikoilleen messinkiruuveilla clekoja varten jo porattuihin reikiin. Alkuperäisen mukaisia ja tarkoitukseen sopivia hahlokantaisia messinkiruuveja ei kaupan hyllystä ole enää saatavissa eikä nykypäivän ristipää- tai torx -kantaisia ruuveja voi käyttää 1920-luvulla rakennetussa koneessa. Tarvittavat messinkiruuvit saatiin tilaamalla ne ruuvien erikoisliikkeestä ja yläsuojuspelti asianmukaisesti paikoilleen kiinnitettyä.

Moottoripukin yläsuojuspellin alla on tila Kurjen Siemens-Halske Sh 10 -moottorin öljysäiliölle. Se tarkoittaa, että alkuperäisessä suojuspellissä on ollut aukko öljysäiliön täyttöputkelle korkkeineen. Koska öljysäiliö on kadonnut, meillä ei ole tietoa öljysäiliön täyttöputken sijainnista. Tämän vuoksi emme myöskään tehneet pukin yläpeltiin täyttöputken aukkoa. Jospa Kurjen moottorin öljysäiliö vielä löytyisi, niin se asennettaisiin paikoilleen ja suojuspelti saisi silloin myös aukon öljysäiliön täyttöputkelle.

VL Myrskyn pyöräkotelon kannen kiinnitysrengas

Lauantai 18.3.2017 - Tiistaikerholainen

Myrskyn sisään vedettävät laskutelineet kääntyvät sisäänpäin runkoa kohti, jolloin laskutelineen joustintuki ja pyörä painuvat siiven tyvessä oleviin koteloihinsa. Laskutelineiden pyöräkotelot sijoittuvat yhtenäisen siiven etu- ja takasalon rajaamalle alueelle.

Siiven yläpinnalla pyöräkoteloiden aukot peitetään pyöreillä ja kupumaisilla alumiinipeltisillä kansilla. Alumiinipeltiset kannet kiinnitetään reunoistaan pyöräkotelon aukkoa reunustavaan vaneriseen kiinnitysrenkaaseen. Valtaosa pyöräkotelosta kansineen jää piiloon keskisiipeä peittävän koneen rungon alle, mutta osittain kannet jäävät näkyviin siiven ja rungon saumakohtaan ja peitetään muotolevyllä.

MY-14 entisöinnissä ollaan vaiheessa, jossa pyöräkoteloiden alumiinipeltiset kannet on jo tehty painosorvaamalla ja tekeillä on tarvittavat kolme kannen kiinnitysrengasta. Yksi rengas tarvitaan koesiipeä varten ja kaksi MY-14:n varsinaiseen siipeen.

Kiinnitysrenkaiden rakentamiseksi tehtiin ensin muotti eli jigi. Tukevaan levyyn piirrettiin piirustusten mukaan pyöräkotelon suuruinen, halkaisijaltaan 750 mm ympyrä. Pitkin ympyrää kehää naulattiin noin viiden sentin välein tukevia nauloja. Kannen kiinnitysrengas rakennetaan liimaamalla näitä nauloja vasten useita kerroksia kapeita vanerista leikattuja listoja. Pyöräkotelon kannen kiinnitysrenkaasta tulee siten monikerroksinen vanerikehä.

3 mm paksuisesta vanerista leikattiin kiinnitysrengasta varten pitkiä 30 mm korkuisia vanerisuikaleita. Koska vanerisen kiinnityskehän paksuudeksi tulee 25 mm, päällekkäisiä vanerikerroksia tarvitaan kaikkiaan kahdeksan kappaletta.

Ensimmäinen vanerilistakerros pingotettiin kehän naularivejä vasten ja sen päälle liimattiin ulkokäyttöön tarkoitetulla Erikeeper plus -liimalla toinen, kolmas ja neljäs listakerros. Toisiinsa liimatut kerrokset kiristettiin puristimilla tiukasti tosiinsa. Koko kahdeksan kerroksen ”pakettia” ei siis liimattu kerralla, vaan se toteutettiin kahdessa erässä. Kun ensimmäisen neljän vanerikerroksen liimaus oli kuivunut, puristimet irrotettiin ja kehään liimattiin loput neljä listakerrosta.

Kiinnitysrenkaan kuivuttua se irrotettiin jigistä lopulliseen muotoonsa työstettäväksi. Vanerinen rengas höylättiin poikkileikkaukseltaan kolmion muotoon renkaan yläpinnan leveyden ollessa 25 mm. Vastaavalla tavalla on tekeillä muut pyöräkoteloiden alumiinipeltisten kansien kiinnitysrenkaat.

Nyt voitiin aloittaa kannen kiinnitysrenkaan alustava asentaminen koesiipeen. Koesiipihän oli saatu koottua jigissä valmiiksi siipisalkojen väliseltä osaltaan. Hyvinhän tehty kiinnitysrengas sopi koesiivessä olevaan pyöräkotelolle varattuun tilaan. Myös painosorvattu pyöräkotelon kansi istui pyöräkotelon aukkoon asennettuun kiinnitysrenkaaseen. Seuraava vaihe on aloittaa pyöräkoteloiden vaneristen seinämien rakentaminen.

Muutakin kuin Myrskyn siiven rakentamista

Lauantai 4.3.2017 - Tiistaikerholainen

VL Myrskyn (MY-14) entisöinnissä siiven rakentaminen on ollut jo muutaman vuoden Tiistaikerhon suurin työkohde. Saattaakin tuntua, että koko projekti on Tiistaikerhon osalta pelkkää puutyötä siiven rakentamiseksi. Näin ei kuitenkaan ole asia. Koko ajan on askaroitu paljon muutakin, kuten aiemmissa blogeissani olen kertonut. Tässä blogissa kerron Tiistaikerhon töistä, jotka koskevat pommiripustimia, spinnerin potkurinlapa-aukkojen kauluksia ja laskutelinettä.

Alun perin Myrsky-hävittäjään ei ollut tarkoitus tulla pommiripustimia, mutta konetyyppi sai pommiripustimet varustukseensa, kun sisäpuolista polttoaineainemäärää pienennettiin ja siipeen suunniteltiin ripustimet lisäpolttoainesäiliöille. Samat ripustimet kävivät sekä lisäpolttoainesäiliöille että 50-100 kg pommeille. Lisäpolttoainesäiliötä varten ripustimessa oli liitos, jolla polttoainesäiliö liitettiin koneen järjestelmään. Lisäpolttoainesäiliö oli lennolla irrotettavissa.

Onneksi alkuperäisiä Myrskyn ripustimia on säilynyt koko joukko museoiden varastoissa entisöitävään MY-14 -koneeseen asennettavaksi. Ripustimet olivat kuitenkin osina, osittain rikki, ruosteessa tai vähintäänkin kunnostuksen tarpeessa. Niinpä ripustimien osia käytiin Tiistaikerhossa läpi yksitellen puhdistaen, kunnostaen sekä kokonaisiksi ripustimiksi yhdistäen. Hyväkuntoisimmat ripustimet valittiin Myrskyn siipeen kiinnitettäviksi.

Myrskyn potkurin suojuskuvussa eli spinnerissä on aukko kullekin potkurinlavalle säätömekanismeineen. Aukot ovat takareunastaan avoimia, jotta spinneri voidaan työntää potkurinnavan suojaksi ja kiinnittää spinnerin takalevyyn.

Kunkin lapa-aukon kohdalla on spinnerin takalevyssä alumiinipeltinen suojareunus. Reunus muodostaa lapa-aukon kaulusmaisen takareunan, jolloin aukosta muodostuu pyöreä ja yhtenäinen. Noita aukon kauluksia ei ole säilynyt, joten ne on tehtävä. Puuttuva spinnerin takalevy on Tiistaikerhossa tehty jo aiemmin.

Alumiinipellistä leikattiin ensin piirustuksen mukaiset kappaleet potkurin lapa-aukkojen kaulusten aihioiksi ja niitä soviteltiin aukkoihin. Kauluksen profiloidun, ulospäin taivutetun reunan tekemiseksi rakennettiin puinen työstömuotti. Sitten alumiinilevy kiinnitettiin muottiin, jossa levyn reuna voitiin takoa kauluksen muotoon. Kaulusten liepeisiin ja spinnerin takalevyn reunaan porataan vielä reiät kaulusten kiinnittämiseksi takalevyyn. Tämän jälkeen kaulukset voidaan asentaa paikoilleen. Kaulusten viimeistely on meneillään.

Yhtään laskutelinekokonaisuutta ei ole säilynyt MY-14 -koneeseen asennettavaksi. Se tarkoittaa, että laskuteline on suurelta osin rakennettava. Myrskyn alkuperäiset pyörät ovat onneksi säilyneet entisöitävään Myrskyyn aikanaan asennettaviksi. Niiden keskiön ja jarrujen kunnostamisesta onkin tällä palstalla aiemmin kirjoitettu.

Tiistaikerhossa ei ole osaamista laskutelineiden joustintukien rakentamiseksi. Niiden tekemisestä vastaa Patria Oyj, joka muutoinkin tukee MY-14 entisöintiprojektia. Joitain laskutelineen osia voidaan kuitenkin tehdä myös Tiistaikerhossa. Parhaillaan kerholaiset rakentavat joustintukeen kiinnittyvää laskutelineen ylösvetolaitteen haarukkaa. Haarukka rakentuu teräslevystä leikatuista ja muotoilluista kaarista ja katetaan suojapellillä ontoksi. Näitä haarukoita tarvitaan yksi kumpaakin joustintukea varten.

Haarukan rakentaminen aloitettiin tekemällä haarukasta ensin piirustuksen mukainen puumalli eli maketti. Lisäksi tehtiin metallinen rakennusmuotti eli jigi, jossa varsinainen haarukka kootaan. Puumalli helpottaa piirustusten tulkintaa ja ilman jigiä ei ylösvetolaitteen haarukkaa saa rakennetuksi mittatarkaksi. 

Varsinaisen haarukan tekeminen käynnistyi leikkaamalla teräslevystä piirustuksen mukaisia osia haarukan kylkikaariksi. Kylkikaarien aihioiden kumpaankin päähän porattiin reiät ja kaaret taivutettiin vastaamaan haarukan kylkikaarien piirustuksia.  Haarukan rakentaminen jigissä on parhaillaan käynnissä.  

MY-14:n koesiiven kokoaminen alkoi

Tiistai 14.2.2017 - Tiistaikerholainen

MY-14 entisöintiprojektissa päätettiin rakentaa siiven tyvestä laskien 2,5 metrin pituinen koesiipi. Koesiivellä testataan siipisalkoihin kiinnitettävien laitteiden edellyttämiä porauksia ja asennuksia sekä siiven lujuusominaisuuksia. Koesiiven tarkoitus on myös paljastaa mahdollisia siiven rakentamisessa ilmeneviä puutteita.

Alkuvuodesta saatiin valmiiksi koesiiven etu- ja takasalko samoin kuin niihin tarvittavat salkoon kiinnitettävien metalliosien läpivientien poraukset. Myös kaikki siipikaaret ovat valmiina. Tämän ansiosta koesiiven kokoaminen voitiin aloittaa. Koesiipi, kuten varsinainen MY-14:n siipi, kootaan kiinteässä millintarkassa telineessä eli jigissä. Koesiipeä varten rakennettiin oma yksilöllinen jiginsä. Sen kannatinrakenteilla varmistetaan, että jigiin kiinnitettävät siipisalot saadaan keskenään täsmälleen oikeaan paikkaan ja keskenään samaan linjaan. Tämä on edellytys siiven kokoamiseksi piirustusten edellyttämään muotoonsa.

Koesiiven kokoaminen aloitettiin kiinnittämällä jigiin etu- ja takasalko. Tämä jälkeen salkoihin porattuihin läpivienteihin asennettiin mm. laskutelineen käyttöön kuuluvia osia. Seuraavaksi salkojen väliin alettiin asentaa kummaltakin puolin verhoiltuja siipikaaria.

Jo tässä vaiheessa voitiin todeta koesiiven hyödyllisyys. Havaittiin, että piirustukset olivat olleet osin puutteelliset. Niistä ei ollut käynyt selville kaikkea siiven rakentamisessa tarvittavaa tietoa. No, mitään järisyttävää ongelmaa ei tästä syntynyt, mutta lisätöitähän se kuitenkin teetti, ennen kuin kaikki oli niin kuin piti ja koesiiven kokoaminen saattoi jatkua.

Tällä hetkellä siipisalkojen väliin tulevat kaaret on asennettu ja liimattu sekä salkoihin tulevat metalliosat kiinnitetty. Salkojen välisen siiven yläpinnan verhoilu on käynnissä. Koesiiven johto- ja jättöreunan rakentaminen alkaa vasta, kun kaikki siipisalkojen väliin tulevat sisärakenteet on tehty.

Todettakoon, että koesiivellä tehtyjen testien jälkeen koesiipeä ei pureta, vaan siitä tulee museoon näyttelyesine. Koesiiven avulla museossa kävijöille voidaan havainnollistaa II maailmansodan aikaisen sekarakenteisen Myrsky-hävittäjän siiven rakennetta. Tätä varten koesiiven yläpinta verhoillaan osin vanerilla ja osin läpinäkyvällä polykarbonaattipleksillä. Samasta syystä siipisalkojen väliin kiinnitettyjen kaarien toinen kylki on verhoiltu vanerin sijasta pleksillä.

Rinnan koesiiven on myös varsinaisen siiven siipisalkojen rakentaminen edennyt. Sekä etu- ja takasalkojen puoliskot ovat kohta valmiit liimattavaksi toisiinsa kotelopalkkirakenteeksi. Vielä on tehtävä mm. palkkeihin tulevat siipipuolikkaiden liitoskohdan edellyttämät poraukset. MY-14:n siipi rakennetaan kaksiosaiseksi teräslevyillä tosiinsa yhdistettäviksi siipipuoliskoiksi poiketen alkuperäisen Myrskyn täysmittaisesta yhtenäisestä siivestä. Varsinaisen siiven kokoamiseen ei ryhdytä ennen kuin koesiiven rakentaminen on saatu testauksineen valmiiksi.

MY-14:n pakoputket työn alla

Sunnuntai 29.1.2017 - Tiistaikerholainen

Alun perin VL Myrskyyn ajateltiin moottoriksi brittiläistä Bristol Taurus -moottoria. Alkaneen II maailmasodan vuoksi hankinta ei toteutunut. Tauruksen sijaan moottoriksi valittiin amerikkalainen Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp -tähtimoottori, siis samainen moottorityyppi kuin Douglas DC-3 koneessa.

Myrskyn MY-14 - entisöintiprojektia varten on käytössämme DC-3 koneessa ollut Twin Wasp -moottori. Koska moottori on ollut DC-3 koneessa, se ei ilman muutoksia sovi Myrskyyn asennetavaksi. Yksi merkittävä muutoksen kohde koskee moottorin pakoputkia.

Vasemmalla DC-3:n Twin Wasp pakokaasunkerääjineen, oikealla Myrskyn moottori suippenevine pakoputkineen.

Projektissa on keskusteltu, voitaisiinko MY-14 koneeseen asentaa käytössämme olevan Pratt & Whitneyn sijaan ruotsalaisen Svenska Flygmotor AB:n (SFA) valmistama Pratt & Whitneyn kopiomoottori STWC-3. Tätä teknisesti helpommin Myrskyyn asennettavissa olevaa moottoria käytettiin mm. ruotsalaisessa Saab B-17A syöksypommituskoneessa. Näitä koneita oli Suomen Ilmavoimilla kaksi kappaletta maalihinauskoneena ja sen jäljiltä olisi käytössämme Ruotsissa valmistettu kopiomoottori. Onkin pohdinnan paikka, kumpi olisi Myrsky-projektin kannalta ”alkuperäisempi” vaihtoehto eli joko Pratt & Whitneyn Amerikassa valmistettu R-1830-S1C3-G tai Ruotsissa lisenssillä tehty kopiomoottori STWC-3. Tätä vaihtoehtoa käsitellään seuraavassa Myrsky entisöintiprojektin johtoryhmän kokouksessa.

Käsittelen seuraavassa DC-3 -koneen Twin Waspin pakoputkistojen edellyttämää muutostyötä.

DC-3 koneen Twin Wasp -moottoreissa jokaisen 14 sylinterin pakoputki on yhdistetty yhtenäiseen pakokaasun keräjään, jossa on yksi moottorin sivulle avautuva pakoaukko. Myrskyssä päädyttiin aikanaan toisenlaiseen ratkaisuun. Koneen sylinterin pakoputket yhdistettiin kahdeksi viiden päällekkäisen pakoputken sarjaksi. Nämä viisiputkiset pakoputkisarjat sijaitsevat moottorin kummallakin sivulla moottorin suojuksen eli NACA -renkaan alla pakoputken suuosien päättyessä NACA-renkaan reunaan.

Kummankin pakoputkisarjan poikkileikkaukseltaan pyöreiden pakoputkien päihin hitsattiin 200 mm pitkät suulakkeet, jotka ovat liitoskohdastaan sisämitaltaan 60 mm, mutta suuosastaan vain 28 mm x 60 mm. Suulake kapenee siten kärkeä kohti. Suulakkeen kapenemisen tarkoitus on nostaa pakokaasujen virtausnopeutta. Pakokaasujen virtausnopeuden kasvu antaa samalla vähän lisää työntövoimaa.

MY-14 entisöintiprojektissa moottorin pakoputkisto tehdään alkuperäisen mukaiseksi. Tällä hetkellä MY-14 moottorin sylintereistä lähtevä mutkikkaat pakoputket ovat tekeillä. Ne taivutetaan muotoonsa ulkopuolisena tilaustyönä Samet oy:ssä. Moottorin kummallakin puolella olevien viiden pakoputkisarjan suuosat tehdään Tiistaikerhossa. Patria Oyj kokoaa, hitsaa ja asentaa lopuksi pakoputkiston Twin Wasp -tähtimoottoriin.

Pakoputkien suulakkeet tehdään Tiistaikerhossa kahdesta identtisestä suulakkeen puoliskosta, jotka hitsataan yhteen putkimaiseksi suuosaksi. Pakoputkiston suuosien tekeminen aloitettiin leikkaamalla metallilevystä määrämittaiset suorakaiteen muotoiset suulakkeen puoliskojen aihiot.

Suorakaiteen muotoisten aihioiden pakottamiseksi muotoonsa valmistettiin metallista suulakkeen puoliskon muotoinen koiras- ja naaraspuolinen muotti. Muotien väliin asetettuna puristettiin prässissä 28 metallilevyaihiota lopulliseen muotoonsa.

Tämän jälkeen suulakkeen puoliskojen sisäreunat puhdistettiin ja hiottiin tulevaa hitsausta varten, jossa puoliskot yhdistetään varsinaiseksi suulakkeeksi.

Myrskyn spinnerin kiinnitykset

Perjantai 17.6.2016 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II koneen MY-14 entisöimiseksi on käytössämme alkuperäinen Myrskyn potkurinnavan suojus, napakuppi tai spinneri. Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä. 

Spinneri, joka meillä on MY-14 moottoriin asennettavaksi, on tyhjä eli ilman spinnerin tarvitsemaa kiinnitysmekanismia potkurinnapaan. Puuttuva mekanismi pitää siis tehdä.  Kiinnitysmekanismin ytimen muodostavat spinnerin sisään kiinnitettävä peltinen etulevy ja spinnerin takareunaan kiinnitettävä takalevy.

Spinneri laitetaan paikoilleen asentamalla spinnerin takalevy potkurinakseliin potkurin ja moottorin väliin ja kiinnittämällä etulevy potkurinnavan kärkeen. Tämän jälkeen tyhjä spinneri työnnetään paikoilleen ja kiinnitettään etu- ja takalevyihin. Etulevy on se, jolla spinneri varsinaisesti lukitaan potkurinnapaan. Spinnerin takareunassa kiinni olevan takalevyn tehtävänä on toimia lähinnä ohjainlevynä ilman kiinnitystä potkurinakseliin.

MY-14 entisöintiä varten saadusta spinneristä puuttuvat etu- ja takalevy painosorvattiin pellistä Myrskyn piirustusten mukaisiksi. Sorvausta varten tehtiin puinen muokattavissa oleva sorvauslesti. Muokattavuus sen vuoksi, että samalla lestillä, sitä välillä muokaten, sorvattiin sekä halkaisijaltaan suurempi takalevy että pienempi etulevy.

Takalevyyn tehtiin kaulustusleikkurilla halkaisijaltaan 3 tuuman kevennysreiät. Kaulustusleikkurin muodostaa kaksi toisiaan vasten läpi pellin puristettavaa metallimuottia. Muotin kierretangossa olevan mutterin avulla teräväreunaiset muotit puristetaan vastakkain, jolloin ne leikkaavat peltiin halutun suuruisen reiän ja tekevät samalla reikään kauniin kauluksen. 

Nyt ollaan spinnerin osalta tilanteessa, jossa sekä etu- ja takalevyt on painosorvattu, takalevy kevennetty ja levyjä jo alustavasti asennettu spinnerin sisään.

Paarteita, pylkkiä ja patalevyjä

Sunnuntai 31.1.2016 - Tiistaikerholainen

Lentokoneen rakentamisterminologiaa lähemmin tuntemattomalle, kuten allekirjoittaneelle, Myrskyn entisöintiprojekti on tuonut mukanaan monta uutta termiä. Siiven rakentamisessa ovat tulleet vastaan uumalevyt, paarteet ja pylkät sekä koneen keulaan liittyen patalevy. Kaikki nämä tarpeellisia termejä tietää, kun lentokonetta rakennetaan.

Aikaisemmissa blogeissani olen jo käsitellyt Myrskyn kolmiuumaisten kotelopalkkirakenteisten siipisalkojen rakentamista, jossa salko rakentuu siiven mittaisista vanerisista uumalevyistä ja niiden ylä- ja alareunaan liimattavista vanerisista tai mäntypuisista tukilistoista eli paarteista. Mutta ei tässä kaikki, paarteiden väliin tulee uumalevyn tueksi ja jäykistäjiksi leikkauskuormalla kuormitettuihin kohtiin vaneriset ”palikat” eli pylkät.

Pylkkien muoto vaihtelee sen mukaan, missä kohtaa ne sijaitsevat siiven kärkeä kohti kapenevassa uumalevyssä. Uumalevy-, paarre- ja pylkkärakenteensa vuoksi siipisalossa on runsaasti puutavaraa. Puurakenteinen siipisalko onkin huomattavan raskas verrattuna vastaavanlaiseen alumiinirakenteisen siipisalkoon. Muutoinkin puurakenteisesta siivestä tulee helposti metallirakenteista siipeä painavampi.

Voidaankin kysyä, miksi Valtion lentokonetehtaalla turvauduttiin Myrsky-hävittäjää rakennettaessa pääosin puumateriaaliin. Myrskyhän on teräsputkirunkokehikkoa lukuun ottamatta pääosin puurakenteinen. Vastaus lienee, että Valtioin lentokonetehtaassa oli opittu ja totuttu 1920-luvulta lähtien käyttämään puuta lentokoneiden rakennusmateriaalina. Toisaalta puuta oli Suomessa tarjolla riittävästi kriisiaikoinakin.

Myrskyn siipisalon uumalevyihin tukevien pylkkien tekeminen on käynnistynyt Tiistaikerhossa. Tekeminen edellyttää paarteiden kanssa saman paksuista 45 mm vaneria. Sitä saatiin, kun liimattiin päällekkäin riittävästi 10 ja 15 mm paksuisia vanerilevyjä. Paksusta vanerilevystä sahattiin sitten halutunmuotoisia pylkkiä.  Pylkkiä on jo mallattu paikoilleen uumalevyyn ja seuraava vaihe onkin pylkkien liimaaminen paarteiden väliin.

Myrskyn rungon ytimen muodostaa teräsputkikehikko. Se on poikkileikkaukseltaan neliön muotoinen. Niinpä tämä metallikehikko tarvitsee ympärilleen ”ulkokuoren”, jolla kone saa sulavalinjaisen hävittäjäkoneen muotonsa. Myrskyn metallikehikon ympärille rakennettavan ulkokuoren kehikko on rungon takaosassa tehty puusta ja verhoiltu vanerilla. Todettakoon, että Myrskyn koesarjan koneiden (MY-1 – MY-4) rungot oli vielä kangasverhoiltuja. 

Rungon ulkokuoren rakentamiseen liittyy termi muodostuskaari. Sillä tarkoitetaan koneen metallirunkokehikkoon kiinnitettäviä puukaaria, joiden varaan rungon vaneriverhoilu kiinnitetään. Kaaret, jotka tulevat koneen kummallekin kyljelle ovat sivumuodostuksen muodostuskaaria. No, yhtä hyvin voitaisiin puhua kylkikaarista. Runkokehikon ylä- ja alapuolelle tulevat kaaret ovat puolestaan ylä- ja alamuodostuksen muodostuskaaria.  

Vakka Myrskyn entisöintiprojektissa Tikkakoskella toimiva Suomen Ilmavoimamuseo (ent. Keski-Suomen Ilmailumuseo) vastaakin koneen rungon rakentamisesta, on sovittu, että rungon muodostuksen kaaret tehdään Vantaalla Tiistaikerhossa ja osittain oppilastyönä Vantaan kaupungin nuorisopajassa.

Sivumuodostuksen kaarien teko on Tiistaikerhossa meneillään. Kaaret tehdään muotissa eli jigissä kuten on menetelty jo Myrskyn siipikaarien valmistuksessa.

Koska sivumuodostuksen kaarien ulkoreuna on voimakkaasti kaareutuva, kaarien ulkoreunaan liimattava rima tehdään toisiinsa jigissä liimattavista listoista. Näin saadaan listalle haluttu pysyvä kaareva muoto. Rungon muodostuksen kaaret eivät ole kotelorakenteisia. Se tarkoittaa, että kaari on vain toiselta sivultaan vaneriverhoiltu.

Entä sitten otsikossa mainittu patalevy? Myrskyn nokassa teräsputkirunko päättyy moottorin ja rungon välisen tuliseinän jälkeiseen moottoritelineeseen eli moottoripukkiin. Tämän pukin teräsputkesta tehtyyn kehään Myrskyn tähtimoottori kiinnitetään. Moottoripukki verhoillaan alumiinipellillä ja tätä verhoilua eli moottoripukin suojusta kutsutaan patalevyksi. Patalevy jää piiloon moottorin varsinaisen suojuksen eli NACA-renkaan alle.  Patalevy kuten myös NACA-rengas tehdään alumiinipellistä pakottamalla pelti haluttuun muotoon.

Patalevyn tekemiseksi on Tiistaikerhossa rakennettu vanerista muotti eli lesti. Lesti on tehty piirustusten mukaan mallintaen tarkasti patalevyn kokoa ja muotoa. Patalevyn tekeminen on tilattu ulkopuolisena työnä. NACA-renkaan tekemisen vuoro tulee myöhemmin.

Kuvat: Lassi Karivalo pl. historialliset kuvat, jotka ovat Suomen Ilmailumuseon kuva-arkistosta.

MY-14:n koesiipeä rakennetaan

Lauantai 19.12.2015 - Tiistaikerholainen

Myrsky MY-14:n entisöinnin koesiiven rakentaminen

Myrskyn siiven tyviosan alueella sijaitsevat siiven kaikki tekniset laitteet kuten mm. laskutelineet monimutkaisine mekanismeineen sekä kaarien kuusi ja seitsemän väliin tulevat lisäpolttoainetankin ja pommien ripustimet. Myrskyn siiven tyviosa onkin rakenteeltaan monimutkainen ja rakennettavaksi haastava.

Tämän vuoksi päätettiin tehdä siiven tyviosasta testi- tai koesiipi, ennen kuin jatketaan jo tekeillä olevien Myrskyn siipiparien rakentamista. Koesiiven pituudeksi tulee 2,2 ja se ulottuu siiven seitsemänteen kaareen asti. Rakentamisessa voidaan käyttää mallina myös olemassa olevaa Myrskyn siipeä mittakaavassa 1:4.

Myrskyn siipirakennetta mittakaavassa 1:4

Koesiiven avulla mallinnetaan Myrskyn siiven tyviosan rakentamista, salkoliitosten rakenteita, laskutelineiden ja ripustimien kiinnityksiä sekä testataan siiven lujuusarvoja. Koesiipeen tehdään myös valmiiksi laskutelineiden ja ripustimien kiinnitysten edellyttämät poraukset sekä mallinnetaan laskutelineen kiinnitystä.

Koesiiven rakentaminen käynnistyi ennen Tiistaikerhon joulutaukoa, johon mennessä oli saatu liimattua siipisalon vaneri- ja mäntyrimarakenteisia paarteita salon uumalevyihin kiinnitettäviksi sekä rakennettua koesiiven siipikaaria.

Koesiipi ei jää pelkäksi siiven rakenteiden ja kiinnitysten testivälineeksi. Koesiivestä tehdään myöhemmin näyttelyesine, jolla museokävijöille havainnollistetaan Myrsky II:n puusiiven rakennetta. Tämän vuoksi siiven yläpinta verhoillaan silloin läpinäkyvällä polykarbonaattilevyllä. Muilta osin siipi verhoillaan alkuperäisen tapaan vanerilla ja maalataan.

Todettakoon, että VL Myrsky II:ssa on alun perin yhtenäinen siipi, mutta nyt rakennettavaan Myrskyyn tehdään kaksiosainen siipi, jossa oikean ja vasemman siipipuoliskon liitos sijaitsee rungon keskellä.  Kaksiosainen siipi helpottaa koneen kuljetusta museoiden ja näyttelypaikkojen välillä.

Muutakin työtä on Tiistaikerhon Myrsky-projektissa käynnissä. Alkuperäisten laskutelineen pyörien ”sisuskalut” purettiin kunnostettavaksi ja kohteena ovat niin pyörän akselit kuin ennen kaikkea jarrurummut.

Toisen pyörän jarrurumpu jarrupaloineen on säilynyt erittäin hyvässä kunnossa. Sen sijaan toisen pyörän magnesiummetallinen jarrurummun runko on pahoin korroosion syömä ja sen kunnostaminen tulee olemaan työlästä. Myrskyn pyörissä on hydrauliset rumpujarrut. Jalkaohjaimia painamalla saadaan jarrupalakehikon alla oleva kumirengas pullistumaan aiheuttaen jarrupalojen puristumisen jarrurummun sisäpintaa vasten.

Myrskyn metallikehikkorungon päälle ohjaamon taakse rakennettava kaareva takarunko tehdään puukaarista sekä rimoista ja verhoillaan vanerilla. Nämä kaaret rakennetaan Vantaan kaupungin nuorisopajassa. Sitä varten on tehty malliksi ohjaamon taakse rakennettavan takarungon yläosan ensimmäinen kaari ja kaarien paikalleen asemoimiseksi metalliputkesta tehty jigi eli muotti. Tämä jigi mallintaa koneen putkirungon yläosaa, johon kaaret kiinnitetään. 

MY-14:n siipisalot ja -kaaret hahmottuvat

Maanantai 12.10.2015 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n siipisalko on kolmiuumainen kotelopalkki. Oheinen poikkileikkauskuva näyttää, miten siipisalko rakentuu uumalevyistä ja paarteista.

Kotelopalkkirakenteisen salon etu- ja takasivuina ovat vaneriset uumalevyt. Niiden lisäksi siipisalon keskellä on siipisalon kahteen osaan jakava kolmas uumalevy. Siipisalon sisällä uumalevyjen välissä on neljä paarretta: kaksi ylä- ja kaksi alapaarretta.

Kun VL Myrsky II:n sarjaa rakennettiin, siipisalon yläpaarteet tehtiin kolupuusta. Kolupuu, eli koivuviilupuu oli Valtion Lentokonetehtaan 1930-luvulla kehittämä materiaali, jota käytettiin myös lentokoneiden potkureissa. Kolupuuta valmistettiin kuumalaminoimismenetelmällä, jossa materiaalina oli koivuviilut ja bakeliitti (fenoloformaldehydihartsi). Myös lentokonevaneri tehdään koivuviiluista ja bakeliitista, mutta vanerissa koivuviilut ovat paksumpia ja perättäiset viilut ladotaan ristiin; kolupuussa melkein kaikkien viilujen syysuunta on sama ja viilut ovat paljon ohuempia.

Koska kolupuuta ei nykyisin tehdä, entisöitävän MY-14:sya siipisalkojen yläpaarteet tehdään epoksihartsilla päällekkäin nipuksi liimatuista vanerikaistoista. Tämä menetelmä tuottaa vähintään yhtä kestävän rakenteen. Siipisalon alapaarteet tehtiin aikanaan, kuten tehdään nytkin, toisiinsa ”paketiksi” liimatuista mäntyrimoista. Tässäkin liimana käytetään epoksihartsia, johon sekoitetaan täyteaineeksi sellukuitua.

Tiistaikerhossa on alkanut Myrskyn vasemman siiven salkojen kokoaminen. Sitä edelsi siiven etu- ja takasalkojen vaneristen uumalevyjen saaminen valmiiksi. Paarteita tehtiin sitä mukaa, kuin niitä kiinnitettiin uumalevyihin. Ennen paarteiden kiinnittämistä uumalevyihin, paarteet muotoiltiin vastaamaan uumalevyjen siiven kärkeä kohti portaittain ohenevia profiileja.

Paarteiden liimaus aloitettiin siiven takasalosta. Takasalon jättöreunan puoleisen uumalevyn yläreunaan liimattiin ensin vanerista tehty paarre. Paarre liimattiin uumalevyyn kahdessa osassa. Levyyn kiinnitettiin aluksi paarteen tyviosa, johon yhdistettiin uumalevyyn kiinni liimaten paarteen kärkiosa. Vastaavalla tavalla toimittiin uumalevyn alareunaan tulevan mäntyrimarakenteisen paarteen osalta. Tämän jälkeen oli vuorossa etusalko, jonka jättöreunan puoleiseen uumalevyyn liimattiin ylä- ja alapaarteet. Näin oli saatu vasemman siiven etu- ja takasalon jättöreunan puoleiset paarteet uumalevyihin kiinni.

Seuraavana työnä on vasemman siiven etu- ja takasalon johtoreunan puoleisten paarteiden liimaaminen uumalevyihin.  Ennen kuin siipisalon kummatkin uumalevyjen ja paarteiden muodostamat puoliskot voidaan liimata yhteen salon keskelle tulevan uumalevyn kanssa, on rakennettava siipisalkojen muut tarpeelliset sisärakenteet. 

Siipisalkojen rakentamisen rinnalla on alkanut siipikaarien valmistus. Siipikaaret tehdään vanereista ja mäntyrimoista. Siipikaariin tulevat vanerit leikattiin täsmälliseen muotoonsa laserleikkauksella. Siipikaaret valmistetaan käyttäen hyväksi jigiä eli kokoamisohjainta.

Koska siiven jokainen siipikaari on yksilöllinen, tarvitaan kutakin siipikaarta varten oma jiginsä. Jiginä toimii paksu kuitulevy, johon on kiinnitetty rautatapit kaaren ulkoreunoja täsmälleen seuraten.

Siipikaarien teko sujuu hymy huulessa!

Kaaret rakennetaan jigissä siten, että rautatappien rajaamaan alueeseen asennetaan ensin kaaren vaneriaihio. Tämän jälkeen vaneriin liimattavat mäntypuiset vahvikelistat pingotetaan metallitappeja vasten kaareen muotoon ja liimataan vaneriin kiinni. Jotta tukilistat saadaan liimatessa pingotettua oikeaan muotoon, tarvitaan avuksi varsinainen puristinviidakko. Liimana käytetään Cascol Outdoor -puuliimaa.

VL Myrsky II:n entisöintihanketta esiteltiin Jämi Fly In & Warbiords -tapahtumassa

Maanantai 27.7.2015 - Tiistaikerholainen

Kiirettä piti Tiistaikerhossa, että Myrskyn koko perärunko vakaajineen ja peräsimineen saatiin nähtäville 18-19. heinäkuuta pidettyyn Jämi Fly In & Warbirds 2015 -tapahtumaan. Kiivaan ahkeroinnin tuloksena vasenkin korkeusvakaajan runko ehdittiin saada valmiiksi aiemmin jo tehtyjen oikeanpuoleisen korkeusvakaajan, sivuvakaajan ja sivuperäsimen lisäksi.

Jämi Fly In -tapahtumassa Myrsky MY-14 entisöintiprojektia olivat esittelemässä sekä Ilmailumuseoyhdistys ry että Keski-Suomen Ilmailumuseo. Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon vastuulla on rakentaa Myrskyn pyrstöosa ja siivet. Keski-Suomen Ilmailumuseo rakentaa puolestaan Myrsky rungon.

Jämin lentonäytöksen katsojat saivatkin nähtäväkseen ensi kertaa kokonaisena esillä olleen Myrskyn perärungon, joskin vakaajat ja peräsimet ovat vielä verhoilematta. Korkeusvakaajissa kiinni olevat metalliset korkeusperäsimet ovat Myrskyn alkuperäisosia. Keski-Suomen Ilmailumuseo toi puolestaan Jämille nähtäville kaksi Myrskyn runkokehikkoa, joista toisen, ruosteesta jo puhtaaksi hiekkapuhalletun runkokehikon ”ympärille” rakennetaan entisöitävän Myrskyn runko.

Esillä oli myös Myrskyn alkuperäisosia, kuten ohjaamoon tuleva laskutelineiden nostopyörä, ohjaussauva, ohjaamon mittaritaulu mittareineen sekä siiven rakenteen metalliosia. Nämä, kuten muutkin käsille saadut alkuperäisosat tullaan käyttämään Myrskyä rakennettaessa.

Myrskyn entisöintiprojekti herätti Jämillä ansaittua huomiota. Siitä osoituksena oli, että Myrskyn näyttelyosastolla oli tungosta päivän lentonäytösten taukojen ja sadekuurojen aikana. ”Imyläiset” saivatkin ahkerasti esitellä näyttelyvieraille Myrskyn entisöintihanketta ja sen edistymistä. 

Niillä, jotka eivät Jämillä olleet, on mahdollisuus tutustua konkreettisesti Myrskyn entisöintiprojektiin Ilmailumuseoyhdistyksen osastolla Malmin lentonäytöksessä (Finland International Airshow) 15.-16. elokuuta 2015.

VL Myrsky II Jämi Fly In -lentonäytökseen

Keskiviikko 8.7.2015 - Tiistaikerholainen

Vaikka otsikosta saattaisikin ymmärtää, että VL Myrsky lentäisi tämän kesän Jämi Fly In -lentonäytöksessä (18-19.7.), siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Jämille tuodaan VL Myrsky II (MY-14) entisöintiprojektin esittely ja sen mukana Myrskyn runkokehikko ja perärunko.

Entisöitävän MY-14:n pyrstö on muokattu MY-9:n jäänteistä. Tässä kunnostettu pyrstökehikko odottaa vakainten ja peräsinten asentamista - sekä runkoon liittämistä.

Perärunkoon on kiinnitetty uustuotantona tehdyt, mutta verhoilua vailla olevat korkeusvakaajat, sivuvakaaja ja sivuperäsin. Korkeusvakaajiin on lisäksi kiinnitetty Myrskyn alkuperäiset verhoilemattomat metalliset korkeusperäsimet. Myrsky on Jämillä esillä Keski-Suomen Ilmailumuseon näyttelyosastolla. Paikalla olevat VL Myrskyn entisöintiprojektin edustajat kertovat hankkeesta ja sen edistymisestä. Kannattaa siis käydä Myrsky -projektiin tutustumassa.

Korkeusvakaajan kaarien asennusta ja johtoreunan rakentamista.

Tiistaikerhon Myrsky-projekti ei jäänyt kesätauolle, kuten valtaosa muusta Tiistaikerhon entisöintitoiminnasta. Vasemmanpuoleista korkeusvakaajaa on rakennettu ahkerasti. Oikeanpuoleinen korkeusvakaaja, sivuvakaaja ja sivuperäsin ovat jo verhoilua vailla valmiit. Jigissä vielä kiinni olevaan vasempaan korkeusvakaajaan on jo asennettu siipisalkojen väliin tulevat kaaret ja menossa on vakaajan johtoreunan eli torsion rakentaminen. Valmista pitäisi olla Jämiin mennessä.

Yhtämittaiseksi rakennettua siipisalon uumalevyä työstetään ja siipikaaria tarkistusmitataan.

Toinen tämänhetkinen päätyö on siiven siipisalkojen uumalevyjen tekeminen. Kaikkien uumalevyjen vaneriosat on sahattu ja niiden päät viistehiottu osien yhdistämiseksi liimaamalla yhtäjaksoisiksi uumalevyiksi. Siiven etummaisen siipisalon sisäsivulle tulevat uumalevyt on jo liimattu kokomittaansa. Siipikaaria on leikattu määrämittoihinsa asennusta odottamaan.

Poiketen alkuperäisestä, entisöitävän Myrsky-hävittäjän (MY-14) siipeä ei rakenneta yhtenäisenä, vaan se rakennetaan kahdesta toisiinsa liitettävästä osasta. Tämän vuoksi rungon keskilinjaan tuleva ja siipisalkojen varaan toteutettava liitos on pitänyt suunnitella erikseen ja siipisalon uumalevyihin on jo tehty liitoksen edellyttämiä erikoisrakenteita. 

Myrsky-projekti etenee Tiistaikerhossa

Perjantai 15.5.2015 - Tiistaikerholainen

Kevään aikana VL Myrsky II -hävittäjän (MY-14) entisöinti on jatkunut Tiistaikerhossa usealla rintamalla.  Samanaikaisesti on rakennettu oikeanpuoleista korkeusvakaajaa ja siiven siipisalkoja sekä kunnostettu Myrskyn pyrstöön tulevaa alkuperäistä teräsputkirakenteista perärunkoa.

Kuten muutkin Tiistaikerhossa rakennetavat Myrskyn puurakenteiset osat, korkeusvakaaja rakennetaan Myrskyn alkuperäisiä piirustuksia noudattaen. Oikeanpuoleisen korkeusvakaajan kumpikin salko on saatu valmiiksi. Salot on kiinnitetty putkirakenteiseen kehikkoon eli jigiin, jolla turvataan, että vakaajasta tulee rakennettaessa mittatarkka.

Jigiin kiinnitettyihin salkoihin asennetaan korkeusvakaajan kaaret, joiden tekeminen on aloitettu. Aiemmin jo rakennetusta vasemmanpuoleisesta korkeusvakaajasta puuttuu vielä vaneriverhoilu ja sivuvakaajasta toisen puolen verhoilu.

Myrskyn siipeen tulee kaksi siipisalkoa. Siipisalkojen rakentamisessa on keskitytty salkojen vaneristen uumalevyjen tekemiseen. Salkojen kaikki kolme uumalevyä koostuvat useasta peräkkäisestä toisiinsa liitettävistä ja siiven pitkittäisprofiilin mukaan tyvestä kärkeen kapenevista vanerilevyistä.

Siipisalot ovat entisöinnin kohteena olevassa Myrskyssä erityisasemassa, sillä alkuperäisistä Myrskyistä poiketen siipi tehdään kahdesta osasta liitoksen sijaitessa keskellä koneen runkoa. Liitoskohta on suunniteltu siten, että siiven puolikkaat liitetään tosiinsa siiven etu- ja takasalot yhdistävillä ja 6 mm paksusta teräslevystä leikatuilla liitoslaatoilla. Liitoslaatat kiinnitetään pulteilla etusalkojen tyven molemmin puolin ja takasalkojen tyvessä jättöreunan puolelle. Liitoslaattojen kiinnittämiseksi siipisalkojen tyveen uumalevyt on tehty kaksinkertaisiksi ja niihin on sahattu liitoslaattojen mukaiset paikat.

Etummaisen siipisalon rakentamisessa on päästy uumalevyn vaneriosien liittämiseen toisiinsa. Siipisalon kummallekin sivulle tulevien uumalevyjen osat on leikattu määrämittaisiksi 6 mm paksuisesta vanerista. Tämän jälkeen vanerien liitospäät on hiottu viistoiksi hiomakoneella, johon on rakennettu viistehionnan mahdollistava ohjain.

Kun uumalevyyn vaneriosat oli viistetty, käynnistettiin levyjen liimaaminen toisiinsa. Liimana käytetään epoksihartsia. Epoksihartsi on vahva ja säänkestävä liima. Toisen maailmasodan aikaiset Valtion Lentokonetehtaan työntekijät olisivat varmaan kateudesta vihreinä, jos olisivat katsomassa, millaisia liimoja nyt on käytettävissä. Myrskyn ongelmanahan oli aikoinaan liima, joka ei ollut sään kestävä.

Myrskyn entisöintiä varten on käytössä kaksi Myrskyn alkuperäistä teräsputkirakenteista perärunkoa. Perärunkoon kiinnittyvät sekä sivuvakaaja että korkeusvakaajat. Toinen perärunko (MY-5) hiekkapuhallutettiin ja pohjamaalattiin ja toinen (MY-9) on vielä käsittelemätön.

Kumpikin perärunko kiinnitettiin varta vasten rakennettuun jigiin sen toteamiseksi, kumpi niistä olisi Myrskyn entisöimisessä käyttökelpoisempi. Lopulta valinnassa päädyttiin MY-5 perärunkoon, koska se oli MY-9:n perärunkoa mittatarkempi.

Myrskyä tiedossa

Keskiviikko 27.11.2013 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on ensiaskeleita ottanut Valtion Lentokonetehtaan VL Myrsky II -hävittäjän entisöiminen. Työ on osa Ilmailumuseoyhdistyksen, Keski-Suomen Ilmailumuseon ja Suomen Ilmailumuseon yhteishanketta entisöidä Myrsky-hävittäjä näytteille asetettavaksi suomalaiseen ilmailumuseoon. Tavoitteena on saada Myrsky valmiiksi yleisön ihailtavaksi vuoteen 2019 mennessä.

Myrskyn entisöimisessä voitaisiin myös puhua koneen uusrakentamisesta, sillä sen verran vähän on Myrsky-hävittäjistä jäänyt jäljelle tähän päivään. Entisöinnin pohjana ovatkin kolme koneen runkokehikkoa, muutama korkeusperäsin, ohjaamon tuulilasi, jalkaohjaimet sekä jonkin verran muita eri paikoista löytyneitä Myrskyn pienempiä osia. Lisäksi moottori Pratt & Whitney R-1830 löytyy!

VL Myrsky II -entisöintiprojektin osapuolten kanssa on sovittu, että Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho on pääasiassa vastuussa puurakenteisten osien kuten siiven, sivu- ja korkeusvakaajien uusvalmistamisesta, mutta myös metallisten korkeusperäsinten entisöinnistä. Keski-Suomen Ilmailumuseo vastaa rungon entisöinnistä.

VL Myrskyn sivuvakaajan kehikko

Jotain on jo saatu aikaankin Tiistaikerhossa, jossa rakentaminen aloitettiin Myrskyn puurakenteisen sivuvakaajan kehikon aikaansaamiseksi. Kehikko onkin nyt valmiina. Työn kohteena on parhaillaan osittain pahastikin vääntyneiden metallirakenteisten korkeusperäsinten oikaisu. Ehjänä löytynyt laskusiiveke on lähetetty piirustusten kanssa Kuopioon, jossa rakennetaan puuttuva laskusiiveke.

VL Myrskyn korkeusperäsimen korjausta

Myrsky -hanke ei Tiistaikerhossa pääse kuitenkaan täyteen vauhtiinsa, ennen kuin saadaan alta pois meneillään oleva mittava I.V.L. D.26 Haukka I -hävittäjän entisöinti. Tavoitteena on, että Haukka I olisi valmiina koottavaksi yleisön nähtäville syksyllä 2014. Tämä tarkoittaa samalla, että Myrskyä päästään Tiistaikerhossa toden teolla rakentamaan vasta syksystä 2014.

Myrsky entisöintiprojektia pääset seuraaman parhaiten internetissä www.vlmyrsky.fi