Tiistaikerhon blogi

Haukka I sai yläsiipensä

Lauantai 8.11.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistaina 4.11.2014 oli odotettu päivä. Silloin yli vuoden kestäneen konservoinnin ja korjauksen kohteena olleet yläsiivet voitiin kiinnittää Haukka I -hävittäjään.

Tietääkseni viimeksi Haukka I on ollut kokonaisena vuonna 1931 Maalentoeskaaderissa Utissa, josta se purettuna kuljetettiin Santahaminaan museokoneiden joukkoon siirrettäväksi. Niinpä ei ollut ihme, että yläsiipien asennus ei sujunut ihan niin kepeästi kuin Strömsössä, mutta ilman sen suurempia vaikeuksia ne kuitenkin sijoilleen saatiin.

Siivet kannettiin porukalla Suomen Ilmailumuseon entisöintitilasta museon välihalliin. Siellä Haukka I on ollut ilman yläsiipiä ja moottoria näytteillä ”Hylyistä helmiksi” näyttelyssä. Näyttely esittelee museolentokoneiden entisöintiä Suomessa. Jos mikä, niin Haukka I:een sopii mainiosti tuo sanonta ”Hylyistä helmiksi”. Pahoin vaurioituneesta, osin lahonneesta ja homeisesta hylystä on tiistaikerholaisten osaavissa käsissä kehkeytynyt kelpo lentokone – helmi muiden museolentokonehelmien joukkoon.

Yläsiivet olivat sen verran painavia, ettei pelkin miesvoimin ollut mahdollista niitä paikoilleen kohottaa. Niinpä Suomen Ilmailumuseon trukki sai arvokkaan tehtävän auttaa yläsiipien asennuksessa. Ilman trukin apua asennuksesta ei olisi tullut kunnolla mitään.  Yläsiivet nostettiin trukin piikkien varassa rungon yläreunan tasalle ja vekslattiin asentoon, jossa siiven päädyn etu- ja takareunassa olevat korvakkeet voitiin työntää rungossa olevista aukoista sisään. Kun siiven kiinnityskorvakkeet saatiin osumaan yhteen rungon vastaaviin korvakkeisiin, voitiin liitos lukita työntämällä pultit korvakeliitokseen.

Tämän jälkeen kiinnitettiin paikalleen ala- ja yläsiipiä yhdistävät siipituet eli streevat.  Yläsiivet ovat ainakin toistaiseksi streevojen varassa ilman lentolamelleja. Tämä siksi, ettei Haukka I:n siipien tukijänteitä eli aerodynaamisia teräslamelleja ole löytynyt. Lamellien puuttuessa alasiipiä kannattaakin rungon yläreunan kiinnikkeistä siiven keskiosan metallipidikkeisiin asennetut viisi tukivaijeria.

Haukka I:n konservointi ja korjaushanke on nyt koneen rungon, pyrstön ja siipien osalta kalkkiviivoilla. Vielä on edessä jotain pienempää puuhaa, kuten mm. yläsiivissä olevien siivekkeiden yhdistäminen ohjaussauvan mekanismiin ja mittariston asentamista ohjaamon mittaritauluun. 

Haukan yläsiivet saivat siivekkeensä

Keskiviikko 5.11.2014 - Tiistaikerholainen

Viimeisenä työnä ennen yläsiipien asentamista Suomen Ilmailumuseon välihallissa näytteillä olevaan Haukka I hävittäjään kiinnitettiin korjatut siivekkeet yläsiipiin. Siivekkeet olivat vähän ”kinkkiset” paikalleen asennettaviksi, sillä siivekkeen neljän saranan pultit piti saada samanaikaisesti ujutettua siiven jättöreunan päätylaudassa olevien reikien läpi.

Sen jälkeen piti vielä saada mutterit kierrettyä aluslevyineen pulttien päihin siiven jättöreuna vanerissa olevien pienten aukkojen kautta. Kun on samanaikaisesti sekä kärsivällisyyttä ja taitoa, homma sujui lopulta ilman sen suurempia voimasanoja paksusormiseltakin tiistaikerholaiselta ja mutterit saatiin paikalleen kiristetyksi. Oikean yläsiiven siivekkeen saaminen herkästi liikkuvaksi edellytti tosin pientä säätöä.

Kun siivekkeet oli kiinnitetty paikoilleen, voitiin siivekkeen saranapulttien muttereiden kiinnittämiseksi tehdyt ja samalla tarkistusikkunoina toimivat aukot kattaa pleksillä. Alkuperäisiä aukon katteina olleita ja nykypleksien edeltäjästä eli celastoidista tehtyjä ”pleksejä” oli säilynyt ehjinä sen verran, että vasemmanpuoleisen yläsiiven aukot voitiin niillä kattaa. Celastoidi -ikkunat olivat tosin vuosikymmenten saatossa kellastuneet.

Vanha ja uusi - celastoidi ja polykarbonaatti

Sen sijaan oikean yläsiiven tarkistusaukkoihin jouduttiin tekemään nykyaikaisesta kahden millin paksuisesta polykarbonaattipleksistä uudet ikkunat. Ikkunat ruuvattiin kiinni aukon reunoihin alkuperäisillä Haukan purkamisen yhteydessä talteen otetuilla pienillä messinkiruuveilla.

Haukan streevat valmiit asennettavaksi

Sunnuntai 2.11.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n ylä- ja alasiipien välisten puisten siipitukien eli streevojen konservointi ja korjaus on saatu suoritetuksi.  Neljästä streevasta yksi oli pinnaltaan sen verran hyväkuntoinen, että se päätettiin konservoida eli puhdistaa pinnaltaan ja jättää siinä oleva alkuperäinen maalattu kangasverhoilu koskematta huolimatta siitä, että kangasverhoilun maalipinta oli lohkeillut. Kohdat, joissa kangasverhoilu oli osin lahonnut, kiinnitettiin nokimustalla sävytetyllä lakalla.

Sen sijaan kolmen muun streevan kangasverhoilu oli mennyt niin huonoksi, että verhoilun rippeet hiottiin kokonaan pois.

Tämän jälkeen streevojen puhtaat puupinnat lakattiin useampaan kertaan selluloosalakalla. Tämän jälkeen streevat verhoiltiin normaalilla siipien verhoilukankaalla kiinnittämällä kangas kiristyslakalla streevan pintaan. Puisten streevojen verhoilun tarkoituksena oli alunperin, että verhoilu estää taistelutilanteessa puisen siipituen pirstoutumista konekiväärin luodeista.

Streevojen kangasverhoilussa syntyi ongelma, kun streevojen puupintaan vedetty selluloosalakka alkoi reagoida kankaan kiristyslakan kanssa. Tämän seurauksena verhoilukankaan alle alkoi syntyä kaasukuplia. Ongelma saatiin eliminoiduksi, kun kuplat puhkaistiin mattoveitsen kärjellä. Tämä toimenpide jouduttiin uusimaan jokaisen kiristyslakkakerroksen sivelyn jälkeen.

Kun streevojen kangasverhoilu saatiin valmiiksi, streevat lakattiin vernissalla, johon oli sekoitettu kimröökiä eli nokimustaa. Näin streevat saivat alkuperäisen mukaisen mustan ja kosteutta hylkivän pinnan.

Streevat ovat nyt valmiit yläsiipien paikalleen asentamista varten. 

Haukka I:n yläsiipien uusien vaneripintojen maalaus

Keskiviikko 15.10.2014 - Tiistaikerholainen

Museolentokoneiden konservoinnissa perusperiaatteena on käyttää niin suuressa määrin kuin mahdollista samoja menetelmiä, joita käytettiin konetta alun perin rakennettaessa. Tämä koskee myös koneiden pintojen lakkausta tai maalausta.

Ilmailuvoimien Lentokonetehtaalla Suomenlinnassa tehtiin syksyllä 1925 lakkamerkkien välisiä testejä parhaan lentokonelakan löytämiseksi. Lakan tärkeimpänä ominaisuutena pidettiin kosteuden kestävyyttä. Kokeissa parhaiten pärjäsi amerikkalaisvalmisteinen Valentines Valspar -lakka. Haukka I:n pinnat maalattiinkin erittäin todennäköisesti juuri Valspar-lakalla.

Haukan alkuperäisestä maalipinnasta tehtyjen analyysien perusteella on käynyt ilmi, että puhtaaseen vaneripintaan vedettiin ensin kirkas lakka. Sen päälle maalattiin hopeapronssijauheella sävytetty lakka ja lopuksi pintaan vedettiin kerros kirkasta lakkaa. Pintaan vedetty kirkas lakka antoi Haukan vaneriverhoilulle lopullisen kosteussuojan. Valokuvien perusteella vastavalmistuneen Haukan pinnat olivatkin hyvin kiiltävät.

Ei ole saatu varmasti selville, minkälainen Valspar-lakka oli koostumukseltaan. 1920-luvulla lakat olivat kuitenkin pääosin öljypohjaisia (pellavaöljy, vernissa..). Selluloosalakat tulivat käyttöön 1930-luvulla ja polyuretaanilakat ovat paljon myöhäisempiä tuotteita. Haukan uusien vaneripintojen käsittelemiseksi maaliasiantuntijat päätyivät menettelyyn, jossa käytössä olevista nykyvaihtoehdoista valittiin lakaksi mm. puuveneiden pintojen suojauksessa paljon käytetty Le Tonkinois.  Lakka on pellava- ja kiinanpuuöljyä sisältävä luonnonmukainen tuote.

Haukan siipien lakkauksessa käytetty Le Tonkinois -lakka.

Yläsiipien ja muidenkin uusien vaneripintojen maalaus on jo täydessä vauhdissa. Kaikki uudet vaneripinnat ovat saaneet vähintään ensimmäisen Le Tonkinois -lakkakerroksen. Osa on vedetty alumiinipronssijauheella sävytetyllä Le Tonkinois-lakalla ja osa jo saanut pintaansa lopullisen lakkakerroksen.

Haukan yläsiipi saa hopeapronssilakkakerroksen.

On mielenkiintoista havaita, että alumiinipronssilakkakerroksen päälle vedetty kirkas Le Tonkinois -lakka tekee alumiinipronssipinnan vihertävän sävyiseksi. Haukan alkuperäiset maalipinnathan ovat juuri vihertävänharmaita, mikä kielii kirkkaan alumiinipronssilakkapinnan hitaasta patinoitumisesta vihertävänharmaaksi lähes 90 vuoden kuluessa.

Oikean siiven yläpinta, jossa näkyy sekä uutta kiiltävää että vanhaa patinoitunutta maalipintaa.

Todettakoon, että Haukka I:n pintojen lakkaus koskee ainoastaan koneen korjauksessa rakennettuja uusia vaneripintoja, joista valtaosa sijaitsee yläsiivissä. Alkuperäiset säilytettävät lakkapinnat puhdistettiin hienovaraisesti ”ihmesienellä”. Tämän menettelyn seurauksena yläsiipiin tulee näkyville sekä uutta kirkasta hopealakkapintaa että harmaan vihertäväksi patinoitua alkuperäistä lakkapintaa.  Väriero paljastaa, mitkä pinnat on pystytty konservoinnissa säilyttämään alkuperäisinä ja mitkä ovat uutta rakennetta.

Oikean yläsiiven alapinta on saanut kiiltävän pintalakan.

Haukan yläsiipien "remontti" päättynyt

Maanantai 6.10.2014 - Tiistaikerholainen

Vuosi sitten alkoi Haukan pahoin lahonneiden yläsiipien konservointityö tai pikemminkin siipien vaurioiden korjaus sekä osin uudelleen rakentaminen ja verhoilu. Sen verran huonoon kuntoon siivet olivat varastoinnin aikana menneet.

Siivet jouduttiin verhoilemaan valtaosin uudestaan ja myös uusimaan paljon tuhoutuneita siiven rakenteita. Viime kevään päättyessä oli oikean yläsiiven korjaus ja verhoilu saatu valtaosin valmiiksi. Sen seurauksena päähuomio kohdistui vasemman yläsiiven korjaamiseen ja verhoiluun. Korjaus aloitettiin jo kesän alussa, mutta tahti tiivistyi Tiistaikerhon syyskauden alettua elokuussa.

Vasen yläsiipi oli onneksemme oikeaa paremmassa kunnossa, joten se ei ollut aivan yhtä suuri urakka. Pienemmästä urakasta huolimatta, jouduttiin vasemmastakin yläsiivestä verhoilemaan uudestaan 30 % ja rakentamaan siiven johtoreuna eli torsio suurelta osin uusiksi. Torsion verhoilun loppuun saattaminen sekä siiven sisään sijoitettavan polttoainesäiliön suojaksi tulevan vanerikannen tekeminen olivat viimeisiä vasemman yläsiiven mittavampia kunnostustehtäviä. Jotain pientä ”säätämistä” on vielä edessä.

Aluksi toivottamalta näyttänyt urakka Haukan yläsiipien korjaamiseksi ja osin uudelleen rakentamiseksi on siten saatu päätökseen ja kummankin siiven polttoainetankit ovat lopullisesti sijoitettu ja kiinnitetty siipien sisään. Tiistaikerholaiset saavat nyt aivan aiheesta ihailla rinta rottingilla kättensä töitä verrattaessa siipiremontin alku- ja lopputilannetta.

Yläsiivet ovat nyt valmiita niiden jatkokäsittelyyn eli siiven uusien vaneripintojen maalaukseen. Yläsiipien maalauksessa menetellään siten, että siiven alkuperäisestä verhoilusta jäljelle jääneet kohdat jätetään käsittelemättä eli vanha maalipinta on puhdistettuna näkyvissä rinnan uuden maalipinnan. 

Tulpat Haukka I:n moottoriin

Perjantai 3.10.2014 - Tiistaikerholainen

Keski-Suomen Ilmailumuseosta Haukkaan asennettavaksi saatu Gnome et Rhône Jupiter IV 9 -moottori oli ilman tulppia. Tämän vuoksi on yritetty löytää moottorityypissä käytettyjä alkuperäisiä sytytystulppia moottoriin laitettavaksi. Kussakin yhdeksässä sylinterissä on kaksi tulppaa, joten tarve olisi 18 tulpan löytyminen.

Oikeanlaisia K.G.L. 12 -merkkisiä tulppia löytyi Suomen Ilmailumuseon näyttelyssä olevasta pyörivästä Le Rhône -moottorista. On kuitenkin niin, ettei niitä tulppia, joita ei ole edes kylliksi, ole tarkoituksenmukaista käyttää Haukka I:n moottorin hyväksi. Tulppia yritettiin sitten löytää muualta Suomesta, mutta tuloksetta. Niitä etsittiin lopulta museolentokoneiden toivemaasta eli Englannista. Sieltä niitä olisikin löytynyt ja jopa käyttökelpoisia, mutta aivan liian kovaan hintaan. Mikä nyt eteen? Käännyimme ongelmassa Tiistaikerhon metallisorvauksista vastaavan kerholaisen puoleen, josko alkuperäisestä tulpasta voisi tehdä näköiskopioita? Annoimme hänelle malliksi yhden alkuperäisen K.G.L.-tulpan.

 

Viikon päästä kädessämme oli aihio tulpan näköiskopioksi sekä tieto, että näköistulppien tekeminen olisi mahdollista. Mahdoton tuli siis mahdolliseksi. Niinpä tavoite on nyt sorvata kuusikulmaisesta messinkitangosta tulppien runko-osat ja muovista tulppien eristeosa. Kun työstetty messinki maalataan vastaamaan alkuperäisen tulpan tummanharmaata metallia, tulokseksi saadaan Gnome et Rhône Jupiter -moottorin alkuperäisen tulpan näköisiä, joskin toimimattomia sytytystulppia. Näin moottorin ilmiasu saadaan tulppien osalta vastaamaan alkuperäistä Jupiter IV 9 -moottoria.

Tiistaikerhon syyskausi käynnistyi

Maanantai 25.8.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistaina 19. elokuuta Suomen Ilmailumuseon entisöintitila täyttyi kesätauoilta palanneista tiistaikerholaisista. Mukavaa oli todeta, että joukkoomme liittyi uusi tiistaikerholainen! Uudet jäsenet ovat siten tervetulleita.

Oli aika jatkaa siitä, mihin kesätauolle lähtiessä jäätiin. Tosin aherrusta mm. Myrsky II:n alkuperäisosien puhdistamiseksi sekä Haukka I:n vasemman yläsiiven entisöimiseksi on ollut kesätauollakin, kun muutamat tiistaikerholaiset jatkoivat hommia läpi kesän.

Alkukesästä Haukan oikea yläsiipi saatiin valmiiksi odottamaan maalausta. Näin on voitu panostaa enemmän vasemman yläsiiven entisöintiin. Nyt vasemman yläsiiven entisöinnissä on päästy jo niin pitkälle, että siiven yläpintaan voitiin kiinnittää kaksi viimeistä uutta vanerivuotaa; toinen polttoainetankin kohdalle ja toinen siiven tyveen. Seuraavalla kerralla voidaan asentaa paikalleen siiven tyviosan torsiosta vielä puuttuva vaneriverhous ja torsion päällimmäinen vanerikerros.

Näyttääkin siltä, että vasen yläsiipi saadaan maalattavaan kuntoon parin viikon kuluessa, kun siiven polttoainetankin vanerinen kansikin on hyvää vauhtia valmistumassa. Kanteen saatiin jo kiinnitettyä siihen kuuluvat metallivahvistelistat. Tiistaina ehdittiin myös ryömiä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä Haukan rungon sisään, jossa korkeusperäsimen vaijerit kiinnitettiin ohjaussauvaan.

Haukka I (toistaiseksi vain alasiivin varustettuna) on vuoden loppuun esillä Suomen Ilmailumuseon välihallin ”Hylyistä helmiksi” -näyttelyssä. Kun yläsiivet on saatu valmiiksi, ne kiinnitetään myös koneeseen. Jos ei näyttelyyn ole vielä ehtinyt tutustua, se kannattaa tehdä. Näyttely esittelee erittäin ansiokkaasti ja monipuolisesti Suomessa tehtyä museolentokoneiden entisöintityötä. Haukka I:n ja Myrsky II:n entisöintiprojektit ovat näyttelyssä erityisesti esillä.

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon vastuulla on Myrskyn siipien ja pyrstön rakentaminen. Tällä hetkellä Tiistaikerhossa on meneillään eri puolilta Suomea löytyneiden Myrskyn alkuperäisosien kunnostus. Osa osista edellyttää perusteellista purkua ja puhdistusta, osa kuten löytyneet laskusiivekkeet ovat säilyneet kohtuullisen hyvässä kunnossa. Lisää Myrsky II -entisöintiprojektista löytyy http://www.vlmyrsky.fi/.

Haukka I ja Myrsky II -projektien ohessa jatkuivat myös monivuotisen Vihuri-projektin työt. Projektissa rakennetaan näyttelyyn asetettavaksi Vihurin (VH-25) ohjaamokokonaisuus. Työtä tehdään takaohjaamon kaasu/seosvivuston sekä lentäjän istuimen asentamisessa.

Tiistaikerhoa kesälläkin - katseet jo syksyssä

Sunnuntai 22.6.2014 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kevätkausi päättyi toukokuun lopussa. Syyskausi puolestaan pääsee käyntiin elokuun puolivälissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa tapahtuisi jotain kesäkuukausienkin aikana. Osa tiistaikerholaisista jatkoi Haukka I:n konservointia juhannukseen ja Myrskyn alkuperäisosien purkamista ja puhdistusta tehdään jossain määrin läpi kesän. Kesällä myös järjestellään entisöintitilaa.

Tiistaikerholaisia Haukan siiven kimpussa

Kun Tiistaikerhon syyskausi alkaa elokuun puolivälissä, silloin jatkuvat työt toden teolla Myrsky II:n entisöimisessä ja I.V.L. D 26. Haukka I -hävittäjän konservoimisessa.  Myrsky-projektissa alkuperäisosien kunnostamisen ja pyrstön rakentamisen ohessa työn painopiste alkaa siirtyä syksyn kuluessa Myrskyn siiven rakentamiseen.

Haukan polttoainesäiliön kannen metallivahvikkeiden kiinnittäminen on tarkkaa puuhaa.

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon vastuullahan on koneen puurakenteisten osien kuten siiven ja pyrstön tekeminen. Valmiina Myrsky, joka saa tunnuksen MY-14, on vuoteen 2019 mennessä. Miksi juuri MY-14? Syy on se, että Keski-Suomen Ilmailumuseossa olevista Myrskyn runkokehikoista on valittu Myrsky-projektin tarpeisiin juuri MY-14:n runkokehikko.

Myrskyn alkuperäisosien kunnostaminen vaatii niiden purkamista - purkaminen taas sitkeyttä!

Kuten on tiedossa, Haukka I -hävittäjä alasiipineen on esillä Suomen Ilmailumuseon välihallissa olevassa ”Hylyistä helmiksi” -näyttelyssä aina tammikuun alkupäiviin asti. Syksyllä tiistaikerhon päätyönä on saada Haukan yläsiivet valmiiksi ja asentaa ne koneeseen sekä saattaa näyttelyssä oleva Gnome et Rhône Jupiter IV 9 Ab -moottori Haukan nokalle asennettavaan kuntoon. Tämä edellyttää mm. tulppien johdotuksen osittaista uusimista sekä lämmönvaihtimen putkistojen tekemistä. Myös Haukan hallintalaitteiden toimintakuntoon saattaminen ottaa vielä aikansa. 

Haukka I:n polttoainetankit saavat suojakseen uudet vanerikannet

Maanantai 16.6.2014 - Tiistaikerholainen

Haukka I:n kuparipeltiset polttoainetankit on sijoitettu yläsiipien sisään lähelle siipien tyveä. Kummankin polttoainetankin kapasiteetti on 97 kiloa polttoainetta.  Siipeen upotettujen tankkien suojana on vanerinen tinatuilla metallilistoilla vahvistettu kansi. Molempien siipien kannet ovat lahonneet niin huonoon kuntoon, että ne joudutaan kokonaan uusimaan. Vain kannen messinkinen pianosarana sekä polttoainemittarin anturin ja polttoaineen täyttöaukon alumiiniset suojukset ovat jäljellä alkuperäisestä kannen rakenteesta.

Oikean yläsiiven polttoainetankin uuden suojakannen rakentaminen on viimeistelyvaiheessa. Vanerinen kansi on saanut kannen lukituksen takaavien lukkolankatappien mukaiset reikänsä. Näin on päästy kiinnittämään vanerikanteen kannen reunojen vahvikkeeksi tulevia tinatusta pellistä leikattuja 2 cm leveitä metallilistoja sekä polttoainemittarin ja polttoaineen täyttöaukon alumiinisuojuksia.

Kiinnittämisessä törmäsimme yllättävään ongelmaan. Listojen ja suojusten kiinnittäminen on tehty alunperin messinkinauloilla, joiden vanerin läpi menneet kärjet oli taitettu eli kotkattu vanerin alapinnalle. Kun ostimme rautakaupasta messinkinaula-tuotenimellä sopivan kokoisia nauloja, ne eivät kelvanneetkaan tarkoitukseemme. Syy oli se, että yleisesti kaupan olevat messinkinaulat ovat tarkoitettu mm. jalkalistojen naulaamiseen, jonka vuoksi niiden tulee olla hyvin jäykkiä. Nämä naulat eivät olekaan varsinaisia messinkinauloja vaan messinkipäällysteisiä rautanauloja, jotka ovat liian jäykkiä tarkoitukseemme. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme oikeita ja sopivan meltoja messinkinauloja, joilla suojusten ja metallilistojen kiinnitys polttoainetankin vaneriseen suojuskanteen sujui.

Kun nyt on ”opeteltu” oikean puoleisen yläsiiven kanssa polttoainetankin suojuskannen tekemistä, vasemman siiven kannen tekeminen sujunee jo rutiinilla. Siihen päästään tosin vasta elokuussa Tiistaikerhon syyskauden alettua. 

Haukka I:n yläsiivet valmistumassa

Perjantai 13.6.2014 - Tiistaikerholainen

Viime vuoden marraskuusta lähtien Tiistaikerhossa on ahkeroitu Haukka I:n (I.V.L. D26) pahoin lahonneiden yläsiipien kunnostamiseksi. Kerhon kevätkauden päättyessä oikea yläsiipi saatiin konservoinnin ja korjauksen osalta valmiiksi lukuun ottamatta siipeen sijoitetun polttoainetankin suojaksi tulevaa vanerista kantta. Paljon on tilanne muuttunut siitä, kun pahoin lahonnut oikea yläsiipi saatiin Tiistaikerhoon korjattavaksi.

Uutta vaneriverhousta laitettiin oikeaan yläsiipeen noin 80 % siiven pinta-alasta. Vaneripinnat odottavat nyt alumiinipronssimaalausta. Ennenkuin sen osalta päästään tositoimiin, on selvitettävä Haukan maalauksessa vuonna 1927 käytetyt maali- ja lakkatyypit. On erittäin todennäköistä, että Haukka maalattiin Ilmailuvoimien lentokonetehtaalla Suomenlinnassa yleisesti käytetyllä ja kosteutta kestävällä Valspar-lakalla, johon oli sekoitettu alumiinipronssijauhe. Lopuksi kone lienee vielä lakattu kiiltäväksi pelkällä Valspar-lakalla.

Nyt on selvityksen kohteena Valspar-lakan tyyppi, sen yhteydessä käytettävä liotin ja missä suhteessa alumiinipronssia ja muita pigmenttejä lakkaan sekoitetaan. Toivottavasti asiat selviävät kesän kuluessa, jotta päästään maalaamaan. Näin maalauksenkin osalta voitaisiin puhua Haukka I:n puhdasoppisesta konservoinnista, jossa käytetään samoja tai samantyyppisiä maaleja, kuin konetta rakennettaessa Suomenlinnassa 87 vuotta sitten.

Jos oikean yläsiiven kunnostus on loppusuoralla, niin tehtävää on vielä kosolti vasemman yläsiiven korjaamisessa. Tosin korjatuksi on jo saatu siiven säästetyssä alkuperäisverhoilussa olleet vauriot ja pahoin tuhoutuneen siiven johtoreunan rakentaminen on hyvässä vauhdissa. Siiven uudelleenverhoilu puretuilta osin pääsee alkamaan Tiistaikerhon syyskauden alettua elokuun puolivälissä.

 

On varsin oletettavaa, että yläsiivet saadaan valmiiksi asennettavaksi Suomen Ilmailumuseossa Hylyistä helmiksi -näyttelyssä olevaan Haukkaan lokakuun alkuun mennessä. Näin varsinkin, kun ryhmä tiistaikerholaisia on jatkanut siipien korjausta kesäkuunkin aikana.  

Haukka I nähtävillä Suomen Ilmailumuseossa

Tiistai 10.6.2014 - Tiistaikerholainen

Kesän kynnyksellä avattiin Suomen Ilmailumuseossa erikoisnäyttely juhlistamaan Ilmailumuseoyhdistys ry:n 45-vuotista toimintaa. Näyttely ”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” on avoinna 6. tammikuuta 2015 saakka.

Näyttelyn itseoikeutettu helmi on I.V.L. D.26 Haukka I -hävittäjä. Kone on ollut Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon konservoitavana ja kunnostettavana syksystä 2012. Nyt se on Gnome & Rhône Jupiter IV 9 -moottorinsa kanssa yleisölle nähtävillä ensimmäistä kertaa konservoinnin alkamisen jälkeen. Tosin Haukka on näyttelyssä vielä vailla yläsiipiä. Yläsiipien korjaus on vielä kesken, mutta syksyllä nekin saadaan Haukkaan asennettua.

Ilman yläsiipiäkin Haukka I on komeaa katseltavaa. Näyttelyssä kävijälle tarjoutuu myös mahdollisuus kurkistaa valaistun Haukan ohjaamon ja rungon sisätiloihin, jolloin saa hyvän käsityksen 1920-luvun lentokonerakennuksen tekniikasta.  Kone on myös asetettu esille ottaen huomioon museokoneiden valokuvaista harrastavat.  

”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” -näyttelyssä on myös paljon muuta mielenkiintoista katsottavaa. Näyttely kertoo kattavasti Suomessa tehdystä lentokoneiden entisöinnistä alkaen Ilmavoimien joukko-osastojen henkilökunnan 1960-luvun lopun Gourdou-Leseurre GL.22 -hävittäjän entisöinnistä aina uusimpaan eli VL Myrsky II -koneen entisöintiprojektiin.

VL Myrskystä on näyttelyssä esillä Keski-Suomen Ilmailumuseon varastosta tuotu rungon kehikko, eri puolilta Suomea haalittuja alkuperäisiä Myrskyn osia, Myrskyssä käytetty moottorityyppi Pratt & Whitney R-1830 SC3-G Twin Wasp sekä Tiistaikerhossa uusvalmistettuja Myrskyn osia kuten sivuperäsin ja sivuvakaaja. VL Myrsky II -entisöintiprojekti tähtää siihen, että kone olisi valmiina näytteille asetettavaksi vuonna 2019.

Suomen Ilmailumuseossa esillä oleva ”Hylyistä helmiksi – Lentokoneiden entisöintiä Suomessa” -näyttely on ilmailuharrastajan erinomainen kesän käyntikohde!

"Olisipa sijaa majatalossa"

Maanantai 17.2.2014 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho on vuosien saatossa konservoinut, entisöinyt tahi rakentanut useita museolentokoneita. Viimeisimpiä ovat Focke-Wulf Fw-44J ”Stieglitz (SZ-18), urheilukone Viri sekä Pertti Kyrölän kokeilukone. On todella valitettavaa, ettei yksikään näistä koneista ole ilmailumuseossa nähtävillä, koska Suomen Ilmailumuseon näyttelyhalleihin ei lisää koneita mahdu. Näyttelyhallien tilanpuute onkin yksi Suomen ilmailumuseoiden toiminnan pahimmista pullonkauloista.

Sentään ”Stigua” ja Viriä voi niin halutessaan käydä katsomassa.  Stieglitz SZ-18 on nähtävillä Alavudella Tuurin Kyläkaupassa kattoon ripustettuna. Viri puolestaan on sijoitettuna Jyväskylään Seppälänkankaan K-Citymarkettiin, jossa se niin ikään on ripustettu kattoon asiakkaiden ihailtavaksi. 

Kuva: Blue 1:n hallissa olevia koneita vielä Suomen Ilmailumuseon pihalla kuvattuna.

Pertti Kyrölän itse suunnittelema ja 1940-luvun lopulla rakentama alatasoinen lentokone sen sijaan on varastoituna Helsingin Lentoasemalla Blue 1:n halliin yhdessä sinne sijoitettujen Suomen Ilmailumuseon lukuisten koneiden kanssa. Blue 1:n hallissa ovat mm. Folland Gnat GN-106, Fouga Magister FM-42, kaksipaikkainen Draken DK-262, kaksipaikkainen MIG 21 BIS MK-105, Mi-8 helikopteri HS-6, LET Z-37 Čmelák OH-CMB, Klemm OH-KLA ja Tuuli III. On sääli, etteivät nämä koneyksilöt ole ilmailuharrastajien katsovissa. Samalla tavalla Keski-Suomen Ilmailumuseossa osa museon konekalustoa on piilossa varastohalleissa, josta osa koneista tuodaan kesäkaudeksi museon pihalle museokävijöiden katsottavaksi, mutta samalla taivasalle sään armoille.

Tuurin kyläkaupassa oleva Stieglitz SZ-18 on ollut sinne sijoitettuna vuodesta 2010. Ilmailumuseoyhdistyksellä on sopimus Veljekset Keskinen Oy:n kanssa koneen pysymisessä Tuurin Kyläkaupassa vuoden 2016 loppuun. Tammikuussa ryhmä tiistaikerholaisia kävi Tuurissa puhdistamassa jo neljättä vuotta katossa roikkuneen ”Stigun” pölyyntyneet pinnat. Kotimatkalle otettiin mukaan Veljekset Keskinen Oy:n Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerholle lahjoittamat työkalut. Ne tulevatkin tarpeeseen, kun VL Myrsky II entisöintiprojekti pääsee kunnolla käyntiin. 

Tiistaikerhon kesätoimintaa

Keskiviikko 14.8.2013 klo 9.32 - Tiistaikerholainen

Vaikka Tiistaikerho lähtikin kesälaitumille 21. toukokuuta, toiminta on silti jatkunut jossain muodossa kesänkin aikana. Kesäkuussa tiistaikerholaisia osallistui II-hallin osittaiseen uudelleen järjestelyihin. Halliin tehtiin tilaa sinne sittemmin tuodun DC-9 simulaattorin alta.

Tässä tarkoituksessa tiistaikerholaiset yhdessä museon henkilökunnan kanssa siirsivät II-hallista pois mm. LET Z-37 Čmelákin (OH-CMB) ja Klemm L25:n (OH-KLA) siivet irrotettiin koneen siirtämiseksi varastoon.  Fieseler FI 156K-1 Storch (OH-FSA) koneen oikeanpuoleinen siipi käännettiin ”kuljetusasentoon” pitkin koneen runkoa, jotta sen viereen saatiin mahtumaan toisaalta hallista siirretty Blomqvis-Nyberg lentokone. Blomqvist-Nybergin -koneen siirto edellytti koneen siiven irrottamista ja takaisin asentamista uudella näyttelypaikallaan.

Porukkaa on ahkeroinut myös Haukka I:n konservointityön jatkamiseksi. Siipien, peräsinten ja rungon korjauspaikat ovat saaneet vanhalla maalausmetodilla tehdyn maalipinnan. Moottoripukkia ja koneen nokan rakenteita on puhdistettu liasta sekä ruosteesta ja ruosteesta puhdistettuja rungon metalliosia ja kiinnikkeitä on maalattu mustalla. Heinäkuun lopussa tuotiin puolustusvoimien kuljetuksella Haukka I:n yläsiivet Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle Tiistaikerhon korjattavaksi ja konservoitavaksi. Samalla kyydillä vietiin Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon rakentama purjekonesimulaattorin ohjaamorunko Keski-Suomen Ilmailumuseoon, jossa Virtuaalilentäjät ry:n varustaa simulaattorin todelliseen tehtäväänsä.

Varsinaisesti Tiistaikerhon työsarka alkaa kesäkauden jälkeen tiistaina 20. elokuuta. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, niin ota yhteyttä info@imy.fi.