Tiistaikerhon blogi

Caravellen hinausrauta entisöity

Lauantai 27.5.2023 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen Ruotsista ostaman Caravelle III:n (SE-DAF) mukana tuotiin Caravellen alkuperäinen hinausrauta. Se on SAS:n käyttämä. SAS hylkäsi raudan Caravelle koneiden SAS:n uran päätymisen myötä. Rauta onkin lojunut kymmeniä vuosia Arlandan lentokentällä SE-DAF:n ohessa.

Hinausrauta otettiin Tiistaikerhossa entisöinnin kohteeksi syyskaudella 2022 vastaavalla tavalla, kun entisöitiin viime vuonna huonoon kuntoon päässyt Finnairin käyttämä  Super Caravellen hinausrauta. SAS:n hinausrauta on Sud Aviation tehtaiden tekemien Caravellen hinausrautojen ensimmäistä versiota. Finnairin käyttämä Super Caravellen hinausrauta on puolestaan kolmatta ja viimeistä versiota. Erot näiden rautojen välillä ovat vähäiset ja koskevat lähinnä raudan pyörätelinettä.

Kevään myötä saatiin kaikki Caravellen hinausraudan osat kunnostettua ja maalattua. Viimeinen työ ennen hinausraudan kokoamista oli koota pyöräteline toimintakuntoiseksi. Kun raudan pyöräteline syyskaudella purettiin osiinsa, niin todettiin toisen pyörän vanteen olevan niin huonokuntoinen, ettei sitä voinut enää käyttää. Toisen pyörän vanne oli sen verran hyväkuntoinen, että pienellä hitsauspaikkauksella siitä saatiin kelvollinen. Vanteeseen ostettiin uusi ulko- ja sisärengas sekä toinen laakereista, joka oli tuhoutunut pyörää pyörätelineen akselilta irrotettaessa. Kun vanne oli saanut sinisen värinsä, laitettiin siihen ulko- ja sisärengas paikoilleen.

Kelvottoman pyörä tilalle onnistuimme pienen hakemisen jälkeen löytämään hinausraudan 25 mm akselille menevä alkuperäisen pyörän mallisen sisäkumillisen pyörän. Suurin osa kaupan olevista ”kottikärrynpyöristä” on nimittäin tehty 20 millin akselia varten. Kun uudenkin pyörän vanne oli maalattu siniseksi, ei vanhaa ja uutta pyörää juuri erottanut toisistaan. Pyörät kiinnitettiin pyörätelineen akseleille, jonka jälkeen voitiin aloittaa hinausraudan koekokoaminen.

Koekokoaminen on välttämätöntä, sillä hinausrauta kuljetetaan osina Turun lentoasema-alueelle, jossa se kootaan näytteille Finnairin Sinilinnuksi entisöitävän SAS:n entisen Caravelle SE- DAF:n yhteyteen. Koekokoamisella varmistetaan, että hinausraudan kokoaminen sujuu Turussa yllätyksittä.

Hinausraudan koekokoaminen aloitettiin laittamalla hinausraudan tanko-osan kummankin puoliskon liitolaipat toisiaan vasten. Jouduimme vähän ihmettelemään, koska hinausraudan puolikkaiden liitoslaippojen ohjaustapit eivät kohdistuneet reikiinsä niin, että hinausraudan nostokahvat olisivat olleet toisiinsa nähden samassa linjassa. Totesimme, että raudan puoliskojen on täytynyt olla jo Suomeen tulleessaan toisiinsa nähden 180 astetta ”vinksallaan”.

Tätä emme olleet huomanneet rautaa purkaessamme, koska raudasta puuttuivat raudan asentoa osoittavat nostokahvat. Jos ne olisivat olleet tallella, olisimme kyllä huomanneet, että niistä toinen olisi ollut raudan alapuolella ja toinen yläpuolella. Johtopäätöksemme onkin, että hinausrauta oli Arlandassa koottu väärin. Sitä osoittaa myös se, että ennen purkamista raudasta ottamissamme kuvissa raudan maahan varaava metallijalka sojottaa kohti taivasta.

Koekokoamisen ongelman ratkaisemiseksi sahasimmekin kohdistustapit pois ja painoimme raudan puoliskojen liitoslaipat toisiaan vasten niin, että nostokahvat olivat raudan yläpuolella ja toisiinsa nähden samassa linjassa. Tämän jälkeen liitoslaipat lukittiin toisiinsa laippojen ympärille tulevalla  kahdella lukituskauluksella. Kaulukset kiristettiin korvakkeistaan pulteilla tiukasti liitoslaippojen ympärille. Näin hinausraudan puoliskot oli saatu yhdistettyä toisiinsa.   

Nyt oli pyörätelineen kiinnityksen vuoro hinausrautaan. Pyöräteline kiinnitettiin hinausrautaan kiinnityskauluksistaan. Telinettä ei kuitenkaan kiinnitetty keskelle hinausrautaa, vaan jonkin verran hinausraudan painopisteen lenkkipään puolelle. Näin menetelleen saadaan raudan lentokoneen nokkapyörään kiinnitettävä liitospää painumaan alas ja nojaamaan jalkansa varassa maahan. Lopuksi kiinnitimme raudan kylkeen hinausraudan valmistuslaatan. Hinausraudasta puuttuu vielä sen kylkeen maalattava Caravelle -logo ennen kuin se on valmis Turkuun toimitettavaksi.

Huonoon kuntoon päässyt hinausrauta koki Tiistaikerhon käsittelyssä täydellisen muodonmuutoksen. Se muuttui ruostuneesta ja osin vaurioituneesta hinausraudasta uuden uutukaisen oloiseksi Finnairin käyttämien Caravelle -koneiden hinausrautojen näköiseksi. Se sai siten samanlaisen ulkoasun, kun vuosi sitten entisöimämme Finnairin Super Caravellen hinausrauta.

Kuvat: Lassi Karivalo.

"Caravellen Vantaan korjaamo"

Maanantai 1.5.2023 - Tiistaikerholainen

Jos joku minulle soittaisi tiistaisin, niin voisin ihan hyvin vastata, että ”Caravellen korjaamossa”, sillä niin suuressa määrin työmme Suomen ilmailumuseon entisöintiverstaassa on koskenut Turun Pansion hallissa olevan Caravelle III:n (SE-DAF) saamista näyttelykuntoon kesäkuun puoliväliin mennessä. Caravellen entisöinnin Turun ja Vantaan ryhmät sekä Tiistaikerho tekevätkin parhaansa tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Vielä ei ole tullut eteen mitään kohtalokasta, joka estäisi, ettei Finnairin ”Sinilinnuksi” (OH-LEA) muuttunut Caravelle SE-DAF olisi valmiina Turun lentoaseman tuntuman esittelypaikallaan Turun lentonäytöksen aikana.

Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmässä on huhkittu koneen oikeanpuoleisen korkeusvakaimen kärjen oikaisemiseksi, moottorin alasuojalevyjen paikkaamiseksi ja nokan paineseinän vaurioituneen kehän korjaamiseksi samalla kun tiistaikerholaiset ovat korjanneet paineseinän kehään kiinnitettävän tutkakuvun vauriota. Nämä työt ovat jo takanapäin ja osat toimitettu Pansioon. Olimmekin tosi tyytyväisiä, kun saimme kuulla, että korjatut paineseinän kehä ja siihen liitetty tutkakupu oli onnistuneesti kiinnitetty ”Sinilinnun” keulaan.

Kuva: Ismo Matinlauri

Tiistaikerhon ja Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmän korjattavina ovat myös kummankin siiven kärkiosa. Vantaan ryhmä korjasi vasemman siiven kärkiosan pienen repeämän ja aloitti likaantuneen ja pinttyneen siiven kärkiosan hiomisen puhtaaksi. Jatkamme Tiistaikerhossa kummankin kärkiosan hiomista. Meneillään on oikean siiven kärkiosan murskaksi menneen johtoreunan rakentaminen. Työ on osoittautunut vaativaksi, mutta siitäkin kyllä selvitään.

Kummankin siipipuoliskon kärkiosan purjehdusvalon kanssa on kosolti tekemistä. Vasemman siiven kärkivalon kupu oli säröytynyt rikki ja oikean siiven kärkivalo kokonaan tuhoutunut. Oli tarve saada uudet valon kuvut. Kummankin siiven kärkivalon kupu saatiin uusittua ulkopuolisena työnä 3D-tulostuksena. Parhaillaan ollaan tekemässä puista muokkauslestiä oikean siiven kärkivalon kehyksien tekemiseksi. Siinä mallina on vasemman siiven kärkivalon ehjät kehykset. Ne irrotettiin ja puhdistettiin mallina käyttämistä varten.

Pansiosta on tuotu Tiistaikerhoon jo kymmenkunta ohjaamon seinä- ja kattopaneelia. Niiden pinnat hiotaan puhtaiksi ja maalataan. Paneelit olivat huonossa kunnossa ja saaneet aikojen kuluessa pintaansa useammankin maalikerroksen. Tällä hetkellä jo puolen tusinaa paneelia odottaa ruiskumaalausta.

Käsittelyssämme on myös ohjaamossa tuulilasin alapuolella oleva likaantunut musta häikäisysuoja. Sen pinnat hiotaan ja maalataan. Yläpinta onkin jo hiottu ja maalattu kertaalleen. Alapinnan käsittely on käynnissä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen siipien purjehdusvalot

Torstai 16.3.2023 - Tiistaikerholainen

Arlandasta Turun Pansiossa sijaitsevaan halliin tuodun Caravelle III:n (SE-DAF) oikean siiven kärkiosan jättöreuna oli murskana, mutta vasemman siiven kärki ehjänä. Siiven purjehdusvalojen osalta se merkitsee, että oikean siiven purjehdusvalo on tuhoutunut ja vasemman siiven valo säilynyt ehjänä. Tosin vasemman siiven purjehdusvalon muovinen kupu oli pahoin säröytynyt. Caravellen entisöintiprojektin Turun ryhmä irrotti kummankin siiven kärkiosat ja kävimme ne hakemassa Vantaalle Tiistaikerhossa ja Caravelle entisöintiprojektin Vantaan ryhmässä korjattaviksi.

Caravellen purjehdusvalo on rakenteeltaan sellainen, että se kiinnitetään ulkoraamistaan ruuveilla siiven kärjen jättöreunan laippamuttereihin. Purjehdusvalon muovikuvun raami on puolestaan kiinni pienillä pulteilla ulkoraamissa. Raamit ovat alumiinia. Muovikuvun raamia ei saa irrotettua ulkoraamista muutoin kuin irrottamalla koko purjehdusvalo siiven kärkiosasta.

Purjehdusvalon ulkoraamin irrottaminen siiven kärkikappaleesta ei ollutkaan helppoa, sillä laippamuttereissa kiinni olevat ulkoraamin ristipääruuvit eivät liikahtaneetkaan. Ne olivat ruostuneet kiinni laippamuttereihin. Ruuveihin ja laippamuttereihin laitettu ruosteenirrotinkaan ei auttanut. Apuun tuli Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmä, joka irrotti purjehdusvalon poraamalla laippamuttereihin jumiutuneet ruuvit pois.  Näin päästiin irrottamaan purjehdusvalon muovikupua ulkoraamista. Purjehdusvalon säröytyneestä kuvusta oli lohjennut jo pala, joten rikkonaisen kuvun tilalle on jollain keinolla tehtävä uusi kupu.

Purjehdusvalon muovikuvun raamissa olevat pienet ristipäiset ruuvit saatiin helposti irti ja siten kupu irrotettua raamistaan.  Pultit, mutterit, aluslevyt ja pultissa olleet pienet senkatut holkit puhdistettiin huolella ja talletettiin pussiin odottamaan purjehdusvalon kokoamista ja kiinnittämistä takaisin vasemman siiven kärkeen.

Purjehdusvalon ulkoraami ja siinä kiinni ollut purjehdusvalon muovikuvun raami olivat pinnaltaan sekä likaisia että hapettuneita. Ne piti puhdistaa ja kiillottaa. Ensiksi raamit pestiin liasta astianpesuaineella. Sen jälkeen aloitettiin hapettuneiden raamien kiillotus. Hapettuneiden raamien kiillottaminen aloitettiin käsin ja siinä käytettiin ensin 800 ja 1000 hiontapaperia, mutta loppukiillotukseen käytimme konevoimaa. Kiinnitimme 3000 hiomalaikalla varustetun ruuvinvääntimen ruuvipenkkiin ja hioimme raameja kirkkaiksi pyörivää hiomalaikkaa vasten. Näin saimme kummankin purjehdusvalon raamin kiillotettua.

Tarvitsemme oikean siiven tuhoutuneen purjehdusvalon tilalle uuden valon. Käynnistimmekin oikean siiven purjehdusvalon raamien tekemisen. Raamit tehdään millin vahvuisesta taipuisasta alumiinilevystä. Uusien raamien tekemisen mallina on vasemman siiven säilyneet ja nyt jo kiillotetut purjehdusvalon raamit. Raameista tehdään pahvimallit, joiden pohjalta alumiinilevyyn piirretään raamin kuva ja levystä leikataan purjehdusvalon raamien aihiot lopulliseen muotoonsa työstettäviksi.

Vaan mistä purjehdusvaloihin saadaan uudet ehjät muovikuvut? Saimme vinkin henkilöstä, joka on erikoistunut 3D-tulostamiseen. Yhteydenoton seurauksena oli, että purjehdusvalon muovikupu yritetään tehdä 3D -tulosteena kummankin siiven purjehdusvaloon.

Kuvat: Lassi Karivalo

Caravelle III:n hinausraudan entisöinti etenee

Keskiviikko 1.3.2023 - Tiistaikerholainen

Syyskaudella päästiin Caravellen III:n hinausraudan entisöinnissä vaiheeseen, jossa valtaosa hinausraudan osista oli pohjamaalattu ruostumista estävällä Isotrol -maalilla. Puolet maalattiin tummanharmaalla ja puolet vaaleanharmaalla Isotrolilla. Todettiin, että maalaus toi hinausraudan pinnassa olevat ruosteensyöpymisjäljet selvästi esille.

Kuvat: Juha Veijalainen

Tehtiin koe, jossa maalattiin hinausrautaan pieni alue Teknoksen tartuntapohjamaalilla, josko se peittäisi alleen raudan syöpymiä. Kyllä se peittikin, mutta silti syöpymät näkyivät. Seuraavana olisi paklata koko rauta syöpymien häivyttämiseksi näkyvistä. Todettiin kuitenkin, että annetaan syöpymisten näkyä merkkinä siitä, että Caravelle III:n hinausrauta on ollut viitisenkymmentä vuotta ruostumassa taivasalla Arlandassa.

Hinausraudan pintamaalauskaaviona käytämme viime keväänä valmiiksi entisöimämme Finnairin käyttämän Super Caravellen hinausraudan maalauskaaviota. Palautettakoon mieliin, että entisöinnin kohteena oleva Caravelle III:n hinausrauta tuotiin Ruotsista Ilmailumuseoyhdistyksen saaman Caravelle III:n (SE-DAF) kanssa. Hinausrauta on siis SAS:n käyttämä, mutta entisöimme sen Finnairin käyttämien hinausrautojen asuun pantavaksi esimerkiksi näytteille Turun lentoasemalle Finnairin OH-LEA ”Sinilinnuksi” maalattavan entisen SE-DAF Caravellen oheen.  

Rauta maalataan sinisellä lukuun ottamatta raudan päitä, jossa raudan lenkkipää maalataan keltaiseksi 50 cm ja lentokoneen liitinpää 73 cm matkalta. Sinisenä maalina on Unica-ulkokalustemaali sävyltään NSC S 6030-B ja keltaisena maalina Unican ulkokalustemaali sävyltään RAL 1023.

Kuvat: Juha Veijalainen

Pintamaalaus aloitettiin raudan pienemmistä osista. Hinausraudan pyörien teline kiinnityskauluksineen sai ensimmäisenä sinisen pintamaalikerroksen. Maalaus tehtiin siveltimillä. Ensimmäisen maalauskerran jälkeen maalin peitto ei ollut vielä riittävä. Pinnat hiottiinkin käsin hiomapaperilla ja maalattiin sinisellä toiseen kertaan. Lopputulos oli nyt varsin hyvä. Tuskin tarvitsee pyörien telinettä maalata kolmatta kertaa.

Kahteen osaan purettu hinausraudan tanko-osan pintamaalaaminen aloitettiin keltaisesta maalista. Keltaista maalatessa huomattiin, että keltainen maali peitti hyvin jo ensikerralla vaalean harmaalla Isotrolilla pohjamaalatun tangon puoliskon. Sen sijaan maali ei peittänyt yhtä hyvin tummanharmaalla Isotrolilla maalattua tangon puoliskoa. Olisikin ollut hyvä, jos raudan kummatkin puoliskot  olisi maalattu vaaleanharmaalla Isotrolilla. No, ei se sen enempää vaikuta kuin, että joudumme vetämään tummanharmaalla pohjamaalatun hinausraudan puoliskoon useamman keltaisen maalikerroksen. Nyt on keltaista sudittu hinausraudan puoliskoihin kaksi kertaa.

On tehty hinausraudan entisöimiseksi muutakin kuin vain maalattu. Hinausraudan kummastakin päästä puuttuu pyöreästä terästangosta tehty suorakaiteen muotoinen nostokahva. Tällaiset kahvat ovat entisöimässämme Super Caravellen hinausraudassa. Irrotimmekin niistä toisen malliksi rakentaaksemme Caravelle III:n hinausraudasta puuttuvat nostokahvat. Todettakoon, että entisöinnin kohteena oleva Caravelle III:n hinausrauta on Sud Aviation tehtaan tekemien hinausrautojen ensimmäistä versiota tyyppinumerolla S.09.107 ja viime vuonna entisöimämme Super Caravellen hinausrauta on tehtaan viimeistä eli kolmatta hinausraudan versiota tyyppinumerolla S.09.107 2.

Aloitettiin ensin kahvojen kiinnityslevyjen tekeminen mallina Super Caravellen hinausraudan nostokahva. Levyjä on kahvaan hitsattuna sen kummassakin päässä. Kiinnityslevyssä on 10 mm reikä kiinnityspultille, jolla kahva kiinnitetään kuusiopultilla hinausrautaan.

Löydettiin Suomen ilmailumuseon tulityökontin metallivarastosta sopivaa 4 mm paksuista ja 10 cm levyistä lattarautaa. Hiottiin lattaraudan pinnasta pois ruosteet, jonka jälkeen raudasta pätkäistiin rälläkällä neljä 8 cm pituista palaa. Niihin piirrettiin Super Caravellen nostokahvan kiinnityslevyn mukaiset muodot. Levyistä leikattiin liiat pois, jonka jälkeen niitä työstettiin hiomalla levyjen sivuja ja kulmia pyöreiksi smirgelillä ja hiomanauhalla. Levyt ovat nyt valmiit hinausraudan nostokahvaan hitsattaviksi, pultin reikiä lukuun ottamatta. On siis ryhdyttävä noita puuttuvia kahvan otinkehiä tekemään.

Caravelle III:n hinausraudan pinnassa on jäljellä nostokahvojen katkenneet kiinnityspultit. Porattiin pultit pois ensin 8 mm terällä. Sen jälkeen tehtiin reikä suuremmalla terällä M10 pulttia varten. Porattuun reikään tehtiin kierretapilla kierteet 10 mm kuusiokantapultille. Nostokahvojen pulttien reiät ovat nyt valmiit kahvojen kiinnittämiseen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen ole mainittu.

Caravellen korkeusvakaajan ja moottorin alasuojuslevyjen korjaus

Keskiviikko 15.2.2023 - Tiistaikerholainen

Turun Pansion hallissa olevan Caravelle III:n (SE-DAF) osia tuotiin Vantaalle korjattavaksi. Toistaiseksi Vantaalle on tuotu kummankin siiven kärkiosa, oikeanpuoleisen korkeusvakaimen kärkiosa, kaksi moottorin alasuojalevyä, tutkakupu ja sen takana oleva koneen nokan paineseinä, jossa tutka oli ollut.

Caravellen entisöinnin Vantaan ryhmä otti korjattavakseen ruttuun menneen korkeusvakaajan kärjen. Siihen oli Caravellen varastointiaikana todennäköisesti törmännyt jokin lentokenttäkulkuneuvo. Korjattavaksi ryhmä otti myös pinnaltaan pahasti hapettuneet moottoreiden alasuojalevyt. Näistä toinen on jo korjattu ja toimitettu Pansioon. Vantaan entisöintiryhmään kuuluvat Martti Saarinen, Matti Kaakkurivaara ja Erkki Parviainen.

Korkeusvakaimen kärjen korjaus

Oikeanpuoleisen vakaimen kärkikappale oli osittain taittunut kasaan ja sen takareuna oli pahoin vaurioitunut. Kärkikappaleen korjaus aloitettiin irrottamalla siitä huoltoluukut ja avaamalla tukirakenteen niittaus. Kärkikappale oikaistiin pakottamalla ja varovasti vasaroimalla takaisin muotoonsa.  Se ei ollut helppoa, sillä alumiininen pintalevy on jäykkää ja murtuu helposti. Oikaisu onnistui kuitenkin varsin hyvin eikä lisävaurioita tullut pientä repeämää lukuun ottamatta. Sisäpuolen tukirakenteet niitattiin paikoilleen. Takareunan repeämä korjattiin niittaamalla kiinnitetyllä paikkapalalla.

Kuva: Martti Saarinen

Oikaisu viimeisteltiin varovasti hiekkapussia vasten vasaroimalla, kunnes pinta oli riittävän tasainen. Sen jälkeen pinta hiottiin iskujälkien ja naarmujen poistamiseksi. Samalla koko kärkikappale hiottiin hapettumien ja pinttyneen lian poistamiseksi. Hionta tehtiin epäkeskohiomakoneella, ensin käyttäen karkeudeltaan 240 olevaa paperilaikkaa ja sen jälkeen karkeutta 500. Kiillotukseen käytettiin Mirka Abralon-hiomapyöröjä, ensin karkeutta 1000 ja lopuksi 3000. Lopullinen kiillotus tehdään Pansiossa NuShine-kiillotusaineilla.

Kärjen takakulmissa olevista ruuvikiinnitteisistä huoltoluukuista alempi oli revennyt ja vääntynyt. Luukku irrotettiin ja sitä mallina käyttäen leikattiin alumiinista vastaavan muotoinen levy. Siihen porattiin ruuvien reiät käyttäen mallina levyn päälle laitettua alkuperäistä luukkua, jonka reikien läpi poraus tehtiin. Ruuvien reiät senkattiin ja luukku kiinnitettiin paikalleen.

Moottorin alasuojuslevyjen korjaus

Caravellessa moottorin kiinnitys on ratkaistu siten, että moottorin kehto on suoraan kiinni rungossa ja moottori kiinnitetään kehtoon kehdon alapuolella olevasta aukosta. Aukko suljetaan kahdella peräkkäisellä alasuojalevyllä. IMY:n Ruotsista tuomassa Caravelle III:ssa (SE-DAF) ei ollut enää moottoreita eli moottorikehdot olivat tyhjiä. Koneen kuljettamiseksi Arlandasta Turkuun kehdot oli irrotettu, mutta on nyt asennettu takaisin paikalleen.

Kuva: Martti Saarinen

Kummankin moottorin takimmaiset alasuojalevyt olivat paikoitellen puhki syöpyneitä niiden päälle varastoinnin aikana kertyneen veden takia. Vauriot olivat niin pahoja, että molemmissa keskimmäinen pintalevy oli vaihdettava. Muualla olleet reiät pystyttiin paikkaamaan. Molemmat levyt korjattiin samalla tavalla.  

Muotosuojan sisällä on alumiinista valmistetut muotokaaret ja jäykisteet. Alumiiniset pintalevyt on kiinnitetty niihin niittaamalla ja pistehitsaamalla. Caravelle olikin edelläkävijä alumiinin pistehitsauksen käytössä. Pintalevyt ovat kahteen suuntaan kaarevia mikä hankaloitti uuden levyn valmistamista.

Korjaus aloitettiin pintalevyn irrotuksella. Niitit porattiin pois ja pistehitsaukset avattiin. Irrotettua levyä mallina käyttäen leikattiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä uuden levyn aihio. Materiaalina käytettiin kierrätettyä levyä, siksi se näyttää valmiiksi vanhalta. Päihin ja toiseen sivuun jätettiin hiukan sovitusvaraa sillä levyn koko muuttuu hiukan sitä muotoiltaessa.

Oikeanpuoleinen kuva: Martti Saarinen

Tämän jälkeen levy muotoiltiin oikeaan kaarevuuteen pituus- ja leveyssuunnassa englanninpyörää ja kutistuslaitetta käyttäen. Valmiiksi muotoiltuun levyyn siirrettiin niittien reiät vanhasta levystä. Levyt laitettiin tarkasti päällekkäin ja vanhan levyn reikien läpi porattiin reiät uuteen. Ulkopinnalta reiät senkattiin uppokantaniiteille sopiviksi ja sisäpinnalta poistettiin porauksessa syntyneet purseet. Levyn reunat viimeisteltiin oikeaan mittaansa ja se oli valmis kiinnitettäväksi.

Levy kiinnitettiin aluksi tukirakenteisiin niitinreikien läpi laitettavilla Cleco- levykiinnittimillä, jotka kohdistavat levyn ja pitävät sen paikallaan niittaamisen aikana. Niittaus suoritettiin paineilmakäyttöisellä vasaralla eli niittipyssyllä pitäen sisäpuolella vastarautaa. Niitit olivat lentokonelaatua olevia alumiininiittejä. Joihinkin paikkoihin ei päässyt sisäpuolelta käsiksi, niissä kohdin käytettiin vetoniittejä. Pistehitsaukset olisi voinut korvata niiteillä mutta sitä ei pidetty tarpeellisena.

Pienemmät vauriot korjattiin paikkaamalla. Syöpynyt alue leikattiin pois ja ulkopuolelle kiinnitettiin niittaamalla alumiinista leikattu paikkalevy.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen tutkakuvun korjaus loppusuoralla

Lauantai 4.2.2023 - Tiistaikerholainen

Ruotsista Suomen tuodun Caravelle III:n (SE-DAF) koneen vaurioituneiden osien korjaus on jatkunut Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhossa. Käynnissä ovat koneen nokan tutkakuvun, kuvun alla olevan paineseinän kehän, siiven kärkien sekä oikeanpuoleisen korkeusvakaajan kärjen korjaukset.

Kuvat: Reijo Siirtola

Tutkakupuun reiän tehnyt törmäysvaurio on saatu korjatuksi. Siinä uusittiin lasikuitulaminoinnilla kuvun reunassa ollut noin 30 x 20 cm suuruinen aukko. Törmäys oli sattunut juuri kuvun yhden kolmesta kiinnityspultin ja sen suojaluukun kohdalle. Törmäyksen seurauksena pultti suojuskoteloineen oli tärveltynyt käyttökelvottomaksi, mutta onnistuimme oikaisemaan pahoin vääntyneen kiinnitysruuvin luukun uudelleen käytettäväksi. Tutkakupu kiinnittyy kolmella pultilla alla olevan nokan paineseinän ulkokehään.

Kun kuvun vaurio saatu laminoitua ehjäksi ja kuvun halkeillut pinta korjattua, kupu pohjamaalattiin mustalla spraymaalilla. Pintaa vielä paklattiin ja hiottiin epätasaisuuksien poistamiseksi. Lopullisen pintamaalin kupu saa, kun vauriokohta on kokonaan korjattu.

Kuvat: Reijo Siirtola

Oli vuorossa aukon puhkaiseminen kupuun kiinnityspultin suojaluukulle. Aukon muoto piirrettiin kuvun pintaan alkuperäistä luukkua sapluunana käyttäen. Tämän jälkeen aukko sahattiin piirtoviivaa pitkin pistosahalla. Sahausjälki hiottiin viilalla. Sahatun aukkoon piti vielä tehdä kaulus, jota vasten luukku painautuu ja johon tehdään reiät luukun kahta pikalukitusruuvia varten. Reikien kohdalle kauluksen sisäpuolelle kiinnitetään luukussa olevien kahden pikalukitusruuvin lukitusjouset.  

Kuvat: Reijo Siirtola

Aukkoon tuleva kaulus tehtiin laminoimalla. Sitä varten lasikuitumatosta leikattiin aukollisia paloja luukun kaulusta varten. Tämän jälkeen kiinnitysruuvin luukku teipattiin kiinni aukon reunoihin ja tuettiin siihen kahdella vanerilistalla. Luukun sisäpuolelle laitettiin suojakalvo, jottei luukku liimaudu sen toiselle puolelle laminoitaviin lasikuitukangaskerroksiin. Luukku toimi siis laminoinnin tukiseinämänä. Epoksilla kastutetut lasikuitukankaat laminoitiin telalla kerros kerrokselta peittämään luukun aukoa.

Kuva: Reijo Siirtola

Laminoinnin kuivuttua luukku irrotettiin, jolloin alta paljastui aukollinen kaulus. Kauluksen aukon reunat tasattiin. Tämän jälkeen tehtiin kaulukseen reiät luukun kahdelle pikalukitusruuville. Kauluksen alapintaan reikien kohdalle kiinnitettiin alkuperäiset ruuvien lukitusjouset.

Vasen kuva: Reijo Siirtola

Luukun toiminta testattiin painamalla luukku kaulusta vasten niin, että lukitusruuvit työntyivät reikiinsä. Sitten luukku lukittiin painamalla ruuveja sisäänpäin ja kääntämällä niitä samalla 90 astetta. Näin ruuvien päissä olevat kolot lukittuivat kauluksen alla oleviin jousiin. Hyvin toimi, eli kiinnityspultin luukku oli saatu asennettua paikalleen.

Kuvat: Reijo Siirtola

Seuraava työ on rakentaa tutkakuvun vauriokohtaan uusi ruuvikiinnitys, jolla tutkakuvun kehä kiinnitetään kuvun alla olevan Caravellen nokan paineseinän kehään. Alkuperäinen ruuvikiinnityshän tuhoutui kupuun kohdistuneessa törmäyksessä.

Kuvat Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle III:n hinausraudan hiekkapuhallus, pesu ja maalaus

Perjantai 16.12.2022 - Tiistaikerholainen

IMY:n Ruotsista hankkiman Sud Aviation Caravelle III:n (SE-DAF) mukana tuli Arlandasta Turkuun huonokuntoinen SAS:n käyttämä Caravelle III:n hinausrauta. Caravelle kaikkine mukana tulleine osineen sijoitettiin kunnostusta varten Pansiossa olevaan halliin. Pansion hallista Caravellen hinausrauta haettiin peräkärryssä Vantaalle Suomen ilmailumuseoon, jossa Tiistaikerho entisöi sen  Finnairin väreihin. Entisöinnin jälkeen yksi vaihtoehto olisi laittaa hinausrauta esille vuoden 1963 Finnairin väreihin entisöitävän ja Turun lentoasemalle muistomerkiksi tulevan Caravelle III:n yhteyteen.

Entisöintiä varten hinausrauta purettiin osiin. Osien maalaamiseksi niiden pinnat pitää saada puhtaiksi ruosteesta ja vanhasta maalista. Kätevin tapa puhdistamiseen on hiekkapuhallus. Niinpä hinausraudan osat vietiin hiekkapuhallettavaksi Helsingin Tattarisuolle Taximo Oy:hyn. Osat kuljetettiin hiekkapuhallettavaksi Suomen ilmailumuseon peräkärryllä.

Parin viikon kuluttua saimme hakea puhtaaksi puhalletut hinausraudan osat takaisin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Hinausrauta oli Taximo Oy:ssä puhallettu puhtaaksi teräsjauhepuhalluksella. Puhtaaksi puhallettuja hinausraudan osia peitti puhalluspöly. Se pitää pestä pois ennen osien pohjamaalausta.  

Päätettiin tehdä puhalluspölyn puhdistus puhtaalla vedellä. Raudan pienet osat pestiin vadeissa ja kuivattiin lämpöpuhaltimella. Sen sijaan raudan kahteen osaan puretun tangon puoliskot vietiin pestäviksi pihalle entisöintitilan edustalle. Ne pestiin entisöintitilan paloletkun suihkulla ja harjoilla. Tulipahan samalla harjoiteltua entisöintitilan paloletkun käyttö. Pesun jälkeen tangon puoliskot siirrettiin viereiseen lämmitettyyn maalaustelttaan. Siellä märkä tanko kuivattiin paineilmapistoolin avulla. Paineilma olikin kätevä hinausraudan märkien pintojen kuivaamiseen.

Kuivauksen jälkeen huomattiin, että hinausraudan puhtaaksi pestyjen osien harmaapintaiset pinnat alkoivat muuttua nopeasti rusehtaviksi. Se merkitsi, että pestyjen ja kuivattujen osien pintaan oli heti alkanut ilmestyä ruostetta. Olimme kyllä tietoisia, että hiekkapuhalluksen jälkeen osat on viipymättä käsiteltävä ruostumisen alkamisen estämiseksi, mutta ruostumisprosessin nopeus yllätti. Kysehän oli vain muutamista minuuteista. Tehtiinköhän virhe, kun pestiin osat puhtaalla vedellä jonkun paremmin tarkoitukseen soveltuvan liuoksen sijasta? Olisikohan esimerkiksi Sinol- tai Sinol/vesi -pesu ollut parempi vaihtoehto? Sinolia olisi toki tarvittu aikamoinen määrä kaikkien hinausraudan osien puhdistamiseen puhalluspölystä.

Siispä ryhdyimme välittömästi maalaamaan hinausraudan osia harmaalla metallin pintaa ruostumiselta suojaavalla Isotrol -maalilla. Tätä maalia olemme käyttäneet usein sekä ruosteesta puhdistettujen että jopa pinnaltaan ruostuneidenkin osien pintakäsittelyyn.

Hinausraudan osat on nyt maalattu kertaalleen Isotrolilla. Seuraavaksi hiomme maalipinnat ja maalaamme osat hyvin todennäköisesti Isotrolilla toiseen kertaan ennen kuin siirrymme maalaaman hinausrautaa Finnairin käyttämien hinausrautojen maalauskaavioon. Se tarkoittaa, että päävärinä on Finnairin sininen hinausraudan päiden ollessa maalatut keltaisella huomiovärillä. Tähän värikaavioon maalasimme viime keväänä entisöimämme Finnairin käyttämän Super Caravellen hinausraudan. Tämä hinausrauta on tällä esillä Suomen ilmailumuseon II hallissa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravellen tutkakuvun maalipinnan korjaus

Keskiviikko 7.12.2022 - Tiistaikerholainen

IMY:n omistaman Caravelle III:n (SE-DAF) keulasta irrotetun tutkakuvun halkeilleen maalipinnan korjaus on meneillään Tiistaikerhossa. Samalla on korjattu tutkakuvun saamaa pahaa vauriota.

Kevlarisen tutkakuvun pinta on massattu, jonka jälkeen siihen on vedetty mattamusta maalipinta. Musta maalipinta on monesta kohtaan halkeillut ja lohkeillut. Tällöin alta on paljastunut valkoista massaa ja sen alla olevaa kevlarpintaa.

Tutkakuvun pinnan lohkeillutta maalia ja alla olevaa valkoista täytemassaa poistettiin taltoilla aina kevlarpintaan saakka. Tämän seurauksena tutkakuvun pintaan muodostui uria ja kuoppia. Urat ja kuopat päätettiin täyttää epoksitasoitteella. Tasoite sopii hyvin myös lasikuitumatolla paikatun tutkakuvun vaurioalueen tasoittamiseen ja hiomiseen.

Kevyttä epoksitasoitetta (Lightweight Epoxy Filler) ja sen kovetetta ostettiin Biltemasta. Tuotteen ohjeen mukaisesti sekoitettiin tasoite-erä. Tasoitetta levitettiin metallilastoilla tutkakuvun pinnan kuoppiin sekä lasikuitumatolla umpeen laminoituun vauriokohtaan. Tasoitteen levittämisessä käytettiin myös ohutta taipuisaa vaneriviilua, jota vedettiin kuvun muotoa mukaillen pitkin kuvun pintaa. Näin tasoite saatiin noudattamaan kuvun kaarevaa muotoa. Jouduttiin tekemään useampi tasoite-erä, ennen kuin kaikki urat oli täytetty ja tasoitettu.

Tasoitteen kuivuttua se hiottiin. Hiota tehtiin pääosin käsin. Käsin hiomalla saa paremman tuntuman tutkakuvun kaarevaan pintaan kuin koneella hiottaessa. Hionnan jälkeen tasoitekäsittely ja sen hionta uusittiin, jotta saataisiin mahdollisimman hyvin kuvun pinnan muotoa noudattava tasoitteella paikattu pinta.

Kahden tasoite- ja hiontakerran jälkeen tutkakuvun pinta päätettiin pohjamaalata. Maaliksi valikoitui Spray MAX Primer filler ja se ostettiin Pintavärin liikkeestä. Tämä maali täyttää hyvin hiotun pinnan pieniä epätasaisuuksia ja on uudelleen hiottavissa sekä pohjamaalattavissa.

Hiottuun tutkakuvun pintaan levitettiin kaksi spraymaalikerrosta. Ennen maalausta suojattiin tutkakuvun kiinnityspulttien suojakansien aukot. Vaikka pohjamaalauksen jälkeen lopputulos näyttikin varsin hyvältä, paljasti tasainen mattamusta maalipinta, että joudumme vielä joissakin kohtaa paklaamaan ja hiomaan tutkakuvun pintaa, ennen kuin saamme sen täysin tasaiseksi ennen pintamaalausta.

Kuvat: Lassi Karivalo

Caravellen oikean siivenkärjen korjaus

Maanantai 21.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseo ry:n Ruotsista hankkiman ja Turun Pansion hallissa nyt olevan Caravelle III:n (SE-DAF) oikean siiven kärkiosa on johtoreunastaan pahasti vaurioitunut. Vaurio on aiheutunut, kun jokin  Arlandan lentokenttäkulkuneuvo on törmännyt siiven kärkeen Caravellen kymmenien vuosien kentän laidalla olon aikana. Myös vasemman siiven kärkiosan keskelle on tullut lommo.  Törmäysvaurion ovat saaneet lisäksi oikeanpuoleisen korkeusvakaajan kärjen jättöreuna sekä koneen nokan tutkakupu. Siivet, korkeusvakaaja sekä tutkakupu korjataan Tiistaikerhossa.

Onneksi Caravellen siipien sekä vakaajien kärkiosat ovat irrotettavissa. Niinpä IMY:n Turun vapaaehtoisporukka irrotti siiven kärkiosat, vaurioituneen oikean korkeusvakaajan kärkiosan sekä tutkakuvun Vantaalle vietäviksi. Nämä osat tuotiin henkilöauton tavaratilassa ja peräkärryssä Pansiosta Vantaalle Tiistaikerhossa korjattaviksi.

Oikean siiven kärkiosan johtoreuna on murskana noin 40 cm matkalta. Samalla on rikkoutunut kärjen johtoreunassa oleva purjehdusvalo erikoisen muotoisine kupuineen. Vasemman siiven purjehdusvalon kupu on ehjä. Oikean siiven kärjen korjauksessa käytetään mallina ehjää vasenta siipeä.

Purjehdusvalo on rikkoutunut pahoin. Sen polttimon istukan tekeminen saattaa ehkä onnistua, mutta valon monimuotisen kuvun tekeminen lienee mahdotonta. Tuskin sellaista löytyy varaosanakaan. No, voihan sitä kysyä Ruotsista heidän Caravelle-klubiltaan, joka entisöi yhtä SAS:n käytössä ollutta  Caravellea.

Oikean siiven kärkiosan korjaaminen aloitettiin poraamalla rutussa olevat kärkiosan alumiinilevyjen kiinnitysniitit pois. Näin levyjä voitiin taivuttaa auki ja saatiin samalla parempi käsitys vaurioituneen kärjen rakenteesta sen korjaamiseksi.  

Yritettiin kokeeksi muokata vaurioituneita alumiinilevyjä, josko ne taipuisivat alkuperäiseen muotoonsa. Siiven kärjen duralumiinilevyt olivat kuitenkin laadultaan sen verran kovaa alumiinia, että ne murtuivat niitä alkuperäiseen muotoonsa taivutettaessa. Todettiinkin, ettei vaurioitunutta kärkiosaa saa korjattua hyödyntämällä alkuperäisiä levyjä. Kärki on kokonaan rakennettava uusista alumiinilevyistä tukirakenteineen. Onneksi rakentamisen mallina on ehjä vasemman siiven kärkiosa. Oikean siiven kärki purettiinkin kokonaan vaurioituneelta osaltaan.

Kun pohdittiin eri vaihtoehtoja oikean siiven kärkiosan rakentamiseksi, päädyttiin siihen, että rikkoutunut kärkiosa rakennetaan useista kärjen muotoon muokattavista ja toisiinsa niitattavista alumiinilevyistä. Sitä varten rakennetaan puusta vasemman siiven ehjän kärjen muotoinen muokkauslesti, mutta peilikuvana. Puista muokkauslestiä vasten kukin alumiinilevy taivutetaan muotoonsa ja niitataan toisiinsa yhtenäiseksi uudeksi kärkiosaksi. Yhteen niittaamista ennen on rakennettava kärkeen uusi tukirakenne.

Aloitettiin muokkauslestin rakentaminen liimaamalla yhteen riittävän määrän lankun pätkiä siiven kärkiosaa suuremmaksi puukappaleeksi. Tämä kappale muokataan vähä vähältä sahaamalla, veistämällä, höyläämällä ja hiomalla vastaamaan siiven kärkiosan johtoreunan muotoa. Puukappaleen saamiseksi vastaamaan täysin kärkiosan profiilin muotoon, muokkaamisessa käytetään ehjän kärjen muotoa kuvaavia vanerista tehtyjä profiilitulkkeja. Muokkauksen edetessä tulkeilla kokeillaan, mistä kohdin vielä pitää puista lestiä muokata.

Liimojen kuivuttua päästiin aloittamaan ”puumöhkäleen” muotoilu muokkauslestiksi. Ensin puukappaleeseen piirrettiin siiven kärkiosan kaareva sivuprofiili. Piirrettyä viivaa pitkin muotin aihiosta sahattiin vannesahalla lähes puolet pois. Tämän jälkeen puukappaletta alettiin jyrsiä muotoonsa käsijyrsinkoneella ja höylällä. Muokkauksen edetessä työn lestin muotoa tarkistetaan muototulkeilla. Vielä on edessä paljon työstettävää, ennen kuin saamme lestin aihion vastaamaan siiven kärkiosan johtoreunan muotoa, jonka jälkeen alkaa alumiinilevyjen muokkaaminen muotoonsa lestiä vasten.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravelle III:n (SE-DAF) tutkakuvun korjaus alkoi

Lauantai 12.11.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen (IMY) omistama ja Ruotsista Suomeen tuoma Caravelle III on varastoituneena Turun Pansiossa olevassa hallissa.  Siellä sitä kunnostetaan pantavaksi näytteille Turun lentoasemalle. Turussa konetta kunnostaa IMY:n Turun vapaaehtoisjoukko keskittyen aluksi rungon pintojen puhdistamiseen maalattaviksi. Tiistaikerho on puolestaan saanut tehtäväkseen korjata koneen pitkän varastoinnin aikana saamia vaurioita. Vaurioita ovat saaneet mm. oikean siiven ja  vasemman korkeusvakaajan kärki sekä koneen nokan tutkakupu. Mikä liekin lentokenttäkulkuneuvo on Arlandassa näin moneen kohtaan ehtinyt törmätä?

Törmäyksen tutkakuvulle aiheuttama vaurio on sattunut harmillisesti juuri yhden tutkakuvun kiinnityspultin luukun kohdalle. Sen seurauksena lasikuituista tutkakupua on painunut sisään noin 20x15 cm alueelta. Samalla törmäys on rikkonut tutkakuvun reunuskehän ja vaurioittanut sen alla olevaa koneen nokan paineseinän kehää. Lisäksi törmäys on vaurioittanut paineseinän kehän alla olevaa koneen nokkaa ja saanut nokan metallireunan mutkalle ja alumiiniverhouksen ”vekille”. Todettakoon myös, että lasikuituisen tutkakuvun maalipinta on pahasti lohkeillut.

Turun ryhmä irrotti oikean siiven ja vasemman korkeusperäsimen vaurioituneet kärkiosat sekä koneen nokan paineseinän siinä kiinni olevine tutkineen ja tutkakupuineen. Paineseinä tutkakupuineen ja oikean siiven sekä vasemman korkeusperäsimen kärkiosa käytiin hakemassa Pansiosta korjattavaksi Suomen ilmailumuseoon Vantaalle. Tutkakuvun sekä siiven kärjen korjaus ovat päässeet hyvään alkuun. Vakaajan kärjen korjauksen vuoro tulee myöhemmin.

Tutkakuvun vaurion korjaamiseksi kupu pitää irrottaa nokan paineseinästä. Kupu on reunastaan kiinni paineseinän kehässä kolmella kiinnityspultilla sekä kolmella ohjaustapilla. Pultit saa näkyviin, kun avaa lasikuituisessa suojakuvussa pultin kohdalla olevan suojaluukun.

Tutkakuvun irrottamiseksi avattiin ensin kahden ehjän kiinnityspultin kohdalla olevat suojakannet. Niiden alta paljastui metallinen tutkakuvun lasikuidussa ja kuvun metallireunassa kiinni oleva kehikko. Kehikon keskellä törrötti kruunupäinen kiinnityspultti. Kumpikin pultti saatiin helposti kierrettyä irti paineseinän metallikehässä olevasta kierreholkista. Onneksi saimme myös vauriokohdan kiinnityspultin auki, jonka jälkeen tutkakupu voitiin nostaa paineseinän päältä. Samalla paljastui, että tutkakuvun alla oleva tutkatila olikin tyhjä. Tutka oli poistettu jo jossain Caravellen varastoinnin vaiheessa, mutta mitä ilmeisemmin ennen tutkakuvun saamaa vauriota.

Kun tutkakupu oli irrotettu tuli paremmin näkyviin kuvun reunan alla olevan paineseinän metallikehän saama vaurio. Paineseinän kehä on painunut pahasti sisään ja murtunut. Se on myös korjattava, jotta tutkakuvun saa kiinnitettyä korjauksen jälkeen takaisin paikoilleen.

Kuva: Reijo Siirtola.

Lasikuituisen tutkakuvun vaurion korjausta valmistelevana työnä irrotettiin vauriokohdan rikkoutunut kiinnityspultin metallikehikko. Koska metallikehikko on niitattu tiukasti kiinni tutkakuvun vaurioituneeseen kehään, sitä ei edes yritetty saada kehästä irti muutoin kuin katkaisemalla tutkakuvun metallikehä kiinnityspultin kehikon kummaltakin puolelta. Kehikon kanssa saatiin samalla poistettua myös rikkoutunut lasikuitukuvun alue.

Kuva: Reijo Siirtola.

Korjaussuunnitelmana on rakentaa ensin korvaava osa tutkakuvun kehästä poistetulle pätkälle. Koska emme voi käyttää siihen enää pilalle rikkoutunutta kiinnityspultin kehikkoa, päädyimme ratkaisuun, jossa rakennamme vahvasta vanerista sillan kuvun reunakehän katkaistujen päiden välille. Kuvun kolmannen pultin kiinnittämisen paineseinän kehän kierreholkkiin voimme tehdä vanerin läpi. Laitamme sitä varten vaneriin pultin ja kierreholkin tarvitseman reiän kohdalle metallivahvikkeen tarpeellisine kauluksineen. No, alkuperäisen vahvuista tämän kolmannen kiinnityspultin liitoksesta ei tule, mutta toimii staattisen muistomerkkikoneen tutkakuvun kiinnittämisessä. Ulkonaisesti ero ei tule näkyviin.

Kuva: Reijo Siirtola.

Kun kehä on saatu edellä tavoin toimien ehjäksi, laminoidaan epoksihartsilla lasikuitumatokerroksia riittävän paksulti tutkakuvun vaurioaukon yli. Laminoitu alue hiotaan tutkakuvun pinnan tasoon. Umpeen laminoituun repeämäkohtaan tehdään aukko kiinnityspultin suojakannelle.

Aloitettiin rakentaa tutkakuvun kehästä puuttuvaa osaa. Sahasimme vahvasta vanerista kehän muotoa jäljittelevän kappaleen. Vanerikappale liimattiin epoksilimalla sillaksi vauriokohdan kehän katkaistujen päiden välille. Sillassa on vielä tekemistä, ennen kuin se on valmis. Sen jälkeen pääsemme laminoimaan umpeen kuvussa olevan aukon. Laminointia varten olemme jo hioneet ohuiksi vaurioaukon lasikuitureunat.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle III:n hinausraudan entisöinti alkoi

Maanantai 3.10.2022 - Tiistaikerholainen

Arlandasta Turkuun tuodun Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman Caravelle III:n (entinen SE-DAF Sven Viking) entisöintiprojektissa on pienenä lisänä - kuin rikka rokassa – Caravelle III huonokuntoisen hinausraudan kunnostus.  Tämä hinausrauta on SUD AVIATION -tehtaan valmistama ja samaa tuotantotyyppiä, joskin aikaisempaa tuotantoversiota, kuin Tiistaikerhon kevään 2022 aikana Finnairin väreihin entisöimä Finnairissa käytetty Super Caravellen hinausrauta.

Kuva: Pekka Simula

Arlandasta Turkuun Caravelle III:n mukana tuotu hinausrauta on paljon huonommassa kunnossa, kuin entisöimämme Super Caravellen hinausrauta. Raudan tanko-osa, pyöräteline sekä pyörien vanteet ovat paksussa ruosteessa. Toinen pyörän vanteista on ruostunut osin puhki. Pyörien renkaat ovat repaleiset ja siten käyttökelvottomat. On myös erikoista, että pyörien vanteet ovat keskenään aivan erilaiset. Toisen pyörän vanteen puoliskot on hitsattu yhtenäiseksi vanteeksi. Toisen pyörän vanteen puoliskot on kiinnitetty toisiinsa pulteilla. Pulteilla on vanteeseen kiinnitetty myös sen erillinen laakerikeskiö.

Raudan kummastakin päästä puuttuu suorakaiteen muotoinen metallitangosta tehty nostokahva. Vain kahvojen paikat katkenneine kiinnitysruuveineen ovat näkyvissä.  Raudan tanko-osaan on hitsattu tukikaulus, mikä kertoo, että tanko on jossain vaiheessa murtunut. Kenties sen päälle on ajettu.  Edessä on paljon työtä raudan kunnostamiseksi.

Caravelle III:n hinausrautaa ei entisöidä SAS:n käytönaikaiseen asuunsa. Siitä tehdään Finnairin käyttämän hinausraudan näköinen. Näin raudan ulkoasu on sopusoinnussa Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan näytteille tulevan ja Finnairin väreihin maalattavan SAS:n entinen Caravellen kanssa. Finnairin ensimmäiset suihkumatkustajakoneet olivat Caravelle III -tyyppiä.

Kunnostamisessa rauta puretaan osiin. Ruostuneet osat puhdistetaan joko hiekkapuhalluksella tai kylvettämällä osia 30-prosenttisessa fosforihapossa. Hinausrauta maalataan ”Finnairin siniseksi” raudan päitä lukuun ottamatta. Ne saavat pintaansa keltaisen huomiovärin.

Ennen kuin Tiistaikerhossa aloitimme ruosteisen hinausraudan osien irrottamisen, ruostuneet pultit ja mutterit käsiteltiin useaan kertaan ruosteisia osia irrottavalla WD tai CRC monitoimiaineella.

Purkaminen alkoi irrottamalla raudan rungossa kiinni oleva valmistuslaatta, jotta se ei turmellu raudan runkoa hiekkapuhallettaessa. Laatan irrottamiseksi sen kulmissa olevat ruostuneet ja jumiutuneet ruuvit porattiin pois.

Samalla aloitettiin raudan kaksipyöräisen pyörätelineen irrottaminen. Pyörätelineen kiinnityskaulusten pulttien mutterit saatiin yllättävän helposti avattua ja teline irti tangosta. Tämän jälkeen oli vuorossa pyörien poistaminen telineen akseleilta.

Toinen pyöristä saatiin kohtuullisen helposti akselistaan. Myös vanteen puoliskoja toisiinsa sitovat pultit saatiin irrotettua, samoin kuin vanteen laakerikeskiön pultit. Sen sijaan ulkorenkaan saaminen pois vanteelta osoittautui pulmalliseksi. Rengas oli kuin liimattu toisesta reunastaan vanteeseen. Lopulta ei auttanut muu kuin leikata rengas pistosahalla pitkin renkaan reunassa olevaa metallivaijerivahvistusta ja kammeta vanteeseen liimautunut vaijeri irti. Selvisi, että renkaan reunan tukivaijeri oli vaan ruostunut tiukasti kiinni vanteeseen.

Jos toisen pyörän osalta oli ongelmana renkaan saaminen vanteelta, toisen pyörän ongelmana oli itse pyörän saaminen akseliltaan. Lopulta käyttämällä raakaa voimaa saimme pyörän irti, mutta siinä samassa rikkoutuivat pyörän laakerit. Tästä pyörästä rengas saatiin kuitenkin helposti poistettua. Pyöräteline vanteineen on nyt valmiina ruosteen poistoon.

Koska toisen pyörän vanne on osittain puhki ruostunut ja toisen pyörän laakerit tuhoutuivat pyörää irrotettaessa, on harkinnassa uusien pyörien hankkiminen Caravelle III -hinausrautaan. Päätöksen aika on, kun nähdään, miltä vanteet näyttävät hiekkapuhalluksen jälkeen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.