Tiistaikerhon blogi
Kurjen siipien ja siipitukien uudet vaneripinnat maalausvaiheessaTiistai 9.10.2018 - Tiistaikerholainen I.V.L. K.1. Kurki koneen kunnostaminen Tiistaikerhossa on kokolailla jo valmis. Vaiheessaan on vielä Kurjen siipien osittain uusittujen verhoiluvanerien sekä uusien ja paikattujen siipitukien vaneripintojen maalausurakka. Kummastakin siivestä oli jouduttu poistamaan lahonnutta vaneriverhoilua pääasiassa kansallistunnusten kohdalta usean neliömetrin verran. Nyt näitä siiven uusittuja verhoilupintoja maalataan. Maalaus tehdään alkuperäistä maalaustapaa jäljittäen. Siiven uusilta vaneripinnoilta hiottiin ensin pois vanerien pinoilla oleva ”nukka”. Vaneripinta kostutettiin suihkepullolla ja kuivattiin sitten lämpöpuhaltimella. Näin vanerin ”nukka” saatiin nousemaan pystyyn. Tämän jälkeen nukkaa hiottiin pois 320 hiontapaperilla. Menettely toistettiin useaan kertaan, jonka jälkeen vaneripinta saatiin hyvin sileäksi. Lisäksi siellä, missä uuden ja alkuperäisen vanerin saumassa oli näkyviä rakoja, raot kitattiin umpeen kemiallisella puulla (kemisk trä). Kittaukset hiottiin tasaiseksi. Lopuksi vanerin pinta imuroitiin ja pyyhittiin rätillä, joka oli kostutettu nesteeseen, jossa oli 50 % Sinolia ja 50 % vettä. Kurjen siiven vaneripintojen maalaamiseksi saatiin asiantuntija-apua Ammattikorkeakoulu Tavastian pintakäsittelylinjan opettajalta. Suomen Ilmailumuseolla pidettiinkin lyhyt ”maalauskurssi”, jossa Kurjen siivet esimerkkinä käytiin läpi uusien vaneripintojen käsittelyä maalausta varten ja itse maalaustekniikkaa. Maalauksen yksi tärkeimmistä perustekijöistä on pölyn pitäminen poissa maalaustilasta ja maalattavista pinnoista. Siipien pintojen imuroinnin jälkeen siivet peitettiin ohuella muovikalvolla, jonka jälkeen kalvo leikattiin auki maalattavien alueiden päältä. Maalattavien pintojen reunoissa muovikalvo teipattiin tiiviisti maalattavan alueen reunaan. Kurjen siiven vaneripinnat oli alun perin maalattu niin, että puhtaalle vanerille oli vedetty ensin kirkas vernissa. Sen päälle maalattiin hopeapronssiväripigmentillä sävytetty vernissa ja lopuksi päällimmäiseksi vielä kirkas vernissa. Nyt toimitaan lähes samoin. Puhtaan vernissan sijasta käytämme nykyaikaista vastaavaa tuotetta eli Le Tonkinois -lakaa. Se on vernissan ja japaninpuuöljyn sekoite. Ennen Le Tonkinois -lakan sivelyn ryhtymistä, lakkauksessa tarvittava lakkamäärä on valutettava suodattimen läpi. Näin lakassa olevat ”klöntit ja hiput” saadaan poistettua. Aloitettiin pohjalakkakerroksen vetäminen Kurjen siiven ja siipitukien puhtaisiin vaneripintoihin kirkkaalla Le Tonkinois -lakalla. Se vedettiin kapealla ja ohuella superlontelalla, sillä mm. hapsuiset mohair telat eivät tähän tarkoitukseen sovellu. Lopuksi telalla käsitelty alue siveltiin siveltimellä samansuuntaisin pitkin, mutta kevyin vedoin. Lakan kuivuttua pinta hiottiin INDASA Fine ja Super Fine hiomatyynyillä, imuroitiin ja pyyhittiin sinol/vesi -liuoksella. Vaneripinnan kuivuttua pinta lakattiin uudestaan. Tämä menettely toistettiin niin monta kertaa, että kirkas pohjalakkapinta saatiin riittävän sileäksi hopeapronssilla sävytetyn Le Tonkinois -vetämiseksi. Nyt voitiin aloittaa hopeapronssilla sävytetyn Le Tonkinois -lakan maalaus kirkkaan ja sileän pohjalakkauksen päälle. Sekä siiven että siipitukien uusien vanerien hopeapronssilakkaus toteutettiin menetelmällisesti samoin kuin kirkkaan pohjalakkauksen tekeminen. Kuva: Jouni Ripatti. Lakkauksessa on tärkeää, että superlontelaa liikutetaan hyvän lopputuloksen saamiseksi vain yhteen suuntaan, ei edestakaisin, kuten usein on telalla maalattaessa tapana. Useaan kertaan vedetyn ja välihionnoin käsitellyn hopeapronssilakkauksen ansiosta maalipinnasta saatiin erittäin sileä, lähes metallikiiltoinen maalipinta. Viimeiseksi hopeapronssilla maalattujen pintojen päälle vedetään kirkas Le Tonkinois -lakka. Tavoite on saada Kurjen siipien ja siipitukien uusien vaneripintojen maalaus valmiiksi lokakuun loppuun mennessä Suomen Ilmailumuseon Välihalliin perustetussa Tiistaikerhon ”maalaustehtaassa”. Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu. |
Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, lentokone, I.V.L. K.1 Kurki |