Tiistaikerhon blogi

Link Trainerin siivekkeiden verhoilu

Maanantai 18.3.2024 - Tiistaikerholainen

Karjalan ilmailumuseon Link Trainerin siipien kunnostamisessa on edetty verhoiluvaiheeseen. Ensiksi ryhdyttiin verhoilemaan siivekkeitä. Toinen siivekkeistä on alkuperäinen ja toinen Tiistaikerhossa puuttuvan siivekkeen tilalle rakennettu. Verhoilustaan riisuttu ja korjattu alkuperäinen siiveke sekä rakennettu siiveke verhoiltin Sveitsistä Craftlab:ilta ostetulla verhoiluun tarkoitetulla puuvillakankaalla.  

Verhoilu aloitettiin asettamalla siiveke verhoilukankaan päälle ja piirtämällä tussilla kankaaseen siivekkeen muoto. Kangas leikattiin piirrettyä tussiviivaa reilumpana ottaen näin huomioon tekovara. Kangas kiedottiin siivekkeen ympärille niin, että kankaan liepeet kohtasivat toisensa siivekkeen jättöreunassa. Kankaan liepeet kiinnitettiin toisiinsa peruukkineuloilla kangasta samalla siivekkeen päälle kiristäen. T-päiset, pitkät peruukkineulat ovat erittäin käteviä tähän tarkoitukseen. Neulat hankittiin kiinalaisesta verkkokaupasta.

Kun verhoilukankaan liepeet oli kiinnitetty neuloilla toisiinsa, oli edessä kankaan vesikiristys. Vesikiristys on verhoilukankaan kiristämisen ensimmäinen vaihe. Siinä kankaan loimi ja kude kutistuvat jo jonkin verran eli kangas esikiristyy siivekkeen ympärillä. Vesikiristystä varten keitettiin vettä. Veden keittämisellä vesi desinfioidaan, jotta kankaaseen ei pääse eloperäistä epäpuhtautta, mikä voisi aiheuttaa esimerkiksi kankaan homehtumista. No, tässä tapauksessa veden keittäminen ei olisi ollut välttämätöntä, sillä kyseessähän ei ole lentävä laite. Veden jäähdyttyä kangas suihkutettiin läpimäräksi.

Kankaan kuivuttua aloitettiin varsinainen kankaan kiristäminen. Se tehdään nitroselluloosalakalla, jonka ansiosta verhoilukangas kiristyy lopulta rumpukalvomaiseksi. Lakkana käytimme NC-Speed nitroselluloosalakkaa ja sen ohenteena Ohenne 8:aa. Kiristyslakkaan sekoitettiin pigmentiksi punaista rautaoksidia. Kiristyslakka on tapana värjätä, jotta lakatessa pystyy seuraamaan, mikä alue on jo lakattu ja mikä ei vielä.

Lakkaus 25 % lakalla.

Lakkaus 50 % lakalla.

Verhoilukankaiden kiristyslakkaus tehdään vaiheittain aloittamalla laimennetulla lakalla ja päätyen lopulta täyslakkaan. Link Trainerin siivekkeet kiristyslakattiin ensin kahteen kertaan 25%:lla lakalla. Sitä seurasi kaksi kertaa 50 %:n lakkauskerta, kerran 75 %:n lakka ja lopuksi täysi nitroselluloosalakka. Kunkin lakkauskerran välissä lakatut pinnat hiottiin lakan pystyyn nostattamasta kangasnukasta.

50 %:n lakkauksen jälkeen verhoilukankaan kiinnittämisneulat poistettiin. Samalla leikattiin mattoveitsellä pois jättöreunan yli ulottuvat kankaan liepeet. Näin voitiin jo tehdä, sillä verhoilukangas oli liimautunut riittävän lujasti kiinni siivekkeen jättöreunaan, kaariin ja muuhun siivekkeen rakenteeseen. Jättöreuna tullaan hiomaan sileäksi ja siihen lakataan kiinni vahvikkeeksi sahalaitainen puuvillanauha.

Lakkaus 75 % lakalla.

Tässä yhteydessä voi todeta, että lentävän koneen siivekkeen kyseessä ollen verhoilukangas olisi ommeltu kiinni siivekkeen kaariin samalla tavalla kuin kangas ommeltaisiin kiinni itse siiven kaariin. Link Trainerin siivekkeiden ja myös siipien verhoilussa päätimme kuitenkin oikaista eli jättää kankaan ompeleminen kaariin tekemättä. Näin oli toimittu myös siivistä riisumamme rikkonaisen verhoilukankaan osalta.

Toisen siivekkeen kiristyslakkaus on saatu päätökseen ja se on valmis maalattavaksi beigen väriseksi. Toiseen siivekkeeseen sivellään vielä muutama lakkauskerta, ennen kuin sen kangas on kiristynyt rumpukalvomaiseksi.  

Kuvat: Lassi Karivalo.

Link Trainerin puuttuvan siivekkeen rakentaminen

Sunnuntai 10.3.2024 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa on meneillään Lappeenrannassa toimivan Karjalan ilmailumuseon Link Trainerin siipien entisöinti. Pääasiallinen työmme on kunnostaa siivet ja verhoilla ne kokoaan uudestaan. Lisäksi vasemmasta siivestä puuttuva siiveke piti rakentaa. Rakentamisen mallina käytimme oikeanpuoleisen siiven siivekettä, joka riisuttiin verhoilusta.

Kuva: Kimmo Marttinen.

Kuva: Lassi Karivalo.

Kuva: Lassi Karivalo.

Aloimme rakentaa siivekettä alkuperäisen mukaisesti puurimoista. Huomasimme kuitenkin muutaman päivän jälkeen, etteivät tehdyt siivekkeen osat eivät pitäneet muotoaan, vaan niissä esiintyi vääntymiä. Käyttämämme materiaali ei siten ollut riittävän laadukasta. Päädyimmekin alkuperäisestä poikkeavaan ratkaisuun rakentamalla vasemman siiven siivekkeen pääosin hyvin muotonsa säilyttävästä vanerista. Ratkaisu helpotti tekemistämme myös siinä, että alkuperäisen siivekkeen jättöreunan kaareva kärkiosa oli todennäköisesti saatu muotoonsa märkänä taivutetusta puurimasta. Siivekkeen kaarevan osan tekeminen vanerista on helpompaa.

Kuva: Lassi Karivalo

Aloitimme siivekkeen rakentamisen jättöreunan kaarevasta kärkiosasta. Jotta saamme jättöreunan kärkiosan rakentamiseksi riittävän paksun vanerin, liimasimme kaksi vaneria toisiinsa. Liiman kuivuttua vaneriin piirrettiin kuva oikean siivekkeen kaarevasta jättöreunasta. Vaneri sahattiin piirtoviivan mukaan, jolloin saatiin aihio vasemman siivekkeen jättöreunaksi. Aihio työstettiin alustavasti muotoonsa.

Seuraavaksi tehtiin vanerista vasemman siivekkeen johtoreuna, jota siivekkeen saloksikin voisi kutsua. Sellainen sahattiin 6 mm vahvuisesta vanerista oikean siivekkeen mallin mukaan. Johtoreuna ei ole suorassa kulmassa alustaan nähden. Oikea kaltevuus (93,8 astetta) määriteltiin oikean siivekkeen johtoreunasta. Vanerisen siivekkeen johtoreunan alareuna  hiottiin tuohon kulmaan. Johtoreunalista oli saatu tehdyksi.

Tarvittavat kolme kolmion muotoista kaarta tehtiin vanerista oikean siiven siivekkeen kaarien ja kulmien mukaan. Samoin löytyi ohutta 3 mm vahvuista mäntyrimaa, josta tehtiin jättöreunalistan suora tyviosa. Jättöreunan tyviosa liitetään alkuperäisen mallin mukaisesti 5 cm pitkällä limisaumalla vaneriseen jättöreunalistan kaarevaan kärkiosaan.

Kun kaikki siivekkeen osat oli saatu aikaiseksi, aloitettiin siivekkeen kokoaminen. Kokoaminen aloitettiin johtoreunasta ja siihen kiinni liimattavista kaarista. Liimausalustana käytettiin tukevaa vaneria, johon kiinnitettiin 93,8 asteen kulmassa oleva ohjainpalikka. Johtoreunalista kiinnitettiin puristimilla ohjainpalikkaan sekä tukevaan vanerialustaansa. Ensin liimattiin paikalleen siivekkeen tyvikaari ja sen perään kaksi muuta kaarta. Kaarien liimaus varmistettiin kahdella ruuvilla. Siiveke oli saanut jo perusmuotonsa.

Puuttui vielä siivekkeen jättöreuna. Ensin liimattiin kaariin kiinni puulistasta muotoiltu jättöreunan ohut suora tyviosa. Viimeisenä liimattiin paikalleen jättöreunan kaareva kärkiosa. Samalla jättöreunan kärkiosa ja tyviosa yhdistettiin toisiinsa limisaumalla kaaren kohdalla. Kaari myös vahvistaa limisaumaa. Koska jättöreunan kaareva kärkiosa oli vasta alustavasti hiottu, liimauksen kuivuttua kärkiosa hiottiin lopulliseen muotoonsa.

Link Trainerista puuttunut vasemman siiven siiveke oli saatu rangoltaan valmiiksi. Siiveke verhoillaan ja maalataan Link Trainerin siipien verhoilun yhteydessä.

Kuvat Pauli Jokimies, ellei toisin erikseen mainittu.

Tiistaikerhon työtäyteinen syyskausi 2023 päätöksessään

Tiistai 26.12.2023 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon syyskausi sujui myönteisesti. VL Myrsky II (MY-14) -projektin rinnalla entisöintitöitä on ollut sopivasti tarjolla, varsinkin kun lokakuussa voitiin ottaa Hietanen OH-XEA Ressu entisöinnin kohteeksi. Valtaosalle kerholaisia työpäivänä oli perinteinen tiistai. Myrsky-projekti oli työnsä ääressä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tekemämme työtuntien yhteismäärä syyskaudelta oli noin 2 500 työtuntia. Tiistaikerholaisia oli syyskaudella töissä kaikkiaan 30, joista Myrsky-projektissa yhdeksän. Syyskauden aikana kerhoon liittyi kaksi uutta jäsentä.

Syyskauden hankkeet koskivat seuraavia konetyyppejä: VL Myrsky II (MY-14), Valmet Tuuli III (TL-1), Caudron C.59 (CA-50), Douglas C-47 (DO-5), Hietanen OH-XEA ”Ressu”, Mil Mi-8T (HS-4), Caravelle III (OH-LEA), MiG 21BIS (MG-111), Saab Draken sekä Link Trainer (LT-1).

Lisäksi tehtiin muita kuin suoranaiseksi entisöintiin liittyviä töitä. Niistä valtaosa tuki Suomen ilmailumuseon toimintaa: I ja II-hallien lattiatasolla olevien koneiden sekä näyttelyssä olevien muiden esineiden pintojen puhdistaminen; museon alapihalta yläpihalle johtavien portaiden tekeminen valmiiksi; pihalla olevan lastenmaailman laittaminen talviteloille; lastenmaailman polkulentokoneen ”hangaarin” maalaus; maalausteltan siivoaminen ja ovien maalaus; tulityökontin edustan kipinäsuojuksen asentaminen; I-hallin maalilennokin pyörien korjaus; siipipukkien tekeminen poistoon menneiden pukkien tilalle; IMY-pannunalusten tekeminen myyntiin.

VL Myrsky II (MY-14)

Kuva: Heikki Kaakinen

Kulunut syyskausi oli sikäli merkityksellinen, että Myrskyn siipipuoliskot liitettiin toisiinsa ja siipeen yhdistettiin myös käytössämme oleva Myrsky MY-5:n runkokehikon etuosa. Tämä mahdollisti siiven ja rungon saumakohtaan tulevien ns. kainalolevyjen koeasentamisen kuten myös rungon alle siiven johtoreunaan kiinnitettävän moottorin öljynjäähdyttimen koeasentamisen niin tulo- kuin poistoilman torvineen. NACA-rengas on saatu viimeistelyitä vaille valmiiksi ja on jo useaan kertaan sovitettu entisöintitilassa olevaan Pratt & Whitney moottoriin. Moottorin alapuolisen vaippalevyn rakentaminen on loppusuoralla. Paljon pientä rakentamista on vielä edessä kevätkaudelle 2024. Nyt pyritään siihen, että Myrskyn siipi ja runko voidaan yhdistää toisiinsa kesällä 2024.  

Valmet Tuuli III (TL-1)

Kevätkauden päättyessä sovittiin museon kanssa, että Tuuli otettaisiin aktiivisen entisöintityön kohteeksi eli syyskauden pääprojektiksi. Syyskauden aikana on puhdistettu Tuulen sisätilojen likaantuneita pintoja. Moottoritilasta on irrotettu viimeisiä laitteita tilan pintojen puhdistamiseksi. Ohjaamon kuomun raameista ollaan irrotettu kumitiivisteet, jotta raamit voidaan vielä puhdistettavaksi lasikuulapuhalluksella. Rungon peräpäässä olevat teräsrakenteet on puhdistettu ja suojattu hopeisella Isotrol-maalilla.

Caudron C.59 (CA-50)

Caudron C.59 -koneen korkeusvakaaja odottaa verhoilemista. Verhoilua varten testattiin Eurokankaasta ostetun puuvillakankaan soveltumista verhoiluun. Valitettavasti tämä kangaslaatu ei kiristynyt kunnolla, joten sitä ei voitu käyttää Caudronin korkeusvakaajan verhoiluun. Suomen ilmailumuseo päätti hankkia Caudronin verhoiluun oikeaa lentokoneiden verhoiluun sopivaa puuvillakangasta. Sitä ei ole Suomessa kaupan, mutta Saksassa olevalta toimittajalta on saatu muutama kangasnäyte.  Caudronin paikatut alasiivet vietiin toiseksi varastoitaviksi museon I-halliin.  

Caravelle III (OH-LEA)

Koko syyskauden ajan on jatkettu Caravellen oikean siiven kärkikappaleen tuhoutuneen johtoreunan rakentamista. Lokakuussa saatiin rakennettua kärjen uusi runko ja alkoi sen verhoilu 1 mm vahvuisella alumiinilevyllä. Jouluun mennessä siivenkärjen uusi johtoreuna oli jo 80 prosenttisesti saatu verhoiltua. Kevätkaudelle jää siivenkärjessä olevan purjehdusvalon kehysten tekeminen ja purjehdusvalon asentaminen kupuineen paikoilleen.

Douglas C-47 (DO-5)

Syyskuussa käytiin Turussa tekemässä pahvimallit DO-5:n pyrstön vakaajien aukoista sekä ilman peräkartiota olevan rungon päädystä tavoitteena suojata aukot sateelta. Lokakuussa saatiin alumiiniohutlevystä tehtyä pahvimallien mukaiset suojalevyt paikalleen asennettaviksi. Maanantaina 23. lokakuuta menimme seitsemän tiistaikerholaisen voimin Turun lentoasemalle, jossa DO-5 on Caravelle III:n OH-LEA vierellä. Saimme suojalevyt kiinnitetyksi aukkojen suojiksi juuri sopivasti ennen kuin alkoivat syksyn kylmät säät lumisateineen.

Mil Mi-8T (HS-4)

Karjalan ilmailumuseo pyysi Tiistaikerhoa verhoilemaan HS-4:n pyrstöpuomin vakaajat vakaajien lahonneiden verhoilukankaiden osalta. Kangasverhoilu kattaa noin 70 % vakaajan pinta-alasta. Vakaajat päätettiin verhoilla, tosin ei kankaalla vaan alumiiniohutlevyllä, kuten toimimme Kauppakeskus Tuulosessa olevan HS-6:n vakaajien uudelleen verhoilussa. Lahonneiden kankaiden poiston jälkeen kummankin vakaajan alumiinipinnat hiottiin vanhasta maalista, sillä koko vakaaja maalataan uudelleen verhoilun jälkeen. Vakaajat verhoiltiin 0,3 mm offsetalumiinilevyllä. Vakaajat maalataan puolustusvoimien Mi-8 -koptereiden maalauskaavion mukaisesti, jossa vakaajan yläpinnat ovat vihreät ja alapinnat vaalean harmaat. Kummatkin pinnat ehdittiin kertaalleen maalata ennen joulutaukoa.

MiG 21BIS (MG-111) ohjaamon elämyssimulaattori

Tiistaikerho on tehnyt parin vuoden aikana Juha Klemettisen ohjeiden mukaan MG-111:n ohjaamon esivalmistelutöitä ohjaamon muuttamiseksi elämyssimulaattoriksi. Syyskaudella on tehty toistaiseksi viimeisiä töitä. Ne olivat lattialevyn asentaminen ohjaamon etutilan lattiaan sekä simulaattorilaitteistojen ja piirilevyjen asennuslevyjen kiinnittäminen ohjaamon etutilan kummallekin sivulle sekä ohjaamon puoleiseen päätyyn. Asennuslevyjen kiinnittäminen paikalleen ohjaamon etutilan seinämiin saatiin valmiiksi joulun alla.

Saab J35F Drakenin mittaritaulu

Ilmailumuseoyhdistys sai lahjoituksena tukevalle puulevylle kiinnitetyn J35 F:n mittaritaulukokonaisuuden. Tästä mittaritaulusta tehdään näyttelyesine ja havaintoväline,  jota voi esitellä erilaissa tapahtumissa tai lentonäytöksissä. Mittaritaululle rakennetaan liikuteltava metalliputkijalusta, johon mittaritaulu on kiinnitetty sellaiselle korkeudelle, että sen edessä tuolilla istuva katsoo suoraan mittaritaulua kohti ikään kuin istuisi Drakenin ohjaamossa. Mittaritaulun metallijalustan tekeminen on meneillään.   

Hietanen OH-XEA ”Ressu”

Lokakuussa aloitettiin turkulaisten veljesten tekemän Hietanen OH-XEA ”Ressu” koneen entisöinti. Tämä kone lahjoitettiin Ilmailumuseoyhdistykselle. Tällä hetkellä työn kohteena ovat etenkin Ressun siipien, korkeusperäsimen ja korkeusvakaajan vaneriverhoilussa olevien vaurioiden korjaamisen.  

Metallirunkoisesta sivuperäsimestä riisuttiin siinä ollut lahonnut kangas ja metallirunko  puhdistettiin ja maalattiin ruostumiselta suojaavalla punaisella Isotrol-maalilla. Sivuperäsimen rungon ulkoreunat nauhoitettiin 20 mm leveällä puuvillanauhalla peräsimen kangasverhoilua ennakoiden. Ressun metallirakenteinen pyörällinen kannus purettiin osiin, puhdistettiin ruosteesta ja saatiin toimintakuntoiseksi. Pohjamaalauksen jälkeen kannus sai pintaansa alkuperäisen mukaisen keltaisen maalipinnan.

Kolme jäljellä olevaa Ressun metalliputkesta tehtyä siipitukea hiekkapuhallutettiin puhtaaksi ruosteesta, jonka jälkeen ne pohjamaalattiin harmaalla pohjamaalilla. Niiden pintamaalaus alkuperäisen mukaisesti keltaisella maalilla on meneillään. Toinen siiven takatuki puuttuu ja se on rakennettava säilyneen tuen mallin mukaan. Puuttuvan siipituen rakentamiseen ryhdytään kevätkaudella. Mikäli ressun siipien vaneriverhoilun korjaustyöt saadaan tehdyksi kevätkauden kuluessa, voidaan harkita Ressun rungon tuontia Suomen ilmailumuseoon Tiistaikerhon entisöimäksi.

Link Trainer (LT-1)

Tiistaikerhoon voitiin syyskaudella ottaa verhoiltaviksi Karjalan ilmailumuseossa olevan Link Trainerin siivet. LT-1:n siipien verhoilukankaat olivat pahasti rikki, jonka vuoksi verhoilu päätettiin kokonaan uusia. Verhoilu on jo siivistä purettu. Meneillään on Eurokankaasta ostetun kahden eri puuvillakankaan kiristyslakkaustestaus kelvollisen verhoilukankaan löytämiseksi. Link Trainerin siipiä ei tarvitse verhoilla lentokoneen verhoiluun tarkoitetulla kankaalla, vaan tavallinen, mutta hyvän kiritysominaisuuden omaava valkoinen puuvillakangas sopii tarkoitukseen. Vasemmasta siivestä puuttuu siiveke ja sen rakentaminen on käynnissä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Link Trainerin siivet Tiistaikerhoon verhoiltaviksi

Sunnuntai 3.12.2023 - Tiistaikerholainen

Karjalan ilmailumuseon kokoelmissa on Link Trainer (LT-1). Tämä Link Trainer on ollut viimeksi käytössä Immolassa. Sieltä eläkkeelle laitettu Link Trainer haettiin peräkärryllä 3.6.2004 Karjalan ilmailumuseoon Lappeenrantaan.

Kuvat: Kimmo Marttinen.

Tässä Link Trainerissa on puurakenteiset siivekkeelliset siivet. Siipien kangasverhoilu on pahasti rikki. Lisäksi vasemman siiven siiveke puuttuu. Rakenteellisesti siivet ovat kutakuinkin ehjät, eli sen osalta ei olisi juurikaan korjattavaa.

Kuvat: Ari Aho.

Karjalan ilmailumuseon vetäjä Kimmo Marttinen kääntyi Tiistaikerhon puoleen, josko Tiistaikerho voisi uudelleenverhoilla LT-1:n siivet. Kerhossamme on kyllä meneillään useita entisöintiprojekteja, mutta vastasimme myöntävästi, sillä siivet ovat pikkuruiset, eikä niiden uudelleen verhoiluun tarvita suurta tilaa. LT-1:n siivet tuotiin Lappeenrannasta Suomen ilmailumuseolle marraskuun alussa.

Kuva: Ari Aho.

Kuva: Kimmo Marttinen.

Ilmailumuseolla tutkimme tarkemmin Link Trainerin kangasverhoiltuja siipiä. Kummankin siiven yläpinnan verhoilussa on vaurioita, mutta ne olisivat paikattavissa. Sen sijaan siipien alapinnan verhoilu on kummassakin siivessä pahasti hajalla. Päädyttiin siihen, että verhoillaan kuitenkin kumpikin siipi kokonaan uudelleen, sillä lopputulos ei olisi siisti, jos siinä on sekä vanhaa paikattua että uutta kangasverhoiltua pintaa.

Ennen kuin aloitettiin siipien verhoilun purkaminen, irrotettiin oikean siiven siiveke. Vaikka siivekkeen kangasverhous on ehjä, verhoilu purettiin. Tähän on syynä se, että meidän pitää rakentaa vasemmasta siivestä puuttuva siiveke ja siihen tarvitsemme malliksi oikean siiven siivekkeen rakenteen. Siivekkeen rakenne ei selviä puuttuvan siivekkeen rakentamiseksi ilman, että verhoilu puretan siivekkeen päältä.

Kun irrotettiin verhoilukangasta Link Trainerin siivistä kiinnitti huomiota verhoilukankaan paksuus. Samalla todettiin, että kankaan pinnassa olevien vaurioiden kohdalla beige-värin alta tuli näkyviin sekä hopeaa että tumman sinistä maalia. Link Trainerin siivet ovatkin alun perin tai ennen viimeisintä kankaan maalauskertaa olleet yläpinnaltaan siniset ja alapinnaltaan hopeaksi maalatut.

Verhoilukankaasta myös selvisi, että siipi on verhoiltu kankaalla, joka koostuu useasta toisiinsa ommelluista kangaspaloista. Siipeä verhoiltaessa on ompeleiden päälle kiinnitetty kirityslakalla ompelusaumoja suojaavat sik-sak -reunaiset kangasnauhat.

Verhoilukankaasta riisuttujen siipien tarkastelussa huomiota myös kiinnitti, että vasemman siiven tyvi poikkesi muodoltaan oikeanpuoleisesta siivestä. Olisiko syynä se, että Link Traineriin mennään sisään vasemmalta puolelta, jonka vuoksi siiven tyveen on tehty ”väistö” helpottamaan Trainerin ohjaamoon nousua? Niin ikään todettiin, että muutamassa kohdassa siiven rakenteen liimaussauma on auennut. Nämä saumat pitää liimata ennen verhoilun aloittamista.

Niin siiven kuin siivekkeen ranko on erittäin hyvin ja huolellisesti tehty ja myös hyvin tyypillinen siiven rakenteeksi salkoineen ja kaarineen. Oikeastaan vähän ihmetyttää, että siivestä on tehty niinkin täydellinen, sillä eihän Link Trainerin siivet ole tarkoitettu lentäviksi. Helpommallakin olisi siipien rakentamisessa päästy, jos siipi olisi tehty levystä siiven muotoon leikattuna, niin kuin joissain Link Trainereissa onkin menetelty.

Ennen kun päästään verhoilemaan Link Trainerin siipiä, on siihen löydettävä sopiva kangas. Tässä tapauksessa verhoiluun kelpaa ihan tavallinen valkoinen puuvillakangas, kunhan sillä on hyvät kiristymisominaisuudet. Ostimmekin Eurokankaasta kankaan kiristymistestausta varten kahta eri puuvillakangaslaatua (Lakanakangas 150 ja Satin), joiden kiristymisominaisuudet nyt nitroselluloosalakalla testaamme. Toivottavasti niistä jompikumpi osoittautuu kelvolliseksi Link Trainerin siipien verhoiluun.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.