Tiistaikerhon blogi

Myrskyn korkeusvakaajan vanerointi

Maanantai 8.4.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn (MY-14) korkeusvakaajan rakentaminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka entisöintityö voi edetä jaksoissa. Jaksollisuuteen on yleensä syynä entisöintitöiden priorisointi. Myrskyn entisöinnissä perärunkoon kiinnitettävien oikean ja vasemman vakaajapuoliskon rakentamista onkin aina jatkettu, kun muista Myrskyn töistä, kuten esimerkiksi siipien rakentamisesta, on voitu siirtää ”käsiä” korkeusvakaajan tekoon.

Korkeusvakaajan puoliskot saatiin rangoiltaan valmiiksi jo loppuvuodesta 2016. Sen jälkeen oli vuoden tauko. Vuonna 2018 töitä jatkettiin ja kumpikin vakaajan puolisko verhoiltiin umpeen etu- ja takasalon väliseltä alueelta. Ennen 1,5 mm vahvuisella vanerilla tehtyä verhoilua vakaajan sisärakenteet sekä vanerien sisäpinnat suojalakattiin punaiseksi sävytetyllä polyuretaanilakalla.

Kuluvan vuoden alussa käynnistettiin vakaajan jättö- ja johtoreunan verhoilu. Ensin verhoiltiin vakaajien jättöreunat, joihin oli jo asennettu korkeusperäsimet vakaajaan kiinnittävät saranapukit. Vakaajan jättöreuna verhoillaan koveraksi noudattamaan muodoltaan vakaajaan kiinnitettävän korkeusperäsimen johtoreunan puolipallomaista sivuprofiilia.

Vakaajapuoliskojen jättöreunan verhoilu aloitettiin veistämällä jättöreunan ylä- ja alareunan neliskulmaiset puulistat suipoiksi vastaamaan jättöreunan sisäänpäin kaarevaa profiilia. Työn edetessä jättöreunan muotoa tarkasteltiin vanerista tehdyllä tulkilla oikeaan kaarevuuteen pääsemiseksi.

Kun jättöreunan ylä- ja alareuna oli saatu työstettyä valmiiksi, kummatkin korkeusvakaajan puoliskot kiinnitettiin jättöreuna ylöspäin metallitelineeseen, jossa sekä jättö- ja johtoreunan verhoilu toteutetaan.

Aloitettiin ensin toisen korkeusvakaajanpuoliskon jättöreunan vanerointi. Vanerointia varten leikattiin 1,5 mm vahvuisesta vanerista jättöreunan mittainen kapea vanerisuikale. Ennen kuin vaneri voitiin kiinnittää paikoilleen, jättöreunaan kiinnitettiin useita jättöreunan profiiliin muotoon työstettyjä verhoiluvanerin tukikappaleita eli pylkkiä. Pylkät liimattiin Casco Outdoor puuliimalla.

Nyt voitiin aloittaa jättöreunavanerin kiinnitys epoksiliimalla. Liima siveltiin jättöreunan ylä- ja alareunaan, päätyihin sekä pylkkiin. Tämän jälkeen vaneri painettiin tai paremminkin pakotettiin koveraa jättöreunaa vasten paksulla pyöreällä puutangolla. Tanko sidottiin tiukasti kiinni vakaajan ympäri laitetuilla kuormausliinoilla. Liiman kuivuttua liinat irrotettiin ja vanerin ylimääräiset reunat ”siistittiin” korkeusvakaajan ala- ja yläpinnan tasoon. Samalla tavalla vaneroitiin korkeusvakaajan toisen puoliskon jättöreuna. Vakaajapuoliskot käännettiin nyt jigissä ympäri johtoreunojen verhoilemiseksi. Johtoreunan vaneroinnit tehtiin myös vakaajapuolisko kerrallaan.

Vanerista (1,5 mm) leikattiin kappaleet vakaajapuoliskon johtoreunaa varten. Johtoreunassa verhoiluvaneri ulottuu johtoreunan ympäri vakaajan etusalolta etusalolle. Vaneria ei heti ryhdytty liimaamaan vakaajan suipon johtoreunan ympäri, vaan se muokattiin ensin kouruksi johtoreunan profiilin muotoon.

Muokkaus kouruksi toteutettiin kostuttamalla vaneri vedellä. Kostunut vaneri painettiin sitten tiiviisti vakaajan johtoreunan ympärille ja kiristettiin siihen tukilistoin ja kuormausliinoin. Parin päivän kuluttua vanerit olivat kuivuneet ja liinat voitiin irrottaa. Tyytyväisenä ja todettiin, että vanerit olivat muokkautunut kouruksi johtoreunan muotoon. Toinen ja yleisesti käytetty muokkauskeino on kostuttaa vaneri kuumalla vesihöyryllä ja kiinnittää sitten muotin ympärille.

Ennen johtoreunavanerin liimausta sitä soviteltiin vakaajan johtoreunan ympärille. Tällä haluttiin varmistaa, että kouruksi muokkautunut vaneri painautuu tiiviisti johtoreunan kärkilistaa ja johtoreunakaaria vasten ja ulottuu varmasti vakaajan kummallakin puolella etusalon tasalle asti. Etusalon päällä on liimautuneena vakaajan keskialuevanerin viistehiottu reuna. Tähän reunaan johtoreunavanerin viistehiottu reuna yhdistetään viisteliitoksella.

Kun johtoreunavaneri oli saatu halutusti paikoilleen, sekoitettiin epoksiliima, johon lisättiin vielä sidosaineeksi selluloosakuitua. Liima levitettiin siveltimellä vakaajan johtoreunalistaan, kaariin ja pitkin etusalkoa peittävää keskialuevanerin reunaa. Liiman levityksen jälkeen kourumainen vaneri painettiin ensin käsin johtoreunaa vasten, jonka jälkeen vaneri kiristettiin lujasti tukilistoilla ja kuormausliinoilla paikoilleen.

Johtoreunavanerin helman liimautuminen viisteliitoksella vakaajan keskialueen vanerin reunaan varmistettiin niittipistoolin niiteillä.

Parin päivän päästä kiristysliinat irrotettiin. Johtoreunavaneria koputtamalla todettiin, että se oli liimautunut odotetusti vakaajan johtoreunalistaan ja kaariin. Samalla voitiin poistaa johtoreunavanerin liepeeseen ammutut niitit sekä niittien ja verhoiluvanerinpinnan välissä suojana ollut vanerilista.

Kun viisteliitoksen saumat oli hiottu tasaiseksi, toinen korkeusvakaajan puoliskoista oli saatu verhoiltua valmiiksi. Vastaavalla tavalla verhoiltiin toinenkin vakaajan puoliskoista.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caudron C.59:n osia Vesivehmaalta Vantaalle

Sunnuntai 17.3.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon seuraavaksi projektiksi sovitun Caudron C.59 koneen (CA-50) kaksi alasiipeä, korkeusvakaaja, korkeusperäsimet ja siipitukia saapuivat tiistaina 12. maaliskuuta Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta Vesivehmaalta Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle. Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa osina oleva Caudron on Sotamuseon koneluettelossa.

Kuva: Hannu Iivarinen

Ilmavoimien käytössä 1923 -1929 olleen jatkokoulutuskoneen osien kuljetuksesta vastasi Puolustusvoimat varusmiesten koulutusajona. Mukaan otetut kaksi Caudronin kangaspäällysteistä siipeä olivat varastoituneina museohallin vieressä olevassa varastokontissa. Korkeusvakaaja, korkeusperäsimet ja siipituet olivat puolestaan museohallin puolella, kuten myös myöhemmin kunnostuksen kohteeksi otettavan koneen runko.

Kuvat: Hannu Iivarinen

Vantaalta oli aamuvarhain lähtenyt Suomen Ilmailumuseon henkilökuntaa ja tiistaikerholaisia ajamaan kohti Vesivehmaata lastaamaan Caudronin osia Puolustusvoimain kuljetukseen Suomen Ilmailumuseoon kuljetettaviksi. Sitä varten oli peräkärryyn otettu mukaan tarvittava määrä siipipukkeja, pehmusteita ja kuormausliinoja.

Kuva: Matias Laitinen

Etukäteen oli vähän epävarmaa, kuinka ”hankien takana” olevat museohallin ja varastokontin ovet ja lukot saataisiin pakkassäässä auki. Päijät-Hämeen Ilmailumuseon ylläpidosta vastaavan Lahden Ilmasillan edustajat olivat kuitenkin huolehtineet lumen aurauksesta ja varmistaneet hallin ovien toimivuuden. Varastokontin oven ja lukon avaamisessa jouduttiin vähän ”äheltämään”.

Kuvat: Matias Laitinen

Kun Puolustusvoimien umpilavallinen kuorma-auto oli saapunut Tikkakoskelta Vesivehmaan hallille, aloitettiin Caudronin osien lastaus. Ensin lavalle siirrettiin kaksi alasiipeä varastokontista ja sen jälkeen korkeusvakaajan ja korkeusperäsimien kokonaisuus sekä siipitukia. Osat aseteltiin umpilavalle siirretyille kuljetuspukeille pehmusteineen ja sidottiin kuormausliinoilla lavan kiinnityspisteisiin. Näin varmistettiin, että koneen osat pysyvät kuljetuksen aikana turvallisesti paikoillaan. Kun kaikki oli valmista, nautittiin vielä Lahden Ilmasillan tarjoamat kahvit, ennen kuin matka kohti Vantaata alkoi.

Kuvat: Jorma Laakso ja Matias Laitinen

Perille saavuttiin puolen päivän jälkeen.  Kuormausliinojen irrotuksen jälkeen Caudronin osat siirrettiin kuorma-auton umpilavalta Suomen Ilmailumuseon suojiin, muttei vielä museon entisöintitilaan.

Kuva: Matias Laitinen

Kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin tiistaikerholaiset yhdessä museon henkilökunnan kanssa pääsevät käsiksi niin siipien, korkeusvakaajan, korkeusperäsinten kuin siipitukien kunnostamiseen. Ennen sitä tehdään Vesivehmaalta tuoduista ja vaurioituneista Caudronin osista perusteellinen kuntokartoitus, jonka pohjalta päätetään, kuinka lukuisten vaurioiden korjauksessa kuin muutoinkin osien kunnostuksessa menetellään.

Myrskyn siiven luukkujen lukkolevyjen tekeminen

Maanantai 4.3.2019 - Tiistaikerholainen

Myrskyn siivessä on kymmeniä tarkistus-, huolto- tai käyttöluukkuja. Luukkuja on viittä eri kokoa.

Myrskyn entisöintiprojektin käytössä on muutama alkuperäinen siiven luukku, joten valtaosan tarvitsemistamme siiven luukuista joudumme tekemään. Kunkin luukun keskellä on lukkolevy luukun avaamiseksi ja sulkemiseksi. Keskeltä saranoitu ”keinumainen” lukkolevy avataan ja suljetaan sitä sormella painamalla.

Koska siiven kaikissa luukuissa on yksi tai kaksi lukkolevyä, lukkolevyjä tarvitaan yli 70, kun otettaan vielä huomioon koesiivenkin tarvitsemat luukut. Niinpä keskenään identtiset lukkolevyt on järkevää valmistaa sarjatyönä.

Lukkolevyn runko valmistetaan kahdesta toisiinsa päällekkäin niitattavasta alumiinilevystä. Kuten tarkistus-, huolto- ja käyttöluukkujen osalta lukkolevyjen osatkin leikattiin laserleikkaimella 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Samassa yhteydessä niihin tehtiin niitinreiät. Niitteinä käytetään 2,5 x 3,5 mm uppokantaisia alumiininiittejä. Lukkolevyn sisäpinnaksi tulevaan levyyn tehtiin poimut lukkolevyn saranointia ja lukituslankaa varten.

Lukkolevyjen rungon valmistaminen aloitettiin senkkaamalla lukkolevyn ulkopinnaksi tulevan levyn niitinreiät. Näin niitin kannat uppoavat niittaamisessa levyn pinnan tasoon. Senkkaus tehtiin pylväsporaan asennetulla senkkausterällä. Porassa olevalla rajoittimella säädettiin niittireiän senkkaussyvyys vastaamaan täsmälleen 3,5 mm niitin uppokantaa.

Lukkolevyn rungon kokoaminen aloitettiin niittaamalla yhteen lukkolevyn sisä- ja ulkopinnan levyt. Niittaus tehtiin voimakkaalla käsikäyttöisellä niittipuristimella eli ”nakkelilla”.  Lukkolevyn sisä- ja ulkopinta asetettiin nakkelin aluslevylle siten, että levyn sisäpinta tuli päällimmäiseksi. Levyjen niitinreikiin oli pujotettu jo valmiiksi niitit.  Tämän jälkeen vivusta vetämällä nakkelin kärjessä oleva tappi puristi niitin yksi toisensa jälkeen lukkolevyn pinnan tasoon. Näin lukkolevyn sisä- ja ulkopinnan levyt saatiin niitattua toisiinsa.

Kun yhteen lukkolevyn runkoon tulee kuusi niittiä, käsi sai toistaa nakkelin vivusta vetämisen kymmeniä kertoja, ennen kuin saatiin tarvittavat kouralliset lukkolevyjen runkoja jatkokäsittelyyn.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn siiven johtoreuna sai kaarensa

Keskiviikko 20.2.2019 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon VL Myrskyn entisöinnissä on nyt päästy rakentamaan siipipuoliskojen johtoreunaa eli kiinnittämään johtoreunaan tulevia siipikaaria paikoilleen. Toimenpidettä on edeltänyt sekä jo aiemmin johtoreunaa varten tehtyjen kaarien valmistelu asennettaviksi että purjehdusvalon sähköjohdon suojusputken asentaminen etusalkoon.

Myrskyn siipipuoliskojen johtoreunaan tulevat kaaret valmistuivat jo vuosi sitten. Kaarien liimaamiseksi etusalkoon niiden tyveen kiinnitettiin kolmiolistat. Listojen avulla saadaan kaaren tyveen leveä liimauspinta. Ennen kun kaaret olivat valmiina liimattavaksi niiden kyljet suojalakattiin kosteutta vastaan punaisella sävytetyllä polyuretaanilakalla.

Siiven kärjessä olevan purjehdusvalon sähköjohdon alumiininen suojusputki asennettiin paikalleen ennen kaarien kiinnittämistä. Suojusputki kiinnitettiin keskelle etusalon johtoreunan puoleista kylkeä. Suojusputki kiinnitettiin salkoon alumiinipellistä tehdyillä klemmareilla. Kun jokaiseen siipisalon johtoreunaan kiinnitettävään kaaren tyveen oli koverrettu suojusputken edellyttävä lovi, kaarien liimaaminen siipisalkoon voitiin aloittaa.

On tärkeä, että kaaret liimataan kiinni siipisalkoon siten, että niiden kärjet ovat toisiinsa nähden täysin samassa linjassa. Kaarten kärkien erilinjaisuus tulisi ongelmaksi, kun johtoreunaa verhoillaan vanerilla. Kaarien kärkien saamiseksi täsmälleen samaan linjaan käytettiin apuna ohjuria. Siihen kelpasi erinomaisesti pitkä metallinen vesivaaka.

Ohjuri paljasti, että kaarien pituuksissa oli muutamien millien eroja. Sen vuoksi aika monen kaaren tyveen liimattiin tarpeellinen määrä ohuita vaneriliuskoja. Näin kaari saatiin vähän pidemmäksi ja kaaren kärki ulottumaan ohjuriin kiinni. Kun oli varmistettu, että kaikki kaaret olivat samalla linjalla, niiden kärjissä olevien 8x8 mm aukkojen läpi pujotettiin kaaria toisiinsa yhdistävä 8x8 mm tukilista. Tämän jälkeen kaaret liimattiin etusalon kylkeen puristimia hyväksi käyttäen.

Liimauksen kuivuttua aloitettiin kaarien väliin tulevien tukilistojen asentaminen. Tukilistoja tulee kaarien väliin koko siiven pituudelta sekä kaaren ylä- että alareunaan. Liimattiin kaaren alareunan kummallekin puolelle vaneriset tukilaput kaarien väliin asennettaville listoille. Tämän jälkeen listat liimattiin paikoilleen.

Kaaren yläreunan listat asennetaan paikoilleen vasta, kun siipi on käännetty ympäri. Lisäksi kaaren kärkien läpi kulkevan tukilistan etupuolelle liimattiin vastaavan paksuinen lisälista. Näin kärkilistan paksuus kaksinkertaistui, jolloin listan etureuna ylettyy kaaren kärjen tasalle. Nyt kummankin siipiparin johtoreunan kaaret on saatu asennettua paikoilleen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caudron C.59 Tiistaikerhon uudeksi projektiksi

Torstai 24.1.2019 - Tiistaikerholainen

Suomen Ilmailumuseon kanssa on sovittu, että seuraava Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon ja Suomen Ilmailumuseon yhteistyönä tehtävä lentokoneen entisöintiprojekti on Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla oleva Caudron C.59 -kone, mikäli Sotamuseo antaa luvan omistamansa koneen entisöintiin. Vesivehmaalla oleva kangasverhoiltu Caudron C.59 (CA-50) on yli 90 vuoden varastoinnin jäljiltä huonossa kunnossa ja kunnostamiseen menee arviolta muutama vuosi.

Kuva: Wikipedia

Siipien sekä korkeusvakaajan ja korkeusperäsinten osalta työnä on ennen kaikkea verhoilussa olevien vaurioiden korjaaminen sekä yhden pelkkänä rankana nyt olevan ja kieroksi menneen siiven oikaisu ja uudelleen verhoilu. Rungon verhoilussa on niin ikään paljon vauriota. Ohjaamo, moottoritila sekä laskuteline edellyttävät perusteellista kunnostamista. Lähiaikoina päätetään, missä järjestyksessä Caudron C.59:n osat otetaan Tiistaikerhoon kunnostettavaksi.  Suomen Ilmavoimamuseossa on Caudronissakin käytetty 8 sylinterinen V-moottori Hispano Suiza 8 Ab. Se sopisi hyvin Caudronin keulaan asennettavaksi.

Tiistaikerhossa Caudron C.59:n kunnostamiseen päästään, kun siellä nyt oleva Junkers 50 A Junior on ensin pinnoiltaan puhdistettu ja siirretty Suomen Ilmailumuseon II halliin sekä museon kokoelmissa olevan SM-1 (Mi-1) -helikopterin roottorin siivet korjattua. Ellei sitten ole mahdollista aloittaa Caudronin kunnostusta samanaikaisesti roottorin siipien korjauksen kanssa. Caudronin osia saataneen Vesivehmaalta Tiistaikerhoon helmikuun loppuun mennessä.

Jatkokoulutukseen tarkoitettuja Caudron C.59 -koneita hankittiin vuonna 1923 Suomen Ilmavoimille (silloisille Ilmailuvoimille) Ranskasta kaikkiaan kolme kappaletta. Niistä kaksi tuhoutui maahansyöksyssä. Vesivehmaalla varastoituna oleva Caudron C.59 on tunnukseltaan CA-50. Koneen viimeinen lento oli 1.10.1929, jonka jälkeen se varastoitiin.

Caudron C.59 on runkonsa etuosaa lukuun ottamatta koko lailla samanlainen kuin Suomen Ilmavoimien käytössä olleet 64 kpl Caudron C.60 -konetta. Caudron C.59 -koneen eturunko on Hispano Suiza 8 Ab V-moottorin ansiosta kapeampi kuin Caudron C.60 pyörivällä Clerget 9 tähtimoottorilla varustettu paksu eturunko.  On todennäköistä, että Suomessa oleva Caudron C.59 -koneen yksilö CA-50 on konetyyppinsä ainoa edustaja maailmassa. Tiistaikerhon entisöimä Caudron C.60 (CA-84) on esillä Suomen Ilmailumuseossa.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Torstaina iltapäivällä tuli tieto, että Sotamuseon hyväksyntä CA-50:n entisöinnille on saatu.

Myrskyn lisäpolttoainesäiliön ripustimen testaus

Maanantai 14.1.2019 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky -hävittäjässä on kummassakin siivessä siiven sisään asennettuna ripustin, johon voidaan kiinnittää joko lisäpolttoainesäiliö tai korkeintaan 100 kg pommi. Myrskyn entisöintiä varten olimme saaneet käyttöömme useita alkuperäisen ripustimen osia. Osat kunnostettiin ja niistä koottiin ripustimet sekä Myrkyn varsinaista siipeä että testitarkoituksessa rakentamaamme lyhyttä koesiipeä varten. Koesiiven ripustinta on jo testattukin.

Nyt ripustimet on asennettu myös kumpaankin Myrskyn siipipariin. Ripustimen alue on myös alustavasti verhoiltu vanerilla ripustimen testaustoimenpidettä varten. Verhoiluvaneriin tehtiin aukot vanerin läpi tuleville ripustimen kohdistustapeille sekä ripustimen salvalle, johon lisäpolttoainesäiliö tahi pommi lukitaan. Lisäksi tehtiin reikä myös ilmaisintapille, jonka välittämä tieto kertoo lentäjälle, onko siiven alapinnassa kiinni ollut säiliö tai pommi irronnut.

Ripustimen testaus oli sikälikin ajankohtainen, koska siipiparit ovat tällä hetkellä kokoamistelineessä sopivasti siiven alapinta ylöspäin. Testausta varten käytössämme on alkuperäinen Myrskyn lisäpolttoainetankki, eli vältyimme testaamiselta pommilla . Päätettiin testata oikean siipiparin ripustinta.

Nostimme lisäpolttoainetankin nurinpäin olevan siiven päälle ja asetimme tankin ripustimen kohdalle siten, että ripustimen pinnassa olevat neljä puista ohjainpalikkaa osuivat siiven pinnan läpi ulottuviin ripustimen pommitukiin. Samalla lisäpolttoainesäiliön pinnassa oleva lukitusrengas työntyi siivessä olevasta aukosta kohti ripustimessa olevaa lukitussalpaa.

Todettiin harmiksemme, ettei säiliö lukkiutunutkaan ripustimeen. Kun asiaan perehdyttiin nostamalla säiliö pois ja mittaamalla lukitussalvan etäisyys siiven pinnasta, todettiin että siiven sisään kahden kaaren väliin kiinnitetty ripustin oli noin viisi millimetriä liian syvällä. Lisäpolttoainesäiliön lukitusrengas ei siten ylettynyt salpaan asti. Näin siitäkin huolimatta, että ripustin oli asennettu paikoilleen piirustusten antamien mittojen mukaisesti.

No, ei auttanut muu, kuin irrottaa ripustin paikaltaan ja kiinnittää takaisin viisi millimetriä lähemmäksi siiven pintaa. Kun nyt uudestaan kokeiltiin lisäpolttoainesäiliön kiinnitystä, säiliö lukittui moitteettomasti paikoilleen. Todettakoon, että ”tositilanteessa” ripustimen säädettävät pommituet kiristetään lisäpolttoainetankkia vasten, jolloin tankki kiinnittyy tiukasti siipeen.

Kurjen entisöinti valmistui ja kone näytteille Suomen Ilmailumuseoon

Torstai 27.12.2018 - Tiistaikerholainen

Joulun alla huhkittiin Tiistaikerhossa toden teolla saadaksemme I.V.L. K.1 Kurki -koneen kunnostuksen valmiiksi ja koneen vielä ennen joulua näytteille Suomen Ilmailumuseoon.

Sitä mukaa, kun Kurjen pyrstön osien ja siipien uusien vaneripintojen maalauksen valmistuivat, osia alettiin kiinnittää Suomen Ilmailumuseon Välihallissa olevaan Kurjen runkoon. Ensimmäisinä päästiin runkoon asentamaan korkeusvakaajaa ja korkeusperäsimiä. Ne saatiin sujuvasti paikoilleen, jolloin niihin kiinnitettiin myös ohjainvaijerit.

Kurjen todella suurikokoisista siivistä saatiin valmiiksi ensin oikean siiven uusien vaneripintojen maalaus ja siiven asentaminen voitiin joulukuun alussa aloittaa. Siipi nostettiin asennuskorkeuteensa pinoojalla ja nostoa varmistettiin siiven ympäri hallin kattopalkkiin tukeutuvalla sidontaliinalla. Kattopalkin yli menevä liina varmisti myös sen, ettei Kurki päässyt kellahtamaan yksisiipisenä kumoon pelkän oikean siiven painosta.

Oikean siiven nosto ja sen tyvessä olevien kiinnityskorvakkeiden työntäminen rungossa oleviin koloihin ja lukitseminen paikoilleen lukitustapeilla sujui helposti. Sen sijaan kolmen siipituen asentaminen oli mutkikkaampaa. Se johtui pääosin siitä, että neljä kuudesta Kurjen siipien siipituista oli Tiistaikerhon tekemää uustuotantoa ja siipitukien päiden kiinnikkeet oli esikuvan puuttumisen vuoksi tehty osittain ”arvaamalla”.  Tämän vuoksi tukien päissä olevia metallisia kiinnikkeitä jouduttiin jonkun verran työstämään, ennen kuin ne saatiin solahtamaan rungossa ja siivessä oleviin korvakkeisiin ja lukittua paikoilleen.

Vasemman siiven maalaus valmistui niin, että siiven nosto paikoilleen aloitettiin tiistaina 11. joulukuuta. Ihan vastaavasti kuin oikean puoleisen siiven kanssa, siiven paikalleen asentaminen sujui siipitukien asentamista lukuun ottamatta helposti. Taas jouduttiin siipitukien päiden kiinnikkeitä muokkaamaan, jotta tuet saatiin kiinnitetyiksi ja siipi asianmukaisesti paikoilleen asennetuksi.  Kun kumpikin siipi oli saatu paikoilleen, voitiin kattopalkin yli oleva turvaliina poistaa ja kiinnittää siipiin siivekkeet. Kurki oli nyt ensimmäistä kertaa 91 vuoteen koottuna koko komeudessaan lentokoneeksi. Koelentojen päätyttyä syksyllä 1927 Kurki purettiin osiin ja varastoitiin.

Ei Kurkea voi hyvällä tahdollakaan kauniiksi sanoa, josta kielii Kurjelle aikoinaan annettu lempinimikin ”Järvisen laatikko” suunnittelijansa tehtaanjohtaja Asser Järvisen mukaan.  On se kuitenkin silti jotenkin komea massiivisine siipineen. Jos meillä olisi vielä asentaa Kurkeen siihen kuuluva Siemens-Halske 12 -moottori, niin Kurki näyttäisi vielä enemmän kunnon lentokoneelta. Valitettavasti yhtään SH 12 -moottoria ei ole Suomessa Kurkeen laittaa.

Vielä oli edessä urakka Kurjen kääntämiseksi museon välihallissa oikeaan näyttelyasentoonsa. Siirtely oli sinänsä helppoa, sillä kurjen suksien ja kannuksen alla oli pyörällisen lavat.  Ongelman teki se, että Kurki oli ollut pakko koota hallin keskellä olevan kattopalkin alla, jonka seurauksena Kurjen siivenkärjet ulottuivat lähes hallin seinästä seinään. Koneen kääntäminen näytteille kulmittain Välihalliin lopulta onnistui, mutta ”pelivaraa” ei kääntämisessä siivenkärjen ja seinän väliin jäänyt kuin viitisen senttiä.

Samalla, kun Tiistaikerho ahersi Kurjen kokomaisessa, Ilmailumuseoyhdistys ry valmisteli Kurkea koskevaa näyttelyä näyttelytauluineen.  Näyttelytauluissa kerrotaan Kurjen historiasta sekä Tiistaikerhon tekemästä Kurjen entisöinnistä. Sen lisäksi kerrotaan Kurjen suunnittelusta ja rakentamisesta vastanneen ja Suomenlinnassa toimineen Ilmavoimien Lentokonetehtaan toiminnasta 1920-lvulla.

Kurki-näyttely avattiin tiistaina 18. joulukuuta. Kone on esillä Suomen Ilmailumuseon Välihallissa museokävijöille ainakin tammikuun loppuun, mutta todennäköisesti pitempäänkin. Kannattaa käydä tutustumassa yhteen Ilmavoimien Lentokonetehtaan (I.V.L.) erikoisimmista tuotteista!

Kuvat: Lassi Karivalo.

Myrskyn NACA-rengas hitsausvaiheeseen

Tiistai 18.12.2018 - Tiistaikerholainen

Vaikka käytössämme on runsaasti VL Myrskyyn kuuluneita alkuperäisiä metalliosia, ei patalevyä eli moottorin suojalevyn etuosaa tahi NACA-rengasta eli moottorisuojusta ole säilynyt MY-14:n entisöintiä varten. Niinpä kumpikin on tehtävä. Patalevy valmistui jo reilu vuosi sitten ja on kiinnitettynä Suomen Ilmavoimamuseossa entisöitävänä olevaan Myrskyn runkoon. NACA-rengasta tehdään parhaillaan Tiistaikerhossa.

Myrskyn NACA-rengas valmistetaan alkuperäispiirustusta noudattaen. Rengas kootaan kymmenkunnasta toisiinsa hitsattavasta osalta eli segmentistä. Segmentit tehdään 2 mm paksusta alumiinilevystä. Myrskyn NACA-renkaan tekeminen on haastava työ, sillä renkaan muoto noudattaa vain alaosastaan säännöllisen ympyrän kaarta. Yläosastaan rengas ”pullistuu” renkaan yläosaan sijoitetun moottorin ilmanottoaukon sekä konekivääriaukkojen vuoksi. Tämä muoto näkyy hyvin Myrskyn 1:4 mittakaavaan tehdyn pienoismallin moottorinsuojuksesta.

NACA-renkaan segmenttien aihiot vedettiin renkaan profiilin muotoon tehtyä vetolestiä vasten sopivan kokoiseksi leikatuista alumiinilevyn paloista. Alumiinilevystä vedetyistä aihioista leikattiin pois ylimäärä, jotta saatiin NACA-renkaaseen tulevat varsinaiset segmentit niiden lopullista muokkausta varten.

Segmenttien työstäminen muotoonsa ja reunoiltaan täsmälleen tosiinsa sopiviksi oli tarkkuutta ja kärsivällisyyttä vaativa työ. Työssä käytettiin erilaisia alumiinilevyn muokkausvälineitä. Apunamme oli myös metallista valmistettu NACA-renkaan profiilin malli, jota vasten muokattavaa segmenttiä välillä sovitettiin. Kun segmentin muoto saatiin täydellisesti mallin mukaiseksi, segmentti kiinnitettiin alustavasti NACA-renkaan kokoamistelineeseen eli jigiin.

NACA-renkaan kokoamisteline tehtiin paksusta vanerista. Sen yläreunaan NACA- renkaan ”suuaukoksi” kiinnitettiin metalliputkesta tehty kehä. Kokoamisteline toimii samalla NACA-renkaan segmenttien hitsaamismuottina. Sen lisäksi, että segmentit hitsataan toisiinsa reunoistaan, niiden yläreuna hitsataan kiinni suuaukkoa kiertävään putkeen. Myöhemmin putkesta leikataan pois alaosa ja jäljelle jäänyt putkikehä työstetään NACA-renkaan suuaukon sisäänpäin kaareutuvaksi reunaksi.

Neljä alimmaista ympyrän kaaren muotoa noudattavat NACA segmenttiä saatiin muokattua valmiiksi. Niiden sivut liittyvät täsmälleen toisiinsa ja yläreunat suuaukkoa kiertävään putkeen. Segmentit lukittiin puristimilla kiinni kokoamistelineeseen seuraavaa työvaihetta eli hitsaamista varten.

Hitsausta ei kuitenkaan tehdä Tiistaikerhossa, vaan alumiinisegmenttien vaativa yhteen hitsaaminen teetetään ulkopuolisena työnä. Niinpä koko jigi neljine alimmaisine NACA-renkaan segmentteineen vietiin hitsattaviksi toisaalle. Muutaman päivän perästä jigi palasi hitsattuine segmentteineen. Seuraavaksi on edessä NACA -renkaan ”pullistuvan” yläosan segmenttien työstäminen muotoonsa ja kiinnittäminen kokoamistelineeseen hitsattaviksi.

Myrskyn siiven lisäpolttoainetankin käyttöluukun rakentaminen alkoi

Lauantai 8.12.2018 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n siivessä on runsaasti erilaisia tarkistus-. huolto- ja käyttöluukkuja. Niitä tulee kaikkiaan kuuteen eri kohteeseen. Pelkästään siiven lisäpolttoainetankin ja samalla pomminripustimen käyttöluukkuja on neljä eli kaksi kummankin siipipuolen ripustinta varten. Luukut on tehty 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Ne ovat pyöreitä ja halkaisijaltaan 17,5 cm. Luukun keskellä on pitkulainen jousitettu ja sormella auki ja kiinni painettava lukkolevy.

Lisäpolttoainesäiliön ripustimen käyttöluukut ovat rakenteeltaan monimutkaisia. Onneksi käytössämme on luukkujen tekemiseksi yksityiskohtainen alkuperäinen rakennepiirustus. Piirustus on päivätty marraskuulle 1944, joten se on Myrskyn suursarjan rakentamisen ajalta. Käytössämme on rakentamisen mallina myös yksi alkuperäinen lisäpolttoainesäiliön luukku. Muita alkuperäisiä luukkuja ei käytössämme olekaan.

Lisäpolttoainesäiliön ripustimen luukun piirustus kuvaa hyvin sitä, kuinka pienistäkin Myrskyn osista on tehty hyvin yksityiskohtaiset kuvat rakentamisen ohjeeksi. Piirustuksesta käy ilmi tarkkaan luukun rakenne ja osat, joita luukussa on peräti 12. Ne ovat luukkulevy, ohjauslevy, pidätinlevy, jousi, saranalevy, kiinnike, akseli, lukkolevy, pidätinlevy, jäykistäjä sekä duralumiininiitit. Niittejä tarvitaan osien yhteen niittaamiseen kaikkiaan 42 kappaletta.

Myrskyn siiven luukkujen rakentamisen aloittamiseksi leikattiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä luukkulevyjen aihiot kaikille erityyppisille siiven luukuille. Osa luukuista on pyöreitä, osa nelikulmaisia. Leikkaaminen tehtiin laserleikkaimella. Leikkainta varten ohjelmoitiin kunkin luukkutyypin tarkka muoto ja ohjelma siirrettiin muistitikulla leikkaimeen, joka sitten hoiti homman.  Luukkulevyihin tehtiin laserilla myös niitin reiät luukun osien toisiinsa niittaamiseksi.  Laserleikkauksen etuna on, että sillä saa täsmälleen piirustusten mukaiset luukkulevyt luukkujen ”sarjatuotannon” käynnistämiseksi.

Ensimmäiseksi ryhdyttiin rakentamaan lisäpolttoainesäiliön/pommiripustimen luukkuja. Niitä pitää tehdä kuusi kappaletta eli kaksi Myrskyn siiven kumpaankin ripustimeen ja kaksi koesiiven ripustimeen. Aloitettiin luukkulevyn sisäpinnalle tulevista kevennysrei’illä varustetuista puolikuun muotoisista jäykisteistä. Yhden millin vahvuisesta alumiinilevystä leikattiin 12 kappaletta hieman jäykistelevyjä kookkaampia aihioita. Niihin tehtiin ensin piirustuksen mukaiset kaksi kevennysreikää ruuvikäyttöisellä leikkaus- ja vetomuokkaustyökalulla.  Aihioiden prässäämiseksi muotoonsa tehtiin jäykistelevyn muotoinen koiras- ja naaraspuolinen prässimuotti. Jäykistelevyn aihiot prässättiin muotoonsa muottien välissä.

Prässätyistä alumiinilevystä leikattiin pois ylimääräinen ”helma”.

Seuraavaksi puolikuun muotoisten levyjen reunoihin tuli porata niitinreiät jäykisteiden niittaamiseksi lukkolevyn sisäpintaan. Niittireikien poraus tehtiin siten, että jäykiste kiinnitettiin lukkopihdeillä tiukasti luukkulevyn sisäpintaan täsmälleen oikeaan kohtaan. Tämän jälkeen luukkulevy käännettiin ympäri ja merkattiin tussilla ne luukkulevyssä jo valmiina olevat niitinreiät, jotka kuuluvat jäykistelevyille.

Merkattuja niitinreikiä hyväksi käyttäen porattiin sitten reiät pitkin jäykisteen reunaa. Kaikki 12 jäykistettä on nyt valmiit niitattavaksi luukkulevyihin.

Toisaalla Tiistaikerhossa aherrettiin lisäpolttoainesäiliön luukkulevyn keskellä olevaan aukkoon tulevien lukkolevyjen tekemiseksi. Lukkolevyn osia niitattiin toisiinsa, jonka jälkeen lukkolevyjä soviteltiin luukun keskellä olevaan pitkulaiseen aukkoon.  Paljon on työtä vielä edessä pelkästään lisäpolttoainesäiliön kuuden luukun saamiseksi valmiiksi puhumattakaan vielä aihioina olevien muiden siipeen tulevien luukkujen rakentamisesta.

Kurki sai venturiputkensa

Maanantai 26.11.2018 - Tiistaikerholainen

Suomenlinnassa Ilmavoimien lentokonetehtaalla vuonna 1927 rakennetun Kurki -koneen prototyypin (I.V.L. K.1 Kurki) kunnostaminen on Tiistaikerhossa viimeistelyvaiheessa. Yksi viimeisimpiä, joskaan ei vähäpätöisimpiä, tehtäviä oli saada Kurkeen sen siipituesta jossain vaiheessa kadonnut venturiputki. Venturiputki on ilman virtausnopeuden vaihteluun perustuva koneen nopeuden ilmaisin.

Kurjesta olevista valokuvista näkyy, että venturiputki on sijainnut oikean siiven etutuessa. Käytössämme olevassa Kurjen alkuperäisessä siiven etutuessa näkyykin venturiputken kiinnityskohta sekä venturiputkesta koneen ohjaamon menevän ilmaputken pidikkeitä.

Suomen Ilmavoimamuseosta löytyi Kurjesta otetun valokuvan kaltainen vanha, mutta vaurioitunut venturiputki, jonka saimme Kurkea varten käyttöömme. Venturiputken varsi oli katkennut tyvestään ja kadonnut. Samalla oli kadonnut myös venturiputken varren päässä ollut pyöreä levy, jolla putki kiinnitetään siipitukeen. Todettakoon, että saamamme 1920-luvun tyyppinen venturiputki on valettua silumiinia eli piin ja alumiinin seosta.

Se, mikä puuttuu, se tehdään, on tunnuslauseemme Tiistaikerhossa. Niinpä muitta mutkitta ryhdyttiin tekemään venturiputkesta puuttuvaa vartta ja kiinnityslevyä. Työ aloitettiin poraamalla venturiputkeen varren murtumakohtaan reikä ja siihen kierteet uutta vartta varten. Sitten katkaistiin 5,5 mm vahvasta pyöreästä alumiinitangosta 15 cm pitkä pätkä putken uudeksi varreksi. Alumiinitangon kumpaankin päähän tehtiin kierteet varren kiinnittämiseksi sekä itse venturiputkeen että kiinnityslevyyn.

Tarvittava kiinnityslevyn aihio leikattiin 4 mm paksusta alumiinilevystä ja hiottiin pyöreäksi. Levyyn tehtiin kiinnitysruuveille reiät ja keskelle porattiin reikä, johon tehtiin kierteet venturiputken varrelle. Koska siipituen kyljet ovat jonkun verran kaarevat, venturiputken pyöreä kiinnityslevy piti saada samaan kaarevaan muotoon. Jäykähköstä peltilistasta tehtiin siipituen muotoa kuvaava tulkki ja sen mukaan kiinnityslevy taottiin siipituen muotoon.

Nyt oltiin valmiit venturiputken osien kiinnittämiseen toisiinsa. Ensin varsi kierrettiin venturiputkeen tehtyyn reikään. Sitten varren toiseen päähän kierrettiin kiinnityslevy siten, että varren pää tuli levyn toiselta puolelta ulos noin 2 millin verran. Venturiputki kiinnitettiin varrestaan tiukasti ruuvipenkkiin ja varren kiinnityslevyn läpi tuleva pää niitattiin tasaiseksi levyn pintaan.  Näin varsi saatiin lukittua tiukasti kiinnityslevyyn.

Ihan viimeiseksi kiinnityslevyn alapintaan merkattiin numeropuikoilla napsauttaen vuosiluku 2018. Tämä siksi, että uustuotantonamme tehty venturiputken kiinnityslevy ja varsi erotetaan alkuperäisestä vanhasta venturiputkesta. Venturiputki oli nyt korjattu kiinnitettäväksi.  

Venturiputkea soviteltiin Kurjen oikean siiven etutukeen. Putkea ei kuitenkaan kiinnitetä paikoilleen ennen kuin siipituen ympäri putken kiinnityskohtaan on tehty alumiinipellistä kaulusmainen Kurjesta otetusta valokuvastakin näkyvä vahvike. Siipituen verhoiluvanerihan on vain 1,2 mm vahvuinen, joten venturiputken ruuvikiinnitys tarvitsee kauluksen antamaan lisätukea.

Tiistaikerholainen

 

Myrskyn siiven alapinnan verhoilu

Sunnuntai 11.11.2018 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöinnin kohteena olevan VL Myrsky II:n (MY-14) siipipuoliskot ovat rangoltaan kokolailla valmiita siipisalkojen väliseltä alueelta. Siipipuoliskojen salkojen väliset yläpinnat on jo vaneriverhoiltu, mutta alapinnat vielä verhoilematta. Niitä ei verhoillakaan umpeen ennen kuin siiven sisään tulevat laitteet, putket ja johdot on saatu asennettua. Siiven kärkiosan alapinnan verhoilu on kuitenkin voitu jo osittain toteuttaa. Siipipuoliskojen kärkiosalla tarkoitan siiven pyöristyvää kärkialuetta.

Siiven kärkiosan yläpinta verhoiltiin koko kärjen kattavalla yhtenäisellä vanerilla, sillä yläpinnaltaan kärkiosa on kaareva selvästi vain yhteen suuntaan. Sen sijaan siiven kärkiosan alapinta kaareutuu huomattavasti ylöspäin kohti kärkeä sekä myös sivusuunnassa. Tämän seurauksena kärjen alapintaa ei voi verhoilla yhtenäisellä vanerilla, koska laaja-alaista vaneria ei voi taivuttaa kunnolla kahteen suuntaan.

Ratkaisu kärjen alapinnan verhoiluun onkin verhoilla kärki kapeilla vierekkäin toisiinsa liimattavilla vanerikaistaleilla. Kapeat vanerikaistaleet voidaan pakottaa kärjen kahteen suuntaan kaareutuvan muotoon.

1,5 millin vahvuisesta vanerista leikattiin kärkiosan pituisia 15 cm levyisiä kapeita kaistaleita. Koska kaistaleet liimataan toisiinsa limisaumaliitoksilla, niiden reunat viistettiin noin kahden sentin matkalta viistehiomakoneella.  Näin saadaan aikaan siisti limisaumaliitos. Ennen paikalleen liimaamista kaistaleiden sisäpinnat suojalakattiin punaiseksi sävytetyllä polyuretaanilakalla.

Vanerikaistaleet liimattiin paikoilleen yksi kerrallaan ja liimaaminen aloitettiin siiven kärkiosan keskeltä. Liimattaessa vanerikaistaleen päälle pantiin runsaasti painoja. Lisäksi puristimia hyväksi käyttäen kaistaleet puristettiin tiiviisti vasten siiven kärkialueen kaari- ja rimarakenteita.

Kokonaan siiven kärjen alapintaa ei kuitenkaan vielä voida verhoilla umpeen, sillä kärkiosaan vedetään vielä mm. purjehdusvalon sähköjohdot. Kummankin siipipuoliskon kärkiosan alapintaa on nyt verhoiltu keskeltä kolmen vierekkäisen vanerikaistaleen verran.

Myrskyn koesiiven pyöräaukon kansi niitattu koteloksi

Sunnuntai 4.11.2018 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n (MY-14) siiven pyöräaukkojen alumiinipeltisiä kansia on rakennettu keväästä asti. Kansia tehdään kolme kappaletta eli kaksi varsinaiseen Myrskyyn ja yksi koesiipeen.

Pyöräaukon kansi koostuu kahdesta alumiinipellistä ja niiden välisestä 15 mm paksusta teräsputkikehikosta.  Sisäpuolinen pelti on hivenen ulkopuolista peltiä pienempi. Kannen sisä- ja ulkopuolinen pelti ja teräsputkikehikko kiinnitetään toisiinsa niittaamalla. Lopputuloksena on kotelorakenteinen kansi. Kansi kiinnitetään kahdella saranalla pyöräaukon reunaan. Saranat hitsataan kiinni kannen teräsputkikehikon reunaan.

Syksyn kuluessa on keskitytty rakentamaan koesiiven pyöräaukon kantta. Koesiivessä testataan pyöräaukon kannen paikalleen asentaminen sekä kannen saranoinnin toimivuus ennen kuin rakennetaan valmiiksi kannet Myrskyn varsinaista siipeä varten.

Kun koesiiven pyöräaukon kannen saranat oli tehty ja hitsattu kiinni kannen teräsputkikehikon reunaan, kehikko kiinnitettiin saranoistaan pyöräaukkoon saranoiden toimivuuden varmistamiseksi. Aika lailla jouduttiin saranoita ja niiden asentoa tukikehikossa vielä muokkaamaan, ennen kuin oltiin tyytyväisiä saranoinnin toimivuuteen. Nyt voitiin aloittaa pyöräaukon kannen sisä- ja ulkopuolisen alumiinilevyn niittaaminen yhteen niiden välissä olevan teräsputkikehikon kanssa.

Niittausta varten alumiinilevyt ja tukikehikko kiinnitettiin puristimilla tiukaksi nipuksi. Tämän jälkeen porattiin uppokantaniiteille reiät pitkin pyöräaukon kannen reunoja siten, että reiät lävistivät sekä levyt että niiden välisen teräsputkikehikon. Porattujen reikien väli oli noin 4 cm. Tehdyt reiät vielä senkattiin eli reikien reunat viistettiin poralla. Näin niitin kannat saadaan uppoamaan reunoiltaan alumiinipellin pinnan tasoon.

Ennen niittaamiseen ryhtymistä alumiinipellit vietiin kromatoitavaksi. Kromatoinnilla alumiinin pinnalle muodostetaan ohut epäorgaaninen pinnoite, joka suojaa pintaa hapettumiselta. Kromatoitu alumiinin pinta on myös sellaisenaan erinomainen pohja maalille.  Kromatointi teetettiin ulkopuolisena työnä.

Kromatoinnin jälkeen päästiin varsinaiseen niittaukseen. Niittauksessa käytettiin 20 mm pituisia uppokantaniittejä. Niitit niitattiin paineilmakäyttöisellä niittausvasaralla yksitellen pyöräaukon kannen reikiin. Niittauksessa ei ilmennyt ongelmia, vaan kannen alumiinilevyt ja niiden välinen kehikko saatiin hyvin niitattua yhtenäiseksi kotelorakenteiseksi kanneksi. Niittauksen jälkeen valmis kansi kiinnitettiin saranoistaan koesiiven pyöräaukon reunaan. Kun kansi painettiin kiinni pyöräaukkoon, todettiin sen asettuvan tiiviisti paikoilleen.

Seuraava vaihe on asentaa pyöräaukkoon kannen alle jousitettu mekanismi, joka työntää pyöräaukon kannen auki, kun laskuteline otetaan ulos. Lisäksi pyöräaukon kannen sisäpintaan tulee rakentaa vipu kannen sulkemista varten. Kun laskuteline vedetään sisään, laskuteineen rengas painaa pyöräaukon kannessa olevan vivun avulla kannen automaattisesti kiinni.

Myrskyn siiven kärkiosassa tapahtuu

Sunnuntai 28.10.2018 - Tiistaikerholainen

VL Myrsky II:n entisöinnissä on meneillään siiven kärkiin tulevien purjehdusvalojen tekeminen. Siiven kärkiosaa rakennettaessa tehtiin kärjen etukulmaan purjehdusvaloja varten lovi myöhemmin asennettavalle purjehdusvalolle.

Siiven kärjen purjehdusvalo koostuu kirkkaasta läpinäkyvästä aerodynaamisesta pleksikuvusta ja alumiinipeltisestä kuvun raamista, jolla kupu kiinnitetään siiven rakenteeseen. Kuvun sisällä on varsinainen purjehdusvalon polttimo pienen joko punaisen tai vihreän muovikuvun ympäröimänä.

Purjehdusvalon pleksikuvun saattaminen muotoonsa tapahtuu tyhjiömuovauskoneessa. Siellä kuumennettu 2 mm vahvuinen pleksi vedetään 0,5 baarin alipaineella purjehdusvalon kuvun muotoisen muotin eli vetolestin päälle. Pleksilevyn vetämisen jälkeen jäähtynyt kuvun aihio leikataan lopulliseen muotoonsa.

Tarvittava pleksikuvun vetolesti valmistettiin puusta. Ensin liimattiin puuta yhteen riittävän suureksi kappaleeksi, josta voitiin samalla tehdä lestit kumpaakin siiven kärkivalon kupua varten. Puukappale työstettiin piirustusten mukaisesti vastaamaan kahta toisiaan vasten olevaa kupua. Kun haluttu muoto oli saavutettu, lestin aihio sahattiin keskeltä kahtia. Näin saatiin oma vetolestin aihionsa kumpaakin purjehdusvalon kuvun vetämistä varten.

Purjehdusvalojen kupu kiinnitetään paikalleen siiven kärjessä olevaan koloonsa alumiinipellistä tehtävällä raamilla. Raamin tekemiseksi oli valmistettava pleksikuvun muotoinen muotti, johon alumiinipellistä leikatut raamin ylä- ja alapuolet kiinnitetään ja hitsataan kiinni toisiinsa. Tässäkin tapauksessa tarvittava muotti tehtiin puusta vastaten purjehdusvalon kuvun muotoa.

Tehtyyn puumuottiin kiinnitettiin ruuveilla alumiinipeltiset raamin ylä- ja alapuolet, jolloin raamipuoliskojen reunat tavoittivat toisensa reunojen kiinnihitsausta varten. Jotta alla oleva puinen muotti ei kuumenisi liikaa pellin reunoja toisiinsa hitsattaessa, puumuotin ja hitsattavien alumiinipellin reunojen alle tehtiin tila kuumuutta suojaavalle kupariputkelle. Putki toimii samalla tukevana alustana pellin reunoja kiinni hitsattaessa.

Purjehdusvalon kuvun vetolestin saamisessa valmiiksi on vielä jonkun verran puuhaa. Vetolestiin pitää mm. tehdä jalusta, jolla vetolesti kiinnitetään tyhjiömuovauskoneeseen. Sen sijaan kuvun alumiinipeltisen raamin hitsausmuotti on saatu valmiiksi raamin puoliskojen toisiinsa kiinni hitsaamiseksi.

Kurjen siipien ja siipitukien uudet vaneripinnat maalausvaiheessa

Tiistai 9.10.2018 - Tiistaikerholainen

I.V.L. K.1. Kurki koneen kunnostaminen Tiistaikerhossa on kokolailla jo valmis. Vaiheessaan on vielä Kurjen siipien osittain uusittujen verhoiluvanerien sekä uusien ja paikattujen siipitukien vaneripintojen maalausurakka. Kummastakin siivestä oli jouduttu poistamaan lahonnutta vaneriverhoilua pääasiassa kansallistunnusten kohdalta usean neliömetrin verran.  Nyt näitä siiven uusittuja verhoilupintoja maalataan. Maalaus tehdään alkuperäistä maalaustapaa jäljittäen.

Siiven uusilta vaneripinnoilta hiottiin ensin pois vanerien pinoilla oleva ”nukka”. Vaneripinta kostutettiin suihkepullolla ja kuivattiin sitten lämpöpuhaltimella. Näin vanerin ”nukka” saatiin nousemaan pystyyn. Tämän jälkeen nukkaa hiottiin pois 320 hiontapaperilla.

Menettely toistettiin useaan kertaan, jonka jälkeen vaneripinta saatiin hyvin sileäksi. Lisäksi siellä, missä uuden ja alkuperäisen vanerin saumassa oli näkyviä rakoja, raot kitattiin umpeen kemiallisella puulla (kemisk trä). Kittaukset hiottiin tasaiseksi. Lopuksi vanerin pinta imuroitiin ja pyyhittiin rätillä, joka oli kostutettu nesteeseen, jossa oli 50 % Sinolia ja 50 % vettä.

Kurjen siiven vaneripintojen maalaamiseksi saatiin asiantuntija-apua Ammattikorkeakoulu Tavastian pintakäsittelylinjan opettajalta. Suomen Ilmailumuseolla pidettiinkin lyhyt ”maalauskurssi”, jossa Kurjen siivet esimerkkinä käytiin läpi uusien vaneripintojen käsittelyä maalausta varten ja itse maalaustekniikkaa.

Maalauksen yksi tärkeimmistä perustekijöistä on pölyn pitäminen poissa maalaustilasta ja maalattavista pinnoista. Siipien pintojen imuroinnin jälkeen siivet peitettiin ohuella muovikalvolla, jonka jälkeen kalvo leikattiin auki maalattavien alueiden päältä.  Maalattavien pintojen reunoissa muovikalvo teipattiin tiiviisti maalattavan alueen reunaan.

Kurjen siiven vaneripinnat oli alun perin maalattu niin, että puhtaalle vanerille oli vedetty ensin kirkas vernissa. Sen päälle maalattiin hopeapronssiväripigmentillä sävytetty vernissa ja lopuksi päällimmäiseksi vielä kirkas vernissa.  Nyt toimitaan lähes samoin. Puhtaan vernissan sijasta käytämme nykyaikaista vastaavaa tuotetta eli Le Tonkinois -lakaa. Se on vernissan ja japaninpuuöljyn sekoite.

Ennen Le Tonkinois -lakan sivelyn ryhtymistä, lakkauksessa tarvittava lakkamäärä on valutettava suodattimen läpi. Näin lakassa olevat ”klöntit ja hiput” saadaan poistettua. Aloitettiin pohjalakkakerroksen vetäminen Kurjen siiven ja siipitukien puhtaisiin vaneripintoihin kirkkaalla Le Tonkinois -lakalla. Se vedettiin kapealla ja ohuella superlontelalla, sillä mm. hapsuiset mohair telat eivät tähän tarkoitukseen sovellu. Lopuksi telalla käsitelty alue siveltiin siveltimellä samansuuntaisin pitkin, mutta kevyin vedoin.

Lakan kuivuttua pinta hiottiin INDASA Fine ja Super Fine hiomatyynyillä, imuroitiin ja pyyhittiin sinol/vesi -liuoksella. Vaneripinnan kuivuttua pinta lakattiin uudestaan. Tämä menettely toistettiin niin monta kertaa, että kirkas pohjalakkapinta saatiin riittävän sileäksi  hopeapronssilla sävytetyn Le Tonkinois -vetämiseksi.

Nyt voitiin aloittaa hopeapronssilla sävytetyn Le Tonkinois -lakan maalaus kirkkaan ja sileän pohjalakkauksen päälle.  Sekä siiven että siipitukien uusien vanerien hopeapronssilakkaus toteutettiin menetelmällisesti samoin kuin kirkkaan pohjalakkauksen tekeminen.

Kuva: Jouni Ripatti.

Lakkauksessa on tärkeää, että superlontelaa liikutetaan hyvän lopputuloksen saamiseksi vain yhteen suuntaan, ei edestakaisin, kuten usein on telalla maalattaessa tapana. Useaan kertaan vedetyn ja välihionnoin käsitellyn hopeapronssilakkauksen ansiosta maalipinnasta saatiin erittäin sileä, lähes metallikiiltoinen maalipinta. Viimeiseksi hopeapronssilla maalattujen pintojen päälle vedetään kirkas Le Tonkinois -lakka.

Tavoite on saada Kurjen siipien ja siipitukien uusien vaneripintojen maalaus valmiiksi lokakuun loppuun mennessä Suomen Ilmailumuseon Välihalliin perustetussa Tiistaikerhon ”maalaustehtaassa”.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Kurjelle raivattiin paikka Päijät-Hämeen Ilmailumuseeon

Sunnuntai 23.9.2018 - Tiistaikerholainen

Tiistaina 18. syyskuuta 12 tiistaikerholaista oli Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa Vesivehmaalla järjestelemässä museohallin luoteiskulmausta ottamaan vastaan Tiistaikerhon entisöimä I.V.L. K.1 Kurki -kone. Sitä ennen hallin Kurjelle ajateltua tilaa oli mittailtu ristiin rastiin, jotta saataisiin selville, mitä kaikkea pitää hallissa siirtää pois Kurjen tieltä.

Päijät-Hämeen Ilmailumuseosta parisen vuotta sitten Tiistaikerhoon kunnostettavaksi tuotu Kurki on saatu jo koko lailla valmiiksi. Vielä on käynnissä Kurjen siipien uusien vaneripintojen maalaus. Kun se on saatu valmiiksi, Kurki koekootaan Suomen Ilmailumuseolla ennen kuin kone palautetaan takaisin Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaalle. Siellä kone asetetaan koottuna näytteille vielä tämän vuoden puolella.

Jotta kokonainen Kurki -lentokone mahtuisi näytteille Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon, tiistaikerholaiset raivasivat hallin luoteisnurkan Kurkea varten. Ensin siirrettiin hallista pois hallin pohjoisen oven vieressä ja Blackburn Riponin keulan edessä oleva MI-8 helikopterin roottorilapavaunu roottoreineen.  Roottorilapavaunu työnnettiin ulos ja tyhjennettiin lavoista. Sen jälkeen vaunu työnnettiin varastokontin suojaan ja viisi raskasta lapaa palautettiin lapa kerrallaan konttiin siirrettyyn lapavaunuun.

Nyt voitiin siirtää tulevalta Kurjen paikalta entiselle lapavanun paikalle sekä meritoimintakone VL E.30 Kotkan (KA-147) että koulukone Caudron C.59 (CA-50) -koneiden rungot. Hallin päädyn liukuovet avattiin kokonaan, jotta rungot saatiin siirrettyä osin ulkokautta hallin oven viereen Riponin keulan eteen. Pienen keplottelun jälkeen rungot saatiin käännettyä haluttuun asentoon oven vierustalle.

Lisäksi hallin sivuseinän vierellä osittain hyllykön alla oleva VL Pyryn huonokuntoinen runkokehikko siirrettiin lähemmäksi hallin ovea. Runkokehikko käännettiin samalla niin, että koneen nokka osoittaa nyt kohti hallin ovea. Myös pienempiä hallin järjestelyjä tehtiin. Tiistaikerholaisten muutaman tunnin aherruksen jälkeen Päijät-Hämeen Ilmailumuseo on valmis ottamaan Kurjen vastaan, niinpä kahvituokio Lahden Ilmasillan tarjoamana oli paikallaan.

Kurki tulee olemaan I.V.L. D.26 Haukka I:n ohella toinen Tiistaikerhon kunnostama kone, joka palaa takaisin näytteille Päijät-Hämeen ilmailumuseoon. Haukka I ja Kurki ovat myös toistaiseksi ainoita museossa esillä olevia kunnostettuja 1920-luvun koneita. Todettakoon, että Vesivehmaan entiseen sodanaikaiseen lentokonehalliin 1940-luvun lopulla kootuista lukuisista 1920- ja 1930-luvun koneista valtaosa on kunnostettu tahi entisöity, mutta ne ovat näytteillä muualla, kuten esimerkiksi Suomen Ilmavoimamuseossa tahi Suomen Ilmailumuseossa.

Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa olevista 1920- ja 1930-luvun koneista kunnostamistaan odottavat VL E.30 Kotka, Caudron C.59, Aero A-32GR sekä Blackburn Ripon. Niistä kolme ensin mainittua olisivat sopivia Tiistaikerhossa kunnostettaviksi. Suuri kone Ripon olisi todella haasteellinen, muttei sekään ihan mahdoton osa kerrallaan käsiteltäväksi. Muut Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa nykyisin esillä olevat koneet edustavatkin Ilmavoimissa käytössä olleita suihkukoneita ja helikoptereita.

Kurjen vasemman siiven korjaus loppusuoralla

Tiistai 17.7.2018 - Tiistaikerholainen

I.V.L. K.1 Kurki -koneen lahovikaisten siipien korjaus on Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa vaiheessa, jossa oikeanpuolen siipi on korjattu ja sen uudet verhoilupinnat odottavat maalausta. Tammikuun lopussa Päijät-Hämeen ilmailumuseon varastosta Vesivehmaalta tuodun vasemman siiven korjaus on loppusuoralla.

Kurjen vasemman siiven lahoja vaneripintoja jouduttiin purkamaan hakaristitunnuksen kohdalta siiven kummaltakin puolelta usean neliön verran. Ennen kuin purettujen alueiden uudelleen verhoiluun voitiin ryhtyä, oli korjattava ja osittain uusittava verhoilun alta paljastuneita siiven huonokuntoisia sisärakenteita. Nämä korjaustyöt saatiin valmiiksi huhtikuun puolivälissä. Niin ikään uudelleen verhoilua valmisteltiin rakentamalla puulistoista siltoja vanhojen ja uusien verhoiluvanerien liitoskohtien alle. Tämän jälkeen oltiin valmiit purettujen alueiden uudelleen verhoilemiseksi.

Uudelleen verhoilu aloitettiin siiven alapinnasta, jossa verhoiltiin ensin siiven johtoreunan ja etusalon väliset pienialaiset puretut alueet. Käytimme verhoiluun alkuperäisen mukaista 1,2 mm vahvuista vaneria. Tämän jälkeen oli vuorossa alapinnan laaja-alaisen ja koko siiven levyisen alueen verhoilu. Siinä jouduimme menettelemään kuitenkin hieman toisin, kuin oli alun perin toimittu vuonna 1927 Kurjen siipeä verhoiltaessa.

Kurjen siipi on peräti 225 cm leveä ja se oli alun perin verhoiltu yhtenäisellä koko siiven leveyden kattavalla vanerilla. Sellaista vanerikokoa ei meillä kuitenkaan ole, jolla siiven alapinnan voisi verhoilla koko leveydeltä. Käytössämme olevat vanerit ovat kooltaan vain 150 x 150 cm. Tämän vuoksi joudumme verhoilemaan alueen kahdella peräkkäisellä toisiinsa puskusaumalla liittyvillä vanerilla. Vanerien liitoksen sijoitamme siiven takasalon kohdalle.

Leikattiin vanerista kaksi määrämittaista vuotaa, toinen takasalon ja jättöreunan puoleisen sekä toinen takasalon ja johtoreunan puoleisen alueen verhoilemiseksi. Vanerit muotoiltiin paikalleen sopivaksi. Huomiota kiinnitettiin erityisesti takasalon päälle sijoittuvan vanereita yhdistävän puskusauman saamiseksi tiiviiksi.

Kun vanerit oli saatu asemoiduksi paikoilleen, niiden alapintoihin kiinnitettiin alkuperäisen verhoilumenetelmän mukaisesti ohuet siipikaarivälien pituiset tukilistat. Vaneriin kiinnitettyjen tukilistojen tarkoitus on estää koneella lennettäessä vanerin ”lommahtamista” aerodynaamisista syistä. Lopuksi vanerin alapinnat suojalakattiin kosteutta vastaan Le Tonkinois -lakalla.

Siiven alapinnan asennusvalmiit verhoiluvanerit liimattiin kiinni siipikaariin, siipisalkoihin sekä johto- ja jättöreunaan Casco Outdoor -puuliimalla. Liimaus vahvistettiin alkuperäisen mallin mukaisesi 10 mm pituisilla naulariveillä sekä 3 x 12 mm messinkiruuveilla. Siinä kolmen peräkkäisen naulan jälkeen laitettiin yksi messinkiruuvi.

Siiven johtoreunassa vanerin liimaus varmistettiin pelkästään messinkiruuveilla.

Kurjen vasemman siiven alapinnasta purettu laaja-alainen alue oli näin verhoiltu umpeen ja voitiin käynnistää siiven yläpinnan purettujen alueiden verhoilu. Sitä varten siipi käännettiin ympäri.

Vasemman siiven yläpinnasta oli jouduttu purkamaan lahonnutta vaneria vähemmän kuin siiven alapinnasta. Suurin purettu alue kattaa kansallisuustunnuksen kohdan takasalon ja jättöreunan välisen alueen viiden kaarivälin leveydeltä.  Lisäksi siiven johtoreunasta oli purettu verhoilua muutamia kaarivälejä johtoreunan ja etusalon väliseltä alueelta.

Siiven yläpinnan takasalon ja jättöreunan välisen alueen verhoilemiseksi leikattiin 1,2 mm vahvuisesta vanerista kaksi puretun alueen vierekkäin kattavaa vuotaa. Niistä toinen tulee aukon vasemmalle puolelle kahden kaarivälin levyisenä ja toinen oikealle puolelle kolmen kaarivälin levyisenä.

Vanerivuodat asemoitiin paikoilleen ja niiden alapinnoille kiinnitettiin edellä mainitulla tavalla tukilistat ja alapinnat myös suojalakattiin. Vasemmanpuoleiseen vuotaan tehtiin siivekkeen vaijerin läpiviennin edellyttämä pitkulainen aukko. Aukkoon kiinnitettiin puretusta verhoiluvanerista irrotettu alkuperäinen alumiinipeltinen kaulus.

Siiven yläpinnan aukon peittämät vuodat kiinnitetään takasalon päällä puskusaumalla alkuperäisen verhoiluvanerin reunaan. Alaosastaan vanerit kiinnitetään siiven jättöreunan listaan. Sen sijaan sivu- eli siiven pituussuunnassa uudet verhoiluvanerit liitetään toisiinsa ja viereisiin alkuperäisiin vanereihin limisaumaisesti. Näin siksi, että Kurjen siiven vierekkäiset verhoiluvanerit on liitetty toisiinsa limisaumaisesti siten, että viereisen vanerin reuna on muutaman sentin toisen vanerin päällä. Siiven vaneriverhoilu on aloitettu siiven kärjestä käsin.

Siiven yläpinnan puretun aukon kattavia vanereita joudutaan vielä vähän työstämään, ennen kuin vanerit ovat valmiina paikalleen liimattaviksi. Tähän vaiheeseen jäätiin ennen juhannusta, jolloin Kurki-projekti jäi reilun kuukauden mittaiselle tauolle. Työt käynnistyvät uudestaan 14. elokuuta Tiistaikerhon syykauden käynnistyessä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Myrskyn siipipuoliskoja kootaan samanaikaisesti

Lauantai 9.6.2018 - Tiistaikerholainen

Koko alkuvuoden Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon Myrsky -projektin pääpaino on ollut Myrsky MY-14 -hävittäjän vasemman siipipuoliskon kokoamisessa. Töitä on tehty toki myös mm. projektin koesiiven tai koneen metalliosien rakentamisessa. Vasenta siipeä on koottu teräsrakenteisessa kokoamistelineessä eli jigissä, mihin siipisalot oli tiukasti ankkuroitu. Jigissä rakennettiin siipisalkojen välistä aluetta, joten siiven johto- ja jättöreunan alueet rakentuvat myöhemmin.

Toukokuun alussa oli vasen siipi saatu vaiheeseen, jossa siipisalkojen välinen alue oli rakenteellisesti lähes valmis ja sen yläpinta vaneriverhoiltu. Tämän seurauksena siipi ei enää tarvinnut kokoamistelineen tukea ja voitiin siitä irrottaa. Irrottamista ja siiven siirtoa varten rakennettiin siiven kumpaakin päähän kiinnitettävä teräsputkinen nostoteline. Telineet tarvittiin, koska siipi on jo liian painava käsivoimin siirrettäväksi.

Kuva: Jorma Laakkonen.

Kun siipi oli irrotettu kokoamistelineestä, se nostettiin siiven päissä olevista tukitelineistä trukin ja manuaalisen nostolaitteen avulla ja siirrettiin jigin viereen rakennetun puisen pukkitelineen varaan. Samalla siipi käännettiin ympäri siiven alapinnan verhoilun käynnistämiseksi.

Kuvat: Jorma Laakkonen.

Vasemman siiven alapinnan verhoilemiseksi aloitettiin verhoiluvanerien tukirimoituksen rakentaminen. Se tarkoittaa siiven pituussuuntaisten rimalinjojen kiinnittämistä siipikaarien väliin. Siiven verhoiluvanerit liimataan tukirimoitukseen ja liimaus varmentamaan vielä ruuveilla.

Rimoituksen rakentamiseksi kunkin siipikaaren yläreunaan liimattiin vaneriset tukilaput, joiden varaan rimojen päät liimataan kaariin kiinni. Tämän jälkeen rimat liimattiin yksitellen ”silloiksi” kaarien väliin. Toukokuun loppuun mennessä siiven alapinnan vaneriverhoilun tukirimoitus oli saatu asennettua ja oltiin valmiit siipisalkojen välisen alueen varsinaisen verhoilun käynnistämiseen.

Tarkoitus on saada alapinnan vaneriverhoilu valmiiksi ennen kuin vasen siipipuolisko lähtee näytteille Tikkakoskelle Suomen Ilmavoimien 100-vuotislentonäytöksen yhteyteen pystytettävään VL Myrskyn entisöintiprojektia koskevaan näyttelyyn. Sinne lähtee Tiistaikerhosta myös Myrskyn koesiipi.

Vasemman siiven irrottaminen kokoamistelineestä vapautti telineen Myrskyn oikean siipipuoliskon kokoamiselle. Näin oli päästy siipien rakentamisessa siihen toivottuun tilanteeseen, jossa Suomen Ilmailumuseon entisöintitilassa voidaan samanaikaisesti ja vieretysten rakentaa Myrskyn kumpaakin siipipuoliskoa.

Oikean siipipuoliskon rakentaminen kokoamistelineessä noudattaa vasemman siiven kaavaa. Siipi rakennetaan jigissä rangoltaan valmiiksi salkojen väliseltä alueelta, ennen kuin päästään siiven johto- ja jättöreunan alueen rakentamiseen.

Oikean siipipuoliskon siipisalot kiinnitettiin jigiin, ja siipisalkojen väliin alettiin asentaa siipikaaria. Ne olivatkin jo odottaneet pitkään valmiina siiven kokoamisen alkamista. Nopsasti siipikaaret ”loksahtivatkin” siipisalkojen välisiin paikkoihinsa antaen siivelle jo siiven rakenteellista hahmoa. Samalla aloitettiin kiinnittää siipisalkoihin ja kaariin laskutelinejärjestelmän metallisia pidikkeitä sekä työntää lisäpolttoainesäiliön polttoaine- ja ilmanpaineputket paikoilleen siipikaariin tehtyjen reikien läpi.

Kun Myrskyn runko moottoreineen, vasempi siipipuolisko ja koesiipi ovat näytteillä 16.-17.6.2018 Suomen Ilmavoimien 100-vuotisjuhlalentonäytöksessä Jyväskylän lentoasemalla, näytteillä on samalla suurin Myrsky-kokoonpano sitten vuoden 1965. Sinne siis!

Kuvat, ellei toisin erikseen mainittu: Lassi Karivalo.

Kurjen vasemman siiven tarkastusluukut

Tiistai 29.5.2018 - Tiistaikerholainen

I.V.L. K.1 Kurki -koneen vasemman siiven vaneriverhoilu on käynnissä Tiistaikerhossa. Siiven alapinnalta puretut lahot verhoiluvanerit ovat saaneet tilalleen jo uuden vanerikatteen ja yläpinnan purettuja alueita verhoillaan.
Siiven alapinnalta puretun vanerin hakaristitunnuksen kohdalla sijaitsevat siivekevaijerien rissojen alumiinipeltiset tarkistusluukut sekä siivekevaijerin läpiviennin alumiinipeltinen suojuskaulus. Siiven sisällä olevat vaijerien rissat ovat kiinnitettyinä takasalkoon sen kummallekin puolelle.

Niin tarkistusluukut kuin siivekkeen vaijerin läpiviennin suojus haluttiin säilyttää sellaisenaan ja siirtää puretusta lahosta vanerista uuteen verhoiluvaneriin. Tätä toimenpidettä varten luukkujen sekä läpiviennin suojuksen sijainnit mitattiin lahon vanerin ollessa vielä kiinni siivessä. Mitat siirrettiin piirrettyyn kaavioon, jonka avulla luukut ja läpiviennin suojus saadaan sijoitettua uudessa vanerissa täsmälleen oikeaan paikkaan.

Liukukannelliset tarkistusluukut oli kiinnitetty vaneriin kupariniiteillä. Siivekkeen vaijerin läpiviennin suojus oli puolestaan kiinnitetty ruuveilla vanerin läpi vanerin alapuoliseen vaneritukeen. Läpiviennin alumiininen suojus saatiin helposti irrotettua ruuvaamalla ruuvit irti. Tarkistusluukut irrotettiin vanerista poraamalla niitit varovasti pois itse luukkuja vahingoittamatta.

Irrotetuista tarkistusluukuista ja läpiviennin suojuksesta ei poistettu niiden alkuperäistä maalia, sillä maalipinnat olivat säilyneet kohtuullisen hyvässä kunnossa. Pinnat vain puhdistettiin huolellisesti. Tarkistusluukkuja ja läpiviennin suojusta ei siten ole tarkoitus uudelleen maalata, kun uusi verhoiluvaneri saa hakaristikansallisuustunnuksensa.

 
Kurjen peräti 225 cm leveä siipi on alun perin verhoiltu koko siiven leveyden mittaisella 1,2 mm vahvuisella vanerilla. Meillä käytettävänä olevan 1,2 mm vahvuisen vanerin mitat ovat 150 x 150 cm, joten joudumme verhoileman puretun alueen kahdessa osassa saumakohdan sijaitessa takasalon kohdalla. Tämän seurauksena takasalon kummallekin puolelle sijoittuvista tarkistusluukuista toinen kiinnitettään takasalon ja jättöreunan puoleiseen vaneriin ja toinen kiinnitetään takasalon ja johtoreunan puoleiseen vaneriin.

Leikattiin 1,2 mm vahvuisesta lentokonevanerista jättöreunan puoleinen verhoiluvaneri ja sovitettiin se alustavasti paikoilleen. Tämän jälkeen vaneriin piirrettiin tehdyn kaaviokuvan mukaisesti paikat sekä tarkistusluukulle että siivekevaijerin läpiviennille. Vaneriin tehtiin piirustuksen mukaiset aukot, joita vielä verrattiin poistettuun lahon vanerin aukkoihin. Tämän jälkeen aloitettiin tarkistusluukun ja läpiviennin suojuksen kiinnittäminen uuteen vaneriin.

Irrotettiin tarkistusluukun liukukansi, jonka jälkeen luukun raami sovitettiin sitä varten tehtyyn aukkoon. Vaneriin porattiin kehyksessä olevien niitinreikien kohdalle reiät. Kupariniittien asemasta käytettiin alumiininiittejä. Kukin niitti työnnettiin vuorollaan reikäänsä. Niitin päähän laitettiin suojusrengas, jonka jälkeen niitti taottiin vasaralla suojusrenkaan kanssa alasinta vasten tiiviisti vanerin pinnan tasoon.

Kun kaikki niitit oli vuoron perään taottu ja luukun kehys lukittu kulmistaan vaneriin, voitiin tarkistusluukun kansi työntää paikoilleen. Siivekkeen vaijerien läpiviennin alumiinipeltinen suojus kiinnitettiin paikoilleen ruuveilla.

Takasalon jättöreunanpuoleinen uusi verhoiluvaneri oli saanut sekä alkuperäisen tarkistusluukun että siivekkeen vaijerin läpiviennin suojuksen. Tämän jälkeen vaneri kiinnitettiin paikoilleen siipikaariin Casco Outdoor -liimalla sekä naula-ruuviriveillä. Vastaavalla tavalla asennettiin takasalon ja johtoreunan välille kiinnitettävään uuteen verhoiluvaneriin siihen kuuluva toinen siivekkeen vaijerin rissan tarkistusluukku ja vaneri kiinnitettiin paikoilleen.

Valmet Vihuri II:n eturunko näytteillä Suomen Ilmailumuseossa

Lauantai 12.5.2018 - Tiistaikerholainen

Peräti parinkymmenen vuoden mittainen Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon projekti Valmet Vihuri II:n (VH-25) etu- ja takaohjaamon käsittävän eturungon entisöimiseksi on saatu valmiiksi ja se on asetettu näytteille Suomen Ilmailumuseon I halliin.

Vihurin eturungon entisöinnin pohjana on helsinkiläisestä romuttamosta 1970-luvun lopulla löytynyt ja Suomen Ilmailumuseoon hankittu VH-25:n etuohjaamon ja moottoripukin kokonaisuus. Ohjaamossa oli jäljellä joitain laitteita, tuulilasikokonaisuus sekä moottoripukissa osa patalevystä. Entisöintihanke alkoi varsinaisesti 1990-luvun puolivälin jälkeen, mutta oli jonkun aikaa tauolla käynnistyen uudestaan toden teolla 2000-luvun alkupuolella.

Romuttamosta löytynyttä vain etuohjaamon käsittänyttä eturunkoa täydennettiin rakentamalla Vihurin piirustusten mukaan etuohjaamon jatkoksi takaohjaamo lentäjän istuimineen. Kumpikin ohjaamo varustettiin kaikilta laitteiltaan ja mittareiltaan niin täydelliseksi kuin mahdollista. Siitä kiitos sekä Suomen Ilmailumuseolle että Suomen Ilmavoimamuseolle, joiden kokoelmista puuttuvat laitteet ja mittarit saatiin VH-25:n entisöinnin käyttöön. Tiistaikerhossa rakennettiin myös paljon muuta tarpeellista ohjaamoiden varustusta kuten matkatavarasäiliö, karttakotelo ja valopistooli ampumaputkineen.

Valmet Vihuri VH-25:n eturunko ohjaamoineen ja laitteineen on nyt näytteillä Suomen Ilmailumuseossa kävijöiden katsottavaksi. Suomen Ilmavoimamuseossa on puolestaan näytteillä ainut kokonaisena säilynyt Vihuri eli VH-18. Suomen Ilmailumuseon VH-25:n eturunko tarjoaa kuitenkin kävijälle jotain sellaista, mitä ei Ilmavoimamuseon VH-18.

Entisöity VH-25:n eturunko on suurelta osin verhoiltu läpinäkyvällä pleksillä alumiinipellin sijasta. Tämän ansiosta museossa kävijä pääsee hyvin näkemään, mitä kaikkea laitteita ja mittareita Vihurin ohjaamot sisältävät.

Ohjaamoissa ovat myös päällä niin ohjaamo- kuin mittarivalot sekä tähtäimen valoristikko. Etuohjaamon istuimen yläpuolelle on asennettu peili, jonka avulla museossa kävijä näkee tähtäimen valoristikon.

Vihurin ohjaamolaitteet ja mittarit ovat sikäli mielenkiintoiset, että niissä on perua Vihuria edeltäneistä Ilmavoimien käyttämistä konetyypeistä. Kun Vihureja aikanaan rakennettiin, ohjaamot varustettiin monilta osin ilmavoimien käyttämistä ja jo romutetuista koneista talteen otetuilla osilla. Esimerkiksi Vihurin etuohjaamon ohjaussauva, magneeton valitsinkytkin, punaiset ohjaamovalot ja osa happijärjestelmää kuten regulaattori, virtaus- ja painemittarit ja venttiili ovat Messerschmitt Bf 109:stä.

Vihurin happipullot ovat ilmeisesti Junkers Ju 88:sta. Etuohjaamon jalkaohjaimet ovat puolestaan VL Myrskystä.

Mittarit ovat perua useammastakin konetyypistä. Bristol Blenheimista on etuohjaamon paineöljyjärjestelmän käsipumppu. Vihurin moottori on Blenheimissa käytetty Bristol Mercury VIII -moottorityyppi. Valitettavasti yhtään Bristol Mercury -moottoria ei Suomessa ole jäljellä entisöityyn VH-25:n eturunkoon kiinnitettäväksi. Voidaankin todeta, että Vihureiden rakentamisessa hyödynnettiin laitteiden uusiokäyttöä.

Tervetuloa Suomen Ilmailumuseoon tutustumaan Tiistaikerhon entisöimään Valmet Vihuri II:n ohjaamokokonaisuuteen!

Kuvat: Lassi Karivalo.

Myrskyn vasemman siiven rakentaminen etenee suunnitellusti

Tiistai 1.5.2018 - Tiistaikerholainen

Kokoamisjigiin kiinnitetyn VL Myrskyn (MY-14) vasemman siiven rakentaminen etenee samanaikaisesti usealla rintamalla Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhossa. Yhtäältä on rakennettu siiven kärkiosaa, verhoiltu vanerilla siiven yläpinnan siipisalkojen välistä aluetta ja rakennettu siiven tyven pyöräaukkoa. Siiven johto- ja jättöreunan kaarien kiinnittämiseen ryhdytään vasta, kun siiven keskialue eli siipisalkojen välinen alue on saatu verhoiltua.

Siipisalkojen päähän kiinnittyvän siiven kärkiosan rakentaminen aloitettiin vasta, kun siipisalkojen väliset siipikaaret ja niiden väliin kiinnitettävät verhoiluvanerien kiinnitys- eli pituusjäykistelistat oli saatu liimattua paikoilleen. Kummankin siipipuoliskon kärkeen tulevat kaarevat kärkilistat oli tehty valmiiksi jo viime vuonna siiven kokoamista odottamaan. Kärkilistat rakennettiin liimaamalla vaneriviiluja kaarevaa lastulevymuottia vasten nipuksi siiven kärjen muotoon.

Vasemman siiven kärkiosan rakentaminen alkoi kiinnittämällä kärkilista etu- ja takasalon päähän sekä kolmanteen kaareen siiven kärjestä lukien. Tämän jälkeen kiinnitettiin siiven uloin siipikaari etu- ja takasalon väliin. Kun verhoiluvanerin kiinnityslistat oli vielä saatu liimattua kärjen siipikaarien välille, vasemman siiven kärkiosan runko oli saatu valmiiksi. Kärkeen rakennetaan vielä paikka siiven purjehdusvalolle.

Vasemman siiven yläpinta verhoillaan siipisalkojen väliseltä alueelta neljällä peräkkäisellä ja tosiinsa viistesaumalla liitettävällä vanerivuodalla. Siiven pyöräaukosta laskien sisin verhoiluvaneri on 4 mm paksua, kaksi seuraavaa on 3 mm paksuja ja viimeinen eli siiven kärkiosan kattava verhoiluvaneri on 2 mm paksua vaneria.

Siiven keskialueen verhoilu aloitettiin leikkaamalla vanerilevyistä diagonaalisesti tarvittavat neljä verhoiluvuotaa, sillä diagonaalisia ne olivat alun perinkin Myrskyssä. Diagonaalinen vaneri kestää paremmin siipeen kohdistuvia voimia. Leikattujen vanerien reunat viistettiin viistehiomakoneella. Tämä siksi, että vanerit liitetään tosiinsa limisaumaliitoksin.  Ennen vanerien paikalleen liimauksen aloittamista tarkistettiin vielä, että siipikaarien yläreunat olivat kaikki samassa linjassa. Vasemman siiven keskialueen verhoiluvanerien kiinnittäminen paikalleen toteutettiin kaikkien vanerivuotien osalta samalla tavalla.

Ensin asemoitiin kaikki neljä mittoihinsa leikattua vaneria alustavasti paikoilleen. Liimattavaksi vuorollaan otettavaan vaneriin tehtiin valmiiksi reikärivit ruuveille, joilla vaneri kiinnitetään siipikaarien välisiin vanerin kiinnitys- eli pituusjäykistelistoihin.

Tämän jälkeen aloitettiin liimaus levittämällä epoksihartsiliima siipisalkoihin ja siipikaariin. Kaarien välisiin vanerin kiinnityslistoihin levitettiin kuitenkin Casco Outdoor puuliima.

Nyt vaneri painettiin huolellisesti kohdalleen liimapintoja vasten ja aloitettiin vanerin kiinnittäminen teräsruuvijonoilla kaarien välisiin kiinnityslistoihin. Kun vaneri oli ruuvein ”lukittu” paikoilleen vanerin ulkoreunat puristettiin puristimilla tiiviisti kiinni etu- ja takasalkoon. Puristusvoiman tasaisuus varmistettiin puristimien ja vanerin väliin asennetulla lankulla. Lankun ja vanerin reunan väliin laitettiin vielä suojaava muovikalvo, jottei lankku liimautuisi vaneriin kiinni.

Siiven tyven laskutelineen pyöräaukon rakentaminen on myös edistynyt. Aukkoon asennettiin sen ylä- ja alareunaan tulevat vaneriset kiinnitysrenkaat. Näihin renkaisiin kiinnitettiin sitten pyöräaukon vanerinen seinämä.

Seinämän kummallekin sivulle tehtiin kaksi pyöreää aukkoa siipisalkojen puoliskojen teräslevykiinnityksen pulttien asentamista varten. Aukkoihin tulee myöhemmin alumiinipeltiset suojukset.

Myrskyn vasen siipi on nyt saatu vaiheeseen, jossa sen rakentamista voidaan jatkaa ilman teräsrunkoisen kokoamistelineen eli jigin tukea. Vasen siipi tullaankin irrottamaan jigista ja aloittamaan siinä vuorostaan oikean siiven kokoaminen.