Tiistaikerhon blogi

Ressun moottorin pakoputkien rakentaminen

Perjantai 30.1.2026 - Tiistaikerholainen

Olemme rakentaneet pakoputkia Ressuun kiinnitettäväksi saamaamme Continental A 65 -moottoriin. Tämä moottori vaurioitui lento-onnettomuudessa, mutta meidän tarkoitukseen se sopii. Kunnostamme moottorin ulkonaisesti ehjäksi Ressun nokalle kiinnitettäväksi.

Kuva: Esko Keskinen.

Pakoputket rakennetaan Ressun alkuperäisen Continental-moottorin mukaiseksi Ressusta otettujen valokuvien perusteella. Ressun pakoputki koostui moottorin kummankin puolen kahdesta pakoaukoista lähtevistä suorista putkista. Putkien päässä oli tynnyrimäinen 100 mm läpimitaltaan oleva äänenvaimennin. Äänenvaimentimen ympärillä oli erillinen pakoputken pintaan hitsattu vaippa imuilman esilämmityksen.

Saamastamme Continental-moottorista saimme kiinnityslaipat. Ne olivat vielä kiinni pakoaukoissa. Vaikka laipat olivat syöpyneitä ja osin vaurioituneitakin, päätimme käyttää ne uusien pakoputkien liittämiseksi pakoaukkoihin. Uusien pakoputkien aihiot pätkittiin 40 mm ohutseinäisestä huonekaluputkesta. Laipat puhdistettiin ruosteesta, jonka jälkeen ne hitsattiin pakoputkiaihioiden päihin.

Kuva: Reijo Siirtola.

Laippojen kiinnityspinnat eivät osassa laippoja olleet vaurioiden ja hitsauksien jälkeen aivan tasaisia. Laippojen päätypinta hiottiin, jotta pakoputket saatiin liittymään suorassa kulmassa moottorin pakoaukkoihin. Laipat hiottiin painamalla puukehikkoon suorassa kulmassa lukittua pakoputkea laippapäästä tahkon kylkeä vasten.

Kuva: Jouni Ripatti.

Kun Continental A 65 -moottori oli puhallettu puhtaaksi ja maalattu, päästiin pakoputkien aihioita asentamaan moottorin pakoaukkoihin sekä sovittelemaan pakoputkien päihin kiinnitettäviä äänenvaimenninputkea. Kaksi ohuesta metallilevystä hitsattua ja halkaisijaltaan 100 mm äänenvaimentimen putkea teetettiin ulkopuolisena työnä.

Pyöreiden pakoputkiaihioiden kiinnittäminen pyöreisiin äänenvaimentimiin edellytti – paitsi niiden katkaisemista määrämittaansa – myös pakoputkien päiden muotoilemista äänenvaimentajien mukaisiksi. Se tehtiin ”katkaisujigillä”, joka tehtiin äänenvaimentimen suuruisesta 100 mm muoviputkesta. Muoviputken läpi tehtiin pakoputken suuruinen reikä, jonka läpi työnnettiin pakoputkea sen verran ohuempi putki, jonka päällä pakoputken päätä voitiin liu’uttaen työntää muovisen putkien sisään.

Tämän jigin avulla saatiin pakoputkiin piirretyksi osien yhteen hitsaamista varten tarvittava kahteen suuntaan kaareutuva katkaisukohta. Putket katkaistiin rälläkällä Puusepäntien verstaamme tulityökontissa ja niiden päät vielä hiottiin vastaamaan tarkemmin äänenvaimentimen kaarevaa pintaa putkien kiinni hitsaamiseksi. Nyt pakoputket olivat valmiit hitsattaviksi äänenvaimenninputkeen.

Jotta saataisiin kokonaiskuva, siitä, mitä oltiin tekemässä, kiinnitettiin kummankin puolen pakoputket laipoistaan moottorin pakoaukkoihin. Sen jälkeen kiinnitettiin liinoilla pakoputkien päitä vasten tynnyrimäinen, vielä päästään avoin äänenvaimentajaputki. Näin saatiin ensimmäisen kerran hahmotettua Continental-moottorin pakoputkista ja äänenvaimentimista koostuva kokonaisuus. Se vastaa ulkoasultaan hyvin Ressun alkuperäistä Hietasten veljesten rakentamaa pakoputkikokonaisuuta.

Jotta pakoputket pysyisivät ”ryhdissään” eli oikeassa kulmassa niitä tynnyrimäiseen äänenvaimentimen pintaan hitsattaessa, tehtiin paksusta vanerista kummankin puolen pakoaukkojen paikkoja tarkkaan mallintava tukilevy eli jigi. Pakoputken kiinnitettiin tukilevyyn ja varmistettiin vielä, etteivät pakoputket pääse liikkumaan suhteessa tosiinsa. Varmistettiin myös, että pakoputket ovat tukilevyyn nähden suorassa kulmassa.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Ressun pyörät saivat pölykapselinsa

Lauantai 27.12.2025 - Tiistaikerholainen

Ressussa (OH-XEA) olleet alkuperäiset lentokoneen laskutelineen pyörät eivät ole säilyneet. Teline sai uuden pyörät, kun akselille sopi täydellisesti päältä ajettavan ruohonleikkuukoneen juuri sopivankokoiset pyörät. Niiden renkaat olivat myös sattumalta pienlentokoneissa käytettyjen renkainen suuruiset (15 x 6.00 – 6).

Ressussa olleissa laskutelineen pyörissä oli alun perin metalliset ulospäin kaareutuneet eli pullistuneet pölykapselit. Sellaiset päätimme tehdä myös käytössämme oleviin pyöriin. Tarvitaan siten halkaisijaltaan 15 cm vanteeseen sopivat pölykapselit. Pohdimme niiden rakentamiseksi erilaisia vaihtoehtoja aina painosorvaukseen asti.

Joskus onni potkaisee ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Apu löytyi keittiöstä. Kävi nimittäin niin, että pienikokoisen teräskattilan kansi on läpimitaltaan yleensä 15 cm eli Ressun laskutelineen pyörän vanteen kokoinen. Sellaiset teräksiset kattilan kannet saatiin ostetuksi kirpputorilta 1,05 euron kappalehintaan. Sen verran piti kattilankansia kuitenkin tuunata, että kannen keskellä oleva nuppi piti poistaa ja reunan huulloksesta leikata pois 10 mm, jotta kattilankansi painui sopivasti vanteen reunaa vasten.

Nyt piti vain suunnitella kiinnityssysteemi kannen kiinnittämiseksi vanteelle. Piirreltiin työpöydän suojuspaperiin erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Päädyttiin lopulta varsin yksinkertaiseen malliin ja tehtiin siitä piirros. Kiinnitetään vanteeseen pellistä tehty tasapäisen A-kirjaimen mallinen pidike, joka ulottuu akselin pään yli. Pidike kiinnitettäisiin kummastakin A:n sakarasta pienillä pulteilla vanteeseen. Pidikkeen kärkeen tulee altapäin työnnettävä 8 mm pultti. Pultti työntyy puolisen senttiä ulos pölykapselin keskelle poratusta aukosta mutterin kiertämiseksi pultin päähän.

Pidikkeiden tekemiseksi leikattiin pellistä 20 mm leveät listat. Ne taivutettiin piirustuksen mukaiseen A-muotoon. Pidikkeen kärkeen porattiin reikä 8 mm pultille. Jalkoihin porattiin reiät 5 mm pultille.

Pidikettä sovitettiin vanteen sisään ja vanteeseen merkittiin pidikkeen pulteille reikien paikat. Reiät porattiin vanteeseen pylväsporalla. Nyt voitiin pölykapselin pidike kiinnittää kummastakin jalastaan vanteeseen. Pidikkeen pään aukon läpi työnnettiin 8 mm pultti ja se kiristettiin paikalleen nyloc-mutterilla.

Pölykapseli oli nyt valmis laitettavaksi paikalleen. Niinpä pyörä pantiin takaisin laskutelineen akselille. Pölykapseli painettiin vannetta vasten niin, että pidikkeen kärkipultti tuli puolisen senttiä ulos pölykapselin keskellä olevasta reiästä. Siitä vain mutteri paikalleen pultin päähän ja Ressun laskutelineen pyörän pölykapseli oli valmis. Kapseli maalataan Ressun rungon verhoilun maalauksen yhteydessä sinertävän harmaalla maalilla.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressu OH-XEA:n ohjaamon kattoikkunan asentaminen

Maanantai 22.12.2025 - Tiistaikerholainen

Ressun ohjaamossa oli istuimen kohdan pleksinen kattoikkuna. Tuo ikkuna ei ole säilynyt. Valokuvista ja materiaaliluettelosta tiedämme, että Ikkuna oli tehty vihreästä akryylilevystä. Valokuvista myös näkyy, että kattoikkunan akryyli oli jo haljennut. Akryyli onkin herkästi halkeava tai säröävää sitä sahattaessa muotoonsa. Ohjaamon kattoikkuna on ollut kiinnitettynä pienillä pulteilla katon runkoputkiin hitsattuihin korvakkeisiin. Korvakkeista puuttuu kaksi eli ovat jossain vaiheessa irronneet.

Poiketen alkuperäisestä Ressun katoikkunasta päätimme tehdä kattoikkunan helpommin työstettävästä polykarbonaattilevystä. Vihreän väristä läpinäkyvää ohutta polykarbonaatilevyä ei kuitenkaan ollut saatavissa. Menettelemmekin niin, että teemme kattoikkunan 2 mm polykarbonaatilevystä ja kiinnitämme sen pintaan vihreän läpinäkyvän kalvon.

Aloitimme kattoikkunan rakentamisen tekemällä siitä pahvimallin. Mittasimme ikkunan koon ja leikkasimme sen mukaisen pahvinpalan. Sovittelimme pahvia kattoikkunan paikalle ja leikaten sen lopulliseen muotoonsa. Tämän pahvimallin mukaan ostimme ETRA:sta 2 mm vahvuisesta polykarbojaattilevystä leikatun palan.

Sovittelimme polykarbonaattilevyä paikalleen. Siinä oli erikoisuus, sillä runkokehikossa on kattoikkunalevyä varten kiinnityskorvakkeet vain kolmella sivulla. Kattoikkunalevyn etureunan alla olevassa runkoputkessa korvakkeita ei ole. Meillä ei ole tietoa, kuinka levy on aikanaan kiinnitetty etureunastaan ohjaamon katon poikittaiseen runkoputkeen.

Ressusta otetuista valokuvista kuitenkin ilmenee, että tämän poikittaisen runkoputken kohdalla kattoikkuna ja tuulilasi kohtaavan toisensa. Oletettavasti runkoputken kohdalla tuulilasin takareuna lepää kattoikkunan etureunan päällä. Näin ilmavirta kulkee kattoikkunapleksin yli eikä pääse tunkeutumaan ohjaamoon.

Minkälainen kattoikkunan ja tuulilasin sauma on ollut, se ei Ressusta otetuista kuvista selviä. Valokuvissa kyllä näkyy, että tätä saumaa peittää jonkinlainen peitelista. Kuinka se on ollut kiinnitettynä, sillä ohjaamon katon runkoputkessa ei ole siitä mitään viitteitä. Kattoikkunan etureunan ja tuulilasin takareunan liitos tulee kuitenkin ratkaista viimeistään sinä vaiheessa, kun taivutamme polykarbonaattilevystä tekemämme tuulilasin muotoonsa ja kiinnittääksemme sen paikalleen.

Jatkoimme 2 mm vahvuisen ikkunapleksin sovittelua niin, että pleksin reunat tulivat kunkin kiinnityskorvakerivin kohdalle. Sen jälkeen korvakkeiden reiät merkattiin pleksiin laittamalla valo pleksin alapuolelle. Näin korvake ja siinä oleva kiinnitysruuvin reikä heijastuivat hyvin pleksin pinnalle ja reikä voitiin merkata tussikynällä. Kun kaikki reiät oli merkitty, porattiin merkkien kohdille kiinnitysruuvien reiät. Tai itse asiassa kyse on pienistä mutterillisista kiinnityspulteista.

Pohdimme, kuinkahan 2 mm vahvuinen polykarbonaattipleksi taipuu kattoikkunan kaarevan profiilin muotoon. Kiinnitimmekin pleksin ensin takareunastaan korvakkeisiin. Sen jälkeen kiinnitettiin pleksin sivut korvake korvakkeelta. Todettiin tyytyväisinä, että 2 mm vahvuinen polykarbonaattipleksi taipui yllättävän hyvin ohjaamon katon muotoon.

Todettiin, että pleksin vasen reuna on noin puoli senttiä yli runkoputken linjan. Sen verran oli pleksi tullut kiinnitetyksi sivusuunnassa enemmän vasemmalla. Niinpä pleksiin piirrettiin raja tuon ylimäärän poistamiseksi ja ylimäärä poistettiin pienihanpaisella vannesahalla. Tämän jälkeen pleksi kiinnitetiin takaisin paikalleen.

Oli vielä ratkaistava, kuinka toimimme ohjaamon katon rakenteesta puuttuvien kahden kiinnityskorvakkeen kohdalla. Päädyttiin ratkaisuun, jossa katon poikittaisesta putkesta puuttuneiden korvakkeiden kohdalle kiinnitettiin kaksi pientä reiällistä kulmarautaa. Näiden reikien paikat merkattiin vuorostaan pleksiin. Kun reiät oli porattu, kaksi puuttuvaa kiinnityspulttia voitiin laittaa paikalleen.

Pleksin etureuna on toistaiseksi kiinnittämättä alla olevaan poikittaiseen runkoputkeen, koska vielä emme ole ratkaisseet sen kiinnitystapaa. Toistaiseksi pleksin etureuna on kiinni runkoputkessa pienillä puristimilla.

Ressun kattoikkunan pleksi on nyt paikallaan. Pleksiä suojaa vielä kummaltakin puolelta suojakalvo. Ne poistetaan vasta, kun kattoikkuna kiinnitetään Ressun entisöinnin valmistuttua lopullisesti paikalleen. Niin ja sitä ennen on löydettävä ohutta läpinäkyvää vihreää kalvoa kattoikkunapleksin pintaan liimattavaksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun Continental A 65 -moottorin puhaltaminen puhtaaksi ja maalaus

Tiistai 2.12.2025 - Tiistaikerholainen

Ressussa (OH-XEA) oli Continental A 65 moottori. Se ei kuitenkaan ole säilynyt. Saimme kuitenkin Ressuun asennettavaksi vastaavan tyyppisen lento-onnettomuusmoottorin. Se on vaurioitunut käyttökelvottomaksi, mutta meille se kuitenkin kelpaa. Kunnostamme moottorin ulkonaisesti toimivan moottorin kaltaiseksi ja täydennämme sitä puuttuvilta osiltaan Ressun nokkaan asennettavaksi.

Moottorista irrotettiin sylintereitä lukuun ottamatta siinä vielä kiinni olleet osat. Sylintereitä emme saaneet irrotetuksi, sillä männät olivat jumiutuneet täysin sylintereihinsä. Puhdistimme irrotettuja osia eri menetelmillä mukaan lukien moottorin lohko sylintereineen. Sylintereiden osalta päädyttiin lopulta siihen, että jotta sylinterit jäähdytysripoineen voitaisiin maalata kunnolla, ne on puhallettava puhtaiksi ennen maalausta. Niinpä päätimme viedä Continental-moottorin lohkon sylintereineen lasikuulapuhallettavaksi Taximo OY:hyn Helsingin Tattarisuolle.

Kuva: Juha Veijalainen

Ennen puhallukseen viemistä moottori tulpattiin, jottei puhallusmassaa pääsisi tunkeutumaan moottorin sisään, vaikkakaan tämä moottori ei tule koskaan käymään. Moottorin avoimet imu- ja pakoaukot suojattiin ohuilla alumiinilevyillä. Moottorista puhdistettavaksi jo irrotetun jakopään kannen tilalle tehtiin niin ikään ohuesta alumiinilevystä puhallusaineen estävä suojus. Suojus tehtiin laittamalla irrotettu jakopään kansi alumiinilevyn päälle ja levyyn piirrettiin kannen muoto. Sen mukaan levystä leikattiin kappale, jonka reunoihin porattiin reiät kiinnitystapeille.

Olemme kiinnittäneet Continental-moottorin moottoritelineeseen, jotta sitä voi kätevästi käännellä kuin grillivartaassa. Jakopään suojalevyn asentamiseksi moottori piti irrottaa telineestä. Moottori irrotettiin moottorinosturin avulla. Sen jälkeen jakopään suojalevy kiinnitettiin paikalleen ja moottori laitettiin takaisin telineeseensä. Moottori viedään tarkoituksellisesti puhallettavaksi telineessään, sillä näin sitä voi puhalluksen aikana kätevästi pyörittää. Continental A 65 moottorimme oli nyt puhallusvalmis.

Kuva: Reijo Siirtola.

Moottori kuljetettiin Puusepäntieltä Tattarisuolle henkilöautolla, jonka sisään moottori telineineen voitiin vetää hihnavetoisesti. Viikon kuluttua moottori haettiin puhalluksesta mutta vietiinkin telineineen Suomen Ilmailumuseolle sylintereiden maalaukseen. Näin siksi, että museolla on ruisku/spray-maalauksia varten maalausteltta, jollaista taas Puusepäntiellä ei ole. Ressusta otetuista mustavalkokuvissa näkyy, että koneen Continental-moottorin sylinterit ja venttiilikopat olivat mustaksi maalatut. Sen sijaan lohko oli alumiinilla. Tämän mukaisesti me myös toimimme.

Kuvat: Juha Veijalainen.

Kuva: Reijo Siirtola.

Ennen sylintereiden maalausta lohko suojatiin muovilla. Maalattavat sylinterit harjattiin ja pestiin Sinolilla, jotta puhalluksessa pintaan jäänyt pöly saatiin pois. Ennen maalausta sytytystulpat irrotettiin ja tulpan aukon reunat voideltiin vaseliinilla, koska ne jätetään maalaamatta. Sitten moottori vietiin museon pihalla olevaan maalaustelttaan. Sylintereiden spray-maalaus tehtiin mustalla puolikiiltävällä Isoguard Pansar -maalilla. Maalia kului yllättävän paljon, sillä moottorin sylintereissä jäähdytysripoineen oli paljon maalattavaa pintaa. Moottorin sylinterit ja jäähdytysrivat maalattiin kahteen kertaan, jotta jäähdytysripojen välit saatiin kunnolla maalattua.

Kuvat: Reijo Siirtola.

Maalauksen jälkeen Continental-moottori siirrettiin autokyydillä Puusepäntien verstaaseen. Siellä moottorin lohko pyyhittiin Sinolilla, jonka jälkeen lohkon pintaan siveltiin siveltimellä kirkas Isotrol-lakka suojaamaan lohkon alumiinipintaa hapettumiselta. Näin Ressuun asennettava Continental A 65 -moottorin lohko ja sylinterit oli puhallettu puhtaiksi ja maalattu. Muutos saamamme moottorin lähtötilanteeseen on huomattava.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

OH-XEA Ressun rungon verhoilu

Lauantai 8.11.2025 - Tiistaikerholainen

Ennen Tiistaikerhon kesätaukoa olimme kiinnittäneet verhoilukankaat Ressun rungon ylä- ja alapintaan sekä ohjaamon kumpaankin sivuun. Enempää emme silloin voineetkaan verhoilla, sillä käyttämämme kangas oli loppunut. Rungon ylä- ja alapinnan verhoilun kiristyslakkauksen ehdimme kuitenkin aloittaa ennen kesätaukoa. 

Syyskauden alettua löytyi ratkaisu Ressun rungon verhoilun jatkamiseen, sillä Suomen ilmailumuseosta löytyi kangaspakka, jonka saimme käyttöömme. Kankaasta tehtiin nitroselluloosalakalla normaali kankaan kiristyneisyystestaus kiinnittämällä se testikehikkoon. Testaus aloitettiin vesikiristyksellä, josta edettiin vaiheittain 25 %, 50 %, 75 % lakasta täyteen 100 % lakkaan. Testauksen tuloksena oli, että kangas vaikutti kelvolliselta Ressun rungon verhoilun jatkamiseen.  

Ressun kummankin kyljen verhoilu aloitettiin tekemällä kyljistä pahvimalli. Niiden mukaan kankaasta leikattiin palat kylkien verhoiluun. Muotoonsa leikatut kankaat kiinnitettiin rungon kyljen metallikehikkoon kontaktiliimalla. Kangas liimattiin ensin yläreunastaan kehikon runkoputkeen. Tämän jälkeen kangas liimattiin alareunastaan rungon alaputkeen sitä samalla venyttäen. Tällä tavoin kangas saatiin jo alustavasti kireäksi odottamaan vesikiristystä ja sen jälkeistä kiristämistä nitroselluloosalakalla. 

Liimasaumojen kuivuttua kankaat vesikiristettiin eli kasteltiin läpimäräksi keitetyllä vedellä. Kankaiden kuivuttua aloitettiin niiden kiristysprosessi nitroselluloosalakalla. Liikkeelle lähdettiin 25 prosenttisella lakalla ja siitä on nyt edetty 50 %:n ja 75 %:n lakkaan. Lakkana käytämme rautaoksidilla sävytettyä NC-Speed-nitrolakkaa. Samalla on jatkettu rungon ylä- ja alapintojen ja ohjaamon seinien kiristyslakkausta.

Ressun kylkien lakkauksen edetessä, totesimme harmiksemme, että kylkikankaiden kiristyminen ei ollut tasaista. Kankaan loimi oli kiristynyt paremmin pysty- kuin vaakasuunnassa. Sen seurauksena kankaassa oli näkyvissä aaltomaisuutta. Tämä uusi kangas ei siten ollutkaan niin hyvin kiristyvä kuten testilakkauksessa olimme havainneet. Tosin 50 % lakkauksen jälkeen huomattiin, että laineisuus oli vähentynyt, muttei kokonaan poistunut. Tuskin ryhdymme kuitenkaan hankkimaan uuttaa kelvollisempaa kangasta Ressun kylkien uudelleen verhoilemiseksi.  

Vielä oli kokonaan verhoilematta kankaalla ohjaamon ovi sekä ohjaamon ja nokkaosan alapinta. Näistä kaikista tehtiin taas pahvimalli, jonka mukaan leikattiin oikean kokoiset kankaat.  Kangas on samaa, mitä käytimme rungon kylkien verhoiluun. Uskomme kuitenkin, että pienialaisina verhoilun kohteina kangas kiristyy riittävällä tavalla. Jälleen kiinnitimme kankaan reunat rungon metallirakenteeseen kontaktiliimalla. 

Ikkuna-aukollisen oven verhoilimme umpeen ikkuna-aukkoa myöten. Ikkuna-aukko leikataan oven verhoilukankaaseen vasta, kun kangas on lopullisesti kiristetty kiristyslakalla ja kangas liimautunut oven ikkunaraamiin. Ohjaamon oven ja ohjaamon sekä nokkaosan alapinnan kankaiden vesikiristyksen jälkeen kankaat on lakattu nyt kahdesti 2 5%:lla NC-Speed-nitroselluloosalakalla. Kankaan kiristyminen onkin lupaavaa. 

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun rungon verhoilu käynnissä

Torstai 22.5.2025 - Tiistaikerholainen

Ressun (OH-XEA) rungon verhoilu on hyvässä vauhdissa. Runkohan saatiin viime vuoden loppuun mennessä verhoiluvalmiiksi, mutta rungon entisöintiä päästiin jatkamaan vasta, kun Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan Puusepäntiellä saatiin toimintavalmiiksi.

Ressun rungon verhoilemiseksi löysimme Suomen ilmailumuseon kangaskaapista pakan puuvillakangasta. Testasimme sen kiristysominaisuuden nitroselluloosalakalla. Teimme kehikon, johon niittasimme testikankaan kiinni. Lakkasimme kankaaseen peräjälkeen muutaman nitrolakkakerroksen. Totesimme kankaan hyvin kiristyvän, joten se kelpaa Ressun rungon verholuun.

Aloitimme verhoilun runkokehikkoon kiinni hitsatusta sivuvakaajasta. Teimme vakaajasta pahvinmallin, jonka mukaisen palan leikkasimme puuvillakankaasta. Käärimme kankaan vakaajan päälle. Päädyimme menettelyyn, jossa liimasimme kankaan kiinni vakaajan johto- ja jättöreunan verhoiltuihin teräsputkiin kontaktiliimalla. No, puhdasoppisempi tapa olisi ollut tehdä liimaus nitroselluloosalakalla. Verhoilimme samalla vakaajan alle jäävän runkokehikon yläosan. Molemmat kankaat vesikiristettiin eli suihkutettiin vedellä läpimäräksi. Kuivuttuaan kangas oli jo vähän kiristynyt. Kankaan kuivuttua aloitettiin varsinainen kankaan kiristys lakalla.

Lakkakiristyksessä edetään lakkaamalla kangas vaiheittain nitroselluloosalakalla. Ensin kankaan pinta lakataan 25- prosenttiseksi laimennetulla NC-Speed nitroselluloosalakalla. Liuottimena oli Ohenne 8. Tästä jatketaan 50- ja 75- prosenttisen lakan kautta täyteen 100-prosenttiseen nitrolakkaan. Kunkin lakkauksen välillä kankaan pinnasta hiotaan lakan nostama kankaan nukka. Tämän vaiheittain etenevän prosessin ansiosta kankaan loimi kiristyy kiristymistään saavuttaen lopulta rumpumaisesti soivan pinnan.   

Niinpä sivuvakaaja lakattiin vesikiristyksen jälkeen ensimmäiseen kertaan rautaoksidilla punaiseksi värjätyllä 25%:lla nitroselluloosalakalla. Lakan kuivuttua kankaan pinnasta hiottiin lakan nostama kangasnukka ja kangas lakattiin toiseen kertaan 25%:lla lakalla. Koska Puusepäntiellä ei ole vielä tehokasta sisäilmanpoistoa, lakkaukset tehtiin Puusepäntien pihalla.

Sivuvakaajan verhoilun rinnalla aloitettiin rungon verhoilu runkokehikon selkäosasta. Myös siitä tehtiin ensin pahvinmalli, jonka mukaan leikattiin selkäosan verhoilukangas. Se levitettiin rungon päälle ja liimattiin reunoistaan rungon pitkittäisiin puuvillanauhalla kiedottuihin runkoputkiin. Ensin liimattiin kiinni kankaan toinen reuna ja sitten kangasta venyttäen toinen reuna pitkittäiseen runkoputkeen. Kun kangas oli liimattu, oli taas vesikiristyksen vuoro eli kangas suihkutettiin  läpimäräksi.

Tämän jälkeen Ressun runkokehikko laitettiin kyljelleen rungon alapinnan verhoilemiseksi. Puuvillakankaasta leikattiin rungon alapinnan muotoinen kangaspala. Se kiinnitettiin reunoistaan  runkokehikkoon.

Kun rungon ylä- ja alapinta olivat saaneet pellavakankaisen verhoilun, työnnettiin koko komeus ulos Puusepäntien pihalle. Siellä aloitettiin  rungon ylä- ja alapintojen lakkaus punaiseksi värjätyllä NC-Speed nitroselluloosalakalla ja jatkettiin sivuvakaajan lakkausta.

Sivuvakaaja on saanut nyt viisi lakkakerosta (2x25% ja 3x50%) ja on jo hyvin kiristynyt. Se saa kuitenkin pintaansa vielä kertaalleen 75%:n ja 100%:n kerroksen. Rungon yläpuolinen kangas on puolestaan saanut neljä lakkausta (2x25% ja 2x50%) ja kiristystä jatketaan 75%:n kautta 100%:iin. Rungon alapintaan on vedetty nyt kaksi 25% lakkakerrosta.

Ennen kesäkuun alussa alkavaa kesätaukoa ehdimme vielä tehdä muutaman lakkauskerran. Rungon verhoilu jatkuu sitten elokuun puolivälissä alkavalla Tiistaikerhon syykaudella. Silloin ovat vuorossa mm. Ressun rungon kylkien verhoilu.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun rungon entisöinti jatkuu

Torstai 10.4.2025 - Tiistaikerholainen

Kun Suomen ilmailumuseossa varastoituneena ollut OH-XEA ”Ressun” runko oli siirretty Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan Puusepäntieltä vuokraamaan verstastilaan, oli mahdollista jatkaa joulukuussa tauolle jäänyttä Ressun entisöintiä. Tosin täysipainoisesti emme vielä voi entisöinteihin paneutua, sillä Tiistaikerhon verstaan varustaminen on osittain kesken. Voimme kuitenkin jo aloittaa entisöintejä rinnan verstastilan varustamisen saattamisen loppuun.

Jatkoimme Ressun entisöintiä kiinnittämällä mittareita tyhjillään olleeseen Ressun mittaritauluun. Tyhjään tauluun on nyt saatu asennettua siitä puuttuneet mittarit. Puuttuvat mittarit kävivät ilmi Ressun mittaritaulusta vuonna 1969 otetusta valokuvasta. Olemmekin kiitollisia Turun lentokerhon porukalle, joka haali käyttöömme valtaosan mittaritaulun mittareista. Kiitämme myös Suomen ilmailumuseota, josta saimme loput puuttuvat mittarit. 

Kuva: Esko Keskinen.

Mittaritaulun täydentämisessä venäläinen nopeusmittari teetti eniten töitä, sillä siinä ei ollut mittarissa kiinni oleva kiinnitysrengasta. No, saimme mittarin kiinnitettyä paikalleen mittarin ympärille laitetulla kiristyspannalla. Pannan alle laitetun neljän kulmaraudan avulla mittari saatiin kiinnitetyksi.

Koska emme halunneet jättää tyhjäksi mittaritaulun alareunan keskellä olevaa aukkoa, tälläsimme siihen väliaikaisesti yhden DTM-mittarin. Siis emme tiedä, mikä mittari siinä on aikanaan ollut, sillä Ressun mittaritaulusta käytössämme olevassa valokuvassa tuo alimmainen mittari puuttuu. Lisäksi laitoimme mittaritauluun kahden katkaisijan tyhjään reikään Motonetistä ostamamme katkaisijat. Ne eivät vastaa muodoltaan Ressun mittaritaulussa olleita alkuperäisiä pitkävartisempia katkaisijoita, mutta olkoon nyt toistaiseksi siinä. Yritämme toki löytää paremmin alkuperäisiä vastaavat katkaisijat mittaritauluun laitettavaksi.

Kuva: Jouni Ripatti.

Ressun metallirakenteinen runkokehikko saatiin vuoden 2024 lopulla verhoiluvalmiiksi. Niinpä olemme aloittaneet runkokehikon verhoilun runkokehikkoon kiinteästi kuuluvasta sivuvakaajasta. Vakaajasta tehtiin ensin pahvimalli. Mallin päälle levitettiin puuvillainen verhoilukangas ja kankaasta leikattiin vähän pahvimallin reunoja suurempi kangaspala. Kangas leikattiin tarkoituksella ylisuureksi, jotta siinä on muokkausvaraa kankaan leikkaamiseksi ”tyköistuvaksi”.

Leikattu kangas asetettiin alustavasti sivuvakaajan päälle niin, että kankaan liepeet tulivat vakaajan jättöreunan puolelle. Sivelimme vakaajan johtoreunaan NC-Speed nitroselluloosalakkaa ja painoimme verhoilukankaan tiiviisti sitä vasten. Näin saimme kankaan liimattua vakaajan johtoreunaan kankaan liepeiden kiinnittämiseksi lakalla vakaajan jättöreunaan.

Halusimme vielä varmistaa käyttämämme verhoilukankaan kiristymisominaisuuden. Niinpä kiinnitimme kankaanpalan nitojan niiteillä puukehikkoon ja aloitimme kankaan kiristämisen nitroselluloosalakalla. Kahden 25-prosenttisen lakkakerroksen jälkeen sivelimme kankaan pintaan 50-prosenttisen nitrolakan. Näiden lakkauskertojen jälkeen kangas alkoi jo toivotusti kiristyä eli kutistua rumpukalvomaiseksi. Kankaan lopullinen kiristymisominaisuus selviää, kunhan pääsemme käsittelemään sitä 100-prosenttisella NC Speed nitroselluluusalakalla.

Ressun runkokehikko oli IMY:lle lahjoitettaessa ilman ohjaamon pleksi-ikkunoita ja tuulilasia. Ohjaamon vasemmalle kyljen sekä oikealla puolella olevan oven uudet pleksi-ikkunat hankittiin, ja leikattiin muotoonsa jo viime vuoden lopulla. Ne tehtiin 3 mm polykarbonaattipleksistä. Ohjaamosta puuttuvan tuulilasin tekemiseksi siitä tehtiin ensin pahvimalli, jonka mukaan 3 mm polykarbonaattipleksistä leikataan tuulilasin aihio. Muotoonsa leikattu pleksilevy taivutetaan kuumentamalla oikeaan muotoonsa niin, että levyn kummatkin sivut painautuvat tiiviisti ohjaamon etuosan kylkiä vasten. Tällaista pleksilevyn taivuttamista emme ole aiemmin tehneet, mutta eiköhän siinä onnistuta.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Ressun runko ja moottori Puusepäntielle

Torstai 27.3.2025 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseonyhdistys ry:n Tuusulan Puusepäntieltä vuokraaman toimitilan varustaminen Tiistaikerhon verstaaksi on edennyt jo niin pitkälle, että päätimme siirtää Suomen ilmailumuseolla varastoituneena olevan experimental-kone Ressun rungon ja moottorin Puusepäntielle.

Tämä tarkoittaa, että Ressun entisöinti jatkuu siitä, mihin viime vuoden lopulla jäimme. Ressun tuonti Puusepäntielle on samalla merkkipaalu IMYn vuokraaman toimitilan käyttöönotossa, sillä näin vuokratila tulee sille tarkoitettuun käyttöönsä. No, onhan Puusepäntien varustaminen vielä vähän kesken, mutta se luonnistuu hyvin Ressun ja muiden entisöintiprojektien ohessa.

Palautettakoon mieliin, että entisöintitoiminta Suomen ilmailumuseon entisöintitilassa päättyi viime vuoden lopussa, koska entisöintitila muuttui Suomen ilmailumuseon muuttoa ennakoivien töiden tilaksi. Näihin töihin Tiistaikerho osallistuu sen rinnalla, että entisöi museaalisesti arvokkaita lentokoneita IMYn vuokratilassa Puusepäntiellä.

Kuva: Jouni Ripatti.

Kuvat: Reijo Siirtola.

Tiistaina 25. maaliskuuta kokoonnuimme joukolla museolle siirtämään Ressun rungon ja moottorin uuteen verstaaseemme. Suomen ilmailumuseon varastokonttiin viime vuoden puolella varastoidut Ressun runko ja moottori vedettiin kontista museon pihalle. Ressun runko nostettiin  peräkärrylavetille, johon se sidottiin huolellisesti liinoilla. Rungon päälle laitettiin vielä kevytpeite suojaamaan runkoa kuljetuksen ajaksi. Telineessä kiinni oleva Ressun moottori saatiin puolestaan lastattua tila-autoon.

Kuva: Jouni Ripatti.

Kuva: Reijo Siirtola.

Kun lastaukset oli tehty, ajettiin museolta kahdeksan kilometrin päässä olevalle Puusepäntien verstaalle. Siellä runko ja moottori purettiin kuljetuksesta ja työnnettiin sisään uuteen kotiinsa.

Kuva: Reijo Siirtola.

Kuva: Reino Myllymäki.

Ressun entisöinnit käynnistyvät huhtikuun alussa samalla, kun viimeistelemme verstasta käyttökuntoon.

Tiistaikerholle tilat entisöintitoiminnan jatkamiseen

Maanantai 17.2.2025 - Tiistaikerholainen

Kuten edellisessä blogissa kirjoitettiin, lentokoneiden entisöintitoiminta jäi Suomen ilmailumuseossa tauolle. Museolla entisöintitoiminta jatkuu uuden ilmailumuseon valmistuttua arviolta kolmen vuoden päästä. Sitä varten kaikki meneillään olleet Tiistaikerhon projektit ”pantiin pakettiin” eli varastoitiin Suomen ilmailumuseon pihalla oleviin merikontteihin.

IMY:n tarkoituksena on kuitenkin turvata entisöintitoiminnan jatkuminen yhtäjaksoisesti uuden museon valmistumiseen saakka. Sen vuoksi Ilmailumuseoyhdistys ry on etsinyt pääkaupunkiseudulta ns. väistötilaa, jossa Tiistaikerhon tekemä museaalisesti arvokkaiden ilma-alusten entisöintityö voisi jatkua. Sinänsä tyhjillään olevia hallitiloja on pääkaupunkiseudulla viljalti tarjolla vuokrattaviksi, mutta esimerkiksi Kehä III:n eteläpuolella tai sen tuntumassa vuokrat ovat liian korkeita IMY:n maksukyvylle.

Uuden toimitilan etsimisessä pyrittiin ratkaisuun, jossa toimitila ei kuitenkaan olisi kovin kaukana Suomen ilmailumuseolta, sillä jatkossakin yhteistyö museon kanssa jatkuisi tiiviinä. Muutaman kuukauden aherrus tuotti vihdoin tulosta. Yhdistys päätyi vuokraamaan Tuusulasta tyhjillään olleen ja tarkoitukseemme sopivan toimitilan. Toimitilassa on yhtenäinen avoin 140 m²:n suuruinen verstaaksi sopiva tila. Sen lisäksi siinä on kaksi peräkkäistä huonetilaa varastoksi ja sosiaalitiloiksi. Vuokrasopimus astuu voimaan maaliskuun alusta. Sitä ennen vuokranantaja tekee toimitilassa kunnostus- ja muutostöitä parantaen tilan käyttökelpoisuutta tarkoitukseemme.

Koska vuokratila on tyhjä halli, se joudutaan kalustamaan sopivaksi verstastilaksi. Niinpä viime viikot on haalittu entisöintitoiminnan aloittamiseksi erilaista kalustoa ja muuta tarpeistoa. Onneksi sitä on onnistuttu saamaan eri tahoilta korvauksetta. Suomen ilmailumuseoltakin saamme mukaamme tarpeellista kalustoa, työkoneita sekä työkaluja.

Kunhan uusi Tiistaikerhon verstas on saatu kalustettua ja muokattua palvelemaan entisöintitoimintaa, voidaan Suomen ilmailumuseon pihalle merikontteihin varastoidut Ressun (OH-XEA) ja Demo-Myrskyn tavarat tuodaan Tuusulan verstaalle. Näin entisöinnit pääsevät konkreettisesti jatkumaan. Mahdollisesti siellä alkaa myöhemmin tänä vuonna kaputissa vaurioituneen PIK 21 Super Sytkyn (OH-XTM) kunnostus.

Vaikka Tiistaikerhon entisöintitoiminta siirtyykin museolta Ilmailumuseoyhdistyksen Tuusulan verstaalle, yhteistyö Suomen ilmailumuseon kanssa jatkuu tiiviinä koko ajan. Ensinnäkin jatkamme museolla viikoittain museon työnjohdolla museon muuton valmisteluun liittyviä töitä. Toiseksi voimme jatkossakin käväistä museolla käyttämässä entisöintitoimintaamme museon pihalla olevaa tulityökonttia, maalaustelttaa tai museon verstaalle jääviä koneita, kuten sorvia. Tässä mielessä on erinomaista, että Tuusulan verstastila sijaitsee Suomen ilmailumuseolta vain reilun kymmenen minuutin ajomatkan päässä.

Kuva: Reino Myllymäki

Ressun korkeusvakaaja sai tukensa

Maanantai 27.1.2025 - Tiistaikerholainen

Ressun korkeusvakaajassa on kummallakin puolella runkoon tukeutuva metallituki. Tuet eivät ole säilyneet, joten ne piti tehdä. Tutkimme Ressusta otettuja valokuvia. Niistä selvisi, että tuet ovat olleet pyöreää metalliputkea. Löydettiin Suomen ilmailumuseon metallivarastosta tukien tekemiseksi tarkoituksen sopivaa 10 mm vahvuista alumiiniputkea.

Kuva: Esko Keskinen

Tukien tekemiseksi piti määrittää niiden pituudet. Sitä varten korkeusvakaaja kiinnitettiin Ressun runkoon. Vakaaja kiinnittyy Ressun runkoon kolmella 8 mm vahvuisella pultilla. Näitä pulttejakaan ei ole säilynyt. Niinpä sellaiset ostettiin muttereineen ja aluslevyineen. Ennen vakaajan kiinnittämistä, rungossa olevat kiinnityspulttien reiät puhdistettiin pyöräviilalla, jonka jälkeen vakaaja kiinnitettiin paikalleen.  

Nyt voitiin mitata korkeusvakaajan tuen pituus rungossa olevasta korvakkeesta vakaajassa olevaan kiinnityspulttiin. Tuen pituudeksi saatiin 60 cm.

Alumiiniputkesta katkaistiin kaksi 60,5 cm pituista pätkää. Kummankin putken päät puristettiin litteiksi kiinnityspulttien reikien poraamiseksi. Porattiin ensin kiinnityspultin reiät vain tukien toiseen päähän, jonka jälkeen tuet kiinnitettiin rungossa olevaan korvakkeeseen. Tuen litteä yläpää vietiin vakaajassa olevan kiinnityspultin kohdalle. Todettiin, että tuen yläpää osuu hyvin pultin kohdalle.  

Merkattiin tussilla tukien litteään yläpäähän kiinnityspultin paikka ja sen mukaan porattiin pultin reiät. Tämän jälkeen kumpikin tuki kiinnitettiin paikalleen vakaajaan. Todettiin, että vakaaja oli vaakasuorassa ja myös tukevasti paikallaan. Näin korkeusvakaaja oli saanut uudet tukensa.  

Alumiiniputkesta tehdyt tuet irrotettiin maalattaviksi. Tuet maalattiin siniharmaalla Isotrol-öljymaalilla. Samalla maalattiin korkeusperäsintä liikuttava alumiiniputkitanko. Maalin kuivuttua tuet asennettiin vielä kertaalleen paikalleen, jonka jälkeen vakaaja irrotettiin odottamaan Ressun rungon entisöinnin valmistumista.

Kuvat, ellei toisin erikseen ilmoitettu: Lassi Karivalo

Ressun pyrstön ohjausvaijereiden asennukset

Torstai 2.1.2025 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöitävänä olevan experimental-kone Ressun pyrstön ohjainvaijereista on tallella polkimista sivuperäsimeen ja kannukseen menevät vaijerit. Sen sijaan korkeusperäsimen vaijerit olivat kadonneet.

Tutkimme Ressun runkoa saadaksemme selville, kuinka Ressun korkeusperäsimen vaijerit olivat kulkeneet. Selvisi, että korkeusperäsimen ylempi vaijeri kiinnittyy pyrstössä olevan keinuvivun yläpäähän. Vastaavasti alempi vaijeri on kiinni keinuvivun alapäässä. Entä kuinka korkeusperäsin saadaan liikkumaan? Ressusta otetuista valokuvista huomasimme pyrstöstä peräsimen alapintaan kulkevan tangon. Tämän metallitangon toinen pää on ollut kiinni keinuvivun alapäässä, jossa on pidikkeet sekä vaijerille että tangolle. Vaijerien kallistaessa keinuvipua puolelta toiselle, metallitanko liikkuu edestakaisin saaden korkeusperäsimen nousemaan ja laskemaan.

Ohjaussauvan päässä korkeusperäsimen alempi vaijeri kulkee rungossa olevan kehräpyörän kautta  ohjaussauvan kehikon alaosassa olevan putken läpi kiertyen putken päässä olevan kehräpyörän ympäri sauvan alapäähän. Vastaavasti korkeusperäsimen ylempi vaijeri kulkee keinuvivusta rungon kehräpyörän kautta suoraan sauvan alapäähän. Vaijeri muodostaa näin yhtenäisen sauvasta liikuteltavan vaijerilenkin.

Ennen kuin aloitimme korkeusperäsimen vaijerien asentamisen, oli sorvattava rungon kaksi puuttuvaa vaijerien liikettä ohjaavaa kehräpyörää. Kehräpyörien pidikkeessä olevat pultinreiät porattiin puhtaiksi, jonka jälkeen kehräpyörät kiinnitettiin paikalleen. Nyt voitiin aloittaa vaijerien pujottaminen paikalleen.

Vaijerit kiinnitettiin alustavasti vaijerin päihin tehdyillä vaijerilukollisilla lenkeillä sauvan alapäähän sekä keinuvipuun. Kun oltiin määritetty, kuinka kireällä vaijerien tulee olla, vaijerin päihin laitettiin metalliset renkaat eli koussit. Vaijeri kiristettiin koussin ympäri ja vaijerin pää lukittiin koussin tyvessä kahdella alumiinisella puristettavalla vaijerilukolla. Lopuksi koussipäiset vaijerit pujotettiin sekä sauvan alapään pidikkeeseen että keinuvipuun kiinnitettyihin lukkolenkkeihin.

Kun korkeusperäsimen vaijerit oli saatu asennetuksi, rakensimme 20 mm metalliputkesta korkeusperäsintä liikuttavan tangon ja kiinnitimme sen keinuvivun alapäähän. Testasimme vielä tangon toiminnan kiinnittämällä Ressun runkoon korkeusvakaajan peräsimineen. Kun kiinnitimme tangon toisen pään peräsimen alapinnalla olevaan korvakkeeseen, peräsin liikkui niin kuin piti  sauvasta eteen ja taaksepäin työnnettäessä.

Jalkaohjaimista menee vaijeri sekä sivuperäsimeen että kannukseen. Kohti pyrstöä menevä vaijeri haarautuu rungon puolivälissä sivuperäsimeen ja kannukseen meneviin vaijereihin. Kannus kääntyy samalla, kun polkimilla käännetään sivuperäsintä.

Kiinnitimme ensin vasemman ja oikeanpuolisen vaijerin päät polkimiin. Sen jälkeen kiinnitimme rungon puolivälissä erkanevat sivuperäsimen vaijerien  päät vuorotellen sivuperäsimen vasemmassa ja oikeassa alakulmassa oleviin korvakkeisiin. Samalla huomattiin, että ennen peräsintä rungossa on ollut sivuperäsimen vaijereita ohjaavat kehräpyörät. Jäljellä oli vain kehräpyörien pidike. Puuttuvat kehräpyörät sorvattiin ja kiinnitettiin paikalleen. Näin sivuperäsimen vaijerit oli saatu asennetuiksi.

Oli vuorossa kannuksen vaijereiden asentaminen. Kannuksen vasemmanpuoleinen vaijeri on kiinnittynyt kierrejousen välityksellä kannukseen. Sen sijaan oikeanpuoleisesta alkuperäisestä vaijerista kierrejousi puuttuu. Kun pohdittiin ongelmaa, todettiin että kannuksen toiminnan kannalta kannuksen kummassakin vaijerissa tulee olla kierrejousi, jotta kannuksen ohjaus toimisi oikein.

Tutkittiin Ressusta olevia valokuvia. Niistä kävikin ilmi, että kannuksen kummassakin vaijerissa on kuin onkin ollut kierrejousi. Miksi siis käytössämme olevassa oikeanpuoleisesta vaijerista kierrejousi puuttuu, jää mysteeriksi.

Jatkoimme pohdiskelua. Jos kannuksen vaijereissa on kierrejouset, pitää niille olla vastajouset polkimissa. Näin polkimien ja sivuperäsimen/kannuksen välillä olevat vaijerit saadaan pysymään  kireinä ja polkimien liike siirrettyä sivuperäsimeen ja kannukseen. Polkimista ja ohjaamon rungosta löytyikin pienet metallilenkit kierrejousia varten. Niinpä sopivat kierrejouset ostettiin ja asennettiin polkimiin.

Ostettiin kierrejouset myös kummankin puoleiseen kannuksen vaijeriin. Päätimme siis uusia kannuksen vasemmanpuoleisen kierrejousen, jotta kummankin puoleiset kierrejouset olisivat ominaisuuksiltaan samanlaiset. Ennen kannuksen vaijereiden asentamista olimme puhdistaneet pyrstössä olevien kannuksen vaijereiden kehräpyörät, joiden kautta vaijerit kulkevat kiinnittyäkseen kannuksen kierrejouseen.  

Kiinnitettiin aluksi kummankin puolen kierrejousi kannuksessa olevaan korvakkeeseen. Tämän jälkeen kumpikin vaijeri kiinnitettiin kierrejouseen vaijerin päähän tehdyllä lenkillä. Lenkki lukittiin kahdella vaijerin ympärille puristetulla vaijerilukolla. Asennettiin vielä alkuperäisen mukaisesti kannuksen korvakkeiden ja vaijerin päiden välille varmistusvaijeri. Varmistusvaijeri pujotettiin kierrejousen läpi. Vaijeri varmistaa kannuksen toiminnan kierrejousen irrotessa tai rikkoutuessa. Laitoimme vielä kannuksen vasempaan vaijeriin vanttiruuvin vaijerin kireyden hienosäätämiseksi.

Näin olimme saaneet asennetuksi toimintakuntoisiksi Ressun pyrstön kaikki ohjaninvaijerit. Oma tarinansa on sitten aikanaan asentaa paikalleen siipien siivekkeiden vaijerit.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Potkurin maalaus Ressun potkurin maalauskaavioon

Perjantai 20.12.2024 - Tiistaikerholainen

Lahjoituksena saatu vaurioitunut Hoffmann Rosenheim -potkuri pohjamaalattiin korjauksen jälkeen siniharmaalla Isotrol-öljymaalilla. Tämä maali soveltuu sekä pohja- että pintamaalaukseen. Pohjamaalauksen jälkeen paklattiin vielä joitain epätasaisia kohtia uudestaan, jonka jälkeen potkurin pinnat hiottiin kauttaaltaan sileiksi hiomapaperilla. Hiontapöly pyyhittiin Sinol/vesi liuokseen (50 %/50 %) kostutetulla rätillä.

Nyt voitiin siirtyä potkurin maalaamiseen Ressussa olleen potkurin maalauskaavioon. Maalauskaavio on selvillä Ressusta otetuista valokuvista. Lapojen kärjet olivat punaiset ja punaisen alareunassa oli ohut valkoinen raita. Potkurilavan etupuoli oli maalattu samalla siniharmaalla maalilla kuin koko konekin. Lapojen tausta oli puolestaan punaisen lavankärjen ja potkurinnavan väliseltä alueelta maalattu mattamustaksi häikäisyä estämään.

Potkurin maalaaminen Ressun maalauskaavioon aloitettiin maalaamalla potkuri pohjamaalin hionnan jälkeen kauttaaltaan siniharmaalla Isotrol-maalilla. Samalla potkurin lavan etupuoli sai lopullisen siniharmaan maalipintansa. Maalaus tehtiin siveltimellä. Ruiskumaalaustakin harkittiin, mutta Isotrol tekee siveltimelläkin maalaten erittäin tasaisen, sileän jopa ”muovimaisen” pinnan, joten maalaus tehtiin siveltimillä.

Seuraavaksi maalattiin potkurin punaiset kärjet. Sitä varten ostettiin spraymaalia eli maalaus tehtiin punaisella spraymaalilla. Punaisen kärkiosan pituus arvioitiin Ressusta otettujen kuvien perusteella. Se on noin 1/3 potkurin navan ja kärjen välisestä pituudesta. Kärkiosa rajattiin teipillä ja muu potkuri suojattiin maalauksen ajaksi pahvilla. Ensin spreijattiin punaiseksi potkurin lavan kärjen etupuolet. Maalin kuivuttua ruiskutettiin samalla tavalla punaiseksi lavan kärjen takapuolet.

Koska spraymaali kuivuu nopeasti, voitiin samana päivänä maalata lavan takapuolet mattamustalla. Sekin tehtiin spraymaalauksena. Lavan mattamustan alueen pituus määriteltiin taas Ressusta olevien kuvien perusteella. Mattamusta alue ulottuu punaisesta kärjestä potkurin navan reunaan, johon laitettiin teippausrajaus. Nyt suojattiin sekä potkurin lavan kärjet että navan alue ja lavan takapuolen pinta ruiskumaalattiin mattamustaksi.

Puuttuu vielä kapean valkoisen raidan maalaaminen potkurin kärkien punaisen alueen alareunaan erottamaan potkurin punainen kärki siniharmaasta ja mattamustasta lavan alueesta. Valkoisten raitojen maalausta ei ehditty tehdä ennen Tiistaikerhon joulutauon alkamista, joten maalaus siirtyy kevätkaudelle 2025.

Lahjoituksena saatu saksalainen Hoffmann Rosenheim -potkuri oli näin saanut valkoista raitaa lukuun ottamatta Ressussa käytetyn potkurin ulkoasun.

Kuvat: Lassi Karivalo

Ressun ohjaamoon uudet pleksi-ikkunat

Tiistai 17.12.2024 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöitävänä olevan Ressu-experimental koneen (OH-XEA) ohjaamon vasemmalla puolella sekä oikealla puolella olevassa ovessa on pleksi-ikkunat. Ne ovat säilyneet, mutta himmentyneet, kellastuneet ja naarmuuntuneet. Sen vuoksi niiden tilalle laitetaan uudet pleksit. Alkuperäiset ovat polykarbonaattipleksiä, joten uudet laitetaan niin ikään polykarbonaattipleksistä.

Kuva: Esko Keskinen

Alkuperäiset himmentyneet pleksit päätettiin koeasentaa paikalleen, jotta saamme selville, kuinka ne on kiinnitetty ajatellen uusien pleksien ostamista ja asentamista. Pleksien kiinnittämistä varten  on ohjaamon runkokehikossa kierteelliset korvakkeet, joihin pleksit ruuvataan kiinni.

Kun alkuperäisiä pleksejä sovitettii n paikalleen, todettiin etteivät plekseissä olleet kiinnitysruuvien reiät joka kohdassa vastanneet runkokehikossa olevien kiinnityskorvakkeiden reikiä. Pleksit olivat ajan saatossa muuttaneet jonkin verran muotoaan ja kutistuneet. Niinpä plekseihin jouduttiin poraamaan monessa kohtaa uudet reiät tai reikiä suurennettiin, jotta pleksissä olevat reiät täsmäisivät runkokehikossa olevien korvakkeiden reikien kanssa.

Kun pleksejä alettiin kiinnittää ruuveilla korvakkeisiin, havaittiin, etteivät korvakkeiden ruuvinkierteet kaikissa korvakkeissa enää toimineet. Sen vuoksi kaikki ohjaamon sivun ja oven pleksien korvakkeiden reikiin tehtiin kierretapilla uudet kierteet 4 mm ruuveille. Ostettiin näitä ruuveja ja vanhat pleksit saatiin asennettua paikoilleen. Nyt koeasennetut vanhat pleksit irrotettiin ja niihin merkattiin tussilla kiinnityskorvakkeita vastaavat ruuvinreiät reikien poraamiseksi uusiin plekseihin.

Uudet pleksit hankittiin Etrasta, jossa ne leikattiin valmiiksi vanhojen pleksien muotoon.  Vanhat pleksit olivat vahvuudeltaan vain reilun millin ja siten aika ”leprut”. Sen vuoksi päätimme ostaa vähän tukevammat uudet pleksit ja päädyimme 2 mm vahvuuteen. Uusien pleksien sahatut reunat hiottiin sileiksi.

Uusiin ikkunaplekseihin tehtiin alkuperäisten pleksien mukaiset kiinnitysruuvien reiät. Siinä vanha pleksi asetettiin uuden päälle ja reikien kohdat merkittiin tussilla uuteen pleksiin. Plekseihin porattiin pylväsporalla 4 mm reiät. Kun pleksejä alettiin ruuvata paikalleen, todettiin että 4 mm reiät olivat vähän ahtaat, jolloin pleksiä se saatu painettua tasaisesti runkokehikkoa vasten. Niinpä reikiä väljennettiin ja sen jälkeen ohjaamon oven ja vasemman seinän pleksit saatiin painettua hyvin runkokehikkoa vasten. Uudet pleksi-ikkunat oli saatu asennetuiksi. Toistaiseksi pleksien pintaa suojaavat kalvot pidetään paikallaan.

Ohjaamon tuulilasi on myös ollut pleksiä, mutta ei ole säilynyt. Se on siis tehtävä. Tuulilasin pleksi on yhtenäinen eli samaa pleksilevyä niin etuosastaan kuin sivuille taivutetuilta osiltaan. Valmiiksi taivutettu pleksi on kiinnitetty pleksin reunassa olevista ruuvinrei´istä runkokehikossa oleviin korvakkeisiinsa.

Uuden tuulilasipleksin tekemiseksi menettelemme niin, että teemme ensin tuulilasista pahvimalli. Pahvimallin mukaan hankitaan pleksilevy, joka taivutetaan muotoonsa paikalleen kiinnittämiseksi. Tuulilasikin tehdään 2 mm polykarbonaattipleksistä. Polykarbonaattipleksin voi kuumentamalla taivuttaa Ressun tuulilasin kulmikkaaseen muotoonsa.

Leikattiin kookas pahvinpala ja sitä alettiin muotoilla tuulilasin paikalle. Pahvia leikattiin pala palalta pienemmäksi, kunnes se oli saatu vastaamaan Ressusta otetuissa valokuvissa olevan tuulilasin muotoa ja kokoa. Samalla tarkistettiin, että pahvin reunat asettuvat linjaan rungossa olevien  tuulilasin kiinnityskorvakkeiden kohdalle. Pahvimallissa on vielä muokattavaa ennen kuin sen perusteella hankitaan levitetyn mallipahvin muotoinen polykarbonaattipleksi lopulliseen muotoonsa taivutettavaksi.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Ressun sivuperäsimen tunnusten maalaus ja teippaus

Perjantai 13.12.2024 - Tiistaikerholainen

Poiketen muista ohjainpinnoista Ressun sivuperäsin on kangasverhoiltu. Muut on verhoiltu vanerilla. Sivuperäsimen verhoilukankaan maalipinta oli jo pahoin krakeloitunut eli halkeillut ja myös repaleinen. Niinpä sivuperäsin jouduttiin verhoilemaan kokonaan uudestaan. Uudelleen verhoilusta ja kankaan kiristyslakkauksesta on kerrottu 6. toukokuuta ilmestyneessä blogissa.

Kiristyslakkauksen jälkeen sivuperäsimen kangaspinnat maalattiin alkuperäisen sävyisellä siniharmaalla Isotrol- öljymaalilla. Maalaus tehtiin siveltimellä, sillä Isotrol-maali leviää hyvin tasaiseksi pinnaksi sivellinmaalaamisellakin.

Ennen maalausta maali vielä suodatettiin suodatussuppilon läpi, jotta siinä ei olisi ”sattumia”. Pinnat maalattiin kahteen kertaan, jonka jälkeen verhoilukankaan maalipinta oli tasainen ja puolikiiltävä. Oli aika tehdä peräsimen pintaan siihen kuuluvat ”vauhtiviivat” ja symbolit.

Sivuperäsimen kummallakin puolella oli punaiset diagonaalisesti peräsimen leikkaavat  punaiset vauhtiviivat. Sen lisäksi peräsimen yläosan vasemmalla puolella oli numero 2 ja oikealla puolella siivet levällään olevan linnun profiili. Lieköhän korppi ollut Esko ja Ari Hietasella mielessä?

Sekä  linnun profiili että numero 2 kopioitiin peräsimestä irrotetusta vanhasta kankaasta läpinäkyvälle paperille. Siitä nuo symbolit siirrettiin mustalle kontaktimuoville, josta leikattiin irti saksilla. Alunperinkin symbolit ovat olleet peräsimen pintaan liimattua mustaa kontaktimuovia eli niitä ei oltu maalattu sivuperäsimen kankaaseen.

Ensin valmiiksi maalattuun sivuperäsimeen tehtiin nuo punaiset vauhtiviivat. Ne tehtiin täsmälleen alkuperäisen mukaisina eli kopioitiin sivuperäsimestä riisutusta verhoilukankaasta.  Vauhtiviivan muoto rajattiin peräsimen pintaan maalarinteipillä. Rajattu alue maalattiin punaisella Isotrol-maalilla. Se on samaa sävyä, kun alkuperäinen peräsimen pintaan maalattu vauhtiviiva. Kun sivuperäsimen vasemmanpuoleisen kyljen vauhtiviiva oli kuivunut, maalattiin samanlainen viivakuvio peräsimen oikeaan kylkeen.

Nyt voitiin aiemmin kuultopaperilta kontaktimuoville kopioidut ja siitä leikatut lintusymboli ja numero 2 kiinnittää paikalleen, numero 2 sivuperäsimen vasemmalle ja lintuhahmo oikealle puolelle.  Sivuperäsimen entisöinti oli valmis.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Ressun vaneriverhoilun korjausten maalaus

Tiistai 10.12.2024 - Tiistaikerholainen

Kun olimme paikanneet vaneriverhoiltujen siipien, siivekkeiden, korkeusvakaajan ja korkeusperäsimen reiät, paikatut kohdat olivat valmiit maalattaviksi.

Emme aio maalata paikattuja Ressun osia kauttaaltaan, vaan ainoastaan paikkojen osalta. Syy tähän on, että pyrimme entisöinnissä säilyttämään alkuperäistä maalipintaa aina, kun se vaan on mahdollista. Ressun siipien ja pyrstön osien maalipinnat ovatkin edelleen erinomaisessa kunnossa. Se kävi ilmi, kun ennen vaurioiden korjaamista puhdistimme vaneripinnat vuosikymmenten aikana kertyneestä pölystä ja liasta. Pestyt ja mitä todennäköisimmin Miranol-maalilla maalatut pinnat olivat kuin vasta maalatut.

Paikatut ja korjatut kohdat maalataan Miranol-tyyppisen maalipinnan tekevällä Isotrol-öljymaalilla. Ensin vain oli määriteltävä vaneriverhoiltujen osien alkuperäinen siniharmaa sävy Isotrol-maalin sävyttämiseksi. Tässä jouduimmekin pieneen ongelmaan.  

Vaikka kaikki Ressun vaneriverhoillut osat oli maalattu samanaikaisesti samalla siniharmaalla maalilla, maalipinnat olivat vuosikymmenten aikana patinoituneet ja haalistuneet eri tahtiin. Ressun osien maalipintojen  välillä oli selviä sävyeroja. Niinpä se värikartan sävy, joka sopi esimerkiksi vasempaan siipeen, ei käynytkään yksiin korkeusperäsimen kanssa. Jouduimmekin tyytymään sävyn määrittämisessä kompromissiin. Valitsimmekin sellaisen siniharmaan sävyn, joka keskimäärin vastasi Ressun vaneriverhoiltujen osien patinoituneita maalipintoja. Tämän sävyn kaavaksi tuli +CT101 3,2GR/0,5 l KAAVA ja sen mukaisesti Isotrol-maali sävytettiin.

Maalaus tehtiin siveltimellä. Syynä oli se, että Isotrol-maali on sivellinystävällinen. Maali peittää erittäin hyvin jo ensimmäisellä maalauskerralla ja toisekseen maali tasoittuu siveltimelläkin maalattaessa erittäin hyvin muodostaen tasaisen puolikiiltävän pinnan. Maalin kuivuttua maalatut alueet voi vielä kiillottaa lakkabensiinillä.

Maalaus tehtiin Suomen ilmailumuseon entisöintitilan vieressä olevassa maalausteltassa tai telttamaisessa katoksessa. Se on lämmitettävä ja varustettu tehokkaalla ilmanvaihdolla. Niinpä Ressun kummankin siiven, siivekkeiden, korkeusvakaajan ja korkeusperäsimen vaneripintojen paikkaukset saivat maalausteltassa kauniin siniharmaan Isotrol-maalipinnan.

Maalauksen jälkeen oli Ressun vasemman siiven osalta vielä tekemistä, koska siiven vaneriverhoilun paikkaus hävitti osan Ressun OH-XEA -tunnuksen kirjaimista. Niinpä tunnuksen O ja H-kirjaimia piti täydentää. Koska kirjaintunnus oli tehty Ressun siipeen mustalla kontaktimuovilla, päätimme toimia samoin.

Ostettiin mustaa kontaktimuovia. Siipeen tehtiin teipillä linjaukset kirjainten puuttuvien osien sijainnin ja koon määrittämiseksi. Sen jälkeen O ja H -kirjaimen puuttuvat osat piirrettiin läpinäkyvälle riisipaperille saadaksemme puuttuville kirjainosille mallit. Riisipaperimalli asetettiin mustan kontaktimuovin päälle ja mattoveitsellä leikattiin riisipaperin läpi kontaktimuovista puuttuva kirjaimen osa. Leikatut kirjainosat aseteltiin tarkasti paikalleen täydentämään vajaana olevaa O ja H -kirjainta. Kirjainten täydentäminen onnistui erinomaisesti. Läheltäkään katsottuna ei alkuperäisen kirjaimen ja sitä täydentävän kirjaimen osan rajaa juurikaan huomaa.

Ressun vaneriverhoiltujen siipien, siivekkeiden, korkeusvakaajan ja korkeusperäsimen entisöinti on näin saatu päätökseen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Potkuri Ressun moottoriin

Maanantai 25.11.2024 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen saama OH-XEA Ressu eksperimental -kone oli ilman siinä ollutta Continental A 65 moottoria sekä potkuria. Tietomme mukaan moottori potkureineen oli annettu pois Ressulla lentämisen loputtua.

Kuva: Esko Keskinen.

Puuttuvan Continental A 65-moottorin ongelma ratkesi, kun saimme lahjoituksena kaputin tehneen koneen vaurioituneen Continental-moottorin. Se ei ole toimiva, muttei tarvitsekaan, sillä Ressua ei entisöidä lentäväksi. Entisöimme moottorin ehjän näköiseksi ja teemme siihen Ressussa kiinni olleen Continental-moottorin mukaiset pakoputket.

Kuva: Juha Veijalainen.

Onni oli myös myötä puuttuvan potkurin osalta. Saimmekin lahjoituksena Continental A 65 -moottoriin sopivan vähän vaurioituneen ja käytöstä poistetun potkurin. Puurakenteisen potkurin on vuonna 1986 valmistunut saksalainen Hoffman Rosenheimin tehdas. Potkuri on vaurioitunut toisesta kärjestään. Siinä on sekä murtuma että kärjen johtoreunassa lommo.

Saamamme potkurin kuuden kiinnityspultin jako oli ihan sama kuin Continental A 65 moottorin potkurinnavassa. Pultinreiät olivat kuitenkin hivenen pienemmät, jonka vuoksi reiät porattiin pylväsoralla vastaamaan Continental-moottorimme potkurinnavan pultteja. Yhteensopivuus kokeiltiin laitamalla potkurinapa kiinni potkuriin.

Koska saamamme potkuri on pääasiassa valkoinen, se ei vastaa ulkonäöllisesti Ressussa käytettyä potkuria. Ressun potkuri oli kärjistään punainen. Punaisen vyöhykkeen alareunassa oli kapea valkoinen raita. Muutoin potkuri oli etupuoleltaan siniharmaa eli saman värinen kuin itse kone.  Potkurin takapuoli oli kuitenkin maalattu mustaksi potkurin kärjen valkoisen raidan ja potkurinnavan väliseltä alueelta.

Korjaamme ja entisöimme potkurin ulkoasultaan Ressussa käytetyn potkurin kaltaiseksi. Sen vuoksi lahjapotkurin potkurin pinnasta hiottiin pois siinä olleet merkinnät sekä teippaukset ja muutoinkin potkurin maalipintaa hiottiin uudelleen maalausta varten.

Potkurin toisessa kärjessä oleva murtuma sekä johtoreunan lommo piti korjata ennen maalauksiin ryhtymistä. Päädyimme siihen, että korjaamme kärjen murtuman epoksiliimalla. Niinpä murtuman rakoihin pursotettiin epoksiliima, jonka jälkeen murtumakohta laitettiin puristimilla tiukkaan puristukseen kahden muovilevyn väliin. Kun puristimet irrotettiin liiman kuivuttua, murtuma oli painunut hyvin kiinni ja potkurin kärki hiottiin sileäksi.

Potkurin kärjen messinkisessä johtoreunassa olevaa lommoa yritettiin ensin oikaista ja sitten viilata tasaisemmaksi, mutta metalli oli kuitenkin liian kovaa muokattavaksi. Päätimmekin paklata lommon umpeen epoksitäytteellä eli pakkelilla (Lightweight Epoxy Filler). Kun pakkeli oli levitetty lommon päälle, lommokohtaan laitettiin siiven johtoreunan profiilin mukainen muovimuotti. Muotti puristettiin puristimilla johtoreunaan.

Pakkelin kuivuttua muotti irrotettiin. Silloin todettiin, että osa pakkelista ei ollut kiinnittynyt kunnolla lommoalueeseen vaan irronnut muotin mukana. Niinpä vajaaksi jäänyt kohta paklattiin uudestaan, jonka jälkeen johtoreuna lommokohta saatiin  yhtenäisen sileäksi. Potkurin korjaus oli näin saatu tehdyksi ja voitiin aloittaa potkurin pohjamaalaus.

Ennen pohjamaalaukseen ryhtymistä potkurin pinnat hiottiin vielä kertaalleen kevyesti hiomapaperilla. Hiontapölyä pyyhittiin ensin pois kuivalla ja lopuksi Sinol/vesi -liuoksella (50 %/50 %) kostutetulla pehmeällä kankaalla. Potkurin pohjamaalaus tehtiin siveltimellä. Maalina oli Ressun siipien, korkeusvakaajan ja korkeusperäsimen vaneripaikkojen maalaukseen käyttämämme siniharmaalla Isotrol-öljypohjainen maali. Maalin sävy on sama kuin Ressun alkuperäisten pintojen siniharmaa väri. Pohjamaalaus tuo hyvin näkyviin, tarvitaanko potkurin pintaa vielä jostain kohtaa paklata. Maalin kuivuttua todettiin, ettei potkurin lisäpaklaukseen ja hiontaan ole tarvetta ennen potkurin maalaamista Ressussa käytetyn potkurin maalauskaavioon.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu.

Ressun lentäjän istuimen kunnostuksesta

Torstai 7.11.2024 - Tiistaikerholainen

Turkulaisten Hietasten veljesten 1960-luvun lopulla rakentaman Ressu-experimental-lentokoneen lentäjän istuin muokkautui ajan myötä. Istuimen ensimmäisessä versiossa istuinkehikossa oli kaareva selkänojan tuki ja istuimen selkänoja kankaalla päällystettyä vaneria. Myöhemmin selkänojasta tuli suorakaiteen muotoinen ja siihen tehtiin syvennys lentäjän selkävarjolle. Selkänoja vaihtui samalla vanerista alumiiniseksi. Selkänojan syvennyksellä saatiin ohjaajan ja sauvan etäisyyttä lisättyä, sillä Ressun istuin ei ole säädettävä. Selkävarjo toimi samalla lentäjälle selkänojan pehmusteena.

Kuva: Esko Keskinen.

Ilmailumuseon pari vuotta sitten lahjoituksena saaman Ressun istuimessa on alumiinilevystä tehdyt selkänoja, kylkilevyt, istuimen alaosan muotolevyt sekä selkänojan takapuolella oleva kotelo. Nämä osat on niitattu istuimen teräsputkirakenteiseen kehikkoon pop- eli vetoniiteillä.  Istuimen istuintasona on ohjaamon runkoon ruuveilla kiinnitetty ja kankaalla verhoillulla  pehmusteella varustettu vanerilevy.

Kymmeniä vuosia varastoituneena olleen Ressun istuimen teräsputkikehikko oli runkokehikon tapaan ruosteessa ja istuimen alumiiniosat likaantuneet sekä hapettuneet harmaiksi. Vanerinen istuintaso pehmusteineen oli kokonaan kadonnut.  

Istuimen entisöinnin aloitimme irrottamalla istuinkehikkoon kiinnitetyt alumiiniosat. Ne irrotettiin poraamalla pois alumiiniosat kehikkoon kiinnittäneet popniitit.

Tämän jälkeen purimme kunnostettavaksi putkirakenteisen istuinkehikon. Sen purkamisessa olikin työtä. Siinä piti käyttää niin tunkkia kuin muovivasaraa, ennen kuin saimme liitossaumoiltaan toisiinsa kiinni ruostuneet istuinkehikon osat irti.

Irrottamisen jälkeen teräsputkirakenteisen kehikon pinnat puhdistettiin ruosteesta alkuperäiseen asuunsa maalattaviksi. Puhdistuksen teimme käsin eri karkeusasteisilla hiontapapereilla sekä karhunkielellä. Näin menettelimme myös Ressun runkokehikon teräsputkien puhdistamisessa.

Koska käytämme istuinkehikon pohjamaalaamiseen Isotrol-lakkaa, kehikon putkia ei tarvitse hioa puhtaalle metallille. Riittää, että pintaruoste on saatu poistettua ja että putken pinta tuntuu sormin koskettaessa sileältä. Isotrol-pohjalakan päälle tulee alkuperäisen sävyinen vaalean harmaa Isotrol-maali.

Istuimen likaantuneet alumiiniosat puhdistettiin Fairy Power Spray -ainetta. Power Spray on erittäin tehokas lian ja rasvan irrottaja. Ainetta ruiskutetaan puhdistettavan osan pinnalle ja annetaan vaikuttaa muutaman minuutin. Se jälkeen osat kuivataan kankaalla tai huuhdotaan vedellä. Näin menetelle saimme istuimen alumiiniset osat jo ihan eri näköisiksi, kuin ne olivat istuinkehikosta irrotettaessa. Istuimen alumiiniosat tullaan vielä kiillottamaan ennen niiden kiinnittämistä takaisin kunnostettuun ja paikalleen asennettuun istuinkehikkoon.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu

Ressun Continental-moottorin osien puhdistaminen

Perjantai 1.11.2024 - Tiistaikerholainen

Sitä mukaa, kun osia oli irrotettu Ressuun (OH-XEA) saamastamme lento-onnettomuuskoneen Continental A 65 -moottorista, niitä alettiin puhdistaa. Lento-onnettomuudessa moottori oli vaurioitumisen lisäksi palanut. Valitettavasti onnettomuudessa oli moni moottorin laite tuhoutunut käyttökelvottomaksi, joten edessä on myös moottorista puuttuvien osien etsiminen.

Kuva: Erkki Rossi

Vaurioimattomat tai vähän vaurioituneet pienikokoisen metalliosat puhdistettiin ruosteesta kylvettämällä niitä vuorokausi 33-prosenttisessa fosforihappoliuoksessa. Näin esimerkiksi moottorista irrotettu ja osiinsa purettu potkurin napa upotettiin osineen fosforihappoon.

Kun happo alkaa tehdä työtään, hapon pintaan alkaa muodostua vaahtoa. Vuorokauden kuluttua potkurinnavan osat otettiin pois haposta. Ne kuivattiin huolellisesti kankaalla. Tuloksena on pinnaltaan ruosteesta puhtaat tumman harmaat osat. Jo tällaisenaankin osat ovat täysin käyttökelpoisia.

Päätimme kuitenkin puhaltaa potkurinnavan osat lasikuulapuhalluksella kirkkaalle metallille, jolloin ne ovat kuin ns. pakasta vedettyjä. Joku voi kysyä, miksi niitä ei suoraan ruosteisina puhallettu. Menettelemme näin, jotta vältytään osien pinnasta irtoavan ruosteen rikastuminen lasikuulapuhallusmassaan.

Pinnaltaan likaantuneiden moottorin alumiinisten osien kanssa menettelimme toisin. Likaantuneet ja palon jäljiltä mustuneet alumiiniosat kuten magneetot puhdistettiin ensin alustavasti liasta ja sen jälkeen ne pinnat puhallettiin puhtaiksi lasikuulapuhalluksella. Ennen puhallusta magneettojen reiät tulpattiin puutulpilla, jottei puhallusmassaa pääse tunkeutumaan magneeton sisään. Lasikuulapuhalluksella magneetot saatiin pinnoiltaan puhtaiksi. Lopuksi puhtaat pinnat käsiteltiin Sinol-vesi liuoksella pinnan hapettumisen estämiseksi.

Öljyiset ja likaantuneet osat pestiin puolestaan ensin tarkoitusta varten olevassa moottorin osien pesualtaassa. Altaassa on kätevä pesuharja, johon kiinnitetty letku syöttää koko ajan pesinestettä. Pestyt osat kuivattiin paineilmalla.

Puhdistusta saatettiin jatkaa alumiiniosien osalta lasikuulapuhalluksella. Näin meneteltiin esimerkiksi alumiinisen jakopään kannen osalta, joka  puhallettiin pinnoiltaan puhtaaksi. Puhalluksen jälkeen kansi käsiteltiin Sinol-vesi -liuoksella, joka hillitsee alumiinipinnan nopeaa hapettumista.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Ressun runkokehikon verhoilua edeltävät toimet

Sunnuntai 27.10.2024 - Tiistaikerholainen

Ressu-experimentalkoneen (OH-XEA) runko oli kangasverhoiltu. Ilmailumuseoyhdistys ry:n saadessa Ressun kaksi vuotta sitten, sen runko oli kokonaan riisuttu verhoilusta. Niinpä runko verhoillaan Tiistaikerhossa alkuperäisen mukaiseksi. Onneksi Ressusta on käytössämme hyviä valokuvia rungon verhoilemisen ohjeeksi.  Siispä töihin käsiksi.

Koko teräsputkirunkoinen runkokehikko on syksyn mittaan puhdistettu ruosteesta, lakattu ja lopuksi maalattu punaisella Isotrol-maalilla. Nämä työt ovat olleet edellytyksenä runkokehikon verhoilua edeltävien toimien aloittamiselle. Niitä ovat runkokehikon kylkiin ja yläpintaan tulevien pitkien puulistojen asennukset sekä runkokehikon teräsputkien osittainen verhoilu kangasnauhalla.  

Runkokehikon kummankin kyljen sekä yläpinnan rakenteeseen on hitsattuina metallikorvakkeita noin 10 mm hahlolla. Näihin korvakkeisiin on ollut kiinnitettyinä koko takarungon pituudelta ohuet puulistat. Puulistojen tarkoituksena on pitää verhoilukangas irti runkokehikon ristikkorakenteesta. Metallihan alkaisi aikaa myöten ”syödä” verhoilukangasta.

Jotta kangas ei pääsisi kontaktiin myöskään runkokehikon pitkittäisten ylä- ja alakulmien teräsputkien kanssa, näiden putkien ympärille oli kiedottu kangasnauhaa estämään verhoilukankaan ja metallin suoran kontaktin. Ressun runkokehikon alkuperäistä nauhoituksesta oli vielä rippeet jäljellä koneen pyrstössä ja sivuvakaajassa.

Aloitettiin pitkien suojaavien puulistojen tekeminen. Suomen Ilmailumuseon entisöintitilan puuvarastosta löytyi sopivaa listaa puulistojen tekemiseen. Puulistat pätkittiin määrämittaisiksi ja muokattiin kiinnityskorvakkeisiin sopiviksi. Listoja paikalleen asennettaessa korvakkeet puristettiin pihdeillä tiukasti listaan kiinni. Lista lukittiin korvakkeisiin pienillä nauloilla. Lopuksi korvakkeissa kiinni olevat listat suojattiin nitroselluloosalakalla.  

Puulistojen tekemisen rinnalla aloitettiin runkokehikon teräsputkien verhoilu 20 mm leveällä puuvillanauhalla. Sitä olimme ostaneet Eurokankaasta. Kun siellä myyjä tiedusteli mihin tarpeeseen nauhaa ostamme, kerroimme sen tulevan museolentokoneen verhoiluun. Myyjä hämmästyi, mutta samalla kiinnostui saamastaan vastauksesta ja niinpä hänelle kerrottiin tarkemmin, kuinka nauhan kanssa menettelisimme. Olimme varmaankin ensimmäinen tämänlainen asiakas.

Runkokehikon kulmien putket, pyrstöosa sekä metallirakenteinen runkoon hitsattu sivuvakaaja verhoiltiin kangasnauhalla. Nauhaa kiedottiin putkien ympärille niin, että nauha muodosti yhtenäisen kangaspinnan putkien ympärille. Menettelimme niin, että nauha putken ympäri kiedottaessa se peitti alleen nauhan reunaa noin 5 mm leveydeltä.  Näin nauhoitus saatiin yhtenäiseksi ilman, että nauhan välistä olisi näkyvissä metalliputken pintaa. Rungon alapinnalla, jossa ei jostain syystä ollut korvakkeita alapintaan kiinnitettävälle puulistalle, nauhoitimme alapinnan ristikkorakenteenkin.

Kun kaikki oli nauhoitettu, nauhoitukset lakattiin nitroselluloosalakalla. Se samalla limaa nauhoituksen kiinni alustaansa ja toimii myöhemmin verhoilukankaan tartunta-alustana. Verhoilukangashan kiristetään juuri samaisella nitroselluloosalakalla.

Kuvat: Lassi Karivalo

Ressun runkokehikon pintakäsittely

Perjantai 25.10.2024 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhossa entisöitävänä olevan OH-XEA ”Ressu” experimental-koneen runkokehikko oli ilman verhoilua IMY:n saadessa koneen omistukseensa. Milloin ja miksi kangasverhoilu oli purettu, ei ole tiedossa. Pitkään Ressu on kuitenkin ollut varastoituneena ilman verhoilua, sillä sen verran paksussa ruosteessa teräsputkinen runkokehikko oli. Runkokehikko on hitsattu 13 mm paksuisesta teräsputkesta.

Runkokehikon entisöinnin ensimmäinen vaihe olikin puhdistaa se ruosteesta. Kehikon teräsputkia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa ruosteesta puhtaalle metallille, riittää että pintaruoste saadaan poistettua. Puhdistus on riittävää, kun putken pinta tuntuu sormin tunnustellen hyvin sileältä. Runkoputkien puhdistamisessa käytimme sekä eri karkeusasteisia hiomapapereita että karhunkieltä. Hiomapöly pyyhittiin pois huolellisesti kangasrievuilla sekä Sinol-vesi-liuoksella.

Perustelu sille, ettemme hioneet runkokehikkoa puhtaalle metallille on, että käytämme putkien pintakäsittelyn pohjamaalaukseen kirkasta Isotrol-lakkaa (Klarlack Grund). Tämä lakka tunkeutuu mahdollisen ruosteen läpi putken pintaan keskeyttäen ruostumisen. Pintamaalaus voidaan tehdä suoraan lakkapintaan.

Niinpä, kun koko runkokehikko oli puhdistettu pintaruosteesta, aloitimme sen lakkauksen. Isotrol-lakkaa siveltiin ohuelti, mutta peittävästi kehikon teräsputkiin ja muihin kehikon metalliosiin. Lakan ansiosta runkokehikon putket saivat kauniin kiiltävän pinnan.

Lakan kuivuttua runkokehikko maalattiin metallipintaan tarkoitetulla Isoqaurd Panzer maalilla. Maali on alkydipohjainen öljymaali. Runkokehikko oli 1960-luvulla maalattu alun perin punaisella Ferrex-ruosteenestomaalilla. Tästä alkuperäisestä maalista oli vielä runkoputkissa jäämiä näkyvissä. Punaista Ferrexiä jäljittäen Isoquard-maali sävytettiin samaan Ferrexin punaiseen sävyyn. Poikkeuksena laskuteline, joka maalattiin mustalla Isoquard-maalilla, koska laskuteline oli alun perinkin ollut mustaksi maalattu.  

Runkokehikko on nyt pintakäsitelty. Ressun runkoon liittyvät entisöintityöt voidaankin nyt kohdistaa koneen ohjaamon entisöintiin sekä rungon kangasverhoilua ennakoiviin toimenpiteisiin.

Kuvat: Lassi Karivalo