Jäsenilta kiinnosti kuuttakymmentä

Ilmailumuseoyhdistyksen jäsenillassa keskiviikkona 21.1.2015 oli puhujavuorossa yhdistyksen tiedottaja ja ilmailuhistorian harrastaja Reino Myllymäki, jonka esitys käsitteli Suomen Ilmavoimien hävittäjähankintoja 1918-1930. Myllymäki on perehtynyt erityisesti hävittäjälentokoneiden kehitykseen ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana.

Tarkkaan ottaen esityksen lähtötilanne oli vuosi 1920, jolloin Ilmailuvoimilla oli käytössään kuusi ensimmäisen maailmansodan aikana valmistettua hävittäjäkonetta.

Kuvan otti Lassi Karivalo.

Tilanteeseen oli tarkoitus hakea ratkaisu hankkimalla ensimmäinen hävittäjälaivue ulkomailta ja rakentamalla sitten loput koneen Ilmailuvoimien omalla lentokonetehtaalla. Ensimmäisen laivueen hankinta onnistuikin ja niin Suomella oli vuonna 1924 ensimmäistä kertaa täysimääräinen hävittäjäeskadroona Utissa varustettuna Gourdou-Leseurre GL.22 -hävittäjillä.

Oman hävittäjätuotannon käynnistäminen ei käynyt kuitenkaan ollenkaan yhtä helposti. Lisenssivalmistukseen kaavailtu Siemens-Schuckert D IV osoittautui vanhentuneeksi ja piirustukset puutteellisiksi eikä uudemman D VI:n suunnitelmia onnistuttu saamaan, koska ne oli tuhottu jo vuonna 1919. Sen sijaan koneeseen sopivaa moottoria - Siemens-Halske Sh III -birotatiivimoottoria - onnistuttiin hankkimaan "pilahintaan" peräti 334 kpl.

Niinpä lentokonetehtaan konstruktööri Kurt Berger suunnitteli oman konstruktion, joka sai tunnuksen I.V.L. C 24. Paljon sekä Siemens-Schukert D VI:tä että Gourdouta muistuttava kone oli niin lupaava, että seuraavana vuonna (1925) suunniteltiin ja rakennettiin toinen prototyyppi, I.V.L. C 25. Lento-ominaisuuksiltaan onnistuneen hävittäjäkoneen pilasi lopulta epäluotettava moottori. Sen varaan ei hävittäjäkonetta voitu rakentaa.

Englannista oli kuitenkin löytynyt lupaava uusi lentokonemoottori, Bristol Jupiter, jonka Ilmailuvoimat valitsi sotamoottorikseen N.V.I. F.K.31- eli Koolhoven-hankinnan myötä. Tuon moottorin ympärille Kurt Berger suunnitteli I.V.L. D 26 Haukka (I) -nimen saaneen kaksitasohävittäjän, joka oli edistyksellinen sekä vanerikuorirakenteisen rungon että vaneripintaisten siipien vuoksi. Vertailussa Gloster Gamecock -näytekoneeseen päädyttiin suurin piirtein tasaväkiseen tilanteeseen kuitenkin siten, että Haukasta oli Kukkoa huonompi näkyvyys etuviistoon.

Otettiin aikalisä ja tilattiin Haukasta kaksi lisäprototyyppiä. Väliaikaisratkaisuksi hankittiin Englannista 14 Martinsyde F.4 Buzzard -hävittäjää. Odoteltaessa Haukka II -hävittäjien valmistumista Utin lentäjät ehtivät mieltyä Kukkoon niin, että uusi näytekone ja valmistuslisenssi ehdittiin hankkia ennen muodollisuudeksi osoittautunutta Haukka II:n ja Gloster Gamecock -koneen vertailua kesällä 1928. Vertailun jälkeen Valtion Lentokonetehtaalta tilattiin 15 V.L. G 28 Gamecock II:n sarja. Koneet valmistuivat 1929-1930 ja niillä opeteltiin se hävittäjätaktiikka, jolla selviydyttiin talvisodasta.

1920-lukua leimasi Ilmailuvoimien komentajien ja osin esikunnankin asiantuntemattomuus, joka koski niin lentämistä, tekniikkaa kuin joskus myös joukko-osastojen komentamista. Lentokonetehtaan suunnitteluosaaminen oli toisaalta huippuluokkaa mutta harvojen persoonien varassa. Vuosikymmenen parhaaksi hävittäjähankinnaksi osoittautuivat väliaikaisratkaisuksi vuonna 1927 hankitut ja silloin jo kahdeksan vuotta vanhat Martinsyde-koneet!

Ilmailumuseoyhdistyksen jäseniltaan osallistui 59 henkilöä.

Reino Myllymäki